KRONIKKA
/2022
1
KRONIKKA 1 / 2022 kevät JULKAISIJA
Kronos ry Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö
PÄÄTOIMITUS
Janne Jussila, Roope Pölhö, Mimosa Rask, Elvi Tapiala
TAITTO Roope Pölhö, Janne Jussila TOIMITUS
Sakari Bister, Nico Karttunen, Henrik Klemetti, Markus Kokkonen, Mikko Koskinen
KANSI
Susanna Kinnula
YHTEYSTIEDOT
kronikkahelsinki@gmail.com Instagram: @kronikkahelsinki Facebook: Kronikka
SISÄLTÖ PÄÄKIRJOITUS, TERVEHDYKSET
pääkirjoitus puheenjohtajan ja varapuheenjohtaja tervehdys
4-5 6-7
PAINAVAA ASIAA
8-13 kommentti Ukrainan sodasta 14-16 kolumni kyynisyydestä 17-19 hyötyä huumeista? 5 tuntemattomampaa faktaa vapusta 20-23
KULTTUURIA JA VIIHDETTÄ
24-26
novelli: valitse viisaasti 27-29 sairaan hyvät sitsit! 30-33 mecha
Kronikka : historiateos, jossa
tapahtumat esitetään yhtenäisesti aikajärjestyksessä
KRONIKKA
Pääkirjoitus: Kevät saapuu kaikesta huolimatta – Huolehtimiselta on yritettävä löytää aikaa myös omille elämillemme Janne Jussila sekä mielenkiintoa että stressiä. Lähitulevaisuudessa näkyy jo myös yhtä ja toista tapahtumaa. Elämä näyttää kaikesta huolimatta jatkuvan.
Tuntuu siltä, että olemme kaikki nyt hieman ahdistuneita. Tai ainakin hämmentyneitä. Ja hyvästä syystä. Emme varmaan ihan hetkeen ole olleet näin lähellä suursotaa. Koko maailman silmät ovat kääntyneet kohti Ukrainaa. Kuulemme uutisia sodasta, tuhosta ja kuolemasta tauotta. Sen rinnalla normaali arki tuntuu helposti mitättömältä.
On hienoa, kuinka kiivaasti Ukrainan tilannetta seurataan, kuinka vankasti länsi on tiivistänyt rivinsä tukeakseen tätä jaloa taistoa ja kuinka järjestöt ja yksilöt ympäri maailman
Aihetta tälle pääkirjoitukselle oli vaikea keksiä. Mielen päällä ei ole paljon muuta kuin Ukrainan tilanne, ja siitä kirjoitin jo kohtalaisen pitkän kommentin. Lehtemme teema on kevät. Minulle se tarkoittaa siirtymistä kylmästä kohti lämpimää, pimeästä kohti valoisaa, harmaasta kohti väriä. Ja maailma tuntuu juuri nyt menemään aivan toiseen suuntaan. Pääkirjoitus pitää silti kirjoittaa. Aivan kuten koko lehti. Ja kurssien loppuesseet. Uusi periodi alkaa ja se tuo mukanaan 4
KUVA: ELENA ERIKSSON
1 / 2022
yrittävät auttaa sodan jalkoihin jääneitä. On myös hienoa kuinka paljon tietoa meille kaikille tarjotaan jatkuvalla syötöllä. Monet meistä saavat sodan uusimmat käänteet tietoomme lähes reaaliajassa puhelimiemme lukitusnäytöille. Tästä kaikesta huolimatta, on meidän keskityttävä myös omiin elämiimme. Olemme poikkeuksellisen onnekkaita saadaksemme huolehtia vain opintojemme deadlineista, ainejärjestölehtien pääkirjoitusten aiheista ja kaikista muista arkisista jutuista. Se, että maailmassa on paljon merkittävämpiä asioita ei tee kuitenkaan näistäkään huolista merkityksettömiä. Ehkä näinä huolestuttavina, pelottavina aikoina niiden arvo on jollakin tavalla jopa korostunut. Pelolle ei kuitenkaan kannata antaa liikaa tilaa.
”Se, että maailmassa on paljon merkittävämpiä asioita ei tee meidän huolistamme merkityksettömiä.”
Joka tapauksessa, näet nyt näytölläsi tämän sähläyksen lopputuloksen. Olemme pyrkineet kirjoittamaan ja toimittamaan kaikenlaista mvateriaalia niin vakavista kuin kevyistä aiheista. Voimme vain toivoa, että tämä materiaali on luettavaa, mielenkiintoista, ajatuksia herättävää, hauskaa ja ehkä ihan laadukastakin.
Kuten aina näihin aikoihin, Kronikan uusi ja ainejärjestöjournalismissa vielä hieman uusavuton päätoimitus yrittää sählätä tätä lehteä kasaan, mikä on ehkä ihan ymmärrettävästi haastavaa. Se on kuitenkin mielestäni vain hyvä asia. Tekemisen arvoiset asiat ovat harvoin helppoja.
Kiitos kaikille, jotka kirjoittivat, kuvasivat tai muin tavoin ottivat osaa vuoden ensimmäisen Kronikan luomiseen. Hyvää kevättä! 5
KRONIKKA
PUHEENJOHTAJIEN PALSTA
T
ervehdys ja hyvää alkanutta kevättä itse kullekin! Olen Pihla Pekonen,, Kronoksen vuoden Pekonen 2022 puheenjohtaja. Olen syvästi kiitollinen saadessani toimia tässä kunnianarvoisessa vastuutehtävässä ja pyrin tekemään kaikkeni, jotta historian opiskelijamme saavat loistavan vuoden haasteellisista olosuhteista huolimatta. Ilokseni voin kertoa, että olemme saaneet tämän vuoden hallitukseen mukaan monia uusia toimijoita ja olemme lähteneet intoa puhkuen liikkeelle. Tänä vuonna tavoitteenamme on järjestää entistäkin enemmän matalan kynnyksen tapahtumia jäsenistölle sekä osallistaa kronoslaisia hallituksen toimintaan mukavien aktiviteettien ja monipuolisten tapahtumien avulla. Yhdessä rautaisen oikean käteni, varapuheenjohtaja Miinan kanssa, koordinoimme toimintaa parhaan kykymme mukaan.
ja Uuden ylioppilastalon auetessa taas opiskelijoiden riemukkaille tapahtumille, usko valoisampaan lähitulevaisuuteen on vankka.
Artikkelin kirjoitushetkellä maailman tilanne on vähintäänkin jännittynyt. On vaikea keskittyä kurssien oppimispäiväkirjojen ja esseiden kirjoittamiseen Twitterin ja muun sosiaalisen median suoltaessa reaaliajassa toinen toistaan kurjempia uutisia Ukrainasta.
Tällä hetkellä allekirjoittanut makaa itse sängyn pohjalla koronassa ilman haju- ja makuaistia, seuranaan uskolliset ystävät, kuume ja hengitystieoireet. Lohduttavaa on se, että Disney+-sovellus tarjoaa katsottavaksi lähes kahdeksan tunnin edestä tuliterää The Beatles -materiaalia (tämä ei ole kaupallinen mainos).
Huoli opiskelijoiden keskuudessa tilanteesta on suuri, mutta apua on onneksi voinut antaa lahjoittamalla rahaa sekä toimittamalla avustuslahjoituksia yliopistokampusten aulojen keräyspisteille. Näinä aikoina on erityisen tärkeää pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Takana on pitkä ja ankea talvi vietettynä pääosin etäopetuksessa, mutta yliopiston palatessa hiljalleen lähiopetuksen pariin
Puheenjohtajan hautautuessa hetkellisesti armottoman nenäliinavuoren alle, jatkaa muu hallitus määrätietoisesti toimintaansa. Kaikesta huolimatta nauttikaamme nyt lämpenevistä keleistä ja alati lisääntyvistä auringonsäteistä ja toivon mukaan kohtaamme pian luentosaleissa ja tulevissa tapahtumissa. Antoisaa kevättä!
2
1 / 2022
En usko, että liioittelen jos totean, että kukaan ei halua enää kuulla koronasta, varsinkaan kun sen lisäksi Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan täyttää some-feedimme ja iltapäivälehdet takovat sodan kauheuksilla rahaa. Siispä en aiokaan kirjoittaa siitä, mitä menneisyys on ollut, vaan mitä mahdollisuuksia tulevaisuus tuo tullessaan. Kuluneet vuodet ovat olleet yleistä raskaampia yliopisto-opiskelijoille, jotka norvmaalitilanteessakin altistuvat stressille jatkuvasti. Huoli harjoittelupaikasta, kurssiesseestä tai siitä mitä syödä huomenna on saanut kaverikseen mykistävät uutiset sodasta ja sairaudesta.
Kuva: Elena Eriksson
Siispä pyrimmekin tänä keväänä siihen, että kaikilla kronoslaisilla olisi mahdollisuus rentoutua ja irtautua hetkeksi ankarasta maailmantilanteesta tapahtumissamme. Yhdessä voimme luoda suojaisan yhteisön, jossa voi hengähtää ja purkaa ajatuksiaan ja huoliaan. Voipa tapahtumissa myös laittaa jalalla koreasti ja unohtaa hetkeksi kaiken muun kuin Klusterin lattiaan kopisevat kengät ja basson jumputuksen. Yhdessä me olemme vahvempia.
Moi ja lämmin kevättervehdys kaikille kanssakronostelijoille, alumneille ja muille lukijoille! Olen Miina Määttänen ja täytän tätä tervehdystä kirjoittamalla yhden useista hienoista tehtävistä, joista saan nauttia tänä vuonna rakkaan Kronoksemme varapuheenjohtajana. Olen kiitollinen saamastani luottamuksesta ja innoissaan tulevasta vuodesta ja kaikista kujeista mitä ollaan pohdittu ja kehitelty tälle vuodelle!
Kirjoitan tätä junassa matkalla Lahteen ja ohitse viliseviä maisemia kultaavat auringon pehmeät säteet. Vieressäni mahdollisesti maailman söpöin perhoskoira kohtaa katseeni ja hymyilen maskin alla. Valo lisääntyy ja kevät lähestyy huumaavaa vauhtia, ja ainakin tänä maaliskuisena lauantaina voin hengähtää pienen hetken. Toivon, että te, rakkaat kronoslaiset, voitte myös unohtaa hetkeksi maailmantuskanne ja hengähtää kanssani. Kevyttä kevättä kaikille ja nähdään tapahtumissa!
Kuten työparini ja puheenjohtajamme Pihla kirjoituksessaan mainitsikin, olemme saaneet hallitukseemme tänä vuonna paljon uutta verta, ja parantuneen koronatilanteen lisäksi, uudet toimijat ovat energisoineet puheenjohtajistoa ja muuta hallitusta kehittelemään monipuolista tekemistä kaikille kronoksenmielisille.
3
KRONIKKA
Kuva: Hannah Brown / AFP&AP
Kommentti: Ukrainan kunnia ja vapaus eivät koskaan kuolleet eivätkä kuole, Venäjän valtion kuvitteellisesta historiankirjoituksesta huolimatta Janne Jussila. Helsinki 1. maaliskuuta 2022
sitä, muun muassa Tsetseniaa ja Georgiaa vastaan. Onhan Vladimir Putin puhunut jo toista vuosikymmmentä suurvaltahaaveistaan. Hänen vainoharhainen etupiirikiihkonsa ei ole ollut mikään salaisuus. Se on ollut pitkään kaikkien nähtävissä ja kuultavissa.
Diktaattori Vladimir Putinin Venäjä on kiihdyttänyt massiivisella tavalla hyökkäyssotaansa Ukrainaa vastaan. Lähes kaksisataa tuhatta venäläistä sotilasta marssii itsenäisen naapurinsa rajojen yli useista ilmansuunnista. Asia on tietenkin järkytys, mutta siitä on vaikeaa olla yllättynyt. Onhan Venäjä sotinut julmaa ja oikeuttamatonta valloitussotaansa Ukrainaa vastaan jo kahdeksan vuotta. Tässä sodassa on kuollut jo yli 14 000 ihmistä. Sotia oli myös ennen
Diplomatiasta ei ollut tälläkään kertaa apua, eikä ihme. Raivohullun diktaattorin kanssa neuvotteleminen on tunnetusti lähes mahdotonta. Mielestäni läntisessä julkisessa keskustelussa väärinymmärretään4
1 / 2022
kin jatkuvasti Venäjän valtiojohdon ulkopoliittinen logiikka. Tai oikeastaan sen täydellinen perinteisen logiikan puute. Olemme nimittäin lännessä tottuneet tulkitsemaan valtioiden toimintaa niinkin yksinkertaisten olettamusten kautta, kuin että valtio haluaa kansalaistensa ja yhteiskuntansa hyvinvointia. Valtiolla on jonkinlaiset realistiset tavoitteet, joiden täyttymistä se pyrkii ajamaan. Näitä tavoitteita voidaan vertailla ja hakea yhdessä jonkinlainen ratkaisu, joka tyydyttäisi molempia.
”Totuudella ja järjellä ei ole arvoa fasistisen suurvaltakiihkon rinnalla.”
Vladimir Putinin Venäjässä tämä ei oikeastaan pidä paikkaansa. Putinin tavoite ei ole kansansa turvallisuus tai hyvinvointi. Ukraina, Nato tai länsi yleensä ei ole uhannut eikä uhkaa Venäjän turvallisuutta, mutta Putin on niitä vastaan silti jatkuvasti aggressiivinen. Venäjällä ei ollut mitään voitettavana hyökätessään Ukrainaan vuonna 2014, mutta se teki sen silti. Ja nyt, sodan massiivisesta laajentamisesta johtuen lännen asettamat talouspakotteet tulevat varmasti rapauttamaan jo valmiiksi huonossa tilassa olevaa Venäjän taloutta yhä enemmän, mutta Putin ei välitä.
Tilanne elää tietenkin jatkuvasti. Tuoreesta ja käynnissä olevasta sodasta on vaikea löytää luotettavaa tietoa. Sodankulun ennustaminen on vielä hankalampaa. Tarkoituksenani ei olekaan analysoida päivänpoliittista sotatilannetta tai ennakoida tulevaa, vaan luoda jonkinlainen katsaus Ukrainan ja Venäjän historiaan, jonka kautta tätä armotonta sotaa voidaan selittää ja tulkita.
Putin elää niin vaihtoehtonykyisyydessä että vaihtoehtohistoriassa. Diplomatia ei toimi ilman molemminpuolista tosiasioiden tunnustusta. Totuudella ja järjellä ei ole arvoa fasistisen suurvaltakiihkon rinnalla. Lännellä ei ole Venäjälle mitään annettavaa, joka tulisi tyydyttämään tämän kiihkon.
Historioitsija Timothy Snyder kuvaa Ukrainan sotaa ja Venäjän valtiojohdon taustalla liikkuvia poliittisia ajatuksia erinomaisesti teoksessaan The Road to Unfreedom. Snyderin kirjoitus on silmiä avaavaa. Se auttaa ymmärtämään kaiken sen kiihkon, järjettömyyden 5
KRONIKKA
alue kuuluu sille. Ehkä parhaiten asia voidaan kuitenkin ilmaista sanomalla, ettei Venäjä ymmärrä kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia eikä usko niihin. Se jopa aktiivisesti vastustaa niitä.
ja julmuuden, joka Venäjän valtiojohdossa, eliitissä ja sitä kautta myös Ukrainan ja Venäjän sodan taustalla liikkuu. Se auttaa myös paremmin hahmottamaan Putinin helmikuun sodanjulistuspuheessa esiintyvää mielipuolisuutta. On vaikea nähdä, että hän olisi enää minkäänlaisessa yhteydessä todellisuuteen. Kun valehtelee kaikille liian pitkään, alkaa näköjään jossain vaiheessa itsekin uskomaan näitä valheita.
Venäjä näkee olevansa ikuisessa sodassa lännen moraalista rappiota vastaan, joten kaikki on oikeutettua. Tämä rappio ilmenee muun muassa demokratiana, suvaitsevaisuutena, totuutena ja kansalaisyhteiskuntana. Niitä Venäjän valtio ei voi hyväksyä.
Venäjän hyökkäyssodan oikeutuksen ketju on yksinkertaisuudessaan lähes absurdi. Venäjän mielestä Krim kuuluu sille. Oikeastaan Venäjän mielestä koko Ukraina kuuluu sille. Vielä laajemmin sanottuna Venäjän mielestä koko entinen Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton
Jonkin valtion olemassaolo on kansainvälinen sopimus. Muut maat hyväksyvät valtion auktoriteetin ja määräämisoikeuden tietyllä alueella. Venäjä ei suostu hyväksymään sen rajanaapuria Ukrainaa itsenäiseksi valtioksi.
Ukrainaista paenneita ihmisiä Puolassa, Przemyślissa. KUVA: LOUISA GOULIAMAKI / AFP
6
1 / 2022
Ukraina kuitenkin väittää olevansa valtio, toimii se eräänlaisena hyökkäyksenä Venäjää vastaan, mikä taas oikeuttaa olemattoman sodan.
Monet vaikutusvaltaiset tahot Venäjällä eivät suostu hyväksymään monia muitakaan maita itsenäisiksi valtioiksi. Muun muassa Vladimir Medinsky, entinen kulttuuriministeri ja Venäjän pääneuvottelija Ukrainan välillä käytävissä neuvotteluissa on vuonna 2012 väittänyt, että Suomi on ”erottamaton osa venäläistä maailmaa”. Tästä puheesta pitäisi jo meidänkin olla huolissamme.
Jokainen järjissään oleva ihminen tietenkin näkee ja ymmärtää Putinin valehtelevan. Hän tekee sen niin avoimesti, ettei asiasta ole kysymystäkään. Jopa hänen valheensa ovat räikeässä ristiriidassa toistensa kanssa. Putinin tavoite ei olekaan oikeastaan edes luoda mitään narratiivia. Hänen tavoitteensa on saada ihmiset menettämään uskonsa kaikkiin narratiiveihin. Silloin myös totuus menettää arvonsa.
Venäjän valtio on uudestaan ja uudestaan esittänyt lausuntoja siitä, kuinka Ukraina on oikeastaan jo osa Venäjää. Tämän vuoksi Ukraina ei ole itsenäinen valtio. Sen vuoksi Venäjä taas ei voi oikeastaan olla sodassa Ukrainan kanssa. Olematonta asiaa vastaan ei voi sotia. Koska
Venäjän linja on, että koska mikään ei oikeastaan ole totta, voi mikä tahansa olla totta. Mukaan lukien se, että Nato tai Ukraina on sille jokin turvallisuusuhka. Tai se, että toinen maailmansota alkoi vasta vuonna 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon. Tätä samaa valhetta Putin toisteli jälleen helmikuun sodanjulistuspuheessaan.
”Totuus on Venäjän valtion ehkä sitkein vihollinen.”
Venäjän laki itseasiassa suoranaisesti kieltää sen tosiasian lausumisen, että Neuvostoliitto hyökkäsi itse Saksan rinnalla Puolaan jo vuonna 1939. Totuus ei ole Venäjän tunnustama konsepti. Totuus on Venäjän valtion ehkä sitkein vihollinen. Myös oikeutuksensa hyökkäyssodalleen Ukrainaa vastaan Venäjä hakeekin lähinnä historiasta. Jos kerran nykypäivänä Ukraina on itsenäinen valtio, jota vastaan Venäjällä ei ole mitään todellista syytä hyökätä, on tuo syy haettava vuo7
KRONIKKA
sien ja vuosien takaa. Helppo argumentti on tietenkin, että Ukraina oli pitkään osa Neuvostoliittoa, minkä vuoksi ukrainalaiset ja venäläiset ovat muka yhtä kansaa. Tässäkään ei tietenkään ole järkeä, sillä Neuvostoimperiumi kaatui jo kauan sitten, jonka jälkeen Itä-Eurooppa on muuttunut aika lailla. Tämäkin on osa historiallista kehitystä, jota Putin ei suostu näkemään. Eikä ukrainalaisia sitä paitsi koskaan kohdeltu tasavertaisesti venäläisten kanssa Neuvostoliitossakaan.
hansopimuksessa lähes kaikki Ukrainan alueen aiemmin Venäjän keisarikuntaan kuuluneet maat luovutettiin kuitenkin Neuvosto-Venäjälle ja loput Puolalle. Ukraina liitettiin jälleen suureen itänaapurinsa vasten tahtoaan.
Myös Neuvosto-Ukrainan todellinen historia pitää sisällään paljon seikkoja, jotka murtavat yhden kansan kuvan. Ukraina yritti julistautua itsenäiseksi jo Neuvosto-Venäjän sisällissodassa. Se taisteli useiden eri liittolaisten puolella, tavoitteenaan ainoastaan itsenäisyys.
Toisen maailmansodan aiheuttamien lukuisten rajamuutosten jälkeen viimeinen kerta, kun Neuvosto-Venäjä ja Neuvosto-Ukraina siirtivät yhteistä rajaansa oli vuonna 1954, kun Krimin niemimaa liitettiin Ukrainaan. Neuvostoimperiumin kaaduttua 92 prosenttia ukrainalaisista äänesti uuden itsenäisen Ukrainan luomisesta. Tästä uudesta Ukrainasta tuli kaikkine ongelmineen kuitenkin demokraattinen ja eurooppalaismielinen, toisin kuin uudesta Venäjästä, josta tuli fasistishenkinen diktatuuri.
Ukraina ei silloinkaan kokenut olevansa osa Venäjää. Vuoden 1921 Puolan ja Neuvosto-Vejänän rau-
Ukrainan neuvostohistorian propagandana käyttämistä erikoisempaa on kuitenkin se, kuinka
”Putin ja hänen kätyrinsä ovat pitkään väittäneet, että Ukraina on heikko, rappiolle joutunut kansakunta. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.” 8
1 / 2022
pitkälle menneisyyteen Venäjä on valmis ulottamaan keksiäkseen jonkin historian, jota ei yksinkertaisesti ole olemassa.
naskunta ja Puolan kuningaskunta kamppailivat siitä, kumpi tätä maata ja siellä asuvaa kansaa saa hallita.
Venäjän julkisessa keskustelussa on Ukrainan sodasta puhuttaessa tuotu useaan kertaan esille historiallinen Kiovan Venäjä, eli valtakunta, joka oli olemassa noin tuhat vuotta sitten, kauan ennen kuin nykyajan konseptejamme Venäjästä tai Ukrainasta oli olemassa. Silti Venäjässä käytetään Kiovan Venäjää oikeutuksena sodalle Ukrainaa vastaan. Kun sitä ollaan kerran oltu samaa kansaa jo tuhat vuotta sitten, on Venäjällä oikeus yhdistää nämä kaksi todellisuudessa erillistä kansaa vaikka sitten väkivalloin. Vladimir Putinia on muun muassa verrattu Venäjän mediassa lukuisia kertoja legendaariseen Volodymyr Suureen, joka käänsi Kiovan Venäjän kristinuskoon. ”Hengellinen yhteytemme alkoi Pyhän Rusjin kasteesta 1025 vuotta sitten”, Putin sanoi heinäkuussa 2013.
Myöhemmin 1700-luvulla Moskovan ruhtinaskunta, joka oli siis eri valtio kuin nyky-Venäjän puheissa esiintyvä Kiovan valtakunta, valtasi nykypäivän Ukrainan ja liitti sen itseensä. Tätä monimutkaista ja monitulkintaista oikeaa historiaa ei voida käyttää oikeutuksena millekään nykypäivän ulkopoliittiselle tavoitteelle. Ja vaikka sitä yrittäisikin, näkisi vain kuinka Ukraina on aika säännöllisesti pyrkinyt kohti itsenäisyyttä. Tuo sama henki on ollut koko maailman näytillä viime viikkoina Ukrainan puolustaessa oikeuttaan vapauteen, itsenäisyyteen ja omaan historiaan. Jatkuvasti valehteleva hullu saattaa näköjään helposti alkaa uskomaan omia sepityksiään. Putin ja hänen kätyrinsä ovat pitkään väittäneet, että Ukraina on heikko, rappiolle joutunut kansakunta ja valtio, jonka jäsenillä ei ole yhteistä identiteettiä ja jotka haluavat todellisuudessa vain Venäjän diktatuurinharmaaseen piiriin. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, minkä Vladimir Putin ehkä jo nyt huomaa.
On totta, että jotkin osat nykypäivän Venäjän ja Ukrainan maista ovat olleet osana samaa valtakuntaa monta kertaa. Todellisuus on kuitenkin Venäjän esittämää fiktiota monimutkaisempaa. Erilaiset valtakunnat ja hallitsijat ovat sotineet nykypäivän Ukrainan maista ties kuinka kauan.
Ukraina on ja pysyy vahvana, itsenäisenä ja vapaana kansakuntana, kävi miten kävi.
Idea Ukrainasta jonkinlaisena erillisenä maana ja kansakuntana syntyi vasta 1500-luvun loppupuoliskolla, kun Liettuan suuriruhti-
Слава Україні! 9
KRONIKKA
Kolumni: Kyynisyytemme on naiivia – Toisin kuin usein kuvittelemme, olemme pohjimmiltamme varsin hyviä olentoja Janne Jussila
Yksi kaikkien aikojen suurimmista ja onnistuneimmista valheista on uskomme omaan pahuuteemme. Niin sanottu ihmisluonto nähdään usein esteenä unelmillemme ja oikeutuksena rikoksillemme. Ihminen on itsekäs ja julma, valmiina pettämään koko maailman heti, kun siihen annetaan mahdollisuus. ”Voi raukkaa ihmisluontoa, kuinka hirveitä rikoksia sinun nimissäsi onkaan suoritettu!” kirjoitti Emma Goldman.
antaa köyhille yhtään ylimääräistä, koska uskomme heidän tuhlaavan sen johonkin turhaan tai haitalliseen. Katolinen kirkko opettaa kaikkien syntyvän perisyntisinä, heikkoina, pieninä, avuttomina olentoina, joiden täytyy käytännössä ruoskia itseään pysyäkseen ruodussa. Mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Ja se on helppo nähdä. Kun katsoo ympärilleen ilman kyynisyyden linssejä, näkee varmasti paljon enemmän rakkautta, ystävällisyyttä, huolenpitoa, kiltteyttä ja kauneutta kuin mitään vastakkaista. Jos ihminen olisi niin itsekäs ja julma kuin haluamme uskoa, niin miten kukaan meistä onnistuu elämään normaalia, turvallista, vapaata elämää tulematta jatkuvasti ryöstetyksi, raiskatuksi tai murhatuksi?
Tämä näkemys on juurtunut syvälle kulttuuriimme, yhteiskuntaamme, politiikkaamme, uskontoomme. Kaikki rakastavat synkkiä, väkivaltaisia, inhorealistisia elokuvia ja sarjoja, koska uskomme niiden näyttävän maailman sellaisena kuin se todellisuudessa on. Vaadimme tuon ja tämän kieltämistä lailla, koska emme usko ihmisten kykenevän itse moraalisiin päätöksiin. Emme halua 10
1 / 2022
Helppo vastaus tähän olisi, että meidät vain pakotetaan olemaan hyviä. Ihmisluonnon myytin mukaan jopa altruismimme on egoismia. Kun olemme kilttejä muille, suojelemme ainoastaan itseämme. Thomas Hobbes kirjoittaa ihmisen luonnollisen tilan olevan kaikkien sota kaikkia vastaan, joka voidaan ehkäistä ainoastaan valtion kontrollilla. ”Ja ihmisen elämä on oleva yksinäinen, köyhä, likainen, karkea ja lyhyt”, Hobbes valittelee ihmisten kohtaloa toistensa armoilla.
Jälleen kerran, mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Historioitsija Rutger Bregman kirjoittaa teoksessaan Hyvän historia, että kaikki asiasta tehty tieteellinen tutkimus osoittaa täysin vastakkaiseen suuntaan kuin pintateoria. Luonnonkatastrofin, sodan tai minkä tahansa muun kriisin iskiessä ihmisistä tulee itse asiassa paljon altruistisempia, kiltimpiä, anteliaampia ja avuliaampia. Perinteisten auktoriteetin lähteiden kadotessa ihmisillä on tapana järjestäytyä lähes spontaanisti tarjoamaan toisilleen apua ja turvaa. Kaikki väkivaltaiset rikokset vähenevät, ja vaikka ryöstely saattaakin lisääntyä, on sen yleisimpänä tarkoituksena elintärkeiden tarvikkeiden jakaminen muille. Bregman kirjoittaa, ettei mikään sosiaalitieteellinen väite ole yhtä laajasti uskottu ja samaan aikaan yhtä vahvasti todistettu vääräksi kuin väite itsekkyydestämme kriisin aikana.
Hollantilainen tutkija Frans de Waal puhuu tästä uskomuksesta nimellä pintateoria. Sen mukaan ihmisen sivistys ja moraalisuus on vain ohut kerros todellisen julman luonnomme päällä. Tämä kerros murtuu nopeasti ja välittömästi kaaoksen iskiessä, jolloin meidät valtaa synnynnäinen itsekkyytemme. Heti, kun Hobbesin mainitsema auktoriteetti katoaa, vajoamme eläimelliseen sotaan toisiamme vastaan.
Tieteellistä näyttöä ihmisluonnon myytille onkin todella vaikea löytää. Ainakaan todenmukaista sellaista. Stanfordin vankilakoe on yksi tunnetuimmista tieteellisistä kokeista, jonka sanotaan usein todistavan julmuutemme. Siinä normaalit, terveet koeyksilöt jaettiin vankeihin ja vartioihin, eikä mennyt kauaakaan ennen kuin auktoriteetista nauttivat vartijat jo kiduttivat vankejaan ilman syytä. Totuus kuitenkin on, että kokeen tulokset ovat täyttä fiktota, puhdasta kuvitelmaa ja epätieteellistä teatteria, jonka tutkija Philip Zimbardo suunnitteli alusta alkaen todistamaan omat näkemyksensä ihmisen pahuudesta. Kokeen tutkimusmetodeissa ei ollut
”Kun katsoo ympärilleen ilman kyynisyyden linssejä, näkee varmasti paljon enemmän rakkautta kuin mitään vastakkaista.”
11
KRONIKKA
mitään tieteellistä. Koeyksilöille muun muassa kerrottiin, mitä tuloksilla yritettiin saavuttaa. Myöhemmin nämä yksilöt myönsivätkin, että he oikeastaan lähinnä näyttelivät myötäilläkseen kokeen tavoitteita. Myöhemmät oikeat tieteelliset kokeet, jotka yrittivät replikoida Stanfordin vankilakoetta, mutta jotka seurasivat oikeita tieteellisiä menetelmiä, saivat täysin vastakkaisia tuloksia. Niissä vartijat luopuivat nopeasti auktoriteettiasemastaan ja etuoikeuksistaan ja alkoivat kohdella vankejaan vertaisinaan.
vaikuttavat meistä niin järkyttäviltä nimenomaan perimmäisen poikkeuksellisuutensa vuoksi. Kärsimys ja julmuus ja pahuus ovat uutisenarvoisia asioita, koska niitä ilmenee maailmassamme yhä vähemmän. Meidän on aika luopua kollektiivisesta itseinhostamme ja naiivista kyynisyydestämme. On aika hyväksyä, että voimme luottaa toisiimme. Silloin voimme kaikki nukkua yömme paremmin ja auttaa kanssaihmistämme ilman turhia epäilyksiä.
Ja silti, minulle kuten monille muille opetettiin lukiossa valheellista Stanfordin vankilakoetta, vaikka se todistettiin vääräksi jo vuosikymmeniä sitten. Ihmisluonnon myytti ja uskomus omaan pahuuteemme on kuitenkin ilmeisesti niin syvälle juurtunut, että haluamme sulkea silmämme todellisuudelta, jonka mukaan olemme pohjimmiltamme varsin hyviä ja kilttejä olentoja.
”Uskomus omaan pahuuteemme on niin syvälle juurtunut, että haluamme sulkea silmämme todellisuudelta, jonka mukaan olemme varsin kilttejä olentoja.”
Tietenkin historiaamme ja omaan aikaamme mahtuu käsittämättömiä määriä julmuutta ja pahuutta. Sitä ei voi kieltää. En halua tietenkään vähätellä yhdenkään ihmisen kärsimystä. Ja vaikka ihminen onkin pohjimmiltaan hyvä, löytyy lähes kahdeksan miljardin joukostamme myös paljon pahoja yksilöitä, jotka aiheuttavat suurta haittaa viattomia ihmisiä kohtaan. Uskallan kuitenkin väittää, että nämä kaikki esimerkit pahuudesta ovat vain pieniä harha-askelia luontaisen hyvyytemme tiellä. Ne 12
1 / 2022
Hyötyä Elvi Tapiala
M
huumeista?
ielenterveysongelmat ovat olleet pinnalla jo pitkään. Tieto niistä on kasvanut, mikä on lisännyt diagnosointia. Toisaalta on myös pohdittu, altistaako nyky-yhteiskunta ja sen luomat normit ja odotukset useammin mielenterveysongelmille. Yksilön huono olo vaikuttaa merkittävästi myös yhteisön toimivuuteen. Se lisää syrjäytymisen riskiä ja voi altistaa esimerkiksi itsemurhalle. Terveyskirjasto. fi-sivuston mukaan suomalaisista joka viides sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä, ja ainakin joka kymmenes suomalainen käy elämänsä aikana läpi ainakin yhden vakavan masennusjakson. Useilla mielialalääkkeiden käyttäjillä lääkkeiden teho on vähäistä. Tutkimusten perusteella ongelmaan voisi kuitenkin olla ratkaisu: psykedeelit. Psykedeelit ovat tajunnantilaan vaikuttavia ja sitä muuttavia yhdisteitä, jotka aiheuttavat käyttäjälleen esimerkiksi aistiharhoja, voimakkaita tunnetiloja, muistojen pintaan nousemista ja ”mystisiä kokemuksia”. Psykedeelejä ovat esimerkiksi LSD (lysergihapon dietyyliamidi), psilosybiini, meskaliini sekä DMT (N,N-Dimetyylitryptamiini). Ero useisiin muihin päihteisiin on siinä, että ulospäinsuuntautuneisuuden sijaan psykedeelit vievät oman pään sisään ja mahdollistavat paremman itsetutkiskelun. Suomessa psykedeelit
on luokiteltu laittomiksi huumeiksi. Esimerkiksi psilosybiinisieniä (”taikasienet”) ja ayahuascaa (nimitys DMT:stä uutetulle juomalle) on käytetty eri alkuperäiskansojen keskuudessa ja rituaaleissa jo vuosituhansien ajan. Niitä on käytetty erityisesti nykyisen Väli- ja Etelä-Amerikan alueella, ja varhaisimmat merkit psilosybiinisienten käytöstä ovat nykyisen Guatemalan alueella 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Myös esimerkiksi asteekit käyttivät taikasieniä. Eurooppalaisten keskuuteen tieto psykedeeleistä levisi ristiretkien seurauksena 1500-luvulla. Ne kuitenkin pysyivät kansalle melko tuntemattomana vielä 1900-luvulle asti. 19. huhtikuuta 1943 sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann kokeili itseensä LSD:tä, jonka oli syntetisoinut psilosybiinisienistä viisi vuotta aikaisemmin, ja pyöräili kotiin tajunnantila muuttuneena. Saksaksi tätä tapahtumaa kutsutaan nimellä Fahrradtrip (suomeksi polkupyörätrippi). Kun Hofmann oli viisi vuotta ennen polkupyörätrippiään testannut LSD:tä rotilla, hän ei ollut havainnut näillä muita vaikutuksia kuin lisääntynyttä rauhattomuutta. Etsiessään ratkaisua verenkiertolääkkeisiin hän muisti LSD:n vaikutukset eläinkokeissa ja ajatteli, että se voisi nopeuttaa verenkiertoa myös ihmisillä. Hofmann ei kuitenkaan osannut odottaa saamiaan vaikutuksia. Kemisti söi LSD:tä 250 mikrogrammaa, ja vajaan tunnin
13
KRONIKKA
kuluttua tunsi huimausta, näköharhoja, puutumista sekä kauhu- ja harhakohtauksia. Pyörämatkalla aistiharhat lisääntyivät; esineet näyttivät siltä kuin ne sykkisivät, ihmisiä hän kuvaili maalauksellisen näköisiksi. Tripin loppupuolelle tultaessa vaikutukset olivat muuttuneet positiivisemmiksi, ja Hofmann koki värien yhdistyvän.
vän vastakulttuuria, ja psykedeelit ja kannabis siirrettiin Yhdysvalloissa huumeiden vaarallisimpaan ensimmäiseen kategoriaan. Viihdekäytössä psykedeeleihin toki liittyy myös riskejä: kadulta ostettaessa ei voi olla varma, että saa mitä tilaa. Vääränlainen ympäristö ja seura voivat myös edesauttaa ”huonon tripin” syntymistä, mikä voi aiheuttaa pahaakin ahdistusta. Jotkut ihmiset ovat myös psykedeelien käytön jälkeen sairastuneet pitkäaikaisempaan psykoosiin tai esimerkiksi skitsofreniaan, mikäli ovat olleet niille alttiita (toisaalta esimerkiksi Pål-Ørjan Johansenin ja Teri Suzanne Krebsin vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen mukaan psykedeelien käyttö ei synnyttäisi mielenterveysongelmia tai itsetuhoisuutta, vaan päinvastoin useammin psykedeelejä käyttäneet olivat epätodennäköisemmin olleet hoidettavina mielenterveysongelmien vuoksi). Pykedeeleistä levisi 60-luvulla myös disinformaatiota, jonka mukaan ne tuhoaisivat aivoja, olisivat myrkyllisiä tai aiheuttaisivat riippuvuutta. Myöhemmin tehtyjen tutkimusten perusteella kyseiset väitteet eivät pidä paikkaansa.
Polkupyörätrippinsä jälkeen Hofmann kokeili LSD:tä vielä lukuisia kertoja, tällä kertaa pienempinä annoksina. Hän ajatteli, että ainetta voisi käyttää osana ”sielunhoitoa”. Tulevina vuosina useat psykiatrit ja psykoterapeutit kiinnostuivat aineesta, ja 1960-luvun alkupuolelle tultaessa LSD:stä oli tehty lukuisia tutkimuksia, joiden tuloksia voi pitää mielenkiintoisina: LSD:n avulla kyettiin psykoterapiassa vain yhdellä käyttökerralla poistamaan esimerkiksi alkoholismia ja irrationaalisia pelkoja. LSD:stä kirjoitettiin yli tuhat tiedeartikkelia ja sitä pidettiin ”ihmelääkkeenä”. Myös tuolloinen Yhdysvaltain mielenterveysinstituutin johtaja, tohtori Stanley Yolles, suositteli LSD:n tutkimista lääkkeenä. Sitten se levisi tiedemaailman ulkopuolelle. 1960-luku tunnetaan Beatlesista, auktoriteetin kyseenalaistamisesta, rauhanliikkeestä – ja huumeista. Hippiliikkeen suosimia huumausaineita olivat kannabis ja psykedeelit, jotka mahdollistivat syvällisemmän itsetutkiskelun ja tajunnan laajentamisen. Myös LSD oli levinnyt hippien keskuuteen, mikä oli petollista sen tutkimiselle mielenterveystyössä. Auktoriteettia vastustava nuorisoliike tuntui luonnollisesti uhkaavalta vallassa oleville aikuisille, ja samalla kun hipit demonisoitiin, myös psykedeelit kokivat saman kohtalon. Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon uskoi psykedeelien pyörittä-
Vuonna 1971 YK laati ”psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen”, jonka tarkoituksena oli kriminalisoida ne psykoaktiiviset aineet, joita ei ollut vielä kriminalisoitu. Sopimuksen allekirjoitti 34 YK:n jäsenmaata. Suomessa sopimus ratifioitiin loppuvuodesta 1972 ja se tuli voimaan elokuussa 1976. Nykyään yli 180 valtiota on allekirjoittanut kyseisen sopimuksen. Yleissopimuksen tultua voimaan psykedeelien tutkimiseen ei juurikaan saatu rahoitusta tai hyväksyntää.
14
1 / 2022
V
iime vuosien aikana suhtautuminen päihteisiin on muuttunut liberaalimmaksi, mikä on mahdollistanut myös psykedeelien tutkimisen aloittamisen uudelleen. Tutkimuksia ei ole tehty paljon, mutta niiden tulokset ovat olleet lupaavia. Miina Viljasen Helsingin Sanomissa 5.11.2020 julkaistun artikkelin ”Tutkimus: Jo kaksi annosta psilosybiiniä lievittää vaikean masennuksen oireita” mukaan vuonna 2016 Johns Hopkins -yliopiston tutkijat tutkivat psilosybiinin vaikutusta syöpädiagnoosin saaneisiin potilaisiin. ”Tutkimuksen mukaan jo yksi annos psilosybiiniä vähensi potilaiden masennusta, ahdistusta ja kuolemanpelkoa sekä kohotti merkityksellisyyden tunnetta ja optimismia”, ja puoli vuotta myöhemmin vaikutukset näkyivät vielä neljällä viidestä potilaasta.
heidän oireensa olivat lieventyneet merkittävästi, vähintään 50 prosentilla”, ja yli puolet kokivat oireiden kadonneen kokonaan. MDMA:ta, joka on luokiteltu vaihtelevasti sekä stimulantteihin että psykedeeleihin, on tutkittu osana traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoitoa. Sascha B. Thalin ja Miriam J. J. Lommenin vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan 66,2 prosenttia MDMA-avusteisella psykoterapialla hoidetuista PTSD-potilaista on saavuttanut sairauden elpymisvaiheen. Tutkimustulosten perusteella voi
siis olla, että tulevaisuudessa ihmiskunnalla on paremmat avaimet mielenterveysongelmien selättämiseen. Suomessakin on julkaistu jo lukuisia artikkeleita, joiden sanoma on sama: psykedeeleillä on kyetty vähentämään ihmisten mielenterveysoireilua merkittävästi. Tutkimusta on toki tehtävä vielä paljon, mutta mikäli psykedeelien läpimurto onnistuu, saatamme joskus elää huomattavasti onnellisemmassa maailmassa.
Viljasen mukaan vuonna 2020 sama yliopisto julkaisi tutkimuksen, jossa se oli selvittänyt psilosybiinin vaikutusta 24:llä vaikeasta masennuksesta kärsineellä potilaalla, joilla masennus oli jatkunut noin kaksi vuotta ennen kokeeseen osallistumista. Kuukausi hoitojen jälkeen ”71 prosenttia potilaista koki, että
”Tutkimusta on toki tehtävä vielä paljon, mutta mikäli psykedeelien läpimurto onnistuu, saatamme joskus elää huomattavasti onnellisemmassa maailmassa.”
Lähteet: Yle - Bicycle Day -pyöräilypäivä muistaa LSD:n keksinyttä kemistiä, 19.4.2016. LSD täyttää 80 vuotta – ”Sielun lääke” paransi alkoholisteja ja auttoi masentuneita, kunnes koitti 1960-luku ja käyttö karkasi käsistä, 16.11.2018. Psykedeeleistä etsitään apua mielenterveysongelmiin, mutta Suomessa erikoistumassa vasta yksi lääkäri – ”Vanha huumepropaganda elää vahvana”, 8.9.2019. HS: Tutkimus: Jo kaksi annosta psilosybiiniä lievittää vaikean masennuksen oireita, 5.11.2020. Netflix: Pikakuva: Mielen salat – Psykedeelit.
15
5
Tuntemattomampaa KRONIKKA
faktaa vapusta Sakari Bister
16
T
1 / 2022
alvi on ollut tuttuun tapaan raskas ja varsinkin pimeä. Kevät kuitenkin lähestyy ja sen mukana myös vappu, tuo työväen, opiskelijoiden ja siman juhla. Itse toivon tältä vapulta sitä tuttua karnevalistista meininkiä. Ei siinä, etteikö kaksi edellistä vappua neljän kaverin kesken yksiössä olisi ollut charmikasta, mutta ison luokan vappu on ollut sattuneesta syystä kokematta tällä vuosikymmenellä. En edes uskalla kertoa Mantan lakituksen perinteistä tässä jutussa, koska joutuisin koputtamaan puuta kolme kertaa niin vimmatusti. Ottamatta kantaa siihen, millainen vappu Kronoslaisille on tänä vuonna tulossa, ajattelin vapusta kirjoittaessa keskittyä ehkä niihin puoliin juhlasta, jotka eivät ole sitä viettäessä esillä. En ota kantaa siihen, kuinka monta kertaa lukija on törmännyt näihin faktoihin männävuosina, mutta tarvitaanhan sitä vähät väliä tällainenkin juttu!
1.
Vappu on ollut pitkään historiassa kevään ja kesän vaihdoksen ajan juhla. Sitä ovat viettäneet jo keltit vuosituhansia sitten, sekä useat muut Euroopan alueen kansat kuten germaanit, noitaperinteineen. Suomessakin on vietetty ennen kristinuskon saapumista helaa eli toukojuhlaa, jolloin juhlittiin kevättä, ja meininki oli ilmeisesti jo tuolloin katossa. Keskiajalla suomessa on vietetty vappua Valpurin päivänä, abbedissa Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivänä. Valburgin tarina juontaa juurensa Englantiin ja Saksaan 700-luvulle, ja hän oli noussut suureen suosioon juuri Pohjolassa sydänkeskiajalle tultaessa. Kirkolliseen perinteeseen kuului jo tuolloin työntekokielto, joten lungisti on saanut ottaa jo silloin. Ja kyllä, simaakin on jo keskiajalla juotu. 3. toukokuuta vietettävä Ristin päivä on kuitenkin usein ollut suositumpi juhla Suomessa. Pohjoisessa Euroopassa vapulla on siis pitkät juuret ja perinteet, mutta vappu on levinnyt ympäri maailmaa 1800-luvulta eteenpäin työväenliikkeen valitessa sen kansainväliseksi juhlapäiväkseen 1800-luvun lopun työläisten liikkeen nousun mainingeissa. Toukokuun alussa on siis todella valinnanvaraa siinä, ketä juhlit: kevättä, työväenliikettä, noitia, vai abbedissa Valburgia!
”Toukokuun alussa on siis todella valinnanvaraa siinä, ketä juhlit: kevättä, työväenliikettä, noitia, vai abbedissa Valburgia!” 17
2.
KRONIKKA
Mikä olisikaan suomalainen juhlapäivä ilman tapoja ja sanontoja? Näitä voisi listata vaikka kuinka paljon, mutta valitsen vapun suosikkini Kustaa Vilkunan keräämistä: Karjalan kannaksella pyrittiin kylpemään jo vappuna, sillä kesä tuli siellä aikaisemmin kuin muualla Suomessa. Alueella onkin aina sanottu vapun tulevan joku kainalossa. Esimerkiksi Valkjärvellä, mistä omakin sukuni on kotoisin, vappu tuli ”vasta kainalossa”. Läntisessä suomessa vappuperinteisiin ovat kuuluneet ennen vanhaan vahvasti erilaiset kellot tai tiu’ut, jotka on ripustettu vaatteisiin. Ne päällä on juostu ympäri maita ja mantuja pitämässä mölyä, ja esimerkiksi Satakunnassa on soitettu lehmänkelloa aittaan ja huudettu ”Vappu tuu, vappu tuu, latoon tuu, tuu-tuun”. Ainakin jossakin päin Suomea, tulevan kesän selän kestämisen pystyi varmistamaan huutamalla sängystä aamulla noustessa ”Ka selkääni!” Koukkuniskaisen diginatiivisukupolven pitäisi varmaan kokeilla tätä kikkaa, jotta pystyisi ”koittamaan vaan jaksaa”. Ja soittoääneksi aamuisin vaan tuo ”vappu tuu”-huuto.
Yliopisto-opiskelijoina tiedämme hyvin, että vappu on vahvasti myös opiskelijoiden juhla. Siihen linkittyy vahvasti Ylioppilaslakin pitäminen, josta on Suomeen 1800-luvulla rantautumisen jälkeen ollut kaksi versiota, talvi- ja kesäversio. Kesäversio on meille kaikille tuttu, ja sen pitäminen päässä on pysynyt, jos ei koko kesäaikana niin varsinkin vappuna, perinteenä. Talviversio katosi pitkäksi aikaa kuvoista, kunnes se jostain kirjoittajalle tuntemattomasta syystä on mennyt viime vuosina kuin kuumille kiville erilaisissa opiskelijoiden ja osakuntien yhteistilauksissa. Teekkarien lakki toki tuli jo ylioppilaslakkia ennen, mutta kuulemma teekkarilakin tupsulla ei ole juurikaan mitään merkitystä: teekkariopiskelijat ajattelivat sen vetoavan jostain kumman syystä aikoinaan naisiin, joten tupsu on pysynyt lakissa semmoiset 130 vuotta sen jälkeenkin.
18
3.
4.
1 / 2022
Söin ensimmäisen kerran tippaleipää ehkä viitisen vuotta sitten, vaikka tiedän sen olevan iso vappuperinne. Mutta mistä tämä perinne sai alkunsa? Minäpä kerron, kun asiaa tutkin. Uppopaistettua tippaleipää on tehty suomessa jo pitkään, ja sitä muistuttavia leivoksia Ruotsissa ja Saksan alueella jo 1500-luvulta lähtien, mutta tippaleivän alkuperä voi hyvinkin olla paljon idempänä, ehkä jopa Persiassa asti. Persiassa leivoksesta nimeltä zolbia
5.
on tehty variaatioita jo 900-luvulta lähtien, ja se on ehkä voinut levitä Eurooppaan juuri sieltä vuosisatojen kuluessa. Luin kuitenkin zolbiasta Ibn Sayyar-al Warraq- nimisen hepun keittokirjan otteesta, ja itse teos on yli tuhat vuotta vanha, joten tässä ollaan jo aika kaukana suomalaisesta lähialepan tippaleivästä. (Tippaleipä oli muuten ihan ok, söisin uudestaan.)
Koska vapulla on todella moniulotteinen historia, mainittakoon lopuksi vielä yksi täysin unohtunut perinne: Aatelisten keskuudessa oli keskiajalla Euroopassa laajalle levinnyt perinne järjestää kesän ja talven välinen taistelu, conflictus veris et hiemis. Kaksi ritarin lailla ottelevaa ”taistelijaa”, maikreivi ja talvi, taistelivat keskenään turnajaistunnelmissa, kesän eli maikreivin aina voittaessa. Ilmeisesti vuonna 1557 Turun linnan väki valitsi Juhana-herttuan maikreivin rooliin, ja Juhana saapui taisteluun näyttävästi kulkueen saattelemana. Emme tiedä, mitä mieltä Juhana-herttua on ollut roolistaan, mutta tarjoiluun kului kuulemma kuusi tynnyriä olutta, joten päätelkäämme tunnelmasta mitä haluamme. Olisiko aika elvyttää tämäkin vanha perinne tänä vappuna?
Lähteet: Katajala, Jussi: Vapun Historia (Memoria Volatalis, katajala.net 2005), Kustaa Vilkuna: Vuotuinen Ajantieto (Otava, 1992), Yle.fi. Kuvat: Albumi auki -kokoelma. Kuva 1: Vesa Nurminen 1965. Kuva 2: Antti Viren 1974. Kuva 3: Veikko Ikonen 1952.
19
KRONIKKA
Valitse Novelli:
H
viisaasti
Markus Kokkonen
ento tuulenvire puhaltaa pitkäsäärisen miehen kullankeltaiset hiukset hänen silmilleen. Se estää häntä näkemästä, kun hänen vaimonsa tummille, pitkille ja kauniille hiuksille käy niin yhä edelleen. He seisovat naista vyötäröön asti ulottuvassa heinikossa. Mies valkoisessa puvussa ja nainen miehensä kavennetussa univormussa. He ovat sen vaativassa tilanteessa. Viereisellä tuolilla on sanomalehti. Etusivulla Neuvostoliiton itsenäisyyden Britannia tunnusti. Niin kuin tuokin Bolsevikki. Jonka kehtoon piti kuolla niin kauniisti. Heidän takanaan on kolme miestä. Kaksi heistä, paikallisia oppaita, mainitsematta sitä viimeistä. Hän on kuitenkin sisäpiiristä. Olemme nyt Intiassa. Heille melkein välttämättömässä osassa. Niin taloudessa. Kuin tunteissa. Pian mielikuva osoittautuu todeksi. Kiikareiden linsseihin piirtyy ylväs näky, joka varmistuu nyt oikeaksi. Tiikeri astelee tuulen alapuolella, ihmisten ollessa sopivasti sen yläpuolella. Tuulen suunta muuttuu. Tiikerin mielestä jotakin tästä nyt puuttuu. Sen reaktio on taistella tai kuolla. Se valitsee ikiaikaisella tunteella. Tassua toisen eteen, ja kohta ihmisetkin ymmärtävät tilanteen vakavuuden. Taistele tai kuole. Kädet lipuvat kiväärille. Ensimmäisenä tiikerin edessä on pitkä mies valkoisessa puvussa ja muut hänen takanaan osittaisessa pakokauhussa. Tilanne vaatii toimia. Mies ajattelee voivansa käyttää voimia. Ajatus ei kanna. Hän ei uskalla. Hän ottaa taka-askelia ja päättää lähteä perääntymään nainen kannoillaan. Lopulta tilanne alkaa kuitenkin tasoittumaan. Henkivartija laukaisee tiikerin kannalta kuolettavan laukauksen. Tiikeri vetäisee siis viimeiseksi jääneen henkäyksen. Ihmiset menevät sitä sinne katsomaan. He ovat tyytyväisiä tulemaan. Yhtä lukuun ottamatta. He saapuvat leiriin tiikeri mukanaan pahaa aavistamatta. He hoitavat saaliin käsittelyn ensimmäisenä, jotta pariskunta saa kotiin viemisenä taljan. Se takaisi heille kotona näennäisen rauhan. Ilta alkaa laskeutua heidän yllään. Siinä ei mene enää pitkään. Leirissä on kaksi telttaa. Palvelijat kuitenkin pystyttämisessä auttaa. Toinen heille ja toinen pariskunnalle. Oppaat päättävät pitää tehostettua vartiointia koko yön, sillä ammutun saaliin haju voisi houkutella paikalle taas uuden työn. Paremmassa teltassa on kaksi kenttävuodetta, joiden yläpuolella roikkuvat valkoiset hyttysverkotsulassa sovussa. Jotakin kuvastakuitenkin puuttuu. Mies silti uupuu. Toinen vuoteista on tyhjä. Mies ei heti ymmärrä tilanteen vakavuutta, mutta ei hän ole tyhmä. Pian hän kuitenkin ymmärtää, kun nainen itsensä kapeaan vuoteeseen vääntää. 20
1 / 2022
“Olit sitten missä?” “Katselemassa taivasta.” “Myönnä, kestän kyllä.” “Ei tässä nyt ole enää mitään sanomista.” “Miksi aina varkaan lailla yöllä pimeässä?” “Sinä voit tappaa, tehdä rahaa ja johtaa, mutta et kuitenkaan voi ymmär- tää osaakaan minusta.” “Älä ole aina minua lyttäämässä.” “Isäsi minut valitsi, et sinä silloin vielä välittynyt minusta.” “Tarvitseeko nyt siitäkin olla syyllistämässä.” Yö kuitenkin laskeutuu hiljaa leirin ylle. Nainen nukkuu kuin tukki. Mies ei silmäystäkään. Aamu kuitenkin koittaa, niin kuin se aina tekee. Mies ajaa partansa vakailla käsillään, niin kuin on jo pitkään tehnyt. Aamuaurinko on noussut kukkuloiden ylle. Tänään on kuitenkin päivä toinen. Nyt ei tarvitse olla murehtimassa. Ne ajat ovat jossakin tulevaisuudessa. Seurue lähtee melkein samaan paikkaan, missä olivat olleet aikanaan. Ainoa ero eiliseen on se, että nainen on ottanut itselleen laukusta puretun haulikon. Mies kokosi sen naisen pyynnöstä taas toimintakuntoon. Tapahtuu ihme. Taas ihmisten suunnistaessa tuulen yläpuolelle, sen alapuolelle ilmestyy toinen tiikeri. Mies tietää tilaisuutensa tulleen. Nyt hän muistaa sotilaskoulutuksen, ei udellen, vaan totellen, oli se kuinka tahansa negatiivinen. Elämä vilahtaa filminauhana hänen silmiensä edessä. Hänen muistossa, kuinka hän ja hänen miehensä hyökkäsivät Sommessa niin toivottomassa hädässä, jossa he jo aistivat lopun olevan läsnä. Se oli kuitenkin vain alun loppu.
21
KRONIKKA
Kuninkaallekin tuli siis jo palkitsemiseen kova hoppu. Hän arvaa sen hetken koittaneen, joka kaikki ongelmat ratkaisee. Hän nostaa kiväärinsä valmiuteen ja aloittaa tähtäämän oikeaan kohteeseen. Varmistin hiljaa pois ja kaikki on valmista. Liipaisimesta löysät pois, kyse on vain vanhasta tavasta. Naisen haulikon varmistimen naksahdus katkaisee täydellisen keskittyneisyyden. Todennäköisesti hänkin ymmärtää nyt tilanteen vakavuuden. Mies kokoaa keskittyneisyyden uudelleen ja aikoo vetää liipaisimesta puristaen. Se osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi voimakkaan valon iskiessä miehen poissaolevaksi. Hän alkaa kulkea pimeässä tunnelissa kohti koko ajan kirkastuvaa valoa, tuntien itsensä pian taas olevaksi. Tunnelin suulle päästessään vastassa on pyörtynyt mies ja kaksi tomeraa tätiä. Hänet kiedotaan puuvillakankaaseen lukuunottamatta käsiä.
Yhdysvallat, Georgia, Plains Kuluu noin kaksikymmentä vuotta. Nyt tuo poika istuu mustassa puvussa ja punaisessa kravatissa nyt tolpillaan olevan miehen kanssa kirkon keskivaiheilla. Mies kuuntelee papin puhetta tarkasti. Poika ei siihen juuri nyt pysty keskittymään. Keskikäytävän toisella puolella kaksi penkkiriviä eteenpäin istuu eräs toinenkin, joka ei ehkä myöskään pysty keskittymään papin saarnaan. Hänen katsellessa hänen punertavia hiuksia, isä kuiskaa poikansa korvaan jotakin. Poika ei kuule kaikkea, mitä isällä on sanottavana, sillä papin monotoninen ääni täyttää nyt puisen kirkon jokaisen huokosen. Yhden kohdan hän kuitenkin kuulee: “Poika, muista valita viisaasti.” Poika vilkaisee keskikäytävän toiselle puolelle vielä kerran ja hymyillen vastaa isälleen myöntävästi.
22
Kuvitus Mimosa Rask
Sairaan hyvät sitsit! 1 / 2022
Teksti: Biletiimi Kuvat: Elena Eriksson
M
aanantaina 21.2. pääsimme tämän vuoden biletiimillä järjestämään ensimmäiset sitsimme, ja niistä tuli niin massiivinen hitti, että kaikkien henget salpautuivat! (Koronalla saattoi myös olla näppinsä pelissä).
Tapahtumassa oli mitä mainioin esitys, jossa Henrikin esittämä keskiaikainen trubaduuri Archibald tulkkasi, kun Nicon näyttelemä luolamies Nurc kertoi protoindoeuroopan kielellä sitseillä tarjoillusta ruoasta ja sen hankkimisesta.
:D
Mesoliittikauden metsästäjä-keräilijä Nurc kertoo epäonnestaan mammuttimetsällä keskiaikaisen hovibardi Archibaldin tulkkauksen välityksellä.
Sitsijärjestelyt ja tarjoilujen kokkailut alkoivat hyvissä ajoin. Suuri kiitos kaikille vapaaehtoisille apukäsille ja nakkeilijoille!
23
KRONIKKA
Alkupalana oli kasvisvartaita, pähkinöiden, matojen ja sienien kera (karkkeja siis), pääruokana pestopastaa, ja lopuksi nautittiin suklaamousse. Aikamatka-teeman mukaisesti ihmiset olivat pukeutuneet historiallisiin asuihin: joukosta löytyi muun muassa antiikin Kreikan jumalia, 20-luvun kaunottaria ja jopa rohkea mielenosoittajakin. Voimme siis tyytyväisinä sanoa, että sitsit olivat onnistuneet!
Metkuisin terveisin Nico Karttunen, Henrik Klemetti ja Mikko Koskinen (P.S. oottakaa vaa vappusitsei: ne jos mitkä sit jysähtää ja voimalla)
24
1 / 2022
25
KRONIKKA
MECHA
Jotkut saattavat kuitenkin jo huokailla äänekkäästi sekä pyöritellä silmiään, ja tähän annettakoon lupa. Mutta miksi mecha sitten viehättää? Genre puhuttelee monilla tavoin. Esimerkiksi Evangelion käsittelee aina ajankohtaisia teemoja, kuten mielenterveyden ongelmia, ahdistusta ja itsensä hyväksymisen vaikeutta. Ulkoasultaan mecha-animet ja pelit ovat usein kyberpunkia ammentavia tyylikkään melankolisia luomuksia, jotka jäävät mieleen ja inspiroivat.
Lyhyt katsaus omaperäiseen viihdegenreen
A
Roope Pölhö
loitetaanpas nyt ihan aluksi määrittelemällä mistä ollaan edes puhumassa, muuten menee homma vaikeaksi. Erittäin tiivistettynä mecha on alun perin Japanista lähtöisin oleva muun muassa videopeleissä ja animessa esiintyvä genre, johon sisältyy isoja ihmisenkaltaisia robotteja usein mitä erilaisimmissa muodoissa. Suurelle yleisölle termi voi olla tuttu muun muassa kaiken kansan kehumasta animesta Neon Genesis Evangelion sekä Gundam-sarjasta, joista jälkimmäiseen kuuluu televisiosarjan lisäksi esimerkiksi kasattavia figuureja ja vaikka mitä muuta oheiskrääsää, joka saa omistautuneimmat mieslapset ja miksei myös muutkin fanit itkemään onnesta. Jos nämä edellä mainitut nimet eivät kuitenkaan soita kelloja, ei ole syytä häpeään. Mecha on läntisellä pallonpuoliskolla edelleen melko pienen mutta sitäkin uskollisemman piirin ilmiö. Mecha-animesarjoja on tehty jo löyhästi määriteltynä yli neljä vuosikymmentä. Homman siis täytyy vedota ainakin osaan väestöstä, mikäli sitä tuputetaan kansalle koko ajan lisää.
Tietenkin isona vetonaulana toimivat myös ne värikkäät ja tyylitellyn yksityiskohtaiset robotit, jotka tuovat mieleen vaikkapa lapsuuden Bioniclet hivenen aikuismaisempana versiona. Eri sarjojen, pelien ynnä muiden välillä hajonta on kuitenkin suurta, eikä kaikkia voi laittaa samaan muottiin.
26
1 / 2022
Mecha-animea elementissään. Miljöö on genrelle tyypillinen.
Mecha esiintyy myös useissa videopeleissä jollain muotoa. Joissain koko ideana on näiden vehkeitten ohjaaminen, toisissa ne ovat enemmänkin esteettisinä elementteinä. Tärkeintä on kuitenkin se, että isoilla roboteilla huiskiminen tai niitten tuijottaminen saa hymyn huulille ja sehän on koko homman pointti.
27
KRONIKKA Evangelionin ikonisin mech, EVA-01.
”Tosimiehet ei mitään animea katso” Jos nousevan auringon maalle tyypillinen piirrostyyli ei kiinnosta, on suurimmassa osassa mecha-sarjoja sentään niitä suuria syvällisiä ja filosofisia teemoja, jotka pitävät mielenkiinnon yllä. Jos nekään eivät kiinnosta, niin ainakin erittäin isossa osassa niitä on sangen loistavat musiikit ja visuaalit.
Jos mikään edellä mainitusta ei herätä mielenkiintoa, kannattaa ehkä jättää mecha siitä syttyville. Heitä riittää. Arkaaisen ”tosimiehet ei mitään animea katso” -mielipiteen omaavien ei todennäköisesti kannata vaivautua, sillä tämä tuskin heitä kiinnostaa tai mielipidettään muuttaa.
28
1 / 2022
Kuvat: Nintendo
Sivun kuvat ovat Nintendon Wii U:lle julkaisemasta pelistä Xenoblade Chronicles X. Olennaisena pelimekaniikkana toimivat pelaajan ohjattavina olevat mechit, joita kutsutaan pelissä nimellä Skell.
Genre vaatii tiettyä mielenkiintoa sekä aimo annoksen japanilaisen viihteen sietokykyä. Toisaalta avoimin mielin tähän maailmaan sukeltaville mecha voikin toimia varsinaisena porttihuumeena esimerkiksi laajemmin animen pariin. Jutun kuvat ovat sarjasta Neon Genesis Evangelion sekä pelistä Xenoblade Chronicles X.
29