Kronikka 3/2020

Kronikka

Kronikka 3/2020 Julkaisija

Päätoimitus

Kronos ry Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö

Riikka Korteniemi Viivi Päiväsaari Henni Smolander

Kansikuva

Toimitus

Henni Smolander kuva: The Great Wave off Kanagawa

Sakari Bister, Tuukka Eronen, Timo Erävuori, Aapo Grönroos, Juuso Jääskeläinen, Minna Kouvalainen, Jaakko Santavuori, Alisa Smolander

Kuvitukset Riikka Korteniemi Taitto

Yhteystiedot

Riikka Korteniemi Henni Smolander

kronikkahelsinki@gmail.com Instagram: @kronikka Facebook: Kronikka

Paino Tikkurilan paino

Kronikka saa HYY:n järjestölehtitukea vuonna 2020

2

3/2020

Sisällysluettelo 4 pääkirjoitus 5 puheenjohtajan palsta 6 kronoksen historiaa osa 2 12 polarisoitunut amerikka, historiasta nykypäivään 15 kuoleman muuttuvat rituaalit 18 jennifer’s body 19 reseptinurkka jenniferin tyyliin 22 kulttuurivastaavan kulttuurikuulumisia kulttuurikentiltä 24 opiskelijapolitiikkaa SYL:in täydeltä 26 joulu on taas, joulu on taas...

28 fuksien tunnelmia 2020 31 asiallinen asiateksti avoimesta yliopistosta 32 päiväni murmelina - etäopiskelu edition 34 uusimmat tiedot the topelia story - hankkeesta 36 parasta just nyt 38 leijonat ja lampaat

3

Kronikka

PÄÄKIRJOITUS Hei, hauska nähdä taas!

Syksy on nopeasti taittumassa talveksi ja pimenevien iltojen taakka alkaa tuntua niskassa.Vuosi 2020, joka varmasti muistetaan, on lähenemässä loppuaan, mutta kaikki pakat sekoittanut paholainen ei ole vieläkään ottanut laantuaaksen. Ei kuitenkaan anneta sen häiritä, sillä kaikilla asioilla on kaksi puolta ja negistelyn sijaan voimme välillä keskittyä myös positiiviseen. Kaamosmasennuksen ja pitkittyneen korona-ahdistuksen keskellä onkin hyvä hieman pysähtyä rauhoittumaan ja piristyä uuden Kronikan äärellä. Laita siis kynttilät palamaan, lempeää jazzia soimaan ja ota mukava asento.

kaiken sortin historian ystäville joululahjavinkkejä. Mukana myös vanha kunnon reseptinurkka hieman erikoisemmalla twistillä sekä jatkoa viime numerossa alkaneelle Kronos-historiikille.

Antoisia lukuhetkiä!

Riikka Korteniemi, Viivi Päiväsaari ja Henni Smolander

Jotkut tarkat kronoslaiset ovatkin saattaneet ihmetellä missä Kronikka on viipynyt. Koimme hetkellisen takaiskun, sillä painettavaa tekstiä olimme saaneet kahdelta henkilöltä deadlineen mennessä (kiitos teille!) ja omakin aikamme oli koetuksella sekä juttuideat kadoksissa. Kuitenkin kaikki kääntyi mitä parhain päin, sillä Kronikan epätoivoiseen avunpyyntöön vastasi nopeasti yksi jos toinenkin kronoslainen. Vahvistusta saimme myös kronoslaisten lisäksi filosofeista ja teologisesta tiedekunnasta. Mitä nöyrimmät kiitokset siis kaikille juttujen kirjoittajille ja lähettäjille!

Kuten aiemmissa numeroissa, tässäkään ei ole varsinaisesti mitään teemaa. Teemana siis sillisalaatti. Tämänkertaisessa lehdessä tutustumme lähemmin Kronoksen fukseihin, kuulemme kuulumisia kulttuurikentältä, perehdymme Yhdysvaltain presidentinvaaleihin ja annamme

4

3/2020

Puheenjohtajan palsta Oikein aurinkoista joulukuun alkua rakkaat kronoslaiset ja muutkin lehden käsiinsä löytäneet henkilöt tai henkilöihin rinnastettavat entiteetit.

Aurinko on toivottavasti tuolla jossain vielä olemassa, vaikka allekirjoittanut ei kyseistä taivaankappaletta olekaan vähään aikaan havainnut. Kai se siellä on jossain verhojen ja pilvien takana piilossa, vaikka lämpötilan äkillisestä laskusta voisikin toisin päätellä. Päättelin ulkolämpötilan laskeneen sillä perusteella, että jouduin laittamaan patteria kovemmalle pitääkseni miellyttävän 18,5 celsiusasteen lämpötilan kodissani.

Ulkona en ole käynyt kohta kuukauteen.

Vajaa kuukausi sitten, juuri ehdittyäni muuttaa uuteen asuntoon, tunsin oloni hieman kipeäksi. Lihaksia särki ja päätä jomotti. Älykellon mukaan leposyke oli yöllä ollut tavallista korkeampi. Ohjeistuksen mukaisesti pysyttelin mahdollisimman hyvin erossa muista ihmisistä ja pyrin nopeasti koronatestiin.

Testin jälkeisenä päivänä huomasin, että aamupuuro ei kaikesta hunajasta huolimatta maistu oikeastaan miltään.

Eikä kahvi. Eikä mehu. Kananmunan olisin tunnistanut kananmunaksi ainoastaan tekstuurista. Olo oli samaan aikaan vähän epäuskoinen ja huvittunut. Eihän kaalikeitto ja bolognesepasta nyt voi oikeasti maistua samalta? Eihän minulla nyt voi oikeasti olla koronaa?

Syksyllä ei juuri ole tullut biletettyä tai yökerhoissa ravailtua. Maskiakin olen tunnollisesti pitänyt aina julkisissa ja kaupassa. Tulokset tulivat tekstivies-

tillä pari päivää myöhemmin.

Positiivinen.

Olen tätä kirjoittaessani ollut eristyksissä noin kuukauden.

Tartuntatautiyksiköstä soitellaan parin päivän välein ja kysellään oloa. Päästäkseen pois eristyksistä, tulee olla vähintään 48 tuntia täysin ilman oireita. Valitettavasti tällaista ajanjaksoa ei ole kuukauden aikana vielä tullut. Seuraava yritys on ylihuomenna. Koputan puuta ja pidän sormia ristissä. Töihin olisi ihan kiva päästä.

Itse eristys ei minulle ole ollut kovinkaan rankkaa. Suhteellisen sosiaalisen luonteeni lisäksi kykenen onneksi myös olemaan yksin ja nautin rauhasta. Täysin yksin ei myöskään ole tarvinnut olla, sillä etäluennot ja etänä tapahtuva opetusharjoittelu pitävät minut jotenkin sosiaalisesti kiinni muussa maailmassa.

Olen myös oppinut arvostamaan asioita, joita ehkä pidin itsestäänselvyytenä ennen karanteenia. Ilman ystäviä, joiden kanssa jutella tietokoneella iltaisin pelien lomassa, olisin todella yksinäinen.

Ilman perhettä, joka toisi minulle ruokakasseja oven taakse, olisin nälkäinen.

Minulla on siis asiat ihan hyvin. Tajuan myös olevani todella etuoikeutettu pystyessäni sanomaan näin. Kannustankin kaikkia, joilla asiat ovat hyvin, katsomaan sitä, mitä heillä on ja arvostamaan sitä. Terveyttä, läheisiä ihmisiä tai ihan vaikka jääkaapissa olevaa ruokaa. Pysykää terveinä!

Martin Varama Kirjoittaja on tämän lehden tultua ulos päässyt pois eristyksistä

5

Kronikka

Kronoksen historiaa osa 2 (1965-1984) Timo Erävuori Kronikan numerossa 2/20 alkanut kolmiosainen juttusarjamme Kronos Ry:n historiasta vuosina 1945-2005 saa nyt jatkoa. Tässä numerossa otamme käsittelyyn ainejärjestömme vaiherikkaat vuodet 1965-1984. Tarinamme jatkuu siitä, mihin ensimmäinen osa loppui. Kronos oli oleva murroksen kynnyksellä ja voikin sanoa ainejärjestömme eläneen ns. tyyntä ennen myrskyä aikaa. Mitä tämä käytännössä tarkoitti ja mihin suuntaan Kronos muovautui seuraavien 20 vuoden aikana?

Suomalainen korkeakoulumaailma koki ravistuksen 1960-luvun lopulla, kun poliittinen herääminen ja yhteiskunnallinen valveutuminen alkoi nostaa päätään. Kronoksen toiminnassa tämä näkyi selvimpänä halu saavuttaa oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Samalla, kun opiskelijaliike muualla alkoi radikalisoitua, hyppäsi Kronos mukaan tähän junaan. Kronos muokkautui opiskelijan tulevaisuutta tukevasta ammattijärjestöstä yhteisöksi, jossa kannanotto alkoi saada jalansijaa. Osakuntien merkitys myös laski, sillä kaikki, jotka halusivat vaikuttaa, eivät enää mahtuneet niiden mukaan.

Kronos tukemassa opintoja sekä ulkopuolinen toiminta 60-luvulla oli selvää opiskelijoiden keskuudessa, etteivät heidän mahdollisuutensa vaikuttaa opintoihinsa olleet kovin vahvoja. Virallisia vaikutuskanavia ei ollut, mutta opiskelijakollegio perustettiin epäviralliseksi vaikutuskanavaksi. Kollegiossa istui neljä opettajakunnan ja neljä opiskelijakunnan jäsentä. Opiskelijat vaativat mahdollisuuksia vaikuttaa, sillä opetuksessa oli heidän mukaansa monia epäkohtia. Isoin tunteita herättänyt kohta oli pakkolatina. Opiskelijat halusivat poistaa sen pakollisuuden, mutta opettajakunta perusteli sen pitämistä pakollisena, sillä se oli periaatteellinen kysymys. Latina edusti viimeisimpinä asioina vanhaa, klassillista yliopistoa.

Asioiden muutos alkaa – 1965 Jo 1965 noin 4/5 opiskelijaa pyrki opettajaksi valmistuttuaan. Tilanne on siis samankaltainen kuin nykyään. Vähemmistö halusi opintojen jälkeen suuntautua johonkin muuhun ammattiin, vaikka opettajan vakanssin saaminen tuohonkin aikaan olikin melkoisen haastava rasti jo itsessään. Millainen oli muiden näkökulmasta tavallinen historianopiskelija? Yleinen imago, joka meistä tuli tuohon aikaan lytättiin valheellisena tietona. Muille historian opiskelija näyttäytyi passiivisena, kantaa ottamattomana, vanhoillisena, epäsosiaalisena ja tyhmänä. Samana vuonna vaadittiin enemmän vapaamuotoisempaa yhdessäoloa jo olemassa olevan virallisen ohjelman rinnalle. Isoja huolenaiheita olivat jäsenistön heikko aktiivisuus, pyrkimys pitää toiminta avoimena ja jättää jäsenmaksu edelleen perimättä, vaikka heikko talous usein nostatti tämän kysymyksen pintaan.

Kronos tarjosi myös ohjelmaa ja tukea myös opintojen ulkopuolella, sillä opiskelu ei rajoittunut vain luentosaleihin. Jo olemassa olleiden juhlien lisäksi alettiin luoda muita vaihtoehtoisia tapahtumia, kuten Herodotoksen 2449-vuotissyntymäjuhla sekä paloviinan kotitarvepolton kieltämisen 100-vuotissurujuhla vuonna 1966. Vaikka uusia tapahtumia hyväksyttiin, olivat niillä vastustajansa, esimerkiksi vedoten ajankohtaan tai teemaan. Kronos ’esiintyi edukseen’ myös muualla. Humanisticumilta vuokratuissa tiloissa Kronos sai aikaan koeajan muiden kanssa, sillä naapurit valittivat metelistä. Tämä johti tilasta poistattamiseen myöhemmin. Vuonna 1968 Kronos sai omat tilansa Uudelta. Liikunta nosti päätään 1960-lu-

6

3/2020

vun lopussa. Jalkapalloa pelattiin Historicusta vastaan, koripallo oli saanut kannatusta ja Kronoksella olikin oma joukkue, Pubin Pallo.

HOL perustetaan ja sen vastaanotto Koska 1960-luvulla myös muissa yliopistoissa alkoi historian opetus, ajateltiin sen olevan tarpeellista, että heitä yhdistäisi jokin kattojärjestö. Näin ollen HOL perustettiin 1966 kaupunkien väliseksi linkiksi ja yhteistyöfoorumiksi. Kronoksen suhde HOL:iin oli alusta asti kaksijakoinen.

HOL:in tarve yhdistävänä järjestönä tunnustettiin, mutta aina sitä ei haluttu tukea. Koska Kronos oli suurin ja vanhin, kasaantuivat järjestön ylläpitovastuut Kronoksen hartioille. Tämä maksoi rahaa, joka oli jo muutenkin tiukassa ja sitä vasten ei katsottu saavan tarpeeksi. Railo Helsingin ja maakuntien välille kasvoi. HOL:in lehdestä, Faktasta, muodostui tärkeä äänenkannattaja Kronokselle, sillä Kronikkaa ei vielä tuolloin ollut olemassa. HOL:in lisäksi Kronos oli perustamassa Yritys- ja järjestö-historiallisseuraa, mutta se kuoli muutaman vuoden sisällä.

Vuosi 1968 – suuret mullistukset alkavat Vuotta 1968 voidaan pitää mittaamattoman merkittävänä vuotena, ei vain Kronoksessa, vaan koko Euroopan mittakaavassa. Se tunnetaankin ’hulluna vuotena’. Kronoksessa tämä näkyi lähestyvänä opiskelijavallankumouksena.

Vuoden 1969 hallitusvaaleissa tunnelma oli jännittynyt ja ideologinen vastakkainasettelu oli läsnä. Iskulauseita, kuten ’Vasten elitismiä’ tai ’Kansanvaltaa ja demokratiaa’ täyttivät vaalijulisteita. Hallitusvalinnat tehtiikin pitkälti omien aatteiden pohjalta. Jos olivat välit kiristyneet opiskelijoiden keskuudessa vasemmisto-oikeisto ajattelun vuoksi, niin välit opettajiin tulehtuivat myös. Ensimmäistä kertaa vuonna 1968 opettajia ei kutsuttu pikkujouluihin, sillä heidän katsottiin olevan hyökkääviä yliopiston uudistamisen vaalijoita vastaan. 1968 vaalikokoukseen osallistuikin yli sata kronoslaista.

Vanhoillisten ja uusien radikaaliopiskelijoiden välinen valtakamppailu väritti vaalikokousta. Tämä onkin ensimmäinen viittaus siihen, että taistelu vanhoja valtarakenteita vastaan oli siirtynyt Kronokseen. Kuitenkin vanhoillinen Marita Vihervuori valittiin ja hänestä tulikin Kronoksen

7

ensimmäinen naispuheenjohtaja. Vastakkainasettelun vakavuudesta kertoo sekin, että hävinnyt ehdokas jätti eropyyntönsä järjestöstä heti, mutta veti sen takaisin saman kokouksen aikana.

Kronos osana Vanhan valtausta Seuraavan kappaleen alkuun on hyvä selittää Vanhan valtaus. Vanhan valtauksella tarkoitetaan 25- 26.11.1968 tapahtunutta tapahtumaketjua, jossa ennen HYY:n 100-vuotisjuhlia opiskelijaoppositio valtasi heidän juhlapaikkansa, Vanhan ylioppilastalon. Valtauksen tarkoitus oli saada näkyvyyttä heidän vaatimiin muutoksiin yliopiston hallintoon sekä opetuksen sisältöön. Tämä johtikin opiskelijaliikkeen puoluepolitisoitumiseen pian valtauksen jälkeen. Kuinka Kronos sitten lähti osaksi tätä?

TKT oli juhlan alla kysellyt Kronosta mukaan HYY:n juhlien boikotointiin, mutta tästä oli kieltäydytty. Kuitenkin samaan aikaan HYY:n kutsuun oli niin ikään vastattu kielteisesti. Vaikka Kronos ei julkisesti ollut mukana Van-

Kronikka

han valtauksessa, olivat he aatteellisesti sekä ideologisesti tässä mukana. Tästä osoituksena kirjattu tiedotuslehtinen 2.12.1968, jossa sanotaan, että tiedekuntajärjestön tehtävänä ei ole olla opiskelijoiden vapaa-ajan viettoa varten, vaan tarjota heille ammatillisia etuja. Vaikkakin vuoden 1969 hallitus edustikin julkisesti epäpoliittisia jäseniä, oli valtaus johtanut siihen, että hallituksen mielipiteet alkoivat olemaan yhä enemmän poliittisempia. Vanhan valtaajien opetusvaatimukset, kuten marxilaisuuden mukaan ottaminen ei saapunut historian opetukseen, vaikkakin viitteitä tästä saatiin.

Yleistä demokratiaa ja solidaarisuutta Valtauksesta alkanut paine hallintouudistukseen saavutti eduskunnan, mutta tämän toteutuminen vei kauan ja viiveen takia, opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet olivat edelleen ohuet. Kronoksen hallitus pyrki omalta osaltaan laatimaan uusia ehdotuksia opintoihin, mutta tähän suhtauduttiin nihkeästi. Tämä johtuen eniten siitä, että ei katsottu sellaisen ehdotuksen menevän läpi, joka saisi taakseen vain 2% kaikista jäsenistä. Näin ollen äänekäs ja vaikuttava vähemmistö ei saanut ajatuksiaan läpi ja heidän osuutensa Kronoksen jäsenistöstä olikin suhteellisen ohut.

Perinteisten tehtävien lisäksi Kronoksessa alettiin pohtimaan jopa siirtymistä yhteiskuntatieteisiin lähemmäs marxilaista historiantutkimusta ja sen lisäksi yhteistyö muiden aineiden kanssa kiinnosti, lähinnä valtiotieteellisellä puolella.

Opettajien ja Kronoksen väliset suhteet olivat koetuksella. Jatkuva kritiikki ei-vallankumouksellisia opettajia kohtaan oli äänekästä, mutta hyvin pienen porukan tekosia, joten yksittäisiä hetkiä lukuun ottamatta opettajia ei yksinkertaisesti jaksanut kiinnostaa asia tarpeeksi ja lopullista välirikkoa ei tullut. Virallisesti Kronos oli sitoutumaton, mutta hallituksessa vaikuttaneen rintaman sävy oli vahvasti punainen. Hyvä esimerkki oli hallituksen toive muistaa Leninin 100-vuotispäivää. Lisäksi rahakirstun siirtäminen Helsingin Työväen Pankkiin kertoi punarintamasta. Työväkeä tuettiin myös yliopiston ulkopuolella, sillä Kronos teki avoimen, 100 markan lahjoituksen metallimiehille. Myös perinteikkään Kleion patsaan seppele haluttiin muuttaa punaiseksi. Siltikin virallinen Kronos ei julistautunut sosialismin tai vasemmistolaisuuden puoltajaksi, vaan puhuttiin olevan vain osa uudistunutta opiskelijaliikettä. Virallisissa kirjoituksissa sanavalinnat kuitenkin kuhisivat vasemmistolaisia termejä, ja tämä oli

osaltaan luomassa kuvaa punaisesta Kronoksesta, joka sittemmin kiistettiin jyrkästi. Myös muualla yhteiskunnassa oltiin valveilla. Esimerkiksi vasta perustettu A. I. Arwidsson -seura tuomittiin äärioikeistolaisena, sillä sen katsottiin olevan liitoksissa Kokoomukseen ja siten myös vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. Vuoden 1974 Kronoksen vaaleissa pelättiin oikeiston harkitsevan vallankaappausta järjestössä.

Koko yliopistomaailma oli muutoksen kourissa, ei vain Kronos. Jos pohdimme sitä, minkälainen vaikutus vuoden 1968 Vanhan valtauksella oli muuttuneeseen yliopistopolitiikkaan, voimmekin todeta, että se oli vain osa suurempaa ilmiötä, joka oli saanut alkunsa monesta tekijästä.

Suurin muutos tapahtui kuitenkin ajatusmaailmassa ja siinä, miten asioista puhuttiin. Kronoksessa suurin muutos 70-luvun vasemmistolaiseen ilmeeseen voidaan ajoittaa vuosien 1968-69 aikaan, jolloin isoin esimerkki on politiikan tuleminen mukaan toimintaan. Myös Kronoksen toiminta haluttiin asemoida ennen kaikkea ammattijärjestönä, mutta kuitenkin muihinkin asioihin kantaa ottavana tahona.

Päälle päin Kronoksen toiminta ei kuitenkaan ollut niin radikaalia kuin edellä on ehkä annettu ymmärtää ja tuleekin muistaa, että Kronoksessa radikalisoituneita jäseniä oli koko jäsenistöstä ainoastaan melko pieni osa, joskin aikakirjoihin ovat jääneet juuri tämän porukan ajatuksia heidän äänekkäiden kannanottojen takia.

Uudet tuulet puhaltavat, Kronoksen muutoksen vuodet 1975-1984 1970-luku Kronoksessa oli hyvin tuulinen ja asioita voidaan sanoa tapahtuneen jopa radikaalisessa ilmapiirissä.

Tämä näkyy ennen kaikkea poliittisena aktivoitumisena, joka oli saanut alkunsa 1968. Pitkälle 70-luvulle tultaessa tämä ei ollut juurikaan muuttunut, vaan politiikka oli järjestötoiminnassa jatkuvasti läsnä. Kronos toimi muiden mukana ja radikalisoitumisen voisi sanoa liittyneen osaksi isompaan ainejärjestöjen radikaaliin politikoitumiseen.

Taistolainen opiskelijaliike on perustavimmin sidoksissa Kronoksen toimintaan tuona aikana. Taistolaisuus ja symbolismi katsotaan olleen vastaliike 60-luvun liberalisoitumisprosessille, joka oli käytännössä murentanut klassisen ja perinteisen yliopistopolitiikan. Taistolaisuuden katsottiin tuovan rauhaa ja tasapainoa muuten niin kovin epävarman ja turvattoman elämän keskelle. Taistolaisuuden

8

3/2020

tärkein osa oli kuitenkin luoda yhteisöllisyyttä opiskelijoiden välille. Muutos yliopistokoulutuksen statukseen oli ollut massayliopisto, joka takasi kaikille mahdollisuuden päästä sisään. Kun näin kävi, ei vanhanmallisella akateemisella yhteisöllisyydellä ollut enää paikkaa. Massayliopisto tarkoitti monille myös enemmän kilpailua opintojen jälkeisiin aikoihin ja se herätti pessimismiä 70-luvulla aloittaneissa nuorissa.

nos oli siis muuttunut demokraattiseksi edunvalvontaelimeksi. Kronos oli mukana monissa adressien keräyksissä, boikoteissa, valtauksissa, marsseissa sekä mielenosoituksissa. Kronoksen periaateohjelma vuodelta 1976 on karua luettavaa: Kronoksen on toimittava imperialismin vastaisen taistelun kehittäjänä, työläisen ja työväenliikkeen apulaisena ja tukijana, YYA-sopimuksen ja Suomen ja NL:n yhteistyön lujittajana sekä tutkinnon uudistamisen tukijana. Jos alkaisimme kuvailemaan 1970-luvun Kronoksen ilmapiiriä tässä, vain muutama lause ei riittäisi, sen verran monimutkaista se on. Kuvaavaa on vain se, että tunnelmat olivat hyvin ilottomia ja vakavia, politiikkaan keskittyneitä ajanjaksoja. Näin ollen työväenliike oli oiva kiinnostuksen kohde.

Kronoksen toiminta kehittyy painostavaksi Osakuntien rooli opiskelijatoiminnan kehtona oli siirtynyt ainejärjestöille. Vasemmistolaiset valtasivat HYY:n edustajiston paikkoja. Edelleenkään Kronos ei julistautunut tämän kannattajaksi, mutta kuvaillessaan omaa toimintaa, se sanoi seuraavasti: Kronos on demokraattinen etujärjestö. Kronos pyrkii puolustamaan opiskelijoidensa etuja ja oikeuksia. Opiskelijoiden toiminta suuntautuu suurpääomaa ja oikeistoa vastaan. Toisaalta Kronos järjestönä tarjoaa palveluita kanssakäymisen ja harrastusten edistämiseksi sekä opintoneuvonta on tärkeää.

Vaikka Kronos vakuutti olevansa demokraattinen, näyttäytyy oikeistovastaisuus silti vahvana. Akateeminen Kro-

Vasemmisto-oikeistojako oli niin vahva, että Kronoksen sisällä muodostui me-he-jako. Demokraattisen yhteisrintaman vastakohtana nähtiinkin oikeistolaiset ja etunenässä porvarit. Porvareiden vastaiskuna kronoslaiset leimattiin stalinisteiksi ja juoksupojiksi. Oikeistolaiset halusivat saada vaikutusvaltaa Kronoksessa ja tässä onnistumatta, vaadittiin uurnavaaleja. Hallitus ei tähän kuitenkaan suostunut, sillä uurnavaalit uhkaisivat tärkeää poliittista ja ehdokkaiden kykyjä katsastavaa keskustelua ennen valintoja. Kronoksen sisällä tämän on katsottu olevan juurikin vain pelkoa oikeiston pääsemiseksi valtaan. Näin ollen, jos et ollut demokraattisen yhteisrintaman kannattaja, ei sinulla ollut asiaa hallitukseen. Porvareita kuvailtiin näin: Ongelmana on se, että porvareita ei meidän piireissämme tunnettu. Jos olisimme valinneet mukaan oikeistolaisia, olisi ollut pelkona se, että hallituksen toimintakyky laskee.

Kronikka perustetaan 1974 Kronoksen oma lehti, Kronikka, perustettiin vuonna 1974.

Aikaisemmin Kronoksen lehtenä oli toiminut HOL:in Fakta, mutta HYY lopetti sen tukemisen, jonka johdosta oma lehti oli pakko perustaa. Kronikan nimestä käytiin nimikilpailu ja Kronikka valittiin sellaisesta joukosta kuin: Kronikka, Kronosaurus, Kroonikko, Kronsomol ja Kronsomolskaja Pravda. Alkuaikojen Kronikka oli kuin tiedotuslehti, juuri asiateksteistä poikkeavaa ei julkaistu. Tilanne muuttui 80-luvulle tultaessa enemmän tämän päivän näköiseksi julkaisuksi. Kronikan rinnalle tehtiin toinen lehti 1980, Annales Nordici, koska Kronikan katsottiin olleen liian poliittinen.

9

Kronikka

Kv- ja opintososiaaliset asiat Kronoksessa 1970-luvun suuria teemoja oli saada käyttöön opintotukijärjestelmä opintolainan sijaan. Tämä siksi, että vuonna 1976 opintolainoja leikattiin jopa 30%. Koska valtion säästötoimet koskivat käytännössä kaikkea yliopiston toimintaa, katsottiin sen olleen imperialismin ja monokapitalismin syytä. Kronoksessa tilanne huolestutti niin paljon, että opintotukiasiaan otettiin kantaa vahvasti. Kv asioista, kun puhutaan, on otettava esille Kronoksen silloiset tärkeimmät asiat: aseistariisunta, YYA-sopimus ja ETYK. Se korostaa, miten tärkeitä rauha- ja turvallisuusasiat olivat Kronokselle.

Marxismi-leninismistä postmodernin aikakauteen

1978 tapahtui silloisen ajan suurin yliopistomaailmaa muuttanut päätös: tutkintouudistus, joka kirvoitti opiskelijoiden elämää vahvasti. Kun resursseja oli vähennetty ja opiskelijamäärät kasvaneet, oli päätös käyttää pienet varat entistä tehokkaammin. Tutkintouudistuksen tärkeimpiä tavoitteita oli opintoajan lyhentäminen neljään vuoteen, suorituspisteiden käyttöönotto ja valinnanvapauden rajoitus. Kuitenkin laaja vastustus johti siihen, että uudistuksesta toteutui vain opintoviikkojärjestelmä.

Uudistus herätti keskustelua myös Kronoksessa, sillä Kronikassa melkein kolmen vuoden ajan oli lähes aina edes yksi kirjoitus aiheesta. Kronosta pidetään tutkintouudistuksen sisällön ehkä suurimpana kritisoijana.

Vaadittiin faktojen sijasta pohtivampaa opetusta. Ne opettajat, jotka edustivat haluttua linjaa saivat tukensa, mutta vanhoillisille satoi kuraa niskaan. Myös toinen iso teema, historiakeskustelu, herätti keskustelua. Kun Kronoksessa puhuttiin historiakeskustelun roolista ja miten historiaa tulkitaan, käytettiin sitä kovin usein vain politiikan välineenä. Tämä johti siihen, että paljon ra-

kastettu intellektuellinen keskustelu oli muuttunut niin latteaksi, että kriittinen ja pohtiva keskustelu oli kuollut ja tilalle oli tullut marxilais-leninistinen oppikirjaopiskelu. Kuitenkaan keskustelua ei kadotettu täysin, vaan sitä saattoi edelleen kuulla ja käydä kuukausitapaamisissa, jotka otettiin uudelleen käyttöön 80-luvulle tultaessa.

Näiden rinnalle luotiin erilaisia kerhoja, joissa aiheista saattoi keskustella.

Vapaa-aikaa ja kulttuuria Kaiken politikoinnin sun muun rinnalla, Kronoksesta saattoi myös löytää hedelmällistä kulttuuritoimintaa. Oli teatterikäyntejä, ooppera/balettinäytöksiä sekä konsertteja. Kirjallisuuspiiri oli aktiivinen. Kronoksen tärkeimpiä oleskelupaikkoja oli tupakkahuone, jossa vietettiin parhaimmillaan useampi tunti, pidettiin siellä myös hallituksen kokouksia. 1979 Kronos sai oman teatterikerhon, Wapaa näyttämö, jonka esitykset Kronoksen juhlissa olivat suosittuja. Sinne liittyminen ei kuitenkaan ollut vapaata.

Protestoijat loivat oman kolmen hengen ryhmänsä ja esittivät esityksen, jossa miehet istuivat 30 minuuttia hiljaa juoden olutta ja polttaen tupakkaa, sitten yksi nousi ja sanoi jotain ja kaksi muuta ’pahoinpitelivät’ hänet.

Esitys oli todella suosittu ja aiemmat hylkiöt otettiin mukaan Wapaan näyttämön toimintaan. Kronokseen luotiin myös 1980- luvulla omia rock-bändejä, jotka esiintyivät juhlissa nimillä ’Tyhmä Sai Kenkää’ ja ’Rock Against Renvall’. Keskioluen vapautuminen 1970-luvulla näkyi lisääntyneessä alkoholin kulutuksessa. Vapautuminen johti siihen, että olut oli tullut jäädäkseen Kronoksen tapahtumiin. Tästä syntyi kuitenkin ongelmia: 1980 Kronos sai varoituksen poliisilta laittomasta alkoholin myynnistä. Päätettiin kuitenkin jatkaa sen myymistä edelleen. 1982 muutama kronoslainen sai syytteen huvilan tuhoamisesta, syytteet vedettiin takaisin ja normaali jatkui. Juhlien rooli ja yleisyys kasvoi 1980- luvulle tultaessa, niistä ei kuitenkaan virallisissa yhteyksissä juurikaan nostettu esille. Tämä kuitenkin nostatti huolen ilmaan, että Kronoksesta tulisi vain hauskanpito- ja vapaa-aikajärjestö.

Heimola-Storyn teko vuosina 1983-84 oli osana nostamassa yhteisöllisyyttä. Jopa 50 kronoslaista oli mukana sen teossa. Myös urheilutoiminta oli aktiivista: oli lentopalloa, sählyä, Akateemiseen Warttiin osallistuttiin joka vuosi. Myös bodaus oli niin suosittua, että ajateltiin

10

3/2020

luoda Herkules bodausryhmä, tähän ei lähdetty, vaikka moni sitä jäi kaipaamaan.

Taistolaisuus murentuu ja henkinen murros 1978 ja Vanhan palo nähdään murroskohtana opiskelijoiden suhteessa puoluepolitiikkaan. 80- luvulle tultaessa kronoslaiset alkoivat jo kyllästyä jatkuvaan poliittiseen peliin. Radikaalit väsyivät jatkuvaan taisteluun kaikkea vastaan. Uusi sukupolvi oli kiinnostunut uusista asioista ja monipuolisemmin pyrkivät näkemään maailmaa. Puoluepolitiikka muuttui koko järjestön yhteisöllisyydeksi.

70-luvun puoluepolitiikka hävisi lähes yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. 80- luvulle tultaessa hallitus muodostui lähes yksinomaa sitoutumattomista. Syitä muutokseen on monia, mutta tärkein on 80-luvulla aloittaneiden nuorien epäyhteys 70-luvun radikalismiin. Ei ollut tarttumapintaa, minkä eteen taistella ja nähdä vaivaa. Kun yhteistä vihollista ja tavoitetta ei ollut, syntyi nykypäivästä tuttu järjestödarra, kun ei vaan jaksa enää järjestötoimintaa.

Kronoksen painopiste muuttuikin nopeasti ja 1982 siitä oli tuleva opintoasiat ja niihin välittömästi ja välillisesti vaikuttaminen. Radikaalien lopulliseksi väsähtämiseksi nähtiin syinä uuvuttava taistelu opintolainoja vastaan sekä pakottaminen nopeampaan opiskeluun sekä työssä käyntiin. 80-luvun opiskelijaa voikin kuvailla ammattiorientoitunemmaksi kuin 70-luvun opiskelija. Koska aatteellinen yhdentyminen poistui, jouduttiin yhtenäisyyttä etsimään muualta ja esimerkiksi yhteiset projektit loivat yhtenäisyyden tunnetta. Vaikka järjestötoimijoita väsytti ja turhautti, pidetään Kronosta yhtenä aktiivisimmista ainejärjestöistä 80-luvulla.

Punainen Kronos – myytti vai totuus?

70-lukua värittivät poliittisuus ja taistolaisuus. Ne värittivät myös Kronoksen toiminnasta saatuja lähteitä ja ne voivat luoda myytin puna-Kronoksesta. Asia ei ole kuitenkaan näin mustavalkoinen.

On totta, että äänekkäät kannattajat olivat punaisia tai punamielisiä, mutta kuten jo todettu heitä oli vain vähän, eivätkä edustaneet enemmistöä. Kuitenkin oliko Kronoksen vain oltava osa muuttunutta yliopistomaailmaa?

Todennäköisesti näin oli, että mentiin vain virran mukana. Se, oliko Kronos sen punaisempi kuin muut järjestöt, on miltei mahdotonta todeta. Poliittinen monipuolistuminen sai aikaan yhtenäisyyttä Kronoksessa. 80-luvun Kronos oli monien silmissä hyvin hiljainen ja vetäytynyt järjestö, vaikka sisäisiin asioihin panostettiin. Jo 70-luvulla ollut yhteisöllisyys oli siis edelleen olemassa, tällä kertaa eri motiiveilla ja muodossa. Useat projektit avasivat ovet aktivoida nukkuvia jäseniä, mutta kaiken keskellä tapahtunut tutkintouudistus johti vaativampaan tutkintoon, joka johti opiskelijoiden väsymykseen ja siihen, että opiskelijoilla kaikesta huolimatta ei jäänyt aikaa juuri muulle kuin opinnoille ja työssä käyntiin.

11

Kronikka

POLARISOITUNUT AMERIKKA, HISTORIASTA NYKYPÄIVÄÄN Henni Smolander

Tänä syksynä koko maailma jännitti ja odotti Yhdysvaltojen vaalitulosta malttamattomana.

Donald Trumpin nelivuotiskausi oli irrottanut Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta ja ajanut kansallisvaltion etua yli kansainvälisen yhteistyön. Varsinkin Euroopassa Trumpia on pidetty poliittisena irvikuvana hänen jatkuvan ajattelemattoman twiittailunsa ja säännöistä piittaamattomuutensa vuoksi. Ääntenlaskun venyttyä monen päivän mittaiseksi jännitysnäytelmäksi voittaja oli vihdoin selvillä, kun Joe Biden nappasi itselleen ratkaisevat vaa’ankieliosavaltiot kuten Pennsylvenian ja Georgian. Tulos oli jälleen kerran kuitenkin tiukka monessa osavaltiossa ja Yhdysvaltojen kahtiajakautumisen on sanottu olevan selvempi kuin koskaan aiemmin.

Kronikka haastatteli Helsingin yliopiston tutkijaa Anna Koivusaloa Yhdysvaltojen vaaleista.

Anna Koivusalo on tutkinut Yhdysvaltojen sisällissotaa ja pitää tänä syksynä historian laitoksella kurssia Tuulen viemää vanhan etelän kuvaajana.

Helsingin yliopiston kurssitarjonnasta löytyi amerikannälkäisille muutakin kiinnostavaa tarjontaa.

Kulttuurien tutkimuksen ohjelma tarjosi Pohjois-Amerikan tutkimuksesta niin alkuperäiskansojen historiaa kuin suoraan vaaleja käsittelevän kaksi periodia kestävän kurssin US Political System and the 2020 Election Rani-Henrik Anderssonin pitäminä. Joskus historian opiskelu tuntuu irralliselta nykyhetkestä mutta opiskelijana oli ilahduttavaa huomata, että myös ajankohtaisiin asioihin keskittyviä kursseja on yliopistolla tarjolla.

Kronikan päätoimituskin osallistui tälle vaaleja käsittelevälle kurssille ja koko syksyn seurasimme eri uutismedioiden uutisointia vaaleista sekä yritimme arvailla mahdollista lopputulosta. Eri uutismedioiden seuraaminen osoitti jälleen kuinka kahtiajakautunut kansa amerikkalaiset ovat. Jo se, mitä uutismediaa seuraa, kertoo paljon henkilön poliittisesta kannasta. Fox Newsin katsojat ja lukijat ovat pääsääntöisesti Trumpin ja republikaanien kannattajia, kun taas New York Timesia seuraavat demokraatteja. Puolueettomia medioita Yhdysvalloissa on melko vähän ja puolueettomimmiksi englanninkielisiksi uutismedioiksi osoittautui esimerkiksi brittiläinen BBC. Tuloksen ennustamisen ylle lankesi viime vaalien epäonnistuneiden gallup-tulosten varjo. Hillary Clintonin piti kyselyiden mukaan voittaa vuonna 2016 selvästi mutta järkytys oli suuri Trumpin ottaessa vaalivoiton. Niinpä tänä vuonna voittajaveikkauksia kyseltäessä toistuivat epävarmat vastaukset, jossa toivottiin Bidenin voittavan mutta epäilys piiloon jääneistä Trump kannattajista oli suuri.

- Vuoden 2016 vaaleista viisastuneena en uskaltanut odottaa mitään varmaa tulosta, erityisesti kun tiesin, että mielipidetutkimukset tavoittavat USA:ssa usein helpommin koulutetut demokraattista puoluetta äänestävät ja että Trumpia äänestävät eivät välttämättä kerro kerro asiasta. Silti lopulta Bidenin voittoa enemmän hämmästytti kuitenkin se, miten paljon ääniä Trump sai. Historialliset vaalit, kaikin puolin, Anna Koivusalo kommentoi vaalivoiton tulosta.

Vuosi 2020 on jäämässä monin tavoin historiaan ja niin kävi presidentinvaalienkin kohdalla. Joe Biden ja Donald Trump rikkoivat molemmat ai-

12

3/2020

kaisimpien vaalien äänisaalisennätykset. Kun äänistä oli laskettu 98% Biden sai yli 79 miljoonaa ääntä ja Trump yli 73 miljoonaa. Vaalit innostivat uurnille ennätyksellisen suuren joukon äänestäjiä. Koronavirus pandemian ja Black Lives Matters-liikkeen vaikutusta ei voi aliarvioida vaalikäyttäytymisessä. Amerikkalainen kansa osoitti jakautumisensa myös näissä kahdessa polttavassa asiassa. Siinä missä BLM-liikkeen kannattajat vaativat poliisin rotusyrjinnän ja väkivallan lopettamista sekä radikaaleimmat koko poliisilaitoksen alas ajamista, toinen osapuoli muutti liikkeen All lives matters-sloganiksi. Koronapandemian hoidossa taas presidentti Trump veti aivan omaa linjaansa naureskellen maskien käyttäjille ja virusta vähätellen.

Onko Yhdysvaltojen kansa sitten aina ollut yhtä jakaantunut kuin miltä se nyt vaikuttaa?

-Kyllä niin voisi sanoa, mutta jakautumisen syitä on historian saatossa ollut monia erilaisia, esimerkiksi orjuus, teollistuminen/agraarisuus, kansalaisoikeudet, tai vaikkapa viime vuosina abortti ja LGBTQ+ -oikeudet. Monesti, vaikkei aina, näiden asioiden kannatus tai vastustus on mennyt puoluelinjojen mukaan. Kun maassa on käytännössä vain kaksi puoluetta, polarisoituminen myös tapahtuu helpommin kuin useampien puolueiden maissa. Jakautumista edistää toki lisäksi poliittisen kulttuurin muuttuminen siten, että somen myötä kaikki kansalaiset voivat tuoda omat ajatuksensa helpommin esiin kuin ennen, Koivusalo vastaa.

Yhdysvaltojen sisällissota käytiin vuosina 1861-

1865 Unionin eli Pohjoisvaltioiden ja Konfederaation eli Etelävaltioiden välillä. Vaikka sodasta on kulunut jo 150 vuotta, varsinkin Konfederaation lippuja näkee amerikkalaisissa ohjelmissa tai somessa etelän osavaltiossa asuvilla. Ovatko sisällissodan jakolinjat nähtävissä edelleen vaalikäyttäytymisessä?

Anna Koivusalo sanoo: - Usein oletetaan, että Etelävaltioissa, jonka historiaan olen erikoistunut, kaikki äänestävät republikaaneja. Mutta asuessani Pohjois-Carolinassa viime vuoden 2019-20 en (tietääkseni) tavannut yhtään Trumpin äänestäjää; kuitenkin hän voitti kyseisessä osavaltiossa. Vastakkainasettelu demokraattien ja republikaanien onkin nykyään ennemmin ideologinen kuin maantieteellinen: kaupungeissa asuvat koulutetut, joita lähinnä tapasin, äänestävät useammin demokraatteja osavaltiosta riippumatta. Tietysti pitää vielä muistaa, että 1800-luvulla Etelä oli demokraattien kannatusaluetta ja Pohjoinen republikaanien, mikä muuttui vasta puolueiden käytännössä vaihdettua ohjelmiaan 1960-luvulla.

Ennen vaaleja Amerikassa oli tänä vuonna nähty pitkästä aikaa suurta joukkoliikehdintää BLM-liikkeen mielenosoituksissa. Mielenosoitukset levisivät ympäri maata ja väkivaltaisilta konflikteilta ei vältytty. Koko vuoden Amerikan sisäpoliittinen tilanne on tuntunut uutismedioista seurattuna hyvin tulenaralta, vastakkain konservatiivit ja liberaalit.

Aseenkanto-oikeuden kannattajat ja aseiden kieltäjät, aborttioikeuden vastustajat ja naisen itsemääräämisoikeuden puoltajat. Ennen vaalipäivää varsinkin sosiaalisessa mediassa kuten Instagramissa ja Tiktokissa alkoi levitä vitsejä, jossa ihmiset varautuivat tulevaan sisällissotaan voittajasta riippumatta. Wall Streetillä hienostoliikkeet laudoittivat ikkunansa umpeen mellakoiden varalta. Oliko sisällissodan uhka todellinen, vaikka nyt tiedämmekin, että tilanne ei siihen eskaloitunutkaan?

- Sodan uhka tai laajamittainen väkivalta oli liioittelua. Amerikkalaisella medialla on tapana kärjistää asioita ja samoin somessa näkyy usein vain jäävuoren huippu. Yhdysvaltain sisällissodan aikaan 1860-luvun alussa rikkaat orjanomistajat, jotka halusivat suojella omaa vaurauttaan, mobilisoivat muita luokkia sotimaan vetoamalla vapautettujen orjien aiheuttamaan uhkaan ja valkoisten miesten miehisyyteen ja kunniaan. Nyt Trumpin kannatta-

13

Kronikka

jilla ei ollut vastaavanlaista vastarintaa mobilisoivaa ryhmää eikä esittää yhtä vetoavaa uhkaa. Amerikkalaisten demokratiakäsitys on myös muuttunut ja laajentunut 150 vuoden takaisesta, jolloin äänestää saivat vain rikkaat valkoiset miehet.

Vaikka demokratian murenemisesta puhutaan paljon, leijonanosa amerikkalaisista kuitenkin kunnioittaa sitä. Lisäksi luottaisin amerikkalaisissa syvällä olevaan kohteliaisuuden kulttuuriin ja toisten ihmisten kunnioittamiseen. Huolimatta jännittyneestä tilanteesta tavalliset amerikkalaiset eivät hevin lähde aseellisesti kiistämään vaalitulosta. Väkivallan uhka oli toki olemassa ja on edelleen, mutta se on pienempien, aktiivisten ja omaa etuaan ajavien ryhmien organisoimaa, Koivusalo vastaa kysymykseen sisällissodan uhasta.

Kaiken kaikkiaan vaalisyksy on ollut jännittävä eikä se ole vielä ohi. Donald Trump ei suostu myöntämään Bidenin voittaneen reiluilla vaaleilla vaan keksii vieläkin aina vaan erikoisempia teorioita vaalivilpistä tai muusta vehkeilystä. Trumpin toimet estää Bidenia saamasta tietoa hallinnosta ja tiedustelupal-

velusta ovat erittäin huolestuttavia. Vaikka vaalien tulos on selvillä, nähtäväksi jää mitä vielä tulee tapahtumaan ennen vallanvaihdosta.

Lopuksi pyysimme vielä Koivusalolta kirjasuosituksia, jos esimerkiksi Yhdysvaltojen sisällissotaan kiinnostaa enemmän tutustua: - Yhdysvaltain historia on niin laaja alue, että yleispäteviä kirjavinkkejä on vaikea antaa! Omia viimeaikaisia suosikkejani Yhdysvaltain sisällissotaan liittyen ovat Joanne Freemanin The Field of Blood: Violence in Congress and the Road to Civil War (2018), Lawrence McDonnellin Performing Disunion: The Coming of the Civil War in Charleston, South Carolina (2018) sekä Amy Murrell Taylorin Embattled Freedom: Journeys through the Civil War’s Slave Refugee Camps (2019).

Kaikki ovat sekä taitavasti kirjoitettuja kertomuksia että tutkimuksellisesti uudenlaisia näkökulmia sisällissotaan.

14

3/2020

KUOLEMAN MUUTTUVAT RITUAALIT Kuolema on asia joka nähdään nykymodernissa yhteiskunnassa jollain tapaa outona asiana. Silti media ja viihdeteollisuus on täynnä kuolemaan liittyviä asioita. Kuolemaa on käsitelty 1800- ja 1900-luvun Suomessa hyvin eri tavoin kuin tänä päivänä. Tähän ovat vaikuttaneet historian saatossa hyvin monet asiat, joita lähden tässä esseessä avaamaan.

Ranskalainen historoitsija Philippe Aries esitti teorian, jonka mukaan ihmiset luovat kuolemaan liittyviä rituaaleja, voidakseen kesyttää luonnottomalta tuntuvaa kuolemaa. Rituaaleina voidaan pitää kaavamaista sosiaalista toimintaa, joiden harjoittaminen keskittyy erityistä varovaisuutta ja huomiota vaativiin tilanteisiin. Kuoleman rituaalit voivat olla kaikkea hautaamisen ja seremonioiden välillä tapahtuvaa systemaattista toimintaa. Robert Hertzin tutkimukset Indonesiassa osoittivat hautaamista koskevan paljonkin rituaaleja, kuten esimerkiksi se että ruumiin odotetaan mädäntyvän täysin, ennen kuin vainajaa lakataan kohtelemasta elävänä.

Arnold van Gennep on esittänyt, että kaikki rituaalit liittyen yksilön uuden statuk-sen muodostamiseen ovat kolmivaiheisia. Entisen statuksen hylkäämisessä tapahtuu irtaumariitit jonka myötä voidaan siirtyä lminaali-vaiheeseen, jossa tapahtuu vaiheriitit josta päästään kolman-teen ja viimeiseen vaiheeseen eli liittymäriittien kautta uuteen statukseen.

Nykyaikaisessa lääketie-teen aikakaudessa kolmivaiheinen siirtymä voidaan havaita esimerkiksi seuraavanlaisesti: iratauma – yksilö joutuu sairaalaan, liminaalivaihe: yksilö heikkenee ja menettää yhteyden tähän maailmaan, ja viimeisenä tapahtuu liittymä kun ihminen fyysisesti kuolee ja tämä haudataan jota myötä syntyy uusi vainajan status.

Suomessa kuolemanrituaalien muutokset ovat selkeästi havaittavissa eri aikakausina. Kuolema oli vielä 1800-luvun Suomessa perhekeskeinen. Vainaja usein kuoli kotona läheisten seurassa, ja perhe pesi ja puki vainajan hautausta varten. Myös arkut tehtiin usein itse, tai koristeltiin omin käsin. Papilla ja kirkolla oli tärkeä rooli kuolemanrituaalien yhteyksissä ja ne pystyivät määrittämään vainajan iäisyyskysymyksen hautaamispaikan perusteella. Karjalalaisissa kuolinrituaaleissa vaiheriiteissä vainajaa esimerkiksi vielä hautaamisen jälkeenkin ruokittiin ja tervehdittiin itkuvirsin.

Myös surupuvun käyttö oli osa käyttäytymissääntöjä. Vasta 40 päivän päästä kuolemasta poikkeusaika loppui, ja tämän jälkeen vainajaa huomioitiin enää vain vuosipäivänä. Läheiset, pitkät ja tarkat rituaalit alkoivat kuitenkin vä-

15

Kronikka

hitellen muuttumaan kaupunkien muodostuessa Suomeen. Kaupunkien muodostuminen oli kuitenkin hidasta, sillä kaupungeissa oli korkea kuolleisuus ja niitä pidettiin sairauksien tyyssijana. Kulkutaudit aloittivatkin rituaalien muokkaamisen, sillä hyvästejä ei enää voitu jättää kuolevalle kuoleman hetkellä, vaan tämä jouduttiin erottamaan muusta perheestään. Sairaalan roolin kasvettua tartuntatauteja sairastavat ja muu alempi kasti vietiin usein sinne kuolemaan. Korkeampi kasti piti edelleen omassa kodissa kuolemista mielekkäänä ja parempiosaisuuden merkkinä.

ja se olikin yleistä lähinnä korkealuokkaisten kaupunkilaisten keskuudessa muun muassa sen hygieenisyyden vuoksi. Toisen maailmansodan jälkeen kuitenkin kremaatiosta tuli yleisempää muun muassa tilanpuutteen ja sen kansainvälisen yleistymisen myötä.

Modernilla aikakaudella syntynyt kulutuskulttuuri muokkasi myös hautausrituaaleista ostettavia. Vainajan valmistelu hautajaisiin perheen kesken, alkoi tuntua epäluontevalta kuoleman etääntymisen myötä. Myös Itkuvirsien voimakasta tunnelmaa alettiin vieroksumaan ja tunteita alettiin yksityistämään. Tätä myötä syntyi enemmän hautauspalveluita kuljetuksineen ja arkkuineen aina vainajan valmisteluun asti, joka on johtanut hautaamisen kulujen nousuun ja tunteiden abstraktiuteen.9 1900-luvun alkupuolella tunteiden hillitseminen alettiin nähdä hyveenä, kun taas riehuminen nähtiin rahvauden merkkinä. Tunteiden yksityistymisen myötä myös hautajaiset alettiin nähdä kiusallisina tapahtumina.

Lääketieteen kehittyessä kuolemanrituaalit alkoivat muuttua hengellisistä maallisiksi. Kuolema alettiin nähdä epävarmana johon lääkäreillä voi olla ratkaisu. 1900-luvun puolivälin jälkeen sairaalalaitoksista tuli kaikille kuuluvia kuolemanpaikkoja.Sairaalakuoleman on usein katsottu johtaneen kuoleman yhteisöllisyyden ja rituaalien katoamiseen, joka on sinänsä ironista, koska onhan sairaala julkinen tila toisin kuin koti.

Sairaalassa olevien sääntöjen myötä vainajan hyvästelemiseen ei kuitenkaan ole yhtä vapaita mahdollisuuksia toteuttaa kuolemaan liittyviä rituaaleja, kuten kotona on joskus ollut vapaus tehdä. Myös maailmansotien aiheuttaman julkisen ja kaikkia koskevan suru-ajan jälkeen, on loogista, että kuolemaa koskeva suru haluttiin unohtaa.

Niinpä sota-aikojen suuret kuolemansaattueet haluttiin unohtaa ja ’’hiljaisesta hautauksesta’’ tuli yhä luontevampi vaihtoehto.

Hautausmaiden huonon kunnon myötä siat ja muut eläimet saattoivat kuljetella vainajien luita ympäri kaupunkia, joka johti hautausmaiden perustamiseen asutuksen ulkopuolelle. Kauempana sijaitsevat hautausmaat muuttivat hautausrituaaleja, jotka olivat usein päässeet alulle jo vainajan kotona. Sukulaisten eri puolilla asuminen ja siunauskappelin kaukana sijaitseminen muutti rituaalin niin, että kokoontuminen hautajaisiin tapahtui vasta siunauskappelin aulassa vainajan kodin sijasta.

Tuhkaus puolestaan nähtiin pitkään syntisenä,

16

3/2020

Hautajaisten rituaalinen muutos ei kaikkiaan tapahdu ihmisen alitajunnassa, kuten usein väitetään, vaan ihmiset haluavat tarkoituksellisesti erottautua itselle vieraista tuntuvista hautajaisri tuaaleista. Esimerkiksi kalliin ja epämiellyttävän surupuvun pitkäaikainen käyttö ei tuntunut enää järkevältä, jonka vuoksi siitä mahdollisesti haluttiin omasta tahdosta luopua. Modernisaation myötä myöskään hautajaisia ei nähty enää mielekkäinä kehittämiskohteina, joten ne eivät antaneet enää niin merkittävää asemaa sekulaarille ja modernille ihmiselle. Modernisaation kautta kuolemasta on tullut spektaakkelimainen ilmiö, jota tarkastellaan etäällä kiinnostuneinta. Kuolema on mediassa kaupallistettua, ja murhasarjoilla mässäily rentouttavaa. Vaikka kuolemasta on tullut julkista ja jollain tasolla helpommin nähtävillä olevaa, kertoo se siitä kuinka kuolema on etääntynyt ihmisten elämästä, jossa monet eivät ikinä eläessään näe aitoa kuollutta ihmistä.

Kuolemasta on muokkautunut yksityistymisen lisäksi julkista. Nykyään ihmisellä itsellään on kuitenkin paremmin mahdollista valita, missä ja miten kuolemaa käsittelee. 1900-luvun vastenmielisenä koettu kuolema on 2000-luvun myötä muuttunut asiaksi jota voidaan avoimemmin käsitellä, sillä esimerkiksi kuolemasta puhumista pidetään terapeuttisena. Toisaalta neomodernissa yhteiskunnassa kuolema ei ole edelleenkään arkielämän merkittävä osa, sillä ihmiset kuolevat lähinnä sairaaloissa, eikä kuoleman tuominen arkiseen keskusteluun ole luontevaa. Sosiaalinen media on muuttanut kuoleman kulttuuria siten, että kuolema tuo yhteen ihmisiä, jotka eivät välttämättä muuten olisi olleet ikinä tekemissä. Ennen kuolema oli lähes ainoastaan omaisen lähipiirin yhteinen asia.

Kaiken kaikkiaan kuoleman rituaalit ovat Suomessa muokkautuneet intiimistä ja läheisistä, julkisiksi ja etäisiksi.

Surun tuomista arkeen ei enää nähdä luontevana, vaikka media onkin pullollaan surusta selviytymisen oppaita. Kuolemasta on muuttunut nuorten silmissä ikään kuin jonkinlainen abstrakti käsite, joka kiinnostaa samalla tavalla kuin pornoteollisuus. Ennen kaikkea kuolema on asia josta täytyy äkkiä selvitä, ja sosiaalinen media tarjoaa tähän paljon vertaistukea. Sekularisaation ja maallistumisen myötä kuoleman jälkeistä elämää ehkä samalla tavalla pelätä tai ajatella.

2000-Luvulle tultaessa kuoleman yksityisyydessä on tapahtunut murros sosiaalisen median myötä. Sosiaalinen media on luonut uusia digitaalisia kuolemanrituaaleja, mahdollistaessaan muun muassa myös julkisuuden henkilöiden suremisen joita ei ole koskaan tavannutkaan. Kyseinen ilmiö on nostanut esille uudenlaisen kysymyksen kuoleman autenttisuudesta ja siitä, ettei surrakseen tarvitsekaan enää olla aitoa läheistä ja intiimiä suhdetta vainajaan. Media myös antaa mahdollisuuden uudenlaisen yhteisöllisyyden muodostumiseen, kun eri ryhmiin voi kerääntyä joukko ihmisiä ottamaan osaa esimerkiksi Thaimaassa tapahtuneen tsunamin osalta.

Alisa Smolander Kirjoittaja on teologian opiskelija

17

Kronikka

JENNIFER’S BODY Minna Kouvalainen Jennifer’s Body on vuonna 2009 ilmestynyt yhdysvaltalainen kauhukomedia ja kaupallinen floppi. Mietit varmaan miksi vuonna 2020 ilmestyvässä Kronikassa on arvostelu elokuvasta, joka ei ainakaan julkaisuajankohdaltaan ole kovinkaan ajankohtainen, eikä edes normaalien Hollywood-standardien mukaisesti kovinkaan menestyksekäs.

Elokuva on kuitenkin viime vuosien aikana löytänyt yleisönsä nuorista naisista, joiden keskuudessa se on onnistunut saavuttamaan kulttielokuvan statuksen. Tämän voidaan katsoa olevan osa suurempaa yhteiskunnallista keskustelua, esimerkiksi #metoo-liikettä, sillä elokuva käsittelee läheisesti seksuaalisuuteen liittyviä teemoja. Myös elokuvaa tähdittävää Megan Foxia on viime vuosina alettu pitää Hollywoodin feministisen liikkeen pioneereista ennen kuin varsinaista keskustelua naisten kohtelulle Hollywoodissa edes oli.

Alunperin elokuvaa markkinoitiin virheellisesti nuorelle miesyleisölle sillä perusteella, että sen nimikkoroolissa on Fox, joka sai mainetta Hollywoodissa seksisymbolina.

Elokuva kuitenkin käsittelee kahden tytön, Needyn (Amanda Seyfried) ja Jenniferin (Fox), välistä ystävyyttä ja rakkautta (käsikirjoittaja Diablo Codyn mukaan tämä ei ole edes subtekstuaalista), joka joutuu koetukselle Jenniferin jouduttua demonin riivaamaksi. Pitääkseen demonin tyytyväisenä Jenniferin on syötävä ihmislihaa ja hänen uhreikseen valikoituvat miespuoliset opiskelijat tyttöjen lukiosta. On siis ilmiselvää miksi elo-

18

kuva ei aikanaan onnistunut menestymään kohdeyleisön parissa. Käsikirjoittaja Diablo Cody nousi alun perin suuremman yleisön tietoisuuteen kiitos hänen Oscarilla palkitun debyyttielokuvansa, Junon ansiosta. Vaikka elokuvat ovat tunnelmaltaan ja teemoiltaan kuin täydet vastakohdat, on Jennifer’s Bodyssa edelleen läsnä sitä samaa nokkelaa ja kekseliästä huumoria, josta on muodostunut Codylle tunnusmerkki. Toisen kulttielokuvan, Mean Girlsin tavoin Jennifer’s Body on täynnä osuvia one linereita, jotka elävät edelleen internetissä meemien muodossa. Tämä on kiitosta myös Megan Foxin karismalle ja ulosannille, vaikka häntä onkin pidetty Hollywoodissa huonona näyttelijänä.

Miksi sinun tulisi siis välittää tästä elokuvasta? Sen lisäksi, että pidän elokuvan teemoja universaaleina ja ajankohtaisina, etenkin jos olet naishenkilö, en oikeastaan osaa sanoa.

Tämä on minun lempielokuvani, jonka olen katsonut yli kymmenen kertaa, mikä varmaankin kertoo paljon tämänkin arvostelun tasosta.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että Jennifer’s Body on aliarvostettu ja jopa väärinymmärretty elokuva, on se kaukana täydellisestä.

Esimerkiksi Diablo Codylla tuntuu olevan jotain aasialaisia vastaan. Kauhu jää elokuvassa kuitenkin melko vähälle (jollei ole samaa mieltä elokuvan catchphrasen, hell is a teenage girl, kanssa) mutta komediaa siinä on senkin edestä. Ja onhan Megan Fox oikeasti taianomaista katseltavaa.

3/2020

een w o l Hal tion edi

Reseptinurkka Jenniferin tyyliin

Elokuvassa ei oikeastaan syödä mitään mainitsemisen arvoista, joten hyvän reseptin keksiminen oli vaikeaa. Vaihtoehtoni olivat siis seuraavat: Needyn surulliset voileivät tai sitten Jenniferin suosimat snack packit, eli siis pojat. Valitsin jälkimmäisen, sillä nuoria miehiä löytyy ilmaiseksi vaikka yliopistolta! Ja lisänä tietenkin hehkuva iho ja kauniit hiukset kun voileivät taas lähinnä vain turvottavat.

Näitä tarvitset: - 1 kpl viriili nuori mies - Vahvat hampaat Näin teet: - Hankkiudu jonnekin kahdestaan välipalasi kanssa, jossa saatte olla rauhassa. Elokuvan ja halloweenin hengessä valitsin parhaan ystäväni Mirjan asuintalon ullakon (kiitos Mirja!).

- Jennifer mainitsee, että uhrin on hyvä olla peloissaan, joten säikyttele häntä! Toisin kuin Jennifer, itse en ole demonin riivaama ja täten omaa hänen yliluonnollisia supervoimiaan enkä voinut esimerkiksi murtaa uhrini raajoja (mainittakoon että uhrini oli 187cm pitkä, itse 165cm). Uhrini opiskelee filosofiaa, joten pyysin häntä lopettamaan liian ajattelemisen. Tämä kauhistutti häntä.

- Varaudu sotkuun!

Itse päällystin ullakon lattian jäsäkeillä. Ylleni olin pukenut vaatteet, jotka saivat sotkeentua. Aterian voisi valmistaa vaikka ulkonakin, jolloin hyvän tunnelman lisäksi säästyisi loppusiivoukselta.

Nauti!

(Laillisista syistä tämä reseptinurkka on vitsi.)

19

Kuvaaja: Mirja-Leena Zgurskaya Kuva: Mirja-Leena Zgurskaya Ruumis: Niilo Grรถnqvist Ruumis: Niilo Grรถnqvist

Kronikka

Kulttuurivastaavan kulttuurikuulumisia kulttuurikentiltä Jaakko Santavuori

Koronasta huolimatta pääkaupunkiseudulla (tässä tapauksessa vähäpätöisessä Helsingissä ja uljaassa Kirkkonummella) on pitkin syksyä ollut kulttuurin saralla elämää ja kuhinaa sekä kohinaa! On ollut elävää klassista musiikkia Kirkkoharjun juhlasalissa, elotonta klassista musiikkia meikän olohuoneessa, Magnus Enckelliä Ateneumissa ja joitain muumioita jossakin Amos Rexin syövereissä.

Aloitan juttuni Kirkkonummesta. Kirkkonummen rikas kulttuurielämä tarjosi taas esimerkin siitä, mitä saadaan, kun annetaan nuorille mahdollisuus nousta eturiviin. Vaikka erään Sibeliuksen varjo ulottaa Kirkkonummeenkin saakka niin musiikillisesti kuin Hvitträskistä löytämiensä kalliomaalaustenkin puolesta, puskee erityisesti Kirkkonummen kamariorkesterin avulla upeita muusikoita syrjäyttämään vanhempia ikäluokkia. Näin kävi myös kolmas lokakuuta kuluvana vuotena. Nuori Alli Mankkinen esitti kirkkonummen kamariorkesterin kanssa Camille Saint-Saënsin yksiosaisen Sellokonsertto nro.

1a-mollin ja sai ansaitut aplodit. Kirjoittaja konserttia kuunnellessa jo päätyi mielessään heittämään omat kitaransa ja yhden bassonsa jorpakkoon, koska esitys oli aivan suvereeni taidonnäyte, jonka eteen on uhrattu monen monta tuntia harjoitteluun.

Tästä Allista kuullaan vielä!

Tiedä sitten johtuiko Allin taidonnäytteestä vai mistä, mutta konsertin varsinainen pääohjelma Brahmsin Sinfonia nro. 2 ei aivan yltänyt samalle tasolle.

Hienosti kyllä soitettiin ja orkesterikin soi aivan mallikkaasti, vaikka koulun juhlasali ei aivan välttämättä olekaan suotuisin paikka monipäiselle orkesterille. Yhtä kaikki, ilta oli maukasta kulttuuri-iltamaa!

22

Myöhemmin tämän jutun kirjoittaja päätyi uusimaan museokorttinsa. Valitettavasti mu seokortti ei huomioi opiskelijoita, joten uusimisesta sai pulittaa useita kymppejä. Silmissä vilisi 345 kappaletta Myllyn paras -valmistajan makaronipussia, jotka olisi saanut museokortin hinnalla. Samalla täytyy hyödyntää korttia entistä aktiivisemmin, jotta museoiden opiskelijahinnat tulevat kalliimmaksi kuin itse museokortin uusiminen. Kiire meinaa tulla jo näin alkuvaiheessa saavuttaa museokortin tuoma etu.

Museokortin uusimisen jälkeen nokkani suuntasi kohti Ateneumia. Ateneumin maskipakko ei herättänyt sen enempää ikäviä tunteita, joten ainakaan ei tarvitse ruveta taistelemaan maskipakon poistamisen puolesta. Ateneumin pysyvä näyttely tarjosi vanhat turvalliset tutut maalaukset, joita on aina ilo ja mukava katsella. Kirjoittajan ehdottomiin suosikkeihin kuuluivat Simbergin Haavoittunut enkeli, Mauri Kunnaksen maalaus Väinämöisestä kanteletta soittamassa ja eräs kubistinen taulu, jonka tekijää en muista enkä jaksa selvittää.

Ateneumin vaihtuvassa näyttelyssä oli Magnus Enckellin elämä ja teokset teemana. Näin jälkikäteen muisteltuna Enckellin elämä meni taideteosten perusteella seuraavanlaisesti: oman tyylin hakeminen, syville vesille ihmisyyden tutkimisessa ja lopulta värien loiston esillemarssi. Tuossa syville vesille ihmisyyden tutkiminen -vaiheessa oli kirjoittajalle ne hienoimmat teokset. Eräs Manckellin taulu tästä vaiheesta koristaa Nälkävuodet 1867-1868 -kirjan kantta. Nyt googlattuani selvisi, että kyseinen taulu on Poika ja pääkallo. Samalla kyseinen taulu osoittautuu tässä kirjoittaessani yhdeksi suosikikseni Magnuksen tuotannosta. Tämän selkiytyessä mielessäni on hyvä siirtyä seuraavaan kulttuuriretkeen.

3/2020

Tuossa jokunen viikko sitten vierailin Amos Rexin arkeologisilla kaivauksilla. Yllättävän valkoiset seinät koristavat rappukäytäviä maan alle johtavalla reitillä. Kirjoittaja ei ollut tietoinenkaan, että Wettenhovi-Aspan historiakäsitykset pitävät kuin pitävätkin paikkansa. Suomi on jo muinaisuudessa todellisuudessa ollut kulttuurien kehto, josta muun muassa Egyptikin on saanut oman siivunsa pyramidien muodossa tai oikeastaan pyhien raamien muodossa. Mitähän muuta paljastuisi kaivauksilla?

Brucknerin elotonta musiikkia.

Kaivauksien avulla tuli ainakin selväksi, että Suomessa on ollut korkeakulttuuria jo ennen Kirkkonummen korkeakulttuurikautta. Uskomatonta kättentyön taitoa, jolla on balsamoitu ihmisiä, kissoja, koiria ja krokotiilejä sekä kirjoitettu jollain hieroglyfijärjestelmällä jännittäviä sepustuksia joistakin jumalista. Kaikki tämä viiden tuhannen vuoden aikana! Jostain syystähän kyseinen sivilisaatiokulttuuri ei enää pärjännyt meidän leveyspiirillämme ja lopulta katosi unohduksiin, kunnes se löydettiin tänä vuonna.

Kaivauksien mielenkiintoisimpia antia oli jo äsken mainitut muumiot. Huvittuneisuutta herätti mielikuva virkkuukoukun kaltaisella työkalulla tehdystä aivojen putsaamisesta nenäonteloiden kautta.

Ainakin ovat ottaneet huomioon kallon säilymisenä ehjänä, joten plussaa täytyy antaa ulkosiisteydestä.

Muumiot olivat myös siksi ihania, koska kaivauksissa oli tullut esille myös kissamuumio. Ihanaa, kun ihmiset ovat muumioineet myös kissoja kissajumala Bastetin kunniaksi! Kirjoittaja olisi ilman muuta kaikista jumalista juurikin Bastet, koska oon tää kissa.

Lopulta oli aika jättää kaivaukset taakse ja jatkaa matkaa kohti uusia kulttuurielämyksiä. Yksi tällainen kulttuurielämys löytyi kierrätyskeskuksen CD-hyllyn sisällön avulla. Hyllystä löytyi kaksi levyä, joissa toisessa oli Erkki Melartinin viides sinfonia ja yhden Sibeliuksen johtama Andante Festivo ja toisessa levyssä oli Brucknerin romanttinen sinfonia järjestyksessään neljä. Näistä piti pulittaa se viisi euroa. Kotona omalla sohvalla kuuntelin sitten elotonta musiikkia ja olin hyvin tyytyväinen elämääni.

Oon tää kissa.

23

Kronikka

Opiskelijapolitiikkaa SYL:in täydeltä 12. - 13.11.2020 järjestettiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokous, tuo yliopisto- ja opiskelijapolitiikan kiistaton huipentuma. Allekirjoittanut oli saanut kunnian olla osa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) äänivaltaista delegaatiota, ja odotukseni kokoukselle olivat korkealla.

hallitus käsitteli kaikki jäljelläolevat asiakohdat yökokouksessaan, ja yksi delegaatiostamme oli kipinävuorossa ollakseen valmiina kommentoidakseen hallituksen päätöksiä.

Päivänä numero kaksi päästiin vihdoinkin päättämään valtaosasta asioita. Asiaa oli paljon, ja uhkakuvana oli kokouksen venyminen pitkälle yöhön. Mutta siitä sitten myöhemmin.

Ja rima muuten alitettiin. Monta kertaa. Monella tavalla. Monen osapuolen toimesta. Jo ensimmäisen puolen tunnin sisällä kokouksen puheenjohtajiston ja liittohallituksen päässä hotelli Korpilammella Espoossa sähköt menivät poikki, ja Zoomissa kykkivät delegaatit ja delegaatiot istuivat vain H. Moilasena.

Mutta kyllä siitä vauhtiin päästiin! Kokoustekniikan mukaisesti käytiin läpi kaikki muodollisuudet, kuten kokouksen puheenjohtajan valinnat ja yhdenvertaisuuskäytännöt ynnä muut pakolliset.

Summattuna kokouksen tärkeimmät päätökset: nelivuotisstrategiaehdotus hylättiin, sillä asian valmistelussa ei kuunneltu ylioppilaskuntia. SYL kannattaa tästä lähin opintorahan tulorajan korotusta 50%:lla.

Kenties suurimpana päätöksenä kokous päätti SYL:n eroavan Oy Frank Students Ab:stä ja siihen liittyvistä yrityksistä. Tämä aiheutti närää istuvassa hallituksessa, ja huhujen mukaan hotelli Korpilammella ovet paukkuivat ja kyyneliäkin näkyi. Tämän lisäksi muutama ylioppilaskunta antoi epäluottamuslauseen kokoukselle, ja joku taisi uhata oikeustapauksella.

Jenkkien vaalit all over again.

Ja sitten päästiin keskustelemaan! Ensin puhuttiin liiton tulevan puheenjohtajan vaaleista ja ehdokkaista.

Esittelyt olivat oikein onnistuneet: ehdokkaat antoivat itsestään asiallisen ja osaavan kuvan. Moitteita tuli siitä, että kysymyksiä ei ollut ruotsiksi, joka itsessään on allekirjoittaneen mielestä hieman noloa. Toinen kotimainen kunniaan! Tämän jälkeen päästiin käsittelemään liiton hallituksen vaaleja. Tässä vaiheessa kysymyksiä tuli myös ruotsiksi. Hurraa! Paitsi että kaikki eivät osanneet ruotsia ja vastaukset jäivät hieman vajaiksi. Höh!

Huonoja puolia kokouksesta oli paljon, mutta nimeän niistä pari. Ensimmäisenä äänestysjärjestelmänä käytettiin verkkoäänestysjärjestelmä Hejmoa, jota normaalisti käytetään taloyhtiöiden kokouksissa, ei parisataisissa liittokokouksissa. Järjestelmä takkuili ja kaatuili, jonka vuoksi äänestykset kestivät pitkään, joka oli erittäin v-mäistä äänestysvaltaisessa paripäiväisessä vuosikokouksessa. Toiseksi uhkakuva toisen päivän aamulta toteutui. Kokous saatiin päätökseen aamukolmelta, ja moni asia kuten kokouksen linjakannanotto jouduttiin pöytäämään liiton hallituksen käsiteltäväksi. Lisäksi erään ylioppilaskunnan delegaatio oli nauttinut jotain vettä väkevämpää ja heidän mikrofoninsa oli jäänyt päälle, jolloin kokous pääsi kuulemaan liudan erilaisia kirosanoja murteella höystettynä. Kyseisen kohtauksen taltioinnista on päässyt kopio interwebsiin.

Vaaleissa liiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Annika Nevanpää, ja liiton hallituksen muodostavat Ville Jäppinen, Konstantin Kouzmitchev, Akseli Rouvari, Camilla Saarinen, Aleksi Sandroos sekä Saara Tenhovuori. Onnea heille!

Päivän päätöksenä päästiin työryhmätyöskentelyyn.

Allekirjoittanut itse oli äänivaltainen jäsen koulutuspolitiikka ja työelämä -ryhmässä. Tehtävänämme oli valmistella liiton tärkeimpiä asiakirjoja, kuten strategiaa ja toimintasuunnitelmaa. Odotin suoranaista sodankäyntiä eri ylioppilaskuntien välillä, mutta työryhmämme jäsenet olivatkin todella yhteistyökykyisiä. Ainoa suuri keskustelu koski oppivelvollisuusiän nostamista ja sen kannattamista, mutta tämä ehdotus teilattiin selvin äänin.Päivä päättyi klo 22:00, vaikka ¾ työstä olikin kesken. Tämän johdosta liiton istuva

Summa summarum: politiikka ei ole muuttunut pandemiasta huolimatta

Aapo Grönroos politiikan erikoistoimittaja

24

3/2020

Kronikka

Joulu on taas, joulu on taas...

Oletkos ollut kiltti kronoslainen? Taas on se aika vuodesta kun korvatunturille kirjoitetaan kuumeisesti kirjeitä ja tontut hyppivät ikkunan takana kurkkimassa. Jos tunnet jonkun kiltin historian opiskelijan, tässä olisi suosittelemamme joululahjavinkit!

Historiaintoilijoita löytyy ihan joka lähtöön joten käydäänpä läpi, kaikille niin tuttuun, kronologiseen tapaan!

Esihistorian ystävät Epäilemme, että kyseinen henkilö ei edes ole kronoslainen vaan Fibulasta. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä arkeologit ovat tunnettuja ystäviämme. Muinaismuistojen keräilijälle suosittelemme lahjaksi Paavo Väyrysen kehystettyä valokuvaa.

Antiikkimuusat ja filosofit Antiikin ystävät, ah kuinka rakastammekaan heidän ehtymätöntä kiinnostusta jumalten ja keisareiden suhdekiemuroihin ja filosofien pohdintoihin olemassaolosta! Antiikkifanille Kronikka suosittelee annettavaksi valkoisen lakanan toogajuhlia varten.

Keskiajan ritarit Keskiajan ritarit todellakin ansaitsevat myös lahjansa. Jos pystyy lukemaan keskiajalla käsinkirjoitettua tekstiä saatika ymmärtämään edes jotain silloin käytettyä kieltä, olet lahjasi ansainnut. Kronikka suositteleekin lahjaksi näille urhoollisille ristiretkiläisille suomalaisten graalin maljaa, eli Iittalan mariskoolia.

26

3/2020

Löytöretkeilijät Ihanat löytöretkeilijät! Maailmanmatkaajat, kolonialismin ja imperialismin tutkijat. Tällä hetkellä emme kuitenkaan suosittele antamaan matkalahjakorttia etelään tai edes Viron risteilylle, emmekä VARSINKAAN Viking Linen karikkomatkoille.

Sen sijaan löytöretkeilijälle oiva lahja tänä jouluna olisi kaukoputki, mieluiten mikroskooppi, jolla voi tutkia oman koronanäytteensä, jos HUS:n laboratoriot sattuvat ruuhkautumaan.

Uuden ajan alun poliittiset pelurit Onko lahjan saaja kenties vallankumouksellinen valistusfilosofien tulkitsija? Voltaire ja Rousseau vilisevät jatkuvasti puheenparressa?

Vai sittenkin aurinkokuninkaan vannoutunut ihailija? Kummin päin vaan, kehotamme lahjoittamaan sulkakynän, mustepullon ja pergamenttikäärön. Näillä eväillä ystäväsi pääee juonimaan vallankaappausta kynttilän valossa runollisesti sulka ohimoa kutittaen.

Toverit Kyllä, kaikilla meillä kronoslaisilla on varmasti yksi Toveri, joka on valmis keskustelemaan Marxista mlloin vain ja missä vain. Toveri myös on antelias muita tovereitaan kohtaan valmiina jakamaan vaikka Unicafe pullansa puoliksi. Kaikille Tovereille suosittelemme hankkimaan lahjaksi sirpin, siitä vain utopiaa rakentamaan!

Kansallisromanttiset unelmoijat Näiltä tyypeiltä löytyy varmasti hyllystä niin Kalevala kuin Vänrikki Stoolin tarinat.

Romantikot ovat niitä, joille soittaisimme Haluatko miljonääriksi-ohjelmassa, kun kysytään kuka kirjoitti minkäkin teoksen autonomian ammoisina aikoina.

Tälle porukalle voimme suositella lämpimästi Ateneumin kausikorttia tai museokorttia, Gallen-Kallelan Aino ahdistelut ja Taistelevat metsot kun eivät koskaan heitä kyllästytä!

Maailmansotien taktikot Heitähän Kronoksessa riittää ja Marjomaan maailmansotapeleissä kaikki olemme varmasti vähintään kerran olleet yhdessä taktikoimassa! Maailmansotakirjoja on kirjakaupat pullollaan näin joulun alla, mutta Kronikka suosittelee ihan vain hernekeit-

27

topurkin, kompassin, kartan ja tulitikkujen antamista. Historian elävöittämistä voi lähteä harrastamaan näillä eväillä keskelle metsää tai omatoimisia kertausharjoituksia viettämään. Nämä ovatkin myös loistavaa aktiviteettia tänä päivänä, sillä turvaväleistäkään ei tarvitse huolehtia, paitsi karhujen kanssa.

Kylmän sodan vakoojat Kuka aina kirjoittaa Jodeliin uusimmat juorut Kronoksen bileistä tai hallituksen sisältä? Tätä väkeä emme ole onnistuneet identifioimaan, joten lahjaksi annamme vain kauniin kiitoksen hyvistä juoruista!

Kronikka

FUKSISYKSYN 2020 TUNNELMIA Sakari Bister Tänä vuonna Kronoksen uudet fuksit aloittivat opinnot hiukan eri tavalla kuin ennen. Keväällä puhjennut pandemia sekoitti pakkaa; orientaatiossa luentosalit vaihtuivat oman kodin Zoomiin, ja tapahtumat järjestettiin sisätilojen sijasta piknikien muodossa pirteässä loppukesän säässä. Eikä siinä vielä kaikki: tänä vuonna historian kandiohjelmaan otettiin ensimmäisen kerran opiskelijoita myös pelkän todistusvalinnan kautta!

Loppuvuoden viilentyvissä illoissa on hyvä muistella lämpimämpiä aikoja, ja itseäni myös tämän vuoden fuksina kiinnosti miltä syksy on muista uusista opiskelijoista tuntunut. Lähdin siis haastattelemaan muutamaa historian fuksia alkaneista opinnoista ja tunnelmista:

Miten pääsit yliopistoon? Oliko väyläsi todistusvalinta vai koevalinta? Miten etäopetus on sujunut, tai onko se tuntunut hankalalta?

Venla Silvennoinen: ”Pääsin todistusvalinnalla. Oon kyllä tykännyt siitä että on etäopetuksena, koska oon pystynyt aikatauluttaa hyvin kun on duunia ja kaikkea muutakin. Toisaalta, kun ei oo arkitapaamista muitten ihmisten kanssa ketkä nyt aloitti, niin tuntuu että ei oo kauheesti päässy tutustumaan ihmisiin. Mutta on sopinu hyvin mulle että pystyy ne luennot tekee himassa, se säästää tosi paljon aikaa!”

Aino Kauriinvaha: ”Pääsin yliopistoon todistusvalinnalla! No tää etäopetus on välillä ollut hankalaa, ja ollaankin siitä puhuttu muiden opiskelijoiden kanssa. Välillä on vaikee keskittyä niillä luennoilla, kun ne eivät oikeen tunnu semmosilta opetustilanteilta niin paljon.

28

Keskittyminen herpaantuu ehkä helpommin kun ei ole muiden opiskelijoiden kanssa opiskelemassa samassa paikassa.”

Olli Narinen: ”Mä pääsin pääsykokeella eli mulla ei ihan todistus riittänyt. Vähän oli kyllä–tai ei vähän vaan aika paljonkin–skeptiset ennakko-odotukset että pääsenkö, kun katoin että oli yli 850 hakijaa tänne. Ajattelin että olisi aika pienet chäänssit, mutta onneks pääsin sisään.

Teknisesti [etäopetus] on tosi helppoa ainaki omasta puolesta, menee vaan Moodleen ja avaa Zoomlinkin, eikä oo ollut pahempia teknisiä ongelmia. Mutta se on vähän erilainen tapa opiskella, kun ei nää muita opiskelija-kavereita yhtään, on vaan nimikyltit Zoomin ylälaidassa. Myös ajatukset meinaa karkaa jonnekin muualle. Luulen, että lähiopetuksessa pystyisi paremmin oppimaan ja keskittymään. Etäluennoilla voi tietysti olla enemmän vaikka breakout-roomeja tai pohjakeskusteluita luennon aluksi.”

3/2020

Heidi Riihimäki: ”Pääsin koevalinnalla, eli ensin järjestettiin etänä pääsykoe ja sen jälkeen haastattelu. Mun mielestä etäopetus on ollut tosi kivaa ja toimivaa, mulla oli keväällä kun opiskelin toista alaa vähän hankalampi tottuu siihen ettei pääse esimerkiksi suoraan irrottautumaan kotona olemisesta. Mutta sitten kun tavallaan pääs siitä yli–tai jatkui etäopinnot, niin nyt syksyl on taas ollu jotenkin tosi kivaa ja helppoo.

Varsinki se on ollu mukavaa kun hissalla on ollut kaikki luennot sellasia että pitää tiettyyn aikaan osallistua. Eli tavallaan niinku olis normaalisti että menis luennolle, ja myös on pitäny osallistua siellä ettei se luento vaan pyöri taustalla.”

Millä fiiliksillä olet ollut syksyn järjestetyistä tapahtumista, esimerkiksi erilaisista piknikeistä ja fuksiaisista?

Venla Silvennoinen: ”Mulla jäi kyl tosi hyvä fiilis niistä tapahtumista, mitä sillon ihan alkusyksystä kerettiin järjestäämään. Mä en iha kaikkii päässyt ja se harmittaa, mutta ne mihin pääsin oli kyllä tosi kivoja! Se on harmi että tää maailmantilanne on sellanen että ei niitä tapahtumia voi järjestää samalla tavalla vastuullisesti. Toivottavasti helpottaa pian, niin päästäisiin kaikkien kanssa näkemään, se olisi mun mielestä tosi kiva. ”

tai jos on jotain huolia tai murheita jaettavana.

Fuksiaiset varsinki oli heittämällä paras tapahtuma ja hauskin, oli kiva olla Suomenlinnassa ja rastit oli hauskoja!

Tietysti olis toivonut että tapahtumia olisi ollut enemmän, esim vaikka sisätapahtumia jos ei olis pandemiaa. Kuitenkin aika paljon tuli oltua puistoissa ja nähtyä tää puistoskene aika hyvin!

Nyt varsinki kun mentiin lokakuuta kohti ja tulee pimeä aikasemmin, ulkotapahtumat kävisikin vähemmän järkeviksi. Sille ei voi mitään ja kyllä ymmärtää syksyn tilanteen, mutta kiva et oli ainakin noi tapahtumat! ”

Aino Kauriinvaha: ”Mun mielestä ne on olleet kyllä aika onnistuneita. Aattelin aluks, että tää orientaatio¬ on vähän tyhmä, kun ei voi järjestää kunnolla niin kuin perinteisesti olis. Mutta kyllä noi kaikki tapahtumat – varmasti ne on tietysti ihan erilaisia ku ois normaalisti, mut ei noissa mitään vikaa mun mielestä ole ollut. On ne kaikki ollut aika hauskoja, ja kun on ollut hyvä tuuri sään kanssa. Varsinkin fuksiaiset oli hauskat! ” Olli Narinen: ”tapahtumat oli tosi kivoja mun mielestä, kiva että niitä saatiin järjestettyä pandemiatilanteen aikana, siinä pääsi edes vähän tutustumaan kanssaopiskelijoihin. Ilman niitä ois kyllä tylsempää tää opiskelu jos ei tuntisi täältä ketään–nyt pystyy ees vähän pyytää jotakuta kirjastoon tai muuten vaan näkee vapaa-ajalla, ja voi keskustella miten kaikilla opiskelut sujuu

Heidi Riihimäki: ”Tapahtumista on jääny tosi kiva fiilis ja se oli ihanaa et niitä kuitenki järjestettiin alkusyksystä. Ja se oli tosi tärkeetä että pääsi näkee ainakin alkuun kaikkia jotka aloitti samaan aikaan, ja muitakin toimijoita esim.

Kronokselta ja muista järjestöistä. Ja mun mielestä siellä toimi tosi hyvin nämä etäisyydet ja kaikki muutkin turvavälit jne, joten oli tosi kiva kyl osallistuu niihin!”

29

Kronikka

Ovatko opinnot historiassa vastanneet esimerkiksi kesän odotuksiasi? Millä fiiliksillä loppuvuodesta?

Venla Silvennoinen: ”No nyt kun ekassa periodissa– kun tää nyt loppu tässä ja saa valmiiksi vikat esseet–nii silleen ihan hyvä fiilis.

En tiedä oonko pistänyt ihan hirveesti aikaa noihin esseisiin vai kuuluuko niitten olla näin työläitä! (nauraa) Ehkä siis vähän stressaantunu fiilis siitä et onko ens periodi paha, kun mulla on yks kurssi enemmän ku mitä mulla oli nyt. (miettii) Silleen tää on vastannut ihan odotuksia mitä olikin, että ei tää yliopistossa opiskelu varmaan mitään peukaloitten pyörittelyy ole.

Että varmaan kyllä duunia tehdään. Mutta ihan hyvät fiilikset!

Aino Kauriinvaha: ”Yleiset fiilikset menee varmaan vähän samaan ton ensimmäisen kysymyksen kanssa. Mutta noista kesän odotuksista on vaikea sanoa, kun ei hirveästi ollut mitään erityisiä odotuksia. Mulla oli sellainen viiden kuukauden tauko, etten tehnyt mitään erityistä kirjotusten jälkeen. Tuntui että niin sanottu luppoaika vaan jatku ja jatku, joten ei ollut silleen iskoistunut mun päähän että oikeasti opiskelut alkaa. Ja toisaalta, koska ei kesällä täysin tiennyt minkälaista tää tulee olemaan, onko lähiopetusta vai etäopetusta.

En ollut sillee oikeen muodostanut mitään ennakko-odotuksia millaista itse opiskelu saattais olla, varsinki kun oli kuullut muilta, että yliopisto-opiskelu on ihan erilaista kuin lukiossa ja yläasteella. Onhan tää ihan hauskaa ollut! ” Olli Narinen: ” Nojoo, on, tai siis (nauraa) – joo ja ei! silleen mulla ei ollut mitään odotuksia, lähinnä vaan kiinnosti että millasta tää tulee olemaan. Tiesin sen että tulee olemaan

luultavasti etäopetusta, mutta vähän tuli yllättäen kuinka paljon tässä täytyy loppujen lopuksi tehä hommia, luentojen lisäks. Luentoja ei nyt paljoa ole, mutta luennot on niin pieni osa tätä opiskelua kun on noi kaikki esseet ja ne vaatii työtä. Pitää kirjastosta hakea kirjat, ja raapii ja hakee aineistoo ensin, sen jälkee vasta kirjottaa ja luoda sitä esseen rakennetta ja niin edelleen. Siinä menee yllättävän kauan saada yks essee valmiiksi. Aluks oli tosi sellanen pihalla olo, että ei tienny mistää mitää. Mut pikkuhiljaa tässä alkaa tottumaan, ja just noi esseet alkaa hahmottua, miten niitä tehdään ja miten kannattaa lukea ja millaista. Koko ajan menee parempaan suuntaan!”

Heidi Riihimäki: ”Syksystä on kyl tosi hyvät fiilikset myöskin, on ainakin vaikuttanut siltä että noilla kursseilla on tarpeeksi ohjausta ja tarpeeks sitä sellasta itsenäistä duunia. Ja tähän mä olin varautunutkin, eli kyllä sinänsä on vastannut odotuksia. Ja on ollu tosi mielenkiintoista, et ei oo yhtään huono fiilis siitä et jatkuu etäopetuksena. Se on antanut mun mielestä aika paljon myös vapautta siihen et mitä kaikkia kursseja käy ja missä tahdissa hommia tekee! ”

30

3/2020

Asiallinen asiateksti avoimesta yliopistosta Mitä tehdä, kun haluat historian ja yhteiskunnan opettajaksi, mutta Valtsikan kurssit ovat niin pitkiä, työntäyteisiä ja aikaavieviä, että ne eivät millään sovi yhteen muiden opintojen kanssa?

Menet tietenkin suorittamaan ne avoimen yliopiston kautta! Näin voit suorittaa kurssit omaan tahtiisi silloin kuin se sinulle parhaiten sopii, eikä sinun tarvitse kuunnella Turo Virtasen luentoja hetkeäkään.

olevan useita vuosia vanhoja ja sisältävän vanhentunutta tietoa, todennäköisesti siksi että proffia ei vittuakaan kiinnosta mikään vitun avoin yliopisto :D:D:D:D Mutta huippuilo tulee siinä vaiheessa, kun luennon jokainen dia on jollakin tavalla korruptoitunut lukukelvottomaksi, koska luennoitsija on käyttänyt diojen tekemiseen eri ohjelmaa kuin se, jolla hän niitä näyttää, ja proffa itsevarmasti kuittaa tämän fraasilla ”ei anneta sen häiritä”.

Avoimen yliopiston kurssit ovat nimensä mukaisesti avoimia kaikille. Onkin uskomattoman ilahduttavaa katsella helsinki. fi-sähköpostin inboxia, kun se alkaa täyttyä ilmoituksista siitä, että taas joku avoimen kurssitoverisi on nyt esitellyt itsensä, miehensä, lapsensa ja lastensa pehmolelut kurssin moodle-alustan ”esittele itsesi” -osiossa.

Näin saat käsityksen siitä, kuinka heterogeenistä ja monitaustaista on kurssijoukkosi, jota et tule koskaan tapaamaan, ja voit olla kiitollinen suomalaisen koulutusjärjestelmän saavutettavuudesta. On myös mahtava huomata, että kyseinen moodle-alusta on kopioitu suoraan viime vuodelta, jolloin se oli kopioitu sitä edelliseltä vuodelta jne., kunnes löydät linkin, joka vie vuoden 2008 samaisen kurssin moodle-alustalle (jolle sinulla ei tietenkään ole pääsyä, etkä siis voi lukea kyseistä artikkelia).

On mahtavaa huomata, ettei opetuksen laatu Suomen parhaassa yliopistossa koe laskua edes Avoimen puolella. Tämä varmistuu esim. sillä, että kursseilla voidaan käyttää 15 vuotta vanhojen tallenteiden sijaan vastaavan kurssin ihan oikeille opiskelijoille tarkoitettujen luentojen tallenteita.

Eihän se haittaa, että puolet luennosta vieviin ryhmäkeskustelutehtäviin eivät tallennetta katsovat avoimen opiskelijat kykene mitenkään osallistumaan.

Kaiken kaikkiaan on hyvä huomata, että Avoin yliopisto on hoitamassa suomalaisten tiedonjanoa ja oppimisen himoa. Ei ole minkäänlaista mahdollisuutta, että avoimen kursseilta voisi välittyä esim. tunteita opettajien välinpitämättömyydestä, ammattitaidottomuudesta tai avoimen halveksumisesta. Tämä on ensisijaisen tärkeää aikana, jolloin puheet ”avoimen väylästä” vaihtoehtoisena pääsynä yliopistoon ovat varsin yleisiä. Eihän kukaan toivo, että opiskelijoiden moti loppuu jo ennen kuin on virallisesti opiskelija

Vielä erinomaisempi olo on silloin, kun voit katsoa luentotallenteita silloin kun se sinulle sopii. Mielen voi tuntea ylenevän välittömästi, kun luennoitsija aloittaa luentonsa samalla monotonisella no niin:illa kuin hän aloitti jo ne 5 edellistä 15 minuutin pätkää, jotka olet nyt katsonut putkeen. Vielä iloisemmaksi tulee, kun huomaa videoiden

Juuso Jääskeläinen

31

Kronikka

Päiväni murmelina etäopiskelu edition Muistatteko sen ysärileffan, päähenkilönä Bill Murray, ja hän herää joka aamu täsmälleen samanlaiseen päivään? No, ainakin erään anonyymin kronoslaisen syksy on tuntunut juuri siltä.

9.00 Aamukahvi tippumaan, koska nykyään takeaway-kahvin sijaan joutuu itse käyttämään kahvinkeitintä. Ainakin euroja tulee säästettyä ja tuoreus on 100% taattu, toisin kuin kolme tuntia seisseessä kengänpohjan makuisessa kahvissa ärrältä. Toisaalta en tiedä, osaanko vieläkään laittaa mittasuhteita oikein ja välillä yhdistelen eri pakettien rippeitä toisiinsa. Note to self: Xtra-kahvi ja Juhlamokka -mix ei ole hyvä.

10.00 Mikäköhän luento nyt alkoikaan ja missä se Zoom-linkki tällä kertaa on? Olisikohan Moodlessa vai kenties kolme kuukautta sitten lähetetyssä sähköpostissa. Jaahas, tämä linkki onkin jo vanhentunut…

10.15 Selvitin kadonneen Zoom-linkin arvoituksen ja ruudussa näkyy kaksikymmentä mustaa aukkoa sekä yksi puhuva pää. Voisinpa vaikka maata sängyssä samalla.

10.16 Kahvinjuonti makuuasennossa ei ollut hyvä idea. Paita ja lakanat pyykkikoneeseen. Läppärin äänet täysille, että kuulee kylppäriin jotain. Pyykkejä laittaessa tulee mieleen pari muutakin kotityötä, tiskikoneen voisi täyttää ja aamupalakin on syömättä. Miten se kananmuna keitettiinkään puolikovaksi?

10.30 Jaa mitäköhän täällä luennolla on käyty läpi? Jotain jostain ennakkomateriaalista. Ja nyt break out roomiin keskustelemaan! Äkkiä Moodlesta auki lukumateriaalit, että osaisi edes jotain sanoa.

10.40 Kymmenen minuutin break out room oli ja meni. Kukaan ei avannut mikrofoniaan eikä kameraansa. Good talk guys.

10.41 AINIIN SE KANANMUNA! Keltuainen on niin kova, että sopisi golfpallon korvikkeeksi.

10.45 Aamupalapettymyksen hellitettyä päätän yrittää kuunnella loppuluennon tarkasti. Kuitenkin katseeni harhailee vähän väliä vieressä lojuvaan puhelimeen. Mitä jos vaan katson pari viestiä…

11.30 Jaaa, pari viestiä veikin minut ensin Iltasanomien juorupalstalle, josta Jodeliin tarkistamaan onko tästä jo juoruttu, josta @helsinginyliopisto-kanavalle, jossa päädyn lukemaan lankaa siitä, miten humanistit eivät tiedä > < -merkkien eroa. Lopulta olenkin Twitterissä nauramassa Trumpin vaalivilppiväitöksille.

11.45 Luennosta käteen jäi lähinnä ahdistus. Kurssipäiväkirjaan voisin kirjoittaa tästä kerrasta täydellisen munan keiton ja kahvitahrojen puhdistuksen ongelmallisuudesta, mitään itse asiaan liittyvää ei jäänyt mieleen.

12.15 Seuraava luento. Noniin nyt skarppina, aamu meni mönkään, joten nyt ei ole varaa sekoiluun!

12.30 Taas break out roomissa; tällä kertaa neljästä ihmisestä kolmella on mikki päällä, joista yksi on hieman muita intohimoisempi keskustelija. Kymmenen minuuttia mustan neliön yksinpuhelua sotastrategioista toisessa maailmansodassa. Itse kurssihan käsittelee jotain aivan muuta.

32

3/2020

13.00 Vatsa kurnii jo siihen malliin, että pelkään sen kuuluvan muillekin mikin välityksellä.

Jääkaappi näyttää tyhjää lukuun ottamatta vanhentunutta mikropitsaa. Wolt auki ja sushitilaus eteenpäin. Takeaway-kahvissa säästetyt roposet eivät enää lämmitä, kun loppusummaksi isketään 20 euroa ja mietin, että Unicafessa olisin vetänyt lounaan alle kolmella eurolla.

13.30 Joku outo 09 alkuinen numero soittaa… Ahaa, Wolt-kuski ei löydä paikalle. Ei se mitään, juoksen pihalle huitomaan ja viittomaan kuin hullu ja läppärissä puhuva pää jatkaa monologiaan sillä välin, kun metsästän ruokaani. Tältäkö kivikauden ihmisistä on tuntunut?

Joskus murmeli kaivautuu kolostaan hakemaan mäkkiruokaa 13.45 Sushit mahassa ja päivän luennot ohi. Nyt olisikin aika katsella vähän näitä tekemättömien töiden deadlineja. Ikinä ennen en ole kokenut yhtä todeksi sananlaskua: ”sen edestään löytää minkä taakseen jättää”, kuin tänä syksynä. Mutta onhan tässä päivää vielä jäljellä monta tuntia, helposti kirjoittaa esseen ja lukee sata sivua englannin kielistä tutkimusta. Jos nyt kuitenkin pieni puolen tunnin ruokalepo ja suihkussakin voisi käydä edes joka toinen päivä, vaikka ei kotoa poistuisikaan.

16.00 Puoli tuntia muuttuikin kahdeksi tunniksi ja Wordissä asiakirja5 on otsikkoa lukuun ottamatta edelleen tyhjä. Johan tässä tänään on jo huhkittu, muutenkin toimistotyöaika loppuu neljältä. Kone kiinni ja muihin päivän puuhiin.

22.05 PANIIKKI! Sen viime periodin esseen palautus olikin tänään 23.59 eikä huomenna!!!!

23.57 Mitään lähdeviitteitä laittamatta mutta yhtä kaikki, palautettu. Hyvin toimittu, nyt nukkumaan ja huomenna uusi yritys. Ensin Netflixiä vielä aamuyön tunneille.

Perustuu tositapahtumiin Yksikään brändi ei ollut kirjoittajan kanssa kaupallisessa yhteistyössä

33

Kronikka

Uusimmat tiedot The Topelia Story – elokuvahankkeesta Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin Kronikkaan tiedotteen The Topelia Story- elokuvahankkeen tiimoilta, joten lienee paikallaan päivittää lehden lukijat elokuvahankkeen suhteen ajan tasalle.

Ensinnäkin sain korvaamattoman arvokkaan

työparin, kun Markus Myllyniemi liittyi viime talvena projektiin mukaan. Sovimme elokuvahankkeessa työnjakomme siten, että Markus toimii elokuvan vastaavana tuottajana ja minä vastaavana ohjaajana, jolloin Markus hoitaa elokuvan käytännön järjestelyjä ja minä taiteellisia asioita. Tällä perusteella jakautuu myös vastuumme elokuvan tuotantoyhtiön Kronosfilmsin johdossa siten, että Markus nousi tilalleni Kronosfilmsin toimitusjohtajaksi siirtyessäni itse saman yhtiön taiteelliseksi johtajaksi.

Kun olimme sopineet työnjakomme selväksi, haimme yhdessä elokuvalle projektitukea HYY:ltä ja iloksemme saimme varsin hyvän tukisumman käytettäväksi elokuvantekoon, jolloin minusta ja Markuksesta tuli myös aitoja apurahataiteilijoita. Markus perusti Facebookiin elokuvalle oman projektisivun ja loi kronoslaisille vapaaehtoiseksi ilmoittautumiseen lomakkeen, jonka kautta saimme projektiin runsaasti vapaaehtoisia. Lähdimme halukkaiden vapaaehtoisten kanssa kesällä tekemään elokuvalle käsikirjoitusta, nyt paremmalla menestyksellä kuin projektin aiemmissa vaiheissa, sillä vaikka käsikirjoitus on vielä kesken, se etenee jatkuvasti kohti valmista tuotosta.

Elokuva on siis edelleen käsikirjoitusvaiheessa, mutta se ei haittaa, sillä nykyisestä maailmantilanteesta johtuen myös elokuvan ensi-ilta siirtyi tämän vuoden joulukuulta ensi vuoden joulukuulle Kronoksen 75 – vuosijuhlien mukana, jolloin aikaa tehdä elokuvaa on vielä runsaasti. Kuitenkin suunnitelmissa on, että tämän vuoden loppuun mennessä käsikirjoitus olisi valmiina, jolloin voimme Markuksen kanssa järjestää jonkinlaisen roolitustilaisuuden löytääksemme halukkaista esittäjät elokuvan eri hahmoille. Tämän jälkeen voimme aloittaa kuvaukset, jotka tulevat kestämään ensi vuoden syksyn puoleenväliin asti ja jotka tullaan toteuttamaan siten, että jokaisen on turvallista ja terveellistä osallistua niihin.

Kuten huomaatte, elokuvahankkeemmekin on kärsinyt oman osansa nykyoloista, ja siksi myös me toivomme olosuhteiden paranemista mahdollisimman pian. Toisaalta jokainen meistä voi tehdä elokuvahankkeen eteen kuvauksia valmistelevaa työtä odottaessa monella tapaa valoisampia aikoja, kuten osallistua käsikirjoituksen kirjoittamiseen tai ilmoittaa halukkuutensa elokuvantekoon.

Suosittelenkin ilmoittautumaan halukkaaksi elokuvantekoon, jos ei ole sitä vielä tehnyt, ja osallistumaan tapaamisiin, joissa kirjoitamme yhdessä käsikirjoitusta. Ottakaa vain yhteys allekirjoittaneeseen tai Markus Myllyniemeen, niin pääsette tekemään tämän sukupolven mahtavinta elokuvaa.

Tuukka Eronen, The Topelia Story – elokuvan ohjaaja ja Kronosfilmsin taiteellinen johtaja

34

3/2020

35

Kronikka

PARASTA JUST NYT

Kronikan päätoimitus suosittelee

Kronoksen vaalikokous 8.12.

First things first, muista tulla Kronoksen vaalikokoukseen kahdeksas joulukuuta kello 18.00 Zoomiin. Kaikilla on äänioikeus käytettävänään kun valitaan seuraavan vuoden hallitusta ja toimijoita. Paikan päälläkin voi vielä ilmoittautua halukkaaksi virkaan. Nykyiseen hallitukseen voi tutustua Kronoksen verkkosivuilla sekä Instagramista löytyvästä esittelystä. Äänestää voi ainoastaan olemalla kokouksessa läsnä. Kokoukseen osallistuminen ei ole kuitenkaan edellytys virkaan valinnalle.

Kronoksen itsenäisyyspäivän striimi Tervetuloa juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää ja 75-vuotiasta Kronosta 6.12.2020 kello 14 alkaen Zoomissa. Ohjelmassa on ainakin pönötystä, superfuksien palkitsemista sekä ihanien kulttuurivastaaviemme järjestämää ohjelmaa. Iltaa vietetään katsellen yhdessä valtakunnallista itsenäisyyspäivän ohjelmaa. Kello 14 on Kronoksen juhlallisuuksia ja kello 18 alkaa mikäs muukaan kuin Tuntematon sotilas.

36

Naoise Dolan, Exciting times Huippuhauska ja kevytlukuinen romaani, joka käsittelee millenniaalien ongelmia ja parisuhdekoukeroita modernilla tavalla. Koukuttava kertomus, joka tekisi mieli lukaista yhdeltä istumalta pelkän kolmiodraamajuonen vuoksi, mutta mukaan mahtuu ajoittain myös mielenkiintoista luokka- ja yhteiskuntanäkemystä: päähenkilö on nuori irlantilaisnainen, joka on tehnyt niska limassa töitä saadakseen kokoon “aborttirahaston” voidakseen tarvittaessa matkustaa Britannian puolelle hakemaan aborttia, mutta päätyykin ostamaan rahoilla lentolipun Hongkongiin.

Kirja miellyttää varmasti esimerkiksi Sally Rooneyn teosten ystäviä. Saatavilla myös Otavan suomennoksena.

Kasper & Mikko - Suomen suosituin podcast Ajankohtainen ja huumoripitoinen podcast, jossa ystävykset graafikko Kasper ja muusikko Mikko keskustelevat milloin mistäkin, milloin missäkin. Hauskaa ja kevyttä kuunneltavaa silloin, kun kaipaa pientä piristystä, mutta ei jaksaisi juuri keskittyä mihinkään monimutkaisempaan.

Doug Aitken Kiasmassa Amerikkalaistaitelija Doug Aitkenin hypnoottinen videoinstallaatio SONG1 Kiasman viidennessä kerroksessa on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Teoksessa kymmenet eri muusikot esittävät omia versioitaan klassikkokappaleesta I Only Have Eyes For You. Ympyrän muotoisella, kaksipuolisella valkokankaalla pyörivällä videolla ei ole alkua eikä loppua, joten jokainen saa itse päättää, mistä sen aloittaa ja kuinka pitkään sitä katsoo.

3/2020

The Crown

Yle Areena

Yksi tämän syksyn ehdottomista kohokohdista Kronikan päätoimitukselle on ollu The Crownin uusin kausi Netflixissä. Ahmimme sen parissa päivässä ja voimme erittäin mielellämme suositella sekä koko sarjaa että uusinta kautta kaikille riippumatta siitä, löytyykö kiinnostusta nimenomaan Britannian historiaan. Sarjan estetiikka ja erinomaiset näyttelijät tekevät siitä elämyksen. Uusimmalla kaudella erityisesti prinsessa Dianan ja Margaret Thatcherin hahmot ovat keskiössä - syystäkin -, ja Olivia Colemanin roolityö kuningatar Elisabethina tuntuu vain paranevan. Must watch -sarja toisen aallon koronakaranteeniin!

Kaupallisten suoratoistopalveluiden vastapainoksi pakko hehkuttaa myös Yle Areenaa. Areenan tarjonta on valtava. Kerran radio-ohjelmien puolelle vahingossa eksyttyäni löysin historia aiheisen radio-ohjelman Markus Leikolan sota ja rauha, jossa vierailijoina oli mm. Risto Marjomaa ja Tuomas Tepora. Areenan dokumentit aiheesta kuin aiheesta ovat laadukkaita. Tämän hetken lempparini ovat Diego Maradona, Rotuopin unohdetut uhrit ja Kuninkaalliset korut. Jos haluaa myös aivot narikkaan hömppää, sitäkin löytyy. Vahvana suosituksena mm. Kimmo ja Luottomies.

Happiest Season (2020) dir. Clea DuVall Joulu lähestyy ja mikäs sen paTove - elokuva Tove Janssonin nimikkoelokuva sai rempaa kuin avata kausielokuvat ensi-iltansa 2020 ja sai koronasta Kristen Stewartin, Mackenzie huolimatta erittäin hyvät lipputu- Davisin ja Aubrey Plazan tähditlot. Tätä ei ole vaikea uskoa, sillä elokuvakokemus oli erittäin miellyttävä siitäkin huolimatta, että elokuvassa puhuttiin toista kotimaista.

Tove ei keskity pelkästään muumeihin, muumit ovat tarinassa kyllä rinnalla koko ajan mutta itse pääkertomus liittyy aina ajankohtaiseen ja universaaliin teemaan, rakkauteen.

Alma Pöysti vetää mykistävän hienon roolisuorituksen kun taas pienenä miinuksena mainittakoon, että Krista Kososen naama alkaa olla jo hieman kulunut (vaikka onkin aina yhtä loistava). Kaiken kaikkiaan yksi parhaita kotimaisia henkilökuvia valkokankaalla.

37

tämällä uutuudella! Clea DuVallin ohjaamassa romanttisessa komediassa seurataan Abbya (Stewart) ja Harperia (Davis) kun he matkaavat jouluksi Harperin konservatiivisen perheen luokse.

Ainoa ongelma on, että Harper ei ole vielä tullut perheelleen kaapista ulos, joten luvassa on kaaosta ja kommellusta. Monet viimeaikaisista mainstream-tason suosion saavuttaneista ”queer”-elokuvista ovat käsitelleet teini-ikäisten sydänsuruja ja ongelmia kaapista tulemisen kanssa (esim. Love, Simon , The Half of It). Happiest Season kuitenkin osoittaa, että asian kanssa painiskelevat aikuisetkin eikä avoimesti omana itsenään eläminen ole kaikille itsestäänselvyys.

DuVallin ohjauksessa vaikea ja monille henkilökohtainen aihe saa arvoisensa sydäntä lämmittävän tulkinnan

Kronikka

Leijonat § lampaat Täältä tulee tuttuun tapaan Kronikan syksyn valinnat:

đ&#x;Ś đ&#x;Ś đ&#x;Ś

Bidenin vaalivoitto Ehdottomasti syksyn paras juttu, jos mitään

hyvää maailmanmenosta voi tänä vuonna keksiä.

đ&#x;Ś đ&#x;Ś Joululoma häämĂśttää Viimein, maailman pisimmän vuoden joululoma kolkuttaa jo oven takana. đ&#x;Ś Ajoittain

Mikko Meriahven iltapäivälehtien otsikoissa ollut Mikko Meriahven on täyttänyt 16 vuotta, ja lisäksi

juhlan aihetta on Mikon koronamasennuksesta toipumisessa. Yritetään kaikki pitää tämän katastrofivuoden keskellä yhtä positiivinen elämänasenne kuin Mikolla!

đ&#x;?&#x2018;

Kaktuksen kuolema Voi kun joskus vielä päästäisiin juhlimaan vuosijuhlia ja vastaanottamaan (toivottavasti) seuraava VäinÜ.

đ&#x;?&#x2018;đ&#x;?&#x2018;

QAnon ja muut salaliittohĂśrhĂśt Pandemia on median keksimää, avaruusolennot rakensivat pyramidit ja Venäjällä on sananvapausâ&#x20AC;Ś Joo joo, älä levitä tota sun hĂśrhĂśilyä mulle.

đ&#x;?&#x2018;đ&#x;?&#x2018;đ&#x;?&#x2018;

Trumpin huono häviäminen Niele tappiosi ja hyväksy että hävisit! Jo päiväkodissa opetellaan hyvän häviämisen taitoja, näkÜjään mennyt tämä(kin) oppitunti Trumpilta ohi. Venezuela-salaliittoteorioiden levittäminen ja demokratian haastaminen ei kyllä tuo voittoa enää. Orange man, you out!

38

3/2020

”Kannustankin kaikkia, joilla asiat ovat hyvin, katsomaan sitä, mitä heillä on ja arvostamaan sitä.”

39