Kronikka 3 2013

KRONIKKA III/2013

KRONIKKA III/2013 Sisältö: s.

3. Pääkirjoitus 4. Puheenjohtajalta 5. Edarista kajahtaa 6-7. Sivuaineratsia: Maailmanpolitiikka 8-9. Elämää Helsinki-Ummeljoki välillä 10-12. Hälsningar från Sverige!

13-14. Arkistossa: Riksarkivet 15-16. From London with Love 17-18. Ystävyyttä yli rajojen 19. Universaalin ihanne 20. 68. Vuosijuhlat 21-22. Sivistysporvariston hillitön kupla 23. Alastomuutta auringon alla 24-26. Fuksiaiset & Fuksisitsit 27. Oopperassa Mika Häkkisen kanssa 28. HOL-seminaari 29. The Lamentation of an Emperor 30. Kahvilavakooja: Kluuvikadun Fazer 31. Kronoksen pikkujoulut 32. ISHA-konferenssi 33. Sarjakuva vol 2.

34. Kronoksessa kuultua 35. Kronoslaisen kalenteri

Suuri Hups!-edition.

Kansi & takakansi: Pasi Pykälistö.

Painettu Unigrafiassa marraskuussa 2013.

Painosmäärä 100 kpl.

Copyright: Tekijät & Kronos ry 2013.

Julkaisija: Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö Kronos ry.

kronikka (lat. chronica, kreik. khrhonika < khrhonos “aika”.)

1) aikakirja, historia; historiateos jossa tapahtumat esitetään aikajärjestyksessä.

2) yl. leikillinen runomittainen esittely, katsaus tapahtumiin.

3) vanha ja kunnioitettava säilyke.

Päätoimitus ja taitto: Tiia Niemelä & Pasi Pykälistö.

Toimituskunta: Tero Juutilainen, Esa Tiusanen, Kaisa Autere, Iisa Aaltonen, Marie Vatjus, Elina Maaniitty, Joonas Nivala, Alex Kransman, Ilmari Pirkkamaa, Pekko Pistokoski, Margareta Ronkainen, Mikko Soikkeli, H.G. Paloheimo.

Kuvitus: Tiia Niemelä, Pasi Pykälistö, Elina Maaniitty, Kaisa Autere, Iisa Aaltonen, Margareta Ronkainen, Mikko Soikkeli, Taru Salmi Ville Vuorensola, Tero Juutilainen, Esa Tiusanen, Alex Kransman.

Tämä julkaisu on saanut Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestölehtitukea. http://kronikkalehti.blogspot.com/ http://blogs.helsinki.fi/kronos-ry/kronikka ISSN 1238-2817, ISSN 2242-0606 2

PÄÄKIRJOITUS Hyvät valveutuneet lukijamme, Kronikan Bermudan kolmio toivottaa teidät tervetulleiksi kolmannen numeromme pariin! Elämme lopun aikoja. Napajäätiköt sulavat, jääkarhut hukkuvat ja Vladimir Putin pumppaa öljyä Jäämereen.

Nämä asiat vaikuttavat meihin kaikkiin, tulevia sukupolvia unohtamatta. Haastammekin siis koko lukijakuntamme mukaan talkoisiin, joiss teemme tästä pallosta paremman paikan kaikille luontokappaleille elää harmonisessa yhteisymmärryksessä mukaan lukien läskikalat, joita ei saa syrjiä vaikka ne rumia ovatkin. Muun muassa kaikkien opiskelijoiden rakas ystävä HOAS on näyttänyt loistavaa esimerkkiä itsekkäiden mukavuuksien karsimisesta ilmaston hyväksi: se ei ole vieläkään kääntänyt opiskelija-asunnoissa lämmitystä päälle, ja tuskin kääntääkään koko talvena.

Tässä Joutsenmerkityssä lehdessä esittelemme teille muun muassa rakkaan naapurimme vastikkeen Kansallisarkistolle (sivu 13) sekä perehdymme maailmanpolitiikan opiskelun saloihin (sivu 6). Yksi kolmasosa päätoimitustamme vieraili myös maakunnissa ja pyrkii avamaan meidän kehä III:n sisäpuolella kasvaneiden näkemystä (sivu 8). Kansainvälisiä tuulahduksia puolestaan on luvassa lahden takaa (sivut 10) sekä Saksanmaalta (sivu 21). Nostalgiatripin viime kevääseen tarjoavat muistelmat teen, piippujen ja mauttoman ruuan pyhältä maalta (sivut 15).

Muistutamme myös kaikkia lukijoitamme, että Kronikka ilmestyy nykyisin myös verkossa (issuu.com/kronikka/docs/), joten mitä enemmän siirrytte sen käyttäjiksi, sitä harvemman puun täytyy kuolla lehtemme vuoksi. Kaiken syksyisen hulluuden rajoilla kieppuvan kulutusvimman sekä lähes heti sen laantumisen jälkeen alkavan joulun kulutusjuhlan keskellä kehotamme myös lukijoitamme rauhoittumaan Äiti Maan helmassa. Pikkuinen marraskuinen halla vain piristää mukavasti, silloinkin kun se on ikkunan sisäpuolella.

Rauhaa ja rakkautta, Kronikan Bermudan kolmio PS. Kronikan päätoimituksessa koettiin henkilöstövähennyksiä, koska tietoliikenne Atlantin yli tai ali kuluttaa liikaa luonnonvaroja. Koska Atlantin taakse matkusti taiteellisesti lahjakkain kolmannes päätoimitusta, lehti on tämän näköinen kuin se on.

Ilmoitetaan haettavaksi ja välittömästi täytettäväksi asiansa osaavan taittajan paikka.

Terveisin päätoimittajat, Pasi ”Hups” Pykälistö ja Tiia ”Tallenna!” Niemelä.

3

PUHEENJOHTAJALTA Kesä meni, fuksit tulivat, Kronos pysyy Perinteisesti syksyn ensimmäisessä pj-palstassa on viitattu jollain tavalla uusien fuksien tuloon. Miksi tämänkään vuoden pitäisi siis olla poikkeus? Uusien opiskelijoiden tulo ja fuksitapahtumat ovat syksyn, ellei koko vuoden, kohokohtia.

Ainakin allekirjoittaneesta on mukava nähdä uusia kasvoja osallistumassa innokkaasti erilaisiin tapahtumiin. Ei sillä, että vanhoissa olisi mitään vikaa. Puheenjohtajan näkökulmasta katsottuna kaikki tuntuvat saaneen uutta virtaa syksyyn, mikä heijastuu erimuotoisten tapahtumien järjestämisessä!

Tilanne opiskelijahuoneen käytöstä alkaa taas olla ajankohtaisempi kuin koskaan.

Yliopisto on pyrkinyt tehostamaan tilojensa käyttöä jo muutaman vuoden ajan muun muassa Kaisa-talon kautta.

Vanhojen erilliskirjastojen tilojen käytöstä väännetään kättä, sillä jokaisella yliopiston jäsenellä on hieman oma näkemys siitä, kuinka tiloja tulisi käyttää. Humanisticumin toimesta on pyritty samaan yleisiä, useamman aineen opiskelijoiden taukotiloja humanistien käyttöön. Onko tämä Kronokselle uhka vai mahdollisuus?

Kenties molempia. Varmaa kuitenkin on se, että uudistuksesta ei ole mitään hyötyä, jos emme nytkään osaa käyttää tilojamme.

Itse asiassa, jos kävijämäärät putoavat niin hallinnon on entistä helpompi viedä heidän kustantamansa tila meiltä pois.

Otetaan siis opiskelijahuone omaksemme aina fukseista jääriin, ja käytetään sitä siihen mihin se on tarkoitettu!

Ainoa asia, mikä hieman huolestuttaa on opiskelijahuoneen kävijämäärän väheneminen ja sen jääminen vain tiettyjen vuosikurssien opiskelijoiden taukopaikaksi. Puheenjohtaja Tero Juutilainen Kyseessä on suhteellisen pieni tila, mutta kävijämääräänsä nähden enemmänkin opiskelijoita mahtuisi paikalle. Ymmärrän hyvin, että kronoslaisia kiinnostaa esimerkiksi Memphiksen alkoholitarjoilut enemmän aina välillä, eikä opiskelijahuone pysty tässä asiassa kilpailemaan. Sen sijaan ilmainen kahvi/tee-tarjoilu on Kronoksen jäsenilleen tarjoamia palveluita, joita käytetään suhteellisen vähän. Tiedän myös, että tietokoneiden rikkoutuminen ja yliopiston hitaus toimittaa uusia koneita tilalle, on käännyttänyt opiskelijoita pois ovelta. Siltikään opiskelijahuone ei ole täysin hyödytön paikka vaan mielestäni oma arvonsa kannattaa antaa myös sen sosiaaliselle ulottuvuudelle, keskustelulle ja opiskeluvinkkien vaihdolle. Juuri tämä on ollut itselläni, varsinkin, ensimmäisinä opiskeluvuosina se, mikä on antanut kaikkien eniten.

4

EDARISTA KAJAHTAA Jos ei vielä tunneta, olen se outo jäärä, joka väittää jotain HYY:ssa tekevänsä (vaikka oikeastaan on vain edustajiston hännänhuippuna viimeisenä varaedustajana).

Varaedustajan hommaa onkin tullut hoidettua jo toista kautta ja olenpa siinä ohessa päässyt toimimaan koulutuspoliittisen valiokunnan varapuheenjohtajanakin.

Varaedustaja ja varapuheenjohtaja. Jos siis jollekin varsinaiselle sattuu este, saatan jotain edustajistosta ja HYY:nkin koulutuspolitiikasta joutua tietämään.

Mutta en ennen. Forever ”vara”.

Jos minun kuitenkin joskus tulisi HYY:sta jotain tietää, voisin mainita sen viikoittaiset esitelmät Tiedekulmassa (ma klo 16).

Tuoreimmassa HYY-hetkessä puhuttiin hallinnon opiskelijaedustajista.

Siis noista hallinnon viidakoissa rymyävistä säihkyvistä ritareista, jotka tekevät parhaansa varmistaakseen, että kurssit eivät ole työmäärältään ylimitoitettuja; että hallinnollisten rajojen sijaan opetuksen sisältö määrittelee kurssin soveltuvuuden tutkintoon; että kaikkia humanisteja ei yritetä survoa yhteiseen kandivaiheen tutkintoon1. Uurastuksestaan uuvahtaneille ritareille ollaan kuitenkin syksyn aikana vaalien kautta myöntämässä vahdinvaihto, joten oma pelastava ratsumiehesi ei ehkä enää olekaan tuttu. Tutustu siis uuteen pelastajaasi ja pyydä häneltä apua! Jos ritari ei tiedä neidon olevan pulassa, kuinka hän voisi pelotta käydä lohikäärmeitä päin?

Jos HYY:sta jotain muuta joutuisin tietämään, voisin mainita keväällä nousseen kohun, kun HYY päätti häätää musiikkikorporaatiot Vanhalta 1 Tätä on ihan oikeasti esitetty. Ks. reformiryhmä.

ylioppilastalolta.

Pitkään suunniteltu ja lähes kaikkien edustajistoryhmien kannattama ”kulttuuriteko” toteutui viimein asiaankuuluvien poliittisten kiemurointien, epäröintien ja hallintooikeustapauksen jälkeen. Perinteikkäiden kuorojen ja orkesterin siirtämiselle (niille muualta varattaviin tiloihin) oli median esittämien liiketaloudellisten syiden lisäksi myös yhdenvertaisuuteen liittyviä perusteluita: järjestöjen toiminta-avustusten jakokriteerien perusteella korporaatioiden toiminta ei korkeasta laadustaan huolimatta riitä oikeuttamaan niille historiallisista syistä myönnetyn tuen määrää. Varana, jolla ei ole asiasta tiukkaa mielipidettä, seuraan yhä käytäviä neuvotteluita areenan laitamilta popcornien kera.

Vielä asiana, jota minun ei HYY:sta (ilman paria ”onnettomuutta”) tarvitse tietää, on ylioppilaskunnan tavoiteohjelma.

Edustajisto valitsee pian ensi vuoden 10 tärkeintä tavoitettaan. Onko mielessäsi jotain, mitä HYY:n pitäisi tehdä? Avaudu asiasta allekirjoittaneelle Kronoksen bileissä!

Varaedaattori Esa Tiusanen

5

SIVUAINERATSIA: MAAILMANPOLITIIKKA Vuoden ennätettyä kääntyä syksyyn uskaltautuu Kronikan sivuaineratsiakin vihdoin ylittämään tuon humanisteille ja miksei muillekin niin suurelta ja vaikealta vaikuttavan esteen, suoranaisen Gorgorothin tasangon, joka paremmin Unioninkadun nimellä tunnettuna erottaa toisistaan humanistista ja valtiotieteellistä tiedekuntaa. Tämän kertaisen sivuaineratsian kohteena on valtiotieteellisessä tiedekunnassa, politiikan ja talouden laitoksella opetettava maailmanpolitiikan oppiaine, joka on yksi yleisen valtio-opin suuntautumisvaihtoehdoista.

Historioitsijat tulevat tutuiksi kyseisen aineen kanssa osana historian ja yhteiskuntaopin opettajan pätevyydeltä vaadittavaa opintopalettia.

Opettajalta vaaditaan oman pääaineen, yleisen historian tai Suomen ja Pohjoismaiden historian, opintojen (25 op+45 op) lisäksi taloustieteen (ent. kansantaloustiede) perusopintojen (25 op.) sekä perusopinnot joko yleisestä valtioopista, yhteiskuntapolitiikasta tai sosiologiasta (25 op). Lisäksi paletin täydentämiseksi kaikki joutuvat lukemaan julkisoikeuden kurssin 5 op. Valtiotieteellisen puolelta ja päälle vielä 5 op edestä vapaavalintaisia yhteiskuntatieteellisiä opintoja.

Yleisen valtio-opin opetus on jaettu kahteen luokkaan, pääaineopiskelijoiden kursseihin ja sivuaineopiskelijoiden kursseihin.

Vain opinnot aloittavan Johdatus valtiooppiin kurssin nämä luokat voivat vielä suorittaa samalla luentokurssilla, mutta siinäkin on tarjolla vaihtoehtoja, syksyisin pääaineopiskelijoille suunnattu peruskurssi ja keväisin sivuaineopiskelijoiden. Peruskurssin jälkeen sivuaineopiskelijat suorittavat opintonsa pitkälti kirjatenteillä. Valittavana on yleisen valtio-opin linjoista poliittisten järjestelmien tutkimus, maailmanpolitiikan tutkimus tai hallinnon teoria ja tutkimus.

Tutustumiskohteeksi linjoista valikoitui

6

yleisen täysin

valtio-opin randomien,

sattumanvaraisten ja horoskooppeihin ynnä muihin astraalimaailman objektien liikkeisiin perustuvin syin maailmanpolitiikka.

Konkreettisempaa kontribuutiota aiheesta lukijakunnalle antamaan kaapattiin fil. yo. Ville Vuorensola. Ville on aloittanut maailmanpolitiikan opinnot tänä syksynä.

Miksi maailmanpolitiikka?

Maailmanpolitiikka on mielenkiintoinen sivuaine ja se tukee etenkin yleistä historiaa.

Se mahdollistaa myös kansainvälisemmän uran. En opiskele maailmanpolitiikkaa opettajan pätevyydeltä vaadittavan paketin kasaamiseksi vaan ihan akateemisesta mielenkiinnosta.

Millaista maailmanpolitiikan opiskelu on? Äärimmäisen mielenkiintoista, tukee historian opintoja. Historiaan verrattuna maailmanpolitiikka on teoriapainotteisempaa.

Luennot noudattavat samaa perinteistä latua kuin historiassakin, tosin etenkin sivuaineopiskelijoille opinnot ovat hyvin tenttipainotteisia, sivuaineopiskelijoille luentokursseja on vain muutama. Luennoilla on paljon ulkopuolisia asiantuntijoita luennoimassa.

Kuinka paljon aikaa kyseinen oppiaine vie/ Kuinka raskas oppiaine on?

Oppiaine on tenttipainoitteinen ja vie siten paljon omaa aikaa. Tenttipainotuksen takia kannattaa olla ajoissa liikkeellä jos haluat saada tenttikirjat luettavaksesi ennen tenttiä.

Onko opintopisteiden suhde tehtyyn työmäärään lepsu tai liian tiukka?

Luentosarjoista saa nopat suhteellisen helposti, tenttien ja luentokurssien yhteissummana sanoisin että normaalilla tavalla.

Mieleenpainuvin hetki maailmanpolitiikan

opinnoissa tähän asti?

kanssa.

EU-kurssi, jonka luennot pidettiin Siltavuorenpenkereellä vanhassa anatomian teatterissa, etenkin kurssin hyvät luennoitsijat ja kurssin aikana tulleet ahaa-elämykset ovat jääneet mieleen. Johdatuskurssilla yksi luento hoidettiin Skype-yhteydellä Tanskaan, missä vakoilusta arestiin asetettu Timo Kivimäki piti meille luennon. Luento käsitteli konfliktien tutkimusta.

Terveiset maailmanpolitiikkaa sivuaineeksi pohtivalle?

Mitä hyödyllistä maailmanpolitiikassa oppii?

McNeillien kirja Verkottunut ihmiskunta on tenttikirjana myös maailmanpolitiikassa historia-aineiden ohella. Maailmanpolitiikka kannattaa ottaa valtio-opin suuntauksista, sillä se on niistä mielenkiintoisin ja kansainvälisin, mutta varaudu tenttimään.

Haastattelijana Pasi Pykälistö

Yleinen historiahan tutkii sitä, miten maailma on toiminut, maailmanpolitiikka taas tutkii miten maailma toimii nyt. Yleisellä tasolla maailmanpolitiikka on suurvaltojen intressien ajamista, keino suurvalloille legitimisoida politiikkansa.

Onko maailmanpolitiikassa kuinka paljon kronoslaisia?

Aina muutama on ollut luennoilla, sanoisin että historiasta käy tasainen virta maailmanpolitiikkaan.

Missä muualla maailmanpolitiikkaa voi opiskella?

Tampere on tunnettu, mutta Helsingin ja Tampereen lisäksi maailmanpolitiikkaa voi opiskella muodossa tai toisessa ainakin Turussa, Jyväskylässä, Rovaniemellä ja Åbo Akademissa.

Mitä parannettavaa maailmanpolitiikassa on?

Lisää luentokurssi mahdollisuuksia sivuaineopiskelijoille.

Millaisia aiheita olette käsitelleet maailmanpolitiikassa tähän asti?

Suurvaltasuhteita käsitellään etenkin YK-kurssilla, muutenkin EU-sta on omat kurssinsa, joten voisi sanoa että painopiste on pitkälti instituutioissa. Hyvin monet kursseista ovat yhteisiä politiikan tutkimuksen linjan

7

ELÄMÄÄ HELSINKI-UMMELJOKI VÄLILLÄ Vähemmistö kronoslaisista, ainakin viimeisimmän lonkalta vedetyn tilastoinnin mukaan, pääsee tahi joutuu kokemaan pendelöinnin riemua ja Valtion Rautateiden palvelun laadukkuutta. Kuten moni varmasti jo tietääkin, en ole kotoisin Helsingistä tai Suur-Helsingistä (lue: Pääkaupunkiseutu Kirkkonummelta Keravalle.) vaan Ummeljoelta. Ei, Ummeljoki ei ole Lapissa Lemmenjoen naapurissa vaikka moni niin ensi kuulemalta kuvitteleekin. Ummeljoki on kylä tai oikeammin kolmen kylän muodostama taajama keskisessä Kymenlaaksossa, n. 16 kilometriä Kouvolan asemalta Kymijokea alavirtaan eli etelään.

Ummeljoki on vanhaa Ruotsinpuolta Kymijoen laaksosta, naapuritaajaman Myllykosken ollessa vanhalla Venäjän puolella.

Itselläni on nyt alkanut neljäs syksy Helsingissä ja parin viikon välein opintojen, sitsien, ekskursioiden, kokousten ja muun opiskelijaelämän tohinan ohella ohjelmaan kuuluu operaatio ”Pako Helsingistä”, viikonlopun mittainen lomailu kotiin äidin lihapatojen ääreen. Perjantai menee monesti pienellä jännityksellä vilahtaen ohi, kun jo aamulla aikaisin ennen luentoja raahaan laukut ja pakaasit Rautatieaseman matkatavarasäilytykseen, tietäen että sen viimeisen luennon jälkeen pääsen lähtemään kotiin, pois Helsingistä, pois kaikesta hulinasta. Joka kerta sama vapautuksen tunne vyöryy ylitseni kun taajamajuna ylittää Töölönlahden ratasillan ja pääsee lopulta kunnon vauhtiin Keravan jälkeen kiitäen halki peltojen ja metsien pois kaupungista. Kouvolaan oikoradan kautta kulkevalla Z-junalla menee matkaan suunnilleen 1,5 tuntia, Vanhan Radan kautta kulkevalla ”maitojunalla” 2 tuntia.

8

Tietenkin Pendolinolla tai Intercityllä pääsisi nopeammin, mutta köyhänä opiskelijana taajamajuna sopii minulle hyvin, koska minulla ei ole niin kiire että alkaisin maksamaan 20 minuuttia nopeammasta matkanteosta.

Matkan taittuessa ohitse lipuvat Uudenmaan ja Hämeen rajamaan tasangot, kunnes juna kipuaa ylös Salpausselälle matkallaan kohti Lahtea ja Kouvolaa. Välistä rataa reunustava puurivistö vetäytyy ja eteen aukeaa upea näkymä alas harjulta laaksoihin ja notkoihin kallioiden ja kukkuloiden välissä, laaksoihin joista Uudenmaan joet saavat alkunsa. Aivan lopussa rata ylittää mahtavan Kymijoen Korian sillalla, veden virratessa mustana ja syvänä Päijänteestä kohti merta. Kouvolan asemalla Helsinki tuntuu jo kaukaiselta ja ajallinen ero viikon tapahtumien ja juuri alkaneen viikonlopun välillä tuntuu yhtäkkiä venähtäneen jo päivien mittaiseksi, vaikka oikeasti aikaa on kulunut vain muutama tunti lähdöstä Rautatieasemalta.

Matkanteosta Helsingin ja Ummeljoen välillä olen huomannut olevan seurauksena sen, että suhtaudun etäisyyksiin ja matkaaikoihin hieman eri tavoin kuin moni Kehä III sisällä ikänsä elänyt. Kun matkojen perusyksikkö ja vertailukohde itselläni on Helsinki-Kouvola väli, n. 200 km joka taittuu junalla 1-2 tunnissa. Kirkkonummi on minusta lähellä, Hämeenlinnakin on minusta lähellä, koska siellä voi käydä päiväretkellä Helsingistä. Tamperekin on lähellä. Turku alkaa olla jo niillä rajoilla, että onko se enää lähellä vai onko se jo kaukana. Jyväskylä on kaukana, kuten ovat esim. Mikkeli ja Joensuu. Etäisyys ja paikan ulottuvuudet muotoutuvat erilaisiksi, kun omaan maailmankuvaan, mentaaliseen

JA SEN ILMIÖISTÄ käsitykseen geografiasta, kuuluu se pitkuliainen rautatieverkon luoma ”tunneli” Helsingin ja Kotkan välillä. Joten minusta parin tunnin työmatka on ihan OK, matkalla on aikaa touhuta muuta tai vain katsella maisemia ikkunasta, tai jopa ottaa nokoset.

Kun kerroin aikoinaan olevani kesätöissä Kirkkonummella, sain monelta syntyperäiseltä helsinkiläiseltä vastaukseksi taivastelua siitä, miten kaukana se on. Tämä tuntui mínusta oudolta ja on yhä outoa, koska minun silmissäni Kirkkonummi on käytännössä Länsi-Helsinkiä, talot jatkuvat sinne asti Mellunmäestä, jota pidän kaupungin itäisenä reunana. On hassua, että ihmiset jättävät hakematta jotakin työpaikkaa vain sen takia, että uskovat kyseisen paikan olevan ”niin kaukana”, vaikka tosiasiassahan paikka olisi aivan lähellä. Tämä illuusio etäisyyksistä toimii Helsingin ulkopuolelta tulevien eduksi, koska he harvemmin arastelevat pidempiä työmatkoja, kuin etäisyysharhasta kärsivät helsinkiläiset toverinsa. Osa-aika tai kesätöitä hakevan kannattaakin miettiä omaa etäisyyskäsitystään ja sen suhteellisuutta työpaikkakuntia miettiessään.

Muutama vuosi sitten minulla oli mielenkiintoinen keskustelu italiantunnilla yliopistolla, kun päädyimme jotenkin puhumaan kotiseudusta ja ihmisen lempimaisemasta.

Hieman yllättäen huomasimme että kuvailemamme maisemat olivat toisintoja omista kotiseuduistamme joilla olimme kasvaneet ja viettäneet elämämme varhaisvaiheet. Ryhmämme kreikkalainen opiskelija kuvasi omassa maisemassaan vuoria ja laaksoja, Suomen länsirannikolta tuleva taas kuvaili paljon merta ja itselläni korostuivat joki, kukkulat ja lakiat. Tämä keskustelu pisti miettimään, että miten paljon me olemme oman ympäristömme luomuksia, miten paljolti ihminen tiedostamattaan kantaa läpi elämänsä mukanaan kotiseutuaan.

Ympäristö jossa olemme kasvaneet vaikuttaa siten suuresti siihen, miten asioista ajattelemme. Erilaisista paikoista tulevat ihmiset näkevät asiat eri tavoin, kuten juuri aiemmin käsitelty etäisyyden käsitteiden eroavaisuus helsinkiläisten ja Kehän ulkopuolelta tulevien välillä osoittaa. Ympäristö luo ihmisen ja muotoilee hänen mieltään. Pasi Pykälistö

9

HÄLSNINGAR Uppsalassa Uppsala on vaihtarille todella helppo kaupunki tulla ja tuntea olonsa kotoisaksi. Se on juuri sopivan kokoinen, kaikkea on, ei liikaa, mutta mitä tahansa etsit, löydät varmasti. Hahmotan keskustan mielessäni punaisen tuomiokirkon ja kaupungin halkaisevan Fyrisjoen avulla.

Joen itäpuolella on kaupungin ”uudempi” puoli: kauppakadut, rautatieasema ja bussit Kantorsgatanin opiskelija-asunnoille. Fyrisån länsipuolella Uppsala näyttää sen sijaan juuri siltä kuin sen mielessään Pekka Töpöhännän ja vanhan yliopiston hengessä kuvittelee.Ympärillä on värikkäitä, matalia kivitaloja, puistoja ja kesäterassia pikkuhiljaa sulkevia kahviloita.

Opiskelen täällä itse arkeologiaa, mutta sekä arkeologian että historian laitokset sijaitsevat Englantilaisessa puistossa, paikallisessa Topeliassa. Se sijaitsee yliopiston pääkirjaston takana, nimensä mukaisesti puistossa ja lähellä Linnanmäkeä, joka on Uppsalan paras näköalapaikka. Käyn paraikaa Skandinavian rautakausi -kurssia, johon kuuluu vain yksi luento viikossa. Luennoitsijoita on kaksi, joista toinen puhuu ruotsia ja toinen kuulemma yleisön toiveista riippuen englantia tai tanskaa.

Luentojen seuraaminen ruotsiksi on ollut paljon työläämpää kuin kuvittelin. Vaikka ymmärrän suurimman osan, joudun myöhemmin kotona rakentamaan muistiinpanoista ja luennoitsijan vitseistä aikamoista palapeliä. Uppsalassa on onneksi pelastus ruotsin kielen harjoittelemista kaipaavalle: osakunnat. Yliopiston 13 nationia vastaavat täällä yksinään Helsingin ainejärjestöjä, osakuntia, Uutta ja Vanhaa sekä Unicafeeta. Liityin itse melkoisella arpapelillä Västgöta-nationiin, jonka sitsit kävin testaamassa ja jonka kellaripubiin olen ylihuomenna menossa toistamiseen työvoima-avuksi.

10

Suuri määrä vapaa-aikaa pitäisi virallisesti käyttää esseen kirjoittamiseen, mutta aika on mennyt pitkälti ihmetellessä ja lomaillessa.

Ruotsiin vaihtoon lähtemisessä on se hyvä puoli, että mistään arkisten asioiden hoitamisesta ei tarvitse olla huolissaan, pikemminkin päinvastoin. Jos johonkin asiaan tarvitsee apua, neuvotaan menemään jonkun ihmisen luokse sen sijaan, että annettaisiin sähköpostiosoite tai puhelinnumero. Pankeissa ja asemilla pyörii koko ajan porukkaa neuvomassa, yleisestikin täällä saa vastauksen aina ennen kuin on ennättänyt edes miettiä, miten tämä asia kysytäänkään ruotsiksi. Tilin avaamiseen on vaihtareille tarkoitettu erikoisaukioloaika, luennoitsija muistuttelee esseen aikaisesta aloittamisesta ja kämppisten kanssa pidetään heti ensimmäisenä iltana ”korridormöte”, jossa voidaan leppoisassa hengessä keskustella kaikkien toiveista asunnon yhteistilojen suhteen.

Varoitan, tähän tottuu pelottavan nopeasti.

Kaisa Autere

FRÅN

Oppimassa ruotsalaisuudesta ja suomalaisuudesta Olin viime kevään Nordplus-vaihdossa Skånessa Lundissa. Ruotsin aikani pitkyttyi yllättäen, kun pääsin työharjoitteluun Tukholmaan Suomen kulttuuri-instituuttiin syksyksi. Keväällä opiskelin pääasiassa ruotsiksi tai oikeastaan skåneksi, joka alkuun vaati tietynlaista korvan tottumista.

Paitsi kieltä, opin kevään aikana myös kestämään nolouden tunnetta ihan uudella tavalla. Kun on ensimmäisen kerran toistanut viisi kertaa peräkkäin ”Ursäkta, vad sa du?”, eivät seuraavat kerrat tunnu enää miltään. Keväällä opin paljon itsestäni, mutta myös ruotsalaisuudesta. Opin esimerkiksi, että ruotsalaisilla on lähes jokaiselle leivonnaiselle oma juhlapäivänsä (semladagen, våffeldag, kanelbullens dag) ja että näiden viettäminen on totista puuhaa.

Nyt syksyn aikana olen puolestani oppinut paljon suomalaisuudesta. Täällä Tukholmassa elän jonkinlaisessa Suomikuplassa. Puhun töissä suurimman osan aikaa suomea ja seuraan työn puolesta Suomen kulttuurielämää. Luen hesaria jopa aktiivisemmin kuin Helsingissä asuessani.

Lisäksi asun suomalaisen omistamassa yksiössä Södermalmilla, kalustetun asunnon kirjahyllystä löytyy Antti Tuuria ja seinältä Kalevala-tauluja. Instituuttimme kirjastosta löytyy kaikki suomalaisen kirjallisuuden uutuudet, joita Helsingissä pitäisi jonottaa viikkoja. Monien vakituisesti täällä asuvien suomalaisten eli ruotsinsuomalaisten (lyh. ruosujen) näkemys suomalaisuudesta on kuitenkin varsin erilainen kuin itselläni. En ehkä ole asunut tarpeeksi kauan ulkomailla enkä siksi ole ehtinyt kehittää vielä samanlaista ihannoivaa tai halveksivaa asennetta kuin monilla tuntuu olevan.

11

SVERIGE! Täällä ollessani koen olevani kahden maan välillä, nånstans mitt emellan. Koen viihtyväni molemmissa maissa yhtä hyvin.

Suomessa käydessäni kaipasin ihmisiä kaduille ja hymyjä ihmisten kasvoille.

Täällä ollessani kaipaan puolestani välillä tietynlaista vakavuutta ihmisten puheisiin ja tekemisiin. Kielestä ja kulttuurista oppimani lisäksi aion kuitenkin tuoda täältä kotiin palatessani tavan omistaa kanelipullalle ja vohvelille omat juhlapäivänsä.

Iisa Aaltonen

12

ARKISTOSSA: Aloitamme arkistosarjan raportilla Suomenlahden takaa - kävimme kesällä Ruotsin kansallisarkistossa Riksarkivetissa.

Riksarkivetilla on Tukholmassa toimipisteet Arningenissa ja Mariebergissä, joista tutustuimme jälkimmäiseen. Tukholmaan arkistomatkalle mennessä kannattaakin olla tarkkana toimipisteitten kanssa, sillä aineistot on jaettu näiden kesken, toisinaan vähän epäselvästi. Tiedot siitä, mitä mistäkin löytyy, saa arkiston nettisivuilta, jotka tosin nekin ovat ensi näkemältä varsin sekavat. Muun muassa hallinnolliset ja oikeudelliset aineistot 1500-luvulta 1900-luvulle löytyvät Mariebergin toimipisteestä, kun taas Arningenissa säilytetään etupäässä uudempaa materiaalia.

Mariebergin toimipiste sijaitsee Kungsholmenin puistoalueella lähellä Långholmenille menevää siltaa.

Paikalle pääsee helpoiten ottamalla metron Fridhemsplanin tai Thorildsplanin asemalle ja kävelemällä noin kymmenen minuuttia etelään Rålambshovsgatanille.

Peruskäytännöt toimivat Mariebergissä hyvin samalla tavoin kuin omassa Kansallisarkistossamme; tavarat jätetään aulan lokeroihin, nimi pitää muistaa kirjoittaa vieraskirjaan ja arkistoluettelot löytyvät alakerrasta päivystystiskin ja tutkijasalin ympäriltä. Ruotsin puolella ei tosin ole vielä siirrytty sähköisiin asiakirjatilauksiin, vaan paperiset tilauslomakkeet ovat yhä käytössä. Tämä voi kuitenkin jopa helpottaa ensikertalaisen asiointia, sillä tilauslomakkeiden täyttäminen on kovin yksinkertaista. Alakerran aula-alueella voi mukavasti istua rauhassa tutkimassa luetteloita ja kortistoja mikäli varsinaiseen

tutkijasaliin meneminen tuntuu pelottavalta.

Ikkunaseinän vieressä olevassa pyöreässä pöydässä tosin saa kesäaikaan olla varovainen. Arkiston työntekijät nimittäin käyttävät viereistä ovea mennessään ulos puistoterassille tupakkatauoille, ja tuulisena päivänä asiaan varautumaton saakin sitten pian pyydystää tutkimansa kortiston sisältöä joka puolelta aulan lattiaa. Tämä paperijahti tosin taitaa olla arkiston työntekijöistä vain sympaattista.

Muutenkin henkilökunnan suhtautuminen meihin oli koko ajan todella ystävällistä ja avuliasta. Ilmeisesti pari lahden takaa paikalle saapunutta opiskelijaa istumassa arkistossa aamusta sulkemisaikaan asti oli heistä kovin hellyyttävä ja kiinnostava näky.

Ruotsalaisiakaan opiskelijoita emme nimittäin nähneet kertaakaan, vaan asiakaskunta koostui pääasiassa iäkkäistä sukututkijoista, paljon suuremmassa määrin kuin Kansallisarkistossa. Saimmekin vastata innostuneisiin kysymyksiin siitä, mitä oikein tutkimme, eräskin työntekijä kun nauroi olevansa asiasta ”fruktansvärd nyfiken”.

Tutkijasalissa ollaan aineistojen turvallisuuden kanssa hiukan tarkempia kuin Suomessa. Ensinnäkin salissa on oikea päivystäjä vahtimassa aluetta oman pöytänsä takaa, kun omassa Kansallisarkistossamme saa etenkin vanhan tutkijasalin takaosassa aivan rauhassa vaikka nukkua pari tuntia tuomiokirjoihin nojaten ilman, että kukaan reagoi asiaan mitenkään (kokeiltu on).

Aineistojen kuvaamiseen pitää pyytää aulan päivystyksestä erillinen lupa, mikä tosin on pitkälti pelkkä muodollisuus. Käytännössä siis päivystäjälle sanotaan, että haluttaisiin ottaa kuvia, minkä jälkeen aktiivisista asiakkaista ilahtunut päivystäjä antaa ison 13

RIKSARKIVET sinisen lupalapun, joka tulee asettaa omalle pöydälle salissa siten, että valvoja näkee sen. Oma pöytä pitää tietenkin valita jo ennen tilauspaperin täyttöä merkitsemällä nimi salin ovella olevaan listaan. Käsineitä tulee käyttää mikäli aineisto on yhtään vanhempaa. Niitä saa valvojan pöydän luota olevasta laatikosta; käytetyt pitää muistaa palauttaa omaan laatikkoonsa. Lisäksi on saatavilla erilaisia kirjatukia, painoja ja painonauhoja. Aineistoa voi tilata kerrallaan enintään viisi kappaletta, ja toimituksen nopeus ansaitsee todella paljon kiitosta.

Materiaali nimittäin saapuu ilmoitetun pöydän luo jopa viidessä minuutissa. Mikäli kestää hieman kauemmin, voi odotellessa vaikka tutustua tutkijasalin erinomaiseen käsikirjastoon. Esimerkiksi vanhan ruotsin sanakirjoja löytyy, mikä on kullanarvoista vanhempien aikojen tutkijoille.

Kaikenlaista historia-alan kirjallisuutta on myös hyvin saatavilla. Salista lähtiessä kannattaa luonnollisesti palauttaa käytetyt aineistot valvojalle; halutessaan voi pyytää niitä jätettäviksi saliin seuraavaan päivään, mikäli niitä haluaa tutkia lisää.

Luettelointi ja kortistot ovat Ruotsin puolella huomattavan korkealla tasolla.

Kortistoja nimittäin löytyy todella monista arkistokokonaisuuksista ja niitä säilytetään kätevissä laatikoissa.

Alakerran päivystystiskin vierestä löytyy myös pieniä infovihkosia erilaisista arkistokokonaisuuksista ja niiden käyttömahdollisuuksista.

Arkistossa on kahvi- ja välipalaautomaatilla varustettu taukohuone, mutta lounaan suhteen kannattaa kokeilla 14

myös lähialueen pikkuravintoloita. Itse suosimme erästä erinomaista ja edullista aasialaista ravintolaa, johon kävelee arkistolta alle viidessä minuutissa.

Mikäli Ruotsin historia kiinnostaa, kannattaa Riksarkivetiin ehdottomasti mennä. Arkistossa voi vierailla vaikka sen kummemmin suunnittelematta seuraavalla Tukholman-visiitillä. Palvelu on ystävällistä ja suomalaisopiskelijat tuntevat olonsa kovin tervetulleiksi – vaikka ruotsin puhuminen vähän takeltelisikin. Halutessaan voi asiat toki hoitaa englanniksikin, mutta ruotsia kannattaa yrittää sönköttää; huonokin ruotsi nimittäin kerää kovasti sympatiapisteitä.

Marie Vatjus & Elina Maaniitty

FROM LONDON WITH LOVE Kronoksen perinteinen opintomatka järjestettiin keväällä 2013 Britteinsaarten pääkallopaikalle, Lontooseen. Reissuun lähti x opiskelijaa, joista akateemisesti vanhin oli jo palauttanut gradunsa ja nuorimmat olivat toisen opiskeluvuotensa lopussa. Akateemista muumio-osastoa (eli henkilökuntaa) edusti puolestaan itseoikeutetusti armas desantti Levä.

Kronoslaiset majoittuivat viehättävässä Elephant&Castlen kaupunginosassa, jonka eksoottisin nähtävyys, tolpan päässä killuneen vaaleanpunaisen elefantin lisäksi, vaikutti ainakin toisen matkanjohtajan ilmeistä päätellen löytyvän hämyiseltä kujalta junaradan takaa. Mitä siellä oli, sen saa kukin itse selvittää. Suurta hupia ainakin tarjosi paikallisen metroaseman alakerrassa sijainnut opiskelijabaari, jonka koira sulatti paatuneimmankin sydämen.

Wallace.

Sir Richardin kuoleman (1890) jälkeen kokoelma siirtyi hänen leskelleen, joka testamenttasi kokoelman miehensä toiveiden mukaisesti valtiolle oman kuolemansa jälkeen (1897).

Hertford House avattiin museona vuonna 1900, ja lady Wallacen toiveiden mukaisesti kokoelma on pysynyt samana siitä lähtien.

Kronoslaiset etsivät innolla Frans Halsin Nauravaa kavaljeeria (1624) ja neiti allekirjoittanut koki flashbackeja keväältä 2010, kun pääsykoemateriaaleista tutut François Boucherin ja Jean-Honoré Fragonardin maalaukset roikkuivat seinillä aivan nenän mitan päässä. Galleriahuoneet on myös sisustettu aikakausien tyylin mukaisesti, joten tunnelmaan on helppo päästä. Herra allekirjoittanut ja kumppanit puolestaan viihtyivät pitkään alakerran galleriassa, jonne oli kerätty erilaisia sodankäynnin välineitä eri puolilta maailmaa. Kenelle tahansa keskiajasta tai uudemmasta ajasta kiinnostuneelle asefetisistille näyttely tarjosi silmäkarkkia.

Kukapa olisi uskonut, että Intiassa lyötiin panssaroidun käsineen jatkoksi lyömämiekka?

Reissun ohjelma oli, Kronoksen opintomatkoille tyypilliseen tapaan, tiivis ja täynnä mitä erilaisimpia kulttuurimuistomerkkejä.

Kronoslaisia saattoi viikon aikana bongata niin Victoria&Albert Collectionista, British Museumista, Tate Modernista kuin Tower Bridgeltäkin. Kaikki paikat näyttivät pitkälti samoilta, kuin ne Ravinnosta päästiin nauttimaan reissulla näyttävät postikorteissakin, mutta löytyi niin paikallisen fish&chipsin muodossa, kaupungista piilotetumpiakin aarteita. samoin kuin italialaisen, turkkilaisen ja intialaisen keittiön antimista. Ja ei, Lontoo The Wallace Collection löytyy Manchester ei ollut liian sateinen. Se oli sateisen Squaren reunalta, historiallisesta Hertford uhkaava ja painostava, mutta samalla se Housesta. Museon laajan kokoelman tarjosi aurinkoisia hetkiä ja kokonaisen taidetta ja erilaisia esineitä ovat keränneet illan hyvää säätä restauroidussa Globen Shakespearelainen noin vuosien 1760-1880 välisenä aikana ulkoilmateatterissa. neljä ensimmäistä Hertfordin markiisia kulttuurikokemus oli jopa opiskelijan sekä heistä viimeisen poika, Sir Richard budjetissa (5 puntaa). Samanlaista 15

kulttuuripolitiikkaa toivoisimme myös tänne kotoisaan Pohjolaan.

Kaiken kaikkiaan viikko tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta Lontoossa. Nähtävää ja koettavaa olisi löytynyt helposti toisellekin viikolle. Part 2 will follow.

Tiia

16

Niemelä

&

Joonas

Nivala

YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN Iltapäivällä perjantaina 10. toukokuuta joukko kronoslaisia astui ulos Lontoon Edgware Roadin metroasemasta ja eteni hitaasti mutta määrätietoisesti samannimistä katua pitkin. Päämääränä oli The Windsor Castle – ei kuninkaallinen linna, vaan paikallinen pubi, joka sijaitsee läheisellä Crawford Placella. Siellä kronoslaisia odottivat brittiläiset isännät, The Handlebar Clubin jäsenet, joiden kanssa jaettiin yhteinen kiinnostuksen kohde – viikset ja naamakarvat.

Idea kronoslaisten naamakarvakerhosta syntyi hitaasti, mutta varmasti. Jo pidemmän aikaa Kronoksen miesten kasvoilla komeilivat eri kasvuvaiheissa olevat viikset tai parrat – tai molemmat. Tämä alkoi näkymään varsinkin vuosikurssin 2009 liityttyä järjestöön. Tätä kirjoittaessani lähes kaikilla kyseisen vuosikurssin miehillä on jonkinlaista naamakarvoitusta – ryhmäpaine toimii erinomaisesti! Myös vuonna 2011 Kronos sai kiitettävän lisäyksen viiksi- ja partariveihinsä.

Vuoden 2012 syksyllä ryhdyttiin vihdoin tuumasta toimeen. Facebookiin perustettiin ryhmä, jonka nimi oli kotoisan yksinkertasesti Naamakarvoituskerho.

Kronoslaisten lisäksi siinä oli mukana myös muiden ainejärjestöjen jäseniä – kuka voisikaan unohtaa erään nimeltä mainitsemattoman historicuslaisen tuuheata partaa? Karvat kasvoivat kasvuaan, Movember tuli, ja uusi vanha muoti levisi edelleen.

brittiläisen The Handlebar Clubin Youtubemainospätkä. Videossa leppoisat viiksekkäät herrasmiehet esittelivät itseään ja kertoivat kokouksistaan länsilontoolaisessa pubissa.

Samalla oli suunnitteilla Kronoksen uusi opintomatka Lontooseen tulevana keväänä. Heräsi idea – mitä jos järjestäisimme yhteisen illan brittiläisten sielunveljiemme kanssa? Otimme yhteyttä The Handlebar Clubiin ja tapaaminen oli sovittu opintomatkamme perjantai-illalle.

Näin siis keväisenä perjantai-iltana lähestyimme The Windsor Castle Pubia hieman jännittäen – olivatko viiksemme tarpeeksi edustavia ja saisivatko isäntiemme hyväksynnän? Löysimme oikean kadun ja kävelimme sisään pubiin. Sisällä odottikin jo joukko viiksekkäitä herrasmiehiä oman pöydänsä ympärillä. Kyllä, klubin herroille pubissa on varattu oma pöytä pronssisine nimikyltteineen! Pubin tunnelma oli muutenkin erittäin kodikas ja samalla vaikuttava. Tila oli pieni mutta mukava ja seinät sekä katto olivat täysin valokuvien peitossa. Valokuvissa komeili viiksekkäitä klubin jäseniä ja heidän ystäviään.

Seuraavat kolme tuntia menivätkin ystävällisten ja henkevien keskustelujen sekä oluttarjoilujen puitteissa. Klubin jäsenet järjestivät meille myös sandwicheja paikalliseen tapaan, joten vieraanvaraisuus oli täydellistä. Paikan päällä pääsi helposti testaamaan kokonaisen kirjon englantilaisia olutmerkkejä ja myös keskustelu kääntyi yhdessä vaiheessa Facebook-ryhmässä linkitettiin erilaisia tähän suuntaan, kun jotkut klubin jäsenet viiksivideoita, muun muuassa yksi kuvailivat olutkokemuksiaan eri Euroopan 17

VIIKSIEN KAUTTA maissa. Seurassamme ollut neiti tilasi hienovaraisesti siideriä; kolmen lasin jälkeen Kaiken kaikkiaan vierailu oli erinomaisen selvisi, että se oli yhdeksänprosenttista. onnistunut ja monelle jäi siitä mahtavia Kyllä Britanniassa alkoholiasiat osataan. muistoja.

Vierailu inspiroi myös Ilta jatkui hyvässä hengessä ja jopa jatkotoimenpiteitä ja kesän aikana syntyi dosenttimme kävi pubissa pistäytymässä. virallisesti Akateeminen viiksipartaklubi, Hänen yltiövasemmistolaisuutensa taisi jossa on nyt alkusyksyllä jo reilut tosin kokea joitakin kolhuja jäykkien kolmekymmentä jäsentä ja kannattajaa. brittiläisten viiksien toimesta. Illan päätteeksi Myös kuukausittainen kokousperinne kronoslaisten mieskuoro teki öisellä kadulla pyritään ylläpitämään ja klubi kokoustaa ja epäsäännöllisesti riehakkaan esityksen Rule Britanniasta säännöllisesti ja heti sen perään Jääkärimarssista (tämä eri pubeissa. Kenties, ehkä jonain taisi olla dosentillemme viimeinen pisara). päivänä olemme isännöimässä The Brittiläiset viiksiherrat ottivat esitykset Handlebar Clubin vieraita Suomessa! vastaan raikuvin suosionosoituksin.

The Handlebar Club: http://www.

Lahjaksi The Handlebar Club sai myös handlebarclub.co.uk/index.php valokuvan Suomen tunnetuimmasta viiksimiehestä, marsalkka Mannerheimista; Alex Kransman samalla annettiin lupaus, että kuva jossain vaiheessa päätyy pubin seinälle.

18

UNIVERSAALIN IHANNE Voi ei, taas saan tuntea myötähäpeää.

Kuinka sinä nyt et tarkemmin yrittänyt.

Akateeminen koulutus ja hyvän tyypin maineessa, silti kirjoitit sitten tällaisen.

Varmaan odotat vielä kommenttiakin.

No, tästä saat: tekstin luettuani jouduin minuuttien ajan rentouttamaan pois naamaltani sille kiristynyttä irvettä.

rikastamaa akateemista ilotulitusta, jonka logiikka on pettämätöntä ja tarkistettavuus täydellistä. Puhumattakaan lähdeviittaustekniikastasi, siitä saat kehuja huuhaa-tieteiden ulkopuoleltakin.

Mikäli pääset edellä kuvailtuun lakipisteeseen, ja koska olemme molemmat humanisteja, pyydän yhtä: kirjoita sinä minun muistokirjoitukseni, sitten kun aika ja minä emme enää saa riitojamme sovitetuksi.

Kirjoita se niin hyvin kuin vain osaat, käytä kaikkia uusia keinojasi. Olen varma, että onnistut. Tekstiisi ei piirry turhanpäiten persoonasi, enkä minä enää tunnistaisi sieltä niitä juttuja, joita minulle tapasit kertoa.

Koska uskon potentiaaliisi ja haluan olla avuksi, kerron missä vika piilee. Kirjoitat kavereillesi. Tekstisi on kuin jutun iskemistä juottolan pöydän ääressä: humaltuneena kaikesta uudesta oppimastasi kerrot kovaan ääneen niitä samoja vitsejä, joilla minutkin aikanaan viettelit. Tällä kertaa ne vain on koristeltu todennetuin faktoin ja sivistynein sanankääntein. Helvetin hauskoja juttuja Ilmari Pirkkamaa edelleen, ei siinä mitään. Ongelmasi on se, että nyt pitäisi tehdä tiedettä.

Lue enemmän. Lue tutkimusta ja analyysia, ahmi alan klassikoita. Usko kun kerron, paraneminen subjektiivisuuden kuppataudista tapahtuu kuin itsestään. Ei aikaakaan, ja tekstisi alkavat sujuvasti mennä läpi ylemmän keskitason akateemisesta tuotannosta. Tässä vaiheessa on tärkeintä jaksaa painaa, älä missään tapauksessa pysähdy nyt. Pelkän lahjakkuuden varaan jäävät saavat palkakseen pöytäseuraa vain toisista ikuisesti lunastusta odottavista.

Pistä sinä toivosi armottomaan työntekoon, sillä oppirahoja ei velalla makseta.

Kenties jonakin päivänä, ehkä piankin, ylösnousemuksesi saapuu kultaisen kynän muodossa. Se kädessäsi tulet kirjoittamaan tekstiä, joka kestää kyynisimmänkin arvostelun. Ymmärrystä vaativien nyanssien

19

20

SIVISTYSPORVARISTON HILLITÖN KUPLA Tübingenin yliopisto Saksassa on historian oppiaineen Erasmus-vaihtokohteiden aatelia. loistoa säilyttäneissä Tübingenin kaupunki, jossa opiskelin keisarikunnan miekkaillaan ja lukuvuoden 2011-12, nököttää tammien, osakuntalinnoissa juodaan olutta 1800-luvun tapaan. pyökkien, viljavien peltojen ja kyläpahasten seassa Baden-Württembergin osavaltiossa Keskeistä niissä on internaattityylinen Lounais-Saksassa. Reilun 80 000 asukkaan habituksen siirtäminen ja kasvatus akateemisen enklaavin lävistää Neckar-joki, johtavan eliitin jäseneksi. Kuten muissakin etelässä kohoaa Schwäbische Alb. Tübingen yliopistokaupungeissa, myös Tübingenissä säästyi maailmansotien pommituksilta, vasemmistoradikaalit ja ”antifasistit” korporaatioiden jäseniä. minkä ansiosta keskiaikaista ydinkeskustaa ahdistelevat ei ole häväisty modernilla arkkitehtuurilla Historiapoliittinen juurihoito ja Bauhausin kenkälaatikoilla.

Merkittävä osa saksalaisista Tübingeniläiset itse muistuttavat historianopiskelijoista on kandidaatin ja mielellään, että Melanchton, Hegel, maisterin väliin sijoittuvalla LehramtAlzheimer, Hölderlin, Kepler, Uhland ja linjalla, josta valmistutaan ensisijaisesti paavinakin tunnettu Joseph Ratzinger ovat opettajiksi. Työmäärä Saksassa on vaikuttaneet kaupungissa. Suomalaisista huomattavasti raskaampi kuin Suomessa.

Tübingenin kävijöistä voi mainita J.V. Eritasoisia seminaareja on runsaasti ja niissä Snellmanin, kenttäpiispa Pekka Särkiön ja luetaan paljon. Keskeistä tübingeniläisissä professori Tuomas Heikkilän. Vuoteen 1477 opinnoissa on myös professorin ulottuvan tradition ja ranking-menestyksen tulkintojen ja koulukuntaisuuden ansiosta Tübingen luetaan Saksan alamainen omaksuminen.

Tämä eliittiyliopistoihin. Erityisesti lääketieteen, kannattaa muistaa suullisiin teologian ja vanhempien aikojen tutkimus luentokuulusteluihin valmistautuessa. ovat maineikkaita. Kannustan menemään; jos voisin, lähtisin Tübingeniin uudestaan. Erasmus-statukseni ansiosta saatoin sivuuttaa humboldtilaiseen Akateemisuus tuntuu, sillä kaupungin sivistysyliopistoonkin pesiytyneen suurin työllistäjä on yliopisto ja puolue moduuliajattelun ja valita kursseja, jotka vihreät.

Neljännes tübingeniläisistä sattuivat kiinnostamaan.

Luentojen opiskelee. Klassiseen maaseutuyliopistoon ja seminaarien lisäksi saksalaiset kuuluvat opiskelijoiden näkyvyys ja suorittavat harjoituksia (Übungen), jotka opettajien omanarvontuntoinen yhteisö. keskittyvät johonkin teemaan ja jossa Yliopiston juhlasalin konserttisarjat käsitellään esimerkiksi lähdekritiikin henkivät sivistysporvariston traditiota, sovelluksia.

Proseminaareihin, joita underground-klubit puolestaan anti- suosittelen, kytketään usein tutorium, jossa establishmentia.

Tübingenissä elää kurssiassistentti opettaa tutkimuksenteon myös mieskorporaatioiden perinne: ja itsenäisen ajattelun alkeita.

21

Historiapoliittisten valintojen takia saksalaiset lukiolaiset opiskelevat kokonaisen vuoden natsikauden historiaa, kun taas esimerkiksi keisarikunnan 50 vuotta saatetaan käsitellä päivässä.

Kansallissosialismi heijastuu myös monilla historianopiskelijoilla menneisyyteen eräänlaisena teleologiana, josta näkyy eri vaiheissa viitteitä ja uhkaavia ennusmerkkejä. Vinoutuneen kouluopetuksen ja holokaustipornon ehdollistama saksalaisopiskelija havaitsee herkästi natsivivahteita väärissäkin yhteyksissä ja alkaa puhdasoppisen huolestuneesti keskustella niistä.

Yhteiskunnallisesti vakavampi ilmiö on, että koulutusmahdollisuudet ja sosioekonominen asema periytyvät Saksassa vahvasti. Kriitikoiden mukaan varhainen jako lukioon, reaalikouluun ja Hauptschuleen haittaa alempiluokkaisten lasten säätykiertoa ja heikentää oppimistuloksia. Tübingeniläisen kuplan voi puhkaista avaamalla television tai matkustamalla naapurikaupunki Reutlingeniin, jossa koulutustaso on alhaisempi.

Erot ja ennakkoluulot yhteiskuntaluokkien välillä ovat selviä.

Ison-Britannian tapaan luokan kuulee usein myös puhetavasta ja murteen paksuudesta.

Melko yleisen kannan mukaan ne, jotka eivät puolustaneet demokratiaa tai paenneet Saksasta, olivat natsien ohella tekijöitä ja syyllisiä (Täter). Natsiveren tirisyttäminen yhteiskuntaruumiista on vaativa prosessi, joka edellyttää herkeämätöntä oman itsen kontrollointia, likaisten osien eristämistä ja kiellettyjen ajatusten patoamista.

Tämä konkretisoituu esimerkiksi siinä, että vasemmistolaiset järjestöt ovat ykskantaan ilmoittaneet vastustavansa historiarevisionismia ja uhridiskursseja.

Väkivalta tehostaa edelleen ”antifasistien” sanomaa.

Julkiset katumusrituaalit uusintavat käsitystä ”ruskeasta historiasta”, jota esimerkiksi Dresdenin pommitusten muistaminen ei saa hämmentää.

Ohje, jonka saksanopettaja Frau Zellner antoi meille vaihto-opiskelijoille työväen suosimasta bulevardilehti Bildistä, kiteyttää asian: ”Älkää lukeko Bildiä.

Se ei ole teidän tasoisenne lehti.”

Luokkaretkellä luokkayhteiskunnassa Helsingin tavoin myös Tübingenin historianopiskelijat paljastuivat kirjavaksi joukoksi, johon mahtui yhtä lailla pistävänhajuisia rastoja kuin Ralph Laurenin kauluspaitojakin. Koska Saksassa lukioon menijät valikoituvat jo neljännen tai kuudennen luokan jälkeen, opillinen menestys ylpistää heikoimmat ja purkautuu rasittavana pätemisenä seminaareissa.

22

Pekko Pistokoski

ainoa mahdollisuus nähdä rinnat.

He joutuivat tyytymään vähään.

ALASTOMUUTTA AURINGON ALLA, Naispuolisten vanhempien opiskelijoiden SUOMENLINNASSA tirkistely oli paljon tuloksellisempaa pippelien juoksennellessa Koitti perjantai 13. yleismaailmallinen paljaiden ympäriinsä Suomenlinnassa. huonon onnen päivä. Päälle laitettiin siistit alusvaatteet: ei mitään liian paljastavaa. Edessä oli Kronoksen ja Fuksiaisten teemana oli matka läpi historian.

Historicuksen fuksiaiset, mikä tarkoitti Rastit johdattivat meidät aikakaudesta vain yhtä asiaa, väheneviä vaatteita. toiseen: flagelantit ruoskivat syntinsä pois, Hannibal matkasi sotanorsuineen ja Ennen lähtöämme meidät fuksit jaettiin Neuvostoliitto lensi kuuhun. Fuksiaisissa ryhmiin, ja osoitimme osaavamme laskea nähtiin romantiikkaakin Pocahontaksien hienosti kuuteen. Matkalla Suomenlinnaan tavatessa John Smithinsä. Jättivätkö poikkesimme osoittamaan kunnioitusta Pocahontasit John Smithit myöhemmin Aleksanteri II:lle, arvostetulle entiselle John Rolfen vuoksi? Sitä tarina ei kerro. keisarillemme, jonka suuressa varjossa opiskelemme ahkerasti päivästä toiseen. Päivä oli kuuma ja rankka, joten kehoistamme huolehtivaisina huolehdimme Suomenlinnassa kilpa alkoi! Tavoitteena oli nesteytyksestä nauttimalla H2O:ta, sekä voitto, vain voitto, eikä mitään vähempää. muita virvokkeita. Useimmat huolehtivat Vanhempien opiskelijoiden tavoitteena oli ravitsemuksestaan Suomenlinnan kaupan ilmeisesti nähdä paljasta ihoa: kuulema antimilla: oli keksejä, piirakoita ja porkkanaa. fuksiaiset ovat humanistimiehille 23

FUKSIAISET & Rastit kierrettiin ja lisätehtäviä suoritettiin auringon paisteessa, jopa paahteisessa kuumuudessa. Fuksikauden huipentuma sattui siis päivälle, jolloin luontoäidillä ei selvästikään ollut kuukautisia.

Hiljalleen päivä kääntyi iltaan ja varjot laskeutuivat myös Suomenlinnaan.

Enää ei vilauteltu ohi meneville Viking Line – laivoille, vaan vaatekerrokset alkoivat kasaantua peittäen viimeisetkin ihokaistaleet.

Oli aika suunnistaa takaisin mantereelle, toiset voittajina, toiset häviäjinä, jotkut vilustuneina.

Matka Uudelle Ylioppilastalolle oli toisille pitkä ja vaivalloinen. Yössä kaikuivat salaisuudet ja jalat kompuroivat jalkakäytävää vasten. Perillä valo ja lämpö täyttivät kolot ja pimeät kulmat, ja muurit fuksien ja vanhempien opiskelijoiden väliltä sulivat pois. Klusteri täyttyi iloisesta puheensorinasta ja musiikkista.

Osa söi, osa joi ja osa pesi naamastaan tussilla piirrettyjä viiksiä. Joidenkin ilta päättyi varhain, kun taas toisten ilta ei loppunut ollenkaan: yön pimeys vaihtui auringon nousuun ja uuteen päivään.

Margareta Ronkainen & Mikko Soikkeli.

24

FUKSISITSIT

(kuvat: Taru Salmi & Mikko Soikkeli)

25

26

OOPPERASSA MIKA HÄKKISEN KANSSA Äitini hankki ensimmäisen matkapuhelimensa vuonna 1998. Nokia 8110 -mallina tunnettu GSM-puhelin oli ihmeellinen. Näppäimistö paljastui nerokkaan, banaanin mallisen läpän alta – ja mikä parasta: soittoääniksi saattoi valita ihan oikeita kappaleita! Koko uskollisen palvelusaikansa äitini Nokia tilutti soittoääntä numero 14. Joku sivistynyt sukulainen tiesi, että kappale on oopperasta.

Carmenista tai jostain. Mutta väliäkös sillä, pääasia, että soittoääni oli rytmikäs.

minuutillisen Häkkisen voittoshampanjaa, minkä jälkeen Nokia 8110 herää eloon soittaen iloista Toreador-kappalettaan.

Häkkinen ja Nokia jatkavat vuoropuheluaan.

Tarinaa sotkee mustalaistyttö Carmen hännystelijöineen. Ei onnistu rakkaus, ei.

Draamaa riittää niin härkätaisteluareenalla, hevostallissa kuin tupakkatehtaalla. Ja Nokia soittaa. Väliaikatarjoilut ovat karut. Hinnaston mukaan tiskiltä saisi ostaa ylihintaisen viinilasin, mutta se ei onnistu. Tarjoilijat ovat tiessään.

Vuonna 1998 minä tein sitä, mitä Schumacher jää ilman samppanjaa ja moni muukin: katsoin formuloita. minä juon lasillisen vettä – omin lupineni.

Uutta nokialaistaan räplännyt äitini ei autourheilusta välittänyt. Minä välitin – Lopussa paha saa palkkansa. Ei sillä, niin kauan kuin Mika Häkkinen pärjäsi ja ettäkö Carmen ansaitsi puukon rintaansa. nappasi voittoja. Formulakilpailu huipentui Palkkansa saavat laulajat: hätäiset aplodit, palkintojenjakoon.

Kansallislaulujen esirippu ylös ja yleinen hämmennys. jälkeen avattiin samppanjapullot Ohjaaja aloittaa nalkutuksensa: kohtaus rytmikkään musiikin tahdissa. Fanfaari kolme uusiksi, ei näin, katsotaanpas nyt vielä oli oikein juhlava, mutta ajatukset siitä vähän sitä loppua. Hämmentynyt katsoja kovin kaksijakoiset. Eihän mikään melodia poistuu paikalta taskussaan hengetön voinut olla mieluinen, jos sitä soitettin Microsoft Lumia. Viikonloppuna olisi F1Schumacherin voitonjuhlien kunniaksi. kisakin, mutta enää kymmeneen vuoteen Tästäkään kappaleesta en mitään tiennyt. en ole jaksanut tarkistaa, mitä hymniä Joku sivistynyt kaveri tiesi, että kappale veivataan voittosamppanjan roiskuessa. on oopperasta. Carmenista tai jostain.

Kirjoittaja ammensi tajunnanvirtansa Viisitoista vuotta myöhemmin esirippu Kansallisoopperan Carmennousee Suomen Kansallisoopperassa. harjoitusnäytöksestä.

Itse esityksen Alkukohtaus on hidastettu. Sillä, mitä arvioiminen olisi turhaa, sillä näyttämöllä tapahtuu ei oikeastaan ole viimeinen näytös esitettiin 3.10. väliä. Geroges Bizet’n Carmenin alkusoitto nimittäin heittää ilmoille nostalgisen H.G. Paloheimo ryöpyn. Orkesterimonttu suihkuttaa ensin 27

28

The Lamentation of an Emperor My realm is wide like a sea

Its so windy and solitary here,

from the shores of Dane

even though stairs weren’t so many,

to cities of Italy,

No one dares to come near,

to borders of Spain.

honest man are those there any?

My crown is so heavy,

Realm is doomed to perish,

even though made of laurel,

turn once again in to ashes,

my face has turned so grimly,

even though the empire is so lavish,

to be adorated by minstrel.

rising is there foreseen menace.

O Misere Me!

Incapables will herit the crown,

Those who once were my sons,

blasphemy and luxury rot their hearts,

what a disappointment after all hope,

gates of palaces will be pulled down,

their devastate and terror like the Huns

when the people tears their charts.

No respect for father or pope.

Angel of Death walks in my shadow,

O Augustus! O Tiberius!

showing me the glass of the years,

How to turn the run of time?

carrying his tool of spiritual meadow,

How to return to gilded past?

and no repetitions hears.

If there is the secret rhyme,

As the wises of Ancient times said:

oh, when did the years run so fast?

Umbra et pulvis sumus,

I rule the world with sword,

and so bitterly right they it had,

from sunrise to sunset,

Nos habebit humus.

I subjugated even the Horde, but peacefully haven’t I since slept.

Pasi Pykälistö

29

KAHVILAVAKOOJA Fazerilla on Helsingissä nykyään useampikin kahvila. Vanhin ja kaunein niistä sijaitsee Kluuvikadulla ja on perustettu vuonna 1891; talo tosin on ehditty purkaa ja uusi rakentaa kahvilan historian aikana parikin kertaa. Kahvilan nykyinen tila on erittäin kaunis ja sitä leimaavat suuri kupoli, voimakasväriset seinämaalaukset, peilien käyttö sekä hyvin järjestetty valaistus.

Nämä seikat tekevät tunnelmasta miellyttävän tilassa, joka muutoin ei sitä ehkä olisi.

Kodikkaat nurkkaukset, joita kahviloista yleensä löytyy, nimittäin puuttuvat Fazerilta.

Edelleen kahvila tuntuu yksinkertaisten, riveihin järjestettyjen pöytien vuoksi hiukan kolkolta verrattuna vaikka Engelin tai Ekbergin kahviloihin, mutta sisustus onnistuu tekemään tästä epämääräisestä kylmyydestä tyylikästä ja levollista luotaantyöntävän sijaan. Erityisesti kupolin lämpimästi valaistu, kultasävyinen pallokoriste auttaa asiaa kovasti.

Fazerin tuotetarjontaa voinee melkoisella varmuudella nimittää Helsingin kahviloiden parhaaksi, kuten makeis- ja leipomoalan keskeiseltä toimijalta odottaakin. Kahvilan yhteydessä on leipämyymälä ja kakkutilauksia otetaan vastaan; erityistä kiitosta sopii osoittaa makeismyynnille. Osan tilasta vievät nimittäin pöydät, joiden tarjonta yksittäisistä karamelleista erittäin kauniisiin rasioihin ja lahjapakkauksiin vaihtuu usein sesongin mukaan. Tuotteet on aseteltu hyvin kauniisti, ja niin myyntipöytien koristeet kuin näyteikkunan somistuskin vaihtelevat niin ikään useita kertoja vuodessa. Näyteikkuna on ohi kulkiessa ilo silmälle vaikka itse kahvilaan ei menisikään.

Konvehteja voi ostaa kappalekauppana erilliseltä tiskiltä. Itse kahvilan leivostarjonta on, kuten sanottua, erinomainen. Fazerin tasoiselta nimeltä tosin ehkä odottaisi vielä laajempaa valikoimaa ja suurempaa vaihtuvuutta, sillä edes täällä ei vielä olla Keski-Euroopan tasolla. Fazerin kannattaisikin panostaa etenkin leivospuoleen vielä vähän lisää. Oli miten oli, eritoten kakut ansaitsevat kiitosta. Vitriinistä

30

löytyvät kinuskikakun kaltaiset klassikot (jos haluat kinuskikakkua Helsingissä, syö se täällä), mutta myös rohkeampia tapauksia, kuten chili-suklaakakku. Myös jäätelöä saa, ja annokset ovatkin todella hyviä, mutta ikävän kalliita. Teevalikoimaa saisi olla enemmän.

Kaakaoita sen sijaan löytyy sen lajin lista, että kahvilaan voisi mennä pelkästään niiden takia. Jos tilaat Karl Fazer –kaakaon, saat pöytään tuotuna tarjottimen, joka sisältää paksun suklaakaakaon, erillisen lämpimän maidon sekä useita maustepurkkeja, joista voit sitten itse tehdä kaakaosi sellaiseksi kuin tahdot. Hyvä idea vaikkapa merkkipäiviin.

Kahvilasta saa myös aamiaista, joka on hintaansa nähden varsin monipuolinen.

Salaatit taas ovat erittäin hyviä, mutta kalliita.

Fazerilla on itsepalvelu. Se on kuitenkin hyvin toimiva, ja saattaa tehdä paikasta helpommin lähestyttävän esimerkiksi turisteille, joita kahvilassa näkeekin mukavan paljon. Kahvila on auki suhteellisen myöhään, ja sinne kannattaakin mennä illalla, erityisesti talvisaikaan.

Johtopäätökset: + Helsingin parhaat tuotteet - Kallis + Sisustus - Usein ruuhkainen + Sijainti + Lahjatavaroiksi soveltuvat rasiat yms.

Karl Fazer Café, Kluuvikatu 3. Arkisin 7.3022.00, lauantaisin 9.00-22.00, sunnuntaisin 10.00-18.00.

Elina Maaniitty

31

32

SARJAKUVA

33

KRONOKSESSA KUULTUA ”Mä meen nyt vessaan.”

”Kyllä tämä nimi nyt viittaisi epäsuomalaiseen syntyperään.”

”Kronoksen varjohallituksen täysin laittomassa, päätösvallattomassa ja epäasianmukaisesti koolle kutsutussa kokouksessa todettiin, että virkailija X on oksentanut vessassa n. klo 23.30 paikallista aikaa todistajien läsnäollessa, vaikkakin X sitkeästi kieltää kaiken vedoten siihen seikkaan ettei muista tapahtumista mitään.”

”Mitä lääkkeitä sä käytät?” ”Kehittyvien maakuntien Kronos.” ”Henkilö X on vähän krapulassa, niin juttu tulee vähän myöhäs.” − ”Niin on moni muukin ilmoittanut syyksi viivästyksiinsä.”

”Se on taas hautautunut sinne arkistoon etsimään kandin materiaaleja.”

”Oikeinkirjoitusoppi, tuo 1700-luvun valistuksen lahja Ruotsi-Suomelle.”

”Kyseinen henkilö on alemmasta sosiaaliekonomisesta luokasta, suomeksi sanottuna siis köyhä.”

”Laiva lastattuna humanisteilla, tässä on ainekset joko hulppeaan ja ikimuistoiseen reissuun tai täyteen katastrofiin.”

”Opiskelijahuoneessa ilo on irti taas niin railakkaasti että kuuluu käytävän toiseen päähän invavessaan asti.”

”Sipsuja, tavarits!”

”Arabian halailusta näyttää tulleen uusi muotiharrastus.”

34

KRONOSLAISEN KALENTERI 5.11. Ekskursio Sotamuseoon 7.11. HumanistiUra-tapahtuma, Wanha Ylioppilastalo.

13.11. Kronoksen Pikkujoulut, Alina-sali, Uusi Ylioppilastalo.

16.11. HOL-seminaari.

6.12. Itsenäisyyspäivän soihtukulkue.

7.12. Kronoksen 68. vuosijuhlat 9.12. Kronoksen vaalikokous Mannerheim-salissa, Uusi Ylioppilastalo, 5 krs. Uudet virkailijat vuodelle 2014 valitaan!

20.12. Kronos goes Uutisvuoto, Uutisvuodon kuvauksissa yleisönä Pasilassa.

30.12.2013 - 1.1.2014 ISHAN konferenssi Helsingissä, historioitsijoita ympäri ämpäri Eurooppaa.

35