Kronikka 3/2018 by Kronikka

Te pyysitte, me toteutamme!

Kronikka ylpeänä esittää uudelleen ainakin tämän vuoden suosituimman lehdessä julkaistun asian Entartete-kunst

Yleisön pyynnöstä suosittu teos tekee paluun!

uinka k , a o k s u oi v s e d e e t Et in i t t e d y y p ä paljon tät

si a n i e m e m m kko i t a a l i t s o ää! P t h ä j ä r i t ises l l e m i a j r i k

Kupolin muistolle 2010-2018

Tämä lehti on myös omistettu mummulle. Olet rakas.

Kronikka 3/2018

Suuri alakulttuurinumero Entartete-kunst...........................................2 Omistuskirjoitus..........................................3 Kirjasuositukset..........................................5 Pääkirjoitukset...........................................6 Muissa lehdissä...........................................8 Pj-palsta................................................10 Nuorten alakulttuurien muutos............................11 Underground on höpöä.....................................14 Vankilakundin valokuvia..................................16 Överit vai vajarit?......................................18 Suuri risteilyarviointi..................................20 Keskiaukeama.............................................22 Kulttuurihaastattelu: Lacara.............................24 Top 5....................................................26 Jasminan taideaukeama....................................28 Arvostelu: sekshibition..................................30 Anekdootteja.............................................32 Muusikot ovat köyhiä.....................................34 Yv-vastaavan palsta......................................35 Runonurkka...............................................36 Kulttuurihaastattelu: Keltainen ruusu....................38 Palauteaukeama...........................................40 Päätoimittajat Pjotr Ö, Jasmina Ollikainen, Sander Kööbi Toimitus Tuukka Eronen, Martin Varama, Valdemar Karjala, Anna “Jazz” Riijärvi, Lauri Grünthal, Femme Fatale, Johnny Ö Kuvitus Pjotr Ö, Femme Fatale, Friida Bröms, Jasmina Ollikainen, Sander Köööbi, Kalliolainen hörhö Taitto Sander Kööbi, Pjotr Ö Painettu Picaset oy:llä 12/2018 Tämä julkaisu on saanut HYY:n painotukea. 4

Pääkirjoitus Tarinan voisi aloittaa siitä, kun olin viisitoista, olimme hyvin aatteellisia taiteilijoita, omista mielistämme. Kyllähän nykyään näkee kaikkialla katutaidetta, mutta silloin se oli enimmäkseen laitonta. Oli STOP-Töhryille kampanjat ja tägirekisterit. Me teimme isoja värikkäitä teoksia, emme mitään töhryjä, halusimme tuoda edes hieman väriä ”kauniin” kaupunkimme niihin, noh.. hieman vähemmän kauniisiin paikkoihin, moni niistä ihan kotikulmillamme. Sitä mukaa, mitä maalasimme, sitä paremmiksi tulimme ja sitä röyhkeämmiksi muutuimme. Lopulta menimme niinkin pitkälle, että, palveluksena koko kaupungille, mielestämme, päätimme tehdä teoksen, joka estäisi ihmisiä Hakaniemessä näkemästä hirvitystä, nimeltä Merihaka. Käytimme hyvin kiiltävää kromi-maalia, ideanamme tehdä teos, joka heijastaisi auringonvaloa, estäen ihmisiä edes katsomasta tätä ihmisyyttä vastaan tehtyä rikosta kohti ja siinähän me onnistuimme, paitsi, että näkyvällä paikalla maalaaminen keskellä keskipäivää oli, näin lievästi sanottuna, huono idea. Sieltä ylhäältä me vielä katselimme, kun maija kaartoi meitä kohti, mutta ylimielisyyksissämme vain totesimme, että ”ei tuo meidän kyytimme vielä ole.” Meitä oli iso porukka, mutta kaikki eivät olleet meistä tuolloin paikalla, joten vain osa meistä joutui niin sanotusti, to the gallows.. Koska olimme hyviä ystäviä, sovimme, että kaikki meistä joutuu silti tasapuolisesti osallistumaan maksuihin, jottei koko lopunikää kestävä perintähelvetti olisi kenekään meistä tulevaisuus. Mutta vaikka jaoimme maksut, oli jokaisen osuus kuitenkin ikäämme nähden huomattava. Jonkin aikaa tapahtumien jälkeen luin uutisia ja lehden peräsivuilla oli aivan pieni uutinen, joka sai karvat niskassani nousemaan. Järkytystä lisäsi myös se, kuinka pieni uutinen oli. Se kertoi miehestä, joka oli onnistunut saamaan työpaikan lasten kesäkerhosta. Siellä hän oli jäänyt kiinni ottaessaan kuvia alastomista lapsista uima-altaalla. Tutkinnassa oli selvinnyt, että tämä oli myös kuvannut sukulaistensa lapsia alasti, sekä kosketellut näitä, kun nämä nukkuivat. Olin sanaton. Ymmärsin silloin henkilökohtaisesti, kuinka kieroutunut meidän yhteiskuntamme oli, eikä mikään taide mielestäni pystyisi

sitä enää pelastamaan. Päätin lopettaa, aivan kaikenlaisen kuvataiteen, tyystin kokonaan, olin nimittäin joutunut maksamaan yhteiskunnalle enemmän, vaikka kyseessä oli vain minun osuuteni, kuin tämä sairas pervo. Tiedän, graffitien ja raiskaajien vertailu on jo itsessään klishee, mutta jos se sattuu henkilökohtaisesti koskettamaan, niin vasta silloin tajuaa, kuinka sairaasta asiasta on kyse.

Kuutisen vuotta myöhemmin, olin naapurini kanssa ajamassa pakettiautolla vanhaa moottoripyörääni sukutalolleni odottamaan päivää, jolloin minulla olisi tarpeeksi aikaa sekä rahaa sen korjaamiseksi. Puuvajamme seinät oli päällystetty monilla eri vanhoilla ja kuluneilla maalauksilla. Hetken niitä katseltuaan, naapurini kysyi; ”oliko nuo minun tekemiäni?”. Urakan päätteeksi päätin vielä kierrättää häntä pitkin taloa ja sisällä tämä vielä kysyi; ”olivatko kaikki nämä takat myös minun maalaamiani?” Paluumatkalla, pitkän hiljaisuuden päätteeksi, naapurini tokaisi, täysin tyynellä naamalla; ”jos vielä kerrankin lopetat maalamisen, aion vetää sinua niin kovaa turpaan, ettet sitten ainakaan maalaa enää ikinä.” Kotiin päästyäni, sain hieman rahaa isoäidiltäni ja menin suoraan maalaustarvikeliikkeeseen ostamaan värejä. Päätin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, maalata taulun, jonka sitten antaisin lahjaksi isoäidilleni, kiitokseksi kaikesta siitä tuesta, jota häneltä sain. Tämä taulu tuli myöhemmin olemaan Kronikan 2/2018 kansikuva.

-Pjotr Ö

Otsikoita muualta

Iltalehti Youtube

IltalehdessĂ¤:

Iltalehti

HS Metro, 19.11.2018

Puheenjohtajan palsta

Suuri alakulttuurinumero!!

Fiilis on tärkein. Ryhmästä, jengistä, omasta porukasta. Kulttuuri rakentuu ihmisten ympärille ja yhdistää ihmisiä. Identiteetti rakentuu suhteessa muihin ihmisiin, tulee yhteisiä tapoja, käyttäytymismalleja, samanlaisia juttuja. Taidetta, näkemyksiä, hämyinen kuppila, aamun ensimmäinen dösä jossa suuri osa on menossa vasta töihin. Tunne siitä että tavallaan on niin ulkopuolella ja toisaalta samaistuu siihen toiseen joka toisessa dösässä valuu penkin selkänojaa alaspäin ja unohti katsoa milloin piti jäädä. Takaisin edellisiltaan ja niihin kauniisiin hetkiin rikkinäisillä sohvilla ja mitä radikaaleimpia filosofisia ajatuksia tai vaan myöhäisillan jorinaa. Niitä biisejä joita yhdessä hoilailtiin vaikka eihän me edes osattu laulaa mutta kyllä siinä silti oli hyvä meininki. Opiskelijahuoneen kahvi 20 snt ja että pystyykö historiantutkija olemaan muka objektiivinen ja se esseekin on jo myöhässä, sitä paitsi illalla olis taas hauska nähdä kavereita ja entä jos skip luento. Eli sinänsä viidessä vuodessa maisteriksi jos on fiilistä mutta ihan ok on myös priorisoida verkostoituminen ja ne tyypit ja voihan niiden tyyppien kanssa hengata vaikka vetäis viidessä vuodessa maisteriksi, idea on silti se että ne tyypit on se juttu eli #kronosonrakkaus. Ps. Allekirjoittanut on suuri kulttuurin ystävä eikä aio valmistua määräajassa. -Lauri Grünthal

Nuorten alakulttuurien muutos

Vietin peruskouluni aivan tavallisessa espoolaisessa, noin viidensadan oppilaan lähiökoulussa. Samassa rakennuksessa toimi koko peruskoulu ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan mutta ylä- ja ala-aste elelivät eri siivissä. Muistan, kuinka reilut kymmenen vuotta sitten astelin ensimmäistä kertaa yläasteen ovista sisään. Päälläni oli hienot kolmiraitaverkkarit ja joku huppari. Vaikka ikäero nuorimpien yläastelaisten ja vanhimpien ala-astelaisten välillä on parhaimmillaankin noin vuoden, oli tunnelmassa selkeä ero. Meno oli jälkeenpäin ajateltuna niin sanotusti vitun teini. Tässä vaiheessa jo suurin osa tytöistä oli alkanut meikata ja pojatkin hankkineet itse vaatteitaan. Bionicle-paidat ja tarralenkkarit jäivät kutoselle. Ollessani itse teiniikäinen, oli nuorison alakulttuurin eri lajien edustajat selkästi erotettavissa jo päältäpäin. Pissikset hengailivat apinapaidat (unohdin sen merkin) päällä, lokinpaskameikit silmäkulmissa ja järkyttävän kokoiset, Kekkosenkin

kateelliseksi tekevät, aurinkolasit päässä. Samaan aikaan toisaalla fruittaripojat larppasivat granilaisia pinkinvärisissä Lacosten kauluspaidoissaan ja valkoisissa pillifarkuissaan. Hevari käveli lähinnä naureskellen ohi, ketjut maastohousujen reisitaskuja vasten kilisten, samalla kun emo yritti saada loppujakin naamastaan peitettyä mustaksi värjätyllä ja siskon suoristusraudalla käräytetyllä otsatukallaan. Olivat nämä stereotypiat kuinka huvittavia näin jälkeenpäin tarkasteltuna, ne kuitenkin edustivat sitä monen nuoren ensimmäistä yritystä luoda omaa identiteettiään ja kuulua johonkin joukkoon.

Eivät nämä joukot mitään tiukkaan rajojaan vartioivia klaaneja olleet. Löysäfarkkuinen, huppariinsa hukkuva skeittari saattoi ihan hyvin hengailla pitkätukkaisen hevarin kanssa eikä siinä ollut mitään outoa. Erilaisella pukeutumistyylillä lähinnä haluttiin viestiä omista mielenkiinnon kohteista. Samalla haluttiin erottua mutta myös kuulua joukkoon. Lukion alussa luovuin pikkuhiljaa omista 11

maastohousuistani ja aloin pitää muitakin paitoja, kuin pelkkiä Avenged Sevenfold -huppareita. Muutos oli monen mielestä varmasti tervetullut. Kolme vuotta sitten palasin omaan peruskouluuni. Tällä kertaa sijaisopettajan roolissa. Koulu oli julkisivultaan täysin samanlainen, mutta sisusta oli muuttunut. Toki vanhoista rähjäisistä puupenkeistä oli ehkä aikakin hankkiutua eroon ja välitunnilla on paljon rakentavampaa hakata pingispalloa verkon yli, kuin limuautomaattia ilmaisen kokiksen toivossa. Yksi merkittävä ero oli mielestäni myös oppilaissa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuntui, kuin nämä nuoret kapinalliset ja oman elämänsä supermallit olisivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Kaikilla näytti olevan lähes samanlainen tyyli. Suurin erottava tekijä oli se, kun jollain oli hupparin sijasta neule. Sydäntäni oikein lämmitti, kun näin erään kahdeksasluokkalaisen pojan astelevan luokkaan Disturbed t-paita päällä ja maastohousut jalassa. Kuvittelenko vain, vai onko nuorten pukeutumistyyli paljon homogeenisempaa kuin kymmenen vuotta sitten? 12

Toki muoti muuttuu ja trendit syntyvät yhtä nopeasti kuin kuolevatkin. Kunhan syynä ei ole se, ettei uskalleta enää erottua joukosta joukkopaineen edessä. Nuorena täytyy saada etsiä itseään, oli se jälkeenpäin kuinka huvittavaa tahansa. Kilo hiuslakkaa tai raidalliset pillifarkut eivät ketään satuta. Identiteetin tukahduttaminen satuttaa. Toisaalta oma empiirinen melkein tieteellinen tutkimukseni rajoittuu lähes täysin omaan entiseen peruskouluuni ja yläasteikäiseen pikkusiskooni. Tilanne on toivottavasti erilainen muualla, sillä omat luokkakuvani olisivat huomattavasti tylsempää katsottavaa, jos kaikilla olisi samat farkut ja hupparit päällä. -Martin Varama

Vaatekaupan mainos

Urban soul

Persoonallisia vaatteita ja lahjatavaroita

Hämeentie 12, Helsinki P. 045 234 7451 https://facebook.com/Urbansoul.fi https://facebook.com/UrbanSoulForMen

Pjotr Ö suosittelee!

Kaupallinen yhteistyö 13

Underground-kulttuurista ja siitä miksi se on ihan höpöä Miksi kukaan olisi niin tyhmä, että laittaisi kulttuuria maan alle? Sehän menee siellä ihan hukkaan. Maan alla on pimeää, eikä siellä näe mitään. Siellä on yleensä myös todella huono akustiikka. Oli tämä maanalainen kulttuurituotos sitten visuaalinen, auditiivinen tai audiovisuaalinen, on siitä joka tapauksessa mahdotonta saada kaikkea sen antia irti. Ja tällainen tilanne on vielä suhteellisen hyvä – pahimmassa tapauksessahan maan alla ei voi edes hengittää.

Mutta tämähän on ongelma vain siinä tapauksessa, että teoksella ylipäänsä on jotain arvoa. Todettakoon siis, että underground -elementti palvelee taideteosta siinä tapauksessa, että se ei ylipäänsä kestäisi päivänvaloa. Underground kulttuurista puhuttaessa on siis tajuttava, että kyseessä on ilkikuristen pervertikkojen suoltama törkyvirta, jota kukaan ei oikeasti halua nähdä, kuulla tai haistaa. Valtavirtakulttuuri tarkoittaa menestystä, 14

hyvinvointia ja mahtia. Kaikenlaisen vasta-, alatai sivukulttuurin perustana on kateellisuus ja toisaalta heikkouden ihannointi. Haluatko olla samalla puolella sen kanssa, joka ajaa maailmaa eteenpäin ja niittää samalla itse rehellisesti ansaitsemansa osuuden hedelmistä, vai haluatko kuulua häviäjiin? Minä en ainakaan halua olla häviäjä, koska voittaminen ja asioiden saaminen on paljon mukavampaa kuin häviäminen. Yleensähän voittajia palkitaan. Underground-meiningit on siis vain suunniteltu pilaamaan nuorisoa tekemällä heistä ihan huonoja ja tyhmiä. Tätä varten se on suunniteltu. Oikeastaan voitaisiin sanoa, että se on suunniteltu olemaan pahan puolesta ja hyvää vastaan! Niin kuin kaikki tiedämme, paheellisessa taiteessa ei ole mitään hyvää. Miksi siis haluaisit katsella tai kuunnella sellaista missä ei ole mitään hyvää? Hyvät asiat ovat hyviä, eivät pahat! Tämänhän pitäisi olla kaikille selvää. Hyvät asiat ovat maan päällä ja pahat sen alla, ja itse kyllä asun

maan päällä eli olen tässä kyllä oikeassa. Näin se on. Jostain osasta tätä lehteä löytyy artikkeli, jonka on kirjoittanut Sander Kööbin Vasen korvakäytävä. Hän ei edusta alakulttuuria, hänen tekstinsä on täysin sovinnainen ja viaton, jopa suloinen. Lukiessasi artikkelia, ajattele, kuinka hyvältä tuntuu kuulla näin miellyttäviä mielipiteitä. Hänen artikkelinsa on selvästi hyvän puolella, ja pahaa vastaan. Ajattele niin kuin hän! -Sander Kööbi, mutta läpällä

Nämä kuvat on ottanut 10v vankilassa istunut Kalliolainen hörhö.

ÖVERIT VAI VAJARIT? - ÖVERIT. -MIKSI?

Kaikille meille, omasta mielestämme “vaihtoehtoista”, ellei jopa “laadukasta” -tv:tä katseleville, “tietoisuudessa” rypeville hönteille ovat Riku ja Tunna ansainneet paikkansa sydämissämme. Anteeksi luonnottomman yltiömäinen “” -käyttöni. Ei näitä kahta (aivonsa jo kauan sitten “helteessä” sulattanutta) maailmanparantajaa voi vain olla rakastamatta. Madventuresin vaikutusta populäärikulttuuriimme ei voi väheksyä. Jo kauan sitten unohdettu, 2000-luvun nuoriin pakkosyötetty, ah niin cosmopoliittinen Madventures-slangi jätti kieleemme myös vakiintuneempia uudenlaisianäkökulmia pohtivia lentäviä fraaseja. Yksi, jo niin loputtuun koluttu, oma suosikkini oli rakkaiden Rikun ja Tunnan huvittava “coolinpäihdevalistuksen” yritys: mieluummin vajarit kuin överit. Mielenkiintoinen, kulttuuripakotteinen tapa pitää suomalaiset sen ajan TV-pamput tyytyväisinä

ja niin piripintaan päihdesekoilulla glaseerattu elämäntapaohjelma, jälkikristillisellä kaksinaismoralismilla johdetuilla kaapeliTV-kanavilla pyörimässä. Vaikka noita rakkaita vekkuleita niin arvostankin, joudun myöntämään, että kaikessa emme päädy täyteen yhteisymmärrykseen. Siksi toivonkin, että julkinen mielipiteenne on pahuudella teidän suuhunne tungettu, edellä mainitsemistani irvailevista syistä. Ihan elämäntapojen, onnellisuuden ja yleisen hyvinvoinnin takia, sanon rehellisesti, että överit takaavat yhteiskuntamme kannalta toivotuimman lopputuloksen. Jos mietitte tarkkaan, tämä käy ihan yksinkertaisemmankin nupin järkeen. Lyhytnäköisesti lääketieteellisesti katsottuna, tietysti vajarit ovat kehollemme pienempi rasite ja siksi ns. “terveellisempi” vaihtoehto. Mutta totuushan on, että tämä ylimalkainen hedonismimme kaipuu on itsessään (jos järkeä

käyttää) aivan järjetön tuhoisa tapa omaa elämäämme ajatellen ja siksi siitä pitäisi päästä vaan suoraan kokonaan eroon. Hedonismiimme kuulu sen “suurimman” tunteen saavuttaminen. Vajareilla emme ikinä tule saavuttamaan sitä, tämä luoden vain ärtynyttä turhautumista ja uudelleen saman kokeilemista. Vajarit vain ylläpitävät järjettömyytemme toistumista, ellei jopa jatkuvuutta. Överit ovat aina riski, mutta lottovoittona, se voi olla se silmien avaaja. Yhdet kunnon överit, sen “olotilan” ei vain saavuttaminen, vaan raju ylittäminen, vievät kertaheitolla kaipuumme yrittää saavuttaa se uudestaan. Jos siis loppuu “hyvin” niin sanotusti. Vajarit voivat olla vain salakavala tapa löytää itsensä tulevaisuudessa “avioliitosta”, josta on yhtä vaikea erota, kuin 50-luvun naiset. Överit taasen voivat olla se paljon kaivattu eye opener. Luulisi poikien tietävän. -Pjotr Ö

-jos huomaat kirjoittaneesi Historiankirjoituksen/-tutkimisen metodioopaan, olet riittävän älykäs sekä kyvykäs alalle, mutta sinulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Kronikan uranvalinta-neuvonta osaston selvitys ja tuki-jaoston palvelu ja kehitys-työryhmä suosittelee sinulle työtä valtion virkahenkilönä (etenkin virastot, jotka valvovat/hallinnoivat toisia virastoja/ osastoja sopivat, sillä normaali virastotyö saattaa muuttua liian värikkääksi sekä paperit nenäsi edessä saattavat sisältää jopa sisältöä) tai, jos työsi virastossa meinaa käydä liian mielenkiintoiseksi, ruveta liialti olemaan kosketuksissa oikean elämän kanssa, ehkäpä urapolkusi voisikin kulkea ministeriöiden jännittävään maailmaan?

-Tuskaskuttaako talvisota? Onko merovingiaika vienyt sinusta viimeisestkin mehut? Säikähditkö Marjomaan luennolla, että ihmisten hidas siirtyminen maanviljelykseen vaikutti oikeasti mielenkiintoiselta? Säväyttävätkä exceltaulukot sinua enemmän, kuin totuus Kennedyn murhasta? Ovatko ATK-taitosi laajemmat, kuin mongolien valtakunta? Joudutko vaihtamaan pikku-/alushoususi useammin kattavien tilastojen, kuin raavaiden ja karskien viikinki-oletettujen vuoksi? Ota yhteyttä Kronikan uranvalinta-neuvonta osaston selvitys ja tukijaoston palvelu ja kehitys-työryhmään!

”Sillä eihän kukaan tienää alle 2600€ kuukaudessa!”

HUOM! Tällä huonolla, ”sariirisella” vitsillä ei ollut mitään tekemistä oikeasti ihan hyvää työtä tekevien Kronoksen työelämävastaavien kanssa!

Suuri risteilyarviointi

Olen opiskelija ja demari, joten luonnollisesti merikilometrejä tulee vuoden aikana runsaasti. Tänä vuonna tuli jälleen uusi kasvuennätys, kun olen ollut vuoden aikana kuudella eri risteilyllä, joista neljä suuntautui Tallinnaan ja kaksi Tukholmaan. Koska olen tehnyt matkoja molempiin risteilysuuntiin sekä demari- että opiskelijaporukassa, arvioin paitsi eri risteilysuunnat erikseen myös asettaen vastakkain kokemani opiskelijaristeilyt kokemieni demariristeilyjen kanssa, koska näin saadaan hieno kilpailuasetelma ja vältetään toistoa. Arvioitavat risteilyt ovat Tallinnan suuntaan Hol-risteily, Demarinuorten liittokokousristeily, Humanistiristeily sekä päiväristeily kaverin kanssa ja Tukholman suuntaan Demariopiskelijoiden risteily sekä Kronoksen fuksiristeily. Arvioin risteilyjä yleisesti tunnustettujen risteilytekijöiden avulla omien kokemusteni perusteella, ja voittaja on se risteilyporukka, jonka reissu tuntuu arvioinnin jälkeen paremmalta.

Tallinna

Hytti: Laivan keskikerroksen hytti ilman ikkunaa on sekä demarille että opiskelijalle varma valinta. Ruokailu: Opiskelijana olen syönyt vaihdellen nestetankkauksesta sitseihin buffetissa, demarina buffetissa. Viihde: Opiskelijalle oli tarjolla ryhmäytymistä, hyttibileitä ja ravitsemusliikkeisssä istumista, eikä laivalla demarikaan keksi parempaa ohjelmaa. Juomat: Opiskelijana siemailin monipuolisesti eri juomalajeja, demariporukassa loin mallasjuomaosakeyhtiön ja piilotin Yhden tähden juoman jopa itseltäni. Vierailu maissa: Vain päiväristeilyllä selvisin maihin, kaikissa yli yön reissuissa en aikoihin. Uudet kohtaamiset: Opiskelija tapasi muitakin ihmisiä, demarit lähinnä ryhmäytyivät keskenään. Vointi: Aikamoinen opiskelevalla demarilla, mutta ehkä vähän enemmän huonompi demareiden kanssa – politiikka tunnetusti janottaa. Tuliaiset: Nestemäisiä, opiskelijalta vain jää enemmän kannettavaa.

Tukholma

Hytti: Kakkoskerroksen hytti molemmilla kerroilla, demariristeilyllä vaan oli enemmän hissejä Mordorista pois. Ruokailu: Opiskelija söi mitä löysi, demari pääsi buffettiin. Viihde: Opiskelijalle oli tarjolla hyttibileitä, karaokebaareja ja outoja kuvaustilanteita, demarit vain bilettivät ympäri laivaa, ryhmäytyivät ja tukivat Raha-automaattiyhdistyksen toimintaa. Juomat: Opiskelijalla monipuolista, runsasta ja korkeavolttista, demarilla mallasjuomaosakeyhtiön kaksi lavaa ja pullo Yhden tähden juomaa. Vierailu maissa: Opiskelijana kiertelin monipuolisesti ympäri kaupunkia ostoksia tehden, demarina tarjolla oli ennakolta suunniteltu ohjelma paikallisella puoluetoimistolla. Uudet kohtaamiset: Opiskelijoilla oli hauskaa keskenäänkin, kun taas demarit kohtasivat monipuolisesti risteilykansaa. Vointi: Opiskelijalla oli viittä vaille Phil Collins, demarilla muuten vain heikko olo. Tuliaiset: Opiskelijalla oli erinäisten elintarvikkeiden lisäksi matkassa kirjallisuutta, demarilla nestemäisten tuliaisten lisäksi toteemieläin.

Lopputulos

Tärkeintä ei ole matka, vaan se, että lähtee matkaan, oli sitten kyseessä demari- tai opiskelijaristeily, koska demariopiskelijan aina hyvä matkaseura tekee joka risteilystä mahtavan kokemuksen. -Tuukka Eronen

Kulttuurihaastattelut: Lacara K1: Mikä on filosofiasi, Lacaraan liittyen? V: - Meillä on aina ollut tarkoitus palvella turisteja, paikallisia ihmisiä, kannustaa matkustamaan, autoilun merkeissä, ilman että tarvitsee omistaa autoa. - Suomi on aika iso maa, julkiset eivät vie joka paikkaan. Pitää olla mahdollisuus päästä joka paikkaan, se on filosofiamme, pitää päästä joka helvetin mutkalle. Vapaus mennä ja tulla, ilman että on sidottuna mihinkään! K3: Miksi juuri kallio? V3: Kallio on Helsingin kulttuurin kehto, tää on ytimessä, turistit ja kaikki tietää Kallion, Kallio on best! Meillä on kalliosta vuosikymmenten kokemus, ja me ei täältä lähdetä kun jalat edellä! K4: Mitä teidän “kellarissa” on? Mitä sanoisit “täkäläiselle” kalliolaisessa kahvilassa istuvalle espoolaiselle, jotta hän sulkisi maccinsa, jättäisi soija-lattensa kesken tai ottaisi sen “vulgaaristi” proleillen kahvikupissa mukaan ja tulisi teidän kellariinne? Mitä siellä on, miksi niin kovasti kannattaa tulla teille? V4: Kallioon kannattaa aina tulla, jo pelkän atmosfäärin ja arkkitehtuurin takia. Kellarimme on jo melkein satavuotias hevos-/autotalli, jossa ennen säilytettiin kauramoottoreita, nykyään bensamoottoreita ja tulevaisuudessa sähkömoottoreita.

Haastattelija: Pjotr Ö 24 24

K2: Miten näet/tte itsenne osana/ osaksi kuhisevaa kaupunkikulttuuriamme? V2: Kuhiseva kaupunkikulttuuri tarvitsee yksilölle mahdollisuuden päästä pois sieltä, kaupunkilaiset eivät kaikki omista autoa, miettii ilmastoa, ei tarvitse omistaa autoa, sen voi vuokrata. Se on kaikille eduksi.

K5: Miltä tuntuu pitää autovuokraamoa “kävelykadun” varrella? V5: Loistavalta! Kävelijät kun hyytyy, tervetuloa vuokraamaan auto, aina! K6 Mitä Lacara merkitsee? V6: Lacara merkitsee... yritteliästä, onnellista, palveluvalmista ja monisukupolvista perheyritystä. Tai sitten ei. Tai sitten kurdistaniksi, “aina töissä”. Ihan oikeasti

Noirgarde

The NoirGardeTheatre

Maksettu mainos

Jyrki

Top 5 asiat maailmassa jota mä muuttaisin silleen et ne olis maailmassa toisin tai silleen et niitä ei olis ollenkaan jos mulla olis kolme toivomusta Maailmassa on monia asioita, jotka voisivat olla toisin kun ne ovat. Joillekin näistä asioista ei voi mitään, mutta joitakin voi myös yrittää ratkaista. Tässä listassa olevia ei kylläkään valitettavasti voi ratkaista :( Mut jos mulla olis kolme toivomusta nii muuttasin kyl nää kaikki.

5. Ilmaston muutos

Mä en ymmärrä miten voi olla et ihmiset ei edelleenkään ymmärrä et on meneillään ilmaston muutos. Voisko sillee vaik lopettaa??? Oikeesti meillä ei oo mitään vara planeettaa!!!! Paitsi jos me keksitään avaruus matkustaminen silleen et voi mennä jollekin muulle planeetalle. Avaruus on oikeesti tosi iso niin ihan varmasti on olemassa jossain semmonen planeetta missä ihmiset vois asua. Mut se vois toisaalta olla aika kaukana. Ja mitä jos siellä on alienejä?

4. Sairaukset ja semmoset

Se on tosi ikävää et ihmiset on aina välillä sairaita. Mun mielestä sairaille pitäis tehdä jotain et niitä ei olis. En mä tiiä mitä niille sit oikeesti vois tehä mut mä toisaalta mietinkin tässä listassa vaan semmosii et mitä mä tekisin jos mulla olis toivomuksia jotka vaan maagisesti täyttyis. Et mä voisin tehä näille asioille oikeesti mitä vaan siinä tapauksessa, ja saisin kaiken haluamani korjattua. Miettikää kuinka mahtavaa.

3. Opintopäiväkirjat

Musta opintokirjat on vähän ikävä tehtävä tyyppi niin musta olis parempi jos niitä ei olis tai sit jos ne olis vähän tai aika paljonkin erilaisia. Silleen et ne ei ois niin tylsiä ja ikäviä ja vaikeita. Ja niihin menee tosi paljon aikaa mikä on tosi ikävää.

2. Se et on kaikkee politiikkaa ja sellasta ikävää Kaikki politiikot on ihan tyhmiä eikä tiedä mistään. Ne vaan kiistelee ihan loputtomasti kaikesta turhasta ja sit ne alottaa kaikkee sotia ja semmosia. Sit on viä sellanen et ne on kaikki jotai vanhoja valkosia miehiä jotka on vaan tosi ilkeitä. Eiks ihmiset vois vaan elää yhteis ymmärryksessä keskenään??

1. Amine

Musta on ihan tyhmää että on olemassa jotain ihme animu sarjoja ja et ihmiset oikeesti kattoo niitä. Niinku, miksei vois vaan kattoo normaaleja sarjoja. Ihmiset on jotain ihan tyhmiä weeaboja kaikki enkä mä tykkää semmosesta yhtään! Animesarjat on kaikki ihan huonoja.

-Sander Kööbin vasen korvakäytävä 27

Jasminan taideaukeama

Kirjoittamisen ohella on mukavaa vaihtelua tuottaa joskus myös kuvataidetta. Pari vuotta sitten kävin Bengtskärin majakalla ja innostuin sitten maalaamaan majakoita. Tämä työt olen tehnyt öljy- ja akryylimaaleilla. Valitettavasti lehdessä ne ovat mustavalkoisia. Siksi lisäsin joukkoon myös yhden väritettävän kuvan. Tekemistä bussimatkalle tai luennolle… -Jasmina Ollikainen

Anekdootteja

Stokmann on kuin Sanomatalo, jotain turhaa ja tyhjää aivan liian hyvällä sijainnilla.

-Syvän viisauden saavuttanut ihminen Suomessa, lehtien nimet ovat oikeasti aika tylsiä, kuten joku Kronikka esimerkiksi. Meidän pitäisi ottaa mallia naapurimaastamme ja ottaa paljon etnemmän kertovia nimiä käyttöön, kuten Totuus, Kansan tahto tai Argumenttejä ja faktaa.. -Pjotr Ö

Toisin kuin muualla, miksi suomessa juhlitaan talvisodan alkamispäivää, eikä päättymispäivää?! Nyt jo kamoon, ei helvetti, et me halutaan väen väkisin velloa ja uhriutua tos sotaonanoinnis.. -närkästystä herättänyt Johnny Ö Niinisliitto? Niinistöliitto? PohjoisSaulin kansantasavalta? Pol Len Ny, Niinistön kansanagraaridemokratia ja PunaSaulit? DDR, helpommin kansan suussa; Itä-Sauli? -Tuntematon

-Tuntenaton

Katatonia katatonia -Myös Tuntematon

On se ihme, että liittoutuneet päättivät järjestää sotasyyllisyysoikeudenkäynnit juuri meillä.. -Tuntematon sakemanni Elämmekö fasismissa? Kuninkaanme on valittu periaatteessa jo ennen vaaleja, miksi kukaan äänestäisi ketään muuta, kuin saulia, kun media hokee, ettei siinä ole järkeä?

Ihme homma, onneks vaari on kuollu, nii siltä jäi yli nää saappaat, ku levy-yhtiö yrittää pakottaa sukkasilteen tammikuun hangille! -Muusikko

Miksi taiteelliset johtajat ovat aina kusipäitä parhaimmillaan täysiä ihmishirviöitä?

-Tuntematon ajattelija

-Lue tai menetät lukutaitosi!

-Muuten et kelpaa enää, kuin Kelan kassalle! -Ilkikurinen ihminen Mulla on muutakin tekemistä, kuin yleissivistys. -Motor city boy

TILAA HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA

Historiallinen Aikakauskirja (HAiK) on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä tiedelehti, jossa käsitellään laajasti ja monipuolisesti ajankohtaisia kysymyksiä uusimman tutkimuksen valossa. Lehdessä julkaistaan tutkimusartikkeleita, katsauksia, keskustelupuheenvuoroja ja kirja-arvioita. Vuoden 2019 vuosikerta maksaa opiskelijoille vain 30,00 €, normaalihinta on 50,00 €. Saat samalla Historian Ystäväin Liiton jäsenyyden. Tilaa HAiKin vuosikerta 2019 ennen 30.12.2018 niin saat numeron 4/2018 kaupanpäälle. Numeron 4/2018 teemana on ”uusi sotahistoria”: sodan sosiaali- ja kulttuurihistoria Suomessa. Numero kokoaa yhteen alan kansainväliset kehityslinjat sekä esittelee aihepiirin uusimpia suomalaisia tutkimuksia, joissa aiheena ovat muun muassa väsymys kotirintamalla, neuvostosotavankien ja suomalaissiviilien kohtaamiset, Lapin sodan valokuvat ja sodan käsittely suomalaisissa elokuvissa.

Tee tilaus verkossa: www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset

Muusikot ovat köyhiä

Sain vähän aikaa sitten kuulla nimettömästä lähteestä salaista tietoa siitä, kuinka harva suomalainen muusikko oikeasti elää musiikistaan saaduilla tuloilla. Vaikka tähän informaatioon kuului tarkempiakin yksityiskohtia, en niitä kerro, koska toisten ihmisten tuloista juoruaminen ei ole kivasti tehty. Sanotaan kuitenkin, että musiikilla ei käytännössä voi elättää itseään.

Tämä on tietenkin surullista. On siis selvää, että maailmassa on helposti miljoonia muusikoita, jotka ovat täysin omistautuneita musiikilleen, mutta eivät tienaa sillä paljoakaan. Tai siis he voisivat olla täysin omistautuneita, mutta eivät ole, koska heidän on tehtävä musiikin ohella muuta työtä elättääkseen itsensä. Käytännössä he siis tekevät musiikkia huvikseen tai puhtaasti taiteellisista syistä. He saattavat jäädä musiikkitoiminnassaan taloudellisesti voitolle, mutta eniten heidän taiteellaan tienaavat Spotifyn tapaiset striimauspalvelut ja tietenkin levy-yhtiöt. Jotta voitto siis olisi riittävän suuri yhtyeen kaikkien jäsenten elättämiseksi, on kuuntelijoita oltava jo niin äärimmäisen paljon, ettei siihen yllä monikaan muusikko. Onko tämä sitten reilua? Ei tietenkään. Näin se vain on.

Itse en todellakaan tiedä mitä asialle voisi tehdä, mutta toivon että joku tekee jotain. Sillä välin totean kuitenkin, että meidän on syytä nauttia näiden kärsivien taiteilijoiden kärsimyksen hedelmistä! Väitän nimittäin, että tämä on erittäin suotuisa ympäristö hyvän musiikin kehittymiselle. Jos muusikko ei elätä itseään musiikilla, hänen toimeentulonsa ei ole vaakalaudalla joka kerta kun hän tekee musiikkiinsa liittyviä päätöksiä, koska se on peräisin aivan muista lähteistä. Tästä seuraa puolestaan se, että yhtyeillä on vapaus tehdä rohkeita ja täysin epäkaupallisia ratkaisuja musiikkinsa suhteen. Kaupalliset paineet eivät siis vaikuta artisteihin, koska heidän musiikkinsa on täysin epäkaupallista. Enkä väitä, ettei musiikki saisi olla kaupallista, kyllä kaupallinenkin musiikki on ainakin joskus ihan kivaa, ellei jopa aivan mahtavaa. On myös muutamia esimerkkejä yhtyeistä, jotka vuosien, ellei vuosikymmenten rankan työn myötä vähitellen muodostaneet niin suuren seuraajakunnan, että he ovat voineet jopa ryhtyä ammattimuusikoiksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Tässä skenaariossa on kuitenkin ilmiselvä ero sellaiseen, jossa muusikko tai bändi julkaisee hitin, jonka jälkeen sen on suollettavaa nopeasti lisää

samanlaista tavaraa, jottei yleisö ehdi unohtaa heidän olemassaoloaan. Vaivan kautta kerätty yleisö on myös vaikeampi menettää. Ehkä tämän takia tällaiset underground-lähtöiset yhtyeet pystyvät hyvinkin usein vieläkin säilyttämään alkuperäisen viehätysvoimansa. Tästä kaikesta voidaankin yhteenvetona todeta, että musiikin tila on ihan hyvä. Musiikkia on paljon ja teknologian kehitys tarkoittaa sitä, että se voi olla sekä pienellä budjetilla tehtyä että laadukkaasti tuotettua. Pureutumalla pintaa syvemmälle voi siis löytää ihan mitä vaan. Musiikkia löytyy aivan jokaiseen makuun enemmän kuin ehtii yhden elämän aikana kuunnella, eikä kovinkaan moni asia tunnu niin hyvältä, kuin uuden itseään kiinnostavan artistin, yhtyeen tai bändin löytäminen. -Sander Kööbi

Yhdenvertaisuusvastaavan tervehdys

Kronikan numero, jota pitelet kädessäsi, on tarkoitus tällä kertaa olla suuri alakulttuurinumero. Keskiaukeaman on tarkoitus parodioida ihmisten näkemyksiä yhdestä näistä kulttuureista: BDSM. Kyseinen kulttuuri on saanut paljon huomiota Fifty Shadeskirjojen myötä mutta olisi hyvä tietää, että niissä esitetty dynamiikka päähenkilöiden välillä suureksi osaksi tuomittiin elämäntyylin harjoittajien keskuudessa. BDSM on monille ihmisille paljon muuta kuin seksilelut ja rekvisiitta. Sen sijaan kyseessä on usein toisesta huolehtiminen ja molemminpuolinen, syvä luottamus jota osoitetaan monin eri tavoin, myös seksin välityksellä. Sen sijaan olisi ehkä hyvä pohtia omia mielikuviaan. Ovatko ne ennakkoluuloisia? Yksipuolisia? Monet niin kutsutut alakulttuurit ovat toivottaneet tervetulleiksi jäseniä, jotka löytävät turvallisen ympäristön sen sisältä. Oma kulttuuri on voinut löytyä pitkällisen ja joskus tuskallisen itsetutkiskelun jälkeen. Tämän jälkeen vielä perusteettomien syytösten tai ennakkoluulojen kestäminen varmasti tuntuu hyvin raskaalta ja väsyttävältä, kun puolustaa omaa elämäänsä vieraille. Omien ennakkoluulojen haastaminen ja tutkiminen ei omasta mielestäni mene koskaan hukkaan, eikä tällaisen elämänohjeen kanssa ole mahdotonta elääkään. Vaikeampaa on haastaa jonkun toisen ennakkoluuloja. Jos et ole koskaan aikaisemmin sitä joutunut tekemään, olet luultavasti juuri se, jonka kuuluisi. - Anna “Jazz” Riijärvi, Kronos ry:n yhdenvertaisuusvastaava 2018

Paista, paista

Runonurkka Ja valo vain hiipuu

valo kulman takana Mustat kengät ja Se vainoaa mua

nahkatakki

sen kaukaisuudella

Mä kävelen kohti sitä kulmaa

Mutta se paistaa aina seuraavan takana.

Kumpi meistä ompi nopeampi?

Valo kirkas paistaa kulman takana

Se kutsuu mua, mutta pakenee samalla

Mustat kengät ja nahkatakki

Kiristän tahtia niin tekee hänkin

Polvien yli se ulottuu

Mä en enää tiedä, mitä mä haluan.

Askel sama, ripeä, kuin minulla

Minä tahdon olla aikaisemmin perillä. Ja kulman jälkeen, Kulman jälkeen tulee toinen

Ja kulman jälkeen, kulman jälkeen tulee toinen

Ja valo vain hiipuu

Mustat kengät ja nahkatakki

Kumpi meistä ompi nopeampi?

Kumpi meistä ompi... Nopeampi?

-Johnny Ö, 2014 - Valo kulman takana/Jamming to the light

BĂ¤ndimainokset

Haastattelu: Keltainen ruusu

-Pjotr Ö haastattelee erotiikkaliikkeen omistajia Haastateltavina: Eero ja Tuuli, omistajat Jos ei ajatella bisnesmielessä, mikä teidän visionne, filosofia, on? Muuten kuin että haluatte myydä ihmisille runkkutavaraa ja tienata rahaa. E: ”Täähän on sosiaalinen tapaamispaikka” T:”Jos otetaan ensin liike, eikä elokuvateatteria, niin minkä takia eero sinulla on liike? Seksikauppa.” E: ”Täähän oli postimyynnin jatkumoa. Siitähän tää tuli.” T: ” 90-luvun alussa. Ja sit sanotaan näin, että kun me alettiin laajentaa välineisiin, niin eihän kaikki tilaa postilla. Porukka haluaa tulla tänne ja nähdä ja kuulla ja saada tietoa niistä” E: ”Paremminhan porukka näkee tavaran tässä kun netin kuvassa. Netin kuva ei kerro kaikkea”

E: ”Aikoinaan sillon kun poliisit ratsas meidät, vielä siihen aikaan kun porno oli vielä vähän niinku kiellettyä...” Saanko kysyä mikä oli hc:nta kamaa, mitä teiltä löytyi silloin? E: ”sehän oli vaan normaalia pornoa, mikä siihen aikaan oli kiellettyä tavallaan. Milloin tää oli? E: ”No 90-luvun alussa. Kun eihän silloin saanu näkyä mitään muuta, kun mentiin latoon ja sit vähän pöllys nää heinät siellä, ja sitten molemmat tuli tyytyväisen näköisenä ulos sieltä.” Ja onhan se nyt hienoa, että tässä on vapautumista tapahtunut E: ”No nykyään tää on normaalia. Ennen oli korkea kynnys astua sisään. Nykyään on matalampi.”

täydeltä” Kun on asetelmana tää siveellinen maaseutu Timo K. Mukan teoksen eli ”oikea Suomi” ja Maa on syntinen laulu syntinen Helsinki, niin päähenkilö on nuori nainen, miten koette olevanne joka asuu ahdasmielisen osa helsinkiläistä uskonnollisessa kaupunkikulttuuria tai yhteiskunnassa, kokeillen yöelämää? kuitenkin jatkuvasti sen rajoja. Kuvitellaan, että E: ”Täähän kuuluu hän pakenee Helsinkiin. ilman muuta Täällä hän löytäisi itsensä kaupunkikulttuuriin. aivan uudenlaisesta ja Tekosiveitähän löytyy, hämmentävästä tilanteesta. mutta ne puhuu toista Miten uskotte, että ja tekee toista -liikkeenne voisi auttaa [Seksuaalisuus] kuuluu häntä? ihmisen luonteeseen” E: “Jokanenhan hakee sitä T: “Kun ajatellaan jollain tavalla ite. Eli yksinäisiä ihmisiä, turha lähteä tyrkyttämään niin missä ne mitään. Jos hän tuohon oikeastaan voi vapaasti kassalle tulee ja kertoo katsella seksielokuvia? mitä haluaa, niin sitten Ne voi tulla tänne, ja voidaan katsoa miten voidaan kun ne livahtaa tänne ohjastaa häntä. niin nehän tulee aika anonyymisesti” Eli siis koette voivanne auttaa olemalla olemassa E: “Ketään me ei periaatteessa E: “Kyllä.” niinsanotusti tunneta. Kadullakin morjestan Haastattelija: Pjotr Ö vasta siinä kohtaa kun toinen tervehtii ensin. Kertooko tämän anonymiteetin tarve mielestänne jotain yhteiskunnastamme? E: “Kyllä Räsänen sais slaagin kun näkis kuinka mä kannan kyrpiä sylin 39

Tekstaripalsta

Kronoslaiset (tai jotkut muut jotka jostain syystä ovat saaneet tietää Kronikan puhelinnumeron) ovat jälleen lähetelleet viestejä meille toimitukseen. ”Moimoimoi!!” ”Kronikka on ainoa luotettava media totuudenjälkeisenä aikana.” ”Viikinkijuttuja ei voi koskaan olla liikaa. Näitä lisäääää….” ”Värityskuvat ois kiva lisä tänne Kronikkaan. Olis jotain tekemistä tylsillä luennoilla.” ”Hei, nyt saat 1000 min puhetta, 1000 viestiä ja rajattoman 4G netin kuukaudeksi, kun lataat liittymääsi L-paketin 1.7.2018 mennessä. Hinta nyt vain 22,90e (norm. 29,90e). Tee nyt lataus Telia Prepaid-sovelluksella, jonka saat puhelimesi sovelluskaupasta. Voit ladata myös netissä telia.fi/lataa ja R-kioskeilla. T.Telia”

Palautelaatikon pohjalta

Seuraavaksi saatte lukea postilaatikkoomme saapuneiden lukemattomien kirjeiden seasta tarkkaan harkiten valitut parhaat palat.

Referaattikilpailun voittajaksi selvisi Tuukka Eronen, jolle myönnetään yllä oleva huikea palkinto. Voittava referaatti on enemmän tai vähemmän luettavissa vasemmalta. Meillä on vielä toinen samantapainen jakamatta, joten alkakaahan äkkiä referoida joko kolmannen tai neljännen Kronikan keskiaukeamaa!

Pjotr Ö

Näin käy postille, joka tulee ilman kirjekuorta. Yhden sellaisen saimme. Ja se oli vielä oikein mukavaa palautetta, ruotsiksikin vielä. Teitä on varoitettu. (viereinen kuva ei liity tapaukseen.) Toisaalta ensi vuoden päätoimittajathan jatkossa päättävät, kenen kirjeet poltetaan, ja kenen ei. Mutta me voimme tarvittaessa auttaa heitä siinä!

P.S Kun nyt seksistä ruvettiin puhumaan, niin on se perkele kumma, kun ei saa mies sitäkään enää harrastaa vapaasti. Ennen oli helppoa. Naisetkin halusivat seksiä ja tärkeintä oli, että molemmat nauttivat: eli mies ja muna. Hähhäh! Nykyään pitää ottaa huomioon kaiken maailman naisten omat halut ja joku orgasmikin vielä olisi kuulemma bonusta. Ketä se muka hyödyttää millään tavalla? Itse olen jo vuosikymmenet nauttinut panemisesta näkemättä ainuttakaan orgasmia. Nykyään on tinderiä ja grinderiä ja facebookkia mutta silti sitä naista saa yhä harvemmin. On vissiin vaan niistäki tullu nirsompia. Näin sen on oltava. Todistakaapa vääräksi! Ennen tarjottiin emännälle kalja ja lähettiin panemaan. Nyt pitää ostaa pullo kalleinta samppanjaa ja omakotitalo, että pääsee edes viereen nukkumaan. Ja sitte todetaan, että päätä särkee tai ”ei vaan tee mieli!”. Saatana! Eipä ole sitä kaljaakaan tullut takasin tarjoamaan, vaikka sen jäi minulle velkaa! Miesten taso ei ole laskenut, vaan naisille ei vaan enää mikään kelpaa! Valdemar Karjala, (pano)mies 42

Terveisiä piritorilta!

Käsialatehtävä

SEKSILELUT LIUKUVOITEET KONDOMIT HIERONTAÖLJYT ASUSTEET VÄLINEET S/M & BONDAGE OPISKELIJAKORTILLA

-20%

MYYMÄLÄN TUOTTEISTA

Kananmuna

HELSINGIN

KAMPISSA __________

AVOINNA

MA-PE 10-06 LA 10-07 SU 12-06

KELTAINEN RUUSU

_______________ JO VUODESTA 1996 _______________

MYYMÄLÄ MALMINRINNE 2-4, 00100 HELSINKI

PUH +358 9 68555270 VERKKOKAUPPA KELTAINENRUUSU.FI

Lacara