Kronikka 1/2015 by Kronikka

1/2015 KRONIKKA

Kronikan luottopaparazzi Eetu L. saapui 27.1 Klusterisitsien jatkoille seuraten iloisen laulannan kaikuja. Sitsien teemana oli paikalle saapuminen siinä asussa, jossa tapahtumakutsun sai. Meininki olikin rento ja etenkin Savoyn huippukokin valmistamat murkinat saivat kiitosta.

- Et vetänyt alkoholittomalla linjalla? - En tosiaan , ei sitsejä voi vetää alkoholittomal. Herranenaika. Vaikka sitsit loppukin nyt niin. [avaa kaljan] taitaa jäädä reenit väliin.

Uudet sitsivastaavat Sara ja Kultsi. Onnistuneet ensimmäiset sitsit takana on helppo

Atte: Oli kyllä vitun hyvät sitsit, olen hieman muussikko.

1/2015 KRONIKKA

SISÄLMYKSET ASIA-ASIAA Päätoimittajat murisevat s. 4 PJ:n suloajatuksia s.5 Generalistina Työelämään s.15 Toivakan I Hallitus Esittäytyy s. 16

HISTORIAA JA SEN VIERESTÄ Pseudohistoriaa: Hiljaiset Sankarit s.6 Henkilökuntahaastattelu: Marjomaan Maailma s.20 Nyt Graduttaa s. 26 Kyyneleitä ja Demokratiaa s.28 Ei edes hopeinen orda s. 32

KULTTURELLIA JA LIFE-STYLEÄ Gourmeta opiskelijabudjetilla s.8 Speksikatsaus s.10 Sarjakuva s.12 Runoutta

PROPAGANDATYÖLÄISET JA MUU

PIKKUPRINTTI PÄÄTOIMITTAJAT: Mikko Koskela, Jussi-Pekka Kotilainen, Eeva Toivanen TOIMITUS: Jouni Lautiainen, Juho Toivakka, Teemu Viljanen, Comte De Amour, Jenni Räikkönen, Jarna Hietanen, Janne Ridanpää, Jenni Järvinen, Ville Vuorensola, Aleksi Mäkinen, Leo Veijalainen, Arttu Norlin. ETUKANSI; Jussi-Pekka Kotilainen KESKIAUKEAMAN KUVA: Joona raudaskoski. SARJAKUVA: Tuomas Piipponen ja Juhana Piipponen KUVITUS:Lauri Korkeamäki, Lotta Vuorio, Jussi välipirtti, Arttu Norlin, Ville Vuorensola Jussi-Pekka Kotilainen, Painettu Picaset Oy:ssä huhtikuussa 2015. Painosmäärä 100 kpl. JULKAISIJA: Kronos Ry Tämä Julkaisu on saanut Hyy:n painotukea. COPYRIGHT: tekijät & Kronos Ry YHTEYSTIEDOT: kronikkahelsinki@gmail.com facebook.com/kronikkalehti issuu.com/kronikka ISNN:1238-2817, ISNN: 2242-0606

1/2015 KRONIKKA

Tämä on täydellisen asiallinen otsikko (vaikka Eeva toista halusikin)

ronikka täytti viime vuonna kunniakkaat 40 vuotta. Lehden historiaa läpiluodanneessa numerossa nostettiin esille vuonna 1993 lukijoiden lähettämä kärkäs ukaasi, jonka mukaan Kronikka oli degeneroitunut ”ajan hermoilla olevasta kulttuurilehdestä” pliisuksi ja sliipatuksi. Kronikka on käynyt ajoittain kuoleman porteilla, mutta aina viime hetkellä muutamat harvat ja valitut ovat päättäneet jatkaa Kronoksen mylvivän äänen tallentamista myös paperimuotoon. Tämän vuoden päätoimittajatrio saatiin sekin kasaan vasta vaalikokouksessa, mutta jo siellä löysimme yhteisen sävelemme ensimmäisen nuotin: Kronikkaa ei enää kuvattaisi adjektiivilla tylsä. Olemme kuunnelleet teidän toivomuksianne siitä, mitä lehdeltänne haluatte. Lyhyesti niin kovin yhtenäisten toiveiden aallon voisi tiivistää seuraavasti: kronoslaisten näköistä kronoslaisille. Ja miltä kronoslainen näyttää? Vilkaise keskiaukeamaa. Käsissäsi oleva numero viitoittaa uutta suuntaa Kronikan tulevaisuudelle. Kuten olettaa saattaa, kaikki mikä on ensimmäistä numeroa tehdessä voinut mennä persiilleen on myös mennyt persiilleen. Vaan suosta on noustu,

1/2015 KRONIKKA

rojahdettu turpeeseen turvalleen ja jälleen noustu. Otimme myös askeleen kohti nykypäivää, ja veimme Kronikan some-aikaan, käy peukuttamassa! Haluamme tulevaisuudessakin nostaa asioita kärkkäästi esille ja tarjota teille mahdollisuutta puhua kainostelematta asioista niiden oikeilla nimillä. Lehden sisällöllä haluamme herätellä teitä puhumaan (tämän ja menneen) päivän polttavista puheenaiheista ja tilanteen tullen laittamaan meille rikinkatkuista vihapostia. Kronos on monipuolinen ja tasa-arvoinen opiskelijajärjestö ja haluamme diversiteetin näkyvän sivuillamme – viimeistään keskiaukeaman pojat -osiossa, johon hyväksymme tasa-arvon nimissä ainoastaan miehiä. Haluaisimmekin näin alkuun kiittää mitä nöyrimmin Kronikan emeritus päätoimittajia, kaikkia lehden ääriviivojen hahmotteluun ja sisällön tuottamiseen osallistuneita, sekä Ylioppilas-lehteä, joka julmasti varasti ideamme vuoden ensimmäisen numeron kannesta. Tästä saatte, perkeles! Päätoimittajat 2015 Eeva Toivanen, Mikko Koskela ja Jussi-Pekka Kotilainen

“KUNINGAS ON KUOLLUT” Teksti: Juho Toivakka Kuva: Jussi-Pekka Kotilainen

itenköhän tähän on nyt päädytty? Se on ajatus joka on pyörinyt päässäni useat kerrat tämän vuoden aikana. Kun aloitin opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistossa, en juurikaan haaveillut ainejärjestöurasta, halusin vain tutustua mahdollisimman moniin uusiin ihmisiin ja käydä fuksitapahtumissa riehumassa. Kuitenkin minut jotenkin imettiin sitsivastaavaksi ja siitä se sitten lähti. Lopulta päädyin sitten koko järjestön puheenjohtajaksi, huh huh! Nyt kun tässä johtajan pallilla on tullut jo jokunen viikko istuttua, niin rupeaa mietityttämään mitä kaikkea sinä aikana on ehtinyt tapahtua. Aika tuntuu tavallaan kiitäneen hirmuista vauhtia ohi ja toisaalta taas tammikuuhun ja helmikuuhun on mahtunut niin mahdoton määrä kaikkea. Kiirettä on ainakin pitänyt, jollei muuta! Tapahtumat lähtivät heti alusta alkaen käyntiin täydellä tahdilla, Laskiaista vietettiin ja sitsejä sitsaillaan, jutut rullaavat hyvin kuten tavallista. Sekään ei ole muuttunut miten huonosti Aleksandrian tulostimet toimivat, itsekin olen niiden kanssa päätynyt taistelemaan jo useat kerrat. Erään Kronoslaisen ovela letkautus kuvannee tilannetta parhaiten: “Yliopiston pahin valmistumiseste ei ole tukien vähäisyys tai vaikeat kurssit, vaan Aleksandrian tulostimet”. Ehkä eniten on iskenyt silmään tämän vuoden Kronoksen hallituksen ja virkailijakunnan nuoruus. Viime syksyn superaktiiviset fuksit ovat rynnänneet virkoihin suurella joukolla ja ovat tuoneet mukanaan paljon innostuneisuutta ja energiaa. Tässähän alkaa melkein itselle tulla jo vanha olo, kun on kokouksissa yleensä akateemisesti vanhin. On myös loistavaa kuinka opiskelijahuone on otettu viime syksystä lähtien uudelleen tehokkaaseen käyttöön, paikka oli päässyt autioitumaan pahasti viime vuosina. Pitää muistaa arvostaa meille suotuja loistavia tiloja, harvoilla ainejärjestöillä on yhtä etuoikeutettu asema.

isäksi eräs tietty teema on toistunut useaan kertaan tässä alkuvuoden aikana, nimittäin aikakauden päättyminen. Edeltäjäni Tero Juutilainen johti Kronosta eteenpäin erittäin

Ollos huoleton, johtajas valveil on!

taitavasti kaksi vuotta ja ainejärjestöömme oli ehtinyt syntyä uusi sukupolvi, joka ei ollut näh nyt ketään muuta puheenjohtajana. Tero hoiti hommansa erittäin hyvin ja tämä tuokin melko kovat paineet omalle työskentelylleni. “Onkohan kaikki nyt reilassa?”, “Onkohan jotain tärkeää jäänyt tekemättä?”, tälläisiä ajatuksia on pyörinyt tämän alkuvuoden ajan päässäni useat kerrat. Olen kuitenkin saanut erittäin paljon rohkaisua ja apua useilta kronoslaisilta ja vaikka välillä puheenjohtajuuden vastuu hieman painaakin, niin olen erittäin tyytyväinen että lähdin tähän hommaan. Historicuksen ex-puheenjohtajan Svanten sanoin, minulla on suuret säkit täytettävänäni ja hyvin ne aionkin täyttää.

1/2015 KRONIKKA

Jääkarhujoukkojen vaijettu perinne elää yhä Ähtärin pääkadulla sijaitsevassa Ursus-baarissa.

HILJAISET SANKARIT

Teksti: Jouni Lautiainen Kuvat: Sota-arkisto

aluaisin nostaa esille asian, josta on vaiettu jo liian kauan. Tiedän että aihe on suomalaiselle historiankirjoitukselle edelleen arka, niin kuin oli vielä kymmenen vuotta sitten ( ja osittain edelleen ) Mannerheimistä puhuminen kriittiseen sävyyn. Toistuvasti on laitoksella milloin opiskelijoiden, milloin median ja muiden tutkijoiden toimesta koitettu saada asiaa tutkimuksen alle ja käsittelyyn. Kuitenkaan ei Pulma, Siltala, Jensen-Eriksen eikä Kuisma ole suostunut ottaa aihetta tutkittavakseen. Milloin on Supo kieltänyt aiheen tutkimisen, milloin presidentin kanslia. Vaikeneminen saa kuitenkin nyt loppua ja tutkimus käynnistyä. On myös aika osoittaa kunnioituksemme niille hiljaisille sankareille, jotka sen ansaitsevat ja aion tehdä sen nyt. Suomen armeijan salaiseksi luokiteltu 12:sta Jääkarhutiedustelupataljoona suoritti jatkosodan aikana satoja salaisia tiedustelupartioita Neuvostoliiton linjojen taakse. Näillä partioilla hankitulla tiedustelutiedolla oli suuri merkitys sodan kululle. Kenraalimajuri Toivo Wilhelm Sastamala pääesikunnasta kertoo 1978 julkaistuissa muistelmissaan seuraavaa: ”Ilman Ursus-Pataljoonan toimintaa, emme olisi saaneet kenties koskaan tietää Raatteentielle matkalla olevasta viholliskolonnasta. En tiedä kuinka monta henkeä ne urheat karhut ja miehet pelastivat, mutta määrä laskettanee tuhansissa. Koko Suomi on velkaa niille kontioille.”

1/2015 KRONIKKA

irjoitukset karhupataljoonasta ovat kuitenkin harvassa. Armeija pyrki sotien jälkeen poliittisista syistä, tuhoamaan kaiken operatiivisen karhutoiminnan. Pahimman sensuurin kouriin suomalaiset karhuratsastajaveteraanit joutuivat kuitenkin presidentti Kekkosen ensimmäisellä kaudella, mutta palaan tähän myöhemmin. Jääkarhut olivat alun perin Bhutanin kuninkaan Jigme Wangchuckin lahja Suomelle vuonna 1934. Muistutettakoon että kyseisen vuoden keväällä pidettyjen valtiopäivien seurauksena P.E Svinhufvud vahvisti allekirjoituksellaan buddhalaisuuden Suomen valtionuskoksi. Eristäytynyt syvästi buddhalainen kuningaskunta halusi tämän seurauksena kunnioittaa Suomea 260:lla nuorella jääkarhulla. Ilman parempaakaan sijoituspaikkaa, karhut kärrättiin Suomen valkoisen kaartin varuskuntaan Santahaminaan. Nallet eivät jääneet kuitenkaan pelkäksi kuriositeetiksi, kun Eversti Einar Vihma kiinnostui niistä. Astuttuaan kaartin komentajaksi vuotta 1936, Eversti Vihma alkoi kouluttaa Suomen ensimmäisiä karhuratsastajia. Varsinaista oppikirjaa ei ollut, mutta Vihma käännätti kiinasta suomeksi Qing-dynastian loppuvuosien aikana kirjoitetun pandaratsastuksen oppaan, joka sattui löytymään jostain syystä Helsingin yliopiston kirjastosta. Vihma onnistui rakentamaan tehokkaan ja taistelukykyisen osaston. Talvisodan sytyttyä Suomen valkoinen kaarti kuitenkin hajotettiin

ja sulautettiin muihin joukko-osastoihin. Vihma otti karhunsa ratsastajineen ja lähti kohti itää. Karhut osoittautuivat olemaan mitä parhaita tiedustelijoita niin talvi- kuin jatkosodassa. Kesäisin karhujen turkit oli tapana värjätä turpeen, hiilen ja pihkan tahmealla sekoitteella, jotta nämä sulautuisivat paremmin metsämaastoon. Talvella tähän ei luonnollisesti ollut tarvetta. Alkuperäislähteitä varsinaisesta partiotoiminnasta on vähän jäljellä. Tehtävät olivat salaisia ja raportointi suoritettiin lähes aina kasvotusten Eversti Vihman seuraajan, everstiluutnantti Samuel-Elmer ”Hunajakeihäs” Hautakeron kanssa. Karhut kykenivät etenemään vaikeassa maastossa ja syvässä hangessa kymmeniä kilometrejä päivittäin. Näin myös ratsastajat olivat jalkapartioihin verrattuna levänneitä ja kykenivät tehokkaaseen tiedustelutoimintaan määränpäässään. Jatkosodan aikana ongelmaksi alkoi kuitenkin muodostua Neuvostoliiton järjestämät ansat. Nämä olivat nerokkaasti rakennettuja ja hyvin vaikeasti havaittavissa. Ansat saivat aikaan merkittävää tuhoa. Kersantti Matti Matinpoika Mattilan päiväkirjasta vuodelta 1941: ”11. Marraskuuta 1941: Menetimme tänään kaksi partiota, kuusi mesikämmentä ja kuusi miestä. Vihollinen on alkanut teiden lisäksi miinoittamaan myös aukeita, joita olemme käyttäneet. Ihan kuin ne tietäisivät missä aiomme kulkea.”

Suomalaisyksiköiden alkuperäinen hihatunnus (1936)

ekkonen sulki kaiken Ursus-pataljoonaan liittyvän operatiivisen aineiston ja julisti sen salaiseksi. Tutkimus aiheen ympäriltä oli kiellettyä ja tätä käytäntöä on vahvistettu näihin päiviin asti. Professori Mengelkriegen uskoo että tällä on tekemistä sodan aikana toimineen vakoojan kanssa. Mengelskriegen on selvittänyt matkustaja-asiakirjoja ja Saksan sotahistoria-arkiston aineistoja vertailemalla, että Suomesta lähtöisin ollut henkilö koitti kaupitella suomalaisia sotajääkarhun koulutusoppaita Ministerium für Staatssicherheit ( Stasin ) johtajalle Wilhelm Zaisserille vuonna 1952. Professori Melgelskriegenin mukaan Zaisser osti aineiston ja otti yhteyttä kontakteihinsa Suomessa, saadakseen lisää materiaalia. Melgelskriegenin mukaan yhteensä 18 suomalaista toimitti Stasille aineistoa sotajääkarhujen koulutuksesta ja taistelutavoista vuosien 1952-1989 aikana, vaikka kaiken salailun jälkeen tämän ei olisi pitänyt olla mahdollista.

Se oli otsikoitu как убить секретный мишка – ”Kuinka tappaa salainen nalle”.

attila arvasi oikein. Joulukuussa 2014 Sortavalan alueelta löytyi vanha Neuvostokorsu. Korsun jo romahtaneen katon alla oli mehiläisvahalla vuorattu pieni kirstu. Kirstun sisältä löytynyt vahapaperiaineisto oli säilynyt kohtalaisen hyvin. Se oli otsikoitu как убить секретный мишка – ”Kuinka tappaa salainen nalle”. Haastattelujen ja aineistoon tutustumisen jälkeen, otin yhteyttä Stuttgartin yliopiston jääkarhuhistorian professori Horst Alex von Mengelskriegeniin. Professori Melgelskriegen on maailman johtava karhuhistorioitsija. Tutustuttuaan aineistoon professori oli vakuuttunut että kyseinen vakoilutoiminta Neuvostoliiton hyväksi liittyy laajempaan tapahtumasarjaan sodan jälkeen. Karhujen ja ratsastajien kohtalo sotien jälkeen oli karu. Ei fanfaaria ja juhlaa, mitä perinteinen sotahistoriankirjoitus haluaa antaa ymmärtää. Ratsastajat saivat kuulla kuiskailuja ”liian pitkästä ajasta vihollislinjojen takana”.

Suurin osa Ursus-Pataljoonan kaupunkeihin ja epäilyihin kyllästyneistä taistelijoista ja karhuista muutti 50-luvulla Etelä-Pohjanmaalle Ähtäriin. Ähtäri onkin edelleen Suomen niin kutsuttu karhupääkaupunki. Näille sankareille ei kuitenkaan edelleenkään pidetä kulkueita tai paraateja. Suomen historian aikana yhtäkään jääkarhua ei ole kutsuttu itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Tämä vääryys on aika korjata. On myös tärkeää saada vastaus kysymyksiin: Kuka sodan aikainen vakooja oli? Miksi kaikki Ursus-aineisto on salaista? Mitä Kekkonen pelkäsi paljastuvan? Näihin kysymyksiin meidän täytyy vihdoin ottaa kantaa. Kenraalimajuri Toivo Wilhelm Sastamalan sanoin: Koko Suomi on velkaa näille kontioille.

1/2015 KRONIKKA

Raikkaita makuja kev채isiin hetkiin Resepti & Teksti: Teemu Viljanen Kuvat: Jussi-Pekka Kotilainen

1/2015 KRONIKKA

Kasvisnoodeliwokki 2 hengelle: 2 porkkanaa nippu kevätsipulia purjo inkivääriä puolikas chili 1 kynsi valkosipulia 2 maustamatonta nuudelilevyä seesamiöljyä hunajaa soijakastiketta 1 lime Vaiheet 1. Pilko porkkanat, kevätsipuli ja noin 8 cm pala purjoa. Poista chilistä siemenet ja pilko, raasta inkivääri ja hienonna valkosipuli. 2. Kuullota chiliä, inkivääriä ja valkosipulia seesamiöljyssä. Lisää porkkana, kevätsipuli ja purjo. Kypsennä kunnes suutuntuma on sopiva. 3. Keitä nuudelit keitinvedessä, johon on lisätty ripaus seesamiöljyä. 4. Paista nuudeleita hetki pannulla. 5. Sekoita nuudelit ja kasvikset, mausta hunajalla, seesamiöljyllä, soijakastikkeella ja limen mehulla makusi mukaan. 6. (Halutessasi lisää ruokaisuutta reseptiin, lisää esim. kanaa, kuullotettuja cashewpähkinöitä tai katkarapuja.) 7. Nauti

Vuoden seuraava ravintolapäivä on 16.5. Ilmoitaudu ravintolotsijaksi tai etsi mieleisesi kokkaajat www.restarauntday.org/fi

1/2015 KRONIKKA

HUMANISTIFANTASIAA Kronikka katsasti alkuvuoden speksit. Historiallisilta flopeilta vältyttiin, mutta eipä yhteiskuntaakaan pelastettu. Teksti: Eeva Toivanen Kuvat: Lotta Vuorio & Jussi Välipirtti

umanistispeksi on vielä kovin nuori moniin muihin verrattuna, mutta useamman vuoden ilotteluja nähnyt on jo ehkä huomannut, että sen parasta antia on visuaalisuus. Tänäkin vuonna maskeeraus, puvustus ja lavastus häikäisivät ammattimaisuudellaan ja viimeistelyllään. Mitä muuhun tulee niin, noh, ihan kivaa. Pe(i)lin nimeä kantava speksi sijoittui pelimaailma Consoliaan, jossa joskus menneisyydessä on elämöinyt paha noita Mezereum, jonka on kukistanut ja lukinnut taikapeiliin urhoollinen sankaritar Rosales. Vuosien auvoisa elo kuitenkin särkyy kun erinäisten vaiheiden kautta Mezereum tekee paluun ja Consolia on jälleen uhattuna. Apuun kaivetaan mm. vanha mahtivelho Al Zheimer sekä toisesta ulottuvuudesta löydetty nörttipoju Kerkko. Kuulostaako tutulta? Käsikirjoittajilla on epäilemättä ollut lystiä erinäisiä epookkeja ja kliseisiä fantasia-aineksia yhdistellessä, mutta olisiko vähempikin riittänyt? Humanistispeksin tarina ja tapahtumat ovat melko lailla (pleikkarittoman) parikymppisen opiskelijan kokemusmaailman ulkopuolella, ja etenkin loppua kohti homma lähtee täysin lapasesta kun katsoja ei enää tiedä kuka on kenen isä ja mistä taikakapineesta mikäkin tsädääm kuuluu. Toisaalta tämä speksi ei ota itseään liian vakavasti. Eeppisyys on tosiaan viety yli muun kuin humanistin sietokyvyn, mutta sille ollaan myös valmiita naureskelemaan. Vaikka osa biisien sanoituksista olikin melko kiusallista kuunneltavaa ja dialogi toisinaan kömpelöä, olivat näyttelijät kiitettävän valmiita omstarttaamaan ja niistä kehkeytyikin speksin kantava voima.

1/2015 KRONIKKA

Kronostyttöjen sydämiä valloittanut nörttipoju Kerkko flexaa taikapeilin edessä

Myös bändi ja laulajat suorittivat tasaisen mallikkaasti. Loppuun hoilotetaan pokemonin tunnarin tahtiin että ystävyys voittaa ja halihalipusipusi. Kyse on kuitenkin speksistä, ja sen pääidea lienee yhteiskuntaa luotaavan taiteen sijasta saada katsojansa hyvälle tuulelle ja esiintyjät ylittämään itsensä. Näissä molemmissa humanistispeksi pääsee viimeiselle levelille ja maaliin.

VALTSIKATODELLISUUS

Valtsikan puolella oltiin vaan ja hengailtiin.

iinä missä Humanistispeksi liihottelee prinssien ja mahtivelhojen maailmoissa, Valtsikan speksi näyttää katsojalle teinin keskisormea huolto-aseman peliautomaatilta. ”Muusun elämä ja teot” kertoo nimensä mukaan Muusu-nimisen tytön kasvutarinan auton turvaistuimelta koulun kovisjengiin, ensirakkauden huumasta suhdekriiseihin ja sieltä pohtimaan tulevan elämän suuntaa ja ympäristön kasvavia vaatimuksia. Valtiotieteilijät ammentavat tarinansa läheltä, arkielämän ongelmista ja kasvun risteyskohdista. Ensimmäinen näytös on tasapaksua taaperrusta. Lapsi-Muusu seikkailee satumaailmassa ja huutaa ”äiti mä en haluuuu!” vähän turhankin monta kertaa. Teini-Muusulla on pissiskavereita ja paineita piirtää graffiteja. Juoni etenee, mutta kaikkea potentiaalia esimerkiksi röökijengin kommelluksista ei hyödynnetä. Välillä huomaan pikku sunnuntaipöhnässäni ajattelevani kauppalistaa ja proseminaarin sisällysluetteloa. Puolikas loppuu Muusun ja hipsteripojun rakastumiseen ja yhteiseen balladiin. Oikein kiva, mutta jotenkin odotukset paljon puhutulle Valtsikan speksille olivat korkeammalla.

Toinen näytös nostaa koko roskan aivan uudelle tasolle. 22-vuotias Muusu on töissä huoltoasemalla ja miettii mitä elämällään tekisi. Ensin lauletaan itseironiseen sävyyn poliitikon urasta ja sitten päästään koko speksin nautittavimpaan kohtaukseen: lavalle marssitetaan some-symboli toisensa perään ja Muusulle pidetään tiukka oppitunti siitä, miten rakentaa täydellinen oman elämänsä menestyjä. Osansa irvailusta saavat niin avokadopasta, fitness-buumi, maailmanparannus kuin muka nöyrät statuspäivityksetkin. Tämän jälkeen Valtsikan speksi on hetken jopa vihainen: Muusu kokee tehneensä kaiken mutta mikään ei riitä. Hetkittäin Muusun elämä ja teot on jo niin vakavissaan aiheensa kanssa, että speksimäisyys unohtuu, eikä omstarteille jää kunnolla tilaa. Siinä missä humanistispeksin hahmoissa oli komiikkaa ja varaa itseironialle, Valtsikan speksi ottaa itsensä ehkä hetkittäin liiankin tosissaan. Kuitenkin sen analyysi somen, menestyspaineiden ja perheen perustamisen keskellä läkähtyvästä nuoresta aikuisesta osuu ja uppoaa, kai ne siellä alamäessäkin jotain osaa.

1/2015 KRONIKKA

Runoillut: Comte de Amour

TALVIRUNO

ies räntäsateessa hymyilee kikattavat kaunottaret ohitse keimailee fuksitytöt miehen ohittaa eivätkä tämän hymyä huomaa mies olen minä

äntäsade pian hellittää mut siltikään ei ala loistaa aurinko tähän risukasaan koska vieraanain on ainiaan epätoivo

iima tärisyttää ikkunaa lumipyry tuskani hautaa vaan lohtua en löydä millään fuksityttöjä verkossa stalkkaan yksin ruudulle hymyilen

Kronikka julkaisee tänä vuonna sykähdyttävän neliosaisen runokokoelman. Vaan kuka on tuo mystinen Comte de Amour riipaisevien säkeiden takana?

1/2015 KRONIKKA

Kronikka <3 Specia

Generalistina työelämään

yöllistyminen saattaa huolettaa generalistialojen opiskelijoita. Yleisakateemiset taidot ja laaja osaaminen mahdollistavat kuitenkin työllistymisen helpommin etenkin taloudellisesti epävarmoina aikoina. Työllistyminen ei ole mihinkään tiettyyn alaan sidottua ja pienellä täydennyskoulutuksella osaamista voi suunnata eri tehtäviin ja toimialoille. Laaja koulutus mahdollistaa myös organisaation sisäisen siirtymisen tehtävästä toiseen. Työllistymiseen liittyviä teemoja on kuitenkin hyvä pohtia jo opiskeluaikana ja huolehtia oman työllistyvyyden ylläpitämisestä läpi opintojen ja työuran.

o opintojen alussa kannattaa etsiä tietoja eri uramahdollisuuksista ja tutustua kenttään monipuolisesti. Jos jokin ala alkaa kiinnostaa, voi työtehtäviä kokeilla esimerkiksi työharjoittelun muodossa. Myös sivuainevalinnat ovat tärkeässä roolissa. Kannattaa valita itseään kiinnostavia aineita, mutta kuitenkin niin, että kokonaisuudesta muodostuu järkevä osaamispaketti, josta löytyy yleisakateemisten taitojen lisäksi myös tietyn alueen substanssiosaamista. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi liiketalous, tietojenkäsittely tai johtaminen. Lisäksi on hyvä huolehtia, että tietotekniset taidot ovat ajan tasalla. Valtaosassa asiantuntijatehtäviä vaaditaan muun muassa sujuvaa excelin käyttöä.

rittäin tärkeitä työllistyvyyden tekijöitä tutkinnon lisäksi ovat oman alan työkokemus, verkostot sekä luottamus omaan osaamiseen. Lyhempikin pätkä oman alan työkokemusta esimerkiksi kesätyön tai harjoittelun merkeissä parantaa työllistymismahdollisuuksia merkittävästi. Avoimiin työpaikkailmoituksiin vastaamisen sijaan kannattaa soittaa suoraan kiinnostaviin organisaatioihin ja tiedustella työmahdollisuuksia. Erityisesti yritys- ja järjestökentällä on paljon tarvetta projektiluontoisille työsuorituksille. Moni asiantuntijatyöpaikka löytyy verkostojen kautta. Kaverilta kuulee vapautuvasta paikasta tai vanha ainejärjestökollega suosittelee sinua esimiehelleen rekrytilanteessa. Kontakteja ei voi olla liikaa ja verkostojen aktivointi ja näkyvyys LinkedInissä kannattaa ehdottomasti ottaa haltuun.

ärkeintä on kuitenkin oma asenne ja itseluottamus työnhakutilanteissa. Rekrytointitutkimukset osoittavat, että merkittävin yksittäinen tekijä työllistymisessä on hakijan asenne ja erityisesti motivaatio. Luota omaan osaamiseesi, anna innostuksen näkyä ja ennen kaikkea tuo selkeästi esille, että olet motivoitunut työskentelemään juuri siinä organisaatiossa, josta tehtävää haet. Kirjoittaja on humanisteja työelämässä edustavan Specian järjestöasiamies Hanna-Mari Koski

1/2015 KRONIKKA

Toivakan I hallitus

Gotta catch ‘em all! Kuinka monta sinä tunnistat? Teksti: Juho Toivakka Kuvat: Lauri Korkeamäki

usi kuningas, Juho “Suur-norppa” Toivakka katsoo valtakuntaansa. Hän ihailee sen laajuutta ja loistokkuutta. Hän muistelee viime vuoden rankkoja taisteluja. Vanha kuningas oli ollut voimakas, mutta viimein saccus magnus voitettiin ja Ikuinen säkkidynastia oli viimein syrjäytetty. Uusi kuningas on koonnut ympärilleen loistokkaan hovin ja sen turvin valtakunta elää uutta kultakauttaan. Tehtävässään hallitsijana häntä auttaa kuninkaan käsi, varapuheenjohtaja Janne Luostarinen. Heidän työnjakoaan kuninkaana ja tämän neuvonantajana kuvaa kuuluisa lausahdus: “The king shits and the hand wipes”.

altakunnan raha-asioista pitää huolta rahamestarimme Katri, jolla tuntuu aina olevan kirjanpitoloitsuillaan keino taikoa lisää varoja kuin tyhjästä. Kirjanpidosta puheen ollen, kaikki tärkeimmät pergamentit raapustaa taitava pääkirjurimme Aino, joka ei jätä pienintäkään yksityiskohtaa huomiotta. Tehokas

1/2015 KRONIKKA

tiedonkulku on minkä tahansa toimivan valtakunnan perusedellytys ja siinä johtajallamme onkin käynyt melkoinen tuuri: kuiskausten mestari Arttu tietää kaiken tietämisen arvoisen ja pitää huolen että kaikki tarpeellinen päätyy kansan tietoon. Kronoksen valtakunnan opintoasioitakaan ei ole jätetty huomiotta. SuurMaesterimme Mikko ja Karoliina valvovat, että oikeanlaiset kurssit järjestetään, kun taas Oppiainevastaava Marie pitää huolen, että opettajakuntakin pysyy tyytyväisenä.

okaisessa valtakunnassa kuuluu toki olla myös hauskanpitoa, jotta kansa pysyy tyytyväisenä. Tästä huolehtivat uskollisesti juomanlaskijamme Henna ja Mari, joiden järjestämät karnevaalit ja juhlat jatkuvat aina aamun sarastukseen asti. Perinteikkäät aateliston pöytäjuhlat ovat pitomestariemme Saran ja Kultsin vastuulla. Niissä ruokaa ja juomaa, sekä laadukkaita esityksiä tuntuu

riittävän loputtomiin. Kuningaskuntamme syntymäpäivää juhlistavat vuoden suurimmat kestit, ja tämän hulppeuden taas järjestävät vuosijuhlavastaavamme Karoliina ja Sonja

okainen kuningaskunta tarvitsee toimiakseen myös uskollisia varainkerääjiä. Tämän vaativan ja tärkeän työn hoitavat astiankantajamme Heikki ja Aleksanteri. Valtakuntaamme saapuu joka vuosi joukoittain uusia asukkaita ja heidät ottavat vastaan tutormestarimme Joona ja Hilda. He tutustuttavat nämä niin kutsutut “fhuksit” valtakuntamme tavoille ja näyttävät heille salaiset riittimme. Kuningaskunnallamme on myös useita rajanaapureita ja heihin on perinteisesti pidetty (hyvät) välit. Tästä ovat vastuussa taitavat valtakunnan diplomaatit Karoliina ja Atte. Mutta entäpä sitten valtakunnan työläisten tilanne? Ajankohtaista informaatiota tästä kuninkaalle toimittavat alati markkinoita silmällä pitävät työelämä ja AE-vastaavamme, eli orjakauppiaat Jouni ja Teemu. Virkamiehillemme niin kovin tärkeitä arkistoja hoitaa tänä vuonna kuninkaallisen kirjaston hoitaja, arkistoja matrikkelivastaava Taru. Uusi on tärkeää, niinpä määräsi kuningas jälleen uskaliaimmat uroonsa etsimään tuoreita metsästysmaita ja valloituskohteita. Hovia tämän vuoden seikkailuihin johdattavat tutkimusmatkailijamme, excursiovastaavat Eetu ja Otto.

isimmätkään matkat tahi kosteimmatkaan pidot eivät olisi mitään, ellei joku kirjaisi

kaikkia yksityiskohtia, aina niihin raskauttavimpiin asti. Kuninkaallista Chronikkaa kirjoittavat tänä vuonna chronikoitsijat Jussi, Mikko ja Eeva. Valtakunnan kulttuuritarjonnasta vastaavat taas hovitaiteilijamme Karri ja Margareta, jotka ovat luvanneet tarjota hoville ja alamaisille mitä uskomattomimpia elämyksiä.

itä olisi kuningaskunta ilman loistokkaita turnajaisia, joissa valtakunnan parhaat mittelevät? Tämän huvin järjestämisestä vastaavat tänä vuonna raavaat turnajaismestarimme Elmeri ja Niksu. Valtakunnan luonnon säilymisestä pitää huolen metsänvartija, tänä vuonna tätä jaloa tehtävää suorittaa Essi. Valtakunnan lait ja säädökset kodifioi lainsäätäjämme, tasa-arvo ja yhdenvertaisuusvastaava Ilkka. Olkoon siis kuninkaamme ja kaikki hänen alamaisensa yhdenvertaisia lain edessä!

altakuntamme lonkerot ulottuvat kaikkialle, myös merten taakse. Varmistaakseen menestyksensä nyt ja tulevaisuudessa on kuningas asettanut Braavosin pankin hallitukseen historiallisen yhdistyksen hallituksen jäsenen, Ville Vuorensolan. Mutta entä syrjäytetty kuningas? Mitä hänelle kävi? Jalomielinen hallitsijamme ei suinkaan teloittanut häntä, ei. Tero I on karkoitettu valtakunnan kaukaisimpaan luostariin punomaan juonia muiden menneiden lordien ja kuninkaiden kanssa alumnivastaavan ominaisuudessa.

“Uusi kuningas katsoo valtakuntaansa Hän ihailee sen laajuutta ja loistokkuutta.”

1/2015 KRONIKKA

Teksti: Mikko Koskela & Eeva Tolvanen Kuvat: Jussi-Pekka Kotilainen

MARJOMAAN MAAILMA

1/2015 KRONIKKA

Risto Marjomaan hymy ei hevillä hyydy

istoria-aineiden yliopiston lehtorin Risto Marjomaan työhuoneessa vallitsee yksinkertainen, itämaisen gurun huoneen henki: kirjahyllyt ovat tyhjät, työpöydällä hurisee yksinäinen tietokone. Tuolejakaan ei huoneessa riitä kolmihenkiselle toimittajakunnalle, vaan niitä joudutaan noutamaan Topelian toisen kerroksen käytävältä. Työhuoneen askeettisuuden selityksen vaihtoehdot vaihtelevat yliopiston resurssipulan ja tehtävän väliaikaisuuden välillä. Marjomaa hoitaa tehtävää väliaikaisesti vain heinäkuuhun asti, jolloin valitaan uusi yliopistonlehtori. Herra on kuitenkin yksi tehtävään hakeneista 22 kandidaatista ja hän auliisti myöntääkin, että kiinnostusta jatkaa Topelian historiakäytävällä olisi. ”Jotenkin kolahti tulla tänne. Panu Pulma on tuossa ja mun entisiä opettajia – ja Hanneskin oli vielä syksyllä tuossa. Ekaa kertaa kun tänne tulin lokakuussa, kyllä se jotenkin kolahti tulla takaisin omalle laitokselle.” Jos tehtävään valittaisiin luentojen suosion perusteella, Marjomaalle tuskin haastajaa löytyisi. Jo liki myyttiseen maineeseen kasvanut syksyllä pidetty Maailman historian käännekohdat -kurssi keräsi lähes satapäisen osallistujajoukon ja olikin tyypillinen Marjomaan kurssi:

1/2015 KRONIKKA

laaja-alainen, isoja kokonaisuuksia käsittelevä luentosarja, jossa oli tarjolla jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea. Vaikka kurssia saatettiinkin kritisoida liiankin laajaksi, haluaa Marjomaa pitää kurssinsa juuri tällaisina. ”Valitsen luennot sen mukaan, että yritän valita sellaisia, joista olisi jotain hyötyä. Sellainen joka sopii johonkin kohtaan [opintokokonaisuudessa] ylipäätään, ja opiskelijoille mahdollisimman laaja-alaisesti, ei mitään spesifiä aihetta”, hän toteaa ja muistaa myös huomioida ainaisen taloudellisen puolen: ”Koska se on parasta resurssien käyttöä. Jos kuulemassa on viisi tai viisikymmentä, niin periaatteessa se on luennoitsijalle sama työ, mutta kymmenen kertaa enemmän tuottoisaa.”

arjomaa myöntää nauttivansa esiintymisestä opetustilanteessa. Siirryttäessä muistelemaan hänen omia opiskeluaikojaan Kronoksen syleilyssä 1980-luvun lopussa selviää myös, että näitä taipumuksia hänellä oli jo silloin muun muassa ennustaessaan opiskelijatovereilleen tarot-korteista. Toisaalta Kronoksen toimintaa kuvaillessaan Marjomaa korostaa yhtä puolta yli kaiken. ”Jos ajatellaan Kronos-juhlia, niin olihan se erilaista. 80-luvulla oikeastaan Kronos oli tämmöinen epävirallinen bilejärjestäjä. Mä olin Kronoksessa epävirallisena bileiden jälkeisenä

Yliopiston henkilökunnan inhorealistista nykypäivää

siivoojana, etenkin kun mä olin ainoa, joka oli selvin päin enää viiden aikaan aamulla.” Marjomaa toimi myös juomamyynnin puolella ja oppi piilottamaan kassalippaan salamannopeasti roskikseen, jos poliisit tulivat käymään Uuden ylioppilastalon kolmannessa kerroksessa, jossa Kronoksella tuolloin oli tilat. Niin, olihan se kovin erilaista kuin nykyisin.

aikka tarot-ennustaminen ja aamuöinen siivoaminen jäivätkin, niin opiskeluajoilta mukaan tarttui tutkinnon ja sotahistoriakiinnostuksen lisäksi tyttöystävä, nykyinen vaimo. Häämatkana Marjomaa pääsi toteuttamaan pitkällisen haaveensa maailmanympärimatkasta. Kyseessä oli satapäiväinen reissu, joka koostui pysähdyksistä niin eksoottisemmissa paikoissa kuin Keniassa, Nepalissa ja Fidžisaarilla kuin myös urbaanimmin Yhdysvalloissa, jossa matkayhtiön politiikan vaatimuksesta täytyi pysähtyä kahdesti. Budjetti toki tuotti ongelmia, kun alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen matkalle lähtikin kaksi ihmistä yhden sijaan. ”Meillä oli 60 dollarin päiväbudjetti, kahdelle”, Marjomaa toteaa. Pariskunnan ainoa matkatavara oli pikkuinen reppu, jonka sai käsimatkatavaroihin mukaan. Kokeneelle matkaajalle, jolta löytyy yli 70 vierailtua valtiota

Risto Marjomaa, mitkä kolme kirjaa kaikkien tulisi lukea? 1. Joseph Conradin Pimeyden sydän

2. B. Travenin Sierra Madren aarre 3. William Shakespearea, esimerkiksi Macbeth. Kerro vitsi! “Kapitalismissa ihminen sortaa toista, mutta kommunismissa tämäkin on päinvastoin. Se on ehdottomasti täydellinen.” Minkä kappaleen laulaisit karaokessa ja kenen laitoslaisen kanssa? “Kansainvälisen duettona Mirkka Lappalaisen kanssa.” 1/2015 KRONIKKA

repertuaaristaan, matkan suurin yllätys ei kuitenkaan löytynyt Intiasta, Thaimaasta tai Meksikosta. ”Kaikista pahin kulttuurishokki oli Los Angeles. Paljon on tullut nähtyä, mutta Los Angelesin voittanutta ei ole. Se oli ihan toiselta planeetalta.” Marjomaa päivitteleekin pitkään Los Angelesin kaupungin epätodellisuutta. Jo ensimmäisen parin tunnin aikana kaupungissa hän ehti seurata television rikoskanavalta parin korttelin päässä tapahtunutta panttivankitilannetta ja huomata, kuinka jalkakäytävä loppui keskellä moottoritietä. Hän myöntää, ettei saanut kaupunkiin mitään otetta.

”Kaikki tyypit, jotka siellä kulkivat, olivat karanneet jostain Hill Street Bluesin kuvauksista”

”Kaikki tyypit, jotka siellä kulkivat, olivat karanneet jostain Hill Street Bluesin kuvauksista”, Marjomaa kuvailee värikkäällä tyylillään.

os Los Angeles olikin Marjomaalle urbaani painajainen maan päällä, niin mieleenpainuvimman kokemuksensa ”kaupunki-ihminen, joka ei tarvitse autoa” on saanut Saharan autiomaassa. Sinne päästäkseen hänen täytyi tehdä kaksikin reilimatkaa havaittuaan ensimmäisellä yrittämällä, että Marokosta käsin hiekkaerämaa olikin Algerian vastaisen rajan väärällä puolella. Lopulta Saharan saavutettuaan oli se kuitenkin kaiken odotuksen arvoinen. ”Missään ei ole mitään eikä kuule mitään”, Marjomaa muistelee ja huomauttaa jälleen, tällä kertaa positiivisessa sävyssä: ”Se on ihan oma juttunsa.” Palataan vielä hetkeksi yliopistomaailmaan ja pieneen, askeettiseen työhuoneeseen. Puhuttaessa tämänhetkisestä tutkimuksesta ja projektista selviää, että Marjomaa kirjoittaa kuten opettaa: isoja kokonaisuuksia. Hän paljastaakin, että hänen seuraava teoksensa ei ole enempää eikä vähempää kuin maailmanhistoria. Toki ajanhenkisesti hänellä on tässäkin mahtiteoksessa kantava teema. ”Sen idea olisi kuvata sitä, miten tämä meidän nykyinen maailma on syntynyt globalisaation kautta vuosituhansien aikana”, hän tiivistää. Innokkaimpien on kuitenkin syytä vielä malttaa mielensä, sillä Marjomaa on menossa vasta roomalaisten aikakaudessa. Opettaminen ja muut keikkatyöt hidastavat työn edistymistä, mutta vakaa aikomus hänellä on työ valmiiksikin joku päivä saattaa.

1/2015 KRONIKKA

Eikä se hyydy jazzillakaan

Mutta katsotaan ennen sitä, miten yliopistonlehtorin valinnassa käy, ja eiköhän vielä ole luvassa lisää huippusuosittuja luentokurssejakin.

Kronos maailmalla - Jennin Venetsia Jenni Räikkönen on historian kandivaiheen kolmannen vuoden opiskelija ja vaihdossa koko lukuvuoden Venetsian Ca’ Foscarin yliopistossa. Nyt täynnä on 6 kk ja vaihto jatkuu vielä kesäkuun puoliväliin. Olen löytänyt… kaupungin josta kaikki ovat kuulleet ja josta kaikilla tuntuu olevan mielipide, mutta joka on niin paljon muuta kuin mainoksien romanttinen häämatkakohde tai kauhuleffojen salaperäinen tapahtumapaikka. Kliseistä ehkä, mutta Venetsia on yksi iso ristiriita: samaan aikaan turistien italialainen disneyland ja toisaalta elävä ihmisten asuttama kaupunki ja jonkun koti. Venetsia on historian ja nykyajan kiero kohtauspaikka. Pulujen, koirien ja rottien kaupunki. Ulkomaalaisten pittoreski unelma ja italialaisten loistavan menneisyyden päiväuni. Eeppisintä tähän mennessä on ollut… ensimmäinen aqua alta, joka painui mieleen aika lähtemättömästi: heräät yöllä aamuyöstä tulvasta varoittavaan sireenin ääneen ja sydän hakaten kurkistat ikkunasta ulos vain pettymään muuttumattomaan kanaalimaisemaan. Aamulla tuttu koulureitti on 15 cm veden peitossa, kahlaat kouluun kuin pikkulapsi kumppareissa riehuen, tervehdit vastaan tulevia kaloja ja vaivaat loppupäivän aivojasi sillä miten kummassa talot pysyvät pystyssä tässä oudossa hukkuvassa kaupungissa. Paikalliset miehet… ovat around viisikymppisiä tai vanhempia, venetsian suhisevaa x kirjaimia täynnä olevaa murretta höpöttäviä ja alkoholiin meneviä, jotka näkee yleensä äänekkäässä miesporukassa kanaalien varrella pitämässä taukoa töistä. Ja sanotaanko että mitä italialaisiin miehiin tulee yleisesti, niin stereotyyppinen kuvani ei ole ainakaan vielä muuttunut merkittävästi ;) Opiskeluissani… olen päässyt sukeltamaan Venetsian historiaan, italian kieliopin koukeroihin ja jopa Neuvostoliiton taidehistoriaan, mutta en kuitenkaan koe läpikäyneeni suurta valaistumista (kyllä Suomessa vaan opiskelu on hyvällä mallilla!). Olen saanut yllättyä siitä kuinka paljon ulkomaalaisia opiskelijoita kaupungista löytyy ja toisaalta siitä kuinka huonosti italialaiset professorit osaavat puhua muuta kuin italiaa.

Olen myös saanut jauhaa kansallisia stereotypioita täydelliseen kyllästymiseen saakka. Mutta puolustukseksi italialaista yliopistojärjestelmää kohtaan on sanottava että kaiken kaikkiaan olen yllättynyt siitä kuinka kaikki tuntuu lopulta toimivan ja pysyvän kasassa – italialaisen hankalalla ja monimutkaisella tavallakin. Vähiten olen vaihdossa ollessani kaivannut… Suomen talven pimeyttä ja ylimääräisiä toppakerroksia, suodatinkahvia ja kallista viiniä. Asioita joita olen vähiten kaivannut on itse asiassa yllättävä vaikea keksiä.

1/2015 KRONIKKA

Nyt graduttaa! Kronikka pyysi maisterivaiheen opiskelijoita avautumaan hieman gradun teon ihanuudesta ja kurjuudesta.

1. Isoäidilleni selittäisin graduni käsittelevän... 2. Gradun tekemisessä parasta on... 3. Gradun tekemisessä eniten hajottaa... 4. Olen jo kertaalleen harkinnut aiheestani luopumista, mutta...

Jarna Hietanen: 1. ...keitä olivat 1800-luvun lopun suomalaiset työläis- ja käsityöläistaustaiset ylioppilaat: mikä oli heidän sosiaalinen taustansa, millaisista perheistä he tulivat, mistä he olivat kotoisin jne. 2. ...että pääsee syventymään johonkin itseään kiinnostavaan aiheeseen niin kokonaisvaltaisesti, että tietojen etsiminen arkistolähteiden syövereistä tuntuu hauskalta ja lisäksi itse huomaa tuntevansa gradunsa aihepiirin hyvin. 3. ...että tällä hetkellä gradun kirjoittamiselle on mahdotonta löytää aikaa muiden opintojen keskeltä. Lisäksi tehdessäni arkistotyötä hajotti kovasti, jos arkistolähteistä ei millään löytynyt etsimiäni tietoja, rippikirjan sivuja oli väsyttävän paljon läpikäytäväksi sekä huomioitavia asioita muistui mieleen jatkuvasti lisää. 4. ...en kyllä muista, olenko sittenkään. Seminaarissa graduaiheen miettiminen otti aikansa, mutta ohjaajilta sain hyviä vinkkejä ja innostuin aiheestani. Tutkimuskysymykset ovat kyllä matkan varrella muuttuneet jonkin verran.

1/2015 KRONIKKA

Kuvassa Janne Ridanpää pölyttyy arkistossa. Kuvan arkisto ei liity gra

aduun.

Janne Ridanpää: 1. ...vanhaa arvokasta setää [Leo Mechelin], jonka haudalle ei enää kukaan muista viedä kukkia. Ensin pitäisi tosin selittää, mikä on gradu. 2. ...että voi sanoa tekevänsä gradua. Näyttää ja kuulostaa pätevältä - aivan kuin olisi juuri valmistumassa. Totuus on kuitenkin jossain seminaarityön ensimmäisen ja toisen sivun välillä. 3. ...edellisessä kohdassa kuvailtu itsepetos. 4. ...isojen poikien on valmistuttava joskus. Ei se pyörittelemällä parane.

Jenni Järvinen: 1. ...Helsingin ja Hämeenlinnan 1700-luvun oikeushistoriaa ja erityisesti sellaista oikeuselintä, joka käsitteli mm. varkauksia ja väkivaltatapauksia, joissa oli osallisina järjestysvallan edustajia. 2. ...se tunne, kun palaset vain loksahtavat paikoilleen ja gradutiedostoon saa kirjoitettua muutakin kuin puppulausegeneraattorin avulla tuotettua tekstiä. Parasta on myös se, kun saa ratkottua haastavan aiheen tuottamia ongelmia yksi toisensa jälkeen. 3. ...writer’s block. Tällä hetkellä hajottaa myös arkistossa istuminen (siellä on kylmä, penkit ovat epämukavat ja ne puuvillahanskat ovat vain kaikin puolin epäkäytännölliset) sekä se, ettei omasta aiheesta oikein ole tutkimuskirjallisuutta. 4. ...koska uskon sangen vakaasti tutkivani lähes uniikkia aihetta, en halua, että kukaan muu koskee siihen (my precious!). Ja koska graduaiheeni tutkiminen lähti liikkeelle jo proseminaarista, ei tätä pitkää yhteistyötä vain raaski heittää romukoppaan, vaikka se kuinka hajottaakin.

1/2015 KRONIKKA

Teksti & kuvat: Ville Vuorensola

Kyyneleitä ja demokratiaa

Occupy Central mielenosoitukset Hongkongissa

ieni lieriö lentää ihmisjoukon keskelle ja muutamassa sekunnissa kyynelkaasu valtaa koko kadun, pieni tuulenvire tuo kaasun myös kauempana seisovien keskuuteen. Ihmiset juoksevat ja huutavat. Erikoisena lisänä väkijoukko käyttää sateenvarjoja suojana niin pippurisumutetta kuin poliiseja vastaan. Nyt ei kuitenkaan olla Kiovassa tai Kreikassa vaan Hongkongissa. Occupy Central mielenosoituksen ensimmäinen ilta on huipentumassa. Seuraavien tuntien aikana Hongkongin keskustaan tulvii lukematon määrä ihmisiä, tuhannet muuttuvat kymmeniksi tuhansiksi.

opiskelupaikan perässä”. Paikallisten ei kannattanut edes harkita jatko-opiskelua, koska mannerkiinalaiset veivät automaattisesti ahkerimpina kaikki paikat. Kun Hongkong siirtyi brittien omistuksista osaksi Kiinaa erityishallintoalueena vuonna 1997, Kiinan Kommunistinen Puolue lupasi toteuttaa ”asteittaisia demokraattisia uudistuksia”. Kaiken piti huipentua vuoden 2017 kaupungin johtohenkilön (Chief Executive, vastaa Suomen pääministeriä) vaaleihin, jossa

Hongkongin mielenosoitusten varjopuolet olivat selvät myös kommunistijohdolle

Hongkongin asukkaat, joista monet suhtautuvat muutenkin kommunistiseen Kiinaan epäilyksellä, kokivat tulleensa petetyiksi. Protestit olivat vain osa laajempaa prosessia, jossa hongkongilaiset etsivät omaa identiteettiään.

jokaisella äänestäjällä on ensimmäistä kertaa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Näennäisestä demokratiasta huolimatta Pekingistä tuli päätös, että ”erityinen komitea” nimittäisi ehdokkaat vaaleja varten.

Yllätyin, että suurin osa asuntolassani asuvista paikallisista suhtautui mannerkiinalaisiin hyvin persumaisella tavalla: ”Ne ”heinäsirkat” tulee tänne vaan ilmasen terveydenhuollon ja

Monelle nuorelle kyse oli kaupungin tulevasta kohtalosta. Eräs paikallinen kaverini totesikin, että ilman aitoa demokratiaa hän ei näe toivoa tulevaisuudelleen Hongkongissa ja muuttaa

1/2015 KRONIKKA

Mielenosoittajat leiriytyivät keskustaan pysyäkseen jatkuvasti tapahtumien polttopisteessä.

pois heti kun mahdollista. Yliopistoväki on luonnollisesti demokratian eturintamassa, mutta tulevaisuutensa vuoksi erityisesti yliopisto- ja lukio-opiskelijat toimivat aktiivisesti protesteissa. Esimerkiksi Hongkongin Yliopiston opiskelijakunta täytti protesteja varten sen hallussa olleen rakennuksen täyteen tavaraa (telttoja, kuivamuonaa) ja neuvoi suoraan sähköposteissaan opiskelijoita jättämään luennot ja menemään hallintokortteliin protestoimaan.

maan asuntolaani laitettiin ulkoseinälle valtava protesteja tukeva banderolli. Ensimmäisenä iltana järjestettiin myös eräänlainen hätäkokous, johon kaikki saivat osallistua. Paikalle valui koko ajan lisää protesteista tulleita kertomaan kokemuksistaan ja tunnoistaan. Opiskelijoiden kertomukset olivat emotionaalisia. Monet kokivat menettäneensä viimeisen toivonkin Hongkongin demokratisoitumisesta ja kuinka he eivät enää tunnistaneet omaa kaupunkiaan, muutama jopa purskahti itkuun kesken kokouksen. Protestit jatkuivat kuukausia, kunnes lopulta kuivuivat kokoon ja poliisi purki varsin pienen draaman jälkeen mielenosoittajien leirit. Ajan myötä Occupy-liike menetti suosionsa.

Yleisesti ihmiset totesivat kolmen kuukauden jälkeen, että kannattavat ideaa protestien taustalla, mutta se on jatkunut jo liian pitkään. Tätä mieltä olivat myös monet yliopistolaiset, joita haastattelin. He eivät kuitenkaan uskaltaneet uhmata yliopistolaisten enemmistöä ja erityisesti äänekästä ylioppilaskuntaa. Mitenköhän helsinkiläiset suhtautuisivat siihen, että Mannerheimintie olisi suljettuna pari päivää, puhumattakaan kuukausista? Kaikki myös tiesivät, että Peking ei tule missään olosuhteessa taipumaan.

opuksi tulee kuitenkin ottaa myös huomioon, että vaikka erityinen komitea saa nimittää ehdokkaat, vaalit ovat ensimmäiset demokraattiset Hongkongin historiassa. Brittivallankaan aikana demokraattisia vaaleja ei ollut. Lisäksi tämän erityisen komitean muodostamisesta ei ole tehty mitään päätöksiä. Tämä on realistisesti ainoa aihe, josta voidaan vielä neuvotella. Ironisesti vaikka Hongkongin demokratia onkin valuvikaista, kaupungissa on tänä päivänä enemmän demokratiaa kuin koskaan aikaisemmin. Kirjoittaja oli itse paikalla seuraamassa tilannetta ja sai kyynelkaasusta

1/2015 KRONIKKA

Aleksilla on asiaa

ortaat ovat ikiaikainen, esihistoriallinen keksintö. Missä miehen on ollut tarve kohota korkeammalle, on hän jo kasannut itselleen tikkaat tahi portaat tai ainakin muovannut itselleen luonnosta jonkinlaisen alkeellisen askelmien korpuksen. Maltillisempikin mieli uskaltaisi siis olettaa, että tämän vuosituhantisen perinteen turvin ihmiskunta olisi kohonnut rapunrakentamisen jalossa taidossa jo kisällistä mestariksi.

äin ei kuitenkaan ole. Tästä käyvät harmillisen konkreettisena esimerkkinä muuten niin kovin kauniin Kaisa-talomme kierreportaat, jotka ovat – suoraan sanottuna – ihan paskat. Yksittäisten askelmien välisen nousun ja etenemän suhde on kertakaikkisen vääristynyt, minkä vuoksi selväpäinenkin opiskelija kohoaa Kaisa-talossa kerroksesta toiseen kuin katkokävelevä kronoslainen vuosijuhlaviikon jäljiltä. Askelrytmi vääristyy, eteneminen käy epävarmaksi ja jo kolmannella portaalla alkaa pelottaa, päästäänkö tässä perille ollenkaan. Syke nousee sataan, hampaat kiristyvät ja primitiivisimmät selviytymisvaistot ottavat vallan. Käsi alkaa hapuilla porraskaidetta, mutta liian myöhään: kämmenet ovat kauhun hien

1/2015 KRONIKKA

kostuttamat, ja ote lipsuu naurettavan liukkaalla lakkamaalipinnalla kuin keskiverto-opiskelijan valmistumisaikataulu. Miellyttävän tasaisesta hissikyydistä on enää tässä vaiheessa turha unelmoida, sillä ken kerran portaalle astuu, ei takaisin enää käänny. Jos näet nouseminen on vaikeaa, on laskeutuminen suorastaan helvetillistä.

ällä varjolla tuntuu hämmentävältä, että Kaisa-talo on palkittu erilaisin arkkitehtuuripalkinnoin peräti kolmesti. Tahtoisinkin tiedustella mikä merkillinen tähtein konstellaatio on saanut kilpailujen palkintoraadit jättämään näin kertakaikkiset erheet huomiotta: jos jo humanisti huomaa räikeän rakennusvirheen, luulisi rakennustaiteesta ja – tekniikasta enemmän ymmärtävän suorastaan kauhistuvan askelmien irvikuvan edessä.

ttä miten meni noin niin kuin omasta mielestä, Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy? Minusta ei mennyt kovin hyvin. Vanha viisauskin sen kertoo: laita teekkari asialle ja tee itse perässä. Kirjoittaja on helsinkiläistynyt ajattelija, merimies ja mummojen ystävä.

TÄSSÄ PITI OLLA FEMINISTINEN SEKSIKOLUMNI JA TÄMÄN KVARTAALIN SUOSITELTU ASENTO. MATERIAALIA EI TOIMITETTU. NYT TÄLLÄ SIVULLA ON KUVA NYRKISTÄ JA HELLASTA Kuvat: Wikimedia Commons

Historiallinen nyrkki

Historiallinen hiilihella

1/2015 KRONIKKA

EI EDES HOPEINEN ORDA Teksti: Leo Veijalainen & Arttu Norlin Kuvitus: Arttu Norlin

Kronikan uudessa juttusarjassa esitellään ja arvioidaan historiallisia ilmiöitä. Ehtaa eeppistä historiaa vai nationalismikiimassa ylikirjoitettuja ryyppytarinoita? Lahjomaton raatimme halkoo hiuksia ja sijoittaa koukeroiset kuviot ehdottomalle ranking-listalle. 32

1/2015 KRONIKKA

ongolien suuren valtakunnan hajoaminen sekoitti pakkaa toden teolla. Sen raunioista noussut paimentolaistaustainen Kultainen orda on sinänsä pätevä historiallinen valtakunta, mutta jos tutustuit jo Tsingis Kaanin Mongolivaltakuntaan, ei Kultaisella ordalla ole juurikaan annettavaa.

eskeiseksi nouseekin se ilmeinen kysymys: onko Kultainen orda yhtä hyvä kuin Attilan Hunnit? Tai kriitikoiden ylistämä ja fanien rakastama mestariteos Tsingis Kaanin mongolivaltakunta?

“Lopulta jopa lisänimi “kultainen” tuntuu päälleliimatulta ja turhan mahtipontiselta - onhan kyseessä kuitenkin vain korkeintaan keskinkertainen valtakunta.”

i valitettavasti ole. Kultainen orda on kyllä komea ja tinkimättömällä visuaalisella tyylitajulla toteutettu valtakunta - kukapa ei pitäisi paimentolaissoturin hevoshaarniskasta? Ensimmäiset sata vuotta Kultainen orda pitääkin otteessaan ja kukoistava kaupunkikulttuuri on tuore näkökulma paimentolaissoturivaltakuntaan. Myös kääntyminen islamiin tekee kaivattua pesäeroa muihin Euraasian aroilla sikiäviin, klassisempiin hevosruhtinasvaltioihin.

ngelmat nousevat kuitenkin, kun Kultaista ordaa tarkastelee kokonaisuutena. Se seuraa valitettavan montaa kliseetä, jolloin lopputuloksena on varsin mauton ja epäoriginaali kokonaisuus. Lopulta jopa lisänimi “kultainen” tuntuu päälleliimatulta ja turhan mahtipontiselta - onhan kyseessä kuitenkin vain korkeintaan keskinkertainen valtakunta. Vaikka onhan se toki päheä nimi: jopa Göbekli Tepen nimikuninkuus tulee kyseenalaistetuksi. Pelkkä nimi ei kuitenkaan riitä.

ultaisen ordan romahduksestakin jää lopulta esiosamainen jälkimaku: Venäjän nousu suurvallaksi on ollut selvästi mielessä Kultaista ordaa kaadettaessa, eivätkä värikkäät ja sinänsä hyvin valmistellut, tosin aliarvostetut hahmot, kuten Shaykh Ahmad (jolle kukaan ei ole edes vaivautunut luomaan wikipedia-sivua) onnistu pitämään Kultaista ordaa kokonaisuutena, joka pysyisi kasassa loppuun asti. Klassisimpana Kultaisen ordan johtajana pidettyä Batu-kaaniakin voisi väittää klassisen yliarvostetuksi. Antagonistirintamalla Timur Lenk tekee hyvää työtä, ja luo uskottavat edellytykset valtakunnan kaatumiselle.

ultaisen ordan pinta-ala oli kiitettävä, ja kestokin kivasti parisensataa vuotta, mutta ne eivät riitä. Vaikka asiaa miltä kantilta tarkastelee, Kultaisella ordalla ei ole mahdollisuutta edes pienen piirin kulttiklassikoksi, vaan se jää suositumpien edeltäjiensä ja seuraajiensa jalkoihin.

Kiitämme! Nimeä, joka iskee kunnioitusta sydämeen Hevosia Ekologisuutta Moitimme! Uudelleenlämmitetty mongolivaltakunta eines-Temudzin ei ole yhtä maukas Teennäinen Sijaitsee jossain Kazakstanissa? ...Kai? Kitkerä jälkimaku Tuomiomme! 2/5 1/2015 KRONIKKA

TEKSTIVIESTIT Miksi kaksi miestä voi mennä keskenään saunaan muttei vain suihkuun? Heti alkaa homottelu. Peseytymässähän sielläkin ollaan. Merkillinen yhteiskunnallinen konventio!

Kronikan tekstiviestinumero on 041 705 4288 ja siihen lähetettäköön mitä tahansa filosofisen pohdiskelun ja noh, alta löytyvän känniperseilyn väliltä. Viestit pysyvät täysin anonyymeina, emmekä editoi niitä mitenkään, kunhan ketään ei henkilökohtaisesti loukata. Paitsi ehkä Teroa. Verkkokauppa.comissa halvin tulostin maksaa 40€. Jos laskisin itselleni tuntipalkan siltä ajalta, minkä olen käyttänyt Aleksandriassa tulostusjonoissa tai korjaajia odotellessa, olisin tienannut itselleni ko varmaan kolme muistesuihkua. Saatana. Runosuoli suoltaa, riime- Ime paskaa jä tuottaa. Historia toistaa, opuskelijat loistaa. Olutta saatana T. En kaipaa lempee

Jos ei oo ihmisillä parempaa sanottavaa voisivat vaikka painua perseeseen vittu

Tupakka on hyvää. Ja viina. -Kenraali MacArthur Mikä siinä on, ettei Aleksandriassa osata käyttäytyä? Jengi katsoo YouTube-videoita ilman kuulokkeita, puhuu puhelimeen (aina jotain kiinaa tai venäjää) tai mekkaloi muuten vaan. Menisivät saatana johonkin HopLopiin tai baariin! Niissä saa olla apina ihan luvan kanssa. Mitä sukupuolta kronikka edustaa? Onko se mies vai nainen vai viidennen ulottuvuuden lisko-olento?

Fyysikot raus!

Kronos-vinkit: Juo lisää

Hallituksen jäsenten palkat ja tuet alas. Vaikka mitä työtä tekisivät. T. Huolestunut jäsen Vitsi toi ella on kuuma pimu... E. Toivanen yllyttää epämooralisiin päätöksiin, kaipaan valvontaa #laskiainen #röökikoppi

Pj pussasi fuksia. Yöäk!

1/2015 KRONIKKA

Mennyt mies soi Istanbulissa. Pakotus on todellista.

K-juna-apron Lucky Ladyssa muistetaan Kronos. Baaria on laajennettu 300 neliöllä meidän jälkeen –Känni kannattaa Väitetysti Kronoksen puheenjohtaja yritti polttaa nyllen. Juho on liekeissä! #polttogate

Ai että toi Atte on komee, teemu nuolee mun poskee. Terveppä terve nabz. DotA aika! #tissit 22-vuotias itäsuomalainen etsii seuraa #sari #tissit #temptationisland #eesti Historicus ja Kronos yhtyy kiihkeisiin suudelmiin tanssilattialla. Hot hot hot! Hurrit pois ahvenanmaalta

KRONOKSEN LASKIAINEN

“Onhan se hienoa et joku kirjottaa mitä joskus on tapahtunu. Olishan se sangen perseestä jos ei kerrottais mitä ihmiset on tehny.” -Limeksen jäsensihteeri historiasta

- Kronoksen fuksitytöt kuluttamassa uusia haalareitaan.

- Kronoksen vuoden 2015 puheenjohtaja Juho Toivakka juhli laskiaista Ullanlinnanmäellä jo viidettä kertaa, kuitenkin ensimmäistä kertaa alusta loppuun. Kuvan ottamishetkellä Juholla alla minttukaakaota, viskiä, lonkeroa ja viinaa. Kaakaota hän kuvaa erinomaiseksi makuelämykseksi. Vieressä tuutorvastaava ja seurapiiritoimittaja Hilda Tolonen.

1/2015 KRONIKKA