EDGE Ski Magazine 1/2019

Ratikalla rinteeseen INNSBRUCK

Hiihtoseikkailu KEBNEKAISE

Suurpujottelua suurella sydämellä

SAMU TORSTI

Vahvaa tekemistä

NELLA KORPIO

Tunnista vaarat

Pääkirjoitus 1/2019

Lumivyöry pysäyttää

Sain heti tämän vuoden alussa lukea ikäviä uutisia kun kolme suomalaista ja yksi ruotsalainen vapaalaskija menettivät henkensä lumivyöryn uhreina Norjan Tamokdalenissa. Tapahtuman saama mediahuomio ja uhrien löytämiseen käytetyt resurssit aina Norjan armeijaa myöten toivat vapaalaskun vaarat yhä useamman tietoisuuteen.

Vuoret, tunturit ja jopa pienemmätkin mäet muuttuvat vaaran paikoiksi kun lumi- tai sääolosuhteet muodostuvat lumivyöryille otollisiksi. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat yllättävät sääilmiöt, kuten runsaat lumisateet, tuulet ja lämpötilojen suuret vaihtelut lisäävät osaltaan riskiä lumivyöryihin.

Suomen kokeneimpiin vapaalaskijoihin kuuluva lumiturvallisuuskouluttaja Jarkko Henttonen kirjoitti pyynnöstäni ajankohtaisen artikkelin tähän numeroon siitä, millainen tilanne meillä Suomessa on lumivyöryjen suhteen.

Lumivyöryt ovat täällä harvinaisia, mutta niitä kuitenkin tapahtuu pääosin Pohjois-Suomessa merkittyjen rinteiden ulkopuolella. Vapaalaskun suosion nousun myötä koen, että jokaisen, joka suuntaa merkittyjen rinnealueiden ulkopuolelle omiin seikkailuihinsa, kannattaa lukea Jarkon artikkeli.

Olen itse kerran joutunut lumivyöryyn maaliskuussa 2006 Lyngenissä Norjassa. Tapahtuma palaa vieläkin välillä uniini, sen verran järkyttävää se oli. Tässä tarina lyhyesti.

Olimme parin ystäväni kanssa ihastuneet Lyngenin jylhiin maisemiin ja käyneet siellä useamman kerran vuosittain jo vuodesta 2001. Viiden kauden jälkeen koimme jo tuntevamme paikat kuin omat taskumme ja lähdimme yrittämään 1616-metrisen Stora Lakselvstindenin valloitusta. Sää oli lähtöhetkellä erinomainen ja lumi vaikutti vakaalta.

Teimme reitin varrella havaintoja lumesta ja katsoimme valmiiksi mahdollisia suojapaikkoja. Kaikki oli mielestämme kunnossa. Päästyämme noin 800 metrin korkeuteen huomasimme, että sää oli muuttumassa rajusti ja tuuli nousi myrskylukemiin vaihtaen samalla suuntaansa.

Noin puolen tunnin kuluttua teimme päätöksen lähteä alas. Lähes samanaikaisesti kuulimme ylhäältä kevyen pössähdyksen ja näimme kun iso lumivyöry lähti liikkeelle meitä kohti. Onneksemme olimme ennalta katsomamme suojakiven lähellä ja syöksyimme sen taakse.

Tästä hetkestä noin parin sekunnin päästä puuterivyöry syöksyi pikajunan lailla ylitsemme, mutta bussin kokoinen kivi suojasi meitä täydellisesti. Vyöryn mentyä ohi olivat vaatteemme kuin vakumoitu päällemme ja haukoimme ilmaa kuin kalat kuivalla maalla. Tämän oli aiheuttanut vyöryn aikaansaama ilmanpaine. Katsoimme toisiamme hölmistyneinä jalat ja halasimme – olimme elossa. En ole tapahtuman jälkeen enää pystynyt lähtemään Lyngeniin muuta kuin kalastamaan. Lumivyöry todella pysäytti, etenkin kun se oli lähtenyt liikkeelle luonnollisista syistä yläpuoleltamme.

Turvallisia laskuja ja hyvää hiihtolomaa!

Antti Zetterberg päätoimittaja

antti.zetterberg@krookmedia.fi

Päätoimittaja

Antti Zetterberg

Toimitussihteeri

Ellinora Pelamo

Taitto

Mikko Kempas

Toimittajat

Jyrki Lehto

Marja Salokangas

Jussi Ovaskainen

Shauna Farnell

Jimmy Petterson

Ökö Heikkala

Juho Lukkari

Jussi Heinilä

Arto Majava

Timo Martikainen

Jukka Mäennenä

Tarja Sandell

Mikko Nikkinen

Sami Sarsama

Mika Fält

Juha Haavisto

Teemu Moisio

Jaakko Järvensivu

Valokuvaajat

Tero Repo

Juha Laine

Jimmy Petterson

Ross Woodhall

Steve Ogle

Petri Kovalainen

Sami Pitkänen

Ville-Petteri Määttä

Mika Selroos

Teemu Moisio

Jussi Ovaskainen

Ilmoitusmyynti

Jerker Krook

Puh. +358 40 566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi

Painopaikka Reusner

Paperi

Kansi: Art Gloss 200g

Sisus: Gallery Fine 90g

Tilaus

Jaicom Oy, Puh. 03 – 4246 5300

Kustantaja

Krook Media Oy

Särkiniementie 3, 00210 Helsinki. puh. (09) 726 80180

edge@krookmedia.fi www.krookmedia.fi

EDGE ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta

Kannen kuva Jay Dash

Kannessa Kaylin Richardson

Internet www.edgeski.fi

Instagram: @edgeskifinland

Facebook: Edgeski

Reilu 30-asteinen paljas seinämä ja tuoretta lunta, joka on satanut kovan pinnan päälle on lumivyöryjen kannalta todella vaarallinen. Kuvan seinämältä on irronut useita vyöryjä. Kuva Alessandro Sella.

WARM UP WITHOUT FEELING WEIGHED DOWN. CHOOSE LIKE A PRO.

CHOOSE A JACKET WITH NEW LIFALOFT™ TECHNOLOGY. 20% LIGHTER AND STILL WARMER THAN STANDARD INSULATION.

LIFALOFT™ HYBRID INSULATOR JACKET

ISPO s .106

GRANIBACKEN s .96

NELLA KORPIO s .28

DIGITAALISUUS s .36

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Mikaela Shiffrin

Ski Sport Finland

2018/19 yhteystiedot

Iiro Kaukoniemi

Toimitusjohtaja

puh. 0400 519 422

e-mail: iiro.kaukoniemi@skisport.fi

Tommi Viirret

Urheilujohtaja - Alppi

puh. 0400 240 440

e-mail: tommi.viirret@skisport.fi

Timo Kanninen

Urheilujohtaja - Freestyle

Puh 0400 542 273

e-mail: timo.kanninen@skisport.fi

Outi Linnonmaa

Toimistopäällikkö

puh. 050 383 5473

e-mail: outi.linnonmaa@skisport.fi

Minna Karhu

Markkinointi ja seurapalvelut

puh. 044 021 1024

e-mail: minna.karhu@skisport.fi

Marko Mustonen

Myynti

puh. 040 518 4559

e-mail: marko.mustonen@skisport.fi

Martti Uusitalo

Myynti

puh. 040 510 1380

e-mail: martti.uusitalo@skisport.fi

Ellinora Pelamo

Viestintä

puh. 050 919 0174

e-mail: ellinora.pelamo@skisport.fi

Natalia Lahtela

Levi MC

puh. 0400 818 484

e-mail: natalia.lahtela@skisport.fi

Arttu Niemelä & Eemeli Pirinen.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

KISAKAUSI KÄY KUUMANA

Suomi lähetti Åren MM-kilpailuihin yhdeksän urheilijaa ja joukkue oli yksi suurimmista – ellei suurin - alppihiihdon MM-kilpailuiden historiassa. (Kisat ovat käynnissä tämän lehden ilmestyessä.)

Joukkueessa on sopiva sekoitus nuorta talenttia ja kokeneempia urheilijoita. Kautta aikojen Suomi on saavuttanut viisi mitalia MM-kilpailuista Kalle Palanderin sekä Tanja Poutiaisen hienojen suoritusten ansiosta.

Åren lisäksi arvokilpailuita on muitakin: tämän lehden juuri ilmestyttyä päättyivät Sarajevossa 11.-15.2. järjestetyt Nuorten Olympiafestivaalit (EYOF) ja 27.2. asti kisataan nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa Italian Pozza di Fassassa. Sarajevoon Suomi lähetti seitsemän urheilijan ryhmän (4 miehissä ja 3 naisissa).

FIS Children cup jatkaa kansainvälisiä kilpailuita alppihiihdon osalta Italian Folgariassa maaliskuun alussa. Folgariaan lähtevät urheilijat on valittu ja Suomi lähtee sinne 10 nuoren urheilijan voimin. Huhtikuun alussa lasten kansainväliset kilpailut jatkuvat Abetonen kilpailulla Italiassa, jonne matkaa kuusi nuorta urheilijaa.

Kansainväliset kilpailut ovat hyviä kokemuksia erityisesti nuorille Kokemukset ulkomailta ovat tärkeitä rakennettaessa jatkumoa kohti alppihiihtäjän uraa, mutta niihin pääseminen ei automaattisesti määritä urheilijan tulevaisuutta. On hyvä muistaa, että kaiken pohjana toimii vahva ja monipuolinen harjoituspohja kotimaisissa olosuhteissa sekä kilpailuissa.

Tämä mahdollistaa menestyksen kansainvälisillä areenoilla, vaikka kansainvälistä kokemusta ei vielä karttuisikaan lasten kilpailuista. Kansainväliset kilpailut ja toimintaympäristö ovat jokaiselle alppihiihtäjälle arkipäivää lukioiässä ja niissä pärjää sinnikkään ja peräänantamattoman työn kautta. Toivon menestyksekästä harjoitusja kilpailurupeamaa kaikille alppihiihtäjille sekä antoisia hetkiä hienon ja vauhdikkaan lajin parissa keväthangilla.

Teksti TOMMI VIIRRET

Tältä näyttää Åren monille suomalaisillekin tuttu MM-kisamäki. Kuva on otettu 3.2.2019. Kuva Åre2019.

Tommi Viirret Alppihiihdon urheilujohtaja

MEILLE KAIKKI OVAT HUIPPU-URHEILIJOITA

Urheilu Mehiläinen on Suomen alppi- ja freestylemaajoukkueiden virallinen pääyhteistyökumppani ja Iivo Niskasen yhteistyökumppani.

urheilumehilainen.fi

@urheilumehilainen

Vappu on uusi pääsiäinen

Hiihtäjillä on Suomessa jo viisi vuodenaikaa: syksy, alkutalvi, kaamos, keskitalvi ja kevät. Innokkaimmille on tarjolla jopa kesähiihtoa.

Syksyllä into on korkealla. Ruskan värjäämän luonnon keskellä on hienoa kurvailla kauden ensilaskut. Alkutalvesta päästään laskemaan eteläisessäkin Suomessa. Tykkilumella mieli virkistyy, kun kaupungin märkä sekä musta asvaltti vaihtuu valkoiseen herkkuun. Kaamoksen satumaisen kaunis valo viekoittelee entistä useamman laskijan ja viimeistään keskitalven luminen maisema hurmaa paatuneimmankin rinnekonkarin mielen.

Hienoja vuodenaikoja kaikki, mutta yksi on ylitse muiden, ainakin laskettelijoiden enemmistön mielestä. Kysyimme pari vuotta sitten Suomen suurimman laskettelusivuston – Ski.fi:n – Facebook-seuraajilta laskettelijoiden ja lautailijoiden suosikkivuodenaikaa. Täysin epätieteellisen kyselyn tulos oli suorastaan tyrmäävän yksimielinen. Lähes tuhannesta vastaajasta peräti 82 % ilmoitti kevään suosikkivuodenajakseen.

Keväässä on tunnelmaa Lumi ei keväällä ehkä ole yhtä herkullista kuin keskitalvella, mutta lisääntynyt valo luo aivan uutta vipinää hiihtokeskuksiin. Lunta on paljon ja kirkkaana paistava aurinko tekee hangista häikäisevän hohtavat. Iloinen laskukansa täyttää rinteet ja rinnekuppilat. Tunnelma on nautinnollisen rento. Keväällä luonnon lisäksi näyttää heräävän myös moni ihminen talvihorroksestaan. Kanssalaskijoiden riemusta saa kummasti ekstraenergiaa!

Perinteisesti pääsiäistä on pidetty hiihtokauden kruununa. Silloin

niin alamäki- kuin latukansakin vaeltaa pohjoisen tuntureille nauttimaan runsaasta lumesta, upeasta maisemasta, kirkkaasta auringonpaisteesta sekä hyvästä seurasta. Mutta pääsiäinen ei (ainakaan enää) päätä laskukautta. Entistä useampi laskettelija ja lautailija on ymmärtänyt, että laskukauden todellinen kruunu on vasta huhti–toukokuun vaihteessa: vappu on uusi pääsiäinen!

Lunta ja karnevaalimeininkiä

Lunta Lapin tuntureilla vappuna yleensä riittää reilusti. Olen juhlistanut vappua kolme kertaa Lapissa, ja jokaisella kerralla olen päässyt pöllyttämään tuoretta lunta!

Ensimmäisen hiihtovappuni vietin Ylläksellä. Vappuaattona laskettiin auringon paisteessa ja tunnelma oli korkealla aina myöhään yöhön asti. Aamulla oli sitten hiljaisempaa. Se sopi minulle mainiosti, sillä yöllä oli satanut lähes kymmenen senttiä uutta lunta. Rinteissä oli lunta ja tilaa. Mainio yhdistelmä!

Levillä vappu 2017 yllätti kaikki. Kelit ja kalenteri oli kohdallaan, joten kylässä oli melkeinpä enemmän vipinää kuin jouluna, hiihtolomalla ja pääsiäisenä yhteensä. Vappumeiningissä taisi jo Espankin perinteiset karnevaalit jäädä toiseksi! Yllättävää kyllä, Ylläksen taika toistui myös Levillä: aurinkoisen päivän jälkeen taivaalta putosi rinteisiin herkullinen kerros tuoretta lunta. Ei kevyttä puuteria, mutta todella hauskaa vappulaskettavaa.

Kolmas kerta toden sanoo, näin ainakin väitetään. Viime vappu Pyhällä noudatti tuttua kaavaa: hyviä laskuja, huippuhauskaa seuraa, iloista meininkiä – ja sankka lumisade vapun kunniaksi!

Ei ole vaikea miettiä, että mitä sitä vappuna 2019 tekisi. Vappuna on vain yksi suunta: hiihtokeskukseen.

Levillä on vappuna vielä hyvin lunta laskettavaksi ja asu on vapaa. Kuva Ski.fi.

Keula kohti Ruotsin keväthankia

Haave-kisan voitto mahdollisti Annan lukiovuodet

Anna Vellonen, 16, haaveili vielä viime keväänä pääsystä lukioon. Pian 17 vuotta täyttävä nuori nainen on päässyt toteuttamaan unelmaansa, ja opiskelee Lappeenrannan Lyseon lukiossa ensimmäistä vuotta.

Opiskelukulujen kattaminen mahdollistui Danske Bankin ja Ski Sport Finlandin yhteistyöllä järjestetyn haave-kilpailun kautta, ja opintoihin käsiksi pääseminen tietysti hyvin suoritetun peruskoulun myötä.

Kilpailuun osallistuminen vaati videon lataamisen Instagram-sovellukseen. Mainoksen nähtyään Vellosella heräsi ajatus, että voisiko tämän kilpailun kautta saada taloudellista apua lukiokirjojen hankintaan.

Muutoin lukion käyminen olisi saattanut jopa jäädä välistä. Aluksi Vellonen empi unelmiensa paljastamista.

”Jännitin aluksi videon lataamista nettiin. Ajattelin kuitenkin, ettei kenelläkään ole varaa tulla arvostelemaan toisen unelmia. En myöskään voi ainakaan hävitä mitään kilpailussa, ennemmin vain voittaa ja päästä kohti unelmaani”, hän sanoo.

Kilpailun edetessä jatkopaikka toiselle kierrokselle yllätti

Lopputuloksena Vellonen voitti koko kilpailun, ja sai palkinnoksi 2000 € arvoisen stipendin lukiokirjoihin. Stipendin avulla hän pystyi hakemaan opiskelupaikkaa lukioon, kun sai varmuuden siitä, että lukiovuodet ovat taloudellisesti turvattu.

”Olen saanut täysin taloudellisen mielenrauhan opiskeluun, eikä ole tarvinnut murehtia mitenköhän pystyn hankkimaan kaiken tarvittavan seuraavaan jaksoon”, hän iloitsee.

Ensimmäinen lukukausi on mennyt mutkitta. Kiirettä ja tekemistä on riittänyt erilaisten kouluprojektien suhteen. Vellosella on jo terävöitynyt selkeä tavoite lukiovuosien jälkeen: pääsy yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä.

”Keskityn tällä hetkellä opinnoissani historiaan, yhteiskuntaoppiin ja englantiin. Olisi hienoa päästä sitten lukion jälkeen lukemaan kauppatieteitä”, Anna Vellonen kertoo.

Nuoren opiskelijan kiireiseen arkeen jää onneksi aikaa myös vapaa-ajalle, jota hän viettää mieluusti ratsastuksen parissa ja ulkoillen.

”Käyn ratsastamassa satunnaisesti ja yritän liikkua muuten vapaa-ajalla mahdollisimman paljon. Alppihiihtoakin tulee seurattua jonkun verran kaiken ohella”, iloitsee Vellonen.

Danske Bankin ja Ski Sport Finlandin haave-kilpailussa annetaan yksityishenkilöille, treeni- tai kaveriporukoille mahdollisuus tavoitella unelmiaan ja saada niihin taloudellista tukea. Taloudellisen mielenrauhan kautta jokainen voi keskittyä unelmiensa toteuttamiseen – siihen, mikä elämässä on olennaista. Haave-kilpailu 2019 on käynnistynyt ja kilpailun ensimmäiseen vaiheeseen voi osallistua helmi -

kuun loppuun asti jakamalla maksimissaan minuutin mittaisen haavevideon Instagramissa ja käyttämällä aihetunnistetta #haavekilpailu.

OSALLISTU KILPAILUUN

Osallistu kilpailuun jakamalla oma haaveesi (max. 1 min) mittaisella videolla Instagramissa ja tägäämällä kuvatekstiin #haavekisa.

Danske Bank ja Ski Sport Finland tukee haave-kisan avulla joukkueiden, kaveriporukoiden tai yksityishenkilöiden haaveiden toteutumista niin, että he voivat keskittyä olennaiseen. #taloudellinenmielenrauha

Palkinnot:

1. sija 2.000 € arvoinen stipendi

2. sija 1.000 € arvoinen stipendi

3. sija 500 € arvoinen stipendi

4-6. sijat 300 € arvoinen stipendi

7-10. sijat 200 € arvoinen stipendi

Kilpailun ensimmäiseen vaiheeseen on aikaa osallistua 28.02.2019 klo 12.00 mennessä. Toinen vaihe käydään maaliskuun aikana ja voittajat palkitaan huhtikuussa. Lue lisää www.skihub.fi

Teksti ELLINORA PELAMO Kuva SKI SPORT FINLAND

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Jimmy Pettersonilta toinen Skiing Around The World –kirja

Ikuisen puuterihaukan ja elämysten metsästäjän, lehtemme virallisen hiihtoseikkailijan, Jimmy Pettersonin, Skiing Around The World –kirja oli sensaatio ilmestyessään vuonna 2005. 10 000 kappaletta myynyt tietokirja laskettelusta maailman eri kolkissa on nyt saamassa jatkoa 616-sivuisesta järkäleestä.

Jimmy itse luonnehtii kirjoja hiihdon Vanhaksi ja Uudeksi testamentiksi.

“Keskukset, laskettelu ja kulttuuri kehittyvät niin nopeasti, että koin tarvetta päivitetylle laitokselle, jossa on huomattava määrä uusia kohteita ja maita”, 75:ssä maassa ja yli 630:ssa hiihtokeskuksessa lasketellut mestari kertoo.

Jos oli ensimmäinen osa tuhti, 2,6 kg, niin toinen osa vasta tanakka onkin: 3,6 kiloa hiihdon ilosanomaa Ugandasta Ukrainaan ja Australiasta Antarktikselle. Kirja julkaistaan syyskuussa 2019.

Lisätietoa: www.skiingaroundtheworldbook.com

Jimmy tutkailee laskumaastoja Kreikassa.

Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuvat JIMMY PETTERSON

LIPUT SUORAAN ÄLYKORTTIIN NETTIKAUPASTA SERENA.FI

SÄÄSTÄ AIKAA JA RAHAA – OSTA LIPUT NETISTÄ!

YHDIS ELMÄLIPULLA

VE IPUISTOONP LSKIM A A !N

Levi Snow Sport Academyn päävalmentaja Jukka Markkasella on paljon annettavaa

Levi Snow Sport Academyn (Levin alppikoulun) toimintaa on kehitetty määrätietoisella otteella vastaamaan nykypäivän vaatimuksia ja lajien erikoispiirteitä. Päävalmentaja Jukka Markkanen kertoi EDGElle ajatuksiaan.

Suomen junnupuolen laskijoista löytyy tällä hetkellä erittäin paljon lupaavia kykyjä. Miten näet asian Levi Snow Sport Academyn näkökulmasta, onko teille tullut paljon hakemuksia nuorilta lahjakkuuksilta huippu-urheilulinjalle?

”Meille on tullut kolme uutta hakijaa ensi kaudelle. Päätökset tehdään helmikuun loppuun mennessä. Ajattelemme lahjakkuutta niin, että vain yhdenlainen on oleellista; lahjakkuutta harjoittelemaan. Muut lahjat saa joulupukki jakaa miten haluaa”, Markkanen kertoo.

Hänen mukaansa tie maailman huipulle on pitkä ja monen mutkan ja sattuman takana, että ei kannata ruveta leikkimään ennustajaa.

”Jos joku menestyy nuorena hyvin, se ei tarkoita että menestys jatkuisi aikuisiällä”, Markkanen sanoo.

Jos vertaat nykytilannetta toiminnassanne ja laatuvalmennuksen tuottamisessa tilanteeseen joka oli viisi vuotta sitten, niin missä on tapahtunut eniten kehitystä?

”Ymmärrys lajista ja urheilusta ylipäänsä. Viisi vuotta sitten on menty silla lailla kuten on menty aina ennenkin. Yritetty tehdä hirveästi kaikkea ’laadukasta’ harjoittelua ilman, että siitä on ymmärtänyt juurikaan mitään”, hän toteaa.

”Oikeasti nyt jälkeenpäin osaa sanoa, että silloin luulin tietäväni miten huippulaskijoita tehdään. Nyt osaan sanoa, että tiedän luulevani kuinka huippualppihiihtäjiä autetaan kasvamaan paremmiksi urheilijoiksi ja ihmisiksi. Olin neljä vuotta pois päävalmentajan tehtävistä, joten puhun vain omasta näkökulmastani, en ajasta siinä välillä”, Markkanen korostaa.

Viime vuonna valmistui kuusi ylioppilasta

Jukka Markkanen kertoo, että viime vuonna Leviltä valmistui kuusi ylioppilasta, joka on ollut aika keskimääräinen.

”Tänä vuonna neljä jos jengi hoitaa hommansa kirjoituksissa”, Markkanen hymyilee.

Keväästä 2020 ja siitä eteenpäin pitäisi tulla 10-12 ylioppilasta vuosittain isommista ikäluokista johtuen.

Ulkomaalaisia ei ole vielä opiskelemassa Vaikka ajatuksissa on kansainvälinen toiminta tulevaisuudessa, niin tällä hetkellä ei ykkösprioriteetti ole saada ulkomaisia opiskelijoita.

”Pikkuhiljaa siirrymme koulutustoiminnassa kansainväliseen (englanti) kieleen ja materiaaleihin. Mutta työ on sen verran iso, ettei sitä rakenneta vuodessa. Yksi virolainen on käynyt huippuurheilulinjan ja kirjoittanut lukiosta”, Markkanen lisää.

Päävalmentajalla on iso vastuu linjauksesta ja koulutuksesta yleensä. Miten itse kouluttaudut ja mikä on ollut urallasi suurin ahaa-elämys?

Jukka Markkanen sanoo, että hänellä on ollut kunnia saada tukea ja mentorointia Matti Henttiseltä.

”Arvostan häntä valmennuksen asiantuntijana ja ihmisyyden ymmärtäjänä ylivoimaisesti eniten. Kävin Matin ja hänen vaimonsa pitämän NLP-koulutuksen Helsingissä 2015, jossa narahdin totaalisen koukkuun oppimisen ja ihmismielen tutkimiseen ja opiskeluun. Opiskelen nykyään jatkuvasti ja monipuolisesti ihmismielen toimintaa, oppimista ja ajattelutaitojen kehittämistä”, Markkanen innostuu.

”Suurin ahaa-elämys, joka osittain johti myös poisjääntiin päävalmentajan tehtävistä 2014 oli huomata, että on totaalisen pihalla mitä valmentaminen on ja kuinka vähän siitä ymmärtää. Kuten aiemmin jo totesin, aiemmin luulin tietäväni, nyt tiedän luulevani”, hän selventää.

Päävalmentaja Jukka Markkanen on todella motivoitunut tekemään asioita valmennettavien eteen ja antamaan kaiken mitä on annettavana.

”Ja tällä hetkellä uskon vahvasti, että minulla on paljon annettavaa”, Markkanen päättää.

Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuva TIMO KOIVISTO

Kevättalvi on parasta aikaa freestylen harrastamiseen.

Talvi näyttää parhaita puoliaan, lunta riittää ja frees tylehiihtoa pääsee harrastamaan eri puolilla Suomea. Myös lajin kilpailutoiminnot ovat päässeet täyteen vauhtiin. Myös freestylehiihdon maailmanmestarit rat kottiin USA:n Park Cityssa 1.-10.2.

Myös EC-joukkueet niin freeski- kuin kumparecupissa ovat avanneet kautensa vahvasti. Tammikuussa käytiin 3 Freeski EC-kilpailua, joissa suomalaiset avasivat kauden palkintosijoilla, Kuura Koiviston ollessa Kreischbergissa big airissa 1. ja slopestylen 2. St. Antonissa Simo Peltola voitti puolestaan slopestylen. Tammikuun jälkeen suo malaisilla onkin hyvät asetelmat cupissa (2. ja 3.), kun kisakiertue jatkuu Ranskan La Clusazissa.

Myös kumparelaskun EC-joukkue pääsi vihdoin irti, kun kiertue alkoi Taivalkoskella 1.-2.2. Avausviikonloppu sujui koko joukkueelta hienosti, sillä molemmista (kum pareet ja parikumpareet) kilpailuista joukkue saavutti si jat 2. ja 3. Toinen Eurooppa-cupin osakilpailu kilpailtiin heti perään Jyväskylässä 5.-6.2.

Myös kotimainen kilpasarja Mercedes-Benz Freesty le Ski Tour avattiin tammikuun lopulla Rukalla. Rukan parkki oli tunnetusti hyvässä kunnossa ja kirpeästä pak kassäästä huolimatta, nuoret freestylerit pääsivät näyt tämään taitojaan. Seuraavaksi kotimainen kisakiertue suuntaa kohti Sappeen 10.3. ja Kasurilan 16.-17.3. kiso ja. SM-kisat 29.-31.3. Iso-Syötteellä päättää kotimaisen kisakiertueen.

Mukaan freestyletoimintaan pääsee parhaiten freesty lekoulujen kautta, joita on hiihtokeskuksissa eri puolilla Suomea. Lunta riittää hyppyreiden, parkkien ja kumpa reikkojen tekemiseen ja kun kevättalven aurinko alkaa hiljalleen lämmittää, odottavat meitä kauden parhaat freestylekelit.

Nähdään rinteessä!

Kirjoittaja on freestylen urheilujohtaja.

Talman Werneri Park -lumipuuhamaa -parasta koko perheen kesken

Monipuolisuus on päivän sana myös laskettelukeskusten palveluissa. Etelän monipuolisimpia palvelukokonaisuuksia on Talman hiihtokeskuksen oma lasten- ja lastenmielisten maailma Werneri Park.

Werneri Park on käytössä kaikilla hissilipuilla, mutta sinne voi ostaa edullisemman lipun myös erikseen. Werneri Park sijaitsee laskettelurinteiden välittömässä läheisyydessä, mikä on kätevää lasten kanssa laskettaessa. Vähän isommat lapset voi laittaa itsenäisesti Wernerin puolelle sillä aikaa kun aikuiset voivat käydä itse laskettelukeskuksen puolella tai syömässä Talman ravintolassa.

Uutuutena tähän kauteen on Talman ravintola lisännyt listalleen thaimaalaisen ruoan perinteisten hampurilaisten, pitsojen ja pastojen lisäksi. Itse Werneri Parkista löytyvät mattohissillä toimivien lastenrinteiden lisäksi renkailla laskettavat jääliukumäet, karuselli ja suosittu tunneli. Tuubit, liukurit, pulkat ja kelkat löytyvät paikan päältä, joten omia ei tarvitse tuoda.

Parkkilaskun alkeet löytyvät Werneristä

Harjoitusrinteessä on pari pientä hyppyriä ja pieni rainbow-pressiboksi, joiden avulla laskemisen harjoittelu muuttuu nuorten mielestä huomattavasti hauskemmaksi. Kun pelkkä kurvailu ei riitä, tuntee lapsi itsensä sankariksi kun uskaltautuu hyppäämään ilmaan tai ajamaan pienen pressin läpi. Laskutekniikka ja tasapaino kehittyvät kuin itsestään. Mattohissillä on hyvä ja helppo nousta ylös kaikilla välineillä, eikä pulkkamäessäkään ala väsyttämään niin nopeasti.

Syntymäpäivät lapsille

Talvella ei tarvitse viettää lasten synttäreitä sisällä vaan Talma tarjoaa mahdollisuuden järjestää lasten synttärit. Tarjolla on kaksi eritasoista synttäripakettia 29 euroa/hlö ja 25 euroa/hlö. Synttäripaketin voi myös räätälöidä haluamakseen.

Werneri Park saa hymyn naamalle.

Karusellissa voi harjoitella myös laskettelun alkeita.

Tunneli on lasten suosikki.

Välineiden kirjo on runsas.

Werneri Parkissa voi myös grillata omia eväitä kodassa tai muilla avotulipaikoilla. Werneri Park yhdistettynä Talman monipuolisiin rinteisiin tarjoaa tekemistä koko perheelle ja koko päiväksi.

Werneri Park onkin hyvä syy sijoittaa ensi vuonna Talman kausikorttiin kevään tarjouksesta, sillä lumipark tarjoaa vastinetta rahoille säästä riippumatta. Jos rinteet ovat jäässä niin rengasliuku toimii sitäkin paremmin ja lapset lähtevät mäkeen paljon helpommin kun luvassa on myös väliaikaviihdettä Wernerin puolella.

Liput

» Voimassaolevalla hissilipulla sisään ilmaiseksi!

» 1 päivä = 14 euroa

» Arki-iltalippu (16-20.30) = 9 euroa

» Perhelippu (4 henkeä) = 45 euroa

» Werneri Parkin lippuhinnat sisältävät etäkortin. Omalla etäkortilla euron säästö per lippu. Alle 4-vuotiaat lapset ilmaiseksi.

Mattohissit helpottavat liikkumista Wernerissä

Wernerin harjoitusrinteen pienet hyppyrit ja pressit innostavat lapsia lajin pariin.

Teksti ja kuvat MIKKO KEMPAS

Kisarinteiltä puuterikentille Kaylin Richardson

Kaylin Richardson on Minnesotan lakeuksilta kotoisin oleva 34-vuotias entinen USA:n alppimaajoukkueen laskija ja nykyinen vapaalaskuammattilainen. Kisarinteiltä saatu varmuus näkyy naisen otteissa niin takamaastoissa kuin muutenkin elämässä.

Kaylin Richardsonin alppihiihtoura muistuttaa hyvin paljon meikäläisten laskijoiden elämää. Myös hänen synnyinpaikkansa Minnesota muistuttaa luonnoltaan ehkä eniten Suomea Yhdysvaltain osavaltioista – paljon järviä, metsää ja pienet korkeuserot.

Veljien kanssa kisaamista

“En tosiaankaan ole kotoisin mistään suurten vuorten kupeesta vaan Minneapoliksen laitamilta lähes tasamaalta. Laskettelun aloitin lähikeskuksessamme, jossa oli korkeuseroa 60 metriä”, Richardson hymyilee.

Laskettelukipinä syntyi kahden isoveljen vanavedessä, joiden kanssa hän muistelee laskeneensa satoja ja taas satoja vetoja pienessä kotimäessään. Ahkera työ kannatti, sillä Richardson valittiin kaudeksi 2002-2003 USA:n B-alppimaajoukkueeseen ja hän voitti vuonna 2006 Yhdysvaltain mestaruuden pujottelussa. Kutsu A-maajoukkueeseen tuli kaudelle 2007-2008.

Kun kerron, että meillä Suomessa monen laskijan alkutaival on hyvinkin samanlainen, hänelle muistuvat mieleen Tanja Poutiaisen kovat suoritukset, sillä naiset kisasivat samaan aikaan.

“Tanja oli todellinen supertähti. Aina kun hän lähti radalle, hän pystyi jotenkin nipistämään tarvittavat sadasosat pois oikeissa paikoissa. Itselläni tämä ei ihan niin usein onnistunut”, hän nauraa.

Richardson kertoo hauskan tarinan hänen ja Tanja Poutiaisen yhteisistä vaiheista.

“Olimme Uudessa-Seelannissa joskus kauan sitten pelaamassa yhdessä golfia joukkueidemme kanssa Coronet Peakilla. Oma pelini meni todella heikosti, mutta kerran pääsin loistamaan hyvin golfia pelaavan Tanjan silmissä: löin hirmuisen kaaripallon vesiesteen yli ja se jäi vain 30 senttiä hole in onesta ja muut pelaajat katsoivat lyöntiä ihmeissään. Tanja totesi tähän hymy naamallaan, että tarvitsin vain riittävästi yleisöä lyödäkseni hyvin.”

Nauraminen kuuluu positiivisen amerikkalaisen tavaramerkkeihin

Haastattelun aikana Richardson nauraa usein ja hersyvästi. Hän saa vaikeammatkin asiat, kuten alppihiihtouran lopettamisesta kertomisen, tuntumaan helpoilta positiivisen elämänasenteensa ansiosta.

Kaksi kertaa olympialaisissa laskenut ja maailmancupia kiertänyt entinen alppihiih-

täjä kertoo, että lopullinen päätös lopettamiseen syntyi vuonna 2010 hänen ollessaan 26-vuotias.

“En löytänyt enää tarvittavaa kipinää kisaamiseen ja suoritukseni eivät olleet riittävällä tasolla, jotta olisin pystynyt nousemaan useammin pisteille. Se taas turhautti, sillä maailmancupissa laskeminen vaatii täydellistä omistautumista ja halusin elämääni hieman vaihtelua”, Richardson toteaa.

Los Angelesista uutta suuntaa Päätettyään lopettaa Richardson muutti Los Angelesiin opiskelemaan ja kävi talvisin laskemassa Utahissa puuteria, josta hän ei ollut juuri ehtinyt nauttimaan kisavuosina.

“Olin jo kauan katsellut Warren Millerin legendaarisia vapaalaskuelokuvia ja salaa toivonut, että jonain päivänä pääsisin itsekin kuvattavaksi. En kuitenkaan tuntenut vapaalaskuympyröistä juuri ketään, mutta törmäsin Utahissa sattumalta oikeisiin ihmisiin, joiden kautta päädyin osallistumaan Freeride World Tourin vapaalaskukisoihin 2012. Onnistuin voittamaan kisan ja sitä myöten pääsin todella sisään vapaalaskun maailmaan sekä myös laskemaan Warren Millerin elokuvassa Flow State”, Richardson kertoo innostuneena.

Vuorten kutsu

Päästyään sisään vapaalaskun maailmaan ei paluuta entiseen elämään enää ollut. Los Angelesin hektisyys on vaihtunut Utahin vuor -

Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuvat JAY DASH & HELLY HANSEN

ten rauhaan, jossa Richardson viihtyy mainiosti. Warren Millerin tiimin kanssa tuotettuja laskuelokuvia on kertynyt jo yhteensä viisi.

Richardson rakastaa vapaalaskuyhteisön rentoutta sekä luonnosta että elämästä nauttimista. Hän korostaa sanaa vapaa, joka on hänen mielestään koko lajin ydin.

“Olet vapaa menemään mihin haluat ja laskemaan mitä linjoja haluat silloin kun haluat, toki olosuhteista riippuen. Pidän luontoa yhteistyökumppanina, jonka kanssa pyrin sopimaan asiat parhain päin. Joskus olosuhteet eivät anna mahdollisuutta lähteä ja olosuhteiden kunnioittaminen kuuluu vapaalaskijan perusominaisuuksiin”, Richardson maalailee.

Hän kertoo jälleen tunteikkaan tarinan suhteestaan vapaalaskijan pelikenttään.

“Olin ensimmäisellä vaellushiihtoretkelläni Wasatch-vuorilla Utahissa. Ylöspäin mennessäni havahduin siihen, että maisemat komistuivat koko ajan. Pysähdyin jatkuvasti ihailemaan kauneutta ympärilläni ja tunsin vahvaa yhteyttä vuoristoon. Tätä en ollut oikeastaan koskaan ehtinyt tekemään kilpailuurani aikana, vaikka olin päässyt upeisiin paikkoihin kisaamaan”, Richardson muistelee.

Kilpa-alppihiihto antaa loistavat lähtökohdat menestyä vapaalaskussa

Vaikka Kaylin Richardson hehkuttaakin vapaalaskun tunnelmaa, on hänellä silti vahva arvostus alppihiihtoa kohtaan. Kilpailu-uran aikana hankittu vankka fyysinen kunto ja suksituntuma ovat kaiken perusta.

“Käytän edelleen samoja kuntoharjoitusmetodeita kuin kisavuosina, mutta teen harjoitukset hieman rennommin ja ilman tiukkaa aikataulua”, hän kertoo.

“Juoksen, pyöräilen ja teen pitkiä vuoristovaelluksia silloin kun ei ole lunta

Fokus oli täysin radalla vuoden 2007 maailmancupin finaaleissa Lenzerheidessä. Kuva Corbis.

Vapaalaskussa Kaylinia viehättää siihen liittyvä elämästä nauttiminen. Kuva Helly Hansen.

Kaylin Richardson

Kaylin Richardson

laskettavaksi. Voimaharjoittelu kuuluu ohjelmaan läpi vuoden ja suuntaan salille 2-3 kertaa viikossa aina mahdollisuuksien mukaan.”

Suurimmat erot harjoittelussa ovat Richardsonin mukaan siinä, että kun alppihiihdossa keskityttiin paljon voiman tuottamiseen, on vapaalaskijan keskityttävä erityisesti myös kestävyysharjoitteluun.

“Kisasuoritus on nopea voimapuristus, mutta vapaalaskupäivä voi olla parhaimmillaan jopa 12-tuntinen, johon mahtuu hyvinkin erilaisia ja eri tahdissa tehtäviä liikkeitä. Tätä varten on hyvä, että sitkeyttä ja voimaa löytyy sopivassa suhteessa”, Richardson analysoi.

Kisavuosista poiketen hän on nykyisin myös aktiivinen joogaharrastaja.

“Joogan avulla saan lihakseni rentoutumaan ja pidän itseni muutenkin notkeana. Hyvä liikkuvuus ehkäisee myös vammoja tehokkaasti. Kunpa olisin löytänyt joogan jo aiemmin!”, hän sanoo.

Alppihiihdossa ja vapaalaskussa sattuu ja tapahtuu

Alppihiihdossa tapahtuvat onnettomuudet johtavat harvoin kuolemaan, vaikka erilaisia muita vammoja kyllä lähes kaikille sattuu. Vapaalaskussa riski hengenlähtöön on sen sijaan suurempi, sillä olosuhteiden kontrollointi on paljon hankalampaa kuin hoidetuilla kisarinteillä.

Kaylin Richardsonia pahat vammat ovat onneksi vältelleet niin alppi- kuin vapaahiihdossakin, mutta eräs onnettomuus vapaalaskussa oli lähellä päättyä ikävästi.

“Toisena vapaalaskukautenani olin kuvauksissa, jossa lunta oli paljon, mutta näkyvyys heikonlainen. Kuvaaja pyysi

minua tekemään näyttävän hypyn erään kummun päältä ja tein työtä käskettyä. Huonon näkyvyyden johdosta hyppy meni vähän pitkäksi ja tulin alas pää edellä. Kuulin kaatumisen aikana niskastani ääniä, joita ei ikinä haluaisi kuulla ja minulta meni tunto kehon vasemmasta puolesta”, hän kertaa tapahtununutta.

Kuvaustiimin juostessa paikalle Richardson makasi liikkumattomana ja onneksi mukana sattui olemaan hänen hyvä ystävänsä, joka tiesi heti, että joku oli vialla. Pikkuhiljaa tunto palasi kehoon ja Richardson uskalsi liikuttaa itseään. Hänet saatiin pois vuorelta ja sairaalaan, jossa selvisi, että kaatuminen oli aiheuttanut iskun 6. ja 7. selkänikaman väliin.

“Olin onnekas, etten halvaantunut, mutta läheltä piti. Tuon tapahtuman myötä aloitin puolen vuoden kuntoutuksen ja joogan, jonka avulla sain itseni taas toimintakuntoon”, hän sanoo.

“Onnettomuus muutti myös suhtautumistani omiin rajoihini ja riskeihin, joita on valmis ottamaan. Sama koskee myös reittivalintoja ja laskuseuraa. Vapaalasku ei ole kiireisten laji, ja jos jollakulla on kauhea kiire koko ajan, niin vaihdan mieluummin seuraa kuin kiirehdin huomioimatta riskejä”, Richardson sanoo ensi kertaa vakavoituen.

Ilmastonmuutos mietityttää

Kaylin Richardson ei ole niitä amerikkalaisia, jotka kieltävät ilmastonmuutoksen – päinvastoin. Hän on aktiivinen toimija Protect Our Winter –yhteisössä ja on työskennellyt Al Goren ilmastonmuutosta vastaan taistelevassa liikkeessä lajiedustajana.

“Kisa-aikoinani matkustin ympäri maailmaa todella paljon. Nyt vapaalaskijana lentämistä ei tule niin paljoa, mutta

Laskukauden ulkopuolella Kaylin pitää huolta kunnostaan monipuolisilla vaellus -ja kiipeilyretkillä. Kuva Helly Hansen.

Hymy kuuluu Kaylin Richardsonin tavaramerkkeihin. Kuva Helly Hansen/Cam McLeod.

Kaylin Richardson on löytänyt vapaalaskusta sen mitä elämältään loppuviimein haluaa. Lajiin kuuluvat pitkät skinnauksetkin ovat hänen mielestään yhtä juhlaa. Kuva Helly Hansen/Cam McLeod.

“Se ei auta, että elät, syöt ja matkustat mahdollisimman hiilineutraalisti, jos suuret massat eivät niin tee. Uskon, että vaikuttamalla yleisiin asenteisiin ja päivittäisiin valintoihimme pystymme tekemään muutoksen yhdessä. Ilman lunta ja jäätä koko laskettelulta menee pohja”

vastaavasti lajin suosio on maailmanlaajuisessa kasvussa, joka taas saa enemmän ihmisiä liikkeelle”, hän toteaa.

Richardson uskoo, että eniten saa aikaan olemalla äänessä ja vaikuttamalla poliittisiin päättäjiin. Vapaaehtoinen muutos on hidasta ja muutoksen vauhdittaminen onnistuu nopeammin lakien säätämisen kautta.

“Se ei auta, että elät, syöt ja matkustat mahdollisimman hiilineutraalisti, jos suuret massat eivät niin tee. Uskon, että vaikuttamalla yleisiin asenteisiin ja päivittäisiin valintoihimme pystymme tekemään muutoksen yhdessä. Ilman lunta ja jäätä koko laskettelulta menee pohja”, Richardson sanoo.

Lumen ystävän suosikit

Sympaattisen amerikkalaisen suosikkilaskupaikkoja kysyttyäni saan pitkän vastauksen. Siinä on ehkä hieman kotiinpäin vetämistä, mutta koska en itse ole koskaan Utahissa käynyt, en voi väittää vastaankaan.

“Rakastan Utahissa asumista ja laskemista. Lumi on täällä todella erikoisen kevyttä mantereisesta sijainnista johtuen. Esimerkiksi kotikeskuksestani Deer Valleysta löytää pehmeää lunta vielä pitkään lumisateenkin jälkeen, sillä metsät suojaavat lunta etenkin pohjoisrinteillä päiväkausia. Myös alueen maasto on sopivan vaihtelevaa laajoista bowleista jyrkkiin kuruihin ja puuhamaastoihin”, Richardson kehuu.

“Pidän myös suunnattomasti Italian Do-

lomiiteista sekä Chilen Portillosta, joiden dramaattiset maisemat saavat haukkomaan henkeä ja lumikin on usein erinomaista”, hän sanoo hieman diplomaattisesti.

Ajatuksia tulevaan Kiitos kisavuosien, Kaylin laskee kaikenlaista lunta mielellään ja nauttii aina päästessään suksille. Hän sanookin, että on mielestään nyt parempi laskija kuin aiemmin ja nauttii

laskemisesta yhä enemmän iän ja varmuuden karttuessa.

“Parhaat päiväni ovat juuri tässä ja nyt. Yritän nauttia jokaisesta hetkestä täysillä”, hän iloitsee.

Kaylin Richardson täyttää tänä vuonna 35 vuotta, joten hänellä on edessään vielä monia hienoja vuosia vapaalaskun parissa. Positiivinen asenne vie pitkälle niin laskemisessa kuin elämässä yleensäkin.

Kaylin nauttii elämästään ammattimaisena vapaalaskijana. Kahvihetki vuonon rannassa on tätä elämää parhaimmillaan. Kuva Jay Dash.

"Cold smoke”, kuten Kaylin asian ilmaisee. Kuva Helly Hansen/ Jay Dash.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Suomalaisen naisalppihiihdon tuleva soihdunkantaja

19-vuotias, Mäkelänrinteen urheilulukiota käyvä ja kotiseuranaan Helsinki Ski Clubia edustava Nella Korpio on toki monelle aktiivisesti alppihiihtoa seuraavalle jo tuttu muutaman vuoden ajalta, mutta kuka tämä helsinkiläinen tämän kevään tuleva abiturientti ja pujottelun maailmancupin pistetilinsä kuluvalla kaudella avannut laskijalupaus oikein on?

Nella Korpion tie maailmancup-rinteille poikkeaa hieman monesta muusta totutusta, vaikka ensimmäiset laskettelumuistot ovat syntyneetkin jo muutaman vuoden ikäisenä.

”Vanhemmat laittoivat meidät lapset hiihtokouluun pitkälti sen vuoksi, että voisimme lomareissuilla käydä laskettelemassa, mutta eivät he varsinaisesti alppihiihdosta urheilulajina sen enempää tienneet saati ajatelleet”, muistelee Nella ensimmäisiä laskettelukokemuksiaan.

Hiihtokouluksi valikoitui maineikas Sami Uotilan ratalaskukoulu Vihdissä, jossa laskettelua opeteltiin ohjatusti arki-iltaisin.

”Pari vuotta piti odotella, että täytin seitsemän ja sain alkaa itsekin veljeni perässä kisaamaan ja siitä se oikeastaan sitten lähti. Neljätoistavuotiaana, Audi Cup -ikäisenä olin jo tehnyt täysin tiettäväksi, että otan alppihiihdon tosissani”, Nella summaa.

Oman tiensä kulkija

Korpio on ponnistanut osittain Etelä-Suomen pienistä mäistä ja nykypäivänä yleiseksi tulleen alppilukiotien ulkopuolelta. Normaalin tai edes alppilukiolaisen koulurutiinit ovatkin Nellalle melko vieraita. Koulukirjat ovat kulkeneet maailmalla mukana ja varsinainen koulun penkki ei ole Nellan vuoksi fyysisesti liikaa kulunut.

lähtöä odotellessa Sappeella maaliskuussa

Kuva Nella Korpion arkisto.

Levillä 2018 merkit vauhdista oli ja havaittavissa, vaikka paikka toisella kierroksella jäikin harmittavasti noin sekunnin päähän. Kuva Teemu Moisio.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

”Kävin loka-marraskuun taitteessa ilmoittautumassa ylioppilaskirjoituksiin ja seuraavaksi menen maaliskuussa kisojen välissä päiväksi kirjoittamaan vielä viimeisen aineen”, kertoo Nella koulunkäyntisuunnitelmistaan kuluvan kauden osalta.

Opinahjona Mäkelänrinteen urheilulukio

Jo pelkän maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Mäkelänrinteen urheilulukio ei välttämättä tule ensimmäisenä nuoren alppihiihtotoivon mieleen opiskelupaikkaa valitessaan, mutta toisaalta siitä löytyy paljon hyvääkin sellaiselle jolla on taustat ja motivaatio kunnossa.

”Minulla on ollut onni siinä myötä, että jo ennen lukioon menoa treeniporukallamme oli ehkä hieman normaalia enemmän leiritystä ja tästä syystä koin, että varsinaiselle alppilukiolle löytyy kohdallani hyvä vaihtoehto Helsingistä”, Nella sanoo.

Vaikka matkapäiviä tuleekin runsaasti, niin ne ensimmäiset ja viimeiset matkapäivät jäävät pois, koska Helsinki-Vantaalta voi mennä suoraan kotiin.

”Tässä toki myös on ollut suuri merkitys pienellä, mutta erittäin sitoutuneella ydintaustajoukollani. Saarelaisen Elmo on valmentanut minua käytännössä katsoen lähes aina sekä myös fysiikkavalmennus on saatu järjestettyä hyvin pääkaupunkiseudulla aiemmin Matti Vestmanin ja nykyään Veera Koskelaisen toimesta. Toisaalta taas suuren

lukion opiskelijamäärästä on ollut se hyöty, että kurssivalinnat pystyy tekemään todella joustavasti, mikä samalla helpottaa reissaamista”, kertoo Nella valinnoistaan.

Jos ei kokeile, ei voi tietää Vaikka alppihiihto onkin ollut vielä verrattain nuorelle laskijalupaukselle lähes aina tosissaan otettava laji, se ei kuitenkaan ole ollut ainut urheilumuoto.

”Olen harrastanut aina todella monipuolisesti liikuntaa. Jos vain on ollut jokin mielenkiintoinen laji, olen lähtenyt kokeilemaan. Pelasin muun muassa melko pitkään jalkapalloa ja ringetteä ja henkilökohtainen lajivalintojeni karsintasysteemi olikin vähän sellainen, että tuota mä en ainakaan lopeta, enkä tuota. Sitten lopulta, kun kaikki muut lajit olivat lopetettu, niin viimeiseksi ringetten jälkeen jäi alppihiihto”, hän sanoo.

”Tiesin kuitenkin jo joskus 13-vuotiaana, että panostus alppihiihtoon on paljon suurempi kuin muihin lajeihin, joten sen suhteen tämä on ollut alusta asti hyvinkin selvää”, Nella toteaa.

Nuorena maailmalle

Tie pujottelun maailmancupin pistetilin avaukseen on ollut pitkä ja monivaiheinen. ”Päämäärätietoinen sekä tavoitteellinen harjoittelu

Tämän kauden Levin maailmancupissa Nella pääsi mittaamaan vauhtiaan maailman huippujen kanssa. Kuva Ski Sport Finland.

kohti maailman huippua alkoi jo vuonna 2012, kun osallistuin lapsille suunnattuun kansainvälisen tason Pinocchio-kilpailuun. Ski Sport Finlandin ja ensimmäisen maajoukkueohjelman tullessa mukaan ensimmäisenä FIS-vuotena, hyppy maailmaa kiertäväksi nuoreksi alppihiihtäjäksi olikin helppo jo muutaman vuoden jatkuneen säännöllisen ulkomaaleirityksen ja tavoitteisiin tähtäävän harjoittelun myötä”, muistelee Nella. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin kova työ ja harjoittelu sekä FIS-kilpailuiden ja Eurooppa Cupin kiertäminen ovat tuoneet ensimmäiset pujottelun maailmancupin pistesijat; Courchevel 23., Zagreb 20. ja Flachau 27.

Läheisten tuki

Kuten tavallista, ei Nellankaan tapauksessa matka kohti maailman huippua ole ollut helppo, vaikka maajoukkuepaikka onkin avautunut jo lukioikäisenä.

”Olen todella kiitollinen vanhemmilleni joiden kukkaro on varmasti vielä pitkään miinuksen puolella alppihiihtoni vuoksi. Aika vaikea on vielä FIS -ikäisenä hakea yhteistyökumppaneita taloutta tasapainottamaan, kun ei itsellä ole hirveästi annettavaa takaisin. Ensimmäinen varsinainen henkilökohtainen sponsorini Temet Oy on lähtenyt matkaan vasta parisen vuotta sitten ja siitä on toki ollut todella suuri apu”, kiittää Nella tukijoitaan.

Valoisa tulevaisuus

Alppihiihto on yksi herkimmistä talvilajeistamme ja pienikin lipsahdus saattaa muuttaa tilanteen laskijasta riippumatta ”injury-statuksen” puolelle. Piruja maalaamatta kuitenkin on varmaa, että suomalaisen naisalppihiihdon pitkähkö kuiva kausi on päättynyt. Vihdoinkin.

…mutta alhaalla ainakaan fyysisiä vaurioita ei ollut havaittavissa. Kuva Teemu Moisio.

Levin maailmancupissa kaudella 2016-2017 matka päättyi ikävästi ulosajoon jyrkällä… kuva Teemu Moisio.

Team 2018 -tyttöryhmän laskija Nella Korpio lasten ja nuorten loppukilpailun numeroarvonnassa Levillä 2015. Kuva Teemu Moisio.

Matka kohti maailman huippua vaatii satoja päiviä jäätikkötreeniä ja silloin ei normaalille koulunkäynnille oikein aikaa jää, vaan koulukirjat kulkevat laskijan ja lumen perässä. Kuva Ski Sport Finland.

”Tällä kaudella olen joutunut keskittymään lyhyempään portin väliin ja nyt siitä on ruvennut tulemaan ihan tulostakin, mikä ei tietenkään haittaa yhtään. Tavoitteeni on kuitenkin menestyä tulevaisuudessa myös suurpujottelun puolella ihan yhtälailla”

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

SAMU TORSTI

SUURPUJOTTELIJA SUURELLA SYDÄMELLÄ

Alkukauden haasteet selättänyt Samu Torsti, 27, avasi näyttävästi uuden vuoden suurpujottelun maailmancupissa Sveitsin Adelbodenissa sijoittuen 28:nneksi. Pistetili aukesi ja kadoksissa ollut työrauha laskeutui onnistumisen myötä. Loppukaudeksi ovat tähtäimessä viidennet MM-kilpailut Åressa ja ehyt maailmancup-kokonaisuus, johon voi itse olla tyytyväinen.

Samu Torstin alkukausi oli hankala, mutta nyt työrauha on palannut hyvien suoritusten myötä.

Ylläksen huipulta Nappulakouluun Vaasaan Kaikki sai alkunsa Ylläkseltä. Perheensä kanssa lomareissulla ollut 7-vuotias Torsti tapasi vanhempiensa kanssa vaasalaisia seuratoimijoita lomamatkalla, jotka houkuttelivat pienen innokkaan laskettelijan mukaan myös seuratoimintaan.

”Ei sitä vielä siinä kohtaa osannut aavistella, minkälaiseen myllyyn sitä itsensä ja vanhempansa ajoi tuolloin”, naurahtaa Torsti.

Lomareissulta paluu takaisin kotiseudulle Vaasaan tarkoitti vain yhtä: osallistumista Nappulakouluun Vaasan Hiihtoseuraan. Kaiken aktiivisen laskemisen ohella ja kaupungin vahvan kaksikielisyyden ansiosta nappulakoulusta jäi käteen alppihiihdon lisäksi myös ruotsinkielentaito.

Alppihiihto ei ollut yksinomaan ainoa harrastus nuorelle Torstille

Jalkapallokentällä ja jääkiekkokaukalossakin paljon aikaa viettänyt nuorukainen teki selkeän ratkaisun: muut lajit saavat jäädä, mutta alppihiihto pysyy.

Alppihiihdon osalta asiat konkretisoituivat kun päätin hakea Rukan Alppikouluun. En nähnyt, että minulla olisi ollut muita vaihtoehtoja. En voinut hakea yhteen kouluun, joten hieman pakon edestä laitoin hakupapereihin myös Vaasan Lyseon Lukioon”, hän kertoo.

Rukan alppikoulusta valmistuttua oli Torstille selvää, että nyt tähdätään alppihiihdon huipulle.

”Kun koulu loppui, ei ollut enää mitään velvoitteita muuhun, pystyin keskittymään täysillä vain siihen, että tähtään huipulle. Se oli ikään kuin luonnollinen siirtymä huippuurheilijaksi.”

”Olen oppinut luomaan nahkani uudestaan” Viime kevään olympialaisten jälkeen alkoivat muutosten tuulet. Koko Torstin valmennustiimi meni ympäriltä uusiksi: valmentajasta suksihuoltajiin ja fysiikkavalmentajaan.

Samu Torsti haluaa olla tyytyväinen itseensä ja siihen, että voi todeta antaneensa kaikkensa menneellä kaudella.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Myös muutto Vaasasta Helsinkiin vavisutti arjen peruspilareita.

”Kyllähän siinä kaikki meni uusiksi paitsi vanhemmat ja tyttöystävä. Kaikki tapahtui jotenkin niin samaan aikaan. Toisaalta kesän ja alkusyksyn treenit ovat olleet urani parasta aikaa niin sitoutumisen kuin laadun puolesta, joten muutos on ollut kyllä hyväksi”, kiittelee Torsti.

Alkusyksyn jäätikköleirit menivät suunnitelmien mukaan ja kaikki näytti olevan tasapainossa ja hyvin alkavaan maailmancup-kauteen. Söldenissä maailmancup-avausta ei miesten osalta kilpailtu, joten miesten suurpujottelun avauskilpailu venähti vasta joulukuun alkuun Yhdysvaltojen Beaver Creekiin.

”Kolmantena treenipäivänä huomasin jenkeissä, ettei kaikki ollut laskemisessa kohdallaan. Alkoi tulla outoja ja odottamattomia virheitä jatkuvasti”, hän sanoo.

Odottamattoman tilanteet ja joulukuu ovat suurpujottelijalle pahin yhtälö

Kilpailuja on viikko toisensa perään ympäri maailmaa, jolloin laskijan pitäisi pystyä olemaan optimaalisessa kilpailuvireessä.

”Joulukuu on pahin ajanjakso, mitä voi osua kohdalle odottamattomien tilanteiden suhteen. Silloin ei ole aikaa etsiä ratkaisuja virheisiin tai korjata niitä, vaan silloin pitäisi pystyä mennä vain kilpailusta toiseen. Tällaiset tilanteet heijastuvat karulla tavalla myös heti tuloksiin”, Samu Torsti kertoo.

Vastauksia ja ratkaisuja ongelmiin etsittiin läpi joulukuun aina vuodenvaihteeseen asti Myös urheilija itse kävi tiukkaa keskustelua itsensä kanssa, mistä ongelmat voivat johtua. Pikku hiljaa ratkaisuja alkoi löytyä ja luottamus tekemiseen palautui ennalleen joulunpyhien jälkeen.

Pieni joulutauko ja tekniikkaharjoitukset Vihdissä rakensivat jälleen kisavireyden oikealle tasolle. Tulosta nähtiin heti vuoden ensimmäisessä suurpujottelun maailmancupin osakilpailussa Adelbodenissa, jossa Torsti avasi pistetilinsä kuluvalle kaudelle.

”Eihän se mikään näytöslasku ollut, mutta antaa se rauhaa itselle ja muille kun laskeminen tuottaa tulosta”, hän huokaisee.

Torstin mukaan tällä hetkellä lasku tuntuu jälleen normaalilta ja tekeminen hyvältä, eivätkä joulukuun kaltaiset vastoinkäymiset lannista miestä.

”On tässä sen verran kilometrejä jo takana, ettei vastoinkäymisistä koko mies romahda. Toki ne pistää kyseenalaistamaan itsensä ja saa miettimään missä vika, mutta olen oppinut näiden vuosien aikana kärsivälliseksi ja luomaan nahkani uudestaan”, Torsti kertoo tyytyväisenä.

Åren MM-kisat Helmikuussa tämä lehden ilmestyessä Torstilla on edessä uransa viidennet aikuisten maailmanmestaruuskilpailut Ruotsin Åressa. Muutoin kausi jatkuu maailmancupia kierrellen. Tavoitteet kaudelle on asetettu

tuloksiin, mutta niiden lisäksi tärkeimpänä tavoitteena Torsti haluaa olla tyytyväinen itseensä ja siihen, että voi todeta antaneensa kaikkensa menneellä kaudella.

”Tulostavoitteita suurempana pidän itselleni sitä, että voin todeta kauden päätteeksi nöyränä peilin edessä, että parhaani tein ja laskin sillä tasolla, mihin parhaimmillani pystyn – rehellisesti”, hän toteaa.

Maailmancup-rinteillä on kuitenkin yksi asia erityisesti Torstin mieleen.

”Kyllä toisen kierroksen radankatselu on vertaansa vailla. Ympärilläsi on vähän porukkaa ja tiedät olevasi toisella kierroksella. Se antaa rauhaa niin itselle kuin koko ympärillä olevalle tiimille”, Samu Torsti tunnelmoi.

Samun tunnelmia voi seurata osoitteesta instagram.com/samutorsti

Viime kevään olympialaisten jälkeen alkoivat muutosten tuulet. Koko Torstin valmennustiimi meni ympäriltä uusiksi.

Saas Feen leirillä ennen kauden alkua hiottiin uudistettuja kuvioita kuntoon yhdessä muun joukkueen kanssa. Samu Torsti vasemmalla.

Vaikka digisovellukset auttavatkin hyvin reittien suunnittelussa, ei näin mahtavien puuteripätkien sijaintia halua välttämättä kaikille paljastaa. Kuva Freerider World Tour/Rocko Menzyk.

Digitalisaatiosta puhutaan paljon ja sen aiheuttamat muutokset ulottuvat lähes kaikkialle. Vaikka laskettelu edustaakin lajina puhdasta eskapismia, ei sekään ole nykyajalta suojassa. Yhtäältä laskettelu kilpailee nuorten vapaa-ajasta internetin ja pelien kanssa ja toisaalta netti sekä erilaiset sovellukset muuttavat harrastusja matkustustapojamme.

Olen vastikään saapunut itäisessä Sveitsissä sijaitsevaan Laaxin hiihtokeskukseen ja avannut lataamani Inside Laax -mobiilisovelluksen. ”Mission control update: Odotettavissa tuulen nopeus huomiselle yli 80 km/h ja noin 30-60 cm uutta lunta. Tästä johtuen kaikki hissit pysyvät kiinni. Seuraava tiedote huomenna klo 9.00.”

Näen välittömästi seuraavan päivän keliennusteen lisäksi esimerkiksi paikallisen kauppaja ravintolatarjonnan sekä auki olevat rinteet ja hissit reaaliaikaisine sääkameroineen. Muistelen, että 90-luvun lopussa Chamonixissa käytiin tarkastamassa tuleva sää- ja lumivyöryennuste kylän keskustassa sijainneelta ilmoitustaululta.

Ajantasaista tietoa

Seuraavana aamuna avaan sovelluksen ja se kertoo, että hissit pysyvät suljettuna, sillä ylemmille alueille on satanut 80 cm uutta lunta 48 tunnin aikana. Lumivyöryriski on neljä eli suuri. Päätän tietojen perusteella tehdä parin tunnin skinnauslenkin alemmille metsien suojassa oleville rinnealueille, jossa lumivyöryriski on vähäinen.

Kun tapaan seuraavana päivänä Camina Barissa Laaxin PR-vastaava Christina Ragettlin hän kertoo, että keskus halusi olla ensimmäisten joukossa, kun sovellus otettiin käyttöön kaudelle 2014/2015. Laaxin asiakkaiden keski-ikä on nuorehko, 38 vuotta, ja noin puolet heistä tulee Zürichin metropolialueelta.

Sovellus onkin löytänyt hyvin paikkansa: sillä on yli 40 000 aktiivista kuukausittaista käyttäjää. Ragettli on selvästi ylpeä talon omin voimin kehitetystä sovelluksesta. ”Tavoitteenamme on kommunikoida asiakkaidemme kanssa, oppia tuntemaan heitä paremmin ja ennen kaikkea vastata heidän tarpeisiinsa”, hän lisää.

Kohdennettuja palveluita Sosiaalisen median palveluiden tavoin Laaxin sovellus kerää tietoja käyttäjistään ja pyrkii sitten

Laaxin pr-vastaava Christina Ragettli nauttii näkymistä Laaxin moderniin keskukseen. Kuva Jaakko Järvensivu.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

tarjoamaan heille kohdistettuja palveluita kuten ravintoloita ja tarjouksia paikallisista kaupoista. Hissilippukin on halvempi palvelun kautta ostettuna.

Kyse ei ole mistään nappikaupasta, sillä Ragettlin mukaan tällä kaudella jo noin neljännes hissilipuista on ostettu sovelluksen avulla ja sen kautta muodostunut liikevaihto kasvoi alkuvuonna 50 % edellisen vuoden lukuihin verrattuna. Tarjousten takana on Ragettlin mukaan halu nopeuttaa digitaalisten palveluiden käyttöönottoa.

Inside Laax Appin kautta voi myös seurata kavereita ja vaikkapa heidän laskujensa korkeuserometrien määrää, josta tietysti myös kilpaillaan tuloslistalla. Hississä kuultujen puheiden mukaan taistelu piikkipaikasta on paikallisten laskijoiden keskuudessa äitynyt paikoitellen ankaraksi, joka tietysti osoittaa, että harrastuksen ja digitaalisen pelaamisen sekä sosiaalisuuden yhdistäminen kiinnostaa laskijoita.

Hiihtokeskusalan booking.com?

Parin päivän päästä seisoskelen Laax Resortin kabiinihissin ala-asemalla ja odottelen italialaistaustaista, Sveitsin Luzernissa asuvaa Andrea Caspania. Hieman myöhässä saapuva Caspani kertoo automatkan Luzernista kestäneen kaksi ja puoli tuntia, joka on kuulemma Sveitsin mittakaavassa iäisyys. ”Parissa tunnissa olet kolmessa eri maassa”, hän huikkaa.

Hissilippukin on halvempi Inside Laax -palvelun kautta ostettuna. Kuva Laax Resort.

My-Mountainsin Andrea Caspani tietää mitä laskijat keskuksilta kaipaavat. Kuva Jaakko Järvensivu.

Inside Laax -sovelluksen näkymiä

Nousemme kabiinilla Crap Sogn Gionin huipulle reilun parin tuhannen metrin korkeuteen ja suuntaamme aurinkoisille rinteille. Entisenä junioriratalaskijana ja kansainvälisenä hiihdonopettajana Caspani laskee varmasti tyylikkäitä carving-käännöksiä tehden. Matkailualan työtaustan omaava Caspani vaikuttaa myös jo rutinoituneelta puhujalta, kun hän kahvitauolla käy läpi perustamaansa My-Mountains nettipalvelua.

Sivusto lanseerattiin virallisesti Sveitsissä syksyllä 2017

Sen tavoitteena on koota kaikki hiihtokeskuksen palvelut yhden nettisivun ja varauspalvelun alle: ”Ei siis tarvitse erikseen katsoa turistitoimiston, hiihtokoulun, opaspalvelun tai helikopterifirman sivustoja ja myös varaus onnistuu helposti”, Caspani tarkentaa.

Ensimmäisenä tietysti tulee mieleen, että

eikö tällainen palvelu kilpaile palveluntarjoajien omien sivustojen kanssa, mutta Caspanin mukaan ne pikemminkin täydentävät toisiaan. ”Pyydämme, että yritys tarjoaisi meidän kauttamme erityispalveluita, jotka eivät kilpaile heidän perusliiketoimintansa kanssa”, hän selvittää.

Caspanin mukaan tällaisia palveluita voivat olla esimerkiksi hiihtokoulun järjestämä lumikenkäretki, johon sisältyy fondue-illallinen tai hiihto-opaspalvelun helihiihtopäivä.

My-Mountainsin pääkohdealue on tällä hetkellä Sveitsissä, jossa sillä on noin 250 rekisteröityä palveluntarjoajaa ja 400 rekisteröityä asiakasta. Caspanin mukaan kyselyjä on kuitenkin tullut Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten ja tavoitteena on tehdä palvelusta maailmanlaajuinen.

”Etsimme tällä hetkellä sopivia sijoittajia”, hän lisää. Kilpailu on kuitenkin kovaa

ja digipalveluissa voittajia ovat yleensä ne, jotka kykenevät saavuttamaan maailmanlaajuista tunnettuutta ensimmäisenä alallaan. Aika näyttää kuka siinä onnistuu. Kiitän Caspania hiihtopäivästä ja toivotan hänen projektilleen onnea ja menestystä.

Interaktiivista laskettelua

Seuraavana päivänä suuntaan taas mäkeen – tällä kertaa seuranani Skitude-sovellus, jonka olen ladannut puhelimeeni aiemmin. Vuonna 2014 perustettu, Barcelonassa päämajaansa pitävä yritys mainostaa yhdistävänsä laskijat maailman suurimman sovellusverkoston avulla. Tehtyäni sovellukseen profiilin etsin keskuksen joukosta Laaxin, jonka jälkeen minulla on käytössäni interaktiivinen topografinen kartta laskualueesta, alueen lumitilanne ja sääennuste.

Jo pitkään vapaalaskukarttoja paperisena myynyt Freeride Map myy nykyisin myös maksullisia vapaalaskukarttoja älypuhelimiin kohtuuhinnalla.

Koska sovellukset toimivat vain älypuhelimessa, pitää puhelimessa olla virtaa. Helly Hansenin viime vuonna esitelty Life Pocket pitää akun lämpimämpänä kuin tavallinen tasku. Kuva Helly Hansen.

Skitude-sovellukseen saa ladattua esimerkiksi tarkat kartat eri keskuksista.

freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Monet palveluista tulevat suoraan toisten palveluntarjoajien kautta Laskijalle Skituden mielenkiintoisin anti onkin mahdollisuus tallentaa tietoja omista laskuista sovelluksen avulla. Laskun tiedot voi myös jakaa joko Skituden sisällä omalla profiilillaan tai vaikkapa Facebookissa, jolloin omat seuraajat näkevät laskujäljen ja siihen käytetyn ajan topografiseen karttaan piirrettynä.

Kuten arvata saattaa niin suurimmista mitatuista laskumääristä kilpaillaan. Laaxissa ei joulukuun alussa vielä näytä olevan paljon tallennettuja laskuja tai laskijaprofiileja, mutta Espanjan Cerlerissä laskeva Viktor tallentaa jo seitsemän tunnin ja 140 km:n laskupäiviä (hän johtaa tammikuun lopussa kaikkia tilastoja noin 1 300 000:lla korkeuserometrillä).

Laskun tallentaminen käynnistyy nihkeästi, kun joudun ensin etsimään uudesta puhelimesta valikon, josta voin sallia tallentamistoiminnon aiheuttaman suuren akunkäytön. Siinä onnistuttuani käyttö on helppoa ja tallennan pari laskua Alp Dado -hissin yläasemalta Plaunhissin ala-asemalle. Jaan molemmat Skitudeen profiilillani ja toisen myös Facebookissa ja se saa jokusen tykkäyksen.

En tallenna koko laskupäivääni sijoittuakseni paremmin Skituden listalla

En ole kovin kilpailuhenkinen, enkä pidä erityisen tärkeänä some-jakamisen mahdollisuutta. Off-pistelaskujen tallentaminen uudessa kohteessa ja mahdollisuus tarkastella niitä myöhemmin topo-kartalta on mielestäni silti mielenkiintoinen ominaisuus. Kuitenkin nimenomaan

Vaikka sovellukset ovatkin kivoja, eivät ne korvaa mitenkään oikeaa elämystä hyvästä laskusta. Vahva luontokokemus on edelleen vapaalaskun keskiössä. Kuva Freeride World Tour.

kilpailut, pelinomaisuus ja sosiaalisuus, eli mahdollisuus kavereiden tekemisten seuraamiseen ovat avainasemassa minua nuorempien laskijoiden houkuttelemisessa ja sen ovat huomanneet myös keskukset.

Skitude markkinoi itseään hiihtokeskuksille mobiilimarkkinointipartnerina

Se tarjoaa sekä uuden myyntikanavan että tavan aktivoida asiakas. Skituden teknologiaan pohjautuvia keskusten omilla nimillä markkinoitavien sovellusten verkosto sisältää keskuksia Sveitsin lisäksi mm. Ranskasta, Italiasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Australiasta, Norjasta ja Ruotsista – mutta ei vielä ainuttakaan Suomesta.

Muiden some-palveluiden tavoin asiakkaasta kerättyjä tietoja ja heidän sähköpostiosoitettaan hyödynnetään markkinoinnissa. Suurinta osaa käyttäjistä tämä ei kuitenkaan tunnu haittaavan, kunhan perussovellus on ilmainen. Palkintona paikallisissa kilpailuissa olevat tuotteet kuten Headin sukset tai Salomonin juoksuvälineet ovat varmasti myös eräänlaista kohdennettua markkinointia, mutta on vaikea nähdä millä tavalla se haittaisi ketään.

Digitaalisten laitteiden ja sosiaalisen median vaikutuspiiri ulottuu kuitenkin yhä syvemmälle elämäämme. Kun tallennamme liikkumistamme kännykällä myös luonnossa ulkoiluharrastuksen aikana ja jaamme suorittamisiamme nettiin hissinousun tai juomatauon aikana, olemmeko jääneet koukkuun digilaitteisiin ja some-tykkäysten aiheuttamaan mielihyvään?

Laaxin Ragettli ei ole huolestunut aiheesta, hänen mukaansa sovellus on hyvä lisä takintaskussa, mutta ei häiritse hienoista maisemista tai laskemisesta syntyvän adrenaliinin nauttimisesta. ”Päivitykset tehdään hissimatkan aikana, kännykkähän on ajantappaja myös bussi- ja junamatkan aikana –ei siinä ole mitään eroa”, Ragettli lisää.

Napsautan tallennuksen päälle vielä päivän viimeiselle laskulle ja seuraan kabiinilinjaa hieman summittaisesti kohti Laax Resortia, tavoitteenani löytää vielä korkkaamattomia osia laskun metsäosuuksilta. Harhaudun sattumalta todella hienolle laskulinjalle, josta löytyy mahtavaa puuterilaskua ja pillow lineja. Päätän olla jakamatta laskua missään, mutta tallennan sen omiin tietoihini, jolloin voin myöhemmin tarkastaa laskun koordinaatit kartalta – digitaalisuuden etuja.

Oppaiden vallankumous

Lähes yhtäaikaisesti My-Mountainsin kanssa palvelunsa lanseeranneen, Ruotsista ponnistavan Awaysin fokus on suuntautunut puhtaammin luontoon ja ulkoilulajeihin. Tällä hetkellä yritys markkinoi Japanin Hokkaidon saarelle suuntautuvaa puuterihiihtomatkaa sekä purjeveneen avulla toteutettavaa Lyngenin Alppien ski touring -matkaa. Molemmissa matkoissa opastuksesta vastaa UIAGM-sertifioitu vuoristo-opas.

Awaysin perustajalla Nikola Lejonilla on monipuolinen lajitausta

Hänellä on kokemusta myös leijasurffauskoulun johtajana toimimisesta, joka myös synnytti idean palvelun perustamisesta.

”Ymmärsin silloin, kuinka vaikeaa on yhdistää asiakashallinta ja käytännön toimet, kuten sään seuraaminen”, Lejon kertoo. Alpeilla laskiessa kunnioitusta herätti myös vuoristooppaiden hiihtopäivän suunnitteluun ja toteuttamiseen käytetty aika.

Lejonin tavoitteena onkin parantaa oppaiden työhönsä käyttämien tuntien ja siitä saadun palkkion suhdetta. ”Haluan luoda oppaille paremmat mahdollisuudet toimia pitkällä aikavälillä tuottavasti.”

Lejonin mielestä perinteisten opaspalveluja myyvien agentuurien ongelmana on ollut oppaille tarjottujen tilitysten pienuus. ”Tavoitteenamme on nostaa oppaiden tulotasoa pitämällä palvelumaksumme matalina – noin 3-11 %:ssa riippuen tapahtuman hinnasta”, Lejon tarkentaa.

Tilannetta voisi verrata vaikka voimakkaan murroksen läpikäyneeseen musiikkialaan, jossa muusikot voivat nykyään sekä levyttää että markkinoida itse musiikkiaan ilman levy-yhtiöitä. Palveluiden, kuten Awaysin avulla esimerkiksi surffi- ja hiihtooppaille tarjoutuu sama mahdollisuus ja he voivat itsenäisesti hallinnoida ja markkinoida palveluistaan rakentamiaan tuotteita.

Vapauden hintana on taloudellinen epävarmuus, mutta Aways varmasti helpottaa yrittäjyyden kokeilemista Potentiaalisten asiakkaiden pitää taas uskaltaa luottaa uusiin digitaalisiin toimijoihin sekä heidän palveluntarjoajiinsa - myös ongelmatilanteissa. Kuten My-Mountains myös Aways on yrityksenä startup-vaiheessa. Varsinainen varausjärjestelmän sisältävä nettisivusto lanseerataan myöhemmin, siihen asti palveluita markkinoidaan Awaysin some-kanavilla.

Aways-palvelun avulla surffi- ja hiihto-oppaat voivat itsenäisesti hallinnoida ja markkinoida palveluistaan rakentamiaan tuotteita.

Aways toimii myös selainpohjaisesti.

"Digitaalisten laitteiden ja sosiaalisen median vaikutuspiiri ulottuu kuitenkin yhä syvemmälle elämäämme."

OmaMehiläisen palvelut sopivat yhtälailla kilpalaskijalle, kuten Miikka Mankiselle tai kenelle tahansa aktiiviliikkujalle. Kuva Ski Sport Finland.

MEHILÄISEN DIGIKLINIKALTA lääkärin apua huipulle asti

Digiklinikka ja reseptit puhelimessa kuulostavat monen korvissa vielä vieraalta, mutta monelle mutkattomat mahdollisuudet keskustella oman lääkärin kanssa tai reseptien uusiminen käy kätevimmin nykypäivänä sovelluksen kautta.

Myös alppi- ja freestylemaajoukkueet ovat päässet tutustumaan OmaMehiläinen -sovellukseen, jossa omat terveystiedot kulkevat aina mukana ja asiointi terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tapahtuu vaivattomasti sijainnista ja kellonajasta riippumatta.

Santeri Kiiverille OmaMehiläinen -sovelluksen käyttö on tullut tutuksi alkuvuoden aikana Nuori para-alppihiihtäjä pyörtyi tuntemattomasta syystä kesken harjoitusten joulunpyhinä. Urheilu Mehiläisen alppi- ja freestylemaajoukkueen lääkäri Sikri Tukiainen otti asian hoitaakseen ja määräsi Kiiverin mittaviin tutkimuksiin.

”On syytä selvittää perinpohjaisesti, mistä pyörtyminen johtui. Kyseessä on kuitenkin perusterve nuori, joten on tärkeää poissulkea kaikki mahdolliset syyt pyörtymiselle”, sanoo Tukiainen.

Tutkimukset ovat jatkuneet vuoden vaihteesta tähän päivään asti

Onneksi pahimmat syyt on voitu jo sulkea pois. Kiiveri on suhtautunut tilanteeseen rauhallisesti, vaikka para-alppihiihdon MM-kilpailut ja muutamat maailmancupin osakilpailut ovat jääneet harmillisesti välistä.

”Terveys edellä kaikessa. Kyllä tuollainen tilanne säikäyttää ja ottaa aikansa, että saa taas itsensä kilpailukuntoon. Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin hyvä ja maaliskuussa tähdätään taas kisarinteille”, summaa Kiiveri.

”On ollut helppoa pysyä ajan tasalla tutkimusten tuloksista OmaMehiläinen -sovelluksen kautta riippumatta siitä, missä olen fyysisesti sillä hetkellä ollut.

Kiiverin mukaan tulosten ja vastausten löytäminen sovelluksesta käy helposti, eikä tuloksia lukiessa tarvitse arvuutella latinankielisten sanojen merkitystä. Myös ajanvaraus lääkärin vastaanotolle ja tutkimuksiin käy mutkitta sovelluksen kautta.

”En ole vielä kokeillut etävastaanottoa Digiklinikalla, mutta pidän mahdollisuudesta siihen, jos tarve vaatii. Mielestäni tämä tuo helpotusta ainakin meidän alppihiihtäjien arkeen, kun niin vähän ehtii olla koti-Suomessa, eikä koskaan voi tietää milloin apua tarvitsee. Lähtökohtaisesti tietenkin toivon, että tarvitsen mahdollisimman vähän lääkärin apua”, naurahtaa Kiiveri.

Ammattilainen etänä

Vaikka etälääkärin vastaanotto saattaa tuntua monelle vielä vieraalta, Kiiveri muistuttaa, että ammattilaisen apu on etänäkin parempi kuin diagnoosin etsiminen netin keskustelupalstoilta. Tästä syystä myös OmaMehiläisen Digiklinikka on apuna missä tahansa asiassa ympäri vuorokauden.

Yleisesti Digiklinikan kautta hoidetaan lieviä ylähengitystietulehduksia, virtsatietulehduksia, vatsasuolikanavantulehduksia sekä ihottumia ja allergiaoireita. Vastauksen saa tunnissa – yleensä nopeamminkin. Digiklinikan käyttö on maksutonta, jos potilas ohjataan lääkärin vastaanotolle.

”Onhan se erilainen tilanne hoitaa asioita puhelimen välityksellä, mutta itselle se tuntuu melko luontevalta. Se vaatii vain yksityiskohtaisemmin kuvailtuna oireet ja hyvät valokuvat, jos oire on kuvattavissa. Luotan kuitenkin yhtälailla etänä käytyihin keskusteluihin kuin konkreettiseen lääkärikäyntiin. Sovellus kuitenkin mahdollistaa olla sijainnillisesti jossain muualla, mutta tarjoaa tutun ja turvallisen vastaanoton ammattitaitoisen lääkärin tai hoitajan kanssa”, Santeri Kiiveri toteaa.

OmaMehiläisen kautta pystyy helposti varaamaan ajan myös lääkärin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten vastaanotoille ja laboratorioon, tarkistamaan reseptit, laboratoriotulokset ja jopa ultra-, röntgen- ja magneettikuvat. Onhan lääkärinkäynti mukavampi tehdä kotisohvalta kuin pukea monta kerrosta vaatetta päälle ja lähteä lääkäriin – etenkin keskellä yötä!

Lisätietoa www.mehilainen.fi

OmaMehiläinen -sovellus on ladattavissa maksutta Apple & Android-laitteisiin.

OmaMehiläistä voi käyttää mobiilisovelluksella tai tietokoneella verkkoselaimessa.

Santeri Kiiverille Mehiläisen palvelut ovat tulleet tutuiksi. Kuva Paralympiakomitea.

Omat terveystiedot kulkevat puhelimen mukana ja asiointi terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tapahtuu vaivattomasti sijainnista ja kellonajasta riippumatta. Kuva Ski Sport Finland.

Digiklinikan käyttö on maksutonta, jos potilas ohjataan lääkärin vastaanotolle.

"Onhan lääkärinkäynti mukavampi tehdä kotisohvalta kuin pukea monta kerrosta vaatetta päälle ja lähteä lääkäriin"

Maailman kauneimmaksi hiihtoaluekierrokseksi tituleerattu Königstour Hochkönigissä Itävallassa tarjoaa todellisuudessakin huikean kauniita ja vaihtelevia maisemia. Se sisältää myös mukavasti laskettavaa ja viihdykkeeksi yli 50 rinneravintolaa. Kaudeksi 2018-19 kierros laajeni uuden hissin myötä yhdelle lisähuipulle ja on mahdollista aloittaa Maria Almin kylän laidalta.

Hochkönig ei ole kovin tunnettu hiihtoalue Suomessa. Keskus sijaitsee vajaan 100 kilometrin päässä Salzburgista etelään, ja sen 120 kilometriä rinteitä levittäytyvät helminauhan tavoin kolmen kylän alueelle. Kylät lännestä itään ovat Maria Alm, Dienten ja Mühlbach, ja lähimmät tunnetummat keskukset ovat lännessä Zell am See ja Saalbach sekä idässä Alpendorf-Wagrain-Flachau.

Suurimmalta osin rinteet ovat havu -

puumetsien reunustamia ja sopivat parhaiten aloitteleville ja keskitasoisille lakijoille, mutta tietysti myös edistyneemmät laskijat löytänevät muutaman itselleen sopivan tiukemman pätkän. Parkeista tai temppuilusta innostuneet hykertelevät tyytyväisyydestä Blue Tomato Kings Parkissa, jossa 1,8 kilometrin matkalla on yli 50 hyppyriä, trailia ja muuta rakennelmaa. Nousu parkin alapäästä starttiin hoituu King Cab -gondolilla, jossa yleistyvän nykytyylin mukaan on maksuton wifi-yhteys.

Königstour in live

Tammikuussa 2018 kierretty Königstour keräsi GPS-seurannalla matkaa 59,6 kilometriä ja korkeuseroa 6700 metriä. Ohjeistettua reittiä ei hirveästi voi varioida: ideana on kiertää alue laidalta toiselle ja takaisin, ja koska merkityt rinteet ja hissit seuraavat varsin loogisesti toisiaan eikä rinteiden risteämiä ole montaa, vaihtoehdot muutoksille ovat vähäiset. Kierroksen voi toki aloittaa mistä tahan-

Infotaulujen pylväinä toimivat huomiota herättävät juuret ylöspäin sojottavat kelopuut. Kuva Timo Martikainen.

Lasku Wastlhöheltä Dienteniin on rinnelaskua parhaimmillaan. Kuva Timo Martikainen.

sa kierroksen varrella olevalta ala-asemalta, mutta itse lähdin liikkeelle lännestä nousuilla Abergbahn- ja Abergalm-hisseillä ylös Abergille (1893 m), joka on koko hiihtoalueen ja tourin korkein kohta.

Lounaaseen tiiraillessa voi nähdä vuoristorivistä korkeimmalle kohoavan Großglocknerin huipun 3797 metrissä. Königstour jatkuu vastakkaiseen suuntaan alas Hintermoosiin kohti Sinalcobahnin ala-asemaa, jonne voi alun avoimen rinnealueen jälkeen valita paikoitellen metsän reunustaman punaisen rinteen Schwarzeckalm-hissin oikealta tai vasemmalta puolen. Sinalcobahn on hiihtoalueen pisin hissinousu: 8 hengen gondoli nousee 735 korkeusmetriä 3416 metrin matkalla ja nousu Gabühelin huipulle (1634 m) kestää noin 10 minuuttia.

Monipuolista tarjontaa

Seuraava tourin lasku johtaa Gabüheliltä varsin suoraviivaisesti (puolivälissä mahdollisuus valita suoran mustan sijaan pidempi punainen) alas Hinterthalin kylän laidalle, josta nous-

Hyvän ravintolatarjonnan lisäksi Hochkönigissä järjestetään keväisin Craft Bier Festival. Artesaanioluet sisältävät usein tavallista enemmän alkoholia, joten maistelun kanssa kannattaa olla tarkkana. Kuva Hochkönig Tourismus.

Ravintolat tarjoavat myös hieman kokeellisempaa rinneruokaa perinteisten schitzelien oheen. Kuva Hochkönig Tourismus. Selkeällä kelillä Saalfelden näkyy helposti Hochkönigin rinteiltä. Kuva Timo Martikainen.

Hochkönigin valkoisessa vuoriketjussa Großglockner nousee Itävallan vuorista korkeimmalle 3797 metriin vasemmalla. Kuva Timo Martikainen.

freestylen ja ulkoilun erikoislehti

taan tuolihissillä takaisin ylös. Sitten matka jatkuu kohti Dienteniä, joka on käytännöllisesti katsoen nauhamaisen hiihtoalueen keskikohdassa.

Pääsääntöisesti Hochkönigin rinteiden suunta on luoteen ja koillisen välillä, mutta Gabüheliltä lasku Dienteniin on enimmäkseen etelään ja keskitalven auringossakin erittäin kumpareiseksi myllääntynyt. Königstourin seuraava huippu on Wastlhöhe (1730 m), jonne noustaan Dientenistä Bürglalm-tuolihissillä ja lyhyellä ankkurihissillä.

Tourin kiertämiseksi ankkuria ei tarvitse käyttää, vaan tuolihissiltä voi laskea viistoon pitkin rinteen pohjana olevaa tietä, joka yhtyy Wastlhöheltä alas johtaviin rinteisiin. Ala-asema on parkkipaikka Hochkönigstraßen varrella, josta matka jatkuu tuolihissillä Dacheggille. Täältä alkaa Kings Corner: rinteen oikealla puoliskolla on vajaan kahden kilometrin matkalla mainitut reilut 50 hyppyriä ja jibbiä. Jos ei tässä vaiheessa ota Kings Cab -kabiinia takaisin ylös parkin alkuun, on kierroksella edessä 3,5 kilometrin helppo ja loivahko osuus tourin ja Hochkönigin hiihtoalueen itäisimpään pisteeseen Mühlbachiin, Karbachalmin ala-asemalle.

Myös musta rinne löytyy Karbachalm-kabiinin vieressä ja alla mutkittelee pari kilometriä pitkä musta rinne, joka ei sisälly Königstouriin mutta on ehkä koko Hochkönigin tiukin lasku. Tourin reitti suuntaa kabiinin yläasemalta takaisin kohti Kings Cabin vieressä olevaa Fellersbach-tuolihissiä, jolla noustaan Schneeberg-huipun alle 1834 metriin. Täältä on pari sinipunaista vaihtoehtoa, kuinka laskea kohti Kings Cab -kabiinia ja siirtymistä paluureitille.

King Cabilla nousu Dacheggille kestää 6 minuuttia

Paluumatka alkaa punaisilla alas ja tuolihissi Wastlhöhen huipulle ja jälleen

Tyttöjen omat parkkisessiot Hochkönigissä. Kuva Hochkönig Tourismus.

Maaliskuussa Skihüttenroas-tapahtumassa vanhat laskuvarusteet ovat suosiossa. Kuva Hochkönig Tourismus.

Hissiverkosto kytkee monta eri aluetta toisiinsa.

suora punainen Dienteniin. Täältä nousee vielä tämän talven vanha kahden hengen Gabühel-tuolihissi, johon normaalikokoisen henkilön on haasteellista sovittautua. Ensi talveksi tämä muinaismuisto korvataan uudella kabiinilla. Gabüheliltä alas onkin pidempi, joskin osittain aika loiva reitti Hintermoosin ala-asemalle.

Mittaa laskulla on 4,3 kilometriä ja korkeuseroa noin 700 metriä. Seuraavaksi edessä on kiertämäni Königstourin viimeinen hissinousu, tuolihissi Schwarzeckalm, jonka yläasemalta pääsee liittymään Abergin huipulta alkavaan Familienabfahrt Aberg -laskuun. Se johtaa Abergin väliaseman kautta alas laaksoon kierroksen alkupisteeseen.

Uusi 10-hengen gondoli Sonnbergbahn yhdistää Abergin laakson Maria Almiin. Nousua Natrunin huipulle on vain 334 metriä ja matka kestää 4 minuuttia. Tämän myötä Königstourin viralliset tekniset faktat ovat nykyään 35 hiihtokilometriä ja 7500 metriä korkeuseroa kuuden eri vuorenhuipun kautta.

Rinteistä pidetään itävaltalaiseen tyyliin erittäin hyvää huolta. Kuva Hochkönig Tourismus.

Kirjoittajan toteutunut Königstour GPS-seurannalla.

Kuvakollaasi 20 eri rinneravintolasta reitin varrelta. Kuva Timo Martikainen.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Innsbruckin kaupungin ympäristön lähivuorilla on 9 hiihtokeskusta, jotka muodostavat kokonaisuuden nimeltään Olympia Skiworld. Kaikkiin näihin keskuksiin kelpaa sama hissilippu ja matka kaupungista hoituu ilmaisilla hiihtobusseilla tai jopa raitiovaunulla.

Ratikalla rinteeseen Innsbruckista

Matka-ajat keskusten ala-asemille ovat 10–45 minuuttia, mutta yhteen keskukseen vaihtoehtoiseksi kulkumuodoksi voi valita noin tunnin kestävän Stubaitalbahn-raitiotievaunumatkan. Vietin pitkän viikonlopun raitiotievaunureitin päässä Stubaitalin Fulpmesissa ja laskettelin Schlick2000-keskuksessa.

Fulpmes

Matkasipa Fulpmesiin ratikalla, bussilla tai autolla, reitti kaupungin laidalla ohittaa Bergiselin hyppyrimäen ja etenee etelään kohti Brennerin solaa ja Italiaa. Tie Stubaitaliin haarautuu Schönbergin kohdalla. Bussimatka päärautatieaseman edestä Fulpmesin keskustaan kestää aika tarkalleen puoli tuntia, mutta ratikkareitti on sen verran mutkittelevampi, että matkaan menee 61 minuuttia.

Pääteasema ei ole aivan Fulpmesin keskustassa vaan muutaman sadan metrin päässä kylän laidalla. Kylässä on asukkaita reilut 4000 ja virallinen korkeus merenpinnasta on 937 metriä. Kylän sijainti Stubaital-laakson reunalla käytännössä vuorenrinteellä aiheuttaa kapeille kaduille merkittävästi korkeusvaihtelua. Hotelleja,

Skinnaajat Kreuzjochin yläpuolella. Kuva Timo Martikainen..

majataloja, ravintoloita ja erilaisia liikkeitä on huomattavasti, ja matkalla raitiotieasemalle voi nähdä maaseutupaikan tapaan navetan lantaloineen.

Schlick2000

Pienen hiihtoalueen ala-asema sijaitsee hieman erillään kylän yläpuolelta noin kilometrin päässä keskustasta 1030 metrin korkeudessa. Sieltä lähtevä kabiini Kreuzjochbahn nostaa hiihtäjät väliaseman kautta aina 2136 metriin Kreuzjochille. Koko matkan kabiinin alapuolella on kunnon havumetsää, jossa näkee hiihtovaeltajia skinnaamassa ylös vuorenkylkeä.

Hiihtoalueen korkein kohta Sennjoch on vielä hiukan ylempänä 2240 metrissä, jonne pääsee moderneilla tuolihisseillä. Parhaat ja vaativimmat laskut lähtevät Kreuzjochilta ja Sennjochilta Schlickeralmille rinne numero 1:n alkuun. 2-3 kilometrin pituisille siivuille tulee korkeuseroa maksimissaan 590 metriä.

Rinne nro Fulpmes on klassinen tirolilainen vuoristokylä. Kuva Andre Schönherr.

Stubaitalbahn Telfesin asemalla. Kuva Karl Künstner.

Näkymät alas Stubaitaliin ja Innsbruckin suuntaan Inntaliin ovat mahtavat. Kuva Timo Martikainen.

Innsbruckin lomaan voi mainiosti yhdistää myös puuterin pöllyttelyn 9 eri lähikeskuksessa, joihin kaikkiin käy sama hissilippu. Kuva Stubai Tirol Tourismus.

1 jatkuu Schlickeralmilta ala-asemalle asti; suurimmaksi osaksi vajaan 6 kilometrin matka on loivahkoa kurvailubaanaa lukuun ottamatta loppulaskun serpentiinimutkia.

Rajallisen 22 kilometrin rinnetarjonnan rinnalla

Schlick2000 tarjoaa paljon muuta toimintaa

Skinnaus on erittäin suosittua, ja luonnollisesti hiihtovaellusta voi jatkaa hiihtoalueen ulkopuolelle kohti Schlicker-vuorten huippuja. Alueelta löytyy myös useita talvi- ja lumikenkävaellusreittejä, joiden varrella on monta levähdys- ja virkistymispaikkaa. Perheen pieninten iloksi Kreuzjochbahnin väliaseman alueella on Big Ron’s Kinderland, ja temppulaskijoille löytyy Sennjoch-rinteen vierestä Stubai snowpark.

Sopiva paikka viikonloppuiskulle

Schlick2000 on kyllä viikonloppuretken arvoinen paikka, mutta jos aikaa viettää pelkän laskettelun parissa, viimeistään kolmantena päivänä ryhtyy miettimään jo vaihtoehtoisia ajanviettotapoja. Hyvä puoli on se, että hiihtobussilla maisemaa saa vaihdettua näppärästi. Naapurikylän Neustiftin kupeesta pääsee ylös Elferspitzen juurelle, josta on yksi 5 kilometrin pituinen ja 1000 korkeusmetrin lasku alas laaksoon. Stubaitalin laakson perällä taas on tunnettu Stubaier Gletscher, joka on Itävallan suurin jäätikköhiihtoalue.

Lisätietoa

www.innsbruck.info

www.stubai.at/skigebiete/schlick2000

Schlick2000-alueen kompakti rinnekartta.

Skinnausurat ja laskujäljet hiihtoalueen takamaastossa. Kuva Timo Martikainen.

Schlick2000 ala-asema on majatalon ja maatilan kupeessa. Kuva Timo Martikainen.

HEAD FOR FUN!

Vuokraus

on vastuullinen valinta

Välineillämme lasket aina viimeistä huutoa olevilla, huippukuntoon huolletuilla välineillä, jotka odottavat sinua valmiina kohteessa. Matkustat kevyemmin ja luontokin kiittää!

Tarfalan laakso Ruotsin korkeimman huipun, 2103-metrisen Kebnekaisen, itäpuolella tarjoaa hienon vaihtoehdon vaellushiihto- ja vapaalaskuretkien kohteeksi.

Alueella on mahdollisuus toteuttaa upeita vaellushiihtoreissuja muutaman tunnin leppoisista jäätikkölaskuista useamman päivän vaellushiihtoretkiin. Vapaalaskuun se tarjoaa laajan valikoiman erilaisia mäkiä. Mäet vaihtelevat nautittavista jäätikkölaskuista vaativampiin kuruihin ja kaikkea siltä väliltä. Tarfalan laakso on kohtuullisen suojaisa ja siitä suuntautuu useampaan suuntaan jäätiköitä ja rinteitä. Jäätiköiden ansiosta lumimäärät ovat yleensä runsaita ja lumi säilyy hyvänä pitkään. Tarfalan maja sijaitsee noin 1150 m korkeudessa, joten lähdöt onnistuvat suoraan vuoristomajan ulko-ovelta.

Nikkaluoktasta Tarfalaan Nikkaluoktasta pääsee Tarfalan tuvalle talvisaikaan kätevimmin kelkkavedossa ainakin Kebnekaisen tunturiaseman (fjällstation) ja Tarfalan laakson risteykseen asti. Se on suosituin kohde sekä talvella että kesällä Kebnekaisen valloitusta ajatellen. Sinne pääsee useamman kerran päivässä kelkkakyydillä Nikkaluoktasta.

Jos siis Tarfalaan haluaa, niin paras

Jarmo Laitinen laskemassa kohti itää Tarfalan laaksosta viiden jäätikön kierroksella.

Nousijat nauttimassa ja ansaitsemassa seuraavaa laskua, mikäli Kebnekaise sen suo.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Yksi laskemistamme mäistä ja huiputuksista- Drakryggen eli lohikäärmeen selkä.

Tarfalan maja on todella tyylikäs ja toimiva maja vuorten välissä.

Viiden jäätikön päiväreitin ja seuraavan nousun hahmottelua.

Skinnausta auringonpaisteessa. Taustalla Kebnekaisen harjannetta ja Halspasset.

vaihtoehto on ottaa kelkkakyyti ja jäädä Tarfalan laakson risteykseen, josta nousee kohti itää lihasvoimalla vielä kuuden kilometrin matkan ja reilun 500 metrin nousun majalle. Kyydit kannattaa tilailla etukäteen Nikkaluoktasta tai viimeistään edellisenä iltana. Auto on kätevä jättää parkkiin Nikkaluoktaan ja siinä voi vielä yöpyä mökeissä, pakata retkivarusteet ja tehdä viimeiset säädöt ennen lähtöä.

Tarfalan maja

Tarfalan maja on erittäin hyvin varustettu ja miehitetty tunturimaja, jossa makuupaikkoja on reilulle 20 henkilölle. Jos olet sesonkiaikaan, kuten pääsiäisenä, liikkeellä, niin maja kannattaa varata etukäteen STF:n (Svenska Turistföreningen) kautta. Majassa on erillisiä huoneita, kerrossängyt huopineen ja hyvä keittiövarustus, joten se tarjoaa mukavat olot sekä kodikkaan tunnelman hiihdon päälle. Jos sattuu olemaan huonompaa keliä, niin majassa on ihan viihtyisät oltavat välipäivien viettoon. Nukkumahuoneet ovat myös mukavat, vaikkeivat mitkään tilaihmeet kerrossänkyineen, mutta onneksi varusteiden kuivaushuone löytyy erikseen. Majaa isännöi paikallinen henkilökunta, joka samalla osallistuu tutkimusaseman töihin.

Isännältä saa ostettua jopa ruokaa ja oluttakin. Kaiken kaikkiaan majalle voi lähteä aika ”kevyelläkin” varustuksella. Majan läheisyydessä on kaivo, puuvaja täynnä kuivia puita, kaasuliedet ja ulkohuussit. Eli kaikki mitä mukavuuksia arvostava talviretkeilijä tarvitsee. Tupa on iso ja viihtyisä, hyllyiltä löytyy karttoja ja tietysti iltaisin eri porukoiden välillä kerrataan päivän laskuja ja suunnitellaan uusia. Tunnelma on loistava.

Kebnekaisea kohti

Olimme liikkeellä huhtikuun alkupuolella ja lumitilanne oli ”runsas”, kun saavuimme majalle. Jopa niin hyvä, että lunta oli satanut ”liikaa” ja vyöryvaara oli alkuvaiheessa hyvinkin korkea nelonen. Lähdimme liikkeelle varovasti ja laskimme ensimmäisinä päivänä lähijäätiköiden loivempia osia. Lumi oli silkkaa puuteria, joten siitä ei moitteita ja se näytti tarranneen aika hyvin rinteeseen. Lumi oli satanut vain kevyen tuulen kera ja nyt vain piti malttaa ja odottaa sen asettumista kaltevimmille pinnoille.

Tavoitteenamme oli nousta myös Kebnekaisen huipulle Halspassetin ja pohjoishuipun kautta, mutta heti alkuviikosta totesimme, että lumen suuri määrä haastaisi meitä aika tavalla ja riskit olivat korkealla. Päätimme odottaa, nauttia mukavista mäistä Kebnekaisen alla ja

Nousua kohti Tarfalan laakson pohjoispuolen solaa. Täällä on mitattu Ruotsin tuuliennätyslukemia.

Erämaa ottaa omansa. Menehtynyt poro, jota kotkat ja muut petolinnut ovat syöneet.

Kokkausta majalla. Fasiliteetit ruuanlaittoon ja mukavaan eloon toimivat hienosti.

"Majaa isännöi paikallinen henkilökunta, joka samalla osallistuu tutkimusaseman töihin."

kuulostella myös muilta tutuilta ja oppailta olosuhteista. Puskemaan kohti huippua emme lähtisi.

Laskuja Tarfalan ympärillä

Tarfalan majalta lähtee hienoja jäätiköitä useampaan eri suuntaan ja ne tarjoavat hienoa laskua: Isfallglaciär, Kebnepakteglaciär, Björlingsglaciär ja Storglaciär. Vaikkakin jäätiköt ovat aika ”mietoja” ja railot talviaikaan hyvin peitossa, niin jäätikkövarustus ja välillä köydessä kulkeminen on ehdotonta. Jäätiköiden reunoille jää myös selkeitä kurulaskuja ja laskulinjoja, joihin pääsee joko kiipeämällä laskulinjat alakautta tai takakautta harjanteita pitkin.

Tarfalan majan pohjoispuolella on myös pieni järvi, jolta pääsee Isfallglaciärin kautta nousemaan laaksosta poisvievään solaan. Solassa on muuten mitattu Ruotsin korkeimpia tuulilukemia – yli 80 m/s. Solan kautta pääsee hyviin laskupaikkoihin, joihin voi tehdä päiväretkiä.

Kävimme laskemassa solan toiselta puolelta Drakryggen (Lohikäärmeen selkä) -nimisen huipun, joka tarjoaa hienoa ja ilmavaa harjannekävelyä. Drakryggenin harjanteelta näkee myös upeasti Kebnekaisen massiivin karut länsipuolen seinät. Drakkryggenin voi laskea kahteen eri suuntaan ja me valitsimme aurinkoisemman Kebnekaisen massiivia ja Rabotin jäätikköä kohti suuntaavan laskun.

Kaskasatjåkkan ympäri ja viiden jäätikön kierros Koska Kebnekaisen huiputus ja sen vaativat nousut, kiipeilyosuudet ja laskut eivät tuntuneet mahdollisilta tällä reissulla, niin suunnittelimme sen sijaan upean Kaskasatjåkkan kierron, joka olisi mahdollista toteuttaa yhdessä päivässä. Saimme tietoa Kebnekaisen vallitsevasta olosuhteesta ja kyseisestä kierroksesta paikallisilta oppailta ja fjällstationin työntekijöiltä.

Lähdimme liikkeelle Kaskasatjåkkan kiertoon heti aamun valjetessa ja nousimme ensimmäiseksi noin 600 metrin nousun Tar-

falan majalta itä-pohjoiseen. Toisella puolella meitä odotti upea ja pitkä puuteriluminen lasku alas seuraavaan laaksoon. Maisemat ja tunnelma olivat upeita.

Lähdimme jatkamaan laakson pohjaa pitkin kohti Kaskasatjåkkan pohjoispuolta ja saavutimme seuraavan jäätikön reunan. Nousimme noin 800 metrin nousun ja laskimme alhaalta katsotun hienon puuterilinjan ja nousimme uudestaan Kaskasatjåkkan satulaan. Täältä solasta näimme jo aikaisemmin laskemamme Drakryggenin harjanteen. Pitkä upea lasku jo meille tuttuun laaksoon ja nousu kohti ”ennätystuulisolaa”. Keli oli tuona päivänä kuitenkin täysin tyyni.

Kaskasatjåkkan jäätikön yläosassa päätimme maksimoida päivän nousu ja laskut, joten nousimme vielä Isfallglaciärin päälle. Siitä vielä päivän loppulasku suoraan tuvan etuovelle. Pitkä ja samalla aivan upea päivä. 5 eri jäätikköä ja 4 hienoa laskua Tarfalan ympäristössä. Olimme saaneet mitä tulimme hakemaan. Ainoa ikävä uutinen kantautui korviimme illalla, kun kuulimme, että norjalainen laskija oli kuollut läheisillä vuorilla heliski-onnettomuudessa lumivyöryn hautaamana. Tuo tieto varmisti päätöksemme jättää Kebnekaisen huippureitit rauhaan tällä reissulla.

Tarfalan alue tarjoaa upeat mahdollisuudet ja vuoret vaellushiihdon ja vapaalaskun harrastamiseen sekä Tarfalan majan hie -

not olosuhteet oleiluun. Majalta voi myös tehdä useamman päivän reissuja vaikkapa pohjoisen suuntaan. Suosittelen lämpimästi Kebnekaisen ja Tarfalan aluetta: kaunista, palkitsevaa ja elämyksiä tarjoavaa.

Kebnekaise, 2103 metriä

Kebnekaise (saam. Giebmegáisi tai Giebnegáisi) on Kiirunan kunnassa sijaitseva Ruotsin korkein vuori tai tunturi.

Nikkaluoktassa kelkkakyytiä valmistelemassa vuorille siirtymistä varten. Kyyti kannattaa varata etukäteen.

Kebnekaise Ruotsi

Suomi Norja

Maistuva illallinen kruunaa hienon hiihtopäivän. Illan pääruokana hirveä majalle kannettuna.

Luonnonlumille

mielivän on tiedettävä minne menee ja mihin on ryhtymässä

Lumiolosuhteista saa tietoa vyöryennusteesta, mutta myös maastoa pitää osata lukea. Maaston vaarojen arvioimiseksi on kehitetty helposti omaksuttava järjestelmä – ATES Avalanche Terrain Exposure Scale.

Metsät sitovat hyvin lunta, mutta voivat muodostaa myös maastoansan esimerkiksi yllättävän notkelman muodossa. Kuva Sakari Hyytinen.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Lumiturvallisena pidetään maastoa, jossa lumivyöryjen laukeaminen ei ole mahdollista tai johon lumivyöry ei voi tulla muualta. Mikäli vyöryt ovat mahdollisia, on kyse vyörymaastosta.

Olennaisin tekijä asiassa on rinteen jyrkkyys, mutta rinteen vyöryherkkyyteen vaikuttavat muutkin tekijät, esimerkiksi rinteessä oleva puusto tai muut ankkurit. Rinteen suunta, sen suhde aurinkoon ja vallitseviin tuuliin, on myös merkityksellinen tekijä.

Alle 25-asteisessa maastossa ei katsota olevan lumivyöryn vaaraa

Tietyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa 25 astetta loivemmissakin rinteissä lumi voi lähteä liikkeelle, mutta tällaiset tapaukset ovat harvinaisia. Valtaosa onnettomuuksia

aiheuttavista lumivyöryistä on niin sanottuja laattavyöryjä, ja niiden laukeaminen alle 25-asteisessa maastossa on lähes mahdotonta.

Vaikka kaikkia yli 25-asteisia rinteitä täytyy pitää vyörymaastona, suuremmat haasteet lumiturvallisuuden suhteen alkavat vasta kun rinnekulma nousee 30 asteeseen: vain noin 3 % kaikista lumivyöryistä tapahtuu alle 30-asteisessa maastossa.

Vyöryherkkyys kasvaa selvästi rinnejyrkkyyden lähestyessä 35 astetta

Helpoiten vyöryt lähtevät liikkeelle 36-38-asteisissa paikoissa. Suurin osa laattavyöryistä laukeaa 35-45-asteisissa rinteissä.

Lumivyörymaastona pidetään vähintään 10x10 metrin kokoista yli 25-asteista rinnettä tai rinteen osaa, jolla on talvinen lu-

mipeite. Talvisena lumipeitteenä pidetään lumipeitettä, joka peittää rinteen aluskasvillisuuden ja sen pinnassa olevat kivet.

Paikkaa, jossa vyöryjä tapahtuu säännöllisesti, sanotaan vyöryväyläksi. Vyöryväylä muodostuu kolmesta osasta: laukeamisalueesta, josta vyöryt lähtevät liikkeelle ja vyöryurasta, jossa vyöryvä lumi liikkuu enemmän tai vähemmän tasaista vauhtia sekä kertymäalueesta, jonne vyöry pysähtyy, kertyen usein paksuksi kerrokseksi.

Vyöryn koko

Lumivyöryjen vaarallisuuteen vaikuttaa vyöryn koko – myös lumen laadulla on vaikutuksensa, ja se millaisessa maastossa vyöry tapahtuu. Suuremmat vyöryt ovat vaarallisempia ja erityisesti maastoansat, kuten painanteet, syvänteet, pudotukset sekä kivet, puut ja muut esteet lisäävät olennaisesti vyöryn vaarallisuutta.

Vyöryt luokitellaan kokonsa puolesta viiteen luokkaan

Pienimmät, kokoluokan 1 vyöryt ovat verrattain harmittomia, eivätkä yleensä aiheuta kovin suurta uhkaa, ellei maastossa ole maastoansoja. Ykköskoon vyöryssä lunta liikkuu tyypillisesti enintään noin 10 tonnia. Kokoluokan 2 vyöryissä massaa liikkuu kymmenkertainen määrä, ja tällainen vyöry voi paitsi haudata ihmisen myös aiheuttaa välittömästi tappavan trauman. Kokoluokan 3 vyöryssä lunta liikkuu jo tuhannen tonnin verran ja tällainen vyöry on siihen joutuneelle aina tappavan vaarallinen.

Vyöryt ovat Suomessa melko harvinaisia tapahtumia

Tiettävästi ykkös- ja mahdollisesti myös kakkoskoon vyöryjä tapahtuu joka talvi useita, todennäköisesti noin kymmenisen tai enintään muutamia kymmeniä. Varmaa tietoa asiasta ei kuitenkaan ole. Voidaan olettaa, että Suomessa on tapahtunut myös kokoluokan 3 vyöryjä, mutta tästäkään ei ole varmuutta. Sikäli kun kolmoskoon vyöryjä tapahtuu ne ovat joka tapauksessa erittäin harvinaisia. Nelos- ja viitoskoon vyöryjä ei Suomessa tapahdu.

Tuomas Paso ihailee Pyhätunturin Pikkukurun maastoja. Pikkukurun vyöryalttiit rinteet ovat parhaimmillaan noin satametriset ja kuru voi hyvänä lumitalvena kuulua jopa ATES-luokkaan 3. Kuva Sakari Hyytinen.

"Valtaosa onnettomuuksia aiheuttavista lumivyöryistä on niin sanottuja laattavyöryjä, ja niiden laukeaminen alle 25-asteisessa maastossa on lähes mahdotonta."

Metsässä liikkuminen on vyöryjen kannalta turvallisempaa kuin avomaastossa. Kuva Sakari Hyytinen.

Lumivyörymaastoja on erilaisia ja niiden erittelemiseksi on oma luokituksensa

Luokitusta kutsutaan nimellä Avalanche Terrain Exposure Scale eli ATES. Järjestelmä kehitettiin viime vuosikymmenellä Kanadassa. Sen tarkoitus on auttaa vyörymaastojen käyttäjiä hahmottamaan vyöryvaaralle altistumista.

ATESia käytetään nimenomaan maaston luokitteluun. Maastolle annettu ATESluokka ei riipu lumivyöryennusteessa

asteikolla 1-5 ilmoitettavasta lumivyöryvaarasta. Maaston luokitus ei siis muutu säiden ja lumiolosuhteiden vaikutuksesta muuttuvan vyöryvaaran mukaan.

Luokittelu on kolmitasoinen, ja järjestelmää voidaan käyttää niin laajemman alueen, esimerkiksi tunturiketjun tai suuremman maastonmuodon kuten tunturin sekä myös tietyn rinteen ja reitin luokitteluun. On erittäin tärkeää, että käyttäjä ymmärtää mille

luokittelu on annettu. Kokonaisen tunturin luokitus voi poiketa merkittävästi rinteen tai reitin luokittelusta.

Maastossa liikkuminen Vyörymaastossa tulee aina olla vyörypelastusvälineet, eli piippari, lapio ja sondi. Vyöry- ja sääennuste tulee tarkistaa ennen retkeä, ja ryhmälle sopiva riittävän turvallinen kohde on valittava olosuhteiden perusteella.

Aittokuru kuuluu Pyhätunturin perinteisiin offareihin. Kurun melko vaatimaton korkeusero pitää huolen, etteivät siellä tapahtuvien vyöryjen koot pääse kasvamaan erityisen suuriksi.

Maarit Hyytinen tutkailee Ahmakalliolla näkymiä Rukan suuntaan seuranaan Veli-Pekka Hyytinen. Kuva Sakari Hyytinen.

Veli-Pekka Hyytinen ja Saaruankukkulan yläosaa Ruka-Kuusamon maastoissa. Kuva Sakari Hyytinen.

ATES 1 –tason (helppo) vyörymaasto sopii aloittelevalle vapaalaskijalle. Hyväkään laskutaito ei tee kenestäkään vyöryexperttiä, lumiturvallisuustaidot on hankittava erikseen. Helppokaan vyörymaasto ei ole turvallista, ja vyöryvaaran ollessa korkeampi kuin 3 (huomattava) on viisaampaa pysyä vyöryturvallisessa ”ATES 0” -tason maastossa.

ATES 2 –taso (haastava) edellyttää kykyä analysoida maastoa ja tunnistaa vyöryille alttiit paikat. Navigointitaitojen merkitys korostuu haastavassa maastossa, kyky valita turvallinen reitti on välttämätön ja vyörymaastossa liikkumisen taktiikat pitää hallita.

Haastavaan maastoon ei pidä lähteä jos

vyörypelastustaidoissa on puutteita, myös ensiaputaidot ovat välttämättömät. Vyöryvaaran ollessa tasolla 3 (huomattava) on haastavaan maastoon menemistä harkittava tarkoin. Mikäli on epävarma omasta osaamisestaan ATES 2 -tason maastoon ei kannata lähteä ilman ammattiopasta.

ATES 3 –tasoinen (vaikea) maasto edellyttää erittäin vankkaa kokemusta vyöry -

maastossa liikkumisesta sekä kykyä arvioida vyöryriskiä ja maastoa luotettavasti. Vyöryturvallisen reitin valinta on mahdotonta, eikä kokeneenkaan ehkä kannata liikkua vaikeassa maastossa vyöryvaaran ollessa korkeampi kuin 2 (kohtalainen). Valtaosa lumivyöryonnettomuuksista tapahtuu vyöryvaaran ollessa tasolla 3 (huomattava).

Aakenustunturi.

Pyhä-Luostolla on paljon vyöryturvallista maastoa, jotka sopivat hyvin vasta-alkajille ja nuoremmille laskijoille. Kuva Jarkko Henttonen

Pyhätunturi on kompaktiutensa ja helposti saavutettavien offareiden puolesta maamme vapaalaskijoiden suosiossa. Tuomas Paso nauttii jossain päin "Jacksonia". Kuva Sakari Hyytinen.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Aakenustunturi sijaitee lähellä Yllästä. Korkein huippu Pallilaki on noin 565 metriä korkea. Tunturilta löytyy useita kuruja, joiden laskeminen vaatii tarkkaavaisuutta lumitilanteen suhteen. Kuva Sakari Hyytinen.

Muistilista ennen rinteiltä poistumista

Pohjois-Suomen ATES-maastoja

Ilmatieteenlaitos tekee lumivyöryennusteet kuudelle eri tunturialueelle, joiden katsotaan olevan olennaisia lumivyöryjen kannalta. Ennusteet laaditaan Rukalle, Luoston ja Pyhän alueelle, Saariselälle, Ylläksen ja Levin alueelle, Pallas-Ounas -alueelle sekä Kilpisjärvelle. Ennuste laaditaan päivittäin ja se koskee kuluvaa sekä seuraavaa kolmea vuorokautta. Ennusteesta näkee myös kahden edellisen päivän vyöryvaaran tason. Ennuste on luettavissa Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta osoitteesta ilmatieteenlaitos.fi/lumivyoryennuste.

Kilpisjärven alueen suurtunturit ovat tärkeä laskupaikka Suomessa. Esimerkiksi Suomen ylivoimaisesti hienoimmat kurulaskut löytyvät ”Kilpparilta”, Terbmisvaaran pahdalta. Alueella liikkuvien harrastajien määrä ei kuitenkaan ole kovin suuri verrattuna varsinaisiin ”freeride-keskuksiin”. Saariselällä puolestaan ei ole sanottavampia mahdollisuuksia vapaalaskun harrastamiseen, kun taas Levin alueella ei vyörymaastoja juurikaan ole.

Mainituista syistä keskityn Rukan, Pyhä-Luoston, Ylläksen ja Pallaksen alueisiin, siis keskuksiin joissa vapaalaskun harrastaminen on aktiivisempaa ja joiden alueilla on merkittävissä määrin vyörymaastoja, ja joiden alueilla tiedetään tapahtuneen ihmisen laukaisemia lumivyöryjä.

Kokonaisuuksina kaikkien alueiden ATES-luokaksi voidaan määrittää 1 (helppo) Vaikka alueilla onkin vyörymaastoa ja vyöryväyliä, on potentiaaliset vyörypaikat helppo tunnistaa ja myös välttää. Kaikkien alueiden läpi voi kulkea ilman, että vyöryvaaralle altistuminen olisi väistämätöntä. Oikean reitin valinta on kuitenkin erittäin tärkeää, etenkin kun pienemmän mittakaavan tarkastelussa tilanne muuttuu, paikoitellen merkittävästikin. Alueiden joidenkin osien tai reittien ATES-luokaksi voidaan antaa myös 2 (haastava) tai 3 (vaikea). Näille alueilla liikkumista kannattaa välttää epävakaiden lumiolosuhteiden vallitessa.

Esitetyt ATES-luokittelut perustuvat usean asiantuntijan arvioihin. Arviointiin on osallistunut alueilla aktiivisesti toimivia Finlav-kouluttajia ja skipatrolin jäseniä

sekä alueet tuntevia aktiivisia vapaalaskijoita. Luokittelut eivät kuitenkaan ole virallisia totuuksia, vaan vain alustavia ehdotuksia, joihin on syytä suhtautua kriittisesti. Esitys ei myöskään ole kattava, muitakin vyörypaikkoja kuin tässä mainitut on todennäköisesti olemassa.

Ruka

Rukalla tunnetaan useita vyöryväyliä. Kuuluisin näistä lienee vaaran länsipuolella sijaitsevan Kaltiolammen yläpuolisten eturinteiden väliin jäävä niin kutsuttu Lumihauta. Lumihaudan tiedetään vyöryneen useasti. Keskuksen hyppyrimäen eteläpuolella olevalta laelta länteen päin laskeva rinne on myös vyörynyt.

Vaaran eteläpäässä sijaitseva varsinaisen keskusalueen ulkopuolelle jäävä Juhannuskallio on myös tunnettu vyörypaikka - perimätiedon mukaan Juhannuskalliolla on ajalla ennen keskuksen perustamista tapahtunut metsästäjän kuolemaan johtanut lumivyöryonnettomuus.

Toinen tarina keskusta edeltäviltä ajoilta kertoo Valtavaaralla tapahtuneesta vyöryonnettomuudesta, jossa olisi mahdollisesti menehtynyt Surmanoroksi kutsutun kurun läpikulkua yrittänyt kalastaja. Joka tapauksessa lumivyöryt voivat olla mahdollisia Valtavaaran luoteeseen päin laskevalla jyrkällä rinteellä.

Sekä Rukatunturi että Valtavaara ovat vyöryväylistään huolimatta pääsääntöisesti vyöryturvallisia alueita, ja niiden ATES-luokka on 1 (helppo).

Rukan alueen ehkä merkittävin vapaalaskukohde on Valtavaaran pohjoispuolella sijaitseva Konttainen. Vaaran huipulle nousevat idän suunnalta täysin vyöryturvalliset reitit, mutta sen muilla kyljillä on rinteitä, jotka ovat alttiita vyörymään. Vaikka koko vaaran ATES-luokka todennäköisesti olisikin 1 (helppo), sen jyrkempien rin -

Lumivyörysetti, jossa vasemmalla piippari eli laite, joka lähettää signaalia etsijöille tai sillä voidaan etsiä lumeen hautautunut. Alumiinilapio ja sondi, jolla voidaan tunnustella lumen alle, kuuluvat myös settiin. Kuva

Pieps.

Ilmatyynyreput ovat yleistyneet huomattavasti vapaalaskijoiden keskuudessa. Repun laukaistava ilmatyyny auttaa laskijaa pysymään pinnalla vyöryssä. Kuva Pieps.

Maarit Hyytinen Konttaisella. Kuva Sakari Hyytinen.

teiden luokka on varmasti vähintään 2 (haastava), jos ei jopa 3 (vaikea). Konttaisella on tapahtunut lumivyöryonnettomuus, jossa yksi laskija loukkaantui erittäin vakavasti ja toinen menehtyi.

Pyhä ja Luosto

Pelkosenniemen kunnassa sijaitseva Pyhätunturi on viiden tunturilaen muodostama ketju. Pyhän hiihtokeskus sijaitsee ketjun itäpäässä olevalla Kultakerolla, joka tunnetaan myös nimellä Ykkönen. Kuten kaikki muutkin alueen tunturit kuuluu Ykkönen kokonaisuutta tarkastellen ATES-luokkaan 1 (helppo). Hiihtokeskuksen rinteiden välissä tai sen välittömässä läheisyydessä on kuitenkin useita tunnettuja vyörypaikkoja.

Kultakeron pohjoispäässä, keskuksen varsinaisen rinnealueen ulkopuolella sijaitsevaan

Aittokuruun laskeva pohjoisrinne vyöryy säännöllisesti lähes joka talvi. Kurun melko vaatimaton muutamien kymmenien metrien korkeusero kuitenkin pitää huolen siitä, että siellä tapahtuvien vyöryjen koot eivät pääse kasvamaan erityisen suuriksi. Periaatteessa 2-kokoluokan vyöryt voisivat ehkä olla mahdollisia, ja koska kurua voi muotonsa vuoksi pitää maastoansana, voisi sille ehkä antaa ATES-luokaksi 2 (haastava).

Muita vyörypaikkoja

Näitä ovat sinisen ja punaisen rinteen välissä ja Polar Madness -rinteen yläpuolella oleva Leikkaukseksi kutsuttu jyrkänne, hotellitasanteen yläpuolinen Hotel Slopeksi kutsuttu jyrkkä metsäinen rinne sekä jotkin Jackson Holena tunnetun metsän jyrkemmät aukiot. Kriittisimmät paikat ovat puurajan yläpuolella olevat jyrkät kohdat.

Kultakeron ja sen naapurihuipun Ukonhatun välissä sijaitsee Isokuru, yksi Suomen hienoimpia luonnonmuodostelmia. Sekä Kultakeron että Ukonhatun eli Kakkosen kuruun laskevat 200-metriset seinämät ovat käytännössä lähes kauttaaltaan vyörymaastoa.

Isokurun pohjalle vyöryykin hyvinä lumitalvina selvästi kokoluokkaan 2 kuuluvia vyöryjä, jotka voivat pakata sen pohjalle useiden metrien paksuisia vyörykertymiä. Isokurun kapea pohja ja jyrkät rinteet muodostavat itsestäänselvän maastoansan, ja kurun ATESluokkaksi on syytä määritellä 3 (vaikea). Laskeminen Isossakurussa on turvallisuus- ja luonnonsuojelusyistä kiellettyä.

Ukonhatun ja tunturiketjun kolmannen huipun, Kolmosen eli Noitatunturin väliin jää Pikkukuru. Pikkukurun vyöryalttiit rinteet ovat parhaimmillaan noin satametriset ja kurun pohja muodostaa Isokurun tavoin maastoansan, johon vyörylumi voi kertyä hyvinkin paksuiksi kerroksiksi. Pikkukurun ATES-luokka onkin ainakin 2 (haastava), jos ei jopa 3 (vaikea).

Noitatunturin pohjoisrinne laskee Kuorinkikuruun, jonka tiedetään vyöryvän säännöllisesti Kurun jyrkkä pohja muodostaa maastoansan, ja suurimmat alueella lauenneet vyöryt ovat olleet kokoluokkaa 2. Kuruun laskevan rinteen ATES-luokaksi voisi antaa ehkä jopa 3 (vaikea). Alueen vapaalaskijoille tarkoitettuun karttaan merkityn reitin luokka on kuitenkin ennemminkin ATES 2 (haastava).

Vaikka Suomessa ei hirveästi ATES 3 -tasoisia paikkoja ole, niin runsaalla lumella olevat kurut ja notkelmat muodostavat vaaran paikan. Kuva Pyhätunturi/Harri Tarvainen.

ATES 1 | helppo

ATES-luokittelun perusteet

Helpon maaston rinnejyrkkyys on pääsääntöisesti alle 30 astetta. Muodoiltaan rinteet ovat yhtenäisiä ja selkeitä, jyrkempiä kohtia on vain satunnaisesti. Rinteet ovat etupäässä metsäisiä, aukeita paikkoja on vähän.

Vyöryjen laukeamisalueet ovat rajattuja avoimia maastonmuotoja, ja kertymäalueet selkeitä, eikä maastoansoja ole juuri lainkaan. Ykköstason maastossa lumivyöryjä tapahtuu harvoin. Vyörypaikkojen välttäminen on helppoa ja turvallisia reittivaihtoehtoja on paljon.

ATES 2 | haastava

Haastava maasto on etupäässä alle 35-asteista, mutta jyrkempiäkin kohtia voi olla. Rinteessä voi olla sekä puita että avointa maastoa, jota voi olla laajojakin alueita. Kakkostason maastossa on jonkin verran maastoansoja, kuten painanteita, joihin vyöryt voivat kertyä paksuiksi kerroksiksi. Ykköskokoluokan vyöryjä ATES 2 -tason maastossa tapahtuu joka talvi, kokoluokan 2 vyöryjä tapahtuu tyypillisesti kerran kolmessa vuodessa.

Kakkostason maastossa on useita turvallisia reittivaihtoehtoja. Vyöryväylillä liikkuminen ei yleensä ole välttämätöntä, mutta laukeamisalueiden tai vyöryurien välttäminen ei välttämättä ole aina mahdollista.

ATES 3 | vaikea

Kolmostason maaston rinnejyrkkyydet vaihtelevat merkittävästi ja niillä on laajoja yli 35-asteisia alueita. Maasto on monimuotoista, puita on yleensä vähän jos ollenkaan. Erilaisia maastoansoja, kuten painanteita ja pudotuksia, tai esimerkiksi yläpuolella piilossa olevia laukeamisalueita on paljon. Kokoluokan 1 tai 2 vyöryjä tapahtuu joka talvi ja kolmosluokan vyöryt ovat mahdollisia.

Kolmosluokan maastossa on mahdotonta liikkua altistumatta vyöryvaaralle, turvallisia reittivaihtoehtoja ei ole. Laukeamisalueilla ja vyöryurilla kulkeminen on väistämätöntä.

Ruka & Saaruankukkula Veli-Pekka Hyytisen käsittelyssä. Puut sitovat hyvin lunta. Kuva Sakari Hyytinen.

Kolmosen länsipuolella sijaitsevilla Laakakerolla ja Peurakerolla on myös joitakin jyrkkiä rinteitä, joilla vyöryt voivat olla mahdollisia.

Pyhän naapurin Luoston maastot ovat pääsääntöisesti vyöryturvallisia, mutta myös siellä on joitakin vyöryväyliä. Kokonaisuutena Luosto kuuluu siis ATES-luokkaan 1 (helppo).

Ukko-Luostolla ainakin laskettelurinteiden eteläpuolella oleva Aurinkokuru, Ukko-Luoston parkkipaikan yläpuolella oleva jyrkkä rinne ja tunturin huipulla olevalta tutkalta alas lounaan suuntaan laskeva tunturinkylki ovat vyöryneet useita kertoja. Lounaisrinteen ATES-luokka on mahdollisesti 2 (haastava).

Keski-Luoston länsirinteellä olevat metsäaukot ovat myös potentiaalista vyörymaastoa, samoin kuin Perhe-Luoston hiihtokeskuksen huipulta idän puolelle laskeva rinne. Myös Luostosta hieman itäänpäin sijaitsevan Orresokka-nimisen vaaran idänpuoleisen rinteen tiedetään vyöryneen.

Ylläs ja Pallas

Suomen eteläisimmäksi suurtunturiksi sanotun Ylläksen alueella tiedetään useita säännöllisesti vyöryviä paikkoja. Kokonaisuutena Ylläksen alueen tunturit kuuluvat ATES luokkaan 1 (helppo), mutta paikoitellen alueella voidaan katsoa olevan myös luokkaan 2 (haastava) kuuluvaa maastoa. Vaikeaa maastoa tai edes ATES 3 -tason reittejä Ylläksellä ei todennäköisesti ole.

Hiihtokeskuksen pohjoispuolen itäisenä rajana toimiva Varkaankuru on keskuksen ainoa paikka jonka tiedetään vyöryneen. Kyseessä oli kuitenkin hyvin harvinainen Lapin oloissa poikkeuksellisena ääri-ilmiönä pidettävä sohjovirta eikä tavanomainen lumivyöry. Laattavyöryjen mahdollisuus Varkaankurussa on häviävän pieni, eikä perusteita ykköstasoa korkeammalle luokittelulle ole. Varkaankurun pohjalla kulkee laskettelurinne.

Yllästunturin pohjoispää, Kellostapuli, sen sijaan synnyttää laattavyöryjä säännöllisesti

Kellostapulin pohjoisrinteelle, joka on paikallisesti tarkasteltuna melko laaja ja verrattain korkeakin, voisi ehkä antaa luokituksen 2 (haastava).

Herkimmät alueet ovat tunturin laelta pohjoiseen lähtevän harjanteen molemmat kyljet, sekä nk. Satulasta itään olevat alueet, joilla on ainakin kolme eri vyöryväylää. Satula itse vyöryy hyvin harvoin, mutta koska se kerää paljon lunta vyöryt voivat olla suuria. Vuonna 1999 Satulasta laukesi mahdollisesti jopa kolmoskokoluokan vyöry, jonka kertymä oli yli 15 metrin syvyinen.

Kesängin pohjoisrinteen jyrkemmät kohdat ovat vyöryherkkiä, etenkin alkutalvesta paikka voi olla vaarallinen. Myös kaakkoon päin laskeva rinne voi vyöryä. Alueella on tapahtunut useita vyöryjä viime vuosien aikana. Kesängin kaakkoiskulma vyöryy lähes joka talvi. Lisäksi etelään päin laskevan rinteen kerrotaan myös vyöryneen.

Kesängin päälle johtava luontopolku on turvallinen pohjoisesta tultaessa olosuhteista riippumatta, joten tunturin päälle johtaa reitti, jolle ei tarvitse antaa ATES-luokittelua ollenkaan. Vyöryalttiit paikat sen sijaan kuuluvat ATES luokkaan 2 (haastava).

Lainiotunturi on pääsääntöisesti vyöryturvallista maastoa

Jotkin sen rinteiden jyrkemmät kohdat voivat kuitenkin synnyttää vyöryjä. Lainio kokonaisuutena kuuluu siis luokkaan ATES 1 (helppo).

Aakenustunturin koilisen puoleisella jyrkällä rinteellä tiedetään tapahtuneen hiihtäjän laukaisema kakkoskokoluokan lumivyöry. Vyöryyn joutunut laskija selvisi tilanteesta säikähdyksellä. Koko tunturille voi antaa luokitukseksi ATES 1 (helppo), mutta Aakenuksen vyöryneen rinteen luokitus sen sijaan on todennäköisesti 2 (haastava)

Suomalaisen vapaalaskun kehto Pallas on kaikkien Lapin tuntureiden tapaan kokonaisuutena maastoltaan helppoa. Mahdollisia vyörypaikkoja on vain satunnaisesti, ja ne on sekä helppo tunnistaa että välttää.

Pyhäkeron, Taivaskeron ja Lehmäkeron muodostama hieno bowli, Pyhäkuru, on kuitenkin kotimaisittain merkittävä vyörypaikka. Korkeutta kurulla on yli 200 metriä, se on paikoitellen yli 35 astetta jyrkkä ja sen pohja mudostaa maastoansan, johon lumi voi pakkautua hyvin paksuiksi kerroksiksi. Kuru vyöryy joka talvi, toisinaan useamminkin, ja siellä on tapahtunut useita ihmisen laukaisemia lumivyöryjä. Pyhäkurun luokitus on ATES 3 (vaikea).

Kuvassa Kellostapulin kuru ja Kellostapulin se puoli (pohjois/pohjois-itä), jota eniten lasketaan. Kuva on otettu Kesänkitunturilta ja laskija on Antte Lauhamaa. Kuva Mikko Lampinen.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Mäkiä, kukkuloita tai vuoria, ihan miten vaan, mutta kuten näkyy, niin lunta on laskettavaksi myös Englannissa. Kuva Jimmy Petterson.

JIMMY PETTERSONIN MATKASSA

Jimmy Petterson tutustuttaa juttusarjassaan EDGEn lukijat erilaisiin laskettelukulttuureihin ympäri maailmaa.

Englannin pohjoispuolella sijaitsevassa Skotlannissa on laskettelukeskuksia ja välillä ihan kelpo laskemistakin, mutta edes harva englantilainen tietää, että laskettelu onnistuu myös Englannissa.

Englanti ei todellakaan tule ensimmäisenä mieleen kun ajattelee laskettelua. Äänekkäät englantilaisturistit kyllä muistaa Itävallan ja Ranskan Alpeilta, mutta sumujen saarelle harva lähtee laskettelusukset mukanaan.

Englantilaisethan ovat aina olleet kovia laskettelemaan ja liikkumaan vuorilla, mutta heidän omassa maassaan mahdollisuudet eivät ole olleet kovinkaan ihmeellisiä maailman mittakaavassa.

Weardalen "puuteria". Sukset ovat Englannissa kovilla! Mike Sweeney vauhdissa. Kuva Jimmy Petterson.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Pienten piirien juttu

Laskettelu Englannissa tapahtuu pienten las ketteluseurojen tai paikalliseen tapaan, klubien, muodossa. Pääosa klubeista sijaitsee Englannin pohjoisosassa, jossa sijaitsee myös Englannin korkein huippu 978-metrinen Scafell Pike. Aloitinkin tutustumisen Englannin lasketteluskeneen ottamalla yhteyttä neljään eri klubiin: Lake District Ski Clubiin, Yad Mossiin, Weardaleen ja Allenheadsiin.

Vastaanotto oli jokaisessa klubissa äärimmäisen innostunut ja vaikka hissi –ja rinnepalvelut ovat vain jäsenille, pääsin mukaan puheenjohtajien vieraana. Koska sää ja talvi etenkin on Englannissa äärimmäisen epävarma, päätimme, että vierailuni tapahtuisi keskellä talvea helmikuun alussa.

Kuuluisa englantilainen sää

Pohjois-Englannissa sää on kautta vuoden äärimmäisen epävakainen. Vaikka lunta tulisikin, se voi seuraavana päivänä sulaa pois vesisateen saattelemana. Myös tuulet ovat ongelma, sillä vaikka lunta olisikin, ei laskettelu ole välttämättä mahdollista yli 25 metriä sekunnissa puhaltavassa tuulessa.

En siis ollut menossa minnekään puuteriparatiisiin vaan pikemminkin tutustumaan sitkeisiin harrastajiin, jotka kovalla sydämellä tekevät töitä, jotta laskettelu onnistuisi myös kotimaisemissa.

Matkaan

Olin sopinut tapaavani Lake District Ski Clubin puheenjohtajan Mike Sweeneyn, joka toimisi oppaanani. Jo eläkkeellä oleva Mike osoitti myös aitoa englantilaista vieraanvaraisuutta tarjoamalla minulle majoituksen kotonaan Lancasterissa.

“On helpompaa, että lähdetään aina yhdessä laskemaan, sillä minä tiedän oikeat ajoreitit ja autossani on talvirenkaat, joita vuokra-autoissa harvemmin on”, Mike evästi minua vielä sähköpostinsa päätteeksi.

Ajomatka Edinburghista Skotlannin puolelta meni kesärenkailla hyvin vaikkakin niin sanotusti väärällä puolella ajaminen meinasi kostautua etenkin liikenneympyröissä. Saavuin Lancasteriin täynnä intoa ja odotusta.

Sää näyttää jälleen nurjan puolensa

Mike kertoi aamuteetä juodessamme, että sää “keskuksissa” olisi tänään masentava. Kovaa tuulta ja räntää vaakasuorassa. Koska klubien hissit toimivat vain silloin kun on riittävästi jäseniä tulossa mäkeen, ei meidän kannattanut lähteä odottamaan mahdollista hissien avaamista vaan siirtyä suoraan B-suunnitelmaan eli lähteä Penniinien (pieni vuoristo Pohjois-Englannissa) alueelle skinnailemaan.

Yad Moss

Yad Mossin klubi sijaitsee hieman järvialueelta itään noin 120 kilometrin päässä Lancasterista Penniineillä. “Vuoriston” korkein huippu on 893-metrinen Cross Fell. Yad Moss valikoitui paikaksemme myös siksi, että siellä maasto muodostuu pääasiassa niityistä ja kanervasta, jolloin lunta ei tarvita kuin nimeksi, jotta las -

kettelu onnistuu.

“Lähtökohtaisesti tämä on täysin älytöntä, mutta maassa maan tavalla”, ajattelin nähdessäni noin viiden sentin paksuisen lumikerroksen peittämän ankean näköisen kukkulan.

“Voitteko oikeasti lasketella näissä olosuhteissa?”, kysyin Mikeltä. Hän vastasi aivan pokkana, että homma onnistuu mainiosti ja kehotti laittamaan sukset jalkaan.

Positiivinen asenne auttaa Englannissa

Miken reipas ote sai minuunkin vauhtia, mutta en voinut millään välttyä ajatukselta, että sukseni osuisivat johonkin kiveen ja kaatuisin pahasti niitylle menettäen samalla mahdollisuudet nauttia laskuista Alpeilla.

Kun nousimme mäkeä ylöspäin, minusta tuntui kun olisin hiihtänyt sametin päällä suksista kuuluvan äänen johdosta. Mike piti vanhaksi mieheksi yllättävän kovaa tahtia ja ei aikaakaan kun olimme nousseet noin 300 metriä korkeutta ja ensimmäinen lasku toteutuisi.

Lasku ei millään mittapuulla ollut hyvä. Varovaista liu’uttelua nummimaisemassa kuuramaisella lumella. Olin pikemminkin helpottunut päästessämme takaisin alas. Mutta laskupäivämme ei suinkaan vielä ollut pulkassa…

Weardale

Saatuamme sukset pois jaloista Mike lähti jo into pinkeänä ajamaan pakullaan seuraavaan kohteeseen, noin puolen tunnin päässä olevaan Weardaleen.

“Klubin puheenjohtaja Steve Lumb on luvannut avata meille hissit yksityiskäyttöön, joten nyt tulee hauskaa”, Mike myhäili ajaessaan nummimaisemien halki.

Englantilaista puuteria

Weardalessa lunta oli noin 10 senttiä, mutta se oli aitoa puuteria lämpötilan ollessa pari astetta pakkasella. Meillä oli siis kolmistaan mahdollisuus korkata koko keskus.

Laskeminen oli varsin huvittava kokemus. Koska pohjaa ei ollut lainkaan, piti laskeminen kohdistaa vain

Hiihtomaja englantilaiseen tyyliin. Kuva Jimmy Petterson.

Kirjoittaja piirtää jälkiä englantilaiseen maalaismaisemaan. Kuva Mike Sweeney.

Kirjoittaja lähestyy Yad Mossin nappihissiä skinnaten. Kuva Mike Sweeney.

alueille, jossa oli niittyä, jotta sukset eivät hajoaisi. Käännökset piti tehdä kevyesti kuin enkeli, jotta kantit eivät haukkaisi. “Hulluja nämä engelsmannit”, ajattelin kun sahasin kukkulaa eri kulmista sopivia siivuja hakien.

Laskimme yhteensä noin kolme tuntia ja siinä ajassa ehdin nähdä keskuksesta aivan kaiken, jopa sen, että heillä on jopa lumikissa rinteen kunnostusta varten.

“Nyt ei ole vielä tarpeeksi lunta sen käyttöä ajatellen, mutta kyllä sillekin käyttöä vielä tulee”, Steve totesi positiivisesti ja kertoi ylpeänä, että hyvänä kautena Weardalessa lasketellaan jopa 35 päivänä.

Allenheadsin traktori

Mikellä oli vielä intoa jäljellä ja suuntasimme päivän päätteeksi 15 kilometrin päässä olevaan Allenheadsiin, joka oli “keskuksista” pienin. Täällä hiihtohissin virkaa toimitti traktori, jonka akseliin oli kiinnitetty 120-metriä pitkä köysi, joka johti pienen peltojen keskellä olevan mäen päälle. Nyt “hissi” ei ollut toiminnassa, joten suoritin oman ensilaskuni Miken autokyydin avulla.

Kirsikkana kakussa Lake District Ski Club

Ajaessamme Allenheadsista kohti Lancasteria, Mike makusteli jo seuraavaa päivää hänen omassa keskuksessaan, Lake District Ski Clubissa. En voinut kuin ihailla tätä peräänantamattomuutta. Itse olin jo ajatuksissani siirtynyt Alppien puuterikentille.

Lähdimme seuraavana aamuna jo kukonlaulun aikaan liikkeelle, jotta pääsisimme hyödyntämään kaikki valoisat tunnit. Tähän oli syynä myös se, että englantilaiset hiihtokeskukset toimivat vapaaehtoisvoimin, eikä varsinaisia aukioloaikoja ollut.

Sitkeydestä täydet pisteet

Lake District Ski Clubin jäsenille pitää antaa ehdottomasti täydet pisteet sitkeydestä. Pelkästään hissille pääseminen on tunnin kävelyurakka, sillä paikalle ei vie autolla kuljettavaa tietä ja pahimmassa tapauksessa joudutaan käyttämään jäärautoja, jotta loppuosan jyrkimmästä osuudesta päästään ylös. On hyvä muistaa, että sama ruljanssi pitää suorittaa myös hiihtopäivän jälkeen… Päästyämme viimein hissille, havaitsim

Mike Sweeney pääsi Weardalessa hissin kyytiin. Kuva Jimmy Petterson.

John Roberts nauttimassa uskomattoman hyvistä olosuhteista maaliskuussa 2014. Tällaista tapahtuu äärimmäisen harvoin. Kuva Henry Iddon.

Allenheadsin hiihtohissinä toimi vanha traktori. Luovuus ja sitkeys kuvaavat parhaiten englantilaista laskettelukulttuuria. Kuva Jimmy Petterson.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

me, että se oli kiinni kovan myrskyn johdosta. Kukaan klubilainen ei ollut vaivautunut lähtemään hissin käynnistyshommiin tällaisella säällä, joten jos laskuja olisi halunnut, ne olisi pitänyt suorittaa itse nousten.

Säätä katsoen kiitin kunniasta, eikä Mikekään väkisin halunnut lähteä tuuleen ja tuiverrukseen. Sen sijaan kaksi muuta laskijaa ilmestyi harmaudesta ja he ilmoittivat päämääräkseen Y Gully –nimisen kurun, johon tuulen mukana lentävä lumi kertyisi.

Katselin ihaillen miesten taistelua jyrkässä kurussa kovassa tuulessa noin 15 sentin lumikerroksen päällä. “Tällä sisukkuudel -

lahan voisi laskea myös Alppien vaikeimpia reittejä”, totesin Mikelle, joka myhäili tyytyväisenä katselleen klubitoveriensa edesottamuksia.

Hattu päästä Englantilaisiin ihmisiin liitetään usein varautunut, kuivakka ja ironinen suhtautuminen elämään. Katsellessani näitä veijareita, totean jälleen, ettei yleistäminen kannata. Fanaattiset englantilaiset laskettelijat omaavat mahtavan huumorintajun ja heittäytymisen taidon. Kunnioitukseni heidän sitkeyttään ja olosuhteitaan kohtaan on korkealla tasolla.

Kun joskus lunta on tullut enemmän täytyy vapaaehtoisten harrastajien itse kaivaa hissit lumesta ennen kuin mäkeen päästään. Todellista omistautumista. Kuva Mike Sweeney.

Matkalla Lake Districtin hissiasemalle. Päästäkseen mäkeen joutuu kävelemään ensin tunnin parkkipaikalta vaihtelevissa olosuhteissa. Kuva Mike Sweeney.

John Mason Lake Districtin jyrkimmällä alueella, lähellä Helvellyn-huippua. Lunta ei juurikaan ole...Kuva Henry Iddon.

Tässä ollaan Red Tarn -huipulla, jonka alapuolella on samanniminen järvi. Laskeminen kovalla lumella louhikossa ei ole heikkohermoisille. Kuva Charles Sproson.

YOUR SKI EQUIPMENT

FLIES FOR FREE

Toisenlainen loma Turkissa

”Skimbareissulle Turkkiin? En edes tiennyt että Turkissa voi hiihtää!”, oli yleisin kommentti, kun kerroin matkasuunnitelmistani.

Laskeuduttuamme Istanbuliin tammikuun alussa satoi ja myrskysi. Mietin mahtaako sade vuoristossa tulla vetenä vai lumena. Jännittävän taksimatkan päätteeksi saavuimme Uludagin luonnonpuiston alueelle, ja kuin taikaiskusta vesi muuttui lumeksi -- ja sitä tuli paljon. Lunta pyrytti sakeasti, tuuli oli kova ja näkyvyys vain noin 15 metriä.

Taksikuskimme ei ollut ikinä ajanut lumessa Jouduimme siis vähän opastamaan auton hallinnassa mutkikkaalla tiellä. Onneksi tien vieressä oleva pudotus ei ollut pahimmasta päästä ja tie kulki suurimmaksi osaksi metsässä. Näin jälkikäteen ajateltuna ja paikkaan tutustuneena, autossa olisi pitänyt olla lumiketjut alla, kuten kaikilla muillakin vuorelle ajavilla oli. Jännittävä alku matkalle. Suosittelen varautumaan.

Aamulla vuorilla vielä pyrytti ja näkyvyys oli huono Onneksi ensimmäiset hissit sijaitsivat puurajan alapuolella ja päätimme purkaa sukset pussista ja lähteä kohti lumimaata. Tässä vaiheessa alkoi myös valjeta turkkilaisen kulttuurin palvelualttius: hiih-

Kirjoittaja turkkilaisessa dumpissa.

Matkalla Uludagiin oli vuoristossa jo kunnon talvikelit.

Osa rinteistä oli ajettu kissalla, mutta osa jätetty olosuhteiden armoille.

tohuoneessa hotellin henkilökunta halusi ehdottomasti pukea meille monot jalkaan ja kantaa suksemme ensimmäiselle hissille, joka sijaitsi heti hotellin takana. Eksoottista. Tosin minun kohdallani heidän palveluhalukkuus enemmän sotki kuin auttoi, sillä he eivät koskaan olleet nähneet telemark-suksia tai monoja.

Lunta oli satanut noin puoli metriä yön aikana Metsät näyttivät satumaisilta ja rinteet olivat osittain ajettuja, mutta suurimmaksi osaksi luonnon armoilla. Tunnelma oli kuin jostain elokuvasta. Metalliset rinneravintolat, tykkylumiset metsät sekä hissiasemien arabipoppi – tunnelma oli kuin jostain elokuvasta

ja lumi oli kevyttä ja koskematonta.

Oli todella mahtavaa korkata hiihtokausi polveen ulottuvassa puuterissa. Varsinkin telluilla lumi tuntui niin täydelliseltä, että oli vaikea muistaa, milloin viimeksi lasku olisi ollut niin nautinnollista.

Rinteissä ja metsissä oli yllin kyllin koskematonta laidunta Viikolla laskijoita oli vähän ja vielä iltapäivälläkin oli helppoa löytää omia linjoja. Hotellit sijaitsevat aivan rinteiden alla ja koska meillä oli täyshoito hotelli Kervansarayssa, niin kipaisimme ”ilmaisella” lounaalla ja teellä laskujen välissä. Rinneravintoloista olisi kyllä saanut vartaita ja jonkin näköisiä kebab-annoksia, mutta hotelli vei voiton tällä kertaa.

Suksihuoneessa tapasimme paikallisen hiihdonopettajan ja keskuksen kehitystä edistävän Yavuz Tanyerin. Leveähymyinen vuoristoasukki, joka jo eläkkeelle jäänyt liikunnan professori ja kirjailija. Mahtava tyyppi, jonka kanssa siemailimme illalla paikallista teetä hänen tarinoidessa Uludagista, Turkin hiihtokulttuurista ja laskettelun historiasta, mistä hän jopa kirjoittanut kirjoja.

Hän kysyi myös mitä kuuluu Juha Miedolle ja Marja-Liisa Hämäläiselle. Hän oli tavannut heidät aikoinaan vielä kilpaillessaan

hissistä. Turkin näkymät yllättivät.

maastohiihdossa ja oli kiinnostunut, tuliko heidän lapsistaan maastohiihdon tähtiä.

Uludag on yksi Turkin tunnetuimmista keskuksista

Yavuzin mukaan se on tunturimaisen muotonsa vuoksi myös turvallinen. Lumivyöryjä ei satu yhtä paikkaa lukuun ottamatta ja sekin on rajattu niin, ettei sinne helposti pääse. Keskuksessa rinteillä on pituutta noin 20 km, joista osa on hyvin perheystävällisiä ja sopii aloittelijoille, osa on puolestaan FIS-tason kisarinteitä.

Keskuksella ei ole varsinaista turisti-infoa tai yhtenäistä liikettä, joka kehittäisi palveluita, vaan kaikki ovat erillisiä palveluita, joista matkaajan pitää itse ottaa selvää. Sitä Yavuz vähän harmitteli, mutta oli luottavainen siihen, että Uludagissa asiat olivat kulkemassa palveluiden kasvun ja parantamisen suuntaan.

Meitä se ei sinänsä haitannut vaan toi pientä seikkailulisää reissuun. Sitä vartenhan siellä oltiin. Onneksi ihmiset olivat yleisesti ystävällisiä ja palvelualttiita ja kulttuuri toi oman lisänsä hiihtoon.

Eksoottisen Uludagista tekivät myös sen kulkukoirat Kylällä liikkui kymmenen koiran lauma, joka leikki lumikasoissa ja antoi ihmisten paijata niitä. Etelän kulkukoirista poiketen nämä koirat vaikuttivat todella hyvinvoivilta ja iloisilta. Pakkasesta huolimatta ne näyttivät viihtyvän ulkona. Ne olivat paksun talviturkin peittämiä ja lihaksikkaita otuksia.

Koirarotu oli kuulemma jokin pai -

menkoira, joka on koulutettu suojelemaan lampaita susilta. Siltä ne vähän näyttivätkin. Koiria näkyi myös silloin tällöin rinteessä hiihtäjien seassa. Ehkä paimentamassa aloittavia hiihtäjiä, joita oli myös aika paljon alarinteillä.

Kaiken kaikkiaan Uludag oli kuin eksoottinen versio Lapin hiihtokeskuksista, halvemmilla hinnoilla, turkkilaisella ruokakulttuurilla, pienemmällä palvelutarjonnalla ja enemmällä lumella.

Uludag, Turkki

Rinnelounas.

Kulkukoirat olivat isoja ja lempeitä paksuturkkisia vuoriston asukkeja, joita ei tarvinnut pelätä.

Keskuksesta löytyy kaikki hiihtoturistin kaipaamat palvelut.

Yavuz Tanyer on liikunnan professori ja kirjailija sekä kuuluu Uludagin keskuksen kehittäjiin.

Lasten kanssa Alpeilla

Alppireissut mielletään aikuisten matkoiksi ja lasten kanssa reissataan useammin kotimaan kohteissa. Lasten vartuttua jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin alppiaktivistit miettivät myös jälkikasvun mukaan ottamista suuremmille rinteille.

Omat lapseni, Fanni 10 ja Jehki 8 vuotta, ovat laskeneet pienestä pitäen. Tytär vaihtoi sukset lumilautaan pari kautta sitten. He ovat käyneet Alpeilla kerran aiemmin, seitsemän vuotta sitten. Silloin laskeminen sujui jyrkemmissä kohdissa valjaiden avulla. Nyt oli vuorossa isä-lapsi-reissu.

Kumpikin ovat ihan taitavia laskijoita, vaikka kummallakin on muu harrastus, joka vie valtaosan vapaa-ajasta. Fannilla hevoset ja Jehkillä jääkiekko. Koulusta lohkesi vapaa helposti, joskin muutama koulukirja lähti mukaan ja läksyistä tuli osa iltaohjelmaa.

Monet Suomen keskukset ovat tulleet lapsille tutuiksi eri hissityyppeineen. Kaikki rinnevärit sekä kohtuulliset suorituspaikat hoituvat myös kelpoisesti. Heidän taito- ja tietotasonsa antoi etukäteen mielenrauhan siitä, että myös Alpeilla pärjätään mainiosti.

Helppous kunniaan Kohteen valinnassa vaikutti kustannusten lisäksi keskuksen läheinen sijainti lentokenttään nähden sekä tiivis kylä ja moderni hissiverkosto. Valmismatka oli helppo valinta, sillä lentokentällä tavararuljanssi jää minimaaliseksi, kun bussi odottaa lentoterminaalin edessä ja kuljettaa hotellin ovelle saakka.

Matkakohteeksi valikoitui Saalbach STS Alppimatkojen tarjonnasta. Sieltä löytyi kolmen hengen huone puolihoi-

dolla noin 500 metrin päästä lähimmästä hissistä. Kolmen tähden hotelli Siegmundshof on remontoitu vuonna 2015 ja oli kaikin tavoin viihtyisä majapaikka. Erityismaininnan ansaitsevat hotellin runsas aamiainen sekä moderni suksihuone.

Lunta piisasi

Alkuvuodesta Alpeilla oli satanut lunta kolmisen viikkoa. Lumisade loppui neljä päivää ennen saapumistamme, ja vyöryvaara oli pudonnut kolmoseen, joka reissun aikana laski ykköseen. Kylällä lunta oli noin metri, ja aurapenkoissa ja vuorilla tuulen tekemissä kasoissa jopa neljä metriä.

Toiveet puuterilaskuista, tieto lumimäärästä sekä halu alppikasvatuksesta sai pakkaamaan mukaan lumiturvallisuusvälineet myös lapsille. Saapumispäivänä pidimme piipparitreenit ja kävimme leikinomaisesti läpi toimintaa mahdollisessa lumivyörytilanteessa. Lapset ottivat opin innolla vastaan.

Myöhemmin esim. hissinousujen aikana katselimme vuoria ja arvioimme eri rinteiden ilmansuuntia, lumilippoja tai muita riskitekijöitä. Helpot offaripätkät olivat jo valmiiksi kalutut, mutta onneksi loppureissusta satoi vähän uutta lunta, niin putikkafiilistely ei ollut täysin turhaa.

Muutama sääntö

Rinteeseen otettiin puhelimet mukaan, mitä ei yleensä Suomessa tehdä. Varsinkin Saalbachissa on paljon jakaantuvia rinteitä, ja muusta porukasta vahinkoerkaneminen on mahdollista. Muutaman kerran sattui myös ”tymä” eli liki olematon näkyvyys pilvien vuoksi. Silloin laskettiin rauhassa siten, että katsekontakti toisiimme säilyi koko ajan. Onneksi luureja ei tarvittu ja lauma pysyi kasassa.

Saalbachin rinteet ja upeat puitteet olivat mainio kokemus alakouluikäisille "Olisipa kiva, jos Suomessakin olisi edes yksi vuori, kun Itävallassa niitä on satoja!", he sanovat.

"Toiveet puuterilaskuista, tieto lumimäärästä sekä halu alppikasvatuksesta sai pakkaamaan mukaan lumiturvallisuusvälineet myös lapsille."

Isänä minun piti säätää omaan päähän uudet vauhdilliset ja laskumäärälliset asetukset. Lapset ovat jo sen verran isoja, että osaavat itse kertoa, onko tauon paikka, haluavatko laskea ja minkälaisia rinteitä. Saalbachissa on 260 kilometriä rinteitä, ja osassa niistä on mahdollista valita esim. sininen ja punainen reitti. Pääsääntöisesti aamupäivisin haluttiin laskea haastavampia vaihtoehtoja ja iltapäivällä helpompia. Kaikkiaan laskua kertyi päivittäin 5 500–7 500 vertikaalimetriä.

Vierailu Zell am Seehen

Saalbachista on reilun puolen tunnin linjaautomatka Zell am Seehen. Takaisin pääsee laskemalla Saalbachin hiihtoalueen laidalla olevaan Viehhofenin kylään. Sinne on valmistumassa ensi kaudeksi hissi, joka nostaa laskijat Zell am Seen puolelle. Lähivuosina Viehhofeniin valmistuu myös hissi, joka nostaa Leogangin alueelle, jolloin nämä hiihtoalueet muodostavat Itävallan suurimman yhtenäisen hiihtokeskuksen vajaalla 500 rinnekilometrillä.

Zell am See oli lasten mielestä selkeämmin hahmotettavissa, kun rinteiden pääsuunta oli aika sama ja seuraavan rinteen useimmiten näki jo yläasemalta. Myöskin keskuksen Fun Slope erilaisine obstaakkeleineen nousi heidän suosioonsa. Keskus sai lapsilta niin suuren suosion, että menimme

sinne myös toisena päivänä.

Löysimme sieltä myös muutamia puuterisia metsäpätkiä, jotka nostivat mairean hymyn kaikkien reissaajien kasvoille. Houkuttelevia pätkiä oli enemmänkin tarjolla, mutta metsän reunoissa oli sen verran näyttävät kieltomerkit, ettei lasten kanssa kehdannut niitä lähteä laskemaan.

Saalbachin loistava hissikapasiteetti Saalbachin hissiyhtiön omistavat alueella asuvat yrittäjät, kuten kauppiaat ja hotellien pitäjät. Heillä on periaate, että kaikki, mitä hissiyhtiö tuottaa, käytetään uusiin rinneinvestointeihin. Periaate näkyy, sillä lähes kaikki Saalbachin 70 hissistä edustavat moderneimpia versioita. Tälle kaudelle tuotiin kaksi uutta kuomullista tuolihissiä.

Uudessa Muldenbahnissa on muotoil -

lut lämmitetyt penkit, joihin on brodeerattu niskatukeen vuoropenkein Saalbachin ja Leogangin logot. Missään vaiheessa reissua emme joutuneet kärvistelemään hissijonossa. Pisin odotus oli parin minuutin luokkaa.

Teimme edellisenä iltana seuraavan päivän laskusuunnitelman, jota muokattiin päivän edetessä. Mikäli snow park näytti

Tämän vuoden alun lumisateet osuivat pitkälti Itävaltaan, josta mekin saimme nauttia. Lapset eivät olleet koskaan nähneet näin paljon lunta.

Zell am Seessä rinteistä löytyy hauskoja reittejä kokeiltavaksi. Jehki kurvaa kohti tunnelia.

Lämmitetty "skiraum" ja kuivauskaapit olivat huipputasoa Siegmundhofissa.

Siegmundshofin huoneissa perinteinen tyyli kohtasi kauniisti nykypäivän.

Yli 60 taukopaikan valikoimasta löytyi jokaiselle päivälle mieluinen kattaus.

Majapaikkamme Siegmundshof.

houkuttelevalta, otimme sen rinteen tarvittaessa useamman kerran. Neljän Saalbachissa vietetyn laskupäivän aikana ennätimme käydä kaikissa alueen suuremmissa kylissä, Hinterglemmissa, Fieberbrunnissa, Leogangissa ja Saalfeldenissa. Taukopaikkoja ei tarvinnut etukäteen suunnitella, sillä niitä on hiihtoalueella yli 60. Ruuhkaisempina lounashetkinä niissä joutui jonottamaan pöytäpaikkaa. Tarvittaessa nälkää siirrettiin reppuun pakatuilla suklaapatukoilla.

Mukavaa yhdessäoloa

Reissu onnistui hienosti. Upeat maisemat, mukava tekeminen ja rento yhdessäolo tekivät sen, että lähtöpäivänä puolivakavasti mietimme Alpeille jäämistä jollain verukkeella ainakin toiseksi viikoksi. Se lienee onnistuneen reissun merkki.

Lasten suusta sanottua

Lämmitetty ja nopea jakkara oli luksusta, josta kaikki nauttivat.

Jehki seikkailee Zell am Seen puuterimetsässä, metsäpätkiä, joka nosti mairean hymyn kaikkien reissaajien kasvoille.

Tällä kertaa jätettiin puhelimet vähemmälle ja viihdyttiin korttien parissa.

10-vuotias Fanni ja 8-vuotias Jehki kävivät nyt toista kertaa Alpeilla.

Fanni nauttii Zell am Seen puuterisista metsäpätkistä.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Vuokatissa on laskijan hyvä olla

Vuokatti on jo vuosia profiloitunut perheille sopivaksi hiihtokeskukseksi. Profiilin vahvistamiseksi rinteillä on tehty paljon töitä lapsiperheiden palvelun parantamiseksi.

Näkymä Vuokatin rinnealueelle paljastaa loistavasti hoidetut suorituspaikat niin rinne-, parkki-, kuin pipelaskijallekin. Kuva Vuokatti.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Uudehko lastentalo Hupila on mainio taukopaikka pienille laskijoille, lasten rinteessä on kaksi katettua mattohissiä ja karuselli, joiden lisäksi lasten maassa on runsaasti erilaisia virikkeitä pienille laskijoille.

Vuokatti ei ole pelkästään perhekohde Esimerkiksi keskuksen snow park on erinomainen. Sen on suunnitellut ja toteuttanut Schneestern, yritys, joka vastasi mm. Pyeongchangin olympialaisten slope stylen suorituspaikoista. Parkin erinomaisuudesta hyötyy myös Vuokatti-Rukan urheiluakatemia, jonka lumilautailijat ja freestylehiihtäjät käyttävät keskusta harjoittelupaikkanaan. Rinteiden vieressä sijaitseva Vuokatti Sport, entinen urheiluopisto, tarjoaa urheilijoille erinomaiset oheistreeniolosuhteet ja muut urheilijoiden tarvitsemat palvelut.

Vuokatti Soul on alueen lumilauta- ja freestyleseura, jonka treeneihin ja laskusessioihin on avoimet ovet myös satunnaisvierailijoille. Seuran Facebook-sivuilta löytyy lisätietoa toiminnasta.

Vuokatin polveilevat rinteet haastavat myös kokeneemmat laskijat. Polveilevilla rinteillä saa taitava laskija hyödyntää eri tekniikoita, kuten jyrkän käännöksiä ja tasaisen liu´utuksia. Kaksi tuolihissiä antaa laskijalle toivottua levähdysaikaa.

Lumilautatunneli on 80 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Kuva Vuokatti.

Hotelli Aateli. Kuva Vuokatti.

Rinteissä viihtyvät kaikenikäiset ja tasoiset. Kuva Antti Harju.

"Myös rinteistä pidetään erinomaista huolta ja keino on yksinkertainen: annetaan tampparikuskeille valtaa ja vastuuta päättää, koska rinteet ajetaan. Kuljettavat arvioivat itsenäisesti sääennusteiden perusteella, kannattaako rinne ajaa illalla, yöllä vai vasta aamulla."

Rinteiden väliin jää hienoja ja tunnelmallisia seikkailupätkiä. Kuva Antti Harju.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Jatkuvaa uudistumista

Vuokattia on kehitetty määrätietoisesti koko olemassaolonsa ajan. Vuokatissa on esimerkiksi Suomen ensimmäinen neljän hengen tuolihissi. Viime vuosina panostuksia on tehty lapsiperheiden lisäksi myös urheiluakatemian tarpeisiin, ja slope style -rinne, superpipe sekä modernisoitu lumetusjärjestelmä ovat mittavia uudistuksia yhtiön kokoon nähden. Näistä uudistuksista hyötyy myös peruslaskija esimerkiksi varhaisemman kauden avauksen muodossa.

Pohjoisrinteiden vuokraamoa on laajen-

nettu, ja sieltä sekä Länsirinteiden vuokraamolta löytyy hyvä kattaus testisuksia ja -lautoja, joita voi kokeilla uteliaisuudesta tai ennen ostopäätöksen tekemistä. Vuokraamojen shoppien tarjonnasta löytyy myös tosilaskijaa kiinnostavia tuotteita.

Aktiivilaskija kiittää myös uudistusta, jossa Vuokatin kanssa samaan omistukseen kuuluvat Tahko ja Kasurila saivat yhteislipun SkiOne.fi-tuotenimen alle.

Suorituspaikat hyvässä kunnossa

Sen lisäksi, että Schneestern vastasi esi -

Hallittu sukupolvenvaihdos

Vuokatin-, Tahkon- ja Kasurilanrinteiden toimintaa pyörittävän Ski One Groupin toimitusjohtajana on toiminut vuodesta 2016 Lauri ”Late” Suutarinen. Perheyhtiön vetovastuun hänelle luovutti isänsä Ilkka Suutarinen, joka jatkaa edelleen perheyhtiön hallituksen puheenjohtajana.

”Ensimmäinen työtodistus yhtiöstä minulla on vuodelta 1998, jolloin olin kesätöissä kesäkelkkaradalla. Sittemmin olen tehnyt yhtiössä eri töitä, miten pesäpallon pelaamiselta ennätin.”

Pesäpalloa hän pelasi Sotkamon Jymyn Superpesisjoukkueessa kuuden Suomen mestaruuden edestä. Laurin liiketalouden opiskelujen päättyminen ja halu jatkaa perheyhtiön vetämistä käynnistivät hänen ”hiihtokeskusjohtajan oppisopimuskoulutuksensa”.

”2010 aloitettiin isäni suunnittelema koulutus, jossa tein kaikkia hiihtokeskustöitä, lumetuksesta alkaen. Tai en ihan kaikkia, en ollut hiihtokoulussa enkä ravintolassa töissä. 2015 sitten aloitin Huippupaikkojen toimitusjohtajana ja myöhemmin myös Tahkon ja Kasurilan”, Suutarinen kertoo

Nyt tehtyjen investointien jatkoksi luvassa on panostuksia elämyksellisyyteen ”Yhteistyö Schneesternin kanssa on avannut silmiä elämyksellisyyden suuntaan. Ei tehdä pelkästään maailmanluokan suorituspaikkoja, vaan kivaa rinnetekemistä ja elämyksellisyyttä kaiken tasoisille laskijoille. Jatkossa luomme yhä enemmän sisältöä ja elämyksiä asiakkaillemme.”

Kun perhevoimin pyöritetään yritystä, voisi ajatella, että töitä tehdään aina ja kaikkialla.

”Ei meillä joulupöydässä työasioita puhuta, tai ainakaan ei ole asiasta tullut palautetta. Kyllähän tämä työ on meissä aina läsnä. Töissä meillä on helppoa tehdä nopeitakin päätöksiä, kun hallinto on niin suppea. Isä on antanut minulle hyvin tilaa tehdä työtäni, mutta hän toimii hyvänä takapiruna. Hän on auttanut töissäni, mikäli olen sitä tarvinnut”, Lauri Suutarinen kiittelee.

merkillisesti slope style -rinteen ja muiden suorituspaikkojen rakentamisesta, niiden huolenpito kuuluu uuden parkkitiimin vastuulle. Myös rinteistä pidetään erinomaista huolta ja keino on yksinkertainen: annetaan tampparikuskeille valtaa ja vastuuta päättää, koska rinteet ajetaan. Kuljettavat arvioivat itsenäisesti sääennusteiden perusteella, kannattaako rinne ajaa illalla, yöllä vai vasta aamulla.

Tällöin rinteet ovat aina olosuhteisiin nähden optimaalisessa kunnossa. Vastuu on lisännyt myös työtyytyväisyyttä, sillä osalla kuljettajista on jo kymmenien vuosien ura Vuokatinrinteillä. Muutoinkin Vuokatinrinteiden kesätoiminta on mahdollistanut sen, että osa työntekijöistä on ympärivuotisissa työsuhteissa. Jatkuvuus takaa, että toiminnot pelaavat heti alkukaudesta alkaen.

Paljon muutakin tekemistä

Perhekeskuksen mainetta tukee myös Vuokatin monipuolinen tarjonta aktiiviseen vapaa-ajanviettoon. Koko perheelle löytyy tekemistä, vaikka kaikki eivät olisikaan ala-

Upea Katinkullan kylpylä rentouttaa laskupäivän jälkeen. Kuva Vuokatti.

Schneesternin rakentamat parkit ovat ensiluokkaisia. Slopestyle-rintellä on yhden laskun aikana peräkkäin jopa n. 12 ja ministreetiltä n. 4 hittiä

Lauri Suutarinen.

mäkiaktivisteja. Latuverkosto on monipuolinen, ja vaativimmat ladut täyttävät Suomen ja Venäjän maajoukkuehiihtäjien treenimaastotarpeet.

Holiday Club Katinkullan uumenista löytyy mittavan kylpylän lisäksi kaksi laajaa pallohallia sekä keilahalli. Lisää keilaratoja löytyy Katinkullan kupeessa sijaitsevasta Vuokatti Bowlingin 16-rataisesta keila- ja biljardihallista.

Super Park -aktiviteettipuistoketju sai

alkunsa Vuokatista nimellä Angry Birds

Activity Park

Super Park Vuokatti sijaitsee parin kilometrin päässä Vuokatin rinteiltä. Sisäpuistossa löytyy trampoliinien lisäksi mm. skeittipuisto ja useita erilaisia palloilumahdollisuuksia. Kainuussa kun ollaan, yhtenä kohteena on tietysti myös pesäpallon lyöntimahdollisuus.

Vuokatti Sportilla on uimahalli ja useita eri liikunta-, testi- ja voimailusaleja. Näiden lisäksi siellä järjestetään

myös ohjattuja liikuntatunteja.

Mukavia erikoisuuksia

Ripaskuppila on vanha palovartijan maja, joka sijaitsee Vuokatinvaaran päällä. Tunnelmallisen tuvan tunnetuin tuote on munkki ja kaakao, jotka tarjoillaan pöytään. Mikäli yrittäjä Risto ”Ripa” Suvikas on paikalla, hänen kanssaan ajautuu helposti turisemaan oikeastaan mistä vaan ajankohtaisesta aiheesta.

Lumilautatunneli on Suomen ainoa ympärivuotinen sisälaskuhalli. Se on 80 metriä pitkä ja 20 metriä leveä halli. Vaikka tunnelin katto on korkealla, Janne Lahtela ja Matti Räty ovat käyneet tekemässä sinne suksiensa kärjillä puumerkit.

Vuokatin Aateli on laadukkaiden majoituspalveluiden paikka, jonka yrittäjä Markku Laanti tekee töitä suurella sydämellä. Uusimpana lisänä yhtiön tarjontaan on Hotel Aateli, joka sijaitsee aivan rinteiden vieressä.

Modernia kainuulaisuutta edustaa Haapala BnB, joka on hipsterin unelma. Siellä tarjotaan mm. omaan juureen tehtyä ruisleipää ja itse pantua kuusenkerkällä maustettua Pale Ale -olutta.

Vuokatissa on Suomen paras valikoima soveltuvan hiihdon varusteita. Hiihtokoulussa on paljon soveltavan hiihdon koulutuksen saaneita opettajia, joten myös liikuntarajoitteiset pääsevät kokemaan alamäen iloja.

Vuokatinrinteet

Super Park Vuokatissa voi vaikka ottaa skeittisessarit laskupäivän jälkeen. Kuva Vuokatti.

Donkkauksetkin onnistuvat Vuokatti Super Parkissa. Kuva Vuokatti.

Superparkissa on myös volttimonttu, mihin voi hypätä myös skeitillä ja lumilaudalla.

TAKOMOSTA VIRTAA KAUDELLE

Alppihiihto on yksilölaji, jossa urheilijat syöksyvät alas pitkin jäädytettyä rinnettä mahdollisimman nopeasti. Huomio keskitetään usein urheilijoihin, mutta taustalla on tavaton määrä ihmisiä, jotka mahdollistavat urheilijan menestymisen. Tässä juttusarjassa keskitytään näiden taustahenkilöiden tehtäviin ja rooleihin.

Sarjan toisessa osassa pääroolin ottaa CrossFit Takomon Veera Koskelainen, joka toimii Suomen naisten alppimaajoukkueen laskijoiden henkilökohtaisena fysiikkavalmentajana.

Koskelainen päätyi valmentajaksi oman urheilu –ja alppihiihtouran loputtua. Vaikka status valmentajana sinänsä ei ollut suorana tavoitteena, urheilun parissa toimiminen ja jatkaminen tuntui luon -

tevalta jatkolta oman aktiiviuran jälkeen. Hän kertoi omien kokemustensa tuovan erityisesti etua siinä, kuinka valmentaja voi auttaa urheilijoita analysoimalla ja jakamalla omia kokemuksiaan.

Koskelaisen mukaan hyvä valmennussuhde alkaa siitä, että salille on mukava tulla Tavoitteena on ympäristö, jossa urheilijat eivät keskity pelkkään kilpailemiseen. Veera Koskelainen yrittää luoda harjoittelutilanteen, jossa urheilijat voivat rauhassa keskittyä itsensä kehittämiseen kukin yksilöllisesti, mutta silti osana ryhmää. Fyysinen pohjatyö tehdään kesäkaudella, mutta Koskelainen on urheilijoiden mukana läpi kauden. Kesällä harjoitukset ovat strukturoidumpia ja urheilijat viettävät päivittäin pidemmän jakson salilla suorassa ohjauksessa.

Teksti JUHA HAAVISTO Kuvat JUHA HAAVISTO & SKI SPORT FINLAND

Valmentaja Veera Koskelainen vastaa Suomen naisten alppimaajoukkueen henkilökohtaisesta fysiikkavalmennuksesta. Monipuolinen urheilutausta auttaa ymmärtämään alppihiihdon vaatimuksia. Kuva Juha Haavisto.

Nella Korpio aloitti kauden Leviltä. Kuva Ski Sport Finland.

Nella Korpio Takomon salilla Veera Koskelaisen ohjauksessa.

Kesällä keskitytään fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen Se onnistuu vain, jos saa tarpeeksi paljon uusia ja erilaisia ärsykkeitä. Talven aikana harjoitusohjelma koostuu helpommin muokattavista blokeista, joita urheilijat pystyvät soveltamaan omien harjoitusmahdollisuuksien mukaan. Kisakaudella fysiikkaharjoittelun tarkoitus on ylläpitää kesällä hankittuja ominaisuuksia.

Vaikka Koskelainen ei ole vastuussa urheilijoiden henkisestä valmentautumisesta, on helppo huomata, että hänen valmennusmetodeihinsa kuuluu kokonaisvaltainen lähestymistapa. Valmentaja keskustelee urheilijoiden kanssa ennen harjoitusta, miksi kyseistä harjoitusta tehdään ja miten se auttaa urheilijaa kehittymään.

Lajin luonteen vuoksi alppihiihto on täynnä epävarmuutta ja yllätyksiä Lopulta urheilija pystyy hallitsemaan vain hyvin rajallista määrää asioita. Tärkeimpänä on opittava valmistautumaan. Urheilijan on pystyttävä lepäämään, syömään oikein sekä valmistautumaan suorituksiin vaihtelevissa olosuhteissa. Epävarmuuteen ja yllätyksiin voi totuttautua ja niihin on reagoitava oikein.

Osa Koskelaisen metodia on altistaa urheilijat lempeälle epävarmuudelle Hän kertoo laativansa kokonaisvaltaisia harjoitusrakenteita, mutta pitävänsä silloin tällöin tarkat päiväohjelmat pimennossa aina siihen asti, kunnes urheilijat saapuvat salille. Kesäinen fysiikkavalmennus luo siihen hyvän ja turvallisen harjoitusmahdollisuuden.

Harjoitusten kautta on mahdollista luoda kontrolloituja tilanteita, jotka mahdollistavat sen, että urheilijat oppivat reagoimaan oikein vaikeisiin ja muuttuviin olosuhteisiin, vaikka kaikkeen ei voi aina valmistautua täydellisesti.

Valmentaja Veera Koskelainen

Rukatunturi | Loma-asuntoja

Oma lomakoti, josta voit suoraan suksilla hypätä sekä rinteeseen, että ladulle. Kaikki Rukan keskustan palvelut kävelyetäisyydellä. Jos haluat, vuokrauspalvelu vuokraa huoneiston puolestasi, kun et itse tarvitse sitä.

Tarkista esittelyajat viikoille 8, 9 ja 10 yit.fi/ruka, tai sovi henkilökohtainen esittely!

RUKA SKI CHALETS 2

AKSELI AHVENAINEN – ÅRE SLALOMKLUBB

Akseli ”Axu” Ahvenaisen kuluvan kauden päätavoite on kumparelaskun nuorten U20 MM-kisoissa Italiassa sekä Eurooppa Cup -kiertueella, jonka ensimmäisen Taivalvaaran osakilpailun sijat 10. ja 2. oikeuttavat jo maajoukkueen haastajaryhmään. Pitkän tähtäimen tavoitteena on kuitenkin osallistuminen ja menestyminen Pekingin olympialaisissa 2022.

Monilahjakas urheilija vaihtoi alppihiihdon kumpareisiin 14-vuotiaana Åren alppilukion kumparelaskija, helsinkiläinen 16-vuotias Axu Ahvenainen on liikunnallinen lahjakkuus, jonka urheilijan polkua voisi paremmin kuvata ”menestyksekkäinä hyppyinä kumpareelta kumpareelle”. Axusta olisi voinut tulla telinevoimistelija, jalkapalloilija tai uimahyppääjä, mutta ensin alppihiihto vei voiton ja vuonna se vaihtui 2016 kumparelaskuun.

Kaikkien lajien osalta Axun yhteisenä nimittäjänä on ollut innostus ja asenne - Axu on haluttu mukaan.

”Kumpareissa pääsen yhdistämään kaikki lajini, kehonhallinta ja alppihiihto ovat olleet loistava pohja. Uimahypytkin toimivat kirjaimellisesti ponnistuslautana, sieltä vahvistui jalkapohjatuki, joka on perusta koko kehon hallitulle ’tornille’”, heittää Axu.

Telinevoimistelusta pohja tulevalle, jalkapallo vahvana kakkosena Liikkuvaisen pellavapään kyvyt huomattiin jo 3-vuotiaana Touhis-jumppatunneilta. Sieltä nykyään miesten maajoukkueen valmentajana toimiva Timo Holopainen houkutteli Axun mukaan Voimisteluseura Helsingin pikku poikien telinevoimistelu harjoituksiin. Telinevoimistelu on ollut mukana pitkin matkaa. Parhaimpana kisasaavutuksena Axu pitää Voimistelupäivien voittoa vuonna 2009 poikien 3. luokassa.

Holopaisen ja Axun yhteistyö jatkuu edelleen kesäisin. Jalkapallokaveri pyysi 7-vuotiaan Marjaniemessä asuvan Axun HJK:n kaupunginosajoukkueeseen,

Axulla on tavoitteet korkealla määrätietoisesti kohti kisakautta 2019.

Axu 14-vuotiaana. Treenilasku SM kisat 2017, Ruka. Kisassa 4. sija miehet / P-sarja. Valmentaja Janne Lahtela.

josta pelit jatkuivat pian HJK Akatemiassa. Antoisat vuodet jalkapallossa veivät Axun mukaan kansainvälisiin turnauksiin ulkomaille ja Hesa Cup -voittoon vuonna 2015.

Alppihiihto tulee mukaan kuvioihin sekä ripaus uimahyppyjä

Jalkapallon rinnalla alkoi alppihiihtoharrastus ensin äiti Petran opeissa Granissa. Axun äidillä ja isoisällä Seppo Kokolla on alppilajien kilpailutaustat. Seuraava askel olikin GrIFK Alpinen ratalaskuryhmä Joona Salokankaan ja Jimmy Takin valmennuksessa. Kipinä syttyi ja ensimmäisissä valtakunnallisissa loppukilpailuissa Axu voitti U9-sarjassa yllättäen kultaa ja hopeaa. Lajivalinta alkoi kallistua vahvasti alppihiihdon puolelle.

Kesällä 11-vuotias Axu oli hyppimässä Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Paikalla ollut Suomen uimahyppymaajoukkueen päävalmentaja Satu Uusitalo kiinnitti huomion poikaan. Tuliaisina olikin kutsu, testeihin ja mukaan valmennusryhmään. Siitä alkoi lyhyt mutta kiihkeä uimahyppyvaihe. Syksy meni sovitusti 2-3 kertaa viikossa treenaten, mutta keväällä olisi pitänyt valita uimahypyt ainoaksi lajiksi. Kiitollisena uimahypyistä, Axu päätti kuitenkin jatkaa ”päälajeinaan” kaikki lajit!

Helsinki Ski Club oli saanut kroatialai-

sen, innostavan Danko Marinellin valmentajakseen. Axu ja pikkusisar Vilma vaihtoivat kotiseuraa Helsinki Ski Clubiin. Polte lajiin lisääntyi entisestään, kun Danko otti ES -cup -ikäisen Axun mukaan Audi-ryhmän treeneihin ja leireille.

”Voimistelutausta yhdistettynä alppihiihtoon, antaa hyvät eväät kumpareikkoon. Axu tulee edustamaan voitokkaasti Suomea tulevaisuudessa,” peukuttaa Danko.

Toistaiseksi viimeiseksi jääneenä alppihiihtovuonna 2016 Axu laski Hyssin väreissä Mikael Kurjen valmennuksessa. Isä Timon työ Rovaniemellä mahdollisti myös Axun harjoittelun Lapin urheiluakatemian valmentajan Jarno Pirisen sekä Rukan Akatemian valmentajan Mika Pellin leireillä.

”Aksun tekemisestä paistoi jo tuolloin määrätietoinen itsensä ylittämisen halu. Aksu teki kaiken pyydetyn ja enemmän vielä ajatuksen kanssa”, kertoo Pirinen. Leirityksiin osallistuivat myös Turo Torvinen ja Elian Lehto, kovia kavereita hekin. Audi Tour U14 -sarjassa Axun viimeisinä tuloksina oli 3. sija Audi Tourin kokonaiskisassa ja pari pronssimitalia SM-kisoista sekä Ingemar Trofe -kisan hopea Ruotsista.

Sotšin kumparefinaali teki vaikutuksen – Karhuemon matkassa kohti unelmia Sotšin kumparelaskufinaali innosti Axua kohti kumpareita. Isän tehtävänä olikin selvittää, missä kyseistä lajia pääsisi kokeilemaan.

”Tapasin Ahvenaiset ja Axun ensimmäisenä U14 Audi Alpine Ski Tour -vuotena. Valmensin silloin vielä satunnaisesti Moebiuksessa”, muistelee Minna Karhu. Timo tiedusteli kumparelaskun harjoittelumahdollisuuksista. Poika oli harjoitellut niitä jo itsekseen.

”Pyysin Axun mukaan Talmaan Moebiuksen harjoituksiin, siitä se alkoi! Myöhemmin

huhtikuussa, kun valmistelin freestylen SM-kilpailuja Rukalla, minulla oli mahdollisuus vapaahetkinä valmentaa Axua ja tutustua poikaan paremmin. Huomasin, kuinka älyttömän innokas hän oli lajista ja uuden oppimisesta. Lisäksi Axu voiteli suksensa sekä venytteli joka ilta täysin omaaloitteisesti!” hehkuttaa Minna.

Seuraavana talvena Moebiuksesta lopetti muutama kumparelaskija ja Axu jäi ainokaiseksi maajoukkueessa laskevien Penttalan veljesten lisäksi.

”Juttelin Janne Lahtelan kanssa ja pyysin häntä ottamaan Axun mukaan helsinkiläisten maajoukkuelaskijoiden treeneihin, ettei innokas laskija lopeta. Axu harjoitteli paljon ja kevään SM-kilpailuissa kilpailuissa ahkeruus palkittiin rookie-sarjan voitolla”, Minna Karhu kertoo.

Maajoukkueen päävalmentaja Janne Lahtela ottaa yhteyttä

Keväällä 2016 Ahvenaisen perheeseen tuli puhelu Janne Lahtelalta, päävalmentajalta ja Suomen menestyneimmältä freestylelaskijalta. Lahtela ehdotti, että Axu pääsisi harjoittelemaan miesten maajoukkueen kanssa.

Ensimmäiset MC-kisat Rukalla joulukuussa 2017 päättyivät ulosajoon, mutta Eurooppa cupissa tuli jo muutamia sijoituksia 20:n joukkoon. Kausi 2018 huipentui Åressa keväällä laskettuihin nuorten MM -kisoihin, joissa Axu kisojen nuorimpana, 15–vuotiaana, nousi kumparekisan parhaaksi suomalaiseksi sijalla 19.

Tämän kauden maailmancup-aloituksessa joulukuussa sijoitus oli 40 ja sillä pääsi kolmanneksi suomalaisten rankingissa.

”Kokemuksemme mukaan kansainvälisiin kisoihin kannattaa mennä kokeilemaan mahdollisimman nuorena, koska siellä oppii kisaamaan ja tuntemaan tulevat kilpa-

HJK Akatemia P02, Coppa Quarenghi 2014 -turnaus, Italia. Vastustajana mm. Juventus sekä Inter akatemia. Valmentaja Juska Savolainen. Ikää Axulla 12 vuotta.

Åre Skigymnasiumin tutustumisviikonloppu keväällä 2018.

Axu 7 v. Suomen voimistelupäivät Jyväskylä 2009. Viisiottelu pojat 3. luokka 1. sija. Valmentajat Semir Daruish & Timo Holopainen. Seurana Voimisteluseura Helsinki.

Cervinia, Axu 6 v. hiihtolomalla perheen kanssa, kevät 2008.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

kumppanit, tuomarit sekä kisapaikat”, tähdentää Timo Ahvenainen.

”Axu on monilahjakkuus, joka on pärjännyt ja kilpaillut useissa eri lajeissa ja nyt hän on päättänyt keskittyä ja antaa kaikkensa kumparelaskulle”, hehkuttaa Ski Sport Finlandin freestyle-jaoston hallituksen jäsen Timo Sallinen.

Åren alppilukioon laskemaan Ruotsinkielisen peruskoulun, Botby Grundskolanin, käynyt Axu aloitti 2018 syksyllä Åren alppilukion kumparelaskulinjalla. Lukio-opinnot Åressa mahdollistavat päivittäisen harjoittelun huippuolosuhteissa maailman parhaiden laskijoiden kanssa.

”Åren freestylevalmentajat olivat jo pari vuotta aiemmin kehottaneet hakeutumaan sinne. Koulu olisi voinut olla myös Mäkelänrinteen urheilulukio, jossa minulla on myös opiskelupaikka”, kertoo Axu.

”Axu on siirtynyt Ruotsiin löytääkseen lajikulttuurin ja valmennuksen tason, joka on hänen tavoitteidensa tasolla. Ruotsin maajoukkue on tehnyt satsauksia mm. palkkaamalla päävalmentajaksi olympiavoittajien Kari Traan ja Hannah Kearneyn valmentajan Lasse Falenin ja joukkueella on selkeät tavoitteet huipulle”, kertoo Janne Lahtela.

”Treenaamme neljä kertaa viikossa kumpareikossa ja päälle vielä vapaalaskua, murtsikkaa sekä lätkää omassa hallissa. Olen myös vetänyt pitkästä aikaa muutaman suurpuikka -treenin lainasuksilla, joka tuntui todella hauskalta. Saankin halutessani laskea alppitreeneissä aina silloin kun haluan ja viikonloppuisin laskemme tietysti lukiokavereiden kanssa vapaata Åren parhaissa paikoissa”, hymyilee Axu.

Kesällä hypitään, treenaillaan ja fiilistellään

Kesätyö wakeboard-ohjaajana Laguunin vesiurheilukeskuksessa Espoon Keilaniemessä mahdollistaa Axulle päivittäisen hauskan ja monipuolisen treenin.

”Usein pyöräilen tai rullaluistelen edestakaisen noin 40 km matkan duuniin ja jään treenaamaan wakea töiden jälkeen pariksi tunniksi. Pelaan myös paljon eri mailapelejä normaalin saliharjoittelun lisäksi”, Axu kertoo.

”Olen kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana yli 10 cm, joten pitää olla tarkkana, ettei vain tule loukkaantumista sen takia. Yleensä maailman parhaat kumparelaskijat harjoittelevat 3-4 jaksoa lumilla kesäisin. Olen kuitenkin halunnut jättää aikaa muuhunkin hauskaan tekemiseen, niin en sitten kyllästy kumparelaskuun. Jannen mielestä se antaa vielä mahdollisuuden tehostaa ja lisätä harjoittelua, kun sen aika on”, miettii Axu.

Kohti tulevaisuutta

”Axu on ensimmäinen huippupotentiaali Suomen kumparelaskussa tällä vuosikymmenellä ja kaveri omaa intohimoisen suhtautumisen harjoitteluun”, hehkuttaa Lahtela. Pikavoitot eivät ole realismia huippu-urheilussa. Axu on tehnyt vakuuttava tulosta monessa eri lajissa jo junioriurheilussa ja on valmis huippu-urheiluvaiheeseen, hänellä on selkeät tavoitteet.

”Kaikkia osa-alueita harjoitellaan paljon ja monipuolisesti, mutta ratkaisevinta on kuitenkin laadukas lajiharjoitus ja toistojen määrät. Opittava ei lopu koskaan huippu-urheilijalla ja tämän vuoksi lajikirjon kasvattaminen on tärkeässä roolissa. Samalla kun uuden oppiminen paranee koko ajan, kroppa ei kuormitu ja vältetään vammoja. On tärkeää työntää rajoja mahdollisimman pitkälle”, painottaa Lahtela.

Tarkoituksena olisi päästä mukaan Ruotsin maajoukkueen leiritys -ja valmennusohjelmaan ”virallisesti” heti syksystä alkaen. Matkustaminen Åresta, treeniolosuhteet, valmennus ja valmennusryhmä olisivat huippuluokkaa. Janne Lahtela pystyy jatkamaan henkilökohtaisena valmentajana Japanin maajoukkueen valmennuksen ohessa. Toistaiseksi Alppikoulun valmentajat ovat sopineet epävirallisesti, että Axu pääsee Ruotsin joukkueen mukaan ja leireille.

”Tänä vuonna lasken vielä yhden maailmancup -kisan Japanin Tazawakossa helmikuussa ja ensi kaudella todennäköisesti noin 4-6 maailmancupkisaa. Sitten seuraavana vuonna onkin tarkoitus laskea koko maailmancup-kiertue ja jopa sijoittua hyvin”, Axu sanoo päättäväisesti.

”Uskallan jopa sanoa, että tämän ikäisen kaverin ollessa kyseessä voidaan puhua ainutlaatuisuudesta. Axun tulevaisuus minun silmissäni näyttää olympiavoittajalta, piste”, kiteyttää Jarno Pirinen.

”Aika tulee näyttämään, mihin asti näillä eväillä pääsee, mutta ainakin itse matka on ollut hauska. Matkaani kohti Pekingiä pääsee seuraamaan helposti sosiaalisen median kautta. Kiitos kaikille jo matkalla mukana olleille: perheelleni, valmentajille ja yhteistyötahoille!” , Axu kiittelee.

instagram.com/axuahvenainen facebook.com/axuahvenainen

Axun 14 v. puikkanäyte. Lapin urheiluakatemia & alppihiihdon kevätleiri, Pyhätunturi 2016. Valmentaja Jarno Pirinen.

Vain taivas on rajana Axulle. Krispl, Itävalta ja uran ensimmäinen ECkisa, kevät 2017, ikä 14 v.

SUOMI SLALOM 2018-2019

T U LE M U KAA N !

Suomi Slalom -kilpailu on koko perheen, ystävien ja vaikkapa työporukoiden leikkimielinen ja hauska laskettelutapahtuma.

Reippaan yhdessäolon ohessa myös kilpaillaan helpohkolla, suurpujottelutyyppisellä radalla, lajeina pujottelu, lumilautailu ja telemark. Jokaisessa osakilpailussa palkitaan sarjojen kolme parasta mitaleilla sekä kiertuekilpailuissa pokaleilla.

Kauden 2018-2019

tapahtumapäivät

17.2. Ruka

18.2. Pyhä

20.2. Pallas

21.2. Ylläs

23.2. Iso-Syöte

2.3. Himos 3.3. Kauniainen

9.3. Kasurila 10.3. Joupiska

20.–21.4. Sappee (Finaalit)

Suomi Slalom - kiertueella kisailun lisäksi pääsee tutustumaan Suomi Slalom -kylän tarjontaan, sekä osallistumaan leikkimielisiin kilpailuihin tapahtumapäivien aikana.

Lisäksi jokaisessa kilpailussa arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken tuotepalkintoja esim. Dumle-laatikko täynnä herkullisia Dumle-tuotteita.

Suomen vanhin laskettelurinne ”Granibacken” täytti 85 vuotta

Kauniaisten laskettelurinteen pitkää 85-vuotista historiaa juhlittiin 12. tammikuuta 2019 rinneriehan ja laskettelukilpailun merkeissä ja parhaat asut sekä tyylit palkittiin. Paikalla oli paljon Granin monivuotisia ystäviä sekä innokkaita tulevaisuuden lupauksia. Kahvilassa nautittiin synttärikakkua ja muisteltiin kuvien sekä videon kera 48-metrisen rinnevanhuksen vauhdikkaita vaiheita.

Kotirinteen juhlaa kunnioittivat myös yksi maamme kautta aikojen menestyksekkäimmistä alppihiihtäjistä Ulf ”Uffe” Ekstam, 78, sekä moninkertainen Suomen mestari ja Masters MC-mitalisti Eino Kalpala, 94, ja Granin kävijä jo 1930-luvulta.

Arno Hohenthal oli aikaansa edellä – laskettelurinteestä elämyksiä kylpylävieraille Pääkaupunkiseudulla Kauniaisten kaupungissa sijaitsevalla Kauniaisten rinteellä on ollut merkittävä rooli Suomen alppihiihdon historiassa. Bad Grankullaan rakennettiin maamme ensimmäinen pujottelurinne 1934. Sen tarkoituksena oli houkutella kylpylään asiakkaita. Nykyään kylpylä toimii Kaunialan sairaalana, Suomen vanhimpana ja maineikkaimpana sotainvalidien hoito- ja kuntoutuslaitoksena.

Bad Grankullan johtaja Arno Hohenthal lähti toteuttamaan sairaanhoidon, virkistyksen ja urheilun yhdistämistä. Hankkeen tärkeänä osana oli pujottelumäki, missä nuoriso voisi laskea ”S:n muotoisilla” käännöksillä. Salpausselän murtomaakisatkin voittanut ja Kanadassa slalomiin ”pyllykäännösten” kautta tutustunut Erkki Penttilä palasi Suomeen vuonna 1933, toi laskettelun mukanaan ja tunsi slalomin paremmin kuin kukaan muu.

Hohenthal palkkasikin Penttilän suunnittelemaan rinteen ja valvomaan sen rakennustöitä. Suomen ensimmäinen lasketteluun tarkoitettu rinne avattiin 14.1.1934. Sinne saavuttiin junalla aina Helsingistä saakka. Kauniaisten rinne sai ensimmäinen hiihtohissinsä vuonna 1951. Nykyään Grani on ainoa laskettelumäki Kehä III:n sisäpuolella.

Granin kahvilassa oli tarjolla maukasta synttärikakkua. Kuva Marja Salokangas.

Suomen Mr. Evinrude Rabbe Nedrum taiteili itsensä sijalle 6. vaativilla välineillä. Kuva Kaj Klockars.

Rinnevanhus nuortuu vanhetessaan – uusi sukupolvi vastaa GrIFK Alpinesta ajan hengessä

”Hyvä lumetuspohja kantaa vuodesta 1934 alkaen. Sen päälle on hyvä tykittää lisää ja tehokkaasti ajanmukaisella kalustolla”, kiteyttää GrIFK Alpinen nykyinen toiminnanjohtaja, valmentaja Ville Kainulainen vertauskuvallisesti seuran toimintaa.

Kausi on lähtenyt tehokkaasi käyntiin nuorten johdolla. Villellä on tiimissään hiihtokoulun vastaavana Olivia Schoultz, 23 ja seuran viestinnästä vastaava Alexandra ”Alle” Niiranen, 24. Molemmilla tytöillä on Granin väreissä vankat kilpa- ja valmentajataustat. Aaro Koski, 23 täydentää kaksikkoa rinne- ja hallintopuolella. Koulutetut hiihdonopettajat, apuopettajat ja valmentajat ovat jatkuvalla kehityspolulla. Ratapuolen päävalmentaja Jonne Ruoppa puolestaan vahvistaa omaa valmentajatiimiänsä kilpailu-uran päättäneillä seuran nuorilla, jotka ovat innoittavia esikuvia lapsille ja nuorille.

GrIFK Alpine on saanut uuden ilmeen seuran kotisivuille ja lisännyt muiden sosiaalisen kanavien käyttöä. Hiihtokoululla on omat Facebook-sivut. Verkkosivujen kautta on mahdollista ostaa hissilippuja ja hiihtokoulun yksityistunteja. Jäsenistön kuukausitiedotteet ajankohtaisista asioista on nähty myös toimivana uudistuksena

Sosiaalista mediaa hyödynnetään jäsenistön aktiivisessa tiedottamisessa

Toista kautta käytössä oleva Workplace-pohja toimii hiihdonopettajien sisäisenä tiedotuskanavana. Hiihtokoulun ilmoittautumisessa ja jäsenviesteissä käytetään My Club -jäsenpalvelua ja rataryhmissä viestitään Nimenhuuto-palvelun kautta. Seurassa on yli tuhat jäsentä,

Iiro Kaukoniemi oli hyvässä seurassa Granin entisten kisalaskijoiden ja nykyisten valmentajien kanssa. Vasemmalta Iiro Kaukoniemi, Kata Rove, Vanessa Ekstam, Katariina Koljonen, Mathilda Lassenius edessä Nette Kiviranta. Kuva Marja Salokangas.

vaikuttajia eri vuosikymmeniltä. Näillä herroilla on monta tarinaa kerrottavanaan. Vasemmalta: Torolf ”Toro” Skogström, Heikki Rotko, Henrik ”Heka” Tallberg, Calle Lindevall, Eino Kalpala, Claes-Henrik ”Poppe” Taucher, Sture Skogström, Rabbe Nedrum, piilossa Bruno Erat. Edessä Tauno Palotie. Kuva Marja Salokangas.

joista 900 hiihtokoululaista. ”Aukoton tiedonkulku puolin ja toisin on avainasemassa”, painottaa Kainulainen.

Toimintaa vauvasta vaariin - En gång GrIFK Alpine, alltid GrIFK Alpine Konsepti on selkeä, kaikki seuran hiihtokoululaiset ja ratalaskijat ovat GrIFK Alpinen jäseniä. Seura tarjoaa jäsenilleen kokonaisvaltaisen laskettelijanpolun 4-vuotiaasta lähtien; LumiWernereistä VauhtiWernereihin ja edelleen RataWernereihin tai Lumilauta -ja Freeride Wernereihin.

10 viikon Werneri-kurssit saavat kiitosta perheiltä lasten harrastuskalentereiden suunnittelussa. Kolmatta vuotta jatkuneet aikuisten viiden kerran ”Back to skis” -kursseille on ollut tilaus. Vanhemmat voivat harjaannuttaa laskutaitojaan samalla kun lapset ovat omissa hiihtokoulu- tai rataryhmissä.

Ratalaskusta kiinnostuneet harjaannuttavat ”wernereiden” jälkeen taitojaan Marcus Sandell Racing Schoolissa. Innokkaimmat jatkavat eri valmennusryhmissä ja edelleen alppikouluihin aina maajoukkueisiin saakka. Granin omat keskiviikkokilpailut ovat suosittuja. Eri ikäiset laskijat pääsevät ottamaan mittaa toisistaan.

Entinen MC-laskija Marcus ”Mare” Sandell aloitti Granissa 4-vuotiaana Maren opettajana toimi Jaana Karhila. Jaanalle kiitos hiihtokoulun toimintamallista, missä nuoret aloittavat apuopettajina ja -valmentajina. Monet jatkavat hiihdonopettajakursseille täytettyään 18. Seuraluokituksessa monesti palkittu GrIFK Alpine valittiin vuoden hiihtokouluksi vuonna 2014 ja vuoden hiihtokeskukseksi vuonna 2006.

Ulf Ekstam ja pojantytär Vanessa Ekstam, joka on myös laskenut kisaa ja toimii valmentajana Granissa, isä Viktorilla on myös alppikisatausta. Kuva Kaj Klockars.

Tiikerimies Ivar Sundberg määrätietoisena radalla. Kuva Kaj Klockars.

Alppi- sekä Granibackenin

Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja

Kauniaisten rinne ja sen kahvila on perheiden ja nuorten suosittu kohtaamispaikka. Vanhempien vapaaehtoistyöllä on ollut suuri merkitys. Grani palkittiin vuonna 2013 VALO-palkinnolla. Perusteluina oli 800 lapsen viikkokurssit sekä Granin yhteisöllinen polku ”vauvasta vaariin”.

Esikuvina 82-vuotiaat ”rinnemummi- ja vaari”

Mita ja Aarne Lemström, jotka ovat tuttuja ja turvallisia monelle pienelle laskijalle. Lemströmien omat lapset sekä lastenlapset ovat kilpailleet ja toimineet valmennuspuolella menestyksekkäästi. Rinteen alla vaunuissa voi tavata tänä talvena jo Lemströmien neljättä sukupolvea.

ULF EKSTAMIN TEESIT HYVÄÄN HARJOITTELUUN

tekniikan ja monipuolisen vapaalaskun merkitys

Ulf Ekstamilla on tusina Suomen mestaruuksia, podium-paikkoja kansainvälisistä FIS-kisoista ja pisteitä FIS A -sarjasta (nykyään MC) sekä MM-kisoista, jossa paras sijoitus 11. pujottelussa sekä alppiyhdistetyssä Chamonixissa 1962. Grenoblen olympialaisista on 18. sija pujottelusta. Granin juhlavuoden kunniaksi avaamme Uffen teesejä:

1 Laji on muuttunut todella paljon minun ajoistani, mutta perusasiat ovat samat: pyöreä käännös on kaiken a ja o. Tekniikka on kaikista tärkein ja sen hallitseminen on edellytys kehitykselle ja pärjäämiselle. Tekniikkaa pitää harjoitella jatkuvasti.

2 Tekniikkaa kannattaa opiskella kunnolla, silloin täytyy muistaa laskea hitaasti, että ehtii oppia ja hallita kaikki käännöstekniikan elementit.

3 Ratalaskutekniikan oppimiseen menee aikaa; siinä on yksi ainoa optimaalinen linja, jota on seurattava, jos poikkeat ideaalisesta linjasta, tulee niin sanotusti virheitä ja aikaa kuluu.

4 Vapaalaskua, vapaalaskua ja vapaalaskua, vaikeissa rinteissä erilaisissa olosuhteissa, niin että lasku tulee luonnolliseksi ja rennoksi, sama on esimerkiksi uinnissa. Kun olet jo aika väsynyt, jatka vaan, sitten on pakko laskea oikein, muuten joudut pysähtymään väsymyksestä. Jatka yhtä mittaa koko mäki ja muista säilyttää tyyli loppuun saakka.

5 Vapaalaskussa voi harjoitella eri linjoja, kuvitella portteja ja oppia käännösten pyöreyttä, suksen kiihdyttämistä ulos käännöksestä hiljaisessa vauhdissa ja kovassa vauhdissa sitten kun hallitset suksesi eivätkä sukset sinua.

6 Muistakaa laskea niin, että pääsette aina maaliin asti. Ennen kuin opitte pääsemään maaliin ei kannata yrittää laskea kovempaa, koska vauhti ei ole hallinnassa, esteenä on puutteellinen tekniikka.

”Pitäkää Granin lippua korkealla Suomessa ja maailmalla, täältä tulee hyviä laskijoita!”, kannustaa Uffe.

Kiitos yhteistyökumppaneille: Audi, Halti, Mandatum, Ski Garage sekä Power, joka jatkaa keskiviikkokilpailujen ”Power Cupin” kumppanina.

» www.grifkalpine.fi

» facebook.com/grifk alpine hiihtokoulu/

» www.grifkalpine.com/hiihtoseura/

» instagram.com/grifkalpine/

» Ulf Ekstamin kilpailutaustasta ja kokemuksista lisää seuran sivuilta.

Lukemista: Markku Rimpiläinen, Roger Talermo: Alppihiihtäjät, Suomalaisen laskettelun historiaa. Art House Oy 2005.

Charlotte Henriksonin tyylinäyte, värikästä meininkiä! Kuva Kaj Klockars.

Team Reppahousun Hegu ja Marja hoitivat yhdessä Alpin SkiShop suksikauppaa 80-luvulla. Kuva Kaj Klockars.

Rinnealue täyttyi 85-vuotisjuhlaväestä. Lapset saivat ilmapallot mukaan kotimatkalle. Kuva Marja Salokangas.

En gång bra teknik – alltid bra teknik! Ulf Ekstamin, 78, tekniikka ei petä. 1968 Grenoblen olympialaisissa Uffe laski pujottelussa 18. sijalle kisanumerolla 38. Hän voitti Granin 85-vuotiskilpailun. Kuva Kaj Klockars.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

Hyvä treeni ei ole kiinni välineistä:

4 LIIKETTÄ TEHTÄVÄKSI MISSÄ VAIN

Vuodenvaihde on kuntokeskusten ja salien sesonkiaikaa, kun kansan syvät rivit ja uuden vuoden lupausten lunastajat heräävät vuosittaisen ryhtiliikkeen merkeissä. Hyvä ja tuottelias voimatreeni ei edellytä kuitenkaan salia ja sieltä löytyviä välineitä. Kohtuullisella tietotaidolla, soveltamiskyvyllä ja ennen kaikkea rautaisella treenimotivaatiolla varustettuna voi saada erinomaisia tuloksia minimaalisilla välineillä. Yksinkertaisimmillaan vapaa pala lattiaa riittää täysipainoisen treenin tekemiseen.

Työkaluja laatikossa

Liikunta-alalla ja urheilijoiden kanssa toimiessa kuulee viikoittain kysymyksiä eri treenimuodoista ja -välineistä sekä ennen kaikkea niiden paremmuudesta toisiinsa nähden. ”Mitä mieltä olet kahvakuulaharjoittelusta? Kannattaako kyykkyä tehdä?”

Harjoitusmuodot ja -välineet on hyvä nähdä työkaluina laatikossa; yksi hoitaa tietyn homman hyvin ja toinen paremmin toisen.

Naulan saa vasaralla seinään helpommin kuin pokasahalla ja niin edespäin.

Esimerkiksi usein voimaharjoittelun kulmakivenä pidetty levytankoharjoittelu on verraton työkalu alavartalon nopeus-, maksimi- ja perusvoiman harjoitteluun. Vastavuoroisesti kehonpainoharjoittelulla

on mahdollista rakentaa rautainen ylä- ja keskivartalo, mutta alavartalon osalta tapahtuu kompromisseja. Käsipainot ja kahvakuulat putoavat johonkin näiden kahden harjoitusmuodon välimaastoon.

Käyn läpi neljä kehonpainoliikkeitä, jotka ovat skaalattavissa eri tasolle niin, että niistä saa halutun treenivasteen aikaan ilman, että taito-oppimiseen tarvitsee käyttää viikkoja tai kuukausia, mikä on tarpeen esimerkiksi tietyissä voimisteluliikkeissä. Haastetta liikkeisiin saa muuttamalla asentoa, vähentämällä tukipisteiden määrää tai ottamalla lisäpainoa mukaan vaikkapa repun muodossa.

KEHONPAINOLIIKKEIDEN NELIKKO

1-2 PUNNERRUS

Klassinen etunojapunnerrus on varmasti kaikille tuttu harjoite vähintään peruskoulun liikuntatunneilta. Tätä erinomaista harjoitetta ylenkatsotaan ja vähintään yhtä usein sitä näkee tehtävän puutteellisesti tai suorastaan väärin. Ensinnäkin, punnerrus on kuin liikkuva lankku, silta, hooveri tai miksi sitä haluaakaan nimittää. Toisin sanoen, keskivartalossa ei tulisi tapahtua mitään liikettä sen aikana, eli sen tulisi toimia tiukkana voimansiirtona.

Pääkohdat: Käytä hartioiden levyistä tai hieman leveämpää oteleveyttä. Pidä kyynärpäät suunnattuna luonnollisesti

kylkien vieressä, älä levitä kyynärpäitä tietoisesti sivulle!

Pidä jalat tiukasti yhdessä, jännitä vatsalihakset, pakarat ja reidet tiukaksi paketiksi.

Ota happea sisään yläasennossa, laskeudu alas niin, että rinta koskettaa lattiaa tai käytettävää koroketta ja tee nousuvaihe mahdollisimman terävästi

Variaatioita helpommasta haastavampaan: punnerrus kädet korokkeella, kädet lattialla ja kapean otteen käyttö (käsien etäisyys alle 10 cm). Kun pystyt tekemään samassa harjoituksessa 4x15 sopivilla lepojaksoilla erotettuna, laske koroketta tai siirry muuten haastavampaan variaatioon.

3-4 BULGARIALAINEN ASKELKYYKKY

Kun liikkeen nimen edessä on itäblokkiin viittaava etuliite, liikkeen on oltava hyvä. Bulgarialainen askelkyykky ei petä tässä mielessä. Kyseessä on paikallaan tehtävä askelkyykky, jossa takajalka on nostettuna penkille, tuolille tai vaikkapa sängylle. Liike on erinomainen alavartalon vahvistaja ja samalla myös liikkuvuusharjoite takajalan lonkankoukistajan alueelle.

Pääkohdat: Ala-asennossa etujalan polven tulisi olla suorassa 90 asteen kulmassa ja takajalan polvi koskettaa kevyesti lattiaa. Etsi oikea ala-asento ja aloita sarja siitä. Tee nousuvaihe painamalla etujalan kantapäätä lattiaa vasten. Takajalan roolina

Käytä hartioiden levyistä tai hieman leveämpää oteleveyttä.

Laskeudu alas niin, että rinta koskettaa lattiaa tai käytettävää koroketta.

1.

2.

on tarjota ainoastaan tukea.

Huolehdi, että etujalan polvi-varvaslinja säilyy. Älä anna polven kaatua sisäänpäin.

Venytyksen tunne takajalan lonkankoukistajassa kuuluu asiaan.

Tee toistot yhdellä jalalla, pidä pieni tauko ja vaihda puolta. Aloita sarjat tekemällä ne heikommalla puolen ja tee sarjat sen mukaan.

Kun pystyt tekemään 3x15/puoli samassa harjoituksessa, lisää haastetta ottamalla reppu selkään, kassi syliin tai vaikkapa kotoa löytyvä käsipainopari käsiin vartalon sivulle.

5-6 PISTOOLIKYYKKY

Jos bulgarialainen askelkyykky ei tunnu tarjoavan riittävästi haastetta, pistoolikyykky tekee sen takuuvarmasti. Kyseessä on todellinen yhden jalan kyykky, jossa vapaata jalkaa pidetään edessä tasapainottamassa liikettä. Pistoolikyykky on erinomainen voimaliike, mutta myös osoitus hyvästä tukijalan nilkan, polven ja lonkan liikkuvuudesta ja alavartalon voimatasosta. Tavoitteena on käyttää täyttä liikerataa, jolloin ala-asennossa takareisi ja pohje koskettavat toisiaan.

Tekniikkapointit ovat: Nosta vapaa jalka suoraksi eteen ja lähde laskeutumaan kyykkyyn pitäen tukijalan kantapään lattiassa ja paino-

pisteen jalan keskiosalla.

Laskeudu niin alas kuin tämänhetkinen liikkuvuus, liikekontrolli ja voimataso antavat myöten.

Skaalaa liikettä aluksi helpommaksi ottamalla käsillä tukea oven karmista ja/tai asettamalla penkin taakse liikeradan syvyyden mittariksi.

Progressiomuotoja: käsillä avustettu versio, vajaan liikeradan käyttö esimerkiksi penkin avulla, täysi versio ja lisäpainon piteleminen käsillä vartalon edessä. Aloita toistot aina niin ikään heikommalla puolen.

Kun 3x10-12/puoli täyttyy, voit siirtyä seuraavaan variaatioon. Jos pystyt tekemään pistoolikyykkyjä lisäpainon kanssa, olet todellinen pistolero!

7-8 KYLKISILTA KIERTOLIIKKEELLÄ

Keskivartaloharjoittelu on erottamaton osa hyvää voimatreeniä ja kehonpainoliikkeiden valikoiman osalta vaihtoehdot ovat monet. Tähän valittu kylkisiltavariaatio on erinomainen valinta matalan kynnyksen ja monipuolisuutensa ansiosta.

Asetu kylkisilta-asentoon, painopiste kyynärvarrella ja jalkaterän sivulla. Aseta vapaa käsi kevyesti pään taakse. Jännitä vatsa, pakarat ja reidet tiukaksi paketiksi.

Tee tästä hallittu kiertoliike päätyen kasvot lattiaa kohden niin, että vapaan käden

Ala-asennossa etujalan polvi tulisi olla suorassa 90 asteen kulmassa ja takajalan polvi koskettaa kevyesti lattiaa.

Tee nousu painamalla etujalan kantapäätä lattiaa vasten. Takajalan tarjoaa vain tukea.

Nosta vapaa jalka suoraksi eteen ja lähde laskeutumaan kyykkyyn.

Laskeudu niin alas kuin liikkuvuutesi, liikekontrolli ja voimataso antavat myöten.

5.

6.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

SAKU KOIVU

kyynärpää koskettaa lattiaa. Siirrä painopiste jalkaterän ulkosyrjältä varpaille. Palaa takaisin aloitusasentoon. Tämä on yksi toisto.

Keskity hallittuun ja rauhalliseen liikkeeseen ja kiinnitä erityistä huomiota, että keskivartalossa ei tapahdu ylimääräistä liikettä. Keskivartalon tulisi syttyä tuntuvasti töihin jo parin toiston jälkeen.

Tee sarjat yhdellä kyljellä ja toista samat toisella puolen. 3x10/ puoli moitteettomalla tekniikalla tehtynä on hyvä tavoite.

Lopuksi

Riittävätkö nämä liikkeet kokonaisvaltaiseen treeniohjelmaan?

Eivät, mutta ne ovat enemmän kuin hyvä alku ja tällä kattauksella on mahdollista tehdä enemmän tulosta, mitä tavallinen kuntosalikävijä saa aikaan koko treeniuransa aikana.

Kun joukkoon saa yhdistettyä vielä vetäviä liikkeitä esimerkiksi leuanvedon muodossa, ohjelma ei jätä yhtäkään isoa kiveä kääntämättä. Vahva suositus onkin, että kotitreenejä varten kannattaa hankkia leuanvetotanko ja mahdollisesti myös voimistelurenkaat. Vain taivas on tällöin rajana ja tulokset ovat tekemistä vailla! Hyviä treenejä, jotka jatkuvat toivon mukaan alkuvuoden sijaan koko kauden ympäri.

Tee hallittu kiertoliike päätyen kasvot lattiaa kohden niin, että vapaan käden kyynärpää koskettaa lattiaa. Siirrä painopiste jalkaterän ulkosyrjältä varpaille.

Asetu kylkisilta-asentoon, painopiste kyynärvarrella ja jalkaterän sivulla.

GameBookia uudella pelikirjalla

Hyvällä mallilla

Olen kirjoituksissani käynyt läpi ravitsemuksen perusteita ja erityiskysymyksiä urheilun näkökulmasta. Miten mahtaa perusasiat totetutua käytännössä? Vaikka kilpailukausi on kiivaimmillaan, ehtivät maajoukkuelaskijat Samu Torsti, Arttu Niemelä ja Erika Pykäläinen vastata kysymyksiini omista ravitsemuslähtökohdistaan.

Rentous tärkeää urheilijan ruokailussa Perusasiat tuntuivat olevan kunnossa kysyessäni, mikä on tärkeintä urheilijan ruo-

kailussa. Urheilijan tulee saada riittävästi energiaa. ”Koneessa pitää olla riittävästi polttoainetta, että jaksaa harjoitella”, Arttu vahvistaa. Tämä lisäksi tärkeää on ruokailun säännöllisyys sekä monipuolisuus. Erika tuo kuitenkin esille yhden aivan todella tärkeän asian: rentouden. Suorituskyvyn kehittymisen kannalta tärkeää on oikea rento asenne syömiseen sekä turhien kieltojen ja rajoitusten välttäminen, jolloin vältytään ruokastressiltä.

Kilpailupäivinä ateriarytmi asettaa haasteita Treenipäivinä säännöllistä ruokailurytmiä on helppo toteuttaa. Tuhti aamupala ennen treeniä, välipaloja treenin aikana, lounas aa-

mu- ja iltapäivätreenin välissä sekä hyvä illallinen takaa tasaisen energiavirran päivän aikana. Ennen kisapäivää on tärkeää säilyttää vähintäänkin normaali ruokailurytmi.

”Kilpailupäivät ovat haastavia rytmin säilyttämisen kannalta”, toteaa Samu. Kisapäivään jokainen valmistautuu omalla tavallaan, sillä kilpailun aikataulut sekä mahdollinen kisajännitys säätelevät syömistä.

Arttu kertoo pyrkivänsä pitämään proteiinin ja rasvan saannin samanlaisena päivästä toiseen, mutta ennen kisaa ”tankkipäivänä” lataa kroppaan reilusti hiilihydraatteja; ”Jotta glykogeenivarastot ovat kisapäivänä mukavasti täynnä”, hän sanoo.

Harjoittelu korkealla lisää nesteen tarvetta Harjoittelu korkealla ohuessa ilmanalassa lisää nesteen tarvetta. Kuumassa harjoiteltaessa tuntee nesteen poistumisen helpommin, mutta myös kylmässä iho haihduttaa

"Riittävästi, monipuolisesti ja säännöllisesti – siinä ovat urheilijan hyvät eväät."

nestettä. Tämä onneksi on tiedossa kaikilla kolmella, sillä mukana pidetään aina jotain juomaa. Juominen on tärkeää muistaa myös kisapäivänä, koska ruokailussa ei mennä ”arkirutiinilla”. Erika sanookin, että hänellä on startissa aina mukana jotain urheilujuomaa tai mehua.

Suojaravintoaineita tarvittaessa purkista Monipuolinen ruokavalio, joka sisältää ruoka-aineita kaikista ravintoaineryhmistä päivittäin, takaa tärkeiden suojaravintoaineiden saannin. Kasvikset, vihannekset, hedelmät ja marjat on pakattu täyteen vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta vain vähän energiaa. Kaikki kolme vakuuttavat pitävänsä huolta siitä, että joka aterialla – myös välipaloilla - on ”jotain vihreää lautasella”.

Kaikki kolme varmistavat tärkeiden aineiden saantia myös purkista, joka toki urheilijalle on hyvä lisäapu. D-vitamiinia suositellaan kaikille nautittavaksi ainakin talvikuukausina. Monivitamiinivalmisteet antavat kattavan paketin ja omega-3 takaa antaa mukavasti rasvahappoja. Maitohappobakteerit ovat hyvä lisä vastustuskyvylle etenkin kun matkustetaan paljon eri maissa. Magnesiumin uskotaan ehkäisevän lihaskramppeja ja sinkin (yhdistettynä C-vitamiiniin) flunssaa. Mikäli ei pysty käyttämään maitotuotteita, kalsium varmistaa luuston hyvinvoinnin.

Hyväät eväät vievät eteenpäin

Urheilijan kehittymisen edellytyksenä on tasapaino harjoittelun, levon ja ravitsemuksen kesken. On hienoa nähdä, että kaikilla kolmella haastattelemallani maajoukkueurheilijalla on ravitsemusasiat hyvällä mallilla. Riittävästi, monipuolisesti ja säännöllisesti – siinä ovat urheilijan hyvät eväät.

Arttu Niemelä

Arttu on kaikkiruokainen, mutta pyrkii välttämään höttöhiilareita, paitsi tankkipäivänä. Mahdollisuuksien mukaan hän pyrkii toteuttamaan gluteenitonta ruokavaliota, jossa kaura, riisi, peruna ja bataatti toimivat pääasiallisina hiilihydraatin lähteinä. ”Reissun päällä erityisruokavalio tuottaa turhaa stressiä ja syön reissussa joustavammin. Pyrimme kutienkin ilmoittamaan hotellille etukäteen millaista ruokaa toivomme tarjoiltavan”, kertoo Arttu.

Samu Torsti sanoo, että pyrkii pitämään kiinni siitä, että jokaisella ruokailulla olisi myös jotain vihreää lautasella. Kuva Ski Sport Finland.

"Urheilijan kehittymisen edellytyksenä on tasapaino harjoittelun, levon ja ravitsemuksen kesken."

Vastuullisuus ja digitalisaatio puhuttivat ISPO-messuilla Münchenissä

Jo 49. kerran järjestetyt ISPO-messut näyttivät jälleen suuntaa mihin laskettelu, lumilautailu sekä lumiurheilu ovat menossa. 80 000 vierailijaa 120 eri maasta tekivät messuista erittäin kansainväliset. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, että vastuullisuus alkaa olemaan lähtökohta kaikille outdoor-brändeille eikä päälle liimattua viherpesua juurikaan näkynyt.

1. Allied Feather & Down

Amerikkalaisyritys hankkii untuvat vastuullisesti ja tuotantopolku on seurattavissa jokaisella tasolla. Yhä useampi vaatevalmistaja hankkii untuvatäytteen Alliedilta – kannattaa kysyä asiaa myyjältä kun on hankkimassa seuraavaa untuvatakkia. ISPO Awardin arvoista toimintaa.

2. Helly Hansen ULLR –haalari

Ensi kaudelle puuterihaukat saavat hienon Helly Hansenin parhaan ULLR-sarjan hiihtohaalarin, jossa lunta ei todellakaan mene selkään ja citycamo-kuosissa voi mennä parkkiinkin.

3. Helly Hansen Womens White Wall Lifaloft –takki

ISPO Gold Awardin voittanut naisten laskutakki, jossa erikoisuutena pidennetty helma sekä erittäin runsaat taskutilat ja myös Life Pocket –lämpötasku puhelimelle sekä 80 g Lifaloft-täyte.

3.

2.

4. Helly Hansen H1 Pro Lifa –aluskerrasto

Tämän aluskerraston suunnittelussa on käytetty lämpökameraa ja body mapping –teknologiaa ja kerrastossa paksumpaa sekä ohuempaa ainevahvuutta oikeissa paikoissa.

5, 6, 7. Sweet Protection –laskulasit

Norjalainen Sweet Protection tuo kypärien kaveriksi ensi kaudelle kolmesta lasimallista koostuvan malliston, jossa linssin vaihtaminen on tehty erityisen helpoksi magneetin ja lukkosalvan avulla. Ensimmäistä kertaa laskettelulaseissa on myös hyödynnetty Gore:n kalvoteknologiaa, jolla väitetään olevan huurtumista estävä ja optimaalista näkyvyyttä parantava vaikutus. Malliston lippulaiva on Interstellar. Lasit tulevat meille koekäyttöön vielä loppukaudesta.

8, 9 Ziener-laskuhanskat

Saksalainen Ziener esitteli hurjan määrän uutuuksia hanskarintamalla. Poimin uudet rukkaset, joiden nahkavahvikkeet ovat erityisen kestäviksi käsitellyt ja pienellä otepinnalla. Lisäksi saksalaisen Ski Magazinin testivoittajahanskat Ganzenbergit kannattaa huomioida jo nyt.

10 Vauhti nestemäiset voiteet

Kotimaisen Vauhdin uudet nestemäiset voiteet ovat entisestään kehittyneet ja uusi Gold-sarja takaa kestävyyden ja vauhdin samassa pullossa. Tämän jälkeen voi viimeistään silitysraudan säästää vaatteille.

11 Elan Wingman –sarja

Elanin uusi Wingman on kuten siipimiehen pitää ollakin eli sellainen johon voi aina luottaa. Ominaisuudet riittävät mainiosti kaikkeen mihin laskija törmää.

12 Elan Amphibio Porsche Design

Elanin Amphibio-sarjan parasta laatua yhdistettynä Porschen linjakkaaseen designiin. Nämä sukset ovat yksilöllinen valinta laatua ja tyyliä etsivälle.

Dalbello on onnistunut keventämään monon painon 1299 grammaan. Temppu on saatu aikaan poistamalla solkia sekä jättämällä läppä pois, sillä kuorimateriaali on todella napakka. Mielenkiintoinen ratkaisu, joka kuitenkin vaikutti erittäin toimivalta. Ylöspäin mennessä jokainen gramma merkkaa.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

11.

10.

12.

13 Dalbello Lupo Air –randomonot

freestylen ja ulkoilun erikoislehti

14 Völkl-freestylemallisto

Völkl hehkutteli osastollaan, että kaikki suksimallit ovat syntyneet urheilijoiden, insinöörien ja graafikoiden yhteistyönä. Lopputulos näyttää kieltämättä onnistuneelta. Kuvassa freestylesuksia.

15-16 Marker Alpinist –side

Markerin vastaus Salomonin paljon kehutulle Lab Shift MNC –siteelle. Viime kaudella esitelty ja tälle kaudelle pieniä päivityksiä saanut monikäyttöside randoiluun ja vapaalaskuun. DIN 4-9 (Alpinist 9) & 6-12 (Alpinist 12).

17 HEAD Kore –naisten suksisarja

Kun ennen naisten suksi oli vähän löysempi ja pinkki, niin nykyisin valmistajat kuuntelevat herkällä korvalla naislaskijoiden toiveita. Suositusta KORE-sarjasta tehdään ensi kaudelle täysin naisten toiveita vastaava all mountain –henkinen mallisto.

18 HEAD Radar –visiirikypärä

ISPO Gold Awardin voittaneen kypärän visiiri on kiinnitetty itse kiristyvillä hihnoilla ja visiiri kiinnittyy aina oikeaan asentoon. Nerokasta.

19 HEAD Liquid Fit

HEADin näkemys sopivasta istuvuudesta on muokkautuva geeli, jota laitetaan sisäkengässä oleviin säiliöihin. Geelin avulla saadaan jokaisen jalan muodot huomioitua. Liquid Fit on jo saatavilla HEADin kalliimman pään monoihin.

20 Faction Skis Candide Thovex Signature Series

Ehkäpä kaikkein luovimman ja innovatiivisimman laskijan, Candide Thovexin omasta suksimallistosta löytyy suksi kaikkeen laskemiseen paitsi rataan. Kuvasta puuttuu malli 5.0, joka on leveä puuteripäivien temppusuksi. Kerää koko sarja ja laske kuin mestari itse.

21-22 Fischer Ranger One

Fischerin vapaalaskuhenkisen Ranger-sarjan One-mallissa kaikki ominaisuudet niin randoiluun kuin tiukkaan vapaalaskuunkin. Dynafit-insertit luonnollisesti vakiona. Ranger-sarjan suksi muuten voitti ISPO Awardin.

15.

17.

18.

19.

20.

16.

23 Pusu Skis

Kotimainen Puuppolan Suksi eli Pusu oli komeasti paikalla omalla persoonallisella tyylillään ja koko mallistollaan. Kävin illastamassa Pusu-miehistön kanssa ja he kertoivat custom-suksille olevan selvä kysyntä myös maamme rajojen ulkopuolella. Hyvä Suomi!

24-25 Norrøna Tamok –sarja

Norjalainen erityisen hienostuneista outdoor- ja lasketteluvaatteista tunnettu Norrøna esitteli hieman edullisempaan hintaluokkaan tulevan Tamok-sarjan, johon kuuluu kaikki mitä laskija tarvitsee. Nimi viittaa vahvasti vapaalaskun puolelle.

26 Black Diamond Jet Force Pro BT

Black Diamondin nerokkaalla sähköisellä ilmapuhallintekniikalla varustettu lumivyöryreppu on 500 grammaa kevyempi kuin aiempi malli. Saatavilla 10, 25 ja 35 litran vetoisina. Yhdellä latauksella laukaisu onnistuu 4 kertaa. ISPO Gold Winner –palkinto.

27 Oakley Fall Line XL -lasit

Oakleyn suositun Fall Line –sarjan valoon adaptoiva Prism-linssi sekä XL-kokoinen kehys mahdollistavat äärimmäisen näkyvyyden kaikissa oloissa.

28-29 K2 Mindbender

K2:n uusi Mindbender-sarja kattaa sukset ja monot niin naisille kuin miehillekin sekä kaikkiin laskutyyleihin rinteistä niiden ulkopuolelle. Sarja korvaa monelta osin eri malleja K2:n mallistossa ja yhdistää ominaisuuksia yhden Mindbender-sanan alle.

23.

28.

29.

26.

27.

24.

25.

Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti

30 Patagonia Macro Puff

Suosittujen Nano- ja Micro Puff –mallistojen ”isoveli” Macro Puff erittäin kylmiin olosuhteisiin synteettisellä PlumaFill- täytteellä. Pakkautuu silti omaan taskuunsa ja huppu on kypärälle mitoitettu. Patagonia on tunnettu siitä, että se käyttää erityisen paljon kierrätysmateriaaleja tuotannossaan.

31-32 Leki-sauvamallisto

Lekin sauvoissa tulee vakiona olevan pikkusomman lisäksi mukana myös isompi sompa, jolloin sauvan käyttötarkoitus voidaan muuttaa hetkessä esimerkiksi sauvakävelystä lumikenkäilyyn tai randoiluun. Remmit ovat entistä ergonomisempia ja kätevämpiä käyttää.

33 Leki Vario Carbon 3-osainen randosauva

Todella pieneen tilaan pakkautuva randosauva, jonka lukitusmekanismi ei luista tai jämähdä. Putken sisällä kulkeva köysi on laskuvarjolaatua, joten kestävyys on taattu. Sauva tulee meille kokeiltavaksi kevään randoretkille.

34 Sasta

Kotimainen Sasta täyttää 50 vuotta ja oli ISPO:ssa esittelemässä mallistoa toimitusjohtaja Juha Latvalan johdolla niin outdooriin, metsästykseen kuin kalastukseenkin.

35-36 Haglöfs EDGE Evo –anorakki

Haglöfs ei ollut tällä kertaa omalla osastollaan messuilla, mutta EDGE-niminen anorakki meidän oli suorastaan pakko pyytää tähän esittelyyn. Jo vuonna 1997 esitelty anorakki saapuu päivitettynä ensi kauteen. Kolmikerroksinen ja pehmeä Proof-kalvo taipuu kaikkeen tekemiseen ulkona – niin rinteessä kuin kaupungissakin. Uusi värikäs kuosi saa varmasti uusia ystäviä.

37 Haglöfs L.I.M Shake Dry Hood –takki

Gore Texin joustavalla, hengittävällä ja vedenpitävällä Shakedry-kalvolla varustettu takki. L.I.M Shake Dry Hood on suunniteltu body mapping –teknologialla, joten sen liikkuvuus ja istuvuus ovat taattuja. Takissa on synteettinen QuadFusion-täyte sekä Recco-valmius lumivyörypaikannukseen. Valmistaja suosittelee takkia erityisesti vaellushiihtoon.

32.

34.

35.

36.

37.

33.

31.

HEAD Absolut Joy

Naiselle, joka on aloitteleva tai keskitason laskija ja arvostaa helppoa hiihtoa. Absolut Joy on täydellinen sekoitus kevyitä ja kestäviä materiaaleja, jotka antavat sukselle tarvittavan balanssin ja hallittavuuden. 79 mm vyötärö ja Allride Rocker tekevät suksesta monipuolisen ja helpon ajettavan lumisissakin olosuhteissa.

Jälleenmyyjät: Head Ski Rent Tahko, Ruka, Ylläs ja Levi, Scandinavian Outdoor ja Ski Out.

Sivuleikkaus 129-79-109 (163 cm), kääntösäde 13,5m / 163 cm, side Tyrolia JOY 9 GW SLR, hinta 500 euroa. Lisätietoa www.head.com. Jälleenmyyjät: Head Ski Rent Tahko, Ruka, Ylläs ja Levi, Scandinavian Outdoor ja Ski Out.

HEAD Nexo Lyt 120

HEAD V-Shape -suksisarja

V-Shape -suksisarja on HEADin huippu-uutuus kuluvalle kaudelle. Leveän kärjen ja V:n mallisen muotoilun ansiosta suksi on syntynyt kääntymään. Allride Rocker tekee käännökseen lähtemisestä entistäkin helpompaa ja varmistaa, että V-Shape ui ketterästi lumisemmissakin olosuhteissa.

V-Shape V10:ssä on kevyt Karuba-puuydin vahvistettuna hiilikuidulla ja grafeenilla. V10 on monipuolisuutta hakevan laskijan valinta ja toimii niin keskitasoisella kuin expert-tason hiihtäjälläkin.

Sivuleikkaus 139-85-121 (170 cm), kääntösäde 13,6m / 170 cm, side Tyrolia PR 11 GW, hinta 700 euroa.

Lisätietoa www.head.com. Jälleenmyyjät: Head Ski Rent Tahko, Ruka, Ylläs ja Levi, Scandinavian Outdoor, Ski Out ja Suksistudio.

Täynnä huipputekniikkaa, mutta painoa jopa kilo vähemmän per kenkä. Grafeenilla kruunattu kuori Superleggera-soljilla, säädettävällä 120/110 -flexillä ja Grip Walk -pohjalla. Erittäin mukava ja lämmin Perfect Fit 3D -sisäkenkä Primaloft-vuorauksella. Sekä kuori että sisäkenkä ovat lämpömuokattavissa. Lisävarusteena saatavissa sisäkengän Liquid Fit -kustomointi, jossa täydellinen istuvuus viimeistellään nestemäisellä geelillä. Lesti 100 mm (koossa 26,5).

Jälleenmyyjät: Head Ski Rent Tahko, Ruka, Ylläs ja Levi, Scandinavian Outdoor, Ski Out ja Suksistudio. Hinta 500 eu roa. Lisätietoa www.head.com.

Hestra Merino Wool Liner Active -sisähanska Loistava sisähanska laskuhanskaan. Pehme ä ja ohut vuori sopii erittäin hyvin lisäkerrokseksi useimpiin hansikkaisiin kylmille säille. Materiaali on sekä lämmin että kestävä, koska merinovillaan on sekoitettu polyamidia, jolloin se kestää myös aktiivisessa laskukäytössä pitkään. Hinta 29,90. Lisätietoa www.hestragloves.com.

Käyttökokeessa Salomon S/Lab Shift MNC –siteet

Salomonin S/Lab Shift MNC -hybridiside on ollut kauden 2018/2019 puhutuimpia välineuutuuksia. Mielenkiinto on ollut niin suurta, että sen kehitystyössä mukana ollut Cody Townsend joutui vielä vuoden vaihteessakin kehottamaan Twitterissä ihmisiä kohdistamaan siteeseen liittyvät kysymykset suoraan Salomonille oman Twitter-tilinsä sijaan.

Mikä S/Lab Shiftissä kiinnostaa?

Vapaalaskun suosion kasvamisen myötä myös takamaastojen laskuun suunnatut

välineet ovat kehittyneet voimakkaasti viime vuosina. Yleistäen voidaan sanoa, että viimeisen parin kauden ajan valmistajat ovat pyrkineet kehittämään välineitä, joissa yhdistyvät ylämäessä helpottava keveys ja vauhdikkaan laskun mahdollistava jämäkkyys.

Suksi- ja monopuolella erinomaisia hybridejä löytyy jo useimmilta valmistajilta, mutta sidepuolella täydellistä läpimurtoa ei vielä ole tehty. Suuntana on ollut keveyden korostaminen: kiskositeistä (Marker Duke, Salomon Guardian) on siirrytty ns. tech-siteisiin, jotka toimivat Dynafitin patentoimal-

la kiinnitysjärjestelmällä.

Dynafitin järjestelmä on keveytensä ansiosta ylivertainen ylämäkeen skinnatessa, mutta laskussa tech-siteiden ongelmana on ollut elastisuuden puute. Mitä elastisempi side on, sitä enemmän mono voi liikkua siteessä ennen siteen laukeamista ja sitä vapaammin voi laskea epätasaisella alustalla, siteiden toimiessa jousituksen tavoin.

Kaikki samassa paketissa

Markkinoilla on ollut jo aiemmin siteitä kuten esim. Markerin Kingpin, jossa monon etuosa kiinnittyy tech-siteen tavoin Dynafit-inserteillä ja takaosa perinteisellä DINarvoin varustetulla alppisiteellä. Salomonin S/Lab Shift on kuitenkin ensimmäinen side, jossa on samassa paketissa sekä täysverinen alppiside laskuun että tech-siteen pin-kiinnitys nousuun.

Tekninen kokonaisuus Vaellusasentoon siirtyminen tapahtuu painamalla aluksi etusiteen keskikohdan nappulaa takasidettä kohti, joka vapauttaa etusiteen pin-kiinnitykset. Sen jälkeen etusiteen edessä olevan vivun alaspäin painaminen mahdollistaa pin-kiinnitysten kohdistamisen monojen Dynafit-insertteihin. Lopuksi samaa vipua vedetään taaksepäin, jolloin pin-kiinnitys lukittuu.

Takakappale pysyy paikoillaan, mutta karkujarrut lukitaan vetämällä niiden välistä kappaletta taaksepäin ja painamalla sen jälkeen se alas.

Päinvastoin laskuasentoon siirryttäessä etusiteen keskikohdan nappulaa työnnetään eteenpäin, jolloin normaalit alppisiteen siivekkeet tulevat esille. Seuraavaksi etusiteen etupuolinen vipu naksautetaan sukseen kiinni. Lopuksi takasiteen karkujarrut vedetään takaisin suksen sivulle ennen siteeseen astumista.

Kokeessa Alpeilla

Testasin sidettä Sveitsin Laaxissa muutaman päivän ajan joulukuussa. Ensimmäi -

Salomonin S/Lab Shift MNC -hybridiside on ollut kauden 2018/2019 puhutuimpia välineuutuuksia Kuva Salomon.

senä päivänä hissit olivat sopivasti myrskyn takia kiinni, joten sain hyvän tilaisuuden tutustua sekä keskukseen että siteisiin skinnausretken aikana.

Siteessä on aika paljon liikkuvia osia ja alussa lasku- ja vaellusasentojen säätöä joutuukin hieman harjoittelemaan. Alun jälkeen säädöt sujuvat ongelmitta. Ylämäessä siteet toimivat tavallisten tech-siteiden tavoin: nousu on vaivatonta ja liikkumavara etukappaleessa riittää syvään telemark-asentoon saakka.

Etenen sekä valmiiksi tampattua loivaa latua pitkin että vajaa tunnin jälkeen jyrkkää rinnettä, jota peittää puolen metrin kerros vastasatanutta lunta. Tarjolla olevat 2. sekä 10. asteen nousukulmat toimivat moitteetta, enkä koe tarvitsevani kolmatta nousukulmaa.

Huomaan kuitenkin, että kun etusidettä kiinnittää syvässä lumessa niin Dynafit-insertit eivät välttämättä napsahdakaan siteeseen ensimmäisillä yrittämillä vaan monon oikeaa asentoa joutuu hieman hakemaan.

Kun hissit avautuivat, niin pääsin testaamaan siteiden laskuominaisuuksia unelmaolosuhteissa puuterilumessa. Myös rinteet olivat erinomaisessa kunnossa. Rinteiden ulkopuolella alempana metsissä oli runsaasti lunta, mutta ylempänä vuorella näkyi vielä paikoitellen kunnon pohjien puute, eli hanoja ei voinut vielä täysin aukaista.

Laskuominaisuuksista on varsin vähän raportoitavaa, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia: en huomannut eroa tavallisiin alppisiteisiin ja pystyin myös luottamaan niihin samalla tavalla.

Salomon S/Lab Shift

En ajatellut, että niillä pitäisi laskea tavallista varovaisemmin rinteessä tai rinteiden ulkopuolella. Siteet eivät lauenneet kertaakaan ilman syytä, mutta kun luonnonhyppyristä hypätty korkkikolmonen tuli etupainoisena alas niin molemmat sukset irtosivat jalasta - kuten pitääkin.

Loppuvaikutelma

Salomon S/Lab Shift on erittäin monipuolinen side, joka ei häviä painossa juurikaan täysverisille tech-siteille, mutta tarjoaa samalla ominaisuuksia, joita on aiemmin ollut vain alppisiteissä: 47 mm elastista liikkuvuutta (Salomonin mukaan yhtä paljon kuin STH2 -mallissa) ja TÜV-turvallisuusluokituksen. MNCluokitus tarkoittaa, että S/Lab Shiftit toimivat myös esimerkiksi WTR- tai Grip Walk -pohjilla varustettujen monojen kanssa.

Siteet toimivat testin aikana lähes moitteettomasti sekä ylä- että alamäessä ja vaikuttavat varteenotettavalta vaihtoehdolta laskijalle, joka haluaa yhdistää tech-siteen keveyden ja nousumukavuuden perinteisen alppisiteen laskuvarmuuteen ja turvallisuuteen. Tällä hetkellä markkinoilla tuskin on toista sidettä, jossa nämä ominaisuudet yhdistyvät yhtä hyvin.

Ainoa havaittava ongelma testin aikana oli monojen Dynafit-inserttien asettaminen etusiteen pinkiinnityspisteisiin syvässä lumessa – kiinnitys ei ole ”click and go” -tyyppinen, vaan oikeaa kohtaa joutuu hieman hakemaan. Tietysti kyseessä oli ensimmäinen päivä ja käytössä tämänkin toimenpiteen oppii varmasti tekemään paremmin ja nopeammin.

Siteessä on paljon liikkuvia osia ja erilaisia materiaaleja, joiden kestävyys ja käyttäytyminen erilaisissa jää- ja lumiolosuhteissa selviävät pidemmässä käytössä.

Salomon S/Lab Shift on erittäin monipuolinen side, joka tarjoaa ominaisuuksia, joita on aiemmin ollut vain alppisiteissä. Kuva Salomon

Koepäiville ei olisi voinut sattua sopivampia kelejä eri ominaisuuksien kokeiluun. Kuva Jaakko Järvensivu.

Longines Conquest Lady by Mikaela Shiffrin Maailman tämän hetken ehkä paras naisalppihiihtäjä Mikaela Shiffrin on suunnitellut Longinesin alppihiihtohenkisestä Conquest-sarjasta oman versionsa, jossa kellotaulun lumikiteistä muistuttava kimallus yhdistyy laskijan kotimaan, Yhdysvaltojen, lipun väreihin. Vesitiivis 300 metriin, kellotaulun koko 36 mm. Suositushinta 1420 euroa. Lisätietoa www.longines.com

facebook.com/thulesuomi

> Thule Force XT Alpine

Monipuolinen katolle asennettava kuljetuslaatikko jokapäiväiseen käyttöön. Helppo asentaa PowerClick-pikakiinnitysjärjestelmän ansiosta. LockKnob-säätönuppi tekee avaamisesta ja sulkemisesta miellyttävän helppoa sekä suojaa Thule Comfort Key -avainta vahingoilta. DualSide-avauksen ansiosta kaikkiin laatikon osiin pääsee helposti käsiksi ajoneuvon molemmilta puolilta.

Lisää Thule-mallistosta www.thule.com

BMW X3 xDRIVE 20d A BUSINESS

ALK. 58.292 €.

BUSINESS-VARUSTEET:

• LED ajovalot laajennetuin toiminnoin

• Säilytystilapaketti

• Automaattisesti himmentyvä taustapeili

• Tavaratilan väliverkko

• Automaattinen ilmastointi (3-alue)

• Pysäköintietäisyyden valvonta eteen ja taakse

• ConnectedDrive Services (3v. lisenssi palvelulle. BMW Online -palvelu toimii toistaiseksi vain englannin kielellä)

WINTER-PAKETTI, NYT ERIKOISHINTAAN 490 €.

BMW X3 Winter-pakettiin kuuluu BMW Remote Services -etätominnot, joilla hallitset autoasi mistä tahansa. Kosketusnäytöllisellä BMW Display Key -monitoimiavaimella sekä BMW Connected -sovelluksella voit etäkäyttää autosi järjestelmiä, kuten keskuslukitusta ja seisontalämmitystä.

BMW X3 alkaen 58.291,01 €. Autoveroton hinta 43.600 €, toimituskulut 600 €, arvioitu autovero 14.091,01 € uuden WLTPpäästömittaustavan mukaisella CO2-päästöllä 179 g/km ja kulutus 6,8 l/100 km. Vapaa autoetu 1.015 €/kk, käyttöetu 865 €/kk. (BMW X3 xDrive 20d A Business). Ajotietokoneen kieli suomi ja ruotsi. Kuvan auto erikoisvarustein.