Kalastus-lehti 3/2024 by krookmedia

Uutta ilmettä

VENEEN TEIPPAUS

Koeajossa

RUTHLESS BOATS 480 SC

Ahne ja ärhäkkä

Lammissa on potentiaalia

SUURAHVENTA PIENVESISTÄ

VIRTAVESIEN KUHA

NÄE LIVENÄ,PYYDYSTÄ LIVENÄ

LIVELUOTAIMELLA

Syksyllä saa kalastaa rauhassa ilman päriseviä vesijettikolonnia. Kuva

Janne Koivisto.

Syksy on tosikalastajien aikaa

Monella satunnaiskalastajalla kesä on aikaa, jolloin kalastusta harrastetaan aktiivisesti. Siimaa liotetaan kesällä maamme lukuisissa vesistöissä huomattavasti muita vuodenaikoja enemmän.

Kesä ei kuitenkaan aina ole kalastuksellisesti parasta aikaa. Esimerkiksi vesikasvuston määrä on huipussaan niin merellä kuin järvilläkin, veden lämpötila on usein varsinkin lohikaloille turhan korkea eikä tyyni hellepäivä aktivoi kaloja ottamaan ainakaan perinteisin välinein kalastettaessa.

Toki kesällä esimerkiksi kuhan uistelu tai ajoahventen kalastus voi olla välillä erinomaistakin, mutta väitän silti, että syksy tarjoaa kaikille kalastajille enemmän mahdollisuuksia etenkin ison kalan suhteen. Syksyllä myös esimerkiksi ruokakaloiksi otetut ahvenet, kuhat tai hauet ovat huippukunnossa ja niiden liha on maukkaimmillaan. Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä harvemmat liikkuvat vesillä. Moni nostaa veneensä viimeistään lokakuussa ja kaukana on kesäinen vesijettien, veneiden, kanoottien ja SUP-lautojen muodostama hässäkkä. Ainoastaan aktiivikalastajat ja sitkeimmät purjehtijat tuntuvat viihtyvän vesillä viimeiseen asti.

Itselleni syksy on etenkin vesillä rauhoittumisen aikaa. Keväällä on aina into pinkeänä synkän talven jälkeen ja tilanteista ei ehdi ihan samalla tavalla nauttia. Myös lehden uutuustestien tekeminen vie keväällä huomattavasti aikaa. Syksyn kalastuksessa on hyvä ottaa huomioon venekaluston ja omien varusteiden kunto, sillä kylmä vesi kangistaa nopeasti ja sääolosuhteet voivat vaihtua yllättäen etenkin merellä liikuttaessa. Kuivapuku ei ole lainkaan ylimitoitettu asuste kunnollisista pelastusliiveistä puhumattakaan.

Upea syyskalastuskautta kaikille!

Antti Zetterberg

Antti Zetterberg antti.zetterberg@krookmedia.fi

JULKAISIJA

Krook Media Oy

Itälahdenkatu 22 B 00210 HELSINKI www.krookmedia.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Antti Zetterberg

TOIMITUSSIHTEERI

Mikey Sarelin

TOIMITUS

Janne Koivisto

Niko Satto

AVUSTAJAT

Ari Paataja

Tuomas Salusjärvi

Mika Vornanen

Janne Sullström

Kalle Paavola

Jörgen Larsson

Jani Helminen

Kristian Keskitalo

Anders Krus

Jasper Pääkkönen

Mari Elal

Kari Lossi

Pasi Taponen

Jens Bursell

Juha Ojaharju

Emma Becker

Kim Jaatinen

Sakke Yrjölä

Anna-Maija Ahokas

Jaakko Varjokorpi

Peter Lahti

Aki Janatuinen

Tuomas Peltonen

Sami Pitkänen

Santtu Poutanen

Mika Nummisto

Kimmo Mujunen

Tomi Valkamaa

Ville Lahikainen

Jesse Hyväri

Hannu Huttunen

Markus Tandefelt

Esko Lahtinen

Viljami Huhtala

Timo Palokas

Markus Männistö

Mikko Kuikka

Matti Jännäri

Jan Friström

Juha Happonen

Jani Himanko

Jani Mäkeläinen

KANNEN KUVA

Jani Himanko

ILMOITUS MYYNTI

Jerker Krook puh. 040-566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi

PAINOPAIKKA Printall

SEURAAVA NUMERO

Seuraava numero ilmestyy huhtikuussa 2025

PAINOS

30.000 kpl

TILAAJAPALVELU Jaicom Oy

Puh. 03-42465340 asiakaspalvelu@jaicom.com

Näe soutuvene uudella tavalla.

Täydellisen kalaretken herkut eivät aina ole syötäviä.

Päijän tarjoaa markkinoiden laajimman lisävarustevalikoiman soutuveneeseen.

Lue lisää ja löydä lähin jälleenmyyjä osoitteesta:

PÄIJÄN 471L | alk. 2 450 € Vakaa, Uppoamaton, turvallinen.

Teksti

Virtavesien kuha on aktiivinen ja ärhäkkä saalistaja.

VIRTAVESIKUHA on ahne ja ärhäkkä

Suuri yleisö pyytää tätä maamme eturivin kohdekalaa tavallisesti seisovasta vedestä, mutta virtavesillä kuhan kalastukseen tulee asteen lisää haastetta ja hauskuutta.

Pitkään on ollut tiedossa, että kuhat viihtyvät hyvin virtaavassa vedessä. Monella saattaa olla uudempaa tietoa se, että nämä puolisokeat messinkikyljet nousevat saalistamaan kesällä koskien kovimpiinkin kuohuihin. Monelle koskikalastajalle kuha toimii ruokakalana, taimenten saadessa yleensä sääntöjenkin puitteissa vapautensa takaisin.

Kuhan virtavesikalastusta on aina rajoittanut jonkin verran vesiemme lupakäytäntö, joka erottelee virtavedet omiksi lupa-alueisiin ja luvat ovat usein melko kalliita. Moni kalastaja kokee, että koskikalastuslupaa ei ole kannattavaa maksaa pelkän kuhan vuoksi.

Kalastuksen hauskuuteen lupakäytännöt eivät kuitenkaan vaikuta. Koskella on joskus mielekästäkin vaihtaa lennosta taimenen kalastus kuhan pyytämiseen. Joskus taimenen tai kirjolohen pyytämisen ollessa hankalaa, voi kuhan kalastus pelastaa reissun. Toisinaan taas veden lämmöt työntävät kalastajan vaihtamaan lohikalojen jallituksesta kuhan härnäämiseen.

Toisin kuin järvillä, ei koskivesillä ole lainkaan verkkokalastusta ja vapakalastuspainekin on kuhan kohdalla melko vähäinen, kalastajien keskittyessä lähinnä jalosukuisten kalojen haaviin asti harhauttamiseen.

Ruokailevia kaloja

Kuhan kalastus virta-alueilla on mahdollista käytännössä läpi vuoden. Olkoonkin että kalat viettävät kylmän ajan hitaasti virtaavissa suvannoissa ja syvänteissä. Kevään lämmetessä kaloja alkaa tavoittamaan jo matalammasta vedestä ja lähempänä kovempia kuohuja.

Kuhan kutu tapahtuu yleensä vedenlämmön noustua kymmenen asteen paremmalle puolelle. Samoihin aikoihin pienet saaliskalat alkavat valtaamaan omaa tilaansa koskilta. Usein virralla kalastavat ihmettelevät kuhan kalastuksen tukkoisuutta näihin aikoihin, vaikka linnut ja taimenet antavat jatkuvaa ristipainetta salakoille ja särjille molemmista suunnista. Tässä vaiheessa kuhat keskittyvät muihin asioihin kuin ruokailuun. Todellinen huippusesonki kuhan koskikalastuksessa koetaankin vasta jonkin aikaa parhaan pikkukalainvaasion jälkeen.

Juhannuksen tienoilla koskipitoisissa vesistöissä kuha alkaa vaihtaa mielenkiintoaan lisääntymisestä mässäilyyn. Kun osa uroskuhista jää vartioimaan kudun hedelmiä lähtevät muut armottomalle tankkausretkelle. Kotiin jäävät sankariurokset tulee yleisestikin jättää suosiolla rauhaan ja keskittää kalastus pois mahdollisilta lisääntymisalueilta.

Tyypillisesti kuhan parhaan koskisesongin alkamisen huomaa koskikalastaja, jonka raivokas taimenen tärppi muuttuu puolimetriseksi kuhaksi viimeistään haavissa. Tankkaamassa olevat messinkikyljet nousevat parhaimmillaan aivan samoille paikoille koskiin, joista tyypillisesti tavoitellaan taimenia. Tämä vaatii sen, että koskivedet eivät ole liian korkealla ja että ravintoa eli pientä saaliskalaa on noussut samoille kulmille.

Oikea viehe tai perho on tässä vaiheessa helppo päätellä kalan mahalaukun sisällöstä tai haaviin oksennetuista pikkukaloista. Kuhan koskisesonki jatkuu hyvänä pitkälle loppukesään, jopa syyskuulle. Olkoonkin, että kovimmassa virrassa kuhat viihtyvät lähinnä kesä-heinäkuussa.

Vä lineet

Välinepuolella kuhan virtakalastaja pääsee melko helpolla. Viehepuolella vavaksi valitaan noin kaksimetrinen noin 10–30 g heittopainolle soveltuva nopeahko vapa. Kelaksi 1000–2000-kokoluokan haspelikela puolattuna 0,15–0,18 mm laadukkaalla kuitusiimalla.

Tärkeää on vaivautua askartelemaan kuidun jatkoksi noin metrin mittainen peruke fluorocarbonista. Peruketta tarvitaan terävien kivien ja sattumahaukien varalle. Hätätilanteessa monofiilisiimakin kelpaa perukkeeksi tai jopa pääsiimaksi, mikäli haluaa kalastaa samoilla välineillä taimenta koskelta.

Taimenen kalastukseen kuitusiima ei koskella oikein tahdo soveltua. Monen mielestä paras vaihtoehto on nykyaikainen fluorocarbon-pinnoitettu monofiili, joka soveltuu niin koskikalastukseen kuin matalan veden jigaukseenkin erinomaisesti.

Perhokalastaja pyytää koskella kuhaa samoilla välineillä, mitä käyttää muuhunkin streamer-kalastukseen. Yhdeksänjalkainen ja seiska- tai kasiluokkainen vapa on tarkoituksenmukainen. Päiväkalastus vaatii uppoavampaa siimakalustoa, mutta illalla pärjää kelluvalla siimalla. Jonkinlainen puruperuke on hyvä haukien varalle.

Vieheet ja perhot tulee virittää väkäsettömiksi, sillä useimmilla koskilla tämä on ehto kalastuksen sallimiseen.

Lipan ja jigin yhdistelmä on osoittautunut virtavesissä todella tehokkaaksi kuhalle.

Välillä virrasta voi iskeä ruokakalakokoa suurempikin naskalihammas, joten kuhaa ei ihan heppoisilla välineillä kannata lähteä kalastamaan.

FISH FEARLESSLY

TRANSMIT X JACKET & BIB

100% Nylon 15K / 10K Vedenpitävä ja hengittävä suorituskyky

Fleece-vuoratut lämmittelytaskut vetoketjuilla

Neopreenit hihansuissa estää veden pääsemisen hihoihin kaloja käsitellessä

Vetoketjut on suojattu tuulelta ja sateelta erillisellä läpällä

Täyspitkä korroosion kestävä YKK-vetoketju ja koorroosionkestävät osat housuissa

Kulmittainen tasku housuissa mahdollistaa nopean ja helpon pääsyn tarvikkeisiin. BONGE.FI

Kulmittainen tasku housuissa mahdollistaa nopean ja helpon pääsyn tarvikkeisiin.

Koukuista voi poistaa väkäsen pihdeillä puristamalla, joten suurta operaatiota toimenpide ei vaadi. Väkäsettömällä koukulla on tärkeä pitää siima tasaisen kireänä koko väsytyksen ajan, mikäli mielii saada kuhan haaviin saakka.

Pä ivä llä kuha lojuu syvemmä llä Yleisin paikka tavoittaa virtavesikuha kesällä on järvien ja suvantojen suut, mihin kosket purkavat vetensä sekä järvivesillä reippaasti virtaavat kapeat salmet. Koskella heittäminen aivan kovimpaan koskeen on usein melko turhaa, vaan heitot olisi suunnattava jonkin verran sivuun kovasta virran osasta.

Suvannon tai järven puolella kalastettaessa on veneestä apua etenkin

päiväsaikaan, kalojen ollessa laajemmalla alueella ja syvemmällä. Illalla taas rannalta kalastettaessa pääsee huomattavasti helpommalla, kuhien kerääntyessä pienemmälle alueelle ja lähelle pintaa.

Keskellä kirkasta päivää kuhat viettävät aikansa hieman passiivisempina pohjan tun-

"Suvannon tai järven puolella kalastettaessa on veneestä apua etenkin päiväsaikaan, kalojen ollessa laajemmalla alueella"

Kuhan kalastus

Kuhan virtavesikalastajan työkaluja ovat erilaiset crankbait-vaaput, perinteiset jigit sekä lippajigit.

Tämä hieman rauhallisempi virran osa sisältää monia paikkoja, joissa kuha viihtyy.

Tyypillisellä kuhan koskiapajalla on syvyyttä kahdesta viiteen metriä. Hieman virran voimasta riippuen jigipään paino vaihtelee 10–18 gramman välillä. Blade-vieheet ja Rippin Rap -tyyppiset on myös syytä valita sieltä painavammasta päästä. Yksi puolisalainen ase on ollut jigin ja lipan yhdistelmät, jotka jostain syystä toimivat virrassa erityisen tehokkaasti.

Oma lukunsa on tekniikka, jolla vieheet saadaan virtaavassa vedessä uppoamaan ja vielä niin, että vieheeseen saadaan pidettyä kalastustuntuma uiton tai kelauksen ajan. Nyrkkisääntönä voi jigien ja muiden uppoavien vieheiden kohdalla pitää sitä, että vasten virtaa heitetty viehe uppoaa nopeammin, kun taas myötävirtaan heitettynä vastaavan vieheen pohjaan saaminen on vaivalloisempaa.

Koskivesillä viehe- ja jigihävikki saattaa olla usein olla melko runsasta. Etenkin kalastajalle ennestään tuntemattomilla vesillä. Tilannetta osaltaan vaikeuttaa kaikuluotaimen ja jopa veneen käyttökielto monessa paikassa. Mikäli ei ole kiinnostusta tutkia kalapaikan pohjaa omakustanteisesti viehe vieheeltä, on erinomainen ratkaisu odottaa iltaa ja kuhien siirtymistä kohti pintavesiä ja koskien kuohuja.

Kesä iltana hereillä Lämpiminä keskikesän iltoina kuhan koskikalastus näyttää parhaat puolensa. Kuhat nousevat aivan pinnan tuntumaan ruokailemaan pienillä saaliskaloilla. Ahven, salakka ja särki kuuluvat listan toiveherkkuihin.

Hieman paikasta riippuen noin kello 22–24 alkava juhla tarkoittaa sitä, että jigin voi vaihtaa matalauintiseen vaappuun ja perhokalastaja pääsee kelluvalla siimalla tavoittelemaan näitä ahneita suursyömäreitä.

Kuha ei viihdy virran kovimmissa pyörteissä. Kuhan voi tavoittaa etualan rauhallisemmasta osasta.

Vene on virtavesikalastajalle hyödyllinen etenkin isompien suvantojen kalastuksessa.

Iltaa kohden rannalta kalastettaessa kuhat kerääntyvät pienemmälle alueelle ja lähelle pintaa.

Perhoista parhaiten toimii aivan yksinkertainen Supertinseli, joka kymmensenttisenä tuntuu olevan kuin luotu kuhan koskikalastukseen. Tinselin kultainen ja musta versio on myös osoittanut kykynsä kuhan kaadossa. Varmasti moni muukin pikkukalaa jäljittelevä perho toimii mainiosti, mutta kuhan ollessa ajoittain väkivaltainen perhoja kohtaan, on tinseleiden uhraaminen lajille tuntunut parhaalta ratkaisulta.

Vaapuista tehokkaita illan kähmyssä ovat olleet 7–12 cm hyvin virtaa kestävät luonnollisen väriset vaaput. Rapalan Team Esko ja Countdown ovat itselläni olleet eniten käytössä lähinnä hyvän virtauintinsa ansiosta. Kuhien ja suurten haukien lisäksi myös kookkaat ahvenet ovat vakituisia vieraita näillä apajilla, unohtamatta kunniavierastamme taimenta.

Kuhien noustessa lähemmäksi pintaa kalastustekniikka on helppo. Vaappu tai perho tulee heittää virran suuntaan hieman alaviistoon kohti oletettua ottipaikkaa. Tämän jälkeen voi antaa virran uittaa viehettä niin, että siima osoittaa kohtisuoraan alaspäin, jonka jälkeen siimaa hieman sisään ja uusi heitto.

Pinnan tuntumasta vieheeseen iskevä koskikuha yllättää ensikertalaisen raivollaan ja saa paatuneenkin vapamiehen, tai -naisen, kiinnostumaan koskikalastuksesta aivan uudella tavalla.

Aivan kovimpiin kuohuihin ei kuhanpyytäjän tule tule uistintaan heittää vaan keskittää kalastus rauhallisempaan virran osaan.

Vaikka täkyonginta veneestä ei olekaan niin kaikuluotaimesta riippuvaista, on siitä hyötyä ravintokalan liikkeiden seuraamisessa. Fredrik keskittyy intensiivisesti tärppiin ja Nala tietää milloin isäntää ei sovi häiritä.

Metsäjärvien suurahven ottaa täkyyn

Ahven on niin Ruotsin kuin Suomenkin yleisin kala ja sitä löytyy lähes kaikista vesistöistä. Koska ahven on niin yleinen, ei peruskoon kalan saaminen ole hankalaa, mutta kun tavoitteeksi asetetaan suurahven ja pyyntipaikaksi tuntematon metsäjärvi, on hommassa jo enemmän haastetta.

Lähdin ystäväni Fredrik Eliassonin kanssa etsimään uusia potentiaalisia suurahvenlampia -ja järviä Ruotsista ja uskon, että samanlaiset paikat ja tekniikat ovat yhtälailla Suomessakin hyödynnettäviä.

Alkusyksyinen yö on pimeä kun ajelemme vanhaa metsäautotietä kohti ennalta suunniteltua kohdetta, jossa Fredrik on kerran käynyt täkykaloja pyytämässä. Meidän pitää seurata tarkasti GPS-navigaattorin ohjeita, sillä puusto on niin tiheää ettei pientä järveä pysty kunnolla näkemään ennen kuin on aivan lähellä.

Meillä on trailerilla vielä pieni puskavene, joka on onneksi sen verran kevyt, että pystymme vetämään sitä loppumatkan maata pitkin kaksistaan. Pienessä veneessämme on sähkömoottori, pieni kaikuluotain sekä kummallekin sähkölaitteelle oma akkunsa. Otimme vielä mukaan varmuudeksi kevyet jigisetit.

Kirjoittajan veneestä täkyonkima suurahven ylitti juuri 50 cm rajan.

Fluoresoiva helmi on osoittautunut erittäin hyväksi huomionherättäjäksi. Koukun voi mainiosti asettaa myös selkäevän etupuolelle, mutta koska ongimme pääosin ajelehtivasta veneestä, voi koukun kiinnittää hyvin suuhunkin.

Aktiivista aamukalaa

Syy miksi olemme lähteneet liikkeelle keskellä yötä on se, että uskomme ahventen olevan aktiivisia heti kun aurinko nousee. Aiomme kalastaa kelaongilla käyttäen etukäteen pyydettyjä kuolleita täkykaloja. Muista pyytää täkykalat samasta vesistöstä mistä kalastat, jotta rapurutto ei leviä.

Pienen järven pinta on täysin tyyni aamuauringon ensimmäisten säteiden suodattuessa aamu-usvan läpi. Luonto on vasta heräämässä uuteen päivään ja kaikkialla on aivan hiljaista. Kaikuluotain näyttää isoja parvia ahventen ravintokaloja eli salakoita ja pieniä särkiä.

Erilaiset pikkukalat tuikkivat pinnassa pyydystäen hyönteisiä ja kuulemme kaislikon läheisyydestä saalistavien ahventen aiheuttaman plup-äänen kun ne haukkaavat saaliskalan lisäksi ilmaa veden pinnasta. Jahti on alkanut ja meidän pitää saada täkymme oikealle paikalle pyytämään.

Varusteet ja kalastustekniikka Käytämme kohoina erilaisia kelaonkikohoja 20–30 gramman painoisina ja 60-senttinen tapsi on 0,30 mm fluorocarbonia. On tärkeää, että tapsi on riittävän pitkä, jotta koho ei valu liian lähelle syöttiä. Haukivaaran johdosta voi käyttää myös ohutta vaijeritapsia. Painona kannattaa käyttää liukupainoa.

Koukkuina käytämme yksihaaraisia koukkuja kokoluokissa 4–6. Koukun valinnassa on tärkeää, että se on mahdollisimman ohutlankainen, mutta vahva ja siinä on iso kita, jotta syöttikalan koukutus ja ahvenen tartuttaminen sujuvat mallikkaasti.

Aivan koukun yläpuolelle kiinnitämme fluoresoivan helmen iskupisteeksi, joka hehkuu keskellä pikkukalaparvea kiinnittäen saalistavan ahvenen huomion. Helmi on osoittautunut todella tehokkaaksi.

Kalastustekniikka on yksinkertainen: kelaongella voidaan kalastaa hyvin läheltä venettä tai tehdä lyhyitä, noin 10–20 metrin heittoja, jotta syöttikala ei irtoa koukusta. Kalastussyvyys pidetään aamuyön aikaan noin metrissä, sillä ahvenet saalistavat tähän aikaan hyvinkin lähellä pintaa. Ongimme pääosin ajelehtivasta veneestä.

Siima pidetään reilusti löysällä, jotta ahvenella on aikaa mutustaa saalista ja tarttua paremmin koukkuun. Etusormea on hyvä pitää kiinni siimassa, jotta pienimmätkin tärpit saa havaittua. Kelan jarru voidaan pitää suhteellisen löysällä ja kiristää sitä tarvittaessa kalan menohalujen mukaan.

Auringonnousun aikaan kannattaa panostaa Toki kaloja voi saada myös muuhun aikaan, mutta olemme havainneet, että tunti ennen ja jälkeen auringonnousun ovat olleet selkeästi parhaita onkiaikoja etenkin avoimessa vedessä. Silloin kannattaa olla paikalla.

Kun pidät sormea siimalla, tunnet pienimmätkin tärpit.

Isot kalat saavat vapautensa, ruokakalat otetaan keskikokoisista.

"Luonto on vasta herää m ä ss ä uuteen

n ja kaikkialla on aivan hiljaista"

Kalat ovat selkeästi aktiivisia, sillä Fredrik on vasta ehtinyt laittaa kohon veteen kun jo joku nykii sitä vauhdilla pinnan alle. Pienen odottelun jälkeen hän antaa vastaiskun ja hyvän kokoinen, noin kiloinen ahven on pian haavissa.

Vilkaisen kaikuluotainta ja huomaan, että veneen alta vilistää jatkuvalla syötöllä ravintokalaa ja lasken oman kohoni aivan veneen perään. Näen luotaimesta, että ravintokaloja isommat kalat liikkuvat selkeästi niiden perässä ja toivon, että jokin näkisi pikkusärkeni.

Ei aikaakaan ja kohoni uppoaa kovaa vauhtia, mutta nousee yhtä nopeasti. “Laske vapaa kohti kalaa”, Fredrik opastaa, jotta kala saa tarpeeksi löysää ja koukuttaa itsensä ilman syötin hylkäämistä.

Toimin nopeasti, odotan pari sekuntia ennen kuin annan vastaiskun ja onnistun tartuttamaan hyvän kokoisen ahvenen.

Juuri kun olen vapauttamassa omaa kalaani, Fredrik sanoo, että hänelläkin on tärppi. Hän antaa kalan rauhassa koukuttaa itsensä ennen vastaiskua ja nyt vapa niiaa aiempaa syvempään.

Näemme kirkkaassa vedessä pitkän ahvenen, joka ravistaa vihaisesti päätään ja säntäilee vauhdilla paikasta toiseen. Muutaman kovan syöksyn jälkeen Fredrik saa haavattua komean kalan, jolle on kertynyt pituutta 50,5 cm, mutta laihasta ruumiista johtuen painoa on vain 1280 grammaa.

Hiljainen hetki maagisessa valossa juuri ennen kuin koho uppoaa.

Fredrikin koira Nala viihtyy kalareissuilla.

Yli 50-senttiset ahvenet eivät ole kenellekään arkipäivää, joten olemme todella tyytyväisiä auringonnousun ensimmäisiin syöntihetkiin.

Vaihda paikkaa valon mää rä n lisää ntyessä Auringon noustessa korkeammalle emme enää havaitse pikkukalojen parvia veneemme läheisyydessä. Ahventen katoamisesta kertoo myös se, että nyt täkyihimme iskevät hauet.

Ahven saalistaa ennen auringonnousua kasvillisuusvyöhykkeen ulkopuolella hämärässä. Kun auringonvalo saavuttaa veden pintakerroksen, kalat ujostuvat ja etsivät yleensä turvaa tiheästä kasvillisuudesta.

Siksi kannattaakin siirtyä päivän edetessä lähemmäs kasvillisuutta ja varautua myös haukiin tai siirtyä vesistön syvempiin osiin kalastamaan syvemmästä. Me lähdimme kokeilemaan jälkimmäistä tapaa.

Jyrkän kallioalueen lähellä kaikuluotain näyttää useita metrejä syvää ja syvemmällä ahven voi tuntea olonsa turvalliseksi kirkkaasta kelistä huolimatta. Laitamme kaksi viimeistä särkeä kuhunkin koukkuun ja laskemme ne lähelle pohjaa.

Vähän aikaa menee ja koho alkaa tanssia. Liikkeet juoruilevat ahvenesta ja takanani Fredrikillä on sama tilanne. Annamme kalojen mutustaa syöttiä ja teemme yhtä aikaa vastaiskun. Tuplatärpistä kalat ylös tuplana. Aamu ei olisi voinut paremmin päättyä.

Uskon, että myös sinulla, hyvä lukija, on hyvät mahdollisuudet isoille ahvenille lähelläsi olevaan metsäjärveen. Mikset kävisi kokeilemassa jo huomenna?

Metsälammet ja -järvet

Isojen ahventen löytäminen metsälammista tai -järvistä voi kuulostaa hankalalta, mutta se on itse asiassa yksinkertaisempaa kuin luullaan. Lähes kaikissa vähintään hehtaarin kokoisissa vesistöissä on ahventa eli omaa paikkaa voi lähteä etsimään varsin pienellä kynnyksellä.

Kalastuspaine on usealla paikalla olematonta ja kasvustovyöhykkeet sekä kaatuneet puut tarjoavat hyvää kutualuetta. Selvittääksesi onko aiotulla lammella tai järvellä ahvenelle sopivat saaliskalakannat, voit tarkkailla veden pintaa rannalta tuulettomana päivänä, koska ravintokalat ilmestyvät usein tuikkien pintaan syömään hyönteisiä. Valmistelutyöt voi siis tehdä käytännössä lammen tai pienen järven ympäri kävellen.

Mikäli käytössäsi on puskavene ja kaikuluotain, saat vielä helpommin selville pienvesistön salaisuudet. Internetin karttapalvelut ovat mainiona apuna paikoille pääsyyn ja talvella liikkuminen on käy kätevästi esimerkiksi suksien kanssa.

Pieni otanta Suomen kartasta kertoo, että potentiaalisia ahvenlampia löytyy pieneltäkin alueelta 20 kpl. Kuva Navionics.

Fredrikin aamun ensimmäinen täkyonkikala, joka oli jo kiloluokassa.

Syksyllä lämpötilaerojen johdosta järvien pinnalle muodostuu usein tunnelmallinen aamu-usva.

Veneestä ajelehtien tartutetut ahvenet jäävät mukavasti yleensä suun yläreunasta kiinni.

Kelluntarenkaalla pääsee kalaan sellaisiin paikkoihin, jonne veneellä ei ole asiaa.

Monikäyttöinen kelluntarengas avaa uusia vesistöjä

Kun myin kalastusveneeni pois, piti kelluntarenkaan olla väliaikainen kalastusalukseni vain siihen saakka, että saisin ostettua uuden veneen. Vuosi oli silloin 2011, enkä ole vieläkään ostanut uutta kalastusvenettä, tosin ole sitä osannut enää edes kaivata.

Kelluntarengas ei korvaa venettä, eikä niitä oikein voi laittaa samalle viivalle. Vaikka molemmista harrastetaan kalastusta, on niiden käyttötarkoituksessa ja -tavassa eroja. Renkaasta tapahtuva kalastus on jotain rannalta ja veneestä kalastuksen väliltä. Se onkin käytännöllinen ja helppo tapa päästä vesille ilman suurempia välineinvestointeja.

Ominaisuudet

Kun lähdetään listaamaan kelluntarenkaan ominaisuuksia, ensimmäisenä mainitsen ohjattavuuden. Pienen harjoittelun jälkeen räpylöillä on hyvin helppo pitää rintamalinja haluttuun suuntaan niin, että pääset heittämään vieheen tai perhon juuri oikeaan paikkaan.

Tämä mahdollistaa hyvin tarkasti tapahtuvan kalastuksen, mikä korostuu varsinkin kun heitot suunnataan kaislikon tai muun kasvillisuuden kes-

kellä lymyäville petokaloille. Pohjakosketusta kelluntarenkaillessa ei tarvitse pelätä, vaan renkaalla pääsee hyvin mataliin ja kivikkoisiin kohteisiin.

Pienimuotoiset vesistöt, kuten fladat, kluuvit, lammet tai erämaajärvet ovatkin kelluntarenkaalle omiaan. Kevyttä kelluntarengasta on helppo kantaa vaikeassakin maastossa. Rengaskalastaja saavuttaa myös kaislikon takana olevat poterot tai matalat sisälahdet, jotka ovat usein veneellä hankalia tai jopa mahdottomia kalastaa. Kalat eivät myöskään juuri pelkää kelluntarengasta, jolloin niiden lähelle on helpompi päästä matalassakin vedessä. Ottipaikka ei ole siis pilalla, vaikka kaveri olisi juuri potkutellut sen yli. Olemme usein kalastaneetkin porukalla letkassa, eikä jonossa ensimmäisenä tai viimeisenä kalastaneiden saalissa ole juuri ollut eroja. Joskus ensimmäinen heittäjä aktivoi kalan, jolloin seuraava saattaa saada sen siiman päähän. Kalan käsittely on renkaassa helppoa ja ennen kaikkea kalaystävällistä. Renkaassa kala ei pääse putoamaan korkealta, vaan otteen irrotessa kala päätyy joko kalastajan syliin tai veteen.

Tarkkaa kalastusta

Hitaan liikkumistavan takia kalapaikkoja tulee kalastettua pidempään.

Venerampit ovat

usein keväällä vielä jäässä, kun ensimmäiset matalat lahdet ja virtapaikat alkavat sulamaan.

Kelluntarenkaan avulla pääseekin usein purkamaan pahimmat kalastuspaineet.

Siinä missä veneellä kalastus menee joskus ajeluksi kalaa etsien, renkaalla kalastaessa paikkaa ei noin vain vaihdeta. Räpylöillä ja varsinkin airollisilla renkailla pystyy liikkumaan melko pitkiäkin matkoja, etenkin jos välillä jalkautuu ja kantaa välineet seuraavaan lahteen tai vesistöön.

Siirtymät kuitenkin vievät aikaa, joten ideaalitilanne on pysyä suunnitelmassa ja kalastaa etukäteen valittua aluetta tarkasti. Tämä on mielestäni myös rengaskalastuksen hyvä puoli, sillä olet todennäköisesti paikalla, kun syönti-ikkuna aukeaa. Kovassa tuulessa vene jää usein rantaan, mutta renkaalla ei huolta ole. Rengas on vakaa kulkupeli, eikä pääse kaatumaan vahingossa. Pienestä koosta johtuen se myötäilee hyvin isoja aaltoja, ollen välillä aallon harjalla ja välillä taas pohjalla.

Jokainen voi tietysti itse arvioida, kuinka mielekästä kalastus kovassa kelissä on, mutta jos kalaan on kovalla kelillä pakko päästä, renkaasta se onnistuu. Myötä ja sivutuuleen kalastus ja kulkeminen on vaivatonta, mutta kovassa vastatuulessa vauhti hidastuu ja käy raskaaksi.

Siksi kalastus kannattaa aina aloittaa niin, että paluu kotirantaan on turvattu. Kelluntarengas on myös helppo pakata auton perään. Usein tuleekin valittua päivään pari tai kolme erityyppistä kalastuskohdetta niin, että välissä kohde vaihtuu autolla ajaen. Tämä mahdollistaa siirtymän, joka saattaa olla vesiteitse hyvin pitkä tai jopa mahdoton, mutta autolla tai jopa kävellen huomattavasti lyhyempi.

Kelluntarenkaalla erilaisissa vesistö issä

Olemme usein kantaneet rinkassa pienen kelluntarenkaan Lapin erämaajärville, jopa 30 km päähän autolta. Se on ollut monen tuulisen kalapäivän pelastaja. Myös uusien vesistöjen tutkimiseen ren -

Renkaassa kaikki tapahtuu lähellä vettä ja siksi se on myös kalan käsittelyn kannata vastuullinen kalastusalus.

Erämaahan ei veneitä kannella, mutta kelluntarenkaan sinne jaksaa peruskuntoinenkin kantaa.

gas on ollut tehokas apuväline, jonka avulla olemme saattaneet tutkia useita järviä suhteellisen pienessä ajassa.

Monet vesistöt ovat yhteydessä toisiinsa pienen ojan tai puron kaut-

ta, mikä on mahdollistanut siirtymän vesiteitse. Toisinaan olemme ottaneet renkaan selkään ja kävelleet seuraavalle järvelle. Kun sopiva järvi on löytynyt, olemme usein jättäneet renkaat sen rannalle ja palanneet myöhemmin takaisin

"perhokalastus ei ole ihan tavallisin turskan kalastusmuoto, mutta kelluntarenkaalla sekin onnistuu kätevästi"

"Monet vesistöt ovat yhteydessä toisiinsa pienen ojan tai puron kautta, mikä on mahdollistanut siirtymän vesiteitse."

kalastamaan. Näin perusleiristä on voinut toteuttaa erilaisia kalastuspäiviä.

Kelluntarengas mielletään harvoin jokikalastukseen sopivaksi, mutta se soveltuu myös siihen loistavasti. Tietenkään kovimpaan virtaan tai koskiin ei ole asiaa, mutta hitaamman virran nivat ja suvannot on helppo kalastaa renkaalla.

Syvemmillä rannoilla kalat ovat usein aivan kiinni rannassa, jolloin suvannon keskeltä suunnattu heitto on paras ja tehokkain tapa tavoittaa ne. Kulkeminen onnistuu myös vastavirtaan, mutta vaatii luonnollisesti enemmän työskentelyä jaloilta.

Tästä syystä renkaalla kannattaa aina suunnata ylävirtaan, jolloin kotimatka tapahtuu jouhevasti maisemista nauttien. Olemme kerran jopa hyödyntäneet kelluntarengasta vaelluksessa niin, että laskimme jokea alavirtaan isot rinkat sylissä. Samalla joki tuli tutkittua läpikotaisin, ja oli helppo palata matkalla spotattuihin kalapaikkoihin.

Suuret vedet

Suuremmissa vesistöissä ja pitkiä siirtymiä tehdessä kannattaa valita korkealla kelluva, eli isompi rengas. Kun rengas ei kynnä vedessä, on kulkeminen jouhevaa. Varsinkin Atlantin puolella säätiedot ja mahdolliset vuorovesien huiput kannattaa tarkistaa etukäteen. Atlantilla vuorovesi-ilmiö on hyvin voimakas, ja kannattaakin kokonaan välttää vuonojen kapeikkoja ja salmia, joissa virtaukset vaikuttavat voimakkaimmin. Rannasta kannattaa valita kiintopisteitä, joista näkee nopeasti, jos olet liikkunut virtauksien mukana. Olen itse ollut tilanteessa, jossa tutkin perhorasiaa antaumuksella, ja kun nostin hetken päästä pään ylös, olikin maisema muuttunut. Tästä selvittiin säikähdyksellä, mutta silloin tajusin kuinka salakavala vuoroveden aiheuttama virtaus voi rengaskalastajalle olla.

Kelluntarengas on hyvin monipuolinen väline kalastukseen, kunhan pitää riittävän varovaisuuden mielessä. Renkaasta kalastaminen vaatii tietynlaista asennetta, mutta saattaa olla hyvin koukuttavaa. Ennen kaikkea se on kalastusmuoto, jossa päästään lähelle vettä ja luontoa.

veden aikaan kelluntarengaskalastus

Kelluntarengas on parhaimmillaan tyynissä ja tai vähätuulisissa olosuhteissa. Huomaa mukana oleva pieni kalakaveri.

Kylmän

vaatii tietynlaista asennetta. Vaatetukseen tuleekin kiinnittää huomiota, jotta varpaat pysyvät lämpimänä. Turvallisuuden kannalta kuivapuku on oiva valinta.

Norjassa merikalastus on usein huippua, mutta varuillaan kannattaa olla ja seurata vuorovesiä, jotta ei joudu virran mukana ulapalle.

Kelluntarengas voi toimia myös kuormalavettina leiristä toiseen siirryttäessä.

Tasapainopilkkijän uudet tuulet

Kirjoittajan kevättalven tuplat samasta reiästä.

Aloittaessani ahventen tasuroinnin joskus viime vuosisadan loppupuolella tykästyin lajissa erityisesti vaadittavaan liikkuvuuteen eri muodoissa – päivän sisältäessä kairaamista ja kalan etsintää. Ahkera kairaaja jätti loppupäivästä useimmiten syvimmän pulkkauran lumeen suunnatessaan kohti mannerta.

Kalastettaessa vieheiden valinta kuin vallitsevan syönnin taso piti aistia ja kuulostella. Sittemmin ajat ovat muuttuneet ja mukaan ovat tulleet eri tyyppiset kalastusta helpottavat apuvälineet kuten luotaimet sekä akkukairat. Päätin ottaa selville miten vanhan koulukunnan vaeltava käsikairaaja selviytyy kalastuksessa luotainta ja akkukairaa käyttävää kalastajaa vastaan.

Oman ahventasurointini periaatteet Minulle ahventen talvinen kalastus on lähes ainoastaan tasapaino-ongintaa. Joskus, hyvin harvoin kokeilen hopeasiipityylisiä pystypilkkejä värikoukuilla, mutta toukkia en käytä koskaan.

Aloitan yleensä kalastuksen kairaamalla 6–10 reikää perätysten jään paksuudesta riippuen. Aloitusvieheenäni on useimmiten joko Reima Variksen liila tai Kassun kivinilkka.

Kalastukseni on nopeaa. Harvemmin yhdellä reiällä tulee seisoskeltua minuuttia kauempaa mikäli tapahtumat ovat nollassa. Mikäli reiän vetisemmällä puolella kolisee, eli viehe osuu nypätessä uteliaisiin kaloihin jotka eivät ota syödäkseen vaihdan viehettä tai vatsakoukun väriä. Tämä on siis tuntoaistini kautta välittyvää sanomaa, johon sitten reagoin.

Kaiken osuessa kohdalleen saattaa päivästä riippuen kalojen syönti-ikkunan olevan lyhyt, mutta antoisa etenkin talven pimeimpään aikaan. Suurin osa ajasta on siis aktiivisten kalojen etsintää suhteellisen matalista merenlahdista.

Luotain- sekä akkukairaajien matkassa

Suuntasin tällä kertaa jäälle mainetta niittäneiden tasarivelhojen Puupan (Mika Tuominen) sekä Kassun kanssa. Tapahtumat koittivat eri päivinä ensimmäisen koittaessa Vaasan vesillä ja toisen Raaseporissa.

Puupan toimintamalli poikkesi suhteellisen paljon omsta tottumuksistani. Yhden reiän tarkkaavainen onkiminen luotaimen avittamana vastaan minun reikäjatani nopeahko pyyhkäiseminen.

Toki Puuppakin vaihtoi nopeasti avantoa mikäli luotaimen ruudulla ei liikettä tarpeeksi ilmennyt. Kalojen ilmaannutua aikaa yksittäisellä reiällä kuluikin sitten

Puupan tasari isolla värikoukulla ja perusvärikaikuluotain. Kassun kivinilkka. Usein aloitusvärinä. Viehe, jonka laillisuutta Vaasan vesillä on syytä harkita.

minua enemmän liittyen uskomuksiin passsivisen kalan aktivoimiseen eri menetelmiä käyttäen.

Saman toimintamallin havaitsin myös Kassun kalastamisessa Vaasan vesillä.

Molemmat kalastajat istuivat pilkkijakkaroillaan vaihdellen sitten värikoukkujaan ja vieheitään minun kulkiessani reiältä toiselle onkien seisaaltaan. Olen huomannut, että istuessani jakkaralla en enää edes löydä oikeaa vieheen uittamistekniiikkaakaan.

Molempien kalastajien matkassa koin myös eräänlaista pilkkimisen staattisuutta. Haluan liikkua enemmän, kairata, kulkea ja etsiä uutta. Toki ilman luotainta kalastavan on nopeampi vaihtaa reikää ja aluetta kun vielä pulkannarukin on valmiiksi vyötärölle viritettynä.

Luotainkalastaja saattaa puolestaan oivaltaa jonkun värikoukun värikombon tai vieheen kokoluokan taianomaisuuden, saaden siten ahvenparven aktivoitumaan. Molemmilla tavoilla on siis puolensa.

Paksun jään merkitys kalastuksessa Hyväkuntoinen manuaalikairaaja vääntää noin satakunta reikää 30 cm jäähän päivän aikana mikäli kalusto ja olkapäät ovat kunnossa.

Omiin kairoihini olen tehnyt muutoksia kauppaversioihin verrattuna ainoastaan lyhentämällä kairan vartta muutamalla sentillä. Vaikka olenkin

"Kalapäivien aikana ei akkukaira päässyt tekemään eroja kalastavuuksiin."

Reiman vauras tyylinäyte merenlahdelta.

Tasaripilkkijän onnenpäivä.

Puuppa käyttää hyvin isokokoista värikoukkua vieheen alla. Tämä on mahdollista mikäli koukku ei sotkeennu runkoon vieheen uitossa.

suhteellisen pitkä (187 cm) kalastaja vievät kairaamisen ensimmäiset 10 cm eniten voimia kairauskulman ollessa liikaa käsivoimiin perustuvaa.

Itse olen mieltynyt kulmaan, jossa pääsen enemmän vatsalihasten avittamana painamaan terää hivenen alaspäin. Voin vaan kuvitella mitä tuskaa on isojen reikämäärien poraaminen lyhytvartiselle ihmiselle.

Kalapäivien aikana ei akkukaira päässyt tekemään eroja kalastavuuksiin. Toki olen joillakin muilla reissuilla havainnut jääväni altavastaajaksi voimien ehdyttyä jään paksuuden kasvaessa. Akkukaira ajaa siis asiansa erityisesti paksumman jäätilanteen vallitessa mikäli vara-akkuja on mukana matkassa.

Kalapä ivien jä lkeist ä pohdintaa

Kalastettaessa kahden taitavan tasariuittajan kanssa olivat lopputuloksien eroavaisuudet hyvin pieniä. Luotain sen kummemmin kuin akkukairakaan eivät vaikuttaneet lopputulokseen suuremmissa määrin.

Näkemykseni mukaan luotain ei tuo pohjan tuntumassa harjoitettuun kalastukseen kovin suurta lisäetua ahventen tasapainokalastuksessa. Näet ainoastaan näytöltä sen minkä voit tuntoaistin kautta kokea.

Tilanne muuttuu toki oleellisesti mikäli kalastetaan ahventa tasapainopilkeillä välivedestä silloin voit löytää suurahvenet havaitsemalla vaikkapa täkyparvet. Suurahventen pilkinässä myös itse viehettä pidetään huomattavasti pienemmässä liikkeessä, jopa paikallaan, joten kaloja on turha etsiä kolistelemalla niiden kylkiä. Tämän todensi minulle Petri Kaapu viime vuonna Säkylän Pyhäjärvellä.

KOLMEN TASARIPILKKIJÄN KALASTUSVINKIT

Eräässä kalastuslehdessä viime vuosituhannen puolella oli jutun otsikko seuraavasti: “Kaveri saa kalaa, miksi minä en saa?” Leikkasin tämän tekstin lopulta lehdestä irti asettaen sen nuppineulalla työpöytäni yläpuolelle. Sittemmin sen sanomaa on mietitty moneen otteeseen. Mihin kaikki perustuukaan? Yhtenä tärkeimmistä tekijöistä pidän osaavan kalastajan vinkkivarastoa. Kysyin seuraavat kysymykset Reima Varikselta, Kassu Klubbilta ja Mika “Puuppa” Tuomiselta.

1) Mikä rooli tavallisella kaikuluotaimella on talvisessa ahvenkalastuksessasi?

2) Onko luotaimen käyttö parantanut oleellisesti saalismääriä?

3) Lähdetkö pois jäältä mikäli luotaimesta loppuu akku tai jokin muu häiriö vie toimivuuden?

4) Kumpi on sinulle tarpeellisempi uutuus ahventen pilkinmässä kaiku vai akkukaira?

5) Millä perusteella valitset tasapainon värin ja kokoluokan?

Kirjoittajan aloitusväri "Reiman liila" vasemmalla alhaalla.

6) Kuinka suuri rooli on värikoukun värillä ja koolla tasapainokalastuksessa?

7) Miten sinusta päätyi tasapainopilkkijä?

8) Minkälaisella rytmityksellä aloitat kalastuksen juuri poratulla reiällä?

Reiman vastaukset

1. Kaikuluotain auttaa havaitsemaan onko ahven parvessa tai yksittäisiä kaloja näkee pohjan muodon onko savi, kivi, ruohopohja ja näkee minkälainen tasapaino ja värikoukku sekä liike kyseisessä paikassa toimii.

2. Saalismäärää luotain parantanut jonkin verran.

3. Kalastus jatkuu vanhaan malliin uutta reikää 2–3 minuuttia reiällä ja matka jatkuu.

4. Akkukaira.

5. Päivän sään ja veden syvyyden mukaan.

6. Värikoukun värit ja koko ovat isoja tekijöitä. Ahvenen ja kuhan pilkin nässä käytän Gamakatsu no: 4–6 & VMC kulta no: 4–6 koukkuja.

7. Jyri Tiemaan Iso-Paha, Kaappari, Nappari ostamani tasapainot ja Erkki Virolaisen tekemät värikoukut. Matti Länkeliniin tutustuminen ja hänen tasapainokalastuksensa seuraaminen.

8. Pohjan pompottelua alkuun, siitä nosto 10–70 cm pohjasta. Ahvenelle nopeatempoinen liike, tasapaino liikkuu pysähtymättä. Ahvenparven tullessa paikalle onkimistempo vielä vilkasta, nostoja ja pohjaan laskeminen, jolla ahvenet saadaan ärsyyntymään ja iskemään värikoukkuun tai tasapainoon. Varottava ahvenparven hajottamista liian laajoilla vedoilla parven ulkopuolelle.

Kassun vastaukset

1. Ei kovin suurta merkitystä. Ostin alkujaan raudun pilkkimiseen ja sitä kautta tullut mukaan myös ahvenen pilkintään. Ei ole aina edes mukana.

2. Ei. Saattaa jopa huonontaa, jos alla on passiivista kalaa, jota jää onkimaan sen sijaan että kairaisi uusia reikiä.

3. En todellakaan.

4. Akkukaira.

5. Veden värin ja kelien mukaan. Myös kokemus kertoo mitkä värit toimivat missäkin.

6. Värikoukun värin valitsen yleensä siten, että se tekee kontrastin tasurin vatsan väriä vasten. Koko riittävän suuri että koukuttaa kalan, mutta ei liian suuri joka vie uintia pois.

7. Ehkä aluksi helppouden kautta kun ei tarvitse toukkaa ja koska kunnon tärpit. Tasurien valmistus jatkossa tietysti vaikuttanut paljon siihen, että vapaa-ajalla pilkin lähes pelkästään tasurilla. Kisoissa myös toukkavehkeitä.

8. Pohjan pöllyttäminen ja houkutusvedot. Sen jälkeen alkaa aggressiivinen uittaminen. Jos se toimi, niin lisään väristyksiä.

Puupan vastaukset

1. 2d-kaiku melkein välttämätön, jos kala ei ilmesty tasurille minuutissa, kairaan uuden reiän.

2. On parantanut saalismääriä, kun tiedän että alla on kalaa. Voin kokeilla mihin se puree, jos ei niin tasurin väri ja koko vaihtoon.

Kirjoittajan talvinen tasariosuma metrin vedestä.

3. En lähde, vaikka luotain on vakiovaruste. Pystyn kalastamaan ihan sokkona, toki pyrin aina ennen reissua varmistamaan, että kalusto on jiirissä.

4. Akkukaira tärkeämpi kun porataan isoja reikiä. 6” titaanilla tulee reikä aika kevyesti ahvenhommissa vaikka olkapäiden ”parasta ennen” oli 20 v sitten.

5. Koko syvyyden mukaan ja väri kokeilemalla. Pääasiassa pilkin matalasta alle 3 m vedestä eli käytössä on varsin pienet tasurit.

6. Vuosien mittaan on kehittynyt ns. luottovärikartta, mistä löytyy toimiva värikoukku eri olosuhteisiin. Käytän isohkoja värikoukkuja pienissäkin tasureissa.

7. Ajatus siitä, ettei tarvitse huolehtia onko toukkia/matoja mukana viehätti. Matkan varrella kun ymmärsi että identtisillä vehkeillä toinen saa kalaa ja toinen ei mitään. Käsialan merkitys tasurin uitossa on mielestäni hieno juttu, kun tietää ettei se tule ”tosta vaan” vaan harjoittelemalla. Lausahdus ”Tasuri vaatii taitajan” jäi mieleen jostain lehdenkannesta 90-luvulla.

8. Uitan pääsääntöisesti rajusti ja nopeasti. Ahvenelle ei saa antaa liikaa aikaa tutkia pilkkiä, 3 sekunnin paikallaanpito on omassa tekniikassani pitkä aika.

Pappavavat ja rasia tasareita. Näillä pärjää kalapäivän mikäli on oikealla alueella. Saatava lähimmillä

Täysin varusteltu kalastusvene käyttää varusteet päällä paljon sähköä, joten latausjärjestelmien ja akkujen on oltava iskussa. Kuva Antti Zetterberg.

KALASTUSVENEIDEN LATURIT

oikeanlaista virtaa oikeaan paikkaan

Elektroniikan osuus kasvaa kalastusveneissä vuosi vuodelta ja veneiden akusto kehittyy huimaa vauhtia, harrastuksemme sähköistyy ja litiumin määrä veneissä kasvaa. Edelleen kuitenkin näkee ja kuulee, kuinka latausjärjestelmien käyttäminen on kaukana siitä, miten se olisi mahdollista tehdä tehokkaasti. Kirjoitin aiheesta viimeksi kolme vuotta sitten ja nyt on aika päivittää tietoja.

On täysin ymmärrettävää, että suomalaisten veneissä olevat litiumakut otetaan kotiin lataukseen, koska suurin osa veneistä on alle 5-metrisiä ja käytännössä niissä on yksi akku startille sekä elektroniikalle ja yksi akku keulasähkömoottorille. Veneitä käytetään ja pidetään alueilla, joissa ei maasähköihin ole mahdollisuutta, mutta ei myöskään usein ole järkevää investoida maasähköjärjestelmiin. Siksi helpoin ja taloudellisesti fiksuin tapa on nostaa akku lataukseen kotiin tai mökille. Jos on mahdollista laittaa nykyaikainen kaksoisakkurele, niin ehdottomasti suosittelen sitä. Isommissa paketeissa tietenkin välilaturin asentaminen on usein jopa ehdotonta, jotta järjestelmästä saadaan toimiva ja helposti ladattava. On myös paljon merkitystä millä laturilla kotona ladataan, varsinkin kun nykyiset akut ovat pääsääntöisesti litiumakkuja.

Oikea laturi kalastusveneeseen

Perinteiset autopuolen laturit eivät sovi kovin hyvin kalastajille. Yleensä latausongelmat johtuvat siitä, että akkuja ladataan väärillä latureilla. Perinteinen ylläpitolaturi ei ole oikea laturi kalastajien käyttöön. Sillä voi ehkä pitää pienet ja hieman isommatkin lyijyakut hengissä ja jopa elvyttämään, mutta silti perinteisellä lyijyakun laturilla ei voi ladata litiumakkuja. Perinteinen lyijyakun laturi ei lataa litiumakkua täyteen, koska se ei ymmärrä lataa-

vansa litiumakkua ja saa litiumin korkeasta jännitteestä virheellisen tulkinnan. Vaikka BMS-ohjain suojeleekin litiumakkua, on sen jatkuva ”kiusaaminen” turhaa ja menettely voi jopa rikkoa BMS:n.

On tärkeää, että valitaan akulle sopiva laturi. Litiumakun laturi tietää lataavansa litiumakkua oikealla jännitteellä ja laturissa tulee olla tehoja tarpeeksi. Ei ole syytä ”ampua” virtaa akkuun tykillä, mutta ei virtaa ole syytä myöskään ”jauhaa”.

Verkkovirtalaturit

Markkinoiden kattavin laturimallisto löytyy Victron-merkiltä. Victron Blue Smart -verkkovirtalatureita on saatavissa IP65 ja IP67-suojattuina. IP65 on muovirunkoinenja IP67 on metallirunkoinen laturi. Laturit ovat täysin vastaavia varsinkin, kun molemmissa on sama ohjelmisto, jota ohjataan bluetooth-sovelluksen kautta, mutta muovirunkoisessa IP65-laturissa on myös painikkeet, kun taas metallirunkoisessa IP67-laturissa ei ole painikkeita.

Muovirunkoisessa IP65 -laturissa on mahdollisuus vaihtaa rengasliittimien tai hauenleukojen välillä. Litiumakuissa ei tulisi koskaan käyttää hauenleukoja, koska niissä on pääsääntöisesti M8-kiinnityspultit eikä perinteisiä akkunapoja.

Pulttien tartuntapinta on pieni ja hauenleukojen pito kohdistuu liian pienelle alueelle, jolloin pultti lämpenee ladattaessa. Tämä johtaa myös latausongelmiin, koska virta kulkee liian pienen alueen läpi eikä lataaminen ole silloin tehokasta.

Muovirunko on kevyt

Muovirunkoinen laturi on selkeästi kevyempi ja siksi suosituin kotilataukseen. IP65 -vesisuojauksen takia muovirunkoinen voidaan asentaa veneeseen kiinteästi. On tärkeää, ettei siihen kohdista ulkoista painetta, joka voi hajottaa muovirungon.

verkkolaturit.

Esimerkki Victron Cyrix-Li-CT kokonaisuudesta

Startti-AGM:

• Victron AGM Deep Cycle 12V 60Ah, 90Ah tai 110Ah

• Exide dual Marine 12V 80Ah tai 115Ah Start 12V 80Ah tai 90Ah

• TAB Ocean Start 12V 60Ah

Kaksoisakkurele:

• Victron Cyrix-Li-CT

• Cyrixin ja kohdeakun puolella 100A tai 120A sulake

• On-Off kytkin Start Assist -toimintoa varten, mutta v pin-85 yhteen.

Metallirunkoinen kest ää

Metallirunkoinen IP67-laturi on taas selkeästi painavampi, mutta erittäin kestävä. Laturin elektroniikka on geeliin upotettu, joten se kestää ulkoista painetta, iskuja sekä tärinää ja onkin siksi suosituin laturi veneiden kiinteisiin asennuksiin. Metallirunkoisessa laturissa on kiinteät johdot rengasliittimillä.

Sovellus t ä rkeä käytössä

Esimerkki Victron Orion Tr-Smart kokonaisuudesta

Starttilitium:

• Relion 12V 100Ah HPJarocells 12V 60Ah, 100Ah, 125ah tai 150Ah

• Rebelcell Pro 12V 80Ah tai 120AhNordmax 12V 110Ah Heat

Välilaturina:

• Victron Orion Tr-Smart 12V - 12V 10A, 18A tai 30A

• Molemmilla puolilla 60A sulakkeet 12V järjestelmässä (Mega, ANL- tai automaattisulake)

Elektroniikan tai keulakoneen litiumakku:

• Maxli Marine 12V 60Ah, 80Ah tai 100Ah

• Ultimatron 12V 50Ah, 100Ah tai 150Ah

• Jarocells 12V 100Ah, 125Ah tai 150Ah

Virtakaapeleina:

• Oceanflex tinattu 10mm2 tai 16mm2 (Maksimissaan 16mm2 mahtuu Victron Orioniin)

Laturin tehon nyrkkisääntö

Maksimi latausvirta on 50 % akun kapasiteetista ja suositeltava lataus teho on tästä 50 %. Eli jos litiumakku on esimerkiksi Maxli Marine 12V 60Ah, on maksimilatausvirta 30A ja suositeltava latausvirta silloin 15A. 15A laturilla kuluu 4 h ladata täysin tyhjä akku täyteen. Mikäli litiumakku on esimerkiksi Maxli Marine 12V 100Ah on maksimilatausvirta 50A ja suositeltava latausvirta silloin on 25A, mutta yleisin laturi, joka myydään tähän kokoluokkaan, on joko 15A tai 17A.

Ongelmatilanteissa kuulee, ettei puhelinsovellusta ole ladattu, varsinkin muovirunkoisissa latureissa, koska käytön voi helposti aloittaa painikkeilla. Metallirunkoisessa laturissa täytyy aina muistaa, että oletusohjelma on normaalille lyijyakulle ja se ei ole oikea litiumakulle.

Kun Victron Blue Smart -laturi otetaan käyttöön ensimmäisen kerran, tulee puhelimeen ladata Victron Energy -sovellus ja ottaa yhteys laturiin sen ollessa verkkovirrassa. Ensimmäisellä kerralla laturi haluaa ladata uusimman ohjelmiston ja on tärkeää, että laturi lataa uusimman ohjelmiston.

Salasana on 000000 ja tuon voi muuttaa halutessaan itselle sopivaksi salasanaksi. Tämän jälkeen asetuksista kannattaa tarkistaa, että latausohjelma on oikea ladattavalle akulle ja että mikä teho on valittu. Tehoa voidaan helposti tiputtaa ladattavan akun mukaan.

Muita latureita

Markkinoilla on myös useita muita erittäin varteenotettavia laturivalmistajia, kuten esimerkiksi Mastervolt, mutta Suomessa näiden myynti on pientä siihen verrattuna, kuinka paljon myydään valtamerkkien latureita. Maailmalla näitä latureita myydään paljon matkailuautoihin, pelastuslaitosten autoihin ja jahteihin, koska latureiden tehot ovat erittäin suuret ja laturit ovat monikanavaisia, eli samassa akussa on useita latausportteja, yleensä kolme kappaletta.

Mikäli veneessä, jahdissa tai esimerkiksi matkailuautossa on useita vapaa-ajan akkuja, voidaan samalla verkkovirtalaturilla ladata samanaikaisesti kaikkia akkuja tai esimerkiksi yhtä 12V elektroniikan akkua ja yhtä 24V keulasähkömoottorin akkua.

Monikanavaisuus tuo helppoutta, koska veneeseen, jahtiin tai matkailuautoon ei tarvitse asentaa useita latureita, kaikki hoituu yhdellä laturilla. Näiden latureiden suurimpia kynnyksiä on hinta, joka usein nousee korkeaksi.

Victron Blue Smart IP65 ja

Veneeseen

Victron Orion-Tr Smart DC-DC vä lilaturilla ä lykäst ä lataamista

Victron Orion on viimeisten viiden vuoden aikana noussut suureen suosioon, vaikkakin joskus järjestelmä on liian raskas ja lataaminen olisi helpompi hoitaa Victron Cyrixin avulla. Orion on äärimmäisen älykäs, mutta se on myös laturi, joka itsessään tarvitsee virtaa.

Vaikka kaikki olisi kytketty täysin oikein ja järjestelmän tasot ovat juuri oikein asennettu voi esimerkiksi lyijystarttiakulla (lyijy, geeli- tai AGM-akulla) olla järjestelmässä liian suuri merkitys.

Toinen ongelmakohta voi tulla veneen perämoottorin laturissa, mikäli siinä ei riitä tehoja lataamaan lyijyakkua eikä sitä kautta Orion saa aikaiseksi kunnollista latausta kohdeakulle. Suositus on, että perämoottorin laturi on oltava tehoiltaan vähintään 15A, mutta tuolloinkin lataaminen voi olla vaikeaa tyhjäkäynnillä tai lataaminen on hyvin pientä.

Kun kyseessä on järjestelmä missä on starttilitiumakku sekä litium-elektroniikka-akku tai litiumstarttiakku ja keulasähkö -

moottorin litiumakku, on Orion ainoa mahdollisuus. Kahden litiumin välissä se toimii loistavasti, koska litiumin vastaanottaa ja luovuttaa virtaa kevyesti, jolloin virta siirtyy helposti akkujen välillä.

Järjestelmissä, joissa perämoottorin laturin teho on suuri, yli 25A, on Orion oikea välilaturi, koska tuolloin perämoottorin

Victron Blue Smart bluetooth-ohjelma.

Victron-välilaturin bluetooth-sovellus.

Mika Mujusen veneen välilaturit ovat Victron Orioneita. (Vaaleansiniset).

laturin tehot ylittävät välilaturin tehot ja se pääsee helposti toimimaan täydellä teholla.

Victron Orion on erittäin monipuolisesti säädettävissä ja olisikin tärkeää, että käyttäjä kokeilee missä tilanteessa se lataa parhaiten ja oikein. Victron Orionissa on moottoritoiminto, jolloin välilaturi osaa tulkita milloin virta tulee perämoottorilta (tai maasähköistä) ja milloin latausta ei tule starttiakulle. Tuolloin laturi ei lataa kohdeakkua, eikä näin tyhjennä starttiakkua väärässä tilanteessa.

Victron Cyrix-Li-CT

Aikaisemmin on myös käytetty Cyrix-CT kaksoisakkurelettä, mutta perinteinen CT-versio on tarkoitettu kahden lyijyakun (lyijy, geeli- tai AGM-akut) väliin, kun taas nykyaikainen Li-CT on tarkoitettu lyijy- ja litiumakun väliin.

Nämä eivät toimi ristiin ja ne on aina tarkoitettu kahden 12V tai kahden 24V akun väliin, mutta ei koskaan 12V ja 24V yhdistämiseen, sillä Cyrix rinnankytkee akut, jolloin niillä pitää olla yhteinen jännite. Käytännössä se käsittelee akkuja samoina, jolloin se auttaa molempia akkuja latautumaan ja latautuminen tapahtuu kevyesti.

Kun perämoottoreiden latureiden tehot ovat pieniä, alle välilatureiden tehojen, on tärkeää, että itse kaksoisakkurele tai välilaturi ei vie itse tehoja järjestelmästä. Cyrix-Li-CT on tästä syystä loistava, se on edullinen ja kevyt ratkaisu, joka takaa tasaisen ja laadukkaan latautumisen helposti sekä huomaamattomasti.

Huomioitavaa

Cyrix-Li-CT ymmärtää olla tyhjentämättä starttiakkua, vaikka siinä itsessään ei juurikaan ”älyä” ole, mutta se kytkee toisen akun irti, mikäli esisäädetty jännitetaso alittuu eikä tästä syystä tyhjennä starttiakkua toiseen akkuun.

Toinen erinomainen lisäominaisuus on Start Assist -toiminto. Vaikka akku pitää porttia auki vain toiseen suuntaan on se On-Off kytkimen avulla avattavissa 30 s ajaksi myös toiseen suuntaan.

Käyttämällä On-Off kytkintä kolme kertaa aukeaa portti takaisin starttiakulle, jolloin saadaan tarvittaessa starttivirtaa litiumakulta eikä matka katkea, vaikka lyijystarttiakku olisi päässyt tyhjentymään.

SterlingPower on tehopakkaus 24V ja 36V jä rjestelmiin

SterlingPower on ollut kauan ammattimaisten kalastusveneiden välilaturi, kauan ennen muita välilatureita ja nyt se on uudistunut. Se on eräs markkinoiden laadukkaimmista sekä tehokkaimmista välilatureista, jota myydään pääsääntöisesti 36V järjestelmiin. Myös 12 ja 24V-mallit ovat saatavilla. SterlingPower on erittäin monipuolinen välilaturi ja sen voi asentaa niin lyijy-, geeli-, AGM- tai LiFePo4-litiumakkujen kanssa

SterlingPowerin avulla on mahdollista saada perämoottorin ylimääräinen virta ohjattua 36V keulasähkömoottorin akulle. 36V järjestelmä on meillä kalastusveneissä normaali, mutta maailmalla ”epänormaalia”, koska pääsääntöisesti seuraava taso 24V jälkeen on 48V.

Siksi 36V-välilatureita on saatavissa huonosti, vaikka niiden kysyntä kasvaa samalla, kun uusia 36V-järjestelmän keulasähkömoottoreita tulee markkinoille. SterlingPower 12V/36V 30A on todellinen tehopakkaus, mutta täytyy muistaa, että harva perämoottori yksistään tarjoaa tarpeeksi latausvirtaa, että tämä lataisi täydellä teholla, mutta se ei ole useinkaan tarpeen, koska 36V järjestelmä kuluttaa vähän virtaa ja 36V akusto on usein erittäin riittoisa.

Tästä syystä kyseessä on usein kapasiteetin pitämistä ylätasossa. 36V järjestelmän akustoa ei myöskään koskaan kanneta pois veneestä, joten lataaminen tapahtuu starttiakun kautta maasähköillä, jolloin SterlingPower-välilaturi lataa 36V akuston.

SterlingPower BBW waterproof -välilaturi.

Erittäin suuri osa kaikista Suomessa myytävistä litiumakuista on LiFePo4-litiumakkuja, joihin sopii suuri määrä eri laturivaihtoehtoja. On kuitenkin huomioitava, että Rebelcell Li-Ion litiumakkuja ei voida ladata LiFePo4-litiumlatureilla eikä Rebelcell Li-Ion latureita voida käyttää LiFePo4-litiumakkujen lataamiseen.

Näissä kahdessa litiumin tyypissä on eri litiumjärjestelmä, jolloin latureiden jännitteet eivät toimi ja jos akkuja ladataan väärällä latausjännitteellä, voidaan epähuomiossa vioittaa akkua.

Käytä Rebelcell Li-Ion-akkujen lataamiseen Rebelcellin omia latureita, jotka on suunniteltu nimenomaan Rebelcellin Li-Ion-akkujen lataamiseen. Rebelcell Pro-sarjan akut ovat LiFePo4-akkuja.

Tärkeää on ladata akkuja aina oikeilla, kyseiselle akkukemialle tarkoitetulla laturilla. Näin akkujen ikä pitenee ja käyttö on tehokasta.

Rebelcell-verkkolaturi Rebelcellin li-ion-akuille.

Rebelcell Range extender -välilaturi Rebelcell-akuille.

Stroft pitää minkä lupaa!

Teippauksella uutta ulkonäköä

veneeseen

Veneitä teipataan yhä enemmän. Se ei ole enää ainoastaan sponsorilähtöistä, vaan myös yksityishenkilöiden suosiossa. Eikä ihme, kun perusvalkoiseen tai alumiininväriseen veneeseen saadaan teippaamalla merkittävästi uutta ilmettä ja ulkonäköä. Vaihtoehtoja on lähes rajattomasti värin vaihdosta, leikkurilla leikattuihin teksteihin tai kuvioihin aina suuriin tulosteisiin asti.

Teippauksesta on muutakin hyötyä kuin ulkonäkö: se suojaa veneen pintaa uv-säteilyltä, pieniltä naarmuilta ja vähentää hapettumista alumiiniveneissä. Teipattu pinta on helppo pitää puhtaana ja lika ei pinty siihen niin helposti. Teippausta poistettaessa alta löytyy koskematon uusi siisti pinta, joka vaikuttaa esimerkiksi jälleenmyyntiarvoon.

Huomioitavaa teippausta suunnitellessa Materiaalien valinta on tärkein. Teippejä on montaa laatua. Suositeltavaa olisi käyttää yliteippaukseen käytettäviä materiaaleja. Niiden liimapinta on ilmakanavoitu, jolloin ilman saa lastattua pois helposti, eikä teippiin jää kuplia.

Ne eivät myöskään tarraa kiinni heti pintaa koskettaessa ja teippi on helpompi asemoida kohdalleen. Yliteippauksessa käytettäviä materiaaleja pystyy myös venyttämään lämpöä käyttämällä hankaliinkin muotoihin. Kaikkein kovaliimaisin ei ole paras vaihtoehto, koska teippi halutaan ehkä joskus poistaa.

Siinä saataa tulla itku, kun se lähtee kynnen kokoisina paloina ja jättää liimat pintaan, jota joutuu liottamaan ja hankaamaan liuottimilla irti. Temun tai vastaavan kaupan halpatarjous saattaa kostautua kestävyydessä tai viimeistään poistettaessa. Hyvän teipin ikä on noin 7–10 vuotta, jos venettä on pidetty jotakuinkin nätisti.

Teipin kest ävyydest ä Yleisimmät syyt teipin rikkoutumiseen on hankautuminen laituriin, aisapaikalla, trailatessa kuormaliinojen hankaaminen tai jäissä ajaminen. Teippi on muovia ja se kestää mekaanista rasitusta vain tiet-

puhdistetaan huolellisesti lika ja rasva pois valmistajan suosittelemalla puhdistusaineella ja mikrokuituliinalla.

Värin vaihtoon löytyy lähes rajattoman iso värikartta.

Pinnasta

Alunperin kokovalkoinen Boston Whaler 205 Conquest sai teippauksella uutta ryhtiä olemukseensa.

Teippi asetellaan paikalleen ennen taustapaperin poistamista.

tyyn pisteeseen, joten on syytä käyttää fendereitä ja pyrkiä välttämään kaikkea ylimääräistä mekaanista rasitusta. Ongelmakohtia voi lisäsuojata esimerkiksi autoissa käytettävällä PPF:llä (paint protection film). Teippauksen reunat on hyvä sulkea reunalakalla.

Asennus kannattaa teett ää ammattilaisilla Teipin asentaminen on oikeastaan aika yksinkertaista, mutta kuitenkin ammattitaitoa vaativaa. Asennettava pinta pestään ja puhdistetaan teippivalmistajan suosittelemilla aineilla. Sen tekeminen huolellisesti ja kunnolla takaa kestävän lopputuloksen.

Teippi asemoidaan paikalle, otetaan taustapaperi pois ja lastataan tasaiset pinnat kovaa painamalla huovalla päällystetyllä lastalla kiinni. Ilma pitää sada välistä pois ja paine aktivoi liiman.

Pyöreitä muotoja teipatessa teippiä lämmitetään kuumailmapuhaltimella ja venytetään paikkoihin, joissa on

Teippi lastataan kiinni ensin suorilta pinnoilta. Lastaukseen käytetään huovalla päällystettyä lastaa, joka ei naarmuta teipin pintaa.

enemmän muotoa. Lopulta leikataan kulkuvalot, pilssin poistoaukot yms. auki ja ylimääräiset poistetaan. Teippiä ei leikata ihan läpi, vaan ainoastaan sen verran, että se repeää poikki ylimääräisiä poistettaessa.

Teippiä leikatessa on riski painaa veitsellä vähän liikaa, jolloin on veneen pinta saattaa naarmuuntua. Valmis teippaus on tärkeä lämmittää kunnolla kuumailmapuhaltimella. Lämmittäminen aktivoi liiman ja teipistä poistuu muisti.

Ilman jälkilämmitystä venytetyt kohdat haluavat palautua alkuperäiseen muotoon, jolloin teippi saattaa irrota venytetyistä kohdista. Jälkilämmityksessä optimi olisi päästä yli 80 asteeseen. Viimeiseksi tehdään reunalakkaus, joka sulkee teipin ja ehkäisee veden pääsemisen väliin.

Artikkelissa ollut esimerkkivene teipattiin SKK Groupilla Vantaalla.

Lisätietoa skkgroup.fi

Teippaajan tärkeimmät työkalut.

Valmis teippaus lämmitetään kuumailmapuhaltimella.

Reunalakka suojaa teipin reunan. Maalarinteipillä saa rajattua lakatun kohdan.

Gran Canarian Puerto Rico

Varmaa aurinkoa ja varmoja karppeja

Jo kulttimaineeseen noussut Gran Canarian Puerto Rico suo lomailijalle takuuvarman auringon ja ennätyskarpit. Kävin viime tammikuussa yhdistetyllä ranta&kalastuslomalla ja kokemus yllätti todella positiivisesti.

All inclusive -matkailijalle Puerto Ricon hotellit ovat turvallinen ympäristö ja kävellen tavoitettavat rantakohteet täydentävät lomatunnelman. Taksilla kylästä toiseen kulkeminen on kätevää ja turvallista sekä halpaa. Bussimatkan päässä odottavatkin jo kokopäivän retkikohteet.

Kävelymatkan päässä hotellilta olevat kohteet ovat kuitenkin mielestäni

Puerto Ricon suola ja mukavaa vaihtelua hotellin altaalla löhöämiseen. On mukava lähteä vähän jaloittelemaan ja päästä samalla vaihtamaan maisemaa.

Isla Corazon de Anfi

Aamulenkkeilijän miellyttävä kohde ja silmukkalenkkiä ympäri kierrellessä saattaa hapekas meri-ilma saattaa matkailijan taas uuteen päivään. Anfi Beachin uimaranta on Karibialta asti kärrättyä hienoa valkoista hiekkaa, joka on ehkä parasta, mitä lomailija voi aamun sarastaessa varpaidensa välissä tuntea.

Lomafiilistä täydentävät aikaisin aamulla kukkulan takaa nousevan auringonsäteet ja sitä mukaan kohoava lämpötila. Aamuisin ranta on rauhallinen ja tapaat siellä vain kadunpesijöitä sekä lomailijoita aamulenkillään.

Alueen kalastuskieltokyltti magnetoi paikallisia kalastajia harrastuksensa pariin. Nopean haastattelun tuloksena ei saalisraportoitavaa juuri ollut virvelikalastajilla eikä käsilanka-pohjaonkijallakaan. Nopea vilkaisu kalastajan pieneen vieherasiaan selittikin asiaa jo paljon: osan pyynnöistä muistutti omia 90-luvun jigivirityksiä.

Päivällä ranta täyttyy monenlaisista auringonpalvojista ja kourallisesta wannabe-Instagram-tähtiä. Sekaan mahtuu

silti hyvin ja jokainen löytää paikkansa.

Päivän mittaan aurinkorasvalla kyllästetty merenpinta ei välttämättä houkuta tuhansien järvien maan kulkijaa pulahtamaan sen vastenmielisiin aaltoihin. Tämän haitan voi kuitenkin helposti huuhdella pois rantasuihkuissa ja ison meren maininkeihin pulahdettuaan voi lomailija sieltä käsin nauttia jyhkeistä hotellimaisemista.

Uiminen on täällä kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää, kuin monessa muussa Puerto Ricolle tavanomaisen tumman soran peittämillä rannoilla. Nestehukan uhatessa voi kevyen kävelymatkan päästä käydä täydentämässä nestevajettaan joko rantaravintoloissa tai paikallisesta kivijalkamarketista.

Valtamerikalastusta rahastusmielessä

Puerto Ricon kauniissa satamassa pääsee jo ison meren tunnelmaan rantaterassiltakin käsin tai voi hypätä sievoista rahasummaa vasten brittiläisen tonnikalamestarin kyytiin.

Esillä olevissa mainosplakaateissa komeilevat tonnikalat ovat tavallisesti juurikin eri sesongin saalista ja niitä ei ole mahdollista tällä sesongilla (tammikuu) saada.

Saalis koostuu sen sijaan kahden kolmen kilon bonitoista, joita sitten omalle kohdalle osuvalla kelausvuorolla kelaillaan sisään ämpärin kokoisella Pennin kelalla varsin tunnottomasti. Tämä kalastus ei juurikaan suomalaisen kalastajan luolamiesvaistoja tavoita ja tippitasku pysyykin tiukasti kiinni.

Ennen dieselin ja tupakankatkuisen charterveneen kyytiin hyppäämistä on keliolosuhteet syytä olla selvillä. Luvassa voi olla todella keikkuvaa kyytiä, josta mukaan houkuteltu vaimo ei välttämättä innostu.

Karpinkalastus vuoristojä rvillä tarjoaa sit ä jotain

All inclusive -ähkyilyn lomassa ahmimme vaimoni kanssa myös Puerto Ricon vanhan kaupungin nähtävyydet sekä

Mäskäys meneillään.

tietysti Moganin sataman kauniine monivärikatuineen.

Illalla aikani selailtuani Googlea, törmäsin somessa karpinkalastusretkiä järjestävään David “Dave” Beechamiin. Hänen lukuisat saalisjulkaisunsa pu-

huivat puolestaan ja karut vuoret kalojen taustoina olisivat varmasti jotain uutta mitä en vielä ollut kokenut. Otin siis yhteyttä Daveen ja varasin karppireissun.

Upeita kokemuksia

Edellisen illan Abba-iltamat saattoivat hieman tuntua, kun aamulla nousin Daven pikkumaasturiin hotellimme parkkipaikalta. Mukana autossa Daven lisäksi oli kaksi brittiläistä karpinkalastajaa ja matka kohti vuoristojärveä saattoi alkaa.

Serpentiinitiet jatkuvine mutkineen ja nousuineen että laskuineen olivat jo kokemus sinänsä ja tunnin koettelemuksen jälkeen olimmekin jo kalapaikoilla.

Valmistelu alkoi heti perille saavuttaessa ja hetkessä kuusi pyyntiin viritettyä vapaa jaettiinkin jo 2-2-2, kolmen asiakkaan kesken. Yhden saatua kalan vavat jaettaisiin 3-3 ja sitten viimeiselle jäisivät kaikki 6 vapaa. Reilu meininki ennen kaikkea.

Karpinkalastuksessa tärkeää on, että alueella on kalaa reilusti ja vuoristojär-

ven kalaisuus tuntuikin minusta päätä huimaavalta, jos sitä vertaa kotivesiimme. Karpit oli istutettu järveen padon valmistuttua vuonna 1957 ja niiden tehtävänä on ollut pitää järvi puhtaana. Suurin tältä järveltä saatu karppi on painanut 24,5 kg oppaamme Daven saamana. Lähes 10 metriä syvässä järvessä

"Reilu meininki ennen kaikkea."

Kirjoittaja

8,5-kiloinen karppi, joka oli samalla ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen karppi jota käsissäni tulen pitelemään. Kanaria on todella monipuolinen kohde.

Auringonlasku, surffarit ja mahtavat maisemat kruunaavat päivän elämykset.

on tuhansia karppeja ja kaikki päivän aikana saadut kaksi peilikarppia ja kolme “common” karppia, olivatkin ensimmäistä kertaa koukussa.

Pyydä ja päästä -kalastus on pakollista ja se turvataan käyttämällä mikroväkäsellisiä koukkuja ja isoon panostukseen kalan käsittelyssä. Kala haavitaan isolla tiheähavaksisella karppihaavilla jolla suojataan karpin suomuja.

Kala kuvataan kastellussa kehdossa ja sujautetaan nopeasti takaisin järveen läpi rantamatalan saastuneimman osan.

Syötitys

Syötitys on tärkeää ja koukutettu popup-boilie kastettiin Daven salaiseen erikois- liemeen, jonka hän on itse valmistanut. Boilie heitettiin valittuun kohtaan kokotoimisella vavalla, jossa kelana toimi karpinkalastukseen soveltuva baitrunner- avokela.

Boilie-rigi on painotettu niin, että se jää kellumaan juuri pohjan yläpuolella, profiilista riippuen. Houkutusmäskin ampuminen suoritettiin ritsalla ja se kohdennettiin tarkasti siihen kohtaan, johon boilie putosi.

Karpinkalastus jä i mieleen

Itselleni eniten kolahti karpinkalastus vuorilla ja oppaana Dave. Hän on kalastajana sekä oppaana huippuluokkaa että erittäin sosiaalinen ja mukava kaveri. Tulevan talven lomakohteena Gran Canaria on varmasti korkealla. Henkilökohtainen 8,5 kg karppiennätys on saatava uusiin lukemiin.

Carpgrancanaria

David & Alison Beecham

» Facebook: Carpgrancanaria

» Twitter: Canarycarpfish

» Carpgrancanaria

» alisonbeecham@hotmail.co.uk

» carpgrancanaria.com

» +34637939680

Brittimies ja karppi.

Daven salainen itsetehty syöttiliemi boilielle.

Anfibeach on ylhäältä katsottuna todella vaikuttava paikka.

Vavat valmiina pyytämässä, kuin myös kirjoittaja.

Peilikarppi punnauskehdossa.

MAINE JA MAMMONA

HOUKUTTELEVAT VAPAA-AJANKALASTAJAA HUIJAAMAAN

Kun tavallisen kansalaisen perusominaisuuksiin kuuluvat liioittelu ja ahneus liitetään vapaa-ajankalastukseen, lopputuloksena voi usein olla melkoinen ”kalasoppa”. Kukapa ei kookkaan kalan saatuaan ainakaan epätietoisesti pyrkisi esittämään liioitellusti kateellisille kollegoilleen hienoa saalistaan ja saamaan arvostusta heidän silmissään.

Kun suurten kalojen pyytämiseen liitetään melkoisen arvokkaita kalastuskisoissa jaettavia palkintoja, saattaa muuten hyvinkin rauhallisesta ja korrektisti käyttäytyvästä vapaa-ajankalastajasta kuoriutua melkoinen riiviö.

Kädet eivät riit ä kertomaan kuinka suuren kalan t ä nää n saan 1990-luvulla suomalainen vapaa-ajankalastuksen suurkalarekisteri oli melkoinen ”Villi länsi”. Kun Suomen ennätyskalalautakunnan perustajäseniin kuuluva ja nykyinen sihteeri Jaana Vetikko aloitti 1995 työuraansa kalojen ja vapaa-ajankalastuksen parissa Suomen kalamiesten keskusliitossa (nykyinen Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö ry), hän huomasi, että kaikki suurten kalojen ennätykset eivät voineet pitää paikkaansa.

Erilaisia kalahuijauksia epäiltiin, kun kaloja punnittiin epämääräisesti eikä kukaan valvonut asiaa kunnolla. Lisäksi, kun kalakisoissa on monesti ollut kyse isoista rahoista ja kalakisan palkintona on ollut vaikkapa moottorikelkka tai –vene, se luonnollisesti saattaa houkutella muuten perusrehellistä vapaa-ajankalastajaa vilpilliseen toimintaan.

Kun vilpillisiä suurkalakalastusilmoituksia alettiin tutkia kriittisesti ja monet niistä voitiin osoittaa liioitelluiksi, asiat alkoivat muuttua henkilökohtai-

Fehmi Varlin hauet olivat komeita, mutta eivät aina Fehmin itsensä saamia.

Kalan kuvaaminen tietystä kulmasta saa sen näyttämään isommalta kuin se onkaan.

Usein on hyvä laittaa joku esine tai uistin kokoa hahmottamaan. (Kuvan hauki ei liity mihinkään huijaukseen.)

Jo vuodesta 1986 järjestetty Vain kaksi kalaa -pilkkikilpailu järjestetään jälleen ensi keväänä toukokuussa Kilpisjärvellä Kuva Vain kaksi kalaa.

Legendaarinen Fehmi Varli, joka väitti saaneensa ennätyshaukia ja poseerasi usean lehden sivuillakin "saaliidensa kanssa". Eräässäkin tapauksessa oli ostanut kalastajalta verkoista tulleen jättihauen ja pönötti sen kanssa.

siksi. Jotkut ennätyskalailmoituksen tehneet henkilöt vetivät herneen nenäänsä, kun heidän hienoa kalaansa ei hyväksytty ennätyskalarekisteriin.

Vaikka useimmiten hylkäämisen perusteena tietämättömyyteen perustuva väärä lajimääritys (useimmiten kookkaana särkenä ilmoitettu säynävä) tai kalan paino oli luettu elektronisen käsivaa’an asteikolta naulojen kohdalta kilojen asemesta, ilmoitusten joukossa esiintyi myös tositarkoituksella väsättyjä tuotoksia, joiden päämääränä oli voittaa maineen ja lisäksi mammonaa eli arvokkaita palkintoja suurissa kalastuskilpailuissa.

Imperiumin vastaisku

Tässä vaiheessa Jaana Vetikko ymmärsi, että oli perustettava puolueeton lautakunta valvomaan näitä välillä uskomattoman räikeiksikin muuttuneita ”kalajuttuja”. Hän alkoi koota kala-asiantuntijoita saman pöydän ääreen. Jäseniksi Jaana pyysi tutkijoita Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta (nykyisin Luonnonvarakeskus, Luke) ja Helsingin yliopistolta sekä asiantuntijoita Luonnontieteellisestä museosta ja Kalatalouden keskusliitosta.

Ajatuksena oli, että kun pätevät asiantuntijat tutkisivat yhdessä ennätyskalarekisteriin ilmoitetut suuret kalat ja hylkäisivät epäasialliset ilmoitukset, ainakin tarkoituksella lähettyjen vilpillisten ilmoitusten määrä vähenisi eivätkä huijarit enää naureskelisi ennätyskalarekisterin ylläpitäjien sinisilmäisyydelle mm. syöttämällä kalojen mahoihin suun kautta painavia rautakuulia kuten joskus aikaisemmin.

Kun ennätyskalalautakunnan ensimmäinen kokous pidettiin vuosituhannen vaihteessa, koko vapaa-ajankalastus ja etenkin suurkalojen ilmoittaminen siistiytyi ja räikeää vilppiä alkoi esiintyä paljon aiempaa vähemmän.

Ennätyskalarekisteriä (Katso QR-koodit artikkelin lopusta) ylläpitävä Suomen ennätyskalalautakunta on lukuisten tahojen yhteishanke.

Nykyaikaisissa digivaaoissa on lähes aina valinta kilojen ja naulojen (lb) välillä.

”Ei tässä rikostutkijoita olla, me lähdemme siitä, että ihmisillä on kiva harrastus”

Tietokantaan otetaan ainoastaan vuoden 2000 jälkeen saatuja kaloja, mutta myös vanhemmat ennätyskalat on esitelty verkkopalvelussa. Lautakunta ei itse vastaanota yleisöhavaintoja eikä edes jaa ansiomerkkejä, pelkästään mainetta ja kunniaa ja suurkalahavainnot lähetetään kalastajajärjestöille tai lehtien kalakilpailuihin.

Ennätyskalalautakunnan pitkäaikaisena jäsenenä vaikuttanut toimittaja ja kalakirjailija Jyrki Jahnukainen onkin osuvasti sanonut: ”Ei tässä rikostutkijoita olla, me lähdemme siitä, että ihmisillä on kiva harrastus”.

Ennätyskalalautakunnan perustamisen jälkeen asiantuntijoiden tutkittavaksi ei juurikaan ole toimitettu epäasiallisia suurkalailmoituksia, vaan epäselvyydet ovat johtuneet virheellistä lajimäärityksistä tai mittauksiin tai punnituksiin liittyvistä ongelmista.

Kuitenkin viime vuosikymmenten aikana tehdyistä räikeimmistä suurkalailmoituksista ovat mieleen jääneet ainakin kaksi seuraavaa kalastushuijausyritystä.

Kilpisjä rven termospullomateet

Epärehellinen kalamies ehti huijata Kilpisjärven jokakeväisestä Kalottipilkistä kaikkiaan neljä moottorikelkkaa toisesta järvestä etukäteen katiskoilla pyytämillään matikoilla. Vain kahden kalan kisaksi mainostetussa tapahtumassa yksikin kookas matikka tuo lähes varman voiton. Voittokalat pilkkijä vei kilpailupaikalle reppuun laitetussa termospullossa, johon lorautettu hapetettu vesi piti matikat hengissä.

Sopivassa käänteessä matikka pujotettiin koukkuun ja kala vedettiin jäälle, kun kilpailun valvoja osui paikalle. Muutenkin sitkeähenkinen matikka näytti niin tuoreelta, ettei saalis herättänyt ensi alkuun epäilyksiä. Vuosina 1996 ja 1997 huijaus meni täydestä, mutta kahden kelkan vieminen seuraavan kevään kisasta oli järjestäjille liikaa.

Vaaka näyttää

7,6. Mutta luku onkin nauloja, jota käytetään USAssa. Yksi naula on 454 g, joten kuvassa oleva kala painaa noin 3,5 kiloa.

kun kilpailijat olivat täyttäneet kaloja lyijypainoilla ja ylimääräisillä kalafileillä.

Ote Suomen ennätyskalarekisteristä.

2022 kohistiin Yhdysvaltain kuhankalastuskisassa

"Aikoinaan opitun verrantoyhtälön avulla ratkaisin ahvenen todelliseksi pituudeksi 64 cm. Sijoitin tämän jälkeen tämän arvon ahvenen pituuden ja painon välisen yhtälöön ja laskutoimituksen perusteella sain tämän mega-ahvenen painoksi 4,5 kg"

Tuoreeltaan pakastetut matikat postitettiin Helsingin yliopistoon tutkittavaksi ja siellä kalojen mahalaukuista löydettiin muun muassa sulamattomia särjen nieluhampaita ja särkiähän ei Kilpisjärvessä tunnetusti esiinny. Näin epärehellinen pilkkimies jäi nalkkiin.

Petoksen paljastuttua mies korvasi järjestävälle kalaseuralle huijatut kelkat. Muoniossa istunut käräjäoikeus piti lieventävänä, että mies kertoi auliisti myös kahden ensimmäisen vuoden huijauksista, vaikka niistä ei ollut minkäänlaista näyttöä.

Ehdollinen vankeustuomio tuli neljästä petoksesta. Tuomittu katsoi tulleensa yllytetyksi, koska järjestäjät olivat hänen mukaansa sanoneet, että Kilpisjärven kisassa huijaava pääsee maan kuuluisimmaksi kalamieheksi. Mies vertasi tekoaan dopingiin, josta voidaan langettaa ainoastaan kilpailukielto.

Ahvenen pituuden lis ääminen kopiokoneen avulla Viime vuosituhannen vaihteessa Järvi-Suomen vesissä harrasti kalastusta kiihkeä nuori mies, joka saikin omien ilmoitustensa mukaan huomattavan kookkaita kehukaloja. Myös tässä tapauksessa muiden kalamiesten epäilykset heräsivät, kun tältä poikkeuksellisen onnekkaalta uistinmieheltä tuli kalastuskilpailuihin ja suurkalarekisteriin jatkuvasti uusia ilmoituksia eri kalalajien kookkaista yksilöistä.

Jo edesmennyt kala- ja kalastusbiologian professori Hannu Lehtonen, joka toimi ennätyskalalautakunnan puheenjohtajana ennen allekirjoittanutta, esitti erään kokouksen jälkeen tämän nuoren miehen lähettämää valokuvaa huomattavan kookkaasta ja ilmoituksen mukaan lähes kahden kilon ahvenesta.

Kala oli asetettu lattialle sanomalehden päälle mittatikkuna toimivan uusimman Erä-lehden viereen. Professori Lehtosen mielestä kuvassa oli jotain outoa ja kuvaa tarkasteluani olin vahvasti samaa mieltä.

Hyvin rakeisesta kuvasta ei voinut erottaa ahvenen yksittäisiä suomuja, joiden leveys olisi antanut yksityiskohtaisempaa osviittaa kalan koosta. Mutta sitten ymmärsin, ettei näin tarvinnutkaan olla. Mittasin valokuvasta ahvenen sekä lehden pituudet ja sen jälkeen otin mitan myös Hannun työpöydällä olleesta Erä-lehdestä.

Aikoinaan opitun verrantoyhtälön avulla ratkaisin ahvenen todelliseksi pituudeksi 64 cm. Sijoitin tämän jälkeen tämän arvon ahvenen pituuden ja painon välisen yhtälöön ja laskutoimituksen perusteella sain tämän mega-ahvenen painoksi 4,5 kg. Analyysini lopputuloksena ilmoitin professori Lehtoselle, kuinka hoksasin tehdyn koiruuden. Kiero kalamies oli jo muutenkin kookasta ahventa liioitellakseen ottanut siihen aikaan vielä harvinaisella valokopiokoneella kopion uudesta lehdestä, mutta pienentänyt liikaa kansilehteä. Ja taas käry kävi… Kirjoittaja on Suomen ennätyskalalautakunnan puheenjohtaja.

Tässäkin artikkelissa kerrotun Kilpisjärven pilkkikisan huijausuutinen 26 vuoden takaa.

Kisan voittajien epäiltiin ilmoittaneen etukäteen pyydetyt kalat kisaan ja he joutuivat valheenpaljastuskokeeseen. Tuomaristo vapautti heidät myöhemmin syytteistä.

www.vapaa-ajankalastaja.fi/kalastus/ennatyskalat/ www.ahven.net/kalastus/ennatyskalat/

MAAN MAINIOT KALAMIEHET

Ilon

kautta Mille Pettersson

Suositusta Kanalgratiksen Fly vs Jerk -videosarjasta tuttu aina positiivinen William ”Mille” Pettersson tuottaa nykyisin omaa Boatside-nimistä YouTube-kanavaansa yhdessä Pontus Sjölundin kanssa. Moni ei tiedä, että Mille on syntyjään Ahvenanmaalta ja muuttanut sinne takaisin Ruotsissa vietettyjen vuosien jälkeen. Kävin Millen ja Pontuksen kanssa viettämässä Ahvenanmaalla kesäisen päivän merellä haastattelun merkeissä.

8-vuotias Maarianhaminassa asuva Mille aloitti kalastamisen ahvenanmaalaisittain verrattain myöhään, 10-vuotiaana, mutta on sen jälkeen ollut sitäkin aktiivisempi. Kalastuspäiviä on 18 vuodessa kertynyt varmasti enemmän kuin keskivertokalastajalle koko elinaikanaan.

”Ei täällä ollut hirveästi muuta tekemistä kuin käydä kalassa ja kun siitä innostui, niin se vei miehen mennessään”, Mille muistelee alkuvuosiaan kalastuksen parissa.

Monipuolisesti eri kalalajeja kalastavan Millen ehdoton suosikki on kuitenkin virvelillä tapahtuva saaristohauen kalastus.

”Mikään ei mielestäni voita sitä, kun saa kalastaa haukea kauniin saaristomme kirkkaissa vesissä. Siinä on jotain sellaista, mitä en saa mistään muusta lajista. Ehkä syynä voi olla se, että kun aloitin, oli kohdekalana hauki”, Mille toteaa.

Kanalgratiksen kautta omaan tuotantoon

Mille toimi pitkään Ruotsissa Kanalgratis-kanavan leivissä kuvaajana, jolloin hän pääsi todistamaan taitavimpien kilpakalastajien tunnelmia. Olipahan hän mukana myös Pasi Taposen veneessä eräällä Fly vs Jerkin tuotantokaudella ja muistelee vieläkin lämmöllä Pasin tekemiä kalastuspäivän jälkeisiä herkullisia ruokia.

”Fly vs Jerkin tekemisessä oppi laadukkaan tuotannon merkityksen ja sen, että kaikessa tekemisessä pitää olla mukana täydellä sydämellään. Se kyllä näkyy katsojalle”, Mille kertoo.

Hän kertoo oppineensa Ruotsin vuosina paljon ja samalla vahvistui ajatus oman YouTube-kanavan perustamisesta ja sillä elantonsa tienaamisesta.

”Päätimme viime vuonna yhdessä kaverini Pontus Sjölundin kanssa perustaa oman YouTube-kanavan ja lähteä tuottamaan sinne omanlaistamme sisältöä, jonka uskoimme kiinnostavan kalastajia ympäri maailman. Käytämme puhekielenä englantia, jotta mahdollisimman moni voisi seurata tekemisiämme ilman tekstityksiä”, Mille selvittää.

Millen ja Pontuksen kanavan nimeksi valikoitui Boatside Fishing ja se on nopeasti löytänyt oman paikkansa YouTuben valtavasta tarjonnasta. Kanavan tilaajia on tätä kirjoitettaessa yli 78 000 ja videoilla on satojatuhansia katselukertoja.

High five! Boatsiden tekemisessä on aina hyvä tunnelma.

Mille Petterssonin lempikala on hauki, jota hän kalastaa nykyisin aktiivisesti Ahvenanmaan saaristossa.

Ei vavan puristamista

Mille ja Pontus ovat luonteeltaan iloisia ja ennakkoluulottomia veikkoja eikä heidän Busterissaan vapaa puristeta. Välillä hullutkin ideat toteutetaan eikä tuotannon laadusta tingitä. Haastattelupäivänäkin heillä on kaikki tarvittava videokalusto mukanaan erilaisia tilanteita varten.

”Pyrimme jatkuvasti tekemään parempia videoita keskittymättä vain isojen kalojen pyyntiin. Haluamme tuoda esiin sen aidon tunteen, miksi uhraat niin paljon aikaa ja rahaa kalastukseen. Luonto, ruoka, sosiaalinen kanssakäyminen ja onnistumisen tunne muodostavat kokonaisuuden, jossa kalan koko on sivuseikka”, Mille taustoittaa Boatsiden sisältöä.

”Teemme kovasti töitä yrittääksemme opettaa kaikille videoitamme katsoville, että kalastuksessa on paljon muutakin kuin pelkkä kala. Kokonaisfiilis on tärkeintä”, miehet sanovat yhteen ääneen.

Aistin, että nämä miehet ovat löytäneet kalastuksen syvimmän olemuksen. Heidän Buster M -veneessään ei ole keulasähkömoottorin ja kaikuluotaimen lisäksi mitään muita erityisiä kalastusvarusteita kuten livelaitteita tai matalanveden ankkureita.

”Emme vastusta uusinta kalastuselektroniikkaa, mutta valtava varustearsenaali ei oikein sovi meidän tyyliimme kalastaa. Halusimme myös helposti traileroitavan ja kestävän veneen, joten siksi valintamme oli Buster M”, Mille kertoo.

Kalastus on suuria tunteita

Mille sanoo, että intohimoiset kalastajat kokevat paljon suuria tunteita etenkin silloin kun jahdataan isoa kalaa tai pelissä on paljon.

”Suuret tunteet kuuluvat lajiin ja mikään ei harmita niin paljon kuin hyvä kala, joka irtoaa juuri ennen haavia. Myös vahvat onnistumisen tunteet ovat varmasti kaikille tuttuja”, hän sanoittaa kaikkien kalastajien kokemia tunteita.

Mille kertoo osuvan tarinan suurista tunteista, kun hän oli kuvaamassa CWC:n veneessä Fly vs Jerkin 10. tuotantokaudella. ”Olimme Kemijoella, kun Pierre Monjarret onnistui saamaan 127-senttisen ja 13,9 kg painavan hauen, joka siivitti joukkueen voittoon. Tuntui, että aika pysähtyi ja tunteet purkautuivat ilon kiljahduksina, jotka kuuluivat varmasti Ruotsin puolelle asti”, hän muistelee eeppisiä hetkiä.

Mille Pettersson elää unelmaansa ja se välittyy varmasti kaikille katsojille. Iloisen ja energisen kalamiehen esiintyminen saa suupielet nousemaan ylöspäin.

Seuraa Milleä , Pontusta ja Boatsidea

Millen Instagram @millepettersson

Pontuksen Instagram @pontus_sjolund

Boatside Fishing Instagram @boatside_fishing

YouTube: youtube.com/@Boatside

Mille ei varusteilla koreile vaan antaa tekojen puhua puolestaan. Hänen Buster M -veneestään löytyy perusvarusteet kalastukseen, mutta ei esimerkiksi liveä tai matalanvedenankkuria.

Millen kasvoilla on ollut tuttu virne vuosikausia. Kalastus on hauskaa!

Millen ja Pontuksen (kuvassa) hulluihin ideoihin kuuluu esimerkiksi koittaa saada haukia yli kiloisilla uistimilla heittäen. Homma taltioidaan aina videolle.

Suurisilmäinen lestikala elelee satojen metrien syvyyksissä. Suurista silmistä on sille pimeydessä hyötyä. Kalan arvostus Norjassa on noussut viime vuosina huipulle.

Pääruoka on sormiruokaa

Kalanpäätä arvostetaan monissa kulttuureissa suuresti. Kiinassa kalanpää varataan aina perheen vanhimmalle. Norja toimittaa valtaosan kuivatuista turskanpäistä Nigeriaan jossa niistä valmistettuja pata- ja keittoruokia pidetään arvossa. Arvostus johtuu monipuolisemmista makumaailmasta ja kudosrakenteista.

Lihakset ovat rasvaisempia ja kylkilihoja maukkaampia aerobisesta punaisesta lihaksesta johtuen. Päästä löytyy napakkaa poskilihaa, maukkaita ja rasvaisia evälihaksia ja suussasulavan pehmeitä lihaksia leuoista. Kieli on kookkaammissa kaloissa myös arvostettu osa.

Pään alueelta voi löytyä myös koko kalan parhaat osat. Esimerkiksi paltaan maukkain osa on pehmeä ja rasvainen kiduskannaksen alue, joka jää yleensä täysin hyödyntämättä. Kalan päästä löytyy länsimaiseen ruokakulttuuriin tottuneelle myös uusia syötäviä rakenteita ja makuja esimerkiksi rapsakoiden rustojen ja pehmeiden aivojen muodossa. Ne ovat ravinteikkaita ja terveellisiä osia, joita kannattaa rohkeasti kokeilla.

Kalanpään monet valmistustavat Kalanpään voi valmistaa esimerkiksi savustamalla, keittämällä, paistamalla tai friteeraamalla. Se kypsyy koosta riippuen 10–20 minuutissa. Kalanpää on sormiruokaa ja näppien tahraantumiseen kannattaakin varautua. Kypsä kalanpää puretaan repimällä luurakenne osiin ja luissa kiinni olevat lihat ja rasvat imeskellään niistä irti. Isoimmat lihat löytyvät niskasta, poskista, kidusluista ja rintaevistä. Leuka- ja nieluluiden väleistä löytyy ohuita ja pehmeitä lihaksia. Silmänkin voi syödä, mutta siinä ei varsinaisesti ole lihaa. Suutuntumaa löytyykin sitäkin enemmän sitkeästä kuoresta ja kalkkimaiseksi kuulaksi muuttuvasta linssistä johtuen.

18-kiloisen paltaan päässä ja rintaevissä riittää syötävää 4–5 hengelle. Poskilihat muistuttavat rakenteeltaan kananrintaa. Rintaevien ja kurkun alueen lihat ovat kalan rasvaisin ja herkullisin osa. Sama pätee kotimaiseen kuhaan ja ahveneen.

Kalanpään voi myös kypsentää höyryttämällä isossa kattilassa mausteiden (laakerinlehti, pippurit ja suola) kera. Vettä tarvitaan 2–4 dl.

Kypsän lestikalan suuren silmän sisältä paljastuu kookas marmorikuulaa kookkaampi linssi.

Kypsä kalanpää hajoaa helposti osiin. Lihat voi riipiä irti luista sormin tai haarukalla jos ei halua yksinkertaisesti imeskellä niitä puhtaiksi.

Kookkaan ruijanpaltaan pää ei mahdu normikokoiselle ø23 cm pannulle. Evineen se mahtuu nippanappa retkisavustimeen.

Päätä kannattaa lämmittää/̈esikypsentää 20 minuuttia ennen savustusta.

Kaikkien kalalajien pä it ä voi syödä

Pienempien päiden putsaaminen on vaivalloista ja siksi kannattaakin valita pääruoka kookkaammista yksilöistä. Joidenkin lajien päät ovat luisempia ja toisilla niistä löytyy enemmän rustoa. Kaikki maistuvat silti hyviltä. Kalanpään esivalmistelu on helppoa. Päästä poistetaan kidukset vahvoilla kalasaksilla tai puukolla.

Pää huuhdotaan puhtaaksi limasta ja verestä. Päätä suolataan vähintään pari tuntia. Sen jälkeen sen voi valmistaa haluamallaan tavalla. Höyrytys/ keitinveden voi maustaa pippurilla ja tillinvarsilla tai muutamalla laakerinlehdillä. Kypsän kalanpään kanssa voi tarjota samat lisäkkeet kuin muidenkin kalaruokien kanssa. Sen voi syödä myös rapuaterian tavoin paahtoleivän ja majoneesin kera.

Vihdoinkin vapaa!

Viime vuoden lokakuussa Etelä-Karjalan Rautjärvellä tapahtui historiallinen muutos, kun kolmaskin Hiitolanjoen voimalaitospato purettiin. Vesi virtaa ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen vapaina koskina, avaten Laatokasta palaaville lohille ja taimenille ikiaikaisen nousuväylän yläjuoksulle.

Kerroimme Suomen puolelta rajan yli laskevan Hiitolaneli Kokkolanjoen tilanteesta viimeksi numerossa 3/2022. Tuolloin joen alin pato Kangaskoskessa oli jo purettu ja palautettu koskeksi.

Koski- ja virkistysalueet omistava Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö on jatkanut Hiitolanjoen kunnostusprojektiaan suunnitelmien mukaisesti ylävirtaan edeten. Vuonna 2022 purettiin Lahnasenkosken pato ja Ritakosken padon purku oli vuorossa 2023.

Urakka on ollut uraauurtava. Hankkeen rahoituspohja on myös ollut ilahduttava laaja, sillä valtion ja kunnan lisäksi rahoittajina oli useita säätiöitä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä.

Vaativia kohteita Hiitolanjoella on palautettu kolme koskea, joissa on yhteensä 18 metriä putouskorkeutta. Lopputulos vaikuttaa erittäin onnistuneelta. Samalla on toteutettu myös laaja virkistyskäyttöä palveleva reitistö taukopaikkoineen.

Järvilohikannan elvyttäminen on ollut hankkeen keskeisenä tavoitteena, mutta koskialueiden ennallistamisessa on pitänyt huomioida runsaasti muitakin reunaehtoja.

Esimerkiksi Ritakoskella joen ylittävät niin Karjalantie kuin Karjalan ratakin. Rakenteet on pitänyt mitoittaa niin, ettei vedenpinta laske liikaa tai myöskään nouse tulvatilanteissa.

Tilanne Ritakoskella vuonna 2024. Pato on purettu ja vesi virtaa jälleen.

Hiitolanjoen Ritakoski vuonna 2019. Pato on vielä paikoillaan.

Hiitolanjoki, Ritakoski 2024. Karjalan rata kulkee etualalla olevan sillan kautta.

Vision tukee Kalastus-lehden

”patologien” työtä monipuolisemman virtavesiympäristön puolesta.

Rajoitteita asettivat myös pitkän teollisuushistorian perintönä joen pohjan sedimenteissä olevat haitta-aineet, joiden vuoksi Lahnasenkosken ja Ritakosken välinen suvanto piti säilyttää pitkälti entisellään.

Ainoa merkittävämpi vastoinkäyminen koettiin tänä keväänä, kun poikkeuksellisen runsas kevättulva aiheutti Lahnasenkosken alaosalla kiviverhoilun sortumisen. Alue on kuitenkin jo korjattu.

Lisää lisääntymismahdollisuuksia Padonpurkujen vanavedessä on toteutettu tänä vuonna myös täydennyskunnostuksia yläjuoksun koskilla. Kunnostukset toteutti Kaakkois-Suomen ELY-keskus alueellisen kalatalousviranomaisen, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rahoituksella.

Kunnostuksen kohteena ovat olleet Silamusjoen yhtymäkohdan molemmin puolin sijaitsevat Rapukoski ja Uudensillankoski. Erityistä huomiota on kiinnitetty lohen lisääntymismahdollisuuksien parantamiseen.

Elokuussa tehtyjen sähkökoekalastusten perusteella yläjuoksulle ei todennäköisesti vielä viime syksynä ehtinyt nousemaan lohia, sillä alueelta löytyi vain taimenen poikasia. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vesistöpäällikkö Matti Vaittinen kertoo, että tilanne on muuttumassa, sillä yläjuoksun koskilla on jo nähty tämän kesän aikana kookkaita lohia.

Tie latvavesille aukeamassa

Seuraavaksi katseet kääntyvät Silamusjoen-Torsanjoen reitille, joka on merkittävin Suomen puolen latvahaaroista. Jokireitin koskista valtaosa on jo kunnostettu ja niillä tulee olemaan huomattava merkitys ainakin taimenen lisääntymisalueena.

Reitti saa alkunsa erinomaisessa ekologisessa tilassa oleva Torsa-järvestä. Reitin yläjuoksulla Torsanjoessa oleva Kurunkosken pato estää vielä toistaiseksi nousun järveen ja siihen laskeviin vesiin.

"Erityistä huomiota on kiinnitetty lohen lisääntymismahdollisuuksien parantamiseen."

Tilanne on muuttumassa, sillä WWF on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta. Kolmivuotisessa hankkeessa on määrä hakea Kurunkosken kunnostustoimille lupaa vuoden 2024 aikana ja toteuttaa padon purku ja kosken ennallistaminen luvan saannin jälkeen, vuosina 2025–2026.

Laajamittaista seurantaa

Toukokuussa Hiitolanjoella on käynnistynyt kauan odotettu nousukalaseuranta. Saimaan vesiensuojeluyhdistys seuraa rajavyöhykkeen tuntumassa sijaitsevalla kaikuluotaimella jokeen nousevien lohien ja taimenten määrää.

Vesistöön on rakentumassa kalastoseurantojen ohella suomalaisittain poikkeuksellisen laaja monitieteinen ennallistamisen vaikutuksia seuraavien tutkimusten verkosto, jossa ovat mukana myös Luonnonvarakeskus, Itä-Suomen yliopisto ja Aalto-yliopisto.

Hiitolanjoen lohia 2024. Kuva Matti Vaittinen.

Hiitolanjoen taimen 2024. Kuva Matti Vaittinen.

Lowrance EagleEye on saatavilla ainoastaan 9-tuuman koossa, joka on livekäytössä järkevä. Kuvassa alaspäin livenäkymää. Esittely

Lowrance EagleEye tuo liveluotauksen uuteen hintaluokkaan tyylillä

Lowrance EagleEye on markkinoiden helppokäyttöisin ja samalla edullisin tehokkaat liveominaisuudet tarjoava livekaikuluotain. Laitteeseen on paketoitu hengästyttävä määrä ominaisuuksia noin 1500 euron hintaan.

Eagle Eyen ytimen muodostavat yhdessä anturissa olevat eteen ja alaspäin suunnattava liveluotain, CHIRP-luotain ja DownScan Imaging, jossa on kätevä FishReveal-toiminto, jolla “epäilyttävistä” kalakaarista saa nopeasti varmuuden.

Näyttö on 1000 nitin kirkkauden tarjoava IPS (in-panel-switching)-näyttö, jossa on laaja 170 asteen katselukulma ja sitä voi tarkastella myös polarisoiduilla laseilla. Näytön resoluutio on 1024x600 eli kuvasuhde on 16:9. EagleEyessä ei ole kosketusnäyttöä.

Mitä korkeampi nit-luku, sitä kirkkaamman kuvan näyttö tuottaa ja sitä selkeämmin kuva näkyy kirkkaasti valaistussa ympäristössä kuten vesillä auringonpaisteessa.

Kirkas näyttö parantaa olennaisesti käyttömukavuutta, sillä etenkin livekalastuksessa kohteen seuraaminen onnistuu kirkkaalta näytöltä huomattavasti helpommin. Kirkas näyttö on myös turvallisuustekijä, jonka avulla merikortista pystytään havainnoimaan pienetkin yksityiskohdat.

Kirkas 1000 NIT IPS-näyttö mahdollistaa katselun auringonvalossa ja lähes kaikista kulmista.

FishReveal-toiminto tehostaa kalojen erottelua.

Kätevä

Muiden ominaisuuksien lisäksi Eagle Eyellä voi tehdä omia, tarkkoja reaaliaikaisia karttoja Genesis Live-toiminnolla. Tarkempien kartto jen avulla omaa kalastusta on helpompi koh distaa eri alueille.

Loistava all around -laite

Lowrance EagleEye on kooltaan 9 tuumaa eli ruutuun mahtuu riittävästi tietoa kerralla, se mahtuu kaikkiin veneisiin eikä virrankulutus ole kuin 0,65 A, joten laitetta voi käyttää huolettomasti pienelläkin akulla esimerkiksi talvella pilkkikäytössä.

Käyttäjän kannalta on hienoa, että EagleEye tarjoaa saman liveluotaintarkkuuden kuin Lowrance ActiveTarget 2, mutta kohdennetummat alaspäin- ja eteenpäinnäkymät. Livenäkymän tila voidaan vaihtaa ilman että anturia tarvitsee erikseen kääntää alas tai eteenpäin.

Kuten Eaglessakin, myös EagleEyen kaikuluotain säätyy automaattisesti heti käytön alussa, eikä oikeiden asetusten säätämiseen tarvitse käyttää aikaa. Toki asetuksia voi säätää tilanteen niin vaatiessa.

Kannattaa huomioida, että EagleEyeen sopii ainoastaan myyntipaketin mukana toimitettava 2D/liveanturi eli tässä laitteessa ei voi käyttää viistoanturia vaikka sen erikseen hankkisi.

Liitännät ovat tuttuja Eaglesta. Niissä on kierrelukitus, joka takaa sen, että johto pysyy paikoillaan kaikissa kalastustilanteissa. Laitteessa on yksi SD-korttipaikka.

Sujuvaa liven käyttöä

Vielä livetekniikan alkuvuosina anturit vaativat huomattavan paljon tehoa päätelaitteelta ja siksi ominaisuus oli tarjolla vain huippumalleissa. Tekniikka on kehittynyt ja laadukkaan livekuvan saadakseen ei enää tarvitse välttämättä sijoittaa tuhansia euroja laitteistoon.

Lowrance EagleEye on tästä loistava esimerkki: se tarjoaa olennaiset ominaisuudet livekalastukseen suurimmalle osalle käyttäjistä ja samalla pienimmän kynnyksen hauskan ja opettavaisen livekalastuksen aloittamiseen. Vain virta- ja anturijohto kiinni ja voit ruveta etsimään kaloja.

Lowrance EagleEye

» Näytön koko 9” IPS

» Näytön tarkkuus 1024 x 600

» Näytön kirkkaus 1000 nits

» Katselukulmat 85° ylös/alas, 85° oikealle/vasemmalle

» CHIRP, Broadband, DownScan, SideScan-kaiut

» Maksimisyvyys Live 91 m, 200 kHz taajuudella 152 m, DownScan taajuudella 91 m, SideScan 183 m sivuilta sivulle

» Tallennustila: 3000 reittipistettä, 100 reittiä & 100 jälkeä

» 1 x microSD korttipaikka max 32 GB

» Karttavaihtoehtoina C-MAP, C-MAP Genesis tai Navionics

» Virrankulutus 0,65A

» Käyttöjännite 12 VDC (10.8-17 VDC)

» Sulakekoko 5A

» Käyttölämpötila-alue -15°C to +55°C

» Säilytyslämpötila-alue -20°C to +60°C

» Vedenpitävyysluokka IPX7, kortinlukijan kansi suljettuna

» Mitat L 270,7 K 162,5 S 90 mm

» Paino 900 g

» Hinta 1499 euroa

» Lis ätietoa lowrance.fi

Omien karttojen teko Genesis Livellä.

Alaspäin livenäkymässä hieman pohjasta ylöspäin näkyy selkeästi hauki.

9 tuumaan saa jopa neljä tietolähdettä näkyviin. Kolme on ehkä kumminkin käyttökelpoisin.

Ruthless Boats 480 SC

tarjoaa heittokalastajalle mietittyjä ominaisuuksia

Espoolainen Ruthless Fishing esitteli viime Venemessuilla yhteistyössä pyhtääläisen venevalmistaja Silacraftin kanssa toteutetun 480 SC -kalastusveneen. Vene sai messuilla innokkaan vastaanoton ja samalla minulle tuli lukijatoiveina ottaa vene koeajoon. Elokuun lopulla pääsimme viimein tositoimiin.

Silacraft on pieni venevalmistaja, joka on ollut tunnettu lähinnä paikallistasolla omista Sila-veneistään. Vuodesta 2021 Silacraftin yrittäjinä toimineet Onni Asikainen ja Antti Partanen ovat lähteneet siitä ajatuksesta, että toteutetaan vaativille kohderyhmille heidän käyttöönsä optimoituja veneitä, eikä lähdetä tekemään ”yleisdaycruisereita” kaikelle kansalle.

Ajatus on selkeästi ollut oikea ja Silacraftin veneiden rekisteröintimäärät nousivat viime vuonna kymmenestä 24:ään. Otaksun, että nyt uuden 480 SC:n myötä tilastot komistuvat entisestään.

Heittokalastuksen ehdoilla suunniteltu Ruthless Fishingin ja Silacraftin yhteistyönä syntynyt 480 SC on 4,8 metriä pitkä lujitemuovinen sivupulpettivene, joka perustuu Silacraftin 480-2-mallin runkoon. SC-mallin layoutin on suunnitellut Ruthless Fishingin Joonas Väntti.

Veneen kokomusta olemus on näyttävä ja musta väri sopii runkomalliin kuin nakutettu. Kokonaisuus on laadukkaan oloinen. Perusvarustelusta poiketen Joonas on varustellut esittelyvenettä lisävarusteina saatavalla synteettisellä LineDeck-matotuksella ja hydrauliohjauksella, jotka tuovat lisää käyttömukavuutta.

Veneen keulassa on laaja heittotaso, josta löytyy kaksi säilytyslaatikkoa sekä 80 litran kiertovesisumppu. Aivan keulapiikissä on hyvä tila keulasähkömoottorille ja piikin alla tilaa köysille tai muille tavaroille. Vasemman laidan

Ruthless Boats 480 SC tuo persoonallisen säväyksen kotimaiseen kalastusvenetarjontaan. Kuva Janne Koivisto.

Takakannen alla on säilytystilaa sekä teknistä tilaa.

Vene-esittely

Venettä pystyi käskemään iloisesti tiukkoihin kurveihin vielä 30 solmun vauhdissakin.

Tasainen takaosa tarjoaa hyvät tilat heittokalastukseen. Putkimallisen vapatelineen saa kätevästi kylkeen kiinni ilman, että se vie tilaa.

Keulakannen etuosassa on kaksi säilytyslaatikkoa, 80 l kiertovesisumppu on kuvan yläreunassa näkyvän kannen alla.

Keulapiikin alla on tilaa köysille. Kaikki sähköjohtojen vaatimat putkitukset on tehty valmiiksi tehtaalla asennusta helpottamaan.

sivulokeroon mahtuu neljä kahdeksan jalan kela-vapasettiä. Sähkövetoja varten veneessä on valmiit putket.

Vene on tyyppimerkinnältään SC, side console eli sivukonsoli. Konsoli on rakenteeltaan kompakti, mutta siihen pystyy mahduttamaan jopa kolme isoa 10–12 tuuman näyttöä. Tuulilasi on pieni, mutta riittävä.

Ergonomialtaan konsoli on hyvällä tasolla pienellä varauk-

sella, sillä olen itse 185-senttinen ja mielestäni jalkatilaa voisi olla vähän enemmän, jotta jalat saisi ajaessa kunnolla suoristettua. Perässä on myös laaja heittotaso, jonka alla on hyvin tilaa akuille sekä kätevä irrotettavalla laatikolla toteutettu säilytystila. Veneen pinta-ala on tehokkaasti käytetty hyväksi ja avaraa tilaa on varmasti neljälle heittokalastajalle.

Runkopito on hyvä. Kuva Janne Koivisto.

"Pienemmällä moottorilla saavutettava minimaallinen polttoainesäästö häviää heti, mikäli kyydissä on enemmän väkeä tai keli on tavallista kovempi."

Ei kannata tinkiä moottorin tehosta Koeajovene oli varustettu 50-hevosvoimaisella Tohatsulla, joka on suurin moottori, minkä veneeseen voi asentaa. Moottori tarjoaa suorituskykyä juuri sopivassa suhteessa. En ole ajanut tätä venettä pienemmällä moottorilla, mutta en koeajon perusteella edes sellaista ottaisi. Miksi?

Siksi, että 50 hv moottorilla 480 SC kulkee kevyesti pienellä, vajaan puolen litran kulutuksella merimailia kohti 21–22 solmun matkavauhtia ja nousee liukuun helposti esimerkiksi kolmella kalastajalla. Sain huiput asettumaan yksin ajettaessa noin 30 solmuun.

Pienemmällä moottorilla saavutettava minimaallinen polttoainesäästö häviää heti, mikäli kyydissä on enemmän väkeä tai keli on tavallista kovempi. Isompaa moottoria ei myöskään tarvitse ajaa niin suurilla kierroksilla kuin pienempää, joten moottorin käyttöikäkin on isommalla pidempi. Ja kun hankintahinnassa ei ole paljonkaan eroa, niin valintani kohdistuisi 50 hv moottoriin.

Miellytt ävää käsittelyä Koska aallokko ei koeajopäivänä ollut vesilasia korkeampaa, ajoin venettä äärirajoilla, jotta saisin rungon ominaisuudet kaivettua esiin. Lisävarusteena oleva hydrauliohjaus teki ajamisesta tarkkaa ja pystyin

Tästä kuvasta nähdään hyvin veneen layout. Selkeä avonainen tila yhdistyy toimiviin säilytystiloihin. Kuva Janne Koivisto.

Vapalaatikkoon mahtuu 4 kpl 8-jalkaisia settejä. Kannessa on kätevä mitta LineDeck-matotukseen stanssattuna.

tekemään täydestä vauhdista todella tiukkoja käännöksiä ilman että rungon pito katoaisi.

Veneessä ei ollut trimmilevyjä, mutta sain pidettyä sen tiukasti pidossa trimmaamalla moottorin täysin ala-asentoon ennen käännöstä ja nostamalla sitä hiukan ennen suoristamista, jotta potkurilla olisi hieman vähemmän vettä syrjäytettävänä. Tässä tuli olla tarkkana, ettei potkuri alkaisi ventiloimaan.

480 SC pysyi uskomattoman hyvin ”raiteilla” ja tunnelma oli koko ajan hallittua. Keula on yksin ajettaessa aika kevyt suhteessa perään, joten keulasähkömoottorin lisäksi sinne voi hyvin lastata tarvikkeita tai akun.

Vene asettuu vakaudeltaan tiukalla v-pohjalla varustettujen ja niin sanottujen ”bassiveneiden” välimaastoon. Mielestäni Si-

Ruthless Boats 480 SC

» Pituus 480 cm

» Leveys 190 cm

» Paino ilman moottoria noin 290 kg

» Moottoriteho: 30–50 hv

» CE-luokka: C / 4 hlöä

» Valmistusmateriaali: lasikuitu

» Runkolaminaatin minimivahvuus 7 mm

» Peräpeilin materiaali vettymätöntä 40 mm täyskomposiittia

» Valmistaja Silacraft, Pyhtää

Vakiovarusteet: kylkiteippaus, sivupulpetti tuulilasilla, karhennetut heittotasot keulassa ja perässä, 80 l kiertovesisumppu, pyörivä erillisistuin, 2 x usb-pistoke, automaattinen pilssipumppu, kiinteä polttoainesäiliö 34 l (2025 malleista alkaen) & taitettavat RST-knaapit.

Lis ävarusteet: hydrauliohjaus, kölisuoja, sivukaiteet 100 cm, LineDeck-mattosarja, kuljetuspeite, led-valaistus sisälaitoihin, kaapelointi ja virtapistoke keulasähkömoottorille, muu kuin musta väri (ennakkotilauksesta).

Hinta: ilman moottoria 13 990 euroa, pakettina Tohatsu 50 hv kanssa 19 990 euroa.

Lisätietoa ruthlessfishing.fi & silacraft.fi

lacraft on onnistunut löytämään vakaudessa juuri oikeanlaisen tasapainon ajo-ominaisuuksista tinkimättä.

Kulkee jarruttomalla trailerilla

Venepaketti pysyy millä tahansa suosituksen mukaisella moottorilla ja runsaalla kalastusvarustuksella sen verran kevyenä, että kuljettaminen sujuu jarruttomalla trailerilla. Tätä ominaisuutta kalastajat kiittävät.

Persoonallinen ja laadukas kokonaisuus

Silacraftin lasikuitutyö on siistiä ja ainevahvuudet ovat kohdallaan. Musta väri tuo persoonallisuutta eikä osien sovitusta voi moittia ja kokonaisuus sopii todella hyvin aktiiviselle heittokalastajalle.

Tässä kokoluokassa kilpailu on kovaa, mutta Ruthless Boats 480 SC erottuu joukosta edukseen maltillisen hinnoittelun ja mietittyjen ominaisuuksiensa ansiosta.

Kompaktiin konttoriin on saatu mahdutettua kolme isoa näyttöä. Kun venettä ajaa istualtaan, säilyy näkymä vapaasta tilasta Humminbirdin yläpuolelta.

Taitettavat knaapit ovat rosteria.

Vuodet ovat kuluneet, mutta vaalimme edelleen vuonna 1964 syntynyttä visiotamme: Me olemme täällä, jotta sinä voit tehdä työsi hyvin, harrastaa lajia, jota rakastat ja nauttia siitä, että varusteesi toimivat, olivatpa olosuhteet miten haastavat tahansa.

Lisää tehoa ja ominaisuuksia

Mercury Avator 35e

Olemme seuranneet veneilyn sähköistymistä viimeisen parin vuoden ajan tutustumalla Mercuryn Avator-malliston kehitykseen. Vauhti on ollut hurja ja tehoja tulee koko ajan lisää. Avator 35e edustaa tämänhetkisen malliston keskikokoluokkaa noin 9,9 hv polttomoottoria vastaavalla tehollaan. Kävin tutustumassa uutuuteen elokuisella Lohjanjärvellä.

35e:ssä on sama muotoilu, yksinkertaiset työkaluttomat akkuliitännät ja helppo liikuteltavuus kuten 7.5e:ssä. 35e tarjoaa myös mahdollisuuden laajentaa kantamaa huomattavasti yhdistämällä jopa neljä 2300 Wh akkua.

Koeajoveneenä Sä rki 411 R

Esittelymoottori oli asennettu lujitemuoviseen Särki 411 R -veneeseen, jonka paino on 120 kiloa ja kantavuus 300 kiloa. Veneen suositusmoottori on 9,9 hv, joten 35e istuu siihen tehonsa puolesta kuin nakutettu

Toisin kuin 7.5e:n vaihdettava sisäinen akku, vaatii 35e ulkoisia 2300 Wh:n litiumioniakkuja. Yhteistyössä Navico Groupin Mastervoltin kanssa kehitetyissä IP67-luokitelluissa (pölytiiviissä/vedenpitävissä) akuissa on työkaluton, twist-lock-virtaliitäntä. Akun tilapainike näyttää nykyisen lataustilan neljällä LED-merkkivalolla.

Takapenkin alla on Mercury PowerCenter, jonka kautta virta syötetään akuista moottorille. Laturi on erillinen, mutta asetettu kuvausta varten PowerCenterin päälle.

Liukukynnys saavutettu.

Mercury Avator 35e vastaa teholtaan noin 9,9 hv polttomoottoria.

Vaikka pienempi 20e voi toimia yhdellä akulla, vaatii 35e kaksi, jotka on yhdistetty Mercuryn Power Centerin kautta täyden tehon saavuttamiseksi. Power Center pystyy käsittelemään jopa neljää yksittäistä akkua, jotka on kytketty rinnakkain maksimaalisen kantaman saavuttamiseksi. Akut voidaan pinota päällekkäin tai jakaa vierekkäin veneen tasapainottamiseksi.

Koeajoveneessä Power Center oli asennettu takapenkin alle ja kaksi akkua päällekkäin keskipenkin alle. Kokonaisuus oli erittäin tasapainoinen yksinkin ajettaessa, kun keskellä oli reilut 40 kiloa painoa. Kuten aiemmin kokeillussa 20e:ssä oli 35e varustettu myös kaukohallintalaitteella ja Avatorin omalla näytöllä, josta näkee reaaliaikaisen akun varaustilan ja jäljellä olevan käyttöajan kulloinkin käytössä olevalla teholla. 35e toimii niin ikään 48 voltin nimellisjännitteellä.

Voimaa, jonka tuntee

Kuten odotin, Avator 35e:n vääntömomentti oli vaikuttava. Avatoreissa käytetään transverse flux -toimintaperiaatteeseen perustuvia sähkömoottoreita, joilla saadaan aikaan huomattavasti enemmän vääntömomenttia alhaisilla kierroksilla.

Särki 411 R liikahti yksin ajettaessa vauhtiin todella ripeästi ja veneen muutenkin matala liukukynnys saavutettiin noin 8 solmun vauhdissa, joka oli maksiminopeus minkä onnistuin paketilla saavuttamaan.

Toki täydellä teholla ajelu syö akkuvirtaa, mutta tupla-akkujen ansiosta sitä olisi riittänyt lähes tunniksi ”hana tiskissä” ja uistelunopeudella jopa pariksi kalastuspäiväksi. Näillä kantamilla sähköveneily on mielekästä ja moottorin vääntö vakuuttaa.

Särki on malliltaan varsin pyöreä ja vaatii naksun verran enemmän tehoa kuin täysin lattapohjaiset jon boat -malliset kalastusveneet. Uskoisin, että olemattomalla liukukynnyksellä ja kantavalla rakenteella olevalla pikkuveneellä voitaisiin päästä jo reilusti yli 10 solmun vauhtiin, joka on pienvesistöissä jo kova vauhti.

Hienostunut kokonaisuus

Avator 35e:n vahva vääntö ja tupla-akkujen pitkä kesto vakuuttivat. Tässä on täysin pienen polttomoottorin korvaava paketti ilman bensalla läträilyä ja suodattimien vaihtoa. Sattuipa vielä niinkin, että ajoin uppotukkiin täydellä vauhdilla eikä Avator ollut siitä moksiskaan. Tämä on nykyaikaa!

Lisätietoa Mercury Avatoreista mercurymarine.com

Akut oli kasattu päällekkäin veneen keskelle optimaalisen painonjakauman saavuttamiseksi.

35e on varustettu Mercuryn infonäytöllä,

josta näkee moottorin

akuston olennaiset tiedot.

Kaukohallintalaitteella varustettu Avator 35e ei eroa perinteisestä perämoottorin hallinnasta mitenkään.

Uutta & kokeiltua

Kelluva venetelakka tarjoaa huolettomampaa vesillä säilytystä

Monet veneitänsä avovesikauden vedessä säilyttävät jakavat samaa huolta veneen pohjan eliökasvuston kerääntymisestä, itsetyhjentyvyyden pettämisestä, automaattipilssien epäkuntoon menemisestä tai akuston virran loppumista. Varsinkin ääriolosuhteissa olisi mieltä rauhoittavaa pystyä luottamaan veneen kelluvan turvallisesti vaikkei itse paikan päälle pääsisikään. Kelluva venetelakka on huoltovapaa, vastuullinen ja sääolosuhteita kestävä ratkaisu, jonka kiinnittäminen sopii useampaan rantatyyppiin tai laituriin.

Kelluva venetelakka on kierrätettävästä, uv-suojatusta HPDE-muovista valmis-

tettu legopalikkamainen elementtiyhdistelmä. Elementtejä on useita eri mallisia ja kokoisia käyttötarpeen mukaan, jotka ovat yksinkertaisia liittää toisiinsa omilla mukana toimitettavilla kiinnitystarvikkeilla. Näiden elementtien pohjalta voidaan rakentaa erilaisia vedessä kelluvia rakennelmia.

Räät ä lö idää n veneen mukaan Venetelakan koko ja erityyppisten elementtien tarve määräytyy aina venekohtaisesti. Muuttujia ovat esimerkiksi veneen painon ja pohjan mallin luomat tarpeet telakan pituudelle, leveydelle ja esimerkiksi kölirullaelementtien määrälle.

aina veneen koon ja pohjan muodon mukaan.

Perussääntönä on yleisesti, että pituutta telakalla on hieman venettä vähemmän ja kelluttavuutta sen verran, että veneen perä on juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella. Jos vene kelluu telakan kanssa liian korkealla, se voi hankaloittaa veneen peruuttamista telakalta pois huonon potkuripidon takia.

Itselläni telakka löysi paikkansa rannan tuntumasta laiturin vierestä, mutta telakan voi kiinnittää esimerkiksi myös laituriaisojen väliin tai laituriin. Kiinnitettäessä kannattaa kiinnittää huomiota telakan kiinnittämiseen siten, että se olisi mahdollisimman liikkumaton veneen päälle- ja pois ajamisen helpottamiseksi. Maahantuojan mukaan materiaali on hyvin iskunkestävää ja murtolujaa. Telakka pystyy talvehtimaan vedessä, olettaen että jäät eivät paikalla juurikaan liiku.

Käyttökokemuksia

Ensimmäisten kokemuksien jälkeen voin todeta, että veneen ajaminen telakalle ja pois käy varsin kätevästi. Käytännössä telakkaa lähestytään pienellä nopeudella ja ohjataan keula telakan

Kelluva venetelakka sopii lähes kaikille veneille, sillä se kootaan moduleista.

Vene ajetaan telakan kölirullien päälle, jokainen telakka räätälöidään

keskiosan tarkoitetulle kölielementille.

Vetoa pidetään päällä tyhjäkäynnillä ja ohjataan vene suoraksi telakkaan nähden, jonka jälkeen koneesta tehoa nostamalla ajetaan vene telakan päälle. Omalla veneellä päälle nousuun tarvittavat moottorin kierroslukemat ovat hetkellisesti noin 3000–3500 rpm. Poistuminen on yksinkertaisempaa ja irrottautumisessa käytettävät hetkelliset kierroslukemat ovat jokseenkin samat, kuin päälle ajaessakin.

Alussa päälle ajaminen tuntuu jännittävältä, sillä telakka häviää näkyvistä veneen keulan alkaessa nousta telakan päälle. Tähän tottui hyvin nopeasti ja telakan köliosat keskittävät veneen hyvin kohdalleen.

Investointi

Telakan kokonaiskustannukseen vaikuttaa tarvittavien erilaisten elementtien määrät. Oman hieman alle 5 m ja noin 700 kg veneen telakaksi päädyttiin maahantuojan konsultoinnilla rakentamaan 5 x 2 m telakka muutamalla kölirullaelementillä, joka toimitettiin valmiiksi koottuna sijoituspaikkani lähistöllä olevaan satamaan. Suositushintaa hankkimalleni telakalle valmiiksi koottuna ja kuljetettuna kertyi noin 2400 euroa.

Maahantuojan kotisivuilta löytyy lisää tietoa yksittäisten elementtien kustannuksista ja kuljetusmahdollisuuksista. Telakkaa suunniteltaessa kannattaa käyttää maahantuojaa apuna oikeiden elementtien valinnassa ja kelluttamistarpeen laskemisessa, sillä heillä on jo valmiiksi rakennettujen telakoiden pohjalta runsaasti tietoa ja monien erityyppisten veneiden hyväksi koetuista ratkaisumalleista.

Lisätietoa www.kelluva.fi

Kölirullaelementtejä.

KUN MERCURY-PERÄMOOTTORISI TARVITSEE HUOLTOA, TAITAVAT TEKNIKKOMME HOITAVAT TYÖN .

Teksti ja kuvat JAAKKO HAKALA

LÖYDÄ EDUSTAJA

Kun Kallan tuli markkinoille, epäilin sen tehoja jo oudon ulkomuodon perusteella. Kuvan uistin on käynyt jo pari kertaa koukun vaihdossa ja aloittaa tänä syksynä kolmannen kautensa.

Sano Kallan kun haluat meritaimenen

Rapala Kallan tuli 2020-luvun alkupuolella markkinoille ja ei heti ensinäkemältä oikein säväyttänyt. Hieman oudon näköinen lusikka viistetyillä kyljillä ja suipolla kärjellä ei pärjää meritaimenuistinten kauneuskilpailuissa. Ensi kokeiluiden jälkeen mieli muuttui, sillä Kallan todella toimi ja sillä sai-

vat kalaa ensikertalaisetkin. Valmistaja kertoo, että 11-senttisessä ja 26-grammaisessa Kallanissa yhdistyvät vaapun ja lusikan parhaat puolet ja se lentää myös todella hyvin vastatuuleen. Mielestäni uistin leijaa hieman vastatuulessa, jos sitä vertaa täysin puikkomallisiin uistimiin. Yleisesti ottaen Kallanin

heitto-ominaisuudet ovat kuitenkin hyvällä tasolla myös hankalaan sivutuuleen heitettäessä.

Tehoja pinnan alla Kallan on parhaimmillaan nopearytmisessä venekalastuksessa, jossa paikkaa vaihdetaan paljon ja kalastussyvyydet

vaihtelevat. En suosita Kallania kaikkein matalimpiin paikkoihin, mutta jos vettä on 70 cm tai yli, sillä voi kalastaa mainiosti epäsäännöllisellä rytmillä.

Uistin kestää hyvin nopeaakin kelausta, mutta suositan kalastamaan Kallanilla rauhallisella tahdilla ja pitkillä pysäytyksillä, mikäli vettä on tarpeeksi. Uistimen tehot tulevat upotuksessa parhaiten esiin, sillä rungon muotoilu on tehty siten, että se värisee erityisen paljon upotessaan. Itse kalastelen pääosin Suomenlahdella ja minulla ylivoimaisesti toimivin väri on ollut Suomenlahti eli keltavalkoinen, viralliselta koodiltaan SFC. Myös kolmipiikki(STB, silakka- (HRL) sekä tuulenkalaväreillä (SDLL) on tullut onnistumisia.

Paras päivä oli syksyllä 2023, kun lähdin yksin nopealle iltaiskulle Helsingin ja Espoon rajamaille ja onnistuin saamaan kahdessa tunnissa 4 kalaa (68, 63, 52 cm luomu ja 48 cm am luomu) ylös ja karkuuttamaan noin 60-senttisen eväleikatun aivan pimeässä. Kaikki kalat iskivät Suomenlahti-Kallaniin.

Sesongilla ei ole ollut niin väliä eri värien suhteen, aivan luomuvärit kannattaa tosin kevätsameassa vedessä jättää odottamaan veden kirkastumista.

Huomioitavaa

Muovirunkoisena uistimena Kallan ei kestä kovin montaa kiviosumaa, joten suositan olemaan heitoissa tarkkana. Maali- ja lakkapinta tuntuisi kestävän hyvin käyttöä ja rasiassa pitämistä. Vakiokoukku on omaan makuuni hieman liian paksulankainen.

Hinta 18,99 euroa, lisätietoa rapala.fi

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG

"Paras päivä oli syksyllä 2023, kun lähdin yksin nopealle iltaiskulle Helsingin ja Espoon rajamaille ja onnistuin saamaan kahdessa tunnissa 4 kalaa"

Kirjoittajan tilipäivä 17.10.2023. Yksin isku viimeisille valoille ja 4 kalaa ylös Suomenlahti-Kallanilla. Kuvassa suurimmat 63 ja 68 cm istarit.

Kallanin tuorein värikartta.

Okuma ITX CB koossa

2500 on malliston monikäyttöisin koko.

Japanin sisämarkkinoille tehty malli on persoonallinen valinta.

Takaliikkeen vapautuskytkin sijaitsee kelan alaosassa.

Näyttävät yksityiskohdat tuovat ITX CB -sarjan keloihin luonnetta. Torx-ruuveista plussaa.

JDM-logo paketissa kertoo, että kela on Japanin sisämarkkinoille alunperin suunniteltu.

ITX CB -kelojen puolassa on uritukset siimaa varten, mutta mielestäni valmis kumireunus olisi kaikkein pitävin nykyisille liukkaille kuitusiimoille.

Okuma ITX CB Japanin sisäisten markkinoiden

makupala

Aina välillä eri valmistajat tuovat muille markkinoille esimerkiksi yksinomaan Japanin, USA:n tai Australian markkinoille suunnattuja tuotteita. Japanilaiset kalastajat ovat tunnettuja vaatimustasostaan ja tämä oli varmasti syynä, miksi Okuma toi Japanin kotimarkkinoiden kelat myös meidän markkinoillemme.

Pakkauksessa oleva tunnus JDM, Japan Domestic Market, kertoo, että tuote on tarkoitettu Japanin kotimarkkinoille. Tämän kelan suunnittelussa olennainen osa on kevyt ja jäykkä Okuman C-40X-hiilikuitumateriaalista tehty roottori ja TCA (Torsion Control Armor) -rakenne, jotka yhdessä antavat ITX CB:lle vahvan ja vääntöjäykän rungon.

Mist ä on kyse?

Japanin kotimarkkinoiden standardit ovat joukko säännöksiä ja standardeja, jotka ovat ainutlaatuisia Japanin markkinoilla. Nämä standardit kattavat laajan valikoiman tuotteita elektroniikasta autoihin ja ne on suunniteltu takaamaan laatu ja turvallisuus japanilaisille kuluttajille. Okuma on hyödyntänyt näitä tiukkoja standardeja kelojen valmistuksessa.

Kelassa on erityisen vahva Flite Drive -koneisto, jossa pääakselin ja hammaspyörän välistä kitkaa on vähennetty kovertamalla hammaspyörää hieman ontoksi. 7 kuulalaakerilla ja yhdellä liukulaakerilla varustetulla kelalla kelaaminen tuntuu vaivattomalta ja pehmeältä myös kovassa kuormituksessa.

Pääakseli on päivitetty ruostumattomasta teräksestä kevyeen ja äärimmäisen kestävään A7075-luokkaiseen alumiiniin, jota käytetään esimerkiksi ilmailu- ja avaruusteollisuudessa. Ratkaisu vähentää kelan painoa useilla grammoilla.

Hydro Block -tiiviste pitää veden pois sieltä, minne se ei kuulu. Osansa tekee myös tehokas roottori, joka puolaa siimaa sisään, mutta heittää ylimääräisen veden pois myös paljon vettä kuljettavaa kuitusiimaa käyttäessä. Tämän huomasi käytännössä, kun puola pysyi täysin kuivana kelauksen aikana.

Yksityiskohtien juhlaa ja kohtuullista hinnoittelua

Okuma ITX CB on näyttävän näköinen kela. Hiilikuitukampi, kromatut posket, tarkoituksella korostetut torx-ruuvien päät ja huolellinen viimeistely saavat kelan näyttämään paljon kalliimmalta kuin se oikeasti on.

Kelan hinnat alkavat 149 eurosta (koko 1000) ja kokoja löytyy lisäksi 2500, 3000 & 4000. Koko 1000 on 5,8:1-välityssuhteella ja koot 2500, 3000 ja 4000 6,0:1-välityssuhteilla eli kela on varsin ripeä. 1000-kokoisen kelan paino on 187 grammaa. Okuma ITX CB on hintaluokassaan kyvykäs kela monenlaiseen kalastukseen.

Lisätietoa rapala.fi

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG Testiryhmässä JESSE HYVÄRI & MIKKO HIRVONEN

Uutta ja kokeiltua

Todistettuja tehoja kuhavesille

Illex Magic Finesse Shad

Markkinoiden jigitarjonta on päätähuimaavaa. Niin kivijalka- kuin verkkokauppojenkin valikoimat ovat niin laajat, että täytyy olla harjaantunut ammattilainen löytääkseen jyvät akanoista. Joskus kaikki osuu kohdalleen kuten Illex Magic Finesse Shadin kohdalla.

Finesse Shad oli Juha Happosen kauden mittaisessa jigikokeilussa eräs parhaiten kuhaa ja myös ahventa sisävesiltä pyytäneistä jigeistä. Se sai syystäkin Juhalta ”Vahva suositus” -maininnan.

Kun sain Juhan raportin elokuussa luettavaksi, ajattelin, että olisikohan Finesse Shadista myös merellisten kuhien pyytäjäksi kovan paineen omaavilla alueilla.

Tuumasta toimeen

Helsingin ja Espoon merialueen sisälahdet ovat tunnetusti kovia kuha-apajia. Mutta niin on myös kalastuspaine. Kalastajia on suosituimmilla alueilla lähes kellon ympäri niin rannoilla kuin veneissäkin. Kun mukaan lasketaan vielä vilkas vene & vesijettiliikenne, massiiviset rakennustyöt ja ammattimerenkulku ei yhtälö ole helppo.

Kävin kaverini Mikan kanssa kokeilemassa, miten kuhat olisivat tavattavissa Espoon ja Helsingin rajalla Lehtisaaren

sillan alla sekä Hakaniemessä että Kalasatamassa Helsingin puolella.

Rigaukset

Meillä oli käytössä sekä 10 että 13-senttisiä malleja ja rigasimme ne ihan perinteisesti yksihaarakoukulla, joissa oli 10–15 g pää. Solakoita jigejä voi käyttää hyvin myös chatterbaitin tai spinnerbaitin trailerijgeinä. Jigin materiaali on sopivan sitkoa ja se kestää hyvin monia rigauksia ilman repeämistä.

Maahantuojan esitteessä sanotaan, että Finesse Shad on erityisen toimiva viileässä vedessä tiheän uintinsa ansiosta. Sen myös sanotaan toimivan hyvin epäluuloiselle ja aralle kalalle. Koepäivinä vesi oli noin 20-asteista eli viileän veden tehoja emme voineet merellä selvittää.

Käyttökokemukset

Emme lähteneet vain Finesse Shadeja kokeilemaan vaan mukana oli monta

Japanilaishenkinen väri Ayu.

Magic Perch.

Merialueella aina kova Chartreuse.

Sexy Shad.

Sight Flash.

Gold Pumpkin.

Illex Magic Finesse Shad 13,5 cm osoittautui todelliseksi kuhakoneeksi. Kolme heittoa, kolme kalaa.

10-senttinen versio oli huippuluokkaa Juha Happosen testeissä.

Uutta ja kokeiltua

Helsinkiläiset satamakuhat mieltyivät 10-senttisen version Gold Pumpkin -väriin.

jigirasiaa ja myös vanhoja ”luottopelejä”. Aloitimme luottopeleillä ja aika nopeasti kuhat ilmaantuivatkin siiman päähän.

Valitettavasti kokoluokka oli pääosin alle 40-senttistä kalaa, jonka perusteella ei oikein voi sanoa mitään. Yksi hikimittakalakin luottopeleillä onnistuttiin verrokiksi kaivamaan.

Vaihdoimme kumpikin Finesse Shadit, minä 13-senttisen chartreusen ja Mika 10-senttisen Gold Pumpkin -värissä. Homma alkoi heti pyrstöjen katkeamisilla, kun pikkukuhat nakersivat niitä aktiivisesti. Finesse Shad toimii myös ilman pyrstöä, mutta ainakin itselleni ehjä pyrstö on jotenkin mielekkäämpi kalastaa. Ajattelimme vaihtaa painoa ylisuureksi eli 15 grammaan neljän metrin vedessä ja pyrkiä raahaamaan jigiä pohjassa. Mitä suurempi paino, sitä helpompi sitä on raahata kun veden nosteen vaikutus on pienempi.

Vakuuttavaa jä lkeä Raahaustekniikka oli selkeästi oikea valinta. Kuhat suorastaan hullaantuivat lyömään jigeihin ja kotiutimme nopeasti pari mittakuhaa mieheen. Teimme myös vaihdon luottopeleihin ja raahasimme niitäkin. Tärppejä tuli ja yksi kuha, mutta ei mitenkään raivoisaa ottia. Palasimme Finesse Shadeihin ja hidastimme uittoa vielä entisestään. No nythän se homma alkoi rokata: kolme tuplatärppiä toivat veneeseen reilut mittakuhat 52, 50, 49 ja 48 cm sekä kaksi alamittaa. Olimme todella löytäneet tavan millä näitä jigejä kannattaa lämpimässä vedessä merellä uittaa.

Voimme hyvillä mielin sanoa, että Juha Happosen vahva suositus pätee myös merialueella. Finesse Shadejä löytyy kuudessa eri värissä. Pienempiä on paketissa 6 ja isompia 5 kpl. Kummankin koon paketin hinta on 7,90 euroa. Lisätietoa opm.fi

Teksti ANTTI ZETTERBERG

Kuvat ANTTI ZETTERBERG, JUHA HAPPONEN & MIKA KONTTINEN

Ursuit Märket -takki saatavilla

Ursuitin suosittu Märket-sarja sai lisäjäsenen uudesta camo-värisestä Märketistä. Takin materiaalina on Ursuit 4-Tex, josta on hyviä käyttökokemuksia Ursuit Easy ja Gemino Operative -kuivapuvuissa.

Märket tarjoaa koeteltua toimivuutta vesille ja uuden kuosin myötä esimerkiksi linnustajatkin voivat pukeutua aitoon Ursuitiin.

Takin tilava huppu on monipuolisesti säädettävissä ja reilun kokoiset rintataskut on varustettu roiskevedenpitävillä ketjuilla. Sisältä löytyy vetoketjullinen tasku, joka soveltuu esimerkiksi puhelimelle. Takissa on kyynärvahvikkeet ja Velcro loop-paneelit löytyvät molemmista olkavarsista. Takki on varustettu kahdella D-lenkillä, niskassa ja toinen vyötäröllä. Niskassa oleva D-lenkki soveltuu haavinpitimelle ja vyötärön D-lenkkiin on mahdollista kiinnittää tarvikkeita tai vaikka veneen tappokytkin. D-lenkeistä takin voi myös ripustaa kuivumaan tai säilytettäväksi. Hihansuut ovat kiristettävät.

Takin hinta on 384,60 euroa.

Lisätietoa ursuit.com

Teksti TOIMITUS Kuvat VALMISTAJA

Uutta ja kokeiltua

Uusilla akkukäyttöisillä

teroittimilla teroitus

vaikka ulkoterassin

Kaikki veitsiä tarvitsevat tietävät, että terävä veitsi on paitsi tehokkaampi ja miellyttävämpi, mutta myös turvallisempi käyttää kuin tylsä. Olemme vuosien aikana kokeilleet eritasoisia teroittimia niin käsi- kuin sähkökäyttöisiäkin ja parhaat ovat usein löytyneet Chef’s Choicelta. Yksi asia on kuitenkin jäänyt mietityttämään: miksei sähkökäyttöisiä ole saanut akulla varustettuna, jolloin sellaisen voisi ottaa mukaan mihin vain?

Chef’s Choice on viimein täyttänyt toiveen ja esittelee nyt kolme uutta akkukäyttöistä teroitinta. Johdottomia ja kompakteja teroittimia voi kätevästi käyttää missä vain. Akkukäyttöisten teroittimien toimintaperiaate ja tehokkuus vastaavat verkkovirtaan liitettäviä malleja. Mallien nimet ovat DC 220, DC 320 ja DC 1520.

Kokeilimme teroittimia kesän aikana erilaisten veitsien ja käyttötarkoitusten kanssa. Pääosin veitsillä käsiteltiin kalaa ja vihanneksia. Teroittimet eivät sovellu keraamisille veitsille tai kirveille.

Käyttöönotto

Kaikki teroittimet ladataan USB-C-liittimen kautta omalla laturilla, joka tulee paketissa mukana. Latausaika tyhjästä akusta täyteen on noin tunti. Kun litiumakku on täynnä, teroitin on käyttövalmis. Kaikki mallit voidaan ladata myös esimerkiksi veneen 12 V -järjestelmästä. (Adapteri tarvitaan erikseen).

Lataus tapahtuu pakkauksessa mukana tulevan laturin kautta ja kestää noin tunnin tyhjästä akusta täyteen. ON-OFF nappi on laitteen takaosassa.

OMINAISUUDET

DC 220

Täysin vastaava kuin verkkovirtakäyttöinen

M220. Timanttipinnoitetut laikat ja kaksivaiheinen teroitus. Kompakti koko on tämän malli suurin etu. Sopii yleisimmille veitsityypeille, teroituskulma 20 astetta. Hinta 199 euroa.

DC 320

Täysin vastaava kuin verkkovirtakäyttöinen

M320. Muuten sama kuin DC 220, mutta teroitusvaiheita on kolme eli varsinainen teroitus, hoonaus ja kiillotus. Sopii yleisimmille veitsityypeille, teroituskulma 20 astetta. Hinta 249 euroa.

DC 1520

Täysin vastaava kuin verkkovirtakäyttöinen M1520. Teroituskulma voidaan valita 15 tai 20 astetta. Sopii yleisimmille veitsityypeille. Hinta 299 euroa.

Huomioitavaa

Timanttipinnoitetut laikat ovat todella tehokkaita ja oikein käytettynä ne tekevät tylsästäkin veitsestä todella terävän. Ne ovat myös erinomaisia terävyyden ylläpidossa, sillä veistä käyttäessä teränsuun reuna kallistuu keskilinjalta. Tämä kallistus voidaan suoristaa takaisin linjaan teroittimen viimeistelytoiminnolla. Tätä kutsutaan terän hoonaamiseksi.

Mikäli veitsi on melko terävä, ei sille tarvitse välttämättä tehdä muuta kuin hoonaus. Täysin tylsän veitsen kanssa tulee teroitusprosessi aloittaa karkeasta hienompaan eli Chef’s Choicen teroittimen tapauksessa vasemmalta.

Veitsien terän materiaali on myös hyvä ottaa huomioon teroitettaessa. Huonolaatuisen halpisveitsen terästä ei saa kunnollista oikein millään tai terävyys katoaa hyvinkin nopeasti.

Kovakromattua terää joutuu teroittamaan pidempään ja enemmillä vedoilla, koska materiaali on paljon kovempaa kuin tavallinen veitsiteräs. Se myös kuluttaa enemmän teroittimien timanttilaikkoja. Keraamisia teriä ei timanttilaikalla kannata yrittää teroittaa ollenkaan.

Lopputulos

Kaikilla teroittimilla saatiin erilaisista veitsistä äärimmäisen teräviä vähällä vaivalla. Etenkin DC 320:n hoonaustoiminto koettiin todella käteväksi, sillä suurin osa kokeessa olleista veitsistä ei vaatinut kuin ylläpitoa, jolla terävyys viimeisteltiin sellaiseksi, että filerointi sujui kuin tanssi.

Paria veistä piti käyttää karkeammassa päässä ennen kuin terän kulma saatiin sellaiseksi, josta oli helppo viimeistellä huipputerävä käyttöveitsi.

Akkukäyttöiset laikkateroittimet ovat todella hintansa väärtejä. Valmistaja lupaa noin 45 minuutin yhtäjaksoisen käyttöajan, jolla ehtii teroittaa huomattavan määrän veitsiä.

Mikäli on vähänkään liikkuvaa sorttia ja käyttää paljon veitsiä, ei akkukäyttöisen teroittimen hankintaa kannata lykätä. 199 euron hintainen perusmalli DC 220 täyttää jos useimpien toiveet.

Lisätietoa mastermarkbrands.fi & chefschoice.com

Terävä filetti on olennainen kalan tarkassa hyödyntämisessä ja Chef's Choicen akkuteroittimella teroitus onnistuu paikasta riippumatta.

Ei muuta kuin laikka pyörimään ja veitset teräväksi. Chef's Choice toimii missä vain.

Uutta ja kokeiltua

Luotaimet ovat tulleet pilkintään

Garmin panostaa talvikalastukseen

Pilkintä tuntuu olevan aallonpohjavuosien jälkeen uudessa nosteessa ja pilkkijöiden keski-ikä laskussa. Suurin syy tähän lienee pilkkikaikujen yleistyminen ja niiden käytön oppiminen. Garminin valikoimista löytyy jokaiselle kukkarolle sopiva vaihtoehto.

Garminin ohella Lowrancelta löytyy myös erinomaisia pilkkiluotaimia. Koska omat kokemukseni ovat pääosin Garminista, käytän tässä artikkelissa esimerkkeinä Garminin laitteita.

Edullisesti alkuun: Striker-sarja Strikeristä löytyy erilaisia vaihtoehtoja aina heitettävistä puhelimella toimivista luotaimista jopa 9-tuumaiseen Striker Vivid -malliin. Pilkkikäytössä voi toki käyttää näistä mitä vaan, mutta kätevin on valmiiksi pilkkikäyttöön suunniteltu Striker 4

Portable Fishing Bundle, joka sisältää kaiken pilkkireissulle tarvittavan akkua ja laturia myöten. Pilkkikäyttöön löytyy myös hieman kalliimpi Striker Vivid 5cv Ice Fishing Bundle.

Striker 4 Portable Fishing Bundlen paino on käyttökunnossa 4,9 kiloa, josta suurin osa muodostuu lyijyakusta. Mikäli käytössä on litiumakku, saa painosta tiputettua yli puolet pois. Luotaimen näyttö on pystysuuntainen 3,5-tuumainen, joka riittää hyvin esimerkiksi ahvenen ja kuhan pilkintään.

Luotaimesta löytyy kaksi taajuutta, perinteinen 50/77/200 kHz ja CHIRP (keskitaso ja korkea) ja laitteesta löytyy

integroitu GPS, mutta ei karttakorttipaikkaa. Hintavammassa, 599 euroa maksavassa Striker Vivid 7:ssa myös viistoluotaus on mahdollista GT52-anturilla.

Striker 4 Portable Fishing Bundlen hinta on 309 euroa. Striker-sarjan hinnat alkavat 155 eurosta (Striker 4, pelkkä luotain).

Lisää ominaisuuksia keskihintaluokassa: Echomap UHD2 -sarja Strikeria tehokkaammalla prosessorilla varustetusta Echomap UHD2 -sarjasta löytyy 5-, 6-, 7- ja 9-tuumaiset mallit, joista kaksi pienempää sopii mainiosti pilkkikäyttöön ja 7- & 9-tuumaiset mallit ovat puolestaan venekäytössä suosittuja, mutta niitä pystyy käyttämään myös pilkkikäytössä käytettävän akun kapasiteetista riippuen.

UHD2-sarja mahdollistaa viistoluotauksen 6-, 7- ja 9-tuumaisissa malleissa. 6- ja 7-tuumaisten mallien mukana toimitetaan GT54-kaikuanturi ja 9-tuumaisen GT56-kaikuanturi. 5 tuuman mallissa anturi on GT20, jossa ei ole viisto-ominaisuutta.

Poiketen edullisesta Striker-sarjasta on UHD2-sarjan 6, 7 ja 9-tuumaisissa malleissa mahdollista käyttää myös

Striker 4 Portable Fishing Bundle sisältää kaiken mitä luotaimen avulla tehtävään pilkintään tarvitaan akkua myöten.

Garmin Echomap UHD2 62SV-livekalastuksen apunäyttönä.

Pilkkikaiku tuo kuhan pilkintään aivan uutta tehoa ja luottoa paikkaan. Kuhat voivat olla paikalla, mutta eivät iske ja pilkkikaiulla asia on helpompi todentaa.

Pilkkisetti kulkee mukavasti potkukelkalla kun jäällä ei ole paljoa lunta. Potkukelkalla pääsee liikkumaan huomattavia matkoja päivän aikana.

"Pelkästään

näyttöjen koko rajaa käyttäjät tosiharrastajiin, sillä pienimmillään näytöt ovat 10-tuumaisia."

Livescope-liveluotausominaisuutta erillisen GLS10-luotainmodulin ja Livescope-luotaimen kanssa.

Echomap UHD2 -malliston hinnat alkavat 469 eurosta (5”, ilman kaikuanturia).

Kaikilla herkuilla: Echomap Ultra2 & GPSMap xsv

En usko, että kovin monella on näitä useita tuhansia euroja maksavia laitteita ainoastaan pilkkikäyttöön hankittuna. Pelkästään näyttöjen koko rajaa käyttäjät tosiharrastajiin, sillä pienimmillään näytöt ovat 10-tuumaisia.

Malliston huipulla olevat laitteet ovat kuin luotuja livepilkintään. Mikäli veneessä on jo valmiina livelaitteet, niistä on helppo rakentaa ahkiossa kuljetettava talvikalastusluotainsetti.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että laitteet vievät huomattavasti enemmän virtaa livetilassa käytettynä, joten pilkkikäyttöä varten saattaa

Täydellinen livepilkkisetti livetelineineen ja ahkioineen on tosiharrastajan merkki.

olla järkevä ottaa veneen litiumakku mukaan. Huippuluokan livepilkkisettiin kuuluu 10–16” näytön lisäksi, liveboksi, suurempi esim. 50Ah litiumakku, anturiteline sekä täyden 135 asteen keilakuvan tuottava anturi ja laatikko missä ovat kaikki kaapelit ja sähköasennukset. Tämä kokonaisuus vaatii ahkion kuljetusta varten.

Echomap Ultra2 -malliston hinnat alkavat 2329 eurosta ja GPSMap-malliston 12-tuumaisen xsv:n saa omakseen 3369 eurolla. Lisäksi mukaan tulee laskea Livescope-laitteisto ja riittävän tehokas akku.

Lisätietoa kaikista Garmin-tuotteista: garmin.com

Garmin Echomap UHD2 62SV pilkkikäytössä.

Uutta ja kokeiltua

Ahdinko-vaappu herättelee suojelemaan ainoaa mertamme

Baltic Sea Action Group (BSAG) esitteli Itämeripäivänä 29.8. ainutlaatuisen Ahdinko-vaapun. Selällään uivaa eli huonosti voivaa ahventa mallintava uistin muistuttaa Itämeren haastavasta nykytilasta, joka vaikuttaa myös kaloihin. Hankkeen ensisijaisena tavoitteena on jakaa tietoa Itämeren ongelmista ja ainoan meremme suojelutyöstä.

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, ja sen kalakannat ovat kriisissä. Itämeren suojelukomissio Helcom julkaisi vuoden 2023 lopussa raportin, jonka mukaan Itämeren kalakannat ovat vaarallisen alhaisella tasolla. Itämeressä esimerkiksi elää 15 kaupallisesti hyödynnettävää kalalajia, joista vain neljän kanta on Helcomin mukaan hyvä.

Suurin ongelma on rehevöityminen, jota aiheuttaa esimerkiksi jätevesistä ja viljelystä mereen leviävät kasveille tärkeät ravinteet, kuten fosfori ja typpi. Itämeren rehevöityminen on pysäytettävissä, mutta toimiin on ryhdyttävä heti.

Vaappu muistuttaa It ä meren ongelmista ja kutsuu auttmaan

BSAG julkaisi Itämeripäivänä 29.8. yhdessä uistinvalmistaja Suomen Uistimen kanssa rajoitetun erikoiserän Karikko-vaappuja, joilla halutaan kiinnittää huomiota Itämeren tilaan. Vääksyssä käsityönä valmistetut vaaput saivat nimekseen ”Ahdinko” – vaapun maalaus esittää selällään uivaa, huonosti voivaa ahventa. Vaaput ovat saatavilla Suomen Uistimen verkkokaupasta, ja uistimista saatava tuotto ohjataan Itämeren suojelutyöhön.

“Toivomme, että vaappu onnistuu muistuttamaan Itämeren avuntarpeesta. Kukaan meistä ei voi pelastaa Itämerta yksin, mutta jokainen voi olla osa ratkaisua monin eri tavoin: laita roskat roskikseen, älä päästä mökin jätevesiä mereen ja herkuttele luonnonkaloilla – näinkin arkiset ja helpot teot ovat tärkeä osa Itämeren suojelua”, toteaa meriluonnon monimuotoisuuden suojelukoordinaattorina BSAG:lla toimiva Anton Lehtinen.

Vapaa-ajankalastus ei ole uhka Itämeren kalakannoille, mutta Lehtinen muistuttaa, että kalastettaessa on kuitenkin syytä muistaa vastuullisen kalastamisen perusasiat. “On tietenkin tärkeää noudattaa pyyntimittoja ja rauhoitusaikoja ja pitää

huoli, että verkot, katiskat ja siimat eivät jää veteen tai rannoille. Lisäksi on suositeltavaa välttää äärimmäisen uhanalaisten kalalajien, kuten esimerkiksi ankeriaan, kalastamista”, Lehtinen painottaa.

BSAG toimii It ä meren pelastamiseksi sekä merellä ett ä maalla

BSAG toimii monin eri tavoin Itämeren hyväksi ja jakaa tietoutta tekemästään Itämeren suojelutyöstä, jossa korostuu tällä hetkellä erityisesti kolme keihäänkärkeä: Meriluonnon monimuotoisuutta turvataan auttamalla yksityisiä maanomistajia suojelemaan luontoarvoiltaan merkittäviä merialueita. Ship Waste Action -kiertotalousyhteistyön avulla puolestaan vähennetään rahtialusten jätevesipäästöjä mereen. Kolmas erityisen tärkeä hanke on uudistava maanviljely, joka parantaa satoja, auttaa hiilen sitomista maaperään ja edesauttaa ravinteiden pysymistä pelloilla sen sijaan, että ne ajautuisivat vesistöihin. Lisätietoja Itämeren suojelutyöstä ja Baltic Sea Action Groupin toiminnasta: bsag.fi

Teksti ja kuvat BSAG

Uutta ja kokeiltua

Uutta Meppsiltä ja Assolta

Mepps-lippojen maahantuonti on vuodesta 2023 ollut jyväskyläläisen Tackle Trade Finland Oy:n ( Lippatukku) hallinnassa. Yhtiön takana olevilla henkilöillä on vuosikymmenten kokemus kalastusvälinekaupan alalta. Yhtiön myyntiä vetää Jani Himanko.

Ranskassa valmistettavat Mepps-lipat ovat tehokkaita ja toimivia kaikille kalalajeille. Mepps on vakiintunut monen kalastajan luottovieheeksi, joka toimii etenkin taimenen, harjuksen, raudun, ahvenen, hauen ja jopa lohen kalastuksessa. Onpa Meppsiä sanottu useassa yhteydessä maailman myydyimmäksi vieheeksikin.

Kaudelle 2025 Mepps on tuomassa pitkästä aikaa uusia tuotteita, josta etukäteen mielenkiintoisimmat vieheet ovat kookkaat pilkulliset Aglia Decoree -lipan koot aina suureen seiskakokoon saakka. Kuhan ja ison ahvenen kalastukseen ”jigilippa”, Mepps Aglia Spinflex, on myös varmasti kauden 2025 mielenkiintoisimpia uutuuksia suomalaisen kalastajan - ja kalan makuun.

Mepps-lippojen ohella Lippatukku tuo maahan myös Italialaisen Gruppo DP:n valmistamat takavuosilta tutut Asso-siimat. Vuodesta 1973 alkaen toiminut ”siimatalo” on ollut pitkään merkittävä toimija laajalla siimavalikoimallaan. Asso-siimoja myydään yli 80 maassa ja tehtaan valikoimasta löytyvät huippulaadukkaat fluorocarbon-peruke-materiaalit, modernit kuitusiimat ja fluoropinnoitteiset monofiilisiimat sekä tavalliset monofiilisiimat.

Asson siimavalikoimasta erityisesti 8-palmikkoinen Asso 8x on suomalaiselle jigikalastajalle soveltuva pehmeä ja moderni kuitusiima, jossa on erinomainen hankauskesto. Kuitusiiman jatkoksi perukkeeksi soveltuu upeasti Asso High Strech superfluorocarbon. Asso High Strechin kokovalikoima on laaja, UL-kokoluokasta aina järeisiin haukiperukekokoihin asti. Asso Pink Hunter on markkinoiden tasokkainta, tasalaatuisinta ja kestävintä fluoropinnoitettua monofiilisiimaa värissä pink-

ki, joka on tutkitusti huomaamattomin siima pohjoisiin vesiin aroille kaloille, joka toimii erinomaisesti myös matalan veden jigauksessa.

Asso ja Tackle Trade Finland tuovat kaudelle 2025 myös uuden Green Bear -tuotemerkin. Green Bearin valikoimasta kaudelle 2025 tuodaan kierrätysmateriaalista valmistettu, kestävä ja varmatoiminen ”Lasso” monofiilisiima. Lisäksi Green Bear -tuotemerkillä on tarjolla laaja valikoima japanilaisen tehtaan valmistamia pientarvikkeita.

ja siimoissa löytyy vaihtoehtoja kaikkiin kalastusmuotoihin.

Asson siimoja myydään yli 80 maassa.

Asso tulee Suomen markkinoille laajalla kattauksella

Meppsin uutuuksiin kuuluvat jigilippa Spinflex ja minilusikka Cyclop.

Stroft Predator -pehmovieheet ovat

täynnä pieniä yksityiskohtia

Saksalainen siimavalmistaja Stroft on laajentanut Predator-pehmovieheperhettään neljään eri kokoiseen pehmoon: 10, 14, 18 ja 22 cm ja tarjoaa niitä 8 eri värissä, joista 2 on UV-värejä. Predator-sarjasta löytyy myös pieni 6 cm malli. Lapiopyrstö on ns. ylileveää mallia, joka luo lisää liikettä. Predatorien ulkonevat evät luovat pieniä virtauksia ja lisä-ärsykkeitä. Kokonaisuuden viimeistelee puolisuunnikkaan muotoinen suomurakenne, joka synnyttää lisää mikrovirtauksia petokalojen houkuttelemiseksi. Hinta alkaen 2,95 euroa/kpl. Lisätietoa wiggler.se

Teksti MIKA KONTTINEN

Kuvat VALMISTAJA

Lohennahka viimeisteli kellosepän taidonnäytteen

Eräänä iltana viime vuoden helmikuussa sain erittäin mielenkiintoisen viestin. Kaveri esitteli itsensä Miroksi, kelloseppäoppilaaksi, ja kyseli, olisiko mahdollista saada korupajaltamme kalan nahkaa. Minulla löi hetken tyhjää, kunnes selvisi nahan käyttötarkoitus.

Kaveri oli myös kalastuksen harrastaja ja oli lehdessä sekä somessa nähnyt juttua Nordic Fish Jewelry -nimisestäkorupajastamme, joka valmistaa erilai-

sia koruja kalojen nahoista.

Hän oli ajatellut tehdä viimeisen eli kolmannen vuoden lopputyönsä kelloseppäkoulussa liittyen harrastukseensa. Tarkoitus oli valmistaa rannekello, jonka kellotaulu olisi kalannahasta tehty. Työhön liittyi myös ETA 6497/ 6498-koneiston viimeistely sekä koneistoon valmistettava liipottimen spiraali.

”Sain kellotaulun valmistettua messinkilevyyn liimatusta lohen nahasta, johon sorvasin ja kultasin tuntimerkinnät (Golden hours). Myös kellon osoittimet ovat itsetehtyjä, teemana koukku”, Miro kertoo.

”Viimeisteltävän koneiston puolelle halusin näkyviin samaa kalastusteemaa, joten päätin myös muokata koneiston siltoja. Yhdistin joki- ja merikalastuksen koneiston siltojen muotoiluun. Joki ja meren aalto näkyvätkin selkeästi muotoilussa. Lisäksi luokkakaverini kaiversi minulle suomukuvion liipottimen siltaan”, kelloseppä listaa.

”Kellon pohja on rodinoitu (päällystetty ohuella rodium-kerroksella) ja sen väri taittaa sinisen kuvastamaan vettä. Sillat on hopeoitu. Lopputulokseen olen

todella tyytyväinen, siitä tuli parempi kuin olin odottanut”, Miro iloitsee. Seuraa Miroa Instagramissa: by_miro.vanne

Miro Vanne käytti lohennahkaa opinnäytetyössään kelloseppäkoulussa.

Koneisto.

Uutta ja kokeiltua

Grundénsilta kuivaa ja lämmintä syksyn keleihin

Deviation Sherpa on helppo sujauttaa jalkaan.

Grundéns Downrigger Gore-Tex -takki ja housut Luotettavuus ja kestävyys ovat olennaisia tarpeita kaikille aktiivikalastajille ja Downrigger Jacket & Bibs-haalarit ylittävät ne kaikilla tasoilla. Downrigger-takki tarjoaa luokkansa parasta vedenpitävää/hengittävää teknologiaa ylemmässä keskihintaluokassa.

Takin ominaisuuksiin kuuluvat mm. neopreeniset hihansuut, jotka pitävät veden poissa, kaksikerroksinen Gore Tex -kangas, joka on miellyttävän pehmeä ihoa vasten. Täysin teipatut saumat ja monipuoliset säätömahdollisuudet.

Haalareissa on pitkä vedeltä suojattu etuvetoketju, käsien lämmittelytaskut, säädettävät henkselit, yksi vahvistettu reisitasku, heijastavat yksityiskohdat, irrotettava ja säädettävä vyö.

Lahkeiden alaosasta yli polven asti ulottuvat vetoketjut, jotka helpottavat pukemista ja asettamista saappaan päälle. Lahkeiden takaosat on muotoiltu ja vahvistettu kulutusta vastaan. Takin hinta 429, housujen hinta 429 euroa.

Lis ätietoa bonge.fi & eu.grundens.com

Grundéns Deviation Sherpa Ankle Boot – kuivaa ja lämmint ä rospuuttokeleihin

Tyylikkäät, istuvat, lämpimät, kuivat…näihin kenkiin käyvät monenlaiset adjektiivit ja yhtä monenlaisia ovat niiden käyttökohteet. Voit käydä pilkillä, kalastaa veneessä räntäsateessa, retkeillä, ulkoiluttaa koiraa tai muuten vain hengailla ulkona ikävällä kelillä tietäen, että jalkasi pysyvät kuivina ja lämpiminä.

» 100 % vedenpitävä

» Venyvät neopreenipaneelit helpottavat jalkaan laittoa

» Paksu fleecevuori ja jalkapohjan päällinen tarjoavat lämpöä ja mukavuutta

» Kompressiomuotoiltu tukeva EVA-välipohja

» Pitävä kuminen pohja tarjoaa pitoa vaihtelevassa maastossa, ei jätä jälkiä lattiaan

» Hinta 160 euroa.

Lis ätietoa bonge.fi & eu.grundens.com

Grundéns Wayward Roll Top 38L – 100 % vedenpit ävä reppu

» 100 % vedenpitävä hitsattu rakenne

» Rullaamalla suljettava

» Puristusvalettu takapaneeli

» Sisäinen pehmustettu kannettavan tietokoneen suojus

» Sisäpuolella turvallinen verkkovetoketjutasku, jossa avainklipsi

» Ulkopuoliset verkkopullotaskut, joissa vapaputken kiinnitysjärjestelmä

» Tilavuus 38 litraa

» Hinta 189 euroa.

Lis ätietoa bonge.fi & eu.grundens.com

Deviation Sherpa Ankle

Boot tarjoaa tukevaa suojaa sekä tossun kaltaista lämpöä ja mukavuutta. Downrigger-haalarit.

Downrigger-takki.

Wayward Roll Top 38L repussa on puristusvalettu ja pehmeä takapaneeli.

Wayward Roll Top 38L.

Uutta ja kokeiltua

Kuusamon Vuosiuistin 30 vuotta 2025

Kuusamon Uistimen toimitusjohtaja Kimmo Korpua kertoo, että Vuosiuistimen 30. vuotta juhlistavat Vuosiuistimet tulevat kauppoihin syyskuun lopulla. Huomaa koukussa lisähoukuttimena oleva mini-Räsänen.

Kuusamon perinteinen, ensi vuonna jo 30-vuotisjuhlavuottaan viettävä Vuosiuistin palaa juurilleen ensimmäiseen vuoden 1995 Vuosiuistimen kuosiin, joka on päivitetty tähän päivään. Juhlavuoden Räsänen Vuosiuistin on päällystetty 24 karaatin kultauksella tai aidolla hopealla, mallista riippuen. Mukana yksityiskohtana koukunrenkaasta löytyy myös ”Mini-Räsänen”.

Kuusamon Uistimen Kimmo Korpua kertoo, että Vuosiuistimen idean isänä voidaan pitää toista Kuusamon Uistimen perustajaa Paavo Putilaa, joka myyntikokouksessa ehdotti vuosittaista erikoisviehettä intohimoisille kalastajille ja keräilijöille.

”Idea sai alkuun yhtä paljon vastustusta kuin kannatusta, mutta rohkeaa ajatusta päätettiin kokeilla ja Vuosiuistin otettiin hyvin vastaan heti ensimmäisenä vuotenaan 1995, jolloin julkaistiin Räsänen kolmessa kuosissa ja omassa rasiassaan”, Korpua jatkaa.

Häneen mukaansa Vuosiuistinta tehdään rajoitettu määrä eikä kyseistä Vuosiuistinta enää koskaan tehdä lisää.

”Vuosiuistin on meille niin tärkeä, että olemme rekisteröineet sen tavaramerkiksi”, Korpua korostaa.

Mallin valinta

Vuosiuistimen malli valinta tapahtuu yhdessä työntekijöiden kanssa, mutta vastuu lopullisen mallin ja kuosin toteutuksesta on käytännössä tuotekehitystiimillä.

”Vuosiuistin voi olla vanha malli tai jokin täysin uusi malli. Perusajatuksena on aina lähtökohtaisesti tarve mallin loistavista ominaisuuksista kalavesillä eli tuotteen pitää olla kalastava, vaikka kyseessä onkin pitkälti keräilyesine. Täysin uudenmallinen Vuosiuistin onkin usein jäänyt elämään valikoimiimme riisuttuna sarjatuotantomallina”, Korpua kertoo.

Kerä ilyarvo

Erikoismalleilla on aina tietynlainen keräilystatus ja niin on myös Vuosiuistimella. Mitä vanhempi, sitä arvokkaampi. ”Tietysti arvo määräytyy keräilijän tarpeen mukaan. Myös joidenkin uudempien mallien tietyt koot tai värit ovat olleet haluttuja keräilijöiden kes-

ken. Vaikka Vuosiuistin tehdään aina toimivaksi ja kalastavaksi vieheeksi, usein se päätyy takan reunalle tai kokoelmiin eikä pääse veteen”, Korpua toteaa.

Lisätietoa Kuusamon Uistimen Vuosiuistimesta: kuusamonuistin.fi

Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuvat VALMISTAJA & ANTTI ZETTERBERG

2023 vuorossa oli Suomu. Briljantti vuodelta 2016.

Zippi vuodelta 2013. Vuono oli vuoden 2006 Vuosiuistin.

Owner Kizuna EX – lisää liukkautta, notkeutta

ja heittopituutta

Japanilaisella koukkuvalmistaja Ownerilla on ollut jo vuodesta 2020 tarjolla myös siimoja. Ensin markkinoille tuotiin 8-säikeinen Owner Kizuna Broad PE X8 parissa eri värissä ja jälkeenpäin vielä saman siiman moniväriversio. Tälle kaudelle rinnalle tuotiin paranneltu versio EX.

Olen käyttänyt PE X8:aa muutaman vuoden ajan vaihtelevasti ja sitä löytyy vielä monesta kelasta. Hyvin kulutusta kestävä siima on ollut myös lapsilla käytössä.

Uusi EX-siima valmistettu PE X8:n tavoin valmistettu Izanasista. Izanas on käytännössä toinen nimi dyneemalle, josta monikuitusiimat valmistetaan.

Mit ä on muutettu?

Verrattuna PE X8 -siimaan, on EX-siimassa keskitytty erityisesti punoksen tiiviyteen. Punos on myös pinnoitettu uudella entistä kestävämmällä pinnoitteella. Valmistajan mukaan EX:n punokset ovat 30 % tiiviimpiä kuin PE X8:n ja lopputuloksena on entistä sileämpi ja notkeampi siima.

Sileämpi ja notkeampi siima puolautuu siistimmin, lentää pienemmän kitkan johdosta pidemmälle ja on hiljaisempi käyttää. Owner kehuu myös, että EX:n vetolujuus on 10 % PE X8:aa suurempi. Paperilla kaikki siis näyttää paremmalta ja hienommalta. Mutta miten käytännössä?

Käyttökoe

EX oli käytössä koko kesän (ja on edelleen) 0,13 ja 0,17 mm paksuisena. Ohuempaa käytettiin jigi/chatterbait-kalastuksessa ja paksumpi oli ns. yleiskalastuksessa kuten kuhanuistelussa

Vertasimme vielä uutuutta PE X8 -siimaan ja sileydessä on selkeä ero EX:n hyväksi vaikka PE X8 on erinomaisen sileä siima. Sileiden siimojen suhteen on hyvä olla tarkkana solmujen suhteen, sillä liukas siima saattaa luistaa sidottaessa leikariin tai puolalle. Ennen kalastusta onkin syytä varmistaa, että solmu on varmasti pitävä.

Heittäminen ja yleinen tuntuma ovat EX:llä parasta A-luokkaa. Muodoltaan PE X8:aa pyöreämpi siima asettuu mukavasti niin haspelin kuin hyrränkin puolalle ja purkautuu siististi. Liukkasti pinnoitettu siima kerää kuitusiimaksi hyvin vähän vettä.

Teimme myös hankauskokeen eli käytimme siimaa pari päivää vanhassa vavassa, josta oli kärkirengas kulunut. 0,17 mm EX kesti käytössä hyvin eikä sen “käyntiääni” muuttunut, mutta se antautui loppuvaiheessa kun siimaan tuli kovaa vetoa uistimen pohjaan jäämisen yhteydessä. Tuossa tilanteessa olisi jokainen vastavaan paksuinen siima katkennut.

Tuomio

Owner Kizuna EX on selkeä parannus PE X8:sta, joka sekin on erittäin hyvä siima. EX:n eduksi voidaan laskea sileämpi rakenne ja tunnokkaampi käyttö. Kaikkein liukkain tuntuma häviää käytön myötä, joka ei haittaa lainkaan. Värissä huomattiin aivan pientä hiipumaa kesän käytön jälkeen, mikä johtunee pinnoitteen tasoittumisesta. EX kuuluu selkeästi markkinoiden kärkisiimoihin.

Owner Kizuna EX on saatavana kirkkaan vihreänä tai monivärisenä sekä 150 m ja 300 m rullissa. Paksuudet 0,10–0,36 mm. 150 m rullan hinta on 24,90 euroa. Lisätietoa tukku.net

Kizunalla varustetun kelan ensimmäinen kala oli 49-senttinen uistelukuha.

Kirkkaan vihreä Kizuna EX asettui mukavasti 0,17 mm paksuisena Gunkin samaa sävyä heijastavaan Chooten Cut 2500 -kelaan. Siimaa meni koko rulla 150 m.

Owner Kizuna EX on kohtuuhintainen ja ominaisuuksiltaan hienostunut kuitusiima.

Uutta ja kokeiltua

Jakki-jerkit osuvat sopivaan koko- ja hintaluokkaan

Jakki jerkki uppoaa erittäin hitaasti ja leijuu pintakalvossa ennen uppoamistaan.

Kotimaisen Jakki-tuotemerkin alla myydään erilaisia uistimia ja tarvikkeita. Ajatus on tarjota mahdollisimman hyvää laatua kohtuulliseen hintaan. Kokeilin loppukesästä Jakki-jerkkejä 11- ja 13-senttisinä.

Jakki-jerkkejä on tehty jo yli 10 vuotta. Koot ja värit ovat vuosien aikana hieman vaihdelleet, mutta perusaihio on pysynyt samanlaisena eli leveä etuosa ja kapea takaosa. Muotoilu tuottaa vahvan potkun vavalla uittaessa ja mikäli Jakkia kalastaa kelauitolla, sen saa uimaan parhaiten rauhallisella kelauksella. Liian nopealla kelauksella uistin tahtoo nousta liian pintaan, sillä se on erittäin hitaasti uppoava. Voisikin sanoa sen olevan suspi-jerkki. Jakki on luonnollisesti lyijytön ja varustettu nykymuodin mukaisesti fluoripunaisilla koukuilla.

Kaikille sopiva jerkki 11-senttisen paino on 35 ja 13-senttisen 48 grammaa, joten ne sopivat heitettäväksi myös ”tavallisilla” välineillä. Vasten yleistä luuloa, jerkeillä voi hyvin kalastaa myös haspelisetillä vaikka hyrräsetillä kalastaminen onkin mielestäni mielekkäämpää.

Jakki-jerkissä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, sillä on helppo ja mukava kalastaa ja värikartassa löytyy riittävästi vaihtoehtoja – tämä riittää useimmille. Pienempi malli on uin-

niltaan ehkä piirun verran vikkelämpi kuin isompi, joten sillä voi saada haukien lisäksi myös vauraampia ahvenia.

Koska Jakki on hyvin hitaasti uppoava, sillä voi hyvin kalastaa myös matalia paikkoja tai kylmän veden aikaan jättää se vajoamaan hitaasti haukia houkutellen. 11 cm hinta 10,90 & 13 cm 12,90 euroa. Lisätietoa tukku.net

Teksti ja kuvat JOUNI MÄKINEN

Jakki jerkkiä voidaan hyvin heittää tavallisella haspelisetilläkin.

Jakki Jaktlingen päivittyi

Kotimaisen Jakin kestävä ja edullinen meritaimenpuikko Jaktlingen päivittyi tähän kauteen uusilla väreillä. Pitkäheittoisena meritaimenvieheenä tunnettu Jaktlingen on täysin lyijytön ja painotus on optimoitu heittopituutta ajatellen.

Vaikka uistin painaa 28 grammaa, on sen muotoilu sellainen, että se ui hyvin lähellä pintaa. Jaktlingenillä voidaan kalastaa matalimmatkin sopukat. Varustettu näyttävällä BKK UVO -koukulla. Hinta alkaen 8,90 euroa.

Etenkin tämä oranssinvärinen malli on auringonlaskun aikaan houkuttelevan näköinen. Eli värisuositus kirkkaan päivän iltaan.

VUOKRAAMME ERIKOKOISIA MÖKKEJÄ MERENRANTATONTEILLA!

Meillä voit järjestää polttarit, synttärit tai pikkujoulut!

Mökkimme sijaitsevat Pyhtään saaristossa, joista on lyhyt matka hyville kalastuspaikoille. Lähes jokaisella mökillä on oma hiekkaranta, johon on kätevä ankkuroida omat veneet. Laitureita mökeiltämme ei vielä löydy.

Mökkiin kuuluu yksi soutuvene ja meiltä voi vuokrata lisä-soutuveneen (50–60 €/2 pv) ja sähköperämoottoreita (50 €/2 pv).

Meillä on tällä hetkellä tarjolla 10 erilaista mökkiä 50-neliöisestä aina 110m2 asti.

2024 korjattu veneenlaskupaikka käytettävissä asiakkaille!

Jakki Jaktlingen 2024 päivittyi uusilla väreillä ja näyttävällä BKK UVO-koukulla.

Uutta ja kokeiltua

Hydraulisilla Minn Kota Raptor -matalavesiankkureilla pitoa kaikkiin tilanteisiin

USA:ssa suositut matalavesiankkurit ovat suomalaisissa kalastusveneissäkin yleistymään päin. Matalavesiankkurin idea on lukita vene maksimissaan kolmen metrin syvyiseen paikkaan piikillä, joka pitää veneen paikoillaan.

Kalastusopas Kari Lossi on käyttänyt Minn Kota Raptoria aktiivisesti asiakaskeikoilla ja on todennut sen helpottavan työskentelyä sekä asiakkaiden kalastusta matalissa paikoissa. Etenkin paikoissa, jossa ylimääräinen melu ja pohjan pöllyttäminen keulasähkömoottorilla on pahasta, on Raptor osoittanut toimivuutensa.

Raptorin pito perustuu fyysiseen kiinnittymiseen, joten keulasähkömoottoreiden välillä tekemää asennon korjausta ei Raptorilla tapahdu. Jotkut käyttävät pidon maksimoimiseksi kah-

takin ankkuria, mutta pääosin kotimaisissa veneissä luotetaan yhteen.

Raptor mahdollistaa myös helpommin kalastuksen veneen kylkisuunnassa, jolloin heittäjillä on laajin sektori.

Älykäst ä ankkurointia

Keulasähkömoottori aiheuttaa veteen pyörteitä ja värähtelyitä. Perinteinen ankkuri on työläs ja meluisa. Automaattisella ankkurointitoiminnolla (saatavilla myös ilman aktiivista ankkurointitoimintoa) varustettu Raptor laskeutuu hiljaa hydraulisesti veteen jopa kolmen metrin syvyyteen, tunnustelee pohjatyyppiä ja säätää ankkuroinnin voimakkuutta sen mukaisesti.

Raptor säätyy portaattomasti kuljetusasennosta ala-asentoon.

Jos automaattisella ankkurointitoiminnolla varustetun Raptorin kiinnitys jostain syystä, esimerkiksi isosta aallosta tai painonjakauman muutoksesta johtuen, irtoaa, se osaa hakea välittömästi uuden paikan kiinnittymiseen.

Asentaminen ja hallinta Raptor toimii sähköhydraulisesti 12 V jännitteellä, joten sen käyttöön vaaditaan hydraulipumppu, joka tulee myyntipaketin mukana. Myös tarvittavat hydrauliletkut, nesteet ja tiivisteet kuuluvat pakettiin.

Raptor voidaan asentaa suoraan peräpeiliin välikappaleella tai kulmakiinnikkeellä.

Veneissä, joissa on asennettuna 4 tai 6 tuuman Jackplate, on kiinnikkeet sekä oikealle että vasemmalle asennuksille. Sandwich-kiinnikkeiden avulla on mahdollista asentaa Raptor moottorin ja peräpeilin väliin.

Raptorin mukana tulee pieni kaukosäädin ja lisävarusteena on saatavana myös jalalla käytettäviä kaukosäätimiä, joka vapauttaa kädet kalastuskäyttöön. Raptoria voidaan ohjata lisäksi älypuhelimesta omalla Raptor-sovelluksella tai uudella One-Boat Network -sovelluksella, jolla voi ohjata myös muita Minn Kota

Uutta ja kokeiltua

-tuotteita. Raptoreita voi ohjata myös Minn Kota keulamoottorin WR tai i-Pilot BT/i-Pilot BT Link -kaukosäätimillä ja myös Bluetoothin kautta yhteensopivasta Humminbird-luotaimesta.

Saatavilla 3 ja 2,4 metriin ulottuvat mallit. 3 metrin mallin paino on 20 ja 2,4-metrisen 18,6 kiloa. Hinnat alkaen 2553,52 euroa (ilman aktiivista ankkurointitoimintoa), 2905,73 euroa aktiivisen ankkuritoiminnon kanssa (2,4 m malli).

Lisätietoa comstedt.fi

Teksti ANTTI ZETTERBERG

KARI LOSSI & JANNE KOIVISTO

Kuljetusasennossa Raptor muistuttaa Minn Kota Talonia, jossa piikki tulee kotelon sisältä teleskooppisesti.

Raptor voidaan asentaa monin eri tavoin veneen perään. Karin ratkaisu oli kiinnittää se takatason perään, jolloin se on kaikkein vähiten tiellä.

Aivan ääriasennossa Raptor häviää kokonaan pinnan alle. Vaikka suurin syvyys on 10' mallilla 3 metriä, on käytännössä noin 2,7 metriä maksimisyvyys mikäli on vähänkään tuulta.

Hinnan ja laadun täydellinen liitto Gunki G’Corps Uutta ja kokeiltua

Innovatiivinen Gunki on tullut markkinoillemme ryminällä erityyppisten vapojen, jigien, uistimien ja kelojen merkeissä. Merkin valikoima on laaja ja hintaluokka asettuu edullisten ja ylemmän keskihintaluokan tuotteisiin. G’Corps-sarjan vavat ovat mainio esimerkki Gunkin kyvystä tuottaa huippulaatua kohtuuhinnalla.

Sarjaan kuuluu kaikkiaan kuusi erilaista 210–235 cm pitkää haspelivapaa ja yksi 220-senttinen hyrräkelavapa. Viisi haspelivapaa ja hyrräkelavapa ovat suunnattu Gunkin terminologian mukaan crossover-kalastukseen eli suomeksi yleiskalastukseen.

Vapasarjasta löytyy myös Finesse-niminen vapa finesse-kalastukseen, joka meillä oli käyttökokeessa kevyessä jigauksessa sekä chatterbait-kalastuksessa. Kaikkien vapojen hinta on kohtuulliset 64,90 euroa.

Laadukkaat komponentit Vapojen aihiot ovat korkealuokkaista 24ton hiilikuitua. Hieman kryptiseltä vaikuttava merkintä kertoo, että mitä suurempi tonnimäärä on, sitä jäykempää aihion kuitu on ja sitä enemmän värähtelyjä välittyy vavan läpi. Tonnimäärän kasvaessa

Kevyt, mutta ison ilmanvastuksen omaava chatterbaitkin lentää Finessellä mainiosti.

Kevyet blade-uistimet ovat myös Finesselle sopivia.

Kahvat ovat EVAa ja kahvan keskiosa nykymuodin mukaan paljas.

Uutta ja kokeiltua

tarvitaan vähemmän materiaalia saman toiminnan aikaansaamiseksi, mikä vähentää vavan painoa ja lisää herkkyyttä.

Yksijalkaisia SIC-vaparenkaita on 8–11 kpl vavasta riippuen. SIC tarkoittaa piikarbidia, joka on keraaminen materiaali, joka soveltuu osille, joihin kohdistuu voimakas kuluttava kuormitus eli juuri vaparenkaisiin, joita kuitusiima raastaa tuhansia kertoja.

Kahvat ovat EVA-materiaalia eli etyylivinyyliasetaattia, joka pitää hyvin märkänäkin eikä hajoa murusiksi kuten korkki.

Käyttökokemukset Finesse-vavasta

Finesse edustaa sarjan herkintä päätä, sillä se on tarkoitettu kevyiden 3,5–18 grammaisten vieheiden heittämiseen. Käytännössä suurin osa kotimaisesta jigauksesta tapahtuu 7–12 gramman päällä sekä muutaman gramman painoisella jigillä, joten vapa soveltuu finesse-vieheiden ohella myös tavalliseen jigauskäyttöön.

Finesse-vavan juju piilee hieman tavallista jigivapaa pidemmässä, 235-senttisessä aihiossa sekä tiheästi sijoitelluissa vaparenkaissa, joita on kaikkiaan 11 kpl. Tiheä rengastus jakaa siiman tuottaman paineen tasaisemmin sekä heittäessä että väsytettäessä, jolloin vavan koko potentiaali saadaan parhaiten hyödynnettyä.

Pidemmällä aihiolla heitotkin ovat pidempiä. Janne istutti vavan samaan hintaluokkaan kuuluvaan Daiwa Ninja-kelaan ja myhäili heittoja tehdessään. Vavalla lensivät niin mikrojigit kuin kevyet chatterbaititkin.

Se mikä Finesse-vavasta tekee erinomaisen juuri tässä hintaluokassa, on sen nopea aihio. Tämän huomaa erityisesti loistavana heittotarkkuutena ja

Gunki G'Corps-vapasarjasta löytyy 6 haspelivapaa ja 1 hyrrävapa. Kuvassa sarjan finesse-kalastukseen suunniteltu 235-senttinen Finesse.

Crossover-hyrrävapa.

vavan reagoinnissa pieniinkin tärppeihin, joita koekalastuspäivänä tuli liiankin kanssa.

”Finessellä haluaa kalastaa aina vaan lisää”, Janne summaa testijakson tulokset.

Lisätietoa Gunkin G’Corps-vavoista: opm.fi

Crossover 220 cm haspeli.

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG Avustaja JANNE NIINI

Finessen kelakiinnike välittää kämmenpohjaan pienimmätkin tärpit.

Hyrrämallin olennaiset osat.

Uutta ja kokeiltua

Rapalalta ja VMC:ltä uutta koko haukirintaman leveydeltä

Rapala tulee

entistä tiukemmin hauenkalastajan

iholle uusilla Moustache-"pehkoilla" ja softbaiteilla.

Rapala ja konserniin kuuluva VMC ovat viime vuosien aikana kunnostautuneet hauenkalastajille suunnatuilla tuotteilla ja tuleva kausi ei näytä yhtään huonommalta. Uutuudet ovat tämän lehden ilmestyessä todennäköisesti jo kaupoissa.

Rapalan uutuudet ovat Soft Peto, Soft Otus ja uusi Soft Olio, jossa on tuplasirppipyrstö vaakatasossa. VMC:ltä tulee näihin sopivat laakeroidut Pike Chain -koukkurigit kolmessa eri koossa sekä ehkäpä CWC Miuras Mousen innoittamana softbaitiin ruuvattava karvapehko, jonka VMC on nimennyt Moustacheksi, viiksiksi. Moustacheita löytyy mallistosta 7 erilaista väriä.

Soft Peto, Soft Otus & Soft Olio Peto on saatavilla kahdessa eri koossa 18 cm / 51 g sekä 22 cm / 94 g. Runkomalli on sama kuin alkuperäisellä hybridi-Pedolla. Lapiopyrstö tekee uinnista kevyesti keinuvan ja varsin eleettömän. Pienemmän mallin hinta on 7,95 ja isomman 9,95 euroa.

Soft on niin ikään täyspehmomalli alkuperäisestä sirppipyrstöisestä hybridi-Otuksesta. Yhdessä koossa, 18 cm / 55 g, valmistettava Otus sopii kokonsa puolesta heitettäväksi myös kevyemmillä välineillä. Hinta on 7,95 euroa. Kokonaan uusi malli on Olio. Olion

eturunko on sama kuin Otuksella ja Pedolla, mutta pyrstönä on tuplasirppipyrstö, joka etenkin hitaassa uitossa tarjoaa huomattavaa elävyyttä. Mitat ovat 18 cm / 55 g. Hinta on 7,95 euroa. Kaikkien pehmojen materiaali on sitkeää, joka sallii monet rigaukset ja hauen hampaiden puremat. Uutuuksien pinta on käsitelty nystyräiseksi, vähän

kuten työhanskoissa ja nystyröinnin sanotaan aiheuttavan veteen ylimääräisiä pieniä värähtelyjä.

VMC Pike Chain & Moustache Shallow

Ranskassa valmistettu Pike Chain on suunniteltu varsinkin 20 cm ja sitä pienemmille shadeille. Pike Chain on nimensä mukaisesti ketjumainen laake -

Moustacheissa on varmasti riittävän pitkä jigiruuvi.

Pike Chainit ovat mielestämme parhaimmillaan maksimissaan 20 cm shadeissa.

Olio ja Otus "patjoilla"

M-koon Pike Chain tositoimissa.

Uutta ja kokeiltua

roiduista leikareista koottu rigi, jossa on VMC:n 7547 Hybrid 1X Black Nickel -koukku koossa 2/0.

Pike Chaineista löytyy kolmea eri kokoa, S, M ja L ja ne tunnistaa leikareiden määrästä. S:ssä on 2, M:ssä 3 ja L:ssä 4 leikaria. Kiinnitysrengas on salmiakin muotoinen, joka asettuu pyöreää paremmin asentoonsa. Myyntipaketissa on 1 rigi. Hinnat S 3,90; M 4,00 & L 4,20 euroa.

Moustache on etuosastaan koverrettuun puurunkoon tehty ”karvapehko”, joka kiinnitetään shadiin kiinteästi mukana olevalla jigiruuvilla. Moustache on painotettu sinkillä. Karvapehkojen ideana on syrjäyttää enemmän vettä ja sitä kautta houkutella kaloja. Kelauksen aikana pehko elää muodoiltaan kuten meduusa ja luo sitä kautta vaikutelman isommasta saalista.

VMC:n Moustache on suunniteltu käy-

tettäväksi kaikenlaisten shadien lisähoukuttimena, mielestämme se toimii parhaiten noin 20–25 cm pituisissa shadeissa, jolloin se ei tuo niihin liikaa painoa, sillä vaikka Moustache painaa kuivana 22 grammaa, niin paino vähintään tuplaantuu märkänä ja joissakin vavoissa voivat rajat tulla vastaan. Saatavilla 7 eri väriä. Hinta 23,50 euroa/kpl.

Lisätietoa kaikista tuotteista rapala.fi

Teksti ja kuvat KALASTUS-LEHDEN TESTIRYHMÄ

(Antti Zetterberg, Johan Ekman, Sami Karppinen & Juha Hakala)

Soft Olioiden värikartta.

Soft Otuksien värikartta.

Soft Petojen värikartta.

M-koon Pike Chain rigattuna Soft Olioon.

Koverretulla puurungolla ja hileisellä Moustachella varustettu Svartzonker McRubber on vedessä näyttävä ilmestys.

Uutta ja kokeiltua

Vikkelä twitchbait ahvenille

Nays MD MX MR

Nays MD MX MR on kelluva ja näyttävän näköinen täysin lyijytön twitchbait, jossa on pintakuvioitu runko magneettisella painonsiirtojärjestelmällä heittopituuksien parantamiseen.

Twitchbait-tyylisiä uistimia voidaan kelata suoraan, jolloin niiden uinti on tikittävä, mutta tämän tyyppisten uistimien kalastusteho perustuu vavalla tehtävään liikkeeseen ja pysäytyksiin, jolloin uistin syöksyy eri suuntiin muuttaen samalla syvyyttään. Myös epäsäännöllisellä kelauksella saadaan uistimeen uutta liikettä.

Magneettinen painonsiirtojärjestelmä mahdollistaa erittäin pitkät ja tarkat heitot. Tämä ominaisuus tuli havaittua myös tuulisissa keleissä, jolloin uistin lensi edelleen tarkasti. Uistin on varustettu BKK:n koukuilla, joissa on Super Slide -pinnoite, joka takaa koukun tehokkaan kiinnittymisen.

Käyttökokemuksia

Koekalastin sekä 80 että 95-millisillä versioilla loppukesän ahvenpaikoilla. Havaitsin, että uistimet eivät mene kuin reilun metrin syvyyteen, joten kelasin alkuun vimmatusti saadakseni ne kunnolla uppoamaan ja sen jälkeen rupesin “twitchaamaan”.

Sain parhaiten onnistumisia kun löysin ahvenia, jotka napsivat salakoita vähän pinnan alta, jolloin niitä ei olisi voinut esimerkiksi jigillä kalastaa. Lipalla tai chatterbaitilla homma olisi myös onnistunut, mutta twitchbait-kalastuksessa on oma tenhonsa kun vavalla saa tehdä aktiivista liikettä.

Nays MD MX MR on jälleen yksi pyytävä lisäys Naysin valikoimaan, sillä se imitoi loistavasti parvesta erkaantuvaa ,mutta hätääntyneesti poukkoilevaa pikkusalakkaa. Parhaimmillaan syönti oli sitä luokkaa, ettei kovin montaa kammenpyörähdystä tarvinnut tehdä. Pienempi malli toimi minulla paremmin kuin isompi.

Nays MD MX MR on saatavilla kolmessa eri koossa.

Nättiä reilut 30 cm ylittävää ahventa oli hauska kalastaa twitchbaitilla.

110 mm malli painaa 10,5 grammaa ja on ehkä malliston pitkäheittoisin pienen ilmanvastuksen ja sopivan painon johdosta.

Uutta ja kokeiltua

Kuvassa näkyy hyvin 95 mm

Nays MD MX MRn painonsiirtojärjestelmä.

Nays MD MX MR:ää löytyy 80 mm/6,3 g, 95 mm / 10,5 g ja 110 mm / 16,2 g versioina ja 15 eri värissä. Hinta alkaen 19,99 euroa (80 mm). Saatavilla myös pienellä turpalevyllä varustettu versio nimeltään MD MX SR. Lisätietoa naysbaits.com

Cablz-lasipidikkeet sopiva kaikille silmä -ja aurinkolasityypeille ja valikoimissa on useita eri malli- ja materiaalivaihtoehtoja.

Pidä lasit päässä säässä kuin säässä

Cablz

Käytännöllisillä Cablz-lasinpidikkeillä pidät aurinko- tai silmälasisi aina turvallisesti laidan kuivemmalla puolella. Pidikkeiden nerokas lukitus- ja kiinnitysmekanismi toimii myös pakkasessa.

34,90 euron hinta on kohtuuraha arvokkaiden monen sadan euron aurinko- tai silmälasien päässä pysymiseen. Saatavilla hyvin varustetuista kalastus- ja outdoorliikkeistä. Lisätietoa cablz-europe.com

idea on yksinkertainen ja toimiva.

Cablzien

Uutuusjigit 2024 – Loppuraportti

Vuosi 2024 toi testiryhmällemme valtavan määrän uutuusjigejä. Koekalastajina oli kovan luokan aktiivijigaajia kuin vähän kalastaneita aloittelijoitakin. Tulosta syntyi ja kaikilla jigimalleilla saatiin kontaktia ahvenkaloista. Ilahduttavan paljon mukana oli tälläkin kertaa pienpajojen jigejä.

Edellisvuosien tapaan kokeiluun otettiin ahvenelle ja kuhille soveltuvia lähinnä heittokalastuksessa toimivia jigejä. Aktiiviuiton ja passiiviuiton jigit jaettiin omiin ryhmiinsä. Pohjalinjajigaus oli selkeästi keskiössä, dropshotia ja täsmäheittoa unohtamatta. Lisäksi käytössä olivat niin sanotut jigiä elävöittävät jigipäät kuten

cheburaska. Järvikohteina olivat Etelä-, Keski- sekä Itä-Suomen järvet ja Hämeen tunnetut isot järvialtaat.

Koekalastus alkoi jo helmikuussa sieltä mistä avovettä löytyi. Kylmässä vedessä passiiviuiton jigit pelasivat erinomaisesti käsialauitolla hitaasti uitettuna. Näin kalastettiin huhtikuun loppuun asti.

Kesä kausi

Jigikalastajan kulta-aikaa on toukokuu ja myös kesäkuu menikin molempien piikkiniskojen perässä. Kalojen syöntihalukkuus oli lämpimän kesän aikaan hyvää luokkaa niin pohjalinjasta kuin välivedestäkin.

Heinäkuussa sai hiukan etsiä kaloja, lämpimän veden takia pyrimme keskit-

tämään kalastuksen aamuun ja iltaan, koska silloin myös pintavesi oli viileämpää ja kalojen vapauttaminen alamittaisten kalojen suhteen oli järkevämpää. Tämä koski myös ruuaksi olevien suurten kalojen vapauttamista. Kuhat löytyivät yleensä 6–8 m syvyydeltä. Ahven oli heinäkuussa jopa 2–4 m rantavyöhykkeillä. Elokuu oli puolestaan ahvenen huippuaikaa, kun ne tankkasivat suurissa parvissa 3–6 m penkka-alueilla pikkukalan perässä. Aikaa käytettiin 40:n koko päivän kalastusreissun verran. Voinkin sanoa, että saimme jigien toimivuudesta uskottavan lopputuloksen. Ahvenkalaa nousi kiitettävästi ja välillä kovallakin työllä saimme tulosta aikaan. Olen merkinnyt jigien kuvauksiin S-kirjaimella

koekalastajien suosikit ja lopussa on vielä yhteenveto kaikkein parhaiten toimineista jigeistä.

AKTIIVIUITON JIGIT

Gunki

Tipsy 10 cm

Tämä koko oli varsinkin kuhien mieleen. Luurankorunko ja todella elävä jigi on lapiopyrstönä erittäin houkutteleva kuhalle.

Tipsy 7,6 cm

Koekalastusryhmän mieleinen ja toimi yllättävän hyvin myös ahvenkaloille viileän veden aikaan. Ehdoton valinta jigirasiaan. S

Tirriin erehtynyt kuha.

THT Lures Lapio 7 cm ja 39 cm ahven.

Whiz 5 cm

Aran ahvenen ottipeli, pelasi jo alkukaudesta.

Illex Magic Slim shad 3, 4 ja 5”

Viisituumainen toimi kuhalle keskikesällä, pienemmät mallit olivat erityisesti ahvenen mieleen.

Illex Fat Shad 5”

Toimiva suuremmalle ruokakoon kuhalle. Mielenkiintoinen uinti.

Illex Finesse Shad 10 & 13 cm

Kovaa valuuttaa kuhalle jo viileän veden aikaan. Kalasti selkeästi koko kauden niin ahventa kuin kuhaakin. S

Jasu Venes 5 & 7 cm

7 cm on tehokas todella aralle kuhalle ja kalastaa ympäri vuoden myös ahventa. 5 cm on hyvä valinta ahvenelle. Hyvä värikattaus järvikalastukseen. S

Kuore Baits 11 cm asialla.

Kuore Baits 15 cm antoi karkean sattumahauenkin.

Kuore Baits 15 cm ja erittäin kaunis vähän yli parikiloinen kuha.

Illex Slim Shadin pienemmät versiot kelpasivat myös ruokakoon kuhille.

Gunki Hourra -rapujigiin iskenyt kuha.

JH Lures Tirri 10 cm

Mielenkiintoinen uutuus lapiopyrstöisiin jigeihin. Elävä uinti ja kalasti hyvin syönnöstävää kuhaa.

Rapala CrushCity

Kickman-sarja 7,5; 10 ja 12,5 cm

Erittäin pehmeä materiaali ja varsinkin lämpimän veden aikaan ahvenkalojen mieleen.

Mayor 7,5 & 10 cm

Pehmeää materiaalia, joitakin kaloja onnistuimme saamaan lämpimästä vedestä.

Daiwa Prorex Slim Shad 7,5 & 10,5 cm

Hyvin uiva ja lapiopyrstöä liikuttava jigi. Sai monet kalat iskemään myös virtavedessä. Jos haluaa perusvarman toimivan kapealinjaisen jigin, niin tämä toimii. S

Finn Custom Lures

Noin reilu 10 cm lapiopyrstöinen jigi oli varsinkin kuhien ja myös haukien mieleen. Värit olivat hienoja sävyjä ja kuvioita niissä.

Demon Custom Baits

Varsinkin täsmäkalastukseen kova jigi kuhalle. Pienemmät, noin 12 cm mallit toimivat ruokakoon kuhallekin.

Devil Baits

Noin 15 cm kalajigi, joka täsmäkalastuksessa toimi hauelle ja reilu 10 cm toukkamainen pienellä v- pyrstöllä oli varsinkin kuhien mieleen virtavesissä.

THT Lures

7 cm lapiopyrstö toimi niin virtavedessä kuin järvialtaillakin hyvin kuhalle, mutta erityisesti varsinkin isommalle ahvenelle. S

Ruthless Orka 7 ja 10 cm paddle tail

Small Fish Paddle tail 7 cm oli todella kova ahvenjigi eteläsuomalaisilla järvillä. 10 cm toimi kuhalle luonnollisissa väreissä. S

Ruthless Orka Paddle 7 cm harhauttama.

Gunki Tipsy 7,6 cm ja hyvä ahven.

Savage Gear

8,5 cm Craft Bleakista löytyy jokaiseen järvialtaaseen hienoja värejä. Tämä jigi oli erittäin toimiva ruokakoon kuhan jigauksessa. S

Fat minnow T-Tail 9 cm toimiva perusjigi kalastettaessa suurempaa ruokakuhaa.

Gobster Shad 9 cm varsin pelaava jigi syvemmissä vesissä mallinsa ansiosta. Pohjalinjan ottipeli.

PASSIIVIUINNIN JIGIT

Evä Baits 8 & 10 cm

Varsinkin elävyytensä takia pienellä nykäyksillä uitettu 10 cm malli pelasi koko kauden niin ahvenelle kuin kuhallekin. 8 cm malli aralle kuhalle hyvä. S

Gunki Mosquito 11 & 13 cm

Käsialauiton perustyökalu ja piikkihäntäisenä todella tehokas peli kuhalle.

Gunki Pacemaker 12,5 cm

Erittäin elävä haarapyrstö, jonka hauetkin välillä raatelivat rikki. S

Gunki Kiddy 5 cm

Aran ahvenen kalastamiseen hyvä työkalu pienellä jigipäällä.

Gunki Hourra Craw 7,5 & 10 cm rapujigit

Toimiva jigi niissä vesissä, missä vielä rapua on luontaisesti järvessä ja antoi pohjalinjasta hyvin tapahtumia.

Rapala CrushCity Stingman 12,5 cm höynäytti tämän kuhan, joka oli 93 cm ja 9,15 kiloa.

Savage Gear

Fat minnow T-Tailiin

napannut kuha.

Huomaa kelin, kalan ja jigin

vaalea sävy..

jpg

Gunki Tipsy 10 cm ja ruokakoon kuha.

Kolmen jigaajan saalis lähdössä fileiksi. Ruokakalat kannattaa valita 45-55 cm yksilöistä.

Kuore Baits 9, 11,13 & 15 cm

Kuuma uutuus myös vertikaalijigaukseen. Pienimmät 9 ja 11 cm mallit olivat ahventen mieleen. 13 ja 15 cm mallit olivat erittäin tehokkaita mittakuhille. S

Ruthless Orka

Noin 10 cm Orka King Crab pelasi hienosti kesällä ahvenelle. Hybrid Shad 7 cm on erittäin hyvä jigi aralle ahvenelle ja mittakuhille. S

Jasu Puru 4–10 cm

Kolmessa eri koossa tämä pilkkimällä käytetty tehokone osoitti, että toimii myös käsialauitolla hyvin ahvenkaloille avovesillä.

JH Lures

Tirri 10 cm on erittäin elävä ja kestävä passiiviuiton jigi, joka antoi tasaisen varmasti ahvenkalatapahtumia pitkin koekalastuskautta. S

THT Lures Venes 7 cm

Tämä merenneitopyrstön omaava jigi oli hyvä varsinkin viileän veden aikaan aralle kuhalle.

Okö 4,5 & 5,6 cm

Mikrojigit pelasivat hyvin aralle ahvenelle, särkikaloille ja jopa lohikaloille koskikalastuksessa.

Rapala CrushCity

Cleanup Craw

8,8 cm perusuinnin rapujigi, joka antoi tasaisesti kalatapahtumia.

Ned BLT

7,5 cm kelluva pötkö jigi oli yllättävän elävä, hetkittäin aran ahvenkalan mieleen.

Freeloader

10,6 cm on vapauittajan työkalu silloin kun kuha on kokonaan suu kiinni. Tapahtumia kirjautui silloinkin.

Stingman 7,5; 10 ja 12,5 cm

Erittäin eloisa jigi. 12,5 cm kalasti koko kauden tehokkaasti kuhaa ja pienempi 7,5 cm ahventa ja passiivisia kuhia. Suurin kuha tuli täsmäkalastamalla 12,5 cm versiolla. S

Yhteenveto

Jokaisen jigin kalastavuus on jokaisella kalastajalla erilainen. Toinen hallitsee kelauiton paremmin kuin toinen taas passiiviuiton. Koekalastajien määrä oli yli 60, joten erilaisia uittotapoja tuli varmasti kokeiltua. Koekalastustunteja tuli yli 300. Ja sekin on hyvä muistaa, että välillä vaan toinen jigi toimii paremmin kuin toinen vaikka miten uittaisi.

KOEKALASTUKSEN KALOJEN JA KALASTAJIEN SUOSITUKSET

» Gunki Tipsy 7,6 cm & Pacemaker 12,5 cm

» Illex Finesse Shad 10 & 13 cm

» Jasu Venes 5 & 7 cm

» Daiwa Prorex Slim Shad 7,5 & 10,5 cm

» THT Lures 7 cm -lapiopyrstömalli

» Ruthless Paddle Tail molemmat koot

» Savage Gear Craft Bleak

» Eväbaits 8 & 10 cm

» Kuore Baits koko sarja 9–15 cm

» Ruthless Orka Small Fish 7 cm

» JH Lures Tirri 10 cm

» Rapala CrushCity Stingman 7,5; 10 ja 12,5 cm

Jakelupisteet 2024

KALASTUS/VENELIIKKEET

ESPOO

Ruoto

HAMINA

J&J Rajala

HELSINKI

Adita

Wobbleri

Flipper Market

Meri-Info

Maritim

Schrö der Waltic

HÄIJÄÄ

H ä ijää n Urheilutarvike

IISALMI

Puustjä rven Viehe

Ruoto

JOENSUU

Jokikone Oy

JYVÄSKYLÄ

Jyvä s-Marine

KAARINA

Ruoto

KAUSTINEN

Erä kellari

KIIMINKI

Erä kontio Oy

KIRKKONUMMI

Erä+

KIURUVESI

Rapakkojoen Kauppa Ky

KONTIOMÄKI

Kainuun Tä hti Oy

KORPPOO

Buffalo

KOTKA

Maretarium

Kymi Fishing

KUHMO

Hotel Kainuu

KUOPIO

SAM Fishing

Konesolmu

Maken Pyydys

Yamaha Center Kuopio

Ruoto

KUUSAMO

Kuusamon Uistin

KUUSISTO

Venetalo Viherkoski Oy

LAHTI

Erä -Lindroos

LAPPEENRANTA

Urheilu-Koskimies Oy

LEMPÄÄLÄ

Kalastus Suomi

LOPPI

Erä loppi Oy

MERIKARVIA

Eumer Finland Oy

Niittyniemen lomam ö kit

NIVALA

Savenmaa

OULU

Ruoto

Tiura Uistin

PORVOO/BORGÅ

Porvoon Mikrokulma

RAISIO

Raision Meri & Mets ä

RAUMA

Sissos Myymä l ä

RIIHIMÄKI

Korkiakosken Uistin

SEINÄJOKI

Erä kellari

SIPOO

W&W Marine Oy

SODANKYLÄ

Simonen

SOMERO

Someron Kalastustarvike

Someron Urheilu ja Vapaa-Aika

SYSMÄ

Urheilu-Valonen Ky

TAMPERE

Nippon Verkko

Tampereen Kalastusvä line Oy (Kalastus Suomi)

Yamaha Center

Ruoto

TURKU

Turunmaan ase ja kone

URJALA

Valajä rven kartano

VAASA

Kurren Erä ja Kalastus

VANTAA

Yamaha Center

Ruoto (Tuusula)

Onkitukku

VARKAUS

Akkusolmu

Minnan Vapa Ja Viehe

VÄÄKSY

SK Center

Vää ksyn Konepiste Oy

KALASTUSMATKAILUYRITYKSET

KIRKKONUMMI

Apajamatkat

Blue & White Safari

KOTKA

Kymi Fishing

Kuusaa

Varjolan Tilan Matkailu Oy

Rö nnä s Fishing Lords

Ä ä nekoivisto Kapeenkoski Oy

KALASTUSOSASTOT

TOKMANNI (kautta maan)

Motonet (kautta maan)

XXL (kautta maan)

Puuilo (kautta maan)

Pedot, joilla on pehmeä puoli.

UUTUUS SOFT PETO, OTUS & OLIO

Rapalan pehmeät uutuudet:

Soft Otus, Soft Peto & Soft Olio. Rapalan huippusuositusta X-Rap sarjasta jalostetut pehmovieheet. Täydellinen ottipeli suurpedoille, kuten kuhalle ja hauelle.

Rigaa ja koukuta VMC®:n tuotteilla:

VMC® Pike Chain (koot S-L), VMC® Mustache Shallow

VMC® Pike Chain

VMC® Mustache Shallow