Kalastus-lehti 2/2024 by krookmedia

Kalapaikkana AHVENTA IMATRA

Onnistuu ilman venettäkin

Koeajossa

VERTICO 350

Maagista tunnelmaa

RAUTUA TUNTURISTA

HAUKEA RANNALTA

Erä-lehden 12/21

VUODEN HAUKIVIEHE.

UNYL BRAID X8 KUITUSIIMA 115 m Vahvuudet:

1195

SUMMIT RETKEILIJÄN ENSIAPULAUKKU

Sisältää punkkipihdit.

SUMMIT 3-OSAINEN TERÄS RUOKAILUVÄLINE

MASTER

SUMMIT TERÄSMUKI VÄRILLINEN

Kestävä ja ontto teräsmuki! Kahvana kätevä karbiinihakanen, helppo kiinnittää esim. reppuun. 999

SUMMIT

KOMPASSI GP-SX1 Laadukas kompassi edullisesti! Kartta- ja mitta-asteikko suurennuslasilla. 2190

KAIKKEA RETKEILYYN! KALASTUKSESTA

L 1295

VIEHESARJA AHVEN 50 Rasiassa 4 lippauistinta ja 3 lukkoleikaria.

599

1395

SUMMIT

ASTIASTO TERÄS L

Ruostumaton teräsastiasto voidaan pestä astianpesukoneessa reissun päätteeksi. Sisältää kattilan, kannen ja lautasen. Kattilan vetoisuus 1 L.

KOKO

Pääkirjoitus

Vesillä kaikki näyttää paremmalta etenkin auringonlaskun aikaan.

Kuva Antti Zetterberg.

Kaikki näyttää paremmalta vesiltä käsin

Kesän valon ja vihreyden myötä kaikki näyttää paremmalta. Talven ankeus ja alkukevään harmaa pölyisyys on vaihtunut kirkkaan vihreisiin sävyihin ja taivas on useammin sininen kuin harmaa. Tämä kaikki piristää olennaisesti ihmismieltä ja ei olekaan ihme, että kesällä suomalaiset elävät täysillä.

Suomi on tuhansien järvien, saariston ja pitkän rannikon omaava maa, jolloin lähes jokaisella kansalaisella on suora yhteys johonkin vesistöön. Saman syyn takia Suomi on myös veneilyn ja veneiden valmistuksen suurmaa. Meillä on totuttu liikkumaan vesillä vuosikausien ajan mitä erilaisimmilla vesikulkuneuvoilla ja nykyinen vesikulkuneuvotarjonta tarjoaa jokaiselle jotakin – ei vain veneitä, vaan myös esimerkiksi SUP-lautoja, kajakkeja tai kelluntarenkaita. Vesille kun lähtee, kaikki murheet tuntuvat jäävän maihin ja sitä keskittyy vain vesillä olemiseen.

Erään olennaisen havainnon olen vesillä tehnyt, ja uskon jakavani mielipiteeni aika monen kanssa. Vesiltä käsin ympäristö näyttää nimittäin useimmissa tapauksissa huomattavasti kauniimmalta kuin maissa. Uskon, että syynä tähän on vahva tilan tuntu ja valon heijastuminen veden pinnasta sekä maissa näkyvien yksityiskohtien, kuten

vaikkapa tietyömaiden, häviäminen näköpiiristä.

Itselleni vesilläolo on pääosin merialueella tapahtuvaa kalastusta ja luonnon havainnointia. Merellä minulle mieleenpainuvimpia hetkiä kovien tärppien lisäksi ovat kevätillan sinisessä hetkessä kuuluva haahkojen naukuminen ja kevään ensimmäinen saariston mäntymetsän tuoksu. Järvillä varmasti esimerkiksi ikoninen kuikan huuto on monelle ”se juttu”.

Suosittelenkin vahvasti hankkiutumaan tänä kesänä vesille nauttimaan upeasta luonnostamme aitojen kokemuksien pariin joko kalastaen tai muuten vain olosta nauttien.

Nautinnollista kesää kaikille!

Antti Zetterberg antti.zetterberg@krookmedia.fi

UUSI LEGENDA ON TÄÄLLÄ

Garmin Force Kraken on markkinoiden tämän hetken tehokkain keulamoottori. Jämäkkä pivot-kiinnitys vie vain vähän keulatilaa.

Rikiputken pituudeksi on valittavissa 63, 75 tai 90 tuumaa, joten keulamoottori sopii korkealaitaisiin veneisiin.

Siihen on helppo lisätä LiveScope ™ -kaikuanturi (lisävaruste), jonka anturinjohto ohjataan keulamoottorin rikiputken läpi. Integroitava GT56-anturi tarjoaa luokkansa parhaat CHIRP-, ClearVu™- ja SideVu™-luotaintiedot.

Hallinta kaukosäätimellä tai yhteensopivalla Garmin-älykellolla.

VERTICO 350 JON BOAT | Sivu 90

tunturista – Hanna & Viljami Huhtala

meritaimen – Erik Axner

Kesäahventa mereltä – Tomi Valkamaa

Hauen rantakalastus – Niko Satto

Miten löydät suuren järven kalapaikat? – Jani Mäkeläinen 46 Kesäinen kuhanuistelu – Mikko Saarinen

50 Ammattilaisen ongintavinkit | Jouni Lillman – Antti Zetterberg

58 Syöttikalastus – Juha Ojaharju 60 Kalastus rapujigeillä – Jani Mäkeläinen 66 Matkailuauto kalastuskäytössä – Antti Zetterberg & Pasi Taponen

70 Hauenkalastuksen kehitys 20 vuodessa – Kari Nyberg

76 Kalapaikkana Imatra – Antti Zetterberg

80 Rapala Minnow Spoon 30 vuotta – Antti Zetterberg 84 Aliarvostetusta arvokalaksi – Sakke Yrjölä

86 Patologit – Aki Janatuinen

88 Maan Mainiot Kalamiehet | Hasse Härkönen – Antti Zetterberg

90 Kalastus-lehti esittelee: Vertico 350 jon boat – Antti Zetterberg

96 Kalastus-lehti esittelee: Minn Kota Instinct Quest – Antti Zetterberg & Mika Mujunen

Uutta & kokeiltua

JULKAISIJA

Krook Media Oy

Itälahdenkatu 22 B

00210 HELSINKI www.krookmedia.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Antti Zetterberg

TOIMITUSSIHTEERI

Mikey Sarelin

TOIMITUS

Janne Koivisto

Niko Satto

AVUSTAJAT

Ari Paataja

Tuomas Salusjärvi

Mika Vornanen

Janne Sullström

Kalle Paavola

Jörgen Larsson

Jani Helminen

Kristian Keskitalo

Anders Krus

Jasper Pääkkönen

Mari Elal

Kari Lossi

Pasi Taponen

Jens Bursell

Juha Ojaharju

Emma Becker

Kim Jaatinen

Sakke Yrjölä

Anna-Maija Ahokas

Jaakko Varjokorpi

Peter Lahti

Aki Janatuinen

Tuomas Peltonen

Sami Pitkänen

Santtu Poutanen

Mika Nummisto

Kimmo Mujunen

Tomi Valkamaa

Ville Lahikainen

Jesse Hyväri

Hannu Huttunen

Markus Tandefelt

Esko Lahtinen

Viljami Huhtala

Timo Palokas

Markus Männistö

Mikko Kuikka

Matti Jännäri

Jan Friström

Juha Happonen

Jani Himanko

Jani Mäkeläinen

KANNEN KUVA

Viljami Huhtala

ILMOITUS MYYNTI

Jerker Krook puh. 040-566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi

PAINOPAIKKA

Printall

SEURAAVA NUMERO

Seuraava numero ilmestyy syyskuussa 2024

PAINOS

30.000 kpl

TILAAJAPALVELU

Jaicom Oy

Puh. 03-42465340 asiakaspalvelu@jaicom.com

Isoimmat

RAUTU - rakkaudesta lajiin -

Erämaassa juuri mikään ei läikäytä kalastajan sydäntä yhtä lämpimästi kuin kalan pintakäynnin yhteydessä havainto kirkkaan valkoisista evänreunuksista. Tätä näkyä on usein odotettu pitkään, ehkä vuosi tai enemmänkin. Ei ole lainkaan poikkeuksellista, että ennen tätä odotettua hetkeä teltassa on jo värjötelty tai paahduttu useita vuorokausia. Vielä näköhavaintoakin enemmän iloa läikkyy tietysti silloin, kun tuo kauan kaivattu rautu nousee pintaperhoon tai kelpuuttaa tarjotun katkajäljitelmän ja alkaa viedä siimaa kaikella voimallaan.

Rautu on pohjoisin makean veden kalalajeista. Se on arktinen laji, joka suosii kylmää, kirkasta, joko hitaasti virtaavaa tai seisovaa vettä. Rautua pidetäänkin tyypillisenä ravinneköyhien, korkealla meren pinnasta olevien tunturijärvien kalalajina. Rautu on myös yksi kauneimmista Pohjolan kaloista kirkkaan punaisine tai oransseine vatsoineen, loistava taistelija siiman päässä, sekä todella maukas ruokakala.

Raudun väritys vaihtelee, ja vatsa on kauneimmillaan uskomattoman punainen.

Ei tavallisin saalis

Raudun saaminen kalansaaliiksi ei yleensä ole ihan jokapäiväistä herkkua, sillä suurelle osalle suomalaisista rautu on maantieteellisesti vaikeasti saavutettavissa. Näin ollen jo kalapaikalle päästäkseen pitää useimpien ensin matkustaa pitkästi toiselta puolelta Suomea, ja sen jälkeen vielä saada itsensä siirrettyä tunturiin joko lihas- tai potkurivoimin. Monille se hetki, kun vihdoin lähdetään raudun perässä Lapin ylängöille joko pilkki-, perho- tai virvelivapa repussa, onkin usein vuoden kohokohta tai yksi tärkeimmistä kalareissuista.

Haastava pyydett ävä Tunturiin pääsyn jälkeen on vielä ihan toinen kysymys, tuleeko toivottua kalaa vai ei. Rautu osaa toisinaan olla hyvinkin vaikea kalastettava, mikä taas saa kalan tuntumaan entistäkin halutummalta saaliilta. Monet rautuja kalastaneet tietävät sen tunteen, kun parvi pintovia kaloja pyörii heittoetäisyydellä, ja kalastaja käy jo kolmatta kierrosta perhorasiaansa läpi, kun mikään ei vain kelpaa.

Välillä onnistuminen vaatii millilleen oikeat askelmerkit, ja esimerkiksi perhovalinta saattaa olla yhden koon erosta tai hiukan eri sävyisestä iskupisteestä kiinni. Toisaalta pintovillekin rauduille kannattaa ennakkoluulottomasti tarjota myös uppoavia perhoja, jolloin tietyn hyönteislajin kuoriutumiseen tai vedessä oleviin minimaalisen pieniin eliöihin

mätsääminen ei ole niin kriittistä, vaan rautu usein kelpuuttaa pienen katkan tai nymfin mieleisenä herkkupalana muun ruokailun ohessa.

Raudut syövät eläinplanktonia, veden pinnalla olevia hyönteisiä, pohjaeläimiä kuten katkoja, sekä joissain tapauksissa myös pikkukaloja, joten repertuaari myös perhoissa saa olla laaja. Usein kalastaja valikoi vieheen vallitsevien olosuhteiden, mutta myös pitkälti omien tottumusten mukaan. Itselleni luottoperhoiksi ovat onnistumisten myötä valikoituneet erityisesti pienet oranssit tai ruskean eri sävyiset katkaperhot. Olosuhteiden ollessa kohdillaan tulee erittäin mielellään kokeiltua pintaperhoja. Kalastan myös painottomilla nymfeillä, kuten kumijalkanymfeillä tai Killer Bug -variaatioilla, joita heitän ja uitan katkaperhon tapaan pitkillä heitoilla ja uittonopeuksia varioiden.

Lyhyt sesonki

Ylänköjen kesät ja siten myös raudun perhokalastuskaudet ovat lyhyitä. Lisäksi raudunkalastus saattaa kärsiä nykyään valitettavan yleisistä hellejaksoista, sillä se sietää veden lämpenemistä vielä huonommin kuin monet serkkunsa, ja passivoituu tai hakeutuu mahdollisuuksien mukaan syvälle kylmempiin vesiin.

Kaikeksi onneksi lähellä jäätiköitä vedet yleensä pysyvät kylminä helteilläkin. Rautureissujen onnistuminen

vedessä.

saattaa vallitsevista olosuhteista ja tähtimerkeistä riippuen tarkoittaa vaikkapa vain yhtä hyvän kokoista kalaa, joka tulee lopulta kovan työn palkitsemana. Yhtä hyvin saattaa kuitenkin olla niin, että koodin murtuessa esimerkiksi ottiperho tai -väri tuo samaan reissuun onnistumisia toistensa perään. Onpa itsellänikin takana reissu, jossa intuitiolla ensimmäiseksi perhoksi valittu Green Butt Elk Hair Caddis tarjoilikin heti niin hyvin kalaa, ettei juuri muuta perhoa viitsinyt siiman päähän sitoa.

Pintaperhokalastusta jä rvillä Raudun kalastus painottuu tavallisimmin järville, mikä tuo oman erityispiir-

Kalastus vie uskomattoman hienoihin paikkoihin.

Raudulle tunnusomaiset valkoiset evien reunat näkyvät hyvin kirkkaassa

Ei kannata

teensä varsinkin pintaperhokalastukseen. Pintakäyntien ennakointi ei virtavesien tapaan yhtä hyvin onnistu, kun kala ei nouse yleensä pintaan uudestaan aivan samassa kohdassa. Säännöllisesti pintova kala kelpuuttaa pintaperhon kuitenkin myös järvellä satunnaista pinnassa kävijää todennäköisemmin, ja kalaa tai parvea tarkkaillessa yleensä huomaa kalojen uintilinjoissa ja siten myös pintakäynneissä toistuvuutta, mikä helpottaa perhon asemoimisessa.

Perhoa ei välttämättä kannata heittää uudelleen, vaikka kalan näkisi pintovan hiukan eri kohdassa. Raudut uivat usein kierroksen ja pintovat eri kohdissa, jolloin

on todennäköistä, että hetken kuluttua kala palaa takaisin alkuperäiseen pintomiskohtaan.

Kannattaa siis mieluummin olla askeleen edellä kuin perässä, eli antaa perhon odottaa kalaa eikä yrittää heitoilla seurata sitä. Siinä missä virtaavassa vedessä pintaperhon uitto virran mukana on oleellinen osa onnistumista, seisovassa vedessä perho tulee heittää suoraan haluttuun kohtaan, ja joko antaa olla täysin paikallaan tai pienellä liikkeellä värisyttää perhoa. Onnistuminen vaatii kärsivällisyyttä ja rauhallisia mutta oikein ajoitettuja vastaiskuja.

Vastaiskuissa tarkkana

Vastaiskuissa vaarana sekä pinta- että uppoperhoilla voi olla kalan ja perhon menetys, ellei osaa varautua raudun räjähtävään voimaan, jolla se saattaa välittömästi lähteä siimaa viemään. Järvellä raudulla on tilaa uida aivan eri tavalla kuin joessa, ja se voi ladata taisteluun koko uintivoimansa. Ison raudun erikoistaito vaikuttaa olevan spurttaus täyttä vauhtia ulapalle, minkä jälkeen saattaa seurata täyskäännös takaisin kohti rantaa.

Siiman pitäminen kireällä on tässä tilanteessa melkoista kauhun tasapainoa, sillä perhosiiman löystyessä kala on yleensä jo karannut. Ison raudun uidessa suoraan kohti, ei nopeinkaan pikakelaaja ehdi kelata perhosiimaa riittävän nopeasti. Tällöin kalastajan kannattaakin tehostaa siiman käsin sisään ottamista ja varmistaa kalan kiinni pysyminen perääntymällä itse poispäin rantaviivasta. Väsytyksen myötä adrenaliinipiikki on taattu riippumatta siitä voittaako taistelun lopulta rautu vai kalastaja.

Raudun kalastamisessa on ”sit ä jotain”

Kalastaminen on aina kokonaisvaltainen elämys, mutta väitän sen pätevän ihan erityisesti raudun kalastuksessa. Itse en ainakaan osaa edes ajatella rautua ilman, että ajatukset samalla jo karkaavat Lapin erämaihin, maisemiin ja tuoksuihin.

Lapin yöttömässä yössä kalastus muuttuu maagiseksi kun päivällä ja yöllä ei ole rajoja, eikä ole mitään tietoa maailmasta oman kalastus- ja erämaakuplan ulkopuolelta. Lisämausteensa tähän tuovat erämaan usein nopeasti vaihtuvat ja rankatkin sääolosuhteet.

Kun sitten jälkeenpäin koittaa muistella kaiken sen rasituksen, onnellisuuden ja hetkessä elämisen tunnetilojen sekamelskassa saatuja rautuja, koko kala alkaa vaikuttaa lähes taruolennolta. Kaikki se vaiva, minkä mahdollisesti yhden kalan saadakseen on valmis kokemaan, on kalastusharrastuksesta osattomalle vaikea selittää.

Vuoren rinnettä painava rinkka selässä kiivetessä olen itsekin tokaissut, että jos sen yli 60-senttisen raudun nyt tällä kerralla saan, en enää ikinä kiipeä tänne. Kummasti kuitenkin aina seuraavana vuonna sekä kiipeäminen että etenkin se 60-senttinen rautu taas alkavat houkuttaa. Juuri nyt en voisi houkuttelevampaa paikkaa keksiä, kuin olla tunturijärvellä tähystelemässä niitä valkoreunaisia eviä.

jäädä telttaan vaikkei olisi pinturikeli, koska saalista voi saada myös kaatosateessa.

Erämaaelämää rautuvesien äärellä.

Raudun väriloistoa.

oikeat olosuhteet mahdollistavat meritaimenen kesäkalastuksen

Kesäkuun puoliväli 2023. Parinsadan metrin päässä minusta olevat turistit kiljuvat kastaessaan varpaitaan Itämeren kylmään veteen. Omasta näkökulmastani veden lämpötila on juuri täydellinen, 13 astetta. Seison fleecehousut kahluuhousujeni alla ja nautin mahdollisuudesta kalastaa meritaimenta kesäkuun puolivälissä.

Viime kesän voimakkaat ja pitkäkestoiset länsituulet työnsivät kaiken lämpimän pintaveden pois rantaviivasta ja tuulten aikaansaamien kumpuamisten vuoksi veden lämpötila laski useilla asteilla laajoilla alueilla Meritaimen on erittäin suosittu kohdekala syksyllä ja keväällä sekä osittain myös talvikuukausina eteläisellä Itämerellä. Kevätkauden voi sanoa loppuvan niihin aikoihin nokkakalat lähestyvät rantoja kutemaan jättimäisissä parvissa, yleensä toukokuussa, mutta viileä vesi houkuttelee meritaimenet jälleen rantojen läheisyyteen heittokalastajan ulottuville.

Kesän meritaimenia kalastettaessa on tärkeää seurata veden lämpötilaa, joka on ratkaiseva tekijä. Sen pitäisi olla mieluiten noin 10-13 astetta. Tämän voi tutkia etukäteen muutamalla yksinkertaisella niksillä.

Monet suositut uimarannat ja matkailualueet tarjoavat veden lämpötilan sivustoillaan, mitä meritaimenen kalastajat voivat hyödyntää. Kahlattaessa on hyvä olla mukana lämpömittari, jolla lämpötilan voi tarkistaa nopeasti. Myös veneellä liikuttaessa veden viileyden huomaa selvästi ja kaikuluotaimen lämpömittaria kannattaa seurata, jos ajossa alkaa tulemaan kylmä. Mediassa myös reagoidaan nopeasti, jos kesä-heinäkuussa vedet kylmenevät lämpenemisen asemesta.

Meritaimen saalistaa kesä llä pääosin tuulenkalaa

Kesäaikaan meritaimenet keskittyvät pääasiassa tuulenkaloihin pääasiallisena ravinnonlähteenään, joten on tärkeää jäljitellä sitä, mitä ne syövät. Tämän takia olen kiinnittänyt siiman päähän tuulenkalaa imitoivan inline-uistimen, joka lentää erittäin pitkälle.

Tuulenkala on nopeasti liikkuva saalis, jota tavataan usein parvissa rannikolla. Se voi kasvaa melko isoksi, jopa 30 sentin mittaiseksi. Siksi uistimien pituuttakaan ei kannata arastella ja aloitankin kalastuksen lähes 20-senttisellä ”puikolla”.

Muutaman heiton jälkeen havaitsen pienen tärpin. Teen vaistomaisesti pysäytyksen ja kala iskee kiinni. Pinnan rikkoo täydellisen hopeinen meritaimen, joka loistaa kuin peili auringossa ja hyppää akrobaattisesti korkealle ilmaan yrittäen ravistella koukkua irti. Pidän vavan matalalla ja yritän pakottaa kalan pois lisähypyistä, sillä mitä enemmän kala hyppii, sitä enemmän mahdollisuudet sen irtoamiseen kasvavat.

Kun saan kalaa lähemmäs, näen, että se on mitallinen yli 50-senttinen, mutta ei mitenkään mainittavan kokoinen, joten nostan vapaani ylös ja yritän pitää pääsiiman ja perukkeen poissa terävistä kivistä. Kala ottaa vielä viimeisen syöksyn ennen kuin koppaan sen haaviin. Reissu on alkanut loistavasti, mutta yksi kala ei vielä todista teorian toimivuutta, joten jatkan kalastusta.

Oikean paikan valinta ja olosuhteet Niin ranta- kuin venekalastuksessakin oikean paikan löytäminen voi joskus olla sekä haastavaa että hankalaa. Nyrkkisääntönä on aina liian etsiä kalaa paikoilta, jossa on lähellä syvää vettä. Matalilta

Lämpömittari on meritaimenen kalastuksessa todella tärkeä, kalat voivat muuttaa paikkaa pienestäkin lämpötilan vaihtelusta.

Maagisessa keskiyön valossa napannut meritaimen on huikea elämys.

Voiko kala enää kirkkaampi olla?

Käytän nykyisin kelluvaa haavia, jolloin voin laittaa kalan lepäämään kuin "sumppuun". Monilta valmistajilta löytyy valmiita ratkaisuita, itse olen virittänyt oman haavini kelluvaksi.

riutoilta ja rannoilta ei kesällä löydy kaloja kovin todennäköisesti, joten sen sijaan kannattaa keskittyä jyrkempiin reunoihin ja isojen selkien tai avomeren reunassa oleviin saariin.

Jos nämä paikat ovat lähellä syvää vettä, niissä on varmasti kalaa. Ihanteellisessa paikassa on vaihteleva pohja, jossa on suuria kiviä, rakkolevää ja hiekkalaikkuja. Hyvä ohje on, että jos paikalla on hankala kahlailla tai ajaa venettä, tiedät osuneesi oikeaan paikkaan.

Sopiva olosuhde meritaimenen kesäkalastuksessa on viileän veden ohella tasaisesti nouseva tai muutaman sentin vaihteluvälillä oleva vesi. Kuten kevät- ja syyskalastuksessakin, eivät liian kovat veden nousut ja laskut ole kesälläkään taimenelle herkkua. Vedenpinnan on hyvä olla päiväsaikaan rikki, ilta- ja aamuhämärässä kala ottaa tyynessäkin.

Meritaimen on kesällä aktiivinen läpi päivän ja keskellä päivää voi olla yhtä hyvä syönti kuin iltahämärässä tai aikaisin aamulla. Jotkut ovat sitä mieltä, että se ei ole niin arka hieman hämärässä, mutta omasta mielestä-

ni tällä ei ole niin paljon merkitystä, kunhan kala vain on aktiivisesti saalistamassa.

Jos kalat on paikallistettu, mutta ne eivät sillä hetkellä ota, on usein parempi jäädä paikalleen kuin liikkua ympäriinsä etsimässä muita kaloja. Ne kyllä aktivoituvat, kun vähän malttaa odottaa. Näinä hetkinä onkin hyvä pitää pieni ruoka- tai kahvitauko.

Kesä n meritaimenuistimet Tiedetään, että meritaimenet ovat kesällä pääosin keskittyneet tuulenkaloihin, joten tämä ohjaa uistinvalintaa pitkiin inline-uistimiin tai perinteisiin puikkomalleihin. Inline-uistimessa fluorocarbon-tapsi pujotetaan suoraan uistimen läpi, jolloin se liukuu ylös ja alas siimaa pitkin, mikä estää meritaimenta käyttämästä vieheitä vipuvoimana ravistellakseen tapsin päässä olevaa koukkua irti.

Käytän itse inline-uistimissa aina varsin isokitaista yksihaarakoukkua, joka tartuttaa ja pitää kalan hyvin kiinni. Yksihaarakoukku on myös ystävällisempi kalalle, koska sillä eh-

Käytän jopa 4000-sarjan keloja kalastaessani inline-uistimilla kesäisiä meritaimenia, sillä kalojen energia on sitä luokkaa, että syöksyt vaativat siimatilavuutta.

”Sopiva olosuhde meritaimenen kesäkalastuksessa on viileän veden ohella tasaisesti nouseva tai muutaman sentin vaihteluvälillä oleva vesi.”

käistään kolmihaarakoukun aiheuttamia vaurioita, jolloin kala on helpompi vapauttaa takaisin.

Aivan täysin inline-uistimien ja puikkojen varaan ei kannata pakkia rakentaa, joten onkin hyvä varata muutama pienempi lusikka sekä lippa, etenkin jos kalastetaan veneestä.

Vapa, kela ja siima

Rantakalastuksessa vavan pituus olisi hyvä olla noin 10 jalkaa eli noin kolme metriä. Venekalastaja pärjää hyvin 9-jalkaisellakin 270-senttisellä. Meritaimenen kalastuksessa on etu, jos saa heitettyä mahdollisimman pitkälle, jolloin katat enemmän vettä ja saat uistimesi mahdollisimman monen kalan ulottuville.

Kesäiset meritaimenet ovat käytännössä aina kirkkaita ja todella hyväkuntoisia.

”Vedenalaisista videoista on nimittäin nähty, että yhtä uistinta saattaa seurata kymmeniäkin taimenia, mutta yksikään ei iske.”

Yhdessä korkean välityssuhteen kelan kanssa, jonka avulla kelaat enemmän siimaa jokaista kahvan kierrosta kohden, saat uitettua uistinta huomattavia matkoja ja jokainen metri voi olla se ratkaiseva. Jarru on hyvä pitää ”nahkeana”, jotta kala saa tärpissä siimaa, mutta tartuttaa kuitenkin itsensä.

Vedenalaisista videoista on nimittäin nähty, että yhtä uistinta saattaa seurata kymmeniäkin taimenia, mutta yksikään ei iske. Mitä kauemmin uistin on kalojen näkökentässä, sitä paremmat mahdollisuudet ovat, että joku päättää hyökätä.

Siimana käytän itse rantakalastuksessa noin 0,16 mm kuitusiimaa. Venekalastuksessa käy hieman ohuempikin. Fluorocarbon-tapsin paksuus on noin 0,35–0,40 mm ja sitä voi hyvin olla metrinkin pätkä siimaan sidottuna. Voit liittää siiman ja fluorocarbonin toisiinsa esimerkiksi FG-solmulla tai tuplaunisolmulla, joihin kumpaankin löytyy hyviä ohjeita YouTubesta.

Rannalta

Kalastustekniikka

Nopea kelaus on kesällä avain menestykseen, ja periaatteessa et voi kelata liian nopeasti, paitsi jos uistimesi hyppii pinnalla, mutta niin kauan kuin se ui, meritaimenet saavat sen kiinni.

Kovassa vauhdissa on se etu, että se antaa kaloille lyhyemmän ajan miettiä ja tehdä päätöksensä, mikä usein saa ne reagoimaan nopeasti. Minulla on ollut monta tilannetta, jossa tapahtumat tulevat ensimmäisen kymmenen metrin aikana, kun kelaan reipasta vauhtia. Jos mahdollista, kalasta rannalta takatuuleen, jolloin saat uistimen lentämään jopa sata metriä. Sivutuuleen kesällä kalastettaessa on tärkeä saada siimapussi heti pois, jolloin uistin pääsee nopeasti uimaan. Muuten se voi vajota pohjaan tai ajautua väärään kohtaan ja heitto on menetetty.

Pä ivä n päätös

Olosuhteen valitsemallani alueella ovat iltaa kohden paranemassa veden ollessa hienoisessa nousussa, ja päivällä ollut ehkä naksun liian kova merituuli alkaa laantumaan. Tähystelen kiikarilla sopivia ottialueita ja näen kun hyvän kokoinen taimen hyppää noin 70 metrin päässä.

Linkoan uistimen kaikin voimin lähelle kalan hyppykohtaa ja alan kelaamaan nopeasti. Noin viiden tai kuuden kierroksen jälkeen siima kiristyy ja tunnen voimakkaan tärpin. On tärkeää pitää veto melko kovana, sillä pitkät heitot yhdistettynä tuulen aiheuttamaan siimapussiin hankaloittavat tartuttamista.

Kala taistelee kovasti eikä aio luovuttaa. Saan kuitenkin tasaisesti siimaa kelalle, kun kala liikkuu sivuttain rantaa pitkin ja saan sen lopulta matalaan veteen hieman kauemmas itsestäni.

Kun meritaimen joutuu matalampaan veteen, se reagoi lähes aina samalla tavalla eli jonkinlaisella paniikilla. Se säntäilee edestakaisin, vaahdottaa pinnassa, hyppii ja viettää usein enemmän aikaa pinnan yläpuolella kuin alapuolella.

Todennäköisesti ne eivät tunne oloaan turvalliseksi ja siksi ne toimivat näin päästäkseen jälleen syvempään veteen. Venekalastuksessa tätä ei niin usein tapahdu sillä siinä kalastetaan syvästä matalaan eikä matalasta syvään kuten rannalta.

Paniikkireaktion myötä kala alkaa olemaan jo aika väsynyt ja saan kelattua sen haavin etäisyydelle kyljellään. Yksihaarakoukku on kiinni suun kulmassa ja siirryn hitaasti haavin kanssa kalaa kohti ja eikä aikaakaan, kun haavissa makaa hieno reilun 60 sentin mittainen kesäkuun meritaimen.

Olen havainnut, että kesällä kirkkaan vaaleanvihreät uistimet, kuten kuvan Westin Sandy, antavat saalista parhaiten päivällä.

Käytän kelluvaa haavia, jonka ansiosta kalaa on helppo käsitellä koskematta siihen liikaa, ja voin helposti irrottaa koukun kalan ollessa veden alla. Jos Suomen vesiltä saamasi kala on rasvaeväleikattu ja yli 50 cm pituinen, voit pitää sen ruokakalana. Mikäli vapautat kalan, käsittele sitä hyvin varovasti ja nopeasti, etenkin rasvaevällisiä, jotka

tulee Suomessa aina vapauttaa koosta riippumatta.

P.S. Helsingin ja Espoon merialueella on käytettävä vuoden 2024 alusta meritaimenen viehekalastuksessa vain väkäsettömiä koukkuja. Rajoitus on voimassa vuoden 2030 loppuun.

Tee inline-tapsit jo valmiiksi kotona ja pidä uistimet pienissä muovipusseissa, jotta vältät siimojen sotkeutumisen.

Vinkkejä inline-vieheisiin

» Käytä 50–100 cm:n pituista, 0,35–0,40 mm:n fluorocarbonista valmistettua tapsia.

» Käytä kahta helmeä koukun ja uistimen välissä. Pehmeä ja kova. Uistimen tulisi olla kohti kovaa helmeä, jotta se pyörii paremmin.

» Säästää aikaa veden äärellä. Tee inline-tapsit jo valmiiksi kotona.

» Pidä uistimet pienissä muovipusseissa, jotta vältät siimojen sotkeutumisen.

Juuri ennen auringonlaskua mereltä saatu kesäinen suurahven.

AHVENEN JIGIKALASTAJA VIIHTYY KESÄISELLÄ MERELLÄ

Kesä on kelien puolesta armollisinta aikaa ahvenen kalastajalle. Kalaan voi lähteä kevyellä vaatetuksella ja valoisaa aikaa on tarjolla runsaasti myös töiden jälkeisille kalastusreissuille. Kalakamojen lisäksi mukaan kannattaa pakata reilusti juotavaa ja kotiin otettavalle saaliille on hyvä varata kylmälaatikko, ellei veneessä ole kiertovesisumppua.

Alkukesän kymmenasteinen merivesi alkaa hiljakseen lämpenemään ja heinäkuussa parhaimpaan loma-aikaan se saavuttaa noin 20 asteen lämpötilan. Ahvenen kasvulle optimilämpötila on reilut 20 astetta eli Suomen kesässä ahven liikkuu ja syö aktiivisesti.

Kesä iset kalapaikat

Kesäaikaan ahvenia voi etsiä avoimilta seliltä, selkäpateilta, kivikoilta, mistä vain missä on syvää vettä vieressä. Särkikalatkin levittäytyvät tähän aikaan kaikkialle missä on lämmintä vettä ja tämä vaikuttaa myös petokalojen käyttäytymiseen.

Ahvenien etsintää helpottaa, mikäli käytössä on viistokaikuluotain tai sitten voi yrittää etsiä veteen syöksyviä tiiroja tai lokkeja. Usein

”Tiedän, että voi olla vaikea kammeta itsensä ylös keskellä yötä ehtiäkseen pelipaikoille ennen auringonnousua.”

tällaiset linnut voivat käyttäytymisellään paljastaa ahvenparven. Selkävesien ajoahvenparvet ovat kuitenkin yleensä jatkuvassa liikkeessä ja niiden perässä pysyminen ei ole ihan helppoa, mutta syönti voi olla rajua keskellä päivääkin. Hermoja lepuuttavampaa voikin olla jigailla jotakin oletettua ”varmaa” paikkaa ja odottaa kalojen saapuvan paikalle.

Pitkään samasta suunnasta puhaltavat tuulet voivat kerätä pikkukalaa tietyille alueilla ja jossakin vaiheessa niihin löytävät myös ahvenet. Tällaisia paikkoja voivat olla vedenalaiset kivikot, patit tai jyrkät rinteet. Tällöin jopa isomman ahvenen kalastus voi olla helpompaa, kun ne pörräävät pitkään samalla alueella. Parhaimman syönnin voi tällaisessa paikassa aiheuttaa päivällä hetkellisesti voimakkaaksi nouseva tuuli.

Vä lineet

Ahvenen kalastus on nautinnollisinta kevyillä välineillä. Kelaksi riittää 1000-luokan avokela. Vavan pituus riippuukin sitten paljon omista mieltymyksistä. Yleisesti ottaen veneellä kalastava pärjää 6–7 jalan (180–210 cm) vavalla. Rannalta kalastava voi valita hieman pidemmän vavan. Siimaksi kannattaa valita ohut kuitusiima parhaan mahdollisen tuntuman saavuttamiseksi, esimerkiksi 0,10 mm.

Hä mä rien hetkien kiivaat, mutta lyhyet syöntipiikit

Kesällä vesille lähtemisen kynnys on matalimmillaan, mutta helposti käy niin että siellä ollaan ihan väärään aikaan. Kesän kuumimpaan aikaan voi ahvenien syöntipiikki osua vain aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Tuntuu siltä, että tähän aikaan vuodesta

olisikin parempi kalastaa vain aamu- ja iltapäivällä.

Tiedän, että voi olla vaikea kammeta itsensä ylös keskellä yötä ehtiäkseen pelipaikoille ennen auringonnousua. Se kuitenkin maksaa itsensä takaisin pelkästään sillä, että näkee auringon nousevan horisontista. Toisaalta kun on muutaman tunnin heitellyt sateessa tyhjää voi mielessä käydä ajatus: Miksi en jäänyt nukkumaan?

Myöhäiseen iltasyöntiin on haastava jaksaa, jos on koko päivä heitelty helteessä. Varsinkin päivinä, jolloin tapahtumapuolella on ollut hiljaista ja aurinkorasva kirvelee silmissä, juomavesi on loppu ja eväät syöty aikoja sitten.

Kuitenkin se hetki, kun aurinko laskee ja tulee hieman hämärämpää voi pelastaa koko päivän ja tarjota aivan huikean ahvenen jigausta.

Loppukesän ja alkusyksyn parhainta ja kauneinta kalastusaikaa.

Pilvisen päivän onnistuminen.

Ahven turvallisesti haavin havaksen sisäpuolella.

49,5 cm ihanuutta Suomen suvessa.

Käyt ä nnön esimerkki Muistan jonkin ajan takaa päivän, jolloin olin saanut koko päivän aikana vain muutaman ahvenen. Olin jo lähdössä rantaan, mutta päätin heittää vielä yhden lahden auringon painuessa horisonttiin. Ja juuri sillä hetkellä tämä syvään aukeava lahti räjähti eloon.

Paikalla alkoi sellainen mässäily, että en ole aikaisemmin vastaavaan osunut. Isot ahvenet löivät raivolla kiinni jigiin joka heitolla ja useat oksensivat ulos juuri syömiään silakoita. Kelin ollessa tyyni oli helppo havaita pintakalvoon muodostuva rasvakalvo, joka ilmeisesti muodostui pinnan alla tapahtuvasta hurjasta saalistuksesta.

Jigit

Kesällä toimivimpia ovat olleet kaikki vikkeläliikkeiset jigit, varsinkin kalajigeistä löytyy tälle vuodenajalle erittäin toimia vaihtoehtoja. Lämpimän veden aikaan kalat ovat usein välivedessä ja tämä tarkoittaa, että jigaajan ei kannattaa aina päästää jigiä pohjaan asti. Usein erittäin nopeasti uitettu jigi lähellä pintakalvoa on äärimmäisen tehokas ahvenille. Jigin voi joutua painottamaan hieman eri tavalla kuin pohjalinjajigauksessa, jotta sillä voi kalastaa nopeasti pinnan läheisyydessä jigin kuitenkaan nousematta pintaan. Pohjalinjajigauksessa voi kesällä huoletta käyttää esimerkiksi kolmen metrin vedessä 12–15 g jigipäätä 7–10 cm jigeille.

Tyyni kesäkeli mahdollista kalapaikkaa silmänkantamattomiin.

Keskellä päivää jigiin napannut ahven.

Solakat kalajigit ovat ahventen mieleen.

Loppukesä n ja alkusyksyn apajat Alkusyksy on kultaakin kalliimpaa ahvenen jigailuaikaa niille, jotka haluavat ruokapöytäänsä laadultaan parasta ahventa. Ahvenet ovat kesän mässäilyjen jälkeen parhaassa lihassa ja näistä kaloista tehdyt fileet ovat paksuja ja maukkaita, täydellisiä myös pakastamiseen.

Elokuussa saapuvat pimenevät illat ja veden lämpötila lähtee viilenemään. Tällöin ahvenet alkavat parveutumaan ja massiivisia parvia alkaa kertymään kapeisiin syvähköihin virtapaikkoihin. Kalaa voi kertyä jopa parin kuukauden ajan samaan paikkaan lisää ja lisää, jolloin luotaimen ruutu voi täyttyä kaloista pohjasta pintaan asti pitkältä matkalta.

Näistä parvista on ahvenia helppo kalastaa, joten hommasta saattaa helposti mennä mielekkyys, kun joka heitolla on mahdollista saada kalakontakti. Kalat ovat näissä parvissa usein parasta ruokakoon (+-30 cm) kalaa ja silloin onkin

syytä käyttää niille sopivaa koukkukokoa. 2/0 koukkukoko on aika passeli ruokakaloille.

Syvien voimakkaasti virtaavien sunttien jigaamisessa voi välillä joutua käyttämään sulavalinjaista jigiä, 15–25 g jigipäällä, mikäli mielii kalastaa pohjasta. Pitkillä kuuden tuuman matojigeillä voi joskus onnistua poimimaan massan suurimpia yksilöitä pohjalinjasta.

Syyskuussa vedet ovat yleensä jäähtyneet jo 15 asteeseen ja osa ahvenista siirtyy ajoittain matalampiin vesiin saalistamaan. Tällaisilla paikoilla on vielä paljon kasvillisuutta jäljellä ja jigailu voi olla äärimmäisen haastavaa vesikasvien tarttuessa lähes joka heitolla kiinni. Hommaa helpottaa kun keventää painoa, siirtyy normikoukusta offset-koukkuun ja sitoo jiginupin suoraan siimaan. Kalat ovat myös yleensä astetta vauraampia kuin sunteissa vellova massiivinen ”ahvenpuuro”.

Perustehokkaita jokapaikanhöyliä.

Heavy weight -jigit ahvenelle

Raskaat, tiheästä materiaalista, sekä lisätyllä suolalla valmistetut jigit poikkeavat normaaleista jigeistä siten, ettei erillistä jigipäätä tarvita ollenkaan. Pehmeämmät heavy weight -jigit saa pujotettua suoraan offset-koukkuun kun taas kovempien versioiden kanssa pitää käyttää jigiruuvillista offset-koukkua jigin rigaamiseen. Tämän jälkeen setti on valmis sidottavaksi suoraan siimaan. Kalastusvälineinä toimivat ihan normaalissa jigauksessa käytetyt kelat ja vavat.

Edut

Muodoltaan nämä raskaat jigit ovat usein paksuja lyhyitä tylsän näköisiä patukoita, minkä vuoksi ne ovat myös erittäin pitkäheittoisia. Tällaisen jigin suurimpana etuna on kuitenkin kasvillisuuden seassa kalastamisen ihanuus, sillä siihen ei tartu juuri mikään. Vihdoinkin kunnon peli vedenalaisen viidakon läpikäymiseen.

Raskaat jigit ovat todellisia käsialajigejä. Niitä pystyy uittamaan vaikkapa kuin jerkkejä, nyppimään tai walk the dog -tyyliin. Jigien muoto ja painotus aiheuttavan sen, että ne uppoavat muista jigeistä

Offset-koukut jigeihin asennettuina. Koukun kärki tulee jigin rungon tasalle tai jigissä olevaan pieneen syvennykseen. Näin koukku ei helposti pääse tarttumaan vesikasveihin.

tärpin

tavalla. Jigin liikkuminen koukussa mahdollistaa kalan

poiketen horisontaalisesti ja tämähän kelpaa ahvenille.

Haitat

Haittapuoli kovemmissa paksuissa jigeissä on se, etteivät ne taitu kalan suuhun samalla tavalla kuin kapeat pehmeät jigit. Tästä syystä kalat eivät saa niitä niin helposti suuhunsa ja osa tärpeistä jää vain tärpeiksi. Tilannetta tasapainottaa se, että raskaat jigit voivat olla huonona päivänä ainoita mihin tulee ylipäätään edes tärppejä tai että muita jigejä ei kyseisellä alueella edes pysty uittamaan.

Peruskoko isolle ahvenelle on 3–4” ja painoa tällaisilla jigeillä on noin 12–18 g. Sopiva koukkukoko on 3/0–4/0. Moni valmistaja suo -

sittelee jopa 5/0 koukkua, mutta mielestäni se on jo turhan iso isollekin ahvenelle.

Heavy weight -jigejä löytyy myös pienempiä ja kevyempiä, mutta ongelmat kasvavat tuulessa, kun tuuli uittaa jigiä ja tuntuma katoaa. Lisäksi kevyemmät jigit jäävät vielä helpommin kasvien päälle ja tällöin vajoamisefektistä häviää tehot. Kalastussyvyys näillä jigeillä on matalasta aina muutaman metrin syvyyteen saakka.

Ainakin seuraavilta merkeiltä löytyy raskaita malleja: Geecrack, Deps, OSP, SPRO, Fish Arrow, Yamamoto ja Z-Man. Nämä voisivat olla vaihtoehto jopa keväiseen meritaimenen kalastukseen kevennettyjen puikkojen sijaan.

Geecrackin ”hevareita”. Imoripper- ja Imoripper Slim -pussukoista ei ihan kaikkea tekstiä ymmärrä eikä tarvitsekaan.

Mahdollisen

seurauksena jigi liukuu offset-koukun vartta pitkin alas paljastaen koukun kärjen kuvassa näkyvällä

tarttumisen.

Heavy weight -jigit toimivat myös passiiviselle kalalle. Kuvan ”matopäälle” kelpasi Geecrackin Imoripper 95 mm.

Kuvassa 40 offset-koukku sekä 40 offset-koukku jigiruuvilla varustettuna.

Ainutlaatuisen, patentoidun kuulalaakeritekniikan ja ristikkäisrakenteensa ansiosta Cablz-pidikkeet ovat helposti säädettävissä, kevyet käyttää ja huomaamattomat niin päässä kuin kaulalla. Cablzpidikkeet sopivat kaikenkokoisille ja -ikäisille. Ota yhteyttä! www.cablz-europe.com info@cablz-europe.com

Vinkit hauen rantakalastukseen

Hauki on veneettömälle kalastajalle hyvä pyyntikohde. Laji vaatii kuitenkin hiukan panostamista välineisiin ja paikanvalintaan. Paljaaksi tallatulta rannalta sinne tänne vippaillen ei useinkaan tule toivottua tulosta.

Idea tähän juttuun syntyi, kun tein Kalastajan Radioon podcastin keräämistäni maakuntahaukipisteistä. Kuunnelman pääosiin valikoituivat Keski-Suomi ja Etelä-Savo, joissa olin kesälomareissulla. Muuan harrastaja kommentoi asiaa: ”Taidanpa kuunnella, koska oma tavoitteeni on ’tulis nyt edes yksi hauki Etelä-Savosta’”. Tämä jatkoi vielä toteamalla joutuvansa yleensä heittelemään rannalta.

Hauen saamisen Etelä-Savosta – tai mistään muustakaan maakunnasta – ei pitäisi olla ylivoimainen tehtävä, joskaan ei sitä summittain viehettä viskelemällä välttämättä saa.

Kalastettavaa vett ä löytyy Suomessa on Maanmittauslaitoksen laskelmien mukaan 168 000 vähintään 0,05 hehtaarin eli 500 neliömetrin kokoista järveä. Puolikkaan omakotitontin kokoinen järvi ei tosin ole kovin kummoinen lätäkkö. Yli hehtaarin järviäkin on onneksi 57 000. Sen lisäksi meillä on 1100 kilometriä merenrantaa ja 72 500 kilometriä jokia ja puroja.

Kalastettavaa vettä riittää siis loputtomasti. On enemmän kalastajan mielikuvituksesta kiinni, löytääkö sellaisia paikkoja, joista saa kalaa. Ilmeisin rantakalastuspaikka ei yleensä ole todennäköisin haukipaikka. Hauki on varsin paikallinen kala ja toisin kuin aktiivisesti liikkuvia lajeja, haukia ei samasta paikasta voi loputtomasti onkia.

Pohjoisen pienissä vesistöissä ei veneellä tee mitään.

Rantakalastajallakin on hyvät mahdollisuudet

Pienellä vaivannäöllä (ja kahluuhousuilla) pääse pitkälle ilman venettäkin.

Vaivannä kö palkitaan

Ensimmäinen ajatus potentiaalisesta hauen rantakalastuspaikasta on usein se, johon pääsee helposti. Koska muutkin pääsevät sinne helposti, on epätodennäköistä, että se olisi kovin hyvä haukipaikka. Mieti siis ensimmäiseksi, mistä hauen todennäköisimmin löytää ja pohdi sen jälkeen, pääseekö sinne jalan. Mitä enemmän joudut ”tetsaamaan”, sitä varmemmin löydät paikan, jota muut eivät ole kalas-

taneet tyhjäksi.

Karttaa vilkaisemalla voi todeta, että Järvi-Suomessa on loputon määrä kalapaikkoja. Vastaavasti läntinen rannikko on selvästi kuivempaa. Lähempi tarkastelu paljastaa kuivahkolta Varsinais-Suomen alueeltakin lukemattoman määrän lampia, joissa saattaa olla haukia. Esimerkiksi Turun seudulla on runsaasti entisiä soranottopaikkoja, jotka ovat täyttyneet vedellä ja joihin on sen jälkeen tuotu kaloja.

Isot joet, Kemijoki etunenässä, ovat viimeksi kuluneen kymmenen vuoden

Spinnerbait

rantakalastajan tykkiviehe. Tämä hauki iski taajama-alueen pikkujoesta. Kuva Helmi Satto.

Perhohaavistakin on paremman puutteessa apua kalan rantauttamisessa.

Rannalta kalastava joutuu usein valitsemaan kasvustoa kaihtavan vieheen.

aikana nousseet korkealle hauenkalastajien arvoasteikossa. Suuressa joessa on suuria kaloja, mutta pienemmissäkin joissa voi olla hyviä kaloja, joita pystyy kalastamaan rannalta.

Pue itsesi oikein

Jos aikoo tehdä enemmän töitä kuin vain hankkiutua helpoimmalle heittopaikalle, kannattaa pukeutua paremmin kuin sortseihin ja flipflopeihin. Saappaat tai pitkävartiset ja vedenpitävät vaelluskengät kannattaa laittaa jalkaan paitsi kastumisen myös käärmeiden varalta. Pitkät housut ovat myös viisas valinta, sillä rannoissa on ruusuja, risuja ja vatukkoa, jotka raapivat paljaat jalat verille.

Joskus kahluuhousut tai vähintään pitkävartiset kahluusaappaat ovat paikallaan. Toisaalta kivikoissa ja risukoissa rytyyttäminen laittaa kahluuhousut koville, joten kaikkein tyyriimpiä housuja tuskin kannattaa pukea päälleen.

Pusikkoisissa rannoissa on myös itikoita. Lämpimänä kesäpäivänä paarmoja, iltaisin hyttysiä. Joko vaattein tai karkottein kannattaa siihenkin varautua.

Ei liian herkkiä vä lineit ä Rannalta kalastavan suurimpia harmeja on vieheiden tarttuminen puihin niin pinnan alla kuin sen päällä. Risukossa kulkeminen saattaa myös pistää välineet koville, joten kaikkein herkimpiä vapoja ei kannata kantaa mukana. Isommilla joilla ja järvillä voi surutta tykittää järeilläkin haukivehkeillä, kun taas pienemille lammille ja ojille kannattaa ottaa hiukan kevyempi setti. Kuitenkin sen verran vahva, että se kestää pienet kolhut ja pohjasta kiskomiset.

Haukivälineiden mitoituksesta on tavattu sanoa, että ne valitaan ennen kaikkea heitettävän vieheen, ei niinkään pyydet-

Perhokalastaja on välillä rantakalastuksessa vahvoilla kun haukea kalastetaan pienistä vesistöistä. Kuva Jens Bursell.

Pinnassa ”plopsivalla” Rapala Skitter Popilla saa usein näyttäviä kalatapahtumia.

tävän kalan mukaan. Ylipitkä väsytys varsinkin kesäaikaan voi olla kalalle kohtalokas eikä välttämättä mahdollista kalan vapauttamista. On siis syytä asennoitua asiaan niin, että joko ottaa ruokakalan tai vaihtoehtoisesti tinkii hiukan väsytysnautinnosta saadakseen kalan kohtuullisessa ajassa ylös.

Kalan rantauttaminen on toisinaan helppoa. Ja toisinaan taas ei. Jonkinlaista apuvälinettä on siis hyvä kantaa mukana. Haavi on hyvä vaihtoehto silloin, jos on tarkoitus vapauttaa kala tai kaloja. Jos kaikki menevät ruoaksi, nostokoukku ei ole hassumpi vaihtoehto. Se kun ei jää risukoihin niin herkästi kiinni.

Panosta vieheisiin

Viehevalinnan merkitystä ei rantahommissa voi vähätellä. Viehe ei saa kulkea liian syvällä eikä siinä saa olla liikaa tarttuvia koukkuja. Lisäksi se saisi lentää kohtalaisen kauas. Rantakalastajan yksi ehdoton viehevalinta on spinnerbait. Se on pyytävä viehe, jota on helppo uittaa suhteellisen lähellä pintaa ja toisaalta lumpeiden tai ruovikoiden seassa sen tarttumatta kiinni.

Toinen toimiva vieheryhmä ovat ruohosuojatut pehmovieheet. Kun koukuttaa kumin alun alkaen ilman painoa, sen saa kulkemaan ihan pintakalvon alla, ja toisaalta pienellä päärynäpainolla saa helposti lisää uintisyvyyttä.

Täysin piilossa oleva koukku ei yleensä ole kovin hyvä, koska siihen eivät tartu myöskään kalat. Jos koukun kärjen haluaa pitää näkyvissä, parhaiten toimivat leveähköt kumit, kuten muutamat kumisammakot, joiden muoto estää koukkua tarttumasta ruohoihin.

Suomen kaikkien aikojen ylivoimaisesti myydyin uistin, 30-vuotissynttäreitään viettävä Rapala Minnow Spoon on myös hyvä vaihtoehto rannalta heittävälle. Se lentää kohtuullisen hyvin, ui riittävän matalalla eikä tartu kovinkaan helposti ruohoihin.

Hauskimpia haukivieheitä ovat popperit. Poppereita nyitään pinnassa, jolloin niiden kupiksi muotoiltu uintilista pärskii vetää ja pitää plop-ääniä. Matalissa vesissä hauet iskevät poppereihin näyttävillä tärpeillä. Pinnassa uivina niitä voi helposti ohjailla ohi ruohojen, vaikka varsinaista ruohosuojaa ei koukuissa olekaan.

Mikäli kalastetaan paljaammilla paikoilla, kaikki muutkin kohtuullisella syvyydellä uivat vieheet voivat toimia. Varsinkin kesäaikaan voimakkaasti rämisevät vieheet, kuten chatterbaitit, voivat olla todella pyytäviä.

Älä paiski mihin sattuu Hauet viihtyvät ruovikoiden ja lumpeikoiden reunoilla. Rannalta on harvoin mielekästä heittää kohtisuoraan ulospäin vaan mieluummin vähän sivuttaissuuntaisesti, rantoja tai ruovikoita myöden.

Mikäli on mahdollista heittää pitkä heitto aivan ruovikon reunan suuntaisesti, on hyvinkin suuri mahdollisuus saada kala iskemään. Rantakalastajan suurin ongelma on monesti juuri tiheä ruovikko, jonka läpi tai yli on mahdotonta kulkea tai heittää uistinta. Karttapalvelusta kannattaa etukäteen vähän selvitellä, mistä pääsee kohtalaisesti heittämään suoraan rannalta tai vähällä kahlaamisella. Kunhan ei ihan ilmiselvintä paikkaa valitse, mahdollisuus kalaan on kohtalaisen hyvä.

Kun loppuliuku antoi pari haukea, niitä teki mieli alkaa yrittää tosissaan. Kuva Ari Takkunen.

Rapala Minnow Spoon on loistava rantakalastajan työkalu. Kuva Rapala.

ILON KAUTTA KALAAN!

3 KPL/PKT

JAKKI SuperTail jigi 3 kpl 8 tai 10 cm

Huippuluokan jigi vaativaankin käyttöön todella eloisalla pyrstöllä ja tyylitellyin yksityiskohdin.

Ahvenelle, kirjolohelle, taimenille, harjukselle ja nieriälle.

10157941-50

JAKKI Superlinko lippauistin 8 g

Pienen ilmanvastuksen, sekä optimaalisesti painotetun metallirungon ansiosta yksi markkinoiden pitkäheittoisimmista lippauistimista.

10151393-402

10157984

DEPAUL DESIGN Polarisoidut aurinkolasit harmaa Polarisointi poistaa vaakapinnoilla heijastuksia. Tästä johtuen mm. kalastajat näkevät paremmin veden alle, veneilijät eivät aja yhtä helposti kiville, autoilijoita ei häiritse tuulilasin heijastukset.

10151337-46, 10157933

JAKKI Kirjolohivaappu 3 cm Lohikaloille ja ahvenelle.

10151373-82

JAKKI Special lusikkauistin 10 g Ahvenelle ja lohikaloille.

10157985

MEIHO

Viehesalkku VS 3070

Salkkumallinen kestävä ja laadukas viehelaatikko. Pituus 38 cm, leveys 27 cm, korkeus 12 cm.

10151347-56, 10157934

JAKKI Ahvenvaappu 5 cm Ahvenelle ja kirjolohelle. 599

JAKKI Superlinko 13 g lippauistin Muoviton runko.

10151404-9, 10157940

JAKKI Special lusikkauistin 22 g Hauelle ja taimenille.

10157936-7, 10151368-72

JAKKI Linko lippauistin 10 g Ahvenelle ja lohikaloille.

10151410-9

10151357-66, 10157933

JAKKI Kuhavaappu 7 cm Kuhalle, hauelle ja ahvenelle.

10151383-92, 10157938-9

JAKKI Special ruohikkolusikka 18 g Hauelle.

JAKKI Linko lippauistin 15 g Ahvenelle ja lohikaloille.

10157951-60

JAKKI Pyrstölippa tailspinner 10 g Moderni tailspinner täysin lyijyttömällä rungolla.

SUUREN JÄRVEN Miten löydät kalapaikat?

Pyrin kalastamaan joka vuosi vähintään kahdella uudella järvellä, jotta oppisin lukemaan sekä kalastamaan järviä paremmin ja saisin kokea erilaisia kohteita. Joskus uusia järviä kalastetaan mahdollisuuksien mukaan päivä ja joskus viikon ajan. Käyn järviä läpi ilman suuria ennakko-odotuksia, enkä useinkaan kysele etukäteen, koska haluan rakentaa järvistä kuvan, joka perustuu omiin olettamuksiin.

Olen suunnitellut tuleville vuosille reissuja pohjoisen kivikkoisille ja karuille järville, koska olen vakaasti sitä mieltä, että näiden pohjoisten järvien potentiaalia ei ole tarpeeksi tutkittu ja tahdon itse nähdä niiden mahdollisuuden.

Jaan järvet karkeasti kahteen ryhmään, piirteettömiin ja piirteellisiin. Piirteetön ei tarkoita omassa jaossani sitä, etteikö siellä olisi monipuolisesti kalastusalueita vaan tarkoitan sitä, että järvi on hyvin samankaltainen kokonaisuudessaan.

Hyvin usein tällainen järvi on keskeltä erittäin syvä ja itse kalastusalueet sijaitsevat syvän alueen reunoilla, mutta järvi ei ole kovin saaristoinen, jotta sillä olisi monipuolisesti erilaisia alueita. Piirteellisellä tarkoitan, että järvi on rakenteeltaan monipuolinen ja sillä saattaa olla useitakin syviä selkäalueita sekä selkeä iso suojaisa saaristo.

Monipuolinen ja piirteellinen jä rvi on rikas sekä mielenkiintoinen kalastaa

Monipuoliselle ja piirteelliselle järvelle ovat ominaisia usein suuret sisäalueet, jolloin selkävesien lisäksi pääsee kalastamaan kaislikkoalueita sekä matalia vitaikkoja. Minulle on tärkeää löytää monipuolisia alueita, koska jos kala ei ole kivikossa syönnillään, se ei tarkoita sitä, etteikö se söisi sisäalueilla. Kalat myös käyttäytyvät hyvinkin eri tavoilla näillä alueilla ja se tekee kalastamisesta hyvin mielenkiintoista, koska päivän aikana voidaan kalastaa useilla erilaisilla tekniikoilla sekä vieheillä.

Sisäalueet ovat usein rannoiltaan kaislikkoisia ja pyrinkin etsimään alueita, joissa kaloille on paljon suojaa. Kaislikot ja vitaikot ovat juuri sellaisia alueita, joissa viihtyvät niin peto- kuin saaliskalatkin. Sisäalueilta pyrin löytämään poikkeavia alueita, kuten kivikoita tai esimerkiksi kaatuneita puita, koska tällaiset alueet sitovat kalaa itseensä.

Jos alueella on myös selkeästi syvempiä kohtia ja niissä kovat nopeasti putoavat rinteet, ovat ne alueita, jotka käyn varmasti läpi.

Suurella järvellä, kuten tässä Unnukalla, kalastaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja ennakkovalmisteluita. Kun pohjatyöt on tehty hyvin, järvi voi palkita esimerkiksi suurkuhalla. Kuva Viljami Huhtala.

Suurilla järvillä on suuret selkävedet.

Lohjanjärvi on monipuolinen.

Piirteettömän järven erityispiirteitä

Kaislikko tai vitaikko ei ole merkki kalaisasta paikasta vaan etsin alueita, joissa on jotain hieman poikkeavaa, esimerkiksi aivan kupeessa pieni selkeä kivikko. Yksittäinen normaalista poikkeava kohta kerää itseensä kalaa.

Selkeästi syvät kohdat ovat aina tärkeitä alueita, koska esimerkiksi muikku ja kuore parveilevat syvässä vedessä, jolloin alueet sitovat itseensä petokaloja. Varsinkin hauet ja kuhat ”irtoavat” kaislikosta ja matalikoilta kasvaessaan isommiksi ja siirtyvät syömään syvän veden päälle.

Mikäli alueen lähellä on kutualueita sekä syksyisiä lahtialueita, ovat nämä järven osat merkittäviä isojen kalojen alueita. Ahvenelle on hyvin ominaista ”seilata” syvempään veteen syömään ja palata sen jälkeen matalille alueille suojaan. Siksi kaislikot ja vitaikot ovat tärkeitä ahvenelle.

Piirteellisellä järvellä sääolosuhteilla ei ole niin suurta merkitystä, koska tuulisella säällä voidaan kalastaa silti tehokkaasti sisäalueita, mutta kannattaa muistaa, että tyynellä säällä sisäalueet ovat todella tyyniä ja esimerkiksi isojen haukien ja kuhien täsmäkalastamisesta voi tulla todella upeaa.

Lohjanjärvi on erinomainen esimerkki monipuolisesta järvest ä Uudenmaan suurimmalla järvellä on selkeitä isoja ja syviä selkävesiä, joissa viihtyvät hauet ja isot kuhat. Järvi on myös niin iso, että siellä kalakannat ovat eriytyneet ja pohjoisessa on keskikooltaan erilainen kuhakanta kuin etelässä.

Se kertoo myös siitä, miten vähän kalat vaihtavat alueitaan, koska tietyillä alueilla kalaa on paljon ja jopa kääpiöitynyttä, kun taas toisaalla kalaa on vähemmän, mutta keskikooltaan suurempaa. Lohjanjärvessä on myös paljon kaislaisia lahtialueita, joissa viihtyvät niin kuhat, hauet kuin suuretkin ahvenetkin. Järvestä löytyy myös paljon kivikkoalueita, jotka ovat erittäin hyviä alueita ahvenelle.

Piirteettömät jä rvet ovat usein vaikeita, mutta mielenkiintoisia ja haasteellisia Piirteettömillä järvillä samankaltainen yleisilme kulkee läpi järven. Suurimmassa osassa järveä on hyvin samankaltaista aluetta ja sääolosuhteilla on suuremmat vaikutukset kuin piirteellisellä järvellä, koska tuuli ja virtaukset muokkaavat myös kalojen syönnösalueita.

Kun järvessä on paljon syviä alueita, ovat myös virtaukset suuremmat ja se ajaa syöttikaloja käyttäytymään tietyllä tavalla. Itse etsin tällaisilta alueilta usein tuulisia alueita tai alueita joihin maininki käy tasaisesti. Kivikkoalueen tuulen alapuoleiset alueet ovat usein parhaita paikkoja isojen ahvenien ja kuhien löytämiseen, koska petokalat asemoituvat rinteisiin joihin saaliskalat ajautuvat. Esimerkki piirteettömän järven kalapaikasta.

Suuren järven monipuolinen alue.

”Kun etsitään petokalarikkaita järviä, suuri merkitys on sillä, kuinka paljon järvessä on ravintoa ahvenelle, kuhalle ja hauelle.”

Aallokko ja virtaukset osuvat rinteeseen, jolloin vesi pyörii ja aiheuttaa pienille parvikaloille hankalia tilanteita, joita petokalat käyttävät hyväkseen. Myös aivan matalat kivikot ovat erinomaisia alueita, koska matalassa saaliskalat ovat petojen kanssa vaikeuksissa ja varsinkin matalan jälkeinen syvempi rinne on usein erittäin hyvä alue.

Ravinnolla on suuri merkitys missä petokalat ovat

Kun etsitään petokalarikkaita järviä, suuri merkitys on sillä, kuinka paljon järvessä on ravintoa ahvenelle, kuhalle ja hauelle. Monet vesistöt ovat erittäin ravintorikkaita, koska siellä esiintyy hyvin monipuolisesti saaliskalaa ja varsinkin paljon särkikalaa, jota tietenkin kaikki petokalat syövät.

Silloin kannattaa miettiä millä alueilla särkikalaa esiintyy, koska näin löytää myös petokalat. Kaloilla on ikään kuin vuoden ympäri oleva ravintoympyrä, jonka avulla petokalat löytävät saalista helpommin. Särkikalat esimerkiksi parveutuvat alkusyksystä ja kerääntyvät lahtialueille, joiden perässä tulevat hauet sekä kuhat. Kesäisin isot ahvenet viihtyvät kivikkoisilla ja matalilla alueilla, aivan kuin monet saaliskalatkin.

Samalla tavalla myös särkikaloista rikkaalla järvellä voi olla paljon kuoretta ja muikkua, joten on tärkeää asennoitua lukemaan järveä monipuolisesti. Saaliskalat eivät sinänsä poissulje toisiaan, mutta muikkua ja kuore harvoin esiintyvät matalissa lahdissa vaan syvänteiden päällä ja syvissä kovissa rinteissä, kun taas lahnat ja särjet eivät vaella syviin vesiin.

Kivikkoisilla ja karuilla järvillä, joilla muikku ja kuore ovat isossa roolissa löytyvät suurimmat petokalat syvänteiden läheltä. Itse rakastan ahvenen kalastusta alueilla, joissa on paljon syvää vettä sekä matalia kivikkoisia alueita sekä matalia kakkuja syvänveden keskellä.

Tällaisilla alueilla isot ahvenet kulkevat pienissä parvissa ja ovat hyvin aktiivisia, ahvenet ikään kuin saalistavat jatkuvasti. Samalla tavalla hauet ovat alueella usein erittäin kookkaita ja hyvin aktiivisia.

Esimerkkikuva

kaloista matalassa.

Esimerkkikuva kohteesta rinteessä.

Nykyaikainen kalastuselektroniikka on suurena apuna suurien järvien kokonaiskuvan muodostamisessa. Kuva Viljami Huhtala.

Heinäkuinen päivä on jo vaihtunut seuraavan päivän puolelle ja kuhan uistelija nauttii elämästä.

KESÄ ON

KUHAN VETOUISTELIJAN JUHLAA

Lämpimässä kesäillassa tapahtuva kuhan uistelu on ehkä leppoisin ja saalisvarmin tapa saada kuhaa lomalaisen ruokapöytään. Kuha on siitä kiitollinen kala, että sitä voidaan pyytää lähes kautta maan.

Heinäkuussa kuhat tavoittaa helpoiten kutualueiden lähistöllä olevilta selkävesiltä. Kutualueet taas ovat järvenselkien ja merenlahtien keskellä olevia karikoita tai vedenalaisia patteja. Vilkaisu merikorttiin paljastaa helposti potentiaaliset uisteluvedet.

Vetouistelua lä mpimässä vedessä Kuhan uistelu on siitä mukavaa hommaa, ettei silloin tarvitse juuri palella. Tutkimusten mukaan optimaalisin kasvulämpötila kuhalle on 19-21 astetta. Noissa luvuissa olevaa lämpötilaa kuha suosii, mutta se ei kuitenkaan turhaa pyöri lämpimässä vedessä vaan saalistaa siellä aktiivisesti.

Kaikuluotaimessa oleva lämpömittari on todella olennainen apuväline itse kaiun ohella, sillä kalastus kannattaa keskittää alueelle, jossa on muuta aluetta lämpimämpää vettä. Uistelijan pelialueet eli selkävedet ovat yleensä parhaimmillaan heinäkuus-

Keskellä päivää Kuusamo Santerilla tullut ruokakoon kuha.

sa, jolloin veden lämpötila on noussut huippuunsa.

Liian lämmin vesikään ei ole mieliksi kuhalle. Pitkien hellejaksojen aikana kuhat siirtyvät vesikerroksessa alaspäin vesikerroksessa, harppauskerroksen lähettyville. Harppauskerroksella tarkoitetaan vesikerroksen sitä osaa, jossa lämmin ja kylmä vesi kohtaavat. Tällöin niitä joutuu välillä jopa kaivamaan takiloilla tai painouistimilla. Kaikuluotain on tässäkin oiva apu.

Tuulen puoli kannattaa huomioida

Tuuli liikuttaa lämmintä pintavettä, jossa kuhat mielellään oleskelevat. Joten jos kuhaa ei heti löydy, kannattaa kokeilla tuulen puolen rannan tuntumasta syvenevän penkan reunasta. Tuuli ajaa saaliskalaa samoille paikoille ja sieltä löytyvät myös kuhat.

Vaikka uistelu mielletäänkin tyynen illan kalastukseksi, on tuulisella kelillä-

Uistelu onnistuu myös päiväsaikaan, mutta silloin kannattaa kokeilla vähän syvemmältä. Kuusamo Santerin reilusta parista metristä kaivama hieno yli 50 cm merikuha.

80-senttisen uistelukuhan tärppi on jäätävä. Tämä kala pääsi luonnollisesti takaisin kuvauksen jälkeen. Kuva Antti Siika-Aho.

kin hyvät mahdollisuudet saada kuhaa, jos vaan keskittää kalastuksen tuulen puoleisille rannoille selkävesien sijaan.

Mit ä kuha syö?

Kuha ahmii keskikesällä selkävesien pienikokoisia kaloja. Ahven, silakka, muikku, särkikalat ja kuore kuuluvat kuhan ruokalistalle. Merialueella myös kivinilkka kuuluu naskalihampaan herkkuihin.

Kuhan tyypillinen saaliskalan koko on noin 6–14 cm, mutta mitä isompi kuha, sitä isompaa evästä se syö. Pienet kuhat syövät mielellään kuoreita siinä missä suuret kuhayksilöt nappaavat kookkaampia särkiä ja ahvenia. Kuha on hauen tavoin kannibaali, eli se saattaa syödä tilaisuuden tullen myös omia lajitovereitaan.

Mist ä kuha löytyy?

Kuha on siitä kiitollinen pyydettävä, että se on hyvin paikkauskollinen kala ja kuuluu melkein jokaisen Etelä- tai Keski-Suomen järven kalastoon. Kuhaa haluavan uistelijan kannattaakin seurata löytyykö omasta vesistöstä uisteluveneitä, sillä parhaat saaliit saadaan samoilta alueilta vuodesta toiseen. Liian syvien, yli 30 m, selkien päällä kuhaa harvemmin tavoitetaan.

Tuntemattomille vesille

Uusista vesistä kuhia tavoittelevan tulee hankkia kalastusalueen syvyyskartta ja kaikuluotain, GPS-plotterista on myös erittäin suuri apu paikan päällä. Pohjanmuotojen paikantamisesta on hyötyä, sillä monessa järvessä kuhan saaliskalat, kuore ja muikku, oleskelevat ravintorikkaiden matalikoiden ja rinteiden lähettyvillä.

Kaikuluotaimen avulla on helppo paikantaa kalaparvet, joiden reunoilta tai alapuolelta kuhia löytyy. Kuha näkyy kaikuluotaimessa selkeästi isompana kohteena pienen ”silpun” joukossa.

Kuhan vetouistelu ei vaadi isoja satsauksia

Kuhaa voi vetää yhdelläkin vavalla, mutta useamman vavan kanssa hommasta tulee tehokkaampaa. Suosituin määrä lienee noin 3–5 veneestä ja ka-

lastajien määrästä riippuen. Veneessä olisi hyvä olla rattiohjaus, sillä kahvaohjattava moottori tahtoo kääntyä silloin kun ote irrotetaan.

Säädettävät vapatelineet kannattaa ehdottomasti hankkia, sillä ne vapauttavat kalastajat muihin hommiin ja venettä voi ohjata tarkasti. Vapatelineitä saa rosterista tai muovista valmistettuina ja hinnat ovat parista kympistä ylöspäin.

Toki kuhanuistelussa voi käyttää takiloita tai plaanareitakin, mutta kyseiset varusteet menevät jo leppoisan lomauistelumeiningin ulkopuolelle.

Vapojen sijoittelu

Mitä useampi vapa, sitä suurempi mahdollisuus siimasoppiin. Siksi pisimmät vavat laitetaan reunoille ja lyhyemmät vavat sivuille tai potkurivirtaan.

Uloimpiin vapoihin suhteellisen pintakulkuiset (1–1,5 m) ja sisempiin tai potkurivirrassa oleviin vapoihin laitetaan

syvälle (3–5 m) menevät uistimet. Syväuintisen uistimen tunnistaa isosta turpalevystä. Kun uloimmissa vavoissa pidetään pidempää siimaa kuin sisemmissä, niin siimasoppien mahdollisuus pysyy mahdollisimman pienenä.

Kuhan iskettyä venett ä ei pysäytet ä Tasainen veto pitää kalan kiinni ja peruskokoinen (50–60 cm) kuha ei ole niin kova menijä, etteikö sitä saisi kyytiin hitaasti liikkuvassa veneessä. Samalla muut uistimet pysyvät pyynnissä eivätkä sekaannu toisiinsa.

Hidas vetonopeus on kuhan mieleen Kokeneiden kuhanuistelijoiden mukaan kuhaa on hyvä vetää noin 1,2–1,8 solmun eli 2–3,5 km/h vauhdilla. Heidän mukaansa suuret kuhat vaativat hidasta vetonopeutta ja pieniä saa nopeallakin vedolla. Vetonopeutta säätäessä kannattaa ottaa huomioon käytettävien uistimien uinti,

Järven tyyntyessä illalla, alkavat kuhat nousta pintakerrokseen saalistamaan. Nyt on hyvä hetki vaihtaa päivän syväuintisemmat vaaput pintakulkuisempiin.

Kuusamon Santeri on saanut Solo Deep -mallissa kolme kovaa uutta ominaisuutta turpalevyn, evälipan ja leikarikoukun myötä.

Rapala Husky Scatter Rapin uinti on hakevampi satulalevyllisen turpalevyn johdosta.

Näe soutuvene uudella tavalla.

Täydellisen kalaretken herkut eivät aina ole syötäviä.

Päijän tarjoaa markkinoiden laajimman lisävarustevalikoiman soutuveneeseen.

Lue lisää ja löydä lähin jälleenmyyjä osoitteesta:

PÄIJÄN 471L | alk. 2 450 € Vakaa, Uppoamaton, turvallinen.

veneessä

sillä erimerkkisten uistimien optimivetonopeuksissa on eroja. Onkin hyvä käyttää samoja uistimia eri väreissä, jolloin voidaan varmistaa, että kaikki toimivat. Ei ole mitään järkeä sekoittaa hitaassa vedossa ja nopeassa vedossa toimivia uistimia keskenään.

Nykyisin yleistyneet sähkökeulamoottorit ja sähköperämoottorit ovat

oivia kuhanuistelussa, sillä niillä voidaan säätää vauhtia erittäin tarkasti ja kulku on täysin äänetöntä. Yksi hyvä tapa onkin ajaa polttomoottorilla vastatuuleen ja lasketella sähköllä myötäiseen.

Mit ä uistimia kannattaa tarjota? Kuhauistimissa väri ja koko ovat tärkeitä ominaisuuksia. Koska kuhaa löytyy maassamme niin erityylisistä vesistöistä, niin mitään suoranaista värivinkkiä ei voi yksityiskohtaisesti antaa.

Muutama perussääntö voi kuitenkin auttaa uistimen valintaa. Kuhauistinten värit ovat usein räikeitä, esimerkiksi kelta- ja oranssiselkäisiä hopeisilla kyljillä. Merialueella voi sininen olla joskus toimiva, mutta pääosin suositaan keltaista, oranssia, vihertäviä tai jollain huomiovärillä terästettyä luomuväriä. Kuha suosii tiettyinä päivinä vain yhdenlaisia värejä ja tärppejä tulee huo -

”On

myös hyvä muistaa, että uintisyvyyteen vaikuttaa merkittävästi siiman paksuus.”

mattavasti enemmän johonkin tiettyyn väriin tiettynä aikana. Valon määrän muuttuessa kuhan värivalintakin usein muuttuu. Oranssin ja kullan sävyt ovat esimerkiksi auringon laskiessa olleet toimivia. Hyvä tapa on laittaa esimerkiksi neljään vapaan eri väri ja vaihtaa sitten väriä tärppien mukaan.

Varmoja kuhanvetäjän uistimia ovat Kuusamo Santeri 11 tai 13 cm, Jesse, Rapalan 13 cm Husky ja erityisesti satulalevyllinen Scatter-versio, Bomber Long-A, HK Varma ja Merimetso.

Sopiva kuhauistimen koko on noin 6–15 cm eli koko mitoitetaan saaliskalojen mukaan. Liian isolla uistimella ei joko tule saalista ollenkaan tai sitten siihen haksahtaa hauki.

Turpalevyist ä

Pienellä turpalevyllä varustetut uistimet menevät noin 1–3 metriin ja porraslevyiset menevät hiukan syvemmälle kuin tavallisen muotoisilla turpalevyillä varustetut. Samoin on satulalevyllisten uistimien laita. Kaikkein syvimmälle päästään isolla ja pitkällä turpalevyllä varustetulla uistimella.

On myös hyvä muistaa, että uintisyvyyteen vaikuttaa merkittävästi siiman paksuus. Ohuilla siimoilla päästään luonnollisesti hieman syvemmälle kuin paksuilla. Mitään ihan seittiä eli alle 0,12 mm siimaa ei uistelussa kannata kuitenkaan käyttää, sillä pohjatärpit voivat verottaa karulla tavalla.

Jos uistinta halutaan vetää pohjan tuntumassa, kannattaa valita uistin joka ui lähes pinnassa, ja kiinnittää päärynäpaino kuminauhalla pääsiimaan kiinni noin 10 metriä irti vaapusta. Painon voi myös kieritellä siimaan kiinni. Jotkut käyttävät myös ns. veturiuistinta, jossa syvännemallin perään kiinnitetään parin metrin päähän matalauintinen uistin.

Lupa-asiat

Uisteluun useammalla vavalla tarvitaan kalastonhoitomaksun ohella useimmissa vesistöissä oma uistelulupa. Ota siis selvää kohdealueen lupa-asioista ennen kalaan lähtöä osoitteessa eraluvat.fi

Mikäli

ei ole kiertovesisumppua ja haluaa miettiä mitä kaloja ottaa, niin kelluva hapetin antaa lisäaikaa etenkin kuumissa kesäkeleissä.

73-senttinen uistelukuha on komea näky ja tämän kokoiset kalat on hyvä laskea takaisin. Kuva Janne Ahramo.

Kuhillakin näkee joskus jälkiä jonkun hyökkäyksestä. Liekö kalasääksi, iso hauki vai toinen kuha asialla? Kuva Sami Markkanen.

Stroft pitää minkä lupaa!

Kilpaonkija Jouni Lillman.

Paranna onkisaalista

kilpaonkija Jouni Lillmanin

vinkeillä

Perinteinen mato-onginta on maamme suosituin kalastusmuoto eikä ihme, sillä aloittaminen on helppoa, välineet eivät maksa paljoa eikä kalastajan tarvitse maksaa kalastonhoitomaksua eikä kalastuslupaa. Vaikka onkiminen on varsin saalisvarmaa touhua, ei kala syö aina ongellakaan. Menestynyt kilpaonkija Jouni Lillman antoi vinkkejä, miten kesälomalaisen onkisaalista voi helpoilla keinoilla parantaa.

Kalantuloon onginnassa vaikuttavat samat tekijät kuin muissakin kalastusmuodoissa, sillä olosuhteet, kalastettava vesistö, kohdekala sekä vuodenaika muodostavat yhtälön, jossa on monta liikkuvaa osaa.

Esimerkiksi ahvenet vaihtavat tuulella nopeasti paikkaa ja särjet ovat niin arkoja, että pienimmätkin äänet karkottavat jopa kokonaisia parvia. Lahnat taas viihtyvät pohjassa tai sen tuntumassa, joten syötti on hyvä saada lähelle pohjaa.

Useimmiten suomalainen onkii mökillä laiturilla, rannalta tai veneestä käsin. Saalis koostuu tyypillisimmin erilaisista pienistä särkikaloista, salakoista ja ahvenista. Jouni Lillmanin mukaan näitä kaloja löytyy lähes jokaisesta vesistöstä.

“Kilpailuissa kun tavoitellaan aina suurinta tulosta, niin silloin keskitytään painon maksimointiin. Helpoimpia saaliita ovat särki ja ahven, näitä löytyy lähes kaikista vesistöstä. Jos tavoitellaan suurempia onkikaloja kuten turpaa, säynävää tai lahnaa, niin silloin pitää välineistöä ja kohdetta hieman muuttaa”, hän sanoo.

Pieni panostus välineisiin kannattaa Ongintakin voi olla kallis välinelaji, jos sitä harrastaa Jouni Lillmanin tavoin kilpatasolla. Hän kuitenkin muistuttaa, että pienellä panostuksella satunnainen mökkionkijakin saa aikaan paljon ja saalisvarmuus paranee olennaisesti. Huoltoasemavavat -ja onkilaitteet hän suosittaa jättämään ostamatta.

“Niissä on usein liian iso koho ja koukku eikä vapakaan ole mikään mukavin käsitellä. Liian iso koho antaa kalalle turhan ison vastuksen ja se saattaa hylätä syötin heti alkuunsa. Myös koukku on halpisseteissä turhan iso ja paksulankainen, eikä tartuta välttämättä kalaa kovin hyvin”, Lillman selvittää. Lillman suosittelee hankkimaan teleskooppimallisen noin 4–5 metrisen lasikuituvavan, 2–3 erilaista onkilaitetta eri kokoisella koholla ja mahdollisesti eri kokoisilla koukuilla. Koukkuja voi myös hyvin ostaa muutamia eri kokoja eri kalalajeille sopiviksi.

Ongintaan sopivat koukkukoot ovat yleensä kokoluokista 10–20 ja koukun koko pienenee numeron kasvaessa. Valmiissa onkilaitteissa on myös yleensä sopiva paino suhteutettuna kohon kellumiskykyyn.

Syöteistä perinteinen kastemato on helposti saatavilla, mutta myös kärpäsen toukka, surviaisentoukka ja maissi ovat toimivia. (Lue lisää syöteistä tästä lehdestä Juha Ojaharjun artikkelista)

“Kilpaonginnasta ottaisin hieman pienemmät koukut ja ohuemmat siimat mökkiongintaan, saaliin määrä nousee varmasti. Samoin pienemmät syötit,

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG Asiantuntija JOUNI LILLMAN

Koukunirrotin auttaa sekä kalaa että kalastajaa. Pienetkin kalat voi tarvittaessa vapauttaa irrottimen avulla, jos niitä ei halua ottaa ruoaksi.

Toukka pujotetaan koukkuun kuvan osoittamalla tavalla.

Valmis mäskipallo.

Kilpaonkijoilla on erityinen maaston mukaan säädettävä istuin, johon on integroitu erilaisia telineitä ja lokeroita. Sumppukin on usean metrin mittainen, jotta kaloilla on tilaa uida.

esimerkiksi kärpäsentoukat ja kalojen houkuttelu mäskäämällä parantavat saalista”, Lillman vinkkaa.

Valmistautuminen

Lillman mainitsee, että pieni valmistautuminen onkipäivään saattaa parantaa olennaisesti saalista. Toki jokainen tuntee oman mökkirantansa, mutta mikäli lähtee pois lähiympyröistä, niin paikkatuntemus ja ennakkotiedot alueesta auttavat määrittämään missä ongitaan.

Perussääntönä onkijalle on, että kannattaa pysytellä lähellä rantaa jos liikkuu veneellä. Selkäkarikoiltakin voi onkia, mutta helpoiten kalaa löytää rantojen tuntumasta.

Suosi kaislikkoja ja rantakasvuston lähialueita, mutta älä ongi liian lähellä kasvustoa. Kasvien lehdillä on pieneliöitä, jotka houkuttelevat kaloja ja kasvusto tarjoaa kaloille suojaa.

Kaloja voidaan houkutella parhaiten mäskillä, joita on saatavilla monille ongittaville kalalajeille tehtyinä valmiina sekoituksina. Erilaisista jauhoista ja hajusteista koostuva mäski kostutetaan niin, että siitä voi puristaa palloja, jotka

Ranskalaisen Sensaksen valmismäskiä lahnalle (vas.) ja särjelle (oik.).

Mäskipallo pyritään heittämään lähelle kohoa, jotta mäski asettuu syötin läheisyyteen. Luotauspaino.

Tunnin mäskitetyn onginnan saalis oli lähes 30 särkikalaa, särkiä ja sorvia.

ENSIESITTELYSSÄ UUSI SUBARU SOLTERRA

Siinä on kaikki mitä Subarussa pitääkin olla, ja lisäksi jotain mitä kenelläkään muulla ei ole.

Subaru Solterrassa on kaikki mitä Subarulta odotat. Neliveto, korkea turvallisuustaso ja runsas varustelu jo perusmallista lähtien. Ainoa ero on, että se toimii sähköllä.

Subaru Solterra Limited-varustetasolla alk. 47 090 € (sis. toimituskulut 600 €). Sähkönkulutus 16,1–18 kWh/100 km. Toimintamatka yhdistetty maantie- ja kaupunkiajo 414–465 km, CO2 -päästöt 0 g/km (WLTP). Kuvan auto erikoisvarustein. Subaru tehdastakuu: 3 vuotta/100.000 km. Subaru lisäpalvelut: Subaru Vakuutus ja Subaru Assistance.

heitetään veteen. Ajatuksena on, että jauhoista irtoavat hajut houkuttelevat paikalle kaloja.

Mäski on luonnontuote, joten se ei aiheuta haittaa vesistöille. Mäskiä voi tehdä myös itse esimerkiksi yhdistelemällä esimerkiksi korppujauhoa, kaurahiutaleita ja vaniljasokeria. Mäskin pitää jäädä huokoiseksi, jotta se hajoaa vedessä.

Muita hyödyllisiä apuvä lineit ä Jouni Lillmanin varustearsenaali on todella kattava ja kaikkea varusteita ei mökkionkija tai satunnaisesti ongella käyvä tarvitse. Hän kuitenkin kaivaa muutaman varusteen, joista on varmasti kaikille hyötyä: luotauspainon, koukunirrottimen sekä pienen mäskiämpärin.

Luotauspainolla voidaan nopeasti ilman mitään teknisiä apuvälineitä, kuten heitettävää kaikuluotainta, selvittää kuinka syvää ongittavassa kohdassa on ja arvioida sopiva onkisyvyys. Luotauspainon voi tehdä vaikka mutterista.

Koukunirrottimella saadaan pienikin koukku nopeasti irti kalan suupielistä ja esimerkiksi liian pieni tai ei-toivottu kalalajin edustaja voidaan tarvittaessa vapauttaa.

Mäskiämpärissä voi mäskiä tehdä sopivan määrän kerralla, sillä säilöttäessä se kovettuu nopeasti ja kovettunut mäski ei enää toimi. Ämpäri voi olla vaikka ihan perusmallinen kahdeksan litran talousämpäri.

Kaupasta saatava irtomaissi toimii hyvin syöttinä, jos esimerkiksi matoja ei ole löytynyt.

Onkilaitteita erilaisilla kohoilla.

Xlite

Valmiita onkilaitteita Patriotin valikoimista.

JAKKI

KIRJOLOHIVAAPPU

25 mm ja 30 mm

Herkkäuintinen pikkuvaappu sekä kirjolohen että ahvenen ja siian kalastukseen. Saatavana yhteensä kymmenessä ottivärissä. 25 mm paino 2 g ja 30 mm paino 3 g

54 9

JAKKI HAUKIPERUKE 6 kpl/pkt 4,99 SUPER 20 cm/35 kg 3,99 15 cm/17 kg tai 20 cm/17 kg

JAKKI

KUHAVAAPPU 7 cm

Syvälle sukeltava vaappu esim. kuhan ja hauen vetouisteluun huippukoukuilla. Saatavana 10 eri väriä

699

JAKKI

LINKOLIPPA 10 g tai 15 g

Pitkäheittoinen lippauistin kaikille petokaloille. Pienilläkin vetonopeuksilla herkästi pyörivä lippalehti saatavana kymmenessä eri runkovärissä.

549

JAKKI

LIPPAUISTIN

SUPERLINKO 13 kg

699

JAKKI

JIGI SUPER TAIL 8 cm 3 kpl/pkt

399

JAKKI

RUOHIKKOLUSIKKA 18 g Special

49 9

Onkikalojen erilaiset syötit

Suosituin onkisyötti lienee nykyään kaupasta ostettu mato. Kaupan matojen lisäksi on kuitenkin paljon muitakin syöttejä, jotka onginnan harrastajan on syytä tuntea. Yhdellä syötillä ei pärjää kaikissa tilanteissa, vaan onkija tarvitsee eri olosuhteissa erilaisia syöttejä. Esittelen seuraavassa joukon syöttejä, jotka kaikki on todettu erityisen toimiviksi.

1. Mato + maissi

Tällä yhdistelmäsyötillä olen saanut varmasti enemmän suuria onkikaloja, kuin millään muulla syötillä tai niiden yhdistelmällä. Mato tuo syöttiin hajua, joka houkuttelee nappaamaan. Maissi puolestaan antaa väriä, jolloin syötti näkyy vedessä paremmin. Annostele syötit koukkuun koukun koon mukaisesti. Koukku: Kamasan B983 Wide gape specialist, koko 8.

2. Maissinjyvät

Maissinjyvät maistuvat erinomaisesti useimmille särkikaloille. Kannattaa kuitenkin ennen onginnan aloittamista mäskätä hieman maissinjyvillä, jotta kalat oppivat niiden olevan ruokaa. Purkissa myytävät maissinjyvät ovat usein kookkaampia ja ehjempiä, kuin pakastemaissi. Laita maissia koukkuun koukun koon mukaan. Koukku: Kamasan B980 Specimen Eyed, koko 12.

3. Madot

Mato maistuu lähes kaikille kaloille. Madon koko valitaan kohteena olevan kalalajin ja koukun koon mukaan. Isoille onkikaloille kuten lahnalle ja säyneelle suosittelen kastematoa. Hieman pienemmille kaloille kannattaa tarjota tunkio- ja onkilieroa. Siiat tuntuvat pitävän savimadoista. Kokeile myös pätkiä mato muutamaan osaan ja tarjoile hair-rigiin kiinnitettynä.

Koukku: Korum Hook hairs with quickstops, koko 14.

4. Katkarapu

Vaalea katkarapu sekä näkyy että tuoksuu vedessä ja se herättää varmasti kalojen huomion. Katkarapuja tai niiden palasia kannattaa ensin heitellä onkipaikalle, jolloin niiden teho paranee entisestään. Tarjoile esimerkiksi isolle pasurille, turvalle, vimpalle tai suutarille. Katkaravut pysyvät paremmin koukussa, kun käytät niitä hetken mikroaaltouunissa.

Koukku: Kamasan B983 Wide gape specialist, koko 8.

5. Kalan pala

Kalan pala on erinomainen syötti petokaloille, esimerkiksi, ahvenelle, kuhalle, mateelle ja hauelle. Pujota koukku sieraimesta tai pyrstön varren ohuimmasta kohdasta läpi. Myös pasuri ottaa mielellään pieneen kalanlihan palaan. Ahvenen onginta loppukesällä on tunnetusti tehokasta, kun koukussa on särjen tai salakan pyrstöpuoli, jossa on vähän lihaa mukana.

Koukku: Kamasan B980 Specimen Eyed, koko 2.

6. Keinomaissi

Pehmeästä muovista valmistettu keinomaissi on monen specimen-onkijan suosikki. Keinomaissin erinomaisuus tulee esille, kun esimerkiksi ongit pohjaongella suutaria, ja paikalla on nälkäisiä särkiä. Särjet syövät oikeat maissit nopeasti pois koukusta, mutta keinomaissia ne eivät saa syötyä.

Tarjoiluehdotus: Kiinnitä 1–2 keinomaissia hair-rigiin ja dippaa syötit hajusteeseen.

Koukku: Korum Hook hairs with quickstops, koko 14.

7. Cheesepaste eli leipä-juustotaikina

Leipä ja juusto ovat tunnetusti hyviä syöttejä monille särkikaloille, mutta etenkin turvalle ja säyneelle. Ei siis ihme, että kun ne yhdistetään, saadaan varsinainen supersyötti. Itse olen käyttänyt cheesepastea hyvällä menestyksellä varsinkin turvanonginnassa. Cheesepastea saat, kun sekoitat vaaleaa leipää ja juustoa. Käytän valmistamiseen yleensä ranskanleipää ja homejuustoa tai juustoraastetta. Koukku: Kamasan B980 Specimen Eyed, koko 2.

8. Kä rpäsentoukka Varmistu aina, että koukku on ehdottoman terävä. Pujota koukku toukkien tylpässä päässä olevien pisteiden kohdalta läpi. Näin saat toukat pysymään koukussa elävinä. Toinen vaihtoehto on pujottaa koukku toukkien keskeltä läpi, jolloin toukista irtoaa houkuttelevaa nestettä. Lisää onginnan aikana uusia toukkia koukkuun sitä mukaa, kun kalat mutustelevat ne huonoksi. Kärpäsentoukat maistuvat lähes kaikille lajeille. Kokeile höystää syöttiä maissinjyvällä. Koukku: Kamasan B980 Specimen Eyed, koko 12.

Perusperiaatteita syöteistä

» Älä ikinä peitä koukun kärkeä, vaan jätä se näkyviin. Näin kala tarttuu paremmin koukkuun.

» Testaa rohkeasti hair-rigiä. Sen avulla saat kalat tarttumaan paremmin kiinni ja voit tarjota enemmän syöttiä pienessä koukussa.

» Varaa onkireissulle mukaan useita erilaisia syöttejä. Yksi syötti ei kelpaa kaikille kaloille. Vaihtamalla syöttiä saat kalat innostumaan uudestaan.

» Yhdistelemällä erilaisia syöttejä, voit tarjoilla kaloille aina uudelta ja hieman erilaiselta näyttävän syötin.

» Huolehdi syöttien säilyvyydestä myös onkireissun aikana.

Kaiva madot itse

On hienoa, että kaupoissa myydään nykyään matoja. Ongelle lähtö ei enää ole siitä kiinni, löytyykö matoja. Suosittelen kuitenkin perehtymään matoihin ja niiden etsimiseen. Matojen kaivaminen tai poimiminen on kiinteä osa koko ongintaharrastusta. Siinä voi kokea lähes samanlaista etsimisen ja löytämisen riemua kuin kalastuksessa. Usein parhaat matopaikat ja niiden sijainti ovat samanlaisia tarkoin varjeltuja salaisuuksia, kuin parhaat kalapaikat.

Pienellä vaivalla voit poimia itsellesi meheviä kastematoja, jotka ovat täysin ylivoimaisia syöttejä lahnan onginnassa. Tai voit kaivaa pellon reunasta hyvin koukussa pysyviä savimatoja eli peltolieroja, joilla nostelet komeat siikasaaliit. Puutarhajätekompostista voit löytää tunkiolieroja, jotka maittavat aralle kalalle huomattavasti paremmin, kuin kaupassa myytävät ulkomaiset tunkiolierot (Dendrobaena veneta), jotka muuten ovat paksumpinahkaisia. Kosteasta lehtikasasta puolestaan löytyvät monille lajeille hyvin maittavat lehtimadot, eli ruskolierot.

Mikähän kala tämän madon tulee nappaamaan?

rapujigit

kiinnostavat petokaloja

Rapujigien ja -vieheiden aikakausi on alkanut Suomessa vuosia sitten, mutta maailmalla vielä paljon aikaisemmin. Silti edelleen on paljon kalastajia, jotka ovat erittäin epäileviä niitä kohtaan.

”Ei kai ahven nyt rapuja syö?”, kuulee usein sanottavan. Syö ja myös hauet ja kuhat syövät. Ravut ovat todellista herkkua ahvenille ja ahvenet syövät niitä runsaasti. Rapuja ei tarvitse olla vesistössä, sillä ne kiinnostavat kaloja siitäkin huolimatta.

Uita hitaasti, oikeasti, hit-aas-ti

On hyvin tärkeää, että rapujigeillä kalastetaan hitaalla uitolla. Ajattele minkälainen rapu on? Ei ainakaan vesistön nopein uimari, vaikka pystyykin kulkemaan pitkiä matkoja. Itse ”nypytän” vavalla vieheeseen liikettä, samalla, kun annan vieheen pysyä paikallaan pohjassa.

Usein ahvenet tulevat sankoin joukoin seuraamaan rapujigiä ja kulkevat pitkiäkin matkoja sen perässä. Tässä tapauksessa maltti on valttia, uita rapua mahdollisimman hitaasti pohjaa pitkin ryömittämällä.

Teen ajoittain muutaman terävän ja kovemman nypäytyksen tai kovemman kelauksen, jolloin rapu nousee selkeästi irti pohjasta, ikään kuin karistaakseen saalistajan kannoiltaan.

Tätä harrastan varsinkin silloin, kun tuntuu, että rapua seuraavan ahvenen kiinnostus laantuu. Jos sinulla on mahdollista seurata live-luotaimilla kaloja ja niiden reaktioita vieheen uittoon, niin vältä tuomasta kaloja veneen alle. Rapujigit toimivat aina paremmin, kun niitä pääsee uittamaan, sillä suoraan veneen alla hypyttäminen ei ole yhtä tehokasta kuin kivikossa ”möyriminen”.

Rapujigeissä saa olla mahdollisimman paljon ”ulokkeita”, eli isot herkät sakset ja jalkoja, jotka liikkuvat virrassa ja kun rapua pompotetaan pohjassa. Kun ahvenet ovat hyvin vaikealla syönnillä on paras rapujigi juuri sellainen, jossa on mahdollisimman paljon heiluvia ulokkeita.

Hidasvä litteinen kela toimii parhaiten

Suosittelen valitsemaan kelaksi hidasvälitteisen kelan, jolla saat tarpeeksi hitaan uiton helpommin aikaiseksi. Monet kalastajat käyttävät hidasvälitteisiä hyrräkeloja, joilla saadaan myös mahdollisimman hyvän tuntuma vieheeseen. Jos on mahdollista käyttää live-luotaimia, niin niistä on paljon apua, koska voit seurata kalojen reaktioita sekä heittää juuri tietyille kaloille.

Kalastuspaikat rapujigeille

Ravut viihtyvät kivikkoisilla alueilla, mutta itse kalastan rapujigeillä yhtä lailla lähellä vitaikkoja sekä kaislarantoja. Ravut viihtyvät myös syvemmässä vedessä, joten voit kalastaa läpi perinteisen jigisyvyyden ja usein kivikoiden vieressä olevat rinteet ovat parhaita paikkoja rapujigeille, koska varsinkin matalan suunnasta heitettynä ravun ryömittäminen pitkin rinnettä on erittäin tehokasta ja hauskaa. Kun ahven on siirtynyt kesällä kivikoille matalaan, on rapujigeillä kalastaminen todella tehokasta ja niillä kalastamisen kausi jatkuu aivan myöhäiseen syksyyn asti.

Mitkä vä rit toimivat parhaiten? Onko mallilla oikeasti vä liä?

Meille eurooppalaisille on jopa koomista, miten paljon jenkkimallistossa on samanlaisia värejä. Rapalan julkaistessa uuden

CrushCity-malliston moni varmasti kiinnitti huomiota, kuinka monta oliivinvihreää sävyä värikartassa löytyy ja vain hileen väri muuttuu.

Itse en näe tärkeänä, että onko rapuvieheessä punainen vai sininen hile vihreällä pohjalla. Omien kokemusten mukaan pelkällä hileellä ei ole ollut niin suurta merkitystä, että ainoastaan sen ansiosta kala olisi ollut ”otillaan”.

Minulle on tärkeää, että rasiasta löytyy laajasti eri värejä, koska on hyvin paljon tilanteita, joissa puhtaan valkoiset tai helmiäisvärit toimivat parhaiten, kun taas toisena päivänä oliivit ja vihreät sävyt ovat ylivoimaisia. On myös useita vesistöjä, joissa sinipohjaiset värit ovat erittäin tehokkaita ja ruskeat sekä oranssit värit ovat itselle monessa paikassa tärkeitä.

Älä pelkää rapujigien kokoa

Jos haluat kalastaa isoja ahvenia, on jigien oltava myös tarpeeksi isoja. Pienet jigit ovat varmasti kaupallisesti merkittäviä, mutta käytössä ne eivät ole tarpeeksi tehokkaita. Ahven on todellinen ahmatti ja pienetkin ahvenet ahmivat isoja rapuja.

Gunki Hourra -rapujigillä ja NED-päällä pienestä metsäjärvestä saatu tasan 50 cm ahven.

Rapala CrushCity -ravulla saatu 43 cm ahven.

Värikäs Mikado cheburashka-paino luo iskupisteen kalalle.

kireillä siimoilla kesään!

KUUSAMON UISTIN

SANTERI VAAPUT

KUHAN UISTELUUN

Santeri vaaput kuhan uisteluun, kalastava hakeva uintiliike houkuttelee myös muita petokaloja. a lk a e n

119

KUUSAMON UISTIN

KUF-LIPAT PERHOKOUKULLA

AHVENELLE & JALOKALOILLE

Perinteinen perhokoukullinen lippa ahvenille ja jalokaloille.

KUUSAMON UISTIN

VILKAS 13G LIPPA-BLADE

AHVENELLE

Uusi lippa-blade värisevällä uinnilla on todellinen ahvenvieheiden luottopeli.

119

RÄSÄNEN LUSIKKAUISTIMET KAIKKEEN KALASTUKSEEN

Nämä Räsäsen legendaariset mallit maistuvat kaikille kaloille!

lk a e n

119 5

KUUSAMON UISTIN

VIIKARI PAINOLIPPA AHVENELLE

Aktiivisesti uiva painolippa eri syvyyksissä kalastamiseen.

119

KUUSAMON UISTIN

VIEKAS 12G NOKKALIPPAUISTIN

PETOKALOILLE

Isosti värisevä lippa ahvenelle, hauelle ja kuhalle. Helppo rigata jigillä.

Omassa rasiassa on paljon Rapalan CrushCity CleanUp Craw 9 cm, Gunki Hourra 10 cm ja Westin CreCraw 10 cm -jigejä. Kaikissa käyttämissäni rapujigeissä on paljon ulokkeita, jolloin saan niihin liikettä helposti. On tärkeää, että sakset ovat tarpeeksi suuret ja myös painavat, jotta ne liikkuvat eri tavalla kuin rungossa olevat ulokkeet. Näin saadaan aikaan monipuolista liikettä.

SOPIVAT JIGIPÄÄT

Perinteinen jigipää Rapu asettuu perinteisellä jigipäällä makuuasentoon pohjassa ja sitä voidaan uittaa irti pohjasta kuten perinteistä viehettä, ikään kuin rapu vaihtaisi aluetta.

Jigipäät soveltuvat hyvin ravuille, joita ryömitetään pohjaa pitkin. Esimerkiksi Westin RingCraw Curltail on erinomainen malli ryömittämiseen. RingCraw-mallissa on vain kaksi sirpinmuotoista saksea eikä juuri muita ulokkeita.

NED-jigipäät

NEDit ovat yleistyneet kelluvien NED-jigien kanssa voimakkaasti. NED-jigipää on luotimainen, jolloin jigi nousee kevyesti ylös pohjasta. NED-jigipään ansiosta rapujigi elävät sakset ja ulokkeet pääsevät erityisen hyvin oikeuksiinsa, koska sen pienehkö ja kevyt pää on myös hyvin herkkä liikkumaan. Rapu saadaan jatkuvaan liikkeeseen hyvin kevyillä vavan liikkeillä.

Stand up -jigipäät

Jo aikoinaan perinteisillä kalajigeillä käytettiin stand up -jigipäitä nostamaan kalajigi irti pohjasta, jolloin herkkä kalajigi saatiin uimaan houkuttelevasti. Hyvin nopeasti niitä alettiin käyttämään rapujigeille ja mm. Ruthless on tehnyt ”nykyaikaisemman” version stand up -jigipäistä ja juuri rapujigejä.

Navionicsin karttakuva perinteisestä rapujigialueesta.

Rapala CrushCity Cleanup Craw 9 cm.

Westin CreCraw Creaturebait.

Westin RingCraw Curltail.

Gunki Hourra Craw 10 cm.

Gunki Hourra Craw 7,5 cm.

Stand up -jigipään suurin etu on siinä, että jigi ”jämähtää” paikalleen ja se voidaan jättää pidemmäksi aikaa pohjaan heiluttelemaan saksiaan. Joskus on hyvin tehokasta kalastaa kivikossa stand up-jigipäillä ja antaa rapujigin olla paikallaan kivien välissä useita kymmeniä sekunteja. Jigi liikkuu itsekseen ja on näkyvästi pystyssä kivien välissä.

Cheburashka-paino

Yksi perinteisimmistä heittopainoista rapujigeille. Pääsääntöisesti käytetään lyijynvärisiä painoja, mutta itse tykkään käyttää väriä ja esimerkiksi Mikadolla ja Daiwalla on kirkkaanvärisiä painoja. Ajattelen asian niin, että saan houkuteltua kalat helpommin, kun vieheessä on enemmän väriä.

Cheburashka on erittäin hyvä iskupiste kalalle. Niiden kanssa käytetään ”worm”-koukkuja, jotka sopivat rapujigeihin loistavasti. Koukun kärki jää jigin selkään ja voit säätää helposti sitä, kuinka paljon koukku jää näkyviin. Kivikoissa ja alueilla, joissa on paljon kasvustoa, koukku voidaan painaa melkein kokonaan selkään kiinni eikä se jää kiinni kivikkoon tai kasveihin.

Ota tänä kesänä rapujigit rohkeasti haltuun ja kalasta niillä ennakkoluulottomasti. Lupaan, että yllätyt kuinka kalastavia ne ovat ja niillä on ennen kaikkea erittäin hauska kalastaa.

VMC NED-jigipäitä.

Kirjoittaja ja Westin CreCrawilla saatu 45 cm ahven.

Innokas kalastaja ja matkailuautoilija

Pasi Taponen tarjoaa suoraan merestä pyydetystä hauesta tehtyä haukiburgeria kalapaikoilla.

Matkailuauto

mahdollistaa monipuolisen kalastuksen

Pitkäaikainen avustajamme sekä monissa kilpakalastusformaateissakin esiintynyt Pasi Taponen hankki pari vuotta sitten matkailuauton sekä vapaa-ajan että kalastuksen tarpeisiin. Hankintaa ei ole tarvinnut katua.

Pasi tutkaili matkailuautotarjontaa netistä ja selvitteli erilaisia käytettyjen autojen vaihtoehtoja. Lopulta valinta kohdistui vuosimallin 2005 Adria 572DK -autoon, joka on rakennettu Fiat Ducaton pohjalle ja siinä on makuutilat kuudelle sekä tilava suihku/wc-tila. Autolla oli ajettu 175 000 km ja hinnaksi Pasi taputteli kohtuulliset 17 000 euroa.

Matkailuauto on kalastajan ehdoton apuvä line

Parin vuoden käytön jälkeen Pasi on käynyt matkailuautollaan kalareissuilla niin Norjassa kuin Virossakin sekä osallistunut Hauenkalastajat Openeihin pieni puskavene vetokoukkuun kytkettynä.

Pieni keittiö, jossa saa silti tehtyä kätevästi vaativampiakin ruokalajeja.

Reissuihin lähdettäessä ei ole koskaan tarvinnut miettiä majoitusta eikä tehdä kohdekalaa tarkempia ennakkosuunnitelmia, sillä varusteet, elintarvikkeet ja majoitus ovat kulkeneet koko ajan mukana samassa paketissa. Jos kala ei ole syönyt yhdessä paikassa, on paikkaa voitu vaihtaa helposti pienellä kynnyksellä.

Vaatteiden kuivatus on onnistunut helposti myös syyskaudella sillä Pasi uusi viime vuonna lämmitysjärjestelmän Truma Combi 6 E:hen, jota voi käyttää joko kaasulla tai sähköllä (vain leirintäalueella 230 V) ja talviaikaan on mahdollista yhdistelmäkäyttöön. Nihkeän kosteaa tunnelmaa ei uuden lämmitysjärjestelmän myötä ole tarvinnut sietää.

Autosta löytyy makuutilat kuudelle, mutta näin isolla porukalla Pasi ei ole reissannut. Yleensä mukana on ollut hänen itsensä lisäksi 2–3 henkilöä.

”Kolmen hengen porukalla tilaa riittää kaikille ja ruoanlaitto sujuu näppärästi ilman erikoisjärjestelyitä. Keittiössä on sen verran tilaa, että vaativammatkin ruokalajit onnistuvat yllättävän hyvin”, Pasi myhäilee paistaessaan minulle haukiburgereita.

Lisävarustelua

Hankinnan jälkeen Pasi varusteli autoa 160W aurinkopaneelijärjestelmällä, jossa on jatkuva lataus, jolloin auto soveltuu hyvin omavaraiseen matkustamiseen. Viihdepuolella löytyy 22” Finlux Full HD -televisio kääntyvällä jalustalla, josta voi katsoa verkon välityksellä

Pienessä keittiössä ja rajoitetulla määrällä vettä on hyvä, että leikkulaudat, paistoastiat ja ruoka-astiat ovat sellaisia, jotka saa nopeasti puhtaaksi.

Uusittu Truma Combi 6 E -lämmitysjärjestelmä pitää auton lämpimänä myös kylmillä keleillä.

Swiss Diamondin XD-pannu on parhaimmillaan silloin kun paistettava ruoka on helposti tarttuvaa. Tähän pannuun ei tartu mikään ja rasvalla saa aikaan kauniin paistopinnan.

Matkailuautolla saa majoituksen suoraan pelipaikoille, kuvassa Pasi Taponen ja Pekka Niittylä kevätreissulla Virossa. Kuva Janne Koivisto. Haukipihvien työstöä.

Haukipihvien työstöä.

1. Punasipuli pilkotaan ennen kuin se karamellisoidaan burgeria varten.

2. Punasipulia haudutetaan vesi-sokeri-viinietikkaliemessä noin 20 minuuttia ennen käyttöä.

3. Swiss Diamondin Premium Steel -kattila lämpiää erittäin nopeasti pienelläkin kaasumäärällä.

esimerkiksi uutisia tai suoratoistopalveluita. Ohjaamossa on 10” näyttö Apple Car Play ja Android Auto -ominaisuudella.

Keittiön varusteet uuteen uskoon Innokkaana kalaruoan kokkaajana Pasi hankki samalla kaikki keittiön paistoastiat Swiss Diamondin XD- ja Premium Steel -mallistoista. Leikkuulaudat ja veitset hän valitsi Victorinoxilta.

”Pienessä tilassa ja rajoitetulla määrällä kaasua sekä vettä on olennaista, että paistoastiat lämpenevät nopeasti ja ne voidaan tiskata helposti. Swiss Diamondin XD-pannujen pinnoite on myös sellainen, ettei niihin tartu mikään ja Premium Steelin kasarissa neste kiehahtaa todella nopeasti”, Pasi perustelee valintojaan.

Terävät ja toimivat veitset ovat Pasin mukaan myös tärkeässä roolissa, jotta pilkkominen ja filerointi onnistuvat myös kotioloista poikkeavissa olosuhteissa.

”Kalareissulla ei jaksa alkaa voimistelemaan huonojen välineiden kanssa missään kohtaa: ei kalassa eikä keittiössä”, Pasi kuittaa kääntäessään herkullisten haukipihvien paistopintaa minua kohti.

Vapaus viehätt ää Pasi kehuu estoitta matkailuauton hyviä puolia, joista parhaimpana hän pitää vapautta suunnata minne kulloinkin haluaa. Vaikka autolla on jo jonkin verran ikää, on hän mielestään saanut rakennettua kohtuurahalla auton, jossa on paljon mukavuuksia.

Hän myös hehkuttaa sitä tunnetta, kun hyppää matkailuauton rattiin. ”Silloin tuntuu, että joku hieno reissu on alkamassa vaikka siirtäisi autoa vain pääkaupunkiseudun sisällä. Tunne on sama, kun vene irtoaa rannasta”, Pasi kuvailee. Täytyy sanoa, että Pasin autossa on puolensa. Vapaus tosiaan viehättää.

Mökkejä ei näy mailla halmeilla eikä telttailu ole välttämättä aina sallittua –majoitus- ja logistiikkaratkaisuna toimii matkailuauto.

Adria 572DK -matkailuauto

» Jääkaappi + pakastin, 12 & 230V tai kaasu

» Kaasuliesi kolmella polttimolla

» Kahvinkeitin, kaasu

» Kahvin- ja vedenkeitin 230V

» 2023 uusittu Truma Combi 6 E -lämmitysjärjestelmä

» 22” Finlux Full HD televisio kääntyvällä jalustalla

» Astiasto 6 henkilölle

» Tyynyt ja peitot 4 henkilölle

» Thulen markiisi

» Thulen polkupyöräteline kolmelle polkupyörälle

» Markiisimatto, pöytäryhmä 4 henkilölle ja 2 erillistä lepotuolia

» Lisälämmitin 1500W 230V

» Black & Decker -imuri 12V

» 160W aurinkopaneelijärjestelmä jatkuvalla latauksella

» Termolattiamatot

» Termopeite ohjaamoon

» Ohjaamossa autoradio 10” näytöllä (Apple Car Play & Android Auto)

» Useita 12V 5A USB 2.0 latauspistettä sekä kattavasti 230V pistokkeita asuinosassa

» Istuinkoroke lapselle

» Tarvittavat välttämättömät lisävarusteet, kiilat, sähköjohdot yms

Pasin bravuuri, haukiburgeri, peittoaa helposti ravintoloiden tarjooman.

Teksti KARI NYBERG Kuvat JYRKI JAHNUKAINEN, JANNE KOIVISTO, JAAKKO VARJOKORPI & KALASTUS-LEHDEN ARKISTO

Eppinger Dardevle lisäpyrstöllä oli aikanaan kovaa valuuttaa haukivesillä. Kuva Jyrki Jahnukainen.

Miten hauen heittokalastus on kehittynyt 20 vuoden aikana?

Muistan hyvin, kun Paatajan Ari soitti keväällä 2004 ollessani lähdössä kalareissulle. Ari kertoi, että hän oli mukana suunnittelemassa uutta kalastuslehteä ja hän kertoi tarvitsevansa lehden tekoon mukaan kalaruokatoimittajaa. Lupauduin melko lyhyellä aikataululla kirjoittamaan uuteen Kalastus-lehteen ensimmäisen kalaruokajuttuni. Tästä on jo 20 vuotta ja reseptit ovat kehittyneet kuten myös hauenkalastus, josta seuraavassa.

ABU:lla nappaa aina

Vuonna 2004 hauen heittokalastus oli varsin erilaista kuin 20 vuotta myöhemmin vuonna 2024. Viime vuosituhannen viimeisten 50 vuoden aikana lähes kaikki tuntemani kalastuksesta kiinnostuneet kalamiehet (siihen aikaan naiset eivät kalastaneet yhtä intensiivisesti kuin nykyisin) vannoivat Ruotsissa valmistettujen suhteellisten kalliiden, mutta laadukkaiden ABU:n kalastusvälineiden nimeen.

Ja kun joka kevät odotettiin uutta ABU:n ”Nyt nappaa”- julkaisua, sen ilmestyminen oli aina yksi kevään kohokohdista ja viimeistään alkusoitto kalastuskauden aloitukselle. Vaikka monen pikkupojan ensimmäinen heittokalastusvälineistö oli halvempaa mallia, se vaihtui useimmiten ensimmäisten teknisten ongelmien jälkeen länsinaapurimme tekeleisiin. Etenkin, kun valtuutetussa ABU-huollossa osattiin korjata öljyämättä jääneen Abumaticin ikävä jumi tai vaihtaa fillarilla kaatuessa vääntynyt kelan kahva.

Kilpavarustelu kovenee

ABU:n valtakaudella hauenkalastuksessa käytettiin perinteisiä perusuistimia eli vaappuja sekä lusikka- ja lippauistimia kuten ABU Hi-Lo, Atom, Flamingo, Reflex tai Droppen. Ruotsalaisen Beten tuotteiden (Krokodil, Utö, Jämtland, Turku-spoon ja ruohikkouistin Nix-draget sekä Lotto-lippa) valmistus siirtyi myöhemmin Suomeen Kalkkisten Finlandia-Uistimen tehtaille. Näiden lisäksi Rapala ja Kuusamon Uistin olivat jokaisen viehekalastajan luottoviehevalmistajia.

Kelluvat puuvaaput kuten Nils Master Invicible ja Kuusamon Puukala oli koeuitettu jo tehtaalla, mutta joskus niiden

uintia joutui säätämään vääntämällä nokkalenkkiä tai muuttamalla uintilevyn kulmaa. Myöhemmin myös hyvin haukea pyytävien muovisten Bomber-vaappujen heikosti uivien yksilöiden liikettä voitiin laajentaa kärtsäämällä sytyttimen liekissä niiden uintilevyä pehmeämmäksi ja taivuttamalla sitä yleensä alaspäin.

Vaappujen uppoavuutta säädettiin poraamalla balsarunkoon reikiä ja painottamalla niitä hitaasti uppoaviksi suspareiksi lyijyhaulien avulla, tai kookkaampien ja painavampien koukkujen avulla. Myös ABU:n alkuperäinen Terminator-vaappu (ei uudemmat versiot) on edelleen oiva ottipeli, kun sen sisään lisättiin muutama lyijyhauli ja vaappu viritettiin hitaasti uppoaviksi. Kovamuovinen Swimm Whiz oli ensimmäinen varteenotettava ”oudonnäköinen” vaappumainen uistin kuuluisien nokkalevyttömien ABU:n pehmokumisen

Cellon ja Esko Vonar -pyörreuistimen jälkeen, mutta viime vuosituhannen loppupuolella Suomeenkin tulivat ensimmäiset ruotsalaiset muodoltaan Swimm Whiz-malliset hassunnäköiset ja uintilevyttömät Zalt-vaaput.

Zalteja käytiin hakemassa jopa Tukholmasta asti, kun niitä ei täällä riittänyt kaikille halukkaille. Lisäksi Zalt-vaappujen värimaailma oli lahden toisella puolella huomattavasti kattavampi. Kuitenkin suuremmassa määrin Zaltit alkoivat löytää tiensä kalamiesten viehepakkiin aikaisempaa useammin vasta 2000-luvun alkupuolella, kun legendat tämän vaapun hirmusaaliista alkoivat levitä.

Koska Zaltit on suunniteltu hitaasti uppoaviksi ja ne on valmistettu sopivan tiheästä kovamuovista, ne tekevät juuri sitä liikettä, mitä itsepainotetuilla Nils Masterin Invinciblellä ja muilla hitaasti vajoavilla vaapuilla haettiin. Etenkin kylmän veden aikana rauhallisesti uitettu ja epäsäännöllisten ”ruotsalaistyylisten” nykäysten sekä pysäytysten jälkeen hitaasti vajoavat Zaltit saivat kylmän

kangistamankin luupään iskemään raivokkaasti niihin kiinni.

"Koska halpisversioiden uintia ei voinut muuttaa sytkärin avulla, niiden nokkalenkkiä väänneltiin pihdeillä suuntaan tai toiseen"

Muutamaa vuotta myöhemmin Zaltin valmistajalta tuli markkinoille Bomber-vaapun kilpailijaksi tätä hyvin paljon muistuttava ja hitaasti uppoava Zam-vaappu, joka sekin on loistava haukiuistin. Mutta kovamuoviuistimien varsinaisen vallankumouksen aiheutti Rapala tuomalla markkinoille jo useaan kertaan kaikkien aikojen vieheeksi äänestetyn ruohikkouistin Minnow Spoonin, joka ei esittelyjä kaipaa.

Halpatuonti valtaa alaa

Samoihin aikoihin Kiinan kaikkea mahdollista soveltavat mallipajat alkoivat valmistaa täysin Zaltin näköisiä, mutta ei yhtä houkuttelevasti uivia Shakespearen muovivaappuja, jotka olivat yli puolet halvempia kuin ruotsalaiset näköistuotteensa, mutta niitä alkoi jäädä Bilteman hyllyihin niin suuria määriä, että niitä myytiin kalastussesonkien jälkeen jopa parin euron kappalehinnalla.

Koska halpisversioiden uintia ei voinut muuttaa sytkärin avulla, niiden nokka-

Kun 2000-luvun alussa tai sitä ennen lähdit haukikalaan, ei Nils

Master Invincibleä voinut ohittaa kalastaja eikä haukikaan. Kuva Veikko Rinne.

Rapalan Minnow Spoon eli Minnari täytti tänä vuonna 30 vuotta ja on edelleen ruovikkoisen haukipaikan ykköspeli.

lenkkiä väänneltiin pihdeillä suuntaan tai toiseen, mutta usein ne saatiin ottaviksi sopivasti itse maalaamalla tai vaihtamalla alkuperäiset halpiskoukut ja –renkaat laadukkaampiin ja painavampiin.

Lippauistimista muistan hyvin myös mm. Ari Paatajan Jenkeistä meidänkin kalavesillemme tuottamat ”henkarit” eli teräslangasta väännetyt lippauistimet, joissa lippa pyöri varsinaisen uistimen rungon vieressä itsenäisesti. Näistäkin on nyttemmin kehitelty toinen toistaan mielikuvituksellisimpia härpäkkeitä haukien pään menoksi.

”Etenkin huonon syöntipäivän aikana lörtsyä viskaava virvelimies on saanut usein muita vieheitä uittavia kalakavereitaan suurempia saaliita.”

Eri viehetyypit yhdistyivät hybrideiksi

Pehmeät kalajigit eli lörtsyt kehittyivät jo 1990-luvulla suosituiksi tulleista kalanmallisista jigipyrstöistä, jotka pujotettiin lyijyjigipään pitkävartisen koukun jatkoksi. Kun huomattiin, että lörtsyn leveyttä lisäämällä se saatiin uimaan hyvinkin houkuttelevan näköisesti myös erittäin matalissa vesissä ilman jigipäätä, ne koukutettiin jigipään asemesta kaksi- tai kolmikoukkuisiin teräslankarigeihin. Näin viritellen lörtsyt muuttuivat julman tehokkaiksi haukimagneeteiksi.

Esimerkiksi Stormin matomainen ja räikeän punakeltainen tai punavihreä 30 cm pituinen ”kaalimato” oli eräs jättimäisten lörtsyjen kantaisistä, joista nykyiset megaluokan mielikuvituksellisimmat ja kookkaimmat kumikalat polveutuvat.

Näitä usein yli 100 grammaa painavia lörtsyjä singotaan tukevalla kahdenkäden vavalla useiden kymmenien metrien päähän ja kelataan takaisin hienovaraisten pysäytysten ja vajottamisten saattelemina. Etenkin huonon syöntipäivän aikana lörtsyä viskaava virvelimies on saanut usein muita vieheitä uittavia kalakavereitaan suurempia saaliita.

Pig-uistimesta tehty shad eli kumilörtsy Pig Junior (Junnupigi) niitti kovaa mainetta 2010-luvulla. Kuva Jaakko Varjokorpi.

Stormin "Suspi" oli aikoinaan kovaa valuuttaa ja eräs hybridivieheiden esi-isistä.

Alkuperäisiä ja aitoja Zalteja.

”Onneksi en ryhtynyt irvailemaan kaverilleni mitään tuosta hänen Buster jerkiksi nimeämästään vaapunkaltaisesta valmisteesta, sillä se tulisi muuttamaan hauenkalastukseni yli kymmenen kalastuskauden ajaksi.”

Suspin aikakausi

2000-luvun alkupuolella suosituimmista viehetyypeistä kehiteltiin hybridejä kuten kovamuovirunkoinen ja pehmokumikuorinen

Stormin suspijigivaappu, jonka suosio nousi käsittämättömiin sfääreihin eikä turhan takia, sillä suspilla tuntui saavan lähes aina haukia, kun mitkään muut vieheet eivät luupäille tuntuneen kelpaavan.

Toinen suosittu hybridiviehe oli mm. koiran puruluuksikin kutsuttu Hellhound-jerkki, jonka pyrstöksi kierrettiin kierrejouseen muovinen jigipyrstö. Haukien lisäksi myös kookkaat kuhat ja ahvenet tykkäsivät tästä kombinaatiosta.

Kun uintilevyt alkoivat hävitä haukivaapuista, tuntoherkkien sekä venymättömien kuitusiimojen yleistyessä myös levyttömiä vaappuja pystyttiin uittamaan käsialapohjalta varsin menestyksekkäästi keveiden ja jämäköiden hiilikuituvapojen avulla. Samaan aikaan Eumerin kehittämät heittoperhot tulivat markkinoille ja valtasivat nopeasti jalansijaa hauen heittokalastajien viehepakeissa.

Yli vuosikymmenen pituinen henkil ökohtainen jerkkikalastusputki

Omakohtainen valaistumiseni hauen heittokalastuksessa tapahtui keväällä 2003, kun näin ensimmäistä kertaa kalakaverini pujottavan perukkeeseensa varsin oudon kalannäköisen levynpalasen. Onneksi en ryhtynyt irvailemaan kaverilleni mitään tuosta hänen Buster jerkiksi nimeämästään vaapunkaltaisesta valmisteesta, sillä se tulisi muuttamaan hauenkalastukseni yli kymmenen kalastuskauden ajaksi.

Kun näin kaverini uittavan Busteria kirkkaassa vedessä ja näin vieheen nylkyttävän kohti venettä pienten vavan kärjellä annettujen nykäysten ja pysäytysten maustamina, tiesin viimeinkin nähneeni vieheen, jolla on sellainen liike kuin kunnon haukivieheellä kuuluisikin olla. Eikä sillä reissulla samassa veneessä edes ollut kivaa kalastaa, kun kaikki hauet iskivät kiinni lähes yksinomaan Busteriin.

Hankittuani tämän reissun jälkeen muutaman Busterin aloin saada haukia myös kotivesiltäni sellaisista paikoista, joissa en edes tiennyt niiden majailevan. Vähitellen viehepakkiini alkoi kertyä myös Finlandia-uistimen Dartmaster-jerkkejä ja lopulta koko kaapillinen täyttyi muovisista jerkkien säilytyslaatikoista.

Buster jerk – jerkkien jerkki.

Mann's Stretch One Minuksella saatiin jo 20 vuotta sitten kaloja ja uistin on edelleen tuotannossa ja myynnissä. Kuva Veikko Rinne.

Vasta syksyllä 2018 sain eräällä kalareissulla huonon syönnin vallitessa pienen oppitunnin jokin aikaa sitten markkinoille tulleen Kuusamon Jätti-Räsäsen haukilusikan uittamisesta. Se reissu meni selvästi lusikan piikkiin 100–0, kun jerkkejä ei käyty edes tönäisemässä. Niinpä hankin itsellenikin muutaman Jätti-Räsäsen ja aloin itsekin saada haukia silloin, kun ne eivät halunneet käydä kiinni jerkkeihin.

Retroilu palaa takaisin myös hauenkalastukseen

Tiukasta kilpavarustelusta huolimatta viime vuosina on noussut esille orastavia merkkejä myös siitä, että nostalgia valtaa alaa. Haukivieheiden koon kasvaessa olkapäitä murskaaviin mittoihin moni innokas nuori heittokalastaja (allekirjoittanut mukaan lukien) on palannut juurilleen ja kaiva-

nut uteliaisuuttaan ullakolta faijansa, ukkinsa tai omat vanhat ABU:n heittokalastusvälineet.

Ja mikä parasta – on saanut niillä kalaa jopa yhtä hyvin kuin viimeistä muotia olevilla välineillään. Näin kävi minullekin, kun maltoin kokeilla Jätti-Räsäsen lisäksi vanhan ajan Atom, Krokodil- ja Utö-haukilusikoiden viskaamista kiintokelalla ja kevyellä vavalla.

Kun hauet ovat vuosikaudet väistelleet tutuilla kalavesillä suspareita, jerkkejä ja lörtsyjä, joita ne jo osaavat varoa, ne eivät mitä ilmeisimmin voi muuta kuin kopata Krokkarin suuhunsa, kun sellainen kummajainen uiskentelee niiden kuonon edestä. Mutta todennäköisempää on se, että joku keksii taas uuden hauenkalastuksen mullistavan pyyntimenetelmän, josta saamme tietenkin lukea Kalastus-lehden sivuilta.

Rapala Super Shad Rap oli aikoinaan iso uistin. Kuva Jaakko Varjokorpi.

Alkuperäinen Dexter

Shad on ollut markkinoilla jo vuodesta 2014. Malli on edelleen erittäin suosittu. Kuva Janne Koivisto.

Imatralta nousee taimenta tuntia kohden enemmän kuin missään muussa maamme kohteessa.

Antti Kymäläinen näyttää esimerkkiä.

Kahden vesistön parhaat palat

KALAPAIKKANA IMATRA

Kaakkois-Suomessa sijaitseva Imatra tunnetaan Imatrankoskesta ja Imatran Valtionhotellista, mutta kaupunki on myös kalastajalle todellinen aarreaitta. Saimaan ja Vuoksen vesistöjen tarjoamat mahdollisuudet ovat helposti saavutettavissa ja kalakannat elinvoimaisia.

Imatran sijainti Vuoksen ja Saimaan välissä tarjoaa kalastajalle mahtavat ja saalisvarmat puitteet erilaisiin kalastusmuotoihin ympärivuotisesti. Kokonaisuuden täydentävät monipuoliset majoituspalvelut eri mieltymyksiin Vuoksen rannalla olevista mökeistä, kartano- tai linnahotelleista Saimaan rannalla olevan kylpylähotellin palveluihin asti. Vuoksi on merkittävä kaupungin veto- sekä pitovoimatekijä ja sen myötä kaupunki on panostanut vahvasti kalastusmatkailumarkkinointiin. Kalastusmestari Tomi Mennalla on kalastusmatkailun kehittämisessä avainrooli.

Aina jotain kalastettavaa

Tomi Menna kertoo, että Imatran erityisiä vahvuuksia ovat suuret ja monipuoliset saaliit, puhtaat vesistöt, ympärivuotinen kalastaminen virtavedessä, helppo saavutettavuus esimerkiksi pääkaupunkiseudulta sekä monipuoliset oheispalvelut. Moni kohde on hänen mukaansa myös esteetön.

Menna esimerkittää, että voit tulla Imatralle junalla ja ensimmäiset kalapaikat ovat suoraan aseman läheisyydessä. Samalla kalastusreissun hiilijalanjälki pysyy logistiikan osalta pienenä.

Vuoksen tärkeimmät vapaa-ajankalastukseen sopivat kalalajit ovat taimen, harjus, siika, muikku, lohi, ahven, kuha, hauki ja kirjolohi.

”Taimenta nousee muuten tuntia kohden enemmän kuin missään muussa maamme vastaavassa kohteessa ja samalla reissulla voi kokea vaivattomasti sekä Saimaan että Vuoksen”, Menna vinkkaa.

"Kalastusmestari Tomi Mennalla on kalastusmatkailun kehittämisessä avainrooli."

Vuoksi on erinomainen kalastuskohde myös talvikuukausina

“Virtaava joki on avoinna vetouisteluun talvellakin, mutta mahdollistaa ahvenen ja kuhan pilkkimisen suvantopaikoilla sekä Mellonlahdella, joka on erinomainen kirjolohen kalastuskohde. Saimaan puolella pyritään ensin löytämään kaikuluotaimella ahvenen ja kuhan saaliskalat, muikut, jonka jälkeen kalastus kannattaa aloittaa.”

Menna on tyytyväinen pilkkikalastajien määrän kasvuun ja arvelee, että suosion nousua selittää todennäköisesti juuri kehittynyt kaikuluotaintekniikka, jolla talvellakin saadaan entistä tarkempaa näkymää pinnan alle.

“Vuoksella on runsaasti syvyysvaihteluja ja näiden muodostamat penkkojen reunat ovat otollisia kuhan pilkintäpaikkoja. Virtaavasta vedestä ja vaihtelevista juoksutuksista johtuen parhaille paikoille ei pääse aina, vaan se

vaatii kovia pakkasjaksoja”, hän muistuttaa turvallisuudesta.

Erilaiset jigikalastusmuodot ovat suosittuja

Tomi Menna kertoo, että etenkin kuhan kalastus on yleistynyt niin Vuoksella kuin Saimaallakin kuhakantojen vahvistuttua viimeisen vuosikymmenen runsaiden istutusten johdosta.

“Pyyntimuotona ovat jigikalastus ja myös vertikaalijigaus. Toki Vuoksella on vielä niin sanottuja vanhan liiton vetouistelijoita, mutta tämä on pikkuhiljaa katoavaa kansanperinnettä. Vuoksella ei saa käyttää uistelussa moottoria, ainoastaan soutu-uistelu on sallittua ja se osaltaan voi vaikuttaa uistelun suosioon. Täällä on myös moottoriuisteluun varattu alue, mutta siellä ei juuri lohikaloja esiinny”, Menna sanoo.

1. Imatran kaupunkipuro kunnostettiin lohikalojen iloksi vuonna 2015.

2. Vuokselta saa taimenien, haukien ja ahvenien lisäksi myös suuria kuhia kuten Jere Nuppola näyttää. Kuva Matti Vaittinen.

3. Mellonlahden matalikko on suosituin perhokalastusalue.

Niin Vuoksella kuin Saimaallakin tavoitellaan kuhan lisäksi myös ahventa ja haukea jigaamalla. Parhaat avovesiajat ovat kesä ja alkusyksy. Vuoksella on suosittua erityinen jigikalastusmuoto, jossa veneen annetaan kulkea myötävirtaan virran mukana ja kalastus tapahtuu liikkuvasta veneestä. Saimaalla käytetään enemmän perinteistä sähkökeulamoottorilla tapahtuvaa taivasankkurointia.

Taimen on Vuoksen himoituin kohdekala

Taimenen parasta sesonkia on alkusyksy ennen kuturauhoitusta (rauhoitus 15.10-15.11.), mutta suurimmat yksilöt saadaan talvella vaikka kappalemäärissä ei ylletäkään syksyn tasolle, niin kalan koko on selkeästi suurempaa.

Mennan mukaan soutu-uistelu on taimenen kalastuksessa suosituin kalastusmuoto ja suosituin ja omaleimaisin viehe on Vuoksinirha, jota paikalliset kalastajat itse valmistavat ja toisilleen kauppaavat.

“Nirhaa voidaan kutsua jo perinneuistimeksi, ensimmäiset kirjoitukset siitä löytyvät jo 1800-luvun lopulta, jolloin se oli jo käytössä ja tehty kaarnasta. Nirha on vähän kuin vaappu ilman turpalevyä, se ui pinnassa ja sillä pyritään jäljittelemään pikkumuikkuja, jotka pyrkivät pintaa viistäen vastavirtaan”, Menna kuvailee.

Vuoksen kalastuspuistossa voi kalastaa, pelata minigolfia, käydä Vuoksi-risteilyllä tai rentoutua uimarannalla. Vuokralle saa kalastusvälineet, soutuveneen, sähköavusteiset maastopyörät tai SUP-lautoja.

Nirha on tehokas taimenelle, mutta myös ahvenet iskevät siihen ahnaasti eivätkä tiiratkaan sitä jätä aina huomioimatta. Nirhalla kalastetaan pääosin loppukesästä ja alkusyksystä, jolloin muikku on aktiivisesti liikkeellä. Talvella ja kylmän veden aikaan uistelu tapahtuu perinteisillä turpalevyllisillä vaapuilla.

Vuoksi ei jäädy talvellakaan kaikista paikoista.

Syksyistä soutu-uistelua.

“Äärimmäisen uhanalaista Saimaan lohtakin saadaan välillä taimenen uistelun sivuosumina ja rasvaevällinen järvilohi on rauhoitettu kokonaan Vuoksen ja Hiitolanjoen vesistöissä eli kala tulee välittömästi laskea takaisin. Rasvaevätön järvilohi on rauhoitettu kesäkuun 1. päivästä elokuun 31. päivään keskeisellä vaellusreitillä Vuoksen vesistössä”, Mennä huomauttaa.

Perhokalastus

Menna kertoo, että Mellonlahden matalikko on suosituin perhokalastusalue.

“Matalikolla on hyvä kahlata ja myös erinomainen taimen- ja harjuspaikka. Perhokalastussesonkia on taimenen osalta loppukesä ja alkusyksy, mutta perholla siikaa ja harjusta kalastetaan myös keskikesän aikana, jolloin varsinkin siika pintoo ja ottaa hanakasti perhoon. Perhon vetouistelua myös harrastetaan jonkin verran”, hän mainitsee.

Vuoksella kalastetaan myös spinflugalla, jossa käytetään pikkumuikkua jäljittelevä putkiperhoa. Spinfluga-sesonkia ovat Mennan mukaan kylmän veden ja keskikesän aika, jolloin taimenet hakeutuvat joen syvempiin monttuihin.

Opaspalvelut

Koska Imatran alue tarjoaa hurjan määrän erilaisia kalalajeja ja kalastusmuotoja, voi ensikertalaiselle mennä sormi suuhun mihin ja miten sitä kalaan suuntaisi. Onneksi kalaisalta alueelta löytyy monipuolisia opaspalveluita ja oppaan avulla uudesta vesistöstä saa kaiken irti.

“Tarjolla on muun muassa heittoka lastusta, vetouistelua, perhokalastusta, jigikalastusta, rapusafareita ja onkimista. Oppaan johdolla kyytivälineeksi on tarjolla käsintehty puinen soutuvene, moottorilla varustettuja kalastusveneitä ja laiva, jossa voi myös yöpyä. Vuokselle voi myös vuokrata soutuveneen käyttöön kalastusreissun ajaksi. Palvelut ovat hyvin asiakaslähtöisiä”, Menna kehuu.

Kalastusrajoitukset ja erikoismääräykset

Tomi Menna sanoo, että Vuoksi on erityiskalastusaluetta ja vaatii Vuoksen tai/ja Mellonlahden kalastusluvan valtion kalastonhoitomaksun lisäksi. Lisäksi Vuoksella on lohikaloihin liittyviä rajoituksia alamittojen, pyyntiaikojen ja saaliskiintiöiden osalta.

Imatra on kehittyvä ja vastuullinen kalastuskohde

Imatran kaupunki on aktiivisesti mukana kalastusmatkailun kehittämisessä ja tarkoituksena on tehdä kalastuskokemuksesta mahdollisimman miellyttävä ja helposti saavutettava. Kaupunki haluaa kannustaa ihmisiä kalastamaan pienellä kynnyksellä ja toivottaa ympäri Suomea olevat harrastajat tervetulleeksi tekemällä kalaan pääsyn mahdollisimman helpoksi.

Tomi Menna kertoo, että Vuoksella kalakannoista huolehditaan ja ne pidetään elinvoimaisina.

“Kalakantojen seurannan avulla kalastus voidaan täällä pitää eettisesti kestävällä pohjalla. Esimerkiksi Vuoksen taimenkannasta 30 % on jo luonnossa lisääntynyttä kalaa ja luonnonkantaa tuetaan säännöllisillä istutuksilla. Ilman toimivaa kalakantaa ei voi kehittää kalapaikkaa eikä kalastusmatkailua. Niin yksinkertaista se on”, hän toteaa.

Lisätietoa Imatran kalastusmahdollisuuksista: kansallisihme.fi/kalapaikkanaimatra

Tarkemmat tiedot kalastusrajoituksista l öytyvät t ää lt ä :

https://www.imatra.fi/asuminen-ja-ymparisto/ virkistysalueet/kalastus/vuoksen-kalastusalueet-ja-lupaehdot

Legendaarinen Imatran Valtionhotelli kannattaa käydä katsastamassa.

Kymin kävijöille tuttu heittolaituri löytyy Vuokseltakin.

Rapala Minnow Spoonin perusajatus on pysynyt koko ajan samana, erilaiset koko-, väri- ja koukutusvariaatiot ovat aina pitäneet mallin tuoreena.

Rapala Minnow Spoon täyttää 30 vuotta

Rapalan jo legendaariseen maineeseen noussut Minnow Spoon eli Minnari on kaikkien tuntema uistin ja sen syntytarina on lähes yhtä ainutlaatuinen kuin itse uistinkin.

Rapalan markkinaosuus oli kasvanut Yhdysvalloissa koko 1980-luvun ajan. Perinteisten vaappujen sijaan alkoi tuotekehityspyyntöjä tulla myös muun tyyppisistä uistimista.

”Vääksyn tuotekehitystiimi alkoi ideoida 1990-luvun alussa lusikkauistinta, jolla olisi ’vaappumaisia’ piirteitä. Projekti herätti myös suurta mielenkiintoa Pohjoismaissa, joissa lusikoiden käyttö oli tuolloin erittäin suosittua. Tavoitteena oli kehittää uudenlainen ja innovatiivinen tuote, jossa Rapalan DNA olisi selvästi nähtävillä. Tuosta perusmäärittelystä alkoi Minnow Spoonin eli Minnarin kehitys”, kertoo Rapalan myyntijohtaja Jari Kokkonen.

Tuolloin mallit tehtiin vuolemalla puukolla puuta, mutta Minnow Spoonin kehityksessä nähtiin huikea tekninen loikka, jollaista ei maailmalla juurikaan ollut käytössä millään teollisuuden alalla.

Uutta tekniikkaa ja uusia työtapoja

Nuori innovatiivinen insinööri Juha Siirtola aloitti Rapalan tuotekehityksessä 1989 ja alkoi vetämään projektia tuotekehitysosaston teknisen puolen kehittämiseksi. Rapala sai tätä varten myös Tekes-tukea valtion taholta. Kehitysprojektin myötä syntyi Minnow Spoon ja samalla luotiin uusia valmistusmenetelmiä, jotka olivat ylivoimaisesti kilpailijoita edellä.

”Vuonna 1991 teetin konsultilla esiselvityksen mahdollisista 3D-mallinnusohjelmista, joilla voisi mallintaa

uistimia ja samalla selviteltiin valumuottien valmistusta CNC-työstökeskuksella muoviosien ruiskupuristusta varten. Projektissa otettiin huomioon myös muototiedon kopiointi käsintehdystä mallista siten, että se saataisiin hyödynnettyä 3D-mallin tekoon”, Siirtola kertoo projektin alkuvaiheista.

Seuraavana vuonna saatiin päätös investoinneista ja aloitettiin edellä mainittujen laitteiden hankinnat. Ohjelmistoksi valittiin Intergraph EMS, joka oli tuohon aikaan huipputehokas.

”Ohjelmalla oli suunniteltu amerikkalaisia lentokoneita sekä sotilaskoneita ja työstökeskus oli pienikokoinen Fanuc, joka oli sen verran uutta mallia, että asentaja tuli Japanista asti”, Siirtola kertoo.

Siirtolan mukaan he joutuivat esimerkiksi rakennuttamaan mittalaitteen, jolla muodon voi kopioida 3D-ohjelmaan.

”Tuolloin kyseistä muodonmittausmenetelmää (laserdigitointi) ei ollut saatavilla kaupallisesti, yliopistoissa asiaa vasta tutkittiin”, hän mainitsee Rapalan tekemästä pioneerityöstä.

Uuden laitteiston käyttöönotto Vuonna 1993 laitteet saatiin toimintakuntoon. Projektista vastaavana Siirtola opetteli sekä 3D-mallinnuksen, joka oli hankalaa tuon aikaisilla ohjelmilla. Samalla hän opetteli myös CNC-työstökeskuksen käytön.

Minnarilla kalastus saattaa näyttää ulkopuolisesta erikoiselta touhulta. Kuorevedellä haukea pyytämässä. Kuva Jari Tuiskunen.

”Kehitimme laserdigitointilaitetta ja onnistuimme parantamaan mittatarkkuutta ja luomaan tarkan ’pistepilven’, jota voitiin lukea 3D-ohjelman avulla. Tässä vaiheessa ideoimme ja suunnittelimme ensimmäisen version protomuottirakenteesta tuotekehityksen tarpeisiin ja nykyisin käytössä oleva järjestelmä noudattaa edelleen samaa perusrakennetta”, Siirtola taustoittaa.

Minnow Spoonin suunnittelu alkaa Vuonna 1993 Minnow Spoonin suunnittelu alkoi ja siitä päätettiin tehdä pilottituote, ensimmäinen 3D-ohjelmalla mallinnettu Rapalan uistin. K äsintehtyjä puumalleja oli olemassa, mutta ei yhtään luotettavaa uintimallia.

”Minnow Spoon on muotoilunsa puolesta hankala muotin valmistusta ajatellen, sillä siinä ei ollut juurikaan suoria jakolinjoja. Käytin suurimman osan vuoden 1993 keväästä Minnow Spoonin mallinnukseen sekä muottirakenteiden suunnitteluun ja valmistukseen”, Siirtola sanoo.

Hänen mukaansa monimuotoisen, kiinteän painon mallinnus ja rakenteen muokkaaminen ruiskupuristettavaksi tuotteeksi oli oma haasteensa.

”Lopulta Minnow Spoon saatiin hyväksytyksi ja markkinoille ajoissa!”

Tuotekehitystiimissä oli mukana tuotesuunnittelijoita, jotka hakivat useilla erityyppisillä prototyypeillä tuotteeseen juuri oikeanlaiset ja halutut ominaisuudet. Tavoitteena oli tehdä uistin, joka olisi lusikkauistimen ja vaapun välimuoto.

Minnow Spooniin tuli vaappumainen ulkonäkö ja profiili, mutta lusikkamainen keinuva uinti. Uinti saatiin aikaan

Liukkaan muotoinen lusikka yhdellä ruohosuojatulla koukulla mahdollistaa kalastuksen lähes missä vain.

Ruovikon keskeltä pyydetty. Nykyisillä offset-koukkujigeillä homma ehkä onnistuisi, mutta mikään muu uistin ei tule kasvustossa niin hienosti kuin Minnari.

Näsijärven hauki. Kuva Jari Tuiskunen.

epäsymmetrisellä painon muodolla ja kuppimaisella sisäpuolen rakenteella. Muita erityisiä ominaisuuksia ovat olleet yksihaarakoukku, joka on muotoiltu ja suunniteltu juuri Minnaria varten.

”Koukun muoto tartuttaa kalat hyvällä prosentilla ja on painoltaan sekä kestävyydeltään erinomainen. Ruohosuojalangan kehitykseen on käytetty paljon resursseja, jotta optimaalinen vaihtoehto on löytynyt. Langan pitää olla oikean mallinen ja pituinen. Sen on oltava jousimainen mutta käsin muotoiltavissa. Lopulta juuri oikeanlainen ruohosuoja saatiinkin kehitettyä”, Siirtola avaa moninaisia vaiheita.

Minnow Spoonin ulkonäköön ja värimaailmaan liittyi ja liittyy edelleen paljon kehitystyötä. Värimaailma oli aluksi lähellä lusikkauistimia, mutta on sittemmin muuttunut enemmän vaappujen maailmaan.

Vä littömästi myyntimenestys

Ensimmäinen Minnow Spoon oli seitsemän senttiä pitkä ja ruohosuojattu. Myynti kasvoi heti ensimmäisestä vuodesta lähtien ja pian selvisi, että tuotteesta tulee myyntimenestys.

Tuotevalikoima laajeni vuosien aikana ja alkuperäisen mallin rinnalle tuli eri kokoja mutta myös kolmihaarakoukkuinen versio. 2010-luvun lopulla kehitettiin myös ”melapyrstöversio” sekä ”räminäversio”.

”Kaikki uudet versiot ovat olleet hyvä lisä tuoteperheeseen, mutta juuri tuo ensimmäinen on edelleen se myydyin Minnari”, Jari Kokkonen mainitsee.

Minnarista syntyi kestosuosikki, jonka suosio jatkuu edelleen, vaikka tarjonta uistinrintamalla on moninkertaistunut. Minnarilla on helppo kalastaa ja sitä voi heittokalastuksessa käyttää lähes missä ja milloin vain. Se on edelleen lyömätön hauen kasvustokalastuksessa. Moni kalastaja on saanut juuri sen ”ensimmäisen” kalansa Minnarilla. Kun moni muu uistin vaipuu unholaan, Minnarin tarina jatkuu.

Rapala juhlistaa legendaarisen Minnow Spoon -uistimen 30-vuotissyntymäpäiviä Riihimäen kansainvälisillä Erämessuilla Kalastajan Kanavan altaalla ja sen ympäristössä. Syntymäpäiviä vietetään lauantaina 8.6.2024. Luvassa on paljon yllätyksellistä syntymäpäiväohjelmaa. Syntymäpäivän erikoistuotteet myynnissä läpi koko viikonlopun.

Lanseerausmainontaa 30 vuoden takaa.

Erä-lehden vuoden 1994 uistinuutuuksissa oli myös Minnari osana muita. Kukaan ei tuolloin osannut aavistaa millainen huippumenestys uistimesta tulisi.

Minnari on taas toimittanut. Kuva Jari Tuiskunen.

Ceviche sulkavasta

Sitrushedelmien mehussa kypsennetty kala on loistava kesäruoka! Rehevissä eteläsuomalaisissa järvissä yleinen sulkava on parhaita särkikalojamme. Sulkavan ravinto muodostuu eläinplanktonista, vesikirpuista ja sulka- ja surviaissääsken toukista. Samaa ravintoa hyödyntävät myös esimerkiksi siika ja muikku. Kalan maku onkin mitä mainioin.

Aliarvostetun siitä on tehnyt suhteellinen ruotoisuus eli käytännössä tietämättömyys lihasruotojen käsittelytekniikoista. Ruodot pehmentävän happokylvyn avulla pienien ja keskisuurten särkikalojen lihasruodot eivät häiritse syötäessä. Ohjeessa voi sulkavan sijaan käyttää mitä tahansa vaalealihaista kotimaista kalaa. Muista pakastaa villikalaa yksi viikko mahdollisen loistartunnan välttämiseksi. Ruokaviraston sivuilta löytyy lisätietoa: www.ruokavirasto.fi

Ceviche sulkavasta

» 300–400 g särkikalafilettä

» 100–200 g katkaravunpyrstöjä (ei välttämätöntä)

» 3 limettiä

» 1 mehuappelsiini

» 1 verigreippi

» 1 limetin kuori raastettuna

» 2–3 rkl tuoretta chiliä (eri värisiä) siivuina

» 1 valkosipulin kynsi silputtuna

» ½ punasipuli siivutettuna

» suolaa

Annoksen viimeistelyyn

» Mustapippuria

» Oliiviöljyä

» Keitettyä perunaa ja bataattia

» Paistettuja maissinjyviä

» Vihersalaattia

» Korianterin lehtiä

Lihasruodot löytyvät selkä- ja pyrstölihaksista. Ne ovat rivissä päänsuuntaan kallellaan. Leikkaa vastakkaiseen suuntaan poikittain niin ne pienenevät.

Purista sitrushedelmistä mehu kulhoon. Suikaloi kalafileet siten, että lihaksien sisällä olevat lihasruodot katkeavat 3–5 mm pätkiksi. Sekoita sipuli- ja kalasuikaleet, katkaravut sekä mausteet kulhossa sitrusmehun kanssa ja marinoi 1–2 tuntia. Halutessasi voit käyttää pelkästään limettiä tai sitruunaa. Hapan appelsiini ja greippi sopivat myös hyvin cevicheen. Asettele salaatit ja muut lisäkkeet lautasen reunoille. Rakenna cevichestä kasa keskelle lautasta. Koristele annos korianterin lehdillä ja pirskota päälle oliiviöljyä. ¡Buen provecho!

Sulkavasta tehty ceviche on annoksen keskiössä.

Sulkava on yleinen eteläsuomalaisten järvien särkikala.

nappaa paras kalasaalis!

EUMER

VAAPPU JASU

HOLMA 46 mm 6,3 g Perch, Roach tai 126

69 9

EUMER

JIGILAJITELMA JASU UKKO JA JIGIPÄÄT 7 cm 16 kpl/rasia 11 99

JASU

KALAJIGI LOUHI JA JIGIPÄÄT 8 cm 16 kpl/rasia

11 95

JASU

JIGI LOUHI JA JIGIPÄÄT 6 cm 4 kpl/pkt tai 8 cm 3 kpl/pkt

53 9

EUMER

JIGI JASU VENES

7 cm 4 kpl/pkt 108, 110 ja 126

69 9

EUMER SPINTUBE FLUOROCARBON

0,30 mm 30 metriä 0,40 mm 20 metriä

0,50 mm 10 metriä

49 9

JASU PIKALUKKOLAJITELMA 40 kpl/rasia

69 9

Vehkajoen Myllykosken

padosta poistettiin kunnostuksessa säännöstelyluukut ja sen yläpuolelle rakennettiin uusi pohjapato, joka mahdollistaa kalojen nousun.

Vehkajoki avautui vaelluskaloille

Itäiseen Suomenlahteen Haminan kaupungin kohdalla laskeva Vehkajoki on historiallinen vaelluskalajoki, joka on ollut kauan padottuna. Pitkäaikainen järjestelmällinen työ sai viime syksynä kruununsa, kun vesistön viimeiset kaksi merkittävää nousuestettä korvattiin kalojen nousun mahdollistavilla ratkaisuilla.

Vehkajoki oli pitkään käytännössä suljettuna merestä nousevilta vaelluskaloilta. Heti joen alajuoksulla sijaitsi kaksi kalojen nousun täysin estävää patoa.

Aiemmin vaelluskalojen nousu päättyi Töytärinkosken patoon, joka oli rakennettu 1970-luvun alussa paikallisen vedenottamon tarpeisiin. Töytärinkosken pato korvattiin noin viidenkymmenen metrin pituisella luonnonmukaisella tekokoskella, joka valmistui vuonna 2014.

Viime vuosina vaelluskalat ovat päässeet nousemaan Vehkajoessa noin kuuden kilometrin päähän merestä, jossa nousu pysähtyi vuonna 1919 rakennettuun Myllykylän Myllykosken

Vehkajoen Töytärinkoskessa sijainnut pato on korvattu jo aiemmin luonnonmukaisella tekokoskella.

”Vehkajoen ilahduttava kehitys on luotu paikallisten tahojen, Haminan kaupungin sekä viranomaisten yhteistyöllä.”

Vision tukee Kalastus-lehden

”patologien” työtä monipuolisemman virtavesiympäristön puolesta.

patoon. Ylempänä vesistössä on ollut jäljellä vain yksi merkittävämpi nousuestepato Koivuniemenjoen Koivuniemenkoskessa.

Viimeiset esteet poistuivat Viime vuonna toteutui kaksi Vehkajoen kannalta erittäin merkittävää hanketta, jotka mahdollistavat nyt kalojen nousun Myllykoskessa ja Koivuniemenkoskessa.

Haminan kaupunki ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousyksikkö rahoittivat toimenpiteet Myllykoskella, ja Vehkajärven osakaskunta oli keskeisessä roolissa toimenpiteen vesitalousluvan hakijana.

Koivuniemenkosken toimenpiteet rahoitettiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kautta. Valtion osallistumisen rahoitukseen on mahdollistanut vaelluskalojen elvyttämiseen tarkoitettu maa- ja metsätalousministeriön käynnistämä NOUSU-ohjelma.

Molemmissa hankkeissa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ympäristövastuualue toimi toteutuksen suunnittelijana sekä rakennuttajana.

Vehkajoen ilahduttava kehitys on luotu paikallisten tahojen, Haminan kaupungin sekä viranomaisten yhteistyöllä. Alueen osakaskunnat ovat edistäneet ja toteuttaneet aktiivisesti joen kunnostushankkeita.

Merkitt ävä vaelluskalavesistö Vehkajoki on alueellisesti merkittävä vaelluskalavesistö, johon nousee virtakutuisista vaelluskaloista meritaimenen ohella myös vaellussiikaa, vimpaa ja nahkiaista.

Alkuperäinen Vehkajoen taimenkanta on hävinnyt aikoinaan. Vesistöön on tehty taimenistutuksia myös aiempina vuosikymmeninä, mutta suunnitelmallisempi meritaimenkannan palauttaminen on käynnistynyt vasta 2000-luvulla vaellusesteiden purkamisen ja koskialueiden kunnostusten myötä. Viime vuosina istutuksia on tehty kasvavassa määrin joen auetessa vähitellen meriyhteyteen. Istutuksiin on käytetty viljelyyn saatua kaakkoissuomalaista Mustajoen taimenkantaa, joka on kotoisin Viipurinlahden alueelta.

Vehkajoki koostuu muutamien muiden seudun vesistöjen tapaan helminauhana jatkuvista pienistä järviketjuista ja niitä yhdistävistä jokiosuuksista. Tämä erityispiirre tarkoittaa sitä, että vesistöllä lienee jatkossa kokoaan suurempi potentiaali myös ankeriaalle, joka hyödyntää niin jokia kuin järviäkin kasvualueenaan.

Meritaimenkantaa on pyritty kotiut- tamaan alueelle jo etukäteen esteiden poistumista odottaessa.

Vehkajoen keski- ja yläjuoksulla on runsaasti koskialaa, joka on jo osin kunnostettua.

MAAN MAINIOT KALAMIEHET

Hasse Härkönen

pukee kalastuksen sanoiksi

Pitkän linjan tietoja kalastuskirjailija sekä meritaimenen kalastuksen erikoisosaaja Hasse Härkönen on avannut eri teoksissaan upealla tavalla kalastusharrastuksen hienoutta. Hän työskentelee Metsästys- ja Kalastus -lehden sekä Erä-lehden toimituspäällikkönä.

Olemme 49-vuotiaan Hassen kanssa ikätovereita ja tunnemme toisemme pitkältä ajalta. Meitä kumpaakin yhdistää myös intohimo meritaimenen kalastukseen. Hasse on perehtynyt asiaan niin syvällisesti, että on julkaissut vuonna 2022 teoksen nimeltä Meritaimenen rantakalastus, jossa hän avaa Suomen sekä muiden Pohjoismaiden rantakalastuksen erityispiirteitä.

Kirjan julkaisu ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman huomattavaa kalastuskokemusta, jonka alkuhetket nähtiin Hassen kohdalla 1980-luvun alussa Saimaalla.

”Olen syntynyt Lappeenrannassa, ja isän kanssa aloimme käydä kalassa suunnilleen silloin, kun menin ensimmäiselle luokalle. Ensimmäiset ongella saadut kalat Taipalsaarelta jäivät lähtemättömästi mieleen ja sy-

tyttivät välittömästi kalastuskipinän”, Hasse muistelee.

Noin kymmenen vuoden ikäisenä käteen asettui virveli, jolla Hasse kalasteli pääosin haukea erilaisilla lipoilla, lusikoilla ja vaapuilla Saimaan alueella.

Perhonsidontailta muutti kalastuksen suunnan

Perheen muutettua Kouvolaan alkoivat lähialueen virtavedet kiinnostamaan kalastuskohteena. Siellä Hasse näki ensimmäiset perhokalastajat ja kiinnostui välittömästi näkemästään.

”Olin 12-vuotias, kun menin tutustumaan perhojen sitomiseen paikallisen perhokalastusseuran sidontaillassa Kouvolassa. Se vei heti mennessään”, Hasse kertoo.

”Seuraavana keväänä sama seura järjesti perhokalastuskurssin, jossa yksi ohjaajista oli Anssi Uitti. Anssilta sain paljon hyviä vinkkejä kalastukseen. Ympyrä on sen jälkeen sulkeutunut, sillä työskentelemme nykyään molemmat Otavamedian palveluksessa”, Hasse hymyilee.

Suomenlahdella 2020-luvulla. Kuva Hannu Hakanen.

Koskikalassa Jaalassa 2009. Kuva Teemu Järvi. Kalastusvaelluksella Finnmarkissa 2007. Kuva Teemu Järvi.

Hasse syventyi perhoihin ja perhokalastukseen seuraavina vuosina suurella intohimolla ja 15-vuotiaana hän oli jo junioreiden perhonsidonnan Suomen mestari. Seuraavana vuonna hän juhli voittoa yleisessä sarjassa.

”Sidontakilpailut olivat samalla myös hauska tapa tavata tuttuja ja muita alan harrastajia sekä vaihtaa vinkkejä harrastajien kesken. Se oli minulle ehkä se päällimmäinen syy osallistua”, Hasse mainitsee.

Monipuolista perhokalastusta

Hasse kertoo, että hän keskittyi alkuun pääosin perinteiseen virtavesissä tapahtuvaan perhokalastukseen.

”Kävin paljon Jaalassa kalastamassa taimenta ja harjusta eri koskilla noin kymmenen vuoden ajan. Muutin myös tämän jakson aikana pääkaupunkiseudulle, josta tein Jaalaan monia hyviä reissuja.”

Vaelluskalastus ja eränkäynti ovat olleet Hasselle aina tärkeitä, ja hän on kävellyt perhovavan kanssa lukemattomia kilometrejä pohjoisen tiettömissä erämaissa omaa mansikkapaikkaa etsien.

”Vaelluskalastusreissut olivat ja ovat edelleen upea tapa päästä irti arjen oravanpyörästä. Perheellisenä ja kiireisenä keski-ikäisenä näitä reissuja on ollut viime vuosina vähän, mutta niiden aika tulee vielä”, Hasse toteaa.

2000-luvun alussa Suomeen rantautuivat ensimmäiset kelluntarenkaat ja Hasse intoutui kokeilemaan sellaisella hauen perhokalastusta.

”Olin jo aiemmin tutustunut Teemu Mäkelään, ja hänen kauttaan hauen perhokalastukseni lähti heti hyvälle uralle. Samalla myös haukiperhojen sitominen antoi uutta puhtia kalastukseen”, hän sanoo.

Meritaimen vie menness ään Rannikolla ja etenkään Helsingissä asuva aktiivikalastaja ei voi välttyä kuulemasta kalajuttuja meritaimenesta. Pilkkukylkiä on noussut Vantaanjokeen jossain määrin jo ennen kunnostustoimiakin ja niitä on istutettu paljon Helsingin merialueelle. Joinain vuosina istutettua kalaa on ollut todella hyvinkin pyydettäväksi.

”Meritaimenen perhokalastus rannikolla on antanut minulle ehkä eniten kaikista kalastusmuodoista. Se on monella tapaa niin kiehtova sekä äärimmäisen esteettinen laji, jossa riittää opiskeltavaa”, Hasse tunnelmoi.

Itämeren meritaimenen perässä Hasse onkin kiertänyt ahkerasti paitsi Suomen rannikolla ja saarissa, niin myös Virossa, Ruotsissa ja Tanskassakin. Hänen voinee sanoa olevan eräs Suomen kokeneimmista, ellei kokenein meritaimenen rantakalastaja.

Kehittyvä vapaa-ajankalastus

Hasse on nähnyt pitkän kalastus- ja toimittajauransa aikana vapaa-ajankalastuksen huiman kehityksen ja nykyistä tilannetta hän pitää hyvänä.

”Kalastusmuotojen kirjo on kasvanut merkittävästi samalla kun välineet ja materiaalit ovat kehittyneet vauhdilla. Kalastonhoitoon kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja vastuullinen kalastus on arkipäivää. Eikä sovi unohtaa vaelluskalojen nousuesteiden purkamista ja haukien kutupaikkojen kunnostusta”, hän listaa ilahtuneena.

Tulevien kalastajasukupolvien suhteen Hasse kannustaa vanhempia tarjoamaan mahdollisuuksia kalastukseen.

”Älylaitteet vievät paljon huomiota, mutta uskon, että

onnistuneesta kalareissusta jää paljon enemmän muistikuvia. Esimerkiksi erilaiset kalastusseurat, kuten Stadin Kalajunnut mahdollistavat kalastusharrastuksen aloittamisen pienellä kynnyksellä”, hän vinkkaa.

Hasse Härkönen keskittyy kalastusnautintoon Kymmeniä vuosia kalastaneena ja lukuisia suurkaloja saaneena ei Hassella ole enää tarvetta suorittaa kalassa ollessaan. Kiireiset aamut ja kalapäivien hektisyys ovat vaihtuneet tunnelmallisiin kahvihetkiin ja luonnosta sekä ystävien että perheen seurasta nauttimiseen kalastuksen ohessa.

”Jos sattuu olemaan vaikka erityisen huonot olosuhteet tai muuten väsyttää, niin en ota turhaa stressiä kalaan menosta. Menen silloin kun tuntuu hyvältä ja silloin kalaakin tulee yleensä paremmin. Suorituskalastaminen ei kuulu enää omaan elämäntapaani”, Hasse päättää kahvikupposen äärellä.

Maan mainiot kalamiehet

Gotlannissa 2017. Kuva Aki Janatuinen.

Haukea kelluntarenkaalla Suomenlahdella 2009. Kuva Teemu Järvi.

Koko kevät 2016 Gotlannissa perheen kanssa. Kuva Johanna Ikävalko.

Vähän parempi jon boat

Vertico 350

Jon boatit eli suomeksi puskaveneet ovat tulleet ryminällä markkinoillemme. Karkkilalaisen kalamiehen, Perttu Haanpään, maahantuoma ja suomalaista suunnittelua oleva Vertico kirjoittaa jon boatien tarinaan oman hienon lukunsa.

Perttu Haanpää tunnetaan aktiivisena puskaveneilijänä ja suurten kalojen täsmäkalastajana. Hän on vuosien varrella kolunnut pieniä ja suurempiakin vesistöjä erilaisilla veneillä kunnes totesi, että suomalaiseen käyttöön sopivan jon boatin voisi hyvin suunnitella itse ja teettää ammattimaisesti muualla.

Tuumasta toimeen

Perttu Haanpäällä oli tiimeineen suunnittelun periaatteena tehdä kevyt, kestävä ja monikäyttöinen vene, jossa olisi myös monipuoliset räätälöintimahdollisuudet.

“Tämä tarkoitti hitsattua runkoa, tuplakantattuja laitoja, tasaista lattiaa, useita jäykistyspalkkeja tukevoittamaan kevyttä venettä sekä suhteellisen korkeita laitoja, jotta vene on turvallinen”, Haanpää taustoittaa.

Vetolenkit ja kantokahvat on hitsattu jämäkästi runkoon ja takalaidassa on tuplajäykistykset sekä moottorin että kantamisen aiheuttaman rasituksen ehkäisemiseksi. Armeijanvihreä vene on kauttaaltaan maalattu värillä RAL 6014.

Verticoa voi ajaa joko sähkö- tai polttomoottorilla. Näin sähkömoottoria voidaan käyttää vesistöissä joissa on polttomoottorin käyttökielto ja polttomoottoria niissä vesistöissä joissa se on sallittua.

“Ei tarvitse hankkia kahta eri venettä eri käyttöön, eikä siirrellä kalustoa aina veneestä toiseen”, Haanpää toteaa.

Mietittyjä ominaisuuksia

Vaikka vene on pieni ja kevyt, löytyy siitä silti monia käytännöllisiä ominaisuuksia, joita kalastajat arvostavat.

Laitojen yläreunassa kiertää upotettu törmäyskumi suojaamaan kovassa käytössä tulevilta iskuilta ja etutason yläreuna on kokonaan kolmemillistä alumiinia, joka kestää keulasähkömoottorin asentamisen suoraan paikoilleen.

Takapenkin molemmissa yläreunoissa löytyy valmiina läpiviennit sähköjohtojen vetoa varten ja etutason alta löytyy säilytyslaatikko vesiurilla, jonne mahtuvat sopivasti esimerkiksi kalastuselektroniikan tarvitsemat akut.

Vertico 350 kulkee yksin yli 20 solmua 10 hv moottorilla.

Vene-esittely

Tiukoissa käännöksissä vene vähän "slaidaa", mutta tällaiseen ajoon sitä ei ole suunniteltukaan.

Etutason etureunassa on reikä, johon voi asentaa esimerkiksi keulasähkömoottorin pikaliittimen. Keskiosan iso vapaa tila mahdollistaa veneessä liikkumisen ilman, että tarvitsee mennä liian lähelle laitoja.

“Veneen mukana tulee neljän millin rosterista teetetty ‘pöytä’ näytöille sekä veneen värinen peitelevy esimerkiksi keulasähkömoottorin asennusta varten tehtävien reikien peittämiseen”, Haanpää selvittää laskiessaan venettä Hiidenveden sameisiin aaltoihin.

Ajossa

Koeajovene on mallia “perus” eli pelkkä vene ja moottori. Haanpään oma vene on täysin varusteltu elektroniikalla, mutta halusimme kokeilla venettä ilman mitään varusteita, jotta itse veneen ominaisuuksien havaitseminen olisi helpompaa.

Meitä on kaksi noin 90 kg aikuista miestä ja moottorina on 9.8 hv Tohatsu ja vene lähtee yllättävän äkäisesti liukuun. Huippunopeutta saamme noin 18 solmua ja yhdellä hengellä 20 solmuakin ylittyy varmasti. Kyyti on hurjaa kevyelle veneelle, mutta rungon muotoilu on tehty siten, että homma pysyy koko ajan hallinnassa.

Vaikka järvellä on jon boatille jo aika iso aallokko, kulkee pieni vene hallitusti vasta-aallokkoon v-muotoisen keulansa ansiosta. V-keula halkoo paremmin vettä eli se ei puske aaltoon ja kuluta esimerkiksi keulasähkömoottorin akkua.

Veneen pohjan leveys on 1,2 metriä ja kun maksimileveys on 1,4 metriä, on pohja lähes tasainen. Ratkaisulla on haluttu tuoda pieneen veneeseen vakautta.

Tiukat käännökset eivät ole tämän veneen ominta aluetta, sillä tasainen pohja “slaidaa” reilusti varsinkin jos vauhtia on vähänkin enemmän. Harva käyttäjä lähtee kuitenkaan Verticolla kaahailemaan, käyttöhän on suunniteltu rauhalliseen liikkumiseen pienissä ja keskisuurissa vesistöissä.

Reunaa kiertää kumisuojaus ja keulan pohjassa on juuri sen verran v-kulmaa, että vene etenee vähällä energialla. Tästä kuvasta havaitaan veneen huomattava leveys.

Takalaita on 2 mm alumiinia ja perämoottorin vahvike takalaidassa on 4 mm.

Mainio aihio

Vertico 350 on jon boatiksi todella vakaa ja ajo-ominaisuuksiakin löytyy jollakin tasolla. Käyttäjiä ajatellen tärkeintä on veneen muunneltavuus omaan käyttöön sopivaksi ja yksinkertainen ja kestävä rakenne.

Haanpään omassa veneessä on matotus, kattava elektroniikkavarustelu, live-telineet sekä selkänojallinen istuin. Veneestä voi Haanpään esimerkin mukaan räätälöidä joko täysin varustellun kalastusveneen pienessä koossa tai sitä voi käyttää esimerkiksi metsästyksessä tai tavaran kuljettamisessa hyvän kantavuutensa ja avoimien tilojensa johdosta ilman sen kummempaa varustelua.

Verticossa on aineksia monenlaiseen käyttöön ja voinkin sanoa sen olevan hieman parempi jon boat.

Vertico 350

» Mitat 3,5 x 1,4 m

» Paino 90 kg

» Max. kuorma 361 kg

» Max. moottoriteho 10 hv

» Laidat ja pohja 1,5 mm alumiinia

» Etutaso, penkki, takalaita ja jäykistyspalkit 2 mm alumiinia

» Etutason yläpuolella oleva kantattu etuosa 3 mm alumiinia

» Perämoottorin vahvike takalaidassa 4 mm

» Veneen hinta 3290 euroa, pakettina Vertico 350 + Tohatsu 9.8 hv: 5180 euroa

» Valmistusmaa Kiina

» Valmistuttaja, maahantuoja & myynti Havukat Oy/Perttu Haanpää

» Lisätietoa venetuonti.fi & 040 5367568

Avoimen tilan ja varusteiden sijoituspaikkojen puutteesta ei Verticoa voi syyttää. Keulan lenkki on hitsattu.

Perttu Haanpään oma vene on täysin varusteltu jon boat. Ainoastaan kiertovesisumppu puuttuu.

Akku tai akut voi sijoittaa keulatason alle.

Perälautaan voi maksimissaan asentaa 10 hv polttomoottorin. Vertico kulkee hyvin myös sähkömoottorin voimin.

SEIKKAILUT ODOTTAVAT. LÖYDÄ OMASI.

KUN OSTAT NYT UUDEN AVATORIN , VOIT SAADA JOPA

1 000 € CASHBACK-EDUN!

Cashback -etu on 7.5e-mallille -300 € ja 20e ja 35e -malleille -1 000 €. Kampanja on voimassa 30.6.2024 saakka ja koskee vain Mercury Avator7.5e, 20e ja 35e – malleja.

MERCURY AVATOR™ 7.5E -SÄHKÖPERÄMOOTTORI

Mitä, jos jokainen matka alkaisi vain napin painalluksella? Minne menisit? Mercury Avator 7.5e -sähköperämoottorin kanssa tarvitset vain kohteen. Asennettuasi kannettavan moottorin ja akun nopeasti pikakiinnikkeellä olet heti valmis vesille ja haluamiisi seikkailuihin. Avator on älykäs, täysin sähköinen perämoottori – suunniteltu tekemään seikkailemisesta vaivatonta.

Aloita matkasi Mercury Avatorin kanssa.

Minn Kota tuo uusien

Quest-sarjan keulasähkömoottoreiden myötä hienoja ja hiottuja ominaisuuksia "keuliksien" kärkitaistoon.

Omalla tasollaan

Minn Kota Instinct Quest

Minn Kota esitteli viime kauden lopulla uudet Quest-sarjan keulasähkömoottorit, joihin pääsimme pintapuolisesti tutustumaan ennen joulua sekä Venemessuilla helmikuussa. Nyt oli aika kokeilla laitetta käytännössä kilpakalastaja Mika Mujusen veneessä.

Mikalla on veneessään Minn Kota Riptide Instinct Quest -sarjan moottori, mutta väri on musta vaikka yleensä suolavesimallit ovat valkoisia. Minn Kota tarjoaa vaihtoehtoa perämoottoreista tuttuun tyyliin eli käyttäjä voi sovittaa keulasähkömoottorin värin paremmin veneen väriin sopivaksi.

Quest-sarjan rungon materiaalipaksuudet ovat vahvistuneet kauttaaltaan. Trimmi, kääntömoottori, suojauksien rakenne sekä muu tekniikka ovat nekin päivitetty ja rikiputki on paksumpi sekä muodoltaan enemmän kulmikas kuin aiemmin. Malliston pisin putki on pituudeltaan jopa 100” eli 254 cm. Muut pituudet ovat 60 (152 cm), 72 (172 cm) ja 87” (220 cm).

Käyttöönotto ei voisi olla helpompaa Uudessa mallissa ei ole enää erillistä suunta-anturia vaan anturi on sisäänrakennettu. Kaukosäädin on myös paritettu valmiiksi. Moottorin venekohtainen kalibrointi kannattaa tehdä kölilinjan suuntaisesti ja sen voi tehdä joko kaukosäätimellä tai puhelimen välityksellä One-Boat Network -sovelluksen avulla. Eli virrat päälle ja kalibrointi, niin kalaan voi lähteä siltä seisomalta.

One-Boat Networkin avulla voidaan Minn Kota -keulasähkömoottorien lisäksi hallita niin Humminbird-luotaimia sekä Talon että Raptor-matalanvedenankkureita.

Hiljaista ja eleetönt ä voimaa Alkuun päähuomio kiinnittyy siihen, ettei moottorista kuulu juuri minkäänlaista ääntä, ei edes kääntömoottorista, joka on usein äänekkäin. Minun pitää ihan Mikalta kysyä, että onko moottori päällä. Kilpakalastajan mukaan hiljainen käynti on sekä käyttäjän että kalastuksen kannalta tärkeää.

Nykytyyliin Questissa on hiiliharjaton 24/36V –moottori eli sitä voi käyt-

tää kahdella eri jännitteellä ja se antaa tehokkaimmillaan jopa 115 paunan (52 kg) työntövoiman. Hiiliharjattoman moottorin etuja on pidempi käyttöikä, parem-

Nosto ja lasku sujuvat sähköisesti ja uuden moottorin johdosta lähes täysin äänettömästi.

Yksinkertaista, mutta nerokasta. 72-tuumaisista rikiputkista alkaen Instinctin kierrejohto kiinnittyy rikiputkeen eikä enää hirty putken ympärille.

pi hyötysuhde ja sen sekä uuden potkurin myötä kasvanut vääntö ja pienempi virrankulutus.

Vääntö tuo käyttöön helppoutta, kun voimaa on tarjolla välittömästi. Tämän huomasi selkeästi Mikan antaessa veneelle täyttä vauhtia, jolloin liikuimme yli neljää solmua.

Hienoja ominaisuuksia

Minn Kota on selkeästi panostanut käytettävyyteen ja kehittänyt monia ominaisuuksia viisaasti. Muotoilua ja kaukosäätimen sekä sovelluksen toimintoja on parannettu ja olennaiset toiminnot löytyvät nopeasti.

Moottorin GPS-ominaisuudet ovat huippuluokkaa, Spot Lock -toiminto pitää veneen todellakin naulittuna eikä perä hae ollenkaan kovassakaan kelissä. Aiemmin tuttu Jog-toiminto eli napin painalluksella tehtävä pieni paikan siirto toimii entistäkin hienovaraisemmin, jolloin kalastaja voi keskittyä vain heittämiseen.

Instinctissä on Minn Kotan erikoisuus eli moottorin sähköinen nosto ja lasku sekä trimmitoiminto. Uudistuksena uudessa Instinct Quest -ja sisarmalli Ulterra Quest -malleissa on myös helpompi, ilman työkaluja tehtävä manuaalinen rikiputken nosto sähköisen noston sijaan, jota voi hyödyntää, mikäli ilmenee vikatilanteita tai akun virta loppuu kesken käytön.

Toinen erittäin nerokas ominaisuus on kierrejohdon pidike, joka estää moottorin ”hirttäytymisen”. Tätä hirttäytymistä olen nähnyt kaikilla merkeillä ja soisinkin, että pidike tulisi vakiona jokaisen valmistajan moottoreihin. Pidike tulee mukaan 72” rikiputkesta alkaen.

Mika kehuu myös uudistettua Drift-toimintoa, joka ottaa huomioon virrat ja tuulen.

“Jos tuulee vaikka pohjoisesta etelään niin aiemmilla malleilla voi ajaa pohjois-etelä -linjaa, mutta nyt voit mennä vaikka idästä länteen ja pitää linjan”, hän korostaa.

Follow the contour -toiminnolla on mahdollista seurata todella tarkasti syvyyskäyriä joko valmiiden tai itse luodattujen karttojen perusteella. Toiminto on integroitu AutoChart Liven, LakeMasterin ja CoastMasterin kanssa.

Huipputason laite

Kokeilujakson aikana tuli todettua, että Minn Kota on tehnyt Quest-sarjan myötä hyppäyksen omalle tasolleen, toiminnot ovat sujuvia, käyttö hienostunutta ja ”pellin alla” on voimaa vähintäänkin riittävästi.

Nerokkaat ja pienet käyttöä olennaisesti parantavat ominaisuudet yhdistettynä tukevaan rakenteeseen tekevät Quest-sarjasta alan terävintä huippua edustavia keulasähkömoottoreita.

Minn Kota Instinct Quest

Quest-mallistosta on saatavilla Ultrex Quest-, Ulterra Quest,- Instinct Quest, Terrova Quest sekä Riptide Terrova Quest. Kokeessa ollut 72” rikillä varustettu Instinct Quest maksaa 6961 euroa.

Lisätietoa comstedt.fi

Ainevahvuudet ja rakenne ovat selkeästi jämerämpää tekoa kuin aiemmissa malleissa.

Ei enää jumitusta. Näppärä nuppi vapauttaa nostojärjestelmän käsikäyttöön esimerkiksi virran loppuessa tai muun toimintahäiriön sattuessa.

Moottorin mukana tulee myös kätevä pidike, johon varsin pitkärikisen moottorin saa tukevasti kiinni.

Uusi kaukosäädin tai puhelinsovellus toimivat kumpikin todella sujuvasti Questin ohjaamisessa.

TEKNIIKKA

Ava-

Kohta täällä: Lisää tehoa sähköperämoottoreihin

Mercury Avator 75e & 110

Mercury Marine esitteli juuri kaksi uutta sähköperämoottoria Consumer Electronics Show:ssa (CES) Las Vegasissa, Nevadassa. Äskettäin julkistetuista Avator 75e:stä ja 110e:stä tulee nyt yhtiön uudet suurimmat sähköperämoottorit, jotka tarjoavat enemmän tehoa ja soveltuvat suurempiin veneisiin.

Mercury julkisti aiemmin Avator 7.5e:n, jota seurasivat Avator 20e ja 35e. Tämän vuoden puolella julkaistavat isommat 75e ja 110e tuovat huomattavasti lisää tehoa. Avator 75e tuottaa potkurissa 7,5 kW (noin 10 hv) ja suurempi 110e 11 kW (noin 15 hv) propulsiotehoa.

Valmistajan mukaan 75e ja 110e tarjoavat noin tunnin käyttöaikaa täydellä teholla silloin kun akku on täyteen ladattu. Mikäli ajaa noin 75 % teholla, akun pitäisi riittää 2-3 tunnin käyttöön.

Avator 75e vastaa 10 hv tehoista polttomoottoria.

Mercuryn uusi

tor 110e tarjoaa 15 hv polttomoottoria vastaavan tehon.

Uudet, isommat Avatorit muistuttavat ulkonäöltään bensiinillä toimivia sisariaan. Moottoreita voi käyttää joko kahva- tai rattiohjauksella.

Liukukynnyksen ylitt ä minen Uskoisin, että uusilla moottoreilla esimerkiksi pienemmät jon boatit saadaan helposti liukuun. (Esimerkiksi tässä lehdessä esitelty Vertico 350 lähti helposti liukuun 9.8 hv polttomoottorilla ja kahden hengen kuormalla).

En epäile lainkaan, etteivätkö pienemmät Linderit tai Rönnqvistit lähtisi liukuun näiden moottoreiden avulla, sillä kyseiset veneet ovat kevyitä ja vaativat vähän moottoritehoa. Pienenä miinuspuolena tulee rajoitettu kantavuus.

Pääsemme ensimmäisten joukossa kokeilemaan uusia moottoreita kunhan niitä maahan saadaan kokeiltavaksi. Näissä moottoreissa on ainesta isompaan muutokseen koko veneilyn alalla.

Kannattaa seurata Mercury Marinen sosiaalisen median kanavia tai rekisteröityä etukäteen Avator-uutiskirjeen tilaajaksi Mercury Marinen sivuilla.

www.mercurymarine.com/fi/fi/ avator-email-signup

JUHA HAPPOSEN KALASTUSNIKSIT

Tässä väliraporttia alkukevään koekalastuksista, jotka alkoivat jo maaliskuun puolella. Kelit ovat olleet alkukeväällä kylmiä ja vaihtelevia, mutta toukokuun ensimmäisen viikon jälkeen on kalastettu upeassa auringonpaisteessa.

Koekalastuksessa on tänä vuonna iskenyt kohdekalojen kuhan ja ahvenen ohella hieman erikoisempiakin kaloja kuten komea lahna, joka oli 54 cm pitkä ja painoi 2,3 kiloa sekä useita haukia, joista suurin oli 110 cm ja 9,5 kg. Kohdekaloja on käynyt tähän mennessä mitattavana kolmatta sataa.

Aloitimme koekalastuksen alkukeväällä isommissa virtavesissä missä oli riittävästi sulaa vettä. Huhtikuussa ja toukokuussa pääsimme jo kunnolla tykittämään suuremmille järville niin Itä-Suomessa kuin Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueilla.

Ahvenelle ja kuhalle ovat alkukaudesta toimineet parhaiten passiiviuiton jigit, joissa haarapyrstö ja piikkihäntä. Myös jotkut lapiopyrstöiset ovat toimineet yllättävän hyvin, tosin se on vaatinut rauhallisen uinnin. Näistä lisää syysnumeron yhteenvedossa, jolloin nostan myös koekalastajien 10 suosikkijigiä.

2,3 kilon lahna oli allekirjoittaneelle todellinen yllätys. Gunkin jigiin otti.

Viime lehdessä oli väärä kuva Demon Custom Baitsin testijigeistä, tässä oikea.

Toukokuinen 9,5-kilon hauki.

Testiryhmään ilmoittautuivat vielä Jasu Venes 7 ja 5 cm.

Viime lehdessä oli väärä kuva Fin Custom Luresin testijigeistä, tässä oikea.

Ahvenia ja kuhia on tähän mennessä käytetty veneessä mitattavana toista sataa kappaletta.

Kuhan jigipilkkisetit vasemmalta oikealle. 13 Fishing, Shimano Sedona, Patriot ja Jasu. Jigipilkkiin koekalastuksessa iskenyt reilu 50 cm kuha.

Suuremmalle kuhalle ja hauelle olevat jigipilkkicombot. 13 Fishing (vas.), Daiwa-vapa & Shimano Curado sekä Rapala Fathom -setti.

Ahvenen jigipilkintäsettejä vasemmalta oikealle. Rapala 10 g asti, Shimano, Rapala 15 g asti ja 13 Fishing.

Ylhäältä alas: Pieni volframipää Gunki, Jasun valmis pilkki ja heittojigi Jasu Venes Gunki Mosquito normi jigipäähän rigattuna. (ahven) Cheburashka-pää Gunki Pacemaker, Ruthless vieteripäää Ruthless Orka shad, BKK jigipää uudella Pro-kalastuksen rigauksella KP XO minnow. (kuha) Spro-jigivieteripää uutuuskuorejigissä, rigaus Savage Gear. Demon Customs -jigissä Rapalan uutuusrigaus. (hauki ja kuha)

Jigipilkintä on tullut jäädäkseen

Kesä on jigipilkinnän kulta-aikaa. Käyn seuraavassa läpi miten voit saada jigipilkinnällä vaihtelua perinteiseen heittojigaukseen.

Rigaukset ja viritykset

Jigi on tärkeä saada elämään petokalalle oikein ja se korostuu etenkin huonolla syönnillä. Tyypillisin tyyli on laittaa jigi normaalisti jigiin kiinni ja toivoa, että kala iskee veneen vierestä tai laiturilta kalastettaessa.

Aina tämä tekniikka ei kuitenkaan pure vaan jigiin pitää käyttää joko pienempää jigipäätä, jotta saadaan leijuvampaa liikettä tai erilaisilla rigauksilla pyritään saamaan uintia elävämmäksi. Jigipäät pienemmille ahvenkaloille

2–10 g, koukkukoko 1–2/0, isommille 1/0–5/0 ja hauelle sekä isommalle kuhalle 2/0–6/0 koukut.

Vavat, kelat ja siimat

Itse käytän ahvenen jigipilkinnässä kevyempiä kalastussettejä ja vavan toiminta saa olla herkkää. Kuhan ja hauen jigipilkinnässä on tärkeää, että vavat ovat yleensä ottaen jäykempiä, jotta ne tartuttavat kunnolla. Ahvenen jigipilkinnässä käytän 0,08–0,12 mm punottua siimaa, kuhalla 0,10–0,18 mm ja hauella 0,12–0,30 mm paksuisena.

Perustekniikka

Kalat seuraavat jigiä usein veneen lähelle ja eivät välttämättä iske heittojigaa-

malla. Tällöin kannattaa kokeilla jigipilkintää suoraan veneen tai laiturin alle jääville tai siellä jo oleville kaloille. Jigiä voidaan pompottaa pohjassa tai välivedessä. Uitto voi olla välillä rauhallista ja välillä jigiä voi koittaa värisyttää. Kun koodi on löydetty, jatketaan samalla tekniikalla ja rigauksella, joka alkoi tuottaa tulosta. Tässäkin lajissa vaihtamalla jigipään kokoa ja jopa jigin kokoa voi saada suuren muutoksen aikaan kalojen ottihalukkuudessa.

Vuodet ovat kuluneet, mutta vaalimme edelleen vuonna 1964 syntynyttä visiotamme: Me olemme täällä, jotta sinä voit tehdä työsi hyvin, harrastaa lajia, jota rakastat ja nauttia siitä, että varusteesi toimivat, olivatpa olosuhteet miten haastavat tahansa.

Uutta & kokeiltua

TIEDUSTELUT OPM INTERNATIONAL/VISION www.opm.fi, 09-2790460 | NORMARK www.normark.fi, 014-820711 | NORDIC SPORTS www.nordicsports.fi 05-8848400 | KALASTUSKOLMIO OY, 03-644 1222, www.kalastuskolmio.fi | DAIWA www.daiwa.com/scandinavia 0400-554614 | SANTICO TRADING www.santico.fi APAJAMATKAT www.apajamatkat.fi | PURE FISHING www.purefishing.com | EDGE, WESTIN, RIO, KINETIC www.motonet.fi | KUUSAMO www.kuusamonuistin.fi

tulee

suoraan laatutuotteiden kärkikahinoihin uua kahluuvarusteillaan.

Pohjien pitoa saa parannettua erityisillä kiinnitettä-

on esimerkillinen.

kin käyttäjäkohtaista, mutta ainakin kokovaihtoehtoja on runsaasti. Valikoimasta löytyy myös ns. välikoot, eli normaalikokojen lisäksi normaalia pidempi ja normaalia leveämpi malli.

Grundéns on tullut tosissaan kahluuvarustevalmistajaksi ja nettikeskusteluissa nimi välähtelee silloin, kun puhe on laatuvarusteista. Testasimme kevään aikana Boundary Zip Stockingfoot -kahluuhousuja ja Bankside Wading Boot -kahluukenkiä. Kokemus oli hyvin positiivinen. Sekä housuja että kenkiä voi pitää päällä vaikka koko päivän ja mukavuus on hyvä, vaikka pidemmälläkin kävelyreissulla.

Toisaalta lahkeet ovat kapeat eivätkä telttamaiset, jolloin myös vedessä kahlaaminen on helpompaa. Istuvuus on tietenGrundéns

Kahluuvarusteissa minkään valmistajan on vaikea erottua selkeästi erilaisena kuin muut. Grundéns ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudestaan, mutta laatuun on selvästi panostettu. Ensimmäisenä havaintona sekä housuista että kengistä jäi hyvä istuvuus. Mistään ei kiristä, vaikka vähän voimistelisikin.

Yksityiskohdat t äydent ävät kokonaisuuden

Käytännössä housuissa on paljon mietittyjä yksityiskohtia, kuten haavilenkki selässä, pehmusteet perhoille etutaskujen päällä, helppokäyttöiset sorasuojat ja tässä mallissa myös vetoketju. Näistä ominaisuuksista sorasuojat ansaitsevat erityismaininnan, sillä niitä on nopea käyttää, mutta ne antavat silti kunnon suojan kengälle.

Varsinainen erikoisjuttu housuissa on kuitenkin henkselit, joiden suunnittelussa on valmistajan mukaan otettu mallia kiipeilijöiden valjaista. Ne on helppo säätää ja ne tekevät housuista tukevasti istuvat myös liikkuessa. Löysiin

Grundéns

Kengissä on Vibram-pohjat ja korkea vaelluskenkämäinen varsi. Kivisuojaus

villä nastoilla.

henkseleihin tottuneelle tulee jopa hieman yllättävänä, että henkseleitä ei voi nopeasti liu’uttaa alas housuja riisuessa, vaan ne kannattaa avata kunnolla klipseistä.

Myös neopreenisukat on tavallisuudesta poikkeavia: sukkien sisällä on titaanikalvoa, joka heijastaa avaruushuovan tavoin kehon lämpöä takaisin sisään. Ratkaisu todettiin huhtikuisessa meressä erittäin toimivaksi.

Tukevat ja kevyet kengät Kengät ovat yllättävän kevyet. Tukevat kengät on helppo pukea jalkaan. Kumipohja on kivikossa pitävä ja materiaalit antavat pitkään kestävän vaikutelman. Pohjassa on paikat ruuvattaville Hexagrip-nastoille, jotka myydään erikseen. Sarjassa on kaksi erikokoista ruuvia ja nastaa, joiden avulla kengänpohjan pitävyys voidaan viritellä käyttäjälle ja kalastuspaikalle sopivaksi.

Käyttötestin perusteella varusteet myös kestävät oikeasti kovaa käyttöä. Housujen materiaali on kestävä Gore Tex Pro Wader. Ne on tehty alaosastaan paksummaksi, kun taas yläosa on hieman ohuempi, jolloin se hengittää ja liikkuu paremmin. Kengät on vahvistettu kuluvista kohdista, jotta ne kestävät kiviin hankautumista.

Niin ja se hinta Grundéns ei ole tässä lähtenyt nöyristelemään. Kahluuhousujen hinta asettuu alan ehdottomaan yläpäähän, 1090 euroon. Rahalla saa paljon vastinetta ja ylivertaisen liikkuvuuden. Housut ovat ehdottomasti tosiharrastajan valinta. Valmistajalta löytyy myös 400–500 euron hintaluokassa olevia malleja. Kengät on hinnoiteltu huomattavasti maltillisemmin, niiden hinta on 275 euroa. Lisätietoa eu.grundens.com

Teksti JANI HELMINEN

Kuvat JANI HELMINEN & ANTTI ZETTERBERG

Teksti JANI HELMINEN

Henkseleiden säätö tapahtuu portaattomasti yhdestä paikasta tarranauhalla. Nerokas ja yksinkertainen idea. Alumiinilenkki on varmasti kestävä.

Grundéns on panostanut istuvuuteen ja valikoimasta löytyy myös ns. välikoot eli normaalikokojen lisäksi normaalia pidempi ja normaalia leveämpi malli.

Kahlurit mahdollistavat melkoiset liikeradat, toki kalastajankin tulee olla notkea.

Neopreenisukissa on sisällä titaanipinnoite, joka heijastaa kehon lämpöä takaisin.

Tästä ei trailerin lukko enää parane. Järeä Combilock ei antaudu ilman erikoistyökaluja.

Comstedtilta laadukkaita lukitusratkaisuita

Combilock & Durasafe

Ruotsissa valmistetun Combilockin ainutlaatuinen lukkorakenne mahdollistaa perävaunun, trailerin, asuntovaunun jne. lukitsemisen pysäköinnin ja myös kuljetuksen aikana. Lukko sopii suurimpaan osaan markkinoilla olevista vetokoukuista.

Combilock kiinnitetään vetokidan ympärille ja lukitaan omalla avaimellaan. Lukko on todella jykevää tekoa, jota ei ilman tehokasta rälläkkää saa millään rikki. Tässä suhteessa se poikkeaa perinteisistä trailerilukoista, joiden ainevahvuus on moninkertaisesti heppoisampaa.

Trailerin venerannassa säilytystä varten lukon mukana tulee vetokitaan laitettava alumiininen vetokoukun nuppi, jolla estetään trailerin mukaan ottaminen. Combilockin erikoisuus on se, että sitä voi pitää koko ajan kiinni trailerissa myös vetämisen aikana, sillä se lukittuu

vetokidan ympärille.

Jokaisen CombiLockin mukana tulee lukkokotelo, lukkopultti, kaksi avainta ja nuppi. Mukana tulee mallista riippuen yksi tai kaksi karkaistua pulttia ja mutterit vetokidalle.

Asentaminen käy nopeasti, ainoastaan vetokidan pystypultin vaihtaminen Combilockin omaan murtovarmempaan pulttiin on suositeltavaa, mutta lukkoa voi hyvin käyttää myös vakiopultin kanssa, jolloin se menee ”heittämällä” paikoilleen.

Hinta alkaen 200 euroa (60 mm malli). Lisätietoa comstedt.fi

Luotaimet lukkoon Durasafella Comstedtin valikoimiin kuuluvat amerikkalaiset Durasafe-luotain/plotterilukot, joita on ollut Suomessa saatavilla aiemminkin, mutta toisen maahantuojan toimesta. Comstedtin myötä valikoima on entistä laajempi.

Durasafet käyvät kaikkiin merkkeihin ja ne vaihdetaan toisen lukituspultin tilalle. Durasafea voi käyttää myös esimerkiksi RAM-telineiden kanssa sekä keulasähkömoottorin lukitukseen. Lisätietoa ja hintatiedot comstedt.fi

Mukana tuleva nuppi työnnetään vetokitaan, lukkopultti työnnetään kiinni ja lukitaan kääntämällä avainta pesässään.

Combilockia voi pitää kiinni myös trailerin vedon aikana.

Combilockin oma lukkopultti ennen mutteriosan poistoa. Ratkaisu mahdollistaa sen, ettei pulttia voi kiertää auki. Toisaalta, jos vetokita hajoaa, täytyy rälläkkää käyttää silti. Valitsin itse vakiopultin jättämisen paikoilleen.

Durasafe kiinnitetään luotaimen tai plotterin toisen lukituspultin tilalle.

Keulasähkömoottorin lukitus.

Combilockin myyntipakkauksen sisältö.

Uusi Travel XP on saatavilla eri 1100 ja 1600 W tehoisena.

Uusi osuvasti nimetty jigisarja

Jak Tokkopa, Antava ja Ottava

Kalastuskolmion valikoimiin tuli

Jak-nimen alle tähän kauteen uusia realistisen näköisiä kalajigejä, jotka on suunnattu pääosin ahvenelle ja kuhalle. Kokeilimme niitä toukokuussa.

Tokkopa on aidon tokon näköinen ja värejä on maltilliset kolme. Antava taas muistuttaa pientä pasuria tai muuta särkikalaa, värejä on neljä. Ottava on pienen ahvenen tai kiisken näköinen ja värejä on kaikkiaan kuusi. Kaikki jigit ovat saatavilla 8- ja 10-senttisinä versioina.

Materiaali

Kaikkien materiaali vaikuttaa todella kestävältä, sillä esimerkiksi useat jigipään vaihdot eivät löystyttäneet jigirunkoja liikaa ja ne pysyivät koukussa hyvin vielä monen kalan ja vaihdon jälkeen. Silmät on maalattu, joten ne eivät irtoa kalojen tai vesistöjen vaivoiksi.

Antava on muodoltaan korkea ja kapea, kaksi muuta ovat pulleampia.

Kaikkien pyrstöissä on nykytyyliin pieni ”hainevä”, joka nousee lapiopyrstöstä joko ylös tai suuntautuu

alaspäin. Tällä haetaan uintiin lisää herkkyyttä ja evä osaltaan myös vakauttaa uintia.

Pyyt ävyys

Etenkin 8-senttinen Ottava ottaa omansa ahvenparvista. Kudulta tulleet ahvenet tankkasivat eräällä lahden keskellä olevalla matalikolla salakkaa ja Ottava kirjautti nimiinsä yli 20 kpl 27–33 cm kalaa 12 gramman päällä noin viidestä metristä. 10-senttinen ei pyytänyt tällä kertaa ahvenia lähellekään niin tehokkaasti. Antavaa tarjottiin kuhille ja luonnollisen värinen niin ikään 8-senttinen malli kairasi useita kuhia, joista suurin oli 54 cm. Tokkopan näytekappaleissa tuli vain yksi pienemmän pään malli, jolla saimme myös kuhia.

Esimerkiksi Antavan hinta on 2,95–3,95 euroa kpl hieman koosta riippuen eli nämä eivät ole ihan tusinajigien hintaisia, mutta kestävinä ja pyytävinä niitä voi hyvin suosittaa täydentämään jigipakkia.

Lisätietoa kalastuskolmio.fi

Teksti JUHA MÄKINEN Kuvat TERO RAUHALA

Rigatut jigit ovat violetti Tokkopa, Ottava Tokkopan alla ja 10 cm Antava oikealla. Rigaamattomat ovat eri kokoja Antavasta ja Ottavasta.

12-grammaisella päällä ja 10-koukulla varustettu Ottava ruopi hyvällä menestyksellä

Koekalastuksen suurin kuha oli 54 cm ja tuli luonnollisen värisellä 8-senttisellä Antavalla.

toukokuisia ahvenia.

Viisi heittoa, kolme ylhäällä.

Kuusamo Vilkas -bladebait ei tunne termiä MP

Jokainen aktiivikalastaja tuntee termin “munat pataan” eli raporteissa usein lyhennettynä MP. Tämä tarkoittaa nollareissua tai sitä, ettei kalaa ole tullut veneeseen asti. Kuusamon uudella Vilkas-bladebaitilla oli vaikea saada MP-päivää viileässäkään vedessä. Kokemukseni perustuu kolmeen kalapäivään toukokuun puolivälissä.

Valmistajan mukaan lyijytön Vilkas on kehitetty erityisesti ahvenen nopeatempoiseen heittokalastukseen, mutta toimii myös kuhan ja hauen kalastuksessa. Myös toutain ja jalokalatkin pitävät valmistajan mukaan Vilkkaasta. Itse testasin toimivuutta ahvenille.

Olosuhteet

Toukokuun puolessa välissä oli ollut jo useita hellepäiviä ja järkeilimme, että kudulta tulevat ahvenet olisivat hieman aiemmin liikkeellä kuin normaalisti. Veden lämpötila oli noussut nopeasti noin 15 asteeseen. Haimme kasvuston tuntumassa olevien salakkaparvien joukosta saalistavia ahvenia. Koekalastus tehtiin merialueella 17.-19.5.

Tulokset

Heitimme Vilkkaita sekä verrokkina erilaisia lippoja ja pieniä spinnerbaiteja noin kolmen metrin vedessä kun olimme paikallistaneet salakat tuikkien perusteella. Alkuun emme saaneet mitään kaloja iskemään, mutta kun löysimme oikean värin Vilkkaaseen, niin johan alkoi tapahtumaan.

Jostain syystä sameahkossa vedessä toimi parhaiten väri nimeltä Terminaattori, joka on varsin luonnollinen musta-hopea punaisilla silmillä, aivan kuten elokuvan alkuperäisellä robotilla. Valmistaja suosittaa tätä kirkkaaseen veteen, mutta vihersameassa vedessä se toimi meillä parhaiten.

Kun tätä väriä kelasi välillä rytmiä vaihdellen niin ahvenet poimivat sen lähes jokaisella heitolla. Mitään jättikokoisia kaloja emme saaneet, suurimpien ollessa reilun 30 sentin mittaisia, mutta kun niille yritti tarjota jotain muuta, niin tärppiväli hiljeni olennaisesti. Samoin jos yritit esimerkiksi Vilkkaan räikeämmillä väreillä. Sama toistui muinakin päivinä.

Uskon, että Vilkas lunastaa paikkansa omassa ahvenpakissa. Uistimen takalipan voi tarvittaessa korvata koukulla, mutta mielestäni lippa tuo siihen jotain uniikkia, joten aion ainakin itse kalastaa niillä sellaisena kuin ne paketista tulevat.

Kuusamo Vilkas on saatavilla 7 eri värissä hintaan 12,50 euroa. Lisätietoa kuusamonuistin.fi

Teksti ja kuvat JOUNI MÄKINEN

Vilkas värissä Terminaattori antoi selkeästi eniten kalatapahtumia.

Kuvassa ylempänä suurin Vilkkaalla koekalastuksen aikaan saatu ahven, 33 cm. Hyviä olivat savukaloina.

Uutta ja kokeiltua

Viime vuoden kisan

harjasi Southwest Pikehookers

tuloksella 368 cm

(Daiwa-lippis), Jussi Ruorasen

Piisami-venekunta

tuloksella 321 cm

ja kolmas oli Bottomline Bombers

tuloksella 293 cm.

Buster Haukitreffit lienee Suomen hyväntuulisin kalastuskilpailu

Uudessakaupungissa lokakuussa järjestettävät Buster Haukitreffit kokoaa joukon samanhenkisiä ihmisiä viihtymään yhdessä ilman vavan puristamista. Vaikka kilpailu on tietenkin kovaa ja palkinnot erinomaisia kuten Buster Mini -vene tai Humminbirdin Solix-monitoiminäyttö, niin tapahtumassa on käsinkoskeltavan hyvä tunnelma.

Monivuotiset perinteet omaava kilpailu noudattaa pääosin tuttuja kaavoja muistakin kalastuskilpailuista eli kisaan voi osallistua maksimissaan kolmen hengen venekunnilla ja venekunnan tulos on viiden pisimmän (alamitta 65 cm) hauen yhteismitta. Kalat mitataan ja vapautetaan kuvan ottamisen jälkeen.

Hymy ei hyytynyt myrskyst ä huolimatta

Viime vuoden kisa käytiin todella kovissa olosuhteissa tuuliennusteen ollessa koko ajan myrskylukemissa. Siitä huolimatta Haukitreffit houkutteli Uudenkaupungin edustalle lähes 50 venekuntaa. Kilpailupäivän lähestyessä tuuliennusteet kuitenkin voimistuivat, joten kilpailualue rajattiin saariston suojaamalle alueelle ja kilpailuaikaa lyhennettiin.

”Päivän aikana tuuli nousi myrskylukemiin, mutta Uudenkaupungin edustan saaristossa olosuhteet olivat koko ajan paremmat kuin Isokarin havaintoasemalla, joka on avomerellä 20 kilometrin

Jani Ollikaisen ottamassa kuvassa näkyy hyvin kelin kovuus viime kauden kisassa.

Kisa aloitetaan Kaupunginlahdelta.

päässä kilpailualueelta”, tapahtuman järjestelyistä vastannut kalastusopas Jani Ollikainen kertoo.

Kisa jouduttiin kuitenkin turvallisuussyistä keskeyttämään, jotta pienemmillä veneillä liikkuneet kisaajat eivät joutuisi riskeeraamaan. Uudenkaupungin Meripelastusseura oli saattamassa veneitä järjestäjien apuna, ja he myös kiersivät kilpailualueen tapahtuman alettua. Vaikka keli ei suosinut, onnistuivat monet silti saamaan korttiin täytettä ja kisan suurin hauki oli kuitenkin kunnioitettavat 95 cm.

Palkintojenjaon jälkeisessä illanvietossa nähtiin paljon iloisia naamoja ja kaikki olivat selkeästi tyytyväisiä kovassa kelissä keikkumisen jälkeen, vaikka kalastus olikin välillä vaikeaa koska kisa-aluetta rajattiin eikä tuulen puolella voinut välillä kalastaa lainkaan. Toisten tsemppaaminen ja onnittelu kuuluvat Buster Haukitreffien henkeen ja siksi niin moni venekunta osallistuu vuosi toisensa jälkeen ammattimaisesti järjestettyyn tapahtumaan, jossa palkinnot ovat huippuluokkaa. Osallistumismaksu on todella maltillinen 60 euroa per venekunta.

2024 Buster Haukitreffit Tämän vuoden kisapäivä on lukittu ja se on 28.9.2024. Seuraa Busterin ja kalastusopas Jani Ollikaisen sosiaalisen median kanavia kauden aikana sekä osoitetta buster.fish

Jani Ollikainen on eräs kisan järjestäjistä ja kisailee itsekin miellellään. Tässä tyylinäyte vuoden 2021 kisasta.

2023 kipparikokous.

Vuoden 2019 kisassa sää helli ja paikalla oli suuren urheilujuhlan tunnelmaa.

Uutta ja kokeiltua

Wiggleriltä näppärä kalastuslaukku

Hurricane Shoulder & Waist bag

Ruotsalaisen Wigglerin tämän vuoden tuotekuvastossa on yli 400 sivua, joten tuotteita löytyy joka lähtöön. Eräs kätevä tuote on Shoulder & Waist bag, joka on joko olkapäillä tai vyötäröllä kannettava kalastuslaukku.

Laukun mukana tulee vielä kaksi uistinrasiaa, jotka on laukun mukaan mitoitettu. Lisäksi laukussa on pienempiä vetoketjullisia taskuja sekä paikka juomapullolle. Kannen päällä on kuminauhapidike, johon voi laittaa vaikka rätin tai t-paidan.

Laukku soveltuu mainiosti esimerkiksi rantakalastukseen / street fishingiin ja pienimuotoiseen vaelluskalastukseen. Kompakti koko 355x185x190 mm tekee siitä soveltuvan myös pienemmille kalastajille.

Lisätietoa wiggler.se

Päijän Boatsin veneisiin täydellinen patjasarja

Päijän Boatsin soutuveneet on nyt mahdollista varustella istuinpatjojen ohella täydellisellä makuupatjasarjalla. Yhden hengen nautintohetkiin tarkoitettu patjasarja sopii saumattomasti keulaan tai perään ja se on purettavissa kolmeen osaan säilytyksen ja kuljetuksen ajaksi.

Kestävistä materiaaleista valmistetut aurinkopatjat on rakennettu kestämään käyttöä ja auringonvaloa. Valkoinen veneilykäyttöön tehty keinonahkapinta pysyy mukavana kovimmillakin helteillä. Patjasarja tuo pieniin veneisiin tunnelmaa isommista veneistä. Sopii Päijän Boatsin malleihin 471 ja 520.

Patjasarjan hinta on 595 euroa.

Lisätietoa paijanboats.com

Laukku kulkee joko olkapäällä tai vyötäröllä.

Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuvat VALMISTAJA

Patjasarjan voi asentaa joko keulaan tai perään. Paikka keulassa on ehkä luontevampi.

Valkoiset veneilykäyttöön tehdyt kestävät patjat eivät lämpene liikaa helteillä.

Laukun mukana tulee myös kaksi integroitua rasiaa.

DAIWA LAGUNA LT AVOKELASARJA KUITUSIIMALLA

Vapa: 213 cm/7−28 g

Kela: Daiwa Laguna LT 2500

Siima: Daiwa J-Braid X4, 0,19 mm

7995

3299

DAIWA SWEEPFIRE AVOKELASARJA KUITUSIIMALLA

Vapa: 213 cm / 7−28 g

Kela: Daiwa Sweepfire 2500

Siima: Daiwa J-Braid x8, 0,20 mm

DAIWA LAGUNA AVOKELAVAPA 213 cm / 5−20 g

2299

DAIWA CROSSFIRE E AVOKELAVAPA 195 cm / 7−28 g

DAIWA

J-BRAID X8 GRAND

KUITUSIIMA 135 m

Paksuudet: 0,13−0,22 mm

49 95 15 99 18 99

DAIWA STRIKEFORCE 2500

Välitys 5,3:1, 1 kll

Uutta ja kokeiltua

Nays MZ RNNR

spinnerbait vakuuttaa hauet ja kalastajat

Saksalainen Nays kehittää tuotteitaan ennen kaikkea kilpakalastuspohjalta ja kisavesillä saatujen kokemuksien mukaan. Kokeilimme spinnerbaiteja M ja L-koossa toukokuisella Suomenlahdella.

Naysin spinnerbaitit ovat rakenteeltaan perinteisiä henkarilippoja. Niissä on kalan pään muotoinen paino sekä joko yksi tai kaksi lehteä koosta riippuen. Myös painoluokkia on erilaisia: M-koossa 7, 10, 14 ja 18 g sekä L-koossa 10, 18 ja 21 g. M:n koukku on kooltaan 1/0 ja L:n 3/0. Erikoista rakenteessa on koukun alla oleva jigiruuvi, johon voi kiertää jigirungon lisätehoja tuomaan. Ratkaisu tartuttaa kalat paremmin, sillä koukku on koko rungon matkalta näkyvissä eikä peity jigin runkoon, joka on Naysin ratkaisussa koukun alla.

Raati antoi kiitt ävä n arvosanan Kokeilimme spinnerbaiteja lämpimässä säässä veden ollessa noin 15-asteista. Heitimme kivikkoa ja erilaisia kasvustovyöhykkeitä noin 0,5–2 metrin syvyisessä vedessä.

Jo ensimmäisellä heitolla hauki seurasi M-koon spinneriä, joka oli rigattu Naysin omalla VNM-jigillä. Tämä oli lupaava alku. Toisella heitolla noin parin kilon perushauki naulasi lujaa kiinni. Seuraavien heittojen aikana useat saman kokoluokan kalat iskivät ja niistä vain 2 irtosi, muut 6 pysyivät kiinni.

Vaihdoimme isommat L-mallit ja rigasimme niihin Delalanden Zand Fat -jigin chartreuse-värissä. Nyt alkoi todella paukkua, sillä astetta suuremmat noin 3 kilon kalat löivät kuin sika limppuun. Tärpit olivat todella aggressiivisia ja välillä tuntui, että haukia tulee joka paikasta, minne spinnerin heitti.

Noin tunnin kalastuksen jälkeen olimme käyttäneet veneessä ainakin 20 haukea ja enempää emme halunneet kaloja rei’ittää. Sekä me että hauet olimme todella vakuuttuneita MZ RNNR:in tehoista. Suositamme rigaamaan jollakin lapiohäntäjigillä.

Hinta 12,99 euroa.

Lisätietoa naysbaits.com

Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuvat JOHAN EKMAN & ANTTI ZETTERBERG

Nays MZ RNNRin pienemmän M-koon mukana tulee vielä erillinen toisen muotoinen lippa. Rigatut jigit eivät kuulu hintaan.

Pienemmän L-koon spinnerin pettämä parikiloinen perushauki.

Kuvasta näkyy hyvin koukun läpäisykyky kun jigirunko ei ole tiellä, mutta antaa tarvittavan houkutuksen.

Kuvasta nähdään selkeästi jigiruuvi, johon mahdollinen lisäjigi voidaan ruuvata. Toimii kyllä ilmankin. Kuva Janne Koivisto.

Uutta ja kokeiltua

Valitse kahdesta hyvästä toinen Garmin Force & Garmin Force Kraken

Garmin on tullut vahvasti keulasähkömoottorimarkkinoille viimeisen viiden vuoden aikana. Ensin esiteltiin huippujämäkkä niin sanottu saksimallinen Force ja viime vuonna se sai kaverikseen pivot-mallisen eli perinteisempää muotoilua edustavan Force Krakenin.

Kummatkin moottorit tarjoavat huippuluokan suorituskykyä, mutta hieman eri kulmalla. Kalastajan Kanavan Jyri Kuusisalo kuuluu niihin harvoihin, jotka ovat ehtineet käyttämään kumpaakin moottoria, joten soitin hänelle mitä eroja moottoreista löytyy ja millaiseen käyttöön hän niitä suosittaa.

Force on kisakone

Jyri näkee, että Force on ennen kaikkea kisakoneeksi sopiva. ”Se on todella nopeasti nostettu ja laskettu ja se reagoi välittömästi kalastajan antamiin käskyihin”, Jyri luonnehtii. Forcen nostaminen ja laskeminen on Krakenia kevyempää tehokkaan nostomekanismin johdosta.

Force on rakenteeltaan äärimmäisen tukeva ja se vaatii myös Krakenia enemmän tilaa keulapiikistä, sillä kiin-

nitysjalusta ja saksirakenne eivät toimi pikalukituksella. Forcen rikipituus on suunniteltu enemmän matalakeulaisia veneitä varten, rikin pituus on 57 tuumaa eli 145 cm.

Forcen mukana tuleva anturi on GT54, jossa on korkean taajuuden CHIRP (150–240 kHz) ClearVü 800 kHz ja SideVü 1200 kHz & 455 kHz luotausominaisuudet.

Kraken tarjoaa pitkiä rikejä Kraken on perinteisellä ns. pivot-tyylisellä ja pikajalkakiinnityksellä varustettu keulasähkömoottori, jossa on erilaisia rikipituuksia. Saatavilla on 63, 75 ja 90-tuumaiset (160, 190 ja 228 cm) rikit erityisesti veneisiin, joissa on korkea laitakorkeus ja rajoitetusti keulatilaa. Pitkä riki vaatii Jyrin mielestä ehdottomasti sen tukemisen kuljetuksen ja aalloissa ajamisen aikana. ”Tätä varten kannattaa hankkia esimerkiksi RAMin pallonivelellä varustettu teline, jolla rikin saa tiukasti kiinni”, hän sanoo. Forcessa lukitusta ei tarvitse tehdä, sillä riki on lyhyempi ja lukitus on valmiiksi todella tiukka.

Pitkärikinen Kraken tulee aina tukea veneen laitaan pidemmillä siirtymillä.

Forcen kiinnitys ja teline on pomminkestävä.

Garmin Force.

Garmin Force Kraken.

Live-anturin piuhan saa kulkemaan kätevästi Krakenin rikiputken sisällä.

Jyri sanoo, että hänen mielestään Force on todella tarkka, mutta Kraken on vielä piirun verran tarkempi, sillä se ei valuta ollenkaan GPS:n äärimmäisen herkkyyden johdosta.

Krakeniin on helppo lisätä LiveScope live-kaikuanturi (lisävaruste), sillä anturin johto on mahdollista ohjata ohjata rikiputken läpi. Tämä vaatii Jyrin mukaan hieman viitseliäisyyttä. Forcessa johto menee moottorin ulkopuolelta.

Lisävarusteena Krakenin voi integroida myös uudemman GT56-anturin, joka tarjoaa luokkansa parhaat CHIRP-, ClearVü- ja SideVü-luotaintiedot.

Krakenista on saatavilla sekä musta että valkoinen versio, kumpikin versio on suolavesisuojattu eli aiempaa keula-

sähkömoottoreissa vallinnutta käytäntöä on muutettu, että valkoinen olisi ainoastaan suolavesimalli. (Minn Kota tehnyt myös saman muutoksen).

Yht ä lä isyydet

Kummatkin toimivat sekä 24 että 36 voltin jännitteellä tarjoten 80 tai 100 paunan työntötehon ja niitä voi ohjata Garmin-päätelaitteen, älykellon tai polkimen avulla. Kummassakin on myös nykyaikainen ja kestävä hiiliharjaton moottori.

Kummatkin moottorit ovat samassa hintaluokassa. Forcen hinta on 4389 euroa ja Krakenin 4859 euroa (63” riki).

Vaikea valinta

Kummatkin moottorit ovat Jyri Kuusisalon mukaan erinomaisia ja nykyaikaisia keulasähkömoottoreita.

”On ehkä enemmän veneen keulan korkeudesta kiinni, kumpaa haluaa käyttää. Korkeakeulaisissa veneissä valinta on selkeästi Kraken, matalakeulaisissa Force puolustaa paikkaansa.”

Lisätietoa garmin.com

Forcessa on integroitu anturi torpedossa.

Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuvat ANTTI ZETTEBERG & ANNE-MAARIT SEPLING

Krakenissa on taivasankkurointitoiminto myös hallintapaneelissa.

Forcea saa vain yhdellä 57 tuuman rikillä varustettuna.

Sekä Krakenia että Forcea voi ohjata kauko-ohjaimen, mutta myös Garmin-älykellon kautta.

Forcen nostaminen tapahtuu todella nopeasti nostovaijerin avulla.

Krakenin nostaminen ei käy ihan niin nopeasti kuin Forcen.

Uutta ja kokeiltua

Thermos Ultralight eristää loistavasti kylmän myös auringossa ja lämpimissä olosuhteissa on mukava hörpätä viileää juomaa.

Thermos Ultralight kulkee helposti mukana kaikissa olosuhteissa

Uudessa Thermos Ultralight -juomapullossa yhdistyvät suorituskyky ja ultrakeveys. Pullo painaa vain 256 grammaa ja on jopa 48 % kevyempi kuin vastaavat eristävät juomapullot. Pullo on tarkoitettu käytettäväksi retkeilyssä, kalastuksessa sekä myös arkisessa käytössä sillä se soveltuu niin kesällä kuin talvellakin käytettäväksi.

Ultralight noudattaa rakenteeltaan perinteisiä Thermoksia ja sen kaksoisseinämärakenne on valmistettu 18/8-teräksestä. Korkin avausmekanismi on fiksusti toteutettu painonapilla ja sen pitäisi toimia myös pakkasessa. Korkki on täysin vesitiivis ja siinä on erillinen varmuuslukko.

Koekäytössä

Thermos Ultralight pitää valmistajan mukaan nesteen kuumana 8 tuntia ja kylmänä 20 tuntia. Kokeessamme keväisissä saaristo-olosuhteissa ei kylmänä pitäminen ollut temppu eikä mikään, mutta 8 tuntia kuumana voi olla talviolosuhteissa haaste. Kokeessamme juoma oli mielestämme kuumaa vielä 6 tunnin kuluttua ilman lämpötilan ollessa +5 – +15 astetta.

Teräksinen juomapullo on äärimmäisen hygieeninen eikä siitä irtoa mikromuovia, kuten kuluneesta muovipullosta. Korkki tiivisteineen on helppo purkaa osiin pesua varten ja sekä pullo että korkki kestävät pesun astianpesukoneessa. Pullola on 5 vuoden takuu, joka kattaa tyhjiön toimivuuden ja valmistusvirheet.

Monikäyttö inen ja toimiva pullo Noin kuukauden koekäyttö osoitti, että Ultralight on todella monikäyttöinen. Käytin sitä vesillä, toimistolla, jalkapallossa ja lainasin sitä myös lasten käyttöön. Se kulkeutui mukaan automaattisesti. Varsinkin kesää kohti on miellyttävää, että juoma pysyy viileänä ilman, että mukana tarvitsee kantaa erillistä kylmälaukkua.

Pullo on saatavissa 4 eri värissä ja 0,5 sekä 0,75 litran vetoisena. 0,75 litran pullon hinta on 45,95 euroa.

Lisätietoa mastermarkbrands.fi

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERERG

Rakenne noudattaa perinteisiä Thermoksia eli Ultralightissa on myös kaksoisseinämä tyhjiöllä.

Korkki on täysin vesitiivis ja sen osat voi purkaa myös astianpesukoneessa pestäviksi.

Korkin avausmekanismi on kätevä ja siinä on myös varmuuslukitus.

Uutta ja kokeiltua

Vihreällä Gunki

Tipsyllä tullut

38-senttinen ahven.

Nämä nimet kannattaa painaa mieleen

Gunki Tipsy, Mosquito, Peps & Shocker Vib

Gunki on siitä hauska merkki, että valikoimista löytyy sekä vanhoja koeteltuja klassikoita sekä uusia innovaatioita, jotka ovat mallistossa sulassa sovussa. Seuraavassa käyttökokemuksia vesiltä.

Gunki Tipsy SXL

Tämä klassikkojigi on ollut jo monia vuosia tuotannossa, Tipsy kuuluu oman jigipakkini peruskalustoon ja sillä on tullut vuosien aikana huomattavia määriä ahventa, etenkin 76-millinen versio on ollut kovassa käytössä. Jigin värikartta on uudistunut vuosien aikana ja kokoja löytyy 76 ja 100 mm koossa. Jigi on saatavilla myös haarapyrstöllä.

Runko on haitarimainen, jolloin värinä vedessä on erittäin voimakasta. Haitarimainen runko tekee jigistä kevyen, joten sillä voi hyvin kalastaa myös silloin kun vaaditaan hidasta uittoa. Jigi ei kuitenkaan ole kelluva.

Tipsy on niin pyytävä ja toimiva jigi, että sen kuuluisi olla jigikalastuksen

ABC-paketissa aina mukana. 76-millisen myyntipaketissa on 6 kpl ja hinta 6,90 euroa, 100-millisen paketissa jigejä on 4 kpl ja hinta sama 6,90 euroa.

Gunki Mosquito

Jigispesialisti Juha Happonen testaa paraikaa Mosquitoja syksyn numeroon ja väliraportissa on jo mainintoja hyvistä saaliista.

Valmistajan mukaan Mosquito on alun perin suunniteltu kylmän veden kuhan kalastukseen, mutta on käytän-

Kirjoittajan arkistosta

löytynyt alkusyksyn

2022 ahven Gunki

Pepsillä.

nössä soiva peli niin jigipilkinnässä kuin nopearytmisessä jigikalastuksessakin. Mosquitot on hajustettu aniksentuoksuisella hajusteella.

Mosquitoja on saatavilla kolmessa eri koossa, 11, 13 ja 18-senttisenä, joista pienin sopii myös ahvenen kalastukseen ja isommat ovat luonnollisesti enemmän kuhalle tai hauelle tarkoitettuja. Toki suuri ahven voi ottaa helposti isommankin Mosquiton.

Gunki Pacemaker.

Gunki Pepsin muotoilussa korostuu herkkä pyrstö yhdistettynä vankkaan etuosaan.

Sopii myös käytettäväksi trailerijiginä chatterbaiteissa tai spinnerbaiteissa.

Mosquiton sisarmalli on haarapyrstöinen Pacemaker. Hinnat alkaen 4,50 euroa/pkt (Mosquito) ja 3,50 euroa/pkt (Pacemaker).

Gunki Peps

Toinen Gunkin klassikko, jota olen käyttänyt monia vuosia. Olen saanut Pepsillä pääosin mittaluokan kuhia sekä ahvenia. Pepsin runko on tukeva, mutta siinä on ohut pyrstön varsi, jonka päässä on lapio.

Peps on muodoltaan perinteinen kalajigi, joka on parhaimmillaan silloin kun vesi on jo hieman lämmennyt, sillä pyrstö on todella herkkä ja eläväinen. Jigiä on saatavilla 70- ja 90-millisenä eli kumpikin soveltuu sekä ahvenen että kuhan jigaukseen mainiosti. 70-millisiä on 7 kpl ja 90-millisiä 5 kpl paketissa. Kummankin hinta on 6,90 euroa/pkt.

Gunki Shocker Vib

Näyttävä tailspinner tai spintail, miten vaan haluaa tuotetta kutsua. Erona muihin vastaaviin Shocker Vibin runko on paksumpi eli se syrjäyttää enemmän vettä ja saa kalojen kylkiviiva-aistin reagoimaan nopeammin.

Muotonsa ansiosta Shocker Vib lentää kuin luoti ja lippa alkaa välittö -

mästi pyörimään kun uistin on tippunut veteen. Saatavilla kahdessa eri koossa 11,8 ja 15,6 g. Hinta 7,90 euroa/kpl.

Lisätietoa kaikista Gunkin tuotteista opm.fi

Viime syksyn ahvensaalista Gunki Pepsillä.

Gunki Peps on kunnostautunut etenkin kuhavesillä. Peps on ollut Gunkin mallistossa jo pitkään.

Tipsyn herkkä uinti perustuu sen haitarimaiseen muotoon. Tipsy on ollut Gunkin mallistossa jo monta vuotta eikä ihme.

Gunki Mosquito on piikkihäntäinen jigi, joka on omiaan viileässä vedessä.

Gunki Shocker Vib -tailspinner.

Uutta ja kokeiltua

Gunki Chooten Cut -kelat

ovat mainio vaihtoehto ylemmässä keskiluokassa

Kolmessa eri koossa 1000-15002500 tuleva Chooten Cut -sarja on näyttävän näköinen ylemmän hintaluokan haspeli.

159,90 euron arvoinen kela on rungoltaan laadukasta hiilikuitua ja jarrun ääni on soinnultaan mielestäni eräs puhtaimpia tässä luokassa. Valmistaja kertoo, että kelan rattaat ovat tarkkuustyöstetyt. Sen huomaa käynnissä, joka on tasaista ja enemmän kellomaista kuin halvemmissa keloissa. Tähän vaikuttanee osaltaan myös 10 kuulalaakeria.

Kela painaa 175 grammaa (1500) ja sen jarru on suojattu vedenpitävällä tiivisteellä, jolloin sitä kehtaa käyttää vähän kovemmissakin olosuhteissa. Tämä on mainio lisäominaisuus tässä luokassa.

Jarrutehoa on saatu pienimpäänkin malliin 4 kilon verran. 1500:ssa jarrutehoa on 7 kg ja 2500:ssa 10 kg. Välitys on kaikissa keskinopea 5,2:1.

Kokemuksia

Käytimme eniten kelaa 1500-kokoluokassa niin Gunkin kuin muidenkin merkkien uistin- ja jigikokeiluissa.

Merkillepantavaa on rungon jäykkyys, joka tuo kelaukseen ryhtiä ja alumiininen kampi kiinnittyy suoraan päärattaaseen.

Ryhti taas tuo kalastukseen mielekkyyttä. Tunne on vähän sama kuin ajaisi polkupyörällä, jonka runko on napakka – matka taittuu huomaamatta.

Chooten Cutin kanssa kalastaminen on huomaamatonta, kela toimii myös vähemmän kalastaneiden käsissä, sillä ristiinpuolaus kerii siimaa siististi puolalle ja titaaninen siimanohjain ei vähästä hätkähdä.

Hyvä ostos

Gunki Chooten Cut on persoonallinen ja toimiva kela moneen käyttöön. Mikäli haluaa hieman erilaisemman merkin, kannattaa Gunkia käydä pyörittelemässä lähimmässä kalastusliikkeessä.

Chooten Cut -nimellä myydään myös vapasarjaa, johon tämä kelaa istuu kuin nakutettu.

Maahantuoja OPM International.

Lisätietoja opm.fi

Vasemmalla isompi 2500 ja oikealla pienempi 1500..

Gunki Chooten Cut 1500n siimatilavuus on 140 metriä 0,16 mm siimaa.

Gunki Chooten Cut FV 1500 on oiva peli laadukkaaseen jigikalastukseen.

Uutta ja kokeiltua

Cablz tarjoaa pomminvarman ratkaisun kalastajalle aurinkolasien mukana pysymiseen.

Ei enää tippuneita aurinkolaseja – Cablz

Jokainen kalastaja tietää tunteen kun suosikkiaurinkolasit tippuvat veneen laidan yli kalaa nostaessa tai vapauttaessa. Lasit voivat tippua myös esimerkiksi vaelluskalastuksen tai koskikalastuksen yhteydessä. Amerikkalainen Cablz on erikoistunut aurinkolasien ja silmälasien kiinnitysjärjestelmiin ja ne tulivat Suomen markkinoille täksi kaudeksi.

Cablz:n tarina alkoi vuonna 2007 USA:sta kun yrityksen perustaja Ron Williams myi ortopedian alan tuotteita ja kerran hänen aurinkolasinsa tippuivat rosterisen vaijerilenkin päälle, jota käytettiin ortopedisissa tuotteissa. Williams sai ahaa-elämyksen ja nappasi pätkän vaijeria mukaansa ja lähti miettimään asiaa tarkemmin. Vaijerista saisi rakennettua takuulla kestävän lasien kiinnitysjärjestelmän. Williams mietti aikansa asiaa ja ensimmäisten

protojen jälkeen hän oli vakuuttunut, että tässä olisi maailman paras ratkaisu aurinkolasien päässä pysymiseen.

Ratkaisu

Cablz:n innovaatio perustuu ainutlaatuiseen säädettävän kaapelin ristikkäisrakenteeseen, jolloin kiristäminen ja löysääminen voidaan tehdä helposti kuulalaakeroiduista kiinnityspisteistä vetämällä. Rakenteen ansiosta Cablz:t sopivat tiukasti monen erikokoisen pään ympärille.

Vaijerissa on sen verran pituutta, että laseja voi roikottaa rennosti kaulassa ja tarpeen tullen kiristää vaikka siten, että lasit eivät tipu vaikka tippuisi itse veteen.

Cablz:t pysyvät lasien sangoissa kiinni kumipidikkeen ansioista, joita on tarjolla erikokoisina. Kumi on laadukasta ja pysyy todella tiukasti paikoil-

Kiristäminen ja löysääminen tapahtuu laakeroiduista otepinnoista vetämällä..

laan. Yritin saada Cablz:eja irti laseista, mutta ne eivät olisi lähteneet muuten kuin väkivalloin. Eli huoli siitä, että lasit irtoavat Cablz:eista on turha. Vaijerin lisäksi Cablz:t ovat saatavilla myös silikonisina.

Käyt ä nnössä

Sain Venemessuilla muutaman erilaisen mallin kokeiluun ja suhtaudun myyntimiesten puheisiin aina hieman epäillen, sillä heillähän on vain yksi tavoite: saada tuotteita kaupaksi. Aina tuote ei kuitenkaan vastaa puheita. Tällä kertaa puheet olivat täysin linjassa tuotteen suorituskyvyn suhteen.

Vaijerista tai silikonista tehty pidike ei rispaannu, pidä vettä tai haise kuten kankaasta tai tekokuidusta tehdyille pidikkeille käy nopeasti käytössä. Cablz:eja on todella helppo käyttää ja pienen totuttelun jälkeen niitä ei enää huomaa ja kurottelu tai isommat liikkeet ovat nyt mahdollisia lasit päässä.

Kalastuksen ohella Cablz:t käyvät loistavasti esimerkiksi pyöräilyyn, lasketteluun, melontaan tai juoksemiseen. Vaihtoehtoja on kymmeniä erilaisista väreistä vaijerien ja silikonilenkkien pituuteen. Saatavilla on myös kellukkeilla varustetut pidikkeet niille laseille, jotka eivät kellu.

34,90 euron hintaiset pidikkeet ovat pieni investointi arvokkaiden aurinkotai silmälaisen päässä pysymiseen. Saatavilla hyvin varustetuista kalastus- ja outdoorliikkeistä.

Lisätietoa cablz.com

Teksti ANTTI ZETTERBERG

Kuvat JANNE HYYTIÄINEN, JESSE HYVÄRI & ANTTI ZETTERBERG

Leiriolosuhteissa lasit voi ripustaa vaikka oksanhaaraan, jos käy välillä uimassa.

Kun kumipidikkeen työntää loppuun asti, ei Cablz irtoa kuin väkivalloin. Valmistajan mukaan toisen tai kolmannen kirjaimen kohdalle työntäminen riittää hyvin.

Mallistosta löytyy kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja käyttötarkoituksesta riippuen. Vaaleat ovat silikoniset. Valmistaja suosittaa, että jokaiselle lasille olisi oma Cablz-pidike, jotta kumi pysyy tiukkana.

Lasit voi jättää tyynesti roikkumaan Cablzien varaan.

Uutta ja kokeiltua

13 Fishing Axum-haspeli ja Meta-sarjan Sni-

Laatu näkyy ja tuntuu

13 Fishingin uudet haspelit ja Meta-vapasarja

Rapalan omistama 13 Fishing esitteli tälle kaudelle joukon uusia haspeleita sekä Meta-vapasarjan, jonka suunnittelussa on ollut mukana ruotsalainen kilpakalastaja Mattias Holgersson. Laatuun on panostettu ja se näkyy ja tuntuu.

Rakensimme koekalastusjakson combot seuraavasti: Aerios 1.0 -haspeli sai kaverikseen Meta Sniperin ja Axum 1.0 -haspeli istutettiin Meta Feather -vapaan. Meta Beast -haukivapaan kiinnitettiin Johan Ekmanin oma 13 Fishing Inception SLD2 -hyrrä.

Haspeliseteillä heiteltiin jigejä, bladeja sekä pieniä lusikoita ja hyrräsetillä isompia spinnerbaiteja ja shadeja. Koekalastus tapahtui pääosin merialueella toukokuun aikana. 13 Fishingillä on ollut taukoa haspelien valmistuksessa ja nyt esiteltävissä uusissa haspeleissa on suunnittelu tehty kokonaan uusiksi.

Aerios 3.0 & Meta Sniper Kelassa on käytetty uutta valurauta-hiilikuituseosmateriaalia sekä rungossa että roottorissa.

per-vapa muodostavat toimivan combon.

Aerios 3.0 on valmistettu hiilikuidusta, valuraudasta ja alumiinista. Maltillisesti

valurauta tuo

tukevuutta.

Uusi kela on suunniteltu sulavammaksi ja hienostuneemmaksi kuin edeltäjät ja siinä on uusi tarkkuustyöstetty alumiinikoneisto. Polymeerinen Coolstop-jarrujärjestelmä on eräs markkinoiden pehmeimmistä. Kela on saatavana kokoluokissa 1–5.

Uudet materiaalit tekevät tehtävänsä ja 13 Fishing on onnistunut kertaheitolla tuomaan haspelinsa uuteen laatuluokkaan. Kelan yleinen tuntuma ja käynti ovat todella miellyttäviä. Jarru toimii tunnokkaasti kaikissa tilanteissa ja jarrutehoa on 7 kg. Laakereita on 9 kpl. Välitys on nopea 6,2:1. Kelan hinta on kohtuulliset 149 euroa (koko 1).

Meta Sniper -vapa on täydellinen kumppani Aeriokselle, sillä vavan aihio on napakka ja vastaa kelan tuntumaan kalastajaa miellyttävällä tavalla. Kärki on nopea ja herkkä, jolloin tärpit on helppo tunnistaa ja heittäminen on tarkkaa kuten nimi Sniper kertoo.

Vavassa on American Tacklen ruostumattomasta teräksestä valmistetut vaparenkaat, joissa on DuraLite-insertit. Viehepainosuositus 10–28 g, vavan pituus 210 cm. Hinta 169 euroa.

Axum 1.0 & Meta Feather 169 euron hintainen Axum osuu hinnaltaan ylempään keskiluokkaan ja siinä on sama runkoprofiili kuin Aeriosissa, mutta käytetään eri laakereita. Ensisijaiset laakerit ovat kaikki Black Seal Saltwater -kuulalaakereita, ja keraamisessa siimanohjaimessa on korroosiovapaa CZB-laakeri. Axumissa on myös erinomainen polymeerinen Coolstop-jarrujärjestelmä ja alumiininen pääratas. Axum on saatavana kokoluokissa 1–5.

Meta-sarjan Sniper ja Feather on suunniteltu pääosin kevyillä uistimilla tapahtuvaan heittokalastukseen eli esimerkiksi jigaukseen, blade-kalastukseen tai kevyeen spinnerbait-kalastukseen.

Axum 1.0 on suojattu täysin suolavesikäyttöä varten.

Axumin puolassa on siiman kiinnitystä helpottava kumipinnoitus.

Uutta ja kokeiltua

Axum on mielestämme näistä kahdesta haspelista ehkä piirun parempi, ero on hiuksenhieno, mutta kuminen puolan sisäpuoli, korkkinen kammen nuppi ja huippuluokan suojaus tekevät Axumista tässä suhteessa ykkösen. Välitys 6,2:1 ja jarruteho 7 kg. Meta Feather on höyhenenkevyt, vain 99 g painava vapa, joka on kehitetty finesse-kalastukseen ja kevyisiin vieheisiin. Upeasti viimeistelty vapa on kuin tuntosarvi, joka rekisteröi kaiken herkästi ja välittää kalastajalle pienimmätkin ahvenen hipaisut ja kalastaja voi tehdä nopean vastaiskun ennen kuin kala edes huomaa olevansa koukussa.

Viehepainosuositus on 3–15 grammaa, pituus 6’9” (202 cm). Feather on omiaan ahvenen jigauksessa, pienet kuhatkin sillä tartuttaa, mutta aihiosta saattaa loppua paras potku isompien kuhien kanssa, joille taas Sniper on oikea valinta. Hinta 159 euroa.

Meta Beast & Inception SLD2

7’9” (233 cm) Meta Beast -vavassa on eniten Mathias Holgerssonin kädenjälkeä. Pitkä takakahva ja pitkä liipasin ovat hänelle tunnusomaisia ominaisuuksia. Liipasin antaa kela-

Meta Beastilla käytettiin koekalastuksessa useita haukia testaamassa vavan ominaisuuksia.

Meta Beastin takakahvan pituus mahdollistaa sen tukeutumisen kainaloon..

ja vapayhdistelmälle paremman tasapainon, jotta kela pysyy vakaammin vavan päällä.

Tämän vavan viehepainosuositus on 40–130 g ja kokeilimme sitä painosuosituksen alarajalla olevilla isommilla spinnerbaiteilla, jotka painoivat 42–45 g, sillä vavan ominaisuudet ja herkkyys selviävät paremmin alarajan kuin ylärajan painoilla. Aihio on malliltaan nopea. Beast suoriutui kevyempienkin uistimien heittelystä kunnialla, ainoa mikä tulee muistaa, on se, että saattaa kevyemmän uistimen pidemmälle eikä rykäise, jotta vavan aihio luovuttaa kaiken voimansa. Tätä vapaa ei kannata yrittää kevyillä uistimilla ladata heittoon, lataus toimii vasta 60–70 gramman luokassa.

Saimme koekalastuksessa useita 2–3 kilon haukia, jotka olivat tälle vavalle kevyttä tavaraa. Suurin osa kaloista tuli Naysin spinnerbaiteilla, joihin saatiin mainiosti annettua vastaisku kalan iskiessä.

199 euroa maksava Meta Beast on oiva työkalu monipuoliseen hauenkalastukseen sekä ison kuhan täsmäkalastukseen. Laaja viehepainosuositus takaa, ettei jokaista uistinmallia varten tarvitse ostaa omaa vapaa. Hyvä tuote alle 200 euron hintaluokassa.

Lisätietoa 13 Fishingin tuotteista löytyy osoitteesta rapala.fi

Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG & MATTI OJANEN

Testiryhmässä JOHAN EKMAN, ANTTI ZETTERBERG, MATTI OJANEN & JESSE HYVÄRI

Kaikissa Meta-haspelivavoissa on 13 Fishingin erityisen hyvä uistinlenkki..

Meta Beastin kelakiinnike on Fujin valmistetta.

13 Fishingin hyrrävavoissa uistinlenkki on korvattu uistinkololla, joka on sekin todella toimiva ratkaisu.

Jakelupisteet 2024

KALASTUS/VENELIIKKEET

ESPOO

Ruoto

HAMINA

J&J Rajala

HELSINKI

Adita

Wobbleri

Flipper Market

Meri-Info

Maritim

Schrö der Waltic

HÄIJÄÄ

H ä ijää n Urheilutarvike

IISALMI

Puustjä rven Viehe

Ruoto

JOENSUU

Jokikone Oy

JYVÄSKYLÄ

Jyvä s-Marine

KAARINA

Ruoto

KAUSTINEN

Erä kellari

KIIMINKI

Erä kontio Oy

KIRKKONUMMI

Erä+

KIURUVESI

Rapakkojoen Kauppa Ky

KONTIOMÄKI

Kainuun Tä hti Oy

KORPPOO

Buffalo

KOTKA

Maretarium

Kymi Fishing

KUHMO

Hotel Kainuu

KUOPIO

SAM Fishing

Konesolmu

Maken Pyydys

Yamaha Center Kuopio

Ruoto

KUUSAMO

Kuusamon Uistin

KUUSISTO

Venetalo Viherkoski Oy

LAHTI

Erä -Lindroos

LAMMI

Sport Lammi Tuulonen

LAPPEENRANTA

Urheilu-Koskimies Oy

LEMPÄÄLÄ

Kalastus Suomi

LOPPI

Erä loppi Oy

MERIKARVIA

Eumer Finland Oy

NIVALA

Savenmaa

OULU

Ruoto

Tiura Uistin

PORVOO/BORGÅ

Porvoon Mikrokulma

RAISIO

Raision Meri & Mets ä

RAUMA

Sissos Myymä l ä

RIIHIMÄKI

Korkiakosken Uistin

SIPOO

W&W Marine Oy

SODANKYLÄ

Simonen

SOMERO

Someron Kalastustarvike

Someron Urheilu ja Vapaa-Aika

SYSMÄ

Urheilu-Valonen Ky

TAMPERE

Nippon Verkko

Tampereen Kalastusvä line Oy (Kalastus Suomi)

Yamaha Center

Ruoto

TURKU

Turunmaan ase ja kone

URJALA

Valajä rven kartano

VAASA

Kurren Erä ja Kalastus

VANTAA

Yamaha Center

Ruoto (Tuusula)

Onkitukku

VARKAUS

Akkusolmu

Minnan Vapa Ja Viehe

VÄÄKSY

SK Center

Vää ksyn Konepiste Oy

KALASTUSMATKAILUYRITYKSET

KIRKKONUMMI

Apajamatkat

Blue & White Safari

KOTKA

Kymi Fishing

Kuusaa

Varjolan Tilan Matkailu Oy

Rö nnä s Fishing Lords

Ä ä nekoivisto Kapeenkoski Oy

KALASTUSOSASTOT

TOKMANNI (kautta maan)

Motonet (kautta maan)

XXL (kautta maan)

Puuilo (kautta maan)

FIBROX-KALANKÄSITTELYVEITSET

YLIVOIMAISTA LAATUA

Victorinoxin ﬁleointiveitsessä terävyys ja teroitettavuus yhdistyvät ylivoimaisella tavalla. Ammattilaisten ja harrastajien suosimassa ﬁleointiveitsessä on ergonomisesti muotoiltu Fibrox-kahva, jossa märkä tai öljyinenkin ote pitää. Joustava terä mahdollistaa eri kokoisten kalojen tarkan ja vaivattoman käsittelyn.

FROM THE MAKERS OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ ESTABLISHED 1884

Kalastajien kansallisuistimen juhlavuosi!