From zero to hero

Saatiinko talven aikana toivottuja tuloksia, mitkä asiat haastoivat, minkälaisia onnistumisia tuli ja millä fiiliksellä nyt ollaan ottamassa uusi kausi vastaan? Fore! seuraa Mirka Markkulan matkaa golfarina vuoden ajan.

Kun viime syksyn Fore! lehti tuli painosta, alkoi projekti toden teolla. Silloin golfkautta oli jäljellä vielä kuukausi, mikä tarkoitti mahdollisimman montaa kierrosta kunnes oli aika siirtyä simulaattoriin. Tasoitus oli projektin alussa 29.1, ja se tippui loppukaudesta lukemiin 24.5, mikä osoitti että kehitys on mahdollista lyhyessä ajassa – ja että se on ylipäätään mahdollista. Haave alle 20 tasoituksesta ei tuntunut enää mahdottomalta, vaikka ei sitä tietenkään uskaltanut ääneen valmentajalle sanoa. Valmentaja sen kyllä totesi. Muistan edelleen hyvin sen päivän kun olin menossa ensimmäistä kertaa kuntosalille, vuosien tauon jälkeen. Sali oli vieras, eikä tunne ettet osaa ole koskaan kovin mieltä ylentävä. Jos rehellisiä ollaan, pieni paniikki oli vahvasti päällä ja kaikki tuntui pikkuisen liian dramaattiselta. Toki aikuisena näitä ei tietenkään enää myönnetä ääneen, mutta koska rehellisyys on tervettä, on pakko todeta, että mikä tahansa täysin uusi asia tai paikka on aivan kauhea kohdata. Ja minkä vuoksi kukaan ei kertonut, että haastavimpia asioita olisi syödä tarpeeksi, riittävä palautuminen, ja sen ymmärtäminen.

Tiesin ettei projektista tule helppoa, ja tiesin että se tulee nostamaan pintaan useitakin epävarmuuksia, koska nyt ei haettu nopeita tuloksia vaan uutta elämäntapaa. Ja kun elämää muuttaa isommalla kauhalla, se ei ole pelkkää ruusuilla kävelemistä eikä sitä voi vain suorittaa ilman haasteita, jotka hyppäävät ilmoille juuri silloin, kun niitä viimeiseksi kaipaa. Mutta olinko valmis niihin mielettömiin onnistumisiin mitä puolessa vuodessa on saanut kokea? En todellakaan.

Koska meidän kuuluu olla heti täydellisiä ja ammattilaisia uusissa asioissa, eikä missään nimessä epävarmoja uuden edessä, saati sitten että olisit aikuisena ihan sysipaska hetken ennen kuin alat päästä jyvälle!

Syksyllä aloitin myös yhteistyön fysioterapeutti, LPGhoitaja Janiina Rahkosen kanssa. Jos aluksi ei muuta saavutettu, niin saatiin ainakin hyvät naurut, että tässä kropassa löytyy loputtomiin työsarkaa. Suurimpana haasteena oli jo aiemmin ollut lantion seutu, joka on kokenut hieman kovia, eikä ole täysin tasapainossa. Koko alakroppa on hieman haasteellinen, mutta asioihin saatiin vastauksia mm. EMG-mittauksella, joka paljasti epäillyt puolierot pakaroissa. Golfareilla puolierot on muutenkin varsin normaaleja lajin yksipuolisuuden vuoksi, mutta olisi toki kiva että muissakin liikkeissä kun golfsvingissä toinen pakaroista hermottaa aivoille jotain. Tähän on kuitenkin saatu hurjasti apua kuivaneulauksesta ja täsmäliikkeistä.

Jos jotain tässä projektissa on tehty, niin “räjäytetty” svingi palasiksi ja sitten pala kerrallaan hiottu sitä parempaan suuntaan.

Viimeisissä ulkotreeneissä nostettiin nainen pystyyn. Kyllä. Olin onnistunut kauden aikana hinaamaan itseni todella koomiseen alkuasentoon, jossa käytännössä olin 90 asteen kulmassa. Kuka tietää miksi, mutta sieltä noustiin ja lähdettiin rakentamaan svingiä ja vartalonkiertoa alusta. Mailan lapa oli niin auki ja tulin taakseviennistä pallolle kuin puuta hakaten, unohtamatta täysin nukuksissa olevaa alakroppaa.

Työsarkaa siis riittää tässäkin osassa.

Helppoa? Kaukana siitä. Turhauttavaa? Isoimmalla kauhalla mitä löytyy! Onnistumisia ja positiivisia yllätyksiä? Onneksi. Simussa heitettyjä mailoja? Kyllä.

Syksyllä pidin kentän kiinni mentyä reilun kuukauden tauon golfista, mikä tuli tarpeeseen loppukauden intensiivisyyden jälkeen. Mutta joulukuussa astuin ensimmäistä kertaa talvigolf kotiini, Tampereen Golf Hunters simulaattoriin, jossa on tullut sen jälkeen vietettyä “muutamia” kymmeniä tunteja.

Ensimmäiset lyönnit hämmensivät, koska niissä oli voimaa erilailla kuin ennen ja mittaakin oli kertynyt. Tuli olo että tästähän voi vielä tulla jotain!

Svingiä on lähdetty purkamaan ja rakentamaan niin, että saataisiin pallolle tulo ulkoa sisään ennemmin kuin kirveen iskuna. Rannekulmaa on pyritty parantamaan, lavan asentoa mahdollisimman suoraksi, tai mieluummin jopa omassa tapauksessa kiinni. Näiden lisäksi on työstetty alakropassa painonsiirtoa paremmaksi, jos vaikka se haasteellinen lonkanalue alkaisi toimia toivotulla tavalla. Ja vielä lopuksi, mitä jos veisi sen svingin loppuun asti. Pari pikku juttua siis.

Vaikka viimeisen puolen vuoden ajalle on mahtunut haasteita toisen jälkeen, isoimmaksi on tullut oman vartalokuvan muuttuminen ja sen hyväksyminen. Kun lähdetään tekemään pitkän aikavälin muutosta, ei siis mitään pikadieettiä, se ajatus muutoksesta omassa päässä voi olla täysin muuta kuin mitä todellisuus sitten on.

Ajattelinko syksyllä, että juu vuodenvaihteessa sitä näyttää aivan erilaiselta, olen taas se hoikka ja vahva oma itseni, joka olen ollut ehkä reilu viisi vuotta sitten. Todellakin ajattelin! Mutta totuus on, ja se on ollut hetkittäin tuskaisen vaikeaa hyväksyä, että näillä vuosilla ja stressin tasoilla, jota kroppa on kantanut jo vuosia sisällään, ei tehdä maagisia muutoksia hetkessä.

Yksi ensimmäisistä asioista mitä fyssari Janiina sanoi, oli että meidän pitää saada palautuminen ja stressitasot rauhoittumaan. Vagushermo on tullut tutuksi ajan edetessä.

Epäuskoinen fillis kun coach Janos Uotila toteaa että "juu se menee helposti"

Kun tämän jutun kuvia otettiin, muistan miettineeni, että yksinkertaisesti nolottaa ja hävettää etten ole muuttunut selkeästi. Mitä jengi ajattelee, että eihän toi ole edes tehnyt mitään. Ja tietyllä tavalla voin sen ajatuksen ymmärtää. Syksyn kuvausten aikaan olin monin tavoin “pienempi” kuin nyt, mutta olin myös todella paljon huonommassa kunnossa, en todellakaan jaksanut tehdä salilla sitä mitä nyt. Olisinko muka osannut edes kuvitella että jalkaprässissä nousisi kevyesti 360 kg?! No en todellakaan, mutta niin vaan se nousee ja eikä tuossa ole edes ne mahdolliset maksimipainot.

Yksi parhaista tunteista mitä tiedän, on ollut se kun kävelet salilla nostopaikalle itsevarmana ja tiedät että osaat kyllä. Ja on se vaan aika mieletön fiilis, kun saat maastavedossa 100 kg ylös, tietäen että enemmänkin on mahdollista kun treenaat.

Golfmaailmassa on totuttu siihen, tai tuntuu olevan vahva ihanne, että naisena olet nätti hoikka blondi, ja itse en oikein tuohon stereotypiaan istu. Sehän projektissa on yhtenä tavoitteena, että saadaan golfaavan naisen “kuvastoa” laajennettua, mutta itse esimerkkinä oleminen ei aina ole ollut helpointa. Eikä näitä yleensä myöskään puhuta ääneen, mutta totuus on että golfaavia naisia on paljon ja me ollaan kaikki omalla tavallamme todella mahtavia!

Totuus on myös, että turhan monet golfaavat naiset jättävät oheisharjoittelun “muille”, vaikka kaikenikäisille naisille tekee hyvää ylläpitää ja kasvattaa voimaa. Se ei tarkoita että kaikkien pitää nostaa 100 kg ja tavoitella enempää. Mutta oheisharjoittelulla saadaan esim. iän karttuessa ylläpidettyä pituutta lyönneissä ja kroppaa kunnossa, jotta voi pelata niin kauan kuin haluaa. Eikä nyt säilytetä tätä tarvetta vain iäkkäämmille pelaajille, kyllä siitä hyötyy aivan kaiken ikäiset. Turhaan niitä painoja pelätään.

Mutta kyllä tässä päästään vielä niihin golfasioihinkin, ei hätää.

Vuoden vaihtuessa tuli eteen jännä juttu simulaattorissa, joka on valitettavasti jatkunut ihan näihin päiviin ja mielenkiinnolla odotan miten käy kentällä.

Yhteistyössä projektissa

Koekaniini

Mirka Markkula

Tasoitus kauden ´23 alussa HCP 24,5 (Projektin alussa HCP 29.1)

@thislittlebirdieflew

Fysiikkavalmentaja

Janos Uotila

Loft Gymin osakas/yrittäjä, urheilun moniosaaja, pituus- ja trick shot-lyönti -ammattilainen

@loftgymfi

Golf valmentaja

PGA Pro Kaisa Ruuttila

Golf Pirkkalan Pro ja ammattivalmentaja kaisaruuttila.fi

Fyssari / LPG hoitaja

Janiina Rahkonen

@lpgjaniinatre

Golf Pirkkala

@golfpirkkala @kenttamestari

Golf Hunters Simulaattori

@golfhunterstre

Pääset seuraamaan projektia ja sen kehittymistä Mirkan ja Foren instagram tileillä, ja

Kun voimaa alkoi olla kropassa salitreenien myötä enemmän, alkoi simulaattorissa lyöntipituudet jämähtää paikalleen tai tippua. Eli se voima, mitä olin saanut rakennettua ei tullut lyönnissä ulos vaan jäi niin sanotusti jumiin kroppaan. Kaikki se voima mikä on alakropassa, on käyttämättä. Nyt hissuksiin sitä rakennetaan räjähtävyyttä tuovilla liikkeillä ulos sieltä. Näistä muutamaan saat ohjeet jutun kuvista. Mainitsinko että pientä turhautumista on välillä ollut ilmoilla…

Coach Kaisa Ruuttilan opeilla on saatu valtavia ahaaelämyksiä simulaattorissa ja svingi on parantunut, lapa ei ole enää niin auki eli nyt jo suurin osa lyönneistä menee suorahkosti. Mutta sitä pituutta ei nyt ole vielä löytynyt lyönteihin. Ehkä se muuttuu kun pääsee lyömään nurmelle, ainakin toivon niin. Tyhmimpiä hetkiä ovat olleet ne muutamat, kun olen lyönyt jonkun edessä, ja kaikki vanhat virheet ovat pompahtaneet esiin, aivan kuin mitään töitä ei olisi tehtykään. Viimeksi Vantaan Golf Balancessa kun Pyykölän Henkan avulla fitattiin tulevia mailoja, olin juuri ehtinyt kehua että nyt ollaan kuule saatu svingiä paremmaksi, ja mitä sitten kävikään!

Jossain vaiheessa kevättä totesin että nyt keskityn vain yhteen osa-alueeseen kerrallaan, enkä edes katso pituuksia. Toistoa toiston perään, valtavaa turhautumista ja niitä pieniä onnistumisia, jotka Golf Huntersin viereisessä hallissa olevat ovat kyllä saattaneet kuulla.

Nyt ollaan siinä tilanteessa että täällä Tampereella odotellaan kotikentän, Golf Pirkkalan, avautumista ja pelien aloittamista ulkona. Kun lehti saadaan tuoreena käsiin on toivottavasti jo muutama kierros takana.

Seuraavassa lehdessä pääsette näkemään mihin mailoihin päädyttiin ja miksi, ja onko niillä saatu tositoimissa tulosta vanhoihin Cougareihin verrattuna. Eli miten suuri merkitys fittauksella on. Totuus kuitenkin on, että eniten siitä hyötyy peruspelaajat, koska esimerkiksi itselläni raudat olivat puoli tuumaa liian lyhyet ja driveri esim. puoli tuumaa liian pitkä. Voin kokemuksella kertoa, että jo oikean mittaisilla mailoilla on merkitystä.

Tavoite tulevaan kauteen on saada tasoitus 20 ja 15 väliin, ja kuka tietää mihin tässä vielä päästään. Saada peli toistettavaksi ja varmaksi, ei vain sitä pituutta ja voimaa. Lähipeliin enemmän luottoa. Tietenkin kierroksia enemmän kuin ikinä ennen.

Toivon että saan sen voiman käyttöön, jota olen rakentanut salilla ja kehitettyä kroppaa tasapainoisesti vahvaksi. Uusien ennätysten rikkominen on parasta!

Mahtavaa kauden alkua ja toivottavasti nähdään kentällä!