Hauki saalistaa myös kuulon avulla – Anders Krus & Kristian Keskitalo

Hauki saalistaa usein kuulonsa avulla enemmän kuin yleisesti luullaan.

HAUENKALASTAJAN KANNATTAA

huomioida hauen kuuloaistin merkitys

Sanotaan, että tullaksesi taitavaksi kalastajaksi pitää ajatella kuin kala; ymmärtää mikä on tärkeää kun saalistetaan, lisäännytään tai liikutaan paikasta toiseen. Saatat yllättyä miten hauki käyttäytyy, mutta muista, että luonto tekee asioita harvoin sattumalta. Kaikella on tarkoituksensa.

Yksi asia on varma. Jos haluat saada suuria haukia, sinun on kalastettava siellä missä ne ovat. Välineet, joilla kalastat ovat tärkeitä, mutta ne eivät houkuttele kaloja, jos ne eivät ole paikalla.

On hyvä yrittää ajatella kuten kala ymmärtääkseen, miten ja miksi se käyttäytyy tietyllä tavalla. Yksi asia, jota minä ja kalakaverini Kristian olemme paljon miettineet, on hauen kuulo ja sen mahdollisuus tuntea liikkeitä vedessä. Lähestymme tätä aihetta muutamasta eri näkökulmasta.

Kuulo on tärkeä, joskus ratkaiseva

Olen kuvannut paljon haukien vapautuksia vesitiiviillä kameralla ja hämmästyn aina kuinka nopeasti hauet katoavat nopeasti kirkkaassakin vedessä näkymättömiin. Onkin selvää, että hauki tuskin luottaa vain näköönsä ainoana saalistustapana, sillä kaikki hauet eivät suinkaan elä kristallinkirkkaissa vesissä vaan pikemminkin vihertävän sameissa vesistöissä. Kuulolla ja kylkiviiva-aistilla on varmasti suurempi merkitys kuin olemme ajatelleet.

Havaintoja kalavesiltä

Olimme Kristianin kanssa kalassa muutama vuosi sitten eräällä lahdella, jonka vesi on ympäröivän maanviljelysalueen johdosta erittäin sameaa. Näkyvyys vedessä on vain parikymmentä senttiä. Silti lahden matalikoista löytyi saalistavia haukia, sillä näimme niiden selän muodostaman vanan kun ne lähtivät seuraamaan uistimiamme, mutta ne eivät iskeneet. ”Miksi?”, mietimme yhteen ääneen.

Kävimme pakkeja läpi kovalla tahdilla, mutta mikään ei näyttänyt auttavan. Hauet olivat selvästi kiinnostuneita, mutta jokin tekijä puuttui lopullisesta iskupäätöksestä.

Käsiini osui vanha ruskea shadi, jonka väri oli pohjimmiltaan sama kuin lahden samea vesi. Kokeilin heittää tätä todella näkymätöntä uistinta kunnes yhtäkkiä tunsin rajun tärpin ja päivän ensimmäinen kala oli ylhäällä. Kristian kaivoi äkkiä samaa värimaailmaa siiman päähän ja tulos oli sama: hauet todella iskivät lähes näkymättömiin uistimiin sameassa vedessä.

Päättelimme, että lahden sameassa vedessä hauki saalistaa ainoastaan kuulon ja kylkiviiva-aistin avulla ja iskee sellaiseen kohteeseen minkä se havaitsee näillä aisteilla.

Näin ollen uistimen muodostama ääni sekä sen tuottama vedenpaineen vaihtelu merkitsee selkeästi enemmän sameassa vedessä kuin räikeä väri. Miten asia olisi sitten kirkkaassa vedessä? Voisivatko lähes läpinäkyvät uistimet olla oikea ratkaisu huippusyöntiin? Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos kalaa ei muuten kuulu.

Hieno vedenalaiselta karikolta saatu kesähauki saa levähtää hetken haavissa ennen vapauttamista.

Erilaiset uistimet tuottavat erilaista ääntä ja värähtelyä veteen, siksi monipuolinen valikoima on aina hyvä pitää mukana.

Kristian osui paikkaan, jossa oli vähän muita häiriötekijöitä ja heitetty uistin korjasi potin.

Veden päällä oleva luoto ohjaa kalastajaa kohti vedenalaisia kivikoita, joissa hauki viihtyy etenkin kesäisin.

Miksi kannattaa kalastaa haukea matalikon tuntumassa?

Jotkut hauet elävät isojen selkien tuntumassa suurimman osan vuotta niin merellä kuin järvilläkin. Selkävesiltä ne käyvät saalistamassa silakkaa, norssia ja muikkua eli pelagisia parvikaloja, jotka ovat usein pääravintolähteenä monille muillekin saalistajille kuten lohelle tai taimenelle.

Ei ole lainkaan tavatonta, että selkävesillä taimenen uistelun yhteydessä tulee saaliiksi välillä haukia ja mitä lähemmäs matalikoita mennään, sitä todennäköisempää on saada hauki siiman päähän. Hauet kuitenkin vain käyvät selkävesillä saalistamassa ja palaavat matalikon tuntumaan kun nälkä on tyydytetty. Siksi hauenkalastajan kannattaakin aina suunnata ensin matalikoille. Mutta matalikkojakin on erilaisia.

Kristian teki uuden mielenkiintoisen havainnon muutama vuosi sitten kesällä. Kalastimme syvällä lahdella, jossa oli jyrkkäpiirteisiä karikkoja siellä täällä. Kivikot olivat juuri ja juuri pinnan alla ja ympäröivä vesi oli huomattavan syvää. Kristianin mukaan tällaiset paikat pitävät paremmin haukia kuin reilusti pinnan päälle nousevat kivikot. Ihmettelin asiaa, mutta jatkoin kalastusta.

Parven suojaava vaikutus

Löysimme Kristianin merkkaamilta vedenalaisilta pateilta runsaasti haukia, mutta kokonaan veden päälle nousevien tuntumasta saalis oli laihempi. Ero oli niin selkeä, että rupesimme miettimään asiaa tarkemmin.

Tiedetään, että tyypilliset saaliskalat kokoontuvat suuriin parviin. Parvi antaa suojaa "Väitämme, että vedenalaiset kivikot tarjoavat enemmän suojaa sekä väijymis- että lepopaikkoja. Niiden rauhallisemmassa äänimaailmassa hauen on helpompi sulatella rauhassa saalista ja liikkua kivikolla enemmän syvyys- kuin vaakasuunnassa."

ja kalat tavallaan hajauttavat riskiä sen suhteen, että juuri tietty yksilö jäisi saaliiksi. Parvi muodostaa petokalalle myös huomattavan määrän saalistusta vaikeuttavia aistiärsykkeitä – ääntä, kylkiviivaärsytystä sekä ärsytystä näköaistille.

Petokalat keskittyvätkin niihin kaloihin, jotka eivät ole aivan ydinparvessa vaan hieman sen liepeillä ”rauhallisemmissa” olosuhteissa. Ja näiden kalojen tuntumaan kannattaa myös kalastajan suunnata uistimensa eli kalastaa vedenalaisten matalikkojen läheisyydessä, mutta ei siellä aivan matalimmassa osassa vaan hieman syvemmässä, alueella joissa on todennäköisesti yksittäisiä harhailijoita.

Äänen merkityksestä

Saimme enemmän kaloja vedenalaisilta kuin vedenpäällisiltä matalikoilta ja kaikkea ei voi laittaa parvien piikkiin. On oltava jokin muukin seikka mikä pitää kaloja paremmin vedenalaisilla matalikoilla. Mutta mikä?

Aikamme asiaa pohdittuamme tulimme siihen johtopäätökseen, että veden päälle tulevien kivikoiden äänimaailma on paljon kovempi kuin vedenalaisten. Näin ollen hauki ei pysty käyttämään kuulo –ja kylkiviiva-aistiaan yhtä tehokkaasti, sillä saaliskalojen signaalit hukkuvat kohinaan.

Väitämme, että vedenalaiset kivikot tarjoavat enemmän suojaa sekä väijymis- että lepopaikkoja. Niiden rauhallisemmassa äänimaailmassa hauen on helpompi sulatella rauhassa saalista ja liikkua kivikolla enemmän syvyys- kuin vaakasuunnassa. Samoin siellä on helpompi keskittyä saalistukseen.

Uistinten äänet ja värähtelyt

Hauen saalistaminen kuuloaistin avulla ei ole mitään uutta tietoa. Mutta mitä kalastaja voi tehdä saadakseen hauen tekemään päätöksen ottaa juuri sinun tarjoilusi? Värillä on väliä, mutta väittäisin, että uistimen tuottamalla äänellä ja värähtelyllä on vielä suurempi merkitys.

Jerkki tai vaappu, etenkin räminäkuulilla varustettuna, pitää vedessä varsin kovaa ääntä ja muodostaa liikkeellään sykähdysmäisiä paineaaltoja. Shadien ääni muodostuu erilaisten pyrstöjen aiheuttamasta liikkeestä, spinnerbaitin lipan nopea pyöriminen synnyttää huomattavan määrään ääntä ja värähtelyä veteen. Haukiperho ei taas tuota paljoakaan ääntä, mutta perhon työntämän veden liike synnyttää paineaaltoja, jotka hauki aistii. Siksi pakissa on aina hyvä olla erilaista tarjontaa.

Johtopäätöksiä

Uskomme, että hauki viihtyy parhaiten paikoissa, missä on vähemmän luonnollista äänimaailmaa tai muita ärsykkeitä. Kun kalastaja osuu tällaiseen paikkaan, kuten syvän veden ääressä olevalle vedenalaiselle matalikkoalueelle, voi hän onnistua todella hyvin uistimen tai perhon aiheuttaman poikkeuksellisen ärsykkeen johdosta.

Mitä enemmän hauen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä pystyt tunnistamaan ja sovittamaan tekemisesi niiden mukaan, sitä enemmän sinulla on mahdollisuuksia onnistua todella hyvin. Kalastuksessa onnistuminen on monen asian summa ja silti onnistuminen on epävarmaa – juuri siksi kalastus onkin niin kiehtovaa.

Kirjoittaja ja hieno hauki, joka tuli todella mitäänsanomattoman näköisellä uistimella.