Päälajina onginta – Juha Ojaharju

PÄÄLAJINA ONGINTA

Ongintaa pidetään yleisesti vapakalastuksen sisäänheittolajina. Kalastusmuotona, joka kuuluu vain aivan harrastuksen alkuvaiheeseen. Itse ajattelen toisin. Onginnan maailma on laaja ja monipuolinen. Siitä löytyy opittavaa ja opeteltavaa vaikka koko loppuiäksi.

Aluksi riitti muutama erimittainen teleskooppivapa. Niillä pärjäsi hyvin. Kymmenen metrin teleskooppivavalla ylettyi onkimaan kaukaa ja jos kalat olivat lähempänä rantaa, valitsin lyhyemmän vavan.

Halu saada isoja onkikaloja toi tarpeen hankkia kelaonkivapa. Kelaongen myötä aukeni uusi maailma. Enää ei tarvinnut pelätä siiman katkeamista ja kalojen keskikoko parani selvästi. Kelaongella pystyi onkimaan paljon kauempaa kuin millään teleskooppivavalla aikaisemmin ja sitä oli myös huomattavan paljon kevyempi käyttää.

Hyvin pian kelaonkivavan hankkimisen jälkeen piti saada pohjaonkivapa. Eri ongintamuodot vaativat eri välineet ja kun ongitaan pohjalta, tarvitaan pohjaonkivapa. Toki myös erilaisissa tilanteissa ja erikokoisille kohdekaloille tarvitaan omanlaisensa vapa. Harrastukseensa vakavasti suhtautuva onkija ei yhdellä kelaonki- ja yhdellä pohjaonkivavalla pitkälle pötki.

Ympäri mennään, yhteen tullaan

Pärjäsin monta vuotta erilaisilla kelaonki- ja pohjaonkivavoilla. Nautin onkimisen keveydestä ja vaivattomuudesta. Pystyin helposti onkimaan läheltä ja kaukaa.

Olin tarkoituksellisesti pidättäytynyt edes ajattelemasta jatkopalavavan, eli partin hankkimista.

Miksi palaisin takaisin raskaan ja pitkän vavan pariin, kun olin jo kertaalleen hankkiutunut sellaisista eroon. Hiljalleen ja salakavalasti alkoivat ajatukset partin hyödyistä kuitenkin pyöriä mielessä.

Partilla oli kiistämättä omat hyvät puolensa, joita ei millään voinut saavuttaa muilla vavoilla. Etenkin suutarin ja ruutanan onginnassa sen edut vaikuttivat merkittäviltä. Totta kai minä halusin saada paremmin suutareita ja ruutanoita. Oli siis hankittava partti. Pian olin jälleen kannattelemassa pitkää ja painavaa vapaa. Mutta se kannatti; suutareita alkoi tulla aikaisempaa paremmin ja olen jopa saanut ennen lähes mahdottomilta tuntuneita isoja ruutanoita.

PÄÄLAJINA ONGINTA

Säynävän onginta on mukava tapa aloittaa kevään ongintakausi. Kaikki lajit onkimalla

Kalastin muutaman vuoden ajan suurimman osan kaloista, niiden lajista riippumatta, vain onkimalla. Petokaloja täkyongella ja muita lajeja juuri niiden makuun parhaiten sopivilla syöteillä ja tekniikoilla. Koin kunnia-asiaksi saada kaikki tavoittelemani kalalajit nimenomaan onkimalla. Samalla tuli opittua ja opeteltua paljon uutta kalojen käyttäytymisestä ja ongintatekniikoista.

Kaikkia kalalajeja voi periaatteessa onkia ja suurin osa niistä vaatii oman, tietynlaisen lähestymistavan. Onginnan maailmaan voi halutessaan sukeltaa hyvin syvälle. Jo pelkästään erilaisia täkyonginnan muotoja ja niiden muunnelmia on todella suuri määrä. Kelaonginta, pohjaonginta, parttionginta; ne ovat vain nimittäjiä, joiden alta löytyy valtava kirjo erilaisia menetelmiä ja tekniikoita.

Manner-Euroopassa ja etenkin Englannissa, on onginnalla pitkät perinteet ja onginnan harrastajia on valtavasti. Lajin hienoudet on kehitetty pitkälle ja kehitys jatkuu kokoa ajan, aivan samoin kuin se jatkuu muissakin kalastusmuodoissa.

Onginnassa on upeita mahdollisuuksia

Suomalaista tai pohjoismaalaista kalastusmediaa seuraava vapakalastaja ei kovin usein törmää ongintaan. Eniten palstatilaa mediassa saavat ahvenen, hauen, kuhan ja lohika-

Ongintaa vuoden ympäri

Ongintaa voi harrastaa täysipainoisesti ympäri vuoden. Talvella kalenterissa on tyypillisesti hauen ja ahvenen ismete-kalastusta. Maalis-huhtikuussa kannattaa ismete-vavat ja syötit muuttaa kuha-asetuksiin. Jäiden lähdettyä voi avovesikauden aloittaa siian pohjaonginnalla ja jatkaa siitä suoraan säyneen ongintaan. Keväällä on onkirintamalla kiireitä ja mahdollisuuksia on monia. Etenkin vimpa ja lahna ovat tällöin monen onkijan tähtäimessä ja metodina usein pohjaonginta. Keskikesällä vesien lämmettyä on aika suunnata onkimaan sorvaa, suutaria, ruutanaa ja karppia. Nämä kaikki ovat tyypillisiä lämpimän veden onkikaloja. Toki kesällä on hyvät mahdollisuudet onkia myös esimerkiksi särkeä, säynettä ja turpaa. Alkusyksy on erinomaista aikaa onkia ahventa, jolloin syötiksi käy pieni särki tai salakka. Vesien viiletessä alkaa syksyn mateen- ja hauenonginta ja sesonki jatkuu aina jäiden tuloon saakka.

BOAT TECH

RST VAPAPUTKET

Saatavana ylä-, ala-, tai keskikiinnityksellä. Kääntösäätö. Kaidekiinnikkeet ja ruuvit mukana.

999

SALMO

BUTCHER PIKKUVAAPUT

Erittäin tehokas pikkuvaappu etenkin ahvenelle. Ottavissa “Suomiväreissä”.

649

1095

VEKA

KALASTAJAN KANAVA JIGISETTI

Kalastajan Kanavan suunnittelema jigisetti ahvenelle ja kuhalle. 12 jigipäätä ja 36 jigiä.

1995

VEKA

TAIL SHAD 75 mm -JIGILAJITELMA

Shad-tyyppinen pehmoviehe erityisesti ahvenelle ja kuhalle. Elastinen ja solakka runkorakenne takaavat herkän uinnin.

599

Kelaonki ja pitkävartinen haavi ovat suurten kalojen onkijan olennaisia varusteita.

Onginnan monet kasvot

Usein luullaan, että onginta on jotenkin ylivertaisen helppo tapa saada paljon isoja kaloja. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Kala ottaa syöttiin vain silloin kun se syö ja kun tarjottu syötti kelpaa sille. Kun tarjoat suurelle ruutanalle mehevää kärpäsentoukkasyöttiä suun eteen, eikä kala ole huomaavinaan syöttiä, on vaikeaa olla varma, kokeeko kyseisellä hetkellä jännitystä vai pelkästään turhautuneisuutta. Toisaalta kun kaikki palapelin palaset osuvat lopulta oikein, ja se iso ruutana nappaa, on onnistumisen tunne huikea. Viehekalastuksen verrattuna vaatii onginta enemmän valmisteluja, varsinkin kun tavoitteena ovat suurikokoiset kalayksilöt. Ennen kuin voi lähteä varsinaisesti ongelle, pitää hankkia syötit. Syötit eivät yleensä säily pitkään hyvänä, vaan niitä pitää hankkia aina uusia. Lisäksi monen särkikalan onginta vaatii etukäteishoukuttelua, eli mäskäystä, jotta kaloja voi ylipäätään saada. Hyviä esimerkkejä ovat suutari ja karppi. Juuri lajin työläys on syy, miksi moni takavuosien tunnettu onkija on vaihtanut onginnan viehekalastukseen. Onginta vaatii paljon, mutta toisaalta se myös antaa harrastajalleen todella paljon. lojen kalastus. Kun onginta ei ole esillä, pysyy harrastajien määrä vähäisenä. Toisaalta kun on vähän harrastajia, on myös näkyvyys vähäistä.

Onginnan väMateen pohjaonginta kuuluu häinen palstatila ei kuitenkaan haittaa loppuvuoteen. Hyviä paikkoja ovat ainakin meitä ongintaan pa- jokisuvannot. nostavia kalastajia. Oikeastaan se on vain etu. Siinä missä useilla kuha-, ahven- ja haukipaikoilla, puhumattakaan lohikalakohteista, on jatkuvaa ruuhkaa, saa parhaimmillakin särkikalapaikoilla yleensä olla rauhassa.

Etenkin suurien särkikalojen onkijalle on maassamme tarjolla huikeita mahdollisuuksia. Jos tavoitteena on esimerkiksi suuri särki, säyne, turpa tai ruutana, löytyy maamme vesistöistä maailmanluokan kalapaikkoja. Parasta on, että suurten särkikalojen osalta vasta osa parhaista paikoista on löydetty ja hyvin paljon on vielä löytämättä.