Patologit – Jani Helminen

Monet kalastajat tuntevat ”lohitäin” (Lepeophtheirus salmonis) kirkkaiden, vasta jokeen nousseiden kalojen pinnalla.

Kaloillakin on täitä

Toisinaan saaliskalan pinnalla voi huomata pieniä otuksia, jotka saattavat hieman liikkua. Ne ovat pintaloisia, jotka ovat kaloille pääosin vaarattomia – kunhan niitä ei ole liikaa.

Loisella tarkoitetaan eliötä, joka elää ns. isäntäeliön kanssa aiheuttaen sille vahinkoa, mutta hyötyen suhteesta itse. Yleensä loisen tarkoituksena ei ole tappaa isäntäänsä, vaan sen selviäminen on elinehto myös loiselle.

Kaikilla maapallon lajeilla voi olla loisia. Ihmisen loisia ovat esimerkiksi päätäit ja kihomadot. Koska kaloja elää monenlaisissa ympäristöissä, tavataan niillä runsaasti erilaisia loisia. Usein loiset ovat tarkkoja isäntälajistaan, eli vain tietty laji kelpaa isännäksi. Esimerkiksi tässä artikkelissa mainitut kalaloiset eivät huolisi ihmistä isännäkseen ja ovat siten meille harmittomia.

Suhteet voivat olla myös monimutkaisia. Esimerkiksi loiskaihi (Diplostomum sp.) hakeutuu kalan silmään, jolloin kalan näkökyky heikentyy. Nämä huononäköiset kalayksilöt taas ovat helppoa saalista linnuille, joten loiskaihi pääsee lokkien suolistoon kehittymään. Se palaa vesiympäristöön jälleen linnun jätösten mukana.

Loiset voivat levitä kalan kyydissä helposti uusille alueille. Wolastoq-joen lohella on suuri määrä kalatäitä, jotka ovat myös aiheuttaneet tulehdusta.

Tällä harjuksella oli kuusi kalatäitä (Argulus coregoni), mikä on aivan normaali määrä. Harjuksessa olleet kalatäit on säilötty alkoholiin, joten niiden väri on tummempi kuin luonnossa olevien kalatäiden.

Tarkka kalastaja havaitsee pintaloiset

Moni kalastaja tuntee lohen pinnalla elävän lohitäin (Lepeophtheirus salmonis). Lohitäi elää suolaisessa vedessä lohen pinnalla ja kuolee pian isäntänsä noustua jokeen.

Toinen yleinen kalojen pinnalla elävä loinen on kalatäi (Suomessa Argulus foliaceus ja Argulus coregoni). Tätä läpinäkyvää pientä äyriäistä tavataan myös makeissa vesissä. Kalatäit ovat syntyessään alle millimetrin mittaisia toukkia, joiden täytyy selvitäkseen löytää kalaisäntä. Isäntää etsiessään ne käyttävät näköään ja kun isäntä on löytynyt, ne lävistävät sen ihon ja kiinnittyvät siihen.

Aikuisiän saavuttanut kalatäi saattaa vaihtaa isäntäkalaansa. Koiraat vaihtavat isäntäänsä usein, sillä ne etsivät aktiivisesti uusia lisääntymiskumppaneita. Naaraat sen sijaan liikkuvat vähän ja pyrkivät näin maksimoimaan kasvunsa.

Pintaloinen saa kalasta ravintoa ja hyvän kyydin

Kalojen pinnalla elävät loiset ottavat kalasta yleensä verta, limakalvoa tai ihoa ravinnokseen. Esimerkiksi kalatäin ravinnonhankinta on monimutkainen prosessi. Se työntää pienen putken isännän ihon läpi ja erittää sitä kautta aineita, joilla se saa hajotettua kalan ihoa. Kalatäille tämä on tietysti elintärkeää, mutta isän- nälle se aiheuttaa ihon rikkoutumisen ja siten mahdollisen tulehduksen. Kalan kyydissä loiset voivat myös levittäytyä uusille elinalueille. Normaalioloissa ja pieninä määrinä niistä ei ole kalalle haittaa, vaan ongelmat ilmenevät äärimmäisissä olosuhteissa, esimerkiksi heikentyneissä elinympäristöissä.

Suuret loismäärät ongelmallisia

Kun kalamäärät ovat suuria, on myös loisilla hyvät oltavat ja ne voivat lisääntyä nopeasti. Kalankasvattamot ovat loisten lisääntymisen kannalta erinomaisia paikkoja.

Suuret loismäärät voivat olla kalalle haitallisia, ja lohitäi onkin maailmanlaajuisesti tappavin loinen kasvatuslohelle. Kalankasvatusteollisuus käyttää vuosittain suuria summia haittojen vähentämiseksi.

Wolastoq-joella Kanadassa on seurattu voimalaitospadolla sikäläisen kalatäin (Argulus canadiensis) esiintymistä. Kalatäiden määrät olivat pitkään pieniä, eikä niihin kiinnitetty suuremmin huomiota ennen 1990-luvun puoliväliä, minkä jälkeen lähes kaikki havaitut kalat ovat kantaneet reilusti yli 50 täitä kerrallaan.

Tilanne on huolestuttava, sillä jokeen palaavien lohien määrät ovat laskeneet samanaikaisesti. Nyt pyritäänkin selvittämään, onko lohimäärien laskulla ja kalatäiden yleistymisellä yhteyttä. Yhteys näihin voi olla myös padon rakentamisella, ilmastonmuutoksella sekä muiden kalalajien esiintymisellä.

Gyrodactylus salaris.

Lisäksi on myös Gyro

Varsinkin Norjan lohijoilla suurta tuhoa aiheuttanut lohiloinen Gyrodactylus salaris elää sekin kalan pinnalla samaan tapaan kuin kalatäit ja lohitäit. Se on kuitenkin niin pieni (0,5 mm), että sitä ei voi paljaalla silmällä nähdä. Makean veden lajina se ei mene mereen, mutta kalaistutusten myötä se on päässyt leviämään jokien välillä.