Vakaa vene on heittokalastajan mieleen – Antti Zetterberg

VAKAA VENE ON

HEITTOKALASTAJAN MIELEEN

Heittokalastajat, jos ketkä arvostavat vakaata venettä. Koska useimmiten liikutaan sähkö- tai polttomoottorin voimalla, eivät soutuominaisuudet ole niinkään merkittäviä. Sen sijaan kalastajat kurottelevat haavaamaan kalaa, rantautuvat mitä erikoisimpiin paikkoihin, lastaavat veneen täyteen varusteita ja kulkevat vesillä kovissakin olosuhteissa. Siksi heittokalastajan veneen tulee olla ennen kaikkea vakaa.

Käsitettä vakaa vene voidaan ajatella monelta eri kantilta. Jotta asia ei menisi omaksi mutu-tunnusteluksi, soitin Buster-veneiden projektipäällikölle Aleksi Juustille ja kysyin häneltä, miten hän määrittelee veneen vakauden. ”Omasta näkökulmasta riittävän vakaan veneen voisi kuvailla siten, että se tuntuu turvalliselta käyttää omassa, halutussa käyttötarkoituksessa. Esimerkiksi XS-mallisarjan veneet ovat äärimmäisen vakaita ja mukavia käyttää juuri kalastettaessa suojaisilla vesialueilla. Veneessä voi liikkua turvallisesti ja tarvittaessa kalaa pääsee nostamaan laidan yli veteen kurottaen ilman suurempia kallistuksia tai muita äkkinäisiä liikkeitä vaikka useamman hengen voimin”, Juusti selvittää.

Mitkä tekijät sitten vaikuttavat veneen rungon vakauteen?

”Rungon vakauteen vaikuttavat pääosin veneen pohjan muoto sekä veneen rakennemassan ja halutun kuorman sijainti veneessä. Paikallaan oltaessa tasapohjaisempi vene on hyvinkin tukeva verrattuna jyrkemmällä pohjakulmalla varustettuun veneeseen”, Juusti kertoo.

Hänen mukaansa massojen oikealla sijoittelulla saadaan parannettua vakautta pohjan muodon lisäksi. Sääolosuhteet tekevät osansa vakauden tuntuun.

“Tasapohjainen, pienellä syväyksellä uiva tyynessä säässä hyvinkin vakaa ja mukavalta tuntuva vene saattaa alkaa aallokon kasvaessa tuntumaan epävakaalta. Taas suuremmalla pohjakulmalla sekä uppoumalla oleva runko saattaa säilyttää vakautensa kovemmassakin aallokossa. Molemmissa tapauksissa merkitsevänä tekijänä on lisäksi veneen massakeskipiste sekä lastipainon sijoittelu”, Juusti mainitsee.

Vakain runkotyyppi

Mikä runkotyyppi on kaikkein helpoin tehdä vakaaksi ja miksi? Uppoumarunkoinen, puoliliukuva vai liukuva. Aleksi Juusti sanoo, että periaatteessa uppoumarunkoinen helpoin tehdä vakaaksi, sillä siinä runkomuodot voidaan tehdä antamaan tukea vaihtelevalle kuormalle.

“Hyvänä esimerkkinä toimivat työproomut. Liukuvan rungon vakaaksi teossa on tietysti omat haasteensa. Liukuvassa rungossa voidaan oikeastaan puhua liikkeessä olevan veneen vakaudesta sekä paikallaan, staattisessa tilassa olevan veneen vakaudesta. Liikkeessä olevan veneen vakauteen liittyy taas käsitteitä epätoivotusta ajokäytöksestä kuten pallekävelystä, jossa vene alkaa liikehtiä pituusakselinsa ympäri puolelta toiselle tai laukka, jossa veneen keula alkaa nousta ja laskea itsestään ajon aikana”, Juusti toteaa.

Näitä edellä mainittuja pyritään aina välttämään rungon suunnittelussa alkumetreistä lähtien ja paikalla olevan veneen vakaudessa saatetaan joutua tekemään paikka paikoin sovittelua muiden haluttujen ominaisuuksien varjolla.

“Uutta tuotetta tehtäessä veneen vakautta määrittää paljolti haluttu käyttötarkoitus sekä veneen suun-

Tasapohjaiset veneet, kuten Ruthless 1757, ovat erittäin vakaita, mutta aallokossa melkoisia paukkulautoja. Kotimaisissa v-pohjaisissa alumiiniveneissä, kuten kuvan Silver Sharkissa ollaan pikkuhiljaa luovuttu nousulistoista ajomukavuuden takia. Kuva Janne Koivisto.

Iso v-pohjainen kalastusvene, kuten Buster XXL on tehty kulkemaan reippaassa kelissä ja säilyttää vakautensa kovemmassakin aallokossa.

Kalastusveneinä ovat yleistyneet amerikkalaisia esikuvia noudattavat leveät ja painavat veneet kuten kuvan North Silver. Tämän tyyppisissä veneissä ajo- ja kalastusominaisuukissa on pyritty hakemaan paras kompromissi.

Heittokalastajat seisovat melkein aina kalastaessaan. Siksi heittokalastusveneen tulee olla vakaa. Soutuveneet ovat sitten erikseen.

nittelukategoria, joka antaa suunnan veneen käyttöympäristölle. Yleisimmät kategoriat ovat C ja D”, Juusti kertoo.

C-suunnitteluluokan vesikulkuneuvo on suunniteltu käytettäväksi olosuhteissa, joissa tuulen voimakkuus on enintään 6 boforia ja merkitsevä aallonkorkeus enintään 2 metriä. D-suunnitteluluokan vesikulkuneuvo on suunniteltu käytettäväksi olosuhteissa, joissa tuulen voimakkuus on enintään 4 boforia ja merkitsevä aallonkorkeus enintään 0,3 metriä ja satunnaisten aaltojen korkeus on enintään 0,5 metriä.

Heittokalastusveneet suunnittelijan näkökulmasta

Heittokalastusveneiltä haetaan usein suurta vakautta, jotta pystytään kurottelemaan laitojen yli ja useamman henkilön liikkuminen veneessä ei heiluta sitä liikaa. Tällaiset veneet ovat usein kelissä aika huonoja ajettavia. Miten onnistut luomaan parhaan kompromissin vakauden ja ajo-ominaisuuksien suhteen? ”Uutta tuotetta tehdessä rungon vakauden määrittelyssä ohjaavana sääntönä toimii pääosin haluttu asiakas, jolle tuotetta aletaan tekemään. Yleisimmässä huviveneluokassa on alettu vakautta arvostaa hieman enemmän viimeaikoina muiden ajo-ominaisuuksien ohella”, Juusti kertoo.

Tukevassa turvallisen tuntuisessa veneessä on luonnollisesti mukava liikkua vaikka lasten kanssa ilman turhia horjahduksia tai muita vaaratilanteita.

Aleksi Juusti sanoo, että jos uusi tuote taas kuvitteellisesti kohdentuisi kalastajille, jotka liikkuisivat aina suurempien vesialueiden äärellä, rungon ominaisuusvaatimukset kohdentuisivat luultavasti hyvien aallokkoajo-ominaisuuksien, yleisen merikelpoisuuden sekä kalastustilanteessa vakaana olevan rungon alueelle. ”Tällaisessa tuotteessa saatettaisiin arvostaa aaltoja leikkaavaa kulkua tasoittavaa pohjamuotoa, hieman korkeampia laitoja sekä roiskeilta suojaavia tuulilaseja. Jos taas kohteena olisi vain suojaisien vesien kalastaja, toivelista saattaisi ohjata enemmän matalampaan laitaan, minimalistiselle lasistolle sekä kalastustilanteen vakauden maksimointiin. Yleisenä nyrkkisääntönä uutta tuotetta suunniteltaessa on siis kuunnella kohdeasiakasta mahdollisimman hyvin halutulta markkina-alueelta”, Juusti summaa.