Korpi kutsuu -viikonloppuretki keväiseen Paimioon

Kirjoittaja: Topias Leino

Lippukunnan kevätretki järjestettiin aurinkoisena maaliskuun viikonloppuna Paimion Veikkolassa. Retki oli osa partiojohtajan peruskurssin välitehtävääni. Tapahtuma oli kaksiosainen; samoajat ja vaeltajat aloittivat retken jo perjantaina iltapäivällä, kun taas vastaavasti seikkailijat ja tarpojat tulivat paikalle lauantaina. Retki alkoi pitkällä kauppareissulla ja tarvittavien varusteiden hakemisella kololta. Pakkasimme mukaan trangioita, kirveen, sahan, pressuja sekä muita sellaisia tavaroita, joita saattaa retkellä tarvita. Saatuamme Erkan kanssa auton lastattua, käänsimme ajovalot kohti Veikkolan mökkiä.

Päästyämme puolen tunnin ajomatkan jälkeen perille, kannoimme varusteemme mökkiin ja laitoimme takkaan tulen. Saapuessamme mökin lämpötila oli nollan tuntumassa ja saimmekin hytistä tovin koleassa mökissä villasukat jalassa. Takka kuitenkin nieli biomassaa kuin mikäkin turvevoimala, ja tulipesän lämmetessä alkoi elämä taas nopeasti hymyillä. Loput johtajista saapuivat mökille kello kuuden paikkeilla. Vietimme johtajien kesken rentouttavan illan metsän siimeksessä. Loppupäivän aktiviteetteihin kuului mm. avannon hakkaamista kirveellä läheiseen lampeen, korttipelien pelaamista sekä hodareiden valmistusta takkatulen ääressä. Herkuttelimme myös karkeilla ja pikkunaposteltavalla. Laitoimme päät tyynyyn puolen yön aikaan. Oli mielettömän mukava nukahtaa mökin lämpimälle parvelle kuunnellen takan viimeisten liekkien huminaa ja kipinöiden ritinää.

Viivi Sydänlammi

Aamulla saapuivat lapset. Seikkailijoista ja tarpojista koostuva lauma pääsi ensitöikseen valmistamaan itselleen trangialounaat. Ruokalistalla oli herkullista Blå Bandin pasta carbonaraa. Pirtsakka pakkaskeli heikensi polttimien tehoa ja veden kiehumispisteeseen saattaminen viivästyi. Jottei kylmyys päässyt hiipimään kehenkään, pidimme yhteistuumin reippaan ruoanlaittojumpan. Haarahypyt ja Laurenzia-leikki saivat veren kiertämään.

Syömisen ja tiskaamisen jälkeen aloitimme varsinaisen ohjelman rastikierroksella. Kyseessä oli kolmiosainen kierros, jossa harjoiteltiin hätämajoituksen tekemistä köysien ja pressun avulla, suunnistusta sekä nuotion tekoa puukko ja kirves apuvälineenä. Rastikierroksen jälkeen kokoonnuimme mökin edustalla, ja lähdimme suunnistamaan porrastetusti vartioittain vanhaa bussinraatoa kohti. Pahasti metsittyneen hiekkatien varrelle hylätyllä, luultavasti 50-60-luvulta peräisin olevalla, bussilla vierailu on klassinen aktiviteetti lippukuntamme vieraillessa Veikkolan mökillä. Tarkkojen maastokarttojen ja perimätiedon avulla linja-auto löytyi helposti. Käytimme hyvän tovin paikan päällä kyseisen nähtävyyden ihmettelyyn ja tutkailuun. Palasimme Veikkolaan ennen pimeän tuloa. Mökillä odotti herkullinen lämmin ateria, jonka ahmimme nautinnolla. Ruokailun jälkeen aloimme lämmittää saunaa. Lämmityksen lomassa kerkesimme myös istahtamaan nuotion äärelle ja pelaamaan lipunryöstöä. Lipunryöstö hämärtyvässä Paimion korvessa oli riehakasta ja jännittävää. Parin ottelun jälkeen tuli jo niin pimeää, ettei lippujen löytäminen maastosta ollut enää realistista. Onneksi sauna oli jo ehtinyt lämmetä, ja pääsimme rentoutumaan ylälauteille uuvuttavan päivän jälkeen. Päästyämme takaisin pirttiin nautimme hyvän iltapalan ja suoritimme iltatoimet. Päivän temmellyksen ja lievän ulkoilmamyrkytyksen jälkeen uni maistui hyvin, vaikka selän alla olikin Veikkolan mökin parven kovat laudat ja ohut makuualusta.

Retkellä harjoiteltiin muun muassa hätämajoitteen tekemistä.

Erik Haapa

Aamulla syötyämme aloitimme lähtövalmistelut. Pakkasimme rinkkamme ja veimme ne verannalle odottamaan lähtöä. Tämän jälkeen rupesimme siivoamaan mökkiä ja hakkaamaan sytykkeitä seuraavia takanlämmittäjiä varten. Johtajien jatkaessa siivousta komensimme retken nuorimmat ulos leikkimään. Seikkailijoiden toiveesta harjoittelimme lisäksi vielä nuotion sytyttämistä (lue: tulella leikkimistä). Ennen kuin hakujoukot saapuivat, söimme vielä viimeisen lämpimän aterian. Parkkipaikalla seistessämme ja odotellessamme hakijoita onnistuimme viime metreillä hävittämään mökin avaimet. Niitä lähdettiin etsimään yhteisvoimin, kuitenkin tuloksetta. Hetken päästä jouduimme julistamaan etsinnät turhiksi ja tyytymään siihen, että avaimet olivat lopullisesti hävinneet. Avaimet kuitenkin löytyivät lopulta; 4 viikkoa retken jälkeen pirtin räsymaton alta.

Kaiken kaikkiaan retki oli onnistunut. Seikkailijat ja tarpojat viihtyivät retkellä hyvin, ja saimme myös kerättyä hyvää palautetta siitä, mihin nuoriso haluaisi ensi kerralla käyttää enemmän aikaa, ja mitä vastaavasti voisi jättää väliin. Nuoret oppivat paljon uusia taitoja retkeilyyn sekä maastossa toimimiseen ja yöpymiseen liittyen. Myös johtajille retkiviikonloppu oli mukava irtiotto arjesta ja tavallisesta partion viikkotoiminnasta.