Probba goes Dagen

Teksti: Simo Halme, Kuva: Tia Rahkila

Istuin junassa matkalla Poriin ja mietin: “Mihinköhän olen lupautunut?” Määränpäässä odotti tapahtuma, josta olin kuullut vain huhuja aiemmin. Kaupunki, jossa olin vain kerran aiemmin käynyt. Satakunta ihmistä, joita en ollut tavannut. Haalarikansa ympäri Suomea oli matkalla NESU-Dageneille.

En ole ikinä NESUun kuulunut, joten en tiennyt miten varautua kokemukseen. Myönnän miettineeni, että olenkohan menossa keskelle inside-vitsien ja outojen kulttimaisten tapojen maailmaa. Huomasin kuitenkin nopeasti päinvastaisen olevan totta. Tapahtumassa vallitsevaa henkeä väritti ennen kaikkea uusien ihmisten tapaaminen ja kokemusten jakaminen. Loppuunkulutettu vitsi siitä, kuinka NESU on ennen kaikkea verkostoitumisjärjestö ei loppujen lopuksi ole vain vitsi. Vaikka sitä ei aina railakoiden iltojen ja väsyneiden aamujen takaa huomaisi, on monen NESU-henkisen ihmisen toiminnan taustalla kuitenkin aina loppumaton halu tavata uusia ihmisiä. Tuo halu jos mikä on innostava näky ja voitte kuvitella, että kun yhden katon alle saapuu yli sata tämän hengen omaavaa opiskelijaa, on tunnelma käsinkosketeltava.

Oli siis ilo huomata, että “ulkopuolisuuteni” ei menoa haitannut hetkeäkään. Ja en voi liikaa painottaa sitä, kuinka iloinen olen siitä, että päätin lähteä mukaan. Yksi ainoa viikonloppu antoi mahdollisuuden vaihtaa haalarimerkkejä TuKYlaisen kanssa, jakaa sitsikokemuksia Enklaavilaisten kanssa, kuulla pöhinää uusista tapahtumaideoista Boomareiden ja KYn välillä ja oppia NESU-toiminnasta Islannissa itse NESU-Icelandin puheenjohtajalta. Aamut kestettiin yhdessä kahvin, appelsiinimehun ja Optimilaisten vertaistuen voimalla. Sainpahan samalla tilaisuuden tervehtiä vanhaa tuttua Porkysta, ja tulihan siellä parille sitseillekin ilmoittauduttua.

Miten siis tiivistäisin kokemuksen? Tuo tammikuinen viikonloppu oli täydellinen tapa ottaa hetkeksi irti opiskelun arjesta ja nähdä uusia ja vanhoja tuttuja. Joskin pakko on sanoa, että onneksi toista samanlaista reissua tarvitse hetkeen tehdä - kaikkea kohtuudella! Kuitenkin, jos haluaisin tässä keväällä maistaa pienen palan tuota tunnelmaa, tiedän kyllä mistä sen löytäisin. Ai mistä? No seuraavilta ulkkarisitseiltä tietysti! Vaikka kokemus ei ole täysin identtinen, on molemmissa tapahtumissa läsnä samanlainen tunnelma.

Onhan se aina outo ajatus mennä vieraaseen kaupunkiin, josta ei tunne juuri ketään. En tuomitse, sillä itseänikin ajatus mietityttää kerta toisensa jälkeen. Sanoisin kuitenkin, että siihen rohkeuteen lähteä kohti tuntematonta tapaamaan uusia ihmisiä tiivistyy koko opiskelun ydin: uuden etsiminen, nuoruuden eläminen, kokemusten kartuttaminen. Suosittelen siis itse kullekin kokeilemaan hieman uutta. Kun kävimme porukalla NESU-Enklaavin pikkujoulu-sitseillä, meille annettiin oman NESUn toimesta haaste: tutustu ainakin yhteen uuteen ihmiseen täällä. Siitähän koko touhussa on kysymys. Joten täten haastan itse kunkin enklaavilaisen seuraavaan: vuonna 2020 käykää ainakin yksillä ulkkarisitseillä, jossa tutustutte ainakin yhteen uuteen ihmiseen.

Tervetuloa käymään myös Mikkelissä. Älkää pelätkö, emme pure.