Jaana Tervo
Rajoitusten lainsäädäntökehys JOHDANTO Lapsen erityinen oikeudellinen asema on määritelty YK:n lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (”LOS”, SopS 59–60/1991), muissa kansainvälisissä sopimuksissa ja sekä kansallisessa lainsäädännössämme. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on Suomessa voimassa laintasoisena. Sopimuksessa on neljä keskeistä yleisperiaatetta, joille kaikki muut sopimuksen takaamat oikeudet perustuvat. Yleisperiaatteet ovat lapsen etu (3.1 art.), lapsen oikeus saada näkemynsä huomioon otetuiksi (12 art.), syrjinnän kielto (2 art.) ja lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 art.). YK on myös antanut erilliset sijaishuoltoa koskevat ohjeet vuonna 2010 (YK:n sijaishuollon ohjeet 2010). Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus tuntea syntymävanhempansa sekä elää heidän hoidettavanaan ja kasvatettavanaan (LOS 7.1 art.). Lapselle tulee kuitenkin järjestää sijaishuolto silloin, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista (LOS 9.1 art.). Lapselle, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiirissään, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen (LOS 20.1 art.). Lapsella on oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon (12 art.). Aikuisen tulee selvittää lapsen näkemykset ja ottaa ne lapsen iän ja kehitystason mukaan huomioon lasta koskevia päätöksiä tehdessään. Perustuslain mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa kehitystään vastaavasti itseään koskeviin asioihin (6.3 §). Julkisen vallan tehtävänä on turvata välttämätön huolenpito jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa (perustuslaki 19.1 §). Lapsen huolenpidosta vastaavien laitosten ja palvelujen tulee noudattaa lakeja ja määräyksiä lasten turvallisuudesta, terveydestä ja henkilökunnan määrästä (LOS 3.3 art.). Tässä luvussa tarkastellaan lastensuojelulain (”LSL”) mukaisten rajoitusten oikeudellista perustaa. Yhteydenpidon rajoitus ja rajoitustoimenpiteet on kuvattu lyhyesti. Tarkemmin niistä ovat kirjoittaneet muun muassa Saastamoinen (2018), Räty (2019) ja Araneva (2016).
Rajoitusten lainsäädäntökehys • 21
