Noora Aarnio
Sosiaalityöntekijän ja lastensuojelu laitoksen työntekijän yhteistyö rajoitus toimenpiteen tarpeen arvioinnissa JOHDANTO Lastensuojelun sijaishuollon haasteista käydään nykyhetkellä julkista keskustelua usein lastensuojelulaitoksen ja sosiaalityön riittämättömien resurssien tai osaamisen näkökulmista. Myös lainsäädännön mahdollisuuksista vastata haasteisiin keskustellaan. Osaamiseen kytkeytyy terapeuttinen orientaatio tai traumaorientaatio, joita on tarjottu tutkimuksessa resurssien kasvattamisen ja lainsäädännöllisen koulutuksen lisäämisen ohella ratkaisuksi sijaishuollon kehittämisessä (esim. Baker ym. 2017; Timonen-Kallio ym. 2017). Molempien orientaatioiden pohjana ovat muun muassa turvallisuus, sijoitetun lapsen elämänhistorian huomioiminen, hyvän kohtaamisen merkitys sekä ammattilaisten sujuva yhteistoiminta. (Eronen & Laakso 2016; Levenson 2017; Whittaker ym. 2016). Sijoitetun lapsen hyvinvointi rakentuu erityisesti lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja lastensuojelulaitoksen työntekijöiden toimivan yhteistyön varaan (Eronen & Laakso 2017), joten on merkityksellistä tarkastella yhteistyön sujumista tarkemmin. Erityisesti julkisuuteen on nostettu viime aikoina rajoitustoimenpiteet, joiden tavoitteena on sijoitetun lapsen turvallisuuden varmistaminen ja hyvinvoinnin edistäminen. Tämän artikkelin tavoitteena on paikallistaa tekijöitä, joita esiintyy lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja lastensuojelulaitoksen työntekijöiden yhteistyössä arvioitaessa tarvetta rajoitustoimenpiteille. Kiinnostuksen kohteena ovat myös ne yhteistoiminnassa esiintyvät jännitteet, jotka vaikuttavat rajoitustoimenpiteiden tarpeen arviointiin. Artikkeli perustuu kahteen keväällä 2019 tehtyyn teemahaastatteluun, joista toinen oli suunnattu seitsemälle lastensuojelulaitoksen työntekijälle ja toinen neljälle sijaishuollon sosiaalityöntekijälle. Haastatelluilla oli laaja kokemus eri puolilla Suomea toimivista lastensuojelulaitoksista sekä sijaishuollon sosiaalityöstä. Yksi haastatelluista toimi haastatteluhetkellä ammatillisen perhekodin vanhempana. Lopuksi järjestettiin vielä yhteinen keskustelutilaisuus, jossa sosiaalityöntekijät ja lastensuojelulaitoksen työntekijät kommentoivat aineistoa ja siitä johdettua analyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä on yhteistoiminnan ekologinen viitekehys, jonka mukaan asiakkaan, työntekijöiden, moniammatillisen yhteistyön, organisaation ja lopulta poliittisen päätöksenteon tasoilla ilmenevät tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi yhteistyö asiakkaiden ja ammattilaisten kesken muodostuu (Rose & Norwich 2014; Widmark 2013). Tässä artikkelissa suunnataan katse ammattilaisten yhteistoiminnan tasolle ja
Sosiaalityöntekijän ja lastensuojelulaitoksen työntekijän yhteistyö… • 81
