Lisäksi kaikki rahastot, mukaan lukien eläkerahastot, ovat vaikuttavuusrahastoja, ja näin ollen niiden ympäristövaikutusten mittaaminen saa suuren merkityksen. Esimerkiksi Nordea aikoo vähentää sijoitus- ja luottosalkkunsa hiilidioksidipäästöjä 40–50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2019 tasoon verrattuna. Pankki aikoo integroida ilmastoriskin myös yritysten riskiarviomalleihinsa. Pian huolettomasti päästöihin suhtautuvat tai fossiilisten polttoaineiden käyttöön tulevaisuutensa laskevat yhtiöt jäävät yksinkertaisesti ilman rahoitusta tai joutuvat ainakin maksamaan siitä kalliimpaa hintaa (Lassila 2021). Uudessa kiinnostavassa kirjassaan (2021) Englannin pankin aiempi pääjohtaja Mark Carney pohtii arvoja ja ihmiskunnan tulevaisuuden näkymiä. Carney toteaa kestävän kehityksen tarvitsevan radikaaleja muutoksia siinä, kuinka rahamarkkinat arvottavat luontoa ja tulevaisuutta ylipäänsä.
DIGITALISAATIOON JA KESKITETTYYN ENERGIARATKAISUUN LIITTYVÄ AVARUUSSÄÄN RISKI Hajautettu energiantuotanto ja erilliset energiasaarekkeet olisivat pitkällä aikavälillä turvallisin ratkaisu, sillä avaruussäähän liittyvät myrskyt voivat haavoittaa sähköenergian siirtoa ja muuntajia hyvinkin vakavasti. Ongelma koskee myös tietotekniikkaa yleisesti. Suomen Lapissa avaruussään häiriöt näkyvät maan magneettikentästä johtuen erittäin hyvin revontulien muodossa. Todellakin, Lappi sijaitsee maantieteellisesti harvinaisen astutulla ja hyvin kapealla maapallon pohjoisella vyöhykkeellä (kuva 1). Eteläisellä pallonpuoliskolla on toinen samanlainen vyöhyke, mutta siellä ei ole asutusta. Maapallon lähiavaruuden sähkömagneettiset myrskyt johtuvat pääosin auringossa tapahtuvista suurista plasmapurkauksista (Coronal Mass Ejection, CME). Tunnetuin niistä on Carringtonin myrsky, jonka indusoimat sähkövirrat polttivat 1.-2.9.1859 sen ajan ‘internetin komponentteja’ eli lennätintorneja (Wikipedia 2021). Aurinko on tähti (kuva 2), jossa tapahtuu maapalloon suhteutettuna valtavia purkauksia, mutta onneksi todella suuren plasmapurkauksen osuminen maapalloon on aika harvinaista. Kuitenkin 23.7.2012 osuma oli hyvin lähellä, ja maan asukkaat olivat todella onnekkaita, että purkautumisen ajankohta ei ollut hieman toinen (Anthony 2014). Fyysikko Pete Riley (2012), Predictive Science Inc., on arvioinut, että maapallon joutuminen uudelleen Carrington-luokan geomagneettisen myrskyn kohteeksi on niinkin korkea kuin 12 % seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sähköverkkojen keskinäinen kytkeytyminen toisiinsa on ongelma, koska suuri määrä muuntajia voi tällaisessa myrskyssä tuhoutua samanaikaisesti. Esimerkiksi 13.3.1989 geomagneettinen myrsky aiheutti suuren sähkökatkoksen koko Quebecin maakuntaan Kanadassa (Odenwald 2009).
52
•
Turpeenniemi & Yli-Suvanto (toim.)
