Vertaisille aktiivisuutta arkeen ja näkymiä tulevaisuuteen

VERTAISILLE AKTIIVISUUTTA ARKEEN JA NÄKYMIÄ TULEVAISUUTEEN

Viimeisen kerran vertaisohjaajapoppoo kokoontui lokakuussa 2021 ruokailemaan Rukalle. Hankkeen mennyttä aikaa sekä kertyneitä kokemuksia käytiin yhdessä läpi ja lisäksi kerättiin palautetta.

Mitä tietoa, osaamista ja tukea vertaisohjaaja ja -kehittäjä tarvitsee, jotta voi toimia tehtävässä?

• Jokaisella on oma tietotaitonsa tai ainakin oma persoonansa, jonka tuo ryhmään ja josta ammentaa. • Turvallisuusasiat ja ensiapu tietenkin ovat tärkeitä. • Kanssaihmisenä toiselle olo voi olla myös se juttu. • Kun on oma itsensä ja läsnä -se riittää. • Ennakkoasenteet ja -odotukset voi jättää kotiin. • Persoonat ja yksilöt on hyvä huomioida. • Mukautuminen ryhmän energian ja toiveiden mukaisesti, mikäli mahdollista.

Kun vertaisohjaajuuteen siirtyminen menee toimintaan tutustumisen kautta, se madaltaa aloittamisen kynnystä. Silloin osallistuja tietää jo odotukset ja huomaa, että omalla osaamisella on merkitystä. Keskeinen ajatus oli, että minä riitän itsenäni ja se kantaa.

Mitä olet saanut itsellesi toimiessasi vertaisohjaajana tai hankkeen kehittäjänä?

• Olen opastanut muita, jos on ollut tarvis. • Itseluottamusta, merkitystä elämään. • Olla osana yhteisöä. Jakaa omaa osaamista. Ihmiskontakteja. • Ihania kokemuksia. Itsevarmuutta. • Mahtavia luontokokemuksia sekä oivalluksia. • Enemmän aikaa luonnossa. Uusiin ihmisiin tutustumista.

Vertaisohjaajat ovat voineet tuoda työuriltaan osaamista ja tietotaitoa, joka on nostanut myös ammatti-identiteettiä. Heillä oli monenlaista osaamista esim. valokuvaamiseen, kirjoittamiseen, lumirakentamiseen, eräilyyn tai materiaalin tuottamiseen liittyen. Tärkeimpänä vertaisohjaajuuden antina oli itsetunnon ja minäkuvan muutos, joka ulottui useammille elämänalueille.

Miten oma osallisuutesi on lisääntynyt tai vahvistunut?

• Omat tehtävät/rooli tekee toimimisen uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa helpommaksi. • Tuonut motivaatiota ja uskoa itseen ja omaan osaamiseen. • Juurikin itsevarmuuden lisääntymisenä. Luonnon tiedostamisena. • Helpommin tulee osallistuttua uuteen ja lähdettyä mukaan erilaisiin juttuihin. • Ryhmien loputtua on ollut sovittuna porukalla omia retkiä, jutut on jatkuneet. • Lumiryhmän opetus, kalastamista ja kalan perkkausta muille.

Ilahduttavaa on ollut se, että osa ryhmistä on jatkanut luontotoimintaa omaehtoisesti. Luonnon hyvinvointivaikutusten tiedostaminen vahvistui myös heillä, jotka olivat jo aikaisemmin oleilleet luonnossa. Jatkopolkujen avautuminen ja uusiin haasteisiin tarttuminen oli seurausta vahvistuneesta itsetunnosta.

Mitä kehittämisajatuksia ja toiveita tulevaan toimintaan?

• Selkeämmät ryhmät, että ryhmäytyminen onnistuisi paremmin ja osallistujien motivaatio ja avautuminen /osallisuus lisääntyisi. (Ryhmän koko, elämäntilanteet, taustat, terveystilanteet jne.) • Yöreissuja. Eri vuorokaudenaikojen hyödyntämistä. • Pienempiä ryhmiä, kahdeksan on liikaa • Irtautumista, kuplaan menemistä auttaa, kun mennään vain vähänkin matkaa muualle. • Omaa verkostoa enemmän mukaan. On ollut hienoa, kun joillakin kerroilla on voinut ottaa lapsia, koiria tai puolisoita mukaan.

Saadut kehittämisajatukset ovat hyviä. Oman lähiverkoston yhdistäminen toimintaan sekä pienemmät ryhmät vastaavat sosiaalisen kuntoutuksen ajatuksia. Keskusteluissa tuli esiin myös se, että luovat menetelmät olivat kiinnostavia ja sellaisiin ryhmiin haluttaisiin osallistua jatkossakin.

Kokemus vertaisohjaamisesta rohkaisee kaikkia kokeilemaan tätä toimintatapaa luontotoiminnassa. Vertaisohjaajana toimiminen vahvisti selkeästi heidän osallisuuttaan sekä työ- ja toimintakykyä ja toi uutta näkökulmaa Voimavaroja Luonnosta -ryhmätoimintaan. Hankkeen päättyessä kaksi vertaisohjaajaa on työelämässä ja kaksi jatkaa työllisyyspalveluissa. Luonnollisesti -hankkeen työntekijät haluavat lämpimästi kiittää vertaisohjaajia yhteisesti kuljetusta matkasta. Vertaisohjaajien panos on ollut erityisen tärkeä toiminnan onnistumiselle.

Kiitos vertaisohjaajille.