Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista by Lapin AMK

Mikael Kukkonen

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

LAPIN AMKIN JULKAISUJA Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 6/2021

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

Mikael Kukkonen

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 6/2021

Lapin ammattikorkeakoulu Rovaniemi 2021

© Lapin ammattikorkeakoulu ja tekijät ISBN 978-952-316-390-4 (pdf) ISSN 2489-2637 (verkkojulkaisu) Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 6/2021 Rahoittaja: Ulkoministeriö, Ilmatieteenlaitos Kirjoittaja: Mikael Kukkonen Kansikuva: Ylvers, Pixabay Taitto: Arto Huhta, Videcam Oy

Lapin ammattikorkeakoulu Jokiväylä 11 C 96300 Rovaniemi Puh. 020 798 6000 www.lapinamk.fi/julkaisut Lapin korkeakoulukonserni LUC on yliopiston ja ammattikorkeakoulun strateginen yhteenliittymä. Konserniin kuuluvat Lapin yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu. www.luc.fi

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -käyttöluvalla.

Sisällys 1. JOHDANTO JA TUTKIMUKSEN TAUSTA

. 7

2. AINEISTO JA MENETELMÄT

. 11

3. METSÄPALOJEN NYKYINEN ESIINTYVYYS . . . . . . . 15 3.1◊Monivalintakysymykset . . . . . . . . . . . . . 15 3.2. Avoimet vastaukset: ◊◊◊ Mikä mielestäsi on huomionarvoista metsäpalojen nykytilassa? . . 17 4 METSÄPALOJEN SYYT . . . . . . . . . . . . 21 4.1◊Monivalintakysymykset . . . . . . . . . . . . . 21 4.2◊Avoimet vastaukset: ◊◊◊ Miten mielestäsi metsäpalojen syttymisriskiä voidaan alentaa? . . 23 5. ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUKSET JA TULEVAISUUDEN TILA . . . . . . . . . . . 5.1◊Monivalintakysymykset . . . . . . . . . . . . . 5.2◊Avoimet vastaukset: Mitä ovat muut syyt metsäpalojen riskin kasvulle? 5.3◊Avoimet vastaukset: Mihin asioihin metsäpaloihin liittyen tulisi ◊◊◊ ◊◊◊ ◊◊◊ tulevaisuudessa kiinnittää huomiota? . . . . . . . . .

27 27 29 31

6. METSÄPALOJEN EHKÄISY, ENNAKOINTI JA SAMMUTUS . . . 37 6.1◊Monivalintakysymykset . . . . . . . . . . . . . 37 6.2◊Avoimet vastaukset: Minkälaisia uusia menetelmällisiä ◊◊◊ ratkaisuja/palveluita tulevaisuudessa tarvitaan? . . . . . . 40 7. METSÄTALOUDEN VAIKUTUKSET . . . . . . . . . 45 7.1 Monivalintakysymykset . . . . . . . . . . . . . 45 7.2 Avoimet vastaukset: Mihin metsätaloudessa tulisi ◊◊◊kiinnittää huomiota metsäpaloriskin pienentämiseksi? . . . . . 47 8. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 9. LÄHTEET

. .

51 55

1. Johdanto ja tutkimuksen tausta Kaskenpoltot ja niistä hallitsemattomasti levinneet metsäpalot vaikuttivat vahvasti suomalaiseen metsämaisemaan menneinä vuosisatoina. Suuntaa-antavan käsityksen esimerkiksi vuoden 1860 tilanteesta saa Heikinheimon (1915, s.110) julkaisemasta taulukosta, jonka mukaan silloisen Kuopion läänin kruununmetsistä vain viidesosa on ollut mänty- ja kuusihirsimetsää, noin 80 prosentin ollessa kaskeamisen (ja siitä aiheutuneiden metsäpalojen) jäljiltä joko avointa tai korkeintaan aitaus- ja polttopuiksi kelpaavaa metsää. Kun aikoinaan Metsähallituksen ylijohtaja Hannikainen nimesi kirjassaan Metsänhoito-oppi metsien ystäville (1907) kulovalkean metsiemme pahimmaksi viholliseksi ja esitti edistyvän metsänhoidon tavoitteeksi mäntymetsiemme syttymisherkkyyden alentamista eri keinoin, pidetään nykyään paloja harvinaisina. Hyvän metsänhoidon suosituksissa metsäpaloja sivuavat maininnat ovatkin liittyneet lähinnä monimuotoisuuden ylläpitoon (Äijälä ym. 2014), mutta viimeksi päivitettyyn versioon (Äijälä ym. 2019) on myös lisätty ilmastonmuutoksen vaikutus kuivuus- ja paloriskiin. Metsäpaloalueilla on suuri ja pitkäaikainen merkitys laajalle uhanalaisen lahopuueliöstön joukolle. Saaristo ja muut (2010) arvioivat, että metsäpalojen vähyys Suomessa on ensisijainen syy 58 metsälajin uhanalaisuuteen ja seitsemän lajin häviämiseen. Tuoreimman arvion mukaan suoraan metsäpaloympäristöihin sitoutuneita lajeja on 25 eli kolme prosenttia uhanalaisista metsälajeistamme, mutta lajimäärä kasvaa 16 prosenttiin, kun mukaan otetaan metsäpalovaikutteiset elinympäristöt (Hyvärinen ym. 2019). Metsäpalojen keskimääräinen koko on laskenut Suomessa noin puoleen hehtaariin (esim. Lindberg ym. 2021). Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Pronto:ssa viimeisen viiden vuoden aikana pelastustoimen keskimäärin reilu sadastatuhannesta vuosittaisesta hälytystehtävästä vain reilu prosentti on ollut metsäpaloja, mutta pienestä lukumääräisestä osuudesta huolimatta metsäpalojen sammutus muodostaa pelastustoimen työmäärästä mittavan osan (Venäläinen ym. 2021). Naapurimaissamme Ruotsissa ja Venäjällä lähivuosina metsäpalot ovat kuitenkin aiheuttaneet viime vuosina Suomea enemmän päänvaivaa: Venäjällä keskimääräinen metsäpalon koko on ollut noin kymmenen kertaa suurempi kuin Suomessa (Lindberg ym. 2021), ja

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Ruotsissakin pelastustoimi on toistuvasti kamppaillut suurpalojen kanssa (Sjöström ja Granberg 2020). Metsänomistuksessa trendejä maassamme ovat muun muassa metsänomistajien kaupungistuminen ja ikääntyminen (Karppinen ym. 2020). Suomen metsätaloudessa on viime vuosikymmenten ajan kasvatettu metsiä valtaosin tasaikäisinä, mikä on osaltaan alentanut paloriskiä (Lindberg ym. 2011). Vuonna 2014 voimaan tullut metsälakimuutos mahdollistaa myös metsänkasvatuksen eri-ikäisrakenteisena, ja etenkin valtion metsien osalta avohakkuiden hyväksyttävyys on laskenut (Horne ym. 2020). Lisäksi taimikoiden hoidon ja nuorten metsien harvennusten laiminlyönti on aiheuttanut maassamme noin miljoonan hehtaarin harvennusrästit. Nämä metsien omistusrakennetta ja käyttöä koskevat muutokset voivat osaltaan vaikuttaa myös metsien paloriskiin. Valtioneuvoston selvityksen (Tuonenvirta ym. 2018) mukaan ilmastonmuutoksen eteneminen aiheuttaa metsätaloudelle merkittäviä riskejä, mukaan lukien metsäpaloriskin kasvun. Lämpötilan noustessa kuivuus, kovat tuulet ja ääri-ilmiöt lisääntyvät, jolloin tulevaisuudessa olosuhteet voivat kehittyä metsäpalojen kannalta otollisemmiksi. Kilpeläisen ja muiden (2010) ennusteen mukaisesti metsäpalovaroituspäivien lukumäärä voi vuosisadan loppuun mennessä kasvaa EteläSuomessa nykyisestä 60-100 päivästä 96-160 päivään ja Pohjois-Suomessa 30 päivästä 36 päivään. Tämä julkaisu on tehty Lapin ammattikorkeakoulussa osana Ilmatieteen laitoksen koordinoimaa Metsäpalot Fennoskandian alueella ilmaston ja metsien rakenteen muuttuessa -hanketta (Itämeren, Barentsin ja Arktisen yhteistyön määräraha UM PC0TQ4BT-52). Hankkeessa tehtiin kattava katsaus metsäpalojen esiintymisestä, mallinnuksesta sekä sammutuksesta Fennoskandian alueella ja lähialueilla. Lisäksi hankkeessa arvioitiin metsäpalojen merkitystä mustan hiilen lähteenä arktisella alueella. Hankkeen tulokset on koostettu raporttiin (Aalto ja Venäläinen 2021), joka julkaistaan pian tämän julkaisun jälkeen. Osana hanketta Lapin ammattikorkeakoulu toteutti tämän kyselytutkimuksen, jossa kartoitettiin metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista. Kyselytutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa metsäsektorin ja pelastusalan henkilöstöjen käsityksistä liittyen metsäpalojen määrän mahdolliseen muutokseen viime vuosikymmeninä ja tulevaisuudessa, hyviin käytäntöihin palojen ennakoinnissa, torjunnassa ja sammutuksessa sekä mahdollisiin tulevaisuuden tarpeisiin.

•

Kukkonen

Tutkimuskysymyksiä olivat: • Millaisia käsityksiä metsäsektorilla ja pelastusalalla on metsäpalojen määrästä ja syistä? • Mihin metsäpalojen torjunnassa tulisi tulevaisuudessa keskittyä? • Minkälaisia uusia menetelmällisiä ratkaisuja tai palveluita tulevaisuudessa tarvitaan? Vastauksista voidaan vertailla, kuinka yhdenmukaisia metsäpaloihin liittyvät uskomukset ovat näillä kahdella eri toimialalla keskenään. Tuloksia voidaan hyödyntää hyvien käytänteiden koostamiseen, tulevaisuuden varautumisessa metsäpaloihin sekä mahdollisten koulutus- ja kehittämishanketarpeiden tunnistamiseen.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Kukkonen

2. Aineisto ja menetelmät Kysely toteutettiin Webropol-kyselylomakkeella 18.-30.6.2021. Kyselyn linkin jakelu tapahtui metsäsektorin osalta metsäorganisaatioiden ja -yhtiöiden sähköpostilistojen kautta ja pelastusalan osalta alan järjestöjen sähköpostilistojen kautta. Kattavan aineiston saamiseksi pelastusalan ammattilaisiin luettiin mukaan sopimuspalokunnat ja valtion pelastusviranomaiset. Kyselyssä oli seuraavat viisi teemaa: • • • • •

Teema I: Metsäpalojen nykyinen esiintyvyys Teema II: Metsäpalojen syyt Teema III: Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tulevaisuuden tila Teema IV: Metsäpalojen ehkäisy, ennakointi ja sammutus Teema V: Metsätalouden vaikutukset

Kysely koostui kahdeksastatoista (18) monivalintakysymyksestä ja kuudesta avoimesta kysymyksestä. Jokaisessa teemassa oli kolmesta viiteen monivalintakysymystä ja yksi tai kaksi avointa kysymystä. Lisäksi vastaajilta kysyttiin muutamia taustatietoja kuten alaa (metsäsektori tai pelastusala), asemaa organisaatiossa, toimialuetta ja aiempaa kokemusta metsäpaloihin liittyen. Monivalintakysymykset koostuivat väittämistä, joihin vastaajien ohjeistettiin reagoimaan valitsemalla jokin seuraavista vaihtoehdoista Likert-asteikolla: 1) Täysin eri mieltä, 2) Jokseenkin eri mieltä, 3) Ei samaa eikä eri mieltä, 4) Jokseenkin samaa mieltä, 5) Täysin samaa mieltä, 6) En osaa sanoa. Monivalintakysymysten tuloksia tarkasteltiin vertailemalla vastausten jakautumista eri vastausvaihtoehtoihin, tarkastelemalla käsitysten yhteneväisyyttä yleisellä tasolla sekä vertaamalla vastaajaryhmiä keskenään. Monivalintakysymyksiin vastaaminen oli kaikille vastaajille pakollista. Avoimiin kysymyksiin vastaaminen oli vastaajille vapaaehtoista. Avointen kysymysten analysointivaiheessa vastaajaryhmittäiset vastausjoukot ryhmiteltiin aineistolähtöisesti, eli vastausjoukon sisältä hahmoteltiin tekijöitä, jotka yhdistivät eri vastauksia. Vastaukset luokiteltiin sisältönsä mukaisesti näihin teemoihin kuuluviksi, ja teemat järjestettiin niiden suhteellisen ilmenevyyden mukaiseen järjestykseen.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Osa vastauksista voi kuulua useampaan kuin yhteen luokkaan kuuluvaksi, jos niiden sisältö käsitteli useita teemoja. Sanallisten vastausten lukumäärään ei huomioitu asiasisällöttömiä vastauksia kuten ”enpä osaa sanoa”. Luokittelun jälkeen kunkin luokan vastauksista hahmoteltiin teeman mukaisia yleisimpiä käsityksiä. Kyselyyn vastasi määräajassa 494 vastaajaa. Vastaajista kaksi kolmasosaa (68�%) ilmoitti olevansa pelastusalalta ja yksi kolmasosa (32  %) metsäsektorilta. Maantieteellisen kattavuuden osalta 22�% vastaajista oli Uudenmaan alueelta, ja loput 78 % tulivat 18 muun maakunnan alueelta. Vastaajista 50 % ilmoittivat työskentelevänsä esimies- tai toimihenkilöasemassa ja lopuista suorittavaa työtä tekeviä (28 %) oli hiukan enemmän kuin päällikön tai ylemmän toimihenkilön (22 %) asemassa olevia.

Kuva 1. Vastaajien taso organisaatiossa (n=494).

Vastaajien asema organisaatiossa (kuva 1) poikkesi vastaajaryhmittäin selvästi: metsäsektorin osalta valtaosa (82 %) koostui esimiehistä tai toimihenkilöistä, ja suorittavaa työtä tekeviä (4 %) ja päällikön tai ylemmän toimihenkilön asemassa olevia (14 %) oli vain niukasti. Sitä vastoin pelastusalan osalta vastaajat jakautuivat selvästi tasaisemmin kaikkiin ryhmiin: suorittavaa työtä tekeviä oli eniten (39 %), toimihenkilöitä tai esimiesasemassa olevia lähes yhtä paljon (35 %) ja ylempiä toimihenkilöitä tai päälliköitäkin noin neljännes (26 %) Kysely oli siis pelastusalan osalta edustavampi kuin metsäsektorin osalta. Työuran tähänastisen pituuden osalta vastaajaryhmissä ei ollut paljoakaan eroa: kummankin vastaajaryhmän mediaani oli kaksikymmentä vuotta.

•

Kukkonen

Vastaajilla oli varsin paljon työkokemusta metsäpaloista (kuva 2). Metsäsektorin osalta kaksi kolmasosaa ja pelastusalalta noin puolet olivat olleet työtehtävissään tekemisissä metsäpalon kanssa yleisellä tasolla selvitystyössä, tutkimustyössä tai vastaavassa. Aktiivisen metsäpalon kanssa työskentelystä sammutuksessa tai tilanneseurannassa (kuva 3) oli pelastusalalla huomattavasti metsäsektoria enemmän kokemusta: neljä viidesosaa (80 %) ilmoitti kokemuksekseen yli 10 kertaa, kun metsäsektorin osalta yli 10 kerran kokemusta oli vain 15 %:lla vastaajista. Noin puolet (47 %) metsäsektorista ilmoitti kokemuksekseen yhdestä kymmeneen kertaa ja ”nolla kertaa” -vastausvaihtoehdon valinneiden osuus metsäsektorin osalta oli reilu kolmannes (38 %).

Kuva 2. Vastaajien tähänastisen työkokemusten määrä, kuinka monta kertaa vastaaja on ollut työtehtävissään yleisellä tasolla tekemisissä metsäpalon kanssa (selvitystyö, tutkimus yms.) (n=494).

Kuva 3. Vastaajien tähänastisen työkokemusten määrä, kuinka monta kertaa vastaaja on ollut työtehtävissään tekemisissä aktiivisen metsäpalon kanssa (sammutustyö, tilanneseuranta yms.) (n=494).

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Kukkonen

3. Metsäpalojen nykyinen esiintyvyys Ensimmäisen teeman kysymykset käsittelivät metsäpalojen nykyiseen esiintyvyyteen liittyviä käsityksiä. Niihin liittyen vastaajilta kysyttiin kolme monivalintakysymystä ja yksi avoin kysymys.

3.1 MONIVALINTAKYSYMYKSET Vastaajilta kysyttiin käsitystä väitteeseen, että metsäpalojen määrä olisi viimeisten vuosikymmenten aikana kasvanut Fennoskandian alueella. Pelastusalasta noin 60 % ja metsäsektorista 41 % oli väitteen kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä (kuva 4). Vähintään jokseenkin eri mieltä olevia oli metsäalalla (30 %) noin tuplaten verrattuna pelastusalaan (16 %).

Kuva 4. Metsäpalojen määrä Fennoskandian alueella on viimeisten vuosikymmenten aikana kasvanut (n=494).

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Vastaajia pyydettiin myös reagoimaan väitteeseen, jonka mukaan metsäpalojen määrä olisi kasvanut Suomessa. Pelastusalalla noin puolet (49 %) ja metsäsektorilla vajaa neljännes (23 %) oli väitteen kanssa vähintään jokseenkin samaa mieltä (kuva 5). Vähintään jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa oli pelastusalalla 28 % ja metsäsektorilla 55 % vastaajista.

Kuva 5. Metsäpalojen määrä Suomessa on viimeisten vuosikymmenten aikana kasvanut (n=494).

Kolmannessa väitteessä esitettiin, että metsäpalot Suomessa eivät ole yhtä suuri ongelma kuin muualla Fennoskandiassa, minkä kanssa metsäsektorista 35 % ja pelastusalasta 14 % oli täysin samaa mieltä (kuva 6). Pelastusalan osalta selvästi yleisin vastaus (47 %) oli ”jokseenkin samaa mieltä”, ja vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa oli metsäsektorista 71 % ja pelastusalasta 61 %. Vähintään jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa olevien osalta ero vastaajaryhmien välillä jäi pieneksi (pelastusala 18 % ja metsäsektori 14 %).

Kuva 6. Metsäpalot eivät ole Suomessa niin suuri ongelma kuin muualla Fennoskandiassa (n=494).

•

Kukkonen

Vastaajaryhmien väliset erot metsäpalojen nykytilaan liittyvissä monivalintakysymyksissä eivät olleet kovin suuria. Vastausten perusteella kuitenkin vaikuttaa siltä, että pelastusalalla esiintyy metsäsektoriin verrattuna hieman yleisempänä käsitys, että metsäpalot olisivat viime vuosikymmenten aikana lisääntyneet sekä Suomessa että muualla Fennoskandian alueella, ja että metsäpalot ovat Suomessa ongelma yhtä lailla kuin muualla Fennoskandiassa.

3.2. AVOIMET VASTAUKSET: MIKÄ MIELESTÄSI ON HUOMIONARVOISTA METSÄPALOJEN NYKYTILASSA? Vastaajilta kysyttiin avoimessa kysymyksessä, mikä metsäpalojen nykytilassa on huomionarvoista. Sanallisia vastauksia kirjoitti metsäsektorin osalta 74 ja pelastusalan osalta 136 henkilöä. Metsäsektori

Metsäsektorin vastaajista sanallisia vastauksia kirjoittaneista 53 % otti esille, että palot ovat nykyään Suomessa pieniä. Pieniin paloihin liittyen kiitosta saivat etenkin tehokas palojen torjunta ja hyvä ennaltaehkäisy, mutta osassa vastauksista myös spekuloitiin pieniä paloja seuraavasti: Paloja torjutaan varsin tehokkaasti. Niiden ennaltaehkäisyyn kiinnitetään aika hyvin huomiota. Isoja Ruotsin kaltaisia metsäpaloja varten emme ehkä ole niin hyvin varautuneet. Kuivien jaksojen lisääntyminen saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa ennaltaehkäisystä joudutaan toisenlaiseen tilanteeseen, jossa useammasta pesäkkeestä leviää laajempi palo. Riittääkö kapasiteettimme sitten? Metsäsektorin vastaajista 28 % antoi kiitosta hyvästä metsätieverkostosta, esimerkiksi näin: ”Varsinaisia suurpaloja tuntuu olevan harvoin. Suurin syy tähän on varmaankin kattava metsäautotieverkosto, joka helpottaa sammutustoimintaa.” Ilmastonmuutos nousi esille 26  %:ssa metsäsektorin vastauksia. Ilmastonmuutokseen liittyvien pitkien kuivien jaksojen ja aiempaa äärevämpien sääolosuhteiden nähtiin kasvattavan tuhoisten palojen riskiä – vaikkakaan riski ei vielä ole Suomessa realisoitunut. Eräs vastaaja kiteytti ilmastonmuutoksen seurannaisvaikutuksia seuraavasti: Syttymien määrä on kohtuullisen korkea, mutta palanut ala on onnistuttu pitämään keskimäärin pienenä. Sääolojen äärevöityminen lisää riskejä jo nyt. Erittäin kuivien jaksojen aikana tavallisesti heikosti syttyviksi tai palovarmoiksi katsotut kosteat maapohjat palavat samalla tavalla kuin kuivat kasvupaikat. Pelastustoimen aiempaa parempi varautuminen ja tehokas toiminta (24 %) tulivat esille noin neljänneksessä vastauksia, esimerkiksi näin: “Kuivat kaudet lisäävät syttymisriskiä, mutta palot eivät ole kovin laajoja hyvistä kulkuyhteyksistä ja hyvin organisoidusta pelastuslaitoksesta johtuen.”

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Ihmisen toiminta ja lisääntynyt eräharrastuneisuus nousivat esille 12 %:ssa vastauksista. Näissä vastauksissa tyypillisesti otettiin esille kansalaisten maalaisjärjen käytön heikkeneminen, ohjeisiin perehtymättömyys ja piittaamattomuus sekä rajoituksista että viranomaisten varoituksista. Eräässä vastauksessa annettiin myös kiitosta kansalaisten parantuneesta tulenkäsittelystä, mutta pääasiassa ihmisen toimintaa esille nostaneet mainitsivat ihmisten huolimattoman tulenkäsittelyn. Yhdeksän prosenttia metsäsektorin vastaajista totesi metsäkoneet syyllisiksi riskitilanteisiin, esimerkiksi ”Nykyiset pitkät kuivat poutajaksot synnyttävät tilanteita, joissa metsätöissä olevat muokkarit ja hakkuu-urakoitsijat aikaansaavat riskitilanteita eli palonalkuja.” Enemmän paloja olisi kaivannut seitsemän prosenttia sanallisesti vastanneista, perustellen luonnon monimuotoisuudella. Aiempaa paremman metsänhoidon tason nosti esille viisi prosenttia. Vastapainoksi 53 %:n joukolle, joka luonnehti paloja pieniksi, oli kolmen vastaajan joukko, jonka mukaan palot ovat nykyisin aiempaa yleisempiä ja riski suurpaloille aiempaa suurempi. Lisäksi kaksi vastaajaa otti esille vähenevät sammuttajat – ”Palojen hallinta on paikallisesti heikentynyt, koska kulotusosaamista uupuu ja VPK-toiminta on paikoin ajettu alas.” Pelastusala

Myös pelastusalan sanallista vastauksista yleisimmäksi luokaksi, 41 % osuudella, nousi se, että palot ovat nykyisin pieniä. Pieniin paloihin liittyvissä kommenteissa kiiteltiin pääasiassa samoja asioita kuin metsäsektorin vastauksissa mutta metsäsektoria monipuolisemmin. Useissa vastauksissa tuli esille, että metsäpalot jäävät nykyisin nopean havainnoinnin ja tehokkaan sammutuksen vuoksi aiempaa pienemmiksi: ”Havaintonopeus pitää palot pääasiassa kohtuullisen pienenä.” Toisaalta eräs vastaus toi esille myös näkökulman, että nykyisin aiempaa pienempiin paloihin hälytetään palokunta – ”enää ei maallakaan sammuteta palonalkuja itse”. Eräässä vastauksessa myös todettiin, ettei palojen sammutukseen liittyvää osaamista ja valmiuksia nykyisin kehitetä aktiivisesti, koska sammutusta pidetään niin perinteisenä ja yksinkertaisena palokunnan tehtävälajina. Monet pelastusalan vastaajista luonnehtivat hyvää nykytilaa useiden tekijöiden summana muun muassa seuraavasti: Suomen uniikki tapa ennaltaehkäistä, tehdä viranomaisyhteistyötä sekä käyttää pelastustoimen suorituskykyä metsä- ja maastopalojen sammuttamiseen mahdollistaa minimaaliset vahingot. Samalla Suomen metsäpalstojen pieni koko ja tiheä metsätieverkosto mahdollistavat palojen kiinni saamisen tehokkaasti Useasta eri tekijästä johtuen metsäpalot Suomessa ovat varsin pieniä ja laajoja paloja esiintyy nykyään vähän. Syitä tähän lienevät ainakin tehokas palojen lentotähystysjärjestelmä, jonka avulla palot myös harvaan asutuilla seuduilla havaitaan ajoissa. Lisäksi pelastustoimen järjestelmä kattaa pääsääntöisesti koko maan ja kaikki palot pyritään sammuttamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Metsämme ovat valtaosiltaan talouskäytössä, ne ovat hyvin hoidettuja 18

•

Kukkonen

ja eivät niin hirveän monimuotoisia. Lisäksi puun korjuun vaatima tiheä metsäautotieverkosto auttaa pelastustoimea saavuttamaan paloalueet pääsääntöisesti varsin hyvin. Hyvä tieverkosto, jonka vuoksi palot ovat hyvin saavutettavissa, mainittiinkin joka kymmenennessä vastauksessa syynä pieniin paloihin. Pienistä paloista kiitosta saivat myös lentotähystys sekä matkapuhelimet, joiden vuoksi harva-alueiltakin saadaan tieto palon aluista nopeasti. Suomessa on kohonneen riskin aikoina toimiva lentovalvontajärjestelmä, jolla palot pystytään havaitsemaan jo aikaisessa vaiheessa. Palot pääsevät hyvin harvoin leviämään noin viittä hehtaaria suuremmiksi, jolloin niiden sammuttaminen on vielä toteutettavissa suhteellisen pienillä resursseilla ja lyhyessä ajassa. Pelastusalan vastauksista 22 % liittyi ilmastonmuutoksen vaikutuksiin; siihen, että nykyisin on aiempaa pidempiä kuivia jaksoja ja että kuivia jaksoja voi olla myös keväällä ja syksyllä, mikä on aiemmin ollut harvinaisempaa. Vastauksista 20 % liittyi ihmisten huolimattomaan tulenkäsittelyyn nykyisin tyypillisenä metsäpalon syttymissyynä. Useista vastauksista näkyi huoli, että vaikka nykytilanteessa Suomen metsäpalot ovat suhteellisen hyvin hallinnassa, on riski suurempia paloja kohtaan kasvanut. Vastaajista 15 % luonnehtikin huomionarvoiseksi aiempaa suuremmat palot tai kasvaneen riskin suurpaloihin. Eräs vastaaja kirjoitti näin; Riski hyvin suuriin metsäpaloihin on kasvanut viime vuosina. Metsäpalojen määrä, ja varsinkin koko, on niin riippuvainen säästä: kosteudesta ja tuulesta. Kun viimeksi oli suuria metsäpaloja (1960 -luvulla), metsän rakenne, palojen havaitseminen ja sammuttaminen olivat huonompaa. Nyt sääolosuhteet ovat muuttumassa sellaisiksi, että nykyisellä varautumisella voi jatkossa tulla ongelmia. Lisäksi viidessä prosentissa vastauksista nousi esille tarve huolehtia vähenevästä sammuttajien määrästä. Eräs vastaaja piti tärkeänä, että sopimuspalokuntia tuetaan ja pidetään henkilöstö tyytyväisinä eikä olla painostamassa; ”Motivaation viennillä on suuret merkitykset. Sieltä löytyy voimavara, jolla sammutukset hoituvat.” Samaan aihepiiriin kuului myös kommentti: Isoimmat palot sijoittuvat harvaan asutuille alueille, missä ennen sammutuksen hoitivat kylän miehet. Nyt muuttotappio kylissä ei ole enää sammuttajia, joten palot pääset suurella todennäköisyydellä kasvamaan suuriksi. Tehokasta metsänhoitoa kiiteltiin metsäpaloriskin alentamisesta neljässä prosentissa vastauksista, mutta kolmessa prosentissa vastauksista myös vastaavasti todettiin, että

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

metsäkoneet aiheuttavat nykyisin suuren osan paloista. Pelastusalan vastauksissa otettiin myös esille jonkin verran kaluston puutteita ja niiden kehittämisehdotuksia, kuten ”Nykyinen sammutuskalusto ei täysin sovellu metsäpalon sammuttamiseen, sillä rakennuspaloissa käytettävä pienpisara suihkuputki on monesti tukossa metsäpaloissa, missä on helpointa käyttää luonnon vettä.” Toisena esimerkkinä voidaan mainita seuraava kehittämisehdotus: Tärkeintä olisi saada metsänhoidollisten kulotusten ilmoitustiedot HÄTÄKESKUSTEN tieto- ja karttajärjestelmiin, jolloin maastopalohälytysten sijaan voitaisiin antaa pienimuotoisempia tarkistus- ja varmistustehtäviä. Tätä kirjoittaessani kolme sopimuspalokuntaa on parasta aikaa Ruokolahdella paikantamassa ’maastopaloa’ eli metsänhoidollista kulotusta. Myös pelastusalan vastauksissa oli muutama, joissa toivottiin nykyistä enemmän metsäpaloja – ”Luonnon monimuotoisuus hyötyisi myös metsäpaloista ja tämä näkökulma tulisi ottaa myös huomioon suhteessa taloudellisiin arvoihin tehtäessä sammuttamista koskevia päätöksiä.” Luonnon monimuotoisuussyiden ohella mahdollista palojen lisäämisen mahdollisuutta otettiin pelastusalan vastauksissa esille sammutusstrategisista syistä: Nykyinen, ehkä jopa turhan aggressiivinen sammutustapa toimii vielä, mutta jos palot alkavat muuttua itse yhtään aggressiivisemmiksi, taktiikkaa olisi hyvä miettiä. Nykyisin mennään tiukasti rintamassa kiinni. Eräässä vastauksessa myös kommentoitiin seuraavasti: Rytömetsät olisi hyvä antaa palaa kontrolloidusti, jotta isoille käsistä karkaaville metsäpaloille ei olisi samanlaisia edellytyksiä kuin nykyisin. Metsät jätetään tyypillisesti sellaiseen kuntoon, että tarvittaessa tehokas sammutus on hankalaa, koska siellä ei pysty liikkumaan tiheäkasvuisuuden tai ristiin rastiin kaadetun leimikon takia. Annetaan palaa hieman nykyistä laajemmin, ja sammutetaan palot sopivampiin maaston kohtiin.

•

Kukkonen

4 Metsäpalojen syyt Toisessa teemassa käsiteltiin metsäpalojen syttymisen syitä, eli mistä metsäpalot saavat alkunsa ja miten metsäpalojen syttymisriskiä voitaisiin alentaa. Niihin liittyen vastaajilta kysyttiin kolme monivalintakysymystä ja yksi avoin kysymys.

4.1 MONIVALINTAKYSYMYKSET Pelastusalasta 86 % ja metsäsektorista 72 % (kuva 7) oli vähintään jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa, että metsäpalot syttyvät itsekseen luonnon itsensä aiheuttamana, ilman ihmisen vaikutusta. Sen sijaan 86 % pelastusalasta ja 74 % metsäsektorista oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa, että metsäpalot syttyvät useimmiten ihmisen sytyttämänä (kuva 8).

Kuva 7. Metsäpalot syttyvät useimmiten luonnon itsensä aiheuttamana, ilman ihmisen vaikutusta (n=494).

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Kuva 8. Metsäpalot syttyvät useimmiten ihmisen sytyttämänä (n=494).

Kun vastaajia pyydettiin ilmaisemaan käsityksensä väitteeseen, että metsäpalot syttyvät useimmiten luonnon ja ihmisen toiminnan yhteisvaikutuksesta, jakaantuivat vastaukset eri luokkiin tasaisemmin kuin muissa syttymissyitä käsittelevissä kysymyksissä. Metsäsektorin vastaajista noin kaksi kolmasosaa (64 %) ja pelastusalasta puolet (51 %) olivat vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että metsäpalot syttyvät useimmiten luonnon ja ihmisen toiminnan yhteisvaikutuksesta (kuva 9).

Kuva 9. Metsäpalot syttyvät useimmiten ihmisen vaikutuksen ja luonnon yhteistyönä, esimerkiksi junakiskon kipinästä tai sähkölinjalle kaatuvasta puusta (n=494).

•

Kukkonen

4.2 AVOIMET VASTAUKSET: MITEN MIELESTÄSI METSÄPALOJEN SYTTYMISRISKIÄ VOIDAAN ALENTAA? Vastaajilta kysyttiin avoimella kysymyksellä, kuinka metsäpalojen syttymisriskiä voidaan alentaa. Sanallisia vastauksia kirjoitti metsäsektorin osalta 89 henkilöä ja pelastusalan osalta 181 henkilöä. Metsäsektori

Noin joka toisessa (47 %) metsäsektorin vastauksessa esiintyi valistus – niin kansalaisille, retkeilijöille kuin jo lapsille koulussa. Valistusta toivottiin myös kansallispuistoihin ynnä muihin retkeilypaikkoihin, esimerkiksi niiden sisääntulojen tai tulipaikkojen yhteyteen. Vastauksissa toivottiin konkreettisia ja tarkkoja ohjeita ihmisille, mitä milloinkin saa tehdä ja mitä ei. Vastaajien mukaan luonnossa liikkujille ja metsänomistajille tulisi lisätä metsäpaloihin liittyen valistusta, mikä voisi ehdotusten mukaan tapahtua yhteistyössä metsäorganisaatioiden ja koulujen kanssa. Valistusta voitaisiin erään vastaajan ehdotuksen mukaisesti kohdistaa erityisesti tiettyihin avainryhmiin, kuten sopimuspalokunnat ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun väki, metsätoimihenkilöt, opettajat, metsästysseurat, luontoalan yrittäjät, syttymien kanssa tekemisissä olevat koneyrittäjät ja koneenkuljettajat sekä heidän työtään ohjaavat operaattorit. Myös tiekunnat mainittiin perustellen, että ”tie usein vie tulen metsään ja palomiehet sitä sammuttamaan”. Se, että koneiden käyttöä tulisi rajoittaa riskipaikoilla, esiintyi toiseksi yleisimpänä ehdotuksena 29 %:n osuudella. Useissa rajoitusta ehdottaneissa vastauksissa kuitenkin näkyi myös talouden sanelema pakko tehdä työt kuivista jaksoista huolimatta, ja eräässä vastauksessa kysyttiinkin, että jos metsässä tehtäviä töitä tulee välttää palovaara-aikana, niin kuka sen maksaa. Osittain kytköksissä koneellisten töiden rajoittamiseen olikin metsäsektorin vastauksissa kolmanneksi yleisin kuudentoista vastaajan (18 %) esille nostama huolellinen metsätöiden suunnittelu. Paloturvallisten nuotiopaikkojen ylläpitoa syttymisten vähentäjänä ehdotti neljä vastaajaa metsäsektorista (5 %) mainiten esimerkiksi ”Retkeilypolkujen laavulla ynnä muilla nuotiopaikoilla pitää olla sammutusvälineitä ja ohjeistus paloturvalliseen toimintaan”. Kolme vastaajaa (3 %) metsäsektorista ehdotti valvonnan lisäämistä erityisesti retkeilyalueille. Yksi vastaaja ehdotti kovempia sanktioita, ja kaksi muuta toivoivat nykyistä selkeämpää vastuuta palon aiheuttajalle. Pelastusala

Pelastusalan vastaajista kaksi kolmasosaa (67 %) otti sanallisissa vastauksissa esille valistuksen lisäämisen. Monissa vastauksissa ehdotettiin, että valistusta tulen käsittelystä ja nuotion sammutuksesta tulisi lisätä luonnossa liikkujille ja opetusta tulisi olla enemmän jo kouluissa. Erään vastaajan mukaan voisikin olla tarve valtakunnallisesti koordinoidulle hankkeelle, jossa mietittäisiin, kuinka kansalaisille saisi kasvatettua ymmärrystä ja opetettua tulen käyttöä.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Neljäsosa (24 %) otti esille tarpeen lisätä tiedotusta metsäpalovaroituksista. Samoin kuin metsäsektorin vastauksissa, toivottiin konkreettisia ohjeita: Sen lisäksi että Ilmatieteen laitos kertoo metsäpalovaroituksesta, tulisi myös kertoa, mitä se käytännössä tarkoittaa (ei tupakointia tai nuotioita maastossa, ei tumppien heittelyä auton ikkunasta, ja kuumien työkoneiden käytön välttämistä.) Joka viides (19 %) pelastusalan vastaaja esitti ratkaisuksi tiukempaa valvontaa ja tuntuvampia sanktioita. Esitettiin myös, voisiko pelastusviranomainen antaa sakon tai virhemaksun avotulenteosta metsäpalovaroituksen aikana, koska palokunta on usein ainoa viranomaisen edustaja, joka käy tulipaloilla. Varmaksi, syttymisiä alentavaksi keinoksi ehdotettiin myös, että sytyttäjä joutuisi korvaamaan sekä aiheuttamansa vahingot että pelastuslaitokselle koituneet kulut. Kovempia rangaistuksia perusteltiin muun muassa seuraavasti: ”Kun ihmistä rangaistaan väärästä toiminnasta, toiminta jatkossa usein muuttuu haluttuun suuntaan.” Eräs vastaaja myös ehdotti, että valistukseen lisättäisiin tietoa sammutuksen kustannuksista ja vapaaehtoisille aiheutuneesta vaivannäöstä, sillä kansalaisten parempi tieto voisi kasvattaa vastuullista asennetta. Pelastusalasta 25 vastaajaa (14 %) ehdotti keinoksi metsäkoneiden käytön rajoituksia. Vastauksissa toistui, että kuivimpaan aikaan pitäisi kieltää laikutukset ja muut kipinöitä aiheuttavat toimet sekä kivikkoisilla paikoilla kaikki koneilla liikkuminen. 20 pelastusalan vastaajaa (11 %) otti esille tarpeen tehostaa riskipaikkojen hoitoa. Vastaajien mukaan riskipaikkoja kuten sähkölinjat, junaradat ja tiestö tulisi tarkastaa määräajoin, tehdä niille riskikartoitukset ja huolehtia niiden turvaväleistä puihin tai pensaisiin sekä tarvittaessa esimerkiksi lisätä sepeliä. Eräs vastaaja ehdotti seuraavaa: ”Asutuksen ja tiestön läheisyydessä olevat maastot tulee pitää kasvustoltaan sellaisena, että paloriski saadaan pienemmäksi. Tehdään tiestöjen vierustat maapintaisiksi ja pidetään ne hyvin puhtaina kasvustosta.” Joka kymmenes (10  %) pelastusalan vastaajista esitti ratkaisuksi, että metsäkoneenkuljettajat tulisi kouluttaa tunnistamaan ja huomioimaan paloriskit nykyistä paremmin. Useissa vastauksissa mainittiin niin sanottu kytykierros; työn jälkeen tulisi tarkistaa työskentelyalue ja varmistaa, ettei missään ole kipinästä alkanutta kytemistä. Esimerkiksi eräs vastaaja ehdotti, että ”Metsänhoidollisten toimenpiteiden jälkeen metsäpalovaroituksen aikana pitää järjestää jälkitähystys viikon ajan 2 x vuorokaudessa, drooni on siinä kätevä.” Kymmenen vastaajaa (6 %) esitti joko tupakoinnin kieltämistä tai kieltoa tupakantumppien pois heittämiseen retkeily- ja metsäalueilla. Myös marjastajien tupakointi nostettiin vastauksissa esiin merkittävänä syttymissyynä.

•

Kukkonen

Yhdeksän vastaajaa (5 %) ehdotti metallisten telojen tilalle kumitelojen käyttöä, mikä vähentäisi metsäkoneesta lähteviä kipinöitä. Kahdeksan vastaajaa ehdotti metsäkoneiden varustamista alkusammutuskalustolla, esimerkiksi näin: ”Minimissään muokkauskoneessa tulisi olla 200 litran vesisäiliö ja hosia alkusammutusta varten.” Seitsemän vastaajaa (4  %) mainitsi ratkaisuvaihtoehdoksi turvallisten tulentekopaikkojen lisäämisen alueille, joissa retkeilijät saattavat muutoin tehdä tulen riskialttiimmalle paikalle. Vastaajien ehdotusten mukainen hyvä tulentekopaikka tulisi olla hormillinen ja siinä olisi huomioitu riittävän hyvin etäisyydet syttymisherkkiin paikkoihin. Seitsemän vastaajaa (4 %) ehdotti erityisesti riskialueiden metsänhoidosta huolehtimista – “pusikoitumista pitäisi välttää”. Seitsemän vastaajaa esitti turvetuotannon koneille työskentelykieltoa kuiviin aikoihin. Yhdessä turvetuotantotyön rajoituksia kaivanneessa ehdotuksessa toivottiin myös tarkemman indeksin kehittämistä, joka huomioisi paremmin tuulen vaikutuksen syttymisriskiin. Kuusi vastaajaa (3 %) kaipasi lisää valvontalentoja. Lisäksi kaksi vastaajaa ehdotti roskienpolton luvanvaraistamista ja kaksi kulotuksen lisäämistä.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Kukkonen

5. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tulevaisuuden tila Kolmas teema käsitteli metsäsektorin ja pelastustoimen ammattilaisten käsityksiä liittyen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja tulevaisuuden tilaan. Vastaajilta kysyttiin niihin liittyen kolme monivalintakysymystä ja kaksi avointa kysymystä.

5.1 MONIVALINTAKYSYMYKSET Vastaajista lähes puolet olivat jokseenkin ja noin kolmasosa täysin (yhteensä 78 %) samaa mieltä väitteestä, että ilmastonmuutos kasvattaa metsäpaloriskiä Suomessa (kuva 10). Vastaajaryhmien välillä ei ollut juurikaan eroa.

Kuva 10. Ilmastonmuutos kasvattaa metsäpaloriskiä Suomessa (n=494).

Kun vastaajilta kysyttiin kantaa käsitykseen, että ilmaston muuttuessa vakavien metsäpalojen riski Suomessa kasvaa (kuva 11), olivat pelastusalan vastaajista hiukan useammat (37 %) kuin metsäsektorissa (26 %) täysin samaa mieltä. Vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa oli metsäsektorista 72 % ja pelastusalasta 80 %.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Kuva 11. Vakavien metsäpalojen riski kasvaa Suomessa ilmaston muuttuessa (n=494).

Väite ”Vakavien metsäpalojen riski kasvaa tulevaisuudessa muista syistä” (kuva 12) sen sijaan herätti vain niukasti voimakkaita mielipiteitä; täysin eri mieltä ja täysin samaa mieltä olevia oli yhteensä vain kymmenen prosenttia, kun puolet vastaajista jakautuivat melko tasaväkisesti olemaan jokseenkin samaa tai jokseenkin eri mieltä.

Kuva 12. Vakavien metsäpalojen riski kasvaa tulevaisuudessa muista syistä (n=494).

•

Kukkonen

5.2 AVOIMET VASTAUKSET: MITÄ OVAT MUUT SYYT METSÄPALOJEN RISKIN KASVULLE? Vastaajia pyydettiin listaamaan, mitä edellisessä kysymyksessä tarkoitetut muut syyt ovat. Sanallisia vastauksia tuli metsäsektorin osalta 48 ja pelastusalan osalta 106 kappaletta. Metsäsektori

Metsäsektorin sanallisista vastauksista reilu puolet (56 %) ennusti ihmisten uusavuttomuuden ja välinpitämättömyyden lisääntyvän. Eräs vastaajista tiivisti näin: ”Ihmisten lisääntyvä huolimattomuus, jonka aiheuttaa yhteiskuntamme kaikkinainen moraalin ja vastuullisuuden väheneminen.” Toiseksi useimmin (21 %) metsäsektorin vastaajat ottivat esille lisääntyvän retkeilyn ja luonnossa liikkumisen. Tyypillisiä vastauksia olivat esimerkiksi ”Ihmisten huolimattomuus ja piittaamattomuus, retkeilyn ja vierasmaalaisten marjanpoimijoiden lisääntyminen” ja ”Tulenkäytöstä vieraantuneiden sukupolvien retkeilyinnostuksen kasvu esimerkiksi koronaepidemian seurauksena”. Kolmanneksi useimmin (15 %) metsäsektorin vastaajat mainitsivat syyksi metsäkoneiden käytön kuivien jaksojen aikaan. Vastauksissa näkyi odotus siitä, että tulevaisuudessa puunkorjuu- ja maanmuokkaustöitä tullaan tekemään nykyistä enemmän, jolloin kasvaa myös paine tehdä riskialttiita konetöitä korkeamman paloriskin aikaan. Viisi vastaajaa (10  %) otti esille huolen heikentyvästä metsien hoidosta tulevaisuudessa. Vastauksissa esiintyi muun muassa huoli siitä, että tiheäksi kasvavat ja hoitamattomat metsät voivat sisältää paljon paloherkkää puuta ja että luonnonsuojelualueista voi ajan myötä kehittyä riskialueita. Eräs vastaaja pohdiskeli mahdollisia metsänkäytön muutosten seurauksia seuraavanlaisesti: Asuttuihin alueisiin mutta enemmän metsänkäytön muutoksiin sisältyy riski palon intensiteetin kasvusta. Jos esimerkiksi puuston hoitamattomuus, hoitorästit nuorissa metsissä ja jatkuva kasvatus yleistyvät merkittävästi, lisääntyy samalla sellaisten metsien määrä, joissa paloilla on entistä enemmän edellytyksiä levitä voimakkaasti latvustossa pelkän pintapalon sijasta. Intensiteetin kasvu johtaa entistä vakavampiin vahinkoihin ja edellyttää entistä raskaampia sammutustoimia, jotka molemmat ovat turvallisuuden ohella kustannuskysymys. Huoli maaseudun ja muiden harvaan asuttujen alueiden autioitumisesta tuli ilmi joka kymmenennessä (10 %) metsäsektorin vastauksessa. Vastauksissa ilmeni huolta siitä, että jos valvovia silmäpareja on harvemmassa, voivat palot ehtiä laajentua suuremmiksi. Toisena vaikutuksena maaseudun autioitumisesta voi seurata, että sammuttajia on tulevaisuudessa vaikea rekrytoida riittävän kattavasti. Vastauksissa todettiinkin, että palojen havaitseminen tulee jatkossa olemaan entistä enemmän

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

lentovalvonnasta kiinni, kun haja-asutusten asukasmäärä pienenee. Eräs vastaaja kiteytti yllä olevat seikat näin: Vaikeat palot sitovat entistä enemmän kalustoa ja sammuttajia. Tällöin kuiville kausille tyypilliset lyhyet jaksot, joiden aikana syttyy nopeasti uusia paloja, ovat entistä vaarallisempia. Kun tehokkaan sammutusvoiman saatavuudessa tulee raja vastaan, on entistä todennäköisempää, että yksi tai useampi paloista pääsee levittäytymään sellaisella eksponentiaalisella mitalla ja intensiteetillä mitä muun muassa Ruotsissa samankaltaisissa oloissa on nähty. Pelastusala

Kuten metsäsektorin osalta (56 %), myös pelastusalan vastauksissa yleisimpänä esiintyi ihmisten osaamaton tulenkäsittely ja välinpitämättömyys (57 %). Vastaukset olivat suureksi osaksi varsin negatiivissävytteisiä, viitaten etenkin kaupunkilaisten tottumattomuuteen, uusavuttomuuteen sekä retkeilytaitojen puutteeseen Ilmastonmuutoksen nosti esiin sanallisesti vastanneista 13 henkilöä (12 %). Odotuksena on kuivien jaksojen yleistyminen ilmaston äärevöityessä. Vastauksissa näkyi myös usko siihen, että leudot talvet ja puustovaurioita aiheuttavat myrskyt lisääntyvät, aiheuttaen kasvavaa paloriskiä. Yhtenä syynä tulevaisuudessa lisääntyviin paloihin 11 vastaajaa (10 %) nosti esiin lisääntyvän luontomatkailun, retkeilyn ja mökkeilyn. Vastauksissa esiintyi käsitys, jonka mukaan retkeilyharrastuksiin olisi innostunut aiempaa tottumattomampia ihmisiä. Riskinä siis nähdään mökkeilevät ja retkeilevät ihmiset, jotka kaupungistumistrendin myötä eivät välttämättä käsittele tulta yhtä arkisena elementtinä kuin eläessään maaseudulla. Myös vuokramökkitoimintaan liitettiin tulevaisuudessa kasvavaa uhkaa: ”tuhkia ja grillihiiliä viedään lähimetsään mökin taakse”. Vastauksissa ehdotettiinkin, että luontomatkailun toimijoille voisi olla aiheellista tunnustaa roolia myös vastuullisen tulenteon kasvattajina ja että vuokramökkitoiminnassa antaa lisähuomiota erityisesti tulenkäsittelyviestintään? Huoli pelastustoimen haasteista nousi vastauksista esille yhtenä teemana: sopimuspalokuntien rapautuminen (9 %), harvaan asutun alueen havainnoinnin ja sammutusosaamisen heikkeneminen nykyisestä (9 %), palokuntien niukkenevat resurssit (8 %) ja huoli valvonnan heikentymisestä tulevaisuudessa (3 %) esiintyivät yhteensä 22 prosentissa vastauksia. Eräs vastaaja tiivistikin näin: Syrjäseutujen sopimuspalokunnat kuihtuvat tai lakkaavat, jolloin viive sammutustöiden aloittamisessa kasvaa. Pelastuslaitokset joutuvat säästämään vedenkuljetusajoneuvojen hankinnoissa. Resursseja joudutaan jakamaan kahteen tai useampaan yhtäaikaiseen suureen metsäpaloon.

•

Kukkonen

Huoli valvonnan heikentymisestä ilmeni esimerkiksi seuraavassa vastauksessa: ”Mikäli vapaaehtoisuuteen perustuvaa lentovalvontajärjestelmää ei enää jatkossa pystytä ylläpitämään nykyisessä laajuudessaan, tulee se lisäämään isojen metsäpalojen esiintymistä, kun havainnointi tapahtuu nykyistä myöhemmin.” Seitsemän vastaajaa (7 %) arveli, että metsätyökoneiden käyttö lisääntyy kuivilla aloilla, mikä aiheuttaa jatkossa aiempaa enemmän paloja. Lisäksi kuusi vastaajaa (6 %) mainitsi uhkakuvaksi heikentyvän metsänhoidon. Uhkaksi nimettiin esimerkiksi metsätilojen päätyminen perinnön kautta henkilöille, joilla ei ole halua tai kiinnostusta hoitaa metsiään, mistä voi seurata esimerkiksi kuusikoiden muuttuminen hoitamattomina latvapaloriskimetsiksi. Myös jatkuvan metsänkasvatuksen mahdollisia riskivaikutuksia pohdiskeltiin seuraavaan sävyyn: ”Metsän rakenteen muuttuminen eri-ikäistä puustoa sisältäväksi. Siten latvapalon riski kasvaa. Tosin vaikutus ei ole välttämättä kovin suuri, kun eri-ikäistä puustoa sisältävän metsän puuston tiheys ei ole niin suuri.” Kolme vastaajaa nosti monikulttuurisuuden syyksi tulevaisuudessa lisääntyville paloille: ”Ongelmaksi muodostuu tulevaisuudessa myös maahanmuuttajat, ellei heitä opasteta ymmärtämään metsäympäristöä oikein”.

5.3 AVOIMET VASTAUKSET: MIHIN ASIOIHIN METSÄPALOIHIN LIITTYEN TULISI TULEVAISUUDESSA KIINNITTÄÄ HUOMIOTA? Vastaajilta kysyttiin, mihin asioihin tulisi metsäpaloihin liittyen tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Sanallisia vastauksia kirjoitti metsäsektorin osalta 58 ja pelastusalan osalta 136 henkilöä. Metsäsektori

Metsäsektorin osalta useimmin esiintyivät ehdotukset metsätieverkostosta huolehtimiseen ja metsänhoitoon, joista kumpaakin vastausryhmää esiintyi 26 %:ssa sanallisista vastauksista. Monet metsätieverkostoon liittyvät vastaukset olivat lyhyitä, kuten ”metsätiet on pidettävä valtion tukemana kunnossa”, mutta myös joitakin luovempia ehdotuksia esiintyi: ”Tuettaisiin metsäteitä, joiden varteen tehdään palolammikoita tai tekojärviä, joista helposti pääsee raskaalla kalustolla hakemaan vettä. Ehkä jopa vaaditaan isoille metsäalueille isompien tiehankkeitten yhteydessä, että pitää olla vedenottomahdollisuus tien alkupäässä.” Metsänhoitoa koskevat vastaukset (26  %) liittyivät usein metsäpaloriskin huomioimiseen sekä työohjeissa että työn ajoituksessa. Useat myös kirjoittivat, että palokuormaa ja metsäpaloriskiä voidaan minimoida ylläpitämällä metsätalouden mukaisia hakkuita – ”terve metsä ei ole niin altis paloille”. Myös lehtipuiden suosiminen sekä puulajisekoituksena että tienvarsipuustona nousi vastauksissa esille. Muutaman vastaajan ehdotuksena oli myös palokatkojen suosiminen joko hakkuiden yhteydessä tai nostamalla vedenpintaa sellaisille kuivatetuille soille, joilla ei ole metsätaloudellista merkitystä. Seuraavana vielä muutama esimerkkivastaus:

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

”Tulisi välttää metsänkasvatuksessa laajoja yhden puulajin yksijaksoisia mänty- ja kuusimetsiä.” ”Kasvatetaan mosaiikkimaisia metsiä, jolloin palot pysähtyvät taimikoihin tai heikkenevät lehtipuustoihin.” ”Luonnontilaisiksi jätetyt metsät, joita luonnonsuojelijat vaativat, pitäisi pitää kohtuu vähäisinä.” Tiedotus ja valistus tulivat metsäsektorin vastauksissa esille kolmanneksi useimmin 24 % osuudella. Vastauksissa tuli esiin esimerkiksi tarve, että kansalaiset tulisi saada paremmin ymmärtämään, mitä metsäpalovaroitus tarkalleen ottaen tarkoittaa. Valvontaan ja sammutusvalmiuteen liittyviä vastauksia tuli myös lähes yhtä paljon kuin edellisiä, 19 %. Usein vastaajat olivat vain kirjoittaneet lyhyesti ”valvontaan”, mutta yksityiskohtaisemmissa vastauksissa esiintyi muun muassa ”Valmiuden ylläpito ja harjoittelu esimerkiksi kulotuksissa” ja ”Sammutusvalmius muuallekin kuin palokuntaan”. 14% metsäsektorin vastaajista ehdotti joko työmenetelmien tai yhteistyön kehittämistoimenpiteitä. Eräs vastaaja kirjoitti seuraavasti: Nopeasti leviävää maasto-/metsäpaloa on myös haasteellista sammuttaa maasta käsin, joten lentosammutustoimintaa on kehitettävä viranomaisyhteistyön kautta. Lentosammutustoiminta on kyettävä tarvittaessa aloittamaan viiveettä ilman suurta byrokratiaa. Toinen vastaaja jatkoi: ”On kehitettävä yhteistyötä metsäammattilaisten kanssa, sillä heillä on usein myös paras paikallistuntemus.” Osa vastaajista toivoi metsätyöntekijöille tarkempia ohjeistuksia tai nykyisten toimintaohjeiden selkeyttämistä. Joka kymmenes (10%) vastaaja ehdotti, että riittävästä valvontalentomääristä huolehditaan, joko lisäämällä niitä tai säilyttämällä nykyinen määrä: ”Palolentojärjestelmä toimii mielestäni hyvin ja toivottavasti resurssit taataan myös tulevaisuudessa”. Metsäsektorin vastauksissa oli viisi (9%) kalustoon liittyvää nostoa, kuten ”Sammutuskaluston määrään ja laatuun. Esimerkiksi metsäkoneisiin suunniteltavat vesitankit ja ruiskut.” Lisäksi neljä vastaajaa (7%) muistuttivat palokuntien kiinnostavuuden merkityksestä, esimerkiksi ”Vapaapalokuntien toiminnan mahdollistaminen rahoituksella ja kannustimilla sekä yhteisöllisyyden ja sitoutumisen ylläpitäminen/ lisääminen, jotta vapaaehtoisia riittää vapaapalokuntien toimitaan.” Kaksi vastaajaa (3%) toivoi lisää paloja perustellen, että ”Suomessa metsäpalojen torjunta toimii hyvin tehokkaasti. Luonnon monimuotoisuuden kannalta aivan liiankin tehokkaasti. Voisiko joissain tilanteissa joillain syrjäisillä alueilla metsän antaa hallitusti palaa, jos se syttyy?” ja ”Tuli kuuluu metsän luontaiseen kiertokulkuun,

•

Kukkonen

eikä sitä saa täysin sieltä poistaa. Metsänhoidollisiin kulotuksiin pitää kannustaa. Nykyinen metsänhoitokulttuuri pitää metsäpalot pienialaisina.” Metsäsektorin vastauksissa esiintyi yksi ehdotus liittyen kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen: Raskaan kaluston ja spesifin osaamisen osalta tulisi kehittää lähialueyhteistyötä niin, että pahassa tilanteessa saadaan osaavaa ja tehokasta apua nopeasti esimerkiksi Ruotsista ja muualta EU-alueelta. Kotimaassa tulisi ottaa yksityiset helikopterioperaattorit selkein suorituskykyvaatimuksin mukaan lentosammutustoimintaan, sillä nykyinen viranomaisvetoinen järjestelmä on monissa tapauksissa osoittautunut epävarmaksi tavaksi varmistaa lentosammutuskapasiteetti kaukana ulkorajoista olevilla alueilla kuten PohjoisPohjanmaalla. Pelastuslaitosten ohella torjuntatoimissa tulisi hyödyntää lisäresurssina entistä aktiivisemmin kaupallisia ja vapaaehtoisia toimijoita, muun muassa metsäalan yrittäjiä ja yrityksiä, PV:n paikallisjoukkojen virkaapujoukkueita ja VAPEPAn väkeä. Näin tehokkain osa torjuntavoimasta olisi irrotettavissa jälkisammutusvaiheessa nopeammin takaisin lähtövalmiuteen tai enemmän resursseja vaativaan paloon. Mikäli käytössä olisivat alan yrittäjät, voitaisiin menettelyä hyödyntää ns. normaalimallina, jolloin pelastuslaitoksen metsäpalossa olevien yksiköiden lähtövalmius muihin onnettomuuksiin paranisi. PELASTUSALA

Pelastusalan osalta 35 % vastaajista nosti esille riittävän sammutuskaluston tarpeen, ja erityisesti lentosammutuskalustolle nähtiin kasvavaa tarvetta. Ilmasammutuskaluston osalta tarve tehdä yhteistyötä sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti nousi eri kommenteissa esiin varsin laajasti. Eri ehdotusten mukaisesti sammutusvalmiutta voitaisiin parantaa lentosammutuskaluston osalta esimerkiksi yhteispohjoismaisella kalustohankinnalla tai Fennoskandian lentosammutusjoukoilla. Eräs vastaaja kirjoitti: ”Suomalainen lentosammutuskaluston laatu ja määrä on ihan lapsenkengissä, eli olemme parin merivartioston helikopterin varassa, joista vain toiseen saa pilotit kesälomakaudella. Pohjoismailla voisi olla vaikka yhteisiä sammutuslentokoneita, jotka voisi helposti vesitankata niin merellä kuin suurissa järvissä.” Toinen vastaaja esitti, että lentosammutuskapasiteettia tulisi olla Suomessa omasta takaa 1-3 sammutuslentokonetta tai pohjoismaissa ainakin 4-7 konetta. Useissa kommenteissa myös toivottiin enemmän droneja käyttöön ja tarve saada mönkijä jokaiseen palolaitokseen. Pienemmillä droneilla voisi paloalueen rajauksesta saada nopeasti käsityksen, ja suuren kantokapasiteetin droneja voitaisiin käyttää apuna sammutuksessa. Esille tulivat myös ketterämpien keinojen kuten helpommin kannettavien tuuman letkujen ja mönkijöiden käyttö, mistä yhtenä ehdotuksena seuraava ote: ”Mönkijä 350 litran märkävesisäiliöllä ja parilla kevyt korkeapaineruiskulla (painepesuri) voisivat mennä edeltä ottamaan vielä maastossa etenevää paloa kiinni, ohjaamaan sen kulkua / leikkaamaan tehoja siitä.”

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Joka kolmas (33 %) pelastusalan vastaaja nosti esille tarpeen tehostaa valvontaa ja sammutusvalmiutta. Valvonta ja sammutusvalmius esiintyivät useissa vastauksissa yhdessä: ”Kunnossa olevaan sammutuskalustoon ja hälytysjärjestelmään”. Osa vastaajista kommentoi nykyistä metsäpaloindeksijärjestelmää jälkeenjääneeksi ja toivoi siitä nykyistä tarkempaa sekä alueellisesti että metsäpalovaaran jakamista useampaan luokkaan. Tehokasta valvontajärjestelmää perusteltiin tärkeäksi, jotta sammutuksessa päästään nopeaan alkusammutukseen riittävällä vasteella. Eräs sammutusvalmiuden tehostamista toivova vastaaja otti myös esille, että pelastuslaitosten valmiuksiin pitkäaikaisten palojen sammutuksessa pitäisi kiinnittää huomiota. Hän perusteli vastaustaan seuraavasti: ”Pyhärannan 2018 ja Savitaipaleen 2019 palot sekoittivat pelastuslaitokset, koska niissä ei oltu osattu varautua pitkäkestoisiin (yli 12 h:n) tulipaloihin”. Kolmanneksi useimmin, suurin piirtein yhtä suurella osuudella (27 %) kuin metsäsektorin vastaajat (24 %), nostivat pelastusalan vastaajat esille tarpeen valistuksen ja tiedotuksen lisäämiselle. Tiedottaminen tulisi vastaajien mukaan olla tehokkaampaa ja nykyistä paremmin ennakoivaa, jotta ihmisten ei itse tarvitsisi tutkia, onko metsäpalovaroitus kulloinkin voimassa. Ehdotettiin, että ihmisille tarjottaisiin lisävalistusta avotulen teosta esimerkiksi siten, että yleisille laavuille ja muille tulipaikoille tulisi ohjeet varmistaa ennen tulentekoa, onko metsäpalo- tai ruohikkopalovaroitus voimassa. Maahanmuuttajat tulisi huomioida valistuksessa erikseen; heidän olisi tärkeä tuntea jokamiehen oikeudet ja erityisesti velvollisuudet. Kansalaistaitojen lisäystä esimerkiksi alkusammutuksen osalta pidettiin perusteltuna. Pelastusalan vastaajista viidesosa (19 %) toivoi lisää valvontalentoja. Vastauksissa esiintyi muun muassa mielipide, että palolentoja tulisi lentää pienemmällä indeksillä kuin nykyään, ja että yhteistyötä rajavartioston ja puolustusvoimien helikopteritoiminnan kanssa tulisi kehittää, jotta laajat katvealueet saataisiin valvottua kattavammin. Kuten metsäsektoristakin 14 %, joka viides (19 %) pelastusalan vastaaja esitti työmenetelmien tai yhteistyön kehittämisehdotuksia. Osassa työmenetelmien kehittämiseen liittyvissä vastauksissa oli päällekkäisyyttä ensimmäisenä mainitun kalustotarpeiden osion kanssa: toivottiin esimerkiksi uusien apuvälineiden ja teknologian parempaa käyttövalmiutta kuten paloalueen tiedustelua dronella sammutuksen johtamisen tueksi sekä automaattisia valvontatorneja. Lentotähystystoiminta (RPAS) ja tilannekuvan ylläpito esimerkiksi metsäpalojen leviämistä ennustavia alustoja hyödyntämällä nähtiin hyvänä kehityssuuntana. Johtamisen ja taktisen osaamisen kehittämistä pidettiin erityisen tärkeänä. Lisäksi muutamissa vastauksissa esitettiin tarve kehittää sammuttamisen laatua tai tehdä poikkeavien sammutustapojen tutkimusta. Yhteistyön kehittämisen osalta mainittiin seuraavia mahdollisuuksia: RescEU-yhteistyö, Metsähallituksen resurssien ja osaamisen hyödyntäminen, turvesoiden kaluston käyttö sammutustoiminnassa, ja Suomen pelastustoimen valtakunnallisen sisäisen avun antamisen mallin kehittäminen ja johtamisjärjestelmä sitä pyörittämään. Lisäksi ehdotettiin, että riskialueille tehtäisiin ennakkosuunnitelmat metsäpalojen varalle.

•

Kukkonen

16 %:ssa vastauksia nousi esille, että pienten sopimuspalokuntien ja vpk-toiminnan jatkuvuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Paloasemaverkosto täytyisi säilyttää vähintäänkin nykyisellään. Tulisi huolehtia riittävistä resursseista pelastustoimelle ja etenkin siitä, että resursseja kohdennettaisiin myös haja-asutusaluille. Eräs vastaaja myös tiivisti asian näin: ”Osasyy Ruotsin palokaaoksiin on palokuntien vähyys ja pitkät etäisyydet.” Metsätieverkostosta huolehtiminen nousi esille joka kymmenennessä (10 %) vastauksessa. Kehittämisehdotuksena otettiin esille, että metsäteiden nimeäminen olisi eduksi kohteiden paikantamisessa ja niihin navigoinnissa. Metsänhoidossa paloriskin huomiointi otettiin esille kuudessa prosentissa vastauksia. Ehdotettuja toimenpiteitä olivat etenkin hakkuutähteiden nykyistä nopeampi keruu metsäpohjasta ja ylipäätään metsänhoidosta huolehtiminen. Kolme prosenttia toivoi lisää paloja, eli että metsien annettaisiin palaa vapaammin sellaisilla alueilla, joissa siihen olisi parhaat edellytykset ja joissa se aiheuttaisi vähiten haittaa.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Kukkonen

6. Metsäpalojen ehkäisy, ennakointi ja sammutus Neljännessä teemassa vastaajilta kysyttiin metsäpalojen ehkäisyyn, ennakointiin ja sammutukseen liittyen viisi monivalintakysymystä ja yksi avoin kysymys.

6.1 MONIVALINTAKYSYMYKSET Suurin osa vastaajista, 59 % metsäsektorista ja 73 % pelastusalasta, oli vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että valmiutta metsäpalojen torjuntaan on syytä lisätä Suomessa erityisesti ilmastonmuutoksen takia (kuva 13). Metsäsektorista vain 15 % ja pelastusalasta vain 12 % oli väitteestä vähintään jokseenkin eri mieltä.

Kuva 13. Valmiutta metsäpalojen torjuntaan on syytä lisätä Suomessa erityisesti ilmastonmuutoksen takia (n=494).

Metsäsektorissa pidettiin tiheän metsätieverkoston merkitystä voimakkaiden/laajojen metsäpalojen ehkäisyssä hieman merkittävämpänä kuin pelastusalalla (kuva 14). 70 % metsäsektorista ja 38 % pelastusalalta oli täysin ja metsäsektorista 91 % ja pelastusalasta 77 % vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että tiheä metsätieverkosto vähentää voimakkaiden/laajojen metsäpalojen syntymistä. Vähintään jokseenkin eri mieltä olevia oli metsäsektorista vain 5 % ja pelastusalasta 13%.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Kuva 14. Tiheä metsätieverkosto vähentää voimakkaiden/laajojen metsäpalojen syntymistä (n=494).

70 % metsäsektorista ja 71 % pelastusalasta oli vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että kaukokartoituspohjaiset metsäpalojen havainnointijärjestelmät helpottavat metsäpalojen torjuntaa merkittävästi (kuva 16). Täysin samaa mieltä olevien osuus oli metsäsektorilla (37 %) hiukan korkeampi kuin pelastusalalla (26 %). Vähintään jokseenkin eri mieltä olevia oli vain niukasti, molemmissa vastaajaryhmissä seitsemän prosenttia, mutta yhteensä vaihtoehtoja ”ei samaa eikä eri mieltä” (metsäsektori 12 %, pelastusala 10 %) ja ”en osaa sanoa” (11 %, 12 %) lähes neljännes.

Kuva 15. Kaukokartoituspohjaiset metsäpalojen havainnointijärjestelmät helpottavat metsäpalojen torjuntaa merkittävästi (n=494).

•

Kukkonen

Kuva 16. Metsäpalo-ongelmien ratkaiseminen Fennoskandian alueella vaatii ennen kaikkea lainsäädännön muutoksia (n=494).

Fennoskandian alueen metsäpalo-ongelmien ratkaiseminen ensisijaisesti lainsäädännön muutosten avulla (kuva 16) jakoi mielipiteitä tasaisesti eri luokkiin, eikä ylipäätään herättänyt paljoakaan vahvoja mielipiteitä. Täysin samaa mieltä oli molemmissa vastaajaryhmissä vain 4 % ja jokseenkin samaa mieltä oleviakin metsäsektorilla vain 6 % ja pelastusalalla 26 %. Lähes puolet vastaajista (46 %) valitsi vaihtoehdon ”ei samaa eikä eri mieltä” (metsäsektori 25 %, pelastusala 25 %) tai en osaa sanoa (metsäsektori 23 %, pelastusala 20 %).

Kuva 17. Olen huolissani Suomen metsä- ja maastopalo-osaamisen vähenemisestä tulevaisuudessa (n=494).

Reilu puolet (metsäsektori: 54 % ja pelastusala 55 %) vastaajista oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteen “Olen huolissani Suomen metsä- ja maastopaloosaamisen vähenemisestä tulevaisuudessa” kanssa (kuva 17). Kuitenkin myös noin neljännes (28 %) metsäsektorista ja kolmasosa (32 %) pelastusalasta oli väitteen kanssa vähintään jokseenkin eri mieltä.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

6.2 AVOIMET VASTAUKSET: MINKÄLAISIA UUSIA MENETELMÄLLISIÄ RATKAISUJA/PALVELUITA TULEVAISUUDESSA TARVITAAN? Vastaajilta kysyttiin, minkälaisia uusia menetelmällisiä ratkaisuja tai palveluita tulevaisuudessa tarvitaan. Sanallisia vastauksia kirjoitti metsäsektorista 36 ja pelastusalalta 111 henkilöä. Metsäsektori

Metsäsektorin vastauksista 28 % liittyi osaamisen kehittämiseen. Useissa vastauksissa esiintyi ajatus siitä, että metsäammattilaisten on syytä monimuotoisuussyistä ylläpitää kulotusosaamista, mistä on myös metsäpalojen hallinnassa hyötyä, sillä ”tulenkäytön osaamisen ylläpitäminen pitää yllä myös osaamista ei-toivottujen palojen hallinnassa”. Tarpeita oli eri vastaajien mukaan muun muassa ”Selvät ohjeet ja toiminta mallit”, ”Laajempien metsäpalojen varautumissuunnitelmien päivitys ja tehokkuuden arviointi” sekä ”Osaamista tulisi kehittää koordinoimalla osaajien välisen yhteistyön malleja”. Yhdessä vastauksessa toivottiin entisen tyyppistä valtion kulotustukea, ”jossa rahoitus ei mene byrokratian pyörittämiseen.” Metsäsektorin vastauksista 22 %:ssa otettiin esille kaukokartoituspohjaisen havaintojärjestelmän kehittäminen ja metsäpaloindeksin tarkentaminen. Digitaalisista palveluista toivottiin ajantasaista ja tarkkaa paikkatietoa. Kaukokartoituspohjaisille metsäpalojen havainnointijärjestelmille annettiin arvoa etenkin asumattomien, tiettömien ja vaikeakulkuisten seutujen seurannassa. Pelastuslaitoksilta on ollut hankaluuksia saada sammutetun palon tarkkaa sijaintia, kun on pitänyt mennä hoitamaan jälkivartiointia maanomistajan roolissa. Voisi kuvitella, että heiltä saisi tarkat koordinaatit, mutta on tullut hutiosumia jopa maanomistajan suhteen. Eräässä vastauksessa myös kysyttiin, ”Onko satelliittiseurannalla mahdollista tehdä jotain palojen havaitsemisen edistämiseksi, vaikkapa havainnoida jollakin lämpösäteilyllä?” Kolmanneksi yleisimpänä ryhmänä 19 %:n osuudella tulivat vastaukset, joissa mainittiin dronet. Vastauksissa esiintyi muun muassa seuraavanlaisia otteita: ”Dronet käyttöön tähystystoiminnassa ja paikannuksessa”, ”Merkittävää kuormaa (150-200 kg) kantavat dronet” sekä ”Dronet valvontaan ja paloalueen seurantaan.” Metsäkoneen lisävarusteisiin liittyviä mainintoja oli 17  %:ssa vastauksia. Vastauksissa ehdotettiin muun muassa ”Metsäkoneen päällä kulkevia sammutusyksiköitä”. Eräs vastaaja ehdotti: ”Metsäajokoneisiin voitaisi kehittää tankkijärjestelmä. Tarvittaessa olisi nopeasti nostettavissa koneen kyytiin. Päästäisi huonompiinkin paikkoihin. Voisi olla valtion tukema järjestelmä, valmiit yksiköt paloasemilla / isommilla metsäkoneyrittäjillä.”

•

Kukkonen

Metsäsektorin sanallisista vastauksista 11 % liittyi siihen, että sammuttajia tulisi saada lisättyä eri keinoin. Eräs vastaaja kirjoitti, että ”Valmiit miehistö ja kalusto Metsähallituksen tyyliin sammutus- ja jälkivartiotehtäviin myös yhteismetsiin ja yksityismaille.” Toinen ehdotus oli, että ”Maatilojen kalustoa voisi saada sammutuskäyttöön”. Kolmas ehdotus liittyi tulenkäytön osaamisen kaupallistamiseen, mikä voisi johtaa sammutusvalmiuksien erikoisosaamisen kehittymiseen: Tulenkäytössä (luonnonhoitohankkeiden kulotukset) toimii jo nyt kaupallinen malli, jossa metsäalan yritykset vastaavat alueen valmisteluista ja poltoista. Jos palontorjuntaan halutaan lisää osaavia tekijöitä, tulee mallin olla kaupallinen. Kun tarjolla on kulotuksia ja torjuntatoimia, kannattaa osan yrityksistä erikoistua tulenkäyttöön ja metsäpalojen torjuntaan ja kehittää valmiuksiaan siinä. Satunnaiset työmahdollisuudet eivät saa ketään panostamaan osaamiseen, kalustoon ja metsäpalokaudella vaadittuun valmiuteen. Lainsäädäntöä tulisi tarvittaessa muuttaa niin, että pelastuslaitokset voisivat entistä joustavammin hyödyntää tarjolla olevat resurssit ja hankinnoille asetettujen vaatimusten kautta asettaa toiminnalle sen laadun varmistamiseksi tarpeelliset reunaehdot. Osaan ehdotuksista sisältyi ajatus armeijan osallistumisesta metsäpalojen torjuntaan, esimerkiksi seuraavasti: ”Ehkä armeijan valmiutta pitäisi edistää, että voisivat osallistua nopeasti metsäpalojen torjuntaan/evakuointiin. Olisi valmiusryhmä kesäisin.” Eräs vastaaja myös ehdotti pienten sammuttajaryhmien organisoimista: Useissa maissa palontorjunnassa käytetään tehokkaasti pieniä, oikein varustettuja ja koulutettuja, fyysisesti hyväkuntoisten sammuttajien ryhmiä. Tällainen osaava ryhmä toimii paljon tehokkaammin kuin vapaaehtoisista harrastelijoista koottu kirjava apujoukko. Kolme vastaajaa (8 %) otti esille tärkeyden kehittää lentosammutusvalmiuksia, missä olennaisena kehityskohteena pidettiin erityisesti yhteistyön kehittämistä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen kanssa. Eräs vastaaja perustelikin seuraavasti: Lentosammutustoimintaa tulee kehittää. Hyvä esimerkki eiliseltä (29.6.) Muhokselta. Tulessa oli muutaman tunnin jälkeen yli 100 ha metsää, ja palo eteni latvapalona vaikeasti tavoitettavassa maastossa. Siinä vaiheessa vasta selviteltiin, saadaanko puolustusvoimilta helikopterikalustoa yhden rajakopterin tueksi. Kaikkiaan on palanut noin 250 ha. Lentosammutukseen pitää olla matala kynnys ja virka-avun tulee olla automaatio ilman byrokratiaa. Lisäksi kaksi vastaajaa (6 %) ehdotti jonkinlaisia innovaatioita. Vastauksista toisessa ehdotettiin aineita, jotka sammuttavat paremmin kuin vesi, ja toisessa metsäkoneiden jälkilokin hyödyntämistä: ”Metsäkoneista on saatavissa harvennushakkuissa ajourakartta. Metsäpaloa rajattaessa valmiita ajouria pitkin on hyvä viedä mönkijällä

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

letkuja ja muuta sammutuskalustoa. Helpottaisi paloalueen kalustokuljetusta, kun kyseiset kartat saisi esimerkiksi kunnittain paloviranomaisten käyttöön.” Pelastusala

Pelastusalan sanallista vastauksista 29 % liittyi havaintojärjestelmän parantamiseen. Vastauksissa toivottiin erityisesti reaaliaikaisen satelliittipohjaisen tähystyksen automatisointia koko EU:n alueelle ja Ilmatieteenlaitoksen ennuste- ja varoituspalveluiden edelleen kehittämistä. Palojen mahdollisimman varhaiseen havainnointiin ehdotettiin miehittämättömiä kauko-ohjattuja tai autonomisia valvontamenetelmiä. Myös osittaisen tornitähystyksen toteuttamista ehdotettiin harvaan asutuille alueille. Useissa kommenteissa, joissa satelliittien kautta tapahtuvaa valvontaa pidettiin toivottuna kehityssuuntana, tuotiin kuitenkin samalla esille tarve kehittää menetelmää luotettavammaksi. Seuraavassa vielä muutama havaintojärjestelmään liittyvä vastaus pelastusalan vastaajilta: ”Sääennusteiden on oltava selvästi nykyistä luotettavampia. Esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen ennusteet ovat aivan liian epätarkkoja, jotta viranomainen voisi luottaa niihin ja tehdä ennusteiden perusteella toimintasuunnitelmia (ennusteet ovat liian populistisia).” ”Tapahtumapaikan sijainnin tuominen selkeästi ymmärrettäväksi geokoodautuvaksi osoitteeksi.” ”Digitalisointi, ennakointi ja keinoälyn hyödyntäminen johtamisen tukena sekä tilanteen arvioinnin ja ennustamisen osalta.” Toiseksi yleisimmin (25 %) pelastusalan vastaajien kommenteissa nousi esille lentosammutuksen lisääminen. Muutamat kommentit koskivat jonkin lentosammutukseen liittyvän yksityiskohdan parannusta, kuten ”Isoihin puolustusvoimien (NH9) helikoptereihin tulisi saada nykyistä huomattavasti isompia vesisäkkejä.” Valtaosa vastauksista liittyi kuitenkin joko pelastustoimen oman lentokaluston hankintaan, muun maassamme olevan lentosammutukseen soveltuvan kaluston yhteiskäytön kehittämiseen tai kansainvälisen lentosammutuskaluston hankintaan: ”Suomessa voisi olla myös pelastustoimella omaa lentokalustoa, jota käytettäisiin niin maastopalojen sammuttamiseen kuin muussakin pelastustoiminnassa tarvittavaan henkilöstön siirtoon (heavy rescue).” ”Jo olemassa olevien lentosammutuskaluston kansallinen priorisointi ja koordinaatio (nyt sitä ei ole olemassa).”

•

Kukkonen

”Puolustusvoimien kopterit matalalla kynnyksellä töihin. Koptereita pitäisi olla metsäpalovaroituksen aikaan valmiudessa ympäri Suomea.” ”Nyt vain rajavartiolaitos avustaa helikoptereillaan, voisivatko puolustusvoimien kopterit myös jatkossa avustaa enemmän?” ”Valmius ilma-alusten käytön lisäämiseen yhteistyönä Fennoskandiassa.” ”Suomessa ei ole tarpeeksi sammutuslentokalustoa, joten sopimukset kuntoon muiden Fennoskandian maiden kesken. Toisaalta muillakaan mailla ei ole varaa lähettää omaa kalustoaan avustustehtäviin, jos metsäpalojen vaara on ilmeinen samaan aikaan omassa maassa.” ”Pohjoismaille voisi hankkia kunnollisen ilmasammutuskyvyn.” Osaamisen kehittämiseen liittyviä ehdotuksia esiintyi vastauksissa kolmanneksi useimmin (23 %). Monia vastauksia yhdisti, että niissä nähtiin mahdollisuuksia saada käyttökelpoista osaamista eri puolilla olevilta osaajilta, esimerkiksi seuraavasti: ”Kuunnellaan osaajia, vaikka he olisivat vain vpk-laisia”. Pienten pelastuslaitosten osaamista tuotiin esille perustellen sillä, että ne ovat suhteellisen paljon metsäpalojen työllistämiä. Muutamissa vastauksissa myös ehdotettiin yhteistyön lisäämistä metsäammattilaisten kanssa, esimerkiksi ”Koulutusta sekä tukipalveluita metsäalan ammattilaisilta” ja ”Metsänhoidollisin kulotuksiin tulisi ottaa pelastusalan viranomaisia katsomaan ja tarkkailemaan kulotuksen edistymistä ja saada sitä kautta oppia tulen käyttäytymisestä.” Erityisenä tarpeena osaamisen kehittämisessä nähtiin sammutustekniikan koulutus, johon ehdotettiin esimerkiksi valtakunnallista koulutuspakettia – ”eli mitä suihkuputkella tulee tehdä ja mitä ei”. Eräs vastaaja toivoi, että tarve voitaisiin myös huomioida pelastusopiston opetusohjelmassa. Useissa kommenteissa toivottiin palojen johtamisosaamisen kehittämistä, esimerkiksi ”Osaamisen kehittäminen koko toimijaketjussa. Johtamisen ja suunnittelun sekä ohjaamisen kehittäminen.” Taktiikka nähtiin yhtenä kehityskohteena: ”Metsäpalojen sammutustaktiikkaa ja tekniikkaa on kehitettävä ja opiskeltava lisää koko ajan!” Arvokasta koulutusmateriaalia palojen johtamiseen voitaisiin myös saada tekemällä perusteellisempaa pelastustoiminnan arviointia suurista metsäpaloista. Varusteisiin liittyviä vastauksia oli 22 % pelastusalan vastauksista. Monet vastaajat kommentoivat nykyisiä varusteita vanhanaikaisiksi ja kömpelöiksi ja ehdottivat helpommin siirreltävissä olevien välineiden kuten tuuman letkukaluston, toimivampien t-letkuliittimien ja nopeiden menetelmien käyttämistä. Nykyaikaiset maastokelpoiset kulkuneuvot nousivat esiin hyvin monissa vastauksissa, perusteluna ”Maastokelpoiset paloautot, mönkijät ja nopeat helikopterilla liikkuvat iskujoukot voivat olla ratkaisevassa roolissa tulevaisuudessa, jossa pelastustoimi painii

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

resurssipulan kanssa.” Ehdotettiin myös, että pelastuslaitokset hankkisivat yhteistä kalustoa, joka sijoitettaisiin painopistealueille. Muutamissa vastauksissa nähtiin kaluston päivittäminen mahdollisuudeksi kompensoida sammuttajapulaa. Erilaiset innovaatiot nousivat esille 15 % vastauksissa. Seuraavassa muutamia poimintoja niistä: ”Olisi kehitettävä paikannusmenetelmiä, jotka tukisivat oikean reitin löytämistä kohteelle.” ”Karttasovellukset syttyneen palon etenemisen ennakointiin.” ”Suurien vesimäärien siirtoon vaihtoehtoisia sammutustapoja.” ”Myös sammuttajien paikantamiseen palotilanteissa tarvitaan menetelmiä.” ”Riskipohjainen joukkojen ja kaluston valmiustaso!” ”Kemiallinen sateenteko.” ”Tietoa paloalueesta, metsän koostumuksesta ja luonnon vesilähteistä sekä luontaisista rajoituslinjoista tarvitaan enemmän.” ”Maastossa kartastoon merkittävät vesipaikat palokunnille.” ”Riskialueille voisi mahdollisuuksien mukaan kaivaa sammutusvesialtaita.” Sammuttajien määrän lisääminen eri keinoin nousi esille kahdeksassa prosentissa vastauksista. Useammassa kommentissa esitettiin yhtenä keinona metsäammattilaisten, kyläläisten ja vapaaehtoisen pelastuspalokunnan mukaan ottamista sammutusresurssiin pelastusviranomaisten avuksi. Lisäksi sopimuspalokuntatoiminnan houkuttavuuden parantamista pidettiin avainasemassa, missä koulutuksen kautta erikoistumismahdollisuudet ja asianmukainen kalusto voisivat olla eduksi. Ehdotettiin myös lakimuutosta, että valtio korvaisi sopimuspalokuntalaisten poissaolon työnantajalle. Muutama vastaaja myös ehdotti erillisten valmiusyksiköiden tai valtakunnallisen sammutusryhmän perustamista. Kuusi vastaajaa (5 %) ehdotti haastavien olosuhteiden vesihuoltovalmiuden parantamista ja sitä varten maastokelpoisen kuljetuskaluston hankintoja. Neljässä vastauksessa (4 %) ehdotettiin palojen rajaamista joko etukäteissuunnittelulla tai vastatulella. Ehdotettiin teiden ratojen ja sähkölinjojen vierustojen raivaamista rajoituslinjoiksi sekä suurten metsäalueiden suunnittelua siten, että niistä löytyy luontaisia rajoituslinjoja. Kaksi vastaajaa (2 %) ehdotti uusia sanktioita kuten sakkoja varomattomasta tulen käsittelystä. Lisäksi yksi vastaaja ehdotti ruokahuollon järjestämistä pidempiin operaatioihin. 44

•

Kukkonen

7. Metsätalouden vaikutukset Viides teema käsitteli metsätalouden vaikutuksia. Metsätalouden käsityksiin liittyviä käsityksiä kartutettiin neljän monivalintakysymyksen ja yhden avoimen kysymyksen avulla.

7.1 MONIVALINTAKYSYMYKSET Kysymyksessä 20 oli väite, että avohakkuun jälkeen uuden puusukupolven perustamisen laiminlyönti kasvattaisi metsäpaloriskiä. Metsäsektorin vastaajat eivät keskimäärin pitäneet uuden puusukupolven perustamisen merkitystä metsäpalojen kannalta aivan yhtä ratkaisevana kuin pelastusalan vastaajat (kuva 18). Metsäsektorista kolmannes (34 %) ja pelastusalasta noin puolet (46 %) oli vähintään jokseenkin samaa mieltä ja metsäsektorista 43 % ja pelastusalasta 20 % vähintään jokseenkin eri mieltä väitteestä.

Kuva 18. Avohakkuun jälkeen uuden puusukupolven perustamisen laiminlyönti kasvattaa metsäpaloriskiä (n=494).

Sen sijaan taimikonhoidon ja nuorten metsien harvennusten laiminlyöntiä pidettiin metsäpaloriskin kannalta selvästi merkittävämpänä: metsäsektorista 71 % ja pelastusalasta 69 % oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa (kuva 19). Täysin eri mieltä olevia oli kummassakin vastaajaryhmässä vain yksi prosentti.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Kuva 19. Taimikonhoidon ja nuorten metsien harvennusten toteuttaminen ajallaan vähentää korkean intensiteetin metsäpaloja (n=494).

Mahdollinen laajempi siirtyminen jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen tulevaisuudessa keräsi käsityksiä melko värikkäästi: kummassakaan vastausryhmässä ei mikään yksittäinen vastausvaihtoehto saanut yli 25 % vastauksista (kuva 20). Vähintään jokseenkin samaa mieltä olevia oli kuitenkin selvästi enemmän metsäsektorissa (41 %) kuin pelastusalalla (21 %). “Ei samaa eikä eri mieltä” ja “en osaa sanoa” vastanneiden osuus pelastusalasta oli tasan puolet (50 %), ja lopuista suurin osa oli väitteen kanssa vähintään jokseenkin eri mieltä (29 %).

Kuva 20. Metsäpaloriski Suomessa kasvaa, mikäli avohakkuista siirrytään jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen (n=494).

Avohakkuun jälkeistä hakkuutähteiden keruuta (kuva 21) pidettiin vaikutukseltaan merkittävänä; metsäsektorista kaksi kolmasosaa (68 %) ja pelastusalasta noin kolme neljäsosaa (72 %) oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa, että avohakkuun jälkeinen hakkuutähteiden keruu pienentää metsäpaloriskiä. Vähintään jokseenkin eri mieltä olevia oli kuitenkin metsäsektorilla jopa 18 %, kun pelastusalalla niitä oli vain 7 %.

•

Kukkonen

Kuva 21. Avohakkuun jälkeinen hakkuutähteiden keruu pienentää metsäpaloriskiä (n=494).

7.2 AVOIMET VASTAUKSET: MIHIN METSÄTALOUDESSA TULISI KIINNITTÄÄ HUOMIOTA METSÄPALORISKIN PIENENTÄMISEKSI? Vastaajilta kysyttiin, mihin metsätaloudessa tulisi kiinnittää huomiota metsäpaloriskin pienentämiseksi. Sanallisia vastauksia tuli metsäsektorin osalta 61 ja pelastusalalta 85 kappaletta. Metsäsektori

Metsäsektorin vastausten osalta lähes kaksi kolmasosaa (62 %) käsitteli metsäpaloriskin huomioimista konetöiden ajoituksessa. Osa vastauksista liittyi pääasiassa siihen, että riskipaikoilla työskentelyyn tulisi enemmän kiinnittää huomiota ja osa siihen, että riskipaikkojen työt tulisi tehdä muuhun vuodenaikaan kuin keskikesällä. Ehdotettiin myös, että työskentelyä tulisi kuivilla kausilla ajoittaa yöhön, jolloin on kosteampaa. Toiseksi useimmin (18  %) metsäsektorin vastaajat kiinnittivät huomiota harvennusten ja metsänhoitotöiden ajallaan tekemiseen. Eräs vastaaja tiivisti asian seuraavasti: ”Metsät olisi hoidettuja, ei ylitiheitä, jolloin kertyy huomattavasti enemmän pystykuivia puita sekä ylitiheys hidastaa ja vaikeuttaa etenemistä maastossa.” Kolmantena (10 %) metsäsektorin vastauksissa esiintyi tieverkoston kunnosta huolehtiminen tai sen parantaminen. Neljäntenä (8  %) metsäsektorin vastauksissa nousi lehtipuuston osuuden kasvattaminen ja sekametsien suosiminen. Ehdotettiin myös Etelä-Suomen hirvikannan alentamista, jotta koivun kasvatus onnistuisi siellä paremmin. Kuusettuminen nähtiin uhkana. Yhtenä ehdotuksena oli ”Mosaiikkimaiset hakkuut, eri ikäisiä kuvioita vaihdellen.” Saman verran (8 %) mainintoja tuli myös työn jälkeisen vahdin järjestämisestä, joka nähtiin tärkeäksi riskialttiilla kohteilla erityisesti kuivien jaksojen aikana. Myös koulutukseen huomion kiinnittäminen esiintyi kahdeksassa prosentissa vastauksista. Vastaajien mukaan metsäammattilaisten olisi syytä tuntea nykyistä laajemmin tulen käyttäytymisen perusteet metsäympäristössä niin, että eri

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

toimenpiteiden ja alueiden käyttömuotojen suunnittelussa ja toteutuksessa osattaisiin paremmin hahmottaa vaaranpaikat niin syttymien kuin palon leviämisen suhteen. Ulkomaisten työntekijöiden kouluttamisen tarve metsäpalovaroitusten huomiointiin mainittiin vastauksissa myös erikseen. Parempaa metsäkoneiden alkusammutusvalmiutta (7 %) esitettiin neljässä vastauksessa. Samoin neljässä vastauksessa (7 %) esitettiin, että tulisi välttää jatkuvaa kasvatusta ja muistutettiin harvennuksien tekemisestä ajallaan. Telastojen rakenne nousi huomionarvoiseksi seikaksi kolmessa vastauksessa (5 %). Lisäksi nousi liuta muita yksittäisiä ehdotuksia, kuten että hakkuissa ja tiensuunnittelussa voitaisiin jo ennakoidusti tehdä palokatkoja ja -käytäviä, kerättäisiin aktiivisemmin havuja hakkuualoilta sekä pidettäisiin yllä kulotusosaamista. Pelastusala

Pelastusalan vastauksista 25 %:ssa esiintyi varovaisuus ja riskien huomiointi kaivinkone- ja metsäkonetöissä. Vastaajien mukaan kipinöintiä aiheuttavia työmenetelmiä metsässä pitäisi mahdollisuuksien mukaan välttää erittäin kuivaan aikaan. Vastauksissa ehdotettiin, että kaikissa metsäkoneissa pitäisi olla kipinän valvontajärjestelmät, takamaastoa valvovat lämpökamerat ja kunnollinen sammutusvalmius; ”pieni jauhesammutin ei riitä”. Toiseksi useimmin (22 %) pelastusalan vastauksissa esiintyi ehdotus hakkuujätteen nopeasta keräämisestä energiapolttoon. Eri vastaajien mukaan hakkuutähteistä on sekä paloriskiä että haittaa sammutuksessa: ”Hakkuutähteiden ja puutavaran nopea keruu maastosta pois etenkin asutuskeskuksissa tarpeen, houkuttelevat tuhopolttajia”. Hakkuutähteiden kerrottiin hankaloittavan liikkumista ja sammutustoimintaa muun muassa puhkaisemalla herkästi letkuja. Myös hakkuutähteiden välivarastoinnissa tulisi ottaa huomioon, että ne voivat aiheuttaa suuria palokuormia ja syttyä hoitamattomana itsestään. Toisaalta hakkuutähteiden keruu nähtiin vaikutuksiltaan myös ristiriitaisena toimena: Avohakkuun jälkeinen hakkuutähteiden keruu kyllä pienentää metsässä paloriskiä, mutta hakettamista odottavat kasat lisäävät sitä huomattavasti. Lisäksi keruutyö ja hakettaminen itsessäänkin ovat paloriski (metsäpalovaroituksen aikana). Kokonaisvaikusta on vaikea sanoa. Kolmanneksi eniten (17 %) pelastusalan vastauksissa ehdotettiin monipuolista metsänkasvatusta. Monipuolisuus, pienpiirteisyys ja biodiversiteetin vaaliminen saivat laajaa kannatusta: ”Ei laajoja samanikäisiä taimikoita / leimikoita”. Toivottiin myös, että hakkuiden yhteydessä voitaisiin jättää palokujia, jotka auttaisivat mahdollisten palojen rajaamista paremmin hallittavan kokoisille alueille. Vastauksissa käsiteltiin jonkin verran myös jatkuvan kasvatuksen vaikutuksia. Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen nähtiin yhtäältä lisäävän latvapalon (ja siten siis suuren palon) riskiä, mutta toisaalta latvapalo vaatii varsin tiheää puustoa ja hyvin hoidetussa jatkuvapeitteisessä

•

Kukkonen

metsässä riski ei sen vuoksi kasva suureksi. Osa vastaajista kommentoi, että avohakkuut tulisi lopettaa, sillä avohakkuut aiheuttavat laajoja kuivia alueita ja lisäävät auringon paahteen vaikutusta maastoon sekä hakkuutähteiden keruun yhteydessä kipinäriskiä. Neljänneksi eniten (14 %) pelastusalan vastauksissa esiintyi täyskielto joko koneiden työskentelylle tai metallisten telojen käytölle metsäpaloaikana. Vastaukset olivat esimerkiksi seuraavanlaisia: ”Puunkorjuuta ei tulisi suorittaa metsäpaloaikana. Useat palot ovat syttyneet koneellisesta puunkorjuusta.” Koulutuksen, tiedotuksen ja valistuksen lisäämistä ehdotettiin 13 %:ssa vastauksista. Metsätiestön kunnosta huolehtiminen mainittiin 12 %:ssa vastauksia. Samoin myös harvennusten ajallaan toteuttaminen 12 %:ssa vastauksia. Vastauksissa toivottiin, että erilaisten tukien, opastuksen ja kurssien kautta aktivoidaan metsäomistajia hoitamaan metsiään. Kahdeksassa prosentissa vastauksia käsiteltiin metsäkonekuljettajien palosammutusosaamista ja -valmiuksia. Heille toivottiin koulutusta metsäpaloihin liittyen sekä kalustoa vähintään pienten palonalkujen sammuttamiseen. Eräs vastaaja kysyikin: ”Turvetuotannossa jokaisessa koneessa täytyy olla alkusammutusvesisäiliö/pehmennettyä vettä. Voisiko esimerkiksi metsäkoneissa olla sama homma?” Eräs vastaaja myös perusteli metsäkoneenkuljettajien palosammutusosaamisen vahvistamistarvetta sillä, että metsäkoneenkuljettajat saattavat töitä tehdessään tai metsäalueilla liikkuessaan havaita esimerkiksi nuotiosta lähteneen palonalun. Toivottiin myös metsätalouden ja pelastuslaitoksen välistä yhteistyötä esimerkiksi siinä, kuinka motoa voi käyttää rajoituslinjan tekemisessä tai kuinka metsätraktorin päälle saadaan sammutuskärry. Kahdessa vastauksessa toivottiin, että metsätalouden toimenpiteissä valmisteltaisiin sitä, että mahdollisten metsäpalojen tapauksissa olisi säiliöautolla pääsy vesipisteiden ääreen. Toive luonnollisten vesipisteiden ääreen pääsystä voitaisiin vastaajien mukaan huomioida ainakin ojituksissa ja tehdessä hakkuita lähellä ranta-alueita. Kahdessa muussa vastauksessa toivottiin metsien aluskasvuston poistoa. Lisäksi yksittäisissä vastauksissa toivottiin ”Hakkuukoneiden kuumenevien osien suojausta” ja yhteistä paikkatietojärjestelmää, jossa metsäkoneet näkyisivät karttapohjalla.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Kukkonen

8. Yhteenveto ja johtopäätökset Tässä kyselyssä saatiin monipuolinen ja kattava käsitys Suomen metsäsektorin ja pelastusalan käsityksistä metsäpaloihin liittyen. Kyselyn tuloksista käy ilmi, että valtaosa Suomen metsäsektorin ja pelastusalan ammattilaisista on siinä käsityksessä, että muuttuva ilmasto kasvattaa vakavien metsäpalojen riskiä Suomessa. Samalla kuitenkin kyselyyn vastanneet toivat ilmi laajan kirjon erilaisia keinoja varautua kasvavaan riskiin. Tämän kyselyn perusteella ei voida väittää, että metsäsektorin ja pelastusalan välillä olisi suuria eroja metsäpaloihin liittyvissä käsityksissä. Monivalintakysymysten osalta vastaajaryhmien väliset olivat varsin pieniä, ja vaikka avoimissa kysymyksissä vastaukset jakaantuivat luokkiin eri tavoin, vaikuttivat vastausten taustalla olevat käsitykset olevan melko yhteisiä. Esimerkiksi kysymyksessä ”Mihin asioihin tulisi metsäpaloihin liittyen tulevaisuudessa kiinnittää huomiota?” suurin ero vastaajaryhmien vastausten eri luokkiin jakautumisella oli kalustotarpeisiin ja metsänhoitoon liittyvien vastausten osuus. Kun metsäsektorin vastaukset useimmiten liittyivät metsänhoitoon tai metsätieverkoston, olivat pelastusalan vastauksissa voimakkaimmin esillä kalustotarpeet, joihin liittyviä vastauksia taas metsäsektorin osalta tuli hyvin niukasti. Vastausten sisältöjen analyysi ei kuitenkaan paljastanut poikkeavia käsityksiä vaan ennemminkin vain poikkeavia painotuksia vastauksissa. Yleisellä tasolla voidaan siten todeta yhteenvetona, että metsäsektorin ja pelastusalan välillä metsäpaloihin liittyvät käsitykset vaikuttivat olevan samansuuntaisia, vaikka vastaukset painottuivatkin vastaajaryhmille luonteviin näkökulmiin: metsäsektorin osalta metsätöihin liittyviin seikkoihin ja pelastusalan osalta valvontaan ja sammutukseen. Muuttuvan maailman trendit kuten kaupungistuminen ja digitalisaatio näkyivät vastauksissa niin uhkineen kuin myös mahdollisuuksineen. Suomessa on melko hyvin vältytty vakavilta metsäpaloilta, mikä ei ole pelkkää sattumaa vaan yhteisvaikutusta useista sellaisistakin seikoista, jotka ovat kehittyneet tietynlaisiksi muista kuin metsäpaloihin liittyvistä syistä. Se, että Suomessa on metsäpalojen osalta varsin hyvä tilanne, ei ole itsestäänselvyys, vaan jotain, mistä voimme pitää kiinni

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

ennakoimalla muutoksia ja reagoimalla muuttuvaan toimintaympäristöön oikeilla tavoilla. Tietyt aihealueet ja niihin liittyvät tarpeet toistuivat vastausaineistossa läpi kyselyn. Tulevaisuuden metsäpaloihin varautumisen osalta kyselystä nousivat seuraavat teemat: kehittyvä valvonta, nykyaikainen kalusto, harva-alueista huolehtiminen, monipuolinen yhteistyö ja kansalaistaitojen kehittäminen. Alla tiivistettynä kunkin teeman avainkohtia. 1. Kehittyvä valvonta » Palojen havaitsemisen nopeutta ja tarkkuutta on kehitettävä edelleen. » Palojen nopeaan havainnointiin toivottiin automatisoitua hälytysjärjestelmää, joka hyödyntää reaaliaikaista satelliittipohjaista tähystystä ja miehittämättömiä kauko-ohjattujen tai autonomisia valvontamenetelmiä. » Metsäpaloindeksi halutaan tarkemmaksi, useampaan luokkaan jakautuvaksi ja paikallisemmaksi. Tarkempaan ja paikallisempaan indeksiin perustuen voidaan tarvittaessa kohottaa sammutusvalmiutta kohdennetusti kriittisillä alueilla. » Tarkempi paikkatieto tulen sijainnista ja sen leviämisen skenaarioista olisi tarpeen palon johtamisen tueksi ja sammuttajien kulkureitin optimoimiseksi kohteeseen. » Valvontajärjestelmiin voitaisiin sisällyttää sammutusoperaatioiden kannalta käyttökelpoisten ja/tai maastopaloriskiä kasvattavien maastokulkuneuvojen sijainnit. 2. Ketterä kalusto » Vastausten perusteella ainakin osalla sammuttajista on kalustopuutteita. Metsäpalojen sammutusta varten tulisi olla siihen soveltuvaa kalustoa. Maastoon optimoidun kaluston tarpeet voivat joiltakin osin poiketa muussa sammutuksessa käytettävästä kalustosta. Kaluston osalta nousi ainakin seuraavia tarpeita: käytännölliset esimerkiksi tuuman letkut, jotka ovat helposti kannettavissa sekä sellaiset liittimet, joihin voidaan tarvittaessa kytkeä lisää letkuja ja jatkettua pituutta lisää sinne, missä on akuutti tarve. » Pumppujen ja letkujen sihdeissä on huomioitava soveltuvuus luonnonveden käyttämiseen. » Myös sammutuskaluston käytön osalta osaamisen vahvistamiselle ilmeni tarve useissa vastauksissa, eli sammuttajille tulisi kouluttaa sammutustekniikkaa (poraus, ei kastelu). » Maastokelpoiset ajoneuvot (mönkijät ym.) hajautetusti pelastustoimelle.

•

Kukkonen

» Monien vastaajien mukaan metsäkoneissa tulisi olla vähintäänkin hyvä alkusammutuskalusto: letkut ja luonnonvesipumput sekä riskipaikoilla vesitankit. » Ilmasammutuskalustoa tulisi suurempiin paloihin saada nykyistä joustavammin. » Nykyteknologian kuten dronen sekä sammuttajien puhelimessa olevan GPS-laitteen hyödyntämismahdollisuudet sammutusoperaation johtamisessa. 3. Harva-alueista huolehtiminen » Kaupungistuminen ja harvaan asuttujen alueiden autioituminen on uhka metsäpalojen kannalta. » Maaseudun asuttuna pitäminen mahdollistaa enemmän valvovia silmäpareja harva-alueille. » Kun retkeilyalueista huolehditaan ja tuotetaan riittävästi turvallisia tulipaikkoja, vähenee riskialttiimpien nuotioiden sytyttäminen. » On huolehdittava siitä, että sammuttajia saadaan pitkäjänteisesti lisää myös harva-alueille. Kuinka rekrytoidaan lisää väkeä, ja mitkä tekijät voisivat motivoida harva-alueiden väkeä osallistumaan? Vastaajilta tulleita mahdollisia motivoivia keinoja voisivat olla esimerkiksi mahdollisuus erikoistumiskoulutukselle tai työnantajalle valtion maksama poissaolokorvaus sammutuskeikoilta. » Maaseutuväen valmiuksia ja taitoja tulee kehittää, jotta pienet palot saadaan maaseudulla sammutettua omin voimin ennen niiden suuremmiksi kasvamista. » Jos harva-alueilla läsnäolevan sammutusosaamisen tai -resurssin annetaan kuihtua, pienet palot ehtivät kasvaa keskimäärin suuremmiksi, mikä tulevaisuudessa voi vaatia raskaamman luokan sammutuskalustoa. » Omat mahdollisuutensa on myös harva-alueilla olemassa olevan kaluston hyödyntämisessä sekä sellaisten ratkaisujen kehittämisessä, mitä voitaisiin esimerkiksi metsä- tai maatalouskoneilla käyttää. Löytyisikö tähän olemassa olevia tai uusia innovaatioita? 4. Yhteistyö » Lentosammutukseen käyttökelpoisen jo kotimaassa olemassa olevan kaluston osalta kaivataan sujuvampaa yhteistyötä. Isompiin sammutusoperaatioihin tarvitaan apua puolustusvoimilta ja rajavartiostolta. Vastaajien mukaan tässä yhteistyössä on kehittämisen tarvetta. » Kansainvälinen yhteistyö naapurimaiden kanssa esimerkiksi yhteispohjoismaisen lentosammutuskaluston hankinnassa.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

» Metsäsektorilla ja pelastustoimella olisi vastaajien mukaan mahdollista saada toisiltaan arvokasta osaamista. Esimerkiksi kulotusten järjestämisen yhteydessä olisi mahdollisuus ottaa eri toimijoita mukaan oppimaan. » Osaltaan esiintyi huolta siitä, että eri tahoille kertynyttä kokemuspääomaa ei saada siirrettyä tuleville sukupolville eikä alojen välisesti tai edes alojen sisäisesti. Kuinka saisimme levitettyä kokemusta ja taktista osaamista paremmin ja kuinka voisimme hyödyntää erityisesti suurten palojen kokemuksiamme tehokkaammin? » Kansalaisverkostosta huolehtiminen tietotaidon osalta tulisi tapahtua yhteistyössä eri toimijoiden kanssa – koulut, metsäorganisaatiot ja pelastusala voisivat yhdistää voimansa nykyisten ja tulevien luonnossa liikkujien ja metsänomistajien valistukseen. 5. Kansalaistaitojen vahvistaminen » Valistuksen lisääminen nähtiin tärkeimpänä keinona alentaa metsäpalojen syttymisriskiä. » Valistusta tulen käsittelystä tulisi lisätä luonnossa liikkujille ja opetusta tulisi olla enemmän jo kouluissa. On tarve valtakunnallisesti koordinoidulle hankkeelle, jossa mietittäisiin, kuinka kansalaisille saisi kasvatettua ymmärrystä ja opetettua tulen käyttöä. » Valistusta toivottiin myös kansallispuistoihin ynnä muihin retkeilypaikkoihin, esimerkiksi niiden sisääntulojen tai tulipaikkojen yhteyteen. » Metsäpaloihin liittyvässä tiedotuksessa voi olla kehittämisen varaa. Toivottiin konkreettisia ja tarkkoja ohjeita, mitä milloinkin saa tehdä ja mitä ei. » Turvallisen tulenkäytön osaamisen jalkauttamiseksi tiedotusta ja koulutusta voitaisiin kohdistaa tiettyihin avainryhmiin kuten sopimuspalokunnat ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun väki, metsätoimihenkilöt, opettajat, metsästysseurat, luontoalan yrittäjät, vuokramökkitoimijat, syttymien kanssa tekemisissä olevat koneyrittäjät ja koneenkuljettajat sekä heidän työtään ohjaavat operaattorit, ja tiekunnat.

•

Kukkonen

9. Lähteet Aalto, J. ja Venäläinen, A. (toim). 2021. Climate change and forest management affect forest fire risk in Fennoscandia. Ilmatieteen laitoksen julkaisuja. (Painossa). Hannikainen, P. W. 1903. Metsänhoito-oppi metsän ystäville. Kustannusosakeyhtiö Otava. Heikinheimo, O. 1915. Kaskiviljelyksen vaikutus Suomen metsiin. Keisarillisen senaatin kirjapaino. Horne, P., Karppinen, H., Korhonen, O. ja Koskela, T. 2020. Metsien hoidon ja kasvatusmenetelmien hyväksyttävyys – Metsänomistaja 2020. PTT raportteja 266. 82 s. Hyvärinen, E., Juslén, A. K., Kemppainen, E., Uddström, A., ja Liukko, U-M. (Toimittajat). 2019. Suomen lajien uhanalaisuus 2019 - Punainen kirja: The 2019 Red List of Finnish Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. http:// hdl.handle.net/10138/299501 Karppinen, H., Hänninen, H. ja Horne, P. 2020. Suomalainen metsänomistaja 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 30/2020. 73 s. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-326-961-3 Kilpeläinen, A., Kellomäki, S., Strandman, H. ja Venäläinen, A. 2010 Climate change impacts on forest fire potential in boreal conditions in Finland. Climatic Change 103, 383–398. https://doi.org/10.1007/s10584-009-9788-7 Lindberg, H., Granström, A., Gromtsev, A., Levina, M., Shorohova, E., ja VanhaMajamaa, I. 2021. The amount of burned forests has decreased in Fennoscandia. Teoksessa: Aalto, J. ja Venäläinen, A. (toim). Climate change and forest management affect forest fire risk in Fennoscandia. Ilmatieteen laitoksen julkaisuja. (Painossa) Lindberg, H., Heikkilä, T.V., ja Vanha-Majamaa, I. 2011. Suomen metsien paloainekset – kohti parempaa tulen hallintaa. Vantaa. 104 s. Saaristo, L., Mannerkoski, I. ja Kaikiainen-Väre, H. 2010. Metsätalous ja uhanalaiset lajit. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion pdf-opas. 20 s. Sjöström, J. ja Granström, A. 2020. Skogsbränder och gräsbränder i Sverige - Trender och mönster under senare decennier. Myndigheten för samhällsskydd och beredskap. Karlstad. 104 s.

Metsäsektorin ja pelastusalan käsityksiä metsäpaloista

•

Tuomenvirta H., Haavisto R., Hildén M., Lanki T., Luhtala S., Meriläinen P., Mäkinen K., Parjanne A., Peltonen-Sainio P., Pilli-Sihvola K., Pöyry J., Sorvali J., Veijalainen N. 2018. Sää- ja ilmastoriskit Suomessa - Kansallinen arvio. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 43/2018. Venäläinen, A., Kolstela, J., Kukkonen, M., Mäkelä, P., Ruusunen, J. ja Virtanen, T. Tulossa: 2021. Damages caused by forest fires can be reduced with technology, services and community readiness. Teoksessa: Aalto, J. ja Venäläinen, A. (toim). Climate change and forest management affect forest fire risk in Fennoscandia. Ilmatieteen laitoksen julkaisuja. (Painossa) Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. ja Väisänen, P. (toim.) 2014. Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. ja Väisänen, P. (toim.) 2019. Metsänhoidon suositukset. Tapion julkaisuja.

•

Kukkonen

Tämä julkaisu on tehty Lapin ammattikorkeakoulussa osana Ilmatieteen laitoksen koordinoimaa Metsäpalot Fennoskandian alueella ilmaston ja metsien rakenteen muuttuessa -hanketta. Hankkeessa tehtiin kattava katsaus metsäpalojen esiintymisestä, mallinnuksesta sekä sammutuksesta Fennoskandian alueella ja lähialueilla. Lisäksi hankkeessa arvioitiin metsäpalojen merkitystä mustan hiilen lähteenä arktisella alueella. Lapin ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Mikael Kukkonen teki hankkeessa metsäsektorin ja pelastusalan ammattilaisille kyselytutkimuksen, jonka tulokset esitellään tässä julkaisussa. Tämän julkaisun lisäksi hankkeessa tuotettiin kattava raportti, jossa käsitellään keskeisiä metsäpaloihin liittyviä asioita tilanteessa, jossa ilmaston ja metsien rakenteen arvioidaan muuttuvan nopeasti. Tämä kyselytutkimuksen raportti on tarkoitettu ennen kaikkea metsäsektorin ja pelastusalan ammattilaisille sekä heidän metsäpaloihin liittyvistä käsityksistään kiinnostuneille. Julkaisusta käy ilmi, millaisia käsityksiä Suomen metsäsektorin ja pelastusalan ammattilaisilla on liittyen metsäpalojen nykytilaan sekä muuttuvan ilmaston ja metsätalouden vaikutuksiin. Esille tulevat niin ajankohtaisten trendien aiheuttamat huolet ja uhkakuvat kuin myös laaja kirjo erilaisia keinoja varautua kasvavaan metsäpaloriskiin. Kattavasta aineistosta tehdyt poiminnat sekä mittavan vastausjoukon yhteenveto ovat julkaisun parasta antia. Hanketta rahoitti ulkoministeriön hallinnoima Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyön määräraha (IBA), joka tukee kansallisia tavoitteita Itämeren alueen yhteistyössä sekä Suomen arktisen strategian ja hallituksen Venäjäpolitiikan toimeenpanoa.

www.lapinamk.fi

ISBN 978-952-316-390-4