ESI MERK KEJÄ
rakennetuista kulttuuriympäristöistä Meri-Lapissa
Marja Ylioinas
Teollisuusmatkailun konseptointi -hanke, 2022 Kannen kuvassa Tornion raatihuone Teksti, valokuvat ja taitto Marja Ylioinas
2
Meri-Lapin teollinen historia on huomattava ja matkailunkin näkökulmasta arvokas. Tämän julkaisun tekstin ja kuvien on tarkoitus antaa matkailutoimijoille Meri-Lapin rikkaasta teollisuus- ja elinkeinohistoriasta kumpuavia sytykkeitä omiin matkailukonsepteihinsa. Julkaisussa esitellään muutamia alueelta löytyviä kiehtovia rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Julkaisu on toteutettu Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisessä Teollisuusmatkailun konseptointi -hankkeessa (Lapin liitto, EAKR, Vipuvoimaa EU:lta). Hankkeen yksi päätavoite on ollut tuottaa yhteistyössä Meri-Lapin matkailuyritysten, teollisuuden ja sidosryhmien kanssa erityyppisiä teollisuusmatkailun konsepteja.
3
4
Myllyniemi, Kemi Uiton sortteerialue
Uitto yleistyi 1890-luvulla ja jatkui Kemijoessa aina vuoteen 1991. Sata vuotta tukkipuut kulkivat virran mukana metsistä jokea pitkin metsä teollisuuden käyttöön. Myllyniemen sortteerialue Kemijoen suussa oli Euroopan suurimpia tukkien erottelutyömaita, Kemijoen uittohistorian merkittävin alue. Alueella on jäljellä runsaasti erotteluun liittyvää rakennuskantaa; voimala, ruokala, korjaamo, laiturit, monta muuta, ja tämä autioitunut miehistörakennus. Kuka näissä sinisissä huoneissa onkaan kortteeriaan pitänyt?
5
Laitakari, Kemi Sahateollisuus
Laitakarin vanha sahasaari. Silloin ennen saarelta ei tainnut löytyä yhtään rakentamatonta nurkkaa. Oliko yhtään kasvavaa puuta. Aikansa moderni teollisuusmiljöö. Nyt on vastassa vihreä keidas, vieri vieressä reheviä puita ja lampaiden siistimä matala aluskasvillisuus. Kulkupeli jätettiin ankkuriin Rauhanlahteen. Se sama rauha käy läpi saaren. Saha loppui vuonna 1939 ja saaren viimeiset asukkaan muuttivat pois 1966. Viisikymmentä vuotta ja luonto on ottanut saaren taas omakseen.
7
Karihaaran tehdasyhdyskunta, Kemi Metsäteollisuus
Yksi Pohjois-Suomen teollisuushistorian tärkeimmistä paikoista on Karihaaran tehdasyhdyskunta Kemissä. Sitä rakennettiin 1900-luvun alusta 1950-luvulle asti ja siitä tuli monumentti yhden yhtiön merkityksestä yhteisölleen. Yhtiö rakensi henkilöstölleen asuntoloita ja kerrostaloja. Ruokalaa, sairaalaa, paloasemaa. Kerhoja, kouluja ja puistoja. Tehtaan vierustalla kulkiessaan voi vielä tuntea menneen ajan elämän ympärillään. Paperitehtaan jykevät äänet. Juoksevat lapset. Soratien varteen parkkeeratun Trabantin.
9
Isohaaran voimalaitosyhdyskunta, Keminmaa Energiateollisuus
1940-luvun alkupuolen sota-aika oli Suomelle raskas. Kun sota loppui, ei elämä muuttunut hetkessä helpoksi. Alkoi sotakorvausten maksaminen ja maan jälleenrakennus. Kaikesta oli puute. Myös energiapula vaivasi, koska suurin osa sähköntuotannosta oli jäänyt luovutetun Karjalan alueelle. Energiaa tuottamaan rakennettiin Isohaaran vesivoimalaitos Kemijokisuuhun. Voimalaitoksen yhteyteen rakennettiin patosilta ja koko nainen yhdyskunta asuintaloineen, saunoineen, uimarantoineen ja tenniskenttineen. Täällä selkeälinjainen, funktionaalinen punatiiliarkkitehtuuri yhdistyy sodanjälkeisen ajan moderniin puurakentamiseen.
11
Pohjanmaan rantatie, Simo Liikenne
Pohjanmaan rantatie on yksi Suomen tärkeimmistä historiallisista tielinjoista. Ratsupolusta 1600-luvulla kehittynyt maantie kulki Pohjanlahden ympäri Turusta Tukholmaan. Tie oli Pohjanmaan tärkein tie ja Lapin läänin alueella pitkään ainoa maantie. Tietä käyttivät eteenkin virkamiehet ja sotilaat sekä posti. Tornion ja Oulun välinen tieosuus saatiin vaunuilla ajettavaan kuntoon 1700-luvun puolivälissä. Tosin silloinkin vielä matkanteko oli vesiteitse helpompaa ja nopeampaa.
13
Tervolan kotiseutumuseo, Tervola Maatalous
Meri-Lapin jokien rannoilla on asuttu pitkään. Kylät on perustettu kahta puolta jokea. Joki ei ole erottanut, vaan se on yhdistänyt. Sitä pitkin on voinut kulkea, siitä on saanut kalaa ja sen ympärille ovat levittäytyneet laajat tulvaniityt ja viljava maaperä. Pelloilla on kasvanut ohraa ja laitumilla märehtineet lehmät. Kiitos siitä meillä on nyt perinnebiotooppeja. Ketoja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Apiloita ja niittyleinikkejä. Päivänkakkaroita ja kissankelloja.
15
16
Kukkolankoski, Tornio Kalastus
Vuosisatainen tapa saada kalaa Meri-Lapin jokien koskista on ollut lippoaminen. Pieni haavimainen lippo ilman syöttiä on hamunnut kosken pyörteitä ja nostanut joesta siikaa ja lohta. Lippoaminen perustuu sukupolvelta toiselle periytyneeseen tietoon. Kalan lepopaikkojen ja nousutavan tuntemiseen. Lippoaja ei veden alle näe, vaan hän tuntee käsissään pohjan muodot ja virran viennin. Rauhalliset liikkeet. Herkkä tuntuma. Lippo kuin käsien jatke.
17
18
Perämeren saaristo, Kemi ja Tornio Merenkulku
Perämerellä ja sen saarilla on entisinä aikoina ollut suuri merkitys elinkeinoelämälle. Mereltä on pyydetty hylkeitä ja kalastettu silakoita sekä lohta. Merenkulku on mahdollistanut kaupankäynnin ja tavaran liikkumisen yli valtakunnan rajojen. Perämeren saaret ovat toimineet tukikohtina ja kokoontumispaikkoina. Niillä on laidunnettu kotieläimiä ja niiden niityistä on tehty heinää. Kieltolain aikaan, vuosien 1919 ja 1932 välillä, saaret olivat mitä parhaimpia kätköpaikkoja pirtun salakuljettajille. Vieläköhän saarilta voisi löytää vuosien saatossa unohtuneen piilon?
19
Pyhän Mikaelin kirkon ympäristö, Keminmaa Kaupankäynti
Keskiajalta lähtien Kemijokisuulla on ollut tärkeitä markkinapaikkoja. Niistä tunnetuin on Keminmaan kivikirkon kohdalla keskellä Kemijokea sijainnut Haminasaari. Itse asiassa kirkko rakennettiin paikoilleen juuri siksi, että se saatiin lähelle tuota merkittävää kauppapaikkaa. Siellä sitten Oulun ja Tornion porvareiden markkina-aitoissa kauppa kävi vilkkaana keskiajalta aina 1800-luvulle saakka. Voi vain kuvitella, miten sutjakkaasti siellä tavarat ja hopearahat vaihtoivat omistajiaan.
21
Lähteet: Avoimet perinnebiotoopit 2010. http://perinnemaisema.fi/ Avoimet-perinnebiotoopit.php. Luettu 4.10.2021. Elo, Tiina & Seppälä, Sirkka-Liisa 2013. Mutterikuistien kylät. Simon kulttuuriympäristöohjelma. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42383/SY_9_2013.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu elo-lokakuussa 2021. Heljala, Minna, Seppälä, Sirkka-Liisa & Elo, Tiina 2013. Meren ja teollisuuden kaupunki. Kemin kulttuuriympäristöohjelma. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42384/SY_15_2013.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu elo-lokakuussa 2021. Heljala, Minna, Seppälä, Sirkka-Liisa & Elo, Tiina 2012. Joen ja meren rajakaupunki. Tornion kulttuuriympäristöohjelma. https://www.tornio.fi/wp-content/uploads/2018/01/ Tornion-KYO_SY_36_2012-1.compressed.pdf. Luettu elo-lokakuussa 2021. Hietala, Timo. Historia. https://laitakari.fi/historia/. Luettu 6.10.2021. Kallio-Koski Jyrki, Paronen Heikki & Salmela Pekka 2020. Vallitunsaaren lapset. Lasten elämää saaressa 1940-luvulta 1970-luvulle. Kustannuspaikka tuntematon: Jyrki Kalliokoski, Heikki Paronen, Pekka Salmela.
22
Kokko, Marjut & Peurasaari, Piritta 2014. Simon Wanhat kylät - Simoniemen ja Simonkylän maisemanhoitoalueen hoito- ja käyttösuunnitelma. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/136419. Luettu 6.10.2021. Korpela, Pentti 2020. Historia tulee polulla vastaan, osa 3. https://www.kemi.fi/blogi/historia-tulee-polulla-vastaan-osa-3/. Luettu 4.10.2021. Meri-Lapin historiaan mahtuu teollisuutta. http://www.meri-lappi.fi/fi/asuminen/historia/alueen-teollisuuden-historia/. Luettu 6.10.2021. Niskala, Jarno 2018. Lippous. https://kukkolankoski.fi/ wp-content/uploads/2020/04/Lippous_JarnoNiskala.pdf. Luettu 4.10.2021. Perämeren saarten historia. https://www.luontoon.fi/peramerensaaret/historia. Luettu 17.11.2021. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY 2009. http://www.rky.fi/. Luettu elo-lokakuussa 2021. Vahtola, Jouko. Tornio - vuosisatojen portti Lappiin ja länteen. https://www.tornio.fi/wp-content/uploads/2018/02/ Torniohistoria.pdf. Luettu 17.11.2021.
23