Rajat kiinni

Venäjä-Suomi koulunkäyntiä 11 Rajat kiinni

 Seija Sihvola

Olin maaliskuun alkupuolen Moskovassa lapsenlapseni Ellin luona. Kun lähdin sieltä keskiviikkona 11.3 yöjunalla Helsinkiin, kaikki muuttui yön aikana. Torstaina 12.3. saapuessani totesin WHO:n julistaneen Covid-19 pandemiaksi. Suomen hallitus ilmoitti yli 500 hengen kokoontumisten kieltämisestä ja koulujen sulkemisesta. Rajat suljettiin kohta.

Olin viettänyt Moskova-aikaa suhteellisen normioloissa. Ennakoivia merkkejä muutoksesta kuitenkin tuli. Koulun vahtimestareiden kasvoille ilmestyivät kasvosuojat, kuumetta alettiin mitata metroissa ja osassa kouluja ja uutisissa corona toistui koko ajan.

Nyt, kolme viikkoa myöhemmin koulua käydään siellä etänä ja ulkonaliikkumiskielto on voimassa. Kukaan ei

tiedä kauanko tilanne jatkuu ja milloin lapsi voi taas livenä kohdata suomisukulaisensa ja ennen kaikkea isänsä.

Olen rohkaissut monia läheisiäni olemaan yhteydessä Elliin whatsappin avulla. Juuri kymmenen vuotta täyttävän tytön kanssa voi vaihtaa ”Mitä kuuluu” -keskustelujen lisäksi monia muitakin juttuja.

Eräs ystäväni keksi mielestäni hienon idean yhteydenpitoon Singaporessa olevan alakouluikäisen lapsenlapsensa kanssa. Molemmat lukevat saman lastenkirjan tahoillaan ja sitten juttelevat kirjasta whatsappissa. Me kuuntelimme Moskovassa monta Risto Räppääjää BookBeatin kautta ja yhteistä keskusteltavaa meilläkin riitti.

Ehdotin myös, että joku voisi alkaa keskustella Elli-puhelut englanniksi. Lapsi oppisi kimputtamaan englantisuomi-venäjä -sanoja ja saisi hyvää ylimääräistä kielikoulua kotonaan. Ehdotin myös, että joku alkaisi vaikka pitää etäliikuntakoulua. Näyttäisi päivän jumppaliikkeen ja tarkistaisi, että tyttö tekee sen oikein. Itse ehdotin, että äiti ja tytär voisivat alkaa kiivetä 17-kerroksisen talonsa portaita ylös ja alas vaikka pari kertaa päivässä, jotta kunto pysyy hyvänä. Se ei oikein äiti Juliaa innostanut. Portaikot ovat kuulemma ”vaarallisia” ja vähän likaisiakin paikkoja siihen. Hm, ehkä muutkin kohta alkavat portaikkotreenata ja tapa yleistyy.

Moskovassa ollessani maalasimme Ellin kanssa kukkaniitty-kimppataulun. Kumpikin teki omansa ja sitten toinen sai maalata jonkun pienen yksityiskohdan toisen tauluun. Taulut ripustettiin sinne seinälle. Saman voimme tehdä myös etänä ja liittää kimppataulut yhteen, kun taas tavataan.

Ja sitten kevätiloa tähän loppuun. Moskovassa ollessani sattui olemaan Naisten päivä. Kukkia tuli ja keittiöstä tuli hetkessä kukkatarha. Maljakot loppuivat ja cokispulloista piti leikata uusia. Heikon ruplan aikanakaan ei tavoista tingitä.

Kukkaterapiaa tarvitaan lisää myös Suomeen.