Etäopetusta ja kotikoulua

 Sari Taipale

Koronakevät. Puolitoista viikkoa olen ollut etäopettaja. Pidän tuntini lukujärjestyksen mukaisesti: tunnit alkavat chatissä tai videoneuvottelussa, jossa käymme tehtävät läpi ja opiskelemme uuden asian. Sen jälkeen oppilaat tekevät itsenäisesti töitä, minä seuraan heidän tekemisiään ja olen tavoitettavissa. Lopputunnista tarkistamme tehtävät tai höpöttelemme. Kaikki tehtävät palautetaan sähköisesti - näen, kun teinit niitä omin pikku kätösin värkkäävät.

Tehtävien palautusprosentti on ollut huima, ja chatissa ääneen ovat päässeet myös tunnilla ikuisesti vaienneet. Järjestyshäiriöitä ei ole ollut – mitä nyt välillä oppilaiden hamsterit ja kissat käyvät ruudulla häröilemässä. Oma oppiaineeni – yläkoulun äidinkieli ja kirjallisuus – soveltuukin hyvin etäopetukseen, ja toistaiseksi kokemus on ollut todella myönteinen – suorastaan motivoivin, mitä työurallani on tapahtunut.

ETÄOPETUKSEN RINNALLA olen pitänyt myös kotikoulua tokaluokkalaiselleni. Sekin on sujunut hyvin, vaikka toki vääntöä on syntynyt, kun tytär luonnollisesti mieluummin puuhaisi kaikkea muuta kuin tekisi koulutehtäviä. Onneksi neitokainen on kuitenkin varsin motivoitunut oppija, mikä on pelastanut arkemme, ja opettajan wilmassa lähettämät tehtävät on saatu tehtyä. Luokkatovereita tokaluokkalaiseni toki kaipaa vimmatusti, kuten myös opettajaansa.

Korona ja koulu ovat näkyneet myös mediassa. Maaliskuun 26. päivä Ylen verkkosivulla julkaistiin teksti, jonka otsikko Opettajat taintumassa työtaakan alle – vanhemmat laittavat heitä tekemään töitä vuorokauden ympäri kuumensi tunteitani. Jutun otsikko on liian yleistävä eikä vastaa tippaakaan omia kokemuksiani: kukaan vanhempi ei laita minua tekemään töitä kellon ympäri, ihan itse teen tai olen tekemättä, enkä tunne ketään kollegaa,

Kotikoulun välitunti.

jolle näin tapahtuisi. Omaa työtaakkaani etäopetus on jopa vähentänyt - saan keskittyä opettamiseen, eikä minun tarvitse toimia järjestyksenvalvojana. Jos olen ollut uupunut, se on johtunut liian pitkästä lenkistä tai kotiopettajattaren hommista.

Uskon kyllä, että joissain kouluissa – varsinkin alakouluissa – on syntynyt jos jonkinmoista viestintää oppilaiden ja vanhempien välille. Pienet eivät kykene opiskelemaan vielä itseohjautuvasti, ja vanhemmat ovat joutuneet ottamaan osittain opettajan roolin. Sanomattakin on selvää, ettei tämä ole kaikissa kodeissa sujunut kivuttomasti, pelkästään siksi että vanhemmilla on omatkin työt hoidettavana. Ongelmallinen tilanne on kodeissa, joissa ei ole sellaista aikuista, joka voisi lastaan auttaa ja opastaa, ja nämä perheet ja etenkin niiden lapset ovat tilanteen häviäjiä: koulun antama turva ja lounas uupuvat. Se on korvaamatonta.

TÄMÄ KORONAKEVÄT onkin tuonut esille sen, että tasa-arvoisuuteen pyrkivä peruskoulu ei pysty tarjoamaan saman

arvoista opetusta kaikille. Osa kouluista on varautunut ja valmistautunut etäopetukseen paremmin, mutta joissain kouluissa opettajat joutuvat nyhjäämään tyhjästä, jotta saisivat opin perille. Eräs opettajaystäväni perusti Youtube-kanavan luokalleen, jotta yhteys oppilaisiin säilyisi. Osa opettajista on tilanteessa, että he voivat vain lähettää tehtävät ja ohjeet kotiin wilman kautta ja toivoa parasta.

Haasteista huolimatta toivon kuitenkin, että etäopetus on tullut jäädäkseen lähiopetuksen tueksi – erityisesti yläkouluissa ja lukioissa. Etäyhteyden kautta opiskeleminen vahvistaa niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämä ja elämä ylipäätään vaatii - ruutuvihkoon siellä ei muistiinpanoja kirjoiteta. Ja kun opetus tulee yhä enemmän tapahtumaan sähköisissä ympäristöissä, miksi pykätä Suomenmaa täyteen kalliisti ylläpidettäviä massiivisia koulurakennuksia, kun tunneille voi osallistua kotoa, mökiltä tai kahvilasta käsin.