Judith nautti kesästä i

”Talvi ja kevät ovat olleet aika haipakkaa aikaa”, Judith tuumasi kopotellen verkkaisesti tutulla näytöspaikkojen tarkastelukierroksellaan. Muutamassa piti jopa maistella ruohoa ja katajaa, että kaikki varmasti oli kunnossa. Ja, kyllä luonto oli heräämässä kevääseen.

”Pääsiäisnäytelmä onnistui hyvin. Esitysten jälkeen minua tuli tapaamaan tosi paljon katsojia, niin nuoria kuin vähän vanhempiakin. Tuntui hyvältä, kun joka iikan suu kääntyi hymyyn minut nähdessään. Oli ihanaa saada paijauksia ja pääsin tosi moneen selfieen.”

Klop – klop – klop

Judith eteni hiekkaista tietä Pyhän Birgitan kappelin suuntaan. Vihreä ruoho pilkisteli maasta ja puiden nuput olivat avautumassa. Kevään kukkia oli ilmestynyt auringon lämmittämiin paikkoihin, ja pullea kimalainen sekä sitruunaperhonen tanssahtelivat niissä kilpaa. Lokit kirkuivat ja pikkulinnut laulelivat joka puolilla.

”Kesäkausi on kohta alkamassa. Minua näkee taas näytelmissä ja laitumella lampaiden ja muiden aasien kanssa. Salomen valinta ja Aurinkoranta on vuorossa musiikkinäytelmistä tällä kertaa. Ja tapaan paljon lapsia Lastenkyläpäivissä ja Lastenfestareilla! Miten jännittävää.”

”Kuulin myös, että kivikappeli täyttää 20 vuotta! Se on yksi lempipaikoistani, kuten kohta näette, se on kuin pieni muinainen linna.”

Tarkistajan askeleet saapuivatkin mäen päälle, jossa auringonlasku kultasi kappelin reunoja. Judith jatkoi matkaansa kappelin sivuun ja se seisahtui kallion yläreunalle katselemaan järvimaisemaa ja oranssina väreilevää ilmaa. Sen häntä heilui puolelta toiselle ja kirsun hengitys höyrysi hiukan. Eri puolilta metsiköstä Judithin seuraan liittyi pari nuorta peuraa, vikkelä orava ja hipsivä jänis.

Vhisk – vhisk - vhisk

”Tämä hetki on paras hetki päivässäni.”

Judith tuijotti taivaanrantaa ja nautti tästä hetkestä muiden metsän eläinten kanssa. Jokainen eläin oli istahtanut alas ja heidän korvansa heilahtelivat kuin tahdissa toistensa kanssa. Lämmin