Uuden elintarvikelain uudet velvoitteet

Vuoden 2022 alusta kunnat perivät suunnitelmallisen valvonnan piiriin kuuluvilta valvontakohteilta jatkossa 150 euron suuruisen vuosittaisen perusmaksun.

TEKSTI Elina Matikainen

Uusi elintarvikelaki tuo mukanaan uusia maksuja ja sanktioita toimijoille

Uusi elintarvikelaki ja sen nojalla annetut asetukset tulivat voimaan 21.4.2021. Elintarvikelain tarkoitus ja soveltamisala vastaavat entistä lakia, ja myös elintarvikevalvonnan organisaatio säilyy ennallaan. Keskeiset muutokset uudistuneessa lainsäädännössä liittyvät valvonnan maksuihin sekä uudenlaisiin valvontakäytäntöihin viranomaistarkastuksia tehtäessä.

Elintarvikevalvonta on ollut maksullista tähänkin asti, ja sitä on peritty valvontakäyntien mukaan. Vuoden 2022 alusta tulee voimaan pykälä elintarvikevalvonnan perusmaksusta. Se tarkoittaa, että kunnat perivät suunnitelmallisen valvonnan piiriin kuuluvilta valvontakohteilta jatkossa

150 euron suuruisen vuosittaisen perus-

maksun. Vuosimaksun ulkopuolelle jäävät tietyin rajauksin kyläkaupat, yleishyödylliset yhteisöt, rekisteröity alkutuotanto sekä pienimuotoinen toiminta.

Valtioneuvoston antaman tiedotteen mukaan muutoksen myötä valvonnan tulopohja laajenee, kun valvontamaksun maksavat kaikki suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piiriin kuuluvat toimijat, eivätkä vain ne, joiden luona on kyseisenä vuonna käyty. Muutoksella sanotaan mahdollistettavan nykyistä monimuotoisempi viranomaistyö ja valvonnan painopisteen siirtäminen valvontakäynneistä kohti toimijoiden neuvontaa ja valmennusta.

Perusmaksun lisäksi toteutuneista valvontakäynneistä peritään valvontayksikön maksutaksan mukainen hinta kuten tähänkin asti. Se peritään kunnan oman taksan mukaisesti suoriteperusteisesti. Lain 10 luvun pykälässä 73 todetaan, että kunnan tulee määrätä maksut siten, että niiden suuruus vastaa enintään toimenpiteestä aiheutuneita kustannuksia.

Pikasakko nyt mahdollinen

Aivan uusi hallinnollinen sanktio on elintarvikevalvonnan seuraamusmaksu, ”pikasakko”. Se tarkoittaa, että valvontaviranomainen eli käytännössä terveystarkastaja voi jatkossa valvontakäynnin yhteydessä määrätä toimijalle 300-5000 euron suuruisen seuraamusmaksun eli sakon. - Tämä voi tapahtua silloin, kun toimija syyllistyy ilmeiseen elintarvikelain rikkomukseen, totesi MMM:n elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hjelm, joka alusti Elintarvikepäivän webinaariesityksessään uuden elintarvikelain uusista määräyksistä elintarvikepetosten torjunnan näkökulmasta.

Ilmeisestä rikkomuksesta on kyse, jos toimija

- ei ole hakenut hyväksyntää tai rekisteröintiä lain edellyttämällä tavalla - toimii lainvastaisten elintarvikkeiden tai elintarvikemateriaalien kanssa - harjoittaa markkinointia elintarvikemääräysten vastaisella tavalla - ei ole noudattanut laissa säädettyä velvollisuutta tiedottaa elintarviketoiminnasta liikkuvassa huoneistossa - on hukannut jäljitettävyystutkimuksiin tarvittavat dokumentit - ei noudata omavalvonnan vaatimuksia - ei noudata ilmoitusvelvollisuutta, joka koskee vakavia vaaroja, ruokamyrkytyksiä tai zoonooseja (eläinten ja ihmiesten välillä tarttuvia tauteja) - ei noudata laboratoriolle tai siellä harjoitettavalle toiminnalle säädettyjä vaatimuksia

Mikäli maksu määrätään, sen toteennäyttämiseen riittää terveystarkastajan arvio. Poliisia ei paikalle kutsuta, vaan ratkaisun tekee terveystarkastaja valvontatilanteessa tekemiensä havaintojen perusteella eli nähdessään, että asiat eivät ole kohdallaan.

Hjelm lisää, että ennen kuin valvontaviranomaiset alkavat käyttää tätä sanktiota, Ruokavirasto tekee asiasta ohjeen. Se on luvassa tämän vuoden lopussa. Tänä vuonna seuraamusmaksuja ei siis ilmeisesti vielä ole odotettavissa. Maksun suuruus viranomaisen arvioitavissa

Seuraamusmaksun suuruudessa on varsin iso haitari, siis 300 eurosta aina 5000 euroon. Suuruutta arvioitaessa valvontaviranomainen ottaa Hjelmin mukaan huomioon menettelyn laadun, toistuvuuden, suunnitelmallisuuden ja muut olosuhteet sekä myös yrityksen koon. Tavoitteena on hänen mukaansa se, että maksulla on ennaltaehkäisevä vaikutus. Kuntien rahankeräysautomaatista ei maksussa Hjelmin mukaan ole kyse, vaan maksut menevät valtion kassaan.

Seuraamusmaksussa on ns. kaksoisrangaistavuuden kielto. Se tarkoittaa, että sitä ei saa määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Jos seuraamusmaksu on määrätty luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, samasta teosta ei saa tuomita tuomioistuimessa rangaistusta.

Rangaistusluonteisella hallinnollisella seuraamusmaksulla pyritään toisaalta ennaltaehkäisemään elintarvikesäännösten vastaista toimintaa ja toisaalta nopeasti ja tehokkaasti estämään sen jatkaminen. Hjelmin mukaan seuraamusmaksu on väline, joka on tullut myös esimerkiksi ympäristölainsäädäntöön. Hänen mukaansa oikeuskäytäntöä ei maksujen osalta vielä ole, mutta odotukset ovat suuret. Perusteina maksujen käyttöönotolle on nähty se, että elintarvikerikkomusten tutkimukset ovat hitaita ja aikaa vieviä, eivätkä ne ole olleet kovinkaan kustannustehokkaita. Sama vaikutus saadaan Hjelmin mukaan nyt paljon nopeammin eli heti kun ongelma on havaittu. Uudenlaisia valvontakäytäntöjä

Laki mahdollistaa myös uudenlaisia valvontakäytäntöjä, kuten esimerkiksi sen, että valvontaviranomaisilla on parannettu tarkastus- ja läsnäolo-oikeus. Se tarkoittaa, että valvontaviranomainen voi vaatia pääsyä mihin tahansa yrityksen tiloihin valvontakohteissa. Kaikki huoneet ja kaapit on siis avattava valvojan niin vaatiessa.

Toinen tarkastusoikeuksia laajentava asia tuli mahdolliseksi jo elintarvikelain edellisen muutoksen 1.1.2020 jälkeen. Se mahdollistaa valvontaviranomaisen

pääsyn ns. kotirauhan suojan alueelle

eli myös koteihin tekemään elintarvikevalvontaa silloin, kun se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Tämä perustuu EU:n valvonta-asetukseen 2017/625.

Valvontaviranomainen saa nykyisin

tilata tunnistautumatta näytteitä etämyynnissä myytäväksi tarjotuista elin-

tarvikkeista. Kuin näyte on saatu, toimijalle on ilmoitettava, että heiltä on ostettu näyte valvontamielessä.

Lain 63 § antaa viranomaisille mah-

dollisuuden sulkea toimijan internet-si-

vuston, mikäli on ilmeistä, että elintarvike tai elintarvikemateriaali tai siitä annettavat tiedot aiheuttavat tai niiden voidaan perustellusta syystä olettaa aiheuttavan vaaraa terveydelle, johtavan kuluttajaa olennaisesti harhaan tai olemalla muulla tavalla olennaisesti elintarvikemääräysten vastainen. Sebastian Hjelm toteaa, että tämä ei varmastikaan ratkaiset kaikkia verkkopuolen ongelmia, mutta on yksi työkalu muiden joukossa, jolla pyritään ’suitsimaan’ lainvastaisesti toimivia yrityksiä.

Uudenlaisiin valvontakäytäntöihin kuuluu myös toimivaltaisen valvontaviranomaisen mahdollisuus kieltää elintarvikesäännösten vastainen markkinointi sekä mahdollisuus velvoittaa toimijaa toteuttamaan markkinoinnin oikaisu. Aiemmin nämä määräykset on voinut antaa vain Ruokavirasto, mutta nyt se on mahdollista myös kuntatasolla.