Puheenaiheena leipomoiden paloturvallisuus

Syyskuun alussa Ruotsin Älvsbyssä tapahtunut Polar Brödin tuhoisa tulipalo havahdutti leipurit Ruotsin lisäksi myös Suomessa jälleen kerran ajattelemaan tulipalon mahdollisuutta ja luonnollisesti toivomaan, ettei sama koskaan tapahtuisi omassa leipomossa.

TEKSTI Elina Matikainen

Oululaisen Pulla-Pirtti Oy:n toimitusjohtaja Hannu Räinä toteaa, että paloturvallisuus ja leipomoiden paloasiat ovat hänelle leipomoyrittäjänä tärkeä asia ja hän nostaa mielellään aihetta esiin. Tulipaloriski kun on leipomoissa tosiasia ja jokaisen leipomoyrittäjän tulee miettiä tulipaloriskikohdat oman leipomonsa osalta ja tehdä parhaansa niiden vähentämiseksi. - Paloturvallisuusasiat ovat aivan varmasti kaikilla leipureilla tiedossa ja heille tärkeitä, mutta valitettavasti ne joskus tahtovat unohtua arjen kiireiden keskellä. Totuushan on, että joka päivä paloriski on leipomossa olemassa, Räinä toteaa ja kertoo, että omassa leipomossa näitä tilanteita tulee vastaan säännöllisesti ja muutamia läheltä piti -tilanteitakin on ollut. - Viimeksi mainitut herättivät toimimaan ja etsimään ratkaisuja siihen, miten riskiä voisi vähentää. Eli viimeistään silloin, kun on ollut läheltä piti -tilanne, pitäisi jokaisen leipurin herätä ja kartoittaa riskipaikat ja ennen kaikkea se, miten niiden paloturvallisuus on hoidettu.

Hannu Räinän mukaan vakuutusyhtiöt laskevat jo nyt leipomot riskialttiiksi vakuutettaviksi kohteiksi paloherkkyyden vuoksi ja mitä enemmän leipomoissa sattuu tulipaloja, sitä enemmän se voi vaikuttaa vakuutusmaksuihin koko toimialalla. Toki myös vakuutuskorvausten hakeminen ja mahdollinen taistelu niiden saamiseksi voi olla pitkä prosessi ja keskeyttää tuotannon pitkäksi ajaksi.

Myös toimitusjohtaja Harri Jaakkola tamperelaisesta Leivon Leipomo Oy:stä on samaa mieltä siitä, että paloturvallisuus on aihe, josta säännöllisin väliajoin kannattaa puhua ja muistuttaa. - Oma tuntumani on, että paloturvallisuus kyllä otetaan leipomoissa vakavasti, mutta siitä huolimatta paloja sattuu, hän toteaa.

Asiaa ei Jaakkolan mukaan ainakaan helpota se, että kustannukset leipomoissa ovat nousseet tasaisesti, mutta tuotot eivät niinkään. Se vaikuttaa helposti myös siihen, miten paloturvallisuuteen satsataan. - Lisäksi aika moni leipomo toimii vanhassa kiinteistössä ja vanhoilla laitteistoilla, joiden myötä paloriski väistämättä kasvaa.

Paloasiat ovat tuttuja myös turkulaisen Leipomo Salonen Oy:n toimitusjohtaja Juha Saloselle. Leipomossa ’savusi’ viime syksynä, kun huippuimurin sähkömoottoriin tullut vika aiheutti tulipalon. - Sähköviat ovat varsin yleisiä palon aiheuttajia leipomoissa, aina ei ole kyse kuumuuden aiheuttaman riskin toteutumisesta, Salonen tietää.

Pidä paikat siisteinä ja kunnossa

Monella on tuoreessa muistissa Ruotsin Älvsbyssä viime syksynä tapahtunut Polar Brödin tulipalo, jossa leipomo paloi käytännössä maan tasalle. Arvio palon syystä on se, että leipomon uunissa ylikuumentunut ja hiiltynyt taikinapala kulkeutui jäähdytysradalle, jossa se roihahti liekkeihin ja sytytti kuljettimen. Sen kautta palo levisi sitten koko leipomoon tuhoisin seurauksin. - Kannattaa istua leipomossa alas ja miettiä, missä riskin paikat ovat ja ovatko nämä riskit hallinnassa, toteaa Niko Toropainen Sintrol Oy:stä. Yritys toimittaa ratkaisuja teollisuuden palontorjuntaan sekä myös leipomoihin. Toropaisen mukaan leipomoissa on usein paljon palokuormaa eli helposti syttyvää materiaalia, kuten esimerkiksi jauhopölyä tai muovilaatikoita. Sopivassa tilanteessa molemmat voivat syttyä lähes räjähdysmäisesti. Eroja on myös siinä, miten palontorjunta leipomoissa on mietitty ja järjestetty. Monesti siitä löytyy parantamisen varaa.

Toropaisen mukaan myös omalla toiminnalla leipomossa on keskeinen merkitys. - Siivous ja kunnossapito ovat hyvin tärkeitä ennaltaehkäiseviä asioita ja niissä voidaan paljon tehdä itse. Itse sanonkin usein, että tärkeää on siivous, siivous ja siivous.

Mitä enemmän ihmissilmiä on prosessin ympärillä, sitä helpommin palonalut on mahdollista havaita ajoissa. Kaikkialle ei valvova silmä kuitenkaan yletä tai ennätä. Kannattaakin miettiä, tarvittaisiinko leipomoon johonkin kohtaan lisäksi vielä erityinen palontorjuntajärjestelmä kaikkein suurimman riskin paikkoihin.

Asiassa on toki aina mukana myös raha. Paloturvallisuuteen investoiminen maksaa, eikä sinänsä tuota mitään. Mutta jos

tulipalo sattuu kohdalle, se voi tulla hyvin kalliiksi. Vaikkei leipomo palaisikaan maan tasalle, sammuttaminen aiheuttaa helposti suuret siivous- ja korjauskustannukset.

Harri Jaakkola nostaa esiin myös säännöllisiä palotarkastuksia ja niiden tärkeyttä. - Ne eivät ole mitään ’läpihuutojuttuja’ leipomoissa juuri sen vuoksi, että niissä on korkea paloriski. Ainakin meillä tarkastus otetaan myös konsultoivana käyntinä, mikä sen tarkoitus luonnollisesti onkin. Siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty itselle.

Leivon Leipomossa on Jaakkolan mukaan vältytty vakavilta palotilanteilta ja siten isommilta vahingoilta. Välillä kuitenkin ’savuaa’ ja paloautot saapuvat leipomon pihalle. Silloin tällöin tapahtuu myös niin, että palokunta saapuu, kun palonilmaisin on lauennut aivan jostakin muusta syystä kuin tulipalon vuoksi.

Juha Salosen mukaan myös heillä on monta vuotta vältytty vakavammilta tulipaloilta. Leipomossa on nykyaikainen palohälytysjärjestelmä, joka välittää hälytyksen suoraan pelastuslaitokselle. Hän lisää, että viimesyksyisen palonalun sammutuksessa myös leipomon henkilökunnalla oli keskeinen rooli. - Iso kiitos on annettava osaavalle henkilökunnalle, joka hoiti alkusammutuksen ja hälytti palokunnan. Vahingot jäivät hyvin pieniksi ja tuotantoa päästiin jatkamaan parin tunnin kuluttua, kun savu leipomosta oli tuuletettu pois. Vain pieni osa tuotantoalueesta, eli juuri paloalueen kohdalla ollut alue, rajattiin pois käytöstä väliaikaisilla seinillä.

Salosen Leipomossa henkilökunnalle on annettu sammutuskoulutusta ja samoin on tehty Leivon Leipomossa Tampereella.

- Meilläkin oli viimeisimmässä vähän vakavammassa palotilanteessa noin vuosi sitten henkilökunnan tekemällä esisammutuksella ratkaiseva merkitys siinä, että palokunta sai palon hallintaansa ajoissa, Harri Jaakkola toteaa.

Korkealämpöuuneissa suurempi riski

Pulla-Pirtti on tunnettu rieskatalo ja siksi siellä tunnetaan hyvin korkealämpöuunien riskit. Rieskat ovat tyypillisiä näissä uuneissa paistettavia tuotteita. Paistossa ongelmallisia ovat Hannu Räinän mukaan erityisesti pienet taikinapalat, lähinnä kanttipalat, joita väkisinkin joskus menee uuniin. Siellä ne ylikuumentuvat ja hiiltyvät ja tulevat uunista ulos hehkuvina kappaleina. Kuljetinradalla ne saattavat leimahtaa palamaan uudelleen. Juuri niin kuin arvellaan käyneen Polar Brödissä. - Muovisilla kuljetushihnoilla on varsin alhainen syttymispiste, noin 110 astetta. Eli jos hihnalla on kytevä kappale, se on todellinen vaaranpaikka.

Lisäksi Räinä mainitsee piipun nokipalovaaran, joka muutaman kerran on heilläkin konkretisoitunut läheltä piti -tilanteeksi. Jos noki syttyy, se palaa todella korkealla lämpötilalla ja kuumentaa samalla myös piipun jopa punahehkuiseksi, mikä puolestaan aiheuttaa palovaaran kattorakenteisiin.

Hannu Räinä toteaa, että heillä mietittiin pitkään, millainen palontorjuntajärjestelmä korkeapaistossa olisi hyvä. Nyt leipomon rieskalinjalla on ruotsalaisvalmisteinen FireFly, joka on osa Sintrolin Safety -konseptia. Tämä sammutusjärjestelmä tunnistaa uunin ulostuloaukon kohdalla ylikuumentuneet, hiiltyneet kappaleet infrapunan avulla. Tunnistus perustuu joko kappaleessa olevaan liekkiin (Oven Guard) tai kytevässä, ei-palavassa kappaleessa olevaan energiaan (Bake Scan), joka on käytössä Pulla-Pirtissä. Tunnistus laukaisee sammutusjärjestelmän, joka suihkuttaa linjalle vettä korkeapainevesisuihkulla ja sammuttaa palavan kappaleen.

Korkeapainesumulla sammutettaessa vettä käytetään niin vähän, että tuotantoa päästään jatkamaan suhteellisen vähäisellä siivouksella verrattuna siihen, että palo sammutettaisiin esimerkiksi runsaalla vedellä tai jauhesammuttimella. Pulla-Pirtissä on lisäksi asennettu sammutussuuttimet rieskauunin piipun sisäpuolelle mahdollisen nokipalon varalta.

Rasvakeittimessäkin piilee palovaara, sillä rasva voi ylikuumentua ja syttyä palamaan. Tällöin vettä ei saa kaataa suoraan rasvaan sammutustarkoituksessa, sillä siitä seuraa räjähdysmäinen palo, jonka sammuttaminen voi olla todella vaikeaa. Rasvapalojen sammutusta varten on olemassa erityisiä rasvapalosammuttimia. Niko Toropaisen mukaan heidän yrityksellään on rasvapaloihin myös sammutusjärjestelmä, joka toisin kuin oletetaan ja neuvotaan, perustuu veden käyttöön. Vesi sumutetaan paloon hienona sumuna, jolloin se ei Toropaisen mukaan räjähdä, vaan tukahduttaa palon.

Vertaile vaihtoehtoja

Hannu Räinän mukaan sammutusjärjestelmän hankinnassa kannattaa vertailla vaihtoehtoja. Laitteita ja menetelmiä kun on erilaisia. - Elintarviketeollisuudessa esimerkiksi hiilidioksidisammuttimet ovat suositeltavampia kuin jauhesammuttimet, joiden käytön jälkeen pitää tehdä erityinen jälkisiivous.

Lisäksi suuri merkitys on omalla toiminnalla ennakolta. - Kiertoarinauunien pohjien ja sisuksen säännöllinen puhdistus on tärkeää, jotta niihin ei kerry jauhoa, joka aiheuttaa ns. kytöpalon. Myös uunien päällys etenkin piippujen ympäristössä on pidettävä puhtaana pölystä ja muusta syttyvästä. Muutoinkin mitä vähemmän pölyä sitä parempi, sillä pöly on paloherkkää.

Jokainen leipomoyrittäjä ratkaisee palontorjunta-asiat oman harkintansa, omien tilojensa, tilanteensa ja resurssiensa mukaan. Yhtä ja oikeaa patenttiratkaisua ei ole olemassa. - Suomessa on useita palontorjuntajärjestelmiä tarjoavia yrityksiä ja kannattaa tehdä vertailuja niiden välillä, jotta itselle sopiva löytyy. On myös mahdollista kartoittaa riskipalokohdat ammattilaisten kanssa, siihenkin on olemassa erikoistuneita palvelutarjoajia, huomauttaa Räinä. - Kokemuksesta on sanottava, että palontorjuntajärjestelmä on leipomolle iso kustannus ja sitä on pakko harkita tarkasti. Sehän ei sinällään ole tuottava investointi. Mutta toisaalta se ehkäisee vahinkoja ja siinä kohdalla se on kyllä hyvinkin kannattava investointi, hän päättää.