Leipuriliitto täyttää 120 vuotta

Suomen Leipuriliitto perustettiin leipuri- ja konditorin-ammatin työnantajain yleisen kokouksen kolmantena päivänä 17.3.1900 Helsingissä. Alkuperäisenä syynä yhdistyksen perustamiseen oli se, että järjestäytyneet työntekijät vaativat leipomoiden yötyötä poistettavaksi. Tästä syystä myös leipomotyönantajien oli syytä järjestäytyä ja liittyä yhteen ajamaan yhteisiä etujaan.

Perustamiskokous pidettiin Seurahuoneella Helsingissä, ja paikalla oli peräti 49 leipomo- ja konditoriayrittäjää eri puolilta maata. Puheenjohtajaksi valittu Karl Magnus Brondin istuu kuvassa keskellä pöydän takana ja hänet tunnistaa kaljusta päälaesta, parrasta ja viiksistä.

Leipuriliitto täyttää huikeat 120 vuotta!

Yötyön poistamisen pontimeksi työntekijät järjestivät lakon elokuussa 1899. Asiasta syntyneen poliittisen paineen innoittamina viranomaiset heräsivät tutkimaan leipomoiden työaikoja ja työoloja. Syksyllä 1899 annettiin ehdotus uudesta leipomotyölaista, jossa rajattiin yötyön määrää ja vuorokautista työaikaa. Lakiesityksestä haluttiin kuiTEKSTI Elina Matikainen

tenkin myös leipomotyönantajien mielipide, joten heiltä pyydettiin asiasta lausuntoa.

Viranomaiset ottivat yhteyttä helsinkiläisiin leipurimestareihin. Nämä pitivät leipomolakiasiaa niin tärkeänä, että se vaati heidän mielestään yhteenliittymistä. Niinpä he perustivat Helsingin Leipurinammatinharjoittajien liiton vuoden 1899 lopussa. Uuden yhdistyksen ensimmäisenä tehtävänä oli koota yhteen koko maan leipomo- ja konditoriatyönantajat. Näin tapahtuikin. Helsingin yhdistys otti yhteyttä leipureihin ympäri maan ja kutsui kirjeitse heidät Helsingissä 15.-17. maaliskuuta vuonna 1900 pidettävään kokoukseen.

Kutsu tuotti tulosta, sillä kyseisenä ajankohtana Seurahuoneelle Helsinkiin saapui peräti 49 leipomotyönantajaa pohtimaan

Ammattitaitokilpailuissa on kautta aikojen mitelty leipureiden ja kondiittoreiden keskinäisestä paremmuudesta, mutta hyvässä hengessä. Kuvassa ammattitaitokilpailu 1960-luvun alussa.

leipomotyölakiesitystä. Samassa yhteydessä oli tarkoitus perustaa valtakunnallinen leipurien ja kondiittoreiden liitto. Tulevan liiton sääntöjä laatimaan kokous heti alkuun nimesi joukostaan erityisen järjestövaliokunnan.

Kun kiireellinen työlakiehdotus oli käsitelty, päästiin kokouksen kolmantena päivänä 17.3.1900 käsittelemään uuden yhteisen liiton perustamista. Järjestövaliokunta oli laatinut sääntöehdotuksen, jonka mukaan Suomen Leipurin- ja Konditorin-Ammatin Harjoittajain Liiton tavoitteena oli toimia leipurin ja kondiittorin ammatin harjoittajien yhteisen edun suojelijana ja edistäjänä. Niin ikään tarkoituksena oli mm. esiintyä välittäjänä työnantajan ja työntekijän riitatilanteissa. Säännöt hyväksyttiin yksimielisesti ja samalla tehtiin päätös liiton perustamisesta.

Heti 31 jäsentä

Suomen Leipurin- ja Konditorin-Ammatin Harjoittajain Liiton jäseniksi hyväksyttiin ’hyvämaineiset henkilöt, jotka harjoittivat leipurin ja konditorinliikettä’. Jäsenmaksuna perittiin 10 silloista markkaa. Jäseneksi ilmoittautui heti 31 ammatinharjoittajaa. Hallitukseen, jota aluksi kutsuttiin toimikunnaksi, kuului puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi seitsemän jäsentä. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen Karl Magnus Brondin, varapuheenjohtajaksi Nikolai Leino ja rahastonhoitajaksi Fridolf Ekberg.

Liiton säännöille saatiin keisarillisen Suomen senaatin vahvistus vasta 7.10.1901 eli yli vuoden kuluttua perustamisesta – maamme oli tuolloin vielä osa Venäjää. Sitä ennen oli jo ehditty pitää liiton ”toinen yleinen ko

Leipuripäiville eli vuosikokoukseen ja kesäpäiville on perinteisesti kokoonnuttu isolla joukolla.Tässä on Viipurin vuosikokoukseen tullut väkeä linja-autolasteittain vuonna 1938.

Ilmoitus Leipuri-lehdessä sota-aikana. Oma lehti on ollut tärkeä tiedotuskanava ja liiton jäseniä yhteen liittävä tekijä vuodesta 1903.

kous” Viipurissa. Niin ikään liiton hallitus oli ehtinyt lähettää Venäjän keisarille anomuksen työsopimusvapauden pysyttämisestä työntekijöiden ja työnantajien välillä.

Yhdistykselle alun perin otettu nimi, Suomen Leipurin -ja Konditorin-Ammatin Harjoittajain Liitto, osoittautui käytännössä pitkäksi ja hankalaksi. Niinpä 1920-luvun lopussa alettiin suunnitella sääntö- ja nimiuudistusta. Uusi nimiehdotus oli ensin Suomen Leipurien Keskusliitto, mutta pian todettiin, että Suomen Leipuriliitto on vielä parempi nimi. Se oli lyhyt, täsmällinen, helppo oppia ja jo vakiintunut epävirallisissa yhteyksissä. Uusi nimi ja säännöt hyväksyttiin vuoden 1933 vuosikokouksessa Turussa. Siitä lähtien nimi on ollut Suomen Leipuriliitto ry – Finlands Bageriförbund rf.

Leipuri-lehti, organisaatio ja toimisto

Liiton ja leipomoalan asioille haluttiin myös yhteinen tiedotuskanava. Niinpä jo parin vuoden kuluttua liiton perustamisesta perustettiin oma lehti, Leipuri, joka alkoi ilmestyä vuoden 1903 alusta. Lehdellä on

ollut pitkä ja näyttävä elinkaari ja se ilmestyy edelleenkin ainoana alan ammattilehtenä Suomessa. Leipuri-lehti sekä postitse lähetetyt jäsenkirjeet toimivatkin kauan Leipuriliiton tärkeimpinä viestinviejinä. Digitaalisen tiedonvälityksen myötä lehden rinnalle on tullut myös muita tiedotus- ja julkaisumuotoja, kuten sähköpostilla lähetettävät jäsentiedotteet, sähköiset mediatiedotejakelut sekä myös sosiaalisen median kanavat.

Jo perustamiskokouksessa liiton ylimmäksi päättäväksi elimeksi asetettiin vuosikokous. Vuosikokouksessa jäsenet päättävät asioista yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Juoksevista asioista päättää hallitus; sekin käytäntö on ollut alusta asti. Uudempi osa hallintoa on valtuuskunta, joka perustettiin vuonna 1967, jotta eri alueiden näkemykset voitiin ottaa paremmin huomioon. Valtuuskunnan muodostavat Leipuriliiton neljäntoista paikallisyhdistyksen puheenjohtajat sekä puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Valtuuskunnan tehtävänä on valvoa liiton toimintaa ja viitoittaa toiminnan suuntaviivat.

Leipuriliiton toimiston tehtävänä on toteuttaa hallituksen tekemiä päätöksiä. Aluksi liitossa toimi luottamushenkilöiden lisäksi vain sivutoiminen sihteeri. Vuonna 1931 Liiton toimistoon palkattiin ensimmäinen päätoiminen sihteeri, Väinö Raatikainen. Hänen tehtävänään oli myös Leipuri-lehden toimitustyö. Sitten sihteerin työtä jatkoi Martti Talvia vuosina 1936-1967. Hänen jälkeensä Leipuriliiton asioita hoitamaan palkattiin jo kaksi henkilöä: toiminnanjohtajaksi Leo Hämäläinen ja toimitussihteeriksi Eva Frisk.

Leo Hämäläisen jäätyä eläkkeelle hänen työtään jatkoi ensin lyhyen aikaa Jukka-Pekka Jordan ja sen jälkeen toimitusjohtaja Olli Kuhta vuodesta 1978. Samoihin aikoihin liittoon tulivat myös Riitta Räisänen Leipuri-lehden toimituspäälliköksi ja Terttu Ilmelä yleissihteeriksi. Yhä edelleenkin Leipuriliiton toimisto-organisaatio on kolmihenkinen. Hallituksen päätöksiä toteuttavat toimistossa tällä hetkellä Mika Väyrynen toimitusjohtajana, Elina Matikainen Leipuri-lehden toimituspäällikkönä ja Kati Sinda talous- ja toimistoassistenttina.

Puheenjohtajia on liitolla ensimmäisen puheenjohtajan Karl Magnus Brondinin jälkeen ollut kymmenen. Tällä hetkellä, eli yhdentenätoista puheenjohtajana toimii Kari Meltovaara turkulaisesta Leipomo Rosten Oy:stä. Valtuuskuntaa luotsaa hallituksen edellinen puheenjohtaja Jari Elonen jämsäläisestä Elonen Oy Leipomosta. Usein onkin ollut käytäntönä, että hallituksen puheenjohtajasta on seuraavaksi tullut valtuuskunnan puheenjohtaja.

Hallinnossa – niin hallituksessa kuin valtuuskunnassakin – toimivien henkilöiden vapaaehtoinen työ Leipuriliiton ja sen jäsenyritysten hyväksi on ollut aina erittäin tärkeää. Esimerkiksi liiton puheenjohtajalta kuluu Leipuriliiton asioiden hoitamiseen paljon omaa työaikaa. Tätä työtä hän, kuten muutkin hallinnon henkilöt, tekevät leipomo- ja konditoria-alan yhteisten asioiden hyväksi. Hallinnossa tällä hetkellä toimivien nimet voi tarkistaa tämän lehden toiseksi viimeiseltä sivulta.

Kaikkien leipomoiden ja konditorioiden liitto

Suomen Leipuriliiton jäseninä oli alusta alkaen sekä leipomo- että konditoria-alan yrityksiä. Niin ikään jäseninä on alusta lähtien ollut mukana sekä suuria että pieniä

Leipurien Tukku Oy oli pitkään Leipuriliiton vahvin taloudellinen tukijalka. Kuvassa Leipurien Tukun Pitäjänmäellä sijainnut toimistotalo, jossa oli myös Leipuriliiton toimisto yli parikymmenen vuoden ajan 60-, 70- ja 80-luvuilla.

Matkat ulkomaisille messuille kuuluvat Leipuriliiton toimintaan. IBA-messuilla Saksassa käytiin jo 1960-luvulla ja käydään edelleenkin.

Leipuripäivien ohjelmassa on ollut tavarantoimittajien näyttely 1990-luvun lopulta lähtien. Siellä leipurit voivat tavata yhteistyökumppaneitaan ja tutustua uutuuksiin. Kuva Kuopiosta vuodelta 2006.

yrityksiä. Suomen Leipuriliitto onkin kaikille leipomo- ja konditoria-alan yrityksille yhteinen liitto päinvastoin kuin monessa muussa maassa, joissa teollisilla ja käsityövaltaisilla leipomoilla on eri liitot. Eri kokoisten leipomoiden toiveet ja tarpeet ovat kuitenkin usein erilaisia, mikä on näkynyt 120 vuoden aikana monenlaisina käänteinä. Esimerkiksi maan suurin leipoja, Fazer, erosi Leipuriliitosta vuonna 1982 leipomotyölain kolmivuorotyöhön liittyvien kiistojen vuoksi ja vuonna 1985 se palasi takaisin liiton jäseneksi. Uudelleen Fazer erosi Leipuriliitosta kilpailuviraston Leipuriliittoon kohdistuneeseen tutkintaan liittyen, eikä ole tällä hetkellä liiton jäsen.

Leipuriliiton mottona on aina ollut, että liitto on jäsenyrityksiä varten. Ei niin, että

jäsenyritykset olisivat liittoa varten. Vaikka Leipuriliiton tehtävien painottuminen on hieman vaihdellut eri aikakausina, tärkeintä on aina ollut jäsenyritysten hyväksi toimiminen. Tiivistettynä liiton tehtävänä on - toimia suomalaisten leipomoiden ja konditorioiden yhteisenä edunvalvojana - edistää jäsenyritysten ammatillisia etuja ja leipomoalan yleisiä toimintaedellytyksiä - edistää suomalaista leipäkulttuuria, leipomoalan arvostusta sekä yhteistoimintaa alalla - valvoa jäsenten etuja työsuhteissa

Leipuriliiton jäsenpalveluista käytetyin ja tärkein on neuvonta työsuhdeasioissa. Neuvontaa annetaan myös elintarvikelainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä. Neuvontaa saa sekä Leipuriliitosta että 1960-lu

Ulkomaisesta kilpailutoiminnasta on yksi esimerkki Pohjoismaiden väliset mestaruuskilpailut, joissa Leipuriliiton leipurimaajoukkue otti voiton vuonna 2013 joukkueella Jari Viljamaa (vas.), Katri Mäkinen ja Joachim Wunsch. Valmentaja Veli-Matti Ahvenharju puuttuu kuvasta.

Leipuriliitossa on valittu Vuoden Leipäkauppa jo 24 kertaa. Voittajakauppa saa kaupan leipäosastolle ripustettavan banderollin, kauppias ja leipäosaston hoitajat palkitaan kultamitaleilla. Kuva on kymmenen vuoden takaa, jolloin voiton vei oululainen K-Citymarket Kaakkuri.

vulta lähtien yhteistyösopimuksen ansiosta myös Elintarviketeollisuusliitto ETL ry:n työmarkkinajuristeilta sekä muilta elinkeinopuolen asiantuntijoilta. Jäsenistölle tiedotetaan säännöllisesti leipomo- ja konditoria-alan tärkeistä asioista sähköisesti lähetettävillä jäsenkirjeillä

Leipuriliitto ei ole työehtosopimusneuvotteluja käyvä työnantajaliitto, vaan näissä neuvotteluissa työnantajapuolta edustaa Elintarviketeollisuusliitto ETL ry. Leipuriliitto pyrkii vaikuttamaan siihen, että ETL ottaisi tes-neuvotteluissa leipomoalan kysymykset mahdollisimman hyvin huomioon. Leipuriliiton sääntöjen mukaan Leipuriliitto voi kuitenkin tarvittaessa tehdä myös työehtosopimuksia.

Leipuriliitto pyrkii vaikuttamaan myös viranomaisiin ja lainsäätäjään, jotta leipomoelinkeinon kilpailukyvylle vahingollisia säännöksiä ei säädettäisi. Lisäksi Leipuriliiton tehtävälistalla on leipomoalan ammatillisen koulutuksen seuraaminen ja kehittämisessä mukana oleminen, jotta leipomoalalle saadaan ammattitaitoista työvoimaa. Tätä varten kustannetaan ja myydään oppikirjoja leipomo- ja konditoria-alan opiskelijoiden käyttöön. Ammatillisten oppilaitosten kanssa tehdään yhteistyötä myös kilpailutoiminnassa.

Lukuisat toimintamuodot

Yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi Leipuriliitto tarjoaa jäsenyritystensä käyttöön Leiko-järjestelmää, joka laskee leipomon tai konditorian resepteistä ravintoarvot ja muodostaa ainesosaluettelon pakkausmerkintöjä varten. Vuonna 2017 käynnistynyt Leiko-järjestelmä on vain Leipuriliiton jäsenyritysten käytössä.

Toimintaan kuuluvat myös ammatilliset koulutustilaisuudet sekä matkat kansainvälisille ammattimessuille.

Leipomoalan arvostusta ja näkyvyyttä Leipuriliitto edistää mm. tukemalla taloudellisesti Leipätiedotus ry:n toimintaa ja vaikuttamalla sen toimintaan. Näkyvyyttä tuo myös vuodesta 1997 järjestetty Vuoden Leipäkauppa -kilpailu.

Myös kilpailutoiminta kuuluu liiton toimintaan. Kotimaisia tapahtumia ovat leipomoalan SM-ammattitaitokilpailut sekä leipomoalan opiskelijoille vuosittain järjestettävä Rinkeli Grand Prix -ammattitaitokilpailu. Leipuriliitto lähettää kilpailijoita myös kansainvälisiin leipomo- ja konditoria-alan kilpailutapahtumiin.

Kotimaassa tärkein jokavuotinen tapahtuma, jonne leipomoyrittäjät perheineen saapuvat, ovat liiton vuosikokous ja kesäpäivät eli Leipuripäivät. Tämä vuosikokouksen ympärille kehittynyt viikonlopputapahtuma on lajissaan ainutlaatuinen ja kokoaa yhteen joka vuosi 400-600 leipomoalan ammattilaista ja alan yhteistyökumppania. Vuosikokouksen ohella Leipuripäivien tärkein tapahtuma on yhteistyökumppaneiden kanssa järjestettävä tavarantoimittajien näyttely, jossa on säännöllisesti ollut yli neljäkymmentä osastoa. Siellä kesäpäivävieraat voivat tavata yhteistyökumppaneitaan ja tutustua alan uutuuksiin.

Kansainvälistä tuntumaa Leipuriliitolle tuo jäsenyys kolmessa leipomoalan kansainvälisessä järjestössä, joiden kokouksissa liiton edustajat käyvät säännöllisesti. Lisäksi Leipuriliitto kuuluu pohjoismaisten leipomoalan liittojen muodostamaan Nordiska Rådet -yhteistyöfoorumiin.

Toiminnan rahoitus

Leipuriliiton taloudellista pohjaa rakennettiin jäsenmaksujen ohella ensin ns. hiivarahalla eli hiivatehtaat tilittivät pienen osan liiton jäsenyritysten ostaman hiivan hinnasta Leipuriliitolle. Tämän ansiosta voitiin jonkin ajan kuluttua jo tehdä sijoituksia. Ensimmäinen sijoituskohde oli leipureiden oma tukkuliike.

Ajatus leipurien yhteisestä hankintaorganisaatiosta oli esitetty jo vuonna 1901 Leipuriliiton toisessa yleisessä kokouksessa. Ehdotus pantiin täytäntöön kuitenkin vasta vuonna 1917, jolloin Suomen Leipurien Tukkuliike Oy perustettiin. Leipuriliitto oli siinä mukana merkittävällä sijoituksella. Levottomien aikojen vuoksi tukkuliikkeen toiminta pääsi käynnistymään kuitenkin vasta vuonna 1920. Siitä alkaen Leipurien Tukusta tuli Leipuriliiton tärkein taloudellinen tukijalka aina 1970-luvulle asti. ’Matkan varrella’, etenkin Leo Hämäläisen toiminnanjohtajakaudella, Leipuriliitto lisäsi osakeomistustaan Leipurien Tukusta ostamalla sen osakkeita. Lisäksi Leipuriliitolla oli osakkeita niissä yrityksissä, joita Leipurien Tukku omisti. Niinpä, kun Leipurien Tukku laajeni yritysostojen kautta muille toimialoille ja muuttui pörssiyhtiöksi, Leipuriliitossa havaittiin osakepotin kasvaneen arvoltaan huomattavaksi. Vuonna 1988 Leipuriliitto myi osakkeet hyvällä voitolla. Samalla katkesi vuosikymmeniä kestänyt taloudellinen sidos Leipurien Tukkuun.

Osa osakkeiden myynnistä saaduista varoista menetettiin laman pyörteissä tappiolliseksi osoittautuneissa sijoituksissa, mutta Leipuriliitolle jäi kiinteistöjä, joiden arvo alkoi kohota 1990-luvun jälkipuoliskolla. Leipuriliitto realisoi 2000-luvulla suurimman osan omistamistaan kiinteistöistä. Näin saadut varat on sijoitettu mahdollisimman tuottavasti. Nykyisin Leipuriliiton vuosittainen toiminta perustuu olennaiselta osalta tästä sijoitustoiminnasta saatuihin tuloihin. Jäsenmaksuista kerättävät tulot käytetään lähes kokonaisuudessaan muille järjestöille maksettaviin jäsenja yhteistoimintamaksuihin.

Lähde: Aaro Jalas, Veijo Åberg: Suomen Leipuriliitto 1900-2010 – Katsaus leipomoalan historiaan. Savion Kirjapaino 2010.