Kaatopaikasta koirapuisto

Nykyisen Lintukorpi-kadun länsipäässä ja pururadan vieressä sijaitsi aikoinaan Leppävaaran ja silloisen Harakan ainoa kaatopaikka. Se syntyi enemmän tai vähemmän suunnittelemattomasti, kun soistuneeseen painanteeseen alkoi ilmaantua kaiken näköistä jätettä. Leppävaaran kaatopaikka oli käytössä vuosina 1956–1972.

Omakotiyhdistys ajoi voimakkaasti kaatopaikan perustamista. Alueiden roskaantuminen ja metsiköiden käyttö kaatopaikkoina oli yleistynyt asutuksen laajetessa ja avotunkioiden myötä syntyi iso rottaongelma. Kaatopaikalle silloin johtanut tie oli nykyisen Lintukorpi-kadun paikalla. Tiellä oli ennen kaatopaikkaa puomi ja valvontakoppi, jossa ei tosin ollut valvojaa. Palokärjen teollisuusalue alkoi sekin laajentua ja teollisuuden jätteitä todennäköisesti dumpattiin samalle kaatopaikalle. Kohtuullisen matkan päässä oli Talin suurkaatopaikka, mutta sitä saivat käyttää vain helsinkiläiset. YTV:n jätehuoltoon siirryttiin 1980-luvulla.

Kaatopaikan käyttö loppui 1972 jonka jälkeen aluetta käytettiin Espoon teknisen toimen varikko- ja varastoalueena. 1990-luvulla kaatopaikan paikalle suunniteltiin asemakaavassa koulutonttia. Maaperätutkimuksissa sieltä löytyi rakennusjätettä, täyttömaata, renkaita ja tuhkaa, mutta myös ongelmajätteitä kuten raskasmetalleja ja öljyä. Alue kaavoitettiin puistoksi ja se kunnostettiin Lintukorven koirapuistoksi. ja rettiin lähemmäksi rataa.

Lintukorven koirapuisto, tai virallisesti koira-aitaus, kuvattuna syksyllä 2018.

Palokärjen teollisuusalue Palokärjen teollisuusalueen rakentaminen alkoi 1950-luvulla. Alue kuului Leppävaaran kartanolle, joka myi tontit suoraan teollisuusyrityksille. Ensimmäisiä muuttajia olivat Kustaa ja hänen poikansa Arto Kaislampi, jotka rakensivat verstas- ja asuinrakennuksen Palokärkeen 1955. Heidän yrityksensä oli Puumeka, joka valmisti mm. Hankkijan ja Tampellan pääkonttoreiden kokoushuoneiden kalustuksia ja yksityishenkilöille piirustusten mukaan huonekaluja. Kustaa teki myös sohvakalustoja, jotka verhoiltiin Katajamäen verstaalla. Loppuaikoina tehtiin myös ovia ja ikkunoita ja verstas toimi vuoteen 1986 asti. Tämän jälkeen sen tiloihin muutti Espoon Lasi.

Muita alkuvaiheen firmoja olivat Puuseppo Oy ja Painevalu Oy, hissiyhtiö

Koneellakin oli alueella jotain toimintaa. Myöhemmin Palokärkeen sijoittuivat timanttityökaluja valmistanut Levanto Oy, ruosteenestofirma Finikor, veljekset Sundberg ja Woikosken myymälä sekä vetytehdas, joka toimi Kometan alihankkijana.

Airam - Kometa

Palokärjen suurin teollisuusyritys Kovametalli Oy eli Kometa muutti alueelle 1963, jolloin valmistui sen uusi tehdas. Kometa valmisti metalliteollisuudelle työkaluja sekä kiviporia, joiden kärki oli valmistettu kovametallista. Kometa oli saanut alkunsa sotakorvausteollisuuden tarpeesta saada teräksen muokkaamiseen soveltuvia työkaluja, joita siihen asti oli tuotu Saksasta. Airam oli yksi Kometan osakkaista, sillä samalla teknologialla valmistettiin sähkölamppujen hehkulangatkin.

Vuonna 1960 tehtiin talviautoilun kannalta aivan käänteentekevä keksintö, nastarengas. Sen pito-ominaisuudet perustuvat kumiin kiinnitettyyn nastaan, jonka kärki tehtiin kovametallista. Nastojen kysyntä levisi kaikkiin pohjoisiin maihin ja siksi Kometa tarvitsi suuremmat tuotantotilat, jotka rakennettiin Palokärkeen.

”KOMETA” -logonimi siirtyi myös sen valmistamien nastojen nimeksi ja se näkyi ralliautojen kylkeen teipattuna ja jääkiekkokaukaloiden reunoilla. Nastojen kysyntä vauhditti lisärakentamista ja Palokärkeen rakennettiin uudet tilat poratehtaalle, jotka valmistuivat 1984. Tehtaassa oli 10 metriä maanpinnan alle ulottuva polttouuni poratankojen lämpökäsittelyä varten. Uuni tuotti 2023 yllätyksen purkufirmalle, joka ei siitä etukäteen tiennyt.

Kometan toiminta Palokärjessä loppui ja kiinteistö myytiin 1995 firmalle, joka vuokrasi siitä tiloja bändien kämpiksi, väliaikaisiksi varastoiksi ja muiksi harrastustiloiksi. Loppuaikoina Palokärjen muissa rakennuksissa toimi useita autojenkorjaukseen liittyviä pikku yrityksiä ja pajoja.

Palokärjen teollisuusalue on 2023 purettu ja edessä on todennäköisesti maaperän vaihto ennen kuin alueelle suunniteltu kerrostalorakentaminen pääsee liikkeelle.

Teksti: Markku Salmi

Lähteet:

Leijona-Sanomat 1986

Aapo Kirvesniemi:

Lintuvaaran teollisuusalue. Luonnos 2023

Leppävaaran alkukoti. Leppävaara-seura 2017

Leppävaara: Kauppakeskus Sello, Leppävaarankatu 3-9,

Perkkaalle rakennettu

Suomen suurin ilmavesilämpöpumppulaitos

Tuottaa My S Viilennyst

Fortumin ilma-vesilämpöpumppulaitos alkaa toimia täydellä teholla kesäkuussa.

Se korvaa kivihiilen ja kaasun käyttöä ja varmistaa osaltaan asiakkaiden lämmön muuttamisen hiilineutraaliksi. 11 megawatin laitos on Suomen suurin kaukolämpöverkkoon kytketty laitos, joka kierrättää lämpöä ilmasta kaukolämpöverkkoon.

Lämmityksen lisäksi laitos tuottaa jäähdytystä Perkkaan ja sen lähialuei- den tarpeisiin. Mahdolliset hukkalämmöt saadaan myös tehokkaasti kierrätettyä kaukolämpöjärjestelmään Perkkaalle valmistunut ilma-vesilämpöpumppulaitoksen konsepti on helposti skaalattavissa ja monistettavissa. Se on osa Espoo Clean Heat -ohjelmaa, jonka tavoite on luopua kivihiilestä kaukolämmön tuotannossa viimeistään vuonna 2025 ja muuttaa se kokonaan hiilineutraaliksi 2020-luvulla.