le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta.
Nro 1/2015
10,00 €
Paras brändi on totta
www.luomulehti.fi
s.34
Kasvisten jalostustoiminnassa ja markkinoinnissa
kehitettävää
s.10
VILOMIX FINLAND OY:N VALIKOIMASTA LUOMUTUOTANTOON SOVELTUVAT: • ADE–vitamiinivalmisteet • E-vitamiini- ja seleenivalmisteet Useita orgaanista seleeniä sisältäviä valmisteita
• Mira-kivennäisrehut • Nuolukivet naudoille • Natriumbikarbonaatti, merilevä ja magnesiumoksidi tilaseoksiin • Lisäksi runsas valikoima luomutiloille soveltuvia puhdistus- ja pesuaineita mm. vedinkastot ja kiertopesuaineet. Vilomix Finland Oy Yrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi
TIEDUSTELE TUOTTEITA PALVELEVALTA ALUE-EDUSTAJALTASI:
www.vilomix.fi/edustajat
Suo
uo s n me
in situ
re
ir n v u h
a
EBENA varma ja satoisa
Myynti alan liikkeet sekä www.naturcom.fi
92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200
Paljonko luomua
K
Riikka Talvitie
uinka suuri osuus suomalaisten ruoasta ja maataloustuotannosta voisi olla luomua? Käsitykset siitä vaihtelevat varmaankin nollasta sataan prosenttiin. Nykyään peltoalasta lähes 10 prosenttia on luomutuotannossa. Kuitenkin ruokakorissa luomua on merkittävästi vähemmän. Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan sisältyi kirjaus luomualan ja lähiruoan kehittämisohjelmasta, jonka avulla tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi, kehitetään luomuruokaketjua sekä nostetaan lähiruoan jalostusastetta. Ensimmäistä kertaa luomu- ja lähiruoka otettiin Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Viime joulukuussa EU:n komissio hyväksyi uuden maaseutuohjelman, jossa tavoitteena on nostaa luomun osuus Suomen peltoalasta 20 prosenttiin. Ohjelma on myös resursoitu niin, että tuo prosenttimäärä voidaan saavuttaa. Luomutukiin on varattu 326 miljoonaa euroa. Vielä kunnianhimoisemman tavoitteen esitti Jorma Ollilan johtama maabrändityöryhmä. Se esitti, että luomun osuus suomalaisesta maataloudesta olisi vähintään puolet vuoteen 2030 mennessä. Kaikki nuo strategiat, ohjelmat ja päätökset kertovat, että luomuun uskotaan ja sitä halutaan edistää. Mistä luomun menestys sitten on kiinni? Luomun menestyksen ratkaisee kuluttaja omilla valinnoillaan. Yhtä lailla siihen vaikuttaa olemassa oleva tarjonta. Kuluttaja haluaa nykyään, että ruoka on terveellistä ja tuotettu ympäristö huomioiden sekä eettisesti oikein. Luomuruoka täyttää nuo kriteerit. Tarjontaan vaikuttaa kysynnän lisäksi se, onko volyymi jalostavan teollisuuden ja kaupan mielestä riittävä. Muuten ne eivät kiinnitä luomuun riittävästi huomiota ja nosta sitä markkinoinnissaan kärkeen. Edellä mainitun kotimarkkinanäkökulman lisäksi on syytä katsoa asiaa myös laajemmin. Suomen maatalous ei pysty kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla massatuotteilla. Emme pärjää hintakilpailussa luonnonolosuhteiden takia. Siinä mielessä maabrändityöryhmän ja hallitusohjelman strategiset valinnat ovat tärkeitä. Laadulla, terveellisyydellä ja luomulla suomalainen ruoka menestyy tulevaisuudessa myös kansainvälisillä markkinoilla. Luomuliitto haluaa toimia niin, että luomutuotanto, jalostus ja kauppa pystyvät tyydyttämään kasvavan kysynnän. Siksi on tärkeää, että luomu kirjataan myös tulevaan hallitusohjelmaan strategiseksi valinnaksi. Pauli Talvitie Luomuliiton puheenjohtaja
Luomulehti 1/2015
3
RAKKAUDESTA LUOMUUN
Laajin valikoima. Paras saatavuus. Kilpailukykyiset hinnat. Tarjoamme huolellisesti valitut tuoreet luomuhedelmät, -vihannekset, -juurekset ja -yrtit Suomen laajimmasta luomuvalikoimasta kilpailukykyiseeen hintaan ympäri vuoden. Kun haluat kehittää suomalaista luomukulttuuria, valitse yhteistyökumppaniksi Satotukku. Me osaamme luomun.
Satotukku Oy | Tuupakantie 32, 01740 Vantaa | 010 581 6000 | satotukku@satotukku.fi | satotukku.fi
Sisällys 1/2015
le h ti
> Ryhmämentoroinnilla täsmätietoa viljelyn kehittämiseen s. 14
> Hinnoittelu on yrityksen kannattavuuden kulmakivi s. 36
3
32
PÄÄKIRJOITUS: Paljonko luomua
10
KANNESSA: Kasvisten jalostustoiminnassa ja markkinoinnissa kehitettävää
12
Mitä uutta? Luomukorvaus 2015
14
Ryhmämentoroinnilla täsmätietoa viljelyn kehittämiseen
16
Kuinka fosfori kiertää luomutiloilla?
22
Suomen mittakaavassa valtava lypsykarja
25
Laatulihasta kiitosta asiakkailta
28
Työ helpottui ja tuotanto kasvoi uuden navetan myötä
30 Eurooppalaisen maidontuotannon
merkittävimmät haasteet tuottajien näkökulmasta
Luomuinstituutille voitto Hyvä Sato -tutkimuskisassa
luomussa saa 41 Millä lannoittaa?
44
Luonnosta villiä ja valvottua luomua
48 Hyvinvointipalvelut sopivat luomutilalle 56
Keskustelua ja vaikuttamista laajasti
60
Tampereella kokeiltiin sesonkikauppaa
63
Luomuliitto lausui luomukorvauksesta
Rikkaruohojen esiintyminen ja niiden torjunta s. 38 Palstat
6 Alkupalat 8 Luomuliitto 30 v. 18 Lisää puutarhatuotantoa 20 Edunvalvontaa Euroopassa 27 På Svenska 34 KANNESSA: Kasvot luomulle 1 36 Kasvot luomulle 2 38 Kehitetään luomua 50 Mentorin vinkit 52 Luomua opiskelemassa 54 Palveluksessanne 58 Kysymyksiä 63 Yhdistyksistä
Kannen kuva: Heikki Mahlamäki
Luomulehti 1/2015
5
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:n (2014) kyselytutkimuksen mukaan 60 prosenttia sellaisista kotieläintiloista, joilla pellot ovat luomutuotannossa ja siten tiloilla on jo kokemusta luomuvalvonnassa mukanaolosta, ilmoittivat luomueläintuotantoon siirtymisen esteeksi byrokratian ja tarkat säädökset. Epäilyksistä huolimatta tutkimuksesta ilmenee, että luomutuotantoon siirtymiseen on niin paljon kiinnostusta, että luomueläintuotantokin joka tapauksessa laajenee. Vuoden 2015 alusta alkoi kaksivuotinen Luomuvalvonta pakollisesta rutiinista vahvuudeksi luomueläintiloilla -hanke, jolla pyritään helpottamaan kynnystä siirtää tavanomaisessa tuotannossa oleva kotieläintuotanto luomuun. Hanke toimii myös kuluttajan hyväksi.
Luomutuotanto on ainoa Suomessa käytössä oleva eläinten hyvinvointiin vaikuttaville hoito-oloille peruslainsäädännön vaatimukset ylittäviä vaatimuksia asettava järjestelmä, johon liittyy vaatimusten toteutumisen valvonta. Eviran ohjaamaa ja paikallisten ELYkeskusten toteuttamaa luomuvalvontaa ei tällä hetkellä mielletä kaikin osin kovin positiivisesti, eikä siten osata myöskään täysimääräisesti hyödyntää. Hankkeen tavoitteena on, että luomuvalvonnan toimivuus ja tunnettuus lisääntyvät ja luomulaadun arvostus paranee koko luomuruokaketjussa. Kentällä nähdään osana ongelmaa se, että luomueläintuotannon kaikista vaatimuksista on riittävät tiedot vain harvoilla luomueläintuotannon neuvojilla.
Pauli Talvitie
Luomueläintuotannon valvontaa kehitetään uudella hankkeella
Neuvontaa ei ole kattavasti saatavissa koko Suomen alueella, eikä varsinkaan kaikkien tuotantosuuntien osalta. Myös ELY-keskusten välillä on eroja vaatimusten tulkinnoissa. Hankkeella pyritään parantamaan tilannetta siten, että koko maassa olisi tiedossa ja käytössä samat yksityiskohtaiset vaatimukset. Lisäksi parhaillaan meneillään oleva luomutuotantoa koskevan EU-asetuksen uudistuskeskustelu aiheuttaa epävarmuutta. Siltä osin hankkeen tavoitteena on auttaa luomutuottajia ja valvontaketjua seuraamaan tilannetta. Hanke on kaksivuotinen. Hanketta toteuttavat yhdessä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, ProAgria Keskusten liitto ja Luomuliitto. luomu.fi/tietopankki/luomuvalvonta-elaintiloilla
Hallituksen esitys laeiksi luomutuotannon valvonnassa menee eduskunnalle lähes samanlaisena, kuin se tuli lausuntokierrokselle reilu vuosi sitten. Esityksen mukaan valvonta säilyy Eviralla ja mukaan ei tule yksityisiä toimijoita. Epäselvää on vielä se, miten jatkossa hoidetaan niiden luomutilojen ja -toimijoiden valvonta, joilla toiminnot tapahtuvat kotirauhan piirissä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan nämä tarkastukset pitää olla valvontaviranomaisen toteuttamia eikä valtuutettujen tarkastajien. Tällä hetkellä tarkastusta ei ole lainkaan tekemässä Eviran virkamiehet vaan nimenomaan sen valtuuttamat tarkastajat.
6
Luomulehti 1/2015
Vesa Lindqvist/Eduskunta
Luomulaki eduskuntaan
Hollantilaistutkijoiden menetelmä paljastaa väärennökset
Eurooppalaisiin luomutuotteiden käyttäjien kärkikaartiin sijoittuva Ranska on käynnistänyt laajan tutkimuksen, jossa vertaillaan tavanomaisia elintarvikkeita ja luomutuotteita ostavia kuluttajia. Kymmenen vuotta kestävässä seurantatutkimuksessa on mukana 120 000 ihmistä, joita on haastateltu ja lisäksi tutkijat analysoivat myös noin 20 000 veri- ja virtsanäytettä. Tutkimusta esitteli Luomuinstituutin tutkimusseminaarissa marraskuussa emeritusprofessori Denis Lairon INSERM/INRA-tutkimuskeskuksesta Marseillesta. Laironin tutkimusryhmän ensimmäisissä tutkimustulosten julkaisuissa on kerrottu kuluttajien käsityksiä omista kulutustottumuksistaan ja terveydentilastaan. Ensivaiheessa oli mukana yli 54 000 kuluttajaa, joista naisia oli 77 prosenttia. Korkea koulutustaso oli liki 65 prosentilla. Vastaajilta kysyttiin luomuruoan hintaan, laatuun, makuun, terveysvaikutuksiin, ympäristövaikutuksiin ja muihin mielikuviin liittyviä kysymyksiä verkkopohjaisella lomakkeella. Vastausten perusteella erottui viisi erilaista kuluttajaryhmää. Noin 9 000 kuluttajaa luomuruoka ei kiinnostanut, noin 5 700 vältteli luomuruokaa, noin 4 500 piti sitä liian kalliina, noin 27 500 ihmistä käytti luomuruokaa ajoittain ja noin 7 600 säännöllisesti. Säännöllisesti luomutuotteita käyttävät olivat vastausten perusteella yleensä tupakoimattomia, korkeammin koulutettuja ihmisiä. He harrastivat enemmän liikuntaa, heillä oli vähemmän ylipaino-ongelmia eikä heillä ollut yleensä ruokaan liittyviä allergioita. He myös suosivat kasvipohjaista ruokavaliota. Jatkossa tutkimus keskittyy eri kuluttajaryhmien välisten terveyserojen tarkempaan analysointiin.
Lue lisää luentoaineistosta:
-2014/presentations luomuinstituutti.fi/en/organic-food
Pixabay
Marjo Koivmäki
Maailmalla kaupataan luonnonmukaisesti viljeltyinä myös yksittäisiä elintarvike-eriä, jotka ovat väärennöksiä. Väärennöksiä etsiessämme etsimme jotain, mitä silmä ei näe. Pelkkä torjunta-ainejäämien puuttuminenkaan ei ole tae luomutuotteesta, hollantilaisen Wageningenin yliopiston vanhempi tutkija Felice Simeone totesi Luomuinstituutin tutkimusseminaarissa marraskuussa. Hänen tutkimusryhmänsä alkoi kehittää menetelmää, joka osoittaisi eroja tavanomaisesti ja luonnonmukaisesti viljeltyjen kasvien kemiallisessa koostumuksessa. Ensin ryhmä vertaili typen eri isotooppien määriä tuotteissa. Lannoitteiden lisäksi eroavaisuuksia voivat aiheuttaa maaperä, viljelykierto, erilaiset viljelymenetelmät, maankäyttö tai ilmakehästä tuleva typpi. Eroja pystyttiin löytämään tomaateista, mutta esim. lehtisalaatilla tai porkkanoilla, tutkijat eivät löytäneet riittävän selkeitä eroja, jotta niitä olisi voitu yksin hyödyntää väärennösten osoittamiseen. Ryhmä otti lisäksi tarkasteluun myös muun muassa magnesiumin, natriumin, raudan, kalsiumin, kaliumin pitoisuuksia, mutta sekään ei tuottanut yksiselitteisesti tulkittavia tuloksia. Myöskään pelkästään nitraatteja, sulfaatteja tai fosfaatteja vertailemalla ei löytynyt selkeästi tulkittavia eroja. Ryhmä päätyi kehittämään menetelmää laajan, monia eri tekijöitä yhdistävän analysoinnin perusteella. Kananmunien eroja tutkittiin kaasukromatografilla ja havaittiin, että keltuaisten erot ovat niin selkeitä, että tutkijat ovat pystyneet todistamaan tuomioistuimessa luomumunaerän väärennökseksi tai aidoksi. Selkeitä eroja löytyi myös kahvien väliltä. – Erot yhdisteprofiileissa ovat selviä, mutta en tiedä, mistä yhdisteistä erot johtuvat. Tämän tyyppisessä analysoinnissa on omat rajansa, mutta väärennöksiä pystytään näin löytämään, Simeone sanoo.
Ranskassa tuloksia laajasta kuluttajatutkimuksesta
Luomulehti 1/2015
7
Luomuliitto
30v.
OM I
Leppäkerttu pystyy nykyään tuomaan esiin lähiluomutuotteet.
OU
L
Tuottajat määrittävät
SU
Teksti: Elisa Niemi
NAI S
-
Luomuliiton tehtävät Luomuliitto perustettiin kesäkuussa 1985. Silloin luonnonmukaisesti tuottavia maatiloja oli alle 50 eri puolella Suomea. Nyt 30 vuotta myöhemmin maatiloista 8 prosenttia on luomutuotannossa ja peltoalasta lähes 10 prosenttia.
”
Halusimme silloin tehdä “lm-viljelystä” uskottavan kotimaisen vaihtoehdon, totesi Luomuliiton ensimmäinen puheenjohtaja Kari Ilmarinen Luomuliitto 20-vuotta -julkaisussa Heikki Koskimiehen haastattelemana. Uskottavuutta tuntui silloin lisäävän se, että suuret tilat siirtyivät luomuun. Samasta ilmiöstä on puhuttu myös viime vuosina. Keskimäärin luomutilat ovatkin jo suurempia kuin tavanomaiset tilat.
Leppäkerttu-merkki 1987 ja 1989 Leppäkerttu-merkki otettiin valtakunnalliseksi tarkastusmerkiksi. – Kun kaupankäynti tapahtui suoraan viljelijän ja kuluttajan välillä, myyjän persoona pystyi silottamaan tuotteen karkeuden. Kun haluttiin myydä tavaraa myllyille ja leipomoille, se ei enää toiminut, toteaa Luomuliiton toiminnanjohtajana 1987-1991 toiminut Hannu Kovanen Luomuliitto 20-vuotta -julkaisussa Brita Suokkaan haastattelemana. Kovasen mukaan valtakunnallista järjestöä tarvittiin myös kohottamaan ammattitaitoa. Moni luomuviljelijä oli maallemuuttaja. Ammattitaidon kehittä-
minen on edelleen Luomuliiton keskeisiä tehtäviä. Asiantuntijapalvelun ja mentortoiminnan lisäksi ammatillisia vinkkejä ja näkökulmia halutaan Luomulehden artikkeleista sekä Luomupäiviltä. Luomutuotannon valvonta siirtyi Luomuliitolta valtion vastuulle EU:hun liittymisen myötä vuonna 1995. Leppäkerttu-merkki pysyi yksityisen valvontajärjestelmän tunnuksena. MMM lanseerasi Aurinkomerkin ja sitä tehMessuilla Luomuliitto kohtaa tuottajia yhdessä paikallisen luomuyhdistyksen kanssa. Kuvassa Ekoviljelijöistä Markku Isoluoma ja Ville Kari.
Vanha Leppäkerttumerkki poistui käytöstä uuden tultua tilalle.
8
Luomulehti 1/2015
Tarja Musikka
Leppäkerttu valtakunnalliseksi tarkastusmerkiksi 1989 Luomuliiton ensimmäisiksi tehtäviksi tuli luoda tarkkailujärjestelmä luomutuotannolle. Etelä-Savossa perustettiin
Edunvalvonta Luomuliiton tärkein tehtävä – Vuoden 2003 Luomuliiton Järjestöpäivässä “maakunnan miehet” muotoilivat ankaran ukaasin: Luomukotieläintuki on tultava tai muuten kotieläimet lähtevät valvonnasta, muistelee 1999-2004 puheenjohtajana toiminut Esa Partanen. Tämä kuuluu varmasti dramaattisimpiin edunvalvonnan tapahtumiin. Enimmäkseen työ on sitkeää valmistelua ja vaikuttamista erilaisissa työryhmissä. Esimerkiksi vuonna 2014 tehtiin paljon vaikutustyötä niin uuteen ohjelmakauteen kuin EU:n luomusäädöksen uudistamiseenkin liittyen. Joskus jäsenistöltä tulee palautetta, että tiedottamista edunvalvonnasta pitäisi tehdä enemmän, mutta ongelmana on se, että neuvotteluiden alla olevista asioista on haastava tiedottaa. 1995 Luomuliiton puheenjohtajana aloittanut Kimmo Tiilikainen kiersi Suomea aktiivisesti ja on tuonut kestävän tuotannon teemoja esille myös kansanedustajana. – Ekologisuus on se, millä luomutuotannon tukeminen perustellaan nyt ja tulevaisuudessa. Tähän on hyvä liittää esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja energiaratkaisuista vaikkapa biokaasun mahdollisuuksia, Tiilikainen toteaa. Luomulehti sai nimensä 1997 Luonnonmukaisen viljelyn aiheista kirjoitti vuodesta 1981 Omavarainen maatalous -lehti. Vuonna 1997 nimi muutettiin muotoon Luomulehti. Silloin huomattiin, että lehden kohderyhmä jo tuntee riittävän hyvin sanan luomu. Kuluttajien keskuudessa on luomua viimeisen kymmenen vuoden aikana jonkin verran sekoitettu mm. lähiruokaan ja mediakin on halunnut kysyä määritelmistä. Luomulehteä on erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana kehitetty siihen suuntaan, että kuluttajat voisivat tilaajina, tai tapahtumissa lehden käteen saatuaan, kurkistaa mitä luomutuotanto on ja miten se liittyy kotimaiseen ja kan-
Elisa Niemi
tiin tunnetuksi kampanjoilla. EU:n luomutunnuksen käyttäminen pakkauksissa tuli pakolliseksi vuonna 2010. Tämän jälkeen Luomuliitto uudisti Leppäkerttumerkin ja se toimii nyt edelleen varmana kotimaisen luomun merkkinä ja voi kertoa myös alueen, jolla tuote on tuotettu.
Luomuliitto kokoaa jäseniään keskustelemaan tavoitteistaan. Luomuliiton strategiaa 20152020 olivat Jyväskylässä viime lokakuussa kommentoimassa Jukka Lassila, Janne Rauhansuu ja Sari Mäkinen-Hankamäki.
Luomuliiton perustajajäsenet - Ekoviljelijät ry - Biodynaaminen yhdistys ry - Elävä maa ry - Etelä-Savon luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry - Savonlinnan seudun luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry - Suomussalmen ekoviljelijät ry Luomuliitto perustettiin 16.6.1985 suomalaisen luonnonmukaisen viljelyn tutkimuksen alkusolussa Partalassa Juvalla.
Luomulehden taitto uudistettiin viime vuoden alusta.
sainväliseen ruokakeskusteluun. Myös tavanomaisia tuottajia on lehden tilaajina jonkin verran. Tuottajille Luomulehti on viime vuosina pystynyt tarjoamaan yhä enemmän tutkimustuloksia, joita mm. Luonnonvarakeskuksen (ent. MTT) tutkijat ovat tar-
jonneet. Käytännön vinkkejä ja ajankohtaisia näkemyksiä tulee haastatelluilta luomutuottajilta eri puolilta Suomea. ◀ Luomuliitto 20 v. -julkaisu luettavissa: www.luomuliitto.fi/jarjesto/historiaa
Luomulehti 1/2015
9
Teksti: Sari Iivonen ja Hanna-Maija Väisänen, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti kuva: Marjo Särkkä-Tirkkonen
Kasvisten jalostustoiminnassa ja markkinoinnissa kehitettävää Jalostamisella voidaan monipuolistaa kotimaisten luomukasviksien markkinoita. Ammattikeittiöt yhteistyökumppanina ovat selvittämisen arvoinen mahdollisuus.
R
uokaperuna, porkkana ja sipuli ovat viljelyalaltaan merkittävimpiä luomukasviksia Suomessa. Viljelmistä valtaosa on pienehköjä alle puolen hehtaarin viljelmiä. Pienten viljelmien lukuisa määrä onkin kuvaava Suomen nykyisessä luomukasvistuotannossa. Jos taas tarkastellaan luomukasvisten tuotantomääriä, voidaan todeta, että muutama suuri luomutila tuottaa valtaosan kotimaisista luomukasviksista. Tuotantopinta-alaltaan pienet luomutilat myyvät kasvikset tavallisesti paikallisiin vähittäiskauppoihin, yksityisen sektorin ammattikeittiöille, ruokapiireille tai torikauppana. Asiakkaat ovat yleensä paikallisella tasolla ja toiminta on tyypillisesti yksinyrittämistä. Suuret tuottajat toimivat pääasiassa valtakunnallisten tukkujen ja kaupan keskusliikkeiden kanssa. Myyntimääristä riippumatta tuottajat myyvät luomukasvikset pääosin jalostamattomina, korkeintaan pestyinä.
Ketju ammattikeittiöön voidaan rakentaa Suurkeittiöiden tehokkuusvaatimusten lisääntymisen myötä kasvisten pitäisi olla vähintään valmiiksi kuorittuja. Osa tuottajista on luopunut kokonaan suurkeittiöasiakkaista siksi, että asiakkaiden odotusten täyttymiseksi jalostusastetta pitäisi nostaa. Tuottajat toimittavat useimmiten vain sellaisille suurkeittiöille, jotka pystyvät käsittelemään jalostamatonta raaka-ainetta. Käytännössä tämä rajoittuu pestyn luomuperunan toimittamiseen. Ruralia-instituutin tutkimuksessa haastateltujen tuottajien näkökulmasta katsottuna jalostustoiminta ei ole kiinnostavaa
10
Luomulehti 1/2015
sen työläyden, investointivaatimusten ja toisaalta jalosteista maksettavan alhaisen hinnan takia. Tuottajat näkivät luomukasvisten korkean hinnan rajoittavan luomukasvisten kysynnän kasvua erityisesti ammattikeittiösektorilla, minkä vuoksi mitään nopeaa kysynnän kasvua ei ole odotettavissa. Julkisen sektorin kiristyvässä taloustilanteessa hintakysymys kärjistyy entisestään. Toisaalta ammattikeittiöt nähdään potentiaalisina asiakkaina. Yksityiset ammattikeittiöt, jotka arvostavat makua ja laatua, ovat potentiaalisia ostajia kriteerit täyttävälle tuotteelle. Myöskään hinta ei ole tässä tapauksessa kriittinen tekijä. Voisiko kohtuuhintaisen luomukasvistuotteen toimittaminen julkisille keittiöille olla mahdollista? Tuottajien näkökulmasta jalostus voidaan nähdä merkityksellisenä hävikinhallinnan näkökulmasta. Jos hävikkiin menevät kasvikset voidaan ohjata järkevästi jalostukseen, se voi parantaa tilan tuotannon kannattavuutta. Hävikkiin menevän raaka-aineen hinta on todennäköisesti alhaisempi, jolloin jalostuksen hintalisä ei nostane hintaa julkisen keittiön saavuttamattomiin. Luomutuottajan ja jalostajan väliset alihankintasopimukset mahdollistavat jalostamisen ilman, että tilan tarvitsee investoida omiin laitteisiin. Kasviskohtaista hinnoittelua voidaan jossain määrin myös miettiä innovatiivisesti. Esimerkiksi luomuparsakaalia markkinoitaessa keittiölle voitaisiin myydä nuppu joko varsiosan kanssa tai ilman. Nupun hinta on tällöin edullisempi, jos ostaa myös varsiosan. Ideana tässä mallissa on se, että myös parsakaalin varsiosa hyödynnetään.
Tuottajien ja ammattikeittiön tulisi käydä keskustelua tapauskohtaisesti siitä mikä olisi sopiva luomutuote keittiöön, minkä hintainen tuote on mahdollista tuottajan valmistaa tai valmistuttaa sekä keittiön ostaa. Toimitusketjun rakentaminen on monen osasen summa ja sen onnistumisen edellytykset ovat riippuvaisia mm. sopivista kumppaneista alueella. Ammattikeittiöt ovat useimmiten kiinnostuneita uusista tuotteista, jopa hyvinkin yksinkertaisista. Onkin tärkeää saada ammattikeittiö tutustumaan paikallisiin lähi- ja luomutuotteisiin. Hyvät kokemukset auttavat ”keittiöiden ovien aukeamisessa” tuotteille ja sitä myötä tuottajille sekä jalostajille. Näillä keinoin voidaan myös lisätä alueen tuotteiden tunnettuutta ammattikeittiöiden keskuudessa ja siten edistää luomutuotteiden käyttöä.
Hinta ja laatu puhuttavat Kotimaisten luomukasvisten kuluttajahinnat ovat useimmiten selvästi korkeampia kuin vastaavien tavanomaisten tuotteiden, mikä selittyy osittain korkeammalla tuottajahinnalla. Luomutuotteiden tuottajahinta vähittäiskauppatoimituksissa oli haastattelujen perusteella tavallisesti 45–88 prosenttia korkeampi vaihdellen hyvin paljon jakelukanavasta riippuen. Eurooppalaisten toimijoiden haastatteluissa tuli esille se, että luomumarkkinat ovat herkkiä ylituotannolle. Toisaalta hyvässä markkinatilanteessa saksalaisen toimijan mukaan luomukasviksilla on 50–60 prosenttia korkeampi hinta kuin tavanomaisesti tuotetuilla. Yhdysvaltain markkinoilla luomuporkkanan hintataso oli keskimäärin 78 prosenttia korkeampi kuin vastaavan tavanomaisen
porkkanan. Nämä luomusta maksettavat korkeammat hinnat vastaavat hyvin nykyistä tilannetta Suomessa. Luomukasvisten heikkoa laatua on pidetty yhtenä alan kehittymisen pullonkaulana. Tuotteiden hidas kiertonopeus kaupassa nostaa tuotteiden hyllyikää ja heikentää loppukäyttäjän kokemaa laatua. Laadun heikkeneminen hyllyiän pidentyessä näkyy etenkin lyhyttä varastointiaikaa kestävien kasvisten, kuten salaattien ja kaalikasvien kohdalla. Näissä pieni kysyntä ja pitkä logistinen ketju hankaloittaa laadun ylläpitämistä. Maku ja tuoreus koetaankin erityisesti lyhyiden toimitusketjujen toimitusten menestystekijöiksi. Kotimainen tuotanto voi kilpailla tuoreudella ja paikallisuudella, joita suomalaiset kuluttajat arvostavat. Lyhyisiin toimitusketjuihin perustuvaa toimintaa olisi kehitettävä koko ketjun toimijoiden yhteistyössä. Tarvitaan rohkeita kokeiluja ja tiedon välittämistä kokeiluista laajemmin. ◀ Tämä artikkeli perustuu Ruralia –instituutin raportteihin 125 ja 140, jotka ovat ladattavissa kokonaisuudessaan osoitteesta www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut.
Tuoreen paikallisen luomuparsakaalin nupun toimitusketjua ja käyttöä on testattu eteläsavolaisissa ammattikeittiöissä.
Luomulehti 1/2015
11
Teksti: Reijo Käki kuvat: marjo koivumäki
Mitä uutta? Luomukorvaus 2015 Komissio on hyväksynyt Suomen tukijärjestelmän seuraavalle tukikaudelle. Asetusluonnokset ovat lausuntokierroksella ja pieniä muutoksia tai tarkennuksia voi vielä tulla.
T
ässä artikkelissa esitetyt asiat pitää vielä tarkistaa lopullisesta asetuksesta, kunhan se on hyväksytty. Nyt on kuitenkin oikea hetki istua alas ajan kanssa ja aloittaa perehtyminen uusiin tukijärjestelmiin. Paljon on opiskeltavaa ja pois oppimista. Luomukorvaus on ensi keväästä lähtien ihan oma erillinen sitoumus. Se ei ole enää osa ympäristökorvausjärjestelmää. Korvauksen tavoitteena on saavuttaa 20 % luomutuotantoala vuonna 2020. Korvauskelpoiselle peruslohkolle on sama määritelmä kuin ympäristökorvauksessa. Korvausta voidaan maksaa maatalousmaalle, joka on ollut 2013 tukikelpoinen luonnonhaittakorvauksessa tai ympäristötukijärjestelmässä ja on maatalousmaata vuonna 2015. Lisäksi korvauskelpoiseksi alaksi katsotaan 2015 alkaen eräät erikseen määriteltävät vuonna 2014 maatalousmaana olleet alat. Korvauskelpoisuus on pysyvä ominaisuus edellyttäen, että alat säilytetään maatalousmaana. Lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että luomusitoumuksen piiriin on mahdollista saada lähes kaikki pellot. Pois jäävät vuoden 2004 jälkeen raivatut tukikelvottomat pellot ja vuoden 2004 jälkeen järjestelmiin ilmoitetut uudet tukikelvottomat lohkot.
Kasvintuotannon ehtoihin muutoksia Luomusitoumus on viisivuotinen ja tilalla on oltava luomuviljelyssä koko sitoumuskauden ajan katkeamattomasti vähintään 5 ha peltoa tai puutarhakasvien viljelyssä olevaa peltoa 1 ha. Tilan on kuuluttava luomuvalvontaan ja viljelijällä täytyy olla käytynä viiden päivän luomuperuskurssi tai vastaava koulutus. Tilan kaikki pellot on siirrettävä luomutuotantoon viimeistään toisena sitoutumisvuonna. Luomukorvauksen määrä on 160 €/ ha vuosittain sitoumuksessa olevalle korvauskelpoiselle alalle. Avomaan vihannesten viljelyssä olevalle alalle tuki on vuosittain 600 €/ha.
12
Luomulehti 1/2015
Pellonvuokrausrumba poistuu Todella iso muutos on, ettei vuokrasopimusten tarvitse olla sitoumuskauden pituisia. Lyhyemmätkin vuokrasopimukset saadaan jatkossa luomukorvauksen piiriin. Luomusitoumukseen voi liittää vuosittain luomulohkoja rajoituksetta ilman erillistä päätöstä. Tavanomaisien lohkojen lisääminen voimassa olevaan sitoumukseen on vielä auki. Esillä on ollut kaksi vaihtoehtoa: vuosina 2016-2018 tai toisena ja kolmantena vuonna voi lisätä enintään 5 hehtaaria valtion talousarvion määrärahojen puitteissa. Jos liitettävä ala on suurempi kuin 5 ha, niin silloin tehdään aina kokonaan uusi sitoumus. Uusia sitoumuksia tehdään vuosittain valtion talousarvion määrärahojen puitteissa. Sitoumusalan pieneneminen ei johda takaisin perintään, vaikka lohko vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen päätyisi tavanomaiseen viljelyyn. Korvauksen ulkopuolelle jää suojavyöhyke Sitoumuksen ulkopuolelle on jätettävä energian tuotantoon viljeltävät ruokohelpialat, sekä alat joille on tehty ympäristösopimus (kosteikko-, monimuotoisuus ja maiseman hoito- tai kurki-, hanhi- ja joutsenpellot). Lisäksi luomukorvausta ei makseta aloille, joille on valittu ympäristökorvauksen suojavyöhyke. Näillä aloilla myyntikasvivaatimusta ei voida toteuttaa, joten ne on rajattu sen takia sitoumuksen ulkopuolelle.
Viherlannoitusnurmet voi ilmoittaa tuotantonurmiksi
Luomuvihanneksia tavanomaisen tilan luomulohkoilta
Luomutilalle ei makseta viherlannoitusnurmesta korvausta ympäristösitoumuksessa, koska luomuehdot vaativat typensitojakasvien käyttöä. EU-säädösten mukaan tilalle ei voida maksaa toimenpiteistä, jotka ovat tilalle pakollisia vaatimuksia ilman sitoumustakin. Tilannetta helpottaa se, että LHP-nurmilla tukitaso on tuotantonurmiakin korkeampi. Sadonkorjuuvelvoite poistuu vuodesta 2015 alkaen ja täydentävien ehtojen mukaan riittää, että viljelijä toimii siten, että korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen on mahdollista. Luomutilalla viherlannoituksen voi siis toteuttaa myös ilmoittamalla lohkon kasvulohkolomakkeella esimerkiksi säilörehuksi ja niittää kasvuston viherlannoitukseksi.
Puutarhakasveja viljelevälle tilalle on tullut mahdollisuus tehdä luomusitoumus vain osalle tilan lohkoista. Tällöin sitoumukseen liitetään ne lohkot, joilla sitoumuskauden aikana viljellään avomaan vihanneksia. Sitoumuslohkojen viljelykierrossa voidaan viljellä myös muita luomukasveja.
Myyntikasveja 30 prosenttia sitoutumusalasta Myyntikasveja on tilalla oltava sitoumuskauden aikana keskimäärin vähintään 30 prosenttia sitoumusalasta. Myyntikasvit määritellään kansallisissa säädöksissä. Myyntikasvien määritelmää ei olla muuttamassa, joten nurmista ainoastaan valvottu siementuotanto täyttää myyntikasvivaatimuksen. Myyntikasvit todetaan vuosittain tukihakemuksen kasvilohkolomakkeelta kasvikoodien mukaan. Alkavilla luomutiloilla myyntikasvivaatimus on täytyttävä neljännestä vuodesta alkaen. Koko sitoumusala voi olla nurmea vain maatilalla, jotka käyttävät pääosan sadostaan oman karjan rehuksi tai säännöllistä yhteistyötä tekevien luomukotieläinsitoumuksen tehneiden tilojen karjan rehuksi. Tavanomaisia eläimiä tuottaville tiloille myyntikasvivaatimus 5-vuoden sitoumuksen jälkeen Toinen merkittävä muutos tulee luomutiloille, joilla eläimet ovat tavanomaisia. Viisivuotisen sitoumuksen jälkeen sitoumus luomukasvintuotannosta uusitaan kotieläintilalla, jos tilalla viljellään myyntikasveja keskimäärin vähintään 30 % sitoumusalasta tai tilan omat eläimet siirretään luomutuotantoon. Myyntikasvivaatimus on sama kuin muillakin kasvintuotantositoumuksen tehneillä tiloilla. Vaatimuksen toteuttamista helpottaa se, että sadon käytölle ei ole rajoitteita ja sadon voi käyttää myös oman tavanomaisen karjan rehuksi.
Luomukotieläintuotantoon muutoksia Luomukotieläintuotannon sitoumus on viisivuotinen ja se pitää sisällään myös luomukasvintuotannon ehdot. Luomukotieläintilan tuen perusteita on muutettu aikaisemmasta. Uudessa sitoumuksessa tilalla on oltava vähintään 0,3 eläinyksikköä korvauskelpoista hehtaaria kohti. Pinta-alaa ja kalenterivuoden keskimääräistä eläinmäärää tarkastellaan aikaisemmasta poiketen samalta vuodelta. Pinta-alan tai eläinmäärän muuttuessa pitää olla tarkkana, että eläintiheys pysyy vaaditulla tasolla. Kannattaa myös muistaa, että LFA tuessa eläintiheys on 0,35 eläinyksikköä korvauskelpoista hehtaaria kohti. Ensimmäisenä sitoutumisvuonna eläinten laskenta-aika on poikkeuksellisesti 1.5 –31.12. Uusi sitoumus tuo joustavuutta luomukasvi- ja luomukotieläintilan sitoumusten välillä. Jos eläintiheys ei enää täyty, niin sitoumus mukautetaan luomukasvintuotannon sitoumukseksi, eikä maksettua kotieläinkorotusta tarvitse palauttaa. Jos sitten eläinmäärä tilalla kasvaa vähintään 0,3 eläinyksikköä korvauskelpoista hehtaaria kohti, niin tila voi muuttaa voimassa olevan sitoumuksen kotieläinsitoumukseksi. Kotieläintuotannon sitoumus voidaan uusia 5 vuoden jälkeen vain, jos tila on tuottanut luonnonmukaisia kotieläintuotteita tai luomueläimiä myyntiin viimeistään viidentenä sitoumusvuonna. Luomutuotteita tai -eläimiä ei ole pakko myydä luomuna, ne voidaan myydä myös tavanomaisena. Uusilta luomuun siirtyviltä ja luomukotieläinsitoumuksen tekeviltä henkilöiltä vaaditaan kasvintuotannon viiden päivän koulutuksen lisäksi kahden päivän koulutus luomukotieläintaloudesta. Luomukotieläintuki on 134 €/ha ja se maksetaan pellolle maksettavan kasvituen 160 €/ha lisäksi. ◀ Kirjoittaja on luomuviljelyn asiantuntija.
Luomulehti 1/2015
13
Teksti: Tuomas Mattila
Ryhmämentoroinnilla täsmätietoa viljelyn kehittämiseen Uusi ympäristökorvaus tekee kerääjäkasvien käytöstä erittäin houkuttelevaa, mutta miten kerääjäkasvit sovitetaan viljelykiertoon? Entä miten niistä saadaan eniten hyötyä maaperän hoidon kannalta? Entä miten kerääjäkasvien maahanmuokkaus onnistuu? Entä kylvö?
M
kehittämiseen. Ryhmämentoroinnin tarkoituksena on tehostaa tiedonsiirtoa ja soveltamista pienryhmän avulla. Ryhmä tapaa toistuvasti vuoden aikana ja perehtyy tiettyyn ajankohtaiseen aihepiiriin eri näkökulmista. Tapaamiset järjestetään jonkun alueen mentorin tilalla tai esimerkiksi pellonpiennarpäivänä. Luomuliiton asiantuntijat ovat käytettävissä tapaamisten keskustelun herättäjinä. Jos haluat, että Luomuliitto järjestää ryhmämentorointia jonkun itseäsi kiinnostavan aiheen ympäriltä, vinkkaa aiheista elisa.niemi@luomuliitto.fi. ◀
14
Luomulehti 1/2015
Jos viljelykasvin jäljiltä on runsaasti typpeä saatavilla, muokkausretikka kasvattaa runsaan lehvästön ja estää ravinnehuuhtoutumia.
Pirjo Kivijärvi
entorointi perustuu tiedonvälitykseen viljelijöiltä viljelijöille. Usein tiloilla on samantyyppisiä ongelmia, joita voidaan ratkoa hyvin eri tavoin. Kun kokemuksia vaihdetaan, löytyy uusia näkökulmia oman tilan
Magnus Selenius, Nybyn tila
Kasvintuotantoryhmä aloittaa kerääjäkasveilla
• Viljelyksessä 106 ha. • Viljelykasvit: speltti, hevosheinä, härkäpapu, kevätrypsi ja heinänsiemenet.
Ensimmäinen vuoden 2015 mentorointiryhmä käynnistyy helmikuussa Uudellamaalla. Kasvintuotantoon keskittyvän ryhmän aiheena on kasvipeitteisyys ja minimimuokkaus luomussa. Helmikuun lopussa (la 28.2., klo 13–16) pidettävän ensimmäisen tapaamisen tarkempana aiheena on kerääjäkasvit ja niiden käyttö.
• Monipuolisesti viljelykokeita vesitalouden hallinnasta sekä kasvilajikkeista.
Mihin pyrit viljelyllä?
Tapaaminen pidetään Magnus Seleniuksen isännöimällä Nybyn tilalla Espoossa. Ulkopuolisena asiantuntijana on Kari Koppelmäki, joka kertoo RaHa-hankkeen kokemuksista kerääjäkasveista sekä uusista tutkimustuloksista. Ryhmää koordinoi Luomuliiton kasvi- ja maaperäasiantuntija Tuomas Mattila. Seuraavien tapaamisten sisältö sovitaan ensimmäisen tapaamisen aikana, alustavasti suunnitelmissa on tutustua pellonpiennartapahtumilla myös minimimuokkauksen kylvötekniikkaan sekä jankkurointiin. Mukaan mahtuu 10 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.
Tietysti saamaan toimeentuloni viljelystä. Tärkeä tavoite on parantaa maan rakennetta ja sen avulla poistaa ne ongelmat viljelyssä, joihin törmäsin savipeltojen oltua lähes 30 vuotta yksipuolisessa viljanviljelyssä. Tärkeätä oli saada maan eliötoiminta sille tasolle, että ruokaa taas löytyy traktorin perässä kevättöiden yhteydessä lokeille ravinnoksi. Tämä osoittaa, että peltojen elinvoima on parantumassa. Lisäksi viljelyvarmuuden parantaminen ja pellon sisäisen ravinnekierron ja ravinnehuollon toimivuus ovat tärkeitä, jotta en ole riippuvainen vuosittaisista ulkopuolisista tuotantopanoksista.
Mikä on nyt viljelyn isoin ongelmakohta jota pitäisi ratkoa?
Ilmoittaudu viim. 15.2.: tuomas.mattila@luomuliitto.fi
Typen kierron hallitseminen pellolla. Jos tämä saadaan ratkottua, satotasot nousevat lähelle tavanomaisen viljelyn satoja. Typen kierto on varmaan tekemisissä myös maan biologisen toiminnan kanssa, mutta luulen, että erityisesti maan kaasunvaihtokyvyn ja veden liikkumismahdollisuuksien kanssa. Jos nämä saadaan kuntoon, vältytään mm. typen liialliselta denitrifikaatiolta ja huuhtoutumiselta epäsuotuisten olojen takia.
Miltä haluat Nybyn tilan näyttävän 20 vuoden kuluttua? Entä viiden?
Tuomas Mattila
20 vuoden päästä olen toivottavasti ymmärtänyt siirtyä eläkkeelle ja katson sivusta, kun joku muu jatkaa ponnistelujani kestävän maatalouden edistämiseksi. Ja toivottavasti jatkaja huomaa ja arvostaa sitä panosta, jonka olen yrittänyt pistää peltojen kasvukunnon parantamiseen.
Viljan sekaan kylvetty aluskasvi jatkaa kasvuaan pitkälle marraskuuhun. Kuvassa kaksivuotinen typensitoja valkomesikkä (Melilotus alba).
Lyhyemmällä 5–10 vuoden perspektiivillä toivon, että olen siihen mennessä osannut aikaansaamaan vakaan, viljelyvarman ja tuottoisan viljelyjärjestelmän. Siinä viljelykierto pitkälle sisältää sellaisia “itsekorjaavia” toimenpiteitä, ettei joku ongelma voi “ryöstäytyä käsistä” (esim. juolavehnä tai ohdake) ja että kiertoon sisältyy mahdollisuuksia korjaaviin toimenpiteisiin tarvittaessa (puolikesantoa tms.).
Luomulehti 1/2015
15
Kuinka fosfori kiertää luomutiloilla? Luomumaatalouden yleistyessä ja luomupeltopinta-alan kasvaessa on tärkeää arvioida, miten luomumaatalouden fosforin kierrätys toimii tänä päivänä sekä luoda tulevaisuuden näkymiä luomumaatalouden fosforivirroista.
F
osforin kestävän kierrätyksen kannalta, on tärkeää tarkastella missä määrin luomutiloille saapuu ravinteita kaupallisten valmistajien ostorehuissa ja -lannoitteissa. Tutkimuksessa kerättiin seitsemältä BERAS-hankkeeseen osallistuneelta tilalta tiedot ostoista ja myynneistä. Aineistoa täydennettiin kansallisilla tilastoilla, jol-
16
Luomulehti 1/2015
Arkisto / Marketta Rinne
teksti: Maria Kämäri
loin saatiin luotua arvio Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen alueen luomumaatalouden kokonaisfosforivirroista. Arvion mukaan alueen kaikesta luomutiloille vuosittain tulevasta fosforista vain noin 20 prosenttia poistuu rehu, lannoite - ja elintarviketeollisuuteen tai suoraan kuluttajille. Vaikka luomutiloille saapuvista fosforivirroista lähes 90 prosenttia on lannoitteita, tulosten mukaan vain puolet peltoon lisätystä fosforista saataisiin korjattua sadossa. On huomioitava, että aineisto on kerätty vuosilta 2010–12, jolloin esim. viiden vuoden viljelykierron vaikutukset eivät näy tuloksissa. Tuloksia kuitenkin tukevat useat eurooppalaiset luomututkimukset.
vät merkittävästi poikkea tavanomaisen maatalouden fosforivirroista. Suomessa yhtä luomukotieläintilaa kohden on noin yhdeksän luomukasvintuotantotilaa. Erikoistumisen seurauksena kasvintuotantotilojen käyttämien ostolannoitteiden ravinteet päätyvät rehun mukana kotieläintiloille. Kasvintuotantotiloilla päästään hyvään fosforin kierrätykseen. Koska kotieläintiloilla lannan lisäksi ostetaan myös ostolannoitteita, on alueellinen ravinteiden kierrätys tehotonta. Vaikka luomutilojen ostolannoitteet koostuvat kierrätysravinteista, kuten liha- ja luujauhot, on merkittävä osa niiden sisältämistä ravinteista peräisin tavanomaisesta maataloudesta, jolloin luomutuotanto nojaa tavanomaisen maatalouden ravinteisiin.
Luomutuotanto nojaa tavanomaisen maatalouden fosforiin Tulosten mukaan luomumaatalouden fosforivirrat, kyseisellä alueella, ei-
Luomumaatalous 2020-luvulla Tutkittavan alueen fosforin kierrätykseen ei saada merkittävää parannusta vuoteen 2020 mennessä, ellei luomumaatalous ala
Arkisto / Visa Vilkuna
◁ Koska tutkittavan alueen luomusadon fosforista vain 38 prosenttia siirtyy eläinten rehuksi, joudutaan alueen karjan ruokintaa täydentämään ostorehuilla. Tilayhteistyön kautta luomupinta-alaa voitaisiin hyödyntää kenties tehokkaammin myös rehun tuoton kannalta.
hyödyntää peltomaan fosforivarantoja ja kierrättäviä fosforivirtoja. Koska alueella ei yleisesti muutoinkaan saavuteta merkittävää sadonlisäystä fosforin lisäyksellä, voitaisiin osalla luomutiloja vähentää lannoitteiden ostoa tai luoda maatilojen välisen yhteistyön kautta mahdollisuuksia tehokkaammalle lannan kierrätykselle ja jakelulle. Jotta ravinteiden kierrätys onnistuisi, tulisi luomumaatalouden pohjautua suuressa määrin nautaeläimiin ja nurmivaltaiseen peltoalaan. Näin ei kuitenkaan, mitä todennäköisimmin, tule tapahtumaan vuoteen 2020 mennessä. TNS Gallup Elintarviketiedon mukaan luomumaidon tuotannon lisäksi myös luomusianlihan tuotanto kaksinkertaistuu, ja luomupellon pinta-alaksi jää noin 14 prosenttia. Tällöin ei saavuteta fosforin kierrätyksen kannalta toivottua muutosta. Koska hallitus on sitoutunut tekemään Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaan, on vuodelle 2020 visioitu, että kaikki Suomen maatilat käyttäisivät en-
Kierrättävän maatalouden hanke Tutkimus toteutettiin osana BERAShanketta (Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society). Tulokset ovat kirjoittajan pro gradu -tutkielmasta. Tutkielma on tarkastettu Helsingin yliopistossa, maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa, ja se löytyy Helsingin yliopiston digitaalisesta arkistosta Heldasta: helda.helsinki.fi/handle/10138/144227
sisijaisesti orgaanisia kierrätyslannoitteita, kuten elintarvike- ja rehuteollisuuden sivuvirtoja, yhdyskuntajätteitä sekä vesistöistä kerättyjä ravinteita. Jos 2020-luvulla myös tavanomaisten tilojen lannoitus perustuu orgaanisiin lannoitteisiin, kilpailu kiihtyy, mikä voi edelleen heijastua lannan arvoon ja lannoitteiden hintaan,
△ Lannan hyödyntäminen on tärkeä osa ravinteiden kiertoa. Multauslaitteiden avulla myös lietelanta saadaan nykyään levitettyä hyvin.
kotieläintuotantoon ja kotieläinten määrään, lannan saatavuuden kautta luomukasvien satotasoihin ja edelleen tuotannon kannattavuuteen. ◀ Kirjoittaja on pian valmistuva agronomi, jonka opintosuuntana on agroekologia ja sivuaineena Luomu-opinnot.
Luomulehti 1/2015
17
Lisää puutarhatuotantoa
Palstalla haastatellaan Luomuliiton puutarhatyöryhmän jäseniä.
Teksti: Elisa Niemi
Kysynnästä ristiriitaista viestiä Miten puutarhatuotteiden kysyntä, tarjonta ja kulutus saadaan tulevaisuudessa kohtaamaan nykyistä paremmin? Antti Vauhkonen haluaa lisää keskustelua
Yhteistyö mahdollistaa tehokkaan tuotannon Haukivuoren seudulla on poikkeuksellisen paljon luomutiloja. Yhteistyötä tehdään
18
Luomulehti 1/2015
Antti Vauhkonen Antti Vauhkonen
”
Luomualan eri toimijoilla tulisi olla yhtenevä käsitys, missä mennään. Nyt kaupalla, hallinnolla ja viljelijöillä on erilaisia näkemyksiä siitä, missä kysyntää on, toteaa eteläsavolainen luomukaalinviljelijä Antti Vauhkonen Kalliolan luomutilalta. – Kaupat viestivät, että kysyntää on. Monien tuottajien tuntuma kuitenkin on, että kysynnän lisäämisen mahdollisuudet ovat melko pieniä. Tuotekirjoa varmasti mahtuisi lisää kauppojen hevi-hyllyille. Vauhkoset tuottavat Haukivuorella suurimman osan Suomessa vähittäismyyntiin menevästä keräkaalista. Lisäksi tuotteina on parsa- ja lehtikaalia. Kaalikasvien taimet Vauhkoset tuottavat itse, koska kotimaista luomutaimituotantoa ei ole. Vauhkonen pohtii, että luomutaimituotannolle voisi tulevaisuudessa olla tilausta. Luomuliiton puutarhatyöryhmää Antti Vauhkonen pitää kiinnostavana kanavana vaikuttaa ja viedä yhteisiä asioita eteenpäin. Esimerkiksi puutarhatuotannon kannattavuutta ja tuoretuotteiden saatavuutta täytyy kehittää yhdessä - ja sitä, että saadaan lisää laadukkaiden luomutuotteiden tuottajia.
Antti Vauhkonen
ja ratkaisujen etsintää yhdessä.
Pakkaukseen painetun qr-koodin avulla mobiililaitteen käyttäjä pystyy nopeasti avaamaan web-sivun, jossa on lisätietoa tuotteesta ja tuottajasta. Kalliolan luomutila tuottaa myös lehtikaalia.
Antti Vauhkonen Pekka Vauhkonen
△ Antti Vauhkonen tuottajien yhteisellä vihannespakkaamolla. ▷ Kalliolan tilalla tehdään omia viljelykokeita vuosittain. Kesällä 2014 kokeiltiin erilaisia saneerauskasveja maan kasvukunnon parantamiseksi.
koneiden, tuotantotilojen sekä työvoiman osalta, myös tavanomaisten tilojen kanssa. – Lietlahden tilan Paavo Pulkkisen kanssa meillä on paljon yhteistyötä. Hyödynnämme samoja tuotantotiloja sekä peltolohkoja viljelyssä. Paavon porkkanat ja meidän kaalit sopivat hyvin samaan viljelykiertoon, kertoo Vauhkonen. Ilman monipuolista yhteistyötä alueen viljelijöiden kanssa emme pystyisi tuottamaan luomua tässä mittakaavassa. – Viljelijöiden on hyvä pitää mahdollisimman paljon yhteyttä. Luonnollisesti samoilla markkinoilla kilpaileminen saattaa rajoittaa keskustelua, mutta paljon voimme hyötyä toisistamme. Myös sivuvirrat hoidetaan Haukivuorella yhteistyössä: Kalliolan tilalta tulee vuodessa 30–40 tonnia kaalinkuorintajätettä, jotka toimitetaan porkkanan kauppakunnostuksen sivuvirran kanssa läheiselle Harjun luomun emolehmätilalle. Pakkaamisesta syntyvää muovijätettä pyritään vähentämään muun muassa biomuovin käyttöä kehittämällä. Vauhkoset ovat osallistuneet aktiivisesti Ruralia- ja Luomuinstituutin sekä MTT:n hankkeisiin. Tilalla on tehty mm. lajikekokeita yhteistyössä tutkijoiden kanssa. – Lisää tutkimusta tarvitaan; tällä hetkellä suuri osa viljelytekniikan kehityksestä tapahtuu tilojen normaalin toiminnan yhteydessä. Myös lajikekokeita ja
tautitutkimusta tehdään paljon tilatasolla, koska resurssit luomututkimukseen on pienet. Lajikkeita tilalla kokeillaan omasta toimesta joka vuosi ja jonkin verran myös uusia kasveja. Kaaleihin erikoistumisesta varmastikin pidetään kiinni. Luomuliiton puutarha-asiantuntija Mikko Rahtolan kanssa selvitetään parhaillaan, miten on mahdollista saada jatkossa tuhoeläintorjuntaan käytettyä pyretriiniä tai vastaavaa käyttöön Suomessa jatkossakin. Haasteena ovat korkeat koemaksut aineiden myyjille. – Lähinnä kaalikoin ja kovakuoristen tuholaisten, kuten kuoriaisten takia täytyy olla jotakin luonnonmukaiseen torjuntaan soveltuvaa ainetta käytössä siltä varalta, että viljelykierron avulla ei saada tuholaisia pidettyä riittävästi kurissa, Antti Vauhkonen kertoo.
Yhteys kuluttajiin kannustaa Tilan tuotteista 80-90 prosenttia menee tukkujen kautta kauppaketjujen vähittäismyyntiin ympäri Suomen. – Sijaintimme on syrjäinen, joten suoramyynti tilalta on pientä ja painottuu kesäaikaan. Kuluttajiin halutaan kuitenkin säilyttää aktiivinen yhteys ja siksi on tehty omat nettisivut ja Facebook-sivut. – Olemme saaneet hyvää palautetta meidän jokaviikkoisesta Kaalikeskiviikko-tilapäivityksestä, jolloin jaamme Facebookissa maatilan kuulumisia ja myös kaalireseptejä. Sesongin aikana viestimi-
nen tuntuu hieman työläältä, mutta palaute kannustaa. Tuotepakkauksiin on pian tulossa qrkoodi, jonka avulla kuluttajat löytävät nettisivut entistä helpommin. Vauhkonen pitää tärkeänä, että kuluttaja kiinnittää huomiota tuotteen alkuperään.
Ammattikeittiöt vaihtoehtoinen myyntikanava – Puutarhatuotteille täytyy koko ajan etsiä uusia myyntikanavia. Yksi vaihtoehto tulevaisuudessa on varmasti julkiset keittiöt. Ammattikeittiöiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella näyttää tosin siltä, ettei sieltä voi kannattavuutta hakea - ammattikeittiöt eivät käytännössä voi maksaa enempää kuin tavanomaisesta tuotteesta. Päättäjien pitäisi kuitenkin miettiä, voisiko luomua edistää tukemalla julkisten ruokapalvelujen hankintoja. Tuen voisi kohdentaa esimerkiksi terveysvaikutuksien kannalta kriittisten ryhmien, lapsien ja vanhuksien ruokailuun, mikäli ei haluta tukea julkista luomuruokailua kokonaisuudessaan. Luomuliitto pyrkii vaikuttamaan siihen, että uuteen hallitusohjelmaan saadaan luomutuotannon ja julkisten hankintojen osalta hyvät tavoitteet. ◀
Luomulehti 1/2015
19
Toimittanut: Elisa Niemi
Jäsenvaltioille oikeus säätää gmo-kieltoja Euroopan parlamentti hyväksyi 13.1. direktiivin, joka antaa jäsenvaltioille oikeuden säätää kieltoja geenimuunnelluille viljelykasveille tai ominaisuuksille.
20
Luomulehti 1/2015
Gmo-direktiivistä oli keskustelemassa aamu-tv:ssä 19.1. Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemi ja kaupallinen neuvos Leena Mannonen MMM:stä.
Heli Peltola
E
U-maat voivat kieltää gmoviljelyn jatkossa vedoten esimerkiksi kaavoitukseen, sosioekonomisiin vaikutuksiin, muuntogeenien muissa tuotteissa esiintymisen välttämiseen ja maatalouspoliittisiin tavoitteisiin. – Luomuala on tyytyväinen jäsenvaltioiden oikeuteen kieltää gm-kasvien viljely, mutta pahoittelee, että hallitukset, jotka eivät halua kieltää gm-viljelykasveja, eivät ole pakotettuja suojelemaan gmo-vapaata viljelyä saastumiselta, toteaa IFOAM EU-ryhmän tiedotteessa toiminnanjohtaja Marco Schlüter. – Luomuala on gmo-vapaa ja sen täytyy pysyä sellaisena. Luomuruoka ja -maatalous tarjoavat ympäristö-, talous- ja sosiaalisia hyötyjä kuluttajien luomutuotteiden kysynnän kasvaessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava luomu- ja gmo-vapaiden elintarvikkeiden ja maatalouden puhtaus kieltämällä gmo-viljely. Gmo-viljely on jo tehnyt luomutuotannon mahdottomaksi joillakin alueilla ja tehnyt siitä yleisesti kalliimpaa. Gmo-viljelyn lisääntyminen pahentaisi tilannetta entisestään, Schlüter jatkaa. Vuonna 2012 Euroopassa viljeltiin 11,2 miljoonaa hehtaaria luomuna ja luomuvähittäismyynti saavutti 22,7 miljardia euroa. Asiantuntijat arvioivat markkinoiden kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Gmo-saastumisen seurauksena luomuviljelijät ovat kuiten-
Marco Schlüter piti direktiivin hyväksymistä hyvänä, joskaan ei riittävänä toimena suojella gm-vapaata viljelyä.
kin vaarassa menettää luomusertifikaattinsa ja korkeammat hintansa, IFOAM EU:n tiedotteessa todetaan. Gmo-vapaat tavanomaiset viljelijät kohtaavat samanlaisia ongelmia gmo-saastumisesta siitä aiheutuvien kohonneiden kustannusten vuoksi.
– Tämä direktiivi ei muuta tilannetta maissa, jotka ovat haluttomia kieltämään gm-viljelykasvit. Luomu- ja muita gmovapaita viljelijöitä uhkaa silti saastuminen ja siihen liittyvät kustannukset, toteaa IFOAM EU:n politiikkajohtaja Eric Gall.
– Pahoittelemme, että neuvosto menetti tilaisuuden ottaa askeleen eteenpäin gmo-vapaan ruoka- ja maatalousalan suojelussa kieltäytymällä sisällyttämästä pakollisia toimenpiteitä saastumisen estämiseksi ja vastuujärjestelmiksi. Tämä uusi direktiivi ei voi myöskään korvata tarvittavia parannuksia EU:n riskinarviointi- ja lupamenettelyprosesseissa, Gall jatkaa. Tänä vuonna ei ole odotettavissa uusia lupia gm-kasvien viljelyyn, koska komissio sitoutui olemaan hyväksymättä gm-kasveja viljelyyn ennen uuden direktiivin voimaantuloa.
Selvä enemmistö kannatti kiisteltyä ehdotusta Euroopan parlamentissa 480 äänesti puolesta, 159 vastaan ja 58 tyhjää. Lakiehdotus on kuitenkin ollut kiistanalainen. Se otettiin alun perin käsittelyyn jo vuonna 2010, mutta käsittely viivästyi monta vuotta gmo-myönteisten ja -vastaisten jäsenmaiden erimielisyyksistä johtuen. Mietinnön esittelijänä toimineen Frédérique Riesin (ALDE) mukaan nyt saavutettu sopimus takaa jäsenvaltioille enemmän vapautta, joustavuutta ja oikeudellista varmuutta gmo-päätösten suhteen. Hänen mielestään nykyjärjestelmä ei ollut kestävä pakottaessaan jäsenvaltiot tai alueet oikeuteen, mikäli ne haluaisivat rajoittaa gmo-viljelyä. Vihreät taas vastustivat ehdotettua järjestelmää, koska se antaa heidän mielestään jäsenmaille takaisin päätösvallan gmo-viljelyn suhteen ilman riittävää riskiarviointia. Heidi Hautalan (Vihr.) mielestä uusi järjestelmä helpottaa gm-lajikkeiden pääsyä Eurooppaan. Hänen mukaansa geenimuuntelua vastustaville maille tarjottiin porkkanaksi mahdollisuutta asettaa kansallinen kielto jälkikäteen, mutta kieltoa koskeva laillinen perusta jäi kuitenkin niin heikoksi, että se jättää suuryrityksille mahdollisuuden haastaa kieltäytyvät jäsenmaat oikeuteen. Uusien sääntöjen puolesta äänestivät suomalaisista mepeistä ECR:n Jussi Halla-aho ja Sampo Terho, ALDE:n Anneli Jäätteenmäki, Olli Rehn, Paavo Väyrynen ja Nils Torvald, EPP:n Henna Virkkunen sekä S&D:n Liisa Jaakonsaari ja Miapetra Kumpula-Natri. Vastaan äänestivät Vihreiden Heidi Hautala, EPP:n Sirpa Pietikäinen ja GUE/NGLL:n Merja Kyllönen. EPP:n Petri Sarvamaa oli sairastumisen takia poissa äänestyksestä. ◀ Lähteet: www.ifoam-eu.org, www.eurooppalainensuomi.fi/meppivahti
Teksti ja kuvat: Elisa Niemi
Suomen mittakaavassa valtava lypsykarja Päivi ja Vesa Tikan luomutilalla on 350 lypsävää ja se on Suomen suurin luomutila. Työn organisointi vaatii johtotaitoja.
L
uomupäivien (25.–26.11.) osallistujat jakaantuivat Seinäjoelta retkille eläintiloille, lisäksi tutustuttiin elintarvikejalostuksen yrityksiin ja kauppa&ravintolaretkelle. Eläintuotannon eläintiloista tutustuttiin ensimmäisenä Kurikassa Tikan luomutilalle. Ilmassa oli aistittavissa pientä hämmennystä, kun alettiin käydä läpi tilan tunnuslukuja. Tikan luomutilalle tuotetaan rehuja 550 omalla hehtaarilla, 250 vuokrahehtaarilla ja lisäksi saadaan sato 200 yhteistyöhehtaarilta. – Hightensil-aidat ovat hyvät; ne ovat valmiina pystyssä keväällä eikä tarvitse murehtia. Karkaamisia ei ollut aitojen takia viime kesänä laisinkaan, kertoo Päivi Tikka.
Inhimillisille erehdyksille on silti mahdollisuus. – Viime viikolla 80 hiehoa karkasi, kun työntekijä unohti oven auki. Ne ehtivät aika kauas, mutta ihmeen vähällä siitä selvittiin. Pahin haaveri oli vain yhden hiehon alahuulen repeäminen. Poliisi oli ohjaamassa liikennettä kantatiellä, kertoo emäntä ja retkeläisille annetaan hyvä tilaisuus ihmetyksessään vähän rentoutua naurun voimalla. Karjan karkaamistarinat ovat kaikille tuttuja – joskin niissäkin mittakaava on yleensä vähän eri. Rutiinien täytyy toimia 350 lypsävää ovat kolmessa ryhmässä. Yhtä ryhmistä lypsetään kolme kertaa
22
Luomulehti 1/2015
päivässä, muita kaksi. Ryhmät laiduntavat vuorotellen; aina jokin ryhmä on laitumella. Laitumilla viljellään valkoapiloita, jotka ovat maittavia ja lehmät siirtyvät innokkaasti laiduntamaan navetasta. Tuotokset ovat parantuneet laidunkaudella ja lehmät heruneet hyvin. – Laitumilla lehmien liikuttelussa ovat mönkijät apuna. Porteille laitetaan paljon hiekkaa, jottei mudassa liukastelu aiheuta sekaannusta, jatkaa Päivi Tikka. – Antibiootteja ei ole tarvinnut käyttää 1,5 vuoteen. Jos utareongelmia ilmenee, tihennetty lypsy kolme kertaa päivässä ja utareen verenkierron lisääminen omenaviinietikkavoitelulla on parantanut utareet ilman antibioottia. Noin viikko seurataan tapauksia tiuhaan. Eläinlääkäri käy säännöllisesti kerran kuukaudessa.
Työntekijöille kannustuspalkkaus Työntekijöitä on kuusi miestä navetassa ja lisäksi on kolme konetyön työntekijää. Tällä hetkellä kaikki työntekijät ovat Moldovasta. Vahvaa yhteistä kieltä ei ole – jännittävimmillään apuna on googlen tekstinkääntäjä. Kaikki työohjeet ovat muutenkin kirjallisina ja käytäntöjä on hiottu paljon. – On tärkeää, että työntekijät ovat motivoituneita. Systeemin pitää olla oikeudenmukainen. Palkan lisät toimivat hy-
△ Päivi Tikka kertoi toisen lypsynavetan vintillä suuren tilan arjesta.
vänä apuna. Eloonjääneillä vasikoilla, kiiman huomaamisella, alhaisella maidon solupitoisuudella ja lypsynopeudella on omat palkan lisänsä. – Tuntipalkka on lisien myötä selkeästi yli 10 euroa, mutta suomalaisia työnteki-
jöitä ei oikein saa. Lypsyasemalla huhkitaan paita märkänä. Tämä on kovaa työtä, kuvaa Päivi Tikka. Kaikki työsopimukset ovat vakituisia kolmen viikon koulutuksen jälkeen. Vaihtuvuutta on jonkin verran, mutta uudet työntekijät on saatu nykyisin aina tuttujen kautta. Joskus esimerkiksi työntekijän tyttöystävä on tullut Moldovasta samalle tilalle töihin. – Mikä on haastavinta tilan hoidossa? kysyy Luomupäivien retkeläinen. – Kyllä se on tämä työntekijöiden johtaminen. Olemme jo päättäneet, että hankimme lypsyrobotit. Sitten voimme pitää vain parhaat työntekijät, kun tekijöitä tarvitaan vähemmän. Robotteja tulee molempiin lypsävien rakennuksiin kolme. – Robotin kanssa on oma opettelemisensa, mutta onhan siihen mentoreita, huikataan retkeläisporukasta. – Mistä olette ottaneet mallia aiemmin? Kuinka olette saaneet kokonaisuuden toimimaan? kysyy seuraava.
– Esimerkiksi Yhdysvaltojen reissuilta. Siellä meksikolaisten työläisten avulla hoidetaan monta tilaa, vastaa Päivi Tikka.
△ Vieraat pääsivät katsomaan lypsykarjaa parvelta.
Paperityöt ulkoistettu Tikan tilalla oli muutama viikko sitten luomutarkastus. Se sujui neljässä tunnissa, kun tarkastajia oli kaksi. – Kahden tarkastajan systeemi on uusi toimintatapa ja siitä on tullut pelkkää kiitosta, kommentoi retkeläisistä eviralainen Sampsa Heinonen. – Mitenkäs paperityöt saatte sujumaan? kysyy yksi tuottajista. - ProAgria ja tilitoimisto selvittävät paperit. Se on stressitön vaihtoehto, hymyilee Päivi Tikka. Tila on osakeyhtiö, jonka omistaa tilan isäntä ja emäntä. Maito myydään Hämeenlinnan osuusmeijeriin, jonne vaihdettiin paremman hinnan takia Riihimäeltä Valion meijeristä. Liha myydään Atrialle. Maitoa tuotetaan 2,7 miljoona kiloa vuodessa. Maitoauto hakee 13 000 litraa
joka toinen päivä. Keskituotos on noin 8 700 ja poikimakertoja 2,4–3 lehmän eliniässä. Hiehot kasvatetaan itse. – Onko ympäristöluvat saatu helposti? yksi retkeläisistä kysyy. – Kyllä on. Lähin naapuri on pienen metsikön takana. Naapuri ei olisi valittanut, mutta säädöksien takia lietelaguuni piti sijoittaa kuitenkin kauemmas kuin se oli alkuperäisessä suunnitelmassa.
Pienestä suureksi ja luomuun Kun tila siirrettiin nykyiselle isännälle Vesa Tikalle sukupolven vaihdoksella vuonna 1993, lehmiä oli 12 vanhassa navetassa. Tavanomaisen siemenviljan tuotannossa isäntä vihasi myrkyttämistä. Kasvinsuojeluaineista tuli huono olo moneksi päiväksi. Alun epäröinnin jälkeen luomuun lähdettiin. ▷▷ Luomulehti 1/2015
23
Lypsylehmiä Tikan tilalla 350 Etelä-Pohjanmaalla luomussa keskimäärin 65 lehmää / tila Luomutilalla keskimäärin 43 Tavanomaisella tilalla keskimäärin 32
– Nyt kovempia luomuihmisiä ei ole olemassakaan, hymyilee retken johtaja Ulla-Maija Leskinen ProAgria Etelä-Pohjanmaasta. Luomuun siirtyminen niin sosiaalisena kuin tuotantoteknisenä prosessina on puheenaiheista yksi kestosuosikki Luomupäivillä ja retkillä. – Luomun avulla työhön löytyi uudenlainen mielenkiinto, kertoo Päivi Tikka, kuten moni muukin tuottaja. – Kun peltoa viljellään hyvin, niin vuokrapeltoakin löytyy, jatkaa Ulla-Maija Leskinen. Tikat ovat lisäksi raivanneet nevaa, jota on ollut helppo saada ostettua. – Ovatko ne tukikelpoisia? kysyy yksi retkeläisistä. - Osa on ja osa ei, vastaa Päivi Tikka ytimekkään asialliseen, mutta ystävälliseen tyyliinsä. – Miten yhteistyötilojen kanssa toimitaan? – Me levitämme lantaa heidän pelloilleen ja korjaamme sadon. He tekevät muokkaukset, mikä on työmäärämme kohtuullisuuden kannalta hyvä asia. Sopimukset on tehty yli 5-vuotisina. Pape-
rityö on silti aika haastavaa, mutta sehän on siis ProAgrian tekijän huoli, hymyilee Tikka. Tila tuottaa rehut karjalle näillä järjestelyillä pääosin itse. Rypsi ostetaan ja jonkin verran hernekauraa ja härkäpapua. Rehusatoa korjataan suurimmalta osalta peltoja kolme kertaa kesässä. Nevapelloille rehu tehdään aumoihin ja kuljetetaan talvella tilakeskukselle. Isäntä Vesa Tikka on vierailun aikana matkoilla ja Päivi alleviivaa, että kasvintuotanto kuuluu isännän vastuulle – navetat emännän vastuulle. – Pystyttekö lomailemaan yhdessä? Uskaltaako kokonaisuutta jättää? – Kyllä 3–4 päivän lomia ollaan pidetty yhdessäkin. Nykyään on hyvä, jos vanhimmat lapset ovat tilalla silloin, kertoo neljän lapsen äiti. Vanhin lapsista on 18ja nuorin 13-vuotias. – Tikan pellot ovat vaikuttavia. Ne kasvavat kyllä todella hyvin, toteaa eteläpohjalainen retkeläinen bussissa. Bussi suuntaa seuraavalle tilakohteelle Valkaman emolehmätilalle. ◀
Lannoitteet ja kasvualustat luomuviljelyyn
PL 12, 27511 Eura Puh. 02 549 1681, fax 02 549 1660 tilauspalvelu@novarbo.fi I www.novarbo.fi
24
Luomulehti 1/2015
Luomulihan suoramyynnistä tuleva hyvä palaute motivoi, Teija Valkama toteaa. Taustalla näkyy vinokuivikepohja, jonka avulla pystytään säästämään turpeenkäytössä verrattuna toisella puolella käytävää olevaan tasapohjaan.
Teksti ja kuvat: Elisa Niemi
Laatulihasta kiitosta asiakkailta Valkaman luomutilalla ollaan iloisesti ylpeitä kehutuista suoramyyntilihoista. Myös jatkokasvatukseen menevät naudat ovat tänä vuonna saaneet kaikki jatkaa elämää luomuna.
V
uosina 1997–2006 tilalla pidettiin 45 lehmän lypsykarjaa. Sitten tuottajapariskunta kävi kurikkalaisella tilalla tutustumassa emolehmätuotantoon ja palasikin kotiin 20 emolehmän omistajana. Lypsynavetta muutettiin emolehmille sopivaksi lämminparsipihatoksi. Vuonna 2009 siirryttiin luomuun ja 2011 valmistui uusi kylmäpihatto. – Rakennuksien muuttaminen emolehmätuotantoon ja luomuun ei ollut ko-
vin kallista. Alkuvaiheessa vanhat rakennukset olivat jo maksussa, mikä helpotti alkua. Olemme vapaita kehittämään tilaa edelleen rakennuksiin kohdistuvien maltillisten investointikustannusten vuoksi. Arvojamme on tehdä kehittämistä eläinten ehdoilla, ekologisesti ja kustannustehokkaasti. Peltoa on 60 hehtaaria omaa ja saman verran vuokralla. Emolehmiä on nyt noin 100 ja eläimiä yhteensä vuoden ajasta riippuen 150–250. ▷▷ Luomulehti 1/2015
25
◁ Valkaman tilalla vierailtiin Seinäjoen Luomupäivien retkellä. Valkamien eläimistä osa on kuvan vanhassa lypsynavetassa, joka muutettiin emolehmille sopivaksi.
Teija Valkama on mukana Luomuliiton mentor-toiminnassa eli hänet voi pyytää mentoriksi, jos omalla tilalla on ajankohtaista esimerkiksi emolehmätuotannon tai suoramyynnin aloittaminen tai laajentaminen.
Asiakkaan kohtaaminen on arvokasta Vuodesta 2012 Valkaman tila on tehnyt suoramyyntiä suoraan asiakkaille. Hävikki on haluttu minimoida. Ennakkotilauksien mukaan Piffi- ja HerkkuPoxit toimitetaan asiakkaille kotiin asti. Myymälän perustamistakin on mietitty, mutta se vaatisi oman työntekijän ja lisäisi siten paljon kuluja. – Ennakkotilaussysteemissä mainosbudjetti ollaan pystytty pitämään todella pienenä. Facebookissa ja tekstiviesteillä on pääasiassa tiedotettu jo syntyneelle asiakaskunnalle. Hahtolan teurastamosta lihat siirtyvät Rantalan lihalle Kauhajoella, joka pakkaa ne valmiiksi. Valkamat hakevat ne sieltä toimituksiin. – Asiakkaat kehuvat tuotteitamme ja kyllä niistä on kiva olla ylpeä. Teurastamme suoramyyntiä varten noin viisi 20–24 kuukauden ikäistä sonnia vuodessa. Valtavista määristä ei siis ole kyse, mutta se on kiva osa tilan toimintaa. Negatiivisten palautteiden määrä on yhdellä kädellä laskettavissa ja nekin ovat liittyneet siihen, miten liha on esimerkiksi leikattu – ei suoraan meidän työhömme. Luomutuotanto on kiinnostavaa Työt on kolmihenkisessä perheessä jaettu selkeästi.
26
Luomulehti 1/2015
– Minä äestän, niitän ja olen siilolla, Kari kylvää ja kerää rehun noukinvaunulla tai paalaimella kertoo emäntä esimerkein. 14-vuotias Milla-tytär haluaa auttaa esimerkiksi paalien siirtelyssä pellolla. – Luomuun siirtymisen jälkeen ollaan innokkaampia seuraamaan kasvustoja ja katsomaan mennään vaikkapa iltalenkillä. Laitumia on tilan ympärillä 10 hehtaaria ja lisäksi eläimiä kuljetetaan kesän aikana muutamille kaukaisemmille laitumille. Laiduntamista venytetään lokakuun puolen välin jälkeen. Limousin-karjaa on jonkin verran risteytetty Herefordin kanssa. Poikimiset sujuvat yleensä hyvin ja vain harvoja täytyy auttaa. Lehmät kasvattavat itse vasikkansa noin 6 kuukauden vieroitusikään saakka. Emolehmät saavat elää niin kauan kuin ovat terveitä. Astujasonneja on noin viisi. – Tänä vuonna kaikki myydyt vasikat ovat saaneet jatkokasvatuspaikan luomutilalta, iloitsee Teija Valkama. – Joskus on kuultu kritiikkiä, että raskaat rodut eivät soveltuisi luomuruokintaan. Kyllä liharodut pärjäävät luomussa, näkeehän sen näistä, että hyvin voivat, vastaa pontevasti retken vetäjä Ulla-Maija Leskinen ProAgria Etelä-Pohjanmaasta. ◀
På svenska Text: Soile Wartiainen Bild: Christina Mattsson
Odling av sojabönor på Åland
A
llt sedan år 2010 har sojabönor odlats i ekologiska försök på Åland. Det hela tog sin början då Luomuliittos sakkunnige, Mikko Rahtola, försåg Christina Mattsson på Ålands försöksstation med en liten påse estniska sojabönor. Bönorna odlades det första året i blygsam omfattning i ett litet observationsförsök, för att se om de överhuvudtaget skulle hinna mogna fram till mogen skörd i våra förhållanden. Det gjorde de och försöket med sojabönor har därefter utökats med fler sorter, år för år. Christina Mattsson har dessutom ett gott samarbete med den svenske forskaren Fredrik Fogelberg som har varit behjälplig med sin kunskap och att föreslå och hitta nya sorter. Det här samarbetet har resulterat i att de ekolo-
giska försöken med sojabönor år 2014 bestod av hela åtta olika sorter. Sojabönan (Glycine max) är en baljväxt som är rik på många näringsämnen och i synnerhet på protein (30–50%). Det här gör den till en mycket intressant proteinkälla både för människan och våra husdjur. Att kunna odla eget proteinfoder är angeläget, inte minst på ekologiska gårdar. Sojan är en något problematisk växt såtillvida att den sätter sina baljor väldigt långt nere på plantan. Den bör därför odlas på så stenfria jordar som möjligt. Växttiden är lång vilket sannolikt begränsar odlingsområdet till endast landets sydligaste delar. Då bönorna skördas har plantorna redan utsatts för ett antal frostnätter. Bladen skrumpnar ihop av frosten vilket å andra sidan gör tröskningen enklare. Sojabönans långa växttid gör att vis-
sa sorter helt enkelt inte hinner avmogna. 2014 drabbade detta två av åtta sorter. Sorten ’Saaremaa’ har förekommit i försöken alla år och har sedermera bytt namn till ’Laulemaa’. ◀ Odlingsresultat för åren 2010-2014: www.luomulehti.fi Skribenten är ekologisk rådgivare och entreprenör på Åland. soile.w@aland.net
SEURAAVASSA LUOMULEHDESSÄ Ahvenmaan soijapapukokeista suomeksi – sisältäen myös uusimmat tulokset.
I sojabönan finns det mycket protein.
Luomulehti 1/2015
27
Teksti ja kuvat: Riitta Makkonen
Työ helpottui ja tuotanto kasvoi uuden navetan myötä
Timolan tilan uusi navetta Valtimolla on helpottanut Arto, Teija ja Aleksi Hämäläisen työtä. Bonuksena tuli vielä
V
maitomäärän kasvu. altimon Verkkojoen kylässä Pohjois-Karjalassa lehmät elävät aivan uudessa rytmissä. Marraskuun alussa päättyivät aamu- ja iltalypsyt kylmäpihattonavetan kalanruotolypsyasemalla. Nyt uudessa luomupihatossa lehmät käyvät lypsyllä omaan tahtiinsa. Emännän asemesta vetimiin tarttuu määrätietoisella otteella laserin ja kameran ohjaamana VMS-lypsyrobotti. − Robotti osaa määritellä maidosta muiden muassa sähkönjohtavuuden, mikä johdattaa alkavan utaretulehduksen jäljille, kertoo Teija Hämäläinen. − Lypsyrobottia en enää antaisi pois, Hämäläinen naurahtaa.
Panostus hyvinvointiin Hämäläisten uusi yhden lypsyrobotin luomupihattonavetta valmistui lokakuussa.
28
Luomulehti 1/2015
Navetta rakennettiin avaimet käteen –periaatteella Vana-valmisnavettakonseptilla. Isäntäväki oli suunnittelussa mukana tiiviisti, mutta ammattilaiset rakensivat ja koneistivat navetan. Näin ollen Hämäläiset saivat keskittyä karjanhoitoon. Investoinnille tuli hintaa 1,4 miljoonaa euroa, mutta ainakaan tässä vaiheessa se ei tunnu Hämäläisistä liian suurelta. Onhan tilalle tulossa nuori isäntä, 17-vuotias Aleksi opiskelee maatalousyrittäjäksi oppisopimuksella kotitilalla. Painavin syy navettainvestoinnille oli Arto Hämäläisen mukaan työtaakan helpottaminen ja vapaa-ajan lisääminen. Robottilypsy mahdollistaa pitkästä aikaa myös harrastukset. Uusi navetta on parantanut isäntäväen hyvinvoinnin lisäksi myös karjan hyvinvointia.
Päivä alkaa tietokoneelta Hämäläisten päivä navetalla alkaa toimistohuoneen tietokoneelta. − Sieltä saa tarkkaa tietoa eläinten terveydentilasta, maitomääristä ja ravintotarpeesta. Enää ei eletä arvailun varassa, Arto Hämäläinen korostaa. Tietokoneen mukaan lehmät käyvät lypsyllä 2,8–3 kertaa vuorokaudessa. Lyp-
△ Arto Hämäläisen työpäivä alkaa navetan toimistohuoneen tietokoneen äärestä. ◁ Jippo tuli lypsylle.
sykertojen lisääntymisen myötä myös maitomäärä on kasvanut. Elinkeinosuunnitelmassa tavoitteena oli 560 000 kiloa vuodessa, mutta jo nyt vaikuttaa siltä, että maitomäärä voi hyvinkin olla jopa 600 000–700 000 kiloa vuodessa. Uudessa navetassa risteilee edestakaisin lantarobotti, joka pitää lattiat puhtaina. Lehmät osaavat väistellä hiljakseen liikkuvaa matalaa robottia. Tuorerehun Arto ja Aleksi Hämäläinen sekoittavat appeeksi ja jakavat traktorilla ja apevaunulla läpiajettavalle ruokintapöydälle. Väljissä karsinoissa vasikoilla ja hiehoilla on tilaa liikkua ja makailla. Tyttövasikat jäävät tilalle, joten karja kasvaa omavaraisesti. Sonnivasikat menevät jo ternivasikoina välitykseen lihatiloille.
Luomutuotannon ei tarvitse olla pienimuotoista Tällä hetkellä lehmiä navetassa on 61, paikkoja on 80 lehmälle ja nuorta karjaa toiset 60. Suunnitelmissa on kasvattaa lehmämäärää ja mahdollisesti 2–5 vuoden kuluttua hankkia toinen lypsyrobotti. Hämäläisten mukaan luomutuotannon ei tarvitse olla pienimuotoista. − Suomessa elintarvikkeiden jalostus on mennyt niin suuriin yksiköihin, että sinne ei edes riitä pienet määrät, Teija Hämäläinen pohtii.
Luomulisä luomumaidolle oli vielä viime kevääseen saakka 20 senttiä litralta, mutta keväällä siitä pudotettiin kolme senttiä pois. Arto Hämäläisen mukaan luomulisä on vielä siedettävällä tasolla, mutta suurta laskua ei enää toivota. Timolan tilan pellot ovat olleet luomutuotannossa vuodesta 1998 ja karja vuodesta 2002. − Luomutuotanto tuntui meille sopivalta, sillä kumpikaan meistä ei halunnut käyttää kasvinsuojeluaineita eikä keinolannoitteita. Ratkaisun taloudellisuutta
LUOMULANNOITTEITA
suursäkeissä edulliseen hintaan. Nyt myös lannoite joka sisältää 12,5% typpeä!
△ Arto ja Teija Hämäläisen luomupihattonavetta valmistui marraskuussa. Maatalousyrittäjäksi opiskelevan Aleksin on hyvä aikanaan jatkaa vanhempiensa työtä uudessa navetassa.
laskettiin myös tarkasti, Teija Hämäläinen kertoo. − Luomutuotanto tosin teettää jonkin verran enemmän työtä ja vaatii pitkäjänteistä suunnittelua, mutta parempi maidon hinta korvaa vaivan, Arto Hämäläinen vakuuttaa. ◀
Lue lisää www.lannoite.com tai soita 0400 224 224
Luomulehti 1/2015
29
Teksti: Terhi Latvala
Eurooppalaisen maidontuotannon
merkittävimmät haasteet tuottajien näkökulmasta Maidontuotannon tulevaisuustyöpajassa tunnistettiin maidontuotannon haasteita Euroopan eri alueilla. Yhteisiä haasteita kaikille olivat tilatason kannattavuuteen liittyvät haasteet sekä kotoisen valkuaisrehun saatavuuteen ja tuotantoon liittyvät haasteet. Vaikka painopiste oli tuottajien näkemyksissä, useimmat tunnistetut haasteet liittyivät markkinoiden toimintaan ja kuluttajien käyttäytymiseen.
S
OLID (Sustainable Organic and Low Input Dairying) hankkeessa pidettiin kansainvälinen maidontuotannon tulevaisuustyöpaja Vantaalla viime keväänä, jossa yksitoista osallistujaa seitsemästä eri maasta pohti maitoalan tulevaisuuden haasteita kaksipäiväisessä työpajassa. Suurin osa osallistujista oli itse maidontuottajia ja muut edustivat alkutuotantoa lähellä olevia tahoja. SOLID-hankkeen tavoitteen mukaisesti keskusteltiin sekä tavanomaisesta matalapanoksisesta tuotannosta että luomumaidon tuotannosta. Työpajan tavoitteena oli selvittää mahdollisia näkemyseroja eri maantieteellisillä alueilla Euroopassa kolmessa maantieteellisessä ryhmässä: pohjoismainen, länsieurooppalainen ja itäeurooppalainen.
Pohjoismaissa tunnistettiin haasteita tilatasolla ja markkinoilla Jokainen ryhmän osallistujista toi esiin oman näkemyksensä tärkeimmistä haasteista ja sen jälkeen ryhmä tarvittaessa niputti haasteet isompiin kokonaisuuksiin. Pohjoismainen ryhmä toi esiin kaiken kaikkiaan kahdeksan haastetta, joista kolme käsitteli tilatason haasteita: tilatason kannattavuutta, kotoisen valkuaisrehun tuotantoa sekä ruokintastrategioihin liittyviä haasteita.
30
Luomulehti 1/2015
Kannattavuuden kompastuskivinä pidettiin korkeita investointikustannuksia, alhaista maidon hintaa sekä maitokiintiön poistumista. Valkuaiskasvien viljelyssä toivottiin uusia lajikkeita ja haasteena pidettiin kotoisen valkuaisrehun saatavuutta ja viljelyä: erityisesti lupiinien, herneen ja härkäpavun osalta. Ruokintastrategioista haasteena pidettiin siirtymistä nurmirehuvaltaisempaan ruokintaan sekä erilaisten sivutuotteiden laajempaa hyödyntämistä. Markkinoihin ja kuluttajiin liittyviä haasteita esitettiin kolme. Ensiksikin maito juomana kilpailee muiden virvoitusjuomien kanssa. Kuluttajille pitäisi selkeämmin avata maidon reittiä tuottajalta kuluttajalle ja maitotuotteen hinnanmuodostumista. Lisäksi haasteena on kaupan hyllyllä olevien luomutuotteiden harvalukuisuus. Märehtijöillä ja niistä saatavilla tuotteilla on maine pääasiallisina kasvihuonekaasupäästölähteinä. Tähän liittyen on tunnistettava, miten ruokinnan tehokkuudella, erilaisilla ruokintastrategioilla sekä lehmien rotuvalinnoilla voidaan päästövähennyksiin vaikuttaa. Pohjoismainen ryhmä tunnisti lisäksi kaksi politiikkaan liittyvää haastetta. Luomutuotannon kehittämiseen tarvitaan pitkää poliittista sitoutumista. Osittain poliittisilla päätöksillä aikaansaatu
tuotannon alueellinen eriytyminen intensiiviseen kotieläintuotantoon yhtäälle ja kasvinviljelytuotantoon toisaalle, lisää luomumaidontuotannon haasteita tilatasolla esimerkiksi lannanlevityksen suhteen.
Täysmaidon terveellisyys puhutti itäeurooppalaisia Itäeurooppalaisista haasteista suurin osa liittyi kuluttajiin ja markkinoihin. Myös tilatasolla kannattavuus ja valkuaisrehujen saatavuus ja hinta olivat haasteina, sillä tuotantokustannuksia pidettiin korkeina suhteessa luomumaidon tuottajahintaan. Investointeja nykyiseen tuotantoteknologiaan pidettiin myös kalliina. Tilatason ongelmana on myös sonnivasikoiden myyminen liian alhaisella hinnalla. Kaksi haastetta nimettiin tarjontaketjun toimintaan liittyviin haasteisiin: kylmäketjun pitävyys ja myymättä jääneen maidon kaataminen viemäriin. Itä-Euroopan maissa luomutuotteiden kulutus on vielä alkutekijöissään ja markkinat osin kehittymättömät. Kuluttajilla on myös heikko luottamus luomutuotteiden merkintöjen paikkansapitävyyteen. Tässä ryhmässä keskusteltiin myös täysmaidon terveysvaikutuksista, josta ryhmän sisällä oli osin eriävät näkemykset. Ryhmä keskusteli myös luomutuottei-
Eveliina Pakarinen Maurizio Sajeva
Maurizio Sajeva
den hinnoittelusta tarjontaketjussa; välikäsien katsottiin korjaavan suurimman osuuden arvonlisästä. Eräs luomutuotannon haasteista liittyy tuotannon alueelliseen hajasijoittumiseen, jolloin keräilyerät ovat liian pieniä.
△ Moni tunnistetuista haasteista liittyi kuluttajalle välittyviin viesteihin luomutuotannosta. △△ Itäeurooppalaiset pohtimassa maitoalan tulevaisuuden haasteita.
Länsieurooppalainen ryhmä keskusteli eniten eläinten hyvinvoinnista Länsieurooppalainen ryhmä keskittyi ryhmistä eniten tilatason haasteisiin. Tilatason kannattavuuden ja valkuaisrehuntuotannon haasteet tunnistettiin muiden ryhmien tapaan. Muita enemmän keskusteltiin eläinten terveydestä etenkin utareterveydestä sekä antibioottien käytön vähentämisestä. Tarpeen olisi myös tunnistaa parhaita käytäntöjä, sillä esimerkiksi nurmirehuvaltaisessa matalapanoksisessa tuotannossa erot tilojen välisessä tuottavuudessa ovat valtavat. Markkinoiden ja kuluttajien puolella maidonjalostajien ja kaupan markkinavoimaa pidettiin merkittävänä haasteena. ◀ Kirjoittaja on mukana SOLID –projektin työpaketissa 5, jossa analysoidaan matalapanoksisen ja luomutuotannon kilpailukykyä koko tarjontaketjun näkökulmasta. SOLID-hankkeen raportti työpajasta julkaistaan 2015 vuoden alkupuolella.
Luomulehti 1/2015
31
Teksti: Jukka Rajala
Luomuinstituutille voitto Hyvä Sato -tutkimuskisassa Hyvä Sato -viljelykilpailun voitti vuonna 2014 Luomuinstituutin joukkue mailasnurmella. Sini- ja rehumailasvaltainen nurmi tuotti valkuaispitoista rehua yli 11 600 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta. Myyntituloja säilörehusta
S
ini- ja rehumailasvaltaisen nurmen yli 11 600 kilon kuiva-ainesato hehtaarilta tuotti myyntituloja säilörehupaaleista miltei 1 500 euroa, kun sadon hintana käytettiin 25 euroa paalilta. Tukia kertyi luomutuen kanssa yli 700 euroa hehtaarille. Tuottoja kertyi yhteensä noin 2 200 euroa. Muuttuvia kustannuksia olivat siemen- ja sadonkorjuukustannukset – yhteensä noin 950 euroa. Työkustannuksia kertyi kolmesta sadonkorjuusta runsaat 100 euroa hehtaarille. Kustannuksia kertyi yhteensä yli 1 000 euroa hehtaarille. Kun tuotoista vähennettiin muuttuvat kustannukset ja työkustannukset niin katetuotto B:tä jäi 1 153 euroa hehtaarille. Toiseksi tulleen Bernerin joukkueen kate yli 3 700 kilon syysrapsisadolla oli noin 1 100 euroa hehtaarilta. Kolmannelle sijalle ylsi Nylands Svenska Lantbrukskällskapetin joukkue syysrapsilla 560 euron katteella. Luomuinstituutin talouskilpailun voittoa auttoi suuren ja laadukkaan nurmisadon lisäksi se, että nurmi viljeltiin kokonaan ilman vuotuislannoitusta. Biologinen typensidonta huolehti valkuaispitoisen sadon typentarpeesta. Fosforia, kaliumia ja muita kivennäisiä riitti maasta sadon tarpeisiin.
Tutkimusta joukkueissa Hyvä sato -tutkimuskisassa 7 joukkuetta viljelevät itse valitsemiaan kasve-
32
Luomulehti 1/2015
ja parhaaksi katsomallaan tavalla. Tutkimus käynnistyi vuonna 2009 ja sen on suunniteltu päättyvän vuonna 2015. Kokeessa seurataan sadon määrää ja laatua sekä viljelyn taloudellisuutta. Lisäksi seurataan ravinteiden hyväksikäyttöä, maan viljavuuden muutoksia sekä ympäristötekijöitä ja viljelyn kestävyyttä. Koeruudut Helsingin yliopiston Viikin koetilalla hoidetaan maatilan koneilla, koska ruutujen koko on 10 x 50 metriä. Kerranteita on kolme. Luomuinstituutti on ollut kokeessa mukana omalla luomujoukkueellaan vuodesta 2013.
Vuonna 2014 nurmesta korjattiin kolme hyvää satoa Vuonna 2014 sadot korjattiin 17.6., 5.8. ja 22.9. Sadon määrät olivat 4 537, 4 439 ja 2 698 kg, yhteensä 11 674 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta. Hyvälaatuista valkuaista saatiin yli 2 200 kiloa hehtaarilta. Juurinystyräbakteerit hoitivat tarvittavan typen ennätyssadon tarpeisiin. Typensidonta oli huomattavasti yli 200 kiloa hehtaarille. Kasvilajijakauma vaihteli korjuukerroittain; ensimmäisessä korjuussa mailasia oli 51 %, timoteita 28 % ja ruokonataa 10 % sekä rikkakasveja 11 %. Toisessa ja kolmannessa korjuussa mailasta oli 92 %, timoteita 4 %, ruokonataa 1 % ja rikkakasveja 3 %. Sadon valkuais- ja kalsiumpitoisuudet olivat korkeita. Valkuaista oli keskimäärin 196 g/kg ka, D-arvo 613, kuitua 447,
Heli Peltola
kertyi miltei 1 500 euroa ja katetta kertyi 1 150 euroa hehtaarilta.
Erikoissuunnittelija Jukka Rajala vastaanotti onnittelut Hyvä Sato -tutkimuskisan vuoden 2014 voitosta tutkimusryhmän kokouksessa.
sulamatonta kuitua 155 ja sokeria 66 g/kg ka sekä energiaa 9,8 MJ. Kivennäisistä sadossa oli kalsiumia 12, fosforia 3,5 ja kaliumia 32,6 g/kg ka. Ensimmäisen ja toisen sadon laatua heikensi korjuun viivästyminen. Ensimmäisessä sadossa timotei oli korsiintunutta ja toisessa sadossa sinimailanen oli osin jo täyskukinnan ohittanut. Ensimmäinen sato olisi kannattanut korjata noin viikkoa ja toinen sato noin kahta viikkoa aikaisemmin. Tällöin myös kolmannen sadon kehitys olisi ehtinyt pidemmälle ja ruokinnallinen arvo olisi parantunut. ◀ Kirjoittaja on erikoissuunnittelija ja Hyvä Sato -tutkimuskisan joukkueen johtaja Luomuinstituutissa. jukka.rajala@helsinki.fi, puh. 044 303 2210
Mailasnurmen sadon määrä 2014
kg ka/ha
17.6.
4 537
5.8.
4 439
22.9.
2 698
Yhteensä
11 674
Osuus %
Rehumailanen Karlu
10
Rehumalainen Juurlu
30
Sinimailanen Pondus
15
Sinimailanen Vela
5
Timotei Iki
8
Timotei Vega
7
Timotei Tenho
5
Ruokonata Retu
20
Siemenmäärä kg/ha
22
Luomuinstituutin koeruuduilla kasvoi vuosina 2013 ja 2014 sinimailasvaltainen säilörehunurmi. Nurmi oli perustettu keväällä 2012 syysvehnään. Nurmensiemenseoksessa oli mailasia 60 prosenttia ja timoteita 30 ja ruokanataa 20 prosenttia. Siemenseos oli Naturcomin monilajikkeinen Alfa1-luomuseos. Siemenmäärä oli 22 kg/ha.
△ Luomuinstituutin mailasnurmi jankkuroitiin ensimmäisenä nurmivuotena toisen sadonkorjuun jälkeen heinäkuun lopulla. Kuohkeutussyvyys oli noin 35 cm ja kuohkeutusväli 90 cm. Kuvaajana Reijo Käki, joka on mukana Luomuinstituutin joukkueessa.
Heli Peltola
Nurmensiemenseos 2012
Reijo Käki
Luomuinstituutin taloudellinen tulos vuonna 2014.
△ Mailasen juuristo.
Hyvän sadon koe 2014, Luomuinstituutti Sinimailasnurmen laatu 1., 2. ja 3. korjuu. Valion laboratorion rehuanalyysi
Kuiva-aine
g/kg
1. sato 17.6. 202
Raakavalkuainen
g/kg ka
171
186
230
196
Mailasnurmen kannattavuus 2014
Kuitu (NDF)
g/kg ka
482
454
405
447
Luomuinstituutti
Säilörehu
D-arvo
g/kg ka
612
581
645
613
Sadon määrä kg
11 674
Sokeri
g/kg ka
91
57
50
66
Sulamaton kuitu (iNDF) g/kg ka
154
184
128
155
g/kg ka
78
76
94
83
TUOTOT
Yksikkö
2. sato 5.8. 284
3. sato 22.9. 171
2014 219
Sadon arvo Eur/ha
1 498
Tuhka
Tuet yhteensä eur/ha
719
Rehuarvot
Tuotot yhteensä eur/ha
2 217
ME (energia-arvo)
MJ/kg ka
9,8
9,3
10,3
9,8
Muuttuvat kustannukset eur/ha
954
OIV
g/kg ka
78
77
88
81
Työkustannukset eur/ha
109
PVT
g/kg ka
56
74
103
77
Kustannukset yhteensä eur/ha
1 063
Kalsium
g/kg ka
9,6
12,5
12,7
12
KATE B tukien kanssa eur/ha
1 153
Fosfori
g/kg ka
3,3
3,1
4,2
3,5
Kalium
g/kg ka
30,2
30,9
36,6
32,6
Luomuinstituutin taloudellinen tulos vuonna 2014.
Kivennäiset
Mailasnurmisadon laatu korjuukerroittain vuonna 2014.
Luomulehti 1/2015
33
Kasvot luomulle
Heikki Mahlamäki
Laidun Herefordin brändilauseena on "eettisesti kasvatettu liha".
Teksti: Kirsi Haapamatti
Paras brändi on totta
”
Brändi on mielikuva, mutta tuulesta sitä ei voi temmata. Mistä maatilan, maataloustuotteen tai jatkojalosteen brändäämisessä oikein on
Petri Niemi
kysymys?
Tutkija Petri Niemi sanoo, että hyvä tuote ei riitä. On osattava kertoa kuluttajalle, mikä siitä tekee erityisen.
34
Luomulehti 1/2015
Yksinkertaisimmillaan brändäämisellä tarkoitetaan niitä keinoja, joiden avulla kuluttajalle kerrotaan, miksi juuri tämä tuote tai palvelu on paras. Mitä lisäarvoa sillä on verrattuna muihin? Brändäämisen merkitys kasvaa etenkin, jos tuote on kalliimpi kuin muut vastaavat tuotteet, sanoo tuotantotalouden tutkijaopettaja Petri Niemi Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Niemi on tutkinut erityisesti lähiruoan toimitus- ja tuotantoverkostoja. – Lähiruoan maine, brändi, kuluttajien mielikuvat siitä, ovat hyviä. Lähellä tuotettu ja ruoan jäljitettävyys ovat asioita, joita kuluttaja arvostaa. Elintarviketeollisuus käyttää hyväkseen tätä hyvää brändiä, kun melkein mihin tahansa tuotteeseen voi mainonnalla liittää lähiruoan ja kotoisuuden ominaisuuksia. Petri Niemi tuumii, että luomu ei sinällään ole vielä brändi. Ei riitä, että sanoo tuotteen olevan luomua. Sen oheen tai päälle on saatava muuta lisäarvoa. – Luomutuotteita on marketeissa valtavasti, suuri osa ulkomaista alkupe-
rää. Pelkkä luomu tai edes kotimainen luomu myyntiargumenttina on liian epämääräinen. Yritysten viestinnässä tarinallisuus on moderni markkinointitapa. Lähiluomun tuottajilla tarina on helppo kirjoittaa, sillä se on todellinen ja lähellä: – Paras tarina on usein tosi. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa. Jos tuottaja kertoo tilansa taustat ja avaa arjen toimintaansa, se riittää autenttisuutta hakeville ruokapiirin jäsenille, esimerkiksi. Tuotteen taustat, erityislaatu ja sen asiakkaalle tuoma lisäarvo on vain osattava tuoda esiin.
Brändikään ei ole rahasampo Petri Niemi tuo esiin mielenkiintoisen näkökulman: hyvä, tunnettukaan brändi ei takaa tuotteen ja sen tekijän taloudellista menestystä. Esimerkin hän antaa veneteollisuudesta. Pietarsaarelainen Swanvenemerkki niitti mainetta maailmalla, mutta taloudelliseksi menestystarinaksi se muuttui vasta omistuksen siirryttyä Italiaan. – Hyväkin brändi voi olla tappiollinen, ellei sillä ole kasvun mahdollisuuksia.
Jussi-paita vaihtui lännentyyliin Pihvikarjanlihaa tuottava Laidun Hereford on tehnyt brändäystyötä suunnitelmallisesti. Verkostoituminen on ollut yrityksen toiminnassa tunnettuuden lisäämisessä mukana alusta asti. – Homma ei toimisi, jos kukin meistä tilallisista tekisi tätä yksin. Aika ei riittäisi, eivätkä rahatkaan (markkinointiin). Ja mikä tärkeintä, useampien mukana olevien tilojen ansiosta lihan saatavuus on asiakkaille taattu, Jussi Harju Laidun Herefordin Harjun tilalta sanoo. Laidun Herefordin myyntiargumentteina, tarinana, on korostaa lihan eet-
Heikki Mahlamäki
Esimerkiksi fine dining -ravintolat ovat viime aikoina kertoneet vaikeuksistaan. Niiden brändinä on käyttää laadukkaita raaka-aineita, myös luomua. Kalliit kustannukset ja vähäiset asiakasmäärät eivät kenties tuota toivottua tulosta. Niemi vertaa fine dining -ravintoloita muihin pieniin toimijoihin, joiden tuotantovolyymi on vähäinen ja tavoitteena ei olekaan kasvaa. Tällöin on kyse premium-tuotteesta, joka on väistämättä kallis. Markkinointityöllä on osoitettava, mihin hinta perustuu. Ja pitää myös miettiä, löytyykö asiakaskuntaa riittävästi. – Pienuus on toki mahdollista, mutta on pohdittava, käykö se yrittäjälle liian raskaaksi. Perustuuko yrittäminen siihen, että töitä tehdään 80 tuntia viikossa, ja tienataan vain “ihan hyvin”? Petri Niemi sanoo, että jos brändäys onnistuu ja tuote kelpaa markkinoille, homma tyssää usein toimitusvaikeuksiin. – Verkostoitumisen arvoa pientuottajien kesken ei voida liikaa korostaa. Voi miettiä, kannattaisiko muodostaa yksi yhteinen brändi, jonka alla on monta toimijaa. Se voi olla hyvä ratkaisu silloin, kun laatutaso ja kohderyhmä on yhteinen.
tisyyttä, lisäaineettomuutta ja jäljitettävyyttä. Merkin alla tuotetaan myös luomulihaa, mutta se ei korostu markkinoinnissa. Miksei? – Jatkossa korostamme sitä enemmän, varsinkin jos saamme mukaan lisää luomusopimustiloja, Harju vastaa. – Nyt emme ole kovin nostaneet luomua markkinoinnissa, koska saatavuus on vaihtelevaa. Lisäksi näyttää siltä, että luomu tuo lisäarvoa pääkaupunkiseudun asiakkaille, muttei niinkään muualla Suomessa. Harju kuitenkin lisää, että luomuun satsataan. – On tarkoitus, että osa osakkaista siirtyy luomuun, kunhan tilat saavat hankittua tai raivattua lisää peltoa. Eettisyydellä Laidun Herefordissa tarkoitetaan sitä, että eläin on saanut elää mahdollisimman lajinmukaisen elämän,
Pelkkä luomu myyntiargumenttina ei riitä. On oltava myös muuta.
Brändi on tuote, jolla on identiteetti, persoonallisuus ja selkeä lupaus. Brändääminen on tärkeää, sillä hyvä brändi auttaa sekä yritystä että kuluttajaa: yritys erottuu hyvällä brändillään muista. Brändillä voidaan perustella myös tuotteen (korkeampaa) hintaa. Kuluttaja puolestaan voi luottaa siihen, mitä saa.
Ilona Mikkosen videoluento Markkinoinnin perusteet, Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu. 11.9.2014 Ilona Mikkosen väitöskirja Consumer Resistance as Struggle over Subjectivity. Aalto ylipioston kauppakorkeakoulu 2010.
laitumella. Jäljitettävyyttä identifioidaan kertomalla jokaisessa kuluttajapakkauksessa, minkä nimisestä eläimestä tuote on peräisin. Ulkoisista erottautumiskeinoista yrityksellä on käytössään stetsonit ja logo. – Kun aloitimme yritystä 2010-luvun taitteessa, tuntui että eteläpohjalaisuutta mainostetaan jo liikaakin salmiakkikuviolla ja jussipaidoilla. Valitsimme amerikkalaisen tyylin jo kasvattamamme rodunkin vuoksi mutta myös, siksi että onhan Etelä-Pohjanmaa Suomen Amerikka. ◀ Artikkeli on tuotettu Kasvot luomulle -hankkeessa, jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehitysohjelmasta valtakunnallisena hankkeena. luomu.fi/kasvot-luomulle
Mikä on brändi?
M
arkkinoinnin tutkija Ilona Mikkonen Aalto-yliopistosta määrittelee onnistuneen brändin olevan tuote, palvelu, henkilö, paikka tms. jonka kuluttaja kokee relevantiksi ja ainutlaatuiseksi, joka tuo hänelle jatkuvasti lisäarvoa, ja joka sopii hänen tarpeisiinsa.
Luomulehti 1/2015
35
Kasvot luomulle Teksti: Anne Rintamäki
Hinnoittelu on yrityksen kannattavuuden kulmakivi
Siitossonni Ismo ja Iisakki Rintamäki.
36
Luomulehti 1/2015
Riittävän hyvä hinta Meidän kyytönlihantuotantomme perustuu täysin suoramyyntiin. Tämä asettaa haasteeksi sen, että jokainen lihakilo pitäisi saada myytyä ja vielä mahdollisim-
man hyvään hintaan. Hinnoittelu onkin eräs suurimmista haasteista. Perusasia on, että hinnan pitää kattaa tuotantokustannukset ja vielä tuoda voittoa, eli palkkaa yrittäjälle. Mitä vähemmän alalla on kilpailua, sitä vapaammin yrittäjä pystyy tuotteensa hinnoittelemaan. Silti oikean hinnan määrää pitkälle kuluttaja ja hänen käsityksensä oikeasta hintatasosta. Usein kuulee tuottajan pohtivan sitä, että en voi pyytää tuotteestani niin paljon, kun tuo toinen on niin paljon halvempi. Entäs sitten? Pelkällä hinnalla kilpaileminen on luomutuotteiden kohdalla varsin kyseenalainen tapa tehdä bisnestä. Tosiasia on, että asiakas, joka haluaa tietyn luomutuotteen, on siitä valmis myös maksamaan. Luomun ostamista pystyy myös tukemaan sekä vankoilla faktoilla että hyvällä tarinankerronnalla.
Älä huijaa itseäsi Yleisestä hintatasosta pitää siis olla tietoinen, mutta sitä ei voi seurata sokeas-
Kyyttötila Ylikallio tuottaa kyytön- ja karitsanlihaa. Kaikki liha myydään suoraan itse, joten tuotteistaminen, hinnoittelu ja asiakkuuksien hoitaminen ovat jatkuva työmaa.
Anne Rintamäki
N
iin tylsältä kuin se kuulostaakin, on tuotekehityksen, hinnoittelun ja myynnin perustuttava analyyseihin, oman toiminnan seuraamiseen ja vankkoihin faktoihin. Mutu- eli musta tuntuu -menetelmällä voi onnistua kerran tai kak-
si, mutta pelkän hyvän tuurin ja arvailun varaan tuskin kukaan haluaa perustaa liiketoimintaansa. Meidän tilamme pellot siirrettiin luomuun keväällä 2011. Samalla syntyi ajatus karjankasvatuksesta ja lihan suoramyynnistä. Monen tekijän summana päätimme hankkia tilallemme muutaman kyytön ja testata sitä, miltä karjan pitäminen tuntuisi – mitään aikaisempaa kokemusta kun ei naudoista ollut. Ensimmäisen kesän jälkeen kyyttöjä oli viisi, jouluna viisitoista ja seuraavana kesänä jo kolmisenkymmentä. Nykyisin Kyyttötila Ylikallion karjan koko on runsaat 70 eläintä, lisäksi meillä on kuutisenkymmentä lammasta. Eli lihaa on tosiaan pitänyt opetella tuotteistamaan, hinnoittelemaan ja myymään.
Anne Rintamäki
Onnistuminen ja menestyminen omassa liiketoiminnassa ei ole sattumaa, vaan pitkäjänteistä oikeiden asioiden tekemistä. Luomutilamme Kyyttötila Ylikallion toiminta perustuu lihan suoramyyntiin. Moni asia on pitänyt opetella kantapään kautta, esimerkiksi tuotteiden oikea hinnoittelu.
Jonas Harald
△ REKO-lähiruokapiirit ovat tuottajille helppo ja kustannustehokas malli saada tuotteensa isomman kuluttajajoukon ulottuville. REKO-malli perustuu Facebookryhmän kautta tehtyihin tilauksiin, ja on levinnyt Pohjanmaalta nopeasti koko Suomeen. ◁ Suoramyynnissä sekä yksittäisten pakkausten että isompien lihalajitelmien koko on hinnan ohella yksi tekijä, joka voi ratkaista asiakkaan ostopäätöksen.
lihaerää kerralla. Lisäksi tuon kymmenen kilon paketin on pysyttävä hinnaltaan asiakkaan kipurajan alapuolella, eli mukaan on saatava monipuolinen sekoitus erihintaisia ja eri käyttötarkoituksiin sopivia lihoja. Kun tällä lihapakkauksella on vielä nimi ja selkeä hintalappu, se on jo tuote, jonka ostaminen on tehty asiakkaalle kohtuullisen helpoksi.
Enemmän kuin odotetaan Jokaiselle suoramyyntiä harjoittavalle tuottajalle olisi edullista saada kertaostajista uskollisia kanta-asiakkaita. Yksi perustekijä asiakkaiden sitouttamisessa on se, että asiakas kokee saavansa enemmän, kuin on alun perin odottanut. Käytännössä esimerkiksi lihamyynnin kohdalla tämä on meillä toteutettu tarjoamalla lihalajitelmien kanssa käyttöohjeita ja hyväksi testattuja reseptejä, sekä kuvia ja tarinoita tilastamme, eläimistämme ja tuotteistamme. Oheispalveluja voivat olla myös erilaiset tilaus- ja toimitusmahdollisuudet (ruokapiirit, kotiinkuljetus jne.), erilaiset asiakaskohtaiset räätälöinnit
sekä opastus tuotteiden mahdollisimman monipuoliseen käyttöön. Meillä myös sosiaalinen media ja sähköinen uutiskirje ovat työkaluja, jotka toimivat tehokkaasti yhteydenpidossa asiakkaisiin. Hinnoittelua ja tuotteistusta tukevien toimenpiteiden ei siis tarvitse olla suuria ja kalliita, vaan periaatteena on asiakkaan saaman hyödyn maksimointi minimaalisilla kustannuksilla. Suunnitelmallisesti, askel kerrallaan ja tuloksia seuraten. Näiden asioiden kanssa ei koskaan tule valmiiksi eikä asioihin ole yhtä ainoaa ratkaisumallia, mutta omat onnistumiset kantavat toimintaa eteenpäin. ◀ Kirjoittaja toimii luomukyytönkasvattajana Alavetelissä Pohjanmaalla.
Virpi Mäntyniemi
Tee helpoksi ostaa Hinnoittelua ja markkinointia voimakkaasti tukeva tekijä on tuotteistaminen. Yksinkertaisesti sanottuna siis oman tuotteen paketoiminen niin, että asiakkaan on mahdollisimman helppo kiinnostua tuotteesta ja tehdä siihen liittyvä ostopäätös. Lihan suoramyynnissä tuotteistamista on ajateltava myös omasta eli tuottajan näkökulmasta. Oma tavoitteeni on ensisijaisesti saada yhden ruhon kaikki mahdolliset kilot myytyä. Ei siis lohduta, jos paistit ja fileet menevät kaupaksi, mutta patalihoja ja jauhelihaa on pakkasvarasto pullollaan. Koska jokaisen tilauksen vastaanottaminen, toimittaminen ja laskuttaminen maksaa, olisi myös ehdottomasti kustannustehokkainta saada myytyä samalle asiakkaalle mahdollisimman iso määrä lihaa kerralla. Tässä vaiheessa on kuitenkin tarkasteltava ja selvitettävä se, missä muodossa ja minkälaisina määrinä asiakaskohderyhmäni on halukas lihansa ostamaan. Käytännön työ ja asiakaskyselyt ovat osoittaneet, että harvalla on halua tai säilytystiloja ostaa yli kymmenen kilon
Anne Rintamäki
ti. Esimerkiksi jokaisen luomulihatilan tuotanto- ja toimintamalli on omanlaisensa, jokaisen logistiikkaketju hieman erilainen, samoin eläimistä vuosittain kertyvät lihakilot. Lihan suoramyynnissä hintaerot eivät äkkiseltään näytä suurilta, mutta tosiasiassa niiden pienten erojen kertautuminen pitkällä aikavälillä tekee yllättävänkin plussan tai miinuksen kassaan. Näin ollen hinnoittelun lähtökohtana tulisikin olla se tieto, mitä yhden lihakilon tuottaminen ja sen toimittaminen asiakkaalle asti maksaa. Itse sorruin alkuaikoina siihen virheeseen, että en laskenut rehellisesti kaikkia syntyviä kustannuksia. Jokainen työtunti, ajokilometri ja asiakashankintaan käytetty maistiaislihapala kuitenkin maksaa. Omaan pakastimeen päätynyt liha maksaa. Pakkasvarastolla odottava liha maksaa. Suunnittelu-, hinnoittelu- ja markkinointityöhön käytettävä aika maksaa. On siis täysin itsensä huijaamista jättää nämä kustannustekijät laskematta. Purkamalla tuotantoprosessin pieniin paloihin ja laskemalla jokaiselle vaiheelle hintalapun saa jo varsin realistisen kuvan omista kustannuksista.
Artikkeli on tuotettu Kasvot luomulle -hankkeessa, jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehitysohjelmasta valtakunnallisena hankkeena. luomu.fi/kasvot-luomulle
Luomulehti 1/2015
37
Kehitetään luomua Teksti ja kuvat: Paul Riesinger
Rikkaruohojen esiintyminen ja niiden torjunta
Rikkaruohojen torjunta perustuu luomuviljelyssä ennen kaikkea ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Nämä toimenpiteet tulee yhdistää määrätietoisesti toisiinsa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Kuva 1. Näytteenottoa luomuviljellyllä kevätvehnällä. Kuvassa Julia Birney Ahvenanmaan kokeilla.
38
Luomulehti 1/2015
S
opivalla viljelykierrolla luodaan pohja vankalle viljelyjärjestelmälle. Tarkoituksenmukainen vaihtelu yksivuotisten ja monivuotisten, syys- ja kevätkylvöisten viljelykasvien ja monivuotisten lajien (nurmien) välillä ehkäisee ennalta vastaavia elinkiertoja omaavia rikkaruohoja. Rikkaruohoihin vaikuttavat myös merkittävästi muokkauksen ajankohta ja välineistön toimintamekanismi. Tämän vuoksi viljelykierto on sovitettava yhteen sopivien maanmuokkausstrategioiden kanssa. Lyhyellä tähtäimellä kaikkien taktisten ja käytännön maanmuokkaustoimenpiteiden on edistettävä kilpailukykyisen kasvuston perustamista. Viljelykasvit ja rikkaruohot kilpailevat keskenään tilasta (valo), vedestä ja kasviravinteista. Tiivis ja nopeakasvuinen viljakasvusto pystyy normaalisti kilpailemaan hyvin siemenistä kasvavia rikkaruohoja vastaan (Riesinger 2006, s. 94–117). Useat monivuotiset rikkaruohot leviävät siementen lisäksi maavarsista tai juurista. Juolavehnän maavarressa ja ohdakkeen juurissa on muutaman senttimetrin välein kasvupisteitä, joista voi kasvaa uusia silmuja. Vaikka niitä pilkottaisiin maanmuokkauksessa, sisältävät nämä lisääntymiselimet merkittävästi enemmän energiaa ja kasviravinteita kuin siemenet. Rikkaruohon kasvullisesti lisääntyvät silmut kilpailevat näin voimakkaammin viljelykasvin kanssa kuin siemenestä kasvavat rikkaruohon taimet. Pilkotut ja maahan käännetyt maavarren ja juuren palaset voivat säilyttää kykynsä kasvattaa uusia versoja jopa yli vuoden edellyttäen, että niillä on riittävä energiavarasto (Riesinger 2006, s. 150–182).
Tutkimuksen tavoite ja menetelmät Rikkaruohojen esiintymistä luomuviljellyillä kevätviljoilla tutkittiin 30 viljelyksellä. Joka tilalla valittiin maalajin ja viljely-
toimenpiteiden kannalta edustava lohko (Luomulehti 1/2014, Riesinger 2014a). Työn tarkoituksena oli kartoittaa rikkaruohokasvuston koostumus, määrittää rikkaruoholajien määrä ja biomassapaino sekä viljelykasvin versotiheys ja biomassapaino, jotta voidaan selvittää erilaisten viljelytoimenpiteiden vaikutus eri rikkaruoholajeihin sekä yksilöidä toimenpiteet, jotka edistävät parempaa rikkaruohojen torjuntaa. Joka lohkolla korjattiin viljelykasvi ja rikkaruohot neljältä 0,25 m² kokoiselta ruudulta. Ruudut sijoitettiin tasaisin välein lohkon pisimmälle lävistäjälle (kuva 1). Näytteiden otto suoritettiin viljan maitotuleentumisvaiheessa (DC 70–79). Rikkaruohojen määrä ilmoitetaan taimia/m², viljakasvuston tiheys versoja/m² ja biomassapainot kg kuiva-ainetta (5 prosentin vesipitoisuus)/ha. Biomassalla tarkoitetaan biomassaa maapinnan yläpuolella, termi koko biomassa käsittää sekä viljelykasvin että rikkaruohot (Riesinger & Hyvönen 2006 a ja b).
Eroja alueittain Rikkaruohokanta ja rikkaruohojen esiintyminen vaihtelevat tutkimuksen mukaan Etelä-Suomen ja Pohjanmaan välillä. Koko lajivalikoima ja keskimääräinen lajimäärä lohkoa kohti olivat korkeampia Etelä-Suomessa kuin Pohjanmaalla. Etelä-Suomessa löytyi joitakin harvinaisia rikkaruoholajeja kuten ruisunikko. Etelä-Suomessa yleisiä lajeja peltoemäk-
kiä ja punapeippiä ei tässä tutkimuksessa tavattu Pohjanmaalla. Pohjanmaalla 74 prosenttia koko rikkaruohobiomassasta muodostivat vain kaksi lajia (juolavehnä ja jauhosavikka), Etelä-Suomessa sen sijaan tarvittiin seitsemän eri rikkaruoholajia (jauhosavikka, juolavehnä, rypsi/ rapsi/rikkasinappi, kiertotatar, vesiheinä, peltovalvatti ja pillike) muodostamaan 70 prosenttia koko rikkaruohobiomassasta. Linnunkaalin, peltolemmikin, pihatattaren, saunakukan ja hiirenvirnan kappalemäärät ja biomassapainot olivat korkeammat Etelä-Suomessa, kun taas juolavehnä, ukontatar ja peltohatikka olivat yleisempiä Pohjanmaalla. Syynä rikkaruoholajien suurempaan monimuotoisuuteen Etelä-Suomessa on luultavasti monille rikkaruohoille suotuisammat ilmasto- ja maaperätekijät sekä aikaisempi monipuolisempi kasvinviljely, joka yhdistyi laajaan eläintalouteen. Eläintalous on eteläsuomalaisilla rannikkoseuduilla vähentynyt voimakkaasti 1960-luvulta, ja sen suotuisat vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen vähenevät samoin, tosin tietyllä viiveellä. Rikkaruohojen kappalemäärä oli lähes sama sekä Etelä-Suomessa että Pohjanmaalla (565 vs. 570 tainta per m²), kun taas rikkaruohojen biomassan kuivapaino oli kaksinkertainen Pohjanmaalla (697 vs. 1 594 kg per ha) (ks. taulukko). EteläSuomessa muodosti keskimääräinen rikkaruoho-osuus 11,4 prosenttia koko biomassasta, Pohjanmaalla 20,6 prosenttia.
Keskimäärin molemmilla alueilla vastaavat keskimääräinen kappalemäärä, biomassapaino ja biomassaosuus sitä tasoa, jonka Mukula & kumpp. (1969) 1960-luvun alkupuoliskolla määrittivät suomalaisen maatalouden keskiarvoiksi.
Juolavehnä hyötyy pitkäikäisistä nurmista Pohjanmaalla viljelykasvin ja rikkaruohojen muodostamat suuremmat biomassat voidaan selittää maaperän ominaisuuksilla ja kasvivuorottelun vaikutuksella. Pohjanmaalaisissa viljelymaissa on suhteellisen suuret varastot kasveille saatavilla olevaa vettä. Myös sekä viljelykasvien että rikkaruohojen kasvua hyödyttää runsas lannan saatavuus. Pohjanmaalla viljellään monivuotisia nurmia rehuksi merkittävämmässä määrin kuin Etelä-Suomessa. Harvat ja pitkäikäiset nurmet sallivat erityisesti juolavehnän leviämisen. Niittonurmet, joita ei korjata ajoissa ja laidunnurmet, joita ei tasoitusniitetä laidunnuksen jälkeen, suosivat ohdakkeen ja hierakan leviämistä. Monivuotisia rikkaruohoja suosivat yleisesti ottaen vähäinen maanmuokkaus ja yhä laajemmin käytetty yksivuotisten kasvien suorakylvö ja nurmen uudistaminen ilman sitä edeltävää maanmuokkausta. Pohjanmaalla rajoittaa lyhyt kasvukausi maanmuokkauksen ajankohtaa, eikä vähiten sänkimuokkausta viljan, öljy- ja palkokasvien puinnin yhteydessä. Kevyet ▷▷
Etelä-Suomi
Pohjanmaa
Keskiarvo
Mediaani
Keskihajonta Keskiarvo
Mediaani
Keskihajonta
Kevätvilja
685
657,5
205,5
528
505,5
153
Yksivuotiset rikkaruohot
483
363,5
399,5
344
255,5
265
Monivuotiset rikkaruohot
82
44
116
226
190
196,5
Kevätvilja
6 183
6 565
2 112
6 685
6 533
2 390
Yksivuotiset rikkaruohot
522
328
504
615
494
379
Monivuotiset rikkaruohot
175
98
189
979
759
869
Kappaletta (versoa/m²)
Kuivapaino (kg/ha)
Taulukko. Viljelykasvi ja rikkaruohot luomuviljellyllä kevätviljalla (n = 30).
Luomulehti 1/2015
39
Kehitetään luomua ◁◁ Kuva 2. Tiheät kasvustot kilpailevat tehokkaasti rikkaruohoja vastaan. Kuvassa luomuohraa ja vain vähän rikkakasveja 0,25 neliömetrin näytteenottoruudussa. ◁ Kuva 3. Juolavehnä on syrjäyttänyt paitsi satokasvia, myös niitä rikkaruohoja, jotka kasvavat siemenestä. 0,25 neliömetrin näyteruudussa oli ohra-hernekasvustoa.
hieta- ja turvemaat, jotka paikoitellen vallitsevat Pohjanmaalla, vaikeuttavat lisää mekaanista monivuotisten rikkaruohojen torjuntaa. Näillä mailla tarttuvat rikkaruohojen juuret ja rönsyt työkoneisiin sen sijaan, että ne pilkkoutuisivat kappaleiksi kuten savimailla. Näiden kaikkien tekijöiden yhteisvaikutuksen myötä juolavehnän esiintyminen oli merkittävämpää Pohjanmaalla kuin Etelä-Suomessa (10,8 prosenttia verrattuna 1,8 prosenttia koko biomassasta).
Kriittinen rikkabiomassan määrä Kun rikkaruohobiomassa viljalla nousee yli viiteen prosenttiin koko biomassasta, voidaan jokaisen yli menevän rikkaruohopainoyksikön olettaa aiheuttavan saman painoyksikön verran viljelykasvitappiota. Puolessa Etelä-Suomen tutkituista viljalohkoista ja seitsemäsosassa Pohjanmaan lohkoista oli rikkaruohobiomassan kuivapaino alle 500 kg hehtaarilla. Tällä tasolla ei rikkaruohojen esiintyminen rajoita viljan tuottoa ainakaan luomuviljelyssä. Löytyi kyllä tapaus, jossa rikkaruohojen kuivapaino ylsi peräti 3 500 kg:aan hehtaarilla. Tällaisessa tapauksessa väheni viljelykasvin kasvutila merkittävästi (kuvat 2 ja 3). Jos oletamme, että koko biomassan tuotanto on 8 000 kg hehtaarilla ja se koostuu viljelykasvista 6 500 kg ja rikkaruohosta 1 500 kg hehtaarilla, niin silloin rikkaruoho muodostaa lähes 20 prosenttia koko biomassapainosta. Rikkaruohon biomassapaino ylittää edellä mainitun rajan noin 15 prosenttiyksiköllä, mikä tarkoittaa viljelykasvin biomassan alenemaa noin 1 100 kg hehtaarilla ( 75 prosenttia 1500 kg:sta). Kevätviljalla vastaa
40
Luomulehti 1/2015
jyvätuotto karkeasti ottaen puolta biomassatuotannosta. Esimerkissämme jyvätuotto vähenee siis rikkakasvuston seurauksena 550 kg hehtaarilla. Toimivalla rikkaruohontorjunnalla olisi muiden kasvutekijöiden, kuten veden ja typen, mahdollistama sato ollut 3 800 kg jyviä hehtaarilla.
Pitkäaikainen luomuviljely ja rikat Etelä-Suomessa näytti rikkaruohojen esiintyminen kasvavan sen myötä, kuinka pitkään oli harjoitettu luomuviljelyä, kun taas Pohjanmaalla tätä ilmiötä ei havaittu. Seuraavassa vaiheessa verrattiin yksittäisten rikkaruoholajien esiintymistä suhteessa luomuviljelyvuosiin ja myös muihin tekijöihin kuten alueeseen, maalajiin, viljelykiertoon, sänkimuokkaukseen, maan pH-arvoon, lannoitukseen, viljelykasviin, rikkaharaukseen ja satokasvin biomassapainoon. Analyysi osoitti, että eräiden yksittäisten rikkaruoholajien esiintyminen viljakasvustossa selittyy ainoastaan kahdella tekijällä, nimittäin luomuviljelyvuosilla ja satokasvin biomassapainolla. Niiden rikkaruohojen joukossa, jotka lisääntyivät luomuviljelyvuosien myötä oli ennen kaikkea juolavehnä, mutta myös ohdake, saunakukka ja pillike. Viljelykasvin kanssa sen sijaan kilpailivat vain ne lajit, joilla on hyvä typenottokyky (rypsi/ rapsi/rikkasinappi ja jauhosavikka), kiipeävät kasvit (kiertotatar ja kierumatara) ja varjossa viihtyvät kasvit (esimerkiksi pelto-orvokki). Luomuviljelyyn siirtymisestä kulunut aika on tekijä, joka kokoaa yhteen kaikki strategiset toimenpiteet. Niinpä menestyksellinen rikkaruohojen tor-
junta edellyttää viljelykierron ja maanmuokkauksen pitkäaikaista yhteensovittamista: kasvinvuorotuksen tulee ennaltaehkäistä rikkaruoho-ongelmaa ja maanmuokkauksen estää rikkaruohojen leviämistä. Luomuun siiirryttäessä voi alkukesän kesannoinnin sisällyttäminen viljelykiertoon ehkäistä rikkaruohojen lisääntymistä kunnes muita viljelytoimenpiteitä on saatu hiottua sopiviksi. Viljelykasvin kilpailukyky rikkaruohoja vastaan määräytyy viime kädessä sen kyvystä kasvattaa biomassaa. Ihanteellinen kasvuunlähtö ja kasvuston kehittyminen pitävät sisällään taktisia ja operatiivisia viljelyteknisiä toimenpiteitä kasviravinteiden tuonnin, kylvöalustan valmistelun ja kylvön yhteydessä. Kaksi tekijää: luomuviljelyyn siirtymisestä kulunut aika ja huonotuottoinen satokasvi, yhdistyvät eri rikkaruoholajien ryhmiin, mikä osoittaa, ettei luomuviljely itsessään johda runsaaseen rikkaruohojen esiintymiseen ja alhaisiin satoihin, vaan syynä ovat puutteet tämän viljelymuodon ymmärtämisessä. ◀ Kirjoittaja on maataloustieteen tohtori, joka on mukana Helsingin yliopiston maataloustieteellisen tiedekunnan agroekologian tutkimusryhmässä. Haasteita luomukasvinviljelyssä -tutkimusprojektia ja artikkelien kirjoittamista ovat rahoittaneet R. Erik Serlachiuksen säätiö (näytteiden ottoa) ja Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö (analyysiä ja julkaisua). Artikkelit on julkaistu aikaisemmin Landsbygdens Folk -lehden Lantmän och Andelsfolk -liitteessä (2011 ja 2012), mutta julkaistaan tässä uudelleenmuokattuna ja päivitettynä. Ruotsista kääntänyt Marja Nuora. Ks. viitteet ja ruotsinkielinen teksti: www.luomulehti.fi
Teksti: Tuomas Mattila
Millä luomussa saa lannoittaa? Luonnonmukaisessa maataloudessa ravinnehuolto perustuu ravinteiden kierrätykseen ja viherlannoitukseen. Syväjuuriset kasvit rikastavat ravinteita pohjamaasta ruokamultakerrokseen. Aina tämä ei kuitenkaan riitä, vaan viljavuuden nostoon tarvitaan erilaisia täydennyslannoitteita.
S
uomessa viljavuusanalyysia on totuttu tulkitsemaan viljavuusluokkien avulla. Aina ei ole kuitenkaan selvää, miten viljavuusluokkia tulkitaan tai miten pellon viljavuusluokkia saa nostettua. Kasvien vaste lannoitukseen seuraa vähenevän rajatuoton lakia. Kun pitoisuudet maassa ovat alhaisia, tietyllä ravinnelisäyksellä saadaan suuri satovaste. Kun pitoisuudet ovat korkeampia, lisäyksen satovaste on alhaisempi. Tietyn kriittisen ravinnepitoisuuden yläpuolella lannoituksella ei ole merkittävää satovastetta. Viljavuusluokkien määrittämisessä
hyvä viljavuus määritetään tähän kriittiseen ravinnepitoisuuteen (100 % satotaso) ja muut luokat suhteutetaan siihen. Pitoisuutta, jolla saavutetaan 95 % satopotentiaalista, kutsutaan tyydyttäväksi tasoksi. Kun pitoisuudet rajoittavat sadon alle 50 % potentiaalisesta, ollaan huonon viljavuuden alueella. Suomessa huonon ja tyydyttävän väliin on lisätty kaksi luokkaa: välttävä (75–95 % satotaso) ja huononlainen (50–75 % satotaso). Viljavuusluokkien avulla saadaan karkea arvio siitä, mitkä ravinteet ovat kullekin lohkolle kriittisimmät. Esimerkiksi, jos karkealla hietamaalla sinkin pitoisuus on 0,7 mg/l (huono viljavuusluokka), sin▷▷
Arkisto / Paul Riesinger
Runsas puna-apilanurmi sisältää huomattavia määriä pää- ja sivuravinteita.
Luomulehti 1/2015
41
Satopotentiaali (% maksimista)
Sinkin (Zn) satovaste viljavuusanalyysin tulkinnan mukaan 100% 95%
50%
Täydennys
1 mg/l
Ylläpito
2 mg/l
Vähennys
6 mg/l
Kuva 1. Sinkin viljavuusluokat ja satovaste. Lannoituksessa pyritään pitämään pitoisuudet tyydyttävän ja hyvän tason välillä.
kin puute rajoittaa todennäköisesti satotason noin puoleen potentiaalisesta. Jos taas samalla lohkolla on fosforia 12 mg/l (tyydyttävä), fosforin lisäyksellä ei pitäisi olla vaikutusta satotasoon. Jotta lohkon satotasoja saataisiin nostettua, sinkki pitäisi saada nostettua tyydyttävälle tasolle (2 mg/l) ja fosfori pidettyä sillä tasolla. Tarvittava sinkin lisäysmäärä saadaan laskettua, kun arvioidaan kuinka suurta tilavuutta viljavuusnäyte edustaa. Riittävän tarkan arvion lisäysmäärästä (kg/ha) saa kertomalla pitoisuuden (mg/l) kahdella. (20 cm paksuinen ruokamultakerros on 2 000 0000 litraa hehtaarilla. Arviota voi halutessaan tarkentaa muokkaussyvyyden ja maan irtotiheyden avulla, mutta useimmiten karkeampi tarkkuus riittää.) Esimerkkilohkon tapauksessa sinkin pitoisuutta pitäisi nostaa 1,3 mg/l, eli 2,6 kg/ha. Miten tämä määrä sinkkiä saadaan helpoiten peltoon?
Viherlannoitus ja sadon mukana poistuvat ravinteet Luonnonmukaisen maatalouden ravinnehuolto perustuu suurelta osin viherlannoitukseen. Runsas puna-apilanurmi sisältää
42
Luomulehti 1/2015
huomattavia määriä pää- ja sivuravinteita. Esimerkiksi kahdeksan tonnin satotasolla sadossa voi olla typen lisäksi 220 kg/ha kaliumia, 20 kg fosforia, 15 kg rikkiä, 20 kg magnesiumia, 110 kg kalsiumia sekä eri hivenravinteita (Taulukko 1). Viljavuusluokkien noston näkökulmasta hivenravinteita on kuitenkin liian vähän. Jos runsas viherlannoitusnurmi sisältää sinkkiä 0,2 kg/ha ja lisäystarve on 2,6 kg/ha, tarvitaan 13 vuoden viherlannoitus viljavuuden nostoon. Lisäksi hivenravinnepuutteesta kärsivällä lohkolla ei välttämättä ole pohjamaassa tai niukkaliukoisessa muodossa sinkkiä, jota viherlannoitus voisi tuoda liukoisempaan muotoon. Tämän lisäksi sinkin puute rajoittaa myös apilan kasvua, joten viherlannoitusvaikutus voi jäädä heikoksi. Luomukasvinviljelytiloilla kerran viljelykierrossa lisättävä täydennyslannoitus on hyvä tapa ylläpitää ja nostaa pää- ja sivuravinteiden määrää, mutta niiden sisältämät hivenravinnemäärät ovat melko alhaisia. Esimerkiksi 400 kg/ha lihaluujauhoa korvaa viljasadon mukana poistuvan fosforin ja rikin, mutta esimerkiksi sinkkiä se lisää vain noin 20 g/ha.
Kananlanta sisältää runsaasti fosforia ja kalsiumia sekä melko runsaasti hiveniä, mutta 2,6 kg/ha sinkkimäärään tarvittaisiin noin 13 t/ha lannoitus, mikä sisältäisi fosforia jo 140 kg/ha. Käytännössä viherlannoituksella ja täydennyslannoituksilla voidaan ylläpitää hyvää viljavuutta, jos tasot ovat tyydyttäviä. Ne jopa soveltuvat viljavuuden nostoon välttävältä tyydyttävälle tasolle. Huonojen viljavuusluokkien korjaamiseen tarvitaan kuitenkin varsinaisia hivenlannoitteita.
Luomulannoiteluettelon kokoaminen vaatii salapoliisityötä Evira ylläpitää listaa luonnonmukaiseen tuotantoon sopivista lannoitteista ja maanparannusaineista. Luettelossa olevat hivenlannoitteet ovat kuitenkin joko nestelannoitteita tai melko laimeita seoksia. Esimerkiksi Yaran rakeinen sinkkiravinne sisältää 2 % sinkkiä, mikä on saman verran kuin useissa lehtilannoitteissa. Kahden kilon lisäys hehtaarille vaatii sadan kilon lannoitusta. Eviran luettelo ei ole kattava, sen lisäksi ”luonnonmukaisessa tuotannossa
Ravinne
Kevätvehnä 4 t/ha
Puna-apila 5 t/ha
Lihaluujauho 400 kg/ha
Kananlanta 3000 kg/ha
Kalium (K)
20
220
12
70
Fosfori (P)
15
20
16
30
Rikki (S)
6
15
6
5
Magnesium (Mg)
5
20
3
8
Kalsium (Ca)
1
110
44
70
Sinkki (Zn)
0,1
0,2
0,02
0,6
Mangaani (Mn)
0,08
0,2
0,002
0,6
Kupari (Cu)
0,02
0,09
0,002
0,1
Boori (B)
0,02
0,03
0,01
0,04
Taulukko 1. Vehnä- ja apilasadon sisältämät ravinnemäärät, sekä eräissä luomuyleislannoitteissa lisätyt ravinteet. Lähde: MTT Rehutaulukot, lannoitteiden tuoteselosteet.
Lannoite
Koostumus
Hinta €/kg
Käyttö
Kiseriitti
Mg 15%, S 20%
0,23
Magnesiumlisä kevyille ja ylikalkituille maille.
Kaliumsulfaatti
K 42%, S 18%
0,85
Kaliumin ja rikin täydennyslannoite.
Kalsiumboraatti
Ca 20%, B 10%
1,33
Kerran kierrossa lisättävä hidasliukoinen boorin lähde.
Sinkkisulfaatti
Zn 22%, S 11%
4,00
Sinkin puutoksen korjaaminen.
Kuparisulfaatti
Cu 40%, S 20%
3,00
Kuparin puutoksen korjaaminen.
Mangaanisulfaatti
Mn 32%, S 15%
2,24
Mangaanin puutoksen korjaaminen, lehtilannoite.
Kipsi
Ca 10%, S 20%
0,59
Luonnonkipsi, kalsiumlähde, jos pH on jo korkea.
Rikki
S 99%
0,56
Rikin täydennykseen, pH:n alentamiseen.
Taulukko 2. Joitain luonnonmukaisessa maataloudessa käyttökelpoisia lannoitteita, joille on yleinen hyväksyntä toimeenpanoasetuksessa.
voi käyttää niitä lannoitevalmisteita ja maanparannusaineita, jotka on lueteltu toimeenpanoasetuksen liitteessä I ja täyttävät lannoitevalmisteita koskevan lainsäädännön vaatimukset” (Evira, 2013. Luonnonmukainen tuotanto 1. Yleiset ja kasvintuotannon ehdot. 4. painos). Toimeenpanoasetuksella viitataan asetukseen EC 889/2008, jonka liitteessä viitataan hivenravinteiden osalta säädöksen 2003/2003 liitteen 1 osaan E. Tämän 200 sivuisen asetuksen syövereistä löytyy lopulta luettelo, joka kattaa huomattavan määrän yksiravinteisia hivenlannoitteita. Esimerkiksi sinkin osalta luettelossa sallitaan sinkkisuolat, -kelaatit, -oksidit, sekä näiden seokset. Tämä helpottaa lannoitussuunnittelua, sillä esimerkiksi sinkkisulfaatti sisältää 22 % sinkkiä. Esi-
merkkilohkon 2,6 kg/ha vajaus hoituu siis lisäämällä 12 kg/ha sinkkisulfaattia. Levitys onnistuu sekoittamalla sulfaatti lietelantaan, siemeniin tai rakeisiin luomulannoitteisiin tai nestemäisenä kasvinsuojeluruiskulla. Sulfaateilla kertakorjauksen hehtaarikustannus jää nykyhinnoilla alle 50 €/ha. Koska viljan mukana sinkkiä poistuu vain noin 100 grammaa vuodessa, parin kilon lisäys riittää jopa vuosikymmeniksi.
Lannoituslaskuri auttaa päätöksenteossa Hivenlannoituksen suunnittelu yksittäisille ravinnepuutteille ei ole sinänsä vaikeaa, mutta jos ravinnepuutoksia ja käytettäviä lannoitteita on useita, suunnittelu muuttuu monimutkaiseksi. Tein tämän
johdosta yksinkertaisen taulukkolaskentapohjan, jonka avulla voi suunnitella kullekin lohkolle sopivan pää- ja hivenravinneseoksen. Avoimen lähdekoodin lisenssillä oleva laskuri on vapaasti ladattavissa osoitteesta www.luonnonkoneisto.fi/ lannoituslaskuri. Laskelma perustuu viljelykasvien ravinnetarpeeseen, lohkon viljavuusanalyysiin ja tavoitetasoon viljavuusluokille. Laskuriin on myös kerätty tietoja nykyisin saatavilla olevien luomulannoitteiden ominaisuuksista ja kustannuksien suuruusluokasta. Laskelman avulla voi toivottavasti tehdä parempia päätöksiä kunkin lohkon kasvukunnon kehittämiseksi. ◀
Luomulehti 1/2015
43
Vientikaupassa ja matkailussa luomu on markkinavaltti ja tae laadusta. Myös suomalaiset jatkojalostusyritykset ovat yhä kiinnostuneempia luomukeruutuotteista.
Teksti ja kuvat: Brita Suokas
Luonnosta villiä ja valvottua luomua
44
Luomulehti 1/2015
M
arjat, sienet ja villiyrtit mielletään usein luomuksi sellaisenaan. Oikeasti ne ovat luomua vasta silloin, kun ne on kerätty luomuvalvonnassa olevilta luomukeruualueilta. Suomessa poimitaan luomukeruutuotteita pääasiassa Lapin, Koillismaan ja Kainuun alueilla. Etelä-Savossa on pohdittu, voisiko alueen metsiä sertifioida luomukeruualueiksi Lapissa kokeillulla erillisen selvittäjän mallilla.
Maailman suurin luomukeruualue Lapissa Luomua luonnosta! -tilaisuudessa EteläSavossa marraskuussa innostettiin luomaan yhdessä luomukeruualueita, koska kysyntää on. Luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja Lapin ely-keskuksesta kertoi, että vuonna 2008 EU:n luomuasetus antoi mahdollisuuden luomukeruualueen selvitystyön tekemiseen uudella mallilla. Sen mukaisesti takeet luomualueen laadusta voisivat tulla, paitsi maanomistajilta, myös muista luotettavista lähteistä. Paikallisen ely-keskuksen luomuvalvonnassa mukana oleva luomukeruutuotannon vastuullinen toimija voi olla tuotteiden ostaja, metsänomistaja tai erillinen selvittäjä. LuomuLappi-kehittämishankkeessa on käytetty erillisen selvittäjän mahdollisuutta. Suomen 4H liitto/4H Lappi on selvittäjä ja luomuvalvontaan ilmoittautunut toimija. Eviran luomuvalvonnassa olevat yrittäjä-ostajat saavat tiedon alueis-
ta, joilta luomukeruutuotteita voi poimia ja keräillä. Perusidea Lapissa takeiden kokoamisessa on, että metsäalueilta etsittiin alueet, jotka pitää sulkea pois luomukeruun piiristä. Nämä alueet merkitään kartoille, jotka ovat yrittäjien käytettävissä. Lapin 4H:n LuomuLappi-selvityshankkeen hankevastaava Eija Vuorela kertoi, että Lapissa ei-luomukelpoinen pinta-ala oli 2013 vuonna 325 ha ja viime vuonna 1 320 ha. Tämä alue on saatu selville lähettämällä kyselyt metsänhoitoyhdistyksille, Metsähallitukselle, metsäyhtiöille, yhteismetsien ja yhteisöjen edustajille. Kyselyn sisältö: onko metsäalueillanne käytetty tai onko aikomuksena käyttää lannoitteita tai muita kemiallisia aineita ja jos on niin alueista pyydetään paikkatiedot. Yksityisten metsänomistajien osalta, noin 30 000 omistajaa, samat tiedot on kysytty Suomen metsäkeskukselta. Sitä varten ely-keskus teki tiedonluovutuspyynnön Suomen metsäkeskukselle. Metsäkeskuksella on tiedot niistä lannoituksista ja käsittelyistä, joihin yksityinen metsänomistaja on saanut kestävän metsätalouden rahoitustukea. Kielletyillä aineilla käsitellyt metsät ja tietosuojasyistä lisätyt varoalueet rajataan keruualuekartoilta pois. Näin menetellen on saatu takeet luomukeruualueesta, jonka pintaala on 9 miljoonaa hehtaaria. Alue on 99,99 prosenttia Lapin metsäpinta-alas-
Luomukeruutuotteita yhdistetään muiden luomuraaka-aineiden kanssa jalosteiksi. Valion luomujogurtteihin käytetään suomalaista luomumustikkaa ja -puolukkaa.
Luomutilan metsät keruutuotevalvontaan Metsänomistaja-luomuviljelijä voi itse liittää metsänsä luomukeruutuotevalvontaan. Ilmoittautuminen tulee tehdä hyvissä ajoin, vähintään kuukautta ennen, ensimmäisen tuotteen keruukauden alkua. Valvontaan ilmoittaudutaan paikalliseen ely-keskukseen, joka antaa keruualueen tarkastuksen toimeksi tilalle tulevalle luomukasvintuotannon tarkastajalle.
Luomukeruualueen muodostaminen ei kiellä metsänomistajilta mitään metsänhoitotoimenpiteitä. Luomuun sopimattomilla lannoitteilla tai torjuntaaineilla käsitellyt alueet rajataan vain pois luomukeruun piiristä. Kuvassa puolukka kukinta-aikaan keväällä.
Metsäalueiden soveltuvuudesta pitää tehdä selvitys etukäteen ja alueista tulee hankkia valmiiksi kartat, joille luomukelpoiset alueet merkitään. Tarkat ohjeet kannattaa kysyä etukäteen ely:n luomuvalvonnasta. Viljelijä voi poimia ja myydä luomukeruutuotteet itse tai opastaa alueet muiden hyödynnettäväksi.
Luomulehti 1/2015
45
Mikä tekee luonnonalueesta luomukeruualueen? ta. Se on maailman suurin yhtenäinen luomukeruualue.
Sopisiko Lapin malli esimerkiksi Etelä-Savoon - Etelä-Savossa luomukeruuta eniten rajoittava toimenpide on urealla tehtävä juurikäävän torjunta. Kantokäsittelyä tehdään noin 13 500 ha:lla vuodessa. Männyn ja kuusen juurikäävän torjunta tehdään riskialueilla 80 prosenttisesti urealla, orvakkasientä käytetään vesistöjen rannoilla, kertoi Antti Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta. Lannoitusta tehdään hyvin vähän, vain noin 3 500 ha:lle vuodessa. Kemiallinen heinäntorjunta on hyvin harvinaista ja pienialaista. Luomukriteereihin sopimattomia toimenpiteitä tehdään vuosittain noin 1,5 prosentilla Etelä-Savon metsäpinta-alasta.
46
Luomulehti 1/2015
• Metsän hakkuu- ja uudistustöiden tekemisen tapaa ei rajoiteta. Luomusertifiointijärjestelmä ei kiellä metsänomistajilta mitään toimenpidettä, vaan kerää tiedon metsissä tapahtuneista toimenpiteistä. • Jos alueella on käytetty edellisten 3 vuoden aikana luonnonmukaisessa tuotannossa kiellettyjä tuotantopanoksia, alueet rajataan pois luomukeruualueesta. EU:n luomuasetus 889/2008 liite 1 ja 2 luettelevat sallitut lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet, kaikki muut ovat kiellettyjä. • Kemiallisilla heinäntorjunta-aineilla ruiskutetut ja juurikäävän torjumiseksi ureakäsitellyt alueet rajataan pois. Harmaaorvakkasienen kantokäsittely on hyväksyttyä. Helppoliukoisilla metsälannoitteilla lannoitetut alueet rajataan myös pois. Tuhkalannoitus on hyväksyttyä. • Kasvinosien keruumäärien pitää pysyä sellaisella tasolla, että kasvien uusiutuminen ei vaarannu, eikä keruusta aiheudu muutakaan haittaa luonnolle. • Tuotteita ei saa kerätä aivan teiden varsilta eikä tavanomaisesti viljeltyjen peltojen reunoilta. Noudatetaan hyvän käytännön laatuohjeita luonnontuotteille.
Kuka tarvitsee luomukeruutuotteita ja miksi? – Sertifioitua raaka-ainetta tarvitsevat jatkojalostajat, jotka tekevät luomujalosteita, totesi Lapin 4H:n LuomuLappi-selvityshankkeen hankevastaava Eija Vuorela Luomua luonnosta! -tilaisuudessa Etelä-Savossa marraskuussa.
Marjat ovat yleisimmin kerättyjä luomukeruutuotteita. Pihka, pettu, sienet ja villiyrtit ovat tulossa hiljalleen rinnalle. △ Ppoimulehti ◁ Kultapiisku
Lappiin verrattuna Etelä-Savossa on paljon alueita, joille pitää määrätä 3 vuoden siirtymäaika. Heikkilän mukaan kohteita voi olla ainakin 10 000 kappaletta ja nämä sijaitsevat tuhansilla tiloilla, tällöin kohteiden hallinnointi muodostuu työlääksi. Yksityisiä metsänomistajia on Etelä-Savossa noin 24 000. Heikkilä näki varteenotettavana vaihtoehtona sen, että Etelä-Savossa aloitettaisiin luomualueiden etsiminen suurista saman omistajan omistamista alueista, joiden omistaja on yritys tai yhteisö. Näitä ovat esimerkiksi seurakunnat ja metsäyhtiöt. ◀ Kirjoittaja on tehnyt artikkelin osana Luomulla etumatkaa Etelä-Savolle -hanketta.
– Marjat ovat yleisin luomukeruutuote, erityisesti puolukka ja mustikka, lakkaakin poimitaan jonkun verran. Hilloja ja mehuja tehdään vain vähän, luomusokerin korkean hinnan vuoksi. Myös hyvinvointituotteiden valmistuksessa kysyntä kasvaa. Mahla, pihka, männynkuori, pettu, pakurikääpä, villiyrtit ja sienet ovat tulossa marjojen rinnalle. On kuitenkin muistettava, että osalle luonnontuotteista on oltava maanomistajan lupa keruuseen. Marjoja ja sieniä saa kerätä jokamiehenoikeudella. – Teollisuudelle on tärkeää saada tuotteita suurina erinä. Kaikki luomulaatuinen mustikka ja puolukka ostetaan Suomesta. Kustannuksia nostaa se, että hyvinä vuosina marjoja on ostettava varastoon huonojen marjavuosien varalle. Luomumarjojen ostomäärät ovat kasvaneet viime vuosina, kertoi Tomi Helin Valion hillotehtaalta Suonenjoelta. Kaikki riippuu kuitenkin luomujalosteiden tuotevalikoimasta, joka taas riippuu kysynnästä. Ns. clean label -tuotteet ovat luomun kilpailijoita. Clean label on liukuva käsite. Tuotetta kuvaillaan esimerkiksi sanoilla ”säilöntäaineeton” ”ei muita kuin luonnollisia komponentteja” – Jos tuote on suomalainen ja hinta luomua halvempi se valitaan tällä hetkellä kaupassa varsinaista luomutuotetta mieluummin, arvioi Helin. Jatkojalostusyrittäjä Taina Laitinen Vavesaaren tilalta Kangasniemeltä kertoi, että ostaisi luomumarjoja hyvin mielellään paikallisilta toimittajilta niin kuivattuna kuin pakastettunakin. Yritys on aloitellut vientiä Kiinaan ja Saksaan. Ostajat haluavat nimenomaan luomua. Arktiset Aromit ry:n Simo Moision mukaan erityisesti japanilaiset ostajat arvostavat luomua. Japanissa myös seurataan radioaktiivisuuden säteilyarvoja ja marjojen sisältämien polyfenolien määrää. Pohjoismaiset marjat eroavat Valkovenäjän ja Ukrainan marjoista erityisesti säteilyarvoiltaan. – Valitettavasti on myös toimijoita, jotka ostavat marjoja molemmilta alueilta ja sekoittavat vähemmän säteileviä marjoja enemmän säteileviin ja saattavat jopa hyödyntää luomusertifikaattia koko erän myynnissä, varoittaa Moisio. Luomua luonnosta! -tilaisuuden järjestivät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Luomuinstituutti, Suomen Metsäkeskus sekä Laadukasta liiketoimintaa luonnosta ja Luomulla Etumatkaa Etelä-Savolle -hankkeet, joita rahoittavat Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta.
Luomulehti 1/2015
47
Hyvinvointipalvelut sopivat luomutilalle Green care on yksi tapa tuoda hyvinvointipalveluja luomutilalle. Siinä osallistujat osallistuvat tilan töihin. Luomutila saa talkoilijoita ja korvauksen.
G
reen care on käännetty suomeksi mm. luontohoivana. Se tarkoittaa luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää toimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa hoivaa, kuntoutusta ja hyvinvointia eri kohderyhmille. Sen peruslähtökohtia ovat luonto, toiminta ja yhteisö. Green Care perustuu paikallisiin mahdollisuuksiin ja voimavaroihin ja sen avulla pyritään edistämään maaseutualueiden yrittäjyyttä ja elinvoi-
48
Luomulehti 1/2015
maa. Tärkeitä periaatteita ovat vastuullisuus, ammatillisuus ja tavoitteellisuus. Luomutuotannon taustalla on vastaavanlaisia ajatuksia ja perusteita. Sekin on luontoon pohjautuvaa toimintaa, jossa tuotannon ohessa halutaan lisätä ympäristön ja sen toimijoiden hyvinvointia ja taata tasaveroiset toimeentulomahdollisuudet myös taajamien ulkopuolella asuville. Mitä yhteyksiä luomun ja Green Caren välillä on? Voivatko ne hyötyä toinen toisistaan? Green Caren pohja on ekopsykologiassa, jossa ihminen nähdään osana muuta luontoa ja luonnolla katsotaan olevan vaikutusta hyvinvointiin. Tavoitteena on ehkäistä ihmisen vieraantumista luonnosta ja rakentaa kestävän kehityksen mukaista elämäntapaa. Luontoympäristössä voidaan tehdä monenlaisia harjoituksia, joiden tarkoituksena on rentouttaa ja helpottaa stressaantunutta oloa,
Sanna Vinblad
Teksti: Kirsi Jokela
virkistää ja kohentaa mielialaa tai löytää itsestä uusia voimavaroja. Mikä tahansa luonnossa oleminen ja puuhastelu ei kuitenkaan ole Green Carea, vaan sen avulla pyritään tavoitteellisesti tukemaan ihmisen hyvinvointia.
Maatilan töillä kuntoutusta Yksi Green Caren toimintamuoto on maatilan käyttö kuntoutustoiminnassa. Luomutila luo tähän tarkoitukseen erinomaiset puitteet. Ikäihmisiä, lapsia, nuoria ja hoitolaitoksissa eläviä voidaan tuoda maatilavierailuille, jolloin he osallistuvat tilan töihin ja näin pääsevät lähelle luontoa virkistäytymään. Luomutilat ovat monimuotoisia, niillä on yleensä monenlaisia eläimiä ja viljelykasveja. Työt voidaan suunnitella asiakaslähtöisesti yksilön tai ryhmän tarpeisiin ja jokainen osallistuu kykyjensä mukaan. Tehtävät eivät ole keksittyä puuhastelua,
Green Care • tarkoittaa luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää hoivaa, kuntoutusta ja hyvinvointia tuottavaa toimintaa • luonnossa tapahtuvan toiminnan on todettu vahvistavan ja nopeuttavan terveyttä edistäviä ja parantavia prosesseja → aiheeseen liittyvän kansainvälisen tutkimuksen ja keskustelun tuloksena on syntynyt Green Care -käsite
Kalle Santala
• kohderyhmiä esim. lapset ja nuoret, ikäihmiset, mielenterveysja päihdekuntoutujat, vammaiset sekä pitkäaikaistyöttömät
△ Luonnonläheinen ympäristö aktivoi ja innostaa esimerkiksi kuntoutujia toimimaan. ◁ Mikä tahansa luonnossa oleminen ja puuhastelu ei ole Green Carea, vaan sen avulla pyritään tavoitteellisesti tukemaan ihmisen hyvinvointia.
vaan osallistujat voivat tuntea olevansa aidosti hyödyksi. Maatilalla tapahtuvan Green Caren avulla voidaan kohentaa toimintaan osallistuvien henkilöiden elämänlaatua. Se voi olla terveyden palauttamista, mutta myös sosiaalista kuntoutusta, joka tähtää aktivoitumiseen ja arjen taitojen oppimiseen, elämänhallinnan lisäämiseen ja yhteisöihin kiinnittymiseen. Luonnonläheinen ympäristö innostaa ihmistä toimimaan, opettaa arvioimaan omia taitoja ja auttaa hakemaan ja ottamaan vastaan apua. Ihmistä ei arvioida ongelman kautta, vaan tekemisellä korostetaan sitä, mitä hän osaa ja mihin hän kykenee.
Luomu antaa Green Carelle lisäarvoa Luontoa säästävät tuotantomenetelmät ja pehmeän teknologian suosiminen vaikuttavat positiivisesti ympäristöön ja sitä kautta suoraan ihmisen terveyteen ja hy-
• toimintamuodot sisältävät kasvatusta ja opetusta, terapiaa, kuntoutusta, päivätoimintaa, asumispalveluja ja hoivamaataloutta, lisäksi voidaan tuottaa matkailu- ja hyvinvointipalveluja • jaetaan luontohoivaan ja -voimaan: luontohoiva on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten suorittamaa luontoavusteista hoito- ja kuntoutustoimintaa ja luontovoima ennaltaehkäisevää ja terveyttä tukevaa toimintaa sekä omaehtoista luonnossa oleilua ja virkistäytymistä • aiheeseen liittyviä hankkeita ym. toimintaa käynnissä eri puolilla Suomea, lisätietoa www.gcfinland.fi
vinvointiin. Monipuoliset työt tuovat päiviin vaihtelua ja mielekästä tekemistä ja ne tehdään luonnon hyväksi ja luonnon ehdoilla. Mielen virkistymisen lisäksi voidaan hoitaa myös fyysistä terveyttä nauttimalla puhtaasti tuotettua luomuruokaa. Myös muita kuin maatilalla tuotettuja raaka-aineita voidaan hyödyntää hyvinvoinnin edistämiseksi. Esimerkiksi Lapissa metsät ovat lähes kaikki luomukelpoisia, joten tarjolla olevat luonnontuotteet täyttävät luomuvaatimukset. Niitä voitaisiin markkinoida Green Care -toiminnassa ja -yrityksissä erilaisina ruoka- ja hoitotuotteina. Koska nykyajan ihmiset arvostavat ekologisuutta ja aitoutta, tulisi raaka-aineen puhtautta, korkeaa laatua ja paikallista alkuperää korostaa entistä enemmän. Luomutuotannon tavoitteisiin kuuluu vahvistaa yhteyttä elintarvikkeiden tuottajien ja kuluttajien välillä ja lisätä ruo-
antuotantoon ja viljelyyn liittyvän toiminnan läpinäkyvyyttä. Lisäksi halutaan luoda kumppanuuksia, jotka takaavat oikeudenmukaisuuden suhteessa ympäristöön ja elämisen mahdollisuuksiin. Green Care edistää näiden tavoitteiden toteutumista. Kun sosiaali-, hoiva- ja kasvatusalojen edustajat tekevät yhteistyötä maaseudun yrittäjien kanssa, tarjoutuu maaseudun ulkopuolisille toimijoille mahdollisuus saada hyvä kuva maataloudesta, sen erilaisista tuotantomenetelmistä sekä niiden vaikutuksista ympäristöön ja tuotteiden laatuun. Näin maatilan työt tulevat tutuiksi, jolloin ihmisten tietämys maaseudun merkityksestä lisääntyy ja maatalouden arvostus voisi kasvaa. Green Caren ja luomun yhdistäminen on tilaisuus markkinoida maaseutua positiivisessa hengessä. Samalla voidaan yhdistää voimavaroja taajamien ulkopuolisen elinkeinotoiminnan kehittämiseksi. ◀
Seuraava toimitus HUHTIKUU 2015 www.anvianet.�i/valkamantila/
Luomulehti 1/2015
49
Mentorin vinkit
Ilkka Raukola
Elävät ravut kuljetetaan useimmiten styrox-laatikossa.
Tällä palstalla esitellään Luomuliiton mentoreita ja muutamia käytännön esimerkkejä heidän ratkaisuistaan. Voit hakea mentoria tueksesi, jos kaipaat kokeneemman näkemystä ja keskusteluapua. Myös uusia mentoreita otetaan mukaan! Lisätietoja mentorsivulta: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor
Teksti: Juha Alasaarela
Tuottamaan markkinoiden ehdoilla Ilkka Raukolan yritys Ruokosen Rapu kasvattaa rapuja Orivedellä. Raukolan rooli mentorina on toimia keskustelukumppanina niille, jotka miettivät esimerkiksi yrityksen markkinointia, asiakaskuntaa ja tuotekehitystä.
M
aaseutuyrittäjät painivat pääosin samantyyppisten ongelmien kanssa, joten myös erilaisten tuottajien kokemuksesta on paljon hyötyä. Ruokosen rapu tarjoaa sesonkituotteita ympärivuotisesti. – Tämänluonteisesta toiminnasta voisin sanoa, että vaarana on jäädä jumiin
50
Luomulehti 1/2015
näpertelyyn. Kliseinen sanonta, että maaseutuyrittäjillä ongelma ei ole itsensä työllistäminen, vaan ansion saaminen saattaa toteutua helposti, Ilkka Raukola varoittaa. – Eli aikaa kuluu, ollaan touhuavinaan, oikeasti tehdäänkin jotain, saadaan jopa konkreettista aikaiseksi, mutta päivän päätteeksi siitä ei ole oikeasti syntynyt kunnolla liikevaihtoa. Tehty on kauheasti, mutta myyntiä ei synny. Raukola neuvoo aloittamaan homman ensin pienessä mittakaavassa opettelemalla kasvattamaan kapasiteettia portaittain vasta kysynnän ohjaamana. Lisäksi kannattaa katsoa yrittämistä laajemmin, eikä pelkästään tuottamisen näkökulmasta. Liiallinen investointi tuotantokapasiteetin kasvattamiseksi esimerkiksi investointituen ohjaamana saattaa koitua turhaksi, jos tuotteita ei saadakaan myydyksi. Tärkeintä olisi päästä myymään
tuotetta nopeasti, eikä pelkästään joitakin pieniä epämääräisiä määriä. – Tavoitteet pitää olla, ja niiden pitää olla riittävän kunnianhimoiset, mutta uudet asiat kannattaa opetella käytäntöön ja rakentaa portaittain, hän kertaa. Raukola vinkkaa, että kannattaa etsiä sellaisia yhteistyökumppaneita, joiden avulla pääsee tekemisiin asiakkaiden kanssa. – Sitä kautta kun tajuaa sen, että missä on kysyntää ja minkälaisella volyymilla, niin sieltä se suunnitelma lähtee selkiytymään sinne tuotantopäähän. Eli ei tuotanto edellä, vaan markkinat ja asiakkaat edellä, hän selventää.
Markkinoinnissa tärkeintä on henkilökohtainen kontakti Raukosen asiakkaat alkoivat löytymään ahkeran verkostoitumisen ja fyysisen näkyvyyden avulla osallistumalla erilaisis-
Luomu ja rapu
△ Ilkka Raukola on rapuyrittäjä, joka on kiinnostunut mentorina jakamaan ajatuksia pienyrittäjyyden kehittämisestä.
sa näyttelyissä, hankkeissa ja messuilla. Yrityksellä on lisäksi kotisivut ja oma facebook-sivu internetissä. Myös puskaradiolla on ollut tärkeä merkitys asiakkaiden löytymisessä. – Olen koittanut olla aktiivinen asiakkaiden etsimisessä. Jos on tuntunut, että tuossa voisi olla ravuista kiinnostunut asiakas, niin olen yrittänyt kartoittaa mitä voisin tehdä asiakkaan hyväksi. Myyminen taitaa olla enemmän 24/7 asenne kuin tietty erikseen määritelty tehtävä yrityksessä, Raukola kertoo. – Riippuu tietenkin asiakkaasta, miten kannattaa lähestyä, sillä lähestymistapa tukkuasiakkaisiin on pikkuisen erilainen kuin yksityisasiakkaisiin. Tukkuasiakkaiden kanssa pitää olla jämpti ja pyrkiä yhteistyöhön eikä vain tuijottaa hintaa. Yksityisasiakkaiden kohdalla taas palvelu nousee ylitse muiden.
Yhteistyö asiakaspalvelussa Tuottajien välisellä yhteistyöllä asiakas saa parempaa palvelua, mihin yksi yrittäjä pystyisi. – Jos joku rapuja haluaa, niin tärkeintä on se, että asiakas saa ne ravut, ja nimenomaan kotimaiset ravut. Se on viime kädessä minusta sama keneltä tuote tulee. Jos minulla ei jotain ole, niin ohjaan asiakkaan soittamaan jollekulle kollegalle, Raukola kertoo. Asiakassuhteiden ylläpitämiseksi on tärkeää, että asiakas tulee tässäkin tilanteessa palvelluksi ja itselle syntyy yhteistyöverkostoa, mikä hyödyntää kaikkia. ◀
- Markkinat perustuvat luonnonvesistä pyydettyihin jokija täplärapuihin ja en itse edes näe välitöntä lisäarvoa luomuravuilla. Rapujen tuotantoketjussa ei ole suurimpana haasteena itse tuote ja sen ominaisuudet, vaan suuret vaihtelut rapusaaliissa sekä sesongin lyhyys, Ilkka Raukola toteaa. - Vaikka näin toteankin, niin silti luomutuotteet sopivat hyvin rapujuhlien muuhun tarjontaan; rapuhan ei ole vain ruoka vaan kokonainen käsite, josta syntyy assosiaatio hyvästä ruoasta, yhdessäolosta ja tunnelmallisuudesta, jatkaa Raukola.
Ilkka Raukola
Riikka Raukola
Luomurapua ei ole tällä hetkellä markkinoilla. Vesiviljelylle ei ole Suomessa vielä edes luomutuotanto-ohjeita.
Eri kokoisilla ravuilla on eri hinta. Koolla tarkoitetaan ravun pituutta otsapiikistä pyrstön kärkeen.
Luomuliiton elintarvikeasiantuntija Jaana Elo toteaa yleisemmin vesiviljelystä: - Tavoitteena on saada Suomeenkin kotimaista luomukalaa. Tuottajan ei välttämättä tarvitse olla kalanjalostuslaitos vaan luomukalan kasvatuksen voisi toteuttaa vaikka jo olemassa olevalla luomutilalla kuten Tanskassa on tehty. Olisi kuitenkin erittäin tärkeää saada ala itse mukaan kehittämään tuotanto-ohjeita, jolloin ne varmasti vastaisivat parhaiten käytännön tarpeita.
Mentor maksutta Mentor-toiminnassa on aikaisemmin ollut käytössä vuosi- ja kertamaksut. Vuoden alusta lähtien mentorin on saanut maksutta - vain ryhmätapaamisilla on pieni osallistumismaksu. Mentoroitavat korvaavat kuitenkin matkakulut, jos mentor tulee vierailemaan mentoroitavan maatilalla tai muussa yrityksessä. Molemminpuoliset vierailut kuuluvat mentor-toiminnan perusajatukseen. Luomuliitto haluaa aktiivisesti edistää tuottajien välistä kokemuksien vaihtoa, jolla on tottakai pitkät perinteet. Mentor-nettisivun ansiosta kiinnostuneiden on nyt helpompi saada tietoa, kenen kanssa voisi pohtia suunnitelmia esimerkiksi luomutilan laajentamisesta. Mentoreiden osaamisalueet ja sijainti ovat esillä mentor-sivulla.
Luomulehti 1/2015
51
Luomua opiskelemassa Teksti: Ivika Hirs
Ravintoloissa menekkiä luomuyrteille Luomuyrteistä usein todetaan, että ne ovat aromikkaita ja hyvälaatuisia. Keittiömestareita kuitenkin huolettaa luomuyrttien korkea hinta ja
52
Luomulehti 1/2015
Ravintolat haluavat helpon ostokanavan Ravintolat haluaisivat mieluiten ostaa luomuyrtit ja samalla kaikki tuoretavarat yhdeltä tukkukauppiaalta. Kolmasosa tavanomaisten yrttien käyttäjäravintoloista olisi kuitenkin valmis ostamaan suoraan viljelijältä perustuen laatuun ja tuoreuteen. Kolme tällä hetkellä tavanomaisten yrttien käyttäjää harkitsivat luomuyrttien itsekasvatusta tai villiyrttien poimintaa, jos aika sallii. Luomuyrttien käyttäjät ostivat suoraan viljelijöiltä, jos halusivat kiinnittää erityistä huomiota alkuperään, tuotantotapaan, hyvään makuun ja tuoreuteen. Muutamat fine dining -ravintolat kasvattivat yrttejä itse joko kaupungissa (terassi, kattopuutarha, takapiha), naapuriviljelijän mailla tai poimivat villiyrttejä itse luonnosta. Kymmenen luomuyrttejä käyttävää ravintolaa mainitsi luomuyrttien tuotan-
Rakuuna
Pixabay
delta. Kyselytutkimus tukee suuntausta: seitsemän tällä hetkellä tavanomaisia yrttejä käyttävää ravintolaa ovat valmiita käyttämään luomuyrttejä jatkossa.
Basilika
Pixabay
M
itä ravintoloissa ajatellaan luomuyrttien käyttämisestä, miksi luomuyrttejä käytetään tai ei käytetä ja minkälainen on ravintoloiden kiinnostus tehdä yhteistyötä luomuyrttiviljelijöiden kanssa? Näihin kysymyksiin etsittiin vastausta ravintoloille suunnatulla kyselyllä. Kyselyyn vastasi 29 ravintolaa. Yksitoista näistä oli hinnaltaan keskimääräisiä ravintoloita, kahdeksan oli fine dining -ravintoloita ja loput olivat joko bistro-, brasserie-, buffet-ravintoloita tai pikaruokaloita. Viisi ravintolaa sijaitsi pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vastaajat olivat joko ravintoloiden omistajia, keittiömestareita tai pääkokkeja. 17 vastaajaa käytti parhaillaan luomuyrttejä ruokalajeissaan ja lähes puolet heistä oli käyttänyt luomuyrttejä yli kolme vuotta. 12 vastaajaa ei tällä hetkellä käyttänyt luomuyrttejä. Yli puolet (58 %) kyselyyn vastanneista tavanomaisia yrttejä käyttävistä ravintoloista uskoo, että luomuyrtit toisivat lisäarvoa heidän ravintolansa tarjontaan. Loput eivät usko luomuyrttien käytön ruokalajeissa tuovan lisää asiakkaita kustannustehokkaasti. Luomuraaka-aineita käyttävien ammattikeittiöiden määrä kasvaa vuosi vuo-
Pixabay
erityisesti tuoreyrttien saatavuus talvella.
Tinjami
Mikä on tärkeää valittaessa luomuyrttejä? Muu Kustannukset Eettiset kysymykset Trendi
Käyttäjät
Terveydelliset syyt
Ei-käyttäjät
Ivika Hirs
Julkisuuskuva Maku Ympäristöystävällisyys 0
2
4
6
8
10
12
14
16
18
Mistä yrttejä ostetaan/ostettaisiin ravintolaan Kerään itse luonnosta
Kasvatan itse Käyttäjät Ei-käyttäjät
Ivika Hirs
Tukkukauppiaalta
Suoraan viljelijöiltä 0
non olevan eettisempää kuin tavanomaisten. Tärkeimmät yrttien ominaisuudet ravintolakäytössä olivat kuitenkin maku, laatu ja kotimaisuus. Enimmäkseen sertifioitu luomuviljely tai maaperää ja luontoa säästävä viljely olivat vähemmän merkityksellisiä ravintoloille. Yrttien kuljetusetäisyys ei ollut niin tärkeä kuin hinta ja päivittäinen toimitusmahdollisuus. Selvityksen mukaan, maku pitäisi tulla ensin (molemmissa tutkimuksen ryhmissä), mutta kun vastaajia pyydettiin valitsemaan yrtin alkuperän ja ravintoarvon tai maun väliltä, niin suurin osa luomuyrttien käyttäjistä pitivät alkuperää ja ravintoarvoa tärkeämpinä kuin makua. Tavanomaisia yrttejä käyttäneet pitivät makua tärkeämpänä kuin alkuperää ja ravintoarvoa. Makua yli alkuperän ja ravintoarvon painottaneet ravintolat eivät olleet mahdollisesti tutustuneet luomuviljelytavoilla syntyvään luomuyrttien erityiseen makuun.
Tiivistä yhteistyötä viljelijän kanssa Lähi- ja luomuruokatarjontaa ravintoloihin lisäisi oma lähimaanviljelijä. Kun kysyttiin, ovatko ravintolat kiinnostuneita
yhteistyöstä sertifioituihin luomuviljelijöihin ja tuottamaan uusia yrttejä viljelijän kanssa, puoltavia perusteluja olivat laaja tuotevalikoima, taattu laatu, ruokakulttuurin kehitys, uusien tuotteiden saaminen ja uusien jännittävien makuyhdistelmien luominen. Sitova yhteistyö vaatii aluksi ylimääräistä ponnistelua molemmilta osapuolilta, mutta lopulta investointi maksaa itsensä pois, kun ravintolat saavat haluamiaan yrttejä, joita ei ole tukkukauppiaiden valikoimissa. Viljelijät voivat oppia, mitä asiakkaat tarvitsevat nyt ja mihin tulevaisuudessa ravintoloissa suunnataan. Viljelijöiden erityisosaaminen antaa todennäköisemmin toivottuja tuloksia kuin ravintoloiden omat viljelmät. Ravintolat ostaisivat luomuviljelijöiltä, jos nämä osoittautuisivat ammatillisiksi osaajiksi ja tehokkaiksi esittelemään ja myymään tuotteitaan. Ravintoloilla oli vaikeuksia löytää luomutuottajia. Usea suhtautui positiivisesti tulevaisuuteen odottaen useamman luomutoimijan tulemista markkinoille. Jotkut ravintolat kokivat ympärivuotisen tuoreluomutuotteiden saatavuuden
2
4
6
8
10
12
haasteelliseksi. Tarvetta on luomuviljelijöille, jotka voisivat kasvattaa tuoretuotteita kasvihuoneissa myös talvikaudella. Aloittelevan tai laajentavan luomuviljelijän kannattaa siis miettiä tarkkaan ympärivuotisen tai kesäaikaisen kasvihuoneen välillä. Pienviljelijän täytyy miettiä, riittävätkö volyymit ravintoloiden tarpeisiin. Usein pienten tuottajien on helpompi myydä tuotteitaan tukkukauppiaille tai yksityishenkilöille. Keittiöpäälliköt valikoivat, mistä ostavat valikoiman ja hinnan perusteella. Yleensä luomuviljelivät eivät voi eikä heidän kannatakaan myydä halvemmalla kuin tavanomaiset viljelijät. Tarvetta on suomalaiselle tutkimukselle ravintolakävijöistä. Äänestävätkö asiakkaat jaloillaan ravintolassa tarjottavan luomuruoan puolesta? Huokutteleeko ravintolan tarjoama luomuruoka lisää asiakkaita? ◀ Kyselytutkimuksen tekijä Ivika Hirs opiskelee Kokemuksen ja hyvinvoinnin johtamista (Experience and Wellness Management) HAAGA-HELIA:n ammattikorkeakoulussa.
Luomulehti 1/2015
53
Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 20.3.2015.
suoramyyntiä
karjatilalle
LUOMULIHAA MAATILALTA www.luomupossu.fi Noudot suoraan tilalta tai toimitus kotiovelle Itellan Termo-kyydillä.
Kärki Vitalix Nuolukivet Tilaa nyt nuolukivet ennakkohintaan! Kärki Vitalix Magnesium Kärki Vitalix Kalsium Kärki Vitalix Umpi Kärki Vitalix Lammas
Tilateurastamo
KIVEN SÄÄSTÖPOSSU Uusitilantie 65, Karkkila
P. 064 298 900 www.karkiagri.fi
puh. (09) 2256 819
Luomuviljelyyn
Siemeniä
Laatusiemenet luomuun! - viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit
Toimitukset koko maahan. Rahoitusjärjestelyt. Haetaan sopimusviljelijöitä! Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi
Luomutuotteita puh: 040-509 2326 Luomumansikantaimia 2015
on Polka. hyvä ja lisää viljelijöitä tarvitaan. Hintaan sisältyy Tuotantomme on viranomaisten valvomaa. Tilaukset nettikaupasta: www.keskitalontila.fi
54
Luomulehti 1/2015
luomutuotteita
Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net karjatilalle
luomuviljelyyn
Detamin Mineral Lick Plus-nuolukivi Melassoitu, erittäin maittava nuolukivi, jossa korkeat vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Hyväksytty luomuun. 20 kg astia. Sisältää mm: A-vitamiini 250.000 k.y., D3 -vitamiini 50.000 k.y., E-vitamiini 500 mg, Sinkki 6000 mg, Mangaani 4000 mg, Kupari 1200 mg, Jodi 100 mg, Koboltti 18 mg, Seleeni 40 mg
www.eurotrading.fi
p. 010 3211 950
koneita
myydään koneita
Meiltä tutkitusti parhaat koneet UUTUUS
mekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan Luomutuotantoon tarkoitetut koneet
Keskisen Mylly Oy myy: -1 kpl jauhon kartonkipakkauskone (1kg) -1 kpl jauhon pussipakkauskone (1kg)
Uudistettu tositarkka AEROSTAR EXACT rikkaäes
CHOPSTAR rivivälihara ROW-GUARD kameraohjauksella
Combcut rikkaruohon leikkuri ja KVICK-FINN juolannosto kultivaattori ovat tutkitusti erittäin tehokkaita, taloudellisia ja nostavat satoja. Tätä monet käyttäjätkin kertovat.
McCONNEL vaakatasomurskaimella hoidat nopeasti ja taloudellisesti viherlannoitusnurmet. Köckerling ALLROUNDER äkeellä ja TRIO kultivaattorilla tarvitset vähemmän muokkauskertoja sekä JOCKEY äes-kylvökoneella muokkaat ja kylvät samalla koneella.
Yhteystiedot: Boris 0500-567611 www.bt-agro.fi
Tiedustelut: markku.vitikainen@keskisenmylly.fi p. 0500 468 276
tehdään viljelysopimuksia
Pohjois-Pirkanmaan Tattariosuuskunta tekee viljelysopimuksia LUOMU Tattarista tulevalle satokaudelle. Tiedustelut: Juha Anttila p. 0400 337 132 Anttilantila@luukku.com
www.tattariosk.fi
Luomulehti 1/2015
55
Teksti: Elisa Niemi
Keskustelua ja vaikuttamista laajasti Työryhmien avulla Luomuliitossa työstetään kaikkien tuotantosuuntien asioita.
H
Hallitus 2015
allituksen työryhmien avulla tehostetaan asioiden valmistelua. Olennaisen tärkeää on silti, että jäsenet yleisesti ovat yhteyksissä Luomuliittoon päin, kun vaikuttamisen tarvetta nähdään. – Mentorit ja asiantuntijat auttavat tuottajia tilakohtaisissa haasteissa. Työryhmät keskittyvät edunvalvontaan ja
Pauli Talvitie Puheenjohtaja Luomulehden päätoimittaja pauli.talvitie@luomuliito.fi puh. 044 550 1850
Hallituksen varajäsenet
Janne Rauhansuu varapuheenjohtaja Työryhmät: Kasvintuotanto, Valkuaisyhteistyö, Työvaliokunta Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys janne@rauhansuu.fi puh. 0500 533 408
Auvo Heikkilä Työryhmät: Kasvintuotanto Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys auvo.heikkila@mhy.fi puh. 0400 526 278
Anders Norrback 2. varapuheenjohtaja Työryhmät: Liha, Markkinointi, Työvaliokunta Svenska Österbottens Ekologiska förening anders.norrback@norrbro.fi puh. 050 374 9955
Hannele Sippu Työryhmät: Maito, Puutarha Luomuliiton suorajäsen hannele.sippu@kymp.net puh. 040 582 2178
Soile Prokkola Työryhmät: Neuvonta ja mentor-toiminta, Kasvintuotanto, Puutarha, Markkinointi, Jäsenhankintakampanja Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys soile.prokkola@gmail.com puh. 040 708 4789
Airi Timonen Työryhmät: Liha, Puutarha Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja PohjoisKarjala) airi.timonen@gmail.com puh. 050 494 2079
Erkki Vihonen Työryhmät: Kasvintuotanto, Valkuaisyhteistyö Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) erkki.vihonen@gmail.com puh. 040 678 7689
Hannu Ylinen Työryhmät: Maito, Kasvintuotanto, Valkuaisyhteistyö Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) hannu_ylinen@hotmail.com puh. 044 342 1988
Pekka Välinen Työryhmät: Edunvalvonta, Neuvonta ja mentor-toiminta, Maito Kainuun Luomuyhdistys valinen@gmail.com puh. 0400 299 254
Anna-Leena Vierimaa Työryhmät: Edunvalvonta, Valkuaisyhteistyö Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys annaleena.vierimaa@gmail.com puh. 040 506 5626
Tarja Musikka Työryhmät: Edunvalvonta, Neuvonta ja mentor-toiminta, Liha, Jäsenhankintakampanja Savo-Karjalan luomuyhdistys tarja.musikka@gmail.com puh. 040 735 6336
www.luomuliitto.fi/yhteystiedot www.luomuliitto.fi/jarjesto/verkostot/tyoryhmat-ja-edustukset
56
alan kehittämiseen, kuvaa puheenjohtaja Pauli Talvitie Luomuliiton toimintaa. Luomuliiton asiantuntijat (s. 56–57) avustavat työryhmiä oikean taustatiedon kokoamisessa. Lausuntojen valmistelusta tiedotetaan jäsenistöä Luomuyhdistykset- ja tuotantosuuntakohtaisten sähköpostiryhmien kautta, jotka ovat kaikille avoimia. ◀
Luomulehti 1/2015
Samuli Leinonen Työryhmät: Edunvalvonta, Liha, Valkuaisyhteistyö Kainuun luomuyhdistys samuli.leinonen@vaala.net puh. 040 526 6350
Kansainvälinen edunvalvonta
Maito Pekka Välinen, Hannu Ylinen, Hannele Sippu, Heli Ahonen, Katarina Rehnström
Kasvintuotanto Janne Rauhansuu, Erkki Vihonen, Auvo Heikkilä, Hannu Ylinen, Soile Prokkola, Tuomas Mattila – yhteys Essi Parviainen Suomen Rehu
Puutarha
Pauli Talvitie, Jaana Elo, Brita Suokas, Petri Leinonen
Edunvalvonta Liha Samuli Leinonen, Airi Timonen, Anders Norrback, Tarja Musikka, Katarina Rehnström
Soile Prokkola, Airi Timonen, Mikko Rahtola, Kaijus Ahlberg, Petri Leinonen, Hannele Sippu, Antti Vauhkonen, Mari Vänskä-Ruotsalainen
Pauli Talvitie, Samuli Leinonen, Pekka Välinen, Tarja Musikka, Anna-Leena Vierimaa, Erkki Vihonen
Neuvonta ja mentor-toiminta
Valkuaisyhteistyö
Tarja Musikka, Pekka Välinen, Soile Prokkola sekä Luomuliiton asiantuntijat
Janne Rauhansuu, Erkki Vihonen, Hannu Ylinen, Anna-Leena Vierimaa, Samuli Leinonen – yhteys Essi Parviainen Suomen Rehu
Työryhmät Työryhmissä toimivat hallituksen jäsenet ja varajäsenet, Luomuliiton työntekijät sekä kutsutut asiantuntijat.
Luomuliiton edustajia MMM:n luomualajaos: Pauli Talvitie ja Jaana Elo MTK:n luomuvaliokunta: Pauli Talvitie (Samuli Leinonen varajäsen) Luomu.fi-sivuston toimituskunta: Elisa Niemi Pro Luomu ry:n tiedotusryhmä: Elisa Niemi
Markkinointi
Arvoketjutyöryhmät: Maito: Heli Ahonen (Katarina Rehnström varajäsen) Liha: Tarja Musikka (Katarina Rehnström varajäsen) Kasvis: Hannele Sippu (Soile Prokkola varajäsen)
Anders Norrback, Soile Prokkola, Toivo Laitinen, Anna Rauhansuu – Sisältää Leppäkerttumerkin kehittämisen
Elintarvikkeiden lainsäädännön ja valvonnan jaosto, ELV: Liha- ja eläinlääkintä: Tarja Musikka (Katarina Rehnström varajäsen) Elintarvikkeet: Jaana Elo Torjunta-ainejäämäasiantuntijaryhmä: Soile Prokkola Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallinen ohjausryhmä (Nappi): Soile Prokkola
Hankeohjausryhmiä Suomalainen kannattava ja voimistuva luomupuutarhatuotanto, 2013-2016 MTT: Soile Prokkola ja Airi Timonen Luomulla etumatkaa Etelä-Savolle, 1.4.2012–30.6.2014: Elisa Niemi Luomuinstituutin vakiinnuttaminen: Elisa Niemi
Jäsenhankintakampanja Soile Prokkola, Tarja Musikka
Työvaliokunta Pauli Talvitie, vpj Janne Rauhansuu, 2. vpj Anders Norrback
Tule mukaan sähköpostiryhmiin! Tuotantosuuntakohtaisissa sähköpostiryhmissä on esillä tiedotteita, tapahtumia sekä vaikuttamismahdollisuuksia. www.luomuliitto.fi/jarjesto/verkostot/sahkopostiryhmat
Luomulehti 1/2015
57
Kysymyksiä
Ensin vastaus koskien tarkastajia. Luomutarkastajat tekevät tarkastukset tiloilla pääosin yksin. Sama tarkastaja saa käydä kullakin tilalla vain kaksi kertaa peräkkäin ja tämän jälkeen tarkastajaa on vaihdettava. Kun taukoa on pidetty, voi tarkastaja parin vuoden tauon jälkeen taas tarkastaa saman tilan. Luomukotieläintarkastuksessa tarkastetaan myös eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita. Osittain nämä voivat olla suoraan eläinsuojelulain määrittelemiä kohtia, koskien vaikkapa vesipisteiden tai ruokintapaikkojen riittävää määrää eläinsuojassa. Luomukotieläinten tuotantoehdoissa on paljon eläinten hyvinvointiin liittyviä kohtia, jotka tarkastetaan jokaisella tarkastuksella. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi: Täyttyvätkö kaikilla eläimillä niille asetetut tilavaatimukset sisä- ja ulkotiloissa, käytetäänkö eläinsuojassa riittävästi kuivikkeita ja ovatko eläimet puhtaita, missä ja koska eri eläinryhmät ulkoilevat, saavatko vastasyntyneet tarpeeksi kauan maitoa, onko kanoilla tarpeeksi orsi- ja pesätilaa, jne. Tarkastaja kiinnittää huomiota myös terveydenhoitoon ja lääkkeiden käyttöön sekä eläinten lajityypilliseen ruokintaan. Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström puh. 040 9362 150
neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta
Haluaisimme valmistaa vitaminoituja luomumehuja - onko se mahdollista? Luomuasetuksessa on määritelty luomuelintarvikkeille jalostukseen sovellettavat erityiset periaatteet ja säännöt. Sen mukaan vitamiinien lisääminen luomuelintarvikkeisiin on mahdollista vain, jos niiden käyttö on lakisääteistä. Lakisääteisesti vain lastenruoat on vitaminoitava ja näin ollen vitamiinilisät on sallittuja vain luomulastenruokiin. (Komission asetus 889/2008 art. 27 Eräiden tuotteiden ja aineiden käyttö elintarvikkeiden jalostuksessa, kohta 1. f) Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo puh. 040 9641 518 Hanna Tuominen
Kuuluuko suomalaisilla luomutiloilla tehtäviin valvontatarkastuksiin myös eläinten hyvinvoinnin toteutumisen tarkastaminen luomun kriteerien mukaisesti? Tarkastaako samaa tilaa aina sama Eviran tarkastaja vai vaihtuuko henkilö? Ja toimiiko tarkastaja yksin vai tiimissä?
@
Tiimissä mukana myös Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola puh. 040 573 4791
Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi. Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat.
58
Luomulehti 1/2015
Arella Rahtola
Luomuliiton asiantuntijat vastaavat
Luomuliiton puhelin- ja sähköpostiLuomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa neuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi www.luomuliitto.fi
Markku Lassila
Millä kultivaattorin saa uppoamaan maahan? Nurmen lopetus pikakesannolla olisi ilmeisesti hyvä sekä maan rakenteen että rikkaruohojen torjunnan kannalta. Mutta millä kultivaattorin saa uppoamaan kovaan ja kuivaan nurmipintaan? Nyt hanhenjalat vain raapivat pintaa.
Kultivaattorin kärjen keskeiset kulmat. Siiven kulma määrittää maahan uppoamisen, piikkikulma maassa pysymisen. (Lähde: pami.ca) KÄRKIKULMA
N A RJE KÄ KULM I S VAR
REN VAR MA KUL
US
U PAKS
NOSTE
NOKKA KULMA PIIKKIKULMA
Kultivaattorin piikin maahakuisuus riippuu sen kärjen kulmasta. Periaatteessa hanhenjalkakultivaattorin kärjessä pitäisi olla pieni ”nokka”, joka vetää kärjen maahan. Sen jälkeen siipiterien sopiva kulma (3–5 astetta) pitää piikin maassa. Laadukkaammissa kärjissä (esim. kanadalainen Bourgault) hanhenjalka on myös muotoiltu niin, että sen kärki pysyy terävänä kärkilapun kuluessa. Tylpäksi kulunut kärki ei uppoa maahan, vaikka hanhenjalka olisi muutoin käyttökelpoinen. Lisäksi joissain tapauksissa nurmen pinta on niin kova, että edes uudet terät eivät uppoa maahan. Ecodyn-kultivaattorien ja luomusuorakylvökoneiden valmistaja suosittelee nurmien rikkomiseen kahta vaihetta. Ensin nurmi rikotaan 15 cm kärkilapuilla noin 8 cm syvyyteen (25 cm piikkivälillä). Tällä saadaan pintaa rikki. Samalla pintaan saadaan irtomaata haihtumissuojaksi ja aloitetaan kertyneiden kasvinjätteiden pintakompostointi.
PIIKIN LEVEYS
Parin viikon odotuksen aikana nurmen pinta pehmenee ja kostuu multakatteen alla. Toinen ajokerta tehdään 5–6 cm syvyyteen leveillä 30 cm hanhenjaloilla, jolloin leikataan nurmen juuristo poikki. Muokkaus toistetaan rikkakasvitilanteen mukaan 1–2 kertaa, minkä jälkeen pelto on useimmiten kylvökunnossa. Kultivaattoreihin saa tätä nykyä pikavaihtokärkiä, jotka helpottavat sopivien kärkilappujen valintaa tarpeen mukaan. Hintaluokka pikavaihtosovitteelle on noin 10–40 €/piikki. Kasvi- ja maaperäasiantuntija Tuomas Mattila puh. 040 9331 694
Luomulehti 1/2015
59
Teksti ja kuva: Päivi Mattila
Tampereella kokeiltiin sesonkikauppaa Keskustan uusi luomuruokamyymälä toimi tarkoituksellisesti ainoastaan kolme kuukautta.
L
uomumyymälä teki Tampereella alalle harvinaisen pikajuoksun. Luomuelintarvikeliike Runsaudensarvea pitävä Ansku Kinnunen sai viime syksynä kuulla kaupungin toisella puolella tyhjäksi jääneestä liiketilasta. Syntyi Luomuherkkujen pop up & outlet, joka olisi auki vain vuoden loppuun.
60
Luomulehti 1/2015
– Tämä on ajankuvan mukaista. Muissa pop up -sesonkikaupoissa on myyty esimerkiksi vaatteita, ja me päätimme kokeilla ruokaa. Kinnusen ja hänen yrittäjäkumppaninsa Mari Kososen pyörittämän sesonkiliikkeen idea oli tarjota suosituinta ja toisaalta edullista luomuruokaa. Suklaan, pähkinöiden ja kuivahedelmien lisäksi kaupassa myytiin suomalaisten luomutukkujen poistoeriä. – Tukku halusi esimerkiksi teetä nopeasti jakoon, kun pakkausten ulkonäkö ja tuotteiden viivakoodi oli vaihtumassa. Oli myös tuotteita, joiden päiväys loppuu pian, kertoo Kinnunen.
Mainosrahaa nolla euroa Sesonkikauppa oli pystyssä parissa viikossa. Kinnusen mukaan haasteena oli mainostaminen. Rahaa ei kannattanut käyttää, joten asiakkaita tavoiteltiin Facebookin, julisteiden ja lentolehtisten avulla. – Paikalla sijaitsi aiemminkin luomukauppa, joten saimme sen entisiä asiakkaita. Liikkeessä oli isot ikkunat ja kadulla ständi, mikä pysäytti ohikulkijoita. Joulukuun ajaksi sesonkikauppa laajeni uuteen suuntaan. Paikalliset ympäristöja eläinjärjestöt pitivät liiketilan hankalasti hyödynnettävässä alakerrassa joulumyyjäiset pientä vuokraa vastaan.
◁ Pop up -kaupassa palvellut Mari Kosonen kertoo, että myymälöiden asiakkaille kerrottiin myös yrittäjien toisen kaupan olemassaolosta.
– Yhteistyöstä hyötyivät kaikki. Järjestöillä oli intressi mainostaa myymälää mahdollisimman tehokkaasti omia tiedotuskanaviaan myöten, yrittäjä Mari Kosonen sanoo.
Mielenkiintoista mutta raskasta Kinnunen toteaa, että kahden eri myymälän samanaikainen pyörittäminen lisäsi yrittäjien työtaakkaa. Kumpikin omistajista teki pitkää päivää, ja etenkin joulukuu oli sunnuntaiaukioloineen raskas. Taloudellisesti sesonkikauppa ei tällä liikesijainnilla osoittautunut kultakaivokseksi. Kinnunen on kuitenkin yhä kiinnostunut konseptista: – Ehkä voisin tehdä uusiksi, mutta yrittäjiä ei tule ajaa piippuun. Jotain kokemuksesta seuraa mukana: – Luomutukkujen outlet-tuotteiden myyntiä on tarkoitus jatkaa Runsaudensarvessa. Alehylly on ennenkin ollut suosittu, Kinnunen suunnittelee. ◀ Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut toimittaja.
Tilaa nyt! Luomulehti maksaa postimaksun
le h ti
Lue luomun tarinat. Tilaa Luomulehti. 6 nroa vuodessa. Tilaushinnat 66 € / 44 €
LUOMULEHTI Tunnus 5009144
ti.fi h e l u m o u .l w ww
33003 VASTAUSLÄHETYS
Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Hinnat vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla. ☐ Tuottajajäsen
☐ Kuluttajajäsen
☐ Kannatusjäsen
☐ ESVY ry (Etelä-Suomi) ☐ Kuhilas ry (Kymenlaakso) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) ☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Satakunnan luomutuottajat ry
☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Kainuun Luomuyhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry
Haluan liittyä Luomuliiton suorajäseneksi ☐ Tuottajajäsen 60 €
☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)
☐ Kuluttajajäsen 25 €
☐ Yhdistyksemme haluaa liittyä jäseneksi 140 €
☐ Laita rasti niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €.
Pinssi 1 €
T-paita 25 €
kpl
kpl
le h ti
☐ Kestotilaus 60 € (sis. ALV 10 %)
☐ Näytenumero 1 kpl 0 €
☐ Yhden vuoden tilaus 66 € (sis. ALV 10 %)
☐ Muu: Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.
☐ Olen jäsen, kestotilaus 44 € (sis. ALV 10 %) ☐ Opiskelijatilaus 30 € (sis. ALV 10 %)
Nimi: Osoite: Puhelinnumero:
Sähköposti:
62 Luomulehti 1/2015 Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.
1/2015
Yhdistyksistä
Luomuliitto
L
uomuliitto vastasi vuoden alussa MMM:lle lausuntopyyntöön valtioneuvoston luomukorvausasetuksesta. Luomuliitto nostaa esiin mm. että korvauskelpoisen alan poistaminen luomusitoumuksesta ei saisi Luomuliiton mielestä johtaa takaisinperintään, jos se johtuu viljelijästä riippumattomista syistä. Luomuliitto pitää tärkeänä, että kaikki viljelty peltoala olisi mahdollista saada luonnonmukaisen tuotannon korvauksen piiriin, eikä sitä olisi rajattu koskemaan vain ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen tarkoittamaa peltoalaa. Tämä olisi tärkeää luomun kasvutavoitteen saavuttamiseksi ja tilusrakenteen parantamiseksi. ◀
Markku Lassila
Lausunnot: www.luomuliitto.fi/kategoria/tiedotteet
Arkisto / Kirsi Haapamatti
lausui luomukorvauksesta
Sini Hakomäki Ekoviljelijöiden uusi puheenjohtaja
E
teläpohjalaisen luomuyhdistyksen ekoviljelijöiden uutena puheenjohtajana on aloittanut Sini Hakomäki. Etelä-Pohjanmaalla on vahvoja sekä luomukotieläin- että kasvintuotantotiloja, joten molempien edunvalvonnan erityiskysymykset kiinnostavat jäsenistöämme. Odotan aktiivista keskustelua, toteaa Hakomäki. Hakomäki työskentelee osa-aikaisesti ProAgrialla lammasneuvojana (haastattelu Luomulehdessä 5/2014). Agrologiopinnot Seinäjoella ovat puolivälissä. Oma satapäinen luomulammastila sijaitsee Ylistarossa. ◀
LUOMULEHTI www.luomulehti.fi
LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi
Päätoimittaja Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 550 1850
Tilaajapalvelu arkisin klo 9–15 luomuliitto@tilitoimistolindgren.fi 040 738 4448
Puheenjohtaja Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 550 1850
Toimitussihteeri Elisa Niemi elisa.niemi@luomuliitto.fi 0400 534 003
Ulkoasu Eveliina Pakarinen eveliina.pakarinen@kallo.fi 044 515 6900
Toiminnanjohtaja Elisa Niemi elisa.niemi@ luomuliitto.fi 0400 534 003
Toimitus PL 145, 00101 Helsinki
Julkaisijat Luomuliitto ry
Ilmoitusmyynti Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856
Paino Esa Print Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti
ASIANTUNTIJAPALVELUN YHTEYSHENKILÖ Mentor-toiminta Ks. s. 50 Asiantuntijapalvelu Ks. s. 58 Luomulehti 1/2015
63
BIO VAL VENOSTA OMENAT RAKKAUDELLA KASVATETUT LUOMUHEDELMÄT.
Vain luonto tuntee kaikki laadun salaisuudet.
Tällä tavoin kasvatetaan parhaat luomuomenat. Ne ovat terveellisiä, 100 % luonnonmukaisia ja Val Venostan 130:n luomutuottajan oikein viljelemiä. Kiitos heidän huolenpitonsa, omenamme kypsyvät hitaasti ja kunnioittaen EU:n, Biolandin ja Demeterin tiukkoja direktiivejä. Ja todellakin, omenamme voivat olla ylpeitä saamastaan EU:n arvostetusta ja halutusta PGI -todistuksesta. Bio Val Venosta omenat. Niin maukkaat. Kertovat kaiken maullaan. Sinun tarvitsee vain lukea QR-koodi Bio Val Venosta -tarrasta puhelimellasitai tabletillasi ja pääset uudenaikaiselle ja interaktiiviselle matkalle tutustumaan luomuomeniemme laatuun ja laaksoomme.
IT BIO 013 Tarkastettu: ABCERT srl Tarkastusnumero: BZ-42880-B
VI.P Coop. Soc. Agricola, Reparto Bio, Zona Industriale 9, l-39021 Laces (BZ), Alto Adige Tel +39 0473/723327 Fax +39 0473/723460, www.vip.coop, bio@vip.coop