Luomulehti 1/2019 by Luomulehti

le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta.

Nro 1/2019

10,00 €

Vertailussa Tanskan, Ruotsin ja Suomen luomuneuvonta ▶ 10

GEENIEDITOINNIN KANSSA TARVITAAN HARKINTAA ▷ 14

www.luomulehti.fi

_Vasikan_ _hyvä hoito_ ▷ 23

www.peltosiemen.fi

Luomuviljelyyn sertifioidut viljan, nurmija öljykasvien siemenet Mm. Niklas-kaura, Ingrid-herne ja Sampo-härkäpapu HaeMMe uuSIa LuoMuSIeMeNvILjeLIjöItä SopIMuStuotaNtooN: vILjat, HeRNe, HäRKäpapu ja NuRMIKaSvIt

SoIta ja KYSY LISää: taISto juNttILa p. 0400 777 192 tai s-postilla info@junttilantila.fi Soita ja kysy tarjous!

0400 777 192

www.junttilantila.fi

info@junttilantila.fi Sastamala www.junttilantila.fi

Varmat valinnat! Ebena-rehuvirna Jögeva4-valkoapila Retu-apilanurmi Pihvilaidunseos® Lammasnurmiseos

www.naturcom.fi

Luomu lievässä vastaisessa

uomuväkeä puhutti runsaasti joulunpyhien aikana Turun Sanomissa julkaistu toimituksellinen kirjoitus, jossa käsiteltiin luomua negatiivisesti. Samantyyppisiä kirjoituksia on ollut myös muissa merkittävissä julkaisuissa. Myös CAP-valmistelussa yhteydessä on ollut havaittavissa lievää negatiivista suhtautumista luomuun. Yleisimmät väittämät ovat sellaisia, ettei luomu ole missään mielessä parempaa kuin tavanomainen, vaan jossain tapauksessa jopa huonompaa. Väitetään, ettei luomu ole ympäristöystävällisempää tai terveellisempää kuin tavanomainen. Samoin väitetään, ettei luomulla voida ruokkia koko maailmaa ja tuotanto on tehotonta. Sanotaan myös, ettei luomun paremmuutta ole voitu näyttää tutkimuksellisesti. Luomun suosion ja kasvunkin sanotaan johtuvan vain mielikuvista. Vaikka luomu on sertifioitua ja virallisesti valvottua, niin silti kuulee vielä väittämiä, ettei voi luottaa siihen että tuote on varmasti luomua. Pitävätkö nuo väitteet paikkansa? Siihen meidän on kyettävä vastaamaan rehellisesti. Takavuosina Luomuinstituutti teki hyvää työtä kumotakseen noita väitteitä. ”Luomutalous luo uutta kasvua – tutkimuspohjainen ideapaperi” antaa vastauksen jo moniin väittämiin. Kiistatonta pitäisi olla, että luonnonmukainen tuotanto on ympäristöystävällisempää. Oikeanlaisilla luonnonmukaisilla viljelymenetelmillä voidaan sitoa hiiltä merkittävästi ja estää ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Se on tosiasia ja siitä on opiksi myös tavanomaiselle puolelle. On olemassa tutkimuksellista näyttöä, että maataloudessa ja elintarvikejalostuksessa käytettävät kemikaalit aiheuttavat lukuisia terveysriskejä syöpäsairauksista hedelmättömyyteen. Kun luomussa ei käytetä kasvinsuojelussa kemikaaleja, niin jäämiäkään ei pitäisi olla. On kiistatonta, että tässä mielessä luomu on terveellisempää. Luomutuotantoa syytetään joskus globaalin ruokatalouden näkökulmasta riittämättömäksi sen tavanomaista tuotantoa matalampien satotasojen takia. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Luomuviljely perustuu kestävään tuotantoon jossa ravinteet kiertävät. Kemiallisessa viljelyssä tuotanto taas perustuu fossiilisten tuotantopanosten käyttöön, jossa vapautuu hiiltä runsaasti ilmakehään. Lakiin ja EU-asetukseen perustuva sertifiointi on niin luotettavaa, ettei sitä luulisi kenenkään kyseenalaistavan. Vaikka luomu kestävänä, läpinäkyvänä ja kokonaisvaltaisena järjestelmänä on kiistatta parempi, niin silti toivon luomualan toimijoiden ja myös julkisen vallan panostavan luomututkimukseen nykyistä merkittävästi enemmän. Panostusta tarvitaan niin viljelymenetelmien kuin luomun terveysvaikutusten tutkimiseen. Asia on syytä kirjata tulevaan hallitusohjelmaan.

PAULI TALVITIE Luomuliiton puheenjohtaja pauli.talvitie@luomuliitto.fi

LUOMULEHTI 1 | 2019

Vihannesviljelyn rikkatekniikkaa

Harat Liekittimet Ryömijä Ratkaisut luomuvihannesten rikkatorjuntaan Ennakkoehdot 28.2. asti Elomestari Oy 95520 Tornio 040 581 8477 www.elomestari.

VILOMIXIN NUOLUKIVET

TERVE PÖTSI – TEHOKAS TUOTANTO 50 kg 20 kg

NUOLUX*

50 kg 20 kg

NUOLUX TUNNUTUS*

80 kg 22,5 kg

VILOLIX NATUR*

*Soveltuvat myös luomutuotantoon.

Kampanjaetu: 1.1. - 31.5.2019 Osta 10 kpl 20 kg tai 4 kpl 50 kg Nuolux-kiveä, saat kaupan päälle vitamiinituotteita. Osta 10 kpl 22,5 kg tai 3 kpl 80 kg Vilolix-kiveä, saat kaupan päälle vitamiinituotteita.

www.vilomix.fi/edustajat

Vilomix Finland Oy puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

Kun ostat koko lavan Vilolix- tai Nuoluxnuolukiviä, saat kaupan päälle laadukkaat Peltor-radiokuulosuojaimet

Sisällys 1/2019

Kuivan kesän kierrätyslannoituskokeita s. 40

3 10 14 17 23 24 26 28 30 32 34 36

PÄÄKIRJOITUS: Luomu lievässä vastaisessa KANNESSA: Tanskalaisen luomutuotannon menestyksen takana toimiva luomuneuvonta KANNESSA: Geenieditoinnin kanssa tarvitaan harkintaa Kuivatus kuntoon – mutta millä menetelmillä? KANNESSA: Vierihoito vai ei? Hyvä alku vasikalle Jyrsijöiden torjunta luomutiloilla Ympäristöahdistus vaivaa myös viljelijöitä Ilmastonmuutos haastaa luomunkin Reunaojien perkaus – tärkeä osa kuivatusjärjestelmän huoltoa Tuottavaa vihannesviljelyä ilman traktoria Turvepeltojen käyttöön ilmastokestäviä vaihtoehtoja

Kannen kuva: Erkki Paajanen

le h ti

Täyden kolmen tähden luomuravintola s. 50

40 42 46 50 54

Kuivan kesän kierrätyslannoituskokeita Turha tallaus ei kannata Sukkulamadot peltojen ravinnekierrossa Täyden kolmen tähden luomuravintola Uutta luomueläinten hoitoon EU:n luomuasetuksen uudistuksen myötä

Tuottavaa vihannesviljelyä ilman traktoria s. 34 Palstat

6 Alkupaloja 8 Muissa medioissa 9 Tilastoista 20 Edunvalvontaa –

luomutuottajan asialla

38 Ulkomailta 44 På svenska 47 Yhdistyksistä 48 Palveluksessanne 52 Kysymyksiä 55 Kolumni 59 Minä ja luomu

LUOMULEHTI 1 | 2019

Ministeri Leppä

CAP-viljelijäkiertueella MAA- JA metsätalousministeri Jari Leppä kiertää helmikuussa esittelemässä Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistusta, kertomassa Suomen valmistelusta ja kuuntelemassa maataloustuottajien näkemyksiä uudistuksesta. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy (kahvitarjoilu). Ne järjestetään seuraavasti: • 4.2. klo 9–11.30 Pieksämäki, Kanttila-Sali, Vilhulantie 5 • 4.2. klo 14–16.30 Iisalmi, Kulttuurikeskus, Kirkkopuistonkatu 9 • 11.2. klo 8.30–11 Kankaanpää, Kuntoutuskeskus, Kelankaari 4 • 11.2. klo 15.30–18 Kaustinen, Kansantaiteenkeskus, Jyväskyläntie 3 • 18.2. klo 8.30–10.30 Kouvola, Kouvola-talo • 18.2. klo 11.45–14.00 Nurmijärvi, Monikkosali • 19.2. klo 9.15–11.30 Salo, paikka selviää myöhemmin

Miten luomu tuplataan? LUOMUFOORUMI JÄRJESTETÄÄN tänä vuonna Ahlmanilla Tampereella 13.–14. maaliskuuta. Tapahtuma on suunnattu ruoka-alan ammattilaisille ja hanketoimijoille. Kaksipäiväinen tapahtuma alkaa kaikille avoimella seminaarilla, jossa pohditaan luomun tuplaamista useasta eri näkökulmasta. Esitelmissä kuullaan muun muassa tutkija Anu Koiviston esitys luomutuotannon ja -kulutuksen kasvuskenaarioista, joita Luke parhaillaan selvittää sekä Ruokaviraston pääjohtajan Antti-Jussi Oikarisen näkemyksiä siitä, mikä on valvonnan rooli luomun kasvun tukemisessa. Seminaarin jälkeen on vuorossa paneeli, jossa eri puolueiden pirkanmaalaiset kansanedustajaehdokkaat keskustelevat ruokapolitiikan suunnasta. Paneelin vetää tamperelaisena tosikkona tunnetuksi tullut maisteri Simo Frangén. Sekä seminaariin että paneeliin on vapaa pääsy, ja niitä voi seurata myös verkossa suorana lähetyksenä. Lisätietoja: proluomu.fi/luomufoorumi-2019

Ministerille voi jättää ennakkokysymyksiä osoitteessa mmm.fi/ajankohtaista2

KUKKOUNTUVIKKOJEN LOPETTAMISELLE kananmunantuotannossa on löytynyt uusi vaihtoehto. Berliinissä on tuotu markkinoille ensimmäiset munat, joiden tuotantoprosessissa on hyödynnetty patentoitua Seleggtmenetelmää. Saksalaisten tutkijoiden kehittämällä menetelmällä munassa kehittyvän untuvikon sukupuoli voidaan määrittää jo yhdeksäntenä päivänä muninnasta. Haudottavat munat lajitellaan jo tässä vaiheessa: naaraspuolisten annetaan kehittyä kuoriutumiseen asti, kun taas kukoiksi määritellyt munat päätyvät rehunvalmistukseen. Uudella menetelmällä puretaan kananmunantuotantoon liittyvää eettistä ongelmaa. Munintakanojen kasvatuksessa kukot lopetetaan yleensä heti kuoriutumisen jälkeen, sillä niiden kasvattamista lihaksi ei pidetä kannattavana.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Noora Mantere

Seleggt erottaa kananpojan sukupuolen jo munasta

Koetoimintalupa atsadiraktiinin käyttöön puutarhaviljelyssä

TURVALLISUUS- JA kemikaalivirasto (Tukes) on myöntänyt luvan testata NeemAzal T/S -nimistä valmistetta lehtikirvojen, ripsiäisten, vihannespunkin ja muiden tuholaisten torjuntaan hedelmä-, marja- ja vihannesviljelmillä sekä kasvihuoneissa että avomaalla. Tuotteen tehoaine on atsadiraktiini. Valmiste on hyväksytty käytettäväksi luonnonmukaisessa viljelyssä. Ole yhteydessä Susann Rännäriin, mikäli olet kiinnostunut saamaan luvan aineen käyttöön.

Marjo koivumäki

puh. 040 144 6160, susann.rannari@luomuliitto.fi

BIOFACH-kongressi keskittyy terveyteen

NuernbergMesse / Erich Malter

BIOFACH-KONGRESSIN TEEMA on tänä vuonna luomuruoka ja terveys. Kongressi järjestetään BIOFACHmessujen yhteydessä 13.–16.2. Saksan Nürnbergissä. Ohjelmassa pyritään avaaman kytköksiä maatalouden, jalostuksen, ravitsemuksen ja terveyden välillä. Teemaa lähestytään mm. seuraavien aiheiden kautta: biodiversiteetti, maaperän kasvukunto, puhdas vesi, terveet kasvit, eläinten hyvinvointi sekä ravitsemus.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Muissa medioissa

TOIMITTANUT: NOORA MANTERE

Luomuala vastaa kohu-uutisiin Niin lehdistössä kuin sosiaalisessakin mediassa kohistiin joulun molemmin puolin artikkelista ”Assessing the efficiency of changes in land use for mitigating climate change” (Nature 564, 249–253 (2018). Tutkimuksen viestinnässä luomuviljelyn väitetään olevan ilmastonmuutoksen kannalta huono vaihtoehto.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Luomussakin riittää kehitettävää mm. juuri satotasojen osalta. Maailmanlaajuisesti maatalousalan tutkimusrahoituksesta alle prosentti käytetään luomutuotannon tutkimiseen. Satotasojen kasvattaminen luomussa edellyttää riittävää rahoitusta luomun tutkimukseen ja neuvontaan. ◀

Luomulehden arkisto

NIIN LUOMUALAN kattojärjestö IFOAM kuin alan toimijat Suomessa ja Ruotsissa ovat vastanneet esitettyihin väitteisin muun muassa seuraavasti. Searchinger ja kollegansa tarkastelevat tutkimuksessa maankäytön tehokkuutta kehittämänsä teoreettisen mallin kautta. Tutkimuksessa on käytetty kahta satokasvia – ruotsalaista hernettä ja syysvehnää – esimerkkinä maankäytön tehokkuuden laskemisessa. Kyseessä ei siis ole luomu- ja tavanomaisen viljelyn systemaattinen vertailu. Tutkimuksessa tuodaan esille maankäytön ilmastovaikutus metsäkadon osalta, muttei maaperän hiilensidonnan. Luomuviljelyssä käytetyt menetelmät, kuten viljelykierto ja syväjuuristen nurmikasvien viljely, lisäävät hiilen määrää maassa ja siten sitovat sitä pois ilmakehästä. Jos tarkastellaan pelkästään maankäytön tehokkuutta, Suomen ja Ruotsin kaltaisissa viileän vyöhykkeen maissa ei kannattaisi tuottaa ruokaa ollenkaan, vaan syödä iowalaista maissia ja kiinalaista riisiä, jotka artikkelissa nostetaan esiin. Artikkelissa oletetaan, että luomuherneen alhainen satotaso johtaa metsäkatoon toisaalla. Metsäkadon aiheuttama ilmastokuorma on laskelmissa näin jyvitetty luomuherneelle. Todellisuudessa tällaista yhteyttä ei ole olemassa. Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisesti mm. biopolttoaineiden tuotannon ilmastokuormaa sekä eri ruokavalioiden vaikutusta. Näistä ei kuitenkaan olla nostettu kohu-uutisia, vaan tutkimusta on tahdottu tuoda esiin juuri luomuesimerkki edellä. Ruuantuotantoa on tähän saakka tehostettu fossiilitaloudesta riippuvaisten lannoitteiden ja biodiversiteetille haitallisten torjunta-aineiden avulla. Seurauksena on mm. viljelysmaan heikentyminen ja hiilikato ilmakehään. Satotasojen kasvattamiseen on jatkossa pyrittävä kokonaisvaltaisesti kestävillä keinoilla.

Tilastoista

TEKSTI: KAIJA HAKALA JA MIRVA KOKKINEN

Luomu menestyy monista syistä Luomutuottaja saa enemmän tukia ja menestyy pienemmillä panoksilla Luonnonvarakeskuksen Taloustohtorin mukaan luomutilojen tuotannon arvo oli vuosina 2009–2018 keskimäärin 65 % tavanomaisen tilan tuotannosta (Kuva 1a). Tuet sen sijaan olivat keskimäärin 47 % korkeammat luomussa. Lopputuloksena liikevaihto ja kokonaistuotto olivat molemmilla tuotantotavoilla yhtä suuret (Kuva 1b). Luomutuotannon parempi kannattavuus johtuu lopulta pienemmistä kuluista, joiden ansiosta luomutuotannon käyttökate on hiukan parempi kuin tavanomaisen (Kuva 1c).

Luomutuotannon tulot häviävät tavanomaiselle tuotannolle sekä kasvin- että kotieläintuotannossa. Luomutilojen saamat isommat tuet nostavat kokonaistuoton kuitenkin samalle tasolle tavanomaisten tilojen kanssa. Luomutuotannon parempi kannattavuus tulee lopulta pienemmistä kuluista. Luomutilojenkin taloudellinen koko kasvaa jatkuvasti Vaikka luomutilat ovat pinta-alaltaan suurempia kuin tavanomaiset tilat, niiden taloudellinen koko on huomattavasti pienempi. Taloudellinen koko on kuitenkin kasvanut koko 2000-luvun. Vuoteen 2012 asti luomutiloja oli eniten kokoluokassa 8 000–15 000 €, mutta jo vuonna 2017 kokoluokat 25–50 000 € ja 50–100 000 € olivat yleisimmät (Kuva 2a). Vuonna 2017 oli 134 luomutilaa kokoluokassa 250–500 000 €, kun vuonna 2000 tällaisia tiloja oli vain 11. Myös tavanomaisessa tuotannossa isojen tilojen lukumäärä kasvaa samalla kun niiden kokonaismäärä laskee (Kuva 2b). ◀

Kuva 1. Luomu- ja tavanomaisen tilan a) kotieläin- ja kasvintuotannon tuotot, b) tuet ja kokonaistuotto ja c) kulut ja käyttökate (Luken Taloustohtori). Taloustohtorin luvut ovat keskiarvoja, jotka perustuvat 100–120 luomutilan ja 630–840 tavanomaisen tilan vuosittaiseen otokseen. Tilat ovat yli 8 000 Standard Output -euron tiloja, eli niissä maataloustuotteelle saatava keskimääräinen tuotto (euroa per hehtaari tai euroa per kotieläin) tilahinnoin laskettuna ylittää 8 000 euroa.

Kuva 2. Luomutilojen (a) ja tavanomaisten tilojen (b) taloudellisen koon (% tiloista) kehitys 2000-luvulla (Luken Taloustohtori). www.luke.fi/taloustohtori Hakala toimii erikoistutkijana ja Kokkinen erityisasiantuntijana Luonnonvarakeskuksessa.

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: KATARINA REHNSTRÖM KUVAT: SOIL ASSOCIATION

Tanskalaisen luomutuotannon menestyksen takana toimiva luomuneuvonta Suomessa luomuneuvontaa sekä valtion rahoilla että yksityisesti

Ruotsin luomulehti Ekologiskt lantbruk vertaili lokakuun 2018 lehdessä Tanskan ja Ruotsin luomuneuvontaa. Tanskassa luomuneuvojia on kolme kertaa enemmän kuin Ruotsissa. Ero ei johdu valtion maksamasta tuesta tai suuresta tilakoosta. Ero johtuu lähinnä neuvontaorganisaatioiden rakenteesta ja tanskalaisten tuottajien tottumuksesta maksaa neuvonnasta.

LUOMULEHTI 1 | 2019

uotsissa oli vuonna 2017 Jordbruksverketin tilaston mukaan 5 593 tilaa luomussa tai siirtymävaiheessa. Tanskassa vastaava luku oli samana vuonna 3 469 virallisten tilastojen mukaan. Ruotsalaiset tilat ovat keskimäärin hieman suurempia kuin tanskalaiset luomutilat. Ruotsissa luomutilojen keskikoko oli 81 ha peltoa, kun vastaava luku Tanskassa oli 71 hehtaaria. Suomessa oli Eviran tilaston mukaan vuonna 2017 yhteensä 4 665 luomutilaa ja tilojen keskikoko oli hieman alle 57 hehtaaria. Tanskassa on yksi kokopäiväinen luomuneuvoja hieman yli 50 luomutuotta-

laisia neuvojia, jotka tekevät työtä ainoastaan luomun parissa, kertoo Erik Andersen Økologirådgivning Danmarkin johtaja haastattelussa. Myös Lisbeth Frank Hansen, Økologisk Vkst Sjaelland -neuvontaorganisaation johtaja on asiasta samaa mieltä. Hänen mukaansa luomuneuvoja, joka voi käyttää tarpeeksi aikaa luomuneuvontaan, voi pitää neuvonnan osaamisensa huipputasolla. Toisaalta näin myös sydän on mukana työssä. Luomuun pitää Frank Hansenin mukaan todella uskoa, jotta voisi olla osa luomutuotannon kehitystä. Økologisk Vkst neuvontajärjestön palkkalistoilla on kymmenen kokopäiväistä luomuneuvojaa. Yrityksen noin 800 000 euron kokonaisliikevaihdosta suurin osa, eli noin 670 000 euroa tulee suoraan tilojen maksamista neuvontapalkkioista. – Neuvontaorganisaatiossa suhtaudutaan antaumuksella uusien luomuneuvojien koulutukseen, ja uudet neuvojat kulkevatkin kokeneiden neuvojien matkassa oppimassa työtä useiden kuukausien ajan. Vasta yhden tai jopa kahden vuoden jälkeen uudet luomuneuvojat saavat työskennellä täysin itsenäisesti, Frank Hansen kertoo.

jaa kohti. Ruotsissa vastaava luku on yksi neuvoja hieman yli 200 luomutuottajaa kohden. Tanskan suurin luomuneuvontaan erikoistunut yritys on nimeltään Økologirådgivning Danmark. Yrityksellä on 20 palkattua kokopäiväneuvojaa. Yritys saa noin 90 prosenttia tuloistaan tuottajien maksamasta maatilaneuvonnasta.

Luomuun keskittyminen parantaa neuvonnan laatua Ekologiskt lantbruk -lehden jutussa kiinnitettiin huomiota myös yhteyteen neuvonnan laadun ja neuvojan luomuun käyttämän työajan välillä. – Meille luomu on sydämen asia, ja me haluamme olla luomutuotannon kehittämisen ytimessä. Meidän käsityksemme mukaan tuottajat haluavat käyttää sel-

Ruotsissa hajanaisempi neuvontaorganisaatiorakenne Myös moni Ruotsin luomualan asiantuntijoista uskoo siihen, että luomuneuvoja voi olla todella hyvä työssään vain, jos hän voi keskittyä luomuneuvontaan. Käytännössä tämä voi kuitenkin olla vaikeammin järjestettävissä. Neuvontaa ostetaan Ruotsissa vähemmän ja neuvontaorganisaatioiden rakenne on hajanaisempi kuin Tanskassa. Tällaisessa toimintaympäristössä sekä tavanomaisille että luomutiloille suunnattu neuvonta voi olla parempi ratkaisu. Ruotsalainen neuvoja Ulrik Lovang, Lovang Lantbrukskonsultin toiminnanjohtaja, sanoo luomuneuvojan optimaalisen työnjaon olevan resurssikysymys. – Jos neuvontaorganisaatiossa on resursseja pitää vain muutama luomuun keskittyvä henkilö, on parempi hajauttaa luomuneuvonta useammalle henkilölle, Lovang sanoo.

Hänen mielestään organisaatio on vähemmän haavoittuva, kun useampi neuvoja toimii luomun parissa. Näin neuvojien on helpompi myös vaihtaa keskenään ajatuksia. Laajemmin kasvintuotantoa tuntevat neuvojat voivat lisäksi paremmin herättää kiinnostusta luomuun tavanomaisten tuottajien parissa. – On kuitenkin parempi, että osa henkilöstöstä keskittyy vain luomuun, mikäli resurssit riittävät, sanoo Lovang. Riskinä neuvonnan eriyttämisessä hän pitää kuitenkin sitä, että vastakkainasettelu lisääntyy ja tiedonvaihto eri ryhmien välillä saattaa kärsiä.

Neuvonta ja tutkimus tiiviissä yhteistyössä Niels Andresen on Ruotsin Luomuliittoa vastaavan organisaation, eli Ekologiska Lantbrukarna toiminnanjohtaja. Hän on kotoisin Tanskasta ja tuntee molempien maiden luomusektorin hyvin. Tanskassa tuottajat ovat hänen mukaansa tottuneita maksamaan neuvonnasta. – Ruotsissa kukaan ei myöskään ole ottanut päävastuuta maatalousneuvonnan kehittämisestä. Tanskassa neuvontaa ovat kehittäneet Landbo-yhdistykset. Toisin kuin Ruotsissa, Landbo-yhdistykset ovat jo 1800-luvulta saakka harjoittaneet myös neuvontaa. Ajan myötä moni pienempi paikallisosasto on yhdistynyt ja yhtiöittänyt toimintaansa, Andresen kertoo. Landbo-yhdistykset vastaavat lähinnä MTK:n paikallisosastoja. Økologirådgivning Danmark, Tanskan luomuneuvonta on kahden eri organisaation omistama. Osan omistaa Økologisk Landsforerening (Tanskan luomuliitto) ja toisen osan omistaa neuvontaorganisaatio Sargo, jonka yhteisomistavat useat Landbo-yhdistykset Jyllannista. Tanskan Århusissa sijaitseva maatalouden tutkimus- ja innovaatiokeskus Seges on yksi syy tanskalaisen neuvonnan hyvään laatuun. Seges on koko Tanskan maatalouden innovaatiokeskus, ja siellä työskentelee yli 500 ihmistä maataloustutkimuksen parissa. Noin 20 henkilöä työskentelee ainoastaan luomutuotantoon liittyvien projektien parissa. Luomuneuvonnalla on kiinteä yhteys Segesissä tehtäviin tutkimuksiin. Ruotsis▷▷ LUOMULEHTI 1 | 2019

sa ei ole mitään vastaavaa instituutiota. Segesissä tehtävää työtä ohjaa itse maatalouselinkeino, ja sillä on hyvin vahva kytkös tiloilla tapahtuvaan neuvontaan.

Luomuneuvontaa sekä valtion rahoilla että yksityisesti Entä miltä vertailussa näyttää suomalainen luomuneuvonta? Suomessa ylivoimaisesti suurin luomuneuvontapalveluiden tarjoaja on ProAgria. Pienemmässä mittakaavassa luomuneuvontaa tarjoavat Luomuliitto, Biodynaaminen yhdistys sekä yksityiset oman yrityksen nimiin neuvontaa tekevät henkilöt. Viljelijä voi valita, hyödyntääkö hän Neuvo 2020 -palvelua vai muuta luomuneuvontaa. ProAgriassa on tällä hetkellä valtakunnallisesti yhteensä 68 luomuneuvontaa tarjoavaa neuvojaa. Suurimmalla osalla heistä on oikeudet myös Neuvo 2020 -palveluun. ProAgrian omien tilastojen mukaan heidän luomutiloille vuonna 2018 tuottamaan neuvontatyöhön käytettiin työaikaa noin 26 henkilötyövuoden ver-

LUOMULEHTI 1 | 2019

ran. Luku ei sisällä luomuhankkeisiin tai tarkastuksiin käytettyä työaikaa. Se, kuinka paljon yksittäinen luomuneuvoja käyttää työajastaan vain luomuasioiden parissa, ei tilastoista selviä. Suomessa neuvontaa rahoitetaan kolmen eri rahoituslähteen kautta. Yksi näistä kolmesta on valtion 50 prosentilla avustama neuvonta, jossa toinen puoli rahoituksesta pitää tulla yksityisistä rahoituslähteistä. Valtioavusteinen luomuneuvontaraha jaetaan ProAgrian, Luomuliiton ja Biodynaamisen yhdistyksen välillä. Vuonna 2018 tämä valtion jakama summa oli yhteensä 312 000 euroa. Kokonaisavustus pieneni edellisvuodesta kahdella prosentilla. Toinen luomuneuvonnan muoto on Neuvo 2020, joka rahoitetaan sataprosenttisesti julkisilla varoilla. Tuottaja maksaa saamastaan neuvonnasta ainoastaan arvonlisäveron. Neuvo 2020 -luomuneuvonnan suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Ruokaviraston Hyrrä-tietojär-

jestelmän mukaan vuonna 2018 palvelua hyödynsi yhteensä 1094 tilaa. Neuvonnan korvauksia maksettiin 468 244 euroa, ja neuvonta työllisti noin neljän henkilötyövuoden verran. Jos Suomen kokopäiväisen luomuneuvonnan määrän suhteuttaa tilamäärään, päästään suunnilleen samoihin lukuihin kuin Ruotsissa. Ruotsissa on noin 200 tilaa yhtä neuvojaa kohden. Suomessa vastaava luku laskettuna luomutilojen määrästä vuonna 2018 oli 196 tilaa jokaista luomuneuvojaa kohti. Ekologiskt lantbruk -lehdessä ei kerrottu, mitkä luomuneuvontaan liittyvät työtehtävät Tanskan ja Ruotsin luomuneuvontaa koskeviin työtehtäviin on laskettu mukaan. Suomen tilastoja puolestaan vääristää yksityisten luomuneuvojien tekemän työmäärän puuttuminen laskelmista. Yksityistä luomuneuvontaa tarjoavien luomuneuvojien määristä ei ole olemassa mitään virallisia tilastoja. ◀ Kirjoittaja on Luomuliiton kotieläinasiantuntija.

Luomuneuvoja toivoo aikaa ja syventymistä tilatasolla

Juho-Heikki Kauppinen.

irkko Tuominen toimii luomun erityisasiantuntijana ProAgriassa Pohjois-Savon alueella. Hän arvioi käyttävänsä noin 70 prosenttia työajasta luomuneuvontatyöhön. Suuri osa työajasta kuluu uusien luomusta kiinnostuneiden tilojen neuvontaan. Neuvontakäynnillä pohditaan luomun mahdollisuuksia ja autetaan luomusuunnitelman, hakemusten ynnä muiden paperitöiden kanssa. Tavanomaisia, luomusta kiinnostuneita tiloja kiinnostaa, mitä luomu heidän kohdallaan käytännössä tarkoittaa. Jo luomussa olevilla tiloilla pohditaan viljelysuunnitelmia, täytetään tukihakemuksia ja pohditaan vaikka erilaisia lannoitevaihtoehtoja. Niissä mietityttää eniten tilan kannattavuus ja luomutuotannon tulevaisuus. Kysymykseen siitä, olisiko parempi, että jotkut neuvojat hoitavat vain luomuasioita, Pirkko Tuomisella on vastaus valmiina. – Kaikkien maatilojen kanssa työtä tekevien henkilöiden tulee tuntea luomun perusteet. En puhu nyt vaan neuvojista, vaan myös esimerkiksi viranomaisista, eläinlääkäreistä ja kaupan edustajista. Luomutuotannossa on kuitenkin niin paljon sitoumuksiin ja tuotantoehtoihin liittyviä asioita ja kirjoittamattomia tulkintoja, että käytännön neuvonta maatilalla edellyttää jo syvempää perehtyneisyyttä ja pitkää käytännön kokemusta. Yksikin rasti väärässä paikassa voi johtaa isoihin seuraamuksiin, Tuominen tähdentää. Luomuneuvonnan kehittämisen suunta voisi Tuomisen mielestä olla vaikka Ruotsissa käytössä oleva malli. Tila tekee neuvojan kanssa kiinteähintaisen vuotuisen sopimuksen. Asiantuntija vastaa tämän jälkeen siitä, että kaikki asiaankuuluvat hakemukset ja suunnitelmat tulee tehtyä. Aikaa on myös varattu runsaasti tilan kehittämiseen liittyvään pohdintaan, kasvustokäynteihin ja seurantaan. Neuvoja pystyy tilatasolla sukeltamaan syvemmälle tilan asioihin ja katsomaan että ratkaisut myös toteutetaan. – Nyt tuntuu siltä, että tilaa kohti on liian vähän aikaa eikä asioihin pysty paneutumaan, vaan aika kuluu tulipaloja sammuttaessa, sanoo Tuominen. Hänen mielestään myös käytännön kokemusten ja tiedon jakamissa ihmisten välillä olisi parantamisen varaa. Hänen mukaansa edelleen pyöritään liian paljon vain omissa ympyröissä.

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI JA KUVAT: JUSSI KNAAPI

Geenieditoinnin kanssa tarvitaan harkintaa

Voiko ihmisen manipuloima kasvi olla parempi kuin vuosisatojen aikana luonnonvalinnalla kehittynyt? Geenimuokkauksen jäljet huolestuttavat. On liian paljon kysymysmerkkejä, mutta vain niukalti kiistatonta hyvää. Nyt olisi viimeinen hetki sopia yhteisistä pelisäännöistä.

Mielipiteeni GMO-jalostuksesta Olen Amerikan harjoitteluajoilta saakka ollut teknologiamyönteinen. Oma koulutus on tukenut samaa, kehitystä hakevaa ajattelua. Näin asennoiduin alkujaan myös GMO-lajikkeisiin, kunnes kerran tutulleni USA:han soittaessani tulin varta vasten kysyneeksi, käyttääkö hän GMOlajikkeita? Vastaus yllätti. – En käytä, koska ne eivät ole sen satoisempia ja lisäksi ne maksavat enemmän, sain kuulla. Tästä lauseesta alkoi vertaileva tutkimusmatkani, jonka aikana kantani GMOkasveihin on muuttunut varovaisen myönteisestä huolestuneen kriittiseksi. Minua häiritsee nykyisessä GMO-keskustelussa se, että pro GMO -puolella on otettu käyttöön termi ”tieteellinen maatalous” ja vastaavasti GMO-kriittisen puolen argumentaatiota pidetään ”ei-tieteel-

lisenä”, vanhakantaisena ja kehityksen vastaisena. Tämä ei ole kovin rehellistä, varsinkaan kun kriitikkopuolen löytämiä ja esiin nostamia ongelmakohtia ei haluta tai kyetä ottamaan asialliseen tarkasteluun tai todistamaan aiheettomiksi. Kieltäytyminen asiallisesta faktoihin pohjautuvasta keskustelusta kertoo myös epävarmuudesta, johon todella on aihettakin – niin paljon GMO:n historia pitää sisällään kyseenalaistettavia kohtia.

Väärin liikkeelle Mistä sitten on tullut tämä ”totuus”, että GMO-jalostus on ongelmatonta ja GMOlajikkeita sisältävät rehut ja elintarvikkeet ovat turvallisia? Syitä on käsittääkseni kaksi. Ensinnäkin tahot, jotka Pohjois-Amerikassa halusivat aikoinaan 1980-luvulla ottaa GMO-tekniikan käyttöön, saivat si-

käläisessä systeemissä läpi käsitteen ”substancial equivalence”, ”käytännössä samankaltainen”. Tämä oli kriittisen tärkeä päätös GMO-jalostajille, koska se itse asiassa lopetti turvallisuustestauksen kehittämisen alkuunsa. Esimerkkejä tämän päätöksen ongelmallisuudesta on sittemmin löytynyt aivan liikaa. Alkuvaiheen pahat epäonnistumiset on lakaistu maton alle, ja harvat hyvät esimerkit on nostettu jalustalle. Jalosteiden terveysvaikutuksia ei ole perusteellisesti tutkittu, ja kriittiset tulokset on systemaattisesti kiistetty. Tiedeyhteisökään ei ole kyennyt sopimaan testauksen pelisäännöistä, huolestuttavia tuloksia antaneita tutkimuksia ei ole toistettu. Se, että jokin asia ei ole akuutisti haitallinen, ei myöskään takaa, että pitkäaikaisvaikutukset ekosysteemissä olisivat kunnossa.

Monet agronomiset ongelmat ratkeavat parhaiten lisäämällä diversiteettiä niin viljelykiertoon kuin lajikeseoksiinkin. Kuvassa GMO-vapaa maissikasvusto.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Toisekseen valtaisat kaupalliset intressit ovat olleet GMO-jalosteiden yleistymisen takana. Ensimmäisen vaiheen jalosteet ovatkin olleet nimenomaan sellaisia, jossa kasvi on saatu kestämään yksittäistä torjunta-ainetta (glyfosaattia). Tämä on lisännyt ongelmia kahdesta suunnasta samanaikaisesti. On tullut kasvin monokulttuurin sekä myös itse torjunta-aineen yksipuolisen käytön ongelmia. Lisäksi on noussut esiin nimenomaan glyfosaatin ja sen hajoamistuotteiden riskitekijät ekosysteemissä aina ihmisen terveyteen saakka. Erityisen hankala tilanne on ollut niin sanottujen Bt-maissijalosteiden kohdalla, koska niissä GMO-tekniikkaa on käytetty Bt-myrkkyä tuottavan bakteerin ja maissin genomin yhteen liittämiseen. Idea on ollut kaunis – BT-maissi kehittää itsessään maissikoisan toukalle (European cornborer) myrkyllistä kemikaalia, jolloin torjuntapeittaukset ja -ruiskutukset olisivat tarpeettomia. Valitettavasti todellisuus on osoittautumassa päinvastaiseksi. Maissikoisa pystyy jopa muutamassa sukupolvessa kehittämään vastustuskyvyn maissin erittämälle Bt-myrkylle. Joudutaan kierteeseen, tarvitaan uusi hieman poikkeava Bt-maissikanta jne. Lisäksi Bt-maissi aiheuttaa ongelmia myös hyödyllisille hyönteisille. Toki on tiedossa myös torjuntakemikaalien (neonikotinoidit) ongelmat. Tähän on haettu ja löydettykin ratkaisu hieman yllättävältä taholta: Ei käytetä Bt-maissia, eikä neonikotinoideja lainkaan! Lisätään sen sijaan diversiteettiä, eli luodaan olosuhteet monipuolisen saalistajahyönteiskannan lisääntymiselle. Diversiteetti tarkoittaa tässä viljelykiertoa, kumppanikasveja ja muita viljelytekniikan ns. pehmeitä keinoja (1).

Genomimuokkauksen seurauksia Kirjallisuudesta löytyy lukuisia esimerkkejä GMO-jalostuksen epäonnistumisista. Niiden syynä on jalostustekniikan hallitsemattomuus. On toki löydetty haluttuja ominaisuuksia primäärisesti kontrolloivia DNA-sekvenssejä, mutta samalla on täysin sivuutettu ns. hallitsemattomien tai sekundääristen muutosten problematiikka. Eli yhden halutun muutoksen kyl-

kiäisenä saadaan kymmeniä, ellei satoja tuntemattomia muutoksia. Jo maallikkokin ymmärtää, että DNARNA -säätelyjärjestelmä on hyvin monimutkainen kokonaisuus, jossa yksittäisen geenin primäärisen merkityksen rinnalla esiintyy paljon muitakin tekijöitä. Yksi geeni – yksi toiminto -ajattelu on todella harhaanjohtavaa. Jotta kasvi voi kehittyä, tai mukautua erilaisiin olosuhteisiin, täytyy sen ohjausjärjestelmän, epigenetiikan kyetä kytkemään ja sammuttamaan yksittäisten geenien toimintaa ja osata tehdä tämä kehityksen kannalta juuri oikeina ajankohtina. Tästä kokonaisuudesta tiedämme aivan liian vähän. Geneettisen materiaalin siirtäminen kasvista toiseen saman lajin kasvien välillä tai edes saman kasvilajikkeen GEmuokkaus ei ole vapaa riskeistä. Tietyn geneettisen signaalin tehtävänä voi olla tuottaa tietty ohjaava proteiini lähtökasvissa. Ongelma tulee siitä, että vastaanottavassa kasvissa tai saman kasvin GEmuokkauksessa tismalleen sama koodi voi tuottaakin erilaisen proteiinin tai sivuvaikutuksia. Näin ollen geneettinen editointi saattaa tuottaa yllätyksiä tälläkin tapaa. Sama hallitsemattomuuden riski pätee myös, jos kasviin siirretään vieraan bakteerin tai vastaavan geenejä (2). Luonnonvalinta on kehityshistorian saatossa osannut hoitaa tämän tyyppiset evoluution kehitysaskeleet oikein. Jos ihminen haluaa kiihdyttää ja muokata tätä toimivaa järjestelmää, astutaan alueelle, jossa on primääristen tekijöiden ohella hallittava myös iso kokonaisuus ja sadat sekundääriset tekijät. Nämä ennakoimattomat muutokset eivät välttämättä ole vaarallisia, mutta joukkoon voi ja on mahtunut myös haitallisia muutoksia. Tästä löytyy runsaasti tutkimusviitteitä. Vastaavasti myös perinteisessä risteytysjalostuksessa saattaa hyvinkin tapahtua ennakoimattomia muutoksia ja ongelmia, mutta voimme olettaa niiden olevan vähäisempiä, koska kasvien genomeja muokataan kuitenkin ”luonnollisemmin”.

Pusztain GMO-perunatutkimus Englannin hallituksen tilaama ja Skotlannissa suoritettu ns. Pusztain GMO-tut-

kimus oli yksi ensimmäisiä Euroopassa suoritettuja virallisia GMO-kokeita. Siinä tavallisen perunan genomia muokattiin siten, että aikaansaatiin uuden proteiinin muodostuminen. Vastaavaa proteiinia injektoitiin myös käsittelemättömään perunaan. Molempia perunoita syötettiin kontrolloidusti koe-eläimille (rotille). Tulokset osoittivat selvästi haitallisia muutoksia koe-eläimissä. Rowett tutkimusinstituutin tohtori Arpad Pusztai raportoi tuloksista hieman liian aikaisin arvostettuun lääketieteelliseen Lancet-julkaisuun. Sen seurauksena tutkimus nopeasti keskeytettiin rahoittajan (UK hallitus) toimesta ja Pusztain tieteellinen ura käytännössä tuhottiin. Itse koetta ei uusittu vaan tulokset yritettiin mitätöidä, (3). Jos sivuutamme jo vanhentuneet tapaukset, haluan nostaa esiin tuoreemman vehnäjalosteen Australiasta (CSIROn jaloste). Siellä kehitetyn, hitaammin sulavaa tärkkelystä sisältävän vehnän todettiin sisältävän DNA:n vastaparin ns. lähetti-RNA -sekvenssin, jonka tehtävänä on kytkeä pois eli ”hiljentää” kasvin tärkkelystä hajottava toiminto. Näin voitaisiin alentaa vehnätärkkelyksen glykeemistä indeksiä (GI) ja hillitä ihmisen veren sokeripitoisuuden vaihteluja. Jalostajat eivät kuitenkaan huomanneet, että kyseinen lähetti-RNA -sekvenssi saattaa samalla hiljentää ihmisen maksan toimintaa säätelevän geenisekvenssin. Kaksi arvostettua tutkijaa – Jack Heinemann, Canterburyn Yliopisto, UusiSeelanti ja Judy Carman, biokemia, Flindersin Yliopisto, Australia – tekivät ko. löydöksen, eikä jalostajien auttanut kuin myöntää riskin olemassaolo. Tässäkin tapauksessa oli todettava, että riittävän turvallisuustestauksen puute mahdollisti ylipäätään ongelman muodostumisen. Löydös kuitenkin vaiettiin, eikä se johtanut korjaaviin toimenpiteisiin (4). Ylläkuvatuilla tavoilla on toimittu myös lukuisissa muissa kokeissa. Uusintatutkimuksia ei koskaan haluta tehdä, vaan huolta aiheuttavat tulokset koetetaan mitätöidä. Ja nämä samat ihmiset edustavat niin sanottua ”tieteellistä maataloutta”, toista kantaa olevat leimataan ”fear mongers” eli pelottelijoiksi, tai ei-tieteellisiksi. ▷▷

LUOMULEHTI 1 | 2019

Perunan laatuun voidaan vaikuttaa myös luonnollisesti ilman jalostuksellisia kokeiluja. Vasemmalla on käytetty hivenravinteita ja biologisia hyötymikrobeja, oikealla kontrolli.

Uutta huomioitavaa Viime vuosina on kehitetty aivan uusi tutkimushaara – metapolomiikka. Suomi on tässä tutkimuksessa ollut kehityksen kärkimaita. Kyse on kasvin tuottamien yhdisteiden kartoituksesta. Koska nämä yhdisteet – joita kasvissa voi olla jopa tuhansia erilaisia – vaikuttavat kasvin toimintaan. Näistä yhdisteistä käytetään nimitystä luonnonaineet, puhutaan myös ns. fytokemikaaleista. Kasvi tuottaa niitä omien elintoimintojensa tarpeisiin, esimerkiksi omaa vastustuskykyä ja kasvua parantamaan. Fytokemikaaleja ovat esimerkiksi antioksidantit, vitamiinit, fenolit ym. Suomalainen alan uranuurtaja Kati Hanhineva tutki väitöskirjatyössään mansikan tuottamia fytokemikaaleja. Työssä mansikan genomia muunneltiin ja havaittiin, että siirtogeeninen mansikka tuottaa myös aivan uusia kemiallisia yhdisteitä verrattuna käsittelemättömään mansikkaan. Tämä uusi havainto avaa jälleen uuden mahdollisuuden, mutta myös riskitekijän, kun kasvin genomia muunnellaan.

LUOMULEHTI 1 | 2019

On selvää, että metapolomiikkaa pitäisi aina käyttää uusien jalosteiden testauksessa. Erityisen tärkeää tämä on, jos aletaan käyttää erilaisia geenimanipulaatioon perustuvia tekniikoita ja jos näitä jalosteita käytetään ihmisravinnoksi (5).

Keskustelua menetelmistä Aivan uusimpana tarjokkaana GMO-valikoimaan on tarjolla entisiä menetelmiä ”siistimpi” ja tarkempi CRIPR-tekniikka – ”geenisakset”. Varmaan näin onkin, mutta tämäkään tekniikka ei poista geenieditoinnin sekundääristen vaikutuksien problematiikkaa – itse asiassa se saattaa lisätä niitä. Näin siksi, että uusien kombinaatioiden kokeilu todennäköisesti vain kasvaa. Jopa yksi CRIPR-tekniikan kehittäjistä – Jennifer Doudna – varoittaa uuden tekniikan vaaroista ja on kehottamassa harkintaan niiden käytössä. Huolta kantaa myös moni muukin, kuten Jennifer Kahn ns. genedrive-tekniikasta, joka pahimmillaan avaa ns. Pandoran laatikon määrittelemättömine seurauksineen (6 ja 7). On selvää, että koska valtavat taloudelliset intressit ajavat uusia geenimanipulaation tekniikoita eteenpäin, tulee paine hyväksyä GMO-lajikkeet myös Euroopassa kasvamaan. Moraaliselta kannalta on myös ongelmallista, jos ensimmäisen ja toisen sukupolven GMO-jalosteiden jälkeen aletaan saada kolmannen sukupolven ”ympäristöystävällisiä” GMO-jalosteita. Ne koittavat esimerkiksi paikata huonon viljelykulttuurin vahinkoja. Hy-

vänä esimerkkinä olisi kuivuutta paremmin kestävät lajikkeet. Tässä kohdin pitää kuitenkin kysyä, hoidammeko itse vaivaa vai sen seurauksia. Jotta Euroopassa voitaisiin vakavasti edes harkita jonkinasteista GMO-jalosteiden sallimista, tulisi ensimmäiseksi lopettaa nyt käynnissä oleva juupas–eipäs -jankkaus. Seuraavaksi olisi tehtävä nuo nyt kiistelyn alaiset koesarjat yhdessä uudelleen ja katsottava tulokset tarkalla seulalla. Kestävien johtopäätösten aika on vasta tämän prosessin jälkeen. Usein ajatellaan, että GMO-vastustajat ovat vain ajasta jälkeen jääneitä tai kiusantekomielessä vastustamassa. Lista näihin ryhmiin kuulumattomista arvostetuista tiedemiehistä ja -naisista on kuitenkin niin pitkä, että heitä on kuunneltava. Hyvänä esimerkkinä vastuullisista tiedemiehistä on brittiläinen David Gee, joka on toiminut myös monissa kansainvälisissä tehtävissä (8). Hän nimenomaan korostaa vastuullisuutta uusien menetelmien markkinointia koskien lauseella, ”ei ole todettu vahingolliseksi”. Monet myöhemmin vaarallisiksi todetut kemikaalit yleistyivät tämän periaatteen varjolla. Uskon ennemmin Geen tyyppisiä vastuullisia tiedemiehiä, kuin vaikkapa Mark Lynasin tapaisia populistisia julistajia. Kehitys kuitenkin kehittyy, joten lopuksi olisi sovittava pelisäännöistä ja luotava open source -pohjainen toimintamalli. Siinä ei tule olla kuskin paikalla bisnes, vaan välitöntä voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, eli hallitukset, tutkimus ja opetus. Olemmeko riittävän kypsiä myöntämään huonosti kontrollissa olevan nykysysteemin puutteet ja tekemään huomattavia ohjausliikkeitä tilanteen korjaamiseksi? ◀ Kirjoittaja on maatalousteknologian agronomi ja kiinnostunut viljelyn kehittämisestä entistä ympäristöystävällisemmäksi. Kirjoituksen asiakohdat perustuvat sekä kirjallisuuslähteisiin, seminaareihin ja kirjeenvaihtoon että keskusteluihin. Artikkelia varten on haastateltu seuraavia henkilöitä: Jonathan Lundgren, Stefanie Seneff, Howard Vrieger, Bob Strait, Jill Clapperton, Christine Jones, Kati Hanhineva. Kirjalliset lähteet löytyvät osoitteesta www.luomulehti.fi

TEKSTI: TUOMAS MATTILA JA JUKKA RAJALA

Tämän jutun ilmestyessä on vielä talvi, mutta mietitään hetki sitä, miten pelto kuivuu keväällä kylvökuntoon.

KUIVATUS KUNTOON – mutta millä menetelmillä?

Jukka Rajala

A Savimaan maaprofiilissa on 30 cm muruista maata. Sen alapuolella maa on tiivistä ja erittäin heikosti vettä läpäisevää. Lohko tarvitsee hyvin tehokkaan kuivatuksen.

luksi pelto on litimärkä, sen huokosiin ei mahdu enempää vettä. Lisäsateet tai sulamisvedet poistuvat pintavaluntana. Kun pelto sulaa, ylimääräinen vesi pääsee poistumaan reunaja salaojiin. Vesi vajoaa maan huokosia pitkin ja huokoset täyttyvät ilmalla. Kun kaikki vajovesi on poistunut suurista huokosista, vettä on vielä varastoituneena pieniin huokosiin kasvien käytettäväksi. Tässä vaiheessa pellon sanotaan olevan ”kenttäkapasiteetissa”, eli siihen on varastoinut maksimimäärä kasveille käyttökelpoista vettä. Tässä vaiheessa maa tuntuu kostealta, murustuu kämmenten välissä hierottaessa ja alkaa vähitellen olla kylvökunnossa. Jotta pelto kuivuisi tasaisesti kylvökuntoon, ylimääräisen veden pitäisi poistua kaikista sen kohdista suunnilleen samaa vauhtia. Toisaalta pellolle ulkopuolelta tulevat vedet pitäisi saada ohjattua pois ja pohjaveden pintaa hallittua. Jos kuivatustila on hyvä, pelto kuivuu tasaisesti kylvökuntoon, ruokamultakerros ei pääse vettymään, vaan pysyy hapellisena, ja pellossa on vesitilaa varastoida hetkellisiä rankkasateita. Kevään tuloa ei voi nopeuttaa, mutta pellon kuivumista voi. Talvella on hyvä aika tehdä suunnitelmia lohkojen kuivatustilan kehittämiseen. ▷▷

LUOMULEHTI 1 | 2019

Peltojen kuivatustilaa on kehitetty useampia vuosisatoja. Kuivatuksen historia on myös hyvä pohja siihen pohdintaan, miten yksittäisen lohkon kuivatusta kehitetään. Aluksi on huolehdittu siitä, että vesi pääsee pelloilta pois laskuojia pitkin (peruskuivatus). Sen jälkeen on kaivettu yksittäisiä ojia estämään ulkopuolisten vesien pääsyn pellolle (reunaojat, niskaojat). Pinnanmuotoilulla on estetty vesien keskittyminen painanteisiin (sarkaojat, kuviokyntö). Kun yleiset kuivatuskeinot eivät ole riittäneet kuivattamaan peltoa riittävän nopeasti ja pitämään vedenpintaa alhaalla, kuivatusta on tehostettu salaojituksella. Aluksi ojia laitettiin vain tärkeimpiin kohtiin (katkaisuojat, painanteet, lähteet), mutta vähitellen siirryttiin systemaattiseen kuivatukseen, jossa imuojia on tasavälein ja imuojat on kytketty kokoojiin. Ojaväli ja -syvyys määritetään yleensä maalajikohtaisilla taulukoilla, jotka kuvaavat yleisesti vakiintunutta, hyväksi todettua käytäntöä. Joissain tapauksissa yleiset ohjeet eivät sovellu yksittäiselle lohkolle. Tällöin lohkokohtaisella tarkastelulla voidaan tunnistaa, millainen ojitus tarvittaisiin kyseisen lohkon kuivatuksen saamiseen hyvään kuntoon.

Suurkuoppatesti Kuivatusedellytysten kartoitukseen on kehitetty viljelijälähtöinen menetelmä, jossa maan vedenläpäisykykyä arvioidaan maaprofiilin tarkastelulla. Kyseessä on ikään kuin lapiodiagnoosin isoveli: tarkastelu tehdään noin kahden metrin syvyisestä, kaivinkoneella kaivetusta kuopasta (Kuva 1). Kuopat sijoitellaan lohkolle siten, että voidaan tarkastella hyvin ja huonosti kasvavia lohkon osia. Jos lohkolla on monenlaisia maastonmuotoja ja maalajeja, kuoppia kannattaa kaivaa eri kohtiin. Kuoppa kaivetaan ensin noin metrin syvyiseksi, sitten sitä syvennetään kahteen metriin ja kuopan reunaan tehdään metrin syvyinen porras. Kaivettaessa tarkastellaan maan eri kerroksia ja erilaiset maat sijoitetaan eri kasoihin. Kuopasta arvioidaan, kuinka hyvin kuivatus toimii tällä hetkellä. Juuriston syvyys ja maan murustuminen kuvaa hyvin sitä, mihin saakka pellossa on hyviä

LUOMULEHTI 1 | 2019

Tuomas Mattila

Pinta- ja pohjavesien hallintaa

Kuva 2. Loimaan savimaa. Maaprofiili on hyvin savinen ja huokosia on lähinnä maan pintaosissa. Vanhan ojaston kuivatusteho ei ole riittävä. Riittävään kuivatustehoon tarvitaan tiheää myyräojitusta yhdistettynä syvemmälle sijoitettuihin, runsaasti sorastettuihin salaojiin.

kasvuoloja. Juuriston kasvu toimii myös hyvänä indikaattorina tiivistymistä. Jos maassa näkyy punertavia rautasaostumia, ne kertovat siitä, että kerroksessa vuorottelevat hapettomat ja hapelliset olosuhteet, eli pohjaveden korkeus vaihtelee. Selvän siniset sävyt kertovat hapettomasta tilasta.

Mikä on eri kerrosten edellytys johtaa vettä? Kuivatuksen kannalta ojat kannattaa sijoittaa mahdollisimman vettä läpäisevään kerrokseen. Juuret, lierojen käytävät ja tiivistymät vaikuttavat veden läpäisyyn. Veden tihkuminen kuoppaan on myös selvä merkki siitä, että vesi liikkuu kyseisessä kerroksessa. Jos kuoppaan tihkuu vettä pellon ylälaidassa, niskaoja ei

ole riittävän syvä katkaisemaan pellon ulkopuolisten vesien pääsyä pellolle. Jos niskaojaa ei ole mielekästä syventää, pellon kuivatusta voidaan parantaa ylälaitaan sijoitetulla katkaisu(sala)ojalla. Kuoppatestistä voi myös haarukoida maalajia. Kostutettua maata muovaillaan kädessä, kunnes se on rakenteeton pallo. Sen jälkeen maata puristellaan peukalon ja etusormen välissä ohueksi 2-4 mm nauhaksi ja katsotaan, missä vaiheessa nauha katkeaa. Jos nauha on yli 50 mm pitkä, maa on savinen ja sen kuivatusedellytykset ovat heikot. Alle 25 mm pituinen nauha kertoo hietamaasta, jossa veden läpäisykyky on suuri. 25–50 mm pituinen nauha ilmaisee maalajin olevan hiesu- tai hiuemaa. Hiesuilla rakenne on herkkä luhistumaan, ja ne tahrivat helposti käsiä.

Heikki Koskimies)

Kuva 1. Kuoppatesti Ilmajoen hietamaalla. Maaprofiili on yhtenäistä hiesua ja hienoa hietaa, mutta noin 60 cm syvyydessä on tiivistymä. Kuivatusedellytykset ovat hyvät, mutta kuivatusta voisi nopeuttaa tiivistymän rikkomisella, mikäli maata ei tiivistetä uudelleen.

Maalajit voivat vaihdella kerroksittain. Yleensä savisuus lisääntyy syvyyden myötä, mutta pellosta voi löytyä myös savisempia kerroksia heti ruokamultakerroksen alapuolelta. Joissain tapauksissa pellossa voi olla hietakerros sa-

vikerroksen alla tai vuorottelevia savi- ja hiesukerroksia. Periaatteessa kuivatusjärjestelmän valinta on yksinkertaista: kuivatus tehdään siinä kerroksessa, mikä on helpoin kuivattaa. Jos maaprofiilista löytyy läpäisevä kerros kohtalaisen syvältä (1,0–1,6 m), oja kannattaa sijoittaa tähän kerrokseen, mikäli valtaojan syvyys antaa tähän mahdollisuuden. Tällöin ojaväli voi olla harva. Ojan yläpuolella olevat mahdollisesti tiiviit kerrokset rikotaan mekaanisella kuohkeutuksella. Jos syvemmällä ei ole läpäiseviä kerroksia, oja kannattaa sijoittaa melko matalaan (0,8–1,0 m) ja kytkeä oja läpäisevämpään pintamaahan soran tai hakkeen avulla. Joissain tapauksissa kuivatusta on tarpeen tehostaa myyräojituksella (Kuva 2) tai syväkuohkeutuksella. Myyräojitus on toistettava savimailla 3–5 vuoden välein. Helposti luhistuvilla hiesu- ja hietamailla voi olla tarpeen käyttää soratäyttöisiä myyräojia hyvän kuivatuksen saavuttamiseksi. Usein hyvän kuivatuksen hyöty on suurempi kuin myyräojituksen kustannus. Syvällä kuopalla saa nopeasti arvokasta tietoa pellon kuivatustilasta ja mahdollisista kehittämiskeinoista. Lohkon sisäistä vaihtelua ja maaprofiilin ominaisuuksia kannattaa hyödyntää ojitussuunnittelussa. ◀ Tuomas Mattila toimii Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin vetämässä OSMOhankkeessa yliopistotutkijana ja Jukka Rajala projektipäällikkönä.

SIEMENTUOTANTOON! Teemme siemenviljelysopimuksia nurmikasveista. Myös luomut. www.savonsiemen.com

Ehdolla myös eduskuntavaaleissa 2019!

Antti Sarvela 044 591 6400

LUOMULEHTI 1 | 2019

asialla Edunvalvontaa - luomutuottajan

Luomun tulevaisuus Miten seuraava hallitus aikoo edistää luomutuotannon kehitystä?

usia luomusitoumuksia ei tehdä tänä vuonna, eikä mahdollisesti kolmena sitä seuraavanakaan. Olemme suurien haasteiden edessä: perusmaatalous on taloudellisessa kriisissä, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat tuntua hyvin todellisilta. Luomutuotanto on ratkaisu moneen kiperään kysymykseen, mutta löytyykö seuraavalta hallitukselta kanttia tarttua haasteisiin?

Kasvutavoitteet täyttymättä Manner-Suomen maaseutuohjelmaan kirjattiin aikoinaan tavoite, jonka mukaan 16 % Suomen peltopinta-alasta olisi luomussa vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä Ruokaviraston tilastojen mukaan pinta-alasta luomussa on 12,8 %. Hallitusohjelmassa tavoite oli vieläkin kunnianhimoisempi: 20 % vuoteen 2020 mennessä. Eroa tavoitteenasettelussa on selitelty sillä, että kaikkeen pinta-alaan ei haeta tukea, mutta pinta-ala on kuitenkin valvonnassa, eli tavoitteet olisivat kuitenkin suurinpiirtein samat. Kasvuun varatut resurssit lopussa Ministeri Jari Leppä ilmoitti marraskuussa, ettei uusia luomusitoumuksia tehdä vuonna 2019, koska luomulle varatut määrärahat ovat käytetty. Määrärahoja oli laskennallisesti varattu maaseutuohjelman tavoitteen mukaisesti, mutta määrärahat loppuivat kuitenkin ennenaikaisesti. Luomutuotannon kehityksessä yllätti, että kotieläintiloja on siirtynyt luomuun enemmän kuin mitä alunperin ajateltiin. Koska kotieläintilat saavat suurempaa tu-

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: SUSANN RÄNNÄRI

Ehdotuksia edunvalvontaan? Ota yhteyttä susann.rannari@luomuliitto.fi

KUVAT: NOORA MANTERE

Luomutuotteiden kysyntä ja myynti Euroopassa kasvaa tasaisesti. Kuvassa ranskalaisen luomulihakaupan valikoimaa.

kea per hehtaari, ovat rahat loppuneet ennen kuin päästiin tavoitteeseen.

Määrärahojen lisäämisen haaste Luomuliitto on yhdessä muiden luomualan organisaatioiden kanssa vaatinut, että päättäjät kantavat vastuun päätöksistä ja asetetuista tavoitteista. Luomualan organisaatiot vaativat 10–15 miljoonan euron lisärahoituksen, jotta tuotannon kehittyminen voidaan turvata. Lisämäärärahalla voisi tehdä sen verran uusia luomusitoumuksia, että asetettuun tavoitteeseen päästäisiin. Mutta koska luomukorvaukset ovat osa maaseutuohjelmaa, joka on osittain EU-rahoitteista, tästä muodostuu haaste. Vaikka lisämääräraha kansallisesti löytyisikin, mutta EU:n osuutta ei löydy maaseutuohjelman sisältä, muodostaa tämä erittäin haastavan yhtälön uusien sitoumuksien tekemiselle vuonna 2020. Seuraavan rahoituskauden aloitus Tällä hetkellä valmistellaan seuraavaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) rahoituskautta ajalle 2021–2027. Kaikki merkit viittaavat siihen, että rahoituskausi ei tule alkamaan ajallaan. Meillä on tulevana keväänä eduskuntavaalit sekä EU-vaalit, ja EU:ssa on tiedossa institutionaalisia muutoksia. Jokaisella portaalla tahot voivat haluta laittaa valmisteltavaan ohjelmaan oman kädenjälkensä ja näin viivyttää entisestään ohjelman aloitusajankohtaa. Tämän lisäksi jäsenmaat eivät ole vielä sopineet lopullisesti rahoituskehyksestä ja muista yksityiskohdista. Nämäkin neuvottelut venyttävät aikatauluja. Aloitusajankohdan siirtyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että jatkamme tämänhetkisillä säännöillä, mutta tulevan rahoituskauden määrärahoilla. Siirtymäkauden haaste Tulevan rahoituskauden suurin haaste on rahoituskehyksen pieneneminen. Kai-

ken kaikkiaan rahaa on vähemmän jaossa. Tämänhetkinen maaseutuohjelma on avokätisempi kuin mitä tuleva tulee olemaan. Siirtymäkauden 2021–2022 yli eläminen vanhoilla säännöillä mutta pienemmällä rahoituskehyksellä ei povaa hyvää sille, että uusia sitoumuksia tehtäisiin sinäkään aikana.

Luomu seuraavassa hallitusohjelmassa Tänä keväänä pidetään eduskuntavaalit. Luomutuotannon kannalta ei ole samantekevää, ketkä istuvat seuraavassa hallituksessa ja minkälaisia tavoitteita luomun kehitykselle seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan. Luomuorganisaatiot ovat yhteistyössä laatineet tavoitteita luomualalle. Tavoitteena on tuplata luomu! Tämä tarkoittaa että luomumyynnin arvo Suomessa, käyttö ammattikeittiöissä, luomutuotteiden viennin arvo sekä luomutuotannon määrä kaksinkertaistettaisiin. Tämän kaiken pohjalla pitää olla vahvaa luomualkutuotantoa, jotta tämän tyyppisiin tavotteisiin päästäisiin.

Mikäli tämän tyyppistä tavoitetta lähdetään tavoittelemaan, silloin meillä ei voi olla 4 vuoden taukoa, jolloin uusia luomusitoumuksia ei tehdä, nykyiset luomutilat eivät pysty laajentamaan ja mahdollisten vuokrasopimuksien päättymisen takia jo olemassa olevaa luomupinta-alaa tippuu tuotannosta pois.

Luomutuotannon ratkaisumallit suomalaisen maatalouden kriisiin Suomalaisen maatalouden isoin kriisi tällä hetkellä on taloudellisesti kannattamaton tuotanto. Kasvava luomumarkkina tarjoaa poikkeuksellisen mahdollisuuden kannattavaan toimintaan. Länsimaissa luomutuotteiden kysyntä ja myynti kasvaa tasaisesti. Ruotsissa luomutuotteiden osuus elintarvikemyynnistä on melkein 10 %, Suomessa vastaava luku on 2 %. Ei ole mitään merkkejä ilmassa, etteikö kysyntä jatkaisi tasaista kasvuaan. Vaikuttaa siltä, että kyseessä ei ole ohimenevä trendi vaan suurempi asennemuutos. Kuluttajat hakevat tuotteita, jotka vastaavat heidän käsitykseensä oikeudenmukaisesta hinnan jaosta ja ympäristövaikutusten minimoimisesta. ▷▷ LUOMULEHTI 1 |2019

Panostaminen suomalaiseen luomutuotantoon avaisi myös helposti kiinnostavat vientimarkkinat. Tällä hetkellä vienti on hankalaa pienten volyymien takia.

Luomun ratkaisut ilmastonmuutokseen Luonnonmukainen tuotantotapa on ympäristöön ja luonnonvaroihin sopeutuvaa tuotantoa, jonka lähtökohtana on kokonaisvaltainen näkemys koko elintarvikeketjusta. Luomutuotantoa ohjaa luonnonmukaisen tuotannon ehdot, joiden toteutumista valvoo viranomainen. Näihin sisältyy esimerkiksi viljelykierto ja orgaanisten lannoitteiden käyttö, jotka ovat keskeisiä välineitä esimerkiksi hiilen sitomisessa takaisin maaperään. Ranska esitteli vuonna 2015 Pariisin ilmastokokouksessa 4/1000 -aloitteen hiilen varastoimiseksi peltomaahan. Aloitteessa todettiin, että laskelmien mukaan neljän promillen (4 ‰) vuosittainen hiilen lisäys peltomaahan riittäisi tasapainottamaan ihmistoiminnan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt.

Maasta tulee hiilinielu, kun sitä viljellään niin, että orgaanisen aineksen määrä maaperässä lisääntyy. Tällaiset viljelymenetelmät ovat luomuviljelyssä jo arkea. Niiden ansiosta peltomaan rakenne ja vesitalous paranevat, peltoekosysteemin monimuotoisuus lisääntyy, maaperän pieneliötoiminta vilkastuu ja maan kasvukunto paranee.

kasta ja tarkoituksenmukaista tutkimusta tukemaan tuotannon kehitystä, neuvontaa ja mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen sekä panostusta tuotekehitykseen ja innovaatioihin. Kaikki nämä toimenpiteet tarvitsevat resursseja. ◀

Luomutuotannon tulevaisuus – meidän tulevaisuutemme? Seuraavalla hallituksella onkin haastavat ajat edessä, minkälaista ruokapolitiikka he tulevat ajamaan ja mihin toimiin ryhtyvät purkamalla haasteita, jotka estävät positiivisen kehityksen. Se on varmaa, että mikäli halutaan tukea luomutuotantoa, on tavalla tai toisella mahdollistettava uusien tilojen tuleminen luomukorvausten piiriin ja olemassa olevien tilojen laajentaminen ja tuotannon kehittyminen. Mutta tämä ei yksin riitä! Jotta pääsemme näihin kestävämpiin ratkaisuihin, tarvitsemme tueksi laadu-

Kustannustehokkain kalkitus® aine on BESTON Uudistunut BESTON® on entistäkin nopeatehoisempi. Totea se itse ja kalkitse peltosi hangelle BESTON®-kalkituskuonalla. Hankikalkitus nopeuttaa kevättöihin pääsemistä, kun tummalla BESTON®illa kalkittu pelto sulaa ja kuivuu muita nopeammin. Käytännön Maamiehen kalkkivertailussa BESTON® Masuunikuona laskettiin kustannustehokkaimmaksi kalkitusaineeksi. Katso perustelut ilmoituksen taulukosta. Koko vertailun voit lukea alla olevasta linkistä ja QR-sovelluksella pääset vertailuun älypuhelimellasi.

KM:n kalkkivertailussa kustannustehokkain kalkitusaine ® on BESTON Masuunikuona. http://kaytannonmaamies.ﬁ/share/21317/d4a87f

Kalkituslaskuri: www.merox.fi/kalkituslaskuri

LUOMULEHTI 1 | 2019

SOILFOOD BOOST -lannoitteilla saat nopean lannoitusvaikutuksen kasvukauden alkuun Soilfoodin Boost-tuotteita voidaan käyttää joko lietteen väkevöintiin tai sellaisenaan starttilannoitteena. Boostit ovat edullinen lannoitusvaihtoehto luomuun ja ne sisältävät runsaasti typpeä ja kaliumia sekä muita ravinteita. Soita ja kerromme onnistuuko Boostin toimitus pellollesi levitettynä.

Ota yhteyttä ja tilaa Boostit kevääksi: Mika Malin Aki Laaksonen 040 836 3583 040 861 9668

TEKSTI JA KUVA: BRITA SUOKAS

Vierihoito vai ei?

itä tehdä lypsylehmän vasikan kanssa heti sen synnyttyä? Annetaanko emän nuolla se, ja viedään vasikka heti sen jälkeen yksilökarsinaan, annetaanko emän hoitaa ja imettää vasikkaa ternimaitoajan tai pidempäänkin, vai viedäänkö vasikka aivan heti yksilökarsinaan? Luonnonoloissa nauta vieroittaa vasikan vähitellen sen ollessa 8–11 kuukauden ikäinen. Eviran kokoamassa esitteessä ”Tavoitteena terve ja hyvinvoiva nauta” on suositus, jonka mukaan lehmän tulee antaa nuolla vasikkansa kuivaksi, ja ne pidetään yhdessä ainakin muutamia päiviä poikimisen jälkeen. Tanskan luomutuotantosäännöt määräävät, että lehmän ja vasikan tulee olla yhdessä vähintään 24 tuntia. Norjan tuotantosäännöissä vähimmäisvaatimus on, että vasikka on emän kanssa yhdessä vähintään kolmen vuorokauden ajan edellyttäen, että emällä ei ole meneillään lääkehoitoa tai lääkehoidon jälkeistä varoaikaa. Suomen ja Ruotsin luomutuotantosäännöissä ei oteta kantaa siihen, erotetaanko vastasyntynyt vasikka emästään

heti syntymän jälkeen vai ei – ratkaisu on eläintenhoitajan.

Kotimainen tutkimus vierihoidosta Vuonna 2001 Maatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuspihatossa vertailtiin, miten vierihoitojakson pituus vaikuttaa lehmiin. Kokeessa lyhyt yhdessäolo kesti enintään yhden vuorokauden ja pitkä viisi vuorokautta. Tarkastelussa oli lehmän syönnin kehittyminen, koska lehmälle vieroitusstressistä seuraa, ettei lehmä malta syödä, jolloin ketoosiin sairastumisen riski kasvaa. Myöskään maitotuotos ei lähde käyntiin niin nopeasti kuin voisi. Viiden vierihoitopäivän jälkeen tapahtunut vieroitus haittasi selvästi lehmien säilörehun syöntiä ja alensi maitotuotosta useiden päivien ajan. Tutkimuksen tekijät suosittelevat tulosten perusteella, että noin yhden vuorokauden pituinen vierihoito hyödyttää vasikkaa eikä ole liian pitkä emälle. Tutkimuksessa havaittiin myös, että erityisesti ensi kertaa poikineille viisi vuorokautta kestävä vierihoito on ongelmallisempaa kuin useamman kerran poikineille lehmille.

Vasikka hyötyy imetyksestä Valion julkaisemassa vasikoiden hoitooppaassa kerrotaan, että emänsä kanssa yhdessä oleva vasikka on selvästi pirteämpi ja kasvaa paremmin kuin emästä heti erotettu yksilökarsinaan laitettu vasikka. Vieroitushetki tuottaa kuitenkin aina eroahdistusta sekä emälle että vasikalle. Optimaalista ihmisen tekemän vieroituksen ajankohtaa ei tiedetä. Oppaan mukaan vasikan siirtäminen omasta emästä vieroittamisen jälkeen imettäjälehmän hoitoon on vasikan kannalta erinomainen hoitomuoto. ◀ Lisälukemista vasikoiden hoidosta löytyy osoitteesta www.luomulehti.fi.

Tämä vastapoikinut holsteinlehmä imettää omaa vasikkaansa, ja se on hyväksynyt toisenkin lehmän vasikan imetettäväkseen.

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: BRITA SUOKAS

Brita Suokas

Hyvä alku vasikalle

Pienen vasikan hyvää terveydentilaa voidaan tukea jo ennen syntymää ja heti syntymän jälkeen hyvin monin tavoin.

uurilla maitotiloilla – myös luomumaitotiloilla – tyypillisimmät vasikoiden terveysongelmat ovat bakteeri- ja virusperäiset ripulit sekä hengitystietulehdukset. Suuri karjakoko lisää tautipainetta. Artikkelissa kerrotaan muutamista, joita ProAgrian terveydenhuoltoeläinlääkäri Seija Perasto käsitteli luennossaan Yhteispohjoismaisessa luomumaidontuotannon asiantuntijoiden seminaarissa viime syksynä Seinäjoella

LUOMULEHTI 1 | 2019

Kantavan lehmän ruokinta vaikuttaa vasikkaan Lehmän seleeninsaanti on varmistettava siten, että vasikkakin saa tarvitsemansa seleenin. Luomutiloilla, joilla rehujen viljelyssä ei käytetä seleenitäydennettyjä väkilannoitteita, seleeninsaanti on varmistettava erityisen huolellisesti. Seleeninpuutteesta kärsivä vasikka syntyy velttona, ja sille voi kehittyä vammauttava tai kuolemaan johtava lihasheikkoussairaus. Orgaanisessa muodossa olevat selenometioniini ja selenokysteiini pystyvät

siirtymään istukan kautta sikiöön paljon paremmin kuin epäorgaaniset natriumseleniitti ja natriumselenaatti. Kannattaa siis valita kivennäinen, joka sisältää orgaanista seleeniä. Samaan aikaan on varmistettava E-vitamiinin saanti, koska Evitamiini ja seleeni vaikuttavat yhdessä.

Riittävästi hyvälaatuista ternimaitoa Tiineyden aikana on varmistettava myös riittävä proteiinien saanti ruokinnassa, koska valkuaisruokinta vaikuttaa ternimaidon vasta-ainepitoisuuteen. Vasikat

syntyvät vailla immuunipuolustuksen vasta-aineita, siksi niitä on saatava mahdollisimman pian. Hyvän immuunipuolustuskyvyn saadakseen vasikan tulee saada elämänsä ensimmäisten 24 tunnin aikana hyvälaatuista ternimaitoa 10–15 prosenttia ruumiinpainostaan vähintään kolmeen juomiskertaan jaettuna. Hoitajan tulee valvoa ja varmistaa, että vasikka todella saa riittävän maitomäärän joko emästään tai tuttiämpäristä imemällä.

Stressitön poikimapaikka Emän kokema stressi vaikuttaa kohdussa olevaan vasikkaan. Stressaantuneen eläimen poikiminen hidastuu, jolloin vasikka kärsii hapenpuutteesta ja stressistä myös. Seurauksena vasikan taudinvastustuskyky heikkenee, ja sen riski sairastua tarttuviin tauteihin kasvaa. Lehmälle aiheuttaa stressiä ahdas karsina ja kova makuualusta, huonot rehut ja tilanne, jossa vesi ja rehu ovat vaikeasti saatavissa. Eniten lehmälle kuitenkin tuottaa stressiä sitä hätistävä, vihainen ja huutava hoitaja. Vaikka poikiva lehmä on hidas liikkeissään, hoitajan tulee pysyä tyynenä. Lehmä kannattaa myös siirtää poikimapaikkaan hyvissä ajoin useita päiviä ennen poikimista, jotta eläin ehtii sopeutua paikanvaihdokseen. Poikiminen vapaana kytkyestä on luomun vähimmäisvaatimus myös parsinavettatiloilla. Karsinan puhtautta ja kuivitusta on tarkkailtava poikimista odotellessa. Poikimaympäristön tulee siis olla rauhallinen, tilava, puhdas, kuiva, vedoton ja pehmeä sekä emän että vasikan kannalta. Ensin yksin, sitten pieneen ryhmään Tartuntatautiriskin vähentämisen ja vasikan voinnin seurannan onnistumisen kannalta on turvallisinta pitää vastasyntynyt yksittäiskarsinassa 10 päivää. Jos vasikan napa on tulehtunut, tai se on muuten sairas, luomuvasikan saa pi-

Erkki Paajanen

◁ Leikkiminen on tärkeää vasikan kehitykselle. Suuressa täyskuivikepohjaisessa karsinassa on tilaa temmeltää. Eri ikäisten eläinten ryhmässä vasikat oppivat naudan oikeat elämäntavat.

Vasikka tarvitsee paljon unta. Vasikka nukkuu hyvin vain kuivalla pehmeällä alustalla, joka on lämmin, eikä ole vetoisa. Huonosti nukkuminen vähentää kasvuvauhtia ja heikentää vastustuskykyä. Kuvan herefordvasikka syntyi jouluna kylmäpihatossa.

Luomuvasikan ripulin hoito-ohje On erittäin tärkeää antaa elektrolyyttinestettä eli vettä, suolaa ja glukoosia sisältävää juomaa, joka ehkäisee kehon kuivumista ja hivenaineiden poistumista elimistöstä. On muistettava, että elektrolyyttivalmisteessa glukoosin on oltava luomuglukoosia.

tää eristyksissä tervehtymiseensä saakka, vaikka luomusääntö on ryhmäkasvatus seitsemän päivän iästä alkaen. Ryhmäkoko kannattaa pitää pienenä. Samaan karsinaan sijoitetaan enintään neljästä kuuteen samanikäistä, eli kolmen viikon sisällä syntynyttä vasikkaa. Hengitystietulehduksien ennaltaehkäisyssä on tärkeää, että vasikkatiloissa on hyvin toimiva ilmanvaihto sekä raikas ja kuiva hengitysilma. Ammoniakkipitoisuuden pitää pysyä pienenä. Kylmäkasvattamo soveltuu vasikkakasvattamoksi hyvin, kun muistaa huomioida riittävän lämmön ylläpitämisen kaikissa tilanteissa. Lämpölamppuja on voitava käyttää, mikäli vasikka on heikko tai sairastuu. Myös vasikkaliivit ovat käteviä lämmönhukan estämiseen. ◀

50-kiloiselle vasikalle annetaan vuorotellen maitoa 1,5–2 l ja eletrolyyttijuomaa 1–1,5 l, eli yhteensä 8 litraa viiden juottokerran aikana päivässä. Lisäksi voidaan antaa maitohappobakteereita ja bikarbonaatteja, jotka ehkäisevät elimistön happamoitumista. Esimerkiksi natriumbikarbonaattipilleri Bi-Pill on sallittu valmiste luomueläimille. Jos vasikalla on kuumetta, annetaan kipulääkettä. Antibioottilääkitystä käytetään, mikäli eläinlääkäri katsoo sen tarpeelliseksi.

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: SARI AUTIO JA SANNA KOIVISTO KUVA: ASKO SYDÄNOJA

Jyrsijöiden torjunta luomutiloilla Jyrsijämyrkyt ovat haitallisempia kemikaaleja kuin kasvinsuojeluaineet. Siksi niiden ammattikäyttö edellyttää joko kasvinsuojelututkinnon tai tuholaistorjujan tutkinnon myös luomutiloilla. Jyrsijämyrkyt aiheuttavat vääjäämättä muiden eläinten altistumista aina kun niitä käytetään. Jyrsijöiden torjuntaan on tarjolla erilaisia mekaanisia ja sähköisiä loukkuja.

yrsijöiden torjunta luomutiloilla on herättänyt vilkasta keskustelua. Synteettisten kasvinsuojeluaineiden käyttö on luomussa kielletty. Kasvinsuojeluaineilla tarkoitetaan kasvintuotannossa käytettäviä torjunta-aineita. Tuotantotiloissa, varastoissa ja rakennuksissa käytettävät jyrsijämyrkyt ovat biosidivalmisteita, joiden käyttöä säädellään kemikaalilain ja biosidiasetuksen nojalla. Antikoagulantteja sisältävät jyrsijämyrkyt ovat vaarallisempia kemikaaleja kuin kasvinsuojeluaineet. Eviran luomuohjeistuksen tulkinta on, että jyrsijämyrkkyjen käyttö luomutiloilla on sallittua ainoastaan pyydyksissä ja siten käytettynä, että ne eivät ole kosketuksissa luomutuotteiden kanssa. Tulkinta on peräisin ajalta, jolloin antikoagulantteja sisältävien jyrsijämyrkkyjen riskejä ei vielä täysin tiedostettu. Evira ja Tukes pyrkivät saamaan jyrsijämyrkkyjen käytöstä yhteisen linjauksen luomuvalvonnan käyttöön.

toja syövistä eläimistä sisälsi jäämiä antikoagulanteista. Jäämiä löytyi supikoirista, ketuista, näätäeläimistä, pöllöistä, haukoista ja varislinnuista sekä kissoista. Antikoagulantit ovat myös yleisimpiä koirien myrkytyksiä aiheuttavia aineita Euroopassa. Kotieläinten myrkytystapauksia ei tilastoida Suomessa. Markkinoilla on yksi ensimmäisen polven antikoagulantti (kumatetralyyli) ja toisen polven antikoagulantteja, jotka ovat pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä yhdisteitä. Ne hajoavat hyvin hitaasti sekä jyrsijöissä että ympäristössä, siirtyvät ravintoketjussa jyrsijöitä tai niiden raatoja syöviin eläimiin ja ovat myrkyllisiä. Lisäksi antikoagulantit on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisiksi. Kasvinsuojeluaineiksi ei hyväksytä pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä eikä lisääntymisvaaralliseksi luokiteltuja yhdisteitä. Yleensä tällaisia yhdisteitä ei hyväksytä myöskään biosideiksi, mutta jyrsijämyrkkyjen kohdalla on tehty poikkeus, koska ne on katsottu välttämättömiksi rottien ja hiirien torjunnassa.

Jyrsijämyrkyt ovat pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä yhdisteitä Suurin osa jyrsijämyrkyistä on veren hyytymistä estäviä antikoagulantteja. Niitä syövät jyrsijät kuolevat vähitellen sisäiseen verenvuotoon. Antikoagulantit aiheuttavat oikein käytettyinäkin myös muiden eläinten altistumisen. Tukes on julkaissut tutkimuksen jyrsijämyrkkyjen jäämistä villieläimissä, missä yli 80 % jyrsijöitä tai niiden raa-

Jyrsijämyrkyn kulkeutuminen on mahdollista Jyrsijämyrkyn sijoittaminen syöttilaatikoihin ei välttämättä estä sen kulkeutumista muualle. Esimerkiksi yleisin tuhojyrsijämme metsähiiri voi kuljettaa syöttejä, ja siat voivat syödä myrkkyä syöneen jyrsijän, raadon tai valmisterakeita. Jyrsijämyrkkyjä voi joutua myös rehun tai viljan joukkoon jyrsijöiden virtsasta tai ulosteista.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Jyrsijämyrkyn sekoittuminen rehuun tai elintarvikkeisiin olisi luomuun liitetyn puhtauden mielikuvan vastainen ja siten maineriski, vaikka pitoisuudet olisivat alhaisia eivätkä aiheuttaisi haittaa ihmisten terveydelle. Luomuyrittäjä tuskin haluaa altistaa eläimiä jyrsijämyrkkyjen jäämille. Siksi on tärkeää, että luomutuottajat tuntevat riskit ja halutessaan voivat käyttää muita menetelmiä kuin myrkkyjä jyrsijöiden torjumiseen. Sekin on hyödyllistä, jos osa jyrsijämyrkkyjen käytöstä pystytään korvaamaan muilla menetelmillä. Jyrsijämyrkkyjen oikea käyttökään ei estä muiden eläinten altistumista. Jyrsijät eivät kuole välittömästi syötyään tappavan annoksen eivätkä ne ryömi koloihin kuolemaan. Ne jatkavat normaalisti eloaan ja ovat pedoille helppoa saalista. Haaskansyöjät löytävät kuolleet tai kuolemassa olevat jyrsijät ennen kuin ihminen.

Vaihtoehtoja Elintarviketeollisuudessa antikoagulanttien käyttöä on alettu välttää tuotanto- ja säilytystiloissa. Antikoagulanttien lisäksi hiirten torjuntaan on hyväksytty kaksi vähemmän haitallista tehoainetta, alfakloraloosi ja hiilidioksidi, joista jälkimmäinen on ainoastaan tuholaistorjuntayritys Rentokilin käytössä. Hiiri menee ansaan ja luukut sulkeutuvat automaattisesti, minkä jälkeen hiiri kuolee tukehtumalla. Syötyään tappavan annoksen alfakloraloosia hiiri kuolee 10–20 minuutissa. Alfakloraloosi on vähemmän haitallinen

Jyrsijämyrkkyjen jäämiä on tutkimuksissa löydetty jyrsijöitä syövistä eläimistä, kuten pöllöistä, haukoista ja kissoista.

kuin antikoagulantit, mutta sekin on tappavan myrkyllinen kissoille ja koirille, jos ne syövät myrkyttyneitä hiiriä. Hiirien ja myyrien torjunta onnistuu hyvin mekaanisilla tappoloukuilla, ja nykyään on saatavissa myös sähköisiä loukkuja. Myös kissat ja jotkut koirarodut auttavat jyrsijäkantojen hallinnassa. Jyrsijämyrkkyjen haitallisuuden takia kaikille käyttäjille suositellaan tehokasta ennaltaehkäisyä ja ensisijaisesti muita kuin kemiallisia menetelmiä. Jyrsijämyrkkyjen jatkuva käyttö lisää myös resistenssin kehittymistä.

Jyrsijämyrkkyjen käyttö vaatii tutkinnon Jyrsijämyrkkyjen käyttö vaatii jopa suurempaa osaamista kuin kasvinsuojeluaineiden. Siitä syystä niitä saa myydä ainoastaan tutkinnon suorittaneille ostajille riippumatta siitä, tapahtuuko käyttö luomu- vai tavanomaisella tilalla. Kasvinsuojeluaineiden koulutusaineistossa on tietoa myös jyrsijöiden torjunnasta. Vaikka luomussa ei käytetäkään kasvinsuojeluaineita, on luomutuottajien etu varmistaa osaamisensa suorittamalla kasvinsuojelututkinto tai tuholaistorjujan tutkinto tai vaihtoehtoisesti käyttää ei-kemiallisia menetelmiä tai teettää torjunnat tuholaistorjuntayrityksillä.

Jyrsijämyrkkyjen käytöstä tulee pitää kirjaa. Jyrsijöiden torjunnassa pätee sama ennaltaehkäisyn periaate kuin luomun kasvinsuojelussakin, jotta tarvetta haitallisten kemikaalien käytölle ei pääsisi syntymään. Suomessa saa käyttää vain Tukesin hyväksymiä jyrsijämyrkkyjä, jotka löytyvät biosidirekisteristä, ja niiden käyttöohjeita on noudatettava. ◀ Tukesin hyväksymät jyrsijämyrkyt on listattu verkkosivuille biosidit.tukes.fi. Sari Autio on Luomuinstituutin tutkimuspäällikkö ja Sanna Koivisto ylitarkastaja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin Biosidit-ryhmässä.

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: NOORA MANTERE KUVA: MIKA FEDERLEY

Ennätyskuivat ja -sateiset kasvukaudet enteilevät tulevaa muuttuvassa ilmastossa ja ottavat koville monella tapaa. Ympäristöahdistus voi kuitenkin olla myös muutosvoima.

Ympäristöahdistus

vaivaa myös viljelijöitä

ansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuussa julkaisemat madonluvut toivat viimeistään ilmastonmuutoksen kaikkien huulille. Samalla ilmastonmuutoksen vääjäämättömyys ja sen edellyttämät toimet herättävät runsaasti monenlaisia tunteita. Monet niistä kuuluvat ympäristöahdistuksen kirjoon. Suomessa ympäristöahdistuksen käsitettä on tehnyt tunnetuksi tutkija Panu Pihkala Helsingin yliopistosta. Hänen vuonna 2017 ilmestynyt kirjansa Päin helvettiä? on ensimmäinen suomeksi julkaistu teos aiheesta. Ympäristöahdistus ilmenee monenkirjavina tunteina ja tuntemuksina, joiden alkuperää ei välttämättä tunnista ja jotka jäävät helposti käsittelemättä. Monet näistä liittyvät huoleen tulevaisuudesta. Tällaisia tunteita ovat esimerkiksi pelko, suru, huoli, jopa ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Jo menneeseen toimintaan liit-

LUOMULEHTI 1 | 2019

tyviä tunteita ovat esimerkiksi syyllisyys ja epäoikeudenmukaisuus.

Välttely ja kieltäminen reaktioina Millä tavoin me sitten reagoimme ympäristömuutoksen aiheuttamiin tunteisiin? Tapoja on monia. Klassisimpia näistä ovat ympäristöongelmien tai niihin kohdistuvan tutkimuksen kieltäminen, vastuun siirtäminen toisten niskoille (ns. Kiina-argumentti) sekä hyökkäys viestintuojaa kohtaan. Jotkut haluavat edelleen uskoa, että ongelmat ovat ratkaistavissa teknologian kehityksellä. Hankalat tunteet luovat sisäisiä jännitteitä esimerkiksi tiedon ja oman toiminnan välille. – Nämä ristiriidat voivat pahimmillaan olla niin voimakkaita, että kokijan voi olla jopa helpompi muuttaa omaa todellisuuskäsitystään kuin omaa toimintaansa, Pihkala kertoo. Tällöin päätyy helposti kieltämisen tielle: eivät ne tutkijat voi olla oikeas-

sa; ei minun tekemisilläni ole mitään merkitystä. Lievempiä reaktioita ovat välttely, vaikeneminen sekä uhkakuvien vähättely. Ikäviä tunteita ja ajatuksia on helppo turruttaa pitämällä itsensä aktiivisena: työssä, harrastuksissa, älylaitteiden parissa tai vaikkapa shoppailemalla. Pihkala muistuttaa, että välttelevä tai torjuva reagointi on yleisinhimillistä eikä yksilöä ole siitä tarpeen syyllistää. – Ympäristömuutos kuitenkin edellyttää, että ihmiskunta pääsee näistä reaktioista eteenpäin, hän täydentää.

Viljelijät erityisasemassa Julkisuudessa viljelijä nähdään edelleen niin kovin usein ympäristömuutoksen aiheuttajana eikä ympäristömuutoksen kokijana. Sitä hän kuitenkin mitä suurimmassa määrin on. – Viljelijät ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ympäristöasioiden psyykkisten vaikutusten suhteen, sillä heillä on työnsä

SANEERAUSKASVIT PELTOSI PARHAAKSI Tutkija Panu Pihkalan mukaan viljelijät ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ympäristöasioiden psyykkisten vaikutusten suhteen.

 Lisää humusta  Parantaa maan rakennetta  Sitoo ravinteita  Tukahduttaa rikkakasvit  Torjuu ankeroisia  Pienentää kasvitautipainetta CONTRA-REHUÖLJYRETIKKA

vuoksi vahva sidos ekosysteemeihin, jotka ovat ympäristöuhkien vuoksi muutostilassa. Pihkala kertoo. Alttiutta voimistaa se, että monen viljelijän harrastukset – kuten metsästys tai kalastus – ovat sidoksissa omaan lähiympäristöön. Klassinen maaseutu–kaupunki -asetelma ei suinkaan helpota tilannetta, vaan saattaa kärjistää syyllistymisen tai epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Australiassa on tutkittu erityisesti viljelijöiden kokemaa ympäristöahdistusta. Poikkeuksellisen kuivuuden vaivaamat viljelijät kokevat surua, kun joutuvat rehupulan vuoksi lopettamaan eläimiä tai maisemaa vuosi sadan komistaneet puut kuolevat kuivuuteen. Maanviljelijät kokevat myös ahdistusta sekä syyllisyyden ja häpeän tunteita siitä, että he eivät onnistu elinkeinossaan muuttuvien olosuhteiden keskellä.

Mitä tehdä, kun ahdistaa? Pihkalan mukaan luomuun siirtyminen voi helpottaa viljelijän kokemaa ympäristöahdistusta, sillä silloin voi kokea tehneensä selkeän muutoksen parempaan suuntaan. Ylipäätään vaihtoehtoisten toimintatapojen luominen on hyväksi, ja tähän voidaan vaikuttaa myös yhteiskunnan tasolla. Esimerkiksi Ranskassa panostetaan tällä hetkellä julkisia varoja torjunta-aineiden korvaamiseen luonnonmukaisemmilla menetelmillä. Toiminnan lisäksi Pihkalan mukaan tarvitaan myös tunteiden käsittelyä. Tässä auttavat yhteisöt ja keskustelu. Ympäristöahdistuksen nostaminen julkiseen keskusteluun tekee siitä hyväksyttävämpää, mikä helpottaa tunteiden käsittelyä. Hankalien tunteiden esiin nostamisella voi olla myös yllättäviä seurauksia. – Oikeanlainen suuttumus voi olla muutosvoima, Pihkala kuvaa. ◀

VALKOSINAPPI

VIHANNESTENTAIMET LUOMUUN

UUSINTA TEKNIIKKAA MEKAANISEEN RIKKAKASVINTORJUNTAAN

KATSO

eo: haran esittelyvid m www.garford.co

Robocrop TARKAT KAMERAOHJATUT RIVIVÄLIHARAT Englantilaisen Garford Farm Machineryn valmistamat riviväliharat soveltuvat lähes kaikille viljelykasveille, mm:

• Viljat • Vihannekset • Öljykasvit • Juurekset Haran ohjauksessa käytetään viimeisintä kameratekniikkaa, joka varmistaa erittäin tarkan haraustuloksen ja eliminoi kuljettajan tekemät ajovirheet jopa harattaessa 20 km/h nopeudella. Kamera seuraa useampaa kasvuriviä samanaikaisesti ja on toimintavarma, vaikka kasvustossa olisi aukkoja tai rikkakasvien osuus olisi suuri. Maahantuonti LUOMULEHTI ja 1 |myynti: 2019 29 S.G.Nieminen Oy, Pasi Myllymäki puh. 030 650 5202, www.sgnieminen.fi

– Peltohehtaarin tuottavuutta pitää kasvattaa, että luomutuotanto olisi TEKSTI JA KUVAT: RIITTA MAKKONEN

nykyistä ilmastoystävällisempää, arvioi Luonnonvarakeskuksen uusi

Ilmastonmuutos haastaa luomunkin

tutkimusylijohtaja Antti Asikainen.

ntti Asikainen aloitti uudessa tehtävässään 14. tammikuuta. Hän on toiminut muiden muassa Luken Pohjoinen vihreä biotalous -ohjelmapäällikkönä ja Ilmastopaneelin jäsenenä. – Merkittävin tavoite on ilmastonmuutoksen jarruttaminen tai pysäyttäminen fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisellä tai lopettamisella. Vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittäminen ja hiilinielujen lisääminen maankäyttösektorilla ovat lisäkeinoja, jotka tukevat päästöjen leikkaamista. Tutkimusylijohtajan mukaan maankäytön vaihtoehtoja pitää käsitellä tulevaisuudessa enemmän ja arvioida eri skenaarioita

LUOMULEHTI 1 | 2019

siitä näkökulmasta, mikä on maatalouden ja mikä metsätalouden tarve.

Luomun vaikutuksesta ilmastoon tarvitaan lisätietoa Luomutuotannon vaikutusta ilmastonmuutokseen ei ole vielä kovinkaan paljon tutkittu. Tutkimukset ovat antaneet vaihtelevia tuloksia ja niiden tulkintakin on ollut ongelmallista. – Luomutuotannon etuna tavanomaiseen viljelyyn verrattuna on keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden välttäminen ja sitä kautta ympäristöystävällisyys. Luomuviljelyssä myös suositaan jatkuvaa maanpinnan kasvipeitteisyyttä, mikä sitoo hiiltä maaperään, Asikainen kommentoi tutkimustuloksia.

– Ongelman muodostavat satotasot, jotka ovat hehtaaria kohti alhaisemmat tavanomaiseen viljelyyn verrattuna. Ilmastonmuutos vaikuttaa maanviljelyyn globaalilla tasolla. – Viljelyala siirtyy maailmassa koko ajan pohjoisemmaksi. Välimeren maissa ja Etelä-Amerikan suurissa maatalousmaissa kuivuus on leikannut satotasoja valtavasti.

Metsien luomusertifionti auttaa keräilytuotteiden markkinointia Asikaisen mukaan metsät ovat parhaita hiilinieluja, olivatpa ne tavallisia talousmetsiä tai luomusertifioituja metsiä. – Tärkeintä on hoitaa metsät hyvin. Hakkuiden jälkeen pitää istuttaa tai-

Asikaisen työpaikalla Luonnonvarakeskuksen toimistolla Joensuussa on huone, jossa on virtuaalimetsää linnunlauluineen. Huoneessa tehdään tutkimusta siitä, miten oleskelu virtuaalimetsässä vaikuttaa työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin, kuten esimerkiksi sykkeeseen.

met ja huolehtia, että ne lähtevät hyvin kasvamaan. Kun taimikon hoito on tehty hyvin, luonto hoitaa loput, Asikainen korostaa. Luomusertifiointi tuo hänen mukaansa lisäarvoa lähinnä metsämarjojen, sienten ja mahlan markkinointiin. – Suomalaisissa talousmetsissä käytetään nykyisin hyvin vähän lannoitusta tai torjunta-aineita. Ero luomusertifioituun metsään ei ole suuri. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkeintä on metsien määrä. Metsätieteiden tohtori Asikainen haluaisi Suomeen istutettavan entistä enemmän metsää. Hyviä kohteita metsittämiselle olisivat turvetuotannosta poistetut suot ja viljelystä pois jääneet pellot. Myös kaupunkeihin ja taajamiin Asikainen istuttaisi pieniä metsäalueita vihreyttä luomaan ja ilmaa puhdistamaan. – Ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi Suomessa pitäisi lisätä metsittämistä. Kun 1970–1990 -luvuilla peltoja metsitettiin 10 000 hehtaaria vuodessa, nyt metsäpinta-alaa pitäisi saada lisää 100 000– 200 000 hehtaaria.

Luomuinstituutilla vapaat kädet tutkimukseen Luken tutkimusylijohtajana Asikainen vastaa tutkimusrahoituksesta ja tutkimuksen kohdentamisesta. Luomutuotantoon liittyvän tutkimuksen rahoitus on noin 3,5 miljoonaa euroa vuodessa. Tälle vuodelle luomututkimus sai 300 000 euron lisärahoituksen. – Luomuun liittyvää tutkimusta koordinoi Luomuinstituutti, ja luotan instituutin johdon ja ohjausryhmän arvostelukykyyn tutkimuksen kohdentamisessa. Tutkijat siellä tuntevat omat aihealueensa. Heillä on varsin vapaat kädet tutkimuksen suuntaamisen suhteen, Asikainen toteaa. Ilmastoasioiden ja viljelyn hiilitasapainon hän uskoo tulevan myös luomututkimukseen tavalla tai toisella entistä enemmän. Luomukananmunat ja -maito maistuvat Asikainen kuvailee itseään ja perhettään luomun satunnaiskuluttajiksi. – Eniten meillä ostetaan luomukananmunia. Vaimon mielestä niiden keltuainen on väriltään kirkkaampi ja luomukananmunat maultaan parempia. Joskus tulee ostettua luomumaitoa, sitä saa myös homogenoimattomana eli rasva nousee pintaan samalla tavalla kuin kotona aikoinaan, Asikainen muistelee kotitilansa lehmien maitoa. Viinihyllystä hän valitsee mieluummin luomuviinin. – Olen ajatellut, että luomuviinit ovat vähemmän prosessoituja, Asikainen perustelee.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikainen kasvattaisi metsien määrää niin Suomessa kuin koko maailmassa. Kaupungeissa metsät puhdistavat ilmaa.

Hän arvioi hintaeron tavanomaisesti tuotettujen tuotteiden ja luomutuotteiden välillä pienentyneen viime vuosina. – Luomutuotteiden hinta ei välttämättä ole enää kovin korkea. Toisaalta luomutuotteesta pitääkin saada parempi hinta. ◀

Meiltä m orgaa yös niset VIANO lanno itteet

Novarbo kasvualustat ja lannoitteet luomuviljelyyn KASVUALUSTAT

LANNOITTEET

KASVIHUONETEKNIIKKA

Ota yhteyttä: tilauspalvelu@novarbo.fi p. (02) 5491 680 novarbo.fi

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: TUOMAS MATTILA JA JUKKA RAJALA KUVAT: JUKKA RAJALA

Reunaojien perkaus – tärkeä osa kuivatusjärjestelmän huoltoa Reunaojien tarkoituksena on estää pellon ulkopuolisten vesien pääsy pellolle. Kaksi tärkeintä reunaojaa ovat laskuoja, joka johtaa pellon salaojien vedet pois pellolta, ja niskaoja, joka katkaisee ulkopuolisen valuma-alueen veden tulon peltoon.

un reunaojat (kuva 1) toimivat hyvin, pellon kuivatusjärjestelmän tehtäväksi jää ylimääräisen sadeveden johtaminen pois pellolta. Jos reunaojat eivät toimi kunnolla, pellolle tulee ulkopuolisia vesiä, jotka ilmenevät märempinä alueina tai lähteinä.

Niskaojan syvyys Tarvittava reunaojien syvyys on 80–100 cm. Niskaoja on tarpeen kaivaa normaalia syvemmäksi, mikäli maassa virtaa pohjavesiä lohkolle hieman normaalia ojasyvyyttä syvemmällä. Vaihtoehtoisesti lähellä pellon reunaa tehdään salaojitukseen katkaisuoja ehkä normaalia syvemmälle estämään pohjaveden pääsy pellolle.

Reunaojien perkausväli Reunaojiin kertyy maa-ainesta, kasvillisuutta ja kasvintähteitä, jotka voivat estää ojan toiminnan. Parhaassa tapauksessa valuma-alueella ei ole eroosiota ja maa-ainesta ei kerry. Toinen vaihtoehto on huolehtia siitä, että ojissa virtausnopeus on riittävän suuri estämään lietteen kerääntyminen. Huonosti suunniteltu ojasto voi tukkeutua jo muutamassa vuodessa, mutta useimmiten ojia joudutaan kunnostamaan 15–20 vuoden välein. Huoltoväliä voidaan käyttää arvioimaan vuodessa perattavien ojien määrän arviointiin. Vuodessa perattava ojamäärä saadaan jakamalla kokonaisojametrit perkausvälillä. Esimerkiksi jos 100 hehtaarin tilalla on keskimäärin 4 hehtaarin peltolohkoja, joissa on noin 900 metriä

Painanteita pellolla, jonne on tarpeen ajaa täytemaata esim. reunaojien perkuun yhteydessä. Ojamaata voidaan käyttää myös maalajien muuttamiseen. Esim. savea voidaan ajaa lohkon yläosan karkealle maalajille.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Kuva 1. Reunaojien osat. Lohkon yläpuolinen niskaoja katkaisee pellon ulkopuolelta tulevat pinta- ja vajovedet. Reunaoja johtaa ulkopuoliset vedet pellon ohi, ja laskuoja kuljettaa ulkopuoliset ja lohkolta kuivatetut vedet pois alueelta. Pellon salaojat kokoavat pellon alueelta ylimääräiset vedet ja purkavat ne laskuaukon kautta laskuojaan. Tarvittaessa salaojitukseen lisätään katkaisuoja, mikäli niskaoja ei riitä estämään veden tihkumista peltoon.

reunaojia, ojia on yhteensä 22,5 kilometriä. Jos ojat pitää perata 15 vuoden välein, vuodessa on perattava 1500 metriä, jotta huoltorästiä ei kertyisi.

Oikea pituuskaltevuus pitää ojaeroosion kurissa Reunaojia perattaessa on huolehdittava siitä, että ojan pituuskaltevuus pysyy hallinnassa. Pituuskaltevuudella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon oja syvenee tietyllä etenemismatkalla. Tyypillisesti ojissa käytetään pituuskaltevuutta 10–50 cm/100 m. Eroosioherkillä mailla ei suositella yli 20 cm/100 m pituuskaltevuutta (0,2 %). Jos osa ojasta kaivetaan liian nopeasti syveneväksi, loppuosaa on loivennettava. Tällöin vesi irrottaa liian jyrkässä kohdassa maa-ainesta ojan pohjasta (ojaeroosio) ja maa-aines kerääntyy myöhemmin ojan loivempaan kohtaan (Kuva 2). Tässä tilanteessa ojaa joudutaan puhdistamaan ja ojan yläosa syöpyy jatkuvasti syvemmäksi. Parempi ratkaisu on pitää oja tasaisessa kaltevuudessa tai lisätä kaltevuutta vähitellen. Tällöin vesi kuljettaa maa-aineksen pois ja oja pysyy puhtaana. Pituuskaltevuuden mittaus ja valvonta Ojan korkeussuhteet ja kaltevuuden voi tarkistaa joko vaaituskoneella, laserilla tai yksinkertaisesti ”sihtauskepeillä” (Kuva 3). Ensin ojan linjaus merkitään maastoon. Sen jälkeen merkitään samalle korkeussuhteelle keppeihin vaakapuut. Korkeussuhteen voi määrittää esimerkiksi vatupassilla ja pitkällä narulla, mikäli vaaituskonetta ei ole käytettävissä. Tarvittavan pituuskaltevuuden perusteella merkitään haluttu ojanpohja + haluttu etäisyys (esim. 1,6 m ojan pohjasta) vaakapuulla. Tämän jälkeen voidaan katsoa vaakapuiden päältä, asettuuko ojan pohja haluttuun korkeuteen. Maamassat ja niiden käsittely Kaivuutyö tuottaa runsaasti maamassoja, etenkin jos ojaa joudutaan syventämään (Kuva 4). Jos ojaa syvennetään 10 cm, se levenee 20–40 cm luiskan kaltevuudesta riippuen. Jos esimerkiksi 50 cm syvää ojaa syvennetään 10 cm ja luiska on 1:1,25, ojan piiri on 2,3 m ja maamassojen määrä 100 metriä kohden noin 23 m3. Kaivetun maan tilavuus kasvaa maalajista riippuen 11–40 % (hiedat–savet), joten siirret-

Kuva 2. Ojan pituuskaltevuus pitäisi olla riittävän suuri estämään liettymisen, mutta riittävän alhainen estämään ojaeroosion. Joissain tapauksissa on parempi käyttää jyrkimpien kohtien kiveystä, jotta kaltevuus voidaan pitää hallittuna muilla ojan osilla.

Kuva 3. Ojan pohja saadaan haluttuun pituuskaltevuuteen yksinkertaisesti, kun käytössä on sihtauskepit ja pohjan tarkistusta varten poikkipuulla varustettu keppi.

Kuva 4. Ojan syvennys tuottaa runsaasti maamassoja. Maata tulee sitä enemmän, mitä syvemmälle kaivetaan ja mitä loivemmat luiskat tarvitaan.

tävää maata tulee 25–35 m3 sataa metriä kohden. Maat voidaan levittää lähelle pellolle, mutta tällöin pitää varmistaa, että ei estetä pintavesien virtailua. Paras käyttö maamassoille on pellolla olevien painanteiden täyttö. Jos täyttömaata ajetaan paljon, on syytä kaapia täyttöalueelta ruokamultakerros ensin pois. Täytettäessä on hyvä tehdä noin 10 % ylitäyttö, sillä maa painuu tiivistyessään. Tiivistymisen välttämiseksi kaivuutyöt on hyvä tehdä maan ollessa jäässä tai rutikuivaa. Jos ojamaat ovat märkiä tai jäässä, niiden levittäminen on vaikeaa. Ojamaat saadaan kuivatettua, jos ne

levitetään lanalla kohtalaisen matalaksi kerrokseksi, jota käännellään ja tasataan kultivaattorilla. Kokonaisuuden kannalta voi olla järkevintä tehdä ojien perkaus ja tasaus esimerkiksi nurmen päättämisen yhteydessä. Tässäkin tapauksessa kaivuu ja maamassojen ajo voidaan tehdä jo talvella tai kesällä kuivaan aikaan. Jos ojaa ei ole perattu hiljattain, kaivuumassojen mukana tulee kantoja, juuria, oksia ja mahdollisesti puita. Puut kannattaa poistaa etukäteen talvella. Kantoja ja kiviä ei kannata tuoda pellolle. Mikäli niitä ei saada erotettua heti kaivuun yhteydessä, maamassat kannattaa levitellä ja kuivatella ojan lähellä ja kivet erotella kuivuneesta ja murustuneesta maasta. Maa-aineksen ja ravinteiden kulkeutumista voidaan vähentää tekemällä piiriojiin pieniä noin 2–4 metrin pituisia laskeutusaltaita, joista pian tulee minikosteikkoja vesikasvien kasvaessa niihin. Pienikokoisina niitä on helppo huoltaa. Kuitenkin ne vähentävät tehokkaasti maa-aineksen kulkeutumista vesistöihin. ◀ Tuomas Mattila toimii Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin vetämässä OSMOhankkeessa yliopistotutkijana ja Jukka Rajala projektipäällikkönä.

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: NOORA MANTERE KUVAT: REKOLAN PUUTARHA

Rekolan puutarha tuo tehostetun vihannesviljelyn mallin Suomeen. Kasvava tuotanto markkinoidaan CSA-mallin avulla lähiseudun asiakkaille.

Tuottavaa vihannesviljelyä ilman traktoria

Käsikäyttöiset koneet ovat paitsi edullisia, myös helppoja harjoittelijoidenkin ottaa käyttöön. Kuvassa Terrateckin sormi- ja työntöhara.

ekolan tilalla Kangasalla on viljelty biodynaamisesti vihanneksia 1970-luvulta, ja Rekolan Puutarha onkin Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut kaupallinen luomupuutarha. Nykyinen yrittäjä, Henri Murto saapui Rekolaan vuonna 2008, ja yhtiökumppaninsa Joona Rekolan kanssa sukupolvenvaihdos tehtiin jo vuonna 2011. Rekola huolehtii karjasta sekä viljan- ja mansikanviljelystä ja Henri ja Maria Murto puutarhaviljelystä. Kuuma kesä rasitti puutarhaviljelijää suuren kastelutarpeen vuoksi. – Käytin yhteensä kymmenen työpäivää letkujen ja sadettimen kanssa pelaamiseen. Lopputuloksena sain toki hyvän sadon, mutta maa myös kuorettui piiskaavan sadetuksen vuoksi, Murto päivittelee. Murto lähti etsimään toimivampia ratkaisuja maailmalla tunnetun kanadalaisen vihannesviljelijän, Jean-Martin Fortierin opeista. Fortier on erikoistunut luonnonmukaisen vihannesviljelyn te-

LUOMULEHTI 1 | 2019

hostamiseen pienillä pinta-aloilla ja tarvittavan konekannan kehittämiseen. Hän viljelee pysyvissä penkeissä ilman traktoria ja tekee 0,6 hehtaarin puutarhaviljelyksillä 100 000 dollaria liikevaihtoa (ilman tukia). – Oivalsin, että puutarhaviljelyn ei tarvitse perustua viljanviljelyn toimintalogiikkaan ja konekantaan. Viljelemällä pysyvissä penkeissä voin esimerkiksi hyödyntää paikalle asennettua tihkukastelujärjestelmää ja säästän nuo 10 työpäivää sekä maan kuorettumiselta, Murto selittää.

Enemmän satoa pienemmältä alalta Vihannesviljelyn tehostaminen (engl. biointensive) perustuu käytössä olevan pinta-alan tehokkaaseen hyödyntämiseen. – Rekolan tilalla vihannekset ovat kasvaneet harvassa traktorivetoisella perunanviljelykalustolla tehdyillä harjuilla. Paljasta maata jää paljon, mikä villitsee rikkaruohojen kasvua, Murto antaa esimerkin. Pysyvillä penkeillä traktorin työleveys ei ole rajoite ja vihannekset voivat kasvaa

optimoiduin rivivälein. Tällöin rikantorjunnan työmäärä vähenee ja satoa tulee enemmän. Fortierin opit perustuvat paitsi amerikkalaiseen can do -asenteeseen, myös italialaiseen pienkoneosaamiseen. Käsikäyttöisen sarvitraktorin hankintahinta on muutaman tuhat euroa, ja kaikkine tarvittavine työkoneineen ja lisäosineen investointi jää 10 000 euroon.

Henri Murto 2017 valmistuneessa kasvihuoneessa, joka palvelee paitsi vihannesten esikasvatuksessa, myös myyntitaimien tuotannossa.

– Pienkoneet eivät tiivistä maata, ja harjoittelijoiden ja työntekijöiden on helppo ottaa ne käyttöön, Murto perustelee. Vihannesmaan kyntö vaihtuu kevytmuokkaukseen sarvitraktorin pystyjyrsimellä. Rikkaruohot hävitetään työntöharan ja penkkien leveyteen optimoidun työnnettävän liekittimen avulla. Fortierin mallissa rikkoja torjutaan myös peittämällä maa pressulla satokasvien välissä. Viherlannoitukseen käytetään herne-kaura- sekä kerääjäkasvisiemenseoksia. Murto esittelee suunnitelmaa, jossa vihannesviljelylle varattu parin hehtaarin lohko on jaettu kymmeneen osaan, joissa pyörii kymmenen vuoden viljelykierto. 30x25 -metrin kokoiset osat on jaettu edelleen 75 cm leveisiin penkkeihin, joiden väli on 45 cm. Harsot ja verkot ovat näin ollen kauttaaltaan saman kokoisia, mikä sekin helpottaa työtä.

Sujuvuutta myyntiin, kauppakunnostukseen ja jakeluun Vihannesviljelyn tehostamiselle Rekolan puutarhalla on täyttynyt kaksi ehtoa. Keväällä 2017 valmistunut teräsrunkoinen kasvihuone palvelee esikasvatuksessa, ja lähialueelta löytyy lisääntyvälle tuotannolle myös markkinat. Vakiintuneen torimyynnin lisäksi Rekolan puutarha käynnistää CSA-toiminnan (Community Supported Agriculture) ja tuottaa lisäksi luomutaimia myyntiin. – CSA-mallissa tarjoamme aluksi sadalle kotitaloudelle joka toinen viikko sato-osuuden juhannuksesta jouluun. Sato-osuus koostuu monipuolisesti kullakin hetkellä valmistuvasta sadosta, Murto kuvailee. Tätä juttua kirjoitettaessa nuo 100 kotitaloutta ovat muutamaa vailla jo löytyneet. Uuden viljelymallin myötä Murto on lähtenyt purkamaan myös muita tuotannon pullonkauloja. Tilakeskukseen valmistuu uusi kauppakunnostuspiste. Kuljetusyhtiö hoitaa sato-osuuksien toimitukset. Talvivarastoinnin tarve vähenee, kun sato lähtee suoraan pellolta asiakkaille. Samalla hävikkikin pienenee. CSA-mallin turvin tilalle palkataan kaksi työntekijää. – Yksi koko homman tavoitteistakin on työllistää ammattitaitoisia puutarhureita ja samalla keventää omaa työkuormaa, hän kertoo. Toinen tavoite on suomalaisten pientilojen säilyminen. – Toivon, että parin vuoden päästä voin auttaa muita tiloja hyödyntämään samaa toimintamallia, Murto kuvailee. Jo nyt hän jakaa suunnitelmiaan ja kokemuksiaan Facebookissa Monipuoliset ja tuottavat pientilat -ryhmässä. ◀

maan parhaista antimista

Jo v uodesta 2005

Luomurehujen perhe karjatiloille Valitaan yhdessä tilallesi parhaiten soveltuva täydennys luomutuotteistamme Esim.

Luomu-Tähti 180

Luomu-Tähti 250

Luomu-Tähti 190

Luomu-Tähti 280

vahvan apilapitoisen säilörehun täydentäjäksi lypsykarjalle ja nuorkarjalle

vahva luomutäysrehu lypsykarjalle ja nuorkarjalle

maittava luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

Lisäksi meillä on laaja valikoima luomuun soveltuvia kivennäisiä.

Lue lisää: www.rekolanpuutarha.com ja themarketgardener.com

Murrontie 2 91600 Utajärvi p. 08 514 4700 www.kinnusenmylly.fi

TEKSTI: KATI BERNINGER, HANNA KEKKONEN JA HEIKKI LEHTONEN

Luken Mirva Ceder mittaa kasvihuonekaasupäästöjä turvepelloilla.

Turvepeltojen käyttöön ilmastokestäviä vaihtoehtoja Pohjaveden pinnan nostolla, kasvipeitteisyyden lisäämisellä ja vähennetyllä muokkauksella voidaan vähentää turvepeltojen ilmastopäästöjä. Turvepelloilta syntyy hiilidioksidipäästöjä turpeen hajotessa Suomessa turvemaat kattavat noin 10 prosenttia kokonaisviljelyalasta, mutta turvepeltojen viljelystä syntyy noin 14 prosenttia kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Eniten viljelyssä olevia turvepeltoja löytyy Pohjois-Pohjanmaalta, Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjanmaalta. Turvemaiden viljelystä syntyy pääasiallisesti typpioksiduuli- ja hiilidioksidipäästöjä. Typpioksiduuli on noin 300 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Hiilidioksidipäästöt muodostuvat turpeen hajoamisprosessista. Muokkaus kiihdyttää turpeen hajoamista, ja etenkin paljaalta maalta syntyy merkittäviä päästöjä.

Kasvipeitteisyyden vaaliminen ja paljaan maan kauden lyhentäminen vähentävät turpeen hajoamista. Tähän sopivia keinoja ovat esimerkiksi kevätkyntö syyskynnön sijaan, syyskylvöiset kasvit, suorakylvö ja aluskasvit yksivuotisten kasvien alla. Myös kevennetty muokkaus tai nurmikierron pidentäminen sopivat tarkoitukseen. Näistä nurmija aluskasvien viljely kuuluvat usein luonnonmukaiseen viljelykiertoon. Nurmikasvien viljely onkin ilmastoa ajatellen yksivuotisia viljelykasveja parempi vaihtoehto, kun mikrobitoimintaa kiihdyttävä muokkaus vähenee ja paljaan maan kaudet ovat lyhyempiä. Turvepeltojen ilmastovaikutuksia voidaan vähentää pienentämällä turvepeltojen pinta-alaa metsittämällä tai

ennallistamalla suoksi tai valitsemalla ilmastokestäviä viljelymenetelmiä. Tärkeää on kuitenkin uusien turvepeltojen raivaamisen välttäminen. Pelloksi raivattu turvemaa tuottaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä vuosikymmenien ajan. Huonosti tuottavia peltolohkoja on myös mahdollista muuttaa muuhun käyttöön, kuten energiapuun tuotantoon tai kosteikoiksi. Pohjaveden pinnan nosto tehokas päästöjen vähentäjä Millaisia viljelymenetelmiä sitten kannattaisi käyttää turvepelloilla? Tehokkain keino vähentää turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjä olisi pohjaveden pinnan nosto – jo osittainenkin nosto vähentää päästöjä. Pohjaveden nosto pitää turvetta veden alla ja sitä kautta hidastaa sen hajoamista. Pohjavettä voidaan nostaa tai laskea esimerkiksi säätösalaojituksen avulla. Kosteikkoviljelyssä taas viljellään kostean maan kasveja, kuten ruokohelpeä, suomarjoja tai pajua. Päätuote kosteikkoviljelyssä voi olla myös päästövähennys, jos viljelijälle maksetaan siitä.

Kati Berninger

Viljelijät valmiita lisäämään kasvipeitteisyyttä Sompa-hanke järjesti 14.11. viljelijätyöpajan Oulussa. Paikalla oli yhteensä 36 henkilöä; mukana oli viljelijöitä, neuvojia, maatalousalan ammattilaisia ja opiskelijoita. Työpajassa keskusteltiin vilkkaasti turvemaiden ilmastokestävän viljelyn eri menetelmien hyvistä ja huonoista puolis-

LUOMULEHTI 1 | 2019

Työpajan osallistujat pohtivat ryhmissä eri menetelmien hyviä ja huonoja puolia. Kuvassa on vasemmalta Juha Törmä, Jouni Ingalsuo, Timo Lötjönen, Rauno Haapala ja Kati Tihinen.

Kristiina Regina

ta sekä viljelijöiden valmiudesta käyttää niitä omilla pelloillaan. Kaikkein valmiimpia viljelijät olisivat käyttämään kasvipeitteisyyden vaalimiseen tai lisäämiseen liittyviä menetelmiä. Nurmen lisääminen viljelykiertoon yksivuotisten sijaan sekä aluskasvit olisivat viljelijöiden mielestä helpoimmin toteutettavissa, ja joillakin lohkoilla oltaisiin myös valmiita kokeilemaan syyskylvöä tai suorakylvöä. Suorakylvön vaikutus rikkakasvitilanteeseen mietitytti kovasti. Viljelijät eivät olleet yhtä valmiita kokeilemaan metsitystä tai energiapuun viljelyä, koska samalla poistuisi tuottavaa peltoalaa ruoantuotannolta. Metsitys ja energiapuu voisivat kuitenkin soveltua huonotuottoisille, hallanaroille tai hankalasti saavutettaville lohkoille.

Päätuotteeksi päästövähennys? Pohjaveden pinnan noston osalta keskustelussa todettiin, että turvemailla on melko vähän säätösalaojia, ja osallistujat epäilivät niiden toimivuutta turvemaiden olosuhteissa. Kosteikkoviljely on niin alussa, ettei sitä olla valmiita kokeilemaan. Kosteikkokasveille voi olla vaikea löytää ostajaa. Toisaalta viljelijät olisivat valmiita tuottamaan pelloillaan päätuotteena päästövähennystä, jos siitä saisi riittävän korvauksen. Jos joku olisi valmis kokeilemaan kosteikkoviljelyä, voitaisiin tilusjärjestelyin saada hänen käyttöönsä luonnostaan märkiä maita, joilla muunlainen viljely voi olla vaikeaa. ◀ Kati Berninger Tyrsky-Konsultoinnista on Sompahankkeen vuorovaikutusvastaava. Luken Hanna Kekkonen toimii tutkijana ja Heikki Lehtonen työpaketin vetäjänä hankkeessa. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Sompa-tutkimushankkeessa kehitetään ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä keinoja hoitaa suometsiä ja -peltoja niin, että samalla hillitään ilmastonmuutosta. Konsortiossa ovat mukana Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen ympäristökeskus (SYKE), Itä-Suomen yliopisto, Helsingin yliopisto ja TyrskyKonsultointi.

Kylvökone - riviharayhdistelmä tuottavaan luomumaatalouteen monipuolisilla vaihtoehdoilla Youtube ja Facebook = Oy Pargas Gård Ab 040 5305953 www.pargasgard.fi

Onnistuneeseen maanparannukseen maan kasvukunnon koho�amiseen orgaaniset maanparannusaineet ja luomulannoi�eet Humuspehtoorilta

Pehtoorin Broilerhyvä

kaikille vahvaa typpilannoitusta vaa�ville kasveille. Sisältää monipuolises� pää- ja hivenravinteita.

Pehtoorin Rikkiviisas

pitkävaiku�einen ja kalsiumpitoinen rikkilannoite parantaa kasvin typenkäy�öä sekä vahvistaa kasvin solurakenne�a.

Ravinteet kiertämään! Otamme vastaan metsäteollisuuden sivuvirtoja. Lue lisää: humuspehtoori.fi Puh: 050 465 1191 suvi.mantsinen@humuspehtoori.fi www.humuspehtoori.fi

Humuspehtoori Oy

LUOMULEHTI 1 | 2019

maasi parhaaksi

Ulkomailta

TEKSTI JA KUVAT: JUSSI MÄNTYSALO JA JUSSI HANNONEN

TUOVA-hankkeen (Tuota valkuaista) opintomatka suuntautui EteläSaksaan ja Sveitsiin. Tutustuimme molemmissa maissa kahteen luomutilaan sekä Sveitsissä FiBLluomuinstituuttiin ja paikalliseen luomurehutehtaaseen.

Valkuaiskasveista voimaa eurooppalaiseen luomuketjuun

arraskuisella matkalla vierailimme Saksassa muun muassa BadenWürttembergin osavaltion omistamalla monipuolisella luomutilalla Hohensteinissa. Tila sijaitsee 700 metrin korkeudella merenpinnasta, mikä luo tilalle viileämmät viljelyolosuhteet, kuin alueella muuten keskimäärin olisi. Tilan historia ulottuu 1400-luvulle, jolloin se on alkujaan rakennettu luostariksi. Tila on siirtynyt luomutuotantoon vuonna 1986. Tilanhoitaja Georg Schulze-Schilddorf esitteli meille maatilaa sekä tiluksia, ja paneuduimme erityisesti valkuaiskasvien tuotantoon. Keskustelimme myös yleises-

LUOMULEHTI 1 | 2019

ti valkuaiskasvien merkityksestä ja tämän hetkisestä tilanteesta Saksassa. Tilalla on maata 280 hehtaaria, ja viljelyksessä on härkäpapua, hernettä, viljoja, perunaa sekä kasviksia. Tilalla toteutetaan säännöllisesti eri kasvilajien lajikekokeita. Tilalla on myös noin 80 Fleckviehlehmän lypsykarja sekä tilamyymälä. Tilanhoitajan mielestä maanrakenteelle on parasta matala, noin 12–15 cm syvyyteen tehtävä kyntö. Kalkitustarvetta tilalla ei juurikaan ole, sillä tilan maat sijaitsevat pääosin kalkkikiveä olevan kallion päällä. Tilan luomutuotteet markkinoidaan Bioland-tuotemerkin alla, mikä on saksan suurin luomubrändi.

Ryhmäkuva matkaseurueesta FiBL-luomuinstituutissa.

Sveitsin luomubuumi näkyy myös Alb. Lehmannin rehutehtaalla.

Pisimmät tutkimukset ovat olleet käynnissä jo 40 vuotta. Valkuaiskasvien viljely on lisääntymässä Sveitsissä, ja vuodesta 2019 alkaen maa aikoo siirtyä käyttämään pelkästään eurooppalaista soijaa. Viljelijöiden on mahdollista tilata FiBL:in kautta valmista 80– 20 -prosenttista syysherne-viljaseosta. Seoskasvustot ovat kestävämpiä ja paljon viljelyvarmempia kuin puhtaat kasvustot. Sveitsiläiset myllyt ovatkin alkaneet ottaa vilja-valkuaiskasviseoksia vastaan ja lajittelevat siemenet erilleen keskimäärin 40 €/t hintaan.

Tilanhoitaja Georg SchulzeSchilddorf (oik.) esittelemässä matalaan tehtyä kyntöä. Kuvassa myös tulkkimme Anna Liimatainen sekä Heikki Koskimies.

FiBl-luomuinstituutti Sveitsin Frickissä tutustuimme FiBL-luomuinstituuttiin ja sen tämänhetkisiin projekteihin erityisesti valkuaiskasveihin liittyen. FiBL on 1973 luomuviljelijöiden perustama yksityinen säätiö, jolla on 190 työntekijää ja vuosittain 70 harjoittelijaa. FiBL on Sveitsissä hallinnollisesti Suomen Eviraa vastaava organisaatio. Se tekee omalla sektorillaan sveitsiläistä maatalouspolitiikkaa. FiBL:in budjetti on 23 miljoonaa frangia, ja se koostuu pääasiassa valtion rahoituksesta (29 %), mutta mu-

kana on myös hanke- ja yksityisrahoitusta. Luomuviljelijöiden yhdistys rahoittaa 4 % budjetista. Sveitsin lisäksi FiBL:llä on ympäri Eurooppaa muita yksiköitä, jotka toimivat omalla rahoituksellaan. Sveitsin yksikkö on jaettu useampaan sektoriin, joita ovat mm. kasvintuotanto, maaperä, kotieläintuotanto, talous, kansainvälisyys, koulutus ja neuvonta. Fiblissä tutkitaan laajasti ja kattavasti sekä tavanomaista tuotantoa että biodynaamista ja luonnonmukaista tuotantoa sekä vertaillaan näiden vaikutuksia keskenään.

Alb. Lehmannin rehutehdas Sveitsin Gossaun, St.Gallenin kantonissa pääsimme tutustumaan Alb. Lehmannin luomurehutehtaaseen, joka jatkojalostaa muun muassa härkäpapua, soijaa ja lupiinia luomurehuiksi. Myllyn toimitusjohtaja Eric Droz esitteli meille tehtaan toimintaa. Hänellä on sekä maatalous- että kaupallisen alan koulutus. Ensin vierailimme myllyn puolella, jossa aiemmin tapahtui myös rehuseosten valmistus. Toiminnan laajennuttua rehuseosten valmistus on siirtynyt kilometrin päähän suurempiin tiloihin. Nykyään alkuperäisellä paikalla tapahtuu muun muassa valkuaiskasvi-viljaseosten lajittelu ja kuivaus. Lajitteluteho viljoilla on 50 ja seoksilla 25 tonnia tunnissa. Samassa paikassa puristetaan auringonkukista öljyä yhteensä 600 siementonnin edestä vuosittain. Tehdas käyttää tällä hetkellä 360 000 t raaka-aineita vuodessa, joista ohra ja vehnä ovat suurimmat. 78 % viljasta on paikallista, ja kokonaisuudessaan rehuseoksesta 50 % on tuontitavaraa. Rehuista kaksi kolmasosaa menee siipikarjatiloille ja yksi kolmasosa sika- ja maitotiloille. Siipikarjalle valmistetaan kuutta erilaista rehuseosta. Suurin osa rehuista myydään irtotavarana, ja koko tuotanto menee Sveitsin markkinoille. Sveitsissä on tällä hetkellä menossa luomubuumi, jonka myötä luomurehuseosten myynti kasvaa 5–8 % vuosittain. ◀ Kirjoittajat toimivat ProAgria Etelä-Pohjanmaalla kasvintuotannon asiantuntija tehtävissä ja ovat itsekin luomuviljelijöitä.

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI JA KUVAT: MARI UNNBOM

KUIVAN KESÄN

Knehtilässä paremmin onnistuneella lohkolla puitiin 13.9.2018. Koeruutuja puimassa teknikko Markku Tykkyläinen. Tilan puimuri taustalla.

kierrätyslannoituskokeita

Kaurakasvustot jäivät aukkoisiksi ja pienikokoisiksi. Kaura tulossa röyhylle heinäkuun alussa.

Härkäpavulla alkoi näkyä kukkanuppuja jo ennen juhannusta. Taimettuminen oli hyvin eriaikaista.

HYKERRYS-hankkeesta on saatu tuloksia kahdelta keskenään hyvin erilaiselta kasvukaudelta. Toisen vuoden sadot jäivät kauas ensimmäisen vuoden huippusadoista.

yvän sadon kierrätyslannoite -hankkeessa (HYKERRYS) tavoitteina on demonstroida viljelijöille kierrätyslannoitteiden vaihtoehtoja, toimivuutta ja toteutustapoja sekä kehittää kierrätyslannoitteita ja -lannoitusta peltoviljelyyn tutkimalla mm. sadon muodostusta ja laatua, ympäristötehokkuutta ja taloudellisuutta. Hanke toteutetaan yhteistyössä neljän kierrätyslannoitealan toimijan kanssa. Ecolan Oy testaa ruuduillaan lihaluujauhopohjaisia tuotteita, sekä kasvien kasvua edistäviä mikrobituotteita. Soilfood Oy käyttää maatalouden, bioenergia- ja metsäteollisuuden sivuvirroista jalostettuja tuotteitaan. Virolaisen Tuhala Bio Oy:n

LUOMULEHTI 1 | 2019

lannoitussuunnitelmaan kuuluu matokomposti sekä matokompostiuute. Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY testaa yhdyskuntajätepohjaisia komposteja ja ammoniumsulfaattia, jota on mahdollista stripata jätevesistä. Helsingin yliopisto vastaa kontrolliruuduista sekä käytännön toteutuksesta. Ecolanin ja Tuhala Bion tuotteet ovat luomukelpoisia, ja Soilfoodin valikoimistakin löytyy laaja valikoima luomuviljelyyn sopivia ratkaisuja. HYKERRYS-hankkeen pääkoekenttä sijaitsee Helsingin kaupungin omistamalla Haltialan tilalla. Lisäksi hankkeella on tilakokeita Vantaan Seutulassa Katrinebergin tilalla sekä Knehtilän luomutilalla Hyvinkäällä. Tilakokeista saadaan täydentäviä tuloksia käytännön

mittakaavassa eri viljelykierroilta ja maalajeilta.

Kuivuus kiusasi Haltialassa Kasvukaudella 2018 sadot jäivät pieniksi kaikilla kasveilla. Kylvötöihin päästiin Haltialassa melko myöhään, toukokuun kolmannella viikolla. Korkeat päivälämpötilat ja vapusta alkanut sateettomuus olivat ehtineet jo kuivattamaan koekentän hiuesavimaan. Härkäpapu ja kaura orastuivat hyvin epätasaisesti, ja kasvustot jäivät aukkoisiksi. Seuraavia sateita saatiin odotella juhannusviikolle asti. Kuivuus verotti erityisesti härkäpapua: sadot jäivät alle tuhanteen kiloon, ja lannoitushyöty jäi alhaiseksi. Juhannuksen sateiden virvoittamana härkäpapu teki runsaasti sivuversoja, jotka osaltaan

Kaurasadoissa ei saatu käsittelyiden välisiä eroja. Taulukossa on esitetty hankkeen luomukelpoiset käsittelyt sekä väkilannoite- ja nollakontrollit. Matokomposti levitettiin ennen kylvöä, Agrat kylvön yhteydessä ja Soilfoodin Ravinneliete sekä Tuhala Bion matokompostiuute oraille. Ecolanin NP-mikrobivalmiste levitettiin veteen sekoitettuna kolme kertaa kasvukauden aikana.

hankaloittivat sopivan puintiajankohdan määrittämistä, ja sivuversojen vihreä massa toi haastetta myös itse puintiin. Lannoituskäsittelyiden väleillä ei ollut tilastollisesti merkittäviä eroja sadoissa. Aikaisempi kylvöajankohta olisi ollut erityisesti härkäpavulle viime kasvukaudella edullinen. Kauran sadoissa ei ollut tilastollisesti merkittäviä eroja, kaikilla käsittelyillä saatiin noin kahden tonnin satoja. Tuhannen jyvän paino jäi myös kaikilla käsittelyillä alhaiseksi, keskimäärin 37 grammaan. Ainoastaan Ecolanin Agra 8–4–2 erottui muusta joukosta 39,5 gramman tuhannen jyvän painolla, joka sekin tosin jää Obelix lajikkeelle ilmoitetusta 45,4 grammasta. Viime vuonna kauran aluskasviksi kylvetyn viherlannoitusnurmen kuiva-ainebiomassat olivat tasaisesti kolmen tonnin luokkaa kaikilla käsittelyillä. Viherlannoitusnurmi muokattiin maahan heinäkuun lopulla, ja lohkoille kylvettiin syys-

Viherlannoitusnurmien kuiva-ainesadoissa ei ollut tilastollisesti merkittäviä eroja. Retu-nurmiapilaseos kylvettiin kauran aluskasviksi keväällä 2017.

rapsi. Rapsin orastumista saatiin odottaa pitkään, sillä luvatut sateet kiersivät koelohkot kaukaa.

Knehtilän tilakokeessa lohkojen välistä vaihtelua Knehtilän luomutilan kahdella koelohkolla viljeltiin kauraa. Ensimmäisenä kylvetty lohko kärsi kuivuudesta, ja heikon orastumisen vuoksi sadot jäivät koeruuduilla niukoiksi. Toisen lohkon myöhäisempi kylvöajankohta oli kasvulle suotuisampi sateiden osuessa sopivasti kylvön jälkeisille päiville. Ecolanin Agra 13 ja Bactoboost-mikrobiliuos -yhdistelmällä saatiin 2,8 tonnin sadot ja Soilfoodin Ravinnelietteellä 2,6 tonnin hehtaarisadot. Kauran alle kylvetty viherlannoitusnurmi onnistui hyvin. Viherlannoitusnurmi korjataan ensi kasvukaudella

Knehtilän tilan yhteyteen rakennetun biokaasulaitoksen syötteeksi, joten ensi kesänä näillä koelohkoilla päästään testaamaan mädätystähdettä yhtenä kierrätyslannoitekäsittelynä. Kesän 2018 sadot olivat hyvin vaatimattomat, ja käsittelyiden väliset erot eivät tulleet näkyviin. HYKERRYS-hanketta on kuitenkin jäljellä vielä kolme vuotta, joten arvokkaan tiedon kerääminen kierrätyslannoitteiden toimivuudesta ja potentiaalista jatkuu. ◀ Lisätietoja: blogs.helsinki.fi/hykerrys-hanke Kirjoittaja on HYKERRYS-hankkeen koordinaattori.

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: MARKKU NISKANEN, HANNA KEKKONEN JA ERKKI VIHONEN KUVAT: TUOVA-HANKE

Turha tallaus ei kannata Tallaus aiheuttaa useimmiten nurmija palkokasviseoksille satotappiota. Turha liikenne pelloilla myös lisää tiivistymistä ja heikentää maan vesitaloutta.

askas liikenne pelloilla on kasvanut viime vuosina uusien korjuumenetelmien myötä. Suurentuneen karjakoon vuoksi myös lannanlevitysmäärät pelloille ovat kasvaneet huimasti. Tämä kaikki on lisännyt peltomaahan kohdistuvaa rasitusta kasvukauden aikana. Varsinkin nurmipalkokasvien on arveltu kärsivän kovasta tallauksesta ja kolmesta korjuusta Vuonna 2016 Luke:n Ylistaron toimipisteeseen perustettiin kenttäkoe, jossa tutkittiin kuuden erilaisen palkokasvija nurmiseoksen tallauksenkestävyyttä (Taulukko 1). Osa ruuduista tallattiin vuosina 2017 ja 2018 viidesti per satokerta jäljittelemään raskaan liikenteen vaikutusta pellolle. Toisena koekäsittelynä oli kahden tai kolmen niiton korjuutaktiikka. Syksyllä 2016 ja 2018 mitattiin maan tiivistymistä penetrometrillä alku- ja lopputilanteen selvittämiseksi. Kokeet toteutettiin tavanomaisen viljelyn menetelmin. Tässä esitellään vuoden 2018 vuoden tuloksia

vuoden 2017 kokeisiin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi.

Tallaus laski kokonaissatoja Tallaukset alensivat sekä kahden että kolmen niiton taktiikassa kokonaissatoja. Kolmessa niitossa kokonaissato aleni noin 450 kg/ha ja kahdessa niitossa noin 600 kg/ha. Kolmen niiton korjuussa tallaus alensi ensimmäisen ja kolmannen niiton satoja kaikilla koejäsenillä, mutta toisessa niitossa tallauksella oli jopa positiivista vaikutusta joihinkin koejäseniin. Kuivan kasvukauden vuoksi tallauksella saattoi olla maan kosteusoloja parantava jyräysvaikutus. Syyssato apilapitoinen Kevätsadossa ei juuri esiintynyt alsikeapilaa ja sinimailasta. Timotei-puna-apilaseoksessa apilan osuus kevätsadossa kolmen niiton kokeella oli tallaamattomissa ruuduissa 29 % ja tallatuissa 23 % (Kuva 1). Toisessa ja kolmannessa korjuussa puna-apilan osuus sadossa kasvoi. Toisessa niitossa sen osuus oli 58 % ja kolmannessa

niitossa peräti 85 %. Tallaus alensi syyssatojen apilapitoisuutta vähäisessä määrin. Kahdessa niitossa kevätsadon puna-apilapitoisuus oli alle 20 %. Toisessa sadossa apilan osuus oli reilu 40 %. Tallauksella oli pieni negatiivinen vaikutus apilan määrään. Kolmas sato sisälsi eniten alsikeapilaa, noin 25 %. Sinimailasen osuus syysadossakin jäi alle 10 prosenttiin. Kuivalla kasvukaudella oli vaikutusta heinä–palkokasvisuhteeseen. Syväjuuriset palkokasvit kykenivät käyttämään paremmin hyväksi maan niukkoja vesivaroja kuin lyhytjuurinen timotei. Suuntaa-antavat tiivistymismittaukset osoittavat, että jo parinkin kasvukauden aikana voidaan aiheuttaa maan rakenteelle haittaa, jos pelloilla liikutaan varomattomasti. Tallaus syvensi tiivistymiskerrosta ja kasvatti tiivistymiskerroksen paksuutta. Koska mittauksia ei tehty alku- ja lopputilanteessa aivan samasta kohtaa ruutua, aivan tarkkoja arvioita tiivistymisestä ei voida antaa. Myöskään palkokasvien maan rakennetta parantavaa vaikutusta ei näin lyhyellä koesarjalla voitu selvittää.

Kuva 1. Heinä– palkokasvisuhde seoksissa niitoittain 2018.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Seos

3. niiton kokeet

2. niiton kokeet

1. niitto

2. niitto

3. niitto

1. niitto

2. niitto

puna-apila Saija

-251

-597

-88

-284

-248

timotei Bor 0603

-244

348

-99

-568

-88

timotei Bor 0603/nurminata Valtteri

-203

167

-206

-887

-226

timotei Bor 0603/puna-apila Saija

-97

189

-175

-549

-93

timotei Bor 0603/alsikeapila Frida

-237

243

-344

-314

131

Timotei Bor 0603/sinimailanen Nexus

-216

-155

-710

-294

Keskisato

-208

-270

-465

-137

Taulukko 1. Tallauskäsittelyn vaikutus seosten satoihin. Negatiiviset arvot kertovat sadon määrän (kg/ha) laskusta tallauksen seurauksena.

Yhden kuivan vuoden tulosten perusteella kolmen niiton taktiikassa tallauksella oli suurempi vaikutus puhtaaseen puna-apilaan ja palkokasvi-timoteiseoksiin kuin pelkkiin nurmiheiniin. Kahden niiton taktiikassa tallauksella oli puolestaan hieman suurempi vaikutus puhtaisiin heinänurmiin kuin palkokasveihin ja niiden seoksiin.

Pellot kuntoon Epätasaiset pellot, joissa on vettä kerääviä painanteita, ovat alttiimpia tiivistymiselle. Pellon tasaisuuteen ja hyvään vesitalouteen tulisikin kiinnittää huomiota nurmiviljelyssä, jotta pellot kuivuisivat tasaisesti. Vettä keräävät painanteet vaikuttavat myös palkokasvien viihtymiseen.

Töiden ajoituksessa kannattaa välttää märillä pelloilla ajamista sekä käyttää pienempiä rengaspaineita ja paripyöriä. Raskaalla kalustolla ajettaessa ajoraiteiden käyttö sekä hyvä ajojen suunnittelu pelloilla vähentävät tallausriskiä. ◀ Kirjoittajista Niskanen ja Kekkonen toimivat tutkijoina Luonnonvarakeskuksessa.

LUOMULEHTI 1 | 2019

På svenska TEXT OCH BILD: MICAELA STRÖM

NSL och Projekt EkoNu!s ekologiska sortförsök 2018 Nylands Svenska Lantbrukssällskap (NSL) började i samarbete med Projekt EkoNu! ekologiska sortförsöken i havre, korn och vårvete sommaren 2012. Sedan dess har samarbetet fortgått och i år såddes sortförsöken för sjunde året i rad.

LUOMULEHTI 1 | 2019

edan presenteras förhandsresultaten från 2018 års ekologiska sortförsök, hela rapporten med tabeller samt info om tidigare års resultat, bilder mm hittas på projektens webbsida.

Ekologiska försök 2018 Årets försök såddes för fjärde året i rad på Stefan Widlunds ekogård i Påvalsby, Lovisa. Stefan föder upp Highland Cattle boskap och har odlat ekologiskt sedan 2010. Förfrukten var flerårig fodervall och vid vallbrott hösten 2017 spreds Soilfoods näringsfiber på åkern, 35 ton/ha. Markkarteringen visade mullhaltig molera med pH 6,8. Mangan och fosfor var på försvarlig nivå. Försöken varken tilläggsgödslades eller ogräsharvades, men med facit på

hand borde fältet åtminstone ha vältats detta torra år! Årets ekosortförsök bestod av samma sorter som 2017, sammanlagt 14 korn-, 13 havre- och 14 vårvetesorter. Sådden skedde 17 maj av eget utsäde från året innan. Pga svag grobarhet betades utsädet med ekogodkända Cedomon (havre) och Cerall (vete). Den torra varma försommaren gjorde att fältet grodde mycket ojämnt, en del frön grodde först vid regn under sensommaren. Försöket tröskades trots detta 31 augusti, med en del grönskott i rutorna. Totalt regnade det i Lovisa ca 150 mm under säsongen (1.5.–31.8.), varav endast knappt 15 mm i maj och 15 mm till fram till 20 juni.

Avkastning, protein och hektolitervikt 2018 Allmänt kan konstateras att skördarna var låga i år, och jämfört med ifjol mycket låga! Kornet och vetet avkastade i medeltal bara knappt 25 % av fjolårets medelskörd. Havren blev ändå den största förloraren i torkan med endast ca 18 % av fjolårets medelskörd. Medelskörden för korn i ekosortförsöket stannade i år på 1,3 ton (1 321 kg) per hektar. Ifjol, 2017 var medelskörden för korn nära 5,6 ton. Högst medelskörd har Salome med 1 750 kg/ha, följt av Harbinger med 1 713 kg/ha. Lägst medelskörd har foderkornet Wolmari (766 kg/ha). Medelproteinet är 12,4 % med en variation på 11,2 % (Trekker) till 13,9 % (Wolmari och Alvari). Medel hektolitervikt i kornförsöket blev 63,8 kg/hl (variation 60,4 Alvari – 68,1 Arild).

Årets högst avkastande havre är Donna med 1 452 kg/ha, följt av Avetron med 1 403 kg/ha. Lägst medelskörd har Meeri (831 kg/ha). Medelskörden för årets havre landar på endast 1,2 ton (1 213kg) per hektar. Ifjol, 2017 var medelskörden för havre drygt 6,6 ton. Endast ett år tidigare, år 2012, har vi haft under 2 ton (1 954 kg/ha) i medelskörd på havre i våra ekosortförsöks nu 7-åriga historia. Medelproteinet är 13,3 % med en variation från 12,5 (Donna) till 14,2 % (Meeri). Medel HLV är 48,0 kg/ hl. (variation 44,8 Steinar – 50,6 Avetron). Vi analyserade även havren på DON, alla utom Belinda visade 0-värde (= <0,5). Belinda visade ett litet utslag på 0,54 ppm, men klarade livsmedelskvalitet som för havre är =/<1,75 ppm (ppm = mg/kg). Medelskörden för vårvete i ekosortförsöket stannade i år på 1,3 ton (1 301 kg) per hektar. Ifjol, 2017 var medelskörden

för vete nästan 5,4 ton. Högst medelskörd har Tritop med 1 776 kg/ha följt av Leidi med 1 607 kg/ha. Lägst medelskörd har Lantsorten Pika (923 kg/ha), som enda sort med under 1 ton i medelskörd. Kvalitén är bra, medelprotein 14 % (vilket är 2 % högre än ifjol). Högst protein har Pika (16,6%) och lägst Leidi (12,0%). Högst hektolitervikt har Kreivi (79,6) och lägst Pika (74,4), medeltalet för ekovetets HLV stannade på 77,7 kg/hl. Även falltalen är bra med ett medel på 269, högst Wappu (342) och lägst Leidi (213). ◀ Läs hela rapporten på projektens webbsida: www.ekonu.fi/category/ekosortforsok

Fältträff vid försöken 1.8. Många kornsorter har väldigt kort strå i år, Wolmari kortast med medellängden 30 cm.

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI JA KUVA: JUSSI UOTILA

Sukkulamadot peltojen ravinnekierrossa Nematodit, eli sukkulamadot ovat erittäin tärkeitä typen saatavuudessa kasveille, koska ne muuttavat orgaanisen typen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Ilman niitä kasvi- ja bakteerimassan sisältämät ravinteet voivat jäädä hyödyntämättä.

ukkulamadot ovat mikroskooppisia, alle millimetrin mittaisia matoja. Ne elävät vedessä ja maassa veden täyttämissä pienissä huokosissa. Tavallisesti niitä on maan pintakerroksissa jopa miljoonia kappaleita neliömetrillä. Sukkulamadot voidaan jakaa viiteen ryhmään niiden ruokailutapojen mukaan: 1) bakteerien syöjät, 2) sienirihmojen syöjät, 3) kasvimateriaalin syöjät, 4) muiden matojen saalistajat ja 5) kaikkiruokaiset.

Maatalous ja sukkulamadot Tavallisessa maatalousmaassa bakteereita syövät sukkulamadot ovat yleisimpiä. Jos niitä ei ole, bakteerit pääsevät ”niskan päälle”. Tämä taas lisää maa-aineksen herkkyyttä häiriöille, esimerkiksi voimakkaalle muokkaukselle.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Lannan, kompostin ja maatuvan aineksen (kasvien jäänteet) lisääminen nostaa bakteerien määrää, mikä lisää bakteereita syöviä sukkulamatoja. Näin kasvien typensaanti paranee. Typen mineralisaatio orgaanisesta typestä tapahtuu parhaiten, kun hiili–typpi -suhde (C:N) on alle 20 (20 osaa hiiltä ja 1 osa typpeä). Kun suhdeluku on yli 30, typpi jää bakteeribiomassaan. Sienirihmoja syövien sukkulamatojen määrä on suurin vähän mekaanisesti häirityssä maaperässä. Kuten bakteereita syövät kollegansa, ne auttavat samalla tavalla kasveja typen kierrossa. Saalistajamadot ruokailevat alkueläimillä ja muilla pikkumadoilla. Näin ne auttavat pitämään tervettä maaekosysteemiä yllä. Saalistajamadot tasapainottavat myös kasvipatogeenien sekä jopa hyönteisten määrää maaperässä.

Suurin osa sukkulamatotutkimuksesta on keskittynyt nimenomaan kasvipatogeenien tutkimiseen. Ehkä paras keino torjua kasvipatogeeneja sukkulamatoja on huolellisesti suunniteltu viljelykierto. Maataloudessa tärkeimpiä sukkulamatojen määrää lisääviä menetelmiä ovat maan kasvukunnon parantaminen, muokkauksen vähentäminen, monipuolinen viljelykierto ja orgaanisen aineksen lisäys. Erityisen herkkiä ovat sienirihmojen syöjät, saalistajat ja kaikkiruokaiset sukkulamadot. Kaiken kaikkiaan sukkulamadot ovat varsin tuntematon muuttuja maaekosysteemissä – mutta tärkeä sellainen. ◀ Kirjoittaja on saastuneen maan kunnostukseen erikoistunut FT mikrobiologi.

Oletko aloittanut luomutuotannon viimeisen kolmen vuoden aikana ja olitko silloin alle 40-vuotias?

Mukaan työryhmien tai lehtitiimin toimintaan! Hyödynnä asiantuntemustasi ja lähde mukaan vaikuttamaan! Luomuliiton työryhmissä tuodaan esiin jäsenten tarpeita, käsitellään edunvalvontaasioita sekä suunnitellaan tulevaisuuden tavoitteita. Työryhmissä toimivat myös hallituksen jäsenet ja varajäsenet, Luomuliiton työntekijät sekä erikseen kutsutut asiantuntijat.

Työryhmät rakentuvat seuraavien aihepiirien ympärille: Maito Liha Siipikarja Kasvi Puutarha Ammattikeittiö Ympäristö Luomukeruu Kansainvälinen edunvalvonta _____________________________________________

Lehtitiimi

Jos vastasit kyllä, liity nyt Luomuliittoon ja saat vuoden 2019 jäsenyyden ja Luomulehden ilmaiseksi. www.luomuliitto.fi

suunnittelee Luomulehden numeroiden sisältöjä yhdessä työntekijöiden kanssa ja kommentoi asiantuntemuksensa avulla myös valmistuvaa lehteä. Kysy lisää työrymistä: Susann Rännäriltä , 040 1446 160, susann.rannari@luomuliitto.fi ja lehtitiimistä Noora Mantereelta noora.mantere@luomuliitto.fi

LUOMULEHTI 1 | 2019

Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 22.3.

KONEITA

LUOMUTAIMIA

VADELMAN JA MANSIKAN TAIMET LUOMUNA: • Muskoka • Maurin Makea

Soita! Boris 0500‐567611

Meiltä tutkitusti parhaat mekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan ja luomutuotantoon tarkoitetut koneet

• Polka

Kotimainen, varmennettu taimituottaja!

EINBÖCK AEROSTAR

Rikkaäestää 100% tarkkuudella

SIEMENIÄ

Laatusiemenet luomuun! ROTAKING

Torjuu kuorettuma ja rikat

COMBCUT

Voittanut monta palkintoja

- viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan. Rahoitusjärjestelyt. Haetaan sopimusviljelijöitä! Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

KVICK‐FINN

Torjuu juuririkkaruohot 98% teholla

OSTAMME LUOMUVILJAA

AGUIRRE

Äes‐kylvökone 3‐9 m

OVLAC

Mini On‐Land 6‐17 cm syv.

Teemme viljelysopimuksia ja ostamme luomumyllyviljaa www.fazermylly.fi

LUOMULEHTI 1 | 2019

Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net

KARJATILALLE

LUOMUVILJELYYN

Bonsilage Pro – propyleeniglykolia omasta säilörehusta Tutustu säilörehuanalyyseihin sivuillamme www.eurotrading.fi

Hyväksytty luomuun!

www.eurotrading.fi • p. 010 321 1950

Moduulirakenteiset Steketee-harat mekaaniseen rikkojen torjuntaan Koneet suunnitellaan aina vijelijän tarpeen mukaan, lähtökohtana viljelykasvi, riviväli ja koneketju Sekä etu- että takanostolaitteelle, takakiinnitteisiin koneisiin saatavana myös kameraohjaus Monikäyttöinen perusharayksikkö, johon voidaan yhdistää sopivat terät, kiekot tai sormiharat laajasta valikoimasta

AVAGRO OY | p. 02 858 3600 | www.avagro.fi

LANNOITTEITA apilat - herne - virnat - härkäpapu - mailaset vuohenherne - keltamaite

Vihannesviljelyn rikkatekniikkaa

Ilmasta typpeä!

Liekittimet Harat Ryömijä

Typpiymppi-typpibakteerit varmistavat biologisen typensidonnan ja hyvän kasvun.

Elomestari Oy, 95520 Tornio, www.elomestari.fi, p. 040 581 8477

KONEITA

Valvatti- ja ohdakekukinnot pois luomupelloilta!

W-CUTTER-RIKKALEIKKURIT TYÖLEVEYDET 9 JA 12 M

Syksyn koneet myydään nyt. Soita ja tilaa kone sänkimuokkauksiin !

Latvusniitot hyötykasvien päältä

Rikkapesäkkeiden ja pyörtänöiden niitot

Laitumien ja viheralueiden puhdistusniitot

Naattien murskaus ja ongelmarikkojen poisto perunalta ja riviviljelmiltä

w-cult.fi W-Cult Oy, Kirkkotie 30, 29100 Luvia, 0400 715 728

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: BRITA SUOKAS

Täyden kolmen tähden luomuravintola

TeaHouse of Wehmais

Afternoon Tean runsaaseen teehetkeen kuuluvat raikkaat sormileivät, muhkeat skonssit ja pienet makeat leivonnaiset.

TeaHouse of Wehmais saavutti Portaat luomuun -ohjelman ylimmän kuudennen portaan. Saman tason on saavuttanut 20 muuta ravintolaa. Ravintola on Suomen ainoa englantilaiseen teeperinteeseen erikoistunut teehuone.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Tavoitteena kokonaiskestävyys Ravintola sijaitsee Juvalla luomumaitotila Wehmaan Kartanon hirsirakenteisessa tallirakennuksessa. Kartano on teehuoneen omistajan Anna GrotenfeltPaunosen kotitila, ja hän kertoo, että on kasvanut lapsesta lähtien kiinni luomutuotantoon ja kestävyysajatteluun. Leipuri-kondiittori Anni Tuokko kertoo, että TeaHouse on myös ruokaravintola, jossa tehdään ryhmille sekä arkisia että juhlavia aterioita. Ravintolassa katetaan pöytä noin 14 000 asiakkaalle vuodessa. Tuokko hoitaa Portaat luomuun -ohjelman kirjanpidon. Raaka-aineiden käyttömäärien ja tarjoilun säännöllisyyden lisäksi seurataan ruokahävikkiä ja vedenkulutusta. Ohjelmaan liittyneessä ravintolassa käytetään myös biohajoavia pesuaineita ja siivouspyyhkeitä.

Suomen nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa tavoitteena on, että ammattikeittiöiden tarjoamasta ruoasta 20 prosenttia on luomua vuonna 2020. EkoCentrian Portaat luomuun -ohjelma auttaa lähes 2 500 ravintolaa tavoitteen toteuttamisessa neuvonnan, vapaaehtoisuuteen pohjautuvan seurannan ja Luomuravintolamerkin myöntämisen avulla. Mitä enemmän ravintolalla on tähtiä, sitä enemmän se käyttää luomutuotteita. Star Portaalla 2 ravintola käyttää jonkin verran luomutuotteita säännöllisesti Star Star Portaalla 4 ravintola käyttää melko paljon luomutuotteita säännöllisesti Star Star Star Ohjelman 5. ja 6. portaalla ravintola käyttää paljon luomuraaka-aineita säännöllisesti Lue lisää: www.luomuravintola.fi

Grotenfelt-Paunonen kertoo, että luomutuotteiden osuus raaka-aineista vaihtelee vuodenajan ja saatavuuden mukaan 60– 80 prosentin välillä. – Käytämme mahdollisimman paljon perinteistä suomalaista raaka-ainepohjaa ja paikallisia tuotteita. Liityimme Portaat luomuun -ohjelmaan vuoden 2017 syksyllä. Pääsimme heti neljännelle portaalle jauhojen, sokerin, maitotuotteiden, kananmunien ja kasvisten käyttömäärillä. Kuudennen portaan toteutumiselle oli ratkaisevaa luomulaatuisten alkoholijuomien myynti ja luomulihan käytön laajentaminen. Erikoisuutemme on luomuvuohenlihan käyttäminen. Sitä saamme sisareni Carin Grotenfeltin ja hänen yhtiökumppaneidensa vuohitilalta Loviisasta. Luomutuotteiden hankinnassa on hankaluuksiakin. Tuokko kaipaa suurtalouspakkauksia erityisesti luomumaitotuotteista. – Emme halua käyttää parin desin rahkapurkkeja. Ne tulevat kalliiksi ja tuottavat kamalasti roskaa.

Luomuaterian sertifikaatti kiinnostaisi Ruoka-annosta, joka koostuu useasta komponentista, voi kutsua luomuateriaksi, kun raaka-aineet mausteet mukaan lukien ovat sataprosenttisesti luomua. Jos yksikin on tavanomaisesti tuotettu, ja tekijä haluaa viestiä luomutuotteiden käyttämisestä, jokainen luomutuote on eriteltävä ruokalistaan.

Brita Suokas

Reilusti yli puolet raakaaineista luomua

Sääntö on Grotenfelt-Paunosen mielestä liian ankara. – Aterioiden suhteen 85 prosentin luomuvaatimus olisi käytännöllinen. Jousto on tarpeen, koska kaikkien raaka-aineiden saatavuus ei ole varmaa ympärivuotisesti, hän perustelee. – EkoCentrian Ekoruokakoneella on jo mahdollista laskea ja seurata aterian luomuraaka-aineiden määrää. Jos olisi mahdollista liittyä luomuvalvontaan ja saada ateriat sertifioitua, olisimme siihen valmiita. ◀

Luomuleipomo

Anni Tuokko (vas.) kehottaa tuottajia ottamaan yhteyttä ja rohkeasti tarjoamaan leivonnaisiin ja aterioihin luomuraaka-aineita. Anna GrotenfeltPaunonen on teesommelier. Vastaavasti kuin viinisommelier hän osaa valita ruokatarjoiluihin sopivan teen.

Oletko uusi luomuyrittäjä? Laajentamassa luomutilaa? Mentorilta voit kysyä käytännön tietoa päätösten tueksi – maksutta! Lisätietoja: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

LUOMULEHTI 1 | 2019

Kysymyksiä

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat @ Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi. Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

LUOMULEHTI 1 | 2019

Luomulehden arkisto

Erkki Vihonen Kasvintuotannon asiantuntija 040 936 0377

Minkälainen kierto olisi hyvä puhdaskauran viljelyyn? PUHDASKAURAN VILJELYSSÄ on syytä välttää muita viljoja, jotka sisältävät gluteenia. Näin ollen kauran kanssa viljelyyn soveltuvat nurmet, herne, härkäpapu, öljykasvit, peruna, juurekset ja muut erikoiskasvit. Viljelykierron muiden kasvien sovittaminen kiertoon riippuu markkinoista ja pellon soveltuvuudesta niiden viljelyyn. Pellon soveltuvuuteen vaikuttaa vesitalous, maalaji sekä lämpösumma, ja erikoiskasvien (juurekset ja vihannekset) viljelyyn on huomioitava myös sopiva konekanta. Sopiva viljelykierto hyvälle maalle voisi olla seuraavanlainen: apilanurmi kaksi vuotta – öljykasvi – puhdaskaura – herne/härkäpapu – kaura – viherlannoitus. Multavalle tai heikommalle maalle: viherlannoitus – kaura – kaura – viherlannoitus.

Onko luomu vastuullinen valinta? KANTAR TNS:N tekemän selvityksen mukaan yli puolet suomalaisista valitsee päivittäisostoksilla aina tai usein jonkin vastuullisuusmerkityn tuotteen ja suurin osa kuluttajista uskoo, että arjen pienillä vastuullisilla valinnoilla on merkitystä. Suomen tunnetuimmat vastuullisuusmerkit ovat pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki, EU:n Luomumerkki ja Reilun kaupan merkki, jotka ainakin 80 % kuluttajista tuntee nimeltä. Kyselyn mukaan yli puolet kuluttajista kokee vastuullisten valintojen teon helpoksi päivittäisillä ostoksilla. Kuluttajat luottavat puolueettoman tahon myöntämään vastuullisuusmerkkiin enemmän kuin tuotteiden valmistajien omaan viestintään. Luomu ja vastuullisuus kulkevat puheissa usein käsi kädessä. Se on ihan loogista, sillä luomu on tarkkaan määritelty tuotantotapa, joka nimensä mukaisestikin on tavanomaiseen tuotantotapaan verrattuna se ”luonnonmukaisempi” tapa. Yhä useamman kuluttajan mielestä luomutuotanto on vastuullisempi ja järkevämpi sekä kaiken kaikkiaan parempi tapa tuottaa ruokaa. Erilaisia perusteluja löytyy varmasti yhtä monta kuin on luomua suosivia ihmisiäkin. Vastuullisuus kiinnostaa aidosti kuluttajia, ja luomumarkkinoiden arvo on ollut kasvussa useilla läntisillä markkinoilla jo monta vuotta peräkkäin. 1990-luvun alusta lähtien, jolloin luomutuotanto sai ensimmäisen EU-tasoisen lainsäädännön, alkoi luomu myös käsitteenä levitä laajemmin kuluttajien ja jalostavan teollisuuden tietoisuuteen myös Suomessa. Yritysvastuullisuus on iso ja melko epämääräisesti määritelty kokonaisuus, johon löytyy monta tulokulmaa. On esimerkiksi yhteiskunnallista ja sosiaalista, taloudellista ja ympäristövastuullisuutta. Luomutuotannon perusajatuksena on ruokatuotannon panosten, aineiden ja energian kierron tuominen lähemmäksi luonnon kiertoa, jossa synteettisiä ainesosia ei tarvita eikä jätettä synny ja aine sekä energia kiertävät täydellisesti. Tavoitteena on kestävä pohja koko elintarvikeketjulle. Tällaiseen täydellisyyteen ei luomullakaan päästä, mutta kiistattomia etuja luomutuotannolla on. Luomutuotanto on yritykselle yksi konkreettinen tapa toimia ja toteuttaa vastuullisuusajatteluaan:

Alkutuotannossa korostuvat kestävät viljelytavat, maan kunnon vaaliminen ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen, sillä suurikaan sato ei lämmitä mieltä, mikäli sen saamiseen käytetyt menetelmät pilaavat maaperäämme ja köyhdyttävät tulevia satoja. Elintarvikkeiden jalostuksessa ja ammattikeittiöissä tulisi muistaa, että ruoantuotannon suurin ympäristövaikutus tulee resepteihin ja ruokalistalle valittujen raaka-aineiden tuotannosta ja hävikin hallinnasta. Kuluttajille luomu on ainakin ympäristövastuullinen valinta, jonka paremmuus tulisi aina pohjautua tutkittuun tietoon ja tosiasioihin. Hinta ja tieto liittyvät yhteen. Kun kuluttaja kokee joutuvansa maksamaan enemmän vastuullisesta valinnasta, hän kaipaa luotettavaa, ymmärrettävää ja yksiselitteistä tietoa ratkaisunsa tueksi.

Merkkitekoja-kampanja kannustaa pieniin tekoihin

Huhtikuussa 2018 käynnistynyt Merkkitekoja-kampanja jakaa kuluttajien toivomaa vastuullisuustietoa ja kannustaa valitsemaan vastuullisuusmerkittyjä tuotteita, mukana myös luomutuotteet. Kampanjan slogan ”Pieni teko, iso kiitos” kertoo, että arjen vastuulliset valinnat ovat helppoja ja niillä on merkitystä. Merkkitekoja-kampanja näkyy mediassa ja kumppaniyritysten ja kauppojen viestinnässä. Kampanjan organisoivat Ympäristömerkintä Suomi Oy, Pro Luomu ry ja Reilu kauppa ry. Lisäksi kampanjaa toteuttavat myös Marttaliitto ja Kuluttajaliitto. Meidän jokaisen luomutuottajan tulisi toimia arvojemme ja näkemystemme opastamina, vaikkakin kaupankäynnissä viime kädessä kuluttajat ja markkinat päättävät, mitkä asiat ovat tärkeitä ja elinvoimaisia. Vastuullinen toiminta ja luomu yhtenä keskeisenä toimintatapana edistää kyllä kokonaisvaltaisesti yhteistä hyvää, käsi kädessä. Vastuullista ja hyvää uutta luomuvuotta 2019! Jaana Elo Elintarvikeasiantuntija 040 964 1518

Arella Rahtola

Tiimissä mukana myös:

Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola 040 573 4791

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström 040 936 2150

LUOMULEHTI 1 | 2019

TEKSTI: BRITA SUOKAS KUVA: NOORA MANTERE

Uutta luomueläinten hoitoon EU:n luomuasetuksen uudistuksen myötä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848, joka määrää luonnonmukaisten tuotteiden viljelystä ja valmistuksesta sekä tuotteiden merkinnöistä, vahvistettiin toukokuun 2018 lopussa. Se aiheuttaa muutoksia luomukotieläintiloja koskeviin säädöksiin vuonna 2021.

setus (EU) 2018/848 korvaa aiemman ns. luomun perusasetuksen (EY) 834/2007. Ruokaviraston luomuvalvonnan ylitarkastaja Merja Manninen kertoi verkkoluennossa joulukuussa luomueläintuotantoa koskevista asetuskohdista. Kaikkia eläinlajikohtaisia tuotantosääntöjä ei tiedetä, koska perusasetukseen liittyvien toimeenpanoasetusten yksityiskohdista neuvotellaan parhaillaan. Toimeenpanoasetuksessa täsmentyvät muun muassa kaikkien eläinlajien tilavaatimukset ja luomueläimille sallittujen kivennäisten, vitamiinien, rehujen lisäaineiden ja rehunsäilöntään sopivien aineiden listat. Manninen on löytänyt muutamia asiakohtia, jotka eroavat selvästi nykyisin voimassa olevan perusasetuksen tuotantosäännöistä.

LUOMULEHTI 1 | 2019

Tavanomaisten jalostuseläinten hankinta Jatkossakin on mahdollista, että luomueläintilalle hankitaan tavanomaisia jalostuseläimiä rajoitettuja määriä. Lisäehdoksi tulee, että tilallisen tulee tutkia myynnissä olevien luomueläinten saatavuutta. Jos sopivia eläimiä ei löydy, hän voi hakea lupaa tavanomaisten eläinten ostamiseksi. Saatavuuden tarkastelua varten jokaisen jäsenvaltion on perustettava tietokantoja, joihin myytävänä olevat luomueläimet ilmoitetaan. Siirtymävaiheen rehun käyttäminen Luomueläinten rehunhankintaan vaikuttaa muutos, jonka mukaan muualla kuin omalla tilalla viljeltyä toisen vuoden siirtymävaiheen (SV2) rehua saa syöttää enintään 25 prosenttia vuosittaisesta eläimelle annettujen rehujen sisältämäs-

tä kuiva-aineesta laskien. Nykyisin määrä on 30 prosenttia. Oman tilan SV2-rehua saa edelleen käyttää 100 prosenttia. Oman tilan laitumien tai varastoon korjattavien ensimmäisen vuoden siirtymävaiheen (SV1) karkearehujen ja valkuaiskasvirehujen käyttäminen on jatkossakin mahdollista enintään 20 prosentin verran.

Nautojen hoito parsinavetoissa Nykyisen perusasetuksen mukaan pienillä luomutiloilla on mahdollista pitää nautoja kytkettyinä paikoilleen, jos valvontaviranomainen myöntää luvan. Kytkettyinä pidettävien eläinten maksimimäärä on päätetty jäsenvaltioissa. Uudistettu asetus sisältää rajoituksen, jonka mukaan kytkettynä saa pitää enintään 50 eläintä, ei kuitenkaan nuoria eläimiä. Kuten nytkin, luvan myöntämisen ehtona on, että parsinavetoiden eläinten on päästävä laitumelle laidunkaudella ja niille on järjestettävä muina aikoina vähintään kahdesti viikossa ulkojaloittelua. Jäsenvaltioiden päätettäväksi jäänee, mistä iästä alkaen naudan saa kytkeä paikoilleen. Suomessa voi nykyisin saada luvan lypsykarja- tai emolehmätilan hiehojen, lehmien ja siitossonnien parsikasvatukseen, kun luomukarjan koko ei ylitä 30 eläinyksikköä. Kytkyeen kiinnittäminen on mahdollista kuuden kuukauden iästä alkaen. Parhaillaan eduskunnan vahvistettavana olevassa eläinten hyvinvointiasetuksessa määrätään, että hiehoksi kasvatettavan lehmävasikan saa kytkeä paikoilleen aikaisintaan kahdeksan kuukauden iässä. ◀

Kolumni

Terveisiä kivikaudelta

LAURA HÄMÄLÄINEN on Luomulehden kolumnisti ja hämäläinen luomuviljelijä, jonka käsien kautta kulkee paitsi kyytönlihaa ja vihanneksia suoramyyntiin, myös osuvia blogitekstejä Huljalan Tupalasta.

Laura Hämäläinen

oitakin tuhansia vuosia sitten herraväki Vasarakirves ylitti Suomenlahden. Herrasväen – tai viimeistään heidän jälkeläistensä – moderneihin kivikautisiin tapoihin kuului maanviljely ja karjanpito. Lehmällisessä talossa lyhyenkin kesän kasvattamat korret varastoituivat neljän sorkan päälle ja olivat tarvittaessa talon väen syötävissä, mikäli halla oli viljelyksille haittansa tehnyt ja nälkä tulossa ennen kevään ehtimistä. Märehtivä kotieläin oli siis näillä leveyksillä eräänlainen satovakuutus. Karjanpidon myötä ilmestyi luontoomme myös toinen uutuus, perinnebiotooppi. Nimitys oli vasarakirveskielellä varmaan jotain moderniuteen viittaavaa. Perinnebiotooppi on alue, jossa laidunnus on monipuolistanut lajistoa tekemällä tilaa hyönteisille ja kukkiville kasveille, joita ei umpimetsässä esiinny. Nykyisessä paineilmanaulain-moottorisahakulttuurissamme tyypillisellä lehmällä on sukujuuret Skotlannissa ja viljelty nurmi ruokapöytänään. Vasarakirvesten jälkeen välillä voimakkaasti yleistynyt perinnebiotooppi on Suomen uhanalaisin luontotyyppi. Skottisukuisia oli ennen tässäkin talossa. Kivikauden perillisiin palattiin kymmenenkunta vuotta sitten, kun nurkkiin muutti varhaisen asujaimiston karjasta polveutuvia kyyttöjä. Perinnebiotooppikin porskuttaa, vaikka metsälaitumen ötökät tuskin välittävät, minkä maalaista perimää kantavan hännän alta heidän kotilantakasansa on pläjähtänyt. Vasarakirveskaudella karjanpitoon liittyvät riskit olivat konkreettisia. Susipitoisessakaan metsässä en jaksaisi murehtia Sähkö Paimenen työturvallisuudesta, mutta paimenpojasta olisi kyllä huoli. Nyt lehmän menetys ei tiedä talonväen nälkäkuolemaa tai edes merkittävää laihtumista. Konkreettisia tappioita suuremmat riskit tuntuvat olevan kirjanpitopuolella. Syksyllä ilmoitus teurastetun kyytön sijaisjärjestelyistä muistui mieleen vasta säädetyn ajan jälkeen. Tämä näkyy aikanaan pankkitilillä, mutta ei vaikuta vyönpituuteen. Vasarakirvesten aikalaisilla Babyloniassa oli jo varaa taiteeseen ja kouluihin, kun kaikkia ei enää tarvittu väestön vatsoja täyttämään. Kylmässä Pohjolassa oli vähemmän ylellistä, mutta nykyisinä vaurauden päivinä täälläkin yhteiskunta rahoittaa itselleen jopa muinaisrotuisia lehmiä koskevaa päivämääräseurantaa. Kyllä on asiat hyvin. ◀

Kaikkien nykyisten nautarotujen juuret voidaan johtaa kahteen Euraasiassa vuosituhansia sitten temmeltäneeseen alkuhärkälaumaan. Useimmista muista roduista poiketen nykykyytön perimässä on viitteitä molempiin näistä laumoista.

KUVITUS: EVELIINA SILLANPÄÄ

LUOMULEHTI 1 | 2019

Merkkaa kalenteriisi!

Kierrätysravinneseminaari

11.4.

Kannattaako täydennyslannoitus? Miten kasvit hyödyntävät kierrätysravinteita? Kuinka mädätysjäännös soveltuu lannoitteeksi?

Järjestöpäivät ja kevätkokous

Tapahtumat sekä torstain illallinen järjestetään Knehtilän tilalla Hyvinkäällä.

Luomuliiton kierrätysravinneseminaari pureutuu syvemmälle aiheeseen aivan kasvukauden alla.

Tapahtumien ohjelmat julkaistaan seuraavassa Luomulehden numerossa.

TERVETULOA JÄSENRISTEILYLLE 3.–5.3. VIROON! Luvassa tutustumista Viron luomutuotantoon, yhteistä ohjelmaa Luomuliiton toiminnan kehittämisen tiimoilta, viestinnän koulutusta ja illanviettoa. Ilmoittautumiset ja tarkempi ohjelma Luomuliiton nettisivuilla: www.luomuliitto.fi/risteily2019

LUOMULEHTI 1 | 2019

12.4.

Tilaa Luomuliiton tuotteita! Hanki nyt Leppäkerttu – suomalaisen luomun merkki!

T-paidasta saatavilla unisexmalli ja naisten malli.

Tilaukset osoitteeseen: luomuliitto@luomuliitto.fi

Hinnat: Pinssi 1 € Lippis 15 € T-paita 25 €

HINNAT: ☐ Alkutuotanto ja alhainen jalostus 150 € / 3 vuotta ☐ Mikroyritykset 250 € / 3 vuotta (yritykset, joissa on vähemmän kuin 10 työntekijää) ☐ Muut yritykset 500 € / 3 vuotta + 0,2 % Leppäkerttu-tuotteiden liikevaihdosta Lue lisää: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/leppakerttumerkki

Tilaa nyt! Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

Lue luomun tarinat. Tilaa Luomulehti. 6 nroa vuodessa. Tilaushinnat 66 € / 44 €

LUOMULEHTI Tunnus 5009144

ti.fi h e l u m o u .l w ww

33003 VASTAUSLÄHETYS LUOMULEHTI 1 | 2019

Haluan liittyä luomuyhdistyksen tai Luomuliiton suorajäseneksi Luomuyhdistykset ovat Luomuliiton jäseniä. Luomuyhdistyksen jäsenenä saat kaikki Luomuliiton jäsenedut käyttöösi. Jäsenmaksut vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla, jonka jäsenmaksut näkyvät tällä lomakkeella. ☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Kainuun luomuyhdistys ry ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry ☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry

Muistathan yrittäjä, että jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen!

☐ Pohjois-Pohjanmaan Luomuyhdistys ry ☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Satakunnan luomutuottajat ry ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Luomuliiton suorajäsenyys

Valitse jäsenyystyyppi ☐ Tuottajajäsen 100 € Sisältää

Luomulehden! (poikkeus Österbottenin jäsenet) Alv 10 % 3,64 e, alviton osuus 36,36 e. Suorajäsenellä äänioikeus Luomuliiton yleisissä kokouksissa.

☐ Kuluttajajäsen 25 €

HUOM! Ei sisällä Luomulehteä. Jos haluat Luomulehden on se tilattava erikseen.

☐ Kannatusjäsen 100 € yritys tai

☐ Yhteisömme haluaa liittyä jäseneksi 140 € Sisältää Luomulehden! Alv 10 % 3,64 e, alviton osuus 36,36 e

henkilö

Haluan tilata Luomulehden Tuottajajäsenille Luomulehti kuuluu jäsenyyteen, eikä lehteä tarvitse tilata erikseen! Mikäli jäsenyyteesi ei kuulu Luomulehti, voit sen tilata erikseen. Luomulehden voi tilata vaikka ei ole jäsenenä. Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa.

Oletko siirtynyt luomuvalvontaan 2016-2019 välisenä aikana ja olitko silloin alle 40-vuotias? ☐ KYLLÄ - siinä tapauksessa saat vuoden 2019 jäsenyyden ilmaiseksi! ☐ EN

Valitse tilaustapa (hinnat sis. alv 10%)* ☐ Kestotilaus 60 € ☐ Yhden vuoden tilaus

66 €

☐ Kestotilaus jäsenelle 40€ (kuluttaja-, kannatus- ja yhdistysjäsenet + Österbotten-jäsenet) ☐ Opiskelijatilaus 30 € ☐ Näytenumero 1 kpl

0€

☐ Jäsenyhdistyksille lisävuosikerrat

15 €

☐ Jäsenen vuosikertalahja ystävälle, joka on uusi tilaaja

15 €

☐ Muu**

*Tilaajalla on kuluttajansuojalain 6. luvun nojalla oikeus peruuttaa etämyynnissä tekemänsä tilaus 14 päivän kuluessa tilausvahvistuksen (laskun) tai ensimmäisen lehden vastaanottamisesta. Tämän jälkeen tulleista peruutuksista veloitamme lähettämämme lehdet erillisellä laskulla. **Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä. Muista merkitä mitä numeroa haluat tilata, montako kappaletta ja mihin mennessä oltava perillä.

Nimi:

Sähköposti:

Osoite:

Lahjansaajan osoite (jos lehti tilataan lahjaksi):

le h ti

Puhelinnumero:

58 LUOMULEHTI 1 | 2019 Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.

1/2019

Minä ja luomu

TEKSTI: NOORA MANTERE

Luomu on elintarvikeviennissä ehdoton edellytys Jyrki Sukula vie Jymy-luomujäätelöä maailmalle ja viljelee luomuviinitilaa Italiassa. Mitä luomu sinulle tarkoittaa? Luomu tarkoittaa minulle paremmin tekemistä pitkäjänteisesti, puhtaasti ja maata säästäen. Laadukas elintarvike on puhdas ja hyvänmakuinen. Luomu on lähtötilanne, joka pitää olla kunnossa. Omalla viinitilallamme olemme viljelleet luomuna nyt 13 vuotta.

Mikä on luomun merkitys Jymy-jäätelöiden viennissä yhä uusille markkina-alueille? Elintarvikeviennissä luomu on ehdoton edellytys, mutta ei itsessään riitä mihinkään. Olemme juuri saaneet Jymyn kanssa jakelun järjestymään Saksaan. Emme olisi edes päässeet neuvottelemaan asiasta, jos tuote ei olisi luomua. Sen lisäksi sen täytyy olla hyvä ja laadukas. Keski-Eurooppaan on tavanomaisilla tuotteilla turha edes yrittää. Elintarvikeviennissä olennaista on pitkäaikaiset, pysyvät kilpailuedut, joita Suomessa ovat maailman puhtain maaperä, vesi ja ilma. Näitä ei voi luoda yhdessä kvartaalissa, eikä niitä voi siksi kopioida. Siksi ympäristöä ei myöskään pidä lähteä sotkemaan. Puhtaus on kuitenkin pystyttävä todentamaan riippumattoman tahon kautta. Näistä kilpailuvalteista on jatkossakin pidettävä huolta, jotta voimme tuottaa maailman puhtainta ruokaa. Maailmalla kohutaan, kuinka torjunta-aineita löytyy jo oluista ja viineistä.

Siksi merkittäviä maatalouden kilpailukykyyn vaikuttavia päätöksiä täytyy miettiä tarkasti. Suomi ei koskaan tule pärjäämään kilpailussa bulkilla ja hinnalla. Sen sijaan aina löytyy ostajia, jotka ovat valmiita maksamaan turvallisuudesta ja laadusta.

Käytätkö itse luomutuotteita ruuanlaitossa? Kyllä, sillä laitan sitä, mistä tulee parempaa ja millä on merkitys. Miksi ylipäätään syödä jotain, jolla ei ole merkitystä? Suomessa syödään aivan liian paljon grammamäärissä laskettuna, kun voisi syödä vähemmän ja parempaa. Sama liittyy luomuelintarvikkeisiin – tehdään vähemmän, mutta paremmin. ◀

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

PÄÄTOIMITTAJA Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 5501 850

TILAAJAPALVELU arkisin klo 9–15 luomuliitto.jarvenpaa@rantalainen.fi 010 321 6500

TOIMITUSSIHTEERI Noora Mantere luomulehti@luomuliitto.fi 040 737 1404

ULKOASU Eveliina Sillanpää eveliina.sillanpaa@kallo.fi 044 515 6900

TOIMITUS PL 145, 00101 Helsinki

JULKAISIJA Luomuliitto ry

ILMOITUSMYYNTI Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856

PAINO Painotalo Plus Digital Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

PUHEENJOHTAJA Pauli Talvitie 044 5501 850 TOIMINNANJOHTAJA Elisa Niemi Vanhempainvapaalla EDUNVALVONTAJOHTAJA Susann Rännäri 040 144 6160 etunimi.sukunimi@luomuliitto.fi ASIANTUNTIJAPALVELU Katso s. 52

LUOMULEHTI 1 | 2019

RAKKAUDESTA LUOMUUN

Laajin valikoima. Paras saatavuus. Kilpailukykyiset hinnat. Tarjoamme huolellisesti valitut tuoreet luomuhedelmät, -vihannekset, -juurekset, -sienet ja -yrtit Suomen laajimmasta luomuvalikoimasta kilpailukykyiseeen hintaan ympäri vuoden. Kun haluat kehittää suomalaista luomukulttuuria, valitse yhteistyökumppaniksi Satotukku. Me osaamme luomun.

Satotukku Oy | Tuupakantie 32, 01740 Vantaa | 010 581 6000 | satotukku@satotukku.fi | satotukku.fi