Luomulehti 3/2021 by Luomulehti

le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta

Nro 3/2021

10,00 €

Isokummun Luomun Satu Kumpulainen ja uusi, oma kehräämö ▷ 12

KESÄMUOKKAUS JÄREÄLLÄ KULTIVAATTORILLA

www.luomulehti.fi

▷ 14

KANANUORIKOIDEN KASVATUS LUOMUSSA VAUHTIINR ▷ 22

PARIS 2021

1350

EXPECTED EXHIBITORS THE INTERNATIONAL TRADE SHOW FOR ORGANIC PRODUCTS

24-26 OCT. 2021 PARIS NORD VILLEPINTE More info and free badge on www.natexpo.com

A SHOW BY

➜ 6 areas • Organic Food • Dietary Supplements • Cosmetics and Hygiene • Ingredients and Raw Materials • Services and Equipment for Retail and Brands • NEW - Eco-Products / Eco-Services ➜ Discover the latest organic trends • Natexpo Awards: the best innovations of the year • New Product Gallery: the vitality of the market illustrated by exhibitors’ new products • Organic Incubator: a springboard for small and medium-sized organic ﬁrms • The Lab: an exhibition and project pitch space dedicated to circular economy start-ups ORGNAIZED BY

Ebena

Rehevin rehuvirna

Jögeva4

Varmin valkoapila

Alfa1-mailasseos Retu-apilanurmi Satokilpailun sankari

Kestävä ja satoisa

92400 Ruukki p. (08) 270 7200 p. (02) 762 6200

LUOMULEHTI 3 | 2021

www.naturcom.fi

evät ja kasvukausi etenevät hitaasti mutta varmasti. Samoin tekevät myös CAP-tukikauden valmistelut omalla vauhdillaan. Isoa koneistoa ei hetkessä käännetä uuteen suuntaan, ja takatalvi uhkaa tulla väkisinkin, mutta vaikuttamisen aika on nyt, ja sitä työtä me Luomuliitossa myös parhaillaan teemme. EU on linjannut ruuantuotannolle omat tavoitteensa kuluvalle vuosikymmenelle. Niihin kuuluu maatalouskemikaalien määrän puolittaminen ja luomutuotannossa olevan pinta-alan osuuden nosto 25 prosenttiin viljelymaasta. Kansallisen ruokastrategian päivittäminen vastaamaan tätä päivää ja ennen kaikkea suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuutta ei voi odottaa. Tarvitaan vahva poliittinen ja viestinnällinen tuki kunnianhimoiselle ruokastrategialle, joka perustuu Suomen todellisiin vahvuuksiin, kuten puhtauteen. Kunnianhimoinen strategia auttaisi luomaan suomalaista maakuvaa maailmalla, ja suomalaiset ruokayritykset saisivat siitä taustatukea omalle markkinointiviestinnälleen ja vientiponnisteluilleen. Omien vahvuuksiemme näkeminen on meille suomalaisille tunnetusti vaikeaa, ja siksi mukaan strategian laadintaan pitäisi saada ulkopuolista näkemystä. Ulkopuolisella tarkoitan paitsi monialaista, myös kansainvälistä näkemystä. Saksalaiset ystäväni aina jaksavat ihmetellä, että voiko siellä Suomessa oikeasti kasvattaa vehnää? Saksalaisten agronomien mukaan Suomen maaperä ja ilmasto sopivat parhaiten nurmikasveille. Luomu on ruokaa puhtaimmillaan ja pitäisi tunnustaa yhdeksi vahvuuksistamme kansainvälisillä markkinoilla. Olemme nykyään joka tapauksessa osa globaalia ruokamarkkinaa niin hyvässä kuin pahassa. Kun kerran ongelmatkin ovat globaaleja, pitää mahdollisuudetkin nähdä maailmanlaajuisina. Toivotaan sekä kasvukauden että tukikeskustelujen etenevän suotuisissa merkeissä. Pellonpientareilla tavataan! ◀

Suvi Elo

Yhteinen ruokastrategia

JANNE RAUHANSUU Luomuliiton puheenjohtaja Myssyfarmin Isäntä janne.rauhansuu@luomuliitto.fi

LUOMULEHTI 3 | 2021

Tässä numerossa:

30 32 34 36 38 40

Kuva

Kylvökatsaus – Mikä vetää markkinoilla?

Suomen luomuvienti tuplaantui kahdessa vuodessa Luomuviljaa on markkinoilla paljon – Määrän sijaan tuotettava laatua KANNESSA: Pian surraa – Luomutila perusti oman kehräämön ja asetti kansainväliset tavoitteet

s. 10

KANNESSA: Vaihtoehtoja kesämuokkauksiin – Osa1: Järeä kultivaattori Viljelykierron ABC – Osa 3: Seosviljely

Leppäkerttu-merkki uudistuu

Tuuli voi tuoda ei-toivottuja terveisiä KANNESSA: Kananuorikoiden kasvatus luomussa vauhtiin Kotieläintilan karkearehut – Osa 2: Lannoituksella kasvua Kokonaisvaltaisen suunnittelun työkaluja – Osa 2: Hyvä suunnittelu helpottaa laidunkesää

s. 28

Hyvä suunnittelu helpottaa laidunkesää

s. 36 Kuva: Peggy Choucair Pixabay

16 18 22 26 28

MTK:n ja Luomuliiton yhteistyö tiivistyy

Kuva: Outi Mäntykoski

PÄÄKIRJOITUS: Yhteinen ruokastrategia

Kuva: Noora Mantere

3 8 9 10 12

Seuraava Luomulehti ilmestyy 20.8.

Laidunpankissa kaikki voittavat Peltoeliöstön tutkimus kartuttaa tietoa suomalaispeltojen monimuotoisuudesta

42 Oman pellon luomuruisleipää 46 kolmessa polvessa Leppäkerttu-merkki 54 uudistuu Tuotekonsepteista ideoita luomutuotteiden kehittämiseen 50 Ilmastonmuutoksen hillitseminen 56 sopii luomuviljelijän

Luomutilat hyödyntävät kerääjäkasveja Vuosi 2020 meni improvisaation merkeissä Matkailualalle hyötyä luomusta Luomuvalvonta hyvällä mallilla – Parannuksetkin tarpeellisia Kesäristikko

Palstat

6 Alkupalat 20 Edunvalvontaa 25 Yhdistyksistä 44 På svenska 48 Palveluksessanne 52 Kysymyksiä 59 Seuraavassa numerossa

arvomaailmaan

Kannen kuva: Kirsi Haapamatti

LUOMULEHTI 3 | 2021

Alkupalat TOIMITTANUT: NOORA MANTERE

Suomenkarjalle oma rotuyhdistys

Suomenkarja soveltuu erinomaisesti maisemanhoitoon keveytensä ja eloisuutensa vuoksi.

Suomen luonnon päivänä tapahtuu luomutiloilla SUOMEN LUONNON päivää juhlitaan taas luomutiloilla 28.8. Mikäli koronatilanne niin sallii, lukuisat luomutilat ympäri Suomen avaavat ovensa yleisölle jo perinteiseksi muodostuneessa tapahtumassa. Aikaisempina vuosina tapahtumayleisö on voinut tilasta riippuen nautiskella pop up -kahvilan herkuista, ostaa luomutilan tuotteita, tutustua kotieläimiin tai erilaisiin työkoneisiin. Mikäli tapahtuman järjestäminen omalla tilallasi kiinnostaa, ilmoittaudu mukaan osoitteessa luomu.fi/luonnonpaiva ja pääset tapahtuman markkinointiin mukaan. Ohjeet Luomua. Ilman muuta. -lakanatilaukseen löydät sivulta 57. ◀

LUOMULEHTI 33 || 2021 2021

Kuva: Luomulehden arkisto/Marjo Koivumäki

SUOMENKARJAAN KUULUVAT alkuperäisrodut, eli itäsuomenkarja, länsisuomenkarja ja pohjoissuomenkarja, ovat saaneet oman rotuyhdistyksen. Suomenkarja ry:n päätehtävä on tukea näiden alkuperäisrotujen käyttöä, kasvatusta ja monipuolisen geeniperimän säilyttämistä. – Haluamme myös parantaa suomenkarjan asemaa ja tunnettuutta sekä tehdä rotuja tutuiksi kuluttajille, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Anne Rintamäki. Edunvalvontapuolella ajankohtainen asia on vaikuttaminen tulevan alkuperäisrotutukimallin sisältöön. Mallin tulee olla sellainen, että se varmistaa rotujen säilymisen erityisesti maidontuotannossa. Tällä hetkellä Suomenkarja ry:n tavoittaa Facebookin kautta. Varsinaisiksi jäseniksi ovat tervetulleita kaikki suomenkarjatuottajat, kannatusjäseniksi kaikki rotujen ystävät. ◀

Tiedonjyvä-palkinto Maanviljelijän tietobaari -podcastille MAATALOUSTOIMITTAJAT RY on palkinnut Maanviljelijän tietobaari -podcastin ja sen tekijät Juuso Joonan ja Tuomas Mattilan Tiedonjyvä 2020 -palkinnolla. Palkintoon sisältyvän 500 euron stipendin sponsoroi tänä vuonna Luomuliitto. – Joona ja Mattila ovat ottaneet käyttöön ajanmukaisen ja maatalousalalla vielä melko tuoreen työkalun – podcastin – sekä osoittaneet hallitsevansa kyseisen median ansiokkaasti. Maanviljelijän tietobaari on kiinnostava, syvällinen, paljon asiaa sisältävä mutta samalla viihdyttävä kuuntelukokemus, kertoo Maataloustoimittajien puheenjohtaja Maija Pitkonen valinnan perusteista. Podcastin lisäksi palkitut raivaavat tietä uudistavalle viljelylle omilla tiloillaan, ammentavat osaamisestaan kanssaviljelijöille kouluttamalla, osallistuvat hanakasti alaa koskevaan keskusteluun Twitterissä sekä tuovat uudistavaa viljelyä tunnetuksi suurelle yleisölle antamalla haastatteluja medialle. Maataloustoimittajat ry on jakanut vuodesta 1976 Tiedonjyvä-palkinnon maatalous-, metsä- tai ruoka-alan ammattilaiselle, joka on toiminnallaan tuonut julkiseen keskusteluun uusia aineksia, osoittanut aktiivisuutta tiedottamalla alansa tapahtumista tai joka on suhtautunut myönteisesti tiedotusvälineiden tiedonhankintaan. ◀

Boreal aloitti luomukoetoiminnan

Noora Mantere

Kuva: Boreal Kasvinjalostus Oy

BOREAL ALOITTI viime kesänä luomukoetoiminnan, jonka tarkoituksena on selvittää tavanomaiseen tuotantoon jalostettujen lajikkeiden soveltuvuutta luonnonmukaiseen viljelyyn. Testattavina ovat Borealin uudet lajikkeet, joista osa on vasta tulossa lähivuosina siemenkauppaan. Luomulajiketestaus on Suomessa vasta oraalla. Yksittäisiä, usein hankerahalla tehtyjä luomukokeita on, mutta koko Suomen kattavasta testausverkosta ei voida puhua. Luomulajikekokeilta puuttuu Suomessa myös virallinen hyväksymisprosessi. Aina eivät kokeisiin myöskään valikoidu laajamittaisen kasvintuotannon kannalta ne kaikkein olennaisimmat lajikkeet. – Luomukoetoimintamme tarkoituksena on syventää tietämystä siitä, mistä luomussa pärjäämisessä on kyse. Pelkästään sadon perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä on hyvä lajike luomussa ja mikä ei, sanoo koetoimintapäällikkö Mika Hyövelä Borealilta. Kilpailukykyinen sato, käyttötarkoitukseen sopiva laatu ja hyvä taudinkestävyys ovat tärkeitä lajikeominaisuuksia sekä tavanomaisessa viljelyssä että luomutuotannossa. Erityisen tärkeä ominaisuus hyvälle luomulajikkeelle on sen kyky pärjätä kilpailussa rikkakasveja vastaan. Luomuviljelyssä on etua myös siitä, että kasvi pystyy ottamaan ravinteita maasta tehokkaasti ja sopeutumaan alhaisiin ravinnetasoihin. ◀

EU:n luomun toimintasuunnitelma julkaistu EUROOPAN KOMISSIO on julkaissut oman toimintasuunnitelmansa luomulle. Komissio on asettanut Pellolta pöytään -strategiassaan tavoitteen luomuviljellyn pinta-alan kasvattamiseksi EU:ssa 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Nyt julkaistu toimintasuunnitelma asettaa suuntaviivat sille, miten tavoitteeseen päästään. Luomualatavoitteeseen pyritään kolmea kautta: kasvattamalla luomun kuluttajakysyntää, kannustamalla tuottajia siirtymään luomuun sekä kehittämällä luomua yhä ympäristöystävällisempään suuntaan. Toimintasuunnitelmassa tuodaan esille myös tutkimuksen roolia muun muassa satotasojen saamiseksi nousuun. Komissio linjaakin toimintasuunnitelmassa suuntaavansa vähintään 30 prosenttia maa- ja metsätalousalan tutkimusrahoituksesta luomuun liittyvään tutkimukseen. Lisäksi suunnitelmassa korostetaan, että maataloustuet täytyy tulevalla yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) kaudella suunnitella siten, että ne tukevat tavoitteiden toteutumista. Luomuliitto on suunnitelmaan pääosin tyytyväinen. – Luomualaa tulee kehittää kokonaisvaltaisesti. Luomun kasvu edellyttää sekä vetäviä (kulutuskysyntä) että työntäviä toimenpiteitä (tuotannon lisääminen), kommentoi Luomuliiton toiminnanjohtaja, Susann Rännäri. Toimintasuunnitelman valmistelussa on huomioitu viime syksynä järjestetyn julkisen kuulemisen kautta tulleet kommentit.

◀

LUOMULEHTI LUOMULEHTI 3 | 2021

MTK:n ja Luomuliiton yhteistyö tiivistyy Järjestöt lisäävät yhteistyötään edistäen yhdessä luonnonmukaista tuotantoa ja alan kehitystä Suomessa.

TOIMITTANUT: NOORA MANTERE KUVA: SUSANN RÄNNÄRI

TK ja Luomuliitto ovat päivittäneet yhteistyösopimuksensa. Yhteistyön tavoitteena on parantaa kotimaisen luomutuotannon toimintaedellytyksiä ja siten maatalouden biologista monimuotoisuutta. Järjestöt vaihtavat tietoa alan ajankohtaisista asioista ja hyödyntävät toistensa asiantuntemusta. Keskeistä yhteistyö on luomutuotannon edunvalvonnassa niin kansallisen kuin kansainvälisenkin lainsäädäntötyön osalta. – Sopimuksen myötä yhteistyöstämme tulee entistä suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa. Järjestöjen välinen yhteistyö on näissä asioissa tärkeää, vaikka aina ei oltaisikaan asioista samaa mieltä, sanoo Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri.

Yhteistyön tavoitteena on parantaa kotimaisen luomutuotannon toimintaedellytyksiä ja siten luonnon monimuotoisuutta maatiloilla.

LUOMULEHTI 3 | 2021

Yhteistyösopimus on MTK:lle tärkeä ja järjestö on siihen sitoutunut. – Olemme erittäin tyytyväisiä yhteistyön tiivistämiseen ja katsomme sen tarpeelliseksi luomutuotannon edunvalvonnan ja kotimaisen luomun kulutuksen parantamiseksi sekä luomuviennin edistämiseksi, kertoo MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallin. Luomuliiton ja MTK:n yhteisiä tavoitteita ovat muun muassa luomuun liittyvän byrokratian keventäminen sekä luomutuotantoon liittyvän tutkimuksen ja neuvonnan riittävien resurssien turvaaminen. Lisäksi järjestöt tähtäävät kotimaisen luomuruuan käytön kasvattamiseen viestimällä kotimaisesta luomutuotannosta. Yhteistyösopimus on voimassa toistaiseksi. ◀

Kaurapohjaiset tuotteet ovat edelleen Suomen luomuviennin suurin tuoteryhmä.

Suomen luomuvienti tuplaantui kahdessa vuodessa Luomutuotteiden viennin arvo vuonna 2020 oli 60 miljoonaa euroa. Yritysten mukaan viennin kasvunäkymät ovat edelleen hyvät

TOIMITTANUT: NOORA MANTERE KUVA: KATHARINA N. PIXABAY

ro Luomun tekemän selvityksen mukaan luomuvienti on kasvanut viime vuosina hyvin ja sen osuus Suomen koko elintarvike- ja juomaviennistä oli 3,4 prosenttia vuonna 2020. – Luomu on kansainvälinen laatustandardi, jonka markkina kasvaa kaikilla mantereilla, kommentoi Pro Luomun toiminnanjohtaja Aura Lamminparras. Luomuviennin arvon kasvuun lienee vaikuttanut myös se, että vientituotteiden jalostusaste on parantunut. Esimerkiksi luomuviljaa ei selvityksen mukaan viety vuonna 2020 lainkaan jyvinä. Laadukas luomukaura viennin veturi Kaurapohjaiset tuotteet ovat edelleen luomuviennin suurin tuoteryhmä. Tuotteiden menestystä edesauttaa hyvä laatu sekä kasvipohjaisten tuotteiden suosion kasvu. Osa yrityksistä piti myös gluteenittomuutta hyvänä lisäarvona luomutuotteissa. Luomun osuus Suomen jauhojen ja myllytuotteiden viennistä oli jo noin kolmannes. – Suomalainen luomukaura on korkealaatuista ja sen määrät ja saatavuus vakaita, sanoo Helsingin Myllyn toimitusjohtaja Niklas Kumlin.

– Asiakkaillemme luomu on tärkeä, ja sen osuus viennistämme on merkittävä, Kumlin jatkaa. Muita tärkeitä luomuviennin tuoteryhmiä ovat maitopohjaiset tuotteet, leipomotuotteet, ja luonnontuotteet. Suomesta viedään luomuna myös merkittäviä määriä perunatärkkelystä, makeisia, lastenruokaa ja alkoholituotteita. Tärkein vientimaa on edelleen Saksa, toiseksi tärkein Ruotsi. Myös muut Pohjoismaat sekä Keski- ja Etelä-Eurooppa ovat merkittäviä vientikohteita. Lähes kaikki yritykset uskoivat viennin kasvavan myös tulevaisuudessa. Kulutustrendit tukevat luomun kasvua, ja monissa maissa, kuten Saksassa, koronapandemia on vahvistanut luomun kysyntää. – Suomessa pitää ehdottomasti lisätä luomutuotantoa. Luomuun panostetaan voimakkaasti myös kilpailijamaissa, ja jos EU:n strategiat toteutuvat, luomun tarjonta lisääntyy. Meidän täytyy löytää uusia mahdollisimman korkean jalostusasteen vientituotteita. Alkutuotannolle lajikepuhtaat toimitukset ja käyttötarkoituksiin optimoidut lajikkeet voisi olla hyvä kehityssuunta, ja teollisuuden kehitysputkessa on uusia lisäarvotuotteita paljon muistakin kasvilajeista kuin kaurasta, visioi Niklas Kumlin. ◀

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: ANNE RINTAMÄKI KUVA: NOORA MANTERE

Luomuviljaa on markkinoilla paljon –

Määrän sijaan tuotettava laatua Mitä tällä kasvukaudella kylvetään ja miksi? Luomulehti soitti kahdelle neuvojalle ja kolmelle luomuviljelijälle eri puolilta Suomea

un Etelä-Suomessa ollaan jo pitkällä kylvöissä, luomusianlihantuottaja Hannu Kämäräinen lajittelee siemenviljaa Kiuruvedellä. – Takatalvi hidasti tänä vuonna meidän kevättämme, pelloille päästiin vasta toukokuun toisella viikolla, Kämäräinen kertoo. Tilan pelloilla kasvaa ohraa ja hernettä sikojen tarpeisiin. Kämäräinen kertoo hakevansa ohran viljelyssä jatkuvasti uusia hyviä lajikkeita, jotka tuottavat rehuarvoltaan hyviä satoja. – Viime vuonna mukava yllätys oli kaksitahoinen Arild-ohra, joka oli aikainen ja hehtolitrapaino yli 70. Ohrakasvustojen alla käytetään aina kerääjäkasvia, valkoapilaa ja monivuotista englanninraiheinää. Viljamarkkinoilla on nyt Kämäräisen mukaan ostajan kannalta edullinen tilanne. Luomuviljaa on paljon tarjolla, ja esimerkiksi luomuvehnän hinta on lähes samassa tavanomaisen kanssa. – Tällaiset vuosittaiset isot hintavaihtelut ovat tietysti luomulle huono asia, markkinoilla tarvittaisiin vakautta. Tuottajien pitäisi ensisijaisesti panostaa laatuun, eli hyviin lajikkeisiin, korkeisiin hehtolitrapainoihin ja kauppaerien puhtauteen, Kämäräinen kommentoi. Luomuviljaan pitää panostaa Luomuneuvoja Pekka Terhemaa ProAgria Etelä-Suomesta on Kämäräisen kanssa samoilla linjoilla. – Aikaisemmin luomuviljan myynti oli helppoa, mutta nyt viljelijän on nähtävä hieman vaivaa markkinoinnin eteen. Kannattaa miettiä, olisiko sopimustuotanto itselle sopiva malli, Terhemaa muistuttaa.

LUOMULEHTI 3 | 2021

– Viljelyä ei voi hoitaa vasemmalla kädellä, vaan luomuviljaan pitää panostaa. Maan kasvukunto, lannoitus, kylvösiemenen laatu – kaikkien osatekijöiden on oltava kohdillaan. Terhemaa uskoo hyvälaatuisen luomukauran kysynnän pysyvän, sillä kauran käyttö elintarvikkeissa kasvaa koko ajan. Vaihtoehdoiksi hän nostaa herneen ja härkäpavun sekä öljykasvit, varsinkin syysrypsin. – Luomussa kaivataan nyt enemmän markkinointia ja kauppoihin uusia ison volyymin luomutuotteita, kuten näkkileipää ja olutta. Ja näille on saatava kysyntää, eli jos kerran tuottaa luomua, miksi ei myös ostaisi sitä, Terhemaa kysyy. Tulevan kauden luomusuunnitelmaan Terhemaa kaipaa joustoa, erityisesti koko tila luomuun -ehdotuksen osalta. – Jos olosuhteet ja markkinat eivät tue eläinten siirtämistä luomuun, niin poistuuko tällaisen muutoksen myötä luomusta paljon peltoja? Tämä estäisi tavoitteiden toteutumisen luomupinta-alan kasvun suhteen. Odottavat tunnelmat Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntija Erkki Vihonen kertoo, että monilla tiloilla ollaan nyt varovaisia ja viljamarkkinoiden tilannetta seurataan tarkasti. – Monella tilalla onkin nyt tehty viljelysuunnittelua niin, että tänä vuonna satsataan maan kasvukunnon parantamiseen ja lisäksi pyritään optimoimaan tuet, eli valitaan viljan sijaan korkeampituottoisia kasveja. Vihosen mukaan uutena asiana viljelysuunnittelussa on näkynyt pölyttäjäystävällisyys. Monella tilalla on valittu ainakin kukkivia kerääjäkasveja tai jopa perustettu kukkivia suojakaistoja.

Luomuviljan hintojen pysytellessä alhaisina vaihtoehtoja on etsitty palko- ja öljykasveista.

Kasvukunto edellä

Sopimustuotanto tukijalkana

Inkoolainen Nina Långstedt keskittyy tilallaan maan kasvukunnon hoitamiseen uudistavan viljelyn keinoin. Pelloilla on monipuolinen viljelykierto ja kaikilla lohkoilla talviaikainen kasvipeitteisyys. – Meillä käytetään aluskasvina seosta, jossa on kaikkiaan 14 lajia. Sama toimii nurmiseoksena, Långstedt kertoo. – Tänä vuonna kylvämme enemmän kauraa, koska saamme käyttöön uuden kuivaajan ja varastotilaa. Uutena lajikkeena kylvöön tuli Avenue-kaura, tavoitteena on saada osa myyntiin ja osa itselle siemeneksi. Pelloilla kasvaa myös hernettä, vehnää, nurmia ja syysspelttiä. – Spelttiä odotamme mielenkiinnolla, koska sille olisi kysyntää markkinoilla. Ainakin talvehtiminen sujui hyvin, Långstedt kertoo.

Pohjois-Pohjanmaalla Limingassa viljelevä Janne Pietilä on rakentanut tilansa toiminnan usean tukijalan varaan. Tärkeää roolia näyttelee gluteenittoman kauran sopimustuotanto Kinnusen myllyn kanssa. – Sopimustuotannon ympärille on kasvanut hyvä viljelijäporukka, ja yhteistyö Kinnusen kanssa on toiminut tosi hyvin. Käymme joka syksy neuvottelut seuraavan vuoden tuotantomääristä ja hinnasta, mikä on viljelijän kannalta tosi hyvä asia. Kinnusen Mylly on sitoutunut kotimaiseen tuotantoon ja tuottajiin, mikä on erittäin positiivista. – Lisäksi meillä on emolehmiä, jotka laiduntavat pääosin luonnonlaitumilla ja hyödyntävät loppusyksystä viljojen aluskasvit. Näin saamme pidettyä mahdol-

lisimman paljon hehtaareja myyntikasvien tuotannossa. Gluteenittoman kauran lisäksi pelloilla kasvaa myös hernettä ja syysrypsiä sekä emojen rehuksi vihantaviljaa. – Tällä alueella luomua on tullut viime vuosina lisää. Nyt kuitenkin viljan hintakehitys näyttää heikolta, joten vaihtoehtoja haetaan muun muassa yhteistyön rakentamisesta viennin ympärille. Itse näen viljelijäyhteistyön hyvänä mallina, koska siinä tulee samalla jaettua paljon oppia ja kokemusta. Pietilä seuraa aktiivisesti myös tulevan maataloustukikauden valmistelua. Hänen mielestään nyt ajetaan liian isoja muutoksia liian nopeasti. – Onko koko tilan luomuun siirtäminen tällä aikataululla järkevää? Entä eläintilojen tuki yksikköperusteisesti? Näitä asioita tulisi katsoa pitkäjänteisesti ja koko luomualan kannalta, ei vain jonkin tuotantosuunnan ehdoilla, hän kommentoi. ◀

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI JA KUVAT: KIRSI HAAPAMATTI

Pian surraa

Luomutila perusti oman kehräämön ja asetti kansainväliset tavoitteet

Vuoden luomuyrityksenä vuonna 2018 palkitun Isokummun lammastilan omien suomenlampaiden ja kainuunharmaiden villa menee oman kehräämön käyttöön. Kehräämö myös ostaa villaa yhteistyötiloilta 2–2,5 euron kilohintaan. Tavoitteena on nostaa hintaa jatkossa.

Isokummun luomulammastilalla on oma teurastamo. Kohta sillä on myös oma kehräämö ja villatuotemyymälä. Itse kun tekee, saa juuri sellaisen kuin tahtoo, yrittäjä Satu Kumpulainen sanoo.

LUOMULEHTI 3 | 2021

sokummun luomutilalla Sievissä kevät on kiireinen, kuten lammastilalla aina. Karitsointi on juuri päättynyt. Lampolan käytävillä vilistää kymmenittäin pikku karitsoja. Pehku on talven aikana noussut niin, että vieterin lailla pomppaavat karitsat pääsevät helposti aidan yli. Ne ottavat kaiken irti jännittävästä vapaudestaan, pitävät lampolassa kiihdytyskisoja ja hyppelevät heinäpaalin päälle, kunnes koikkelehtivat taas emojensa luo karsinaan. Karitsojen suloinen ralli sopii hyvin Isokummun luomutilan vuoteen 2021. Tilalla on vauhti päällä. Samalla kun hoidetaan 280 uuhta karitsoineen, suunnitellaan petoaitatalkoita perinnebiotooppilaitumille ja valmistellaan peltotöitä, järjestellään myös

kehruukoneiden kuljetusta pian avattavaan omaan kehräämöön. Koneet on juuri hankittu lopettavalta kehräämöltä. Ne saavat jatkaa työtään Isokummun kehräämössä, jolle on ostettu teollisuuskiinteistö muutaman kilometrin päässä lammastilalta, Kannuksessa. Investointi on suuruudeltaan 250 000 euron luokkaa. – Muutama vuosi sitten tein päätöksen, että oma kehräämö on saatava. Olin tullut siihen tulokseen, että villan tuotantoprosessin ulkoistaminen ei Suomessa onnistu sillä tavalla kuin haluaisin, Satu Kumpulainen sanoo. – Haluan rakentaa tuotantoprosessin, jonka lopputulosta voi markkinoida eettisenä ja puhtaana. Se tarkoittaa villan ekologista pesua ja kaikin tavoin pientä kemikaalikuormaa läpi koko prosessin. Käynnistyttyään Isokummun kehräämössä on kapasiteettia käsitellä 12 tonnia villaa vuodessa. Tuotanto työllistää tulevaisuudessa viisi henkilöä. Ekologista villaa, mutta onko se luomua? Villan pesu on villantuotannossa kompastuskivi. Satu Kumpulaista harmittaa, kun maailmalla markkinoidaan ekologisena villaa, jossa on valtavasti kemikaali- ja lääkejäämiä. Synninpäästöä ei voi antaa tuotantoprosessien kokonaispäästöillekään. – Meidän kehräämömme villan pesuprosessi poikkeaa muista paljon. Olemme testanneet erilaisia pesuaineita ja menetelmiä hartaasti, ja lopulta sopiva löytyi. Pesuvesi kelpaa lannoitteeksi. Ensi vuonna voimaan tuleva luomuasetus mahdollistaa kotimaisen villan luomusertifioinnin. Luomustatus ei kuitenkaan ulotu villalankaan, eli villalankapaketissa ei jatkossakaan ole kotimaista luomumerkintää. – Sen ymmärtää, sillä ei ole olemassa mitään melkein luomua. Luonnonmukaisuuden on toteuduttava koko prosessissa, ei vain lampolassa. Luomuvilla on varastoitava täysin erillään tavanomaisesta villasta, eikä linjastolla saa käsitellä tavanomaista villaa. Jos langalle haluaa luomumerkinnän, on hakeuduttava kansainvälisen GOTS-sertifikaatin piiriin. Näin myös Isokummun kehräämö jollain aikavälillä tekee. Villan laatuun vaikuttaa muun muassa sen kerintä. Isokummun kehräämö ostaa vain villaa, jonka keritsijä on taitavaksi tiedetty. Kumpulainen on ollut perustamassa

Suomen keritsijät ry:tä, ja hän tuntee käytännössä kaikki ammattimaisesti kerintäpalveluita tarjoavat henkilöt. Hyvästä villasta kehräämöllä halutaan myös maksaa. Villan markkinat ovat ulkomailla Villa käy nyt kaupaksi, mutta Satu Kumpulainen ei usko kotimaisen buumin jatkuvan tai ainakaan paisuvan riittävän suureksi. Kotimaisesta laadukkaasta villasta ei olla Suomessa valmiita maksamaan sen arvoista hintaa. – Meidän markkinamme ovat kansainväliset, muun muassa Japani ja Pohjois-Amerikka. Suomalainen tuotanto kiinnostaa siellä paitsi eksoottisuuden, myös eettisyyden ja puhtauden vuoksi. Isokummun brändin viehätysvoimaa ulkomailla lisäävät satsaukset luonnonsuojeluun: tila tekee yhteistyötä Luonto-Liiton susiryhmän kanssa, ja liki kaikki tilan 100 laidunhehtaaria on pian suojattu petoaidoilla. Myös social farming -termi miellyttää kansainvälisiä ostajia. Isokummun tilalla on jo vuosien ajan tehty yhteistyötä erilaisten kuntoutujien parissa green care -menetelmin.

Tekeminen ei lopu Satu Kumpulaiselta ei tunnu virta loppuvan. Maatilan ja kehräämön töiden ohella hän opiskelee tuotekehityksen erikoisammattitutkintoa ja toimii Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistyksen hallituksessa. Arkisin hän hoitaa kahta lastenlastaan, kun tytär Saana Rauma uurastaa lampolassa. Arkea värittää myös talon remontointi ja green care -toiminta ihmisineen. – Onhan tämä tällainen sirkus. Olen sitten kai sen tirehtööri, Kumpulainen nauraa. ”Sirkuksen” eli Isokummun maatilan haarat on toiminnan kasvettua jaettu kolmeen eri yhtiöön: alkutuotantoon, hoivamaatilaan ja kehräämöön. Kehräämö on Satu Kumpulaisen, miehensä Pasi Kumpulaisen ja veljensä Sami Kumpulaisen yhteinen. – Investoinnin piti alun pitäen olla isompi, puolen miljoonan satsaus, mutta emme saaneet riittävästi rahoitusta. Mutta kyllä se automaattirukki vielä hankitaan, Satu Kumpulainen vihjaa. Kaikesta päätellen kehräämön rukit alkavat surrata ihan tosimielellä. Täältä tullaan, maailma. ◀

– Karitsointi oli tänä vuonna niin aikaisin, että pehkua ei ehditty tyhjentää. Yleensä karitsat eivät ylety hyppäämään karsinoista, mutta nyt on näin, Saana Rauma kertoo.

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: JUKKA RAJALA KUVAT: VILLE VIRTANEN

Vaihtoehtoja kesämuokkauksiin – Osa 1:

Järeä kultivaattori Kesällä maa on varmimmin riittävän kuivaa muokkauksille. Miten kesällä voidaan muokata maata ja miksi?

uokkaus on tärkeä osa maan kasvukunnon hoitoa, jolla voidaan vaikuttaa maan rakenteeseen ja huokoisuuteen ja edelleen veden imeytyminen ja kaasujen vaihtoon, juurten kasvuun ja ravinteiden sekä veden ottoon, eloperäisen aineen sekoittumiseen, hajotustoimintaan ja kerrostumiseen sekä rikkakasveihin. Kesämuokkauksissa pohjamaan tiivistymisriski on pienin, kunhan muokkaukset tehdään kuivina kausina. Märkinä sääjaksoina tai sadekesänä kesämuokkauksia ei ole syytä käyttää. Erityisen tärkeää maan riittävä kuivuminen on herkästi tiivistyvillä ja hitaasti kuivuvilla savimailla. Maa on yleensä kuivunut syvälle hyvin nurmen ensimmäisen tai toisen sadonkorjuun jälkeen. Muokattu avokesanto ei yleensä kuivu syvemmältä riittävästi nykyisiä suuria pyöräkuormia kantavaksi. Kesämuokkauksin voidaan varmimmin torjua kestorikkakasveja, kuten juolavehnää, ohdaketta, valvattia, voikukkaa ja hierakkaa. Kynnön asemesta järeä kultivaattori tai raskas lautasäes ovat hyviä vaihtoehtoja kynnölle myös kesämuokkauksissa.

LUOMULEHTI 3 | 2021

4,5 metrin levyinen kultivaattori hanhenjaloilla varustettuna on melko kevyt vetää, kun työsyvyyttä lisätään vähitellen.

Eri kasvien muokkaus kultivaattorilla Nurmen rikkominen: • 1–2 kertaa 140 mm kärjillä noin 6–8 cm •

355 mm hanhenjaloilla läpileikaten ja vähitellen syventäen 1–3 kertaa

Rukiin jälkeen: • ensin matalaan •

sitten syvempään läpileikaten

Palkoviljan jälkeen: • ensin matalaan •

toinen ajo syvempään läpileikaten

Kylvömuokkaukset joustopiikkiäkeellä

Pikavaihtokärjet antavat mahdollisuuden muuttaa koneen toimintatapaa nopeasti. Vasemmalla 50 millin pystykärki syvään muokkaukseen, keskellä 140 millin hanhenjalka nurmen pinnan rikkomiseen ja oikealla 355 millin hanhenjalka läpileikkaavaan muokkaukseen. Kärkien vaihto sujuu noin 15 minuutissa erikoistyökaluilla.

Tavoitteellista maan kasvukunnon hoitoa ja muokkausta Vuosikymmeniä jatkuneen kevätviljojen viljelyn ja jokavuotisen syyskynnön jäljiltä Timo Ylieskola Marttilassa alkoi kiinnittää erityistä huomiota maan kasvukunnon hoitoon luomuviljelyyn siirtymisen myötä. Maan tiivistäminen minimoidaan ajamalla paripyörillä ja alhaisilla rengaspaineilla maan ollessa kuivaa. Muokkausmenetelmän muuttamisella kynnöstä kevennetyksi pyritään parantamaan pintamaan rakennetta ja säilyttämään maan kosteusolot tasaisempina. Kasvinjätettä pyritään jättämään suojaamaan maan pintaa ja vähentämään maasta tapahtuvaa haihduntaa. Kuorettumisen välttäminen on tärkeä tavoite tilan savimailla, koska maassa on varsin paljon magnesiumia (noin 600–900 mg/l) ja kalsium–magnesium-suhde on pieni, noin 4–5. Muokkaukset siirryttiin tekemään paripyörillä sängeltä. Kesämuokkaukset syysrypsille tai rukiille ovat keskeisiä. Syysmuokkausten osuus on vähentynyt, ja ne pyritään tekemään heti sadonkorjuun jälkeen, kun maat ovat vielä yleensä melko kuvia ja kerääjäkasviksi kylvettävän rukiin kasvulle jää riittävästi aikaa. Järeä kultivaattori muokkaa tiiviin savimaan Kyntöauraa korvaamaan hankittiin käytettynä järeä Horsch FG -kultivaattori. Nelirivisen kultivaattorin työleveys on 4,5 metriä ja piikkiväli 30, piikkiakselien väli 80, piikkien väli akselilla 120 ja vapaa korkeus piikkiakselien alla 60 senttiä. Kultivaattori on melko kevyt vetää hanhenjaloilla varustettuna. Työsyvyys säädetään kuljetuspyörillä, joiden koko 400/60-15,5. Tämän kokoinen rengas on vähänkään kosteammissa olosuhteissa liian pieni, ja siksi joudutaan käyttämään liian suurta rengaspainetta. Suunnitelmissa onkin vaihtaa pyörät isommiksi 500/55-17.

Kultivointia täydennetään tarvittaessa syväkuohkeutuksella rikkomalla tiivistymät jankkurilla. Jankkurointi tehdään kasvavaan nurmeen, kun maa on riittävän kuivaa. Nurmen juuristo ehtii vielä samana kesänä sitoa kuohkeutetun maan pysyvämmin kuohkeaksi. Mekaaninen kuohkeutus ja syväjuurisen apilan biologinen muokkaus yhdessä parantavat maan rakennetta syvemmällekin. Timo Ylieskolan tavoitteena oli löytää kultivaattori ilman tiivistävää pakkeria, työsyvyyden pitävällä ojaksella ja sopivalla, kevyellä jälkiharalla. Ostetussa Horschin kultivaattorissa on kolmerivinen jälkihara järeillä ja joustavilla silmukkapiikeillä, joiden painotusta voidaan säätää. Ne rikkovat paakkuja, tasaavat maata ja jättävät juolavehnän ja muiden rikkojen juuret maan pintaan kuivumaan. Pikavaihtokärjillä kultivaattorista kolme konetta Kultivaattoriin hankittiin heti Bourgault Tillage Tools -pikavaihtokärkien kiinnikkeet sekä kolmet erilaiset kärjet. Kapeimmat kärjet ovat 50 milliä leveät pystykärjet, joilla tehdään syvempää muokkausta. 140 millin levyinen hanhenjalka sopii nurmen rikkomisen alkuvaiheen muokkaukseen. 355 millin levyinen hanhenjalka leikkaa koko muokkauspohjan tasaisesti kauttaaltaan, koska piikkiväli on 300 millimetriä. Ylieskolan tilalla on panostettu huolella miettien maan kasvukunnon parantamiseen ja hoitamiseen myös muokkauksissa. Kaikki käyttöönotetut toimenpiteet ovat pitkälle mietittyjä, mikä varmistaa onnistuneen lopputuloksen. Kultivaattoriin ollaan tyytyväisiä. Tähän mennessä kertyneet kokemukset ovat positiivisia ja kannustavat jatkamaan muokkauksia ja maanviljelyä maata hoitaen. Juttusarjan seuraavassa osassa käsitellään kesämuokkausta lautasäkeellä.

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI JA KUVA: ERKKI VIHONEN

Viljelykierron

ABC

OSA 3:

Seosviljely

Seokset viljelykierrossa lisäävät monimuotoisuutta ja kilpailevat rikkakasveja vastaan tehokkaasti. Haittapuolena on niiden markkinoiden rajallisuus sekä työläs erittely toisistaan.

eosviljelynä voidaan pitää hyvin monenlaista viljelyä. Vain mielikuvitus on rajana viljelyseosten toteuttamisessa. Rajoittavia tekijöitä ovat myös tekniset toimet kylvön onnistumiseksi sekä sadon korjaamiseksi ja kauppakunnostamiseksi. Helpoin tapa aloittaa seosviljely on tehdä kahden saman kasvilajin lajikkeita lajikeseoksina. Tätä toteutetaan käytännössä monesti varsinkin rukiin viljelyn kohdalla, mutta se onnistuu myös muilla kasveilla. Kannattaa kiinnittää huomiota varsinkin elintarvikelaadun tuottamiseen. Lajikkeet tulee valita seokseen tarkasti, jotta laatuvaatimukset toteutuvat. Lajikeseoksia voidaan toteuttaa erilaisista kasvilajeista, joista herne-viljaseokset ovat yleisimpiä. Nämä seokset voivat olla puitavia tai muulla tavalla kerättäviä riippuen lajikkeista. Nykyisin kokeillaan jopa herneen ja kevätrypsin seoksia. Yleensä seos sisältää kuitenkin yli 50 prosenttia hernettä ja muutoin kauraa, vehnää tai ohraa tai mahdolli-

LUOMULEHTI 3 | 2021

sesti näitä kaikki viljoja, jos se sopii tilan tarpeisiin. Elintarviketuotantoon näissä on riskinä haastava puhdistaminen. Monesti herneen seasta löytyy viljanjyviä ja toisaalta viljasta puolikkaita herneitä.

Seosviljelyssä voi viljellä kauraa, ohraa ja vehnää yhdessä, kun markkinat on varmistettu.

Lannoitustarve vähenee Seokset peittävinä kasvustoina käyttävät tehokkaasti hyväkseen kasvutekijöitä, kuten valoa ja ravinteita. Näin ne luovat hyvän kilpailutilanteen rikkakasveja vastaan. Lisäksi seoksessa mukana olevat palkokasvit tuottavat maahan typpeä. Muutenkin seosten lannoitustarve on pienempi, ja palkokasveja riittävästi sisältävinä seokset luovat seuraaville kasveille paremmat kasvuolosuhteet. Seokset kestävät paremmin erilaisia viljelyolosuhteita, kuten sään ääri-ilmiöitä, ja toisaalta lisäävät viljelyvarmuutta myös tautien ja tuholaisten suhteen. Samalla ne voivat vähentää lohkon tauti- ja tuholaispainetta merkittävästi. Palkokasveista koostuva seoskasvusto sopii viljelykierrossa hyvin ravinteita lataavaksi ja maaperää puhdistavaksi kasvustoksi viljojen ja erikoiskasvien väliin.

Aluskasveilla rikkoja vastaan Myös aluskasvien viljely tuotantokasvin yhteydessä on seosviljelyä. Luomussa tulisi käyttää aluskasveja aina kuin mahdollista, vaikka niille ei saisikaan tukikorvauksia. Aluskasvit lisäävät kasvuston peittävyyttä rikkakasveja vastaan. Lisäksi aluskasvit mahdollistavat kasvuston jättämisen talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen niin, että lohkolla on edelleen kilpailua rikkoja vastaan ja toisaalta yhteyttäminen käynnissä aina kun olosuhteet sen mahdollistavat. Näin pystytään myös ruokkimaan ja luomaan suojaa maaperän eliöille. Palkokasvit aluskasveina tuovat riskinhallintaa viljelykierron palkokasvivaatimuksen toteuttamiseen, jos jostakin syystä viljelykiertoon tulee haastavia muutoksia, niin ettei pystytä viljelemään riittävästi palkokasveja lohkolla. Nurmet hoitavat maata Useita lajikkeita ja lajeja sisältävät palkokasvinurmet ja erilaiset viherlannoitukseen tarkoitetut kasvustot ovat myös seosviljelyä, jossa jokaisella lajilla ja lajikkeella on omat ominaisuutensa. Nurmet tuovat viljelykiertoon hyvää vaihtelua. Nurmia tulisikin olla kokonaisalasta 30–50 prosenttia, jolloin millään lohkolla ei tule liikaa kuluttavia kasveja. Tämä varmistaa myös lisääntyvät vihreät viikot eli maksimaalisen yhteyttämisen ja muokkauslevon kasvustoon. Monimuotoiset nurmet parantavat maan rakennetta jopa 1,5 metrin syvyydestä. Nurmet tuovat suojaa maaperän pieneliöille ja tuottavat ravinteita maaperään typensidonnan kautta sekä taistelevat tehokkaasti rikkakasveja vastaan. Monipuoliset palkokasvinurmet ovatkin tehokkaita maan kasvukunnon ylläpitäjiä ja korjaajia. Tästä syystä on suositeltavaa aloittaa uusien luomuun siirtyvien lohkojen viljely nurmen perustamisella. Viljelykierron tarkoituksena on ylläpitää ja vakauttaa peltoekosysteemin toimintaa. Monimuotoisuus seosviljelyn ja monipuolisen viljelykierron muodossa auttaa viljelijää tuottamaan laadukkaampia ja suurempia satoja myös pitkälle tulevaisuuteen. Luomussa kannattaa miettiä viljelykiertoa panostuksena tulevaisuuteen eikä vain yksittäisen vuoden tulojen maksimoijana. ◀ Kirjoittaja on Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntija.

Kotimaiset luomutuotantoon sopivat Lehmän-pastat Green Line KALSIUM-pasta Poikimahalvausriskin pienentämiseen lehmillä. Sisältää runsaasti kalsiumia. Pakkaus 6 x 380 g

UUSI

MAGNESIUM-pasta

KETOOSI-pasta

Kun on riski laidun halvaukseen, myös sisäruokinnassa.

Asetonitautiriskin pienentämiseen lehmillä. Pakkaus 4 x 330 g

Pakkaus 4 x 390 g Toimittaja

Valmistaja

puh. 020 765 9580 www.teollisuushankinta.fi

www.finncow.fi

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI JA KUVAT: BRITA SUOKAS

Tuuli voi tuoda ei-toivottuja terveisiä Luomuviljelijän on oltava tarkkana silloin kun luomupelto on aivan tavanomaisesti viljellyn pellon rajalla. Naapuripellon torjuntaainekäsittely voi aiheuttaa jäämiä luomukasvustoon.

uokaviraston luomuvalvonta aloitti vuonna 2019 erityisen tuulikulkeumanäytteenoton, jolla selvitetään riskiä siihen, että tavanomaisen viljelyn torjunta-aineruiskutuksista leviää tavanomaisen viljelmän vieressä kasvavaan luomukasvustoon torjunta-ainetta. Luomutuotantoehdoissa edellytetään, että luomupellon sadonkorjuun ja tavanomaisen pellon kasvuston välille jätetään vähintään yhden metrin suojaetäisyys. Vuosina 2019 ja 2020 on otettu näytteitä kasvien lehdistä ja/tai koko kasvin maanpäällisestä osasta. Näytteet kerätään viidestä kohdasta luomupeltoa. Vuonna 2019 analysoiduista näytteistä ei löytynyt havaintorajan ylittävää tavanomaisessa tuotannossa käytetyn torjunta-aineen jäämää. Kesällä 2020 tavanomaisen perunapellon vieressä kasvavasta luomukaurasta tehtiin jäämälöydös perunaruton torjunta-

Luomukevätrypsi ja tavanomainen heinänurmi kasvavat rinnakkain. Kylvämätön suoja-alue näkyy luomupellon puolella.

LUOMULEHTI 3 | 2021

Luomuviljelijöillä on velvollisuus tehdä varotoimenpiteitä torjunta-aineiden aiheuttaman jäämävaaran vähentämiseksi.

aineesta. ELY-keskuksen luomuvalvonta antoi reuna-alueen sadolle markkinointikiellon luomuna. Jäämättömyyden varmistus lähtee pellolta Ruokaviraston luomuvalvonnan ylitarkastaja Anne Relander kertoo, että vaikka luomutuotteissa esiintyville torjunta-ainejäämille ei ole EU:n luomulainsäädännössä erityisiä tavanomaisesta poikkeavia raja-arvoja, luomuviljelijöillä on velvollisuus tehdä varotoimenpiteitä torjunta-aineiden aiheuttaman jäämävaaran vähentämiseksi. Hän toteaa, että monissa tilanteissa luomuehdoissa ohjeistettu metrin suojaetäisyys voi olla riittämätön ja tarvitaan viljelijän suunnittelemia ja toteuttamia tehokkaampia toimenpiteitä. Relander kertoo jäämälöydöksen seurauksista. Mikäli toiminnassa – omassa tai jonkun toisen – on ollut puutteita, esimerkiksi torjunta-aineiden ruiskutus on tehty tuulisella säällä ja suojavyöhyke on ollut aineen leviämisen riskiin nähden liian kapea, voi torjunta-ainelöydös johtaa esimerkiksi markkinointikieltoon. Relander jatkaa, että kieltoa markkinoida tuotetta luonnonmukaisesti tuotettuna ei koskaan määrätä ilman toimijan kuulemista ja harkintaa. Tilanteissa, joissa luomuviljelijä epäilee, että torjunta-ainetta on kulkeutunut

luomukasvustoon, hän voi ilmoittaa epäilyksestään omaan ELY-keskukseensa. Tilannearvion jälkeen pellolta voidaan ottaa tuulikulkeumanäytteet. – Näytteenoton avulla voidaan rajata alue, jolle torjunta-ainetta on päätynyt, kertoo Relander Jatkojalostaja testaa raaka-aineen Viljanhankintajohtaja Tero Hirvi avaa luomutuotteiden jatkojalostajan näkökulmaa. Fazer Mylly ostaa luomuviljaa luomutuotteiden valmistusta varten. – Tuulikulkeumariski on syytä ottaa huomioon. Mikäli tuulikulkeumariski on ilmeinen, kyseiseltä riskialalta puitua satoa ei saa puida luomuviljan sekaan, sanoo Hirvi. Hän kertoo, että jokaisesta Fazer Myllylle tulevasta luomuviljaerästä otetaan erää edustava näyte, jota säilytetään kaksi vuotta mahdollista jäljitystarvetta varten. Luomuviljaeristä määritetään näytteenotto-

TAVANOMAINEN PELTO

Näytteet 1 ja 2 otetaan kauimpaa tavanomaisesta pellosta. Näyte 3 otetaan keskeltä peltoa. Näytteet 4 ja 5 kootaan kahden metrin päästä tavanomaisen pellon reunasta eli metrin päästä luomuohjeen mukaisesta yhden metrin suoja-alueesta.

ohjelman mukaisessa laajuudessa keskeisiä torjunta-ainejäämiä muun muassa monijäämäanalyysillä. Jäämiä ei luomuviljassa saa olla. Mittaus milligrammaa per kilo viljaa tehdään normaalisti kahden desimaalin tarkkuudella. – Jatkojalostajan on oltava varma, että raaka-aine on varmasti luomua eikä siinä ole torjunta-ainejäämiä. Jos valmiista tuotteesta löytyisi jäämä, koko tuotanto- ja raaka-aineketjun toiminta on käytävä läpi ja selvitettävä jäämälöydöksen syy. Pahin tilanne syntyisi, jos tuote ehtisi kauppaan saakka ja kauppiaan omavalvonnassa tai viranomaisten vierasainevalvonnassa luomutuotteesta löytyisi jäämä. Seurauksena olisi takaisinveto, joka voisi oleellisesti heikentää suomalaisen luomutuotteen mainetta kotimaassa ja ulkomailla, summaa Hirvi. Tuulikulkeumasta aiheutuneista löydöksistä Hirvellä ei ole kokemusta. Hän muistuttaa, että luomuviljan kuivaaminen samassa kuivurissa ja varastointi samoissa siiloissa kuin tavanomainen vilja on riskialtis kohta luomuviljaketjussa. Jos puhdistukset tehdään huonosti, tavanomaisten jyvien ja viljapölyn jäänteiden sekoittuminen luomuviljan joukkoon saattaa aiheuttaa jäämälöydöksen. Suojaetäisyys tilanteen mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) neuvoo, että torjunta-aineiden ruiskuttaja suojelisi käsittelyalueen ulkopuolisia kasveja kasvinsuojeluaineen tuulikulkeumalta myyntipäällyksen ohjeiden mukaan. Minimissään suojaetäisyys vesistöihin on kolme metriä. Samaa voidaan käyttää myös pellon ulkopuolisen kasvillisuuden suojaamisen vähimmäisetäisyytenä. – Vakiovastausta jäämiltä suojautumiseen on vaikea antaa, koska eri aineilla on erilainen kulkeumamatka. Suojaetäisyyden tarpeen määrittämiseksi täytyisi tietää, mitä ainetta viereiselle lohkolle ollaan käyttämässä ja miten paljon, kertoo Tukesin ylitarkastaja Sari Autio. ◀ Kirjoittaja toimii luomuasiantuntijana Luomuliitossa.

LUOMULEHTI 3 | 2021

Edunvalvontaa - luomutuottajan

asialla

TEKSTI: SUSANN RÄNNÄRI KUVITUS: EVELIINA SILLANPÄÄ

Tunnelma kiristyy kansallisen CAP-strategian valmistumisen tahdissa Luomuliiton mukaan Suomen panostus luomuun seuraavalla tukikaudella on riittämätöntä.

uomuliitto otti kevätkokouksessa 15.4. kantaa maa- ja metsätalousministeriön (MMM) suunnitelmaan luomukorvauksesta ehtoineen seuraavalle yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) kaudelle 2023–2027. Luomuliitossa ollaan pettyneitä sekä valmisteluprosessiin että luomukorvausehtojen yksityiskohtiin. Valmisteluprosessi on ollut virkamiesvetoinen ja tehty suljettujen ovien takana. Suunnitelma on kunnianhimoton eikä vastaa tulevaisuuden tarpeisiin. Siinä pidetään väkisin kiinni vanhoista toimintatavoista, jotka ovat johtaneet tuottajien ahdinkoon ja kasvaviin ympäristöongelmiin. Suunnitelmasta ja sen valmistelusta puuttuu rohkeus tarttua haasteisiin ja aktiivisesti hakea uusia ratkaisuja. Kansallista suunnitelmaa valmistellaan vielä tämä vuosi, kesäkuun puolessa välissä suunnitelma tulee lausunnoille. Vuonna

LUOMULEHTI 3 | 2021

2022 EU:n komission on vielä hyväksyttävä Suomen kansallinen suunnitelma. Läpinäkyvyyttä valmisteluprosessiin Kritiikki, jota maa- ja metsätalousministeriötä kohtaan on osoitettu useamman järjestön ja tiedeyhteisön taholta liittyen valmisteluprosessin läpinäkymättömyyteen, on kantanut prosessin viime metreillä hedelmää. Ministeriö on julkaissut verkossa luonnoksen koko CAP-suunnitelmasta. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että valmistelu tähän asti on ollut hyvin suppean porukan käsissä ja että valmistelun lähtökohtana on ollut, että tukijärjestelmään tehdään mahdollisimman vähän muutoksia. Ympäristö suurin häviäjä Tämänhetkisessä suunnitelmaluonnoksessa ympäristön tilan parantamiseen löytyy toimenpiteitä sekä I että II pilarista.

Ehtojen vaatimusten sisällöt ja soveltamisalan kuvaukset ovat kuitenkin varsin suppeat ja osittain höllennetyt niin, että niiden vaikuttavuus on jopa vähäisempi kuin edellisellä tukikaudella, eikä suunnitelma sisällä riittäviä kannustimia merkittäville päästövähennys- ja hiilensidontatoimenpiteille. Samanaikaisesti ympäristö- ja ilmastotoimiin kohdistettuja varoja on leikattu. Esimerkiksi ravinteiden käytön ohjaus on jäämässä pois, ja talviaikaisena kasvipeitteisyytenä näytettäisiin hyväksyttävän jopa glyfosaatilla päätetyt nurmet ja sänki. Ekojärjestelmän potentiaalia ei haluta hyödyntää Talviaikainen kasvipeitteisyys kuuluu osaksi uutta ekojärjestelmää, kuten luonnonhoitopeltonurmet, viherlannoitusnurmet ja monimuotoisuuskasvitkin. Osa ympäristökorvausjärjestelmän toimista on siirretty ekojärjestelmään, niiden ehtoja ja

vaatimuksia on höllennetty, eikä uudentyyppisiä tulosperusteisia, kannustavia tai tarjouskilpailuun perustuvia toimenpiteitä ole suunniteltu. Tämän lisäksi, kun aikaisemmin I pilarin vihreään osuuteen – niin kutsuttuun viherryttämiseen – varattiin 30 prosenttia varoista, on ekojärjestelmään nyt varattu vain 12,5 prosenttia. Luomu on ratkaisu, jota ei haluta ottaa käyttöön Luomutuotantoa ei ole mainittu CAP-suunnitelman strategia- ja tarveanalyysikohdissa juuri lainkaan. Luomutuotannon mahdollistamia ratkaisuja ja positiivisia vaikutuksia ei tunnusteta, vaikka juuri luomutuotannon avulla voidaan tuottaa ruokaa kestävästi luonnon monimuotoisuus huomioiden. Luomun näkökulmasta CAP-suunnitelman kunnianhimottomuus konkretisoituu luomualan kasvutavoitteiden määrittelyssä. Ministeriö ehdottaa tavoitteeksi 20 prosentin luomupinta-alaosuutta kauden loppuun 2027 mennessä, mikä ei eroa paljoakaan edellisen kauden tavoitteesta, johon ei edes päästy. Tästä huolimatta edellisellä ohjelmakaudella ei joka vuosi ollut mahdollista tehdä uusia luomusitoumuksia. Suunnitelmassa luomupinta-alan lähtötavoitteeksi vuonna 2023 on määritelty 311 500 hehtaaria sitoumusalaa, mikä tarkoittaa, että luomupinta-ala ei kehittyisi kovinkaan paljon tulevien vuosien aikana. Tavoitteiden määrittelyn sekavuuden vuoksi vertailu esimerkiksi tämänhetkiseen alaan on haastavaa, koska tähän pinta-

alaan ei lasketa samoja aloja kuin tällä hetkellä lasketaan. Sekavuutta lisää se, että välillä puhutaan valvonnassa olevasta alasta ja välillä sitoumusalasta. Selvyyden vuoksi olisi hyvä, että aina puhuttaisiin valvonnan piirissä olevasta alasta, josta jokin tietty osuus on myös sitoumusalaa. Mikäli luomu koettaisiin kansallisesti tärkeäksi ja merkittäväksi keinoksi tuottaa ruokaa kestävällä tavalla, asetettaisiin kasvun tavoitteet kunnianhimoisemmiksi ja luomun kehittämiseen panostettaisiin kokonaisvaltaisesti. Sellaista ei nyt ole näköpiirissä. Tavoite näyttää olevan, että luomutuotannon halutaan pysyvän aloillaan. ◀ Luomuliiton kannanotossa nostettiin esille erityisesti myyntikasvivaatimus, koko tila luomussa -ehto sekä kotieläintuen muuttaminen eläinyksikköperustaiseksi. Lue koko kannanotto osoitteessa www.luomuliitto.fi/kannanottokevatkokous-2021 Linkki ministeriön CAPsuunnitelmaluonnokseen osoitteessa luomulehti.fi.

Kiinnostaako vaikuttaminen? Tule mukaan luomuliiton työryhmiin! Ota yhteyttä: susann.rannari@luomuliitto.fi 040 144 6160

Ilmoittaudu mukaan!

Vuoden Luomutuote -kilpailu käynnistyy! Vuosittainen kilpailu nostaa esille Suomen parhaat luomutuotteet. Tuotteita palkitaan niin kuluttaja- kuin ammattikeittiötuotteiden sarjoissa. Voittajat valitsee asiantuntijaraati. Voittajat julkistetaan 27.10.2021 Luomuelintarvikepäivässä Finlandia-talolla.

LUE TARKEMMAT OHJEET JA ILMOITTAUDU MUKAAN 12.9. MENNESSÄ OSOITTEESSA: LUOMULIITTO.FI/LUOMUTUOTTEET/VUODEN-LUOMUTUOTE

Vuoden Luomutuote 2020

LUOMULEHTI 3 | 2021

Kananuorikoiden kasvatus luomussa vauhtiin EU:n uusi luomuasetus on annettu, ja sen soveltaminen alkaa vuodenvaihteessa. Ensi vuoden alusta myös kananuorikot on kasvatettava luomuna. Jatkossa munantuottaja voi joko kasvattaa poikaset luomuna itse tai vaihtoehtoisesti ostaa nuorikot luomuehtoja noudattavalta ja luomuvalvontaan kuuluvalta kasvattajalta.

LUOMULEHTI 3 | 2021

ananuorikoille on jo vuosien ajan yritetty saada EU:n jäsenmaiden yhteiset luomusäännöt. Poikkeuslupaa hankkia nuorikoita tavanomaisesta tuotannosta on kuitenkin jouduttu jatkamaan jo useamman kerran. Nyt on kuitenkin päästy niin pitkälle, että vuoden 2022 alusta lähtien sovellettavasta luomuasetuksessa on mukana myös säännöt kananuorikoiden kasvattamiseen. Monissa EU-maissa, kuten esimerkiksi Saksassa, Tanskassa ja Hollannissa, on jo vuosien ajan ollut olemassa omat kansalliset nuorikkokasvatussäännöt. Poikkeuslupa ostaa tavanomaisia kananuorikoita luomumunituskanalaan päättyy 31.12.2021. Tähän saakka munantuottaja on ostanut kananuorikot tavanomaiselta kasvattajalta, joka on eläinten ruokinnan ja

lääkinnän suhteen noudattanut luomukotieläinsääntöjä. Munantuottajalla on pitänyt olla voimassa oleva poikkeuslupa ostaa tavanomaisia eläimiä sekä sopimus nuorikkokasvattajan kanssa. Untuvikot saa jatkossakin hankkia tavanomaisina. Yksi mahdollisuus tuottajille onkin kasvattaa nuorikot itse. Tavanomaisten untuvikkojen hankkiminen kuitenkin edellyttää ELY:n luvan. Vanhoille kasvattamoille siirtymäaika Ruokaviraston ylitarkastaja Merja Manninen sanoo, että jos tavanomainen poikastuottaja haluaa kasvattaa luomunuorikoita, on yrityksen joko rakennettava täysin uusi luomuvaatimukset täyttävä kasvattamo tai haettava vanhalle kasvattamolle siirtymäaikaa. Jo olemassa olevat tavanomaiset nuorikkokasvattamot saavat

Kuva: Luomulehden arkisto/Senni Valiola

TEKSTI: KATARINA REHNSTRÖM

Poikkeuslupa ostaa tavanomaisia kananuorikoita luomumunituskanalaan päättyy. Kyselyn mukaan vain harva luomumunantuottaja on halukas kasvattamaan tarvitsemansa poikaset itse, ja luomulaatuisten kananuorikoiden kasvattajille olisikin tarvetta.

halutessaan siirtymäaikaa 1.1.2030 saakka, jotta rakennuksiin saadaan tehtyä tarvittavat muutokset. Luomupoikasia myyvän tilan peltojen on oltava luomuvalvonnassa. Poikaskasvattamossa saa kasvattaa vain luomueriä, eikä vuorottelu tavanomaisesti ja luomuna kasvatettavien erien välillä ole mahdollista. – EU:n luomuasetus koskien kananuorikkosääntöjä on olemassa, mutta kansallinen valtioneuvoston asetus koskien kanojen suojelua ei ole vielä ole valmis. Kansallinen lainsäädäntö on ollut lausuntokierroksella, ja sen määräaika umpeutui helmikuun lopussa. Kansallinen asetus täsmentää luomuasetusta, Manninen sanoo.

Vielä on esimerkiksi epäselvää, miten eläinten ulkoilu voidaan toteuttaa vaarantamatta lintujen hyvinvointia.

vattaa vuorotellen sekä luomu- että tavanomaisia poikaseriä. – Yrityksen pyörittäminen maksaa todella paljon, ja monet kulut voisi tällä tavoin jakaa. Luomuvaatimusten kasvaessa esimerkiksi nuorikoiden kasvatuksesta ei saisi tulla liian kallista, Hamina sanoo. Yhden ainoan luomunuorikkokasvattajan varassa olemista Hamina pitää liian suurena riskinä. Useampi luomukasvattaja olisi riskien hallinnan kannalta parempi vaihtoehto, mutta tuottajille tulisi silloin väkisinkin tyhjäkäyntiä kasvatuserien välillä. ▷▷

Kuva: Luomuisa Satakunta

Vain harva haluaa kasvattaa poikaset itse Siipikarjaliitto teetti syksyllä 2020 luomumunantuottajille kyselyn, jossa selvitettiin luomusääntömuutosten vaikutusta tuotantoon. Kyselyn perusteella vaikutti siltä, että uudet säädökset eivät olisi tuottajille syy tuotannon lopettamiselle. Toisaalta tuottajat eivät tiedä paljoakaan tulevista muutoksista ja uusista vaatimuksista. Vain harva luomumunantuottaja on halukas kasvattamaan tarvitsemansa poikaset itse, ja luomulaatuisten kananuorikoiden kasvattajille olisikin tarvetta. Suomen Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina sanoo, että monta kysymystä on ratkaisematta ja Ruokaviraston kanssa tehtävä valmistelutyö on kesken. Vielä on esimerkiksi epäselvää, miten eläinten ulkoilu voidaan toteuttaa vaarantamatta lintujen hyvinvointia tai miten määritellään nuori siipikarja. Kalajauhon kohtalo on myös vailla ratkaisua. Hamina pitää ongelmallisena sitä, että tuottaja ei voi samalla Y-tunnuksella kas-

Valmistuttuaan Kaistin tilan kerroslattiakasvattamon lattialla on pehkukerros, jossa kanat voivat kuopia ja kylpeä. Eläimet saavat vapaasti liikkua eri tasojen välillä, ja kerroksiin on sijoitettu juoma- ja ruokintalaitteet.

LUOMULEHTI 3 | 2021

Kaistin kasvattamo valmiina täyttämään uudet vaatimukset Vaikka luomunuorikkosäännöt eivät vielä ole täysin valmiita, yksi rohkea luomumunantuottaja on päättänyt laittaa tuulemaan. Kaistin tilalla Huittisissa rakennustyöt ovat huhtikuun alussa täydessä vauhdissa, ja kolmen viikon kuluttua kasvattamoon on tulossa ensimmäiset untuvikot. Tämän vuoden aikana kasvatettavat nuorikot ovat vielä tavanomaisia, ja vasta ensi vuonna eläimiä voi markkinoida luomunuorikkoina. Kaistin tilalla on vuonna 2017 käyttöön otettu luomukanala. Vielä ennen vuodenvaihdetta tilalla kasvatettiin tavanomaisia sikoja, mutta siat saivat lähteä, ja sikala muutetaan nyt kananuorikkokasvattamoksi. Kasvattamoon tulee yhteensä 9 900 eläinpaikkaa, ja oman eläinaineksen tuotannon lisäksi tila myy jatkossa nuorikoita myös muille luomumunantuottajille. Kasvattamo rakennetaan EU-asetuksen antamien suuntaviivojen mukaan, mutta ainakin ensimmäiset erät kasvavat kuten tavanomaisetkin kananuorikot. Tuotantotilat rakennetaan siten, että ne saadaan muutettua vastaamaan lopullisia luomusääntöjä.

LUOMULEHTI 2 | 2021

Eläinten ulkoilu isoin kysymysmerkki Kaistin tilan yrittäjä Vesa Harjunmaa sanoo tietävänsä pääasiassa, mitä nuorikkokasvattamon sisätiloilta tullaan vaatimaan. Nuorikoiden ulkoilu sen sijaan on isoin kysymysmerkki. Harjunmaa toivoo, että kanalan yhteydessä oleva terassi riittäisi täyttämään ulkoiluvaatimukset, eikä eläimiä tarvitsisi laskea laitumelle. Hän myös toivoo, ettei eläimiä tarvitse päästää ulos kovin nuorina. Harjunmaa kertoo kasvattamon rakentamisen syyksi sen, että hän haluaa kanojen kasvavan heti alusta lähtien luomuna. Tavanomaiset nuorikkokasvattamot ovat hänen mukaansa jo sen kokoisia, että hänen tarvitsemansa eläinmäärät ovat liian pieniä. – Oma kasvattamo varmistaa myös sen, että tuottaja saa sellaiset kanat, kuin itse haluaa. Kanat esimerkiksi kasvatetaan heti alusta saakka kerroslattiakasvattamossa, ja ne tottuvat liikkumaan ja käyttämään eri tasoja. Tämän myötä lattiamuninta, joka on

Kanat kasvatetaan heti alusta saakka kerroslattiakasvattamossa, ja ne tottuvat liikkumaan ja käyttämään eri tasoja.

Kuva: Luomulehden arkisto/Senni Valiola

Haminan mukaan munantuotanto ja nuorikkokasvatus on Suomessa pitkälti eriytynyttä, mikä on hyvä asia. – Nuorikot ovat tasalaatuisia ja eläimet terveitä. Kasvatuksen ja tuotannon pitäminen erillään on ollut Suomen etu, Hamina sanoo. Omien nuorikoiden kasvattaminen tilalla ja pieni määrä myyntiin muille luomutiloille on toki mahdollista. Eri ikäisten lintujen kasvattamiseen lähellä toisiaan samassa pihapiirissä liittyy kuitenkin tautiriski, Hamina muistuttaa.

Vesa Harjunmaa haluaa kanojensa kasvavan heti alusta lähtien luomuna. Oma kasvattamo varmistaa hänen mielestään myös sen, että tuottaja saa sellaiset kanat, kuin itse haluaa.

ollut meillä iso ongelma, vähenee. Harjunmaa sanoo. Untuvikot tulevat tilalle vuorokauden ikäisenä. Kasvattamossa olevia hyllyjä nostetaan ylemmäs sitä mukaa, kun poikaset kasvavat. Poikaskasvatuksen myötä tilalla vaihtuu myös kanahybridi Bovans Brown -merkkiseksi. Rehustus on tarkoitus hoitaa ensimmäisen kuuden elinviikon aikana teollisilla luomutäysrehuilla. Tämän jälkeen siirrytään oman tilan komponenttiruokintaan. Siitoskanalassa untuvikot rokotetaan yhden kerran, ja kasvattamossa ne saavat vielä kaksi rokotetta. Harjunmaa ei vielä tässä vaiheessa osaa arvioida, millaiseksi omalla tilalla kasvatetun luomukananuorikon hinta muodostuu. ◀ Kirjoittaja on Luomuliiton kotieläinasiantuntija.

Yhdistyksistä – Katsokaa, kun kaikilla lehmillä lerputtaa ihan hirveästi, kun ne juoksee! kommentoitiin yleisöstä laitumelle kirmaavaa karjaa.

TEKSTI: TIINA PELTONEN KUVAT: HANNELE ANTILA

Päiväkotilapset luomumaidon jäljillä Lehtimäellä Etelä-Pohjanmaan luomuyhdistys tekee yhteistyötä paikallisen päiväkodin kanssa. Lapset pääsivät seuraamaan lehmien laitumelle laskua Karin

luomutilalla.

uomuliiton Etelä-Pohjanmaan paikallisyhdistys Ekoviljelijät ry on aloittanut yhteistyön Seinäjoen Steiner-päiväkoti Pajulinnun kanssa. Ekoviljelijät arvostaa erityisesti päiväkodin luomuvalintoja ja kiinnostusta luomutuotantoon sekä luonnonläheiseen kasvatustapaan. Yhteistyö sisältää esimerkiksi päiväkodin lasten ja henkilökunnan vierailut alueen luomutiloille sekä luomuaiheisen kuluttajatyön lasten vanhemmille, jotka maksavat luomulisää lastensa päiväkotiruuasta. Verkostoituminen lisää myös päiväkodin tietoisuutta ja mahdollisuutta käyttää alueen luomutilojen antimia keittiössään. Steiner-päiväkoti Pajulinnun ruoka valmistetaan päiväkodin omassa keittiössä luomu- ja biodynaamisista raaka-aineista.

Ruuan tuoksu herättää ruokahalun, ja keittiön läheisyys antaa lapselle mahdollisuuden nähdä, missä aikuinen ammattitaidolla valmistaa ruuan. Lapset auttavat mielellään pöytien kattamisessa. Ruokahetkessä vaalitaan kauniita pöytä- ja käytöstapoja. Pajulinnussa ajatellaan, että laadukas ravinto on terveen kasvun perusta ja tärkeä osa pedagogiikkaa. Kevään 2021 retkikohteeksi valittiin Ekoviljelijöiden puheenjohtaja Tiina Peltosen ja hänen puolisonsa Ville Karin luomumaitotila Alajärveltä. Lapset pääsivät seuraamaan lehmien laitumelle laskua. Varsinaisesta vihreälle niitylle kirmaamisesta ei hitaasti edenneen kevään johdosta voinut puhua, mutta se ei lehmien ja lasten riemuun vaikuttanut. Sama-

Tiina Peltonen nosti lasten kanssa maljan luomumaitoa. – Voisin olla täällä koko päivän! kommentoivat vierailijat.

na aamuna pääskyset saapuivat pihapiiriin pesänrakennuspuuhiin. Lapset saivat skoolata maitolasillisilla Valion Luomu -vanhanajan täysmaitoa, joka muistuttaa eniten käsittelemätöntä tankkimaitoa, ja nauttia retkellä luomueväistä. ◀ Kirjoittaja on Ekoviljelijät ry:n puheenjohtaja, luomuviljelijä ja -neuvoja sekä Luomuliiton varapuheenjohtaja.

Nuori viljelijä – kiinnostaako Luomuliiton jäsenyys? Mikäli olet alle 40-vuotias ja liittynyt luomuvalvontaan viimeisen kolmen vuoden aikana, saat ensimmäisen vuoden jäsenyyden Luomulehtineen ilmaiseksi. Liity nyt: luomuliitto.fi/jarjesto/liity-jaseneksi

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI JA KUVAT: PIRKKO TUOMINEN

EHUT – R A E K R A K ILAN KOTIELÄINT

Lannoituksella kasvua Huippulaatuisen karkearehun tuottaminen edellyttää, että kasvuston ravinnetarpeista on huolehdittu suunnitelmallisella lannoituksella. Kun pellolla on perusasiat, kuten ojitus ja maan rakenne, kunnossa sekä nurmen perustaminen tehty huolella, sadon määrän ja laadun ratkaisee ravinteiden riittävyys.

LUOMULEHTI 3 | 2021

OSA 2:

urmi tarvitsee ravinteita oikeassa suhteessa. Pelkällä typpilisällä ei päästä haluttuihin tuloksiin, jos kasvua rajoittava ravinne on jokin muu. Jos nurmi ei kasva odotusten mukaisesti, selvitä maaperän ravinnetila viljavuustutkimuksella. Rehuanalyyseistä saadaan lisätietoa kokonaissadon kivennäis- ja hivenainepitoisuuksista. Tarkempaan lohkokohtaiseen arviointiin päästään kasvustoanalyyseillä. Näiden pohjalta voidaan rakentaa suunnitelma ravinnetäydennyksestä. Typpitalous kuntoon Typpi vaikuttaa ratkaisevasti nurmisadon määrään ja heinäkasvien valkuaispitoisuuteen. Biologinen typensidonta on merkit-

Nurmikasvustossa palkokasvien osuudeksi tavoitellaan 30–50 prosenttia, jotta typpeä saadaan kertymään myös muiden kasvien käyttöön.

tävin typen lähde luomutuotannossa. Sen onnistumiseksi olosuhteet pellolla on saatava typensitojabakteereille suosiollisiksi. Juurinystyröiden määrää ja väriä havainnoimalla saadaan arvio niiden toiminnan tehokkuudesta. Mikäli nystyröitä on harvakseltaan, eivätkä ne vaikuta typpeä sitovan, on syy selvitettävä ja korjattava. Palkokasvien osuudeksi nurmikasvustossa tavoitellaan 30–50 prosenttia, jotta typpeä saadaan kertymään myös muiden kasvien käyttöön. Heinäkasvit saavat typpeä maassa hajoavasta orgaanisesta aineksesta sekä mahdollisesta täydennyslannoituksesta. Maltillisina määrinä käytetty karjanlanta soveltuu rehunurmien lannoitukseen hyvin. Vanhempien nurmien lannoitukseen sekä kevään starttitypeksi soveltuvat liukoista typpeä sisältävät vinassit. Nurmen pintaan levitettyinä rakeiset orgaaniset lannoitteet vaikuttavat hitaasti, ja lihaluujauhopohjaisissa valmisteissa on muistettava 21 vuorokauden varoaika levityksen ja sadonkorjuun välillä. Kaliumista usein puutetta Nurmet tarvitsevat kasvuunsa kaliumia ainakin yhtä paljon kuin typpeä. Erityisesti eloperäisillä mailla on usein kaliuminpuutetta, mikä näkyy toisen sadon heikkona kasvuna. Riittävä kaliumin saanti parantaa nurmien talvenkestävyyttä, ja esimerkiksi sinimailanen hyötyy merkittävästi loppukesän kaliumlisästä. Pitkävaikutteiseen kaliumlannoitukseen soveltuu biotiitti, jota kannattaa sekoittaa muokkauskerrokseen nurmen perustamisen yhteydessä 5–10 tonnia hehtaarille. Samalla peltoon tulee täydennystä magnesiumin ja kalsiumin osalta. Lisäkaliumia voidaan antaa myös lietelannan tai virtsan muodossa. Osa vinasseista sisältää kaliumia, ja säkkitavarana apua

Tehokas typensidonta on tärkeä osa nurmien ravinnetaloutta. Juurinystyröiden määrää ja väriä havainnoimalla saadaan arvio niiden toiminnan tehokkuudesta.

Onko lohkoilla rikkiä ja magnesiumia? saa luomukelpoisista kaliumsulfaateista sekä patenttikalista ja Soili-lannoitteesta. Liiallinen kaliumpitoisuus nurmissa taas aiheuttaa ongelmia eläinten kivennäistasapainossa. Jotta päästään optimaaliseen lopputulokseen, säilörehuanalyysin kaliumarvoja on seurattava ja mielellään määritettävä maaperän varastokalium. Haasteellinen fosfori Nurmet tarvitsevat fosforia aiemmin mainittuja vähemmän, mutta se on kuitenkin välttämätön kasvulle. Fosfori liikkuu maassa heikosti varsinkin märissä ja kylmissä

Nurmi tarvitsee ravinteita oikeassa suhteessa.

olosuhteissa. Fosforin tulisi olla 1–2 millimetrin päässä juuresta, jotta kasvi saa sen siepattua. Jos fosforia on pellolla viljavuustutkimuksen mukaan vähintään tyydyttävästi ja pH 6–7, on maaperän fosfori parhaiten kasvien saatavilla eikä varsinaisella fosforilisällä välttämättä saada sadonlisää. Yleisin nurmien lisäfosforin lähde on karjanlanta. Jos fosforin puutosta esiintyy, voidaan nurmen perustamisvaiheessa käyttää myös orgaanisia fosforia sisältäviä lannoitteita ja maanparannusaineita helpottamaan tilannetta.

Rikki on välttämätön valkuaisaineiden muodostukselle, ja sen puute haittaa myös typen hyödyntämistä. Aiemmin rikkiä tuli ilmalaskeuman kautta, mutta nykyisin täydennystä tarvitaan usein lannoituksen yhteydessä. Rikkiä luomupelloille saadaan edellä mainittujen kaliumlannoitteiden mukana. Myös osassa vinassivalmisteita, rakeisia lannoitteita ja esimerkiksi Humuspehtoorin tuotteita on mukana rikkiä. Parhaiten tarpeeseen soveltuva tuote on mietittävä ravinnetilakokonaisuuden mukaan. Magnesiumia tarvitaan lehtivihreän muodostukseen. Täydennystä saadaan magnesiumpitoisista kalkitusaineista ja biotiitista, josta kymmenen prosenttia on magnesiumia. Muista myös hivenet Hivenistä on seurattava ainakin boorin, mangaanin, kuparin ja sinkin riittävyyttä. Paitsi kasveille, hivenaineet ovat tärkeitä myös eläimille, ja karkearehun kautta niitä saadaan parhaiten orgaanisessa muodossa. Teetä viljavuustutkimuksen yhteydessä myös hivenaineanalyysit. Nurmen perustamisen yhteydessä voidaan korjata hivenaineiden puutoksia käyttämällä rakeisia luomussa sallittuja hivenaineita, joiden vaikutus riittää useamman vuoden tarpeisiin. Mikäli halutaan lannoittaa jo kasvamassa olevaa nurmea, ovat lehtilannoitteet hyvä vaihtoehto. ◀ Artikkeli on tuotettu osana Kasimir – Jätteet ja tähteet käyttökelpoisiksi luomupuutarhalannoitteiksi -hanketta.

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: ANNE RINTAMÄKI

Kokonaisvaltaisen suunnittelun työkaluja – Osa 2

Hyvä suunnittelu helpottaa laidunkesää Laidunnus on olennainen osa luomukotieläintuotantoa. Laidunnus on oikein suunniteltuna ja toteutettuna toimenpide, joka parantaa sekä maan kasvukuntoa että eläinten hyvinvointia ja kasvua – ja on vieläpä tuottajalle taloudellisesti kannattavaa.

Erilaisia laitumia – ja laiduntajia Bosgårdin luomutilalla Porvoossa pyritään kehittämään laiduntamista joka vuosi. Paketti on monen tekijän summa, sillä lähes 130 emoa vasikoineen muodostavat kaikkiaan 12 laidunryhmää. – Laidunlohkomme eivät ole mitään isoja kokonaisuuksia, joten olemme pitäneet

Kuva: Outi Mäntykoski

Bosgårdin tilalla tarvitaan hyvää laidunsuunnittelua, sillä tilan 130 emoa vasikoineen jaetaan 12 laidunryhmään. Tilalla on hyvin erityyppisiä laitumia, joilla sovelletaan myös hyvin erilaisia laidunnuskäytäntöjä aina rotaatiomallista isoihin luonnonlaitumiin.

okonaisvaltaisessa suunnittelussa (Holistic Management®) puhutaan tilannetajuisesta laiduntamisesta. Siinä otetaan huomioon laidunlohkon tuottokyky, kantokyky, eli sopiva eläinmäärä, sekä tarvittava laidunkierto. Vaikka ei haluaisikaan toteuttaa tilallaan varsinaista rotaatiolaidunnusta, kannattaa miettiä, olisiko laitumia mahdollista syöttää pienemmissä osissa. Tällöin eläimet pystyvät hyödyntämään tarjolla olevan ravinnon tehokkaammin, rehua menee vähemmän hukkaan ja kukin laitumen osa saa myös lepojakson, jolloin kasvusto ehtii palautua ja uudistua ennen uutta syöttökierrosta – kunhan siirroissa huomioidaan myös oikea syöttökorkeus.

laumat pieninä. Tämä mahdollistaa myös useamman siitossonnin käytön, kertoo tilalla karjanhoitajana työskentelevä Outi Mäntykoski. Laitumia on kaikenlaisia vesijättömaista erittäin hyviin viljeltyihin laitumiin. Eri lohkoille sopivat erilaiset laidunnusmallit. – Seuraamme tarkasti vasikoiden päiväkasvuja, mikä osaltaan auttaa arvioimaan eri laidunlohkoja. Mutta tämäkään ei ole yksiselitteistä; pitää ottaa huomioon myös perintötekijät. Toisen sonnin jälkeläiset vain kasvavat paremmin, vaikka laidun olisi heikompi, Mäntykoski toteaa. Laitumet tutuiksi Viime kesänä Bosgårdin tilalla tehtiin rotaatiokokeilun yhteydessä myös kasvustomittauksia. Tämä on Mäntykosken mukaan kesän haastavin tehtävä; pitää osata arvioida, koska on oikea aika siirtää lauma seuraavalle lohkolle. – Päärotumme on charolais. Karkea sääntö on, että hyvää peltolaidunta tarvitaan emo-vasikkaparia kohti hehtaari kesässä, huonompaa 2–3 hehtaaria ja luonnonlaitumia vielä enemmän. Laitumet pitää tuntea siinä kuin pellotkin, ja arvio kannattaa tehdä aina vähän alakanttiin. – Meillä tavoitteena on yli neljän kuukauden laidunkausi. Joidenkin laumojen kanssa se onnistuu jopa ilman lisäruokintaa. Aivan tehokkain rotaatio ei onnistu, koska ei ole mitään mahdollisuutta siirtää joka laumaa päivittäin. Koetamme ensi kesänä satsata entistäkin enemmän kasvuston massan mittaamiseen ja oikea-aikaisiin siirtoihin. ◀

Artikkeli on tuotettu osana Peltomaan kunnonkohotus -hanketta, joka saa rahoitusta Ålandsbankenin Itämeri-projektista.

LUOMULEHTI 3 | 2021

Kuva: Philipp Mayer

Kuvassa vasemmalla on laidunnettu lohko, josta eläimet on siirretty ajoissa seuraavalle lohkolle. Tällä laidunnusmallilla varmistetaan, että eläimillä on aina laadukasta rehua sekä ehkäistään ylilaidunnus.

Laskemalla alkuun Laidunsuunnittelun voi aloittaa joko lohkon tai lauman perusteella. Tärkein tieto on laitumen kantokyky, eli kuinka monta eläintä saa laitumelta riittävän ravinnon laidunkauden ajan.

Laskentamalli lähtee kasvuston arvioinnista. Erittäin hyvän viljellyn laitumen rehumäärä on jopa 10 000 kg kuiva-ainetta (ka) per hehtaari, normaalisti ollaan 4000–6000 lukemissa, ja vaatimattomimmat kannattaa arvioida 1500–3000 kuiva-ainekilon mukaan. Kertomalla hehtaarisato laitumen hehtaareilla saadaan lohkon kokonaisrehumäärä laidunkauden ajalta. Esimerkiksi 6,5 hehtaarin lohkolta keskitason sadolla saadaan kesän aikana yhteensä 26 000 kiloa kuiva-ainetta (6,5 ha x 4000 kg ka/ha). Seuraavaksi lasketaan eläinten rehuntarve. Keskikokoinen emolehmä (500 kg) syö vuorokauden aikana noin kolme prosenttia elopainostaan (0,03 x 500 kg) eli noin 15 kiloa. Jakamalla koko kesän rehumäärä (26 000 kg ka/ha) yhden eläimen rehuntarpeella (15 kg/ vrk) saadaan luku, joka kertoo, montako ”eläinpäivää” laidun mahdollistaa. Kun saatu luku (1733) jaetaan laidunkauden pituudella (4 kk eli 120 vrk), saadaan laitumen kantokyky, eli 14,4 eläintä. Tällä laidunlohkolla siis riittäisi periaatteessa kesäksi rehu laumalle, jossa olisi 8 emoa (8 eläinyksikköä, ey), 8 vasikkaa (8 x 0,5 ey) sekä siitossonni (2 ey). Tässä laskelmassa eläinyksiköt on laskettu rehunkulutuksen mukaan. Koska tarkoitus on syöttää laidun kesän aikana kahteen kertaan, on todellinen lohkolle sopiva eläinmäärä vähän yli puolet tästä (4 emoa, 4 vasikkaa ja sonni, 8 ey).

Kokeillako rotaatiota? Tämän laskentamallin avulla voi myös suunnitella laitumen jakamista pienempiin syöttölohkoihin. Optimaalisessa tapauksessa jokainen lohko saa nimittäin syöttökertojen välillä lepoa 25–60 vuorokautta. Kyseinen lauma tarvitsee siis päivässä noin 120 kiloa rehua (8 x 15 kg/vrk), ja kun kasvustosta syötetään kerralla noin puolet (oikea syöttökorkeus), riittää yksi hehtaari laumalle periaatteessa noin 30 vuorokauden ajaksi (4000 kg/ha : 120 kg x 0,5). Kun tavoitteena on syöttää lohko kahdesti kesän aikana, on kiertoaika noin 15 päivää. Jakamalla jokainen hehtaari kolmeen lohkoon päästään ”löysään” rotaatiomalliin, jolloin laumaa siirretään noin viiden vuorokauden välein. Tällöin 6,5 hehtaarin laitumelle tulee kaikkiaan noin 20 syöttölohkoa, ja jokainen syöttölohko saa levätä syöttöjen välillä lähes 60 vuorokautta, jolloin laumalla on jatkuvasti saatavilla hyvälaatuista rehua läpi laidunkauden. ◀

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: SINIMAARIA KANGAS KUVAT: SOFIA LAHTINEN

Laidunpankissa kaikki voittavat

aidunpankki-verkkopalvelu julkaistiin alkujaan 2005. Sen avulla voi hankkia lisälaidunta eläimille tai etsiä niitä maisemanhoitajiksi. – Perusajatus on saada laidunalueet ja karjatilat kohtaamaan paremmin. Karjan määrä vähenee, mutta esimerkiksi perinnebiotoopit kaipaavat laiduntajia, kertoo maisema-asiantuntija Riikka Söyrinki ProAgriasta, joka otti pankin vetovastuun vuonna 2012 Faba-osuuskunnalta. Pankki välittää eläimiä pääasiassa luonnonlaitumille. Palvelussa voi toki ilmoittaa myös niiden yhteyteen liittyviä peltoalueita tai suojavyöhykkeitä. Lisäksi laiduntajia kaivataan luomaan monimuotoisuutta kaupunkialueille. Toistaiseksi palvelun lajikirjo kattaa lampaat, naudat ja hevoset. – Lampaat sopivat pienempiinkin kohteisiin, naudat ovat parhaita ranta-alueille. Hevoset eivät ole vielä juuri löytäneet

LUOMULEHTI 3 | 2021

Laidunpankissa kohtaavat lisälaitumia kaipaava karja ja laiduntajia etsivät maanomistajat. pankkia, mutta tulevaisuudessa niillä on myös hyvät mahdollisuudet palvelussa. Palkkalaiduntajia Karjanomistajalle maksetaan pääsääntöisesti korvaus. – Monissa luonnonlaidunkohteissa voi saada kohtuullisen korvauksen ympäristösopimuksen kautta. Jos karjanomistaja vuokraa tällaisen laitumen itselleen ja hakee sopimuksen, hän saa korvauksen sen kautta. Mutta jos sopimus ei riitä kattamaan kuluja tai alue ei kelpaa siihen, karjanomistaja veloittaa maanomistajaa laidunnuspalvelusta, Söyrinki selittää.

Muutama vuosi sitten pankkiin lisättiin tilojen tarjoamia ympäristöpalveluita, kuten aidantekoa, raivausta ja vieraslajien torjuntaa. – Valtakunnallinen luonnon monimuotoisuutta edistävä Helmi-ohjelma pyrkii saamaan laidunnukseen suuria perinnebiotooppialueita. Niinpä ELY-keskukset hakevat tekijöitä luonnonlaidunten kunnostukseen myös Laidunpankin kautta. Söyringillä ei ole tarkkaa tietoa pankin suosiosta luomutilallisten piirissä, koska vain osa heistä mainitsee statuksesta ilmoituksessaan. – Luomukarjan omistajat ovat usein tietoisia ympäristösopimuksen mahdollisuudesta, joten heidän on helpompi lähteä vuokraamaan esimerkiksi uusia luonnonlaitumia. Uutta nostetta Söyrinki on itse ollut mukana sopimuslaidunnusprojekteissa Pirkanmaalla.

– Niissä kohteissa kokemukset ovat olleet hyviä ja usein yhteistyö on jatkunut useamman vuoden. Alussa tarvitaan toki hyvää suunnittelua, jotta saadaan vastuunjako selväksi ja käytännön työt rullaamaan. Jatko pyörii kevyellä otteella. Söyrinki painottaa, että laidunnuksesta on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa sovitaan muun muassa kustannuksista ja tehtävänjaosta. – Ongelmia ei yleensä tule, jos aidat ovat kunnossa, eläimille riittää ruokaa, niitä ei hätyytetä ja valvonta toimii. Laidunpankin suosio on reippaassa kasvussa: kun sivustolla on tyypillisesti ollut vuosittain noin 15 000 kävijää, se houkutteli viime vuonna 21 000 vierasta. Pankkiin toivotaankin lisää karjatilojen ilmoituksia vastaamaan kasvaneeseen kysyntään. Lisälaidunta luomukatraalle Nokialainen Ala-Uotilan lammastila liittyi Laidunpankkiin viitisen vuotta sitten löytääkseen uusia laidunalueita. Katras on työllistynyt niityille, metsälaitumille ja perinnebiotoopeille. – Pankki on mielestämme hyvä ja selkeä alusta. Plussaa on se, että sivustolta löytyy kattavasti tietoa aiheesta, sanoo tilallinen Juho Lahti. Tilan luomustatus tuo paljon lisää paperityötä. Käytännössä laidunala on vuokrattava itselle, ellei kyseessä ole toinen luomutila. – Mikäli alue tulee uutena luomuvalvontaan, kannattaa sille hakea siirtymäajan lyhennystä. Jos sitä ei saa, siirtymävaihe etenee normaalien SV1- ja SV2-vaiheiden kautta. Tällöin pitää huomioida laidunkauden pituus. Itselle vuokratut ja luomuun siirretyt alat tulee muistaa päivittää myös luomusuunnitelmaan, Lahti selittää.

SAVUISTEN AROMIEN SALAISUUS Lempeän leppäsavun syleilystä nousevat Talman perinnesavustamon uuden ajan herkut. Luonnollinen maku kumpuaa juurevasta alkuvoimasta, laadukkaista suomalaisista raaka-aineista ja aidosta käsityöstä. Valmistettu vanhan ajan perinteellä, uudella liekillä.

Luomulaidunnuksen raamit – Luomueläimet saavat laiduntaa vain luomuvalvonnan piirissä olevilla laitumilla. Lohkoilla on siis oltava lohkotunnukset, sanoo Luomuliiton kotieläinasiantuntija Katarina Rehnström. – Lisäksi eläinten laidunajoista ja paikoista on pidettävä kirjanpitoa ja laidunpaikat on mainittava eläintenhoitosuunnitelmassa. Mitä on otettava huomioon, jos luomutila tahtoo tarjota laidunmaitaan muiden tilojen karjalle tai esimerkiksi hevosille? – Pääsääntönä on, että eläinten on oltava peräisin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmään kuuluvasta tuotannosta. Jos ne eivät sitä ole, eivätkä esimerkiksi hevoset asu kyseisellä luomutilalla, omistajan tulee laatia kirjallinen sopimus – kuten hoito- tai vuokrasopimus – tilan kanssa. ◀

Toistaiseksi Laidunpankissa ilmoitellaan eniten lampaita, jotka pärjäävät pienilläkin laidunaloilla.

LUOMULEHTI W W W . T A M M I3N|E 2021 N.FI

Kuva: Terho Hyvönen

TEKSTI: MARJAANA TOIVONEN, ERJA HUUSELA, TERHO HYVÖNEN & MIKKO KUUSSAARI

Kurjenkelloja luonnonhoitopellolla

Peltoeliöstön tutkimus kartuttaa tietoa suomalaispeltojen monimuotoisuudesta Tieto suomalaispeltojen biodiversiteetistä lisääntyi merkittävästi viime kesänä, kun Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat kartoittivat kasveja, pölyttäjiä ja petoselkärangattomia 78 peltolohkolla EteläSuomessa.

utkimuksessa oli mukana kahdeksan peltotyyppiä: ruis, kaura, härkäpapu, öljykasvit, kaalit, rehunurmi, laidunnurmi ja luonnonhoitopeltonurmi. Kunkin peltotyypin tutkimuslohkoista puolet oli luomuviljelyssä ja puolet tavanomaisessa viljelyssä lukuun ottamatta kaaleja ja öljykasveja, joista luomuviljeltyjä lohkoja oli vaikea löytää. Luomupelloilla enemmän kasvilajeja Alustavien tulosten perusteella kasvilajien määrä oli luomupelloilla korkeampi kuin tavanomaisilla pelloilla. Kasvillisuu-

LUOMULEHTI 3 | 2021

Työ jatkuu Myöhemmin tehtävissä tarkemmissa analyyseissä pyritään huomioimaan peltotyypin ja tuotantotavan ohella myös maisemarakenteen vaikutusta eliöiden esiintymiseen. Laji- ja yksilömäärien lisäksi kiinnostavaa on tarkastella tarkemmin lajikoostumusta eri peltotyypeillä luomussa ja tavanomaisessa tuotannossa. Kerättyä aineistoa tullaan hyödyntämään myös ruoan elinkaariarvioinnissa. Peltoeliöstön kartoitus on osa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Reilu ruokamurros (Just food) -hanketta. Poikkitieteellinen hanke selvittää, kuinka siirtymä ilmastoviisaaseen ja terveelliseen ruokajärjestelmään tehdään kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Jotta ruoan tuotannon ja kulutuksen muutosten ekologisia vaikutuksia pystytään kattavasti arvioimaan, tarvitaan tietoa myös ruoantuotantoon kytkeytyvästä biodiversiteetistä. ◀

Kuoppapyydys kerää saaliikseen maanpinnalla liikkuvia petoselkärangattomia, kuten maakiitäjäisiä ja hämähäkkejä. Keruunesteenä on suolaliuosta. Päälle asetetaan katos suojaamaan ansaa sateelta

käaikaisia nurmia, jotka tarjoavat ravintoa ja lisääntymispaikkoja laajalle joukolle hyönteisiä. Aineiston keruu Pölyttäjälaskennasta tutkimuspelloilla vastasi SYKE ja kasvien ja petoselkärangattomien kartoituksesta Luke. Pölyttäjiä laskettiin kullakin tutkimuspellolla kahdella 50 metrin pituisella laskentalinjalla viisi kertaa kesän aikana. Laskentaan sisällytettiin kimalaiset, tarha- ja erakkomehiläiset, kukkakärpäset ja päiväperhoset. Petoselkärangattomia pyydettiin kuoppaansoilla. Ne keräävät erityisesti maanpinnalla liikkuvia, kovakuoriaisiin kuuluvia maakiitäjäisiä ja lyhytsiipisiä sekä hämähäkkejä, jotka kaikki ovat viljelykasvien tuholaisten luontaisia vihollisia. Kullekin pellolle asennettiin kesäkuun alkupuolella

Toivonen ja Kuussaari ovat SYKEn erikoistutkijoita, Huusela Luken erikoistutkija ja Hyvönen Luken tutkimusprofessori.

50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0

Luonnonvaraisten pölyttäjien yksilömäärien keskiarvot ja -hajonnat kahdeksalla peltotyypillä.

Kimalaiset Päiväperhoset

li t Ka a

sv it Öl jy ka

rk äp ap u Hä

Ka ur a

Ru is

i Re hu nu rm

Pe lt o la

Lu on no nh oi to

id un

Kukkakärpäset

pe lto

Yksilömäärä / lohko

Luonnonhoitopellot, öljykasvit ja härkäpapu suosivat pölyttäjiä Peltotyyppien välillä eroja monimuotoisuudessa nousi odotetusti esiin. Luonnonhoitopellot erottuivat viljellyistä pelloista kasvija perhoslajien suuren määrän perusteella. Kimalaislajeja ja -yksilöitä tavattiin runsaasti öljykasveilla, härkäpavulla ja luonnonhoitopelloilla. Härkäpapu ja öljykasvit houkuttelivat ravinnollaan myös runsaasti kukkakärpäsiä. Petoselkärangattomista hämähäkit suosivat talven kasvipeitteisinä olleita peltoja eli monivuotisia nurmia ja ruista. Koska eri eliöryhmät- ja lajit suosivat osin eri peltotyyppejä, monipuolinen kasvivalikoima edistää monimuotoisuutta maisemassa. Erityisesti viljelyyn kannattaa sisällyttää hyönteispölytteisiä viljelykasveja sekä kasvillisuudeltaan monimuotoisia pit-

kolme ansaa, jotka olivat paikoillaan kaksi viikon mittaista pyyntijaksoa. Kasvilajistoa kartoitettiin tutkimuspelloilla kesä–heinäkuun vaihteessa. Kullekin lohkolle merkittiin 50 kertaa 50 metrin kokoinen ruutu, jolta kasvilajit kirjattiin ylös. Yhteensä tutkituilla pelloilla kirjattiin kesän aikana 161 kasvilajia ja 2733 pölyttäjäyksilöä. Petoselkärangattomia jäi saaliiksi 14726 yksilöä.

Kuva: Erja Huusela

den monimuotoisuus edistää monimuotoisuutta myös laajemmin, koska useimmat muut eliöt ovat riippuvaisia kasveista. Monipuolinen kasvillisuus mahdollistaa esimerkiksi rikkaan maaperäeliöstön tai pölyttäjälajiston. Pölyttäjien, hämähäkkien ja lyhytsiipisten määrissä tuotantotavat eivät kuitenkaan eronneet alustavissa analyyseissä. Sekä luomussa että tavanomaisessa tuotannossa peltolohkojen välinen vaihtelu jopa yksittäisten peltotyyppien sisällä oli suurta. Koska lukuisat tekijät muovaavat monimuotoisuutta, yksittäisten tekijöiden vaikutusta on usein vaikea erottaa. Maakiitäjäisten osalta aineisto odottaa vielä tarkentumista, sillä maakiitäjäiset pyritään määrittämään lajilleen keväällä 2021.

Erakkomehiläiset

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI JA KUVAT: RIITTA MAKKONEN

Oman pellon luomuruisleipää kolmessa polvessa Muhosen luomutilan ruis jauhetaan kotitilan myllyssä ja leivotaan limpuiksi omassa leipomossa kolmen sukupolven voimin. Leivän kruunaa ajankohtaan sopiva runo.

Rouheaa luomuruisleipää valmiina pakattavaksi.

uhtikuussa Muhosen luomuruisleipäpussin päällä lukee: ”Lumet sulaa, paljastuvat syysruispellot ulos. Kuinka talven oikut kesti, pian nähdään tulos. Kevään tulo laulattaa jo peipposta ja tinttii, pöllöpari huhuilee ja tekee pesän vinttiin. Kun leivänpaiston välillä käy happihyppelyllä, voi kuulla teeren kukertavan, tää on kevättä kyllä.” Runon on kirjoittanut Iikka Muhonen, joka on Itä-Savon luomuviljelyn pioneereja. Hän siirsi tilan pellot luomuun 1980–90-lukujen taitteessa. – Savonlinnan Prismaan piti olla viivakoodillinen tuoteseloste. Meidän tuotese-

LUOMULEHTI 3 | 2021

losteemme on lyhyt: vettä, merisuolaa ja luomuruisjauhoja. Iikka keksi, että laitetaanpa siihen täytteeksi runo, Tiina Muhonen hymyilee. Runot ovat valloittaneet ruisleivän ystävät, joita on paljon. Aito taikinajuureen tehty luomuruisleipä käy kaupaksi karppausvillityksestä ja koronapandemiasta huolimatta. Viime vuonna Muhosen luomuleipomossa leivottiin yli 100 000 ruisleipää. Isältä pojalle, anopilta miniälle Rukiin viljely on kulkenut Muhosilla isältä pojalle. Iikan työtä pellolla jatkaa Perttu Muhonen, joka ryhtyi luomuviljelijäksi 2004. Tilalla on myös mylly, jossa leipomon jauhot jauhetaan pari kolme kertaa viikossa.

– Leivomme aina tuoreista jauhoista, Pertun puoliso, Tiina Muhonen korostaa. Iikka Muhonen toimii ylimyllärinä. Leipää Muhosen tilalla on kaupallisesti tehty 1990-luvun alusta lähtien. Leivän paistamisen taito on Muhosilla siirtynyt anopilta miniälle. Tiina Muhonen oppi sen anopiltaan Kaisa Muhoselta. Nyt oppi on siirtynyt myös äidiltä tyttärelle, Tiinalta tradenomiksi opiskelevalle Oonalle. Sukupolvelta toiselle siirtyy myös hiljainen tieto. Luonto antaa aina hieman erilaisen rukiin. Kaikki olosuhteet syksystä seuraavan kesän puintiin vaikuttavat jauhojen leipoutuvuusominaisuuksiin.

– Sakoluvun pitää olla sopiva. Ylimylläri jauhaa tarpeen mukaan useammasta viljaerästä jauhoa, jotta sen koostumus on meille oikea, Tiina Muhonen kertoo. Oman tilan rukiit ovat riittäneet keskimäärin puoleen leipomon tarpeesta. Loput on ostettu alueen luomutiloilta Kiteeltä Mikkeliin. Mutistelemalla liika ilma pois Luomuleivän synty alkaa jo leipomista edeltävänä päivänä, jolloin saaveihin tehdään taikinajuuri. Iltatarkastuksella laitetaan jauhoa vielä lisää. Työpäivä leipomolla alkaa aamuneljältä taikinan alustuksella. Perheen kodin yhteyteen, entiselle Makkolan kyläkoululle perustetussa leipomossa pyöritellään 400 kilon painoista leipää päivässä. Juhannusviikolla leipää paistetaan kolmessa vuorossa 1200 leipää vuorokaudessa. Vain sunnuntaisin leipomossa on hiljaista, silloinkin laitetaan maanantain leipien juuri käymään. Leipomo on kiinni vain joulun ja uuden vuoden välisen viikon. Tiina Muhonen nostaa taikinaköntin vaa´an kautta pöydälle, jolla Oona Muho-

nen alkaa pyörittää tottuneesti taikinaa ensin kartioksi ja sitten pyöreäksi limpuksi erittäin nopeasti. Leivät saavat nousta liinan alla kolme varttia, jonka aikana ne ovat kehittäneet pintaansa pitsimäisen kuvion. Sen jälkeen ne mutistellaan eli muotoillaan matalammaksi limpuksi, samalla taputellaan ylimääräinen ilma pois. Leivät saavat kohota vielä parikymmentä minuuttia, kunnes ne nostellaan leipälapioilla uuniin paistumaan 70 minuutin ajaksi. – Silloin leipä on pinnalta kova ja sisältä pehmeä, Tiina Muhonen kertoo. Kolmannes leivistä myydään limppuina leipomispäivänä, kaksi kolmasosaa siivutetaan leipomista seuraavana päivänä. Kerimäen ja Savonlinnan kauppoihin leivät kuljetetaan päivittäin. Torstaisin Tiina Muhonen tekee pakettiautolla Saimaan kierroksen eli käy viemässä leipää kauppoihin Mikkeliin, Juvalle, Rantasalmelle, Simpeleelle, Imatralle ja Lappeenrantaan. Muhosen leipä ei mene koskaan hukkaan, sillä myymättömät leivät kerätään takaisin ja niillä pääsevät herkuttelemaan Muhosen

luomutilan neljä sonnia ja sata emolehmää vasikoineen. Taikinajuuri tallessa kolmessa paikassa Muhosen luomuruisleivän valmistaminen on alustusta ja siivuttamista lukuun ottamatta käsityötä. – Tämä on artesaanileipää, Tiina Muhonen kuvailee. Erityisen arvokas osa on satoja vuosia vanha taikinajuuri, jota asiantuntija neuvoi säilyttämään vähintään kolmessa eri paikassa kaiken varalta. Leipomon toiminta on laajentunut uuden sukupolven aikana. Leipomona toiminut koulun alaluokka kävi pieneksi, ja koulun yhteyteen rakennettiin uusi leipomo vuonna 2007. Uunien määräkin on kolminkertaistunut. Investoitavaa riittää, suunnitelmissa on uusi mylly ja viljankuivuri. Muhosilla usko ruisleipään on vankka. Uusi sukupolvi on jo mukana. Oona voi hyvinkin kuvitella ryhtyvänsä jatkamaan mumminsa ja äitinsä työtä. ◀

Oona Muhonen on oppinut ruisleivän tekemisen äidiltään Tiina Muhoselta.

Aito taikinajuureen tehty luomuruisleipä käy kaupaksi.

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: BRITA SUOKAS

Leppäkerttumerkki uudistuu Leppäkerttu-merkki on aina ollut suomalaisen luomun merkki. Nyt sen tuotantoehtoihin on luvassa muutoksia.

eppäkerttu-merkki on Luomuliiton omistama ja hallinnoima tarkastusmerkki. Merkki kertoo, että luomutuote on valmistettu Suomessa ja sen maatalousperäiset raaka-aineet on tuotettu Suomessa tai kerätty Suomen luonnosta. Leppäkerttu-merkin ensimmäinen versio otettiin käyttöön jo vuonna 1988. Leppäkerttu-merkin käyttöoikeutta haetaan Luomuliitosta. Hakijan on oltava Luomuliiton tai sen jäsenyhdistyksen jäsen. Kun käyttöoikeussopimus on tehty, merkkiä on mahdollista käyttää tuotteiden pakkauksissa ja myös markkinointiviestinnässä, kuten esitteissä ja nettisivuilla. Tuotanto ja jatkojalostus Suomessa Leppäkerttu-merkillä merkityn alkutuotannon tuotteen pitää olla sataprosenttisesti suomalaista. Elintarvikejalosteissa suomalaisen maatalousperäisen ja keruutuotannon raaka-aineen osuuden pitää olla vähintään 75 prosenttia.

LUOMULEHTI 3 | 2021

Elintarvikejalosteissa pääraaka-aineiden suomalaisuusvaatimus on sata prosenttia. Näitä pääraaka-aineita ovat liha, maito, kananmunat, hunaja, keruutuotteet (kasvit, kasvinosat, sienet ja marjat), peruna, juurekset, kasvikset, marjat, hedelmät, viljat, öljyja palkokasvit. Leppäkerttu-merkkiä voi käyttää myös ilmaisemaan tuotantomaakunnan. Silloin vaatimuksena on, että raaka-aineet ovat peräisin yhden maakunnan alueella. Jatkojalostuksen voi teettää muualla Suomessa. Sellaiset luomuraaka-aineet, joita ei voi viljellä Suomessa, voivat jalosteiden toissijaisina raaka-aineina olla ulkomaista luomua, esimerkiksi kaakao tiikerikakussa. Jalosteiden pääraaka-aineiden tuotannon on täytettävä Leppäkerttu-tuotantoehtojen vaatimukset. Kaikilla raaka-aineen toimittajilla ei tarvitse välttämättä olla omaa Leppäkerttu-merkin käyttöoikeutta. On mahdollista, että jatkojalostaja opastaa raaka-aineentoimittajansa Leppäkerttu-mer-

Kasvien tuholaisia syövä leppäpirkko, joka leppäkerttunakin tunnetaan, on ollut kotimaisen luomun symboli jo yli kolme vuosikymmentä.

kin tuotantoehtojen noudattamiseen ja tekee sopimuksen niiden toteuttamisesta. Täydentäviä tuotantoehtoja Leppäkerttu-merkin käyttöoikeutta voi hakea tuotteille, joilla on voimassa oleva luomusertifikaatti. Tuotannossa tulee lisäksi noudattaa Luomuliiton määrittelemiä tuotantoehtoja, joilla täydennetään EU:n luomuasetusten tuotantosääntöjä. Leppäkerttu-merkin tuotantoehdoissa on myös suosituksia. Niillä halutaan kiinnittää huomio viljelymenetelmiin, joilla luomutuotannon tavoitteet saavutetaan yhä paremmin. Kasvintuotannon tärpit Kasvintuotannossa Leppäkerttu-merkin tuotantoehdot koskevat lannoitusta ja kasvustojen suojaetäisyyksiä vierasaineiden lähteistä. Jos viljelyssä käytetään lantaa, lannan tulee olla aina kuin mahdollista luomueläinten lantaa ja/tai luomueläinten lan-

Kuva: Peggy Choucair Pixabay

Luomutilan ykkösvalinta Kokeile nyt ja käytä ILMAISEKSI!

min aloitus

Etsii lohkon itse

nasta valmistettuja lannoite- tai maanparannusaineita. Turkiseläimistä peräisin olevan lannan ja lannoitevalmisteiden käyttö on kiellettyä. Perunan ja puutarhakasvien viljelyssä sekä kasvihuonetuotannossa käytettävän lannan tulee olla huolellisesti kompostoitua. Elintarvikekäyttöön menevien kasvien satoa saa korjata kemiallisilla torjunta-aineilla käsiteltyjen tavanomaisesti viljeltyjen peltojen rajalla olevilta luomupelloilta kolmen metrin suojaetäisyyden päästä aloittaen. Tämä on pidempi kuin luomuviranomaisvalvonnan yhden metrin raja. Lisäksi lehtivihanneksilla ja marjoilla on noudatettava Ruokaviraston luomukeruutuotteiden poimintaohjeissa määrättyjä etäisyyksiä hyvin pölyävistä teistä ja vilkasliikenteisistä teistä sekä junaradoista. Leppäkerttu-merkin käyttöoikeuden hakulomake, hinnasto ja käyttöoikeuden ehdot julkaistaan Luomuliiton verkkosivuilla kesäkuun alussa. Uudistuneista tuotantoehdoista ja Leppäkerttu-merkin ulkoasusta lisää seuraavassa Luomulehdessä. ◀ Jos kiinnostuit, ota yhteyttä: neuvonta@luomuliitto.fi. Kirjoittaja toimii luomuasiantuntijana Luomuliitossa.

Asenna Sirppi puhelimeesi · automatisoitu lohkokirjanpito · karttamerkinnät · luomutilan varastokirjanpito · puintiennusteet Sopii myös nykyisen ohjelmasi täydentäjäksi! Myös tietokonekäyttö. Tutustu ja ihastu: www.sirppi.ﬁ

NOSTIVATKO TAAS REHUJEN HINTOJA? Olisiko aika tehdä täysrehu tilan omista raaka-aineista?

• • • •

omasta viljasta täysrehua jauhamme myös pavut ja herneet sekoitamme mukaan tarvittaessa rypsirouheen, kivennäiset, vitamiinit ym. tasainen seos nykyaikaisella kalustolla

Kuluttajat tuntevat Leppäkerttu-merkin hyvin – se saa luomutuotteen erottumaan.

MYÖS LUOMUREHUT

POHJANMAAN REHUJAUHATUS OY

puh. 041 444 9374 LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: MAARIT MÄKI, RIITTA KAIPAINEN JA SARI IIVONEN KUVA: JARI LINDEMAN

Tuotekonsepteista ideoita luomutuotteiden kehittämiseen Luomutuotannon kehittämisen yhteydessä puhutaan paljon luomupeltopintaalan kasvattamisesta. Kehittämistoimia pitäisi kohdentaa entistä enemmän myös siihen, että suomalaiset luomuraaka-aineet jalostuisivat kuluttajia kiinnostaviksi tuotteiksi ja koko luomuketjua pystyttäisiin kehittämään taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi.

uomutuotteita ostetaan Suomessa pääasiassa päivittäistavarakaupasta. Luomun aktiivikäyttäjien hankintoja luomuvalikoimien laajentuminen kasvattaisi entisestään. Muille kuluttajaryhmille olennaista olisi vakuuttuneisuus luomun erilaisuudesta ja lisäarvosta verrattuna tavanomaiseen tuotteeseen. Luomubuumi-hankkeessa (2018–2021) luomutuotteiden markkina-aukkoja sel-

vitettiin Pro Luomun vuonna 2019 tekemässä tärkeimpiä päivittäistavaraketjuja koskevassa haastattelututkimuksessa. Luomutarjontaa ja toteutettuja tuoteratkaisuja tarkasteltiin Helsingin yliopiston Ruraliainstituutin pääkaupunkiseudulla samana vuonna tekemässä myymäläkartoituksessa, johon tuoteryhmiksi valittiin 1) tuoreet ja pakastetut vihannekset, marjat ja hedelmät 2) vihanneksista, marjoista ja hedelmistä valmistetut tuotteet ja 3) valmisruo-

TUOTERYHMÄ

TUOTEKONSEPTIT

Hedelmä- ja kasvituotteet

Salaattisekoitus, kuivatut omenarenkaat, chilillä maustettu luomukarpalohillo, miniversosekoitus, maustettu hamppuöljy

Pakasteet

Kukkakaaliriisi, luonnonkeruutuotteet (metsäsienet), puutarhatuotesekoitukset

Liha ja lihavalmisteet

Erilaistettu lihavalmiste (rotuliha), raakamakkara, kasvispateet tai hyytelöt.

Leipä- ja leipomotuotteet

Luomukakko, ohrarieska, maalaisleipä, karpalomyslileipä

Myllytuotteet

Luomugranola, pikapuuro hamppu ja siniset marjat, hamppuspagetti, tattari-lupiinipasta, kaura-kvinoasipsi, talkkunainen pipari

Valmisruuat

Vegeruuat: pihvit, keitot; kasvisliemipohja keittoja ja kastikkeita varten; hapanvihannes

Välipalat

Marjatalkkuna muropallot (TalkPal), luomusmoothie, talkkuna-granola- myslipatukka, jääjogurtti - talkkuna ja marjakastike, konvehti marjaisella talkkunatäytteellä, fermentoitu juoma

Juomat

Mustaherukkatiiviste, mustaherukka-minttushotti, omenalimonadi, omenasiideri

LUOMULEHTI 3 | 2021

at kasviksista. Näitä selvityksiä käytettiin perustana Luonnonvarakeskuksessa (Luke) uusien tuotekonseptien kehittämisessä. Ruokatrendit vaikuttavat luomutuotteiden kysyntään Kotimaisille tuoreille ja prosessoiduille luomukasviksille ja -marjoille olisi kysyntää ja tilaa kaupan valikoimissa markkinapotentiaaliselvityksen mukaan. Kotimaisten kasvisten tarjontaa voisi parantaa lisäämällä monipuolisesti kotimaista luomutuotantoa sekä laajentamalla pakastettujen tuotteiden valikoimaa. Verrattuna tavanomaisiin kasviksiin, luomukasviksia ei ole yhtä paljon tarjolla valmiiksi paloiteltuina, sekoituksina tai minikokoisina. Tuote- ja pakkauskokojen pieneneminen ovat vahvoja ja voimistuvia trendejä. Pakkausratkaisun avulla tuote voidaan sovittaa sekä pienille että isommille talouksille sopiviksi, jolloin ympäristövaikutukset ja ruokahävikki voidaan ottaa paremmin huomioon. Myymälätarkastelun perusteella useat myynnissä olevat luomutuoteratkaisut nojaavat siihen, että luomu on kuluttajille riittävä ostoargumentti. Luomutuotteiden erottumiseksi tarvitaan muitakin lisä-

Luomubuumi-hankkeessa kehitettyjä tuotekonsepteja

Vilomixin UUSI RIPULINKATKOJA arvotekijöitä, ja tärkeää on miettiä myös tuotteen sijoittumista myymälässä, ettei se päätyisi niin sanotusti väärälle osastolle. Kohderyhmien huomioiminen tuotekehityksessä, tuotteen kiinnostavuus ja helppokäyttöisyys samoin kuin tuotteen vastaavuus yleisiin ruokatrendeihin varmistavat tuotteen menestymisen markkinoilla. Millaisia uudet luomutuotteet voisivat olla? Huhtikuussa päättyneen Luomubuumi-hankkeen tavoitteena oli houkutella uusia yrittäjiä valmistamaan luomuelintarvikkeita ideoimalla tuotekonsepteja. Luomutuotekonsepteja laadittiin havainnollistamaan markkina-aukkoja päivittäistavarakauppojen luomuvalikoimissa. Tuote-esimerkkejä laadittiin useista tuoteryhmistä, ja niiden ideoinnissa käytettiin apuna hankkeen työpajoissa saatujen yritysten toiveita sekä hanketoimijoiden ja MarketWise-hankkeen kokoamia esimerkkejä kaupoista ja messuilta kotimaasta ja ulkomailta. Konsepteissa kerrottiin tuotteiden kohderyhmistä, trendeistä, lisäarvosta sekä niiden valmistusperiaate, mutta niiden tarkoituksena ei ollut tarjota valmiita reseptejä. Tuotekonsepteja tukemaan laadittiin tietopaketteja tuotekehityksestä ja elintarvikkeiden prosessoinnista, jotta ne tarjoaisivat erityisesti alan pienille toimijoille riittävästi perustietoa tukemaan luomutuotteiden jalostusta. Tuotekonseptit ja tietopaketit sekä tietoa luomutuotteiden markkinapotentiaalista, nykyisin markkinoilla olevista luomutuotteista sekä kuluttajien valintoihin vaikuttavista tekijöistä on julkaistu Luomubuumi-hankkeen loppuraportissa. ◀ Linkki hankeraporttiin ja muihin Luomubuumi-hankkeen tuloksiin osoitteessa luomulehti.fi. Kirjoittajat kuuluvat Luomuinstituutin asiantuntijaverkostoon. Maarit Mäki työskentelee erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa, Riitta Kaipainen projektipäällikkönä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa ja Sari Iivonen johtajana Luomuinstituutissa.

Elektrolyyttijauhe luomutuotantoon Erikoisruokavalio elektrolyytti- ja vesitasapainon vakauttamiseen ruoansulatushäiriöiden (ripulin) riskitilanteissa, hoidon tai toipumisen aikana.

Luomutuotteiden konseptointiin voi hakea ideoita maailmalta. Kuvassa on tuote-esittelyä Luomubuumi-hankkeen työpajassa.

Kysy lisää alue-edustajaltasi: www.vilomix.fi/edustajat Vilomix Finland Oy puh. 010 402 7700 www.vilomix.fiLUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: JAANA SORVALI JA ELINA NURMI KUVA: JAANA SORVALI

Ilmastonmuutoksen hillitseminen sopii luomuviljelijän arvomaailmaan Luomuviljelijät uskovat voivansa hillitä ilmastonmuutosta omalla

tilallaan, vaikka keinot

lmastonmuutos vaikuttaa suomalaiseen maatalouteen jo nyt, vaikka riskejä voi olla tilatasolla vielä hankala selkeästi liittää ilmastonmuutokseen. Tulevaisuudessa vaikutukset tuntuvat entistä voimakkaampina, ja tämän tunnistavat myös viljelijät. Talvien leudontuminen, tuholaisten ja kasvitautien sekä rankkasateiden ja tulvien lisääntyminen ovat Suomen riskeistä tunnetuimpia. Luomuviljelijät tunnistavat riskejä tavanomaisesti viljeleviä enemmän. Ilmastonmuutoksen suorat haitalliset vaikutukset eivät välttämättä osu meihin yhtä rajusti kuin muihin maihin. Ilmaston lämpeneminen näkyy Suomen maataloudessa myös satokauden pidentymisenä ja kasvilajivalikoiman laajentumisena. Toki lämpenemisestä hyötyvät myös kasvituholaiset ja -taudit sekä rikkakasvit, joita vas-

Luomuviljelijä

eivät ole vielä täysin selkeitä. Maan kasvukunnon ylläpito, vesitalouden hallinta ja viljelykiertojen monipuolistaminen ovat avaimia maatalouden sopeutumisessa ilmastonmuutokseen.

taan tulee tulevaisuudessa taistella entistä voimakkaammin myös luomuviljelyssä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat omiaan sekoittamaan ajatuksia siitä, miten oikeastaan pitäisi toimia. Onko koko ilmastonmuutos edes tottakaan, kun edelleen

Luomuviljelijät ymmärtävät muutoksen tarpeellisuuden Maanviljelijöiden näkemysten ymmärtäminen on tärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi maa-

131

Tavanomaisesti viljelevät

322

Kaikki viljelijät

370 0%

lunta sataa talvisin? Ja kenen oikeastaan on vastuu; täytyykö suomalaisen viljelijän toimia, kun Kiinassa vain tuprutellaan hiiltä taivaalle? Onko suomalaisen viljelijän edes mahdollista tehdä mitään omalla tilallaan, vaikka halua olisikin? Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa OPAL-Life-hankkeessa on tutkittu viime vuosien ajan suomalaisten viljelijöiden näkemyksiä edellä esitettyihin kysymyksiin. – Selkeä tulos on, että luomuviljelijöiden ja tavanomaisesti viljelevien ilmastonmuutosnäkemyksissä on eroja, kertoo Luken tutkija Jaana Sorvali.

10 % Ilmasto ei ole muuttumassa.

128

854

473

985 20 %

30 %

40 %

Ilmastonmuutoksesta ei ole tarpeeksi todisteita.

601 50 %

60 %

Ilmasto muuttuu ja se aiheutuu pääosin luonnon omista vaihteluista.

70 %

80 %

Ilmasto muuttuu ja se aiheutuu yhtä paljon luonnon omista vaihteluista kuin ihmistoiminnasta.

90 %

100 %

Ilmasto muuttuu ja se aiheutuu pääosin ihmistoiminnasta.

Suomalaisten viljelijöiden ilmastonmuutosnäkemykset vuoden 2020 kyselytutkimuksen mukaan. Vastaajia oli kaikkiaan 2000, joista luomuviljelijöitä 312.

LUOMULEHTI 3 | 2021

Konkreettiset esimerkit ja ajatusten vaihto kollegojen kanssa auttavat löytämään ilmastonmuutosratkaisuja myös omalle tilalle.

5 4

4,19

3,97

3,70 3,10

3,56

2,98

3,90 3,36

3,76

3,77

3,06

3,41

3,46

3,27

2 1 0 Ilmastonmuutos on suuri uhka maataloudelle maailmanlaajuisesti. Luomuviljelijä

Ilmastonmuutos on suuri uhka maataloudelle Suomessa. Tavanomaisesti viljelevä

Ilmastonmuutos luo uusia mahdollisuuksia suomalaiselle maataloudelle.

Minun tulee vähentää oman tilani ilmastopäästöjä.

Minun tulee tehdä toimenpiteitä viljelysmaan kasvukunnon säilyttämisestä sateiden lisääntyessä.

Voin vähentää oman tilani ilmastopäästöjä.

Pystyn varautumaan ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haittoihin omalla tilallani.

Suomalaisten viljelijöiden näkemyksiä ilmastonmuutoksesta vuoden 2020 kyselytutkimuksen mukaan. Luomuviljelijät N = 312 ja tavanomaisesti viljelevät N = 1688. Vastausasteikko oli viisiportainen Likert-asteikko, jossa 1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä. Erot luomu- ja tavanomaisesti viljelevien välillä ovat tilastollisesti merkitseviä.

taloudessa. Suomalaiset viljelijät tiedostavat laajasti ilmastonmuutoksen, peräti 98 prosenttia ajattelee sen olevan tosiasia. Ihmisen ja luonnon oman vaihtelun merkitys ilmastonmuutoksen aiheuttajana jakaa kuitenkin mielipiteitä. Luomuviljelijöiden näkemyksissä korostuu ihmisen rooli tavanomaista viljelyä harjoittavia voimakkaammin. Viljelijät tunnistavat ilmastonmuutoksen uhan globaalille maataloudelle, mutta Suomen maatalouden kohdalla riski tuntuu pienemmältä. Luomuviljelijät näkevät ilmastonmuutoksessa tavanomaisia viljelijöitä enemmän uhkia, mutta toisaalta myös enemmän mahdollisuuksia. Ilmastonmuutoksesta hyötyy viljelijöiden mukaan maatalous yleisesti ennemmin kuin oma maatila. Vastuu maataloussektorin ilmastotalkoisiin osallistumisesta on vahva. Omakohtaista vastuuta viljelijät tuntevat enemmän sopeutumistoimien kuin hillintätoimien toteuttamisessa. – Hämmennystä voi aiheuttaa se, etteivät maatilatason hillintätoimet ole vielä kovin-

kaan selkeinä viljelijöiden mielessä, jolloin sopeutumisen konkreettisemmat keinot tuntuvat helpommilta ottaa omalle vastuulle, Jaana Sorvali pohtii. Viljelijät uskovat, että heidän tekemillään viljelyratkaisuilla on merkitystä hillinnän kannalta. Vaikka erityisesti luomuviljelijät uskovat voivansa vähentää ilmastopäästöjä omalla tilallaan, koetaan omat vaikutusmahdollisuudet huonommiksi kuin kollegojen tai maataloussektorin kokonaisuudessaan. Omiin sopeutumismahdollisuuksiinkin uskotaan, mutta hillinnän tavoin sopeutumismahdollisuudet tilatasolla koetaan huonommiksi kuin koko sektorin tasolla. Maan kasvukunnosta huolehtiminen tärkeää muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa Viljelijät pitävät maan kasvukunnon parantamista ensisijaisen tärkeänä, joten peltojen peruskunnosta, riittävästä perus- ja paikalliskuivatuksesta sekä salaojituksesta

huolehtiminen ovat merkittävimmiksi koettuja toimenpiteitä. – Maan vesitalouden toimivuus onkin keskeistä sadannan muuttuessa, sanoo Luken tutkija Elina Nurmi. Luomuviljelijät painottavat myös viljelykiertojen monipuolistamista, luonnon monimuotoisuuden lisäämistä sekä orgaanisen aineksen lisäämistä maahan tavanomaisesti viljeleviä kollegoitaan enemmän. Ympäristöarvot ovat tärkeitä luomuviljelijöille. Tutkimuksen perusteella he myös toimivat suunnannäyttäjinä maatalouden ilmastotoimien toteuttamisessa. Vuoden 2020 kyselyyn vastanneiden viljelijöiden taustatiedot. Kyselyyn vastasi yhteensä 2000 viljelijää ympäri Suomen kaikista tuotantosuunnista. Kysely oli seurantakysely vuoden 2018 viljelijäkyselylle, johon vastasi 4401 viljelijää. ◀ Lisää OPAL-Life-hankkeesta: www.opal.fi Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: HANNU KÄNKÄNEN JA SARI IIVONEN KUVAT: HANNU KÄNKÄNEN

Luomutilat hyödyntävät kerääjäkasveja Selvityksen mukaan luomutiloilla on kerääjäkasvustoja peltoalaan suhteutettuna kaksinkertaisesti tavanomaiseen viljelyyn nähden.

udistavan viljelyn keskiössä on monimuotoinen, hiiltä sitova ja maan kasvukuntoa parantava viljelykierto, kasvipeitteisyyden ylläpito ja mahdollisimman vähäinen maan muokkaus. Luomu 2.0 -hankkeen tavoitteena on tarkastella, mitä uutta uudistava viljely voisi tarjota luomutiloille. Hanke lähti liikkeelle arvioimalla kerääjäkasvien käytön nykytilaa luomutiloilla. Kerääjäkasvien käyttöä olisi mahdollista lisätä vielä paljon Kerääjäkasvien ala ponnahti suureksi uuden ympäristöohjelman myötä vuonna 2015. Sitä seuranneen pudotuksen ja tasaisen jakson jälkeen pinta-ala on taas lähtenyt nousuun. Viime vuonna kerääjäkasveista haettiin korvausta 139 300 hehtaarille. Kerääjäkasvit lisääntyvät etenkin luomuviljelyssä. Niitä on jo enemmän (28 500 hehtaaria) kuin vuonna 2015, koska koko luomuala on kasvanut puolitoistakertaiseksi. Prosentuaalises-

ti luomussa ollaan nyt samalla noin 10 prosentin tasolla kuin vuonna 2015. Puolet peltoalasta on sellaista, jolla kerääjäkasvia ei voi olla, kuten nurmia. Siten vuonna 2020 Suomessa oli kerääjäkasveja noin 14 prosentilla mahdollisesta alasta. Luomussa kerääjäkasvien hyödyntäminen on ahkerampaa, ja niitä on noin kolmanneksella potentiaalisesta alasta. Alueelliset erot ovat suuria: paikoin kerääjäkasvien osuus olisi mahdollista moninkertaistaa myös luomussa. Luomuviljelyn monipuolisuus näkyy kerääjäkasvien jakautumisessa pääkasviryhmille. Koko maan aineistosta noin 85 prosenttia kerääjäkasveista kasvoi vain yhden viljalajin pelloilla, luomuaineistossa vain 67 prosenttia. Seoskasvustoja on kerääjäkasvilohkojen pääkasveina lähinnä luomutiloilla. Luomupeltojen kerääjäkasvialasta 10 prosentilla pääkasvina oli palkokasvi, kun koko maan aineistosta tavanomaiset pellot mukaan lukien näin oli vain 3 prosentilla kerääjäkasvialaa.

14 12 10 8 6 4 2 0

2015

2016

2017 Tavanomainen

2018

2019

2020

Luomu

Kerääjäkasvialan suhteellinen osuus koko peltoalasta Suomessa vuosina 2015–2020. Ensimmäistä suurennetun korvauksen vuotta lukuun ottamatta kerääjäkasvien käyttö on yleisempää luonnonmukaisessa kuin tavanomaisessa viljelyssä.

LUOMULEHTI 3 | 2021

Samallakin siemenseoksella ja tekniikalla kylvetyt kerääjäkasvustot voivat kasvaa varsin eri tavoin kesän oloista, maan ominaisuuksista ja pellon vaihtelusta johtuen.

Kerääjäkasveja on käytetty luomutiloilla peräti 80 eri viljelykasvin yhteydessä. Usein alat ovat pieniä, mutta yksittäisten lohkojen kannalta merkitys voi olla suuri. Viljelykasvin ja kerääjäkasvin yhteistoimintaa on aina harkittava tapauskohtaisesti. Kerääjäkasvien hyvä onnistuminen on tärkeää. Nurmen perustamiseen verrattuna ero on siinä, että suojaviljan sadosta ollaan valmiita tinkimään, mutta kerääjäkasvien viljelyssä pääkasvin sato on tärkein. Monipuolisuudesta varmuutta Kerääjäkasvustojen monipuolistaminen lisää ympäristöhyötyjä. Se kohentaa erilaisten mikrobilajien menestymistä maassa ja myös hyönteis- ja lintulajien kirjoa peltoympäristössä. Monipuolinen mikrobi- ja eläinlajisto voi myös vähentää kasvintuhoojien painetta viljelykasveja kohtaan. Useiden kasvilajien sekaviljely varmistaa hyvien kasvustojen syntymisen lohkon eri osiin ja erilaisissa kasvuoloissa. Erityyppiset juuret lisäävät maahan kohdistuvia myönteisiä vaikutuksia. Heinäkasvit keräävät typpeä maasta, palkokasvit myös ilmasta. Molemmat estävät eroosiota, lisäävät maahan hiiltä ja pitävät yllä tai parantavat maan kasvukuntoa. Seosten hyödyt ovat monipuolisimmat.

Suomen kerääjäkasvilajeista puolet kuuluvat apiloiden (etenkin valko- ja punaapila) ja puolet heinäkasvien ryhmään. Kerääjäkasveina käytetyistä heinäkasveista italianraiheinän osuus on 2/3 ja monivuotisten heinien 1/3. Seosten käyttö on vähäistä. Usein, jos tila viljelee apilanurmia rehuksi, halutaan kerääjäkasvustoihin vaihtoehtoja, kuten sinimailasta. Kiinnostus aiemmin harvinaisiin lajeihin on muutenkin kasvanut. Luomutilojen nurmissa käytetään jopa kymmenen lajin tai lajikkeen seoksia, mikä lisää valmiutta käyttää monipuolisia kasviseoksia kerääjäkasvustoissakin.

Uudistavan viljelyn myötä tavanomaisetkin tilat ovat ottaneet käyttöön luomussa yleisiä menetelmiä ja viljelyjärjestelmien toimintatavat lähestyvät toisiaan. Olisikin tärkeää oppia yhdessä ja ottaa käyttöön menetelmiä, joiden avulla tilat voisivat yhteisvoimin kehittää ja arvioida toimien uudistavuutta. Selvitykseen käytettiin Ruokavirastolta saatuja viljelyalatietoja vuosilta 2015–2020. ◀ Kirjoittajista Känkänen on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija ja Iivonen Luomuinstituutin johtaja.

Yhdessä kohti uudistavaa Lukuisat asiat vaikuttavat kerääjäkasvustojen onnistumiseen. Maaseutuohjelman (2014–2020) ympäristöarvioinnin mukaan kymmenesosa kerääjäkasvustoista oli heikkoja. Toinen kymmenesosa oli erittäin hyviä sisältäen kasvustossa ja juurissa kuivaainetta yhteensä 3–5 tonnia hehtaarilla. Keskimäärin syksyn kuiva-ainesato oli kaksi tonnia hehtaarilla. Kerääjäkasvien talvipeitteisyyden osuudesta ei ole tilastoja. Ympäristöarvioinnin mukaan vuonna 2018 koko maan kerääjäkasvialasta 63 prosenttia oli talvikasvipeitteistä. LUOMULEHTI 3 | 2021

På svenska TEXT OCH BILD: MICAELA STRÖM

Biokol och biostimulanter i test på ekogård

Biokol ska laddas med vätska innan den sprids på åkern, den fungerar som en svamp som både drar in och avger vatten.

Biokol och biostimulanter är heta ämnen just nu både på den konventionella och den ekologiska gården då mer fokus ligger på markhälsa och främjande av mikrolivet i jorden. Eftersom diskussionen ännu är ny och väldigt lite info finns från praktisk odling startade Projekt EkoNu 3.0. tillsammans med en ekoodlare observationsförsök.

LUOMULEHTI 3 | 2021

åren 2020 anlades ett observationsförsök med biokol och jordförbättringsmedlet Sobac Quaterna® Terra UAB hos ekoodlare Nina Långstedt på Krämars Gård i Svartå, Ingå. Projekt EkoNu 3.0. är med som samarbetspartner, projektet gjorde observationer och tog jordprover för analys från försöksrutorna. Vi börjar med att reda ut begreppet biostimulant. Biostimulant är ett samlingsbegrepp för olika beståndsdelar och substanser som tillförs växter eller jord för att reglera och förbättra grödors fysiologiska processer och göra dem mer effektiva. Biostimulerande medel främjar tillväxt och utveckling hos plantor under hela livscykeln från groning till avmognad på olika sätt. För att nämna att par exempel kan en biostimulant till exempel förbättra effektiviteten i växtens metabolism för att öka avkastning och höja kvalitén eller förbättra vissa fysikaliska eller kemiska egenskaper hos jorden och främja utvecklingen av jordmikroorganismer.

Det växte ärter på försöksfältet på Krämars Gård i Svartå, Ingå. Fem försöksled lades ut våren 2020 och ännu under sommaren 2021 görs observationer på fältet.

Biokol spreds ut på plogtiltorna och och harvades sedan ner innan sådd.

sorberar också vatten samt vattenlösliga näringsämnen och minskar därmed urlakningen av näringsämnen.

Växtbiostimulanter används för att förbättra grödans tillväxt, men kan varken klassas som gödselmedel eller växtskyddsmedel. Växtbiostimulanter klassificeras som ämnen innehållande produkter eller mikroorganismer som vid tillförsel till rötterna eller på plantorna stimulerar växtnäringsupptag. För ekologisk produktion marknadsförs produkter som innehåller bland annat humussyror, komplexa organiska material, kemiska grundämnen, algextrakt och kitin. Biokol fås då biomassa värms till omkring 500 grader med liten eller ingen tillförsel av syre. Vid processen bildas kol, tjära och pyrolysgas. Denna metod kallas för torrdestillation det vill säga pyrolys. Kol uppstår vid så kallade gasningsanläggningar där biomassa från skogsbruket, lantbruket och livsmedelsindustrin destilleras med pyrolys. Biokolet tål bättre nedbrytningen av mikrober och hålls längre tid kvar i marken än normalt organiskt material. Kol som tillsatts i jordmånen är till sin struktur mycket porös och kan därmed erbjuda ett bra växtunderlag för markens mikrober. Kolet ab-

Ett demoförsök i syfte att väcka intresse Observationsförsöket hos Nina Långstedt är inget regelrätt försök utan behandlas som ett demoförsök i syfte att observera och väcka intresse för biostimulanter som främjar markhälsa. Demot utförs i samarbete med och på initiativ av odlaren. Försökets målsättningar är att informera och följa med hur odlingsväxten behandlad med biokol och/eller biostimulant skiljer sig till nollrutan och i jämförelse till varandra. Samt informera om olika övriga skörderesultat och jordprovsanalyser. De produkter som användes i försöket är Biokol – Carbofex Biohiili, 10 ton torr biokol/ha och jordförbättringsmedlet Sobac Quaterna® Terra UAB 100 kg/ha. Biokolen ska alltid ”laddas” innan den sätts i jorden, endera med vatten eller till exempel kompostvatten (den går också att blanda ner direkt i flytgödselbrunnen). Biostimulanten innehåller olika former av svampsporer, mikroorganismer och melass som ska gynna mikrolivet i marken och hjälpa plantorna att ta upp näring. Från pelletsen som sprids på ytan i växande gröda ska svamparna börja växa och bilda hyfer vilka hjälper till att omvandla näringen i marken till växttillgänglig form. Skiftets odlingshistoria är att 2018 odlades bovete, 2019 växte spannmål på skiftet och 2020 såddes ärter Hulda den 5 maj ef-

ter att biokolen spreds ut på plogtiltorna och harvades ner i de 5 x 5 meter stora försöksrutorna den 3 maj. Biostimulanten spreds senare i växande gröda. I försöket ingick fem försöksled; en nollruta, en ruta med biokol (10 t/ha) laddad med vatten, en ruta med biokol (10 t/ha) laddad med kompostvatten och en ruta med biokol (10 t/ha) laddad med kompostvatten och biostimulant 100 kilo per hektar. Den femte ”rutan” är resterande delar av skiftet som behandlades med biostimulant 100 kilo per hektar. Efter sådden ogräsharvades ärterna 2 gånger och i samband med andra harvningen såddes det in en mångsidig fånggröda i ärterna (i alla rutor, hela skiftet behandlades likadant). Under sommaren togs bilder från fältet och efter att ärterna skördats togs jordprover från de 5 olika behandlingarna. Jordproverna skickades för analys till Eurofins, analyspaketen som användes var ProAgria Näringstillståndanalys och grundanalys (för nollrutan togs även oljeväxtpaket). Skörden analyserades inte. I höstas såddes höstsäd på fältet. Vi har planer på att följa rutorna och ta nya jordprover åtminstone ännu sommaren 2021. Det är svårt att dra några slutsatser av jordanalyserna eftersom det bara är en ruta/behandling och ännu bara ett års resultat, men hela analysrapporterna finns på EkoNu’s hemsida och det är fritt fram att bekanta sig med dem där. På EkoNu’s Youtube-kanal finns ett webbinarium om biokol från i vintras där försöket också presenteras. ◀ Mer info om demoförsöket hittas på EkoNu’s hemsida ekonu.fi.

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: SUSANN RÄNNÄRI KUVA: TIINA PELTONEN

Vuosi 2020 meni improvisaation merkeissä Koronaviruspandemia pisti suunnitelmat uusiksi myös Luomuliitossa.

Koronavirustilanteen vuoksi valtaosa vuoden 2020 tapahtumista joko peruttiin tai siirrettiin verkkoon. Kesällä 2020 joukko viljelijöitä tapasi Etelä-Pohjanmaan paikallisyhdistyksen, Ekoviljelijöiden pellonpiennartapahtumassa.

LUOMULEHTI 3 | 2021

uomuliiton toimintakertomus vuodelta 2020 vahvistettiin kevätkokouksessa 15.4. Vuoden 2020 toimintaa leimasi Covid-19pandemiasta seuranneet rajoitukset ja epävarmuus. Suunnitellut lähitapaamiset oli peruttava, hanketoiminta lamaantui ja Luomupäivät vietiin loppujen lopuksi kokonaan verkkoon. Vuosi oli improvisaatiota ja uusien työtapojen opettelua alusta loppuun. Pandemiasta huolimatta pystyttiin ylläpitämään vakiintunutta toimintaa, tekemään vaikuttamistyötä ja siirtämään osa toiminnoista verkkoon. Muun muassa pandemian tuomista haasteista johtuen vuoden 2020 tulos oli yli 20 000 euroa tappiolla. Tappio katettiin kassassa olevalla rahalla, jota on kerrytetty pahan päivän varalle.

Omien viestintäkanavien lisäksi viestimme yhteistyöverkostojen kautta ja lähestyimme mediaa tiedottein. Vuonna 2020 Luomuliitto oli mukana Luomu.fi-sivuston uudistuksessa yhdessä Pro Luomun, Luomuinstituutin, ProAgrian ja EkoCentrian kanssa.

Etkö ole saanut Luomuliiton sähköistä tuottajakirjettä? Päivitä sähköpostiosoitteesi jäsenrekisteriin: luomuliitto.fi/jasentiedot

Järjestömme on yhtä kuin me Vuoden 2020 aikana Luomuliiton jäsenmäärä kasvoi 85 jäsenellä 1771:een. Uusia jäseniä houkutti erityisesti niin sanottu nuoren viljelijän etu eli vuoden ilmainen jäsenyys uusille nuorille luomuviljelijöille. Jäsenistä 1574 oli tuottajajäseniä, 177 kuluttajajäseniä, 8 kannatusjäseniä ja 13 yhteisöjäseniä. Suurin osa on jäseninä paikallisen luomuyhdistyksen kautta, joita on 12. Luomuliiton hallitus piti vuoden aikana 12 kokousta joista 9 verkossa. Hallituksen työskentely oli sitoutunutta, tavoitteellista ja Luomuliiton toimintaa kehittävää. Pauli Talvitie toimi hallituksen puheenjohtajana viimeistä vuotta. Hallitus koostui pitkälle konkareista, jotka olivat olleet jo useamman vuoden toiminnassa mukana. Edunvalvontaa luomutuottajan asialla Luomuliiton tavoitteena on tuoda luomutuottajan ääntä kuuluviin yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa. CAP-uudistukseen valmistautuminen työllisti vuoden 2020 aikana eniten. Asiaa edistettiin pitämällä tapaamisia tiiviisti eri kokoonpanoilla. Yhteyksiä pidettiin niin kansallisesti merkittävien organisaatioiden suuntaan kuin kansainvälisesti IFOAM-EU:n viljelijäryhmän ja neuvoston tapaamisissa. Vuoden lopussa tiivistettiin yhteistyötä myös ympäristöjärjestöjen kanssa.

Luomuliiton työryhmät työstivät Luomuliiton kantoja useissa verkkotapaamisissa. Tämän lisäksi kartoitettiin Luomuliiton tuottajajäsenten mielipiteitä ja tulevaisuuden visioita. Tuloksia hyödynnettiin Luomuliiton tavoitteenasetannassa. Luomuliitto pyrki vaikuttamaan CAPuudistukseen olemalla yhteydessä suoraan valmisteleviin virkamiehiin, poliitikkoihin, herättämällä aiheesta julkista keskustelua sekä kirjoittamalla aiheesta Luomulehdessä. CAP-valmistelun lisäksi tehtiin töitä uuden luomulainsäädännön toimeenpanolain valmistelun parissa, osallistuttiin maa- ja metsätalousministeriön luomualajaoston kokouksiin sekä jo perinteeksi muodostuneeseen elokuussa järjestettävään luomukeskusteluun maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän ja luomualan toimijoiden kanssa. Luomuliitto antoi vuoden 2020 aikana viisi pyydettyä lausuntoa. Tämän lisäksi tehtiin yksi kannanotto. Viestimme monikanavaisesti Luomuliiton pääviestintäkanava on Luomulehti. Lehden lisäksi viestimme verkkosivujen, sosiaalisen median ja sähköisen tuottajakirjeen kautta. Sähköisten kanavien tavoitettavuus paranee tasaisesti koko ajan. Luomuliiton tuottajakirje toimitetaan kuusi kertaa vuodessa kaikille tuottajajäsenille, joiden sähköpostiosoite löytyy jäsenrekisteristä. Tällä hetkellä tavoitamme sähköpostitse ¾ tuottajajäsenistämme.

Toimitustyötä koronaoloissa Koronavirusepidemia toi omat haasteensa myös Luomulehden toimitustyöhön. Haastattelu- ja kuvausvierailut hankaloituivat erityisesti keväällä. Iso osa haastatteluista jouduttiin toteuttamaan puhelimitse, ja kuvituksessa turvauduttiin muun muassa haastateltavien omaan kuva-aineistoon. Koronarajoitukset hankaloittivat myös juttuideoiden ja uusien kirjoittajien löytämistä, sillä lähes kaikki kasvokkain järjestettävät tapahtumat peruttiin ja vuorovaikutus rajoittui sähköisiin viestintävälineisiin. Haasteisiin nähden lehden sisältö kärsi yllättävän vähän ja tilausmäärät pysyivät melkein samoina. ◀

Juttuvinkkejä, kirjoittajia, valokuvia – Luomulehteen etsitään koko ajan kiinnostavia aiheita ja alan tekijöitä. Onko sinulla osaamista, innostusta ja ideoita? Ota yhteyttä: luomulehti@luomuliitto.fi

LUOMULEHTI 3 | 2021

Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 20.8.

Olemme kumppanisi mekaanisessa rikkakasvien torjunnassa. Ota yhteyttä ja kerromme, miten voimme auttaa sinua.

KONEITA

W-CUTTER-RIKKALEIKKURIT TYÖLEVEYDET 7,5–12 m

Saatavana nyt myös veitsiterillä

Murskaa viherlannoitusnurmen ja taittaa kerääjäkasvit ennen muokkausta. Nostaa kasvit juurineen pintaan. Ongelmarikkojen niitot kasvustoista

Pyörtänöiden, laidunten ym. viheralueiden puhdistusniitot

Naattien murskaus

w-cult.fi

W-Cult Oy, Luvian Kirkkotie 30, 29100 Luvia, 0400 715 728

SIEMENIÄ

Laatusiemenet luomuun! KvickFinn on tehokkain kultivaattori mekaaniseen juuririkkaruohojen torjuntaan.

- viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan. Rahoitusjärjestelyt. Haetaan sopimusviljelijöitä! Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

Juuririkkaruohot saavat alkunsa siemenestä – Torju niitä rikkaäestämällä.

OSTAMME LUOMUVILJAA

Ylläpidä riviväliharauksella ja leikkaamalla rikkakasvit kasvavasta kasvustosta, myös kasvuston yläpuolelta. Boris 0500 567 611 boris.lindgard@bt-agro.fi VARAOSAT 050 326 1556

LUOMULEHTI 3 | 2021

Teemme viljelysopimuksia ja ostamme luomumyllyviljaa www.fazermylly.fi

Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net KARJATILALLE

KASTELU

SCHAUMANN

LECKMASSE NUOLUKIVI Sisältää mm. A-vitamiinia D3-vitamiinia E-vitamiinia Seleeniä

250.000 ky 50.000 ky 500 mg 40 mg (org. 16 mg)

luomuUN Pakkauskoot: 20 kg & 65 kg

MYYNTI www.eurotrading.fi • p. 010 3211 950

LANNOITTEITA

LUOMUVILJELYYN apilat - herne - virnat - härkäpapu - mailaset vuohenherne - keltamaite

Vihannesviljelyn rikkatekniikkaa

Ilmasta typpeä!

Liekittimet Harat Ryömijä

Typpiymppi-typpibakteerit varmistavat biologisen typensidonnan ja hyvän kasvun.

Ota in meih ttä yhtey

Elomestari Oy, 95520 Tornio, www.elomestari.fi, p. 040 581 8477

LUOMUELINTARVIKKEITA

LUOMU ON HYVÄÄ – TAVALLISTA PAREMPAA! LUOMUA JO YLI 3000 TUOTETTA! * TOPIN MAATILAMYYMÄLÄ, MUURUVESI * * TOPIN HALLI, KUOPION KAUPPAHALLI *

* TERVETULOA LUOMUOSTOKSILLE AITOON LUOMUKAUPPAAN!

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI JA KUVAT: BRITA SUOKAS

Luomuvalvonta hyvällä mallilla – Parannuksetkin tarpeellisia

avoitteena oli valvonnan parantaminen arvioimalla valvonnan koordinaatiota, riskiperusteisuutta ja yhdenmukaisuuden varmistamista. Arviointikriteereinä toimivat EU:n valvonta-asetuksen, EU:n luomutuotantoa koskevien asetusten sekä MMM:n luomuasetuksen ja Suomen hallintolain määräykset. Lisäksi tarkasteltiin, toteutuvatko luomuvalvonnan omat valvontasuunnitelmat. Auditoinnissa havaittiin neljä poikkeamaa lainsäädännössä asetetuista vaatimuksista ja annettiin kuusi suositusta. Auditoinnin päätteeksi Ruokaviraston luomuvalvonnan edustajat esittelivät toimintasuunnitelman, jossa kerrotaan, mihin toimiin poikkeamien korjaamiseksi ryhdytään. Tässä artikkelissa keskitytään auditoinnin esille nostamiin luomualkutuotannon valvontaa koskeviin aiheisiin. Pandemia-aika toi etätarkastukset Raportti kertoo, että Covid-19-pandemiasta huolimatta tarkastusten jakaminen valtuutetuille tarkastajille toimi ELYkeskuksissa hyvin. Suunnitellut tarkastukset saatiin toteutettua. Luomuvalvonta pystyi ottamaan etätarkastukset ketterästi käyttöön pandemiarajoitusten aikana. Etätarkastuksissa käytettiin sähköistä luomuvalvontalomaketta Luovaa. Lomakkeen toimivuudessa todettiin lukuisia keskeneräisyydestä johtuvia puutteita, mikä hidasti ja haittasi tarkastajien ja ELY-keskusten luomuasiantuntijoiden työtä. Tavoitteena tasavertainen kohtelu Kaikilla luomuvalvontaviranomaisilla on velvollisuus varmistaa valvonnan yhdenmukaisuus, ja viranomai-

LUOMULEHTI 3 | 2021

Ruokavirasto toteutti vuoden 2020 syksyllä luomutuotannon viranomaisvalvonnan arvioinnin eli auditoinnin. Arvioijat havaitsivat hyviä toimintatapoja, mutta nostivat myös puutteita esille ja kehottivat tekemään parannuksia

sen pitää pystyä varmistamaan valvonnan laatu ja johdonmukaisuus sekä toimijoiden tasavertainen kohtelu. Valtuutettujen tarkastajien ja ELY-keskusten luomuvalvontaviranomaisten ammattitaitoa pidetään yllä jokavuotisilla Ruokaviraston järjestämillä koulutuspäivillä. Lisäksi ELY:t kouluttavat alueensa tarkastajia tarkastustenjakotilaisuuksissa. Eräät toistensa naapurissa toimivat ELY:t järjestävät myös yhteisiä koulutuksia, mikä on auditoijien mielestä hyvä käytäntö. ELY-keskusten luomuasiantuntijoiden ja valtuutettujen tarkastajien käytössä on sisäinen Pikantti-verkkoalusta, josta löytyy tarkastuslomakkeet ja ohjeita tarkastusten tekemiseen. Auditoinnin tekijät havaitsivat, että osa tarkastajien käsikirjoista, joissa on ohjeet tarkastusten tekemiselle, olivat vanhentuneita eivätkä keskeiset ohjeet olleet ajantasaisia. Lisäksi tarkastajien toiminnan laadun varmistamista ei ole tehty riittävän järjestelmällisesti. Yhtenäisyys ja ajantasaisuus tavoitteina Auditoijat havaitsivat, että vuosina 2019 ja 2020 ELY-keskukset eivät ole antaneet toimijoille kaikkia luomutodistuksia 60 päivän kuluessa eivätkä markkinointikieltoja 30 päivän kuluessa siitä, kun tarkastusasiakirjat saapuvat ELY-keskukseen. Lisäksi he havaitsivat, että Ruokavirasto ja ELY-keskukset eivät seuraa ja raportoi tavoiteaikojen toteutumista, eli poikkeavat omasta toiminta- ja valvontasuunnitelmastaan, jossa ajat on määritelty. Ruokavirasto ohjaa ELY-keskuksia yhtenäiseen seuraamuksien antamiseen. Sitä varten Ruokavirasto on koonnut ja jakanut ELY-keskuksille niin kutsutun sadan poikkeaman taulukon. Auditoijat havaitsivat, että tarkastetuissa viidessä ELY:ssä taulukko koettiin hyödyllisenä ja ohjeistusta noudatettiin.

Lisäksi Ruokavirasto on pyytänyt ELYkeskuksia ottamaan yhteyttä, jos tarkastuksen johdosta nähdään tarve markkinointikiellon määräämiseen. Tätäkin ELY:t pitivät hyvänä käytäntönä, kuten myös auditoijat. Mutta he huomauttavat, että ELY:t eivät toimita ratkaisuja tiedoksi tarkastajille. Tiedonsaanti vahvistaisi valtuutettujen tarkastajien osaamista. Loppupäätelmänään auditoijat kertovat, että Ruokavirasto ja ELY:t tekevät monia toimenpiteitä valvonnan yhdenmukaisuuden parantamiseksi ja uudet toimintatavat ovat lisänneet yhteistyötä ja yhdenmukaistaneet tulkintoja. Toimenpiteet eivät kuitenkaan ole olleet riittävän vaikuttavia yhdenmukaisen valvonnan varmistamiseksi.

Suunnitelma toiminnan parantamiseksi Ruokaviraston luomuvalvonta kertoo vastauksessaan, että virastoon perustetaan uusi virka, jonka tehtäviin sisältyy yhdenmukaisuustoimien arviointi ja kehittäminen ELYkeskusten kanssa. Luomuvalvonnan kaikki ohjeet päivitetään vastaamaan uutta EU:n luomulainsäädäntöä ja kansallista luomulakia. Päivitystä tehdään parhaillaan uuden lainsäädännön käyttöönottoa varten. Luomutuotannon ohjeet elinkeinolle päivitetään ensimmäiseksi, sen jälkeen valvontaohjeet ELY:ille ja muut sisäiset ohjeet. Paikan päällä käyvien tarkastajien ammattitaidon kehittämiseksi Ruokavirasto

suunnittelee ohjausdokumentin, jolla tarkastajien työn valvontaa kehitetään järjestelmällisemmäksi. Lisäksi harkitaan tarkastusten jälkitarkastusten suorittamista. Jälkitarkastuksessa Ruokaviraston tai ELY:n luomuvalvonnan edustaja tekisi pian valtuutetun tarkastajan tekemän tarkastuksen jälkeen saman toimijan tarkastuksen uudelleen. ◀ Linkit auditointiraportin tiivistelmään ja toimintasuunnitelmaan osoitteessa luomulehti.fi. Kirjoittaja toimii luomuasiantuntijana Luomuliitossa.

Luomukasvintuotannon osalta selvitys kohdistui marjantuotantoon ja avomaan vihannestuotantoon. Kotieläintuotannossa katse kohdistettiin kananmunien tuotantoon ja emolehmätiloille, joilla oli tilan tuotteiden vähäistä valmistusta.

LUOMULEHTI 3 | 2021

Kuva: Kirsi Haapamatti

Kysymyksiä

Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Tiimissä mukana myös:

Kasvintuotannon asiantuntija Erkki Vihonen 040 936 0377

Luomuasiantuntija Brita Suokas 044 528 8722

LUOMULEHTI 3 | 2021

LUOMUSÄÄNTÖJEN MUKAAN rehut pitää tosiaan kirjata ylös eläinryhmittäin, jotta tarkastaja voi katsoa, mitä rehuja ja kuinka paljon tilalla on kulunut. Tällä hetkellä olemassa olevissa tuotantosäännöissä lampaille ei ole määritelty mitään ikää, jolloin karkea- tai väkirehunkulutusta alettaisiin tarkastella. Pohdinnassa on, että asiaa täsmennettäisiin uusiin tuotantoehtoihin. Naudoilla asia on siinä mielessä selvempi, että niillä rehunkulutusprosentteja ruvetaan laskemaan kuuden kuukauden iästä lähtien. Karitsat saavat pääosan tarvitsemastaan ravinnosta emon maidosta. Karkearehuja, kuten heinää, säilörehua tai laidunta, karitsoilla on yleensä tarjolla vapaasti. Karitsakammarissa tarjolla olevan väkirehun prosenttia ja vapaasti annettavan karkearehun määrää sekä juotua maitomäärää lienee vaikea laskea ja verrata keskenään. Tuottajan kannattaa kuitenkin kirjata ylös karitsoille annettujen väkirehujen määrä ja laatu. Lisäksi kannattaa kirjata, että karkearehua on vapaasti saatavana.

Moa Aulanko

Luomuliiton @ asiantuntijat vastaavat

Luomukotieläintarkastaja vaati tarkastusta tehdessään, että pikkukaritsoiden karitsakammarissa syömä väkirehumäärä pitää kirjata ylös. Tarkastaja halusi varmistaa, ettei märehtijöille asetettu 40 prosentin väkirehun määrän raja ylity. Tarvitseeko karitsoiden syömä karkearehumäärä kirjata rehunkulutusseurantaan?

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström 040 936 2150

Pikkukaritsoita ruokailemassa. Kuvituskuva.

maan parhaista antimista

Olen kuullut, että markkinoille on tullut joku uusi elintarvikkeiden pakkaamiseen sopiva kelmu tai kalvo, jonka voi pestä ja käyttää uudelleen. Olen aina vieroksunut muovikelmuja ja alumiinifoliota. Onko tällaista saatavilla Suomesta, ja mistä oikein on kysymys? KYSEESSÄ LIENEE mehiläisvahaelintarvikekääre, joka on suunniteltu nimenomaan korvaamaan muovi ja alumiini. Perustana on yleensä luomupuuvillakangas, joka on sitten päällystetty mehiläisvahalla, jojobaöljyllä ja luontaisella puupihkalla tai puuhartsilla. Puuvillakangas suojaa tuotetta ja antaa sen samalla hengittää sekä minimoi tuotteen hapettumisen ja hikoilun. Mehiläisvaha ja jojobaöljy ovat luontaisesti antibakteerisia, mikä osaltaan auttaa tuotteen säilymisessä. Mehiläisvahakääreet todella säästävät luontoa, sillä ne ovat kestäviä ja uudelleenkäytettäviä, pestäviä ja lisäksi biohajoavia. Ruuat tulee kuitenkin jäähdyttää ennen pakkaamista, sillä kääreet eivät kestä uunia tai mikroaaltouunia. Tuotteen voi pakastaa kääreessä, mutta sitä ei suositella säilytettävän siellä pidempään kuin yhden kuukauden ajan. Kalvo pestään päivittäin kylmällä saippuavedellä, tiskikonetta ei suositella. Säilytä kuiva kalvo viileässä ja puhtaassa paikassa. Mehiläisvahakääreitä myydään ainakin nettikaupassa sekä hyvin varustetuissa tavarataloissa, mutta sellaisen voi valmistaa itsekin.

Jo v uodesta 2005

Luomurehujen perhe karjatiloille Valitaan yhdessä tilallesi parhaiten soveltuva täydennys luomutuotteistamme Esim.

Luomu-Tähti 180

Luomu-Tähti 250

Luomu-Tähti 190

Luomu-Tähti 280

vahvan apilapitoisen säilörehun täydentäjäksi lypsykarjalle ja nuorkarjalle

Elintarvike- ja keruuasiantuntija Jaana Elo 040 964 1518

vahva luomutäysrehu lypsykarjalle ja nuorkarjalle

maittava luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

Lisäksi meillä on laaja valikoima luomuun soveltuvia kivennäisiä.

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi. Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat.

Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi Murrontie 2 91600 Utajärvi p. 08 514 4700 www.kinnusenmylly.fi

LUOMULEHTI 3 | 2021

TEKSTI: MINNA NURRO KUVAT: HANNA MUTTILAINEN

Matkailualalle hyötyä luomusta Suomessa luomua hyödynnetään matkailualalla vasta vähän, vaikka mahdollisuuksia olisi paljon. Etelä-Savossa

tuotteistettiin matkailijoille

uomessa matkailija kohtaa luomun lähinnä ruokapöydässä, jos sielläkään: ravintolat eivät aina viesti kovin selkeästi luomuelintarvikkeiden käytöstään. Keski- ja Etelä-Euroopassa luomua osataan käyttää myös matkailun brändäämisessä. Tutkija Hanna Muttilainen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo, että esimerkiksi Itävallassa ja Italiassa maatilamatkailijoille voi olla tarjolla erilaisia luomuun liittyviä aktiviteetteja, kuten juustonvalmistusta luomumaitotilalla. Luken vetämässä Lähde luomun matkaan -hankkeessa selvitettiin, millaisia voisivat olla suomalaiset luomumatkailuelämykset. Tutkijoita kiinnosti erityisesti luomukeruualueiden hyödyntäminen matkailun näkökulmasta. Hanke toteutettiin Etelä-Savossa vuosina 2017–2020. – Etelä-Savo on metsäinen maakunta, jossa on puhtaat vesistöt ja vahvaa luomutuotantoa. Ajattelimme, että luomumatkailu sopisi tänne hyvin, Muttilainen perustelee. Hän muistuttaa, että luomu voi olla muutakin kuin ruokaa; esimerkiksi kosmetiikkaa, tekstiilejä tai luonnontuotteita. Palveluun voi liittää myös jotain matkailijoita kiinnostavaa tekemistä.

LUOMULEHTI 3 | 2021

kokeeksi luomusauna ja luomumetsäretki.

Kippis kuusenkerkkämaljalla! Hankkeeseen osallistui 18 eteläsavolaista ruoka- tai matkailualan yritystä. Tutkijat kehittivät yhdessä niiden kanssa kaksi uutta matkailukonseptia: luomumetsäretken ja -saunan. Niitä pilotoitiin viime vuonna suomalaisille matkailijaryhmille. – Tarkoitus oli kokeilla metsäretkeä myös aasialaisille matkailijoille, mutta korona sotki suunnitelman, Muttilainen sanoo. Metsäretkipilotin toteutti maatilamatkailua tarjoava Härkäniemen Tuvat. Mikkelissä toimiva kasvintuotantotila ja maatilamatkailuyritys on sertifioinut sata hehtaaria metsää luomukeruualueeksi. Yrittäjä Matleena Pulkkinen kertoo, että luomumetsäretki kesti pari tuntia, ja sen aikana asiantuntijaopas kertoi luomusta, luomukeruusta sekä luonnosta löytyvistä

villiyrteistä. Metsän siimeksessä nostettiin luomukuusenkerkkämaljat. – Retkieväinä oli mahdollisimman lähellä tuotettuja luomutuotteita, ja retken aikana kerätyistä yrteistä valmistettiin teetä. Retken pääasia oli kuitenkin rentoutuminen, Pulkkinen taustoittaa. Normaalisti Härkäniemen Tupien asiakkaina on paljon työyhteisöjä ja ulkomaisia matkailijoita, mutta korona-aikana asiakkaat ovat olleet suomalaisia perheitä. Pulkkinen sanoo, että luomumetsäretki saatetaan pitää valikoimassa jatkossakin. Hän arvioi, että etenkin ulkomaiset ryhmät saisivat ohjatusta retkestä paljon irti. – Ulkomaiset asiakkaat arvostavat luomua, se on asiana heille tuttu ja kiinnostava, Pulkkinen toteaa. Tieto erilaistaa palvelun Hankkeen luomusaunapilotissa osallistujien käytettävissä oli luomu- ja luonnonkosmetiikkaa sekä hemmottelutuotteita. Lisäksi saunan päälle tarjottu ruoka ja juoma olivat luomua. Hanna Muttilainen korostaa, että luomumatkailupalvelujen kehittämisessä on tärkeää teemoittaa ja tuotteistaa palvelu tarkkaan. – Luomuteema kannattaa olla kattavasti mukana läpi koko palvelun, ja tuotteet pitää

Metsäretkellä nostettiin maljat luomukuusenkerkkäjuomalla.

valita harkiten. Palvelun on lisäksi erotuttava jollain tavoin muista samantyyppisistä palveluista: siinä kannattaa hyödyntää positiivisia mielikuvia, hän tarkentaa. Hyvin keskeiseksi asiaksi havaittiin luomusta annettava tieto. Matkailijoille kannattaa kertoa, mitä luomutuotteet sisältävät ja mitä luomu tarkoittaa. – Tieto erilaistaa palvelun: se saa asiakkaat ajattelemaan ja luo uusia elämyksiä. Lisäarvoa palveluun tuovat myös aktiviteetit, esimerkiksi ruoanvalmistus tai jokin muu hyvinvointia edistävä tekeminen, Muttilainen kuvailee.

Luomu viestii vastuullisuudesta Vastuullisuus on nouseva trendi monilla elämänalueilla, myös matkailussa. Muttilainen arvioi, että luomumatkailu vetoaa ihmisiin, jotka käyttävät itse luomutuotteita, arvostavat luontoa ja hakevat uusia elämyksiä. Hän kannustaa nostamaan luomua esille matkailupalvelujen viestinnässä nykyistä enemmän. – Luomu on maailmalla tunnettu brändi: se luo luottamusta ja antaa mielikuvan puhtaudesta ja vastuullisuudesta, hän sanoo. ◀

Asiakkaille kerrottiin pilotoitujen palvelujen yhteydessä luomutuotannosta ja -tuotteista. Se osoittautui hyväksi tavaksi erilaistaa palvelu.

LUOMULEHTI 3 | 2021

KESÄRISTIKKO

VOIT LÄHETTÄÄ kuvan valmiista ristikosta osoitteeseen luomuliitto@luomuliitto.fi. ARVOMME VASTANNEIDEN kesken luomupuuvillaisen Leppis-lippiksen. LIITÄ VIESTIIN postiosoitteesi.

Kuva:Luomulehden arkisto/Lassi Lähteenmäki

LUOMULEHTI 3 | 2021

Tilaa Luomua. Ilman muuta. -lakana! Suomen luonnon päivää juhlistetaan luomutiloilla taas 28.8. Sen kunniaksi avaamme tänäkin vuonna Luomua. Ilman muuta. -lakanatilauksen.

Saatavilla on kaksi eri kokoa: • 60 x 100 cm 30 €/kpl • 1,5 x 2,5 m 90 €/kpl Tilaukseen lisätään postikulut 10 €/lähetys. Lakanaa on saatavilla molemmilla kotimaisilla kielillä. Lisätiedot ja tilaukset osoitteessa luomuliitto.fi/lakanatilaus2021

Tilaa nyt! Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

Lue luomun tarinat. Tilaa Luomulehti! 6 numeroa vuodessa

LUOMULEHTI Tunnus 5009144

hti.fi www.luomule

33003 VASTAUSLÄHETYS LUOMULEHTI 6 | 2019

Haluan liittyä luomuyhdistyksen tai Luomuliiton suorajäseneksi Luomuyhdistykset ovat Luomuliiton jäseniä. Luomuyhdistyksen jäsenenä saat kaikki Luomuliiton jäsenedut käyttöösi. Jäsenmaksut vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla, jonka jäsenmaksut näkyvät tällä lomakkeella. ☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Kainuun luomuyhdistys ry ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry ☐ Länsi-Suomen luomu ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan Luomuyhdistys ry

Muistathan yrittäjä, että jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen!

☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Satakunnan luomutuottajat ry ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja PohjoisKarjala) ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Luomuliiton suorajäsenyys

Valitse jäsenyystyyppi ☐ Tuottajajäsen 110 €

Sisältää Luomulehden! (poikkeus Österbottenin jäsenet) Alv 10 % 3,64 e, alviton osuus 36,36 e. Suorajäsenellä äänioikeus Luomuliiton yleisissä kokouksissa.

☐ Kuluttajajäsen 35 € ☐ Kannatusjäsen 110 € yritys tai henkilö

Haluan tilata Luomulehden Tuottajajäsenille Luomulehti kuuluu jäsenyyteen, eikä lehteä tarvitse tilata erikseen! Mikäli jäsenyyteesi ei kuulu Luomulehti, voit sen tilata erikseen. Luomulehden voi tilata, vaikka ei ole jäsenenä. Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa.

☐ Yhteisömme haluaa liittyä jäseneksi 150 €

Oletko liittynyt luomuvalvontaan 2018–2021 välisenä aikana, ja olitko silloin alle 40-vuotias? ☐ KYLLÄ - siinä tapauksessa saat vuoden 2021 jäsenyyden ilmaiseksi! ☐ En

Valitse tilaustapa (hinnat sis. alv 10%)* ☐ Kestotilaus jäsenelle 40 € (kuluttaja-, kannatus- ja yhteisöjäsenet sekä Österbottens-jäsenet) ☐ Kestotilaus 70 € ☐ Yhden vuoden tilaus 76 € ☐ Opiskelijatilaus 40 € ☐ Jäsenen vuosikertalahja ystävälle, joka on uusi tilaaja 20 € ☐ Muu**

*Tilaajalla on kuluttajansuojalain 6. luvun nojalla oikeus peruuttaa etämyynnissä tekemänsä tilaus 14 päivän kuluessa tilausvahvistuksen (laskun) tai ensimmäisen lehden vastaanottamisesta. Tämän jälkeen tulleista peruutuksista veloitamme lähettämämme lehdet erillisellä laskulla. **Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä. Muista merkitä mitä numeroa haluat tilata, montako kappaletta ja mihin mennessä oltava perillä. le h ti

Nimi:

Sähköposti:

Osoite:

Lahjansaajan osoite (jos lehti tilataan lahjaksi):

Puhelinnumero: Luomuliiton rekistereitä koskeva tietosuojaseloste löytyy osoitteesta luomuliitto.fi/yhteystiedot. 58 LUOMULEHTI 3 | 2021

3/2021

Seuraavassa numerossa:

Lautasäes kesämuokkauksissa

TALOUS KUNTOON PAREMMALLA SUUNNITTELULLA

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Janne Rauhansuu janne.rauhansuu@luomuliitto.fi 0500 533 408 TOIMITUSSIHTEERI Noora Mantere luomulehti@luomuliitto.fi 040 737 1404 TOIMITUS PL 145, 00101 Helsinki ILMOITUSMYYNTI Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856

Kuva: Susann Rännäri

Monimuotoisuudesta taidetta luomutilalla LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi TILAUS- JA JÄSENYYSASIAT luomuliitto@luomuliitto.fi 040 144 6160

PUHEENJOHTAJA Janne Rauhansuu 0500 533 408

TAITTO Mari Mero mariilonamero@gmail.com 040 824 1158

TOIMINNANJOHTAJA Susann Rännäri 040 144 6160 susann.rannari@luomuliitto.fi

JULKAISIJA Luomuliitto ry

ASIANTUNTIJAPALVELU Katso s. 52

PAINO Painotalo Plus Digital Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

LUOMULEHTI 3 | 2021