Luomulehti 4/2014 by Luomulehti

le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta.

Nro 4/2014

10,00 €

Uudet sähköiset toimintatavat

www.luomulehti.fi

s.16

Typpitasevertailu viherlannoituksessa ja rehukäytössä

s.36

8. - 11.10.2014

KoneAgria Tule tapaamaan luomun ammattilaisia:

Luomuseminaari la 11.10.

Tervetuloa syksyn odotetuimpaan

ammattinäyttelyyn! Hallit ja ulkoalue ovat täynnä traktoreita, puimureita, työkoneita ja maatalouden tuotantotarvikkeita. KoneAgria 8.-11.10.2014 Jyväskylän Paviljonki Uno Savolan katu 8

Avoinna: ke - pe 9 - 17, la 9 - 16 Liput: 17,- / 12,-

www.koneagria.fi

SYYSRYPSI

varma ja satoisa

WWW.NATURCOM.FI

Mistä lääke viljelijäkatoon?

Voidaanko Rogersin huolelle löytää lääke ennen kuin kato leviää hallitsemattomaksi pandemiaksi? Luomutuotanto ja sen edelleen kehittäminen tarjoaa ekologisesti katsottuna ratkaisun tulevaisuuden ruoantuotannolle, mutta löytyisikö luomun kokonaisvaltaisesta kehittämisestä myös ratkaisu häämöttävään viljelijäkatoon? Kiinnostus luomua kohtaan on jatkuvasti kasvanut viljelijöiden sekä viljelijöiksi aikoivien keskuudessa ja se onkin ainoita kasvavia alkutuotannon tuotantomuotoja Suomessa. Heikko taloudellinen kannattavuus, yritystoiminnan pääomasidonnaisuuteen nähden, varjostaa muun maatalouden tavoin kuitenkin myös luomua. Viljelijöiden innostus luomuun siirtymiselle tuntuisi olevan hieman hiipumassa, mikä ilmenee Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:n tekemästä kyselytutkimuksesta. Kannattavuutta suuremmaksi esteeksi luomuun siirtymiselle nähdään kyselytutkimuksen mukaan kuitenkin pelko kasvavasta byrokratiasta. Pelon aiheellisuuden ovat saaneetkin kokea useat eritoten monipuolista tuotantoa harjoittavat tilat. Pelkoa lisää epätieto tulevaisuuden säädöksistä, jota maatalouspolitiikka ja valmisteilla oleva EU:n luomuasetuksen uudistus tuovat tullessaan.

Johdonmukaisella työskentelyllä olemme saaneet tuloksia aikaan tulevan luomukorvausjärjestelmän yksinkertaistamisen suhteen ja tämä sama on mahdollista myös luomuasetuksen kohdalla. Jo nyt viljelijäjärjestöjen aktiivisuus on johtanut siihen, ettei komission esitys uudeksi luomuasetukseksi saa muutoksitta jäsenmaiden ja parlamentin hyväksyntää. On kuitenkin totta, että puuttuminen virkamiestasolta tuleviin uudistusehdotuksiin ei pelkästään riitä, jos haluamme edesauttaa byrokratian karsimista raskaammalla kädellä. Suurempien muutoksien aikaansaamiseksi toiminnan tulee olla entistä ennakoivampaa. Tulevaisuuden visioita on rakennettava kentällä ja ne on kypsytettävä niin, että voimme niitä yhteistuumin päättäjätasolle syöttää jo ennen poliittisten uudistusten varsinaisten valmistelutöiden aloittamista. Hiljattain Ekocentrian järjestämässä lähiruokatyöpajassa nousi esiin byrokratiaa selkeästi keventävä mielenkiintoinen ajatus: Muilla yritystoiminnan aloilla valvontajärjestelmiä kevennetään ja painotetaan omavalvonnan suuntaan. Voisiko lääkkeeksi viljelijäkatoon toimia maatalouspolitiikka, joka perustuisi kankeiden valvontajärjestelmien sekä kaikkia koskevien yleisten kriteerien sijaan enemmän omavalvonnalle ja jonka kautta voitaisiin huomioida myös paikallisten olosuhteiden erityispiirteet? Jukka Lassila Luomuliiton puheenjohtaja Luomulehden päätoimittaja

Marjo Koivumäki

änä kesänä Suomessakin on havahduttu keskusteluun viljelijäkadosta. Laajamittainen keskustelu aukesi maailman tunnetuimpiin suursijoittajiin lukeutuvan amerikkalaisen Jim Rogersin kirjoittaessa blogissaan, että ruoan loppumistakin huolestuttavampi tekijä on maanviljelijöiden loppuminen. Rogersin mukaan maanviljelys on ollut ”kammottavan huonoa” liiketoimintaa 30 viime vuoden ajan, mikä on johtanut siihen, ettei kukaan enää halua maanviljelijäksi vaan nuoret opiskelevat helpompiin ammatteihin.

Lainsäädäntöä valmistelelevilta virkamiehiltä usein puuttuu kosketus siihen käytännön toimintaan, mitä ehdotetut säädökset koskevat. Ratkaisua etsitään yleisesti säädöksiä sekä valvontaa kiristämällä ja huomioimatta jää se, mitä ongelmia ehdotetut säädökset toteutuessaan aiheuttaisivat käytännön toimijoille. Säädösehdotusten tullessa käsittelyyn tulisi meidän välttää paniikkia, puuttua havaittuihin epäkohtiin ja tarjota niille rakentavia vaihtoehtoja.

Luomulehti 4/2014

VILOMIX FINLAND OY:N VALIKOIMASTA LUOMUTUOTANTOON SOVELTUVAT: • ADE–vitamiinivalmisteet

• Nuolukivi naudoille

• E-vitamiini- ja seleenivalmisteet

• Natriumbikarbonaatti ja magnesiumoksidi tilaseoksiin

• Melica-kivennäisrehut

• Lisäksi runsas valikoima luomutiloille soveltuvia puhdistus- ja pesuaineita mm. vedinkastot ja kiertopesuaineet.

• Hiven Luomupellava, pelletöity luomupellavansiemenpuriste

Vilomix Finland Oy Yrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

TIEDUSTELE TUOTTEITA PALVELEVALTA ALUE-EDUSTAJALTASI:

www.vilomix.fi/edustajat

Löydä Leppis-tuotteet! YRITTÄJÄ:

ASIAKAS:

”Tuntuu, että nyt vasta on luomumerkki pakkauksessa!”

”Leppismerkistä tulee hyvä mieli.”

”Äiti, saanko leppismehua?”

rg la.o i t u m www.mikolanluo erttumerkki uotanto/leppak ut m uo /l .fi to iit omul tyksiä: www.lu Lisää leppis-yri

Hae nyt Leppäkerttu-merkkiä!

Lisätietoja: Jukka Lassila, jukka.lassila@luomuliitto.fi, puh. 050 529 0482 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/leppakerttumerkki

Sisällys 4/2014

le h ti

> Tuottaja suosittelee: Yksi haku ja tuotteita löytyy s. 12

> Terveisiä pellonpientareelta s. 32

Pääkirjoitus: Mistä lääke viljelijäkatoon?

ruskeasta 30 Ulos paperipussista

Hyvä viljelykierto mahdollistaa omavaraisuuden

Lypsykauden pidentämisestä hyötyjä

Tuottaja suosittelee: yksi haku ja tuotteita löytyy

Jäljitettävyystyökalulla luotettavuutta kansainväliseen kauppaan

KANNESSA: Uudet sähköiset toimintatavat helpottavat luomutuotteiden kauppaa

Astu monimuotoisuuden polulle perinnemaisemaan

Yogi Farms raivaa sarkaa Intiaan

Lammas markkinoille omasta teurastamosta

32 34 43

Terveisiä pellonpientareelta Yrttejä rehunurmiin Nurmirehulla tuotetuille kotieläintuotteille on oma merkki USA:ssa

44 Monipuolinen uranuurtaja investoinneilla 49 Pienillä monipuolista tuotantoa 52

Tehokkaita lyhyitä ruokaketjuja

56 Elämäntavasta ammatti tutkimuksessa 57 Uudessa tavanomaisen ja luomuruoan

välillä löytyi merkittäviä eroja

Monipuolinen uranuurtaja s. 44

Luomutilat hurmaavat Suomen luonnon päivänä 30.8.

Palstat

8 Alkupalat 22 Edunvalvontaa Euroopassa 29 På Svenska 36 KANNESSA: Kehitetään luomua 40 Ulkomailta 46 Mentorin vinkit 48 Luomua opiskelemassa 54 Palveluksessanne 58 Kysymyksiä 60 Yhdistyksistä

Kannen kuva: Markku Lassila

Luomulehti 4/2014

Siipikarjanuorikoiden tuonnin sekä sikojen ja siipikarjan rehun poikkeuslupia jatkettiin

L’Uomunokka tuo kauppoihin kananpoikia L’uomu Nokka tuo markkinoille Suo-

messa kasvanutta luomukananpoikaa. Syyskuun puolivälissä käsin leikatut siipi-, koipi- ja rintapalat sekä kokonaiset kananpojat saapuvat keskusliikkeiden kautta valtakunnallisiin valikoimiin. Tuotteita saa tuoreena ja pakasteena. Se on lisäaineeton eikä siihen lisätä vettä eikä suolaa. L’Uomu Nokan ensimmäiset munat ovat saapuneet hautomolle Huittisiin kesäkuussa, josta ne ovat siirtyneet tipuina kasvatustilalle Punkalaitumelle. Linnut ovat alkuperäistä luomurotua, joka pystyy ja saa liikkua vapaasti. Elokuussa kananpojat ovat päässeet ulkoilemaan. Ulkoilutilaa on runsaasti, 4 neliömetriä kananpoikaa kohden. Ulkoilutarha on yhteensä jopa 4 hehtaaria suuri ja siitä puolet on kasvuston peitossa. Kananpojat syövät kasvatustilan omaa luomuviljaa sekä luomurehua kotimai-

Luomulehti 4/2014

selta valmistajalta. Sisätiloissa on hyvin luonnonvaloa ja tilaa liikkua. Ulkoiluluukuista eläimet voivat siirtyä pihalle niin halutessaan ja talvella kovemmalla pakkasella ne voivat tepastelevat terassilla. – Tavoitteenamme on luoda Suomeen pysyvästi luomukananpoikien kasvatustilat. Haluamme tuoda ruokapöytiin tämän hyvää ja luonnollisen pituista elämää eläneen kananpojan, jotta voimme tarjota alkuperäisen makuista ja näköistä ruokaa kuluttajille, kertoo L’Uomu Nokkaa luotsaava Arto Jokinen. L’Uomu Nokka on Lallin Luomun omistama tuotemerkki. Mukana Lallin Luomussa ovat myös terveystuotealan vaikuttaja Paula Utti sekä Keltasiipi Oy:n Pia Nuikkinen. Keltasiiven tehtävänä on viimeistellä ainutlaatuisuus, sillä jokainen kananpoika leikataan käsin.

sai EU-komissiolta jatkoajan, koska luonnonmukaisesti kasvatettuja kananuorikoita ei ole saatavilla. Komissio jatkoi poikkeusta, jossa tietyillä edellytyksillä saadaan tavanomaisia, enintään 18 viikon ikäisiä munantuotantoon tarkoitettuja kananuorikoita tuoda vuoden 2017 loppuun luonnonmukaiseen tuotantoyksikköön. Poikkeusmenettelyn avulla saadaan lisäaikaa luonnonmukaisesti kasvatettujen kananuorikoiden tuotantoon liittyvien sääntöjen laatimiseen. Luomusikoja ja siipikarjaa saa edelleen ruokkia osin tavanomaisella valkuaisrehulla niin ikään vuoden 2017 loppuun. Tavanomaista valkuaisrehua voidaan käyttää enintään 5 % vuosittain. Käyttö edellyttää, että luonnonmukaista valkuaisrehua ei ole luomutilalla saatavilla. Lisäksi luomutilan tulee pitää kirjaa käyttämistään rehuista ja varmistaa, että tavanomaisen valkuaisrehun määrä ei ylitä 5 %:a 12 kk jaksolla. Tavanomaisen valkuaisrehun käyttöön poikkeuksen antamissa puitteissa ei luomukotieläintila tarvitse lupaa.

Teija Lemmelä

L’uomunokka

Tavanomaisten siipikarjanuorikoiden tuontia koskeva poikkeus

2 500 uutta luomutilaa

Yhteistyöllä lisää luomulihatarjontaa Lihatukku Harri Tamminen Oy ja Pajuniemi Oy ovat aloittaneet yhteistyön, jonka tavoitteena on saada kotimainen luomuraaka-aine tuotteistettua aiempaa tehokkaammin, kertoo Pro Luomu ry tiedotteessaan. Myös kypsiä pakastelihatuotteita valmistava Lagerblad Foods Oy liittyy yhteistyökuvioon, ja sen kehittämiä luomutuotteita on jatkossa tarkoitus markkinoida sekä ravintola- että vähittäiskauppasektorille. – Meidän koneisto tekee luomupossusta ja -naudasta tuorelihatuotteita, joten meiltä jää jatkuvasti yli joitain lihalajitelmia. Pajuniemellä on vastaavasti luomuraaka-ainetta, jota he eivät voi käyttää lihavalmisteisiin, mutta joka tuorelihatuotteissa toimii ihan hyvin, toimitusjohtaja Pasi Tamminen selvittää.

LuomuKasvuhanke keskeytettiin Luomuinstituutti tiedotti

keväällä Tekes-rahoitteisen LuomuKasvu-hankkeen käynnistämisestä. Rahoittaja päätti kuitenkin keskeyttää hankkeen, kun yhteistyökumppanit ja rahoittaja eivät saaneet neuvottelutulosta hankkeen sisällöstä. Carlo Leifert ei siis saavu vierailevaksi professoriksi Suomeen, toisin kuin Luomulehtikin keväällä uutisoi. Tässä lehdessä sivulla 57 kerrotaan Leifertin uusimmasta merkittävästä julkaisusta Newcastlen yliopistossa Britanniassa.

Maatilojen kehitysnäkymät -kyselytutkimus arvioi luomutuotantoon siirtymiseen kannustavia ja epäkannustavia tilakohtaisia syitä. Vastauksia antoi 4 250 tavanomaista ja 585 luomutuottajaa. Tutkimuksen perusteella luomutuotantoon siirtymiseen on niin paljon kiinnostusta, että suomalainen luomutuotanto laajenee vuoteen 2020 mennessä 14 prosenttiin viljelyalasta. Tämä ei ole kuitenkaan yhtä paljon kuin alan tavoite 20 %. Lähes 50 % sellaisista kotieläintuotantotiloista, jotka eivät olleet kiinnostuneita siirtymään luomutuotantoon, ilmoittivat haluttomuutensa syyksi byrokratian ja tarkat säädökset. Kasvinviljelytiloista hieman yli 40 % ilmoitti saman syyn. Sekä kotieläintilojen että kasvinviljelytilojen seuraavaksi yleisin syy haluttomuuteen oli haastattelututkimuksen perusteella epäilys luomutuotannon kannattamattomuudesta. Kasvinviljelytiloista lähes 50 % epäilee rikkakasviongelmien takia. Kiinnostuneista noin 40 % suunnittelee siirtyvänsä luomuun ennen vuotta 2020. Kiinnostuksen ilmaisseiden määrän perusteella laskettuna syntyy noin 2500 uutta luomutilaa vuoteen 2020 mennessä ja luomutilojen määrä 1,5 kertaistuu. Tutkimuskohderyhmä edusti kaikkia suomalaisia aktiivimaatiloja, myös ruotsinkielisiä. Suomen Gallup Oy:n tutkimuksen tietojen keruu tehtiin nettikyselyllä ja puhelinhaastatteluilla maalis-huhtikuussa 2014.Luomusianlihantuotanto voi kasvaa 1,4 prosenttiin ja luomukanojen määrä kolmanneksen. Tutkimuskohderyhmä edusti kaikkia suomalaisia aktiivimaatiloja, myös ruotsinkielisiä. Suomen Gallup Oy:n tutkimuksen tietojen keruu tehtiin nettikyselyllä ja puhelinhaastatteluilla maalis-huhtikuussa 2014.

Tarja Musikka

Tamminen.fi

vuosikymmenen loppuun mennessä

Luomulehti 4/2014

Teksti ja kuvat: Nina Andersson

Hyvä viljelykierto

mahdollistaa omavaraisuuden Viljelyneuvoja Juha Auranen auttaa asiakkaitaan muun muassa viljelykiertojen suunnittelussa ja oppii siinä sivussa jatkuvasti uutta. ”Olen omalla tilallani maatalousharjoittelijana 24/7”,

hän sanoo.

uha Aurasen uteliaisuus luomua kohtaan heräsi opiskeluaikoina Viikissä 80- ja 90-lukujen taitteessa. Alkuun kiinnostus oli varovaista ja kriittistäkin, mutta ajatus omavaraisuudesta viehätti. Maatalouspolitiikkaa pääaineenaan opiskellut mies perehtyi luomuun syvällisemmin 90-luvun suurten muutosten, laman ja EU:hun liittymisen myötä. Nykyään Auranen pyörittää omaa yritystään Elojussi Oy:tä, jonka säännöllisinä asiakkaina on noin 100 maatilaa, niin tavanomaisia kuin luomutilojakin.

Ratkaisujen hakemista yhdessä – Nykyään asiakaskuntani on aika vakiintunutta, mutta satunnaisiakin yhteydenottoja tulee, Auranen kertoo. Hän korostaa, että ei koskaan lupaa mitään asiakkailleen, vaan ehdottaa. – Asiakkaat nykyään kyselevätkin, että mitä voisivat yrittää tehdä sen sijaan, että he vaatisivat lopullisia totuuksia, Auranen naurahtaa. Auranen tituleeraa itseään generalismin spesialistiksi. Hän pyrkii tarkastelemaan asiakkaidensa tilannetta koko-

Luomulehti 4/2014

naisvaltaisesti niin, että luomutilojen kohdalla luomun perusperiaatteet, kuten esimerkiksi luomutyppeä riittävästi tuottava ja kuluttava viljelykierto, toteutuisivat. Myös tukipuolen hallinta on luomuneuvojan työssä tärkeää. Tuotannon kannattavuutta hän arvioi muun muassa laskemalla kustannuksia eri vaihtoehdoille. – Ratkaisujen hakeminen yhdessä asiakkaiden kanssa on kivaa, Auranen sanoo. Auraselta kysytään usein apua viljelykiertojen suunnittelemisessa. – Luomun viljelykierron suunnittelu riippuu persoonasta ja tilasta. Toiset haluavat noudattaa viljelykiertosuunnitelmia tarkemmin kuin toiset, mutta joka tapauksessa todellisuus ei ikinä vastaa suunnitelmia, ja siksi on tärkeää, että viljelyssä esiin tulleisiin ongelmiin reagoidaan vaikka kasvinvuorotusta muuttamalla. Viiden vuoden päässä viljelysuunnitelma on enemmän vitsi, Auranen kertoo. – Hyvän tuloksen saavuttamiseksi on oleellista, että näkee tilanteen niin syksyllä kuin keväällä kuin vielä kesälläkin. Pikakesannointi on hyvä tapa saada rikkoja kuriin. Tämän jälkeen ehtii vielä kylvää nurmen.

Nurmet ovat luomun moottori Luomun toimintaperiaatteiden, kuten lataavien ja purkavien kasvien käytön, ymmärtäminen ja hallitseminen omassa maassa ja omalla tilalla on Aurasen mukaan onnistuneen luomuviljelyn perusta. Hän pyrkii pitää tämän mielessään neuvoessaan muita. – Nurmet tulee saada onnistumaan, ne ovat viljelyn moottori, Auranen korostaa.

Tuotantosuunta määrää minkälaisia nurmia viljellään. Aurasen omiin suosikkikasveihin kuuluvat esimerkiksi valkoapila ja mesikkä. Valkoapila on hyvä kasvi juolavehnää vastaan, ja se täyttää pienet aukot kasvustossa rönsyillään ja tuottaa juurillaan runsaasti biomassaa. Myös kaksivuotinen mesikkä on Aurasen mukaan hyvä kasvi, sillä se tekee onnistuessaan toisena vuonna runsaan juuriston. Se on myös ensiluokkainen mesikasvi.

Luomun rajat? Auranen on huolissaan kehityksestä, jossa luomun perimmäiset periaatteet unohdetaan, ja luomutuotantoa harjoitetaan muut tavoitteet mielessä, runsaasti tilan ulkopuolelta tulevia panoksia käyttäen. Tällöin etäännytään luomun perusperiaatteesta, maan tuottokyvyn mukaan viljelemisestä. Kotieläintiloillakaan karjan pääluku ei saisi määrittää satotavoitteita, vaan tavoitteiden tulisi lähteä tilan pelloista. – Maa on luomussa se tärkein tuotantopanos, Auranen toteaa. Auranen näkee, että luomulla on vielä todella paljon kasvun mahdollisuuksia. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus on loppumetreillä, ja uusia tuulia luomuun tuo myös EU:n luomulainsäädännön uudistus, joka astuu voimaan aikaisintaan vuonna 2017. – Suomessa luomussa ollaan vasta alkuvaiheessa, Auranen pohtii. Myös Aurasen tavanomaisesti viljelevät asiakkaat ovat viime aikoina olleet kiinnostuneita luomusta, ja osa heistä harkitsee siirtymistä luomuun. – Olen neuvonut luomukonsteja tavanomaisellakin puolella kaikille niille,

jotka haluavat kuulla. Luomu ei ole mikään suljettu piiri. Auranen viljelee itse kotitilaansa, joka on 25 hehtaarin kasvinviljelytila Uudessakartanossa Varsinais-Suomessa. Tilan erikoisuus on pienellä alalla viljeltävä, alun perin harrasteviljelynä aloitettu luomupalsternakka. Seudun hikevät hietamaat sopivat hyvin palsternakan viljelyyn. Viereisellä lohkolla kukkiva viherlannoitusnurmi valmistaa hiljakseen maita tulevien vuosien viljan- ja vihannesviljelyyn. – Hyvät ja tehokkaat nurmet ovat luomussa oleellinen tavoite, mies summaa. ◀

△ Juha Aurasen työnkuva muodostuu sekä neuvonnasta että oman tilan töistä. ▷ Viherlannoitusnurmi kukoistaa, kasvilajeina muun muassa valko- ja puna-apila, timotei, raiheinä ja rohto- ja valkomesikkä.

Kirjoittaja on Luomuliitossa harjoittelijana oleva kasvintuotantotieteiden opiskelija, joka tekee pro gradu -työtä luomun viljelykiertoihin liittyen.

Luomulehti 4/2014

Ulkomailta Teksti: Pirkko Tuominen

Lypsykauden pidentämisestä hyötyjä Sekä vuohilla että lehmillä on testattu pidennettyä lypsykautta.

Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna se voi tuottaa hyvää tulosta.

Luomulehti 4/2014

tein vuonimishetki jää pois. Työnteko on helpompaa ilman vuonimisten vahtimista ja toisaalta markkinoita ei ole uroskileille, vaan niistä eroon pääseminen on ongelmallista.

Kutuilla lypsykauden pidentäminen on luontaisesti helpompaa kuin naudoilla, mutta myös lypsylehmäpuolella on monista syistä johtuen ollut kiinnostusta vastaavanlaiseen tuotantorytmin muutokseen. Poikimavälitavoitteeksi voisi asettaa nykyisen 12 kuukauden sijaan 18 kk. Lehmilläkin suurin osa terveysriskeistä liittyy poikimiseen ja sen jälkeiseen herumiseen: mm. poikimahalvaus, revähdykset, ketoosi, juoksutusmahan kiertymä ja utaretulehdukset. Mahdollinen energiavajaus lypsykauden alussa heikentää hedelmällisyyttä aiheuttaen tarvetta hedelmällisyyshoitoihin ja useampiin siemennyksiin. Korkeatuottoisen lehmän saaminen umpeen ajoissa ennen seuraavaa poikimista voi olla haasteellista ja usein joudutaan turvautumaan antibiootteihin utareterveyden ylläpitämiseksi. Aiheesta käytiin ajatustenvaihtoa Euroopan luomuasiantuntijoiden EAT-organic tapaamisessa Belgiassa toukokuussa 2014.

Timo Lötjönen

Lehmien terveyriskit pienemmiksi

Pirkko Tuominen

elgialaisen luomuvuohitilan isännällä Wim Pietersillä Basseveldessä on lypsyssä noin 600 vuohta. Maidontuotanto on 1 100–1 200 l/vuosi/ eläin (normaali keskituotos Belgiassa 800–900 l/vuosi/eläin) eli 3,6 l/vuohi/ päivä. Maidon rasvapitoisuus on 4,1 % ja valkuaispitoisuus 3,4 %. Erikoisuutena tilalla on pidennetyn lypsykauden käyttäminen. Normaalisti kutut vuonivat tilalla ensimmäisen kerran vuoden vanhoina. Seuraava astutus ajoitetaan siten, että toinen vuoniminen on kolmevuotiaana. Tämän jälkeen suurinta osaa kutuista ei enää tiineytetä, vaan ne lypsävät loppuelämänsä, eli neljästä viiteen vuotta. Vanhemmista kutuista vain ne, joilta todella halutaan uudistuseläimiä, astutetaan useammin. Pitkään maidontuotantoon kykenevien kuttujen täytyy olla geneettiseltä perimältään siihen sopivia, minkä vuoksi tilalle ei osteta kuttuja muualta. Myös siitosurokset pyritään kasvattamaan omista eläimistä. Tilalla on useita eri rotuja, joita jonkin verran risteytetään pitkämaitoisuuden edistämiseksi. Pitkään tuotantokauteen on pyritty, koska eläinten terveys pysyy parempana, kun sairastumisen kannalta riskialt-

△△ Vain parhaat yksilöt astutetaan useammin. △ Nautayksilöiden välillä on suuria eroja soveltuvuudessa pidennettyyn lypsykauteen.

Pirkko Tuominen

Wim Pieters ryhmittelee vuohet ensikoihin, toisen kerran vuoniviin ja vanhempiin kuttuihin.

Tutkittu vähän

Yhteisen käsityksen mukaisesti pidennetty lypsykausi onnistuu helpoiten ensikoilla, joilla on vanhoja lehmiä tasaisempi maitokäyrä ja pienempi taipumus lihomiseen. Siemennyksen viivästyttäminen antaa ensikoille aikaa kasvaa ja kehittyä kunnolla ennen uutta tiineyttä ja sitä seuraavaa lypsykautta.

Edellyttää suunnitelmallisuutta Ruotsalaistutkimukseen perustuen lypsykauden pidentäminen onnistuu paremmin, kun käytetään useampaa kuin kahta lypsykertaa päivässä. Tiheämpi lypsy ylläpitää korkeampaa maitotuotosta ja siten maitokäyrä pysyy tasaisempana, eivätkä yksilöt mene umpeen liian aikaisin. Tavoitteena on, ettei umpikausi juurikaan venyisi normaalista, jolloin lehmien lihomisriski on pienempi. Useammalla lypsykerralla saadaan myös maidon soluluku pysymään normaaleissa lukemissa lypsykauden pidetessä.

Pidennetty lypsykausi yhdistettynä useampaan lypsykertaan päivässä korottaa lehmien keskituotosta. Silti ruokinta voidaan pitää helpommin karkearehuvaltaisena, kun väkirehua kaipaava herutusjakso on suhteessa lyhempi. Onnistuessaan toiminta on taloudellisestikin kilpailukykyinen vaihtoehto. Lypsykauden pidentyessä syntyvien vasikoiden määrä vähenee, mikä ei välttämättä ole huono asia, kun välitysvasikoiden hinta on alhainen ja niiden hakua joudutaan monesti odottamaan. Riittävä uudistuseläinten saanti on varmistettava esimerkiksi käyttämällä halutuille yksilöille sukupuolilajiteltua siementä. Pidennettyyn lypsykauteen ei tule ajautua, kuten joidenkin yksilöiden kohdalla helposti tapahtuu tiinehtymisen venyessä, vaan sen on oltava tietoinen strateginen valinta. Ruokinta ja hoito on järjestettävä strategiaa tuke-

Pidennettyä lypsykautta on tutkittu vähän, mutta joitakin tutkimuksia on Hollannista ja Ruotsista. Laajin on Sara Östermanin tohtorinväitöskirjan teon yhteydestä Uppsalasta vuodelta 2003. Linkki tutkimukseen ks. www.luomulehti.fi

vaksi, jotta vältytään eläinten lihomiselta, ylipitkiltä umpikausilta, solumäärän lisääntymiseltä ja kiimanseurannan ongelmilta. Eri yksilöiden väliset erot ovat suuria ja lypsykauden pidentämistä harkittaessa tulee lehmienkin puolella tehdä karsintaa valiten niitä yksilöitä, joilla on luontainen taipumus pitkämaitoisuuteen. Hyvin toteutettuna pidennetty lypsykausi voi olla eläinten hyvinvointia lisäävä tuotantostrategia, joka vähentää hoitajankin stressiä. ◀ Kirjoittaja on Luomun erityisasiantuntija ProAgria Pohjois-Savossa.

Luomulehti 4/2014

Teksti ja kuvat: Saara Kärki

Tuottaja suosittelee:

Yksi haku ja tuotteita löytyy Aitojamakuja-verkkosivusto kokoaa yhteen luomutuottajat ja -yrittäjät. Sivusto palvelee niin kuluttajia kuin ammattikeittiöitä. Mukaan pääsee liittymällä tuottajaverkostoon verkkosivujen kautta. Se toimii vaivattomasti ja nopeasti.

Aitoja Makuja • • • •

Luomulehti 4/2014

www.aitojamakuja.fi tai mobiilisti m.aitojamakuja.fi maksuton elintarvikealan yritysten ja ostopaikkojen hakupalvelu haku tuoteryhmittäin, kunnan tai karttapalvelun avulla mukana yli 300 luomutuotteita tekevää yritystä tai tuottajaa

itojamakuja.fi on valtakunnallinen elintarvikeyritysten hakupalvelu ja tietolähde. Sivustoa ylläpitää Aitoja makuja II -hanke, joka toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa ja sitä rahoittaa Hämeen ELY-keskus valtakunnallisena hankkeena. Verkkosivusto toimii nopeana ja monipuolisena tietolähteenä luomutuottajia etsivälle kuluttajalle. Yhteensä haun kautta löytyy yli kolmensadan luomutuottajan yhteystiedot. Joukossa on niin maan isoimpia luomutiloja kuin pieniä yhteen tuotteeseen keskittyneitä yrityksiä. Haukiputaalainen Oravan Luomutila on yksi haun kautta löytyvistä tiloista. Yrittäjät Ari ja Anitta Orava ovat pyörittäneet sukutilaa vuodesta 1982 ja luomutuotantoon he siirtyivät yli 20 vuotta sitten. – Halusimme käyttää luonnon omia keinoja ja saada niiden avulla maa kasvamaan, siitä eläimille rehuja ja sitä kautta tuottaa hyviä elintarvikkeita ja tuotteita. Tämä tosin osoittautui aika haastavaksi poluksi. Jotta saamme karjalle talvikauden rehut, tarvitsemme ison määrän heinää, Ari Orava kertoo. Oravat saavat puolet viljasta ja valkuaisrehusta omasta pellosta ja loput he joutuvat ostamaan. Vuosikymmenet ovat tuoneet pariskunnalle myös runsaasti kokemusta tuotteiden markkinoinnista suoraan kuluttajille.

Satoja yrittäjiä ympäri Suomea Aitojamakuja-verkkosivuston hausta löytyy 17 tuoteryhmää aina mausteista lihaan sekä marjoihin. Haku on käyttäjäystävällinen ja se tarjoaa useita eri tarkennusmahdollisuuksia. Näin lähiruokaa etsivä kuluttaja pääse nopeasti käsiksi oman alueensa luomutuottajiin. Tuottajat voivat liittyä sivustolle sieltä löytyvän liity mukaan -linkin kautta ja uusia tuottajia toivotetaan jatkuvasti tervetulleiksi.

Haku paljastaa, että Suomessa tuotetaan paljon muutakin luomua kuin päivittäistavarakaupoista tutuksi tulleita vihanneksia ja maitotuotteita. Tarjontaa löytyy runsaasti aina luomulihaa ja -leipomotuotteita myöten. Yli kolmensadan yrittäjän joukkoon mahtuu niin pieniä kuin isoja tuottajia. – Olen maininnut sivustosta asiakkaillemmekin, jotta he huomaisivat mitä kaikkia yrittäjiä sen kautta löytyy. Monet eivät vielä tunne koko paikkaa, joten on hyvä laittaa sana kiertämään, Anitta Orava toteaa.

Haku paljastaa, että Suomessa tuotetaan paljon muutakin luomua kuin päivittäistavarakaupoista tutuksi tulleita vihanneksia ja maitotuotteita.

Viidakkorumpu toi asiakkaat Oravan Luomutilalla luomutuotteiden kysyntä näkyy kausina, jolloin yhtäkkiä tuotteita kysytään mahdottoman paljon. Toisinaan taas kysyntä on hiljaisempaa. Ari Oravan mukaan tämä johtuu osittain julkisesta keskustelusta, joka heijastuu kuluttajien kiinnostukseen. – Sitä saa vähän eri paikoista eri tietoa siitä mikä on hyväksi Suomelle tai maataloudelle. Tämä näkyy myös kuluttajien kiinnostuksena luomutuotteita kohtaan, Ari Orava toteaa. Suoramyynti kuluttajille sai alkunsa yhden asiakkaan kautta, joka kertoi kokemuksistaan eteenpäin. Kun Oravat saivat avattua nettisivunsa, asiakasmäärät suorastaan pomppasivat. Sitä ennen he mainostivat lehdessä. Mitään markkinointisuunnitelmaa heidän ei ole täytynyt tehdä, sillä netti ja viidakkorumpu tuovat asiakkaat tilalle. – Meille on lihapuolelle kertynyt sellainen vakiporukka, joka tekee tilauksen ensi vuodelle ja sitä seuraavalla. Mutta onhan tässä silti omat vaikeutensa, sillä teurastamot ja leikkaamot ovat vähentyneet alueelta. Maitomyynnissä asiakkaita Oraville saapuu lähes viidenkymmenen kilometrin säteeltä. Ari Orava painottaa tuottajien vastuuta myytävistä elintarvikkeista.

– Raaka-aineet on helppo panna teurastamoon tai meijeriin, kun ne menevät pastöroinnin ja käsittelyn kautta. Silloin tuottajan vastuu pienenee. Suoramyynnissä vastuu on suuri ja se pitää ymmärtää, Orava painottaa.

Selkeät tiedot yhdessä paikassa Aitojamakuja-verkkosivusto kertoo lukijalle tuottajien ja yrittäjien perustiedot. Niistä näkyy nopeasti minkä alan yrittäjästä on kyse, yrittäjän yhteystiedot sekä sijainnin kartalla. Osa yrittäjistä on kokonaisvaltaisia luomuyrittäjiä, kun taas toisilla luonnonmukaisuus on vain osa yrityksen kokonaisuutta. Vaikka nykyisen hankkeen rahoitus päättyy vuoden lopussa, jatkaa sivusto toimintaansa vielä sen jälkeen. ◀ Kirjoittaja on oululainen vapaa toimittaja, joka harrastaa palstaviljelyä ja rakastaa kotipihan vadelmia.

Luomulehti 4/2014

Teksti: Leena Saari KUVAT: Arkisto / Elisa Niemi

Jäljitettävyystyökalulla

luotettavuutta kansainväliseen Kehittyneemmillä sähköisillä työkaluilla halutaan ehkäistä valesertifioitujen tuotteiden

L myynti.

uomuala kokoontui heinäkuussa käymään läpi luomutuotteiden kansainväliseen jäljitettävyyteen liittyviä ongelmia. Eri puolelta Eurooppaa tuli väkeä Organic Data Network –työpajaan Bariin Italiaan. Haluttiin puhua erityisesti Etelä- ja Itä-Eurooppalaisen luomun luotettavuudesta, mutta myös koko kansainvälisen luomukaupan valvonnan varotoimenpiteistä.

Ohjelma avuksi jäljitettävyyteen Elektronisen sertifioinnin käyttöönottoa Euroopassa voidaan joutua odottamaan vielä useita vuosia. Elektroninen sertifiointi olisi kuitenkin luotettavampi kuin pdf-tiedosto, jota voi peukaloida kuvankäsittelyohjelmalla. Ilman digitaalista järjestelmää tuotettuja ja myytyjä volyymejä on vaikea jäljittää tarkasti ja kattavasti. Italiassa on otettu tänä vuonna laajalti käyttöön viljakaupassa Integrity Platform -tietojärjestelmä (toimii Ecert ja Flowweb-ohjelmilla), jonka avulla voidaan yhdistää sertifioivan tahon tiedot sekä luomuviljelijän sertifioitu raaka-aine, tuotettu sekä myyty volyymi, ja tallentaa raaka-ainevirtojen liikkeet kattavasti. Näin voidaan varmistua siitä, että markkinoille tuleva luomuraaka-aine ei voi syntyä ”tyhjästä” ja että myytävät volyymit täsmäävät tuotettuihin raaka-aineisiin ja sertifioituihin peltoaloihin. Ohjelma näyttää myös tuottajan tai yrityksen tämänhetkisen sertifiointistatuksen.

Luomulehti 4/2014

Ohjelman kehitti Italian luomualan kattojärjestö Feder Bion hanke. Käyttö voidaan laajentaa tulevaisuudessa viljakaupasta myös muihin raaka-aineryhmiin. Frank Gerriets Organic Services – konsultointiyrityksestä kertoo, että tietojärjestelmän avulla on löytynyt epäluotettavia toimijoita, joihin kohdistuu nyt tuplavalvonta. Tietojärjestelmän piirissä toimivilla on hallussaan myös oma musta listansa erityisvalvonnan alla olevista toimijoista. Tietojärjestelmä on otettu käyttöön laajalti mm. Itävallassa. Saksassa vastaanotto on ollut kielteisempi, jossa tietojärjestelmän on katsottu hankaloittavan sekä rajoittavan kaupankäyntiä. Monet kansainväliset ostajat velvoittavat esimerkiksi kaikkia italialaisia raaka-ainetoimittajiaan kuulumaan järjestelmään, koska nimenomaan italialaisen luomun maine on kärsinyt aiemmista valesertifioinneista.

Ostamisen tulisi olla vastuullista Gerriets toivoo erityisesti teollisuudelta vahvempaa sitoumusta pitää luomukenttä puhtaana ja varmistaa raaka-aineen alkuperä ja sertifioinnin luotettavuus. Gerriets kertoo, että petosten selvittäminen on aina ikävää, sillä petoksen paljastuessa tiedot on ilmoitettava vielä parinkin vuoden jälkeen ostajille. Tällöin todella monen yrityksen maine on vaakalaudalla. Tuoretuotteiden osalta jälkikäteen tehtävä selvitystyö on myös haastavampaa, sillä erät liikkuvat kaupassa nopeassa vauhdissa, eikä näytteidenottoa pystytä toteuttamaan jälkikäteen epäilysten herätessä. Artur Tyminski Bio Berry -yrityksestä toimittaa mm. pakastettuja omena-

Suomalaisesta tilastoinnin kehittämisestä kiitosta Monilta osin tilastotiedot eivät ole vielä vertailukelpoisia eri maiden tai vuosien välillä, johtuen eri tilastointimenetelmistä. Monelta maalta myös puuttuivat täysin esimerkiksi markkinatilastot. Italian työpajan keskustelun aikana tuli esiin myös se, että tilastolukuja saatetaan jossain tapauksessa vääristellä. Jokainen maa haluaisi luomumarkkinansa kasvavan – huonoja markkinalukuja tai ei haluta tuoda julki, ja siksi vääristelyyn voidaan syyllistyä. Pro Luomun toiminta oli monelle osanottajalla entuudestaan tuntematonta. Työpajan aikana sen toiminta tuli kuitenkin tutuksi ja se sai kiitosta erityisesti arvoketjuryhmätyöskentelystä ja alan omasta kiinnostuksesta markkinalukujen keräämiseen. Kattavat ja tarkat tilastoluvut parantavat luomumarkkinoiden kehityksen seuraamista ja luotettavuutta.

Italialainen luomun kattojärjestö on luonut järjestelmän, jonka avulla on tavoitteena saada kansainvälisessä kaupassa kiinni epäaitoja luomusertifiointitodistuksia.

kauppaan

ja mansikkatuotteita meijereille luomujogurtteihin. Hän panostaa raaka-aineen luotettavuuteen tekemällä pitkiä yhteistyösopimuksia tuottajien kanssa, auditoimalla tiloja itse sekä ottamalla tuotteista säännöllisesti näytteitä. Tyminski kertoo, että mitä isompien volyymien ja toimijoiden kanssa luomukauppaa käy, sitä varmempi raaka-aineen luotettavuudesta ja puhtaudesta on oltava. Pakastetuissa tuotteissa kierto on hitaampi, joten toimittajan on oltava valmis siihen, että pakastettuja tuotteita voidaan testata vielä useiden kuukausien jälkeen toimittamisesta. Tyminski toteaa, että kansainvälisessä kaupassa keskimääräistä markkinahintaa alhaisempiin luomueriin kannattaa suhtautua epäilyksellä. Riskit voivat olla tällaisissa tapauksissa huomattavasti suuremmat kuin mahdolliset edut. ◀ Kirjoittaja työskentelee osa-aikaisesti Pro Luomu ry:ssä ja tekee myös muita luomualan asiantuntijatehtäviä. Syyskuussa kirjoittaja aloittaa MTK Uusimaan järjestöagronomina.

Luomulehti 4/2014

Teksti: Sampsa Heinonen kuvat: markku lassila

Uudet sähköiset toimin

helpottavat luomutuotteiden Uusi viljapassi helpottaa luomuviljakauppa

iljapassi on alan yhteinen viljalähete, jolla toimijat ovat korvanneet yrityskohtaisia viljalähetteitä ja kuormakirjoja. Viljapassia käytetään tietojen siirrossa, kun viljaerä myydään ja se toimitetaan tilalta vastaanottajan varastoon. Sitä voidaan käyttää myös esim. öljy- ja palkokasvien toimituksissa, vaikka se ei lomakkeen nimestä käykään ilmi. Yhtenäinen viljapassi otettiin käyttöön Suomessa viime vuonna, mutta se ei täysin soveltunut luomussa käytettäväksi. Nyt viljapassiin on Vilja-alanyhteistyöryhmän ja Eviran yhteistyönä nyt tehty pieniä muutoksia koskien luomutuotantoa ja uusitulla passilla voi korvata vaatimuksenmukaisuusvakuutukset ja saateasiakirjat myös luomuviljakaupassa. Uusitussa viljapassissa kysytään nyt tuotteen tuotantovaihetta (tavanomainen, siirtymävaihe ja luomu), valvontaviranomaisen tunnusta (esim. FI-EKO-101) sekä erätunnusta (joka mahdollistaa erän jäljitettävyyden myyjän kirjanpitoon). Lisäksi luomuviljanostajan on säännöllisesti varmistuttava myyjän kuulumisesta luomuvalvontaan, eli asiakirjaselvityksen/luomutodistuksen tarkastamisvelvollisuutta viljapassi ei tietenkään korvaa. ◀ Tarkemmat ohjeet ja mallit viljapassin käytöstä yleensä ja luomussa: www.vyr.fi/www/fi/viljapassi/

Luomulehti 4/2014

Säilytä erästä tieto varastokirjanpitoa varten Luomutuotteiden kuljettaminen sekä pakattuna että irtotavarana on kuvattava luomusuunnitelmassa. Tämän vuoksi on hyvä ottaa viljapassista kopio itselle tai kirjoittaa muistiinpanoihin tiedot tuotteen ostajasta, tuotteesta, tuotantotavasta, määrästä, päivämäärästä ja erätunnuksesta.

Viljapassin lisäksi tarvitaan myös luomutodistus Luomuviljanostajan on säännöllisesti varmistuttava myyjän kuulumisesta luomuvalvontaan. Siksi ostaja tarvitsee kopion asiakirjaselvityksestä eli luomutodistuksesta. Luomutarkastuspäätöksen tai asiakirjaselvityksen antaminen jokaisen myyntierän yhteydessä ei ole lakisääteinen vaatimus, mutta voi olla ostajan oma käytäntö. Tarkemmat ohjeet ja tietoa käytännöistä saat ostajilta, mutta varaudu siis toimittamaan kopio ajantasaisesta asiakirjaselvityksestä. Nyt se on onneksi aikaisempaa vaivattomampaa.

tatavat

kauppaa Hakupalvelu helpottaa tavarantoimittajan asiakirjaselvityksen tarkastamista

LY-keskus antaa asiakirjaselityksen jokaisesta luomutarkastuksesta, ja edellisenä vuonna annettu asiakirjaselvitys on normaalisti voimassa seuraavan vuoden loppuun. Voit siis käyttää sitä, jos et vielä ole saanut kuluvan vuoden tarkastuksiin perustuvaa asiakirjaselvitystä. Tiedot voimassaolevista luomutodistuksista ovat viime vuodesta lähtien olleet kaikkien saatavilla hakupalvelusta. Netistä löytyvä asiakirjaselvitys on tietosisällöltään sama kuin ELY-keskuksen viljelijälle lähettämä; vain valvontaviranomaisen allekirjoitus ja leima puuttuvat. Muuttunut EU-lainsäädäntö ei allekirjoitusta edellytä, koska sähköinen järjestelmä on väärinkäytöltä suojattu. Luomutuotteita myyvä viljelijä voi kopioida oman luomutodistuksensa suoraan netistä ja lähettää sen sähköpostilla tai sopia sen toimittamisesta ostajalle muulla tavalla. ◀

Hakupalveluun pääsee Eviran internetsivultla www.evira.fi > Evira > Asiakokonaisuudet > Luomu > Luomuhakupalvelu. Lue käyttöohjeet huolellisesti.

Kirjoittaja on ylitarkastaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa.

Luomulehti 4/2014

Teksti ja kuvat: Karoliina Manninen

Bosgårdin kartanon alueella Porvoossa levittäytyy sekä ekologisesti että kulttuurihistoriallisesti monimuotoinen ympäristö. Viime kesänä Bosgårdiin avattiin luonto- ja kulttuuripolku, jonka varrella olevat kyltit kertovat luonnon monimuotoisuudesta.

Luomulehti 4/2014

erinteisen maatalouden ohessa viihtyneet kasvilajit ovat uhanalaisuuden partaalla, koska tehomaatalous on tehnyt perinnebiotoopit taloudellisesti tarpeettomiksi. Bosgårdin luonto- ja kulttuuripolku polveilee muun muassa nautojen perinnelaitumien, Natura-aluetta olevan Pikku-Pernajanlahden lintuveden ja vanhan hakamaan vierestä. Agroekologian dosentti Irina Herzon, yksi Bosgårdin tilan pitäjistä, on tutkinut Euroopan laajuisesti maatalousympäristöjen luontoarvoja. Hän kertoo, että perinnebiotooppeja hoi-

tavat tilat, kuten Bosgård, ylläpitävät luonnoltaan arvokasta maatalousmaata: rantalaitumet sekä lehtometsät ovat Suomen ympäristöistä monilajisimpia. Valitettavasti ne ovat samalla myös uhanalaisimpia, joten niiden säilyminen on todella tärkeää.

Eläimet monipuolistavat kasvilajistoa Riukuaidalla rajattu hakamaa muistuttaa luontopolulla kulkijaa perinteisestä maataloudesta –hakamaat kuuluvat Suomen perinteisiin maatalousalueisiin. Eläimet saivat niiltä suojaa ja ruokaa, kun taas pelloilta saatiin ruokaa

ihmisille. Näin rikas eliöstö on kehittynyt juuri metsälaitumilla, ja tullut niistä riippuvaiseksi. Bosgårdin hieman umpeen kasvanut hakamaa monimuotoistuu jälleen ensi vuonna, kun sinne tuodaan taas lampaita laiduntamaan. – Parasta luonnon monimuotoisuudelle olisi se, että tiloilla harjoitettaisiin sekä viljantuotantoa että eläinten pitoa. Tämä luo sitä arvokasta maiseman mosaiikkia, kertoo Herzon. Nykyään maatalous on pitkälti erikoistunut ja jakautunut eri tuotantoalueisiin: esimerkiksi Etelä-Suomessa lehmiä ei kovinkaan usein näe. Eläinja kasvituotantoalueiden sekoittuminen ei tosin vielä takaa kestävää karjantuotantoa. Siellä missä on karjaa, se ei välttämättä laidunna, eivätkä lehmät tällöin toimi maisema- ja luontohoitajana. Saatu lanta saatetaan nähdä vain saasteena, kun se voitaisiin käyttää suoraan luonnon hyödyksi peltojen lannoitteena.

Pientareet antavat suojaa ja ravintoa Polku kaartaa keskelle niittykukkien väriloistoa. Pellon ja metsän reunaan jätetyt pientareet luovat elintilaa monille perinnemaisemaan erottamattomasti kuuluville niitty- ja ojanvarsikukille kuten kissankellolle, nätkelmälle, metsämansikalle, ketoneilikalle, mäkikuismalle ja päivänkakkaralle. Pölyttäjät, perhoset ja muutkin hyönteiset tarvitsevat näitä lajeja –ja ne ilahduttavat värikkyydellään myös ihmissilmää. Kun niityt ovat tehomaatalouden yleistyttyä vähentyneet, niiden lajisto on muuttunut harvinaiseksi ja jopa osittain uhanalaiseksi. Reuna-alueet, puustoiset saarekkeet ja pientareet ovat niiden viimeisiä turvapaikkoja. Erilaiset reunat muodostavat myös ekologisia käytäviä, joita pitkin lajit voivat kulkea suojassa alueelta toiselle. Tämä helpottaa niin yksittäisten eläinten elinmahdollisuuksia, kuin ▷▷

Bosgårdin tila Bosgårdin tilalla on viljelty keskiajasta lähtien, ja 1990-luvulta asti siellä on kasvatettu myös karjaa. Karjaa on ollut alusta asti laiduntamassa perinnemaisemaa, ja viime vuonna se sai myös luomumerkinnän. Tila pyrkii monin tavoin omavaraisuuteen: tarvittava lämpö tuotetaan omien tilusten puusta tehdyllä hakkeella, ja karja syö vain omalla tilalla tuotettua rehua. Luontopolku avattiin kesän 2013 alussa, ja sinne on vapaa pääsy. Polulle järjestetään myös opastettuja kierroksia. Satoja vuosia vanhoista maatalousrakennuksista ja kartanosta on kunnostettu muun muassa kahvila ja BBQ-ravintola, iso juhlasali sekä kokoustiloja. Tilalla järjestetään ohjelmaa useina viikonloppuina, kuten myös Suomen luonnon päivänä lauantaina 30.8. Ks. lisätietoja Suomen luonnonpäivästä s. 63.

Bosgårdissa huomaa, miten tehokas, nykypäivänä tavallinen peltojen ja metsien käyttö eroaa perinteisestä. Halkopinosta vasemmalla olevalla metsällä on selkeä raja, jossa metsä loppuu ja pelto alkaa. Oikealla oleva puusto, jonka takaa vesikin pilkottaa, puolestaan yhdistää pellon, metsän ja laidunalueen niin esteettisesti kuin käytännöllisesti kauniiksi hakamaaksi.

Luomulehti 4/2014

◁ Luontopolun varrella kasvaa monia harvinaistuneita niittykukkalajeja, kuten ketoneilikkaa. △ Hakkuun jälkeinen talousmetsä ei usein näytä tältä. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoitomallissa ei tehdä avohakkuita, joten metsän ekosysteemi ei muutu tuhoisasti hakkuiden takia.

myös kokonaisten lajien levittäytymistä uusille alueille. Lisäksi pientareet tarjoavat ravintoa sekä pesimis- ja talvehtimispaikkoja.

Talousmetsä ei aina tarkoita avohakkuita Luontopolulla kulkiessa ei uskoisi, että ympärillä avautuvat metsämaisemat ovat talousmetsiä, joissa on juuri tehty hakkuut. Bosgårdin metsiä hoidetaan jatkuvan kasvun periaatteella, joka perustuu sille, että puulajit kasvavat luon-

Luomulehti 4/2014

taisesti metsiin jääneille aukeille kohdille. Jatkuvan kasvatuksen metsässä ei tehdä avohakkuita, vaan sieltä poistetaan jonkin verran puuta muutaman kymmenen vuoden välein –siten puuta ei saada kerralla niin paljon kuin avohakkuissa, mutta hakkuita voidaan tehdä useammin. Samalla säästetään istutuskustannuksissa. Jäljelle jäävät isot puut toimivat elinympäristönä monille lajeille, ja metsässä on koko ajan eri kasvun vaiheessa olevia metsäalueita. Tämä edesauttaa

monien lajien viihtymistä ja metsän monimuotoisuutta. Oikein hoidetuissa jatkuvan kasvatuksen metsissä viihtyvät myös monet aratkin metsälajit kuten liito-orava, metso ja pyy. Lisäksi metsässä voidaan hakkuun jälkeen heti myös retkeillä, sienestää ja marjastaa.

Perinnemaisemien saama ympäristötuki huolettaa Irina Herzon haluaa tehdä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisestä houkuttelevampaa viljelijöille. Hän on

mukana ministerityöryhmissä, joiden tavoitteena on saada maatalouden tukijärjestelmää parannettua. – Viime vuosien maatalousreformi on ollut suuri askel taaksepäin. Vaikka olemme saaneet monia pieniä, mutta tärkeitä tukiuudistuksia tehtyä, nekään eivät paljon lohduta, jos perinnebiotoopeille ja kosteikoille myönnetty tuki ei vain riitä, Herzon toteaa. Perinnemaisemien ylläpitämiseen voi hakea ympäristötukea alueen pinta-alan mukaan. Tuen hakeminen on tosin valitettavasti hankalaa ja aikaa vievää. Erityisesti pienet perinnebiotooppeja ylläpitävät tilat jäävät usein tuen piiristä pois. – Tuet pitäisi sovittaa tilannekohtaisesti erilaisiin olosuhteisiin, sillä luontoa on niin monenlaista, kertoo Herzon. Tukien tilannekohtainen arviointi olisi kuitenkin hallinnollisesti hankalaa ja kallista. Siksi tukipolitiikassa joudutaankin nyt usein tyytymään kompromisseihin, jotka eivät loppujen lopuksi ole kenenkään mieleen.

Monimuotoisuuden monet merkitykset Luonnon monimuotoisuus on tärkeää monista syistä. Useista lajeista on vain yksinkertaisesti hyötyä. Esimerkiksi pölyttäjät viihtyvät monimuotoisessa luonnossa, ja pölytyksen merkitystä maataloudessa ei voida korostaa liikaa. – Ulkomaalaiset kollegani yllättyvät kerta toisensa jälkeen siitä, että Suomessa mehiläistarhaaja joutuu

maksamaan viljelijöille sijoittaessaan mehiläispesänsä viljelijän pellon läheisyyteen. Esimerkiksi USA:ssa asia on päinvastoin: viljelijät maksavat mehiläistarhaajalle pölytyspalveluista, kertoo Herzon. Monimuotoisuus turvaa tärkeiden luonnonprosessien jatkuvuuden –jos yksi laji kuolee, monet muut jäävät edelleen eloon. Lajit tukevat toisiaan erilaisin symbioosein ja kumppanuussuhtein, joten monimuotoisessa ekosysteemissä lajikanta on usein vahva ulkoisia uhkia kohtaan. – Meidän Euroopassa ja Suomessa tulisi olla valmiita suojelemaan omia metsiämme, soitamme ja niittyjämme, kun täällä ollaan niin huolestuneita esimerkiksi Amazoninkin sademetsistä, miettii Herzon. Monimuotoisuus ja toimet sen ylläpitämiseksi ovat myös mitä suurimmissa määrin poliittisia kysymyksiä. Se, että pidetäänkö monimuotoisuutta yllä vai ei, on myös eettinen kysymys. Onko yhdellä lajilla oikeutta päättää muiden lajien kohtalon päättymisestä? Luontopolulta palaavan mielessä on entistä suurempi halu tehdä kaikkensa monimuotoisen luonnon ylläpitämiseksi. ◀

Perinnemaisemat

ovat perinteiseen maatalouteen liittyvien maankäyttötapojen synnyttämiä maisematyyppejä. Ne voidaan jakaa rakennettuihin perinnemaisemiin ja perinnebiotooppeihin. Rakennettuja perinnemaisemia ovat historialliset rakennukset ja rakennelmat lähiympäristöineen sekä muinaisjäännökset.

Perinnebiotoopit

ovat niitto- ja laiduntalouden synnyttämiä kulttuurivaikutteisia luontotyyppejä, joita ovat esimerkiksi niityt, kedot, hakamaat, kaskimetsät ja metsälaitumet. Niille on kehittynyt omaleimainen ja rikas eliölajisto vuosisataisen hoidon ansiosta. Perinnebiotooppien määrä on vähentynyt Suomessa jo 1880-luvulta lähtien, mutta väheneminen kiihtyi sotien jälkeen ja on jatkunut nopeana viime vuosikymmeninä.

Kirjoittaja oli Luomulehdessä työharjoittelussa ja opiskelee kestävää kehitystä Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Luomulehti 4/2014

Toimittanut: Elisa Niemi

EU-ministerit kyseenalaistavat luomuasetusehdotuksen EU-komission ehdotus uudeksi luomusäädökseksi oli ensimmäistä kertaa keskusteltavana EU:n maatalousjaostossa heinäkuussa. Ministerit olivat huolissaan siitä, että toteutuessaan säädös voisi aiheuttaa luomutuotannon vähenemistä. He vaativat parempaa tasapainoa luomutuotannon kehittämisen ja eri alueiden tuotantoolosuhteiden huomioimisen välille.

inisterit pitivät ehdotuksessa ongelmallisena ainakin vähittäiskaupan sisällyttämistä valvontasysteemiin ja luomulle erillisiä torjunta-ainejäämien rajoja. Delegoitujen säädöksien käyttöä, mikä lisäisi huomattavasti komission valtaa, he eivät pitäneet Lissabonin sopimuksen mukaisena. Useat ministerit korostivat luomutarkastuksen omaleimaisuutta eivätkä halunneet siirtää tarkastusta

Luomulehti 4/2014

horisontaaliseen lainsäädäntöön ruoka- ja rehutarkastuksien piiriin. Keskustelu osoitti, ettei komission ehdotus pysty luomaan raameja hyvin etenevälle luomutuotannon kehitystyölle. Ministerit eivät halua pienten luomutilojen ja vähemmän luomutuotantoa omaavien alueiden mahdollisuuksia kavennettavan. He pitävät luomua yhtenä harvoista hyvistä ja kasvavista ruokasektoreista Euroopassa – luomu täyttää kuluttajien toiveita ja samanaikaisesti antaa panoksensa

luonnonsuojeluun ja ympäristöntilan kehittämiseen. Luomun kattojärjestö IFOAMin EUryhmä vaatii EU:n instituutioilta ehdotusta, joka sisältää komission innovatiiviset ehdotukset, kuten pienten tuottajien ryhmäsertifioinnin, kehitetyt luomumerkinnät ja elintarvikejalostajille sekä myyjille omat ympäristövaatimukset. Uudella luomusäädöksellä täytyy olla selkeä visio ja sen täytyy tukea luomusektorin kehitystä askel askeleelta. Sen täytyy kuitenkin myös ottaa huomioon jäsenvaltioiden, alueiden ja luomutoimijoiden erilaisuus. Olennaista on tarkastuksien kunnollinen soveltaminen käytäntöön. IFOAM EU vaikuttaa aktiivisesti keskustelun etenemiseen. Suomalaisena jäsenenä IFOAM EU:n hallituksessa on Aira Sevón ja IFOAM EU:n neuvostossa Jaana Elo Luomuliitosta. ◀ Tämän palstan artikkelit myös netissä: www.luomuliitto.fi/kategoria/tiedotteet

Goalainen luomuviljelijäperhe haluaa muistuttaa ihmisiä siitä, että ekologinen elämäntapa on tulevaisuutta myös Intiassa.

Teksti ja kuvat: Marjo-Kaisu Niinikoski

Yogi Farms

raivaa sarkaa Intiaan Modernisaation imussa kulkeva Intia on meinannut unohtaa, miten maata viljeltiin ennen muinoin. Nyt kun luonto huutaa apua, tiedoista on hyötyä.

uomuviljelijä Karan Manral hyppää skootterinsa selkään ja starttaa. Ollaan Intian vehreässä Goassa, jossa palmupuut, mangopuut ja banaanipuut huojuvat tasaisesti leppoisassa tuulessa. Karan on juuri sulkenut Santa Cruzin kylässä olevan Pinto Farmin rautaportit, joihin on käsin maalattu vihreä ekokannanotto: Project Go Goa Green. – Yhä useampi ihminen, yhteisö ja yritys alkaa tiedostaa, että meidän on

siirryttävä ekologisempaan tapaan elää ja toimia, luomutilan isäntä toteaa. Karan on esitellyt yhtä kolmesta luomufarmistaan, jotka muodostavat kokonaisuuden, jota hän kutsuu vaimonsa ja viljelykumppaninsa Yogita Mehran kanssa nimeltä Yogi Farms. – Oikeastaan Yogi Farms on luomuviljelykokeilu tai luomufoorumi, jossa olemme onnistuneet viljelemään ruokaa luonnonmukaisesti sekä omiin tarpeisiimme että kaupan, ravintoloiden ja hotellien tarpeisiin, Karan kuvaa. – Tärkein tehtävämme on kuitenkin levittää tietoa luomuviljelystä ja puhtaasti tuotetusta ravinnosta. Teemme yhteistyötä paikallisten ammattiviljelijöiden ja keittiöpuutarhureiden kanssa järjestämällä työpajoja, luentoja, farmivierailuja ja jakamalla ja vaihtamalla taimia.

Pinto Farm toimiikin etenkin taimien kasvatuspaikkana. Taimitarhojen lisäksi farmilla on kasviviljelyä: tilan pellolla kasvaa monenlaista luomuvihreää. – Kasvatamme luomuvihannesten ja -juuresten lisäksi erilaisia luomusalaatteja ja -yrttejä, Karan kertoo. – Suurin osa siemenistä tulee Intiasta, mutta olemme halunneet kokeilla myös ulkomailta tulleita lajikkeita, kuten esimerkiksi thaimaalaista bambupinaattia, kiinankaalia sekä italialaisia tomaatteja. Erilaiset luomusalaattisekoitukset ovat täällä hyvin suosittuja, Karan kertoo.

Vihreällä keitaalla Karan kääntää skootterinsa menosuuntaan ja vinkkaa, että seuratkaa. Ajamme taksikuskin kanssa kapeita teitä pitkin kurvailevan luomuisännän perässä. On ▷▷ Luomulehti 4/2014

◁ Yogitan päivän herkkukori, jonka antimista perheenäiti valmistaa terveellisen illallisen. △ Yogita Mehra haluaa kasvattaa sekä ruokaa että paikallista yhteisöä tiedostamaan puhtaan viljelyn merkityksen. Kuvassa hän on tarkastamassa porkkanapenkkiä.

kuuma, ja huonokuntoinen tie pöllyää hiekan ja pakokaasun sekoitusta. Intian vasemmanpuoleinen liikenne on hallittua kaaosta, sillä vastaan saattaa tulla lähes mitä tahansa ylinopeutta ajavasta lava-autosta keskellä tietä löntystelevään lehmään. Olemme matkalla Karanin ja hänen vaimonsa Yogitan ylläpitämälle toiselle luomufarmille. Käännymme päätieltä vihreiden peltojen keskellä olevalle sivutielle. Se muuttuu yhä kapeammaksi, kunnes olemme perillä. Mäen päältä avautuu näkymä pieneen vihreään keitaaseen. Se on Taleigaon alueella sijaitseva Almeida Farm, josta kaikki sai viitisen vuotta sitten alkunsa. Ensimmäisenä vastaan tepastelee perheen puolitoistavuotias Tara-tytär. Kohta perässä seuraa perheenäiti ja luomuviljelijä Yogita. – Aloitimme luomuviljelykokeilumme täältä, kun maapläntin omistava

Luomulehti 4/2014

ystävällinen naapuri lupautui vuokraamaan meille alueen viljelymaaksi. Hän halusi myös edistää luomuviljelyä omassa kotikylässään, joten olemme edelleen täällä, toteaa Yogita.

Kasvu ulos lapsenkengistä Goassa ja Intiassa yleensäkin viljely on kausiluontoista. Karan kertoo, että aktiivinen viljely- ja kasvukausi ajoittuu lokakuulta huhti-toukokuun vaihteeseen. Sitten alkavat monsuunisateet, jolloin pellot tulvivat vedestä. – Tuolloin on sekä meidän että kasvumaan aika levätä, uudistua ja kerätä voimia seuraavaa kautta varten, Karan kuvaa. Karan ja Yogita ovat Goan luomuviljelijöiden parissa tunnettu pioneeripariskunta, joka on ottanut tehtäväkseen kannustaa mahdollisimman monia ammattiviljelijöitä siirtymään luomuun. – Tai oikeastaan palaamaan ikivanhaan viljelytapaan, joka on vaan haluttu

unohtaa niin kutsutun modernisaation vanavedessä, Yogita toteaa. Luomuviljely Goassa on kahtiajakoista. Karan kertoo, että osavaltiossa on jo runsaasti luomuviljelijöitä, jotka kasvattavat hedelmäpuita, kuten banaania, mangoa tai cashew´ta. Samoin maustefarmit ovat pitkälti luomutiloja. – Sen sijaan viljan viljely ovat luomun suhteen vielä valitettavan lapsen kengissä. Suruksemme olemme huomanneet, miten monet viljelijät ovat vuosikymmenten saatossa unohtaneet vanhat viljelyperinteet, jotka pohjautuivat luonnonmukaiseen tapaan kasvattaa ruokaa. – Nyt on aika herättää ammattiviljelijät ymmärtämään, että luomu on tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto, Karan sanoo.

Tarvetta asennemuutokseen Kenties suurin haaste onkin ammattiviljelijöiden asenteissa, jotka kai-

paisivat Karanin ja Yogitan mukaan täyskäännöstä. Viljelyä ei ensinnäkään pidetä enää kiinnostavana tai taloudellisesti kannattavana ammattina, ja jopa reilusti yli puolet Goan ruoasta tuodaankin naapuriosavaltioista, kuten Karnatakasta. – Moni viljelijä myös ajattelee, että tehoviljely eli kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on tullut jäädäkseen, vaikka ne tulivat Intiaan vasta 1960-luvulla. Kuvitellaan myös, että luomu on jotenkin vanhanaikaista ja taloudellisesti tehotonta, Karan toteaa. – Laiva kääntyy hitaasti, vaikka Goassa on jo runsaasti tutkittua tietoa siitä, miten huonossa kunnossa maaperä on siihen dumpattujen myrkkyjen vuoksi. – Suuri ihmismassa hautaa vielä päänsä hiekkaan, vaikka yleisesti on jo tiedossa, että maa alkaa olla pian käyttökelvotonta, jollei suuntaa muuteta. Luomupariskunta kuitenkin katsoo valoisasti tulevaisuuteen. He törmäävät vuosi vuodelta yhä enemmän myös viljelijöihin, jotka ymmärtävät sekä luomun ekologisen että ravitsemuksellisen arvon. – Vuosien paikallisten viljelijöiden kanssa tekemämme yhteistyön perusteella olemme huomanneet, miten ihmisillä on aito kiinnostus kasvattaa puhdasta ruokaa. Haluamme konsultoida heitä kaikessa mahdollisessa, ja olemmekin auttaneet jo useampaa farmia siirtymään luomuun, Yogita sanoo.

– Tavoitteenamme on myös verkostoitua yhä laajemmin toisten luomuviljelijöiden kanssa ja näin nostaa luomuviljelyä ja sen tasoa niin Goassa kuin muuallakin Intiassa, Karan lisää.

Laatua keittiöpuutarhasta Intia on vastakohtien maa. Merkittävän suuri osa 1,2 miljardin väestöstä kärsii nälänhädästä, mutta on myös niitä, joilla on varaa miettiä ruokansa alkuperää ja hankkia lautaselleen parempilaatuista ravintoa. Yogitalla on tähän luonnollinen selitys. – Kyse ei ole niinkään rahasta, vaan tiedosta. Isoäitimme ymmärsivät ruoan maun ja laadun ja osasivat itse kasvattaa ruokansa. Nykypolvi on sen unohtanut, ja moni jopa kuvittelee, että teollisesti tuotettu ruoka on jotenkin parempaa tai arvokkaampaa. – On hassua, että Intiassa kaikilla muilla elämänalueilla laatu on parantunut, mutta ruoan kohdalla tilanne on ihan päinvastainen. Saamme samalla rahalla vähemmän ja huonompaa laatua, Yogita lisää. Yksi ratkaisu tähän on Yogitan ja Karanin mukaan ihmisten kouluttaminen kasvattamaan omaa ruokaa. Yogi Farms järjestääkin kasvukauden aikana yksityisille ja yhteisöille keittiöpuutarhakursseja, joissa opetetaan luomukotiviljelyn aakkoset. – Esimerkiksi viime kaudella keittiöpuutarhatyöpajoihimme osallistui yli

Karan Manral haluaa nostaa esiin luomuviljelyn ympäristövaikutuksia. Hänen unelmanaan on vihreä Goa ja vihreä Intia.

500 ihmistä, jotka ovat laittaneet teorian myös käytäntöön omassa puutarhassaan. Olemme tuoneet Goaan myös luonnonmukaisen kasvihuoneviljelyn, jota kohtaan kiinnostus on kasvanut, Karan toteaa. Yogi Farms tekee yhteistyötä Intian luomuviljely-yhdistyksen OFAI:n (the Organic Farmers Association of India) kanssa. ◀ Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on vieraillut Goan maaseudulla useasti 2000-luvulla. www.yogifarms.com

Panchakavya – pyhän lehmän lahja

ntialaiset luomuviljelijät käyttävät yhä tänä päivänä ikivanhaa luomukonstia. Panchakavya on ihmeaine, joka toimii sekä maaperän, kasvien ja taimien lannoitteena että tuholaistorjunta-aineena. Panchakavya on varsinainen ekobuustaaja, joka valmistetaan lehmästä saadusta viidestä tuotteesta. Siihen käytetään lehmän virtsaa, ulostetta, maitoa, jogurttia ja kirkastettua voita eli gheetä. Luomuviljelijä Yogita Mehra kertoo, miten panchakavya valmistetaan. – Lehmän viisi tuotetta sekoitetaan esimerkiksi muovipulloon tai astiaan. Seoksen annetaan käydä 21 vuorokautta, jolloin siihen syntyy kasvustolle erittäin hyödyllinen bakteerikanta, Yogita kuvaa.

Käymistuotteena syntynyttä valmista panchakavyaa lisätään kasteluveteen, tai sitä voidaan käyttää vedellä laimennettuna tuholaissuihkutuksessa. – Meillä on farmillamme pieni lampi, johon lorautamme pullollisen pari panchakavyaa pari kertaa kasvukauden aikana. Siellä bakteerikanta moninkertaistuu mitä luonnonmukaisimmalla tavalla, Yogita toteaa. – Luonnosta itsestään löytyy kaikki tarvittava ravinnerikkaan kasvuston aikaansaamiseksi. Vanhan kansan keinot toimivat edelleen. Tarvitaan vaan tietoa ja hieman viitseliäisyyttä.

Luomulehti 4/2014

Polsot perustivat oman teurastamon, kun isot kielt채ytyiv채t ottamasta lammasta vastaan. Tuottajat ottavat teurastamosta mielell채채n palautetta ja rehustusneuvoja vastaan.

Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna

Lammas markkinoille

omasta teurastamosta 26

Luomulehti 4/2014

aija ja Eero Polso perustivat Polson Lammas Oy:n vuonna 2006. Seuraavana vuonna yritys sai valmiiksi Toholammin Sykäräiseen lampaiden ja vuohien pienteurastamon ja lihankäsittelylaitoksen. Investointi maksoi 135 000 euroa verottomana, jonka päälle tuli oman työn osuus. Alueen TE-keskus oli hieman mukana hankeen rahoituksessa. Sysäys oman pienteurastamon rakentamiseen saatiin siitä, kun isot teurastamot eivät enää ottaneet lampaita vastaan. Isojen teurastamojen kieltäydyttyä, teurastus teetettiin alkuun ulkopuolella ja ruhot leikattiin omaan autotalliin sisustetussa leikkaamossa. Kun rahtityötä tehneet pienteurastamotkin vähenivät ja menivät aina vaan kauemmaksi, niin oman teurastamon rakentaminen oli pieni pakko. – Tilanne oli kieltämättä hieman huvittava. Isot teurastamot sanoivat, että kukaan ei osta lammasta ja siksi he eivät enää teurasta. Kauppiaat kuitenkin vakuuttelivat, että nimenomaan lammasta kysytään. Päätös oli loppujen lopuksi helppo, sillä olihan meillä mukavasti pyörivä markkinointi jo toiminnassa, Eero Polso muistelee. Minimani oli Polson mukaan ensimmäinen kauppaketju, joka oli myös tekojen tasolla kiinnostunut luomu- ja lähilampaasta. Ketju myi lammasta kohtuullisella katteella ja kauppa kävi. Kauppa ei varmaankaan olisi lähtenyt niin hyvin käyntiin, jos Minimanikin olisi yrittänyt ottaa yleisesti käytössä olevan 40 prosentin siivun itselleen. Varsin pian myös luomuruokapiirit nousivat merkittävään asemaan lihan ostajina.

Missä maalaisjärki? – Pienteurastamojen byrokratia on tosi raskas ja useilta osin älytön. Harmittaa, kun yksinkertaisistakin asioista väen vängällä tehdään monimutkaisia ja vaikeita. Yrittäjän pitää olla tosi sitkeä ja

kovapäinenkin. Valtakunnantason yksikössä tuntuu olevan enemmän ymmärrystä, mutta maakunnassa tilanne on paljon jäykempi, Polsot murehtivat. Yleisellä tasolla halutaan pitää kiinni pienistä yrityksistä ja luomusta, mutta kentällä toimivien viranomaisten epävarmuus ja kieltämisen halu leimaavat toimintaa. Maalaisjärjen pitäisi Polsojen mukaan olla kaiken toiminnan ydin. Yhtä ja samaa asiaa saatetaan kysyä useilla eri lomakkeilla. Ja uusi lomakkeita tulee kuin sieniä sateella. Viranomaisten kierrätys EU:n eri maiden välillä olisi erittäin tervetullut tapa toimia. Tarkastajien silmät avautuisivat ymmärtämään eurooppalaista kokonaisuutta entistä paremmin. Ruhotarkastuksen tärkeyden Polsot ymmärtävät hyvin, mutta vajaan kymmenen vuoden kokemus on osoittanut, että elävien lampaiden ennakkotarkastuksesta on vaikea saada lisäarvoa. Tarkastusmaksut lihakiloa kohti nousee pienteurastamoissa äkkiä merkittäväksi kulueräksi. Polson Lammas Oy teurastaa 3 000 – 4 000 lammasta vuosittain. Alkuun teurastettiin vuohiakin, mutta viime vuosina niitä ei ole ollut juuri ollenkaan. Pääsääntöisesti teuraat noudetaan noin sadan kilometrin säteeltä, mutta osa lampureista tuo lampaansa Sykäräiseen. Tuottajalta tulee lampaiden mukana kaikki tarvittavat eläinkohtaiset tiedot. Samalla hän tekee ketjuinformaatiolomakkeen, josta käy aukottomasti ilmi lääkitykset ja mahdolliset rajoitukset. Noin 25 prosenttia teuraista palaa takaisin tuottajan omaan markkinointiin. Alkuvuosina teurastamolle tuli melko rasvaisiakin lampaita, mutta nyt teuraat osataan kasvattaa taloudellisesti oikein.

Polson tila • • • • • • • • • •

Peltoa käytössä 66 hehtaaria Noin 200 suomenlammasuuhta Kuivaheinää ja esikuivattua paaliheinää Kaura, herne ja härkäpapu omalta tilalta Luomurypsiä ostetaan joskus Tunnutus- ja kasvatusrehun valkuainen yli 16 % Karitsojen teuraspaino keskimäärin 18 kiloa Keskimäärin kuusi karitsointia per uuhi Karitsaluku keskimäärin 2,2 Laidunnus hankalaa petovahinkojen takia

△ Lampaan kova luu tylsyttää vannesahan terää nopeammin kuin vaikkapa sian luut. Osa teristä meneekin sianlihan paloittelijoille ”loppukäyttöön” näyttää Eero Polso. ◁ Polson oman katraan karitsoinnilla tasataan kysyntähuippuja. Syyskesästä karitsoivat uuhet ovat laidunkauden jälkeen erittäin hyvässä kunnossa. Runsas maidon tuotto takaa karitsoille rivakan kasvun.

Luomua vai ei Tällä hetkellä Polsot saavat myydä itse kasvattamansa ja teurastamansa luomulampaat luomuna eteenpäin. Naapurin luomutilalta ostettua ja teu- ▷▷ Luomulehti 4/2014

△ Polson Lampaan pienteurastamo valmistui kahdeksan vuotta sitten. Parhaina vuosina laitoksessa teurastetaan noin 4000 lammasta. Luomulampaiden teurastus on lisääntynyt kaiken aikaa. ◁ Lampaan nylkeminen ei ihan jokaiselta onnistukaan. Koneellisesti ruhon päältä kiskottavan taljan on lähdettävä alulle täsmälleen oikeasta paikasta. Oikein nyljetty vuota on helppo jatkokäsitellä eikä ylimääräistä lihaa jää vuotaan.

dunjakson jälkeen. Tilan omat karitsat ovat tavallaan pankkina, jolla säädellään tuotantoa. Erityisesti pääsiäiseksi pitää olla kotimaista luomulammasta. Polsot ruokkivat lampaansa pääasiallisesti kotovaraisin rehuin. Hernettä ja härkäpapua on viljelty vaihtelevalla menestyksellä. Kasvavien karitsoiden ja tunnutusvaiheessa olevien uuhien puuttuva valkuainen on ostettu Kinnusen Myllyltä. – Teurastamolla huomaa hyvin, mikä kasvattaa. Olemme antaneet palautetta lampureille ja tällä tavalla pyrkineet kehittämään koko ketjun elinvoimaisuutta. Joskus olemme kyselleet, onko tilalla uusi pässi vai onko ruokintaa muutettu, kun ruhoissa on havaittavissa selkeä laadun parantumista, Eero Polso kertoo. Arviointia ei keskitetä pelkästään paisteihin, vaan koko ruho on osattava arvioida. Lampurit ovat olleet mielissään saamastaan palautteesta. Joskus he ovat soitelleet teurastuspäivän jälkeen ja kyselleet minkälaisia ruhoja tuli. Luomun määrä teurastuksista on kaiken aikaa lisääntynyt ja on tällä hetkellä noin 35 prosenttia. Niin teurastamoa kuin omaa tilaakin kehitetään sisukkaan innostuneesti.

Eloeläimiä ympäri Suomen rastettua luomulammasta ei saa luomulihana myydä ennen kuin on haettu lupa luomuteurastamotoiminnalle. Hakemus luomuteurastamosta on vetämässä. Kerta yrittämällä lupaa ei Polson Lammas Oy:lle herunut, sillä hakemusta piti kesällä täydentää muutamalla A4:lla. Polsot välittävät mielellään tietoa kokemuksistaan myös muille tuottajille, jotta virheiltä olisi helpompi välttyä. Omalla tilallakin on tullut vastaan se, että viranomaiset ovat hyvin tarkkoja. Polsot ostivat muutama vuosi sitten siirtymäkauden tilalta luomurehulla kasvatettujen uuhien luomurehulla kasvatettuja karitsoita omaan lampolaansa. Näin ei viranomaisten mukaan

Luomulehti 4/2014

olisi saanut tehdä. ELY-keskus oli tiukkana ja kyseiset karitsat piti panna kiireesti eteenpäin viranomaisten valvovien silmien alla. – Saapa nähdä huomataanko byrokratian jatkuvasti tiukkeneva kuristusote vasta sitten, kun tuotanto on saatu kokonaan tapettua, Eero Polso miettii.

Valkuaista tarvitaan Polson omassa lampolassa alkoi heinäkuun loppupuolella karitsointi. Satakunta uuhta karitsoi totutusta kevätkaritsoinnista poiketen, jotta luomulammasta riittäisi tasaisemmin ympäri vuoden. Kokemuksen mukaan syyskesästä karitsoivat uuhet ovat erittäin hyväkuntoisia muutaman kuukauden lai-

– Me olemme myyneet jalostusuuhia melko paljon ympäri Suomen. Oman katraan jalostusarvo on kuitenkin ykkösasia ja joskus on myytävä ei-ootakin, Kaija ja Eero Polso tunnustavat. Hyvä pässi on lammastaloudessa onnistumisen perusedellytys. Pässejä ostetaankin huutokaupoista kaiken aikaa, jotta jalostus etenisi. Syyskesästä karitsoiva katras on kolmen pässin peruja ja syyskuussa tilalle on tulossa taasen uusi hyväsukuinen periyttäjä. Jalostusohjelmaa mietitään yhdessä ProAgrian neuvojien kanssa. Lammasneuvoja käy tilalla vähintään kerran vuodessa, jolloin koko kuvio käydään läpi. Vieraan ammattilaisen käynti tilalla on Polsojen kokemuksen mukaan tärkeä jo pelkästään tilasokeuden ehkäisemisen takia. ◀

På svenska Text och foto: Minna Kotkamaa

Biodynamisk odling är en livsstil På Majvik trivs såväl korna som praktikanterna. På gården odlas det biodynamiskt och helhetstänkandet är viktigt.

å Majvik i Sibbo har man odlat biodynamiskt i snart 30 år. Gården ägs av Niklas och Myrna RammSchmidt som började den biodynamiska odlingen på gården. För ett par år sedan pensionerade de sig, varvid Atte Hermansson och Anu Päivinen beslöt sig för att fortsätta odlingen på gården. Hermansson hade vid det skedet studerat till ekoträdgårdsmästare och kommit vid kontakt med Majvik genom att han utförde sina studiers praktik på gården. Gårdens omsättning är cirka 100 000 euro och odlingsarealen 24 hektar, varav största delen är hö. Dessutom odlas det mångsidigt spannmål, rotfrukter och trädgårdsprodukter. Gården har ett eget växthus, var tomater och gurka växer, samt en egen gårdsbutik varifrån kunderna kan köpa gårdens egna produkter.

Gården är en helhet – I biodynamiken är helhetstänkandet viktigt, gården skall sträva efter att försörja sig själv, berättar Hermansson. Därför bor det på gården också kor, hönor och katter. Korna, som är av Östfinsk ras, behöver vi för att få en fungerande kompost. När korna blir väl omskötta producerar de gödsel av hög kvalité och med hjälp av den får vi produkter av hög kvalité. Rasen har vi valt på grund av att vi vill stöda den Öst-

finska lantrasen. Hönorna däremot producerar ägg och katterna tar hand mössen. På gården arbetar förutom Hermansson och hans sambo flera praktikanter och ungdomar från Sibbo. Föreningen Blåa bandet har en egen åkerplätt på gården som de odlar på. – Vi vill stöda människor som är arbetslösa och utstötta från samhället, säger Hermansson.

Framgång och papperskrig Livet som jordbrukare är inte alltid lätt men på frågan vad som är det bästa med arbetet tvekar Hermansson inte en sekund.

– Det bästa är när man lyckas, när man märker att även en biodynamisk gård kan vara en fungerande helhet. Det tråkigaste däremot är byråkratin, den känns väldigt tung. Allting skall bokföras och redovisas, pappersarbetet för en jordbrukare har gjorts invecklat. Fastän Majvik är väldigt nära Helsingfors, är det en idyllisk plats som är känd för sina välsmakande produkter. Varför skall kunden då köpa biodynamiskt? – I biodynamiken är naturens, djurens och människornas välmående mycket viktigt, svarar Hermansson. När du köper biodynamiskt, stöder du detta tankesätt och får dessutom produkter av mycket hög kvalité. ◀

Luomulehti 4/2014

Teksti: Minna Nurro kuvitukset: kuudes kerros

Ulos ruskeasta

paperipussista Jos luomun kulutusta halutaan lisätä, sen markkinointia on syytä tarkentaa. Ekologisuus ei pure laajoihin kuluttajaryhmiin, vaan ihmiset pitää vakuuttaa eduista, joita luomu suo juuri heille.

”L

uomun markkinoinnin koko ajattelumalli pitäisi uudistaa pakkausta myöten: ruskea paperipussi ei houkuttele. Pelkän vihreyden sijaan kannattaa korostaa luomuruoan terveellisyyttä sekä hyvää makua ja laatua, tiivistää designtoimisto Kuudennen Kerroksen asiakkuusjohtaja Päivi Korteniemi. Helsinkiläistoimisto on tutkinut vastuullista kulutusta yhdessä dosentti Arto Salosen kanssa kesästä 2013 lähtien. Tutkimus aloitettiin haastattelemalla noin 40 suomalaista omissa kodeissaan, minkä lisäksi ihmisten asenteita on kartoitettu tuhat henkilöä kattavalla kyselyllä. Korteniemi kertoo, että tutkimuksen motiivina oli selvittää, miksi vastuullinen kulutus ei näytä konkretisoituvan sanoista teoiksi. Myös luomu oli osa tutkimuksen kysymyksenasettelua.

Osa ostaa jo paljon luomua

Tinkimättömät arvostavat luomussa korkeaa laatua.

Luomulehti 4/2014

Tutkimustuloksista hahmottui kahdeksan erilaista kuluttajaprofiilia, joista viisi kiinnostaa luomun näkökulmasta. Ne on nimetty havainnollisesti: vakaumukselliset, tinkimättömät, unelmoijat, kunnianhimoiset ja huolenpitäjät.

Kuudennen Kerroksen asiakkuusjohtaja Päivi Korteniemi ja designer Saara Järvinen puhuvat luomun markkinoinnista ja sen mahdollisuuksista Luomuelintarvikepäivässä Helsingissä 2.10.2014. proluomu.fi/luomuelintarvikepaiva

– Vakaumukselliset ja tinkimättömät käyttävät jo paljon luomua. Vakaumukselliset kantavat vastuuta maailmasta ja suosivat luomua arvojensa mukaisesti. Tinkimättömät taas arvostavat laatua ja ajattelevat luomun olevan hyvää heille, Korteniemi taustoittaa.

Huolenpitäjille on tärkeää, että luomua on helposti saatavilla.

Itsekkäät argumentit kehiin Luomukulutuksen lisäämisen kannalta ehkä kiinnostavampia ovat kolme jälkimmäistä, hieman itsekkäämmin ajattelevaa ryhmää. Niissä luomukulutus on vielä satunnaista mutta asenteet luomulle otollisia. – Unelmoijat ovat kulutusorientoituneita, ja heille luomu on ehkä hieman hintavaa mutta kuitenkin houkuttelevaa. Kunnianhimoiset ovat miesvaltainen ja hyvätuloinen ryhmä, joka on valmis satsaamaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Luomu pönkittää heidän omaa brändiään, Korteniemi selvittää. Laajin ryhmistä on huolenpitäjät, joka koostuu tyypillisesti lapsiperheistä. Heille tärkeää on arjen sujuvuus: luomun on oltava helposti saatavilla ja kohtuuhintaista. Korteniemi toteaa, että tämän ryhmän tiedostavuus on selvästi kasvussa. – Huolenpitäjät alkavat monesti ostaa luomua ensimmäisen lapsen synnyttyä. Sitä kautta myös koko perhe alkaa käyttää enemmän luomua.

Arvomaailma elää Korteniemi huomauttaa, että kuluttajat voivat siirtyä ryhmästä toiseen elämäntilanteidensa muuttuessa, tosin eivät täysin arvomaailmansa vastaisesti. – Unelmoijasta voi tulla lasten myötä huolenpitäjä, ja huolenpitäjästä vakaumuksellinen, hän havainnollistaa. ◀

Luomulehti 4/2014

Terveisiä

pellonpientareelta!

Juuso Joona

Jussi Nurkka ProAgria Etelä-Suomesta esitteli kevätvehnän ja mallasohran lajikekoetta luomupellolla.

Reijo Käki esitteli osuuskunta Kymen Luomun ja Kuhilas ry:n kasvuparanteiden tilakoetta. Tilakoe tehtiin Glensiden tuotteilla. Kuvassa esitellään merileväpohjaisen tuotteen vaikutusta juuriston kasvuun.

Lapiodiagnoosilla saatiin näkyviin kylvöajankohdan ja sateiden aiheuttamat rakennemuutokset maaprofiilissa. Kuvasta voi verrata vasemmanpuoleista ohranäytettä keskellä olevaan syysruis-näytteeseen. Ainoa ero oli kylvöajankohdassa.

Luomulehti 4/2014

Juuso Joona

Elokuussa Kouvolassa oli Liisa ja Tommi Mattilan tilalla monipuolinen pellonpiennarpäivä maan rakenteesta ja ravinnetaloudesta. Lisäksi tilalla tutustuttiin kevätvehnän ja mallasohran lajikekokeisiin, sekä kasvuparanteiden havaintokokeeseen. Tilaisuuden järjesti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Kaakkois-Suomen luomuvalmennus- ja Luomulla etumatkaa Etelä-Savolle – sekä MTT:n Ekokas-hankkeet yhteistyössä ProAgria Etelä-Suomen Peltonen II-hankkeen sekä Saimaan Luomu ry:n, Kuhilas ry:n kanssa ja OSK Kymen Luomun sekä T:mi Reijo Käen kanssa.

Kevin Asford on skotlantilaisesta Glenside Ltd yrityksestä, joka on erikoistunut maan viljavuuden hoitoon. Hän kertoi ravinnesuhteiden merkityksestä ja maan rakenteen hoitamisesta.

Suomen Limousinkasvattajat ry ja Savo-Karjalan luomuyhdistys ry järjestivät avoimet ovet Mikko Musikan tilalla Rääkkylässä heinäkuussa. Tapahtuma oli tilalla ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen, ainakin kaikki osallistujat toivoivat jatkoa tapahtumalle. Vierailijat pääsivat katsomaan kahta laumaa läheltä. Toinen lauma oli pihatossa syömässä luomusäilörehua ja etenkin lapsivieraista oli hauskaa, kun lehmä saattoi lipaista karhealla kielellä pieneltä ruokkijalta ruokaa kädestä. Pienet vasikat herättivät ihastusta niin nuorissa kuin vanhoissa katsojissa. Lomittaja kuljetti traktorikyydillä kaikki vierailijat tutustumaan toiseen laumaan läheiselle laitumelle. Sekä traktorikyyti että läheltä eläimiin tutustuminen oli vieraiden mielestä “tosi kivaa”. Matkalla he näkivät myös sen, kuinka tärkeä kasvi apila on luomutilalle ja kuinka mielellään eläimet sitä syövät. Lopuksi keskusteltiin luomumansikkamehun ääressä mm. tilan tulevaisuudesta sekä mahdollisesta lihan suoramyynnistä. Kaikki vierailijat ottivat innokkaasti lehtiä ja esitteitä luettavakseen ja lupasivat tulla ensi vuonna uudestaan, mikäli tällaista tilaisuutta vielä järjestetään. Päivän aikana vierailijoita oli noin 30 ja paikallismediat tekivät monta juttua aiheesta. Tarja Musikka

Kuhilas ry: n jäsenet kävivät tutustumassa Espoossa ProAgrian luomuviljelykokeisiin. Tutustuimme myös EkoNu! -hankkeen luomuviljelykokeisiin Pernajan Vanhassakylässä sekä Bosgårdin kartanon luomutilaan Porvoossa. Arto käki

Luomupäivillä 25.–26.11. muun muassa yritysretkiä Seinäjoen seudulla. luomu.fi/luomupaivat/ohjelma

Luomulehti 4/2014

Teksti ja kuvat: Pirkko Tuominen

Yrttejä rehunurmiin

Belgialainen luomutila pyrkii lisäämään tilan rehuomavaraisuutta vähentämällä ostokivennäisten tarvetta. Yrttien kivennäis- ja hivenainepitoisuudet ovat viljeltyjä heinä- ja typensitojakasveja isommat.

Luomulehti 4/2014

utune Luomututkimuksen ja –neuvonnan yhteistyöhankkeen puitteissa avautui mahdollisuus tutustua belgialaiseen luomutuotantoon. Yhtenä vierailukohteista oli Koen Van Gelderin luomumaitotila Hernessä. Tilan erikoisuus on runsas yrttien käyttö sekä säilörehu- että laidunnurmissa.

Siemenseoksessa 15 lajia Oheisessa taulukossa ovat lueteltuna tilalla käytetyssä siemenseoksessa mukana olevat kasvit. Kokonaissiemenmäärä on 40 kg/ha. Kasvien 1000sp:ssa on suuria eroja, joten kasvien todelliset yksilösuhteet poikkeavat siitä, mitä %-siemenmäärästä kertoo. Eri kasvien osuudet varsi-

Siemenseoksen lajit:

%-siemenmäärästä:

Englannin raiheinä Koiranheinä Timotei Ruokonata Valkoapila Puna-apila Hybridiapila Pikkuluppio Sikuri Persilja Heinäratamo Siankärsämö Keltamaite Esparsetti Rohtomesikkä

10 10 10 10 6 5 3 8 6 4 1 2 3 15 7

naisessa sadossa vaihtelevat myös eri korjuukerroilla ja nurmien ikävuosina. Vanhemmissa nurmissa yrttejä on vähemmän jäljellä kuin vastaperustetuissa. Korjuukertoja tulee kasvukauden aikana useita varsinkin laidunkäytössä, missä tyypilliseen eurooppalaiseen tapaan syöttö aloitetaan varhaisessa vaiheessa ja kasvusto syötetään varsin matalaksi. Hitaamman jälkikasvukyvyn omaavat yksilöt kärsivät tästä. Yrttien kivennäis- ja hivenainepitoisuuksia on tutkittu Euroopassa varsin paljon, sillä ne ovat monessa maassa yleisesti käytössä erityisesti laidunnurmissa. Pitoisuudet vaihtelevat kasvi- ja maalajeittain, mutta pääsääntöisesti yrteissä on heinäkasveja enemmän erityisesti fosforia, magnesiumia, kaliumia, rikkiä, booria ja sinkkiä. Yrteillä on kyky kerryttää eri mineraaleja kasvustoonsa.

Analyysit tarpeen Tanskalaisessa tutkimuksessa: Forage herbs improve mineral composition of grassland herbage, jonka tulokset on esitetty mm. Grass and Forage science –julkaisussa, todettiin että käytetyllä nurmikasvien, palkokasvien ja yrttien seoksella pystyttiin kattamaan 35 kg:n päivätuotoksen omaavan lypsylehmän koko kaliumin, magnesiumin, kalsiumin, mangaanin ja raudan tarve. Haasteellista on kuitenkin ennakoida minkä verran kasvustossa on kivennäisja hivenaineita, joten rehuja kasvustoanalyysit ovat ruokinnansuunnittelun tukena välttämättömiä. Kokeessa lannoitteena käytetyllä naudanlietteellä ei ollut vaikutusta yrttien mineraalipitoisuuteen, mutta se lisäsi pitoisuuksiltaan köyhempien nurmikasvi-

en osuutta sadossa ja siten vähensi rehun kokonaiskivennäisainepitoisuuksia. Van Gelderin tilalta tehdyissä rehuanalyyseissä erityisen korkeita hivenainepitoisuuksia löytyi sikurista ja siankärsämöstä. Lisäksi nurmissa kasvaneesta voikukasta löytyi paitsi tyypillisesti korkeat kaliumpitoisuudet, myös rautaa, kobolttia ja seleeniä yli kaksinkertaiset määrät heinäkasveihin verrattuna. Aiemmin tilalla käytettiin yrttejä sisältäviä kivennäisiä, mutta niiden viljely itse on edullisempaa ja tuo siten kustannussäästöjä. Tällä hetkellä 60 lypsylehmälle ja nuorkarjalle ostetaan noin 3000 kg kivennäisiä vuodessa täydentämään kasveista puuttuvia ainesosia, mutta määrä on vähenemässä sitä mukaa kun yrttiseosta saadaan edelleen kehitettyä tilan tarpeisiin.

Kannattaa kokeilla Yrttien käyttö rehunurmissa on mielenkiintoinen vaihtoehto erityisesti

△ Osa laitumista Van Gelderin tilalla on pysyviä nurmia. ◁ Tässä monimuotoisessa laidunnurmessa on mukana mm. pikkuluppiota ja sikuria.

luomutilojen kivennäisruokintaan pyrittäessä kohden omavaraisempaa ruokintaa ja luonnollisia rehuraaka-aineita. Suomalaisiin oloihin käypäisen seoksen kehittäminen vaatii ensin kokeiluja. Sopivalla lajivalinnalla saadaan nurmiin paitsi paremmat kivennäispitoisuudet, myös voimakkaalla juuristolla maata parantavia kasveja. Nurmiseokseen lisäämisen ohella voisi miettiä yrttien kasvattamista erikseen ja lisäämistä sitten ruokintaan. Tällöin kasvatuskustannukset ja työmäärä toki ovat suuremmat, mutta toisaalta yrttien määrän ja pitoisuuksien säätely olisi tarkempaa. ◀ Kirjoittaja on Luomun erityisasiantuntija ProAgria Pohjois-Savossa.

Luomulehti 4/2014

Kehitetään luomua Teksti ja kuvat: Paul Riesinger

Typpitasevertailu

viherlannoituksessa ja rehukäytössä Typen tuominen ja poisto pellosta voivat olla tasapainossa luomuviljelyssä. Tämän osoittavat peltotaselaskelmat kahdelta eri viljelykierrolta, jotka perustuvat molemmat symbioottiseen typensidontaan. Riittävä typensaanti aikaisin keväällä on kuitenkin ehtona sille, että kasvi voi hyödyntää käytettävissä olevan typen täysimääräisesti.

ymbioottinen typensidonta voi täyttää viljelykierron typentarpeen vain, jos se on riittävän tehokasta yksittäisissä typpeä sitovissa kasveissa, jos niiden osuus on viljelykierrossa riittävän laajaa ja ne ovat sopivassa kohdassa kiertoa. Pohjois-Euroopassa ovat monivuotiset puna-apila-heinänurmet keskeisessä asemassa symbioottisesti sidotun typen saannissa viljelykierrossa. Sitä typen määrää, mikä sitoutuu symbioottisen typensidonnan, vapaiden bakteerien, ilman laskeuman avulla sekä annetaan suoraan viljelykasveille, verottaa huuhtoutuminen (NO�-) ja denitrifikaatio (typpikaasu N�, ilokaasu N�O, typpioksidit NOx). Se typpi, joka on jäljellä voi teoreettisesti olla hyödynnettävissä typpeä sitomattomilla kasveilla, esimerkiksi viljalla.

Luomulehti 4/2014

Nurmea ei tuoteta pelkästään maitoa ja lihaa varten vaan myös lannan takia. Virtsan ja lietelannan levitys aikaisin keväällä parantavat viljelykasvin kasvukapasiteettia myöhemmin kasvukautena.

Kuinka viljelykierto siis tulisi rakentaa, kun satokasvien typensaanti perustuu symbioottiseen typensidontaan monivuotisilla puna-apila-heinänurmilla? Edellisessä artikkelissa (Riesinger 2014a) määriteltiin peltotase mallina viljelykierron typensaannin laskemiselle. Lisäksi kuvattiin myös määrällisesti merkittävimmät typpivirrat. Tämän perusteella voidaan typpihuoltoa laskea ja analysoida kahdella eri viljelykierrolla, jotka molemmat perustuvat monivuotiseen puna-apila-heinänurmeen: toisessa tapauksessa nurmi käytetään viherlannoitukseen ja toisessa vihermassa korjataan rehuksi. Seuraavat laskelmat on

tehty hehtaarille peltoa ja yhdelle viljelykierrolle kumpikin.

Tutkimuksen oletukset ja laskelmat Viherlannoitusviljelyssä käytetään oletuksena eteläsuomalaista karjatonta tilaa, jossa viljelykierto on nelivuotinen ja sisältää nurmen, syysrukiin, herneen ja kevätvehnän. Jotta vältytään sienitaudeilta, voi herne kuulua jatkossa vain joka toiseen viljelykiertoon. Nurmi perustetaan kevätvehnä suojaviljana ja niitetään seuraavalla kasvukaudella kaksi kertaa. Niitetty kasvimassa jätetään paikoilleen. Jotta syksyn jälkikasvun typensidonta pystytään hyödyntämään ja myös estämään typen liukenemista, käännetään nurmi vasta myöhään syksyllä. Biologinen typensidonta tuotti perustamisvuoden jälkikasvulla ja ensimmäisen vuoden nur-

Taulukko 1. Typpitase nelivuotisessa viljelykierrossa, joka perustuu kevätviljaan perustettuun punaapila-heinänurmeen ja viljellään viherlannoitustarkoituksessa vuoden verran.

mikasvustolla Riesinger & Herzonin (2010) mukaan keskimäärin 45 ja 366 kg typpeä (taulukko 1) Etelä-Suomessa. Seuraavan laskelman pohjana on nurmiviljely maidontuotantoon Pohjanmaalla. Viljelykierrossa oletetaan olevan kolmevuotisen nurmen lisäksi kevätvehnä, herne ja kaura. Laskelmien yksinkertaistamiseksi oletetaan, että kaikki rehu tuotetaan omalla tilalla. Kaikki lanta levitetään pelloille. Nurmi perustetaan kauralla ja rikotaan kolmannen satovuoden toisen niiton jälkeen. Tämä tapahtuu heti toisen niiton jälkeen, jotta sänkimuokkaus juolavehnää vastaan onnistuu. Riesingerin & Herzonin (2010) julkaisemien keskiarvojen mukaan tuo biologinen typensidonta perustamisvuoden jälkikasvulla sekä ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden nurmilla 31, 208, 145 ja 68 kg typpeä (taulukko 2). Vapaana elävät bakteerit sitovat Suomen olosuhteissa noin 3–5 kg typpeä vuodessa. Samaa suurusluokkaa on typen laskeuma ilmakehästä. Molemmissa tapauksissa pienenee määrä sen mukaan, mitä korkeammalla leveysasteella eli mitä pohjoisemmassa Suomessa lohkot sijaitsevat. Myös siemenen mukana tulee peltoon hiukan typpeä, viljalla noin 5 kg ja herneellä kaksinkertainen määrä. Nurmen siemenen typpipitoisuus on merkityksetön (Taulukko 1 ja 2). Karjattoman tilan valumahävikin oletetaan olevan hiukan suurempi kuin karjatilan, koska maata muokataan vuosittain. Typen denitrifikaation oletetaan olevan yhtä suurta viherlannoituksessa verrattuna nurmiviljelyyn ja

Typen lisäys ja hävikki

Typpeä (kg/ hehtaari)

Symbioottinen sidonta (jälkikasvu suojaviljan jälkeen)

+ 45

Symbioottinen sidonta (nurmi, ensimmäinen tuotantovuosi)

+ 366

Ammoniakkihävikki niitetysta biomassasta

- 22

Vapaana elävät bakteerit (4 vuotta*5 kg typpeä/ha)

+ 20

Laskeuma (4 vuotta*5 kg typpeä/ha)

+ 20

Kylvösiemen (2 vuotta viljaa, 1 vuosi palkokasvi)

+ 20

Huuhtoutuminen (4 vuotta*20 kg typpeä/ha)

- 80

Denitrifikaatio (4 vuotta*20 kg typpeä/ha)

- 80

Typpeä viljantuotantoon myyntiin

+ 289

lannanlevitykseen; toisen tappiot ovat suurempia maan tiivistymisen takia (lisääntyy yksivuotisten kasvien myötä), ja toisessa tapauksessa taas orgaanisen materiaalin maahanmuokkauksen takia (nurmen rikkominen, karjanlanta) (Taulukko 1 ja 2).

Typpihukka viherlannoituksessa Viherlannoituksessa menetetään noin 10 prosenttia typestä ammoniakkina (NH3), kun vihermassa jätetään niitettynä maan pintaan. Kahteen kertaan niitetty biomassa, joka sisältää apilaa ja heinää, sisältää lähes 8000 kg kuivaainetta (Riesinger & Herzon 2008) ja lähes 220 kg typpeä. Ammoniakin haihtuminen johtaa 22 kg typpihukkaan. Syksyllä hajoavan biomassan ammoniakkihävikin oletetaan olevan merkityksetön (taulukko 1).

Typpihävikki lannankäsittelyssä Eläintilalla käytetään nurmea karkearehuna. Kolmen tuotantovuoden aikana tuottaa nurmi Pohjanmaalla Riesinger & Herzonin (2008) mukaan yhteensä 21 000 kg kuiva-ainetta nurmirehua, jossa on typpeä 571 kg. Nurmirehun lisäksi kuuluvat rehustukseen yhden viljavuoden ja herneen sadot. Kauranjyvien ja herneiden sadot sisältävät 50 ja 87 kg typpeä (3 000 kg kauraa ja 2 500 kg hernettä). Näin ollen eläinten hoitoon kuluu pellolta viljelykierron aikana 708 kg typpeä.

Merkittävä määrä rehun typestä kierrätetään takaisin pellolle. Hävikkiä syntyy poistuneen maidon ja lihan mukana sekä eläinten lannan käsittelyssä. Noin 20 prosenttia rehun typpipitoisuudesta lähtee tilalta maidossa ja lihassa (142 kg). Jäljellä oleva 80 prosenttia rehun typpipitoisuudesta on alun perin jäljellä eläinten lannassa (566 kg). Kun lanta on lietelantana, katoaa navetassa, varastoinnin aikana ja lannanlevityksessä noin 30 prosenttia typestä ammoniakkikaasuna (170 kg) (taulukko 2).

Typpeä myyntiviljan tuotantoon Vilja sisältää typpeä keskimäärin 20 kg, proteiinirikas vehnä 25 kg per 1000 kg jyviä (13 % kosteuspitoisuus). Tämän typen täytyy tulla maaperän varastosta, esikasvilta tai lannasta. Herne sitä vastoin on neutraali typentarpeeltaan, koska sen biologinen typensidonta tuottaa saman verran typpeä kuin mitä poistuu sadossa. Laskelmissa viimeisellä rivillä on typen määrä, joka jää jäljelle viljelykierron aikana käytettäväksi myyntiin tulevan viljan tuotantoon (taulukko 1 ja 2). Viherlannoitus tuottaa ensimmäisen taulukon mukaan viljelykierron aikana 289 kg typpiylijäämän. Jos satotasot oletetaan 4 000 kg syysrukiille ja 3 000 kg kevätvehnälle, poistuu 4 vuoden viljelykierron aikana 80 ja 70 eli yhteensä 155 kg typpeä. Lisäksi tuotetaan hernesato 2 500 kg, mutta se ei vaikuta typpi▷▷ Luomulehti 4/2014

taseeseen. Kaikki nämä sadot ja niiden typpi poistuvat tilalta elintarvikkeina. Nelivuotisen viljelykierron aikana jää 134 kg typpeä eli 33,5 kg typpeä vuodessa jäljelle. Nurmirehun ja rehuviljan (kaura ja herne) viljelyssä, jolloin typpeä kierrätetään karjanlannassa, jää jäljelle 133 kg typpeä käytettäväksi viljojen viljelyyn ja tilan ulkopuolelle vietäväksi (taulukko 2). 4 000 kg kevätvehnän jyväsato sisältää 100 kg typpeä. Kotieläintila voi siis kuusivuotisella viljelykierrolla tuottaa 4 000 kg kevätvehnää hehtaarilla ihmisravinnoksi. Sen lisäksi jalostetaan 21 000 kg nurmirehun kuiva-ainetta, 3 000 kg kauraa ja 2 500 kg hernettä maidoksi ja lihaksi. Tässä ajassa jää 33 kg typpeä käyttämättä, mikä vastaa 5,5, kg typpeä vuodessa.

Symbioottinen typpi sadoksi? Tutkimukset symbioottisesta typensidonnasta puna-apila-heinänurmilla (Riesinger 2014b) yhdessä yllä olevien laskelmien kanssa osoittavat, että luomuviljelyn tuottavuudelle ei ole rajoituksena absoluuttinen typen puute. Lisäksi tilat, jotka osallistuivat tutkimukseen viljalohkoillaan itseasiassa tuottivat satoja, jotka olivat keskimäärin 3 400 ja 3 700 kg hehtaarilla (EteläSuomi ja Pohjanmaa). Symbioottisen typen viherlannoituksella tuottavassa viljelykierrossa tuotetaan huomattavasti enemmän typpeä kuin mitä muuntuu sadoksi, kun lasketaan niiden satotasojen mukaan, jotka saavutetaan käytännössä. Miksi viherlannoitusnurmen korkeat symbioottisen typen pitoisuudet eivät konkretisoidu korkeina satotasoina? Osittain tämä typpi sitoutuu rikkaruohoihin: tutkimustiloilla muodostivat rikkaruohot 11,4 ja 20,6 prosenttia kevätviljalohkon koko maanpäällisestä biomassasta (Etelä-Suomi ja Pohjanmaa, Riesinger & Hyvönen 2006). Johtaako suurempi typen ylijäämä suurempiin hävikkeihin vai voidaanko tämä typpi vaikka osittain sitoa humuskerroksen kasvuun, joka pidemmällä aikavälillä kasvattaa maan hedelmällisyyttä. Yksi prosentti humusta sisältää noin 1500 kg typpeä. Jos oletamme, että 10 vuoden aikana voidaan humuspitoi-

Luomulehti 4/2014

Taulukko 2. Typpitase seitsemänvuotisessa viljelykierrossa, jossa puna-apilaheinänurmi perustetaan kevätviljalla ja viljellään kolme vuotta karkearehuksi. Typen lisäys ja hävikki

Typpeä (kg/ hehtaari)

Symbioottinen sidonta (jälkikasvu suojaviljan jälkeen)

+ 31

Symbioottinen sidonta (nurmi, kolme tuotantovuotta)

+ 421

Symbioottinen sidonta (herne)

+ 87

Rehun typen poistuma maitona ja lihana

-142

Rehun typpihävikki karjanlannasta

-170

Vapaana elävät bakteerit (6 vuotta*3 kg N/ha)

+ 18

Laskeuma (6 vuotta*3 kg N/ha)

+ 18

Siemen (2 vuotta vilja, 1 vuosi herne)

+ 20

Huuhtoutuminen (4 vuotta*15 kg N/ha)

- 60

Denitrifikaatio (6 vuotta*15 kg N/ha)

- 90

Typpeä viljantuotantoon myyntiin

+ 133

1 Typpi nurmirehussa ja rehuviljassa kiertää lannan muodossa takaisin pellolle. 2 Ei huuhtoutumista ensimmäisenä ja toisena korjausvuonna.

PARANNA PELTOSI KASVUKUNTOA Ylijäämätyppi voidaan siis ottaa talteen humuskerroksen kasvuna. suutta kasvattaa neljännesprosentilla, niin siihen sitoutuu lisää 375 kg typpeä. Se ylijäämä, joka tuotetaan viherlannoitusviljelykierrossa, voidaan siis ottaa talteen humuskerroksen kasvuna.

Ennakoi ajoittainen typpipula Symbioottisesti sidotun typen heikko hyödynnys sadoissa aiheutuu luultavasti huomattavassa määrin ajoittaisesta typen puutteesta. Typen puute itu- ja taimivaiheessa (BBCCH 1020) on osoittautunut rajoittavaksi tekijäksi kasvuston lopulliselle sadolle (Hauggaard-Nielsen et al.1998). Erityisesti kylminä ja kuivina keväinä typen mineralisaatio orgaanisesta materiaalista ei ole tarpeeksi laajaa tyydyttääkseen kasvin tarpeen. Tavanomaisessa tuotannossa voidaan kasveille saatavissa olevaa typpeä antaa joustavasti veteen liukenevilla mineraalilannoitteilla. Luomussa voi viljelijä sen sijaan käyttää virtsaa ja lietelantaa, joissa 90 ja 70 prosenttia koko typestä on nopeasti kasveille saatavilla olevassa muodossa ammoniakki- ja ammonium(NH4+)typpenä. Aikainen lannoitus kasveille saatavissa olevalla typellä mahdollistaa nopeamman kasvun keväällä ja aiheuttaa sen, että kasvit voivat laajemmassa mitassa käyttää hyväkseen typpeä, joka myöhemmin kasvukaudella vapautuu orgaanisesta materiaalista. ◀ Kirjoittaja on maataloustieteen tohtori, joka on mukana Helsingin yliopiston maataloustieteellisen tiedekunnan agroekologian tutkimusryhmässä. Haasteita luomukasvinviljelyssä -tutkimusprojektia ja artikkelien kirjoittamista ovat rahoittaneet R. Erik Serlachiuksen säätiö (näytteiden ottoa) ja Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö (analyysiä ja julkaisua). Artikkelit on julkaistu aikaisemmin Landsbygdens Folk -lehden Lantmän och Andelsfolk -liitteessä (2011 ja 2012), mutta julkaistaan tässä uudelleenmuokattuna ja päivitettynä. Ruotsista kääntänyt Marja Nuora. Viitteet ja ruotsinkielinen alkuperäisteksti www.luomulehti.fi.

◁ Viherlannoituksessa maahan jää koko biomassa ja siten myös typpi. Ensimmäinen niitto aikaisin ja yhteensä kolme niittoa kasvukaudessa on myös tehokas keino ohdakkeen torjuntaan.

CONTRA MONIRESISTENTTI

Öljyretikka saneeraukseen ja ankeroistorjuntaan

• parantaa maan rakennetta • sitoo ravinteita • tukahduttaa rikkakasvit • torjuu ankeroisia • pienentää kasvitautipainetta

UUSINTA TEKNIIKKAA MEKAANISEEN RIKKAKASVINTORJUNTAAN

KATSO

eo: haran esittelyvidom www.garford.c

Robocrop RIVIVÄLIHARAT IP- JA LUOMUVILJELYYN Englantilaisen Garford Farm Machineryn valmistamat riviväliharat soveltuvat lähes kaikille viljelykasveille, mm:

• Viljat • Öljykasvit

• Vihannekset • Juurekset

Haran ohjauksessa käytetään viimeisintä kameratekniikkaa, joka varmistaa erittäin tarkan haraustuloksen ja eliminoi kuljettajan tekemät ajovirheet jopa harattaessa 20 km/h nopeudella. Kamera seuraa useampaa kasvuriviä samanaikaisesti ja on toimintavarma, vaikka kasvustossa olisi aukkoja tai rikkakasvien osuus olisi suuri. Maahantuonti ja myynti: S.G.Nieminen Oy, Pasi Myllymäki puh. 040 582 9955, www.sgnieminen.fi

Ulkomailta Teksti ja kuvat: Jukka Rajala

Heinämaitoa tilan omaan juustolaan Lehmien pitkäikäisyydestä kiinnostunut isäntä päätyi tuottamaan heinämaitoa.

osef ja Irene Braun viljelevät tilaansa Baijerissa Münchenin lähellä Saksassa luomumenetelmin vuodesta 1984. He ovat monialaisia luomun kehittäjiä. Tilalla tuotetaan luomusiemen- ja –leipäviljaa, yrttikasvien siemeniä ja maitoa, joka jalostetaan juustoiksi tilajuustolassa. Tilan 56 hehtaarin pinta-alaa ei aiota laajentaa, vaan keskitytään laadun parantamiseen. Laatu alkaa terveestä maasta, joka tuottaa tervettä satoa ja ylläpitää karjan ja ihmisten terveyttä ympäristön terveyttä unohtamatta. Tilan toiminta on perheviljelmälle sopivaa yritystoimintaa. Juustot tekee palkattu juustomestari. Tilajuustola rakennettiin vuonna 1995 ja juustot myydään itse joko tilalta suoraan tai tilan omasta kaupasta Münchenissä. Juustoja on myynnissä myös lähiseudun elintarvikeliikkeissä ja osa toimitetaan luomutukkuun.

Viljelyä maata hoitaen ja monimuotoisuutta vaalien Viljelykierto on kuusivuotinen; 2- tai yksivuotinen apilapitoinen nurmi vuorottelevat syys- ja kevätviljojen kanssa. Lisäksi on pysyviä laitumia. Maan viljavuuden hoitoon on paneuduttu huolella. Kastematoja pelloilla on runsaasti yli 200 kpl/m² ja satotasot ovat korkeita.

Luomulehti 4/2014

Nurmiin kylvetään monipuolisesti erilaisia nurmikasvien ja yrttikasvien siemeniä. Nurmisiemenseoksessa on ainakin 14 kasvilajin siemeniä.

Laatuheinää heinäkuivurissa Hyvälaatuisen väkiheinän korjuussa ollaan tarkkoja. Kaadon jälkeen heinä pöyhitään ja seuraavana päivänä heinä ajetaan noukinvaunulla latokuivuriin. Heinää siirretään siltanosturilla. Kuivauksen tulee olla tehokas ja toimia varmasti kaikilla säillä. Uudehkon kuivurirakennuksen katolla on aurinkokeräin lämmittämässä kuivausilmaa. Tarvittaessa heinän kuivaukseen käytetään lisälämpöä. Heinä koostuu monipuolisesti erilaisista kasveista, apiloista, nurmiheinistä ja yrteistä. Heinän laatu on huippuhyvää – verrattavissa ihmisille kuivattujen yrttien laatuun.

Kestäviä lehmiä heinäruokinnalla 24 lehmän maito tuotetaan pelkästään nurmirehulla ruokkien – kesällä laiduntaen ja talvella väkiheinällä. Väkirehuiksi käytetään vain oman tilan leipä- ja siemenviljojen lajittelujätteitä. Karkearehuihin perustuva ruokinta tuottaa maitoon terveellisen rasvahappokoostumuksen. Omega-3-linoleenihappoa on viisinkertaisesti tyypillisiin pitoisuuksiin verrattuna. ▷▷

△△△ Heinän laatu on onnistuttu saamaan huippuhyväksi. △△ Heinä siirretään siltanosturilla ja suurella kahmarikauhalla varustetulla traktorilla navettaan. △ Josef Braun on monipuolinen luomumaatalouden kehittäjä. Heinäruokintaan ja lehmien pitkäikäisyyteen panostaminen ovat hänen erityisiä kiinnostuksen kohteitaan.

Tilan juustoja on myynniss채 tilalla sek채 omassa kaupassa M체ncheniss채.

Luomulehti 4/2014

Heinämaitoa luomumeijeristä Omega-3 ja linolihapon osuudet ovat heinämaidossa hyvät.

läserne Molkerei on yksi heinämaitoa jalostavista luomumeijereistä. Se jalostaa 100 miljoonaa litraa luomumaitoa vuosittain kahdessa meijerissä Pohjois- ja Itä-Saksassa. Sadasta maitoa toimittavasta tilasta vain pieni joukko on erikoistunut tuottamaan luomuheinämaitoa. Valikoimissa on tavallista luomumaitoa Bioland-, Naturland-, Demeter-luomumerkeillä sekä elintarvikeketjujen omilla tuotemerkeillä. Gläserne Molkerei on rakentanut joitakin vuosia sitten uuden meijerin Pohjois-Saksaan. Siellä pystytään käsittelemään monia eri luomumaitolaatuja päivittäin ja pitämään ne erillään. Meijerissä on luomukauppa, josta saa ostaa meijerin maitotuotteita, mutta myös laajasti muita luomutuotteita. Meijerille ovat vierailijat tervetulleita. Päivittäin järjestetään opastettuja kierroksia. Heinämaidon lisäksi muita meijerin erikoisluomumaitoja ovat paikallisen alkuperäisrodun maito, ilman antibiootteja tuotettu maito ja pidemmän myyntiajan maito. Valmistuksessa on myös piimää ja jogurtteja. Litran Elopak-kartonkipakkauksiin pakatun ja pastöroidun heinämaidon rasvapitoisuus on 3,8 %. Sitä ei homogenoida. Valikoimissa on myös Tilsit – heinämaitojuustoa. Juustot valmistutetaan alihankintana.

Heinäruokinta parantaa myös eläinten terveyttä ja lisää kestävyyttä. Pitkäikäisyys on keskeinen karjan jalostustavoite. Lehmät poikivat kahdeksan kertaa, kun Saksassa lehmät poikivat noin 2,5 kertaa. Kotoisella heinäruokinnalla vuosituotos vaihtelee 6000-7000 kg välillä. Luomuun siirtymisen jälkeen tilalle rakennettiin vinokuivikepohjalla

Luomulehti 4/2014

Meijerin toimintaperiaatteina on tuottaa terveellisiä maitotuotteita eläimiä lajinmukaisesti hoitaen ja elintarvikkeiden aitoutta vaalien.

ja lupiinia. Luomuvalvonnoissa tarkistetaan, että kuluttajat saavat, mitä luvataan eli heinämaitoa.

Heinämaidon kriteerit

Aromaattisia heiniä ja yrttejä sisältävän nurmirehun suuri osuus ruokinnassa ilman käymishappoja tuottaa maukasta maitoa. Eläinten korkealaatuinen ruokinta parantaa maidon koostumusta tuottaen kuluttajille lisäarvoa. Omega-3-rasvahapon ja linolihapon osuudet ovat kohonneet merkittävästi. Näillä rasvahapoilla on todettu olevan terveydelle edullisia vaikutuksia. Ne

Heinämaitoa tuottavia lehmiä ruokitaan hyvin lajinmukaisesti ja tarpeenmukaisesti. Kesällä eläimet saavat valtaosan rehusta monipuolisilta, nurmikasveja ja yrttejä sisältäviltä laitumilta. Talvella eläimet syövät valtaosin heinää. Säilörehun ruokkimista ei sallita. Eläimille annetaan myös viljaväkirehua

varustettu pihattonavetta, josta eläimet saavat ulkoilla ympäri vuoden.

Energiaomavaraisuus uusiutuvin energialähtein Lisälämpöä heinän, viljan ja hakkeen kuivaukseen saadaan tarvittaessa myös 70 kW tehoisesta ”voimalaitoksesta”, joka tuottaa haketta kaasuttaen lämpöä

Laadukasta maitoa

70 kW teholla tilan tarpeisiin ja 30 kW teholla sähköä valtakunnan verkkoon. Lämpöakkuna toimii 7 kuution kuumavesivaraaja. Sähköä tuottaa myös katolla olevat aurinkopaneelit. Haketta kuluu vuosittain 700 m³. Tilalla ei ole metsää, vaan energiapuut viljellään osana pelto-metsäviljelyä. Lohkojen reunamilla viljellään no-

teksti: Jukka Rajala

Nurmirehulla tuotetuille kotieläintuotteille on oma merkki USA:ssa

Nurmirehulla tuotetut kotieläintuotteet ovat voineet saada USA:n maatalousvirasto USDA:n vahvistaman merkin käyttöoikeuden syksystä 2007 lähtien. Merkin käyttö on

vapaaehtoista.

Gläserne Molkerei Tilsit -Heinämaitojuustoa maistatetaan Biofach-näyttelyssä. △△ Heinämaitotölkkejä hyllyssä. △ Meijerin rakentamisessa on sovellettu ekologisia periaatteita. Ulkoseinät on vuorattu 50x 50 mm vaakarimoilla siten, että seinät ovat kesällä varjossa ja talvella auringonpaiste lämmittää seiniä.

alentavat verenpainetta ja sydän- ja verenkiertosairauksia, ehkäisevät reumatulehduksia, helpottavat allergiaoireita ja voivat jopa suojata tietyiltä syöviltä.

peakasvuisia poppeleita, pajua ja leppää, jotka korjataan noin 8–12 vuoden välein. Näin pellot tuottavat energiaa kaksinkertaisesti energiamaissiin verrattuna. Suurilla peltoaukeilla puurivistöt parantavat pienilmastoa lisäten peltojen satotasoja. ◀

läinten ruokinnan tulee perustua laiduntamiseen ja nurmirehuun koko eläimen eliniän. Vain nuorille eläimille sallitaan maitoruokinta. Väkirehua ei sallita yhtään. Eläimille tulee olla jatkuvasti pääsy laitumelle laidunkauden aikana.

Nurmikasvien lisäksi ruokinnassa voidaan käyttää kokoviljasäilörehuja viljoista, palkoviljoista ja ristikukkaisista kasveista sekä olkia ja vastaavia karkearehuja. Amerikan nurmirehuruokintayhdistyksen standardeissa on USDAn kriteerien lisäksi mainittu erikseen, että eläimiä tulee hoitaa hyvin ja lajinmukaisesti eikä antibiootteja ja hormoneja saa käyttää. Laidunrehulla tuotettu maito ja liha parempaa terveydelle ja ympäristölle Laitumella kasvaneiden eläinten liha ja maito ovat terveellisempiä ihmiselle ja parempia ympäristölle ja eläinten hyvinvoinnille, osoittaa amerikkalainen Union of Concerned Scientists-yhdistyksen julkaisema raportti.

Laitumella tuotettujen eläinten tuotteissa on enemmän omega3-rasvahappoa, ravinteiden päästöt ympäristöön jäävät pienemmiksi ja eläimet voivat paremmin, koska ne saavat liikuntaa ja auringonvaloa. Parempi lannan hyödyntäminen vähentää myös uusiutumattomien raaka-aineiden kulutusta. Ympäristöhyötyjä ovat muun muassa pienempi fossiilisen energian tarve, pienempi maan eroosio, pienempi vaikutus vesistöjen laatuun, parempi luonnon monimuotoisuudelle ja parempi ilman laadulle. – Ostamalla nurmirehulla tuotettua lihaa ja maitoa on kuin ajaisi hybridiautolla, sanoo Margaret Mellon, Ruoka- ja ympäristöohjelman johtaja. – Se ei ole vain hyvää sinulle, se on parempaa naapureillesi ja parempaa maalle. Kannustamme perheitä valitsemaan laidunrehua saaneiden eläinten lihaa ja maitoa. ◀ Katso linkit: www.luomulehti.fi

Luomulehti 4/2014

Teksti ja kuvat: Riitta Makkonen

Monipuolinen

uranuurtaja Rääkkyläläinen luomuviljelijä Jari Sallinen on 27 vuoden aikana ehtinyt nähdä hyviä ja huonoja vuosia. Silti hän ei ole katunut luomuviljelijäksi ryhtymistään. Hänelle luomuviljely on elämäntapa.

Luomulehti 4/2014

ari Sallinen on omalla alueellaan Keski-Karjalassa luomuviljelijänä uranuurtaja, joka on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia työstään. Pieni lypsykarjatila muuttui nuoren isännän myötä 1980-luvun lopulla erikoisviljelytilaksi. − Marjat viihtyvät ylävillä kivisillä pelloilla, Sallinen perustelee tuotantosuunnan valintaa. Tavanomaisesta viljelystä luomutuotantoon siirtymiseen hänellä vaikutti kolme tekijää: kriittinen suhtautuminen kasvinsuojeluaineisiin, ideologinen ajattelu ja valtion tukitoimet. Käänteen tekevä kokemus oli punkin torjunta-aineen käyttö mansikanviljelyssä. − Vaikka olin käyttänyt ainetta täysin ohjeiden mukaan, niin siitäkin huolimatta torjunta-aine näkyi pieninä pitoisuuksina vielä seuraavan kesän mansikoissa. Turvallisempaa on viljellä ilman torjunta-aineita, Sallinen vakuuttaa. Samoihin aikoihin vuosina 19911992 valtio alkoi tehdä luomutuotantosopimuksia, joten Sallinen tarttui tilaisuuteen. Kalliolan tilan koko on säilynyt nämä vuodet lähes entisellään, 14 hehtaaria peltoa ja 30 hehtaaria metsää. Vuokrapeltoa on kaksi hehtaaria. Sallisen päätuotantosuunta on marjanviljely, mansikka sekä musta- ja punaherukka. Lisäksi pelloilla kasvaa porkkanaa, perunaa, lanttua ja valkosipulia.

Marjanviljelyä tukevat Sallisen mehiläiset, jota hän tykkää sanoa ”siipikarjaksi”. Mehiläispesien määrä on kasvanut 30 vuoden aikana kolmesta 32 pesään. Vielä 1990-luvulla Sallinen myös jalosti marjoja mehuiksi ja marmeladeiksi sekä hunajaa glögihunajaksi, mutta yhden miehen aika ja voimavarat eivät riitä kaikkeen, joten jatkojalostus piti lopettaa.

Hyönteiset torjuntatyössä Kemikaalien asemesta tuhohyönteisiä luomutilalla torjuvat petopunkit, joita Sallinen on käyttänyt kymmenen vuoden ajan. Kahdelle hehtaarille menee kaksi miljoonaa petopunkkia vehnäleseeseen sekoitettuina mansikan kukinnan alussa. Harmaahomeen torjunnassa apuna ovat mehiläiset. − Mehiläispesien edessä on laatikoita, joiden sisällä on sienivalmistetta. Mehiläiset kulkevat laatikon läpi, rihmastovalmiste tarttuu niiden jalkoihin ja sitten pitää vain toivoa, että mehiläiset suuntaavat suoraan mansikankukkiin. Sienirihmastovalmiste syrjäyttää harmaahomeen rihmaston, Sallinen kuvailee valmisteen toimintatapaa.

Yhteistyöstä voimaa kasvuun Mansikantaimet luomuviljelijä istuttaa tavallista harvempaan ja viljelykierto on nopeampi kuin tavanomaisessa viljelyssä. Taimet Sallinen tuottaa omista pistokkaista, mikä on osoittautu-

◁◁ Mansikka- ja herukkasato on huonoin vuosikymmeniin. Jari Sallinen etsii tuholaisten merkkejä mustaherukasta. ◁ Irlannin susikoira Steffin herkkua ovat mansikat, joita se käy mielellään napostelemassa suoraan mansikkamaalta. Tällä kertaa Steffi saa herkut Jarin kädestä.

nut kasvitautien suhteen turvalliseksi vaihtoehdoksi. Rääkkyläläisillä marjanviljelijöillä on keskenään yhteistyötä. Viljelijät markkinoivat toistensa tuotteita ja monet koneet, kuten herukkapuimuri ja mansikkamuovien poistolaite, ovat yhteiskäytössä. Lannoitteena Sallinen on käyttänyt naapurin lihanautatilan kuivikelantaa ja lietelannasta separoitua kuivalantaa, joka on erittäin fosforipitoista ja soveltuu hyvin marjakasveille. Typpipitoista separointinestettä Sallinen kokeilee herukkapensaiden kasvukauden aikaiseen lannoitukseen. Nyt Sallinen testaa läheisen turkistarhan lannan kompostointia ja hyödyntämistä lannoitteena.

Markkinointi vaikeinta Vaikka luomuviljelijä on luonnon armoilla vieläkin enemmän kuin tavanomaisin keinoin viljelevä, silti suurin haaste on tuotteiden markkinointi. Sallisella on sopimus mustaherukan tuotannosta Pakkasmarja Oy:n kanssa, joten herukat eivät jää viljelijän käsiin. Toisin on mansikan laita. − Kesän ensimmäiset suurikokoiset ykkösluokan mansikat menevät hyvin kaupaksi, mutta ongelmia on loppusadon pienikokoisten marjojen menekissä, Sallinen sanoo. − Pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa olisi kysyntää luomumarjoille ja kasviksille, mutta miten saada esimerkiksi marjat Pohjois-Karjalasta etelään tuoreina ja hyvälaatuisina, Sallinen pohtii. Luomutuotteita markkinoivat osuuskunnat voisivat hänen mukaansa olla viljelijän kannalta hyvä ratkaisu markkinointiin. Viljelijöillä itsellään on harvoin enää aikaa ja voimavaroja markkinointiin. Luomutuotteiden suosio on Sallisen mukaan aaltoliikettä. Yleiset suhdanteet vaikuttavat myös luomutuotteiden menekkiin. − Kuluttajat pitävät luomutuotteita parempina, mutta käytännössä kuitenkin ostavat edullisempia normaaliin tapaan tuotettuja marjoja ja kasviksia. ◀ Luomulehti 4/2014

Mentorin vinkit

Tällä palstalla esitellään Luomuliiton mentoreita ja muutamia käytännön esimerkkejä heidän ratkaisuistaan. Voit hakea mentoria tueksesi, jos kaipaat kokeneemman näkemystä ja keskusteluapua. Myös uusia mentoreita otetaan mukaan!

Teksti: Juha Alasaarela kuva: arkisto / visa vilkuna

Mansikka vaatii hyvää suunnittelua Luomuliiton mentor Kirsi Ali-Alha viljelee mansikkaa Karjalohjalla. Tuotteet myydään tilalta suoraan asiakkaille. Hätäisesti ei kannata ryhtyä mansikanviljelijäksi, hän neuvoo.

”

Pitää olla vuoden-kahden suunnitelma etukäteen ennenkuin alkaa viljelemään monivuotista kasvia. Perustamisvaiheessa on tärkeää, että pelto on hyvässä kunnossa eikä siellä ole rikkakasveja, varsinkaan monivuotisia rikkakasveja, kertoo mansikanviljelijä Kirsi Ali-Alha. Mansikan viljelyä ei kannata aloittaa heti suurella volyymilla, vaan opetella asiat pienellä alalla ja sitten vasta laajentaa. – Tällaisessa työssä täytyy osata hallita hermojaan hyvin ja kyetä sietämään paineita. Käytännössä vuoden tulos täy-

tyy tehdä kuukauden aikana, mikä tulee olemaan aika hektistä. Silloin ei kerkeä tekemään mitään muuta. Paikat täytyy olla hyvin valmisteltu ennen asiakkaiden tuloa. Mansikkamaan rikkaruohot täytyy olla kurissa. Ja vaikka hommat olisikin tehty hyvin, ja taivaalta tulee paljon vettä, niin mansikka ei kestä sitä ja siitä tulee ongelmia, Ali-Alha muistuttaa. Asiakkaat haluavat laadukkaan tuotteen. – Jos tuote on sellainen, että se kelpaa asiakkaille, niin asiakaspiiri muodostuu pikkuhiljaa vuosien mittaan. On todella tärkeää, että tuote on hyvä, AliAlha painottaa.

Palkatut poimijat vai itsepoimijat? Sadonkorjuu ja myynnin järjestäminen pitäisi miettiä etukäteen. Ali-Alhan mielestä se on luonnekysymys. – Jos tulee ihmisten kanssa toimeen ja tykkää seurustella heidän kanssaan, niin voi ottaa asiakkaita itsepoimijoiksi. Jos on enemmän syrjäänvetäytyvä, eikä saa suutaan auki ihmisten kanssa, niin sitten kannattaa palkata poimijoita poimimaan marjat.

Sijainnilla on väliä Ali-Alhan mukaan veden saanti on todella tärkeä puutarhaviljelylle. Jos lähistöllä ei ole järveä, jokea, lampea tai muuta sopivaa vesistöä, niin viljelmää ei kannata perustaa. Liikekeskusten etäisyys taas vaikuttaa kuljetuskustannuksiin. Lisäksi puutarhaviljely kannattaa perustaa sellaiselle alueelle, jossa on luonnostaan torjuntaeliöstöä. Esimerkiksi vieressä olevat leppäpuut auttavat tuholaisten torjunnassa. – Olen pärjännyt lepillä tuholaisten torjunnassa, Ali-Alha kertoo. Kun mansikoita ei käsittele biologisillakaan torjunta-aineilla, niin luonnon omat torjuntaeliöt pysyvät virkeinä.

Viettävä ja tuulettuva pelto

Mansikan viljelyä ei kannata aloittaa heti suurella volyymilla, vaan opetella asiat pienellä alalla ja sitten vasta laajentaa, vinkkaa Kirsi Ali-Alha.

Luomulehti 4/2014

Luomumansikka täytyy istuttaa tarpeeksi harvaan, jotta se sateisenakin kesänä pärjää ilman homeentorjuntatoimia. Siksi luomumansikalle täytyy varata enemmän peltoalaa kuin tavanomaisessa viljelyssä. Pellon pitäisi olla tasainen ja mielellään viettävä. Sen pitäisi myös tuulettua, sillä tuuli torjuu harmaahometta. ◀

Teksti: Juha Alasaarela Kuvat: Johanna Kantanen

Lisätietoa mentor-sivulla: www.luomuliitto.fi/ luomutuotanto/mentor

Asiakassuhteet vaativat aikaa Toinen luomumansikkaa viljelevä mentor on Pekka Kantanen. Kokemus tuo varmuutta viljelyyn, mutta tärkeää on ylläpitää hyviä

asiakassuhteita. ekka Kantanen kertoo, että suoramyynnissä tulee keskusteltua paljon asiakkaiden kanssa. Se vie aikaa, mutta hyvän asiakassuhteen ylläpito tuo asiakkaan uudestaan ja voi myös tuoda lisää asiakkaita. – Asiakastyön kannalta täytyy olla ihmisläheinen, avoin ja asiakasystävällinen. Joskus on tuntunut siltä, että olisi muutakin tekemistä kuin jutella asiakkaan kanssa, mutta niin ei voi tehdä. Tekemiset täytyy organisoida niin, että kun asiakkaita tulee, on aikaa jutella heidän kanssaan.

Toimitusvarmuus ja luotettavuus – Hyvä toimitusvarmuus on tärkeää, ja siihen oppii pikkuhiljaa monen vuoden kokemuksella, Kantanen toteaa. Hänellä on kirjanpito vuosien takaa, ja hän tietää milloin mansikat alkavat kypsyä. – En ota ennakkotilauksia vastaan ollenkaan, vaikka asiakkaat saattavat varata jo seuraavan vuoden satoa. Kantanen ottaa tilauksia vasta ensimmäisenä arkipäivänä juhannuksen jälkeen. Vakituisille kanta-asiakkaille hän tosin soittaa jo juhannuspäivänä. Jos kevät on aikainen, niin tilauksia voi ottaa jo ennen juhannusta. – Minulla on sellainen asiakasrekisteri. Sieltä näkee paljonko asiakas on ostanut mansikoita viime vuonna, jolloin

Pekka Kantanen kasvattaa mansikantaimet itse.

asiakas voi sanoa, että oliko se liikaa vai liian vähän. Asiakkaiden kanssa on tärkeää pitää kiinni sovituista asioista. Myös hintalaatusuhteen tulee olla kohdallaan.

Lajikkeiden valinta Kantasen viljelemiä mansikkalajikkeita ovat Senga sengana ja Zefyr. Ne ovat erittäin maukkaita ja asiakkaat ovatkin pitäneet niistä todella paljon. Niiden huonoina puolina on kuitenkin taudinkestävyys. Senga sengana on altis homeelle ja Zefyr härmälle. – Markkinoilla olisi myös taudinkestävämpiä uudempia lajikkeita. Ongelmia ei silti ole näiden kanssa tullut, kun on pitänyt kasvustosta hyvää huolta. Edellisen vuoden lehvästö on kerättävä hyvin tarkkaan pois ja pidettävä penkit puhtaina, Kantanen neuvoo. Hän kertoo, että tavanomaiseen mansikkaan verraten korkeampi

taimipenkki ja harvempi taimitiheys teettävät enemmän työtä.

Terveet taimet Luomumansikan viljelyssä terve taimi on aivan ehdoton, jottei sen mukana tule tauteja. Kantanen kasvattaa taimet itse omista mansikan rönsyistä, eikä käytä frigotaimia. – Olen ottanut rönsyt heinä-elokuussa ja istuttanut suoraan penkkiin. Viljelykierrossa hän kehuu kauraa mansikan esikasvina.

Kastelu Kantanen kastelee mansikat letkulla, uittokasteluna. – Minulla on rinnepellot ja laitan vesiletkulla vettä menemään penkin yläpäästä ja puolen tunnin päästä vesi on penkin alapäässä ja penkki kasteltu. Se on toiminut hyvin. Vesi tulee altaasta omalla pumpulla tai porakaivosta. ◀ Luomulehti 4/2014

Luomua opiskelemassa Teksti: Karoliina Manninen Kuva: erkki pöytäniemi

Inspiraatio kiertämään

estävä ruoantuotanto on avainsana kestävän kehityksen muihinkin osaalueisiin, sillä se on niin ekologisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisestikin vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Parhaimmillaan ruoantuotanto voi siis parantaa ympäristönsä ekologiaa, taloutta ja sosiaalisia rakenteita. Siksi ruoantuotanto kiinnostaa minua ja siksi myös päätin hakea Luomuliittoon työharjoitteluun. Harjoittelussani pääsin verkostoitumaan viljelijöiden ja muiden luomutoimijoiden kanssa sekä näkemään luomun asemaa suomalaisessa ruokakeskustelussa. Työtehtäviini kuului muun muassa juttujen kirjoittamista

Olen aina pähkäillyt maailman parantamisen tuskan parissa, kunnes viimeisen kuluneen vuoden aikana tajusin sen olevan turhaa – aloin kiinnostua ruoantuotannosta.

Luomulehteen, oikolukemista, tapahtumien suunnittelua, messuilla edustamista ja kuvakampanjan toteuttamista.

Eteenpäin pääsee valintoja tekemällä Olen opiskellut kolme vuotta kestävän kehityksen koulutusohjelmassa Hämeen ammattikorkeakoulussa Forssassa. Olin kiinnostunut vähän kaikesta ja pohdiskelin paljon, mutta en keksinyt, miten voisin parhaiten pelastaa maailman – sen kuitenkin halusin jollakin tavalla tehdä. Koulustakaan en saanut neuvoja tähän perustavanlaatuiseen eksistentiaaliseen kriisiini. Erinäiset keskustelut muiden kanssa ja oma pitkittynyt vatvomiseni saivat minut viimein tajuamaan, että täytyy

valita yksi asia, johon haluaa keskittyä – koko maailmaa ei voi eikä tarvitsekaan pelastaa. Päätin, että keskityn kestävän ruoantuotannon edistämiseen. Hämmentynyt tuskaisuuteni vaihtui viimein inspiroituneisiin tekoihin, kuten Luomuliitolle harjoittelijaksi tulemiseen.

Harjoittelu antoi vahvistusta valinnoille Luomuviljelijöiden ja -toimijoiden tapaaminen harjoittelun aikana oli antoisaa – he vaikuttivat inspiroituneilta tekemäänsä työtä kohtaan. Avoin suhtautuminen uusiin tilanteisiin ja menetelmiin sekä innostunut asenne nuorentavat – minusta tuntuikin, että tapaamani luomuviljelijät olivat kaikki jotenkin ikäistään nuorempia. Luomutuotannossa onkin oltava innostunut ja avoin, jotta luomuviljely voi kehittyä. Kiitos siis kaikki inspiroituneen innostuneet viljelijät, jotka innostitte yhtä ennen niin kovin tietämätöntä ja hämmentynyttä nuorta, ja annoitte siten vahvistusta hänen valitsemalleen suunnalleen tulevana luomuviljelijänä. Olkoon myös oma innostukseni inspiraatioksi muille. ◀ Kirjoittaja oli harjoittelijana Luomuliitossa toukoheinäkuussa.

Kuvakampanjan tarkoitus on yhdistää luomun kannattajia. Sitä se onkin onnistunut tekemään, kun harjoitteluni aikana sain tavata myös kampanjan ansiosta erilaisia persoonia.

Luomulehti 4/2014

Teksti ja kuvat: Jari Luokkakallio

Pienillä investoinneilla

monipuolista tuotantoa Vihanneksia, pensasmustikkaa, kananmunia sekä lihaa kerran viikossa suoraan asiakkaille - näin Grindstone Farm palvelee sopimustuotantoasiakkaitaan. Tilan ympärivuotista vihannestuotantoa täydentävät sesonkiherkut ja hyvä palvelu.

ick de Graffin omistama Grindstone Farm sijaitsee New Yorkin osavaltion pohjoisosassa lähellä Kanadan rajaa. Dick de Graff on yksi Yhdysvaltain koillisosan luomutuotannon pioneereista. Hän osti tilan 30 vuotta sitten ja siitä saakka tilaa on viljelty luomuopein. Tilalla on peltoa 15 ha ja metsää 115 hehtaaria. Maatilan kumpuilevien maiden halki virtaa puro, joka on tilan kohdalla padottu. Muodostunut lampi

varmistaa kasteluveden saannin. Lisäksi lammen ympäristö palvelee tilan asiakkaiden virkistysalueena. Grindstone Farm on monipuolinen tila. Se tuottaa vihanneksia, pensasmustikkaa sekä harjoittaa pakkaustoimintaa, suoramyyntiä ja tukkumyyntiä. Tilan oman tuotannon lisäksi välityksessä on muiden viljelijöiden tuotteita, mm. luomukananmunia. Maatilan keskeisenä ajatuksena on palvella asiakkaitaan ympärivuoden. Asiakasrekisterissä 25 000 jäsentä. Pää-

Tunnelituotanto pidentää kasvukautta keväästä ja syksystä. Tunnelissa viljellään lehtivihanneksia sekä tunnelien välissä pensasmustikkaa varhaismarkkinoille. Tuotantokauden pidentymisen lisäksi tunneli pienentää sääriskiä ja varmistaa lehtivihannesten laatua.

▷▷

Luomulehti 4/2014

osa toiminnasta markkinoidaan ”boxeina” eli asiakas saa 16 dollarin hintaisen tuotelaatikon viikoittain. Laatikko täytetään kausivihanneksilla. Viikoittaisia boxin tilaajia on noin 200. Perus boxin rinnalla on tarjolla myös erilaisia sesonki tuotteita. Syyskesäisen tilavierailuni aikaan seuraavaan sesonkiin oltiin jo valmistautumassa. Kurpitsan poiminta oli käynnissä ja kalkkunat pulskistuivat vielä laitumella ennen kiitospäivän illallispöytään päätymistään.

Sopimustuotantoa kuluttajille ”Laatikkokauppa” tunnetaan nimellä CSA (community supported agriculture), joka suomeksi on käännetty kumppanuusmaataloudeksi. CSA on usein ja niin tässäkin tapauksessa käytännössä sopimustuotantoa suoraan kuluttajalle. Sopimustuotannon lisäksi ohjelmaan kuuluvat myös erilaiset kuluttajatapahtumat, juhlat maatilalla sekä kuluttajien mahdollisuus osallistua tilan töihin tai jopa tuotannon rahoitukseen. Sopimus on aina tuottajan ja kuluttajan välinen. Tarjolla on erilaisia sopimuksia, mutta ideana on se, että CSA-kuluttaja on osakkaana valmistuvassa sadossa. Osa viljelijöistä saa näistä osakkuuksien myynnistä käyttöpääomaa kevään investointeihin. So-

▽ Grindstone Farmin taimet kasvatetaan kevyissä kausihuoneissa. Harsolla peitetyt taimilaatikot sijoitetaan lämminvesikiertoisen maton päälle. Menetelmän etuja ovat vähäinen energian kulutus ja hyvin kehittyneet juuret. ▷ Luomuviljeltyä pensasmustikkaa on Grindstone Farmilla noin viisi hehtaaria. Pitkäikäisten viljelmien salaisuutena on puupohjainen katekomposti, jolla lannoituksen lisäksi torjutaan rikkakasveja sekä tasataan maan kosteusolosuhteita.

Luomulehti 4/2014

pimustuotanto helpottaa myös oleellisesti markkinointia. Kuluttajalle tuotantomalli tarjoaa monia etuja: Tuoretta, käsittelemätöntä ruokaa kerran viikossa, tieto mistä ruoka tulee ja vähintään kerran vuodessa vierailumahdolllisuus tilalle. Lapsiperheet arvostavat sitä, että lapsille voidaan helposti opettaa mistä ruoka tulee. CSA-markkinointiyhteisöjä USA:ssa on noin 10 000. Grindstone Farmin vihanneslaatikko kauppaa täydennetään kananmunien kaupalla (750 tusinaa viikossa). Munat kerätään lähialueen pieniltä luomukananmunan tuottajilta. Tila toimittaa vihannes- ja kananmunia New Yorkin asiakkailleen kaksi kertaa viikossa. Lisäksi tila on mukana lähikaupunkien (Ithacan, Syracusen ja Rochesterin) Farmers Marketeilla. Farmers Market on suosittu suoramyyntifarmarien toripäivä, joka toimii torikaupan lisäksi myös CSA-laatikoiden jakelupisteenä.

Tunneliviljely pidentää sesonkia Grindstone Farmin tilalla on viljelyssä kymmenittäin erilaisia vihanneksia avomaalla ja kausihuoneissa sekä muovitunneleissa. Vihanneksia on avomaalla 2,5 ha. Lisäksi viljelyssä on parsaa 1,5 ha sekä 5 ha pensasmustikkaa.

Muovitunneleita tilalla on noin puoli hehtaaria. Muovitunneleilla kasvukausi pitenee noin kaksi kuukautta. Muovitunneleihin päädyttiin, koska haluttiin saada varhaisvihanneksia ja toisaalta haluttiin myös pitkittää kasvukautta. Lisäksi tunneli tuo varmuutta sadon laatuun ja määrään. Muovitunneliviljelijän on kuitenkin oltava tarkkana pohjoisessa, lähellä suurta Ontario järveä. Myöhäissyksyllä lämmin järvi ja pohjoisesta puhaltava kylmä tuuli aiheuttaa runsaat lumisateet. Yhden yön aikana alueella voi sataa puolikin metriä lunta! Siksi tunneleiden muovit poistetaan viimeistään marraskuun puolivälissä. Grindstone Farmin vihannesviljelykierto on kolmivuotinen. Viljelykierrossa vuorottelevat maanpäälliset kasvit, maanalaiset kasvit ja maanparannuskasvit. Tarvittaessa kiertoa täydennetään avokesannolla.

Pensasmustikkaa vuosikymmenten kokemuksella Grindstone Farmin tulot muodostuvat vihannesten lisäksi pensasmustikasta. Tilan mustikkapensaat ovat 20 - 30 vuotta vanhoja. Hyvin hoidettuna mustikka kasvaa kymmeniä vuosia. de Graff oli juuri menestyksekkäästi siirtoistuttanut uuden puolen hehtaa-

rin viljelmän vanhempiensa maatilalta vanhoja mustikkapensaita: kaivinkoneella koko pensas kärryille ja siirto uuteen paikkaan. Siirretyistä pensaista vanhimmat olivat 1950-luvulta. Grindstone Farmin mustikat kasvavat orgaanisen katteen alla. Kate toimii myös rikkaruohojen torjujana, mutta silti kitkemistäkin riittää. Mustikkamaan happamuus on noin 4,5. Happamuutta ylläpidetään ja mustikkaa lannoitetaan turve-sahajauho-komposti katteella. Kolmannes mustikkapensaasta leikataan vuosittain, jotta uusiutuminen on riittävää. Mustikan pölytyksessä on kokeiltu ostokimalaisia, mutta sato ei avulla niiden tuottajan mielestä kohentunut. Grindstone Farmin pienillä mustikkalohkoilla luontaisen pölytyksen olosuhteet ovat ihanteelliset. Monimuotoisessa ympäristössä luontaisia pölyttäjiä on runsaasti.

Edullinen kone- ja varastoinvestoinnit Tilan koneistus oli sanalla sanoen vaatimaton: pari vanhaa ”internationaali traktoria” kyntöön ja äestykseen sekä vielä vanhempi pieni työkoneenkantaja, jota käytetään vihannesten kylvössä ja harauksissa. Myös vihannesvarasto investointi oli pidetty maltillisena. Vihannesvarastona toimi vanha rekan kylmäkontti, jota jäähdytti ilmalämpöpumpusta viritetty jäähdytyskoneisto. Coolbot-merkkinen kolmensadan dollarin lisäosa tekee ilmalämpöpumpusta jäähdytyslaitteiston. Taimikasvatukseenkin oli investoitu hyvin niukasti. Tilan merkittävin investointi muovitunneleiden lisäksi oli taimikasvatuslaatikoiden ”altalämmitysmatto”. Matto koostui tiheään asennetuista ohuista muoviletkuista. Letkuissa kiertää lämmin vesi. Menetelmän eduksi Dick de Craff totesi erittäin pienen energiakulutuksen kausihuoneissaan sekä taimien juurten hyvän kasvun. Tilalla kasvatetaan kesällä myös laiduntavia free range -kalkkunoita ja sikoja. Eläimet ovat valjastettu myös rikkaruohojen torjuntaan. Kalkkunat kitkevät puolentoista hehtaarin par-

△ Dick de Graff on luomuviljelyn pioneeri New Yorkin osavaltion koilliskulmalla. Pitkäaikainen ja laaja viljelykokemus ovat tehneet hänestä arvostetun kouluttajan. ▷ Grindstone Farmin perusvihannesten sopimustuotantoa täydentävät erilaiset sesonkituotteet. Kurpitsat ovat oleellinen osa amerikkalaista kiitospäivän perinneruokaa.

samaata (jostain syystä parsa ei maistu kalkkunoille) ja laiduntavat possut tonkivat ongelmallisen pellon puhtaaksi kestorikkakasveista. Possujen ruokintaa täydentää vihanneksen kauppakunnostuksesta koostuvalla sekalaisella salaatilla. Grindstone Farmin liikevaihto on noin 500 000 dollaria vuodessa. Tila työllistää viljelijän lisäksi viidestä kymmeneen osa-aikaista työntekijää. Ulko-

puolisen työntekijän palkkaus kustannus on 7,5–13 dollaria/tunnissa. Dick de Graff on leppoisa luomuviljelijä, joka toimii myös arvostettuna ja pidettynä kouluttajana erilaisissa luomuviljelijöille järjestetyissä tilaisuuksissa.◀ Kirjoittaja on vapaa toimittaja sekä luomuasiantuntija ProAgria Etelä-Pohjanmaassa. Katso linkit: www.luomulehti.fi

Luomulehti 4/2014

Teksti ja kuvat: Sini Forssell

Tehokkaita

lyhyitä ruokaketjuja Heinäkuussa järjestetty tapaaminen kumppanuusmaatalous- ja muiden lyhyiden ruokaketjujen logistiikasta kokosi tietoa ja osaamista ja toi uusia näkökulmia tehokkuuden

käsitteeseen ruokalogistiikassa.

sallistuin Saksan Freiburgissa 14.–16.7. järjestettyyn lyhyiden ruokaketjujen logistiikan opintotapaamiseen. Tapaaminen liittyi Kumppanuusmaatalous-hankkeeseen, jonka tiimoilta kansainvälinen ryhmä vieraili Suomessa tammikuussa. Hankkeessa kartoitetaan lyhyiden ruo-

kaketjujen erilaisia logistiikkamalleja, tunnistetaan esteitä tuotteiden jakelussa sekä kootaan ja jaetaan hankkeen osallistujien kartuttamaa osaamista ja tietoa muun muassa laatimalla aiheesta koulutusmateriaalipaketti. Freiburgin tapaamisessa oli mukana kumppanuusmaatalousprojektien ja lähiruokaverkostojen työntekijöitä ja aktiiveja sekä aiheesta kiinnostuneita tutkijoita. Die Agronauten -tutkimuslaitoksen Peter Volzin huolellisesti organisoimassa ohjelmassa oli esityksiä, keskustelutyöpajoja ja vierailukäyntejä muun muassa luomutuottajien ja Frischekiste-luomulaatikkoyrittäjän luona sekä Lebensgarten-kumppanuusmaatalouspellolla. Tapaamisen tavoitteena oli vaihtaa kokemuksia ja pohtia erityisesti kysymystä siitä, mitä on tehokkuus tämän kaltaisissa pienimuotoisemmissa, ly-

Erikoistuneen luomutuotannon logistinen tehokkuus mietityttää vierailulla Querbeet -vihannestilalla.

Luomulehti 4/2014

hyissä ruokaketjuissa. Miten siis karsisimme turhia kustannuksia, työtunteja ja kasvihuonekaasupäästöjä, mutta säilyttäisimme silti sen, mikä näissä ketjuissa on arvokasta: tuottajien ja kuluttajien vuorovaikutuksen ja kosketuksen ruoan alkuperään ja tuotantotapoihin?

Monia logistisia malleja Ruoan jakelukanaviin ja kuljetuksiin on valtavasti erilaisia malleja: tuottaja tulee torille tai kotiovelle, kuluttaja menee tuottajan luo, tuotteet tuodaan yhteen pisteeseen kaupungissa ja siitä eteenpäin eri yrityksen tai osuuskunnan toimesta ja niin edelleen. Kuljetusten lisäksi lyhyiden ruokaketjujen logistiikkaan liittyy valtavasti muita huomioon otettavia asioita: esimerkiksi satomäärien ennakointi, tiedon kulku ja ketjun läpinäkyvyys, tilaukset, maksuliikenne, pakkaaminen,

Logistiikan solmukohta: Frischekiste kokoaa lähituottajien tuotteita luomulaatikoiksi.

varastointi ja ruokajätteen määrän minimointi. Keskustelimme näihin liittyvistä kokemuksista, opeista ja haasteista ja kokoamme niitä myös koulutusmateriaaliin esimerkkien kera.

Tehokkuuden tarkka uudelleenmäärittely Keskustelumme tehokkuudesta nostivat esille erot sen välillä, tehdäänkö asioita oikein vai oikeita asioita. Totesimme, että on tärkeätä kyseenalaistaa vallitsevan ruokajärjestelmän omaksuma tehokkuuden käsite ja pohtia tarkasti, mitä oikeastaan haluamme saada aikaan – ja sitten vasta sitä, miten teemme sen parhaiten, vähiten resursseja vaativalla tavalla. Esimerkiksi tuottajan ja kuluttajan väliseen keskusteluun käytettyä aikaa pidetään helposti tehottomana. Kuitenkin lyhyiden ruokaketjujen kontekstissa se on mitä tehokkainta, koska se on suora tapa saavuttaa tärkeä päämäärä eli kuluttajan yhteys ruoan tuotantoon. Tehokkuutta miettiessä on siis tärkeätä pohtia tarkkaan, mikä on kustannus ja mikä oikeastaan silkkaa voittoa. Omat haasteensa esimerkiksi kuljetusten tehostamiseen tuo myös lyhyiden ruokaketjujen ominaisluonne: monipuolinen tuotanto ja pienien

erien kuljetus useaan paikkaan. Tämä johtaa herkästi siihen, että tuottaja haluaa hoitaa kuljetukset mieluiten itse ja varmistaa näin kaiken sujuvuuden. Laadun ollessa kaiken a ja o tuottajan pitää myös varmistua siitä, että kuulee asiakkaiden palautteen. Esimerkiksi tavallisen kuljetusliikkeen hoidettavaksi tällaisia kuljetuksia ei välttämättä haluta jättää. Tehokkuus niin kuin sitä hahmottelimme, on enemmänkin asioiden tekemistä tietoisesti ja harkiten kuin mahdollisimman nopeasti ja suoraviivaisesti. Eräs tapaamamme tuottaja kuvasi tätä työskentelytavaksi, jossa koko ajan mietitään, mitä tehtäviä voisi yhdistää tai mitä kaikkea voisi tehdä samalla reissulla. Inhimilliseen harkintaan nojaava toimintatapa siis. Samainen tuottaja sanoi myös tietävänsä kyllä lyhyimmän ajoreitin asiakkaan luo ilman tietokoneohjelmaakin.

Yhteistyön voima Tapaamisen aikana näimme lukuisia esimerkkejä yhteistyön ja verkostojen voimasta. Freiburgin alueella toimii alueellisen, kestävän ruoantuotannon kehittämiseen tähtäävä ruohonjuuritason yritysverkosto Regionalwert AG. Verkoston avulla pyritään yhdistämään

Kumppanuusmaatalous-hanke Lebensgarten tuottaa vihanneksia 60 jäsenelle.

tuottajia, asiakkaita ja rahoittajina toimimisesta kiinnostuneita kansalaisia sekä löytämään tapoja, joilla toimijat voivat myös jakaa resursseja. Muutkin tapaamamme tuottajat tekivät yhteistyötä esimerkiksi kuljetuksissa. Vierailukäyntienkin myötä syntyi uusia yhteistyömuotoja, yksi paikallinen osallistuja esimerkiksi löysi tapaamamme tuottajan vinkistä kumppanuusmaatalousprojektilleen mahdolliset tilat tuotteiden jalostukseen. Pohdimme, että tämä yhteistyötä korostava ajattelutapa saattaa olla harvinainen tavanomaisessa ruokajärjestelmässä. Apua voi löytää myös oman toimintakentän ulkopuolelta. Freiburgissa toimiva iso kumppanuusmaatalousprojekti GartenCoop hoitaa logistiikkansa niin, että tuotteet tuodaan pellolta yhteen pisteeseen, josta niitä kuljetetaan eteenpäin polkupyörien avulla. Paikallinen polkupyörärakentajien ryhmä Carla Cargo oli ryhtynyt rakentamaan ▷▷

Lebensgartenin peltojen monipuolista tuotantoa ihailemassa.

Luomulehti 4/2014

jarrullista peräkärryä raskaiden vihanneslaatikoiden turvalliseen kuljetukseen ja esittelivät meille upeata juuri valmistunutta prototyyppiä, jossa saa kulkemaan jopa 18 laatikkoa. Ajamaan uskaltautuneet kertoivat kokemuksesta pelkkää hyvää.

Ihmisen kokoisia ruokaketjuja

Tapaamiseen osallistunut Dominique Bednarek piti esityksen tutkimuksestaan, jossa hän käsitteli lähiruokatuotannon ja alueellisen omavaraisuuden mahdollisuuksia otsikolla ’Voiko Freiburg ruokkia itsensä’? Bednarekin argumentti lähituotannon tärkeydestä pohjautui osittain ajatuksiin ihmisen rajoista. Ihmisen rajallinen hahmotuskyky ja pieni luontainen yhteisökoko tekevät meille vai-

keaksi hahmottaa ruoan tuotannon vaikutuksia, jos tuotanto tapahtuu toisella puolella maapalloa. Lähellä tapahtuvan tuotannon myötä nämä kysymykset tulevat meitä lähemmäksi, helpommin käsitettäviksi. Alueen maankäyttöä koskevia karttatietoja ja ravintosuosituksia yhdistelemällä tehdyt laskelmat osoittivat, että jopa 71-prosenttinen alueellinen omavaraisuus olisi Freiburgin tapauksessa mahdollinen. Tämä oli virkistävä ajatus alueellista ruoan tuotantoa vähättelevän ja globaalin ruoan hankinnan välttämättömyyttä korostavan keskustelun keskellä. ◀

Tule mukaan! Tämän vuoden aikana vielä tulossa kansainvälinen kumppanuusmaatalouden tutustumisretki Ranskaan ja 2015 Suomeen. www.luomuliitto.fi/ luomutuotanto/ kumppanuusmaatalous

Kirjoittaja on kumppanuusmaatalousaktiivi ja valmistelee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa vaihtoehtoisten ruokaketjujen roolista kestävämmän ruokajärjestelmän luomisessa.

Luomuviljelyyn

Siemeniä

Laatusiemenet luomuun! - viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan. Rahoitusjärjestelyt. Haetaan sopimusviljelijöitä! Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

Luomutuotteita

TOPIN MAATILAMYYMÄLÄ JO 15 VUOTTA LUOMUKAUPPAA! Luomu on hyvää - tavallista parempaa

TERVETULOA OSTOKSILLE! TOPIN MAATILAMYYMÄLÄ - MUURUVESI MA-PE 10-17, LA 10-15 TOPIN HALLI - KUOPION KAUPPAHALLI MA-PE 10-17, LA 9-15

Luomulehti 4/2014

luomutuotteita

Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 26.9.

karjatilalle

U US I

Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net

ohjelmistoja

Detamin Mineral Lick Plus-nuolukivi

Melassoitu, erittäin maittava nuolukivi, jossa korkeat vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Hyväksytty luomuun. 20 kg astia. Sisältää mm: A-vitamiini 250.000 k.y., D3 -vitamiini 50.000 k.y., E-vitamiini 500 mg, Sinkki 6000 mg, Mangaani 4000 mg, Kupari 1200 mg, Jodi 100 mg, Koboltti 18 mg, Seleeni 40 mg

www.eurotrading.fi

p. 010 3211 950

luomuviljelyyn

koneita

Meiltä tutkitusti parhaat koneet UUTUUS

mekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan Luomutuotantoon tarkoitetut koneet

Uudistettu tositarkka AEROSTAR EXACT rikkaäes

karjatilalle

Kärki Vitalix Nuolukivet Tilaa nyt nuolukivet ennakkohintaan! Kärki Vitalix Magnesium Kärki Vitalix Kalsium Kärki Vitalix Umpi Kärki Vitalix Lammas P. 064 298 900 www.karkiagri.fi

CHOPSTAR rivivälihara ROW-GUARD kameraohjauksella

Combcut rikkaruohon leikkuri ja KVICK-FINN juolannosto kultivaattori ovat tutkitusti erittäin tehokkaita, taloudellisia ja nostavat satoja. Tätä monet käyttäjätkin kertovat.

McCONNEL vaakatasomurskaimella hoidat nopeasti ja taloudellisesti viherlannoitusnurmet. Köckerling ALLROUNDER äkeellä ja TRIO kultivaattorilla tarvitset vähemmän muokkauskertoja sekä JOCKEY äes-kylvökoneella muokkaat ja kylvät samalla koneella.

Yhteystiedot: Boris 0500-567611 www.bt-agro.fi

Luomulehti 4/2014

Teksti ja kuva: Minna Kotkamaa

Elämäntavasta ammatti Viisi vuotta sitten porvoolainen Anna Kortelainen päätti tehdä elämäntavastaan ammatin ja pari vuotta myöhemmin Porvoon ekokauppa avasi ovensa. Tänä päivänä kaupalla on runsas valikoima luomutuotteita ja sinne ovat löytäneet muutkin kuin porvoolaiset.

ello on 10 aamulla ja Porvoon ekokauppa on juuri avannut ovensa. Ensimmäiset asiakkaat ovat jo löytäneet tiensä kauppaan ja keräävät tuotteita kauppahyllyiltä. Tunnelma kaupassa on rauhallinen ja kodikas, kun aloitamme haastattelun kaupan pitäjän, Anna Kortelaisen kanssa. Kortelainen avasi miehensä kanssa Porvoon ekokaupan vuonna 2011, mutta idea sen avaamiseen syntyi jo pari vuotta aikaisemmin.

Anna Kortelaisen mielestä parasta ekokauppatyössä on ihanat asiakkaat.

Luomulehti 4/2014

– Valmistuin vuonna 2005 restonomiksi, jonka jälkeen tein erilaisia töitä ravintola- ja matkailualalla. Idea ekokaupan avaamiseen Porvooseen syntyi siitä, että halusin tehdä elämäntavastani ammatin. Lisäksi Porvoossa ei siihen aikaan ollut ekokauppaa ja sille oli kysyntää, joten lopulta päätös ei tuntunutkaan enää vaikealta. Tässä työssä voin toteuttaa itseäni, Kortelainen toteaa. Ajankohta, jolloin kauppa avattiin, ei ollut helpoin mahdollinen, sillä merkkejä lamasta näkyi jo selvästi. Kortelaisen mukaan talouden trendit eivät kuitenkaan vaikuta niin voimakkaasti tämän tyyppiseen kauppaan. – Ihmiset, jotka ajattelevat ekologisesti, ostavat näitä tuotteita joka tapauksessa. Vaikeinta on kilpailla suurten markettien kanssa, mutta siinä pitää olla ovela ja miettiä, mitä juuri pieni kauppa voi tarjota. Kun marketit tarjoavat yleisintä tuotetta, me voidaan tarjota asiakkaille erikoisempia tuotteita. Monesti kun asiakas on toivonut jotakin tiettyä tuotetta, olemme sen ottaneet kaupan valikoimaan. Lisäksi on tärkeätä osata hinnoitella oikein ja uskonkin, että tuotteidemme hinnat ovat erittäin kilpailukykyisiä.

Kysymykseen, mikä ekokaupan pitämisessä on parasta, Kortelainen vastaa salamannopeasti. – Asiakkaat, ehdottomasti! Minulla on aivan ihania asiakkaita! – Ikävin asia taas on sitovuus, välillä tuntuu että asun tässä kaupassa, Kortelainen toteaa.

Vaikeasta alusta tasapainoiseen liiketoimintaan Alku oli vaikein aika Porvoon ekokaupalle. – Pienen rahamäärän, jonka kauppa alussa tuotti, käytimme suoraan kaupan kehittämiseen. Kun alusta selvittiin, nousu on ollut tasaista ja tänä päivänä olemme saavuttaneet balanssin, eli valikoimaa ei oikeastaan ole enää näissä tiloissa mahdollista laajentaa. Tarkoitus on pysyäkin pienenä ekokauppana, vaikkakin pientä uudistusta olisi tarkoitus tehdä, kertoo Kortelainen. Matkan varrella myös verkkosivut, verkkokauppa ja kanta-asiakasjärjestelmä ovat ekokaupan kuvioihin tulleet mukaan. – Niistä saan kyllä kiittää miestäni, Kortelainen naurahtaa. Kun työ on pystytty pitämään perheen sisällä, ulkopuolelle menevät kulut on saatu pidettyä

Toimittanut: Elisa Niemi

kurissa. Kanta-asiakkuusohjelma on saanut kiitosta asiakasystävällisyydestään. Kanta-asiakas kerryttää ostoksillaan pisteitä, jotka ovat rajattoman ajan voimassa, ja kun tietty pistemäärä on saavutettu, asiakas saa alennuksen suoraan ostoksistaan. – Haluamme tarjota asiakkaillemme vapautta ja hyviä etuja, toteaa Kortelainen.

Lisää suomalaisia luomutuotteita, kiitos! Kortelainen yrittää aina ottaa ensisijaisesti suomalaisia luomutuotteita myyntiin. – Valitettavasti luomun jalostusaste kotimaassa on pieni; Suomesta löytyy lähinnä raaka-ainetta. Kotimaisesta viljasta löytyy aika hyvin eri karkeusasteita ja esimerkiksi leipiä, mutta monen muun jalostetun tuotteen joudun usein tilaamaan ulkomailta ja se harmittaa, toteaa Kortelainen. Ekokaupan elintarvikkeista jopa 99 % ovat luomua ja myös taloustarvikkeiden osalta suurin osa on luomua. Kaikki kosmetiikka on sertifioitua luonnonkosmetiikka ja pieni osa on sertifitoitua luomukosmetiikkaa. Kaupan hyllyiltä löytyy paljon hyvin säilyviä elintarvikkeita, kuten kahvia ja mausteita. Myös tuoretuotteita löytyy kaupasta ja niitä vaihdellaan sesongin mukaan. Kaupan suosituin elintarvike on niinkin erikoinen elintarvike kuin Manuka-hunaja. Kortelainen kertoo, että kyseisellä hunajalla on erittäin korkea antibakteerisuusaste, siitä on saatu apua erilaisiin tauteihin kuten flunssaan ja refluksitautiin. Suosittu on myös irtotuotepiste, jossa asiakas voi kerätä tiettyä tuotetta pussiin sen verran kuin hän itse haluaa. Irtotuotepisteestä löytyy monipuolisesti muun muassa pähkinöitä, siemeniä ja kuivattuja hedelmiä. Erikoisuutena ekokauppa myy myös kierrätysmateriaaleista valmistettuja käsitöitä, jotka ovat saavuttaneet suosion asiakkaiden keskuudessa. Ekokaupan tulevaisuus näyttää valoisalta, muun muassa kanta-asiakkaiden määrää lisääntyy koko ajan tasaisesti. ◀

Uudessa tutkimuksessa tavanomaisen ja luomuruoan välillä löytyi merkittäviä eroja Newcastlen yliopiston johtama kansainvälinen tutkimusryhmä osoitti, että luomuruoassa on jopa 60 prosenttia enemmän monia tärkeitä antioksidantteja kuin tavanomaisesti tuotetussa ruoassa.

ähän mennessä alansa laajimmassa tutkimuksessa analysoitiin 343 aiemman tutkimuksen tulokset luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun ruoan koostumuseroista. Tutkimusryhmä havaitsi, että siirtymällä käyttämään luomuhedelmiä, -marjoja, -kasviksia ja viljoja ja niistä valmistettua ruokaa, voi saada yhtä paljon lisää antioksidantteja, kuin mitä 1–2 lisäannosta kasviksia päivässä sisältää. British Journal of Nutrition -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa osoitetaan myös, että luomutuotteissa on huomattavasti vähemmän myrkyllisiä raskasmetalleja. Luomutuotteissa kadmiumpitoisuudet olivat keskimäärin lähes 50 prosenttia matalampia kuin tavanomaisissa tuotteissa. Tutkimusta johti Newcastlen yliopiston ekologisen maatalouden professori Carlo Leifert. – Tutkimus osoittaa, että valitsemalla luomustandardin mukaisesti tuotettua ruokaa saa enemmän ravitsemuksellisesti edullisia antioksidantteja ja altistuu pienemmälle määrälle myrkyllisiä raskasmetalleja, toteaa Leifert. – Tämä tuo kuluttajalle tärkeää lisätietoa aiheesta, josta on ollut tähän saakka hämmentävää ja osittain ristiriitaistakin informaatiota saatavilla.

Kattavin koskaan tehty analyysi uusin menetelmin Tutkimus on kattavin koskaan tehty analyysi luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun ruoan ravintosisällöistä. Tulokset pohjautuvat uraauurtavaan systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen ja kansainvälisen tutkimusryhmän tekemään meta-analyysiin. Tuoreet tulokset poikkeavat Yhdistyneen kuningaskunnan Elintarvikeviraston (UK Food Standards Agency (FSA) vuonna 2009 tekemän tutkimuksen tuloksista, joka pohjautui vain 46:een lihaa, maitoa ja viljaa koskevaan tutkimusjulkaisuun. Newcastlen toteuttama meta-analyysi kattoi 343 saatavilla olevaa vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua tavanomaisesti tuotettujen ja luomutuotteiden koostumuseroista.

Luomuruoassa runsaasti enemmän antioksidantteja EU:n kuudennen puiteohjelman ja Sheepdrove-säätiön rahoittama tutkimus osoitti, että antioksidanttipitoisuudet (polyfenolit) olivat 18–69 prosenttia korkeampia luomutuotteissa. Runsas antioksidanttien saanti on lukuisissa tutkimuksissa yhdistetty pienempään kroonisten sairauksien (mm. sydän ja verisuonija neurodegeneratiivisten tautien) ja tiettyjen syöpien riskiin. Luomutuotteiden typpipitoisuudet olivat myös merkitsevästi matalampia. Kokonaistyppipitoisuus oli 10 prosenttia, nitraattipitoisuus 30 prosenttia ja nitriittipitoisuus 87 prosenttia alempi kuin tavanomaisissa tuotteissa. ◀ Tutkimukseen luotu ja käytetty tietokanta on vapaasti saatavilla Newcastlen yliopiston sivuilla: research.ncl.ac.uk/nefg/QOF www.luomuinstituutti.fi

Luomulehti 4/2014

Kysymyksiä

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Ruismaan muokkaus? Viime vuosina on ollut ongelmia saada ruismaata kylvökun-

toon. Roudattomien talvien jälkeen tai kuivuuden takia maa on tupannut jäämään liian kokkareiseksi. Itse suosin keskikesän kesantoa. Parasta aikaa on menossa ruismaan valmistaminen kylvökuntoon. Viherlannoitusnurmi on rikottu kultivaattorilla kuivumaan. Kestorikkakasvien torjunnan lisäksi, keskikesän kesannolla vähennetään etanoiden määrää syysviljalle kylvettävällä lohkolla.

Voiko kynnön jättää pois?

Milloin on oikea kylvöaika?

Kylvöaika rukiilla on 20.8. jälkeen. Jos on oikein lämmintä, niin kylvöä kannattaa siirtää kunnes kahukärpäset eivät enää lennä. Kylvön jälkeen tehoisaa lämpösummaa tulisi kertyä 200 -300 astetta, jotta ruis ehtisi versoa riittävästi ennen talven tuloa.

Populaatio- vai hybridilajike?

Hybridien korkeammasta satopotentiaalista huolimatta olen periaatteellisella tasolla hieman varautunut hybridien käytöstä luomussa. Myös käytännön viljelyssä näen joitain ongelmia. Evololla on lyhyt ja luja korsi. Juuristo ja korrenpituus kulkevat käsi kädessä, joten ravinteiden otto lyhytkortisilla lajikkeilla tapahtuu pienemmältä alalta. Saadaanko korkeampi satopotentiaali hyödynnettyä? Kilpailu rikkakasveja vastaan on heikompi ja tasainen täystiheä kasvusto ei ole ollut hybrideillä itsestäänselvyys. Oman käsitykseni mukaan hybridille pitää saada populaatio lajikkeita parempi kylvöalusta. Pienestä kylvömäärästä johtuen nopea taimettuminen ja voimakas pensominen on tarpeen.

Luomulehti 4/2014

Aulis Lassila

Viime syksynä meillä todettiin kultivoitu nurmirikko liian kovaksi kynnettäväksi ja päätettiin kokeilla jankkurointia. Jankkurilla vedettiin vedelle reitit painanteista piiriojiin, sekä muutenkin jankkuroitiin pellosta ne kohdat joissa epäiltiin olevan tiivistymiä. Tänä kesänä talvituhoja ei ollut ja satonäkymät ovat korkealla. Minusta asia pitää ratkaista joka vuosi lohkokohtaisesti.

Torajyvän torjuntaan pitää kiinnittää enemmän huomioita, koska hybridi on populaatiolajikkeita arempi torajyvälle. Keinoina torjunnassa on, ettei ruista pidetä rukiin esikasvina, kylvösiemen on puhdasta ja pientareet ja viereiset heinäalat niitetään ennen tähkälle tuloa. Evolon hyviä ominaisuuksia ovat satoisuus ja sakoluvun kestävyys. Muista vielä, että hybridirukiin siemen vaatii Elykeskuksen luvan, ellei kylvettäessä ole yleistä lupaa käyttää tavanomaista siementä. Reetan osuus viljelyalasta oli neljännes 2013. Reetalla on alhaiset talvituhot ja lyhyt kasvuaika. Lakoontuminen ja korren pituus ovat kotimaisten lajikkeiden alhaisimmat. Riihi on aikaisin ja talvituhon kestävin lajike. Itse pidän talvenkestävyyttä ja viljelyvarmuutta yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena. Viljelijä havaintojen mukaan Reetan talvenkestävyys ei ole kaikilla alueilla ollut niin hyvä kuin on odotettu. Olisiko Riihi-ruis sittenkin luomussa varmempi vaihtoehto? Kasvintuotannon asiantuntija Reijo Käki puh. 040 936 0377

Leipätiedotus

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi. Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat.

ole pakko liittää luomuvalvontaa. Monella tilalla on useita eri eläinlajeja ja osa voi olla luomua ja osa ei. Eli vaikka niin, että lypsylehmät ovat mukana luomuvalvonnassa ja lampaat taas eivät. Samat eläinlajit sen sijaan eivät voi olla samalla tilalla sekä luomua että tavanomaisia eli vaikka munivat kanat ja broilerit on molemmat joko pidettävä luomuvalvonnassa tai tavanomaisina. Jos olette hankkimassa vain pienen määrän kanoja kotitarpeeseen, niitä ei kannata liittää valvontaan. Silloin kanat voi ostaa mistä haluaa, eikä luomukotieläintuotantoon tarvittavaa paperityötä tarvita. Luomukotieläinvalvonta myös maksaa. Eläintuotannon ollessa vain kotitarvetuotantoa tarkastus tulee usein liian kalliiksi. Jos kuitenkin haluatte ottaa kanat mukaan luomuvalvontaan, on se tietenkin mahdollista myös kesken kasvituotannon siirtymävaiheen. Eläimet aloittavat siirtymävaiheen omana erillisenä yksikkönä. Kaikista paras tapa on silloin hankkia kaikki eläimet ennen valvontaan liittymistä ja sitten vasta hakea valvontaan. Tällä tavalla tavanomaiset eläimet siirtyvät helpoimmin luomuun eikä niiden alkuperää tarkasteta. Sitten kun eläimet ovat luomussa, aletaan katsoa, mistä uusia eläimiä ostetaan. Kanoja saa hankkia alle 18 viikon ikäisinä kasvattajalta, joka noudattaa tämän hetkisiä luomuvaatimuksia. Maatiaiskanoilla helpoin tapa on ostaa hautomakone ja kasvattaa poikaset itse. Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström puh. 040 936 2150

Kyseessä on tuolloin tavanomainen tuote, joka sisältää luomuainesosan. Luomuasetuksen mukaan asia voidaan ilmaista ainesosaluettelossa. Lisäksi tulee ilmoittaa luomuainesosan määrä (%). Valmistajan tulee kuulua luomuvalvontaan ja valvontaviranomaisen tunnusnumero (esim. Evira; FI-EKO-201) tulee olla pakkauksessa. Luomulogon käyttö on kielletty, koska se on varattu vain luomutuotteiden tunnukseksi. www.evira/luomu/elintarvikkeet Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo puh. 040 964 1518

Hanna Tuominen

Luomutilalla voi eläimet olla tavanomaisia eli niitä ei

Kuka saa merkitä luomuraaka-aineet näkyviin ja kuka ei? Saanko merkata tuotteen pakkausmerkintöihin sanan luomu, jos esimerkiksi leivonnassa käytetyt jauhot ovat luomua mutta muut ainesosat ovat tavanomaisia?

Tiimissä mukana myös

Arella Rahtola

Saako ensimmäisen vuoden siirtymävaiheessa oleva kasvinviljelytila hankkia kotitarpeeseen maatiaiskanoja ja kukon? Pitääkö eläimet liittää luomuvalvontaan ja voiko sen tehdä kesken siirtymävaiheen? Saako kanat ostaa mistä tahansa vai pitääkö niiden olla luomukanoja?

Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola puh. 040 573 4791

Maaperä- ja energiaasiantuntija Tuomas Mattila puh. 040 933 1694

Luomulehti 4/2014

Airi Timonen

Yhdistyksistä

Teksti: Tarja Musikka kuvat: airi timonen

15-vuotias Topin maatilamyymälä:

Tarvitaan lisää luomutuottajia Vuoden luomuyritykseksi 2012 valittu Topin Maatilamyymälä juhli 15-vuotista taivaltaan kakkukahvien merkeissä kesäkuussa. Paikalla kävi useita luomun kannattajia ja kuluttajia sekä yhteistyökumppaneita onnittelemassa menestyksekästä yritystä ja toivottamassa lisää toimeliaita vuosia.

Luomulehti 4/2014

rittäjä joutuu juhlapäivänäänkin monenlaiseen työhön: toimitusjohtaja Niina Laitinen jatkoi edellisenä yönä kesken jäänyttä tavarakuorman purkua onnitteluiden keskellä. – Yrittäjän elämä ei ole todellakaan pelkkää juhlaa! toteaa Niinan isä Topi Laitinen. – Kun tavarakuorma tulee, on se purettava, oli juhlat tai ei. Topi onkin nähnyt yrittämisen monet muutokset. Tuskin monikaan uskoi Muuruvedellä, siis Pohjois-Savossa syrjässä valtatieltä, pienellä kylällä,

luomutuotteisiin erikoistuvan maatilamyymälän menestyvän edes muutamaa vuotta, mutta Laitisen perhe on osoittanut, että ei se sijainti, vaan se palvelu ja tuotevalikoima. – Meillä on yli 2 000 artikkelia myytävänä. Uutuuksia otetaan jatkuvasti kokeiluun ja ellei tuote mene kaupaksi, se poistetaan, kertoo Niina. Mitä tuotteita vielä kaivattaisiin myyntiin? – Kotimaisia luomupellavansiemeniä koko vuodeksi! Kysyntää olisi, mutta tarjolla ei ole. Samoin pellavansiemenöljyä sekä kotimaista luomuhampunsiementä. Myös härkäpapua ja muita

◁ Pieni esimerkki myytävistä luomutuotteista. Juhliva Laitisen perhe: vasemmalta Topi, Irja, Niina ja Minna.

valkuaislähteitä saisi olla enemmän tarjolla. – Etenkin luomumansikan kysyntä on myös lisääntynyt. Tosin, kuluttajat ovat niin nirsoja, että kakkosluokan marja ei tahdo kelvata. Olisiko sitä mahdollista jatkojalostaa, esimerkiksi mansikkamehuksi tai –hilloksi? Ja yksi herkku vielä, jota kysytään: luomuternimaitoa pakasteena, Niina kertoo.

Kysymyksiä luomun tulevaisuudesta – Entäs jos turvetta ei hyväksytä kasvihuoneiden kasvatusalustaksi, miten käy kotimaisen luomutomaatin ja luomukurkun?” Niina kysyy. (Samaa huolta kantaa kirjoittajakin, pidän ympärivuo-

tisista kotimaisista luomutomaateista ja –kurkuista.) Topi on Savo-Karjalan luomuyhdistyksen hallituksessa moneen kertaan tuonut esille huolensa sukupolvenvaihdosten vähyydestä. Paitsi tavanomaisella puolella myös ja etenkin luomupuolella on huoli jatkajista: luomun kysyntä kasvaa koko ajan, mutta onko meillä kohta enää tuottajia? Samaa kysyy Niinakin. – Tilakokoja pitäisi olla monenlaisia ja pienilläkin tiloilla mahdollisuus tuottaa luomutuotteita, Laitiset toteavat. Pienet tilat voisivat yhteistyöllä saada enemmän myytävää esimerkiksi juurikasveista, jolloin tukut ja muut jälleenmyyjät ja jatkojalostajat olisivat kiinnostuneita. Uusien tuottajien kannustamisen mukaan toimintaan Topi, joka toimii mentorinakin, haluaa nostaa esille myös Luomuviikolla. ◀

29.9.–5.10.2014

Tule mukaan netissä, kuvissa, kaupoissa ja tapahtumissa ympäri Suomea! www.luomuliitto.fi/ luomutuotteet/luomuviikko

Kirjoittaja on Savo-Karjalan luomuyhdistyksen sihteeri.

Tilaa nyt! Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

Lue luomun tarinat. Tilaa Luomulehti. 6 nroa vuodessa. Tilaushinnat 66 € / 44 €

LUOMULEHTI Tunnus 5009144

ti.fi h e l u m o u .l w ww

33003 VASTAUSLÄHETYS

Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Hinnat vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla. ☐ Tuottajajäsen

☐ Kuluttajajäsen

☐ Kannatusjäsen

☐ ESVY ry (Etelä-Suomi) ☐ Kuhilas ry (Kymenlaakso) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) ☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Satakunnan luomutuottajat ry

☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Kainuun Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry

Haluan liittyä Luomuliiton suorajäseneksi ☐ Tuottajajäsen 60 €

☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

☐ Kuluttajajäsen 25 €

☐ Yhdistyksemme haluaa liittyä jäseneksi 140 €

☐ Laita rasti niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €.

Pinssi 1 €

T-paita 25 €

kpl

le h ti

☐ Kestotilaus 60,50 € (sis. ALV 10 %)

☐ Näytenumero 1 kpl 0 €

☐ Yhden vuoden tilaus 66,50 € (sis. ALV 10 %)

☐ Muu: Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.

☐ Olen jäsen, kestotilaus 44 € (sis. ALV 10 %) ☐ Opiskelijatilaus 30 € (sis. ALV 10 %)

Nimi: Osoite: Puhelinnumero:

Sähköposti:

62 Luomulehti 4/2014 Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.

4/2014

Teksti: Elisa Niemi

Luomutilat hurmaavat Suomen luonnon päivänä 30.8.

Suomen luonnon päivänä maataloutta edustavat nimenomaan

Tutustu lähimmän luomutilasi ohjelmaan: luomu.fi/tapahtuma/ suomen-luonnon-paivaavoimet-luomutilat.

luomutilat. Yhdeksän tilaa ympäri Suomen toivottavat kävijät

tervetulleiksi katsomaan monimuotoista maatilaympäristöä.

▽ Lammastiloilla monet odottavat erityisesti karitsojen näkemistä. ▽▽ Laiduntaminen on merkittävä luonnon monimuotoisuuden lisääjä.

P. Latvanen

Tilan oman väen lisäksi kysymyksien tulvaan on kutsuttu vastailemaan mm. luomuyhdistyksien väkeä ja Luomuliiton mentoreita. Luomutietoa pohditaan myös vaikkapa tietovisojen äärellä. Tilat ovat omien eläimiensä esittelyn lisäksi innostuneet tarjoamaan erikoisuuksia, kuten työhevos- ja paimenkoiranäytöksiä. Tuotteita on myymässä monissa paikoissa mahdollisen oman myymälän lisäksi myös muut lähialueen tuottajat. ◀

Kyyttötila Ylikallio

simerkiksi Akaassa Tolvilan Kartanolla kuullaan tarinoita luomulammastilan elämästä ja alueen pitkästä historiasta, joka ulottuu aina kivikauteen asti. Tolvilan lampaat laiduntavat perinnebiotooppilaitumella. Elokuun karitsointi on nyt meneillään ja luultavasti juuri ennen tapahtumaa syntyy karitsa, jonka kunniaksi voidaan järjestää nimikilpailu. Suomen luonnon päivä on mm. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Biologian ja maantieteen opettajien liiton yhteishanke. Luomutilatapahtumien toteutumista tukee maa- ja metsätalousministeriö. Mukana yhteistyössä on Luomuliitto, Pro Luomu ja MTK. Viime vuonna järjestettiin vastaavia tapahtumia ensimmäistä kertaa ja kävijöitä oli monilla tiloilla monta sataa päivän aikana. Kuluttajia kiinnostaa luomutilojen elämä ja myös moni tuottaja on liikkeellä tutustumassa tilan ratkaisuihin.

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

Päätoimittaja Jukka Lassila jukka.lassila@luomuliitto.fi 050 529 0482

Tilaajapalvelu arkisin klo 9 – 15 luomuliitto@tilitoimistolindgren.fi puh. 040 738 4448

Puheenjohtaja Jukka Lassila jukka.lassila@luomuliitto.fi puh: 050 529 0482

Toimitussihteeri Elisa Niemi elisa.niemi@luomuliitto.fi 0400 534 003

Ulkoasu Eveliina Pakarinen 044 515 6900 eveliina.pakarinen@kallo.fi

Toiminnanjohtaja Elisa Niemi elisa.niemi@ luomuliitto.fi puh: 0400 534 003

Toimitus PL 145 00101 Helsinki

Julkaisijat Luomuliitto ry

Ilmoitusmyynti Maritta Humala/Palmera ky 040 709 9856 palmera@kotiposti.net

Paino SP-Paino Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

ASIANTUNTIJAPALVELUN YHTEYSHENKILÖ Reijo Käki reijo.kaki@luomuliitto.fi puh: 040 9360 377

Luomulehti 4/2014

Ostamme luomuviljaa! Ostamme aktiivisesti luOmuviljOja eLInTArvIKe- jA rehUKäyTTöön. Vastaanotamme kaikkia viljoja ja myös luomurypsille ja -rapsille on kova tarve. Päivän hinnat ja vastaanottopaikat löydät agrimarketin nettisivuilta www.agrimarket.fi.

Luomuala kasvussa – liity joukkoon! Luomutuotanto kasvaa ja kehittyy hyvän yhteistyön ja vahvan kauppakumppanuuden myötä. Siksi kaipaamme yhä aktiivisempaa kommunikointia asiakaskuntamme kanssa. Kasvinviljely- ja kotieläintilojen asiantuntijamyyjät odottavat teitä Agrimarketeissa kautta maan. Tulkaa esittämään haasteita luomutuotannollemme!

Luomurehut joka tarpeeseen, tarvittaessa jopa tilakohtaisesti räätälöityinä.

UUTUUKSIA! Tulossa piakkoin: • Luomumelassi, 250 kg • Kuorittu luomurehukaura, 1000 kg Lisätietoa antaa: Essi Parviainen puh. 010 402 7910, essi.parviainen@agrimarket.fi

AGRIMARKETIN LUOMUPÄIVÄT

järjestetään Tampereella 29.– 31.10.2014. Kysy lisää omalta myyjältäsi!