Luomulehti 4/2018

le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta.

Nro 4/2018

10,00 €

Härkäpapua rehuksi ja ruuaksi – gammayökkönen haasteena ▶ 38 ja 52

www.luomulehti.fi

VESITALOUS KUNTOON – KUIVUUDEN HAITAT MINIMIIN ▷ 10

_ Luomumaitokentällä _ _ kasvunvaraa _ ▷ 36

UUTUUS! Luomulannoite AgroEko PK • Kuivarakeistettu PK-lannoite • Sisältää kattavan hivenainepaketin • Sopii perunalle ja muille kloorinaroille kasveille • Sisältönsä puolesta sopii hienosti myös viljalle

Pyydä tarjous suoraan meiltä tai lähimmältä jälleenmyyjältä!

Kysy mahdollisesta pidemmästä maksuajasta!

Nopealiukoiset Agro-lannoitteet takaavat tutkitusti parhaan tuoton pellostasi!

Cemagro Oy • Suurlohjankatu 14, 08100 Lohja • Puh. 019 375 7500 • fax 019 325 548 • www.cemagro.fi

www cemagro.fi

luomulehti210x143.indd 1

Ebena

suosituin rehuvirna

3.8.2018 11.20

Jögeva4 kestävin valkoapila

www.naturcom.fi

K

emiallisessa maanviljelyssä maan biologia on heikentynyt. Tarvitaan entistä suurempia tuotantopanoksia satotason säilyttämiseksi.

Se tulee kalliiksi.

Siksi maan kuntoon on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota, ja mallia siihen on otettu luomutuotannosta.

Tavanomainen tuotanto lähestyy tulevaisuudessa luomua. Siihen on osuutensa viljelyteknisten syiden lisäksi myös markkinoilla. Kuluttaja haluaa puhdasta, mahdollisimman luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa.

Tulevaisuudessa rajanveto luomun ja muun tuotannon välillä tulee hankalammaksi. Myös taloudellinen intressi saattaa houkuttaa käymään lainahöyhenissä.

Brändien rakentamisella pyritään entistä enemmän hyödyntämään luomun positiivista mielikuvaa. Luodaan mielikuvaa melkein luomusta. Tämä on luomun näkökulmasta vaarallista kehitystä.

Tätä kuitenkin paljon hankalampi ja jopa vaarallisempi kädenvääntö tullaan käymään geenieditoinnista.

Genomin muokkaus eli genomieditointi tarkoittaa menetelmiä, joilla perimää voidaan muokata tarkoin määritellystä kohdasta. Näitä ovat muun muassa crisprcas9- ja zfn1-3 -menetelmät.

GMO:ssa kasviin tai eläimeen siirretään toisen eliön perimää. Geenieditoinnissa taas aiheutetaan kasvin tai eläimen omaan perimään yksittäinen pistemutaatio – vastaavanlainen muutos, joita luonnossakin tapahtuu koko ajan.

Elisa Niemi

Rajankäyntiä

PAULI TALVITIE Luomuliiton puheenjohtaja pauli.talvitie@luomuliitto.fi

Geenitekniikkalainsäädäntö ei ole tähänastisen tulkinnan mukaan koskenut niitä tapauksia, joissa perimää ei siirretä eliön ulkopuolelta.

EU:n ja samalla Suomen geenitekniikkalainsäädännön tulkittiin koskevan siis vain tapauksia, joihin siirretään perimää toisesta eliöstä.

Suomessa ja Ruotsissa on tehty linjauksia, joiden mukaan genomieditointiin ei sovelleta EU:n GMO-sääntöjä.

Suomen ja Ruotsin on muutettava kantaansa uuden EU:n tulkinnan takia.

Nyt pitäisi selvittää tämä rajapinta. GMO:n kohdalla on selvää, ettei se kuulu luomuun. Mutta kasvin omien geenien aktivoinnista on kahta käsitystä. Toiset pitävät sitä mahdollisena, ja toiset ovat jyrkästi vastaan.

Jatkossa tullaan varmasti jossain vaiheessa kokeilemaan kepillä jäätä: mikä on sallittua ja mikä ei.

Luomutoimijoiden on tulevaisuudessa oltava tarkkana näissä rajankäynneissä, ettei hukata sitä hyvää asemaa, joka on saavutettu markkinoilla. ◀

LUOMULEHTI 4 | 2018

3

Ammattilaisen ykköstapahtuma keskellä Suomea KoneAgria 11.–13.10.2018 Jyväskylässä

Rakentaminen FINN DAIRY EXPO Energia MAITO Seminaarit LIHA Palvelut ja neuvonta Koneet Tuotantopanokset Metsä NURMI Vaihtoehtoiset proteiinit TUOTOSSEURANTA 120 Tarvikkeet

Huippuohjelma, mm.

Jyväskylän Paviljonki

• • •

Avoinna

Tuotosseurannan 120-vuotisjuhlaseminaari Ayrshire- ja holstein-rotujen parhaimmisto näyttelyssä Maitoyrittäjät ry:n seminaari maidon hinnasta yhdysvaltalaisen Lindell Whitelockin johdolla

Perjantaina 12.10. luomuseminaari Aiheina mm.

• Nurmien täydennyskylvö • Valkuaiskasvien viljely ja omavaraisuus • Koneet luomussa Järj. Luomuliitto, ProAgria ja JAMK/LuomuKS-hanke

KoneAgriassa on kaikkea, mitä karjatilayrittäjä tarvitsee. Tervetuloa!

Uno Savolankatu 6 | 40100 Jyväskylä

to–pe klo 9–17, la klo 9–16

Liput 18,– / 13,–

koneagria.fi

 KoneAgrian järjestää FKS-Tapahtumat Oy, jonka taustalla on viljelijöiden omistama ProAgria.

Sisällys 4/2018

Lisätuloja hevosenheinästä s. 14

3 8 10 13 14 17 18

22 25 28 30

PÄÄKIRJOITUS: Rajankäyntiä Luomutuotannon kehitysnäkymät 2025 KANNESSA: Veden hallinnointi peltoekosysteemissä – käytännön toimenpiteitä viljelijälle Lannoitus luomuviljelyssä – viljelijöiden näkökulma Kuivaheinäntuotanto hevosille onnistuu myös luomunurmista Uuden kyntäjä ja kylväjä Kuivuus nostaa viljan hintoja – pula tulee erityisesti luomukaurasta Koko tilan tiivistymisriskit hallintaan paremmilla renkailla Hyvin voivat hiehot tuottavat laadukasta lihaa Maatiaisviljaseminaarin antia Harjunmaille oli selvää, että luomutuotannon rinnalla tulisi olla kotieläimiä

Kannen kuva: Marjo Koivumäki

Laatulihaa luomuhiehoista s.25

32 34 36 38 41 50 54

Hiiliviljelijät kääntämässä ilmastonmuutosta Muutoksia luomuohjeistukseen KANNESSA: Luomumaitokentän tilannekatsaus KANNESSA: Härkäpavusta kotimaista kasvisvalkuaista ihmisille ja eläimille Härkäpavun ja ruisvehnän seosviljely – käytännön kokemuksia kesältä 2017

Niina Mayer

Mikko Aulanko

Riitta Makkonen

le h ti

Kuivuus nostaa viljan hintoja – pula luomukaurasta s. 18

Kierrätysravinteet testissä Pohjois-Karjalassa Avoimet ovet tuo asiakkaita luomutilalle

Palstat

6 Alkupaloja 20 Edunvalvontaa Euroopassa 44 På svenska 46 Yhdistyksistä 48 Palveluksessanne 52 Kysymyksiä 59 Seuraavassa numerossa LUOMULEHTI 4 | 2018

5

KOONNUT: NOORA MANTERE

Noora Mantere

Bisnes+ kokoaa maatilan datan yhden tunnuksen taa

Kilpiän luomutilalle vuoden ympäristöystävällisimmän maatilan palkinto WWF ON palkinnut Iiris ja Tuomas Mattilan luotsaaman Kilpiän tilan Lohjan Pusulasta vuoden ympäristöystävällisimpänä maatilana. Mattilat viljelevät 75 hehtaarilla ruista, kauraa sekä nurmea ja ovat perustaneet omenatarhan.

Viljelytoimillaan Mattilat pyrkivät erityisesti vähentämään eroosiohaittoja. Tavoitteena on siis ehkäistä maa-aineksen ja ravinteiden kulkeutuminen tuulen tai veden mukana pois pelloilta. Mattilat muokkaavat maata korkeuskäyrien mukaan ja istuttavat esimerkiksi eroosioherkimmille rinnepelloille hedelmäpuita.

Samat keinot, joita WWF kiitteli vesistöystävällisinä, ovat auttaneet myös taistelussa kesän poikkeuksellista kuivuutta vastaan. Tuomas Mattila kertoo, että kuivuushaittojen ehkäisyyn tepsivät etenkin seuraavat kolme konstia: monipuolinen viljelykierto, jatkuva kasvipeitteisyys sekä maaperän minimimuokkaus.

Kilpiän tilalla käytettävät menetelmät perustuvat tutkimustietoon, ja Mattilat kehittävät toimintaansa jatkuvasti. Käytössä olevien vesiensuojelutoimien lisäksi pariskunta panostaa uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen, ja tilan metsiä hoidetaan kestävästi jatkuvan kasvatuksen periaatteella.

Palkinto on osa WWF:n Itämeren alueen laajuista ympäristökilpailua, jossa kansalliset voittajat ovat mukana. ◀ Iiris Mattila kertoo lisää kuivuuden aiheuttamien haittojen ehkäisystä sivulta 10 alkaen.

6

LUOMULEHTI 4 | 2018

MAATILAYRITYKSISSÄ SYNTYY runsaasti esimerkiksi maidontuotantoon, talouteen, johtamiseen ja eläinainekseen liittyvää tietoa, joka tallentuu eri sovelluksiin ja dokumentteihin.

ProAgria, Faba ja Mtech Digital Solutions Oy (ent. Suomen Maatalouden Laskentakeskus) ovat kehittäneet uuden työkalun avuksi maatilan johtamiseen.

Kyseessä on digitaalinen palvelu, joka kokoaa maatilan keskeiset tiedot ja tulokset yhdeksi kokonaisuudeksi.

Bisnes+ tuo tarvittavan tiedon yhteen näkymään yhden salasanan taa. ◀ Tutustu tarkemmin: www.bisnesplus.fi

Olli Palmusta maanviljelysneuvos TASAVALLAN PRESIDENTTI on myöntänyt luomuviljelijä Olli Palmulle maanviljelysneuvoksen arvonimen.

Palmu tunnetaan työstään Hämeenlinnan Osuusmeijerin hallituksen puheenjohtajana sekä panoksestaan muun muassa maito- ja osuusmeijeritoiminnan etujärjestöissä.

Palmulla on puolisonsa kanssa luomumaitotila Karkkilassa, jossa hän on harjoittanut maidontuotantoa vuodesta 1980. Tilan peltoja on viljelty luonnonmukaisesti vuodesta 2007 ja eläimet siirrettiin luomuun 2012. ◀

Edullinen ja ekologinen vaihtoehto viljan kuivaukseen

OPINNÄYTETYÖ: Kotieläintilat valinnan edessä vuonna 2020 PÄIVITETTYJEN LUOMUSÄÄDÖSTEN mukaan karjatilat, jotka siirtävät pelkästään pellot luomutuotantoon, joutuvat viisivuotisen luomusopimuskauden päätteeksi päättämään, siirtävätkö ne myös karjan luomuun vai ottavatko viljelyyn vähintään 30 prosenttia myyntikasveja.

Nina Kolehmainen ja Milla Sirviö selvittivät opinnäytetyöhönsä liittyvässä kyselyssä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan luomukarjatilallisilta, miten he aikovat ratkaista tilanteen viiden vuoden luomusitoumuskauden päättyessä.

Suurin osa vastaajista kertoi mieluummin ottavansa viljelyyn 30 prosenttia myyntikasveja kuin siirtää eläimet luomuun. 23 prosenttia vastaajista aikoi siirtyä tavanomaiseen tuotantoon kokonaan.

Kyselyn vastauksista voidaan lisäksi päätellä, että tuottajat haluaisivat jatkaa ja investoida tuotantoonsa jatkossakin, mutta byrokratiaa tulisi vähentää. Kolehmainen ja Sirviö toteavat, että säädösten yksinkertaistaminen turvaisi luonnonmukaisen tuotannon Suomessa. ◀

VILJAKAS OY on kehittänyt nimeään kantavan automatisoidun, aurinkoenergiaa hyödyntävän kuivurin. Sen avulla voidaan säästää viljan kuivatuskustannuksissa jopa 90 % lämminilmakuivureihin verrattuna.

Kuivuri hyödyntää mustista katto- ja seinäkeräimistä kerättyä auringon lämpöenergiaa, joka puhalletaan kuivaamaan viljaa.

Tehoa auringosta saadaan jopa yli 100 kW. Kuivuria on kahta mallia: liikuteltavaa konttikuivuria sekä kiinteään käyttöön tarkoitettua elementtikuivuria. Kuivurin automatiikka käynnistyy, kun ilma lämpenee riittävästi. Se ei myöskään päästä lämpötilaa nousemaan liian kuumaksi. ◀

Brita Suokas

Linkki opinnäytetyöhön löytyy Luomulehden verkkosivuilta: www.luomulehti.fi.

LUOMULEHTI 4 | 2018

7

Luomussa kiinnostavat erityisesti luomuemolehmä-, kananmuna-ja lammastuotanto.

TOIMITTANUT: NOORA MANTERE KUVA: EVELIINA SILLANPÄÄ

Luomutuotannon kehitysnäkymät 2025 Luomuviljelyn aloitti keväällä 2018 ennätykselliset lähes 500 uutta maatilaa, ja luomutuotannon kannattavuus etenkin viljatiloilla on selvästi parempi kuin

M

tavanomaisessa tuotannossa. aa- ja metsätalousministeriön Kantar TNS:llä teettämä kysely maatilojen kehitysnäkymistä kertoo, että luomuun siirtymistä suunnitellaan edelleen monella tilalla. Kyselyyn osallistui yli 4400 tilaa, joista luomussa on 700.

Luomutuotannon kasvu jatkuu Luomutilat ovat keskimääräistä suurempia, ja luomutilojen keskimääräinen peltoala kasvaa edelleen 58 hehtaarista per tila 66 hehtaariin vuoteen 2022 mennessä.

Kaikista tavanomaisista tiloista 14 % voisi olla kiinnostunut siirtymään luomutuotantoon. Luomussa vetoaa ennen kaikkea kuva hyvästä kannattavuudesta, tuista, lannoitteiden tarpeettomuudesta ja ekologisuudesta.

Luomutilojen määrän ennakoidaan kasvinviljelyn osalta kasvavan noin 100 tilalla vuosittain vuoteen 2022 mennessä. Täten luomutilojen määrä kasvaisi 5 500 tilaan ja osuus peltoalasta nykyisestä 13 prosentista 16 prosenttiin.

8

LUOMULEHTI 4 | 2018

Tuotannosta luopujia on vähemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa, ja luomussa pysytään yleensä niin kauan kuin tuotanto jatkuu. Poistuma tulee korvattua luomussa jatkavien tilojen laajennuksilla, ja kasvun mahdollistavat uudet luomutilat.

Eniten kiinnostavat luomuemolehmä-, kananmunaja lammastuotanto. Luomukotieläintuotannossa onkin edelleen kasvupotentiaalia kymmenistä prosenteista jopa kaksinkertaiseksi.

Luomumaidon tuotantopotentiaalissa on kasvua 70 %, ja luomukananmunien tuotanto voi suunnitelmien toteutuessa tuplaantua nykyisestä. Luomulampaiden ja -sikojen tuotanto voi kasvaa 40 prosentilla.

Syyt, miksi viljelijä ei ole kiinnostunut siirtymään luomuun, liittyvät byrokratiaan, rikkakasviongelmiin sekä tuotannon oletettuun vaivalloisuuteen.

Luomutuottaja uskoo tulevaisuuteen Luomutuottajien kuva oman tilan nykyisestä ja tulevasta kannattavuudesta on tavanomaisia tiloja positiivisempi. He ovat myös muita halukkaampia ottamaan riskejä menestyäkseen.

Luomutuottajat toimivat suunnitelmallisesti ja pyrkivät hankkimaan parasta asiantuntijaosaamista silloin, kun oma osaaminen ei riitä. He erottuvat muista myös siinä, että pitävät aktiivista yhteistyötä muiden tilojen kanssa tärkeänä. ◀

Vuoden

2018

Luomutuote

VUODEN LUOMUTUOTE -KILPAILU 2018 Vuosittainen kilpailu nostaa esille Suomen parhaat luomuuutuudet. Voittajan valitsee asiantuntijaraati.

Tuotteen arvioinnin kriteereinä ovat maku ja muut aistinvaraiset ominaisuudet. Tuotepakkauksesta arvioidaan houkuttavuus, ulkonäkö, käytettävyys ja kierrätettävyys.

Tuotteen kokonaisuudesta arvioidaan sen uutuusarvo, innovatiivisuus ja kaupallinen potentiaali. Tuotteen tulee olla valmistettu Suomessa ja pääraaka-aineiden tulee olla alkuperältään suomalaisia. Pääraaka-aineita ovat liha, maito, vilja, kananmunat, hunaja, sienet, kasvikset, marjat, hedelmät, peruna ja öljy- sekä palkokasvit. Jos kilpailija osoittaa, että pääraaka-ainetta ei ole saatavilla kotimaisena, voidaan hyväksyä ulkomainen raaka-aine.

VUODEN LUOMUTUOTE 2017

Tuotteen tulee olla tullut markkinoille 30. 6. 2017 jälkeen.

Kilpailussa on kaksi sarjaa: kuluttajatuotteet ja ammattikeittiötuotteet. Osallistuminen edellyttää tuotenäytteiden lähettämistä. Päivämäärä ja lähetysosoite kerrotaan ilmoittautuneille.

Ammattikeittiösarjan voittaja

Voittajat julkistetaan Luomuelintarvikepäivässä 5.10.

Finlandia-talolla Helsingissä.

Lisätietoja: luomuliitto@luomuliitto.fi, puh. 0400 534 003

Ilmoittautumiset 31.8. mennessä: www.luomuliitto.fi/luomutuotteet/vuoden-luomutuote

Kunniamaininnat

TEKSTI JA KUVAT: IIRIS MATTILA

Veden hallinnointi peltoekosysteemissä –käytännön toimenpiteitä viljelijälle Kulunut vuosi on ollut joka tasolla äärimmäinen. Talven vesimäärät, pitkä lämmin ja märkä jakso, yhtäkkinen kylmyys ja lopulta äärimmäisen kuiva kevät ja alkukesä ovat koetelleet peltojemme kasvukuntoa ja satokasvien kestävyyttä.

V

astaavien jaksojen varalta olisi nyt hyvä miettiä, mitä veden hallinnoimiseksi tulisi tehdä ja mitä vähintään aiheesta tulisi tietää. Toisaalta maan ei tulisi peittyä syyssateisiin, toisaalta veden tulisi pidättyä syvälle maaprofiiliin, jotta kevään kuivuus ei veisi orailta elinmahdollisuuksia.

Tänä kesänä kuivuuden aiheuttamien haittojen minimoimisessa on toiminut kolme keinoa: minimimuokkaus, jatkuva kasvipeitteisyys sekä monipuolinen viljelykierto.

Unohda kastelulaitteet ja lammikot Vilja- ja nurmikasvien kastelu on työlästä ja melko tuhlailevaa. Kasvien juuret saadaan keinokastelulla kasvamaan maan pintakerrokseen, jossa ne ovat erityisen herkkiä kuivuudelle. Kun maan pintakerroksissa ei ole liikaa vettä, kasvit kasvattavat juurensa syviin maakerroksiin, joissa vettä on saatavilla kuivinakin kausina pidempään.

Lisää maan multavuutta Maan multavuuden nosto on useamman vuoden mittainen prosessi. Maahan voi lisätä nopeasti suuria määriä orgaanista ainetta, mutta sen muuttuminen pysyväksi, toimivaksi maaperäekosysteemiksi on biologinen prosessi, joka kestää aikansa.

10

LUOMULEHTI 4 | 2018

Multavuutta voidaan lisätä kestävästi seuraavin menetelmin: • ympärivuotinen kasvipeitteisyys (kerääjäkasvit, aluskasvit, monivuotiset nurmet, syysviljat, sekaviljely, viljelykiertojen monipuolisuus, jne.)

• minimimuokkaus • tiivistymien poisto • reuna- ja salaojituksen toimivuuden varmistaminen • syväjuuriset kasvit • orgaaniset lannoitteet ja maanparannusaineet Ympärivuotinen kasvipeitteisyys varmistaa, ettei maan multavuus pala tai valu pois syksyn, talven ja kevään aikana – siis satokasvin kasvukauden ulkopuolella.

Minimimuokkaus vähentää orgaanisen aineksen palamista takaisin hiilidioksidiksi sekä kerää kasvimateriaalia pellon pintaan vedenhaihtumissuojaksi.

Tiivistymien poisto maasta mahdollistaa kasvien juurten pääsyn syvempiin maakerroksiin ja siten maan (mikro)biologian tehokkaan toiminnan ja hiilen sidonnan maahan.

Ojituksen kunnon huolto ehkäisee hapettomien olosuhteiden muodostumista maassa ja siten estää hapettomat käymisreaktiot, jotka vähentävät maan multavuutta ja heikentävät kasvien kasvuedellytyksiä.

Syväjuuriset kasvit kasvattavat maan elävää kerrosta, mikäli kasvuedellytyksiä on – siis tiivistymät on poistettu eikä pohjaveden pinta tule heti vastaan.

Orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö lisää hetkellisesti maan orgaanisen aineksen määrää, mutta sen muuntuminen pysyväksi orgaaniseksi ainekseksi riippuu siitä, miten hyvin maan biologia toimii.

Parasta olisi suunnitella viljelykasvin ravinnetarve ja lisätä orgaanisia lannoitteita/maanparannusaineita siten, että kasvinravitsemus on kohdallaan, pitää orgaanisen aineksen maahanmuokkauskerrat harkittuina, kyntää matalaan, jos kyntö on välttämätön, ja saada aikaan rehevä kasvusto mahdollisimman pian.

Minimimuokkaus lisää kasvijätteen ja sitä kautta orgaanisen aineksen määrää peltomaassa. Tämä taas kasvattaa maan multavuutta ja vedenpidätyskykyä.

Varmista että pelto vastaanottaa veden Rankkasateiden aikana – ja vastaavasti kuivuuden vallitessa – on tärkeää, että sade saapuu maahan ja imeytyy siihen.

Maan rakenne vaikuttaa veden läpäisevyyteen. Maan vedenläpäisykykyä voi testata yksinkertaisella "hörppytestillä": kaadetaan puoli litraa vettä matalalta maahan ja katsotaan miten käy. Veden imeytymisaika, leviäminen ja imeyty- ▷▷

Kauralla on aluskasvina tulevan kauden viherlannoitusnurmi sekä valkoapila, joka on talvehtinut edelliskaudelta ja säilynyt kevytmuokkauksesta.

LUOMULEHTI 4 | 2018

11

missyvyys kertovat maan kyvystä ottaa vastaan vettä ja varastoida sitä kasvien käyttöön.

Jos vesi ei imeydy maahan, voi olla kyse tiivistymistä, kuorettumista tai vettä hylkivästä maalajista. Usein kasvipeitteisyyden lisääminen ja tiivistymien poisto auttavat näihin ongelmiin. Multavuuden lisääminen vähentää maan kuorettumisriskiä, karikepeite maan pinnalla samoin.

Pintamaahan kevyesti sekoitettu karike auttaa vettä imeytymään myös vettä hylkivillä multamailla.

Rankkasateilla ojaston vedenjohtokyky on koetteilla. Liika vesi aiheuttaa maassa hapettomuutta, mikä on tappavaa maaperäeliöille. Jotta ylimääräinen vesi pääsee pois, laskuojat ja laskuaukot kannattaa pitää kunnossa ja salaojat tukkeettomina.

Varmista kasvin pääsy veteen Kun vesi viipyy syvemmällä maassa – kuten tänä kesänä on tapahtunut – on tärkeää, että satokasvi saa kasvatettua juurensa sen äärelle. Tämä ei onnistu tii-

vistyneessä maassa. Tutki kevään kuivuuden tuottamia keltaisten oraiden alueita tai orastumattomia laikkuja. Onko niissä tiivistymiskerros? Jos on, niin mitä sille voisi tehdä? Onko salaoja tukossa? Onko ojitusta ollenkaan? Karikepeite vähentää haihtumista ja pidättää vettä maassa.

Monipuolinen viljelykierto Viljelykierron vaiheet tasaavat sään ääriilmiöiden vaikutusta ja turvaavat tuotannon. Syysviljat, kevätviljat, palkokasvit, nurmet sekä kaikkien kerääjä- ja aluskasvit vastaavat taivaalta satavan veden määrään eri ominaisuuksin. Monimuotoinen juuristovyöhyke lisää maan multavuutta.

Tänä vuonna syysvilja on kestänyt kuivuutta parhaiten. Märkänä syksynä sen kylvö riittävän aikaisin saattaa olla hankalaa ja tiivistää pahimmillaan maata.

Muita keinoja Maan läpäisevyyttä ja elävää kerrosta voidaan myös kasvattaa esimerkiksi puiden ja pensaiden avulla. Ne voivat myös

vähentää eroosio-ongelmia ja pienentää tuulennopeuksia. Rinnelohkoille hyvin (korkeuskäyrän mukaan) sijoitellut puuja pensaskujanteet hidastavat erityisesti kevään sulamisvesien virtailua merkittävästi. Kujanteet voidaan suunnitella koneiden leveyden mukaan siten, etteivät ne mainittavasti haittaa muita peltotöitä.

Rinteiden muokkaus korkeuskäyriä seuraten on tehokas tapa hidastaa veden liikettä peltomaisemassa. Veden kulkiessa muokkausuria pitkin se ehtii vajota syvemmälle maaprofiiliin kuin ylös alas rinnettä muokatun pellon tapauksessa.

Monivuotisten kasvustojen juuristo pääsee sopivasti niitettynä (ei ylilaidunnettuna) kasvamaan syvemmälle ja monipuolisemmin kuin yksivuotisten kasvustojen. Nurmen jankkurointi kuivaan aikaan kesällä poistaa tiivistymiä tappamatta kasvustoa ja mahdollistaa kasvien juurten kasvun syvempiin maakerroksiin. ◀ Kirjoittaja on maanviljelijä ja mikrobiologi.

Salaojitusinvestointi maksaa itsensä takaisin maan kasvukunnon paranemisena sekä vedenpidätyskyvyn ja -läpäisykyvyn tehostajana.

Syysviljat osana ympärivuotista kasvipeitteisyyttä varmistavat, ettei maan multavuus pala tai valu pois kasvukauden ulkopuolella.

Etualalla näkyy tuulennopeutta hidastava puukujanne.

Lisälukemistoa vesitalouden hallinnasta: www.luomulehti.fi 12

LUOMULEHTI 4 | 2018

TEKSTI JA KUVA: JUKKA KIVELÄ

Anne Välimäki selvittää opinnäytetyössään luomutilojen lannoitusstrategioita ja tuottaa samalla tietoa kaupallisten luomuun soveltuvien lannoitteiden tuotekehitystyön tueksi.

Lannoitus luomuviljelyssä – viljelijöiden näkökulma

L

uomuviljelyn menetelmät vaativat tietoa ja suunnittelua, ja luomuviljelijä on peltonsa hyvinvoinnin hoitaja ja satojensa tulosten tekijä.

Lannoituksen osalta viljelijän on päätettävä, mikä olisi pellon tarpeita parhaiten vastaava lannoitus tai lannoitevalmiste. Miten viljelijät tekevät lannoituspäätöksiään? Tähän konkreettiseen kysymykseen on tarttunut agrologi Anne Välimäki, joka jatkaa opintojaan Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Anne halusi saada lisää tietoa luomuviljelystä, mutta ei löytänyt sopivia täydennyskoulutuksia. Siksi hän aloitti uuden tutkinnon opiskelun Hämeen ammattikorkeakoulussa (agrologi ylempi AMK) ja valitsi kesäkuussa 2019 valmistuvan opinnäytetyönsä aiheeksi luomuviljelijöiden kokemukset ja valinnat lannoituksen suunnittelussa. Tuottaessaan uutta tutkimustietoa luomualan käyttöön Anne haluaa myös olla edistämässä kotimaista luomulannoitetuotantoa ja ravinteiden kierrätystä. Kyselyn tuloksia käytetään esimerkiksi Ecolan Oy:n luomulannoitteiden tuotekehityksen tukena.

Osallistu tutkimukseen ja kehitä luomuviljelyä Opinnäytetyössä ’Luomutilojen lannoituskäytännöt’ tarkastellaan, millai-

sia nykyiset lannoituskäytännöt ovat ja mitkä asiat lannoituksen valintaan vaikuttavat. Vastausta haetaan myös siihen, saako luomuviljelijä lannoituspäätöstensä tekemiseen kaiken tarvitsemansa tiedon ja miten tietoa ja neuvontaa on saatavilla.

Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millaisia kokemuksia ja odotuksia tämän päivän luomuviljelijällä on maanviljelystä Suomessa. Opinnäytetyö toteutetaan kyselytutkimuksena. Kyselylomakkeen täyttämällä jokainen luomuviljelijä, tai esimerkiksi luomuun siirtymistä tekevä tai suunnitteleva, voi olla rakentamassa kokonaiskuvaa kotimaisen luomuviljelyn tilasta, tehdä näkyväksi kotimaisen luomuviljelyn tilaa ja sen lannoituskäytäntöjä.

Kyselytutkimus on avoinna 30.10.2018 saakka. Kyselyyn vastaaminen ei vaadi tunnistautumista, ja vastaukset käsitellään nimettöminä. Kyselyyn vastaamiseen menee noin 15 minuuttia, ja kyselyn lopussa olevaan avoimeen kysymykseen voi kirjoittaa kommentteja luomuviljelyyn liittyvistä aiheista. Anne toivoo, että mahdollisimman moni luomuviljelijä tarttuu tilaisuuteen ja on tiedoillaan ja kokemuksillaan mukana vaikuttamassa luomualan kehitykseen. ◀

Liha-luujauhopohjaisella kierrätyslannoitteella lannoitettua härkäpapukasvustoa heinäkuun alussa.

Osallistu kyselyyn linkin takana! www.luomuliitto.fi/ luomulannoitekysely

LUOMULEHTI 4 | 2018

13

Moa Aulanko

TEKSTI: KATARINA REHNSTRÖM

Kuivaheinäntuotanto hevosille onnistuu myös luomunurmista Hyvälaatuisille hevosten rehuille on olemassa markkinoita. Laadukkaista karkearehuista ollaan myös usein valmiita maksamaan hyvin. Hevosille sopivaa karkearehua voidaan tuottaa luomutiloilla, kunhan typensitojakasvit nurmiseoksessa valitaan oikein.

H

evosalan osaamiskeskuksen Hippoliksen mukaan hevosten määrän ennustetaan kasvavan Suomessa nykyisestä 75 000 hevosesta 90 000 hevoseen vuoteen 2030 mennessä. Hevosten määrä lisääntyy lähinnä harrasteratsujen määrän kasvaessa. Hevosten käyttäminen erilaisissa terapiatarkoituksissa esimerkiksi lastensuojelu- ja vanhustyössä sekä Green Care -toiminnassa kasvattavat niin ikään suosiotaan.

Hevoset ovat viime vuosina siirtyneet maaseudulta yhä lähemmäs kaupunkeja ja kasvukeskuksia. Hevosia on eniten nimenomaan pääkaupunkiseudun ympäril-

14

LUOMULEHTI 4 | 2018

lä. Osa luomutiloista voisi hyödyntää tilan nurmia korjaamalla niistä myyntiin heinää hevosille.

Luomuheinä ei ravitsemuksellisesti juuri eroa tavanomaisesta heinästä. Karkeasti ottaen luomuheinän ja tavanomaisen heinän erona on se, ettei luomuheinää lannoiteta keinolannoitteilla ja kasvusto sisältää typensitojakasveja. Sekä luomuettä tavanomaisen heinän ravintosisältö vaihtelee riippuen korjuuajankohdasta, säästä, kasvilajikoostumuksesta ja käsittelytekniikasta. Heinäerien välillä saattaa myös olla suurta vaihtelua.

Laatuheinän viljely hevosille ei ole mitään vasemmalla kädellä tehtävää hommaa, vaan vaatii viljelijältä perehtymis-

tä asiaan. Hevonen on herkkä eläin, ja sen suoliston mikrobikanta häiriintyy herkästi.

Säilörehu vai kuivaheinä?

Hevosille on sekä karkea- että väkirehupuolella nykyään tarjolla runsaasti valinnanvaraa. Rehun ravitsemuksellinen ja hygieeninen laatu on myös parantunut merkittävästi. Säilörehun ja säilöheinän käyttö hevosille on yleistynyt viime vuosina. Tästä huolimatta kuivaheinä hevosten rehuna on edelleen suosittua.

Kuivan heinän etuina verrattuna säilörehuun ja säilöheinään on tasaisempi hygieeninen ja ravitsemuksellinen laa-

Luomulehti/Arkisto

Laatuheinän viljely hevosille vaatii viljelijältä perehtymistä, sillä hevonen on herkkä eläin, ja sen suoliston mikrobikanta häiriintyy herkästi.

Luomuviljelijä Magnus Selenius.

tu. Pienpaaleihin paalattua kuivaheinää on myös helpompi käsitellä ja annostella.

Kuivaheinän käyttöä rajoittaa usein vaikea saatavuus ja korkea hinta. Säilöheinän ehdoton valtti verrattuna kuivaheinään on sen pölyämättömyys.

Työvoiman kapasiteetti määrää pinta-alan Magnus Seleniuksen luomutilalla Espoossa kasvaa eri viljojen lisäksi luomuheinää. Seleniuksella on pitkä kokemus hevosenheinän viljelystä. Tilan heinänviljelyalaksi on vakiintunut noin 10 hehtaaria. Alueella sijaitsee enemmän hevosia kuin missään muualla Suomessa, ja enemmänkin heinää menisi Seleniuksen mukaan kaupaksi. Heinäpinta-alaa ei kuitenkaan pysty enää työmäärän takia kasvattamaan.

Kaikki tilan heinäntuotanto perustuu sopimustuotantoon. Sopimuksen tehneet lähitallien asiakkaat myös sitoutuvat auttamaan heinänteossa. Selenius korjaa kaiken heinän pienpaaleina, ja työ vaatii paljon käsipareja.

Hevosenheinän typensitojakasvit pitää valita oikein – Siemenseoksen perusta koostuu timoteistä ja nurminadasta. Typensitojakasveina on valko- ja alsikeapilan lisäksi sinimailasta, kertoo Selenius. Rehumailanen olisi Seleniuksen mukaan sinimailasta parempi vaihtoehto nurmiseoksessa, mutta rehumailasen siementä on ollut vaikea saada.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tilan nurmisiemenseoksessa oli mukana myös puna-apilaa. Sen käytöstä on kuitenkin luovuttu. Ruokinnallisia ongelmia ei puna-apilasta kuulemma Seleniuksen mukaan ollut, mutta apilan paksut varret kuivuvat paljon hitaammin ja homehtuvat sen takia helposti.

Alsikeapila toimii seoksessa puna-apilaa paremmin. Varret ovat puna-apilan varsia hennompia, ja kasvin talvenkestävyys kosteissakin olosuhteissa on hyvä.

Alsikeapilan on uskottu aiheuttavan joillekin hevosille ongelmia, mutta Selenius ei ole tällaista palautetta saanut.

Kuivaheinän viljely soveltuu tilan viljelykiertoon hyvin.

– Ensimmäisenä nurmivuonna apilaa on yleensä runsaasti, ja kasvusto käytetään viherlannoitukseen. Toisena vuonna nurmi ei enää ole yhtä apilapitoinen, ja siitä korjataan kuivaheinä. Aikainen korjuu sopii hyvin viljelykiertoon, sillä toisen vuoden nurmi lopetetaan ja lohkolle kylvetään syysvilja, Selenius kertoo.

Heinän laatu tärkein kriteeri Selenius sanoo, että kaikkia asiakkaita ei varsinaisesti kiinnosta se, onko heinä luomua. Heinän ostajat ovat tyytyväisiä, kun heinä ei pölyä ja on muutenkin hygieenisesti hyvälaatuista ja tuoksuu hyvälle.

Rehuanalyysejä heinästä teetetään harvoin. Seleniuksen mukaan heinän ravitsemuksellinen laatu on monimutkainen asia. Sokeripitoisuuteen esimerkiksi voidaan vaikuttaa korjuuajankohdalla. Käytännössä korjuuajankohdan kuitenkin määrää aina sää.

– Keinolannoitetuilta nurmilta korjatun heinän ravitsemuksellinen laatu on luomunurmia tasaisempaa. Vaikka luomunurmessa on mukana typensitojakasveja, tahtoo valkuainen siitä huolimatta joskus jäädä alhaiseksi. Rehunäytteissä esiintyy vaihtelua jopa samalta peltolohkolta korjatusta erästä. Edustavaa rehuanalyysiä koko heinäerästä on siksi vaikea saada, sanoo Selenius.

Kuivaheinän teossa kriittisin vaihe on sopivan sääikkunan löytäminen. Riittävän pitkä poutajakso tarvitaan siitä huolimatta, että käytössä olisikin latokuivuri niin kuin Seleniuksella. Sen jälkeen, kun heinä on niitetty, se saa maata pellolla keskimäärin kahdesta kolmeen päivään ennen kuin paalaus aloitetaan. Heinää pöyhitään ahkerasti, etenkin jos sade uhkaa sotkea heinänkorjuuta. Pieni sade niiton jälkeen ei sinänsä haittaa, kunhan heinää ei ole sitä ennen pöyhitty. Viimeistään paalauspäivänä heinä karhotetaan ja karho pyritään siirtämään ainakin kerran, jottei siihen jää maan kosteutta.

Tällä tavalla heinä saadaan kuivumaan mahdollisimman tasaisesti.

Huono varastointi voi pilata hyvän heinän Vaikka pellolta saataisiin paalattua hyvälaatuista heinää, heinän saa pilalle varastoimalla paalit väärin. Selenius sanoo olevansa todella tarkka heinäpaalien kuivuriin latomisen suhteen. Paalit ladotaan lattialle asetettujen lavojen päälle niin, että jokainen paalikerros on aina samansuuntainen. Eri kerrosten suunta voi puolestaan vaihdella. Heinänkorsien tulee olla ilmavirran suuntaisesti eli ylöspäin, jolloin kuivurin puhaltama ilma pääsee virtaamaan myös paalien sisälle.

Tällä tavalla ladottaessa kuivuriin voi latoa myös hieman kosteita paaleja ja heinä kuivuu lopulliseen kuiva-aineprosenttiin vasta kuivurissa. Paalikuorman pystyy tällä tavalla latomaan korkeammaksi.

– Varastointipaikan on oltava sellainen, ettei ulkoilma pääse kosketuksiin heinän kanssa. Heinävarastoon päässyt ulkoilma homehduttaa heinät pinnasta nopeasti.

Harvaseinäisessä ladossa homehtumis- ▷▷ LUOMULEHTI 4 | 2018

15

Mikko Aulanko

Kuivaheinän teossa kriittisin vaihe on sopivan sääikkunan löytäminen. Riittävän pitkä poutajakso tarvitaan, vaikka käytössä olisi latokuivuri.

vaara on suuri ja heinät tulee suojata pressulla. Jos esimerkiksi lattian alta pääsee ilmaa heinävarastoon, pitää lattia suojata muovilla, sanoo Selenius.

Hänen heinävarastossaan on peltikaton alla aluskate ja seinien sisäpinnat on suojattu levyillä. Heinävarastoon pääsee vain vähän ilmaa ulkoa, ja homeongelmia ei ole ollut. Jos heinä on paalatessa ollut

hieman kosteaa, puhallin on säästä huolimatta tärkeä pitää päällä vuorokauden ympäri. Mahdollisen sadesään jatkuessa on kuivaukseen hyvä käyttää lisälämpöä tai aurinkokeräintä.

Selenius uskoo, että luomutilojen hevosenheinälle löytyisi markkinoita. Jotkut kuitenkin arastelevat kuivaheinän tuotantoa sääriskin takia.

– Monelta tilalta löytyy vanha lato tai muu varasto, jonka saisi helposti muunneltua puisten kuormalavojen avulla heinäkuivuriksi. Vanha kylmäilmakuivurin 5,5 kW:n puhallin riittää hyvin ainakin viiden hehtaarin heinämäärän kuivattamiseen. Puhallin voi myös olla siirrettävä, ja ilmakanavan seinät ja katon voi rakentaa heinäpaaleista, lavoista tai laudoista.

Jos lattia suojataan muovilla ja paalit peitetään pressulla, saadaan rakennettua toimiva kuivuri. Epävakaisten sääolojen vallitessa heinä voidaan ajaa sisään kuivuriin vielä hieman kosteana. Tällä tavoin heinä saadaan sisätiloihin 2–3 päivää nopeammin kuin jos se pitää saada kokonaan kuivaksi pellolla, sanoo Selenius. ◀ Kirjoittaja on Luomuliiton kotieläinasiantuntija.

LUOMUUN

BESTON

®

kalkituskuonat

Palkitse peltosi. Kalkitse luomusti BESTON illa. ®

Se käynnistää puhtaan kasvun.

www.ssab.fi/kalkituslaskuri

16

LUOMULEHTI 4 | 2018

TEKSTI: LEA-ELINA NIKKILÄ JA ANITA ELLALA KUVA: ANJA ALANGON PERHEALBUMI

Uuden kyntäjä ja kylväjä Kirjastoamanuenssi Anja Alanko syntyi Helsingissä 11. marraskuuta vuonna 1942 ja menehtyi vapunpäivänä 1. toukokuuta 2018.

P

uutarhanhoito oli Anja Alangon rakas harrastus läpi elämän. Puutarha-alan opiskelu Lepaalla muodostui merkittäväksi myös siksi, että hän tapasi siellä tulevan puolisonsa Pentti Alangon. Heidän yhteinen kasviharrastuksensa jatkui niin kotipihalla kuin Maatiainen ry:ssa, jonka toiminnanjohtajana Anja toimi.

Rakkaus kirjoihin suuntasi ammatillisen kiinnostuksen lopulta kirjastoalalle. Anja Alanko toimi vuodesta 1967 vuoteen 1986 Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan Viikin tiedekirjastossa.

Maatalouskirjastossa Anja oli vahvasti vaikuttamassa 1970-luvun puolivälissä käynnistyneeseen luonnonmukaisten viljelymenetelmien omatoimiseen tiedonhankintaan ja opiskeluun Viikissä.

Vuonna 1976 käynnistyneen Vaihtoehtoisen viljelyn opintopiirin tulisieluisena koollekutsujana, luennoitsijoiden etsijänä ja nuorten opiskelijoiden innostajana Anja Alanko antoi merkittävän panoksensa nykyisen luomututkimuksen ja -viljelyn alkutaipalelle. Luonnonmukaisen viljelyn pioneeri, professori Toivo Rautavaara oli usein nähty vieras opintopiirin tapaamisissa. Melkein salaseurana käynnistynyt toiminta houkutteli luennoille ja kirjastoon alan lehtien ja kirjojen pariin yhä kasvan joukon opiskelijoita ja muutakin yliopistoväkeä.

Anjan innoittamana opintopiirin kuuden vuoden alkutaipaleen tuloksena syntyi ’Luonnonmukaisen viljelyn perusteet’ -kirja. Tuohon kirjaan Anja kansanperinteen suurena ystävänä etsi Kalevalasta alkusanat: Nouse maa, makoamasta Luojan nurmi nukkumasta Pane korret korttumahan Sekä varret varttumahan Tuhansin neniä nosta Saoin haaroja hajoita Kynnöstäni, kylvöstäni Varsin vaivani näöstä.

Anja Alanko oli aktiivisesti mukana Biodynaamisen yhdistyksen toiminnassa, Elävä Maa ry:ssä ja hän oli Luomuliiton perustajajäsen. Lisäksi hän toimi Helsingin kaupunginvaltuutettuna 1980-luvun lopulla. Maatiainen ry:ssä Anjan työ maatiaiskasvien, alkuperäiskarjan ja perinnemaisemien hyväksi oli uraauurtavaa. Luomulehden haastattelussa (3/2015) Anja totesi olevansa kylväjä. Opimme tuntemaan Anjan ennakkoluulottomana etsijänä ja humanistina, joka kantoi huolta maan ja ihmisen tulevaisuudesta. ◀

LUOMULEHTI 4 | 2018

17

TEKSTI: NOORA MANTERE KUVA: NIINA MAYER

Kuivuus nostaa viljan hintoja

– pula tulee erityisesti luomukaurasta Kuluva kasvukausi on ollut ennätyslämmin ja kuiva kylmän ja sateisen vuoden jälkeen. Ympäri Eurooppaa ennustetaan heikkoja satonäkymiä. Luomulehti pui tilannetta kolmen asiantuntijan kanssa.

18

LUOMULEHTI 4 | 2018

Luomuviljelijä Harri Laine, luomukaurabuumi on innostanut viljelijöitä kauran viljelyyn.

Miltä satoennusteet näyttävät luomukauran osalta, ja minkälainen vaikutus tilanteella on hintoihin?

– Pulaa tulee olemaan erityisesti luomukaurasta. Kuivuuden vuoksi sato tulee olemaan paitsi määrältään pieni – hyvä jos puolet 2–3 vuoden takaisesta – myös laadultaan heikko. Kuivuuden takia jyväkoko jää pieneksi, ja myllykelpoisesta kaurasta tulee olemaan suuri pula.

Koska kuivuudesta kärsii Suomen lisäksi koko pohjoisen Euroopan kauranviljelyalue, tilanne on sama myös Suomen rajojen ulkopuolella. Näin ollen luomukauran hinta tulee nousemaan ainakin yli 350 euron tonnilta.

Entä mikä on tilanne muiden luomuviljojen osalta?

– Kauran lisäksi myös mallasohrasta on odotettavista määrältään ja laadultaan heikko sato.

Epäonnistunutta myllykauraa ja mallasohraa tullaan myymään rehukäyttöön.

Monella kotieläintilalla viljakasvustot on korjattu tuoreina paaliin, koska rehustakin on pulaa. Näillä tiloilla rehuviljaa joudutaan ostamaan vapailta markkinoilta, mikä nostaa luomurehuviljojen hintoja viimeistään talvella.

Luomuruista kylvettiin viime vuonna tavallista vähemmän sateisen loppukesän vuoksi. Siksi myös luomurukiista tulee olemaan pulaa, vaikka sato olikin keskinkertainen.

Moni luomuviljelijä on satsannut juuri kauran viljelyyn.

Viime vuonna härkäpapua jäi puimatta. Millaista satoa ennustetaan valkuaiskasveille tänä vuonna?

– Valkuaiskasvien viljelyssä kesän suurin ongelma ovat olleet gammayökkösen toukat etenkin etelässä ja kaakossa. Ne ovat aiheuttaneet tuhoa herne-, härkäpapuja rypsipelloilla. Härkäpavun ja herneen hinnat ovatkin kovassa nousussa – nyt yli 400 euroa tonnilta.

Viime vuoden märkyys aiheutti sen, että härkäpavun kylvöala pieneni pohjoisemmilla leveysasteilla eikä luomusertifioitua siementäkään ollut riittävästi tarjolla.

Kuka tilanteesta hyötyy?

– Kadosta ja sen aiheuttamasta hintojen noususta hyötyvät ne tilat, jotka eivät ole tehneet viljelysopimuksia ja jotka ovat onnistuneet saamaan satoa esim. paikallisten sateiden ansiosta. Kuivuus on koetellut pahiten eteläistä Suomea.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla maan kosteusolosuhteet ovat olleet paremmat.

Myös jotkut erikoiskasvit, kuten esimerkiksi tattari, menestyvät hyvin tänä vuonna.

Tappiot luomukauralla osoittavat, että monipuolinen viljely auttaa hajauttamaan riskejä. Yhteen myyntikasviin keskittyminen on vaihtelevissa olosuhteissa iso riski.

Lisäksi panokset maaperän kasvukunnon parantamiseksi maksavat tänä kesänä itseään takaisin. Jos pellon kasvukunnon eteen on tehty kaikki, mitä pitää, se kestää paremmin kuivuutta.

Pekka Kultti – Helsingin myllyn viljan ostaja – miten heikot satonäkymät vaikuttavat luomuviljojen kauppaan?

– Meillä riittää tällä hetkellä varastoissa luomukauraa, jonka sato viime vuonna oli hyvä. Luomulaatuista kauraa kun on vähemmän saatavilla, sitä täytyy olla varastoituna pahan päivän varalle. Toki ostamme laatuvaatimukset täyttävää luomuviljaa koko ajan lisää, kun viljelijät sitä tarjoavat.

Kuinka paljon olitte tehneet viljelysopimuksia tälle kaudelle?

– Sopimuksia saatiin, vaikkei yhtä paljon kuin edellisinä vuosina. Kauran markkinat ylikuumenivat, emmekä siksi voineet tarjota yhtä korkeaa sopimushintaa, kuin mitä sillä hetkellä maksettiin. Tästä syystä kaikki viljelijät eivät tarttuneet sopimuksiin.

Joudutteko kompensoimaan heikkoa satoa tuontiviljalla?

– Luomukauran tuonnista ei olla edes keskusteltu. Pyrkimys on kotimaiseen raakaaineeseen, ja toivomme, että kotimaista raaka-ainetta saadaan tarpeeksi.

Jarkko Arrajoki, Fazer Myllyt – miksi luomuviljaa yhtä aikaa sekä tuodaan että viedään?

– Sen lisäksi, että luomun kotimarkkina on Fazer Myllylle tärkeä, luomuelintarvikkeita menee paljon myös vientiin.

Vientimarkkinoillakin hintapaine on kova, mikä heijastuu myös raaka-aineen hintaan. Esimerkiksi vuosi – pari sitten luomukauran hinta nousi niin paljon, että lopputuotteiden kilpailukyky heikkeni. Mikäli lopputuote ei käy kaupaksi, ei raaka-ainettakaan tarvita ja hinta usein laskee.

Luomuviljelyn yleistyessä Suomessa onneksi raaka-aineenkin saatavuus paranee koko ajan, ja toivommekin, että tulevaisuudessa joutuisimme vähemmän turvautumaan tuontiviljaan. Luomuviljaa ei mainittavia määriä ole viime vuosina Suomesta viety, sen sijaan luomumyllyviljatuotteita viedään Suomesta hyvin paljon. Näin ollen tuontiluomuviljasta on valmistettu lähinnä vientituotteita. ◀

LUOMULEHTI 4 | 2018

19

TEKSTI: SUSANN RÄNNÄRI KUVA: NOORA MANTERE

Edunvalvonnan supervuodet Tulevat pari vuotta luovat haasteita edunvalvonnalle, koska samanaikaisesti on meneillään monta eri asiaa, jotka vaikuttavat suoraan luomutuotannon tulevaisuuteen.

T

ekeillä oleva CAP-uudistus määrittelee tukitasot vuodesta 2021 eteenpäin seitsemäksi vuodeksi. Lisäksi valmisteilla on uusi luomuasetus, joka niin ikään astuu voimaan 1.1.2021. Näiden lisäksi valmistellaan Suomen omaa luomualan kehittämisohjelmaa, joka antaa hyvän taustatuen eri kehittämishankkeille ja parhaimmillaan turvaa resurssit tavoitteelliselle kasvulle.

CAP-uudistus Juuri tällä hetkellä ei CAP-uudistuksen vaikutuksia juuri luomutuotantoon tiedetä. Yleisellä tasolla olemme saaneet kuulla, että ehdotus on kaukana siitä, mitä luonnos aikanaan oli. Tavoitteena oli moderni, yksinkertainen, paljon oikeuksia jäsenmaille antava lähtökohta, mutta esitys on osoittautunut hyvin vaativaksi, sisältää yksityiskohtaisia toimenpiteitä ja rahoituskehys on tiukka. Kiteytettynä tarjolla on viljelijöille enemmän velvollisuuksia ja vähemmän rahaa.

On päivänselvää, että tämän näköisenä ei Suomi tule CAP-uudistusta hy-

20

LUOMULEHTI 4 | 2018

väksymään. Tiedossa on siis paljon neuvotteluja ennen kuin CAP-uudistus on maalissa. Tällä hetkellä on esitetty, että kaikkien on täytettävä ympäristö- ja ilmastovaatimukset, jotka ovat täynnä hyvin yksityiskohtaisia vaatimuksia.

Tämän lisäksi CAP:ssa halutaan siirtää suurilta tiloilta tukia pienille, ja nuorille viljelijöille halutaan taata paremmat tuet. Ekojärjestelmä on pakollinen jäsenvaltioille, mutta vapaaehtoinen viljelijälle. Sieltä voisi luomutuki mahdollisesti ohjautua. Jää vielä nähtäväksi, miten nämä ehdottomat ympäristö- ja ilmastovaatimukset ja ekojärjestelmän alaisuudessa olevat ympäristö- ja ilmastoystävälliset toimenpiteet nivoutuvat loppujen lopuksi yhteen, miten luomutuotanto sinne asemoituu ja mitkä vaatimukset tulevat olemaan.

Työ Suomessa jatkuu maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Tällä hetkellä kauden 2021–2027 laajapohjaista CAP-valmistelua varten on nimetty strategiaryhmä. Strategiaryhmää johtaa ministeri Jari Leppä. Suunnitelmissa ja tavoitteena on mahdollisimman laaja sidosryhmien kuuleminen erityisesti työ-

pajojen ja kuulemistilaisuuksien muodossa syksystä 2018 lähtien.

Uusi luomuasetus Kevättalvella 2018 saatiin Euroopan unionissa yli neljän vuoden valmistelun päätteeksi valmiiksi asetus, joka tulee korvaamaan 1.1.2021 lähtien nykyisen asetuksen. Komissio on alkanut muotoilla perusasetuksen määräyksiä täsmentävää uuden toimeenpanoasetuksen sisältöä, jota luonnonmukaisen tuotantomenetelmän sertifioinnissa käytetään koko yhteisön alueella.

Vuonna 2018 jäsenmaiden käsiteltäväksi nostetaan yksityiskohtia, jotka koskevat luomueläinten tilavaatimuksia ja muita hoito-olosuhteita kotieläinrakennuksissa ja ulkotiloissa sekä laitumilla.

Kesäkuussa käsiteltiin siipikarjaa. Heinäkuusta syyskuuhun tarkastellaan näiden lisäksi myös kaikkia muita eläinlajeja koskevia yksityiskohtia. Lokakuusta lähtien muodostetaan osaryhmiä, joissa kahdeksan jäsenmaata kerrallaan kokoontuu keskustelemaan luomukanien, luomuviiriäisten ja luomuhyönteisten kasvatuksen tuotantosäännöistä. Kasvintuo-

tannon aiheet pienryhmille ovat sientenviljely, siementen idättäminen versoiksi ja vesikrassin luomutuotanto.

Asiantuntijaryhmä, joka valmistelee komission esityksiä, työskentelee myös jatkuvasti.

Aiheista on mainittu erikseen levien ja vesiviljelyeläinten tuotantosäännöt, kuljetusten dokumentointi ja siirtymävaiheen siementen ja tavanomaisten siementen käyttämisen säännöt.

Loppuvuodesta on ohjelmassa luomusuolan tuotantosäännöt ja luomuviinintuotannon yksityiskohdat. Käsiteltävää riittää, koska perusasetuksessa on yli 30 kohtaa, joihin tarvitaan tarkka sisältö.

Luomualan kehittämisohjelman päivitys Luomualan kehittämisohjelmasta ja luomualan kehittämisen tavoitteista vuoteen 2020 mennessä annettiin valtioneuvoston periaatepäätös toukokuussa 2013. Kehittämisohjelman tavoitteena on lisätä luomutuotantoa, monipuolistaa kotimaisten luomutuotteiden valikoimaa sekä parantaa luomuruoan saatavuutta vähittäiskaupoissa ja ammattikeittiöissä. Lisäksi ohjelman toimilla pyritään nostamaan luonnonmukaista viljelyalaa Suomessa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Tällä hetkellä toteutetaan kehittämisohjelman arviointia. Arvioinnin tavoitteena on arvioida luomualan kehittämisohjelman toteutusta sekä saavutuksia. Arvioinnissa selvitetään, missä määrin luomualan kehittämisohjelman tavoitteet on saavutettu, ovatko tehdyt toimet olleet oikean suuntaisia ja kohdistuuko ohjelman toteuttamiseen kehittämispaineita loppukaudelle sekä mitä ajatuksia luomualan toimijoilla on alan kehittämiseen liittyen seuraavalla ohjelmakaudella.

Arvioinnin osallistavia tiedonkeruumenetelmiä ovat sähköinen kysely, haastattelut sekä alueelliset työpajat. Arvioinnin loppuraportti valmistuu syyskuussa 2018. Arviointi toimii pohjana uudelle päivitetylle luomualan kehittämisohjelmalle. ◀

Arvioinnin alueelliset työpajat pidetään:

maan parhaista antimista

Jo v uodesta 2005

Luomurehujen perhe karjatiloille Valitaan yhdessä tilallesi parhaiten soveltuva täydennys luomutuotteistamme Esim.

Luomu-Tähti 180

Luomu-Tähti 250

Luomu-Tähti 190

Luomu-Tähti 280

vahvan apilapitoisen säilörehun täydentäjäksi lypsykarjalle ja nuorkarjalle

vahva luomutäysrehu lypsykarjalle ja nuorkarjalle

maittava luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

Lisäksi meillä on laaja valikoima luomuun soveltuvia kivennäisiä.

Kuopio 28.8.

Seinäjoki 4.9.

Turku 5.9.

Lisätietoa arvioinnista antaa maa- ja metsätalousministeriöstä Leena Seppä (040 740 4739, leena.seppa@mmm.fi) ja Elina Auri MDI:stä (050 351 3023, elina.auri@mdi.fi).

Murrontie 2 91600 Utajärvi p. 08 514 4700 www.kinnusenmylly.fi

LUOMULEHTI 4 | 2018

21

TEKSTI: TUOMAS MATTILA JA JUKKA RAJALA KUVAT: JUKKA RAJALA

Koko tilan tiivistymisriskit hallintaan

paremmilla renkailla Maan tiivistyminen on vältettävissä hyvällä rengasvarustuksella, mutta sopivien renkaiden valinta on monimutkaista.

OSMO-hankkeen aikana on kehitetty työkaluja ja toimintatapoja tilan koneiden rengasvalintoihin.

K

oska rahaa ja aikaa on tilalla rajallisesti, rengasvalintoja kannattaa lähestyä tilan toimintaa kehittävinä investointeina. Renkaita kannattaa vaihtaa paremmiksi, jos siten saadaan enemmän taloudellista hyötyä kuin mitä investointi maksaa.

Tarkastelu kannattaa ensin rajata niihin renkaisiin, joista on eniten haittaa maaperälle ja kasvien kasvulle.

Mitkä koneet aiheuttavat eniten tiivistymistä?

Maan tiivistyminen aiheuttaa keskimäärin noin 30 % sadonmenetyksen – luomussa (usein) enemmänkin, mutta kaikki renkaat eivät tiivistä koko peltoa. Luomussa maan rakenteen tulee olla paremmassa kunnossa, koska ravinteiden saanti on enemmän riippuvaista hyvästä pieneliötoiminnasta ja runsaasta juuriston

kasvusta.. Korjaustoimet kannattaa kohdentaa koneisiin, jotka tiivistävät maata suurella osalla peltoalaa.

Vuosittaisen satotappion voi arvioida kaavalla: satotappion arvo (€/vuosi) = sadonkorjuuala (ha) x sadonmenetys tiivistetyllä alalla (%) x tiivistetty ala (%) x satotaso (t/ha) x sadon arvo (€/t).

Pellon satotaso, sadon arvo ja tiivistetty ala vaikuttavat huomattavasti siihen, paljonko tiivistymisen välttämiseen kannattaa investoida. Taulukossa 1 on vertailtu tilannetta hyväkasvuisilla ja heikkokasvuisilla lohkoilla, joissa lisäksi heikkokasvuisilla lohkoilla liikenne on ohjattu ajourille siten, että vain puolet alasta joutuu tiivistetyksi.

Jos renkaat saisivat maksaa 10 vuoden satotappion verran, 50 hehtaarin hyväkasvuisten lohkojen tiivistymisen välttämisestä voisi maksaa yli 200 000 €. Toisaalta heikkokasvuisilla pelloilla järkevä

Tiivistetyn alan ja satotason vaikutus rengasinvestoinnin budjettiin

22

LUOMULEHTI 4 | 2018

Hyväkasvuiset pellot

Heikkokasvuiset pellot

Satotaso (t/ha)

5 t/ha

2 t/ha

Sadon arvo (€/t)

350 €/ha

250 €/ha

Sadonmenetys tiivistetyllä alalla (%)

30 %

30 %

Tiivistetty ala (%)

90 %

50 %

Sadonkorjuuala (ha/vuosi)

50 ha

50 ha

Menetetyn sadon arvo (€/vuosi)

23 625 €

3750 €

10 vuoden aikana (€)

236 250 €

37 500 €

investointitaso jää alle 40 000 €. Heikkokasvuisilla lohkoilla voi olla järkevämpää kohdistaa investointimenot ensin pellon peruskorjauksiin (reunaojat, laskuaukot ja peruskalkitus).

Koneiden priorisoinnissa apuna on OSMO-hankkeessa kehitetty tiivistymislaskuri, jossa näkyy tiivistymisriski eri väreinä ja tallattu ala pallon kokona (Kuva 1). Laskurin käyttöä varten on kerättävä jonkin verran perustietoa koneista: koneen kokonaispaino, renkaan nykypaine, työkoneen leveys ja renkaiden leveys.

Lisäksi pitäisi arvioida koneen painon jakautuminen renkaiden välillä, johon on kehitetty erillinen laskuri.

Voidaanko riskejä vähentää ilman rengasinvestointeja?

Jos työkone vaikuttaa aiheuttavan tiivistymistä, kannattaa ensin miettiä, voiko riskiä pienentää nykykalustolla tai pienin muutoksin. Kevättöissä yksinkertaisin tapa on parantaa pellon kuivatustilaa.

Kuivempi maa kestää enemmän kuormitusta kuin kostea. Pellon kuivatustilaa voi parantaa ojituksella tai viljelemällä talvehtivia kerääjäkasveja, jotka kuivaavat maata haihduttamalla vettä juuristokerroksestaan. Samoin lannan levityksen siirto keväältä keskikesälle vähentää tiivistymisriskiä merkittävästi.

Usein renkaissa käytetään myös korkeampia paineita kuin mikä olisi teknisesti mahdollista. Rengaskäsikirjoista löytyy kantavuustaulukoita, joista voi tarkistaa, mikä on alin sallittu paine eri kuormituksella ja nopeudella. Rengaspaineen arviointiin on myös tarjolla erilaisia laskureita, tirepressurecalculator.com toimii useimpien valmistajien renkailla (laskuri kysyy koneiden painot valitettavasti paunoina, mutta 1 kg = 2,2 lbs).

Jos tiivistymisriskiä ei voi poistaa töiden ajoituksella tai rengaspaineita alentamalla, kannattaa tarkistaa, voisiko koneet ohjata pysyville urille. Jos raskaat koneet (sadonkorjuu, lannanlevitys) saadaan samoille ajolinjoille, tiivistynyt osuus koko pellosta pienenee merkittävästi.

Urakointia voi käyttää myös strategisesti tiivistymisriskien vähentämiseen.

Jos johonkin työvaiheeseen tarvitaan raskas traktori, voi olla järkevää teettää se työvaihe ja tehdä tilan muut työt kevyemmillä koneilla.

Tiivistynyt maa tuottaa huonon sadon.

Juuret kasvavat vain halkeamissa, jolloin ravinteiden ja veden saanti jää vähäiseksi.

▷▷

Traktorin pyörän raiteissa maa on tiivistynyt siinä määrin, että ohra ei kestänyt kesäkuun runsaita sateita, koska tiivistyminen oli johtanut maan vedenläpäisykyvyn oleelliseen heikkenemiseen. Sadon alennus tiivistyneissä kohdin oli yli 50 %.

LUOMULEHTI 4 | 2018

23

Tiivistymisriski 15 cm 20

0

Rengaskuorma (kg) 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 5000 5500

40

Renkaan paine (kPa)

60 80 100 120 140

Kuva 1. Esimerkkinä käytetyn Tuorlan tilan työvaiheiden aiheuttamat tiivistymisriskit 15 cm ja 35 cm syvyydessä.

(Vihreä = alhainen tiivistymisriski, sininen = tiivistymisriski kostealla maalla, keltainen = käyttö vain kuivissa oloissa, punainen = tiivistymisriski myös kuivissa oloissa.)

160 180 200

Tiivistymisriski 35 cm 20

0

Rengaskuorma (kg) 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 5000 5500

40

Renkaan paine (kPa)

60 80 100 120 140 160 180 200

Mitä paremmalta renkaalta vaaditaan?

Jos renkaita on tarpeen päivittää, tarvittavan renkaan ominaisuudet riippuvat kolmesta tekijästä: ajonopeudesta, kuormituksesta ja sallitusta rengaspaineesta.

Yksinkertaisemmilla ja edullisemmilla renkailla pärjää, jos esimerkiksi käyttää pellolla eri painetta kuin siirtoajossa tai tekee siirtoajot peltonopeuksilla. Samoin renkaalta vaadittavaa kuormitusta voi vähentää koneen tasapainotuksella sekä renkaiden määrää lisäämällä.

24

LUOMULEHTI 4 | 2018

Renkaalta vaaditut ominaisuudet vaikuttavat paljon renkaan hintaan. Esimerkiksi 0,5 bar paineeseen päästään 1200 kg rengaskuormalla 1500 € investoinnilla (16.9R38 rengas), kun taas 2750 kg rengaskuormalla samaan paineeseen tarvitaan 7000 € rengas (900/55R32). Rengaskuormien pienentämiseen ja koneen tasapainotuksen miettimiseen käytetty suunnitteluaika voi olla hyvin tuottoisaa työtä.

Käytännössä renkaan päivityksessä tarvitaan samoja tietoja kuin tiivistymisriskin arvioinnissa: tavoitepaine ja kuormitus. Lisäksi tarvitaan tietoa käyttönopeudesta sekä koneen mitoista. Kuinka suuri rengas koneeseen mahtuu (renkaan halkaisija)? Nelivetotraktoreilla ja puimureilla joutuu lisäksi miettimään, miten akseleiden välityssuhde saadaan säilymään. Jos muutetaan vain yhden akselin renkaita, vierintäkehän pitäisi pysyä samana. Nykyään renkaille ilmoitetaan myös SRI-indeksi (speed radius index), joka kuvaa renkaiden vaihdettavuutta.

Esimerkiksi 16.9R38 rengas voidaan korvata 600/60R38 tai 650/70R30 renkaalla vierintäkehän muuttumatta.

Kun käyttökelpoiset rengasvaihtoehdot on suunnilleen kartoitettu ja niiltä vaadittavat ominaisuudet sekä koko investoinnin kokonaisbudjetti ovat selvillä, sopivien renkaiden etsiminen on helpompaa. ◀ Tuomas Mattila toimii Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin vetämässä OSMOhankkeessa yliopistotutkijana ja Jukka Rajala projektipäällikkönä.

Linkit tiivistymislaskuriin ja lisälukemistoon löytyvät osoitteesta www.luomulehti.fi

Hyvärakeinen maa tuottaa hyvän sadon kohtuullisella lannoituksella.

KUVAT JA TEKSTI: RIITTA MAKKONEN

Hiehonliha on arvostettua muualla Euroopassa. Suomessa vasta tutustutaan liharotuisten hiehojen marmoroituneen lihan hyviin ominaisuuksiin.

Kiuruvetinen Heikki Pietikäinen päätti ryhtyä kasvattamaan teurashiehoja, kun tuttu viljelijä

H

eikki Pietikäisen limousinhiehot käyskentelevät apilikossa Petteri Härkösen kotitilan laitumella Kiuruveden Heinäkylässä.

– Tämä on ollut ihanteellinen tapa kokeilla eläinten pitämistä. Ei tarvinnut tehdä suuria investointeja navettaan, ja saan vielä opetuksen kaupan päälle, nuori maatalousyrittäjä kertoo.

Kotitilansa Pietikäisen 13. isäntä hoitaa omia hiehojaan Petteri Härkösen kotitilan navetassa ja laitumilla vuokralaisena. Pietikäisen kotitilalla oli aikanaan lypsykarjaa. Siitä kuitenkin luovuttiin 1990-luvun lopussa. Leipä vuodesta 1548 asutetulle tilalle on tullut maa- ja metsätaloudesta , jota on täydennetty koneurakoinnilla nuoren isännän aikaan. ▷▷

Petteri Härkönen oli luopumassa hiehojen kasvattamisesta.

Hyvin voivat hiehot tuottavat laadukasta lihaa

Limousinhiehot ovat luonteeltaan rauhallisia ja helppoja käsitellä sarvista huolimatta.

LUOMULEHTI 4 | 2018

25

– Meillä on Heikin kanssa hyvin samanlainen ajattelutapa eläintenhoidosta, kertoo hiehojen kasvatuksesta luopunut Petteri Härkönen (edessä). Uusi kasvattaja Heikki Pietikäinen taustalla.

Emolehmistä liharotuisiin hiehoihin Petteri ja Katri Härkönen viljelivät Petteri Härkösen kotitilaa ja kasvattivat emolehmiä. Petteri Härkösen isän äkillinen menehtyminen aiheutti paineita miettiä karjankasvatuksen jatkoa.

– Poikimisaikaan ei ollut enää päivisin apua saatavilla. Hiehoissa on myös tasaisempi työkuorma ympäri vuoden apumiehen puuttuessa, Härkönen kertoo.

Hiehoista sai kiinnostumaan teurastamo. Snellmanille tuli limousin à la carte -hanke, jonka puitteissa lisättiin liharotuisten hiehojen kasvatusta.

Kun Härkösen perheeseen syntyi lapsia ja isäntä on vielä päivätöissä, aika alkoi käydä vähiin. Niinpä Pietikäisen kiinnostus hiehojen kasvatukseen tuli kuin tilauksesta.

– Olisi ottanut koville laittaa navetta tyhjäksi. Olemme luvanneet auttaa Heikkiä kaikessa, missä hän tarvitsee, Härkönen kertoo.

Eläinten hyvinvointi sai valitsemaan luomun Härköset siirtyivät luomutuotantoon neljä vuotta emolehmän kasvatuksen aloituksen jälkeen yhdeksän vuotta sitten.

26

LUOMULEHTI 4 | 2018

– Luomuun siirtymiseen vaikutti matematiikka sekä omat ja vaimon arvot, kuten eläinten hyvinvointi, Härkönen summaa.

Matematiikka tarkoittaa parempaa lihan tuottajahintaa ja säästöjä, jotka syntyvät rehuomavaraisuudesta ja siitä, ettei tarvitse käyttää lannoitteita eikä torjunta-aineita. Eläinten hyvinvointi oli Härkösillä tärkeimmällä sijalla.

Hiehojen kasvatuksessa on panostettu paljon eläinten hyvinvointiin ja ympäristöön. Kylmäpihattoon rakennettiin ruokintapöytä ja betonoitu jaloittelutarha, josta vedet ohjataan lietesäiliöön.

– 90-luvun alussa eläinlääkäri kävi katsomassa, miten hiehot pärjäävät, kun ne ovat talvellakin ulkona, Härkönen muistelee aikoja, jolloin alueen ensimmäinen kylmäpihatto herätti uteliaisuutta.

Hänen mukaansa nykyaika vaatii entistä enemmän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Luomutuotannossa se toteutuu.

– Heikillä on eläimet niin hyvin hoidettu, että kelpaa vaikka kenen käydä milloin tahansa katsomassa, Härkönen kehuu.

Pietikäinen on tyytyväinen, kun hänen vuokraamansa tuotantotilat olivat jo valmiiksi luomusäädösten mukaiset.

– Eläinten hyvinvointi on otettu navetassa hyvin huomioon, se on tärkeä juttu luomutuotannossa ja itsellenikin.

Siirtymä luomueläinten kasvattajaksi on Pietikäisellä sujunut hyvin, sillä Pietikäisen pellot ovat olleet luomussa vuodesta 2012 lähtien. Pietikäistä luomutarkastukset ja byrokratia eivät ole stressanneet.

– Luomutarkastuksethan varmistavat, että tuotanto on luomusääntöjen mukaista ja turvallista ympäristölle, eläimille ja ihmisille. Sehän meidät erottaa tavanomaisesta viljelystä.

Väkirehua maltillisesti Pietikäisen kokemukset teurashiehojen kasvatuksesta ovat olleet hyvät. Ensimmäinen erä omia hiehoja lähtee Pietarsaareen teurastamolle syksyllä. Silloin ne ovat noin 19 kuukauden ikäisiä. Vasikat tulevat tilalle Snellmanin kautta ympäri Suomen. Vasikat ovat 4–6 kuukauden ikäisiä tullessaan. Vasikoita on otettu neljässä erässä.

Rehustuksen tärkein tekijä on laadukas säilörehu, sen lisäksi syötetään kivennäistä ja seleeniä.

– Kivennäinen on ainoa, mitä tarvitsee ostaa. Oma säilörehu ja vilja on riittänyt hyvin. Viljaa annetaan vain ensimmäisen vuoden aikana, etteivät hiehot rasvoitu liikaa, Pietikäinen kertoo.

Tänä vuonna häntä mietityttää oman rehun riittävyys. Säilörehusato oli ensimmäisellä korjuukerralla noin puolet normaalista Ylä-Savoa koko kevään ja alkukesän vaivanneen kuivuuden vuoksi.

Kuitenkin välttämättömät kuivat pakkasheinät ovat jo muovissa. Toiveena on nyt parempi toinen sato.

Valkuaislisää hiehot eivät ole saaneet.

Tarpeellinen valkuainen tulee säilörehusta ja kesäaikaan laitumen apilasta. Siitä huolimatta päiväkasvut ovat olleet Härkösen mukaan 550 grammaa. Teuraspaino on ollut 300 kilon tuntumassa.

TEKSTI: RIITTA MAKKONEN

Osuuskunta ja tuotemerkki rotulihan tueksi

S Ruoan turvallisuus, puhtaus sekä eläinten puhtaus ja hyvinvointi ovat Heikki Pietikäiselle tärkeitä asioita.

uomalaiset limousintuottajat perustivat osuuskunnan ja saivat yhteistyössä Snellmanin Lihanjalostus Oy:n kanssa Suomen ensimmäisen rodun omalle nimelle lanseeratun tuotteen.

Ryhmä aktiivisia suomalaisia limousinkasvattajia teki yli kymmenen vuotta sitten retken Tanskaan ja tutustui siellä paikallisen limousinosuuskunnan toimintaan ja heidän tuotantoketjuunsa. Vastaavanlainen osuuskunta on myös Norjassa.

– Ranskalaiset syövät lähes pelkästään hiehoa ja lehmää, sonnit myydään välitykseen muihin maihin, kuvailee tilannetta muualla Euroopassa Snellmanin Lihanjalostus Oy:n MP-tuotannon ohjaaja Saara Rantanen.

Limousin-osuuskunta perustettiin aluksi kymmenen tuottajan voimin, nyt jäseniä on 60. Yhteistyö Snellmanin Lihanjalostuksen kanssa tehtiin vuonna 2011.

Ideana kaikissa Pohjoismaissa on sama: hyvin luokittuvista hiehoista saadaan samaa hintaa kuin sonneista.

– Tämä on mahdollista, koska limousinrodun hiehoille on tyypillistä luokittua lähes yhtä hyvin kuin sonnien ja niiden lihansaantoprosentti on korkea. Ne myös saavuttavat erinomaisen teuraspainon lyhyellä kasvatusajalla, Rantanen perustelee. À la carte -tuotantotapa takaa tasaisen laadun

Pietikäisellä on 49 hiehoa. Pietikäisen ja Härkösen mukaan se on sopivan kokoinen lauma. Laidunalaa navetan ympäristössä on 16 hehtaaria, joka on jaettu viiteen lohkoon. ◀

Hiehoista ja lehmistä saatava tilityshinta innosti tutkimaan mahdollisuutta hiehon parempaan hinnoitteluun myös Suomessa. Päädyttiin osuuskunnan Limousin à la carte -tuotantotapaan. Siihen liittyy myös tuotantotapaehtoja, joista gm-vapauden lisäksi merkittävin on se, että tuotettaessa Limousin à la carte -lihaa on emon oltava 75-prosenttisesti puhdas ja isän sataprosenttisesti puhdas limousin.

Suomessa myytävä peruspihviliha perustuu isärotuun, ja lihoissa on valtavasti eroja. Teurasiällä ja painoihin perustuvalla hinnoittelurakenteella pystytään saamaan markkinoille lihaa, joka on rakenteeltaan, rasvaprosentiltaan ja laadultaan samanlaista viikosta toiseen.

Limousinhiehon kasvatus sopii hyvin luomutuotantoon. Rodun kasvupotentiaalia pystytään hyödyntämään kotoisia valkuaisrehuja ja hyvää säilörehua syöttämällä.

Snellman ei kuitenkaan myy limousinia erikseen hiehon tai sonninlihana, vaan rotupuhtaus on tehnyt siitä erottuvan pihvilihatuotteen. Snellmanilla ei myöskään ole erillistä luomulihatuoteperhettä.

– Luomulihan tuotteistaminen vaatisi isoa kasvua koko Limousin à la carte -tuotannolle, koska tuotetta ei saada tavanomaisenakaan tarpeeksi, Rantanen perustelee.

Sastamala • 0400 777 192 • 040 417 7292 LUOMULEHTI 4 | 2018

27

TEKSTI JA KUVAT: ERKKI VIHONEN

Maatiaisviljaseminaarin antia Maatiaisviljat ovat mahdollisuus luomuun, koska niiden viljelyssä ei tarvita runsaita lannoitusmääriä tai liukoisia ravinteita leivontalaadultaan hyvän ja laadukkaan sadon saamiseksi.

Tilavierailulla pääsimme tutustumaan Paijan tilan myllyyn.

28

LUOMULEHTI 4 | 2018

M

ustialassa pidettiin 10.–12.7.2018 maatiaisviljaseminaari, johon saapui osallistujia ympäri Eurooppaa.

Aiheina oli maatiaisviljojen viljelyn mahdollisuudet, siementuotanto, geenivarojen ylläpitäminen, jalostaminen, ravintoarvot, mylly- ja leivontalaatu, tuotteistaminen ja markkinointi. Lisäksi kävimme tilavierailuilla ja pellonpientareella.

Seminaarissa tuli monen asiantuntijan taholta esiin nykyviljelyn liiallinen monokulttuuri niin peltotasolla kuin elintarvikesektorilla. Tarvitsemme geneettistä monimuotoisuutta ja lajikkeiden säilymistä erityisesti nyt, kun ilmasto muuttuu, nykyisten lajikkeiden monimuotoisuus on heikentynyt ja vaatii runsaita panoksia tuottaakseen runsaan ja laadukkaan sadon. Osittain samasta syystä myös elintarvikepuolella on raaka-aineista hyvin yksipuolinen tarjonta, mikä ei ole ehkä se terveellisin vaihtoehto.

Tulevaisuuden viljelyn haasteita Isoja kysymyksiä tulevaisuudessa on, voivatko nykyinen jalostus ja uudet teknologiat tuoda luomuun jotakin lisäarvoa ja kestävyyttä. Pystyykö nykyinen jalostus ja esimerkiksi geenimuuntelu ylläpitämään biodiversiteettiä yllä ja tuomaan lisäarvoa viljelyyn sekä tuotteisiin? Näitä asioita pohditaan paljon Euroopassa, ja vaikka maat ovat erilaisia ja monissa maissa eivät samanlaiset kasvit ja lajikkeet toimi, ovat perimmäiset haasteet kaikkialla samoja. Erityisesti yhteistyö muiden pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa voisi olla hedelmällistä, ja monet näiden maiden toimijat olisivat valmiina jakamaan tietojaan ja pitämään koko Pohjois-Eurooppaa yhtenäisenä alueena maatiaisviljojen suhteen.

Maatiaisviljat luomussa Maatiaisviljojen arvo tulee esiin varsinkin luomussa, jossa tarvitaan lisää lajikkeita, joiden ominaisuudet sopivat luomuun.

Maatiaisviljojen tärkeimpiä ominaisuuk-

sia ovat niiden syvemmät juuret ja monipuolinen ravinteiden otto myös pienemmillä lannoitepanoksilla. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu paremmasta yhteistoiminnasta erilaisten mykorritsojen kanssa. Maatiaisviljojen satotaso ja laatu muodostuvat ilman isoja tuotantopanoksia, mihin nykyiset lajikkeet eivät pysty.

Muita positiivisia arvoja ovat pitkä korsi, joka tuo peittävyyttä, sekä mahdollinen kyky sopeutua paremmin erilaisiin olosuhteisiin ja tautipaineisiin. Toki maatiaislajikkeissa on paljon kehitettävää, ennen kuin niillä päästään samoihin satotasoihin kuin nykyisillä lajikkeilla sekä löydetään ne laadukkainta satoa tuottavat lajikkeet.

Kehitykseen tarvitaankin yhteistyötä ja uusia analysointivälineitä, jotta lajikkeiden monipuolisuus tulisi parhaiten esiin.

Analyysiksi ei riitä pelkästään satotaso, lako ja leivontalaatu, vaan tarvitaan laajan skaalan analysointia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarvitaan yhä enemmän leipomoita ja tuotteita markkinoille, jotta saadaan aikaan sellaisia löytöjä, jotka palvelevat kaikkia ketjun osia.

Lisäksi maatiaislajikkeissa on paljon sellaisia ominaisuuksia, joita ei ole tarkemmin tutkittu tai nykyisissä sääolosuhteissa kokeiltu. Tämä voi avata aivan uusia mahdollisuuksia luomuviljelyyn, kuten uusia sopivia lajikkeita sekä markkinoita. Maatiaislajikkeilla on mahdollista lisätä myös peltojen monimuotoisuutta sekä esimerkiksi hyödyllisiä esikasvivaikutuksia viljelykiertoon.

Virolainen Sangaste-ruis on hyvä esimerkki siitä, mitä voidaan saavuttaa vanhemmalla lajikkeella ja hyvällä markkinoinnilla sekä tuotteistamisella.

Sangaste-ruis onkin jo rantautunut eteläiseen Suomeen, ja siitä valmistetaan luomutuotteita lähiruokamarkkinoille myös Suomessa. Sangaste-rukiilla on pitkä historia Viron maataloudessa. Lisäksi hieno kartanoalue ja historialliset kertomukset värittävät kyseisen rukiin historiaa. Ennen kaikkea Sangaste osoittaa, miten hyvin voidaan tuotteistaa lajike moneen elintarvikkeeseen ja luoda sille mielenkiintoiset markkinat ja viljelykulttuuri.

Maatiaisviljojen haasteet Maatiaisviljojen haasteena on löytää runsaasta geenipankista niitä menestyviä lajikkeita, joita voitaisiin alkaa jalostamaan

yhä pidemmälle. Tämä haastaa tilat kehittämään toimintaansa joko geenipankin säilyttäjänä tai sen jalostajana. Lisäksi haasteena on tilojen välinen yhteistyö sekä vaikuttaminen poliittisiin päättäjiin sekä virkamiehiin, jotta maatiaisviljoja pystyttäisiin hyödyntämään monella rintamalla ilman suurta byrokratiaa ja sääntöviidakkoa. Euroopassa on hyviä esimerkkejä siitä, miten maatiaiskasvien viljely on lisännyt tuottajien välistä yhteisöllisyyttä sekä parantanut kannattavuutta ja mahdollistanut tuottajien ja markkinoiden välisen yhteistyön lisääntymisen koko elintarvikeketjussa.

Geenipankista lajikkeita Maatiaisviljoja saa kuka tahansa tilata Pohjoismaisesta Geenivarakeskuksesta. Jos haluaa saada tukea viljelyyn ja ylläpitoon, tulee lajike rekistöröidä maatiaislajikkeeksi Eviralle. Suomella on Geenivarakeskuksessa runsaasti vanhoja lajikkeita, joita ei ole aktiivisesti viljelty ja joita ei ole rekisteröity, joten mahdollisuuksia on monia.

Miettiessä minkälaista lajiketta haluaa alkaa säilyttämään kannattaa tutustua vanhoihin lajikkeisiin vaikkapa vanhojen Ruotsin maatalouskalentereiden kautta.

Vanhojen lajikkeiden nimi monesti kertoo, missä sitä on viljelty, mikä kertoo jotakin sen muistakin ominaisuuksista.

Tärkeintä on kuitenkin nähdä kasvi kasvamassa omalla alueella.

Maatiaislajikkeet kannattaa sijoittaa alueelle, jossa pH ei ole liian korkea ja

Joutsenkaulaohra on 1900-luvun alussa viljelty lajike.

maan biologinen aktiivisuus on havaittavissa. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää kyseisten kasvien arvo ja mahdollisuudet tuleville sukupolville.

Mustialan maatiaisviljaseminaari avasi loistavasti keskustelun maatiaisviljojen mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta Suomessa. Jatketaan keskustelua ja löydetään Suomeen toimivat tavat ylläpitää ja hyödyntää geenipankkia. ◀ Kirjoittaja on Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntija.

Artikkeli liittyy Luomuliiton tuottajaorganisaatiohankkeeseen, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

LUOMULEHTI 4 | 2018

29

TEKSTI: SENNI VALIOLA KUVAT: SENNI VALIOLA

Lihasiat vaihtuivat kanoihin, ja sopimusyhteistyö Satamunan kanssa alkoi viime vuoden lopulla.

Tavoitteena on luoda Kaistin tilasta menestyvä luomutila.

Harjunmaille oli selvää, että luomutuotannon rinnalla tulisi olla kotieläimiä

”

Maailma muuttuu, ja täytyy muuttua sen mukana, Huittislaisen Kaistin tilan isäntä Vesa Harjunmaa totesi muistellessaan aikoja, jolloin he vaimonsa Sari Harjunmaan kanssa luulivat olevansa aina ”sikaihmisiä”.

Nykyään tilan päätuotantosuunta on luomukananmunantuotanto, ja tavanomaisessa tuotannossa ollut sianlihantuotanto on vaihtunut ensikoiden kasvatukseen paikalliselle emakkotilalle.

Sikalasta saadaan kallisarvoinen lannoite pelloille.

Tilaan kuuluu noin 200 hehtaaria hoidettavaa peltoa, jolla tuotetaan kanojen tarvitsema rehu, sekä metsää. Pelloilla viljellään ohraa, kauraa, vehnää ja härkäpapua sekä tietysti nurmea. Kanoilla on oltava jatkuvasti saatavilla karkeaa rehua.

– Tavoitteena on aloittaa kanojen säilörehuruokinta – osa apila- ja sinimailaspelloista on jo paalattu. Apila sisältää paljon tärkeää valkuaista ja sinimailanen lysiiniä, Vesa Harjunmaa tiesi.

Luomukanalat eroavat muista kanaloista siten, että kanoille on mahdollistettu laiduntaminen ulkona kesäisin ja kanalasta löytyy ikkunat. Ne myös syövät kotimaista luomutuotettua rehua.

Luomutuotantoon tilalla siirryttiin keväällä 2016. Pariskunta mietti luomuun siirtymistä pitkään ennen kuin rohkeus

30

LUOMULEHTI 4 | 2018

riitti. Heille oli selvää, että jotain kotieläimiä luomutuotannossa tulisi olla. Mahdollisuus alkaa luomukananmunan tuottajiksi toteutui, kun kanat saapuivat viime vuoden lopulla uuteen luomukanalaan.

– Lapsuudenkodissani oli kanoja, ja joku pieni muistikuva niistä on olemassa 30 vuoden takaa. Mitään vertailupohjaa ei ole, kuinka on mennyt, mutta ilmeisesti ainakin ihan kohtalaisesti. Tavoitteena on luoda Kaistin tilasta erittäin kannattava yritys, Vesa Harjunmaa kertoi.

Harjunmaa on tulossa puhumaan myös Luomupäiville Poriin marraskuussa.

Kanojen seuraaminen laitumella on terapeuttista, mutta lattiamuninta aiheuttaa ongelmia Kaistin tilalla on 6000 kanaa ja munia tulee tällä hetkellä 5100 kappaletta päivässä. Kanat tulivat tilalle 17 viikon ikäisinä. Kun munintamäärä menee tarpeeksi alas, kanat vaihdetaan. Ne ovat tilalla ainakin vuoden, mutta Harjunmaa toivoo, että ne munisivat puolitoista vuotta.

– Nyt kun on hieman ongelmia, niin kananmunantuotanto vaatii pirusti työtä.

Se sitoo Sarin koko päiväksi. Ongelmana on kanojen lattiamuninta. Kaikki lattialla olevat munat täytyy kerätä ja lajitella käsin, tilan isäntä kertoi.

Myös peltoviljelyn täytyy onnistua, jotta rehu riittää vuodeksi eteenpäin. Muuten kanojen hoito on Harjunmaan mukaan erittäin leppoisaa ja niitä on terapeuttis-

Ulkona multaisessa maassa kanat peseytyvät. Ne ovat hyvin uteliaita ja tykkäävät tutkia erilaisia juurakoita.

Kanat pääsevät keväisin ennen ulos pääsyä winter gardeniin, jolla tarkoitetaan katettua ulkoilutilaa. Kaistin tilalla on tarkoitus aloittaa kanojen säilörehuruokinta.

1.20 15.−16.1 PORISSA

18

ta seurata laitumella kaakattamassa.

Kaikki Kaistin tilan munat menevät Euran luomu.fi/luomupaivat Paneliaan Satamunalle.

– Toimenpiteet ovat samat, menee munat mihin tahansa. Ainoa toive oli, että kanat olisivat ruskeita, koska tutkimusten mukaan ruskeat munat mielletään helpommin luomumuniksi, Harjunmaa tiesi.

Kananmunia yli sadan vuoden kokemuksella Satamunalla on yli sadan vuoden kokemus kananmunista, minkä ansiosta tällä perheyrityksellä on valtava tietotaito ja osaaminen. Yritykselle on erittäin tärkeää panostaa tuotteiden laatuun ja jatkuvaan tuotekehitykseen.

Satamunalla on kuusi luomukananmunansopimustuottajaa. Tuottajia on Satakunnassa, Somerolla ja Lappeenrannassa.

Satamuna on yksi tämän vuoden Luomupäivien yritysvierailukohteista.

Luomumunista 12 munan pakkaukset ovat suosituimpia. Satamunan myydyin tuote on kymmenen munan pakkaus vapaan kanan munia. Toimitusjohtaja Toni Haavisto kertoo, että kilomääräisestä myynnistä noin neljä prosenttia tulee luomumunista. Arvolta mitattuna määrä on suurempi.

– Markkinat kehittyvät koko ajan eettisemmiksi, ja kuluttajia kuunnellaan.

Ihminen tekee arvovalinnan valitessaan luomun, ja se on yleensä loppuun asti mietitty päätös, hän tiesi.

Kaikki Satamunan tuottajat ovat sitoutuneita noudattamaan Eviran ohjeistuksia laadun, työturvallisuuden ja kanojen hyvinvoinnin osalta. Ensin kaikki munat laatuluokitellaan, minkä jälkeen ne siirretään punnitukseen, alkuperäleimaukseen ja pakattaviksi. Näin Satamuna voi varmistaa, että kuluttaja saa aina turvallisen ja maistuvan tuotteen. ◀

Kesäisin kanat saavat halutessaan käyskennellä vapaasti aidatulla 2,5 hehtaarin alueella metsässä ja laitumella. Kaistin tilan isäntä, Vesa Harjunmaa kertoo, että jotkut kanat eivät kuitenkaan koskaan tahdo ulos.

Kirjoittaja on yritysviestinnän tradenomi (AMK) ja Satafood Kehittämisyhdistys ry:n hankkeiden viestinnän kesätyöntekijä.

LUOMULEHTI 4 | 2018

31

Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski kierteli kuuntelemassa viljelijöiden keskusteluja esitysten välissä.

TEKSTI JA KUVAT: SANNA SÖDERLUND

”Kerrankin viljelijä on se, joka pystyy vaikuttamaan ympäristöasioihin positiivisesti”, kiteytti eräs viljelijä motiivejaan osallistua Carbon Action -hiilipilottiin.

Halu olla edelläkävijänä ilmastonmuutoksen kääntämisessä on toiminut monien muidenkin viljelijöiden kimmokkeena, kun he ovat ilmoittautuneet mukaan hiilipilottiin kokeilemaan hiilen varastoitumista edistäviä viljelykäytäntöjä.

32

LUOMULEHTI 4 | 2018

Hiiliviljelijät kääntämässä

ilmastonmuutosta Nyt on toimittava Noin puolet Carbon Action -hiilipilotin sadasta viljelijästä osallistui 26.6.– 27.6.2018 Aulangolla Katajistonrannassa järjestettyyn lähikoulutukseen, jossa kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja, suunniteltiin pelloilla tehtäviä toimenpiteitä, keskusteltiin ja verkostoiduttiin.

Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski aloitti puheenvuorot maalaamalla isoa kuvaa ilmastonmuutoksesta.

– Voidaan sanoa, että ilmastonmuutos on suurin uhka ihmiskunnalle ja elämälle siinä muodossa, kuin se nyt tunnetaan, Liski totesi painokkaasti.

– Päästöjä on vähennettävä rajusti heti, mutta se ei yksin riitä, vaan lisäksi meidän on saatava hiiltä pois ilmakehästä. Siihen on vain kaksi tehokasta tapaa: varastoida hiiltä metsien kasvillisuu-

teen ja maaperään sekä viljelysmaiden hiilinieluihin.

Viljelijöiden rooli ilmastonmuutoksen ratkaisijoina onkin ilmeinen; jo muutaman promillen hiilen lisäyksellä peltomaahan saadaan kompensoitua ihmisen aiheuttamia päästöjä tehokkaasti. Hiilen varastoitumisen todentaminen luotettavasti ei kuitenkaan vielä ole mahdollista.

– Tarvitaan nopeasti lisää tutkittua tietoa, jotta varastoituja hiiliyksiköitä voidaan tuoda osaksi ilmastopolitiikkaa, Liski toteaa.

Innostus tarttuu Hiilipilotti on nimensä mukaisesti kokeiluhanke, jossa viljelijät tuottavat tärkeää tietoa tutkimukselle samalla kun ottavat tiloillaan käyttöön erilaisia hiilen varastoitumiseen tähtääviä viljelymenetelmiä.

Hiiliviljelijöiden on siis hypättävä myös

Mikä Carbon Action -hiilipilotti?

Baltic Sea Action Groupin (BSAG), Ilmatieteen laitoksen ja Sitran yhteinen hanke. BSAG vastaa kokonaisuudesta, viljelijäyhteistyöstä ja -koulutuksesta, Ilmatieteen laitos tutkii hiilen varastoitumista ja koordinoi tieteellistä yhteistyötä, ja Sitra rahoittaa kaksi ensimmäistä vuotta. Hiilipilotti yhdistää käytännön maanviljelyksen ja tieteen. Tilat testaavat viiden vuoden ajan hiiltä varastoivia toimenpiteitä, tuottavat tietoa tutkimukselle ja verkostoituvat. Tutkimusaiheet: 1. Hiilen varastoitumisen prosessit maaperässä 2. Hiilen varastoitumista edistävien prosessien edesauttaminen 3. Hiiltä varastoivien viljelymenetelmien tuonti maatiloille 4. Hiilen varastoitumisen todentaminen

Tuomas Mattilan mukaan hiilen varastoinnissa tärkeintä on yhteyttämisen maksimointi, mikrobitoiminnasta huolehtiminen sekä maahan saadun hiilen pitäminen maassa. Mattilan isännöimän Kilpiän tilan pelloilla on tehty pitkäjänteistä työtä kasvukunnon parantamiseksi.

hieman tuntemattomaan valitessaan omaa hiilipolkuaan.

– Voitte olla ensimmäisiä – tai ehkä jopa jo kolmansia – jotka Suomessa kyseistä menetelmää kokeilevat, naurahtivat kouluttajat, erikoistutkija ja maanviljelijä Tuomas Mattila sekä agronomi, maan viljelijä Juuso Joona.

Innostus väreili ilmassa, kun viljelijät pohtivat, minkä hiilipolun valitsevat omalle testilohkolleen, ja keskustelu jatkui vilkkaana vielä saunaillassakin. Hiilipolkujen toimenpiteet liittyvät muun muassa maan rakenteen parantamiseen, yhteyttämisen lisäämiseen sekä maaperän biologisen aktiivisuuden tehostamiseen. Muokkauksen keventäminen ja suorakylvö pohdituttivat luomuviljelijöitä, joita on noin puolet hiiliviljelijöistä, sillä ne asettavat rikkatorjunnalle haasteita. Peltometsäviljely oli kiinnosta-

Kuvassa kouluttajat Tuomas Mattila (vas.) ja Juuso Joona.

va mutta vieras toimenpide, kun taas ympärivuotinen kasvipeitteisyys oli monelle tuttua.

Mitä viljelijät hiilipilotissa oppivat?

Hiilipilotti on viljelijälähtöinen hanke, joten sen joka vaiheessa kuunnellaan sitä, millaista oppia viljelijät toivovat ja tarvitsevat. Leimallista hiiliviljelijöille on halu kehittää maataloutta ympäristöystävällisempään suuntaan, kokeilla uusia menetelmiä, saada uusia kontakteja sekä parantaa maan kasvukuntoa. Hiiliviljelijät kulkevat käsi kädessä tutkimuksen kanssa tekemässä tulevaisuuden ruuantuotantoa sekä jakamassa saamaansa oppia ja kokemusta myös muille viljelijöille.

Vaikka kyseessä ei olekaan luomuhanke, on hiilipoluilla mukana monia sellaisia käytäntöjä, jotka ovat olleet aiemmin käytössä lähinnä luomutiloilla. Maatilan

kokonaisvaltainen hoito on avain parhaaseen lopputulokseen, oli tila sitten tavanomaisessa tai luomuviljelyssä. ◀ Kirjoittaja toimii Baltic Sea Action Groupin viljelijäyhteyshenkilönä ja viestintäkoordinaattorina. www.carbonaction.org

LUOMULEHTI 4 | 2018

33

TEKSTI: SAMPSA HEINONEN KUVA: NOORA MANTERE

Muutoksia luomuohjeistukseen Evira on päivittänyt Luonnonmukainen tuotanto 1 – Yleiset ja kasvintuotannon ehdot -ohjetta viimeistä kertaa.

Vuoden 2019 alusta ohjeet antaa Ruokavirasto.

Luomuraaka-aineita ostava ja jalostava tila voi olla ELYkeskuksen valvonnassa Muutamat ELY-keskukset ovat koeluontoisesti ottaneet valvontaansa myös sellaisia maatiloja, jotka ostavat osan raakaaineista maatilalla jalostettavia tuotteita varten. Lainsäädäntö edellyttää, että ELYkeskuksen valvoman valmistustoiminnan tulee olla maatilan ”omien maataloustuotteiden käsittelyä vähäiseksi valmistukseksi katsottavalla tavalla”.

Nyt Evira on ohjeistanut sekä luomuviljelijöitä että ELY-keskuksia siitä, missä laajuudessa valistustoiminta on tarkoituksenmukaista siirtää ELY-keskukselle.

Tyypillinen esimerkki voisi olla, että luomutilalla valistettavan mansikkahillon mansikat tulevat pääosin omalta tilalta

mutta sokeri lähikaupasta tai Suomessa valvotusta tukusta.

Käytännössä muutos mahdollistaa aiempaa monipuolisempien tuotteiden jatkojalostuksen tiloilla. Muutos aiempaan on siinä, että aikaisemmin tilan ulkopuolisia luomuraaka-aineita käytettäessä piti liittyä Eviran valvomaan luomujatkojalostuksen valvontaan.

Luomulannoiteluettelo Uutta ohjetta on täydennetty lukuisilla Eviran tulkinnoilla koskien luomussa sallittujen täydennyslannoitteiden käyttöä.

Tulkinnat koskevat esimerkiksi lietteiden käsittelyssä tarvittavien apuaineiden, kuten polymeerien ja rikkihapon, käyttöä. Ohjeessa on avattu biokaasun mädätejäännöksen käyttöön liittyvän rajoituk-

sen, ”ei sovelleta syötäviin kasvinosiin”, sisältöä. Ohjeeseen on lisätty kappale luomulannoiteluettelosta, sillä vaikka luettelo on tuttu viljelijöille, ei se aina ole sitä lannoitteiden valmistajille.

Täydennystaimien käyttöön lisäohjeistusta Edellytyksenä tavanomaisten täydennystaimien käytölle on, että luomusuunnitelmassa on kuvattu, miten tavanomaiset taimet ovat tunnistettavissa kasvustossa kolmivuotisen siirtymäajan.

Luomualan esittämän toivomuksen mukaisesti tavanomaisten emotaimien marjasatoa ei voi heti käyttää luomutuotteena. Uuden ohjeistuksen mukaan tavanomaisesta emokasvista voi ottaa luomumarjasatoa vasta istutusvuotta seuraavalla kasvukaudella.

Monivuotisten puuvartisten kasvien täydennysistutus on lähtökohtaisesti tehtävä luomutaimia käyttäen, kun kasvustoon on tullut aukkoja esimerkiksi talvituhojen takia. Eviran uuden tulkinnan mukaan tavanomaisia täydennystaimia on mahdollista käyttää ilman ELY-keskuksen lupaa silloin kun paikkaustaimet pystytään tunnistamaan luomukasvustosta kolmen siirtymävuoden ajan, eli ajan, jonka aikana niiden satoa ei voi myydä luomuna. Tunnistaminen on lisäksi kuvattava luomusuunnitelmassa.

Ruohovartisiin kasveihin, kuten mansikkaan, tulkintaa ei voi soveltaa. Siirtokelpoisia satotaimia kannattaakin pitää varalla erillisellä lohkolla.

Uusia toimintatapoja kehitteillä luomukeruutuotantoon Luomukeruutuotantoa koskeva Eviran ohje (Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 5 – Keruutuotanto) on uusittu kokonaisuudessaan, vaikka muutokset sisältöön ovat pieniä. Alkutuotantoa (luo-

34

LUOMULEHTI 4 | 2018

mukeruualueet maatilojen yhteydessä ja luomukeruualueiden selvittäjät) koskeva ohjeistus on julkaistu osana kasvintuotannon ohjeistuksena lukuna 21. Luomukeruutuotteiden ostotoimintaa koskeva ohjeistus on siirretty Eviran ohjeeseen Luomutuotanto 3. Elintarviketuotannon ehdot. Evira ei siis enää julkaisen erillistä keruutoiminnan opasta ja näin ohjeistus on lyhentynyt kymmenillä sivuilla.

Muutos ennalta ilmoittamattomien ylimääräisten tarkastusten toteutukseen Useimmat viljelijät ovat tottuneet siihen, että luomutarkastaja ei saavu tilalle aivan oveen koputtamalla, vaan että tarkastuksista on ilmoitettu viimeistään edellisenä päivänä. Tätä toimintatapaa jatketaan myös tulevaisuudessa, mutta Euroopan komission DG Santen vuonna 2014 suorittaman arvioinnin suosituksen mukaan ns. ylimääräiset luomutarkastukset on tehtävä ensisijaisesti ja tosiasiallisesti ilman ennakkoilmoitusta.

Ylimääräiset tarkastukset tehdään tyypillisesti kasvukauden jälkeen ja talvella.

Niiden osuus kaikista luomutarkastuksista on noin kolme prosenttia. Evira toivoo, että muutos toimintatapaan ei herätä epäluuloja luomuviljelijöissä, vaikka jatkossa pieni osa tarkastuksista tehdäänkin ennakkovaroitusta. Yllätystarkastuksiakaan ei voi tehdä ilman luomuviljelijän suostumusta ja tarkastuspöytäkirjaan tarvi-

taan aina viljelijän tai hänen edustajansa allekirjoitus.

EU:n uusi luomuasetus odottaa toimeenpanosäädöksiä EU:n uusi luomuasetus on julkaistu 14. kesäkuuta numerolla 2018/848. Toistaiseksi asetuksessa on vain vähän sellaista uusia vaatimuksia, joiden sisällöstä viranomaiset voivat ohjeistaa varmuudella. Tiedossa on kymmeniä asiakohtia, joiden tarkempi sisältö määräytyy vasta toimenpanolainsäädöllä, jonka valmistelun EU:n komissiossa on jo toki alkanut.

Varsinaisesti luomuasetus tulee voimaan 1.1.2021. Asetuksen sisällön läpikäymiseksi Evira käynnistää alan yhteisten lukukinkereiden sarjan syyskuussa 2018.

Luomueläintilan satovahingot kannattaa selvittää heti Evira voi sallia rajoitetun ajan ja määrätyillä alueilla yksittäisille luomukotieläintiloille mahdollisuuden käyttää tavanomaista rehua eläinten ruokinnassa.

Lupa voidaan myöntää, jos rehusato menetetään erityisesti poikkeuksellisten sääolosuhteiden vuoksi. Esimerkiksi vuoden 2017 sadon osalta hakemuksia oli seitsemän ja lupa myönnettiin kuudessa tapauksessa.

Olennaista luvan saamiselle on vahingon arviointi jo satokaudella, ei vasta esimerkiksi ensi keväänä, kun rehupula toteutuu käytännössä. Lupaa tulee hakea

LUOMULANNOITTEET

suoraan Evirasta luomuvalvontalomakkeella 9b. Hakemuksen liitteenä on toimitettava seuraavat selvitykset: selvitys sadon tai varastojen menetyksestä, kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen satokaudella vahvistama ilmoitus tapahtuneesta satovahingosta, siihen johtaneista syistä ja arvio satovahingon laajuudesta (yksilöidysti kasvit ja lohkot), kopio ajantasaisesta varastokirjanpidon taseesta, ruokintasuunnitelma, josta käy ilmi rehun käyttö poikkeusta haettavalla ajanjaksolla. ◀ Kirjoittaja toimii ylitarkastajana Evirassa.

Ohje löytyy Eviran nettisivulta Evira.fi > Yhteiset > Luomu > Luomun lomakkeet ja ohjeet.

Muutokset ohjeistuksessa näkyvät tekstissä sinisellä värillä.

KASVIHUONETEKNOLOGIA KASVUALUSTAT

novarbo.fi LUOMULEHTI 4 | 2018

35

TEKSTI JA KUVAT: BRITA SUOKAS Kaikki yli kolmen kuukautta vanhat luomunaudat laiduntavat.

Perinnebiotooppilaitumella pääsee mukavasti varjoon metsän siimekseen.

Luomumaitokentän TILANNEKATSAUS Luomumaidontuotannon ja maidon jatkojalostuksen suunta Suomessa on kasvava.

Kuluttajakysynnän kasvaessa tarvitaan lisää raakamaitoa ja maidontuottajia.

Kehityskaari alkoi PohjoisPohjanmaalta ja Etelä-Savosta Luomumaidon jalostaminen kaupan maitotiskissä myytäviksi tuotteiksi alkoi Suomessa 1990-luvun alussa. Pioneerit kävivät ottamassa mallia Ranskasta, Tanskasta, Saksasta ja Ruotsista.

Ensimmäiset luomumaitojalosteet – kevytmaito ja piimä – valmistettiin PohjoisPohjanmaalla Limingan osuusmeijerissä.

Seuraavaksi alettiin valmistaa kevytmaitoa ja kuohukermaa Juvan Luomu Oy:n meijerissä Etelä-Savossa. Aloitusvaiheessa jalostusmäärä oli noin miljoonaa litraa vuodessa, joten luomumaitotuote oli harvinaisuus kaupan hyllyllä.

Maito on kärkituote Suomen luomumarkkinoilla Maito on Suomen ostetuin yksittäinen päivittäistavarakaupasta ostettava luomutuote. Pro Luomun arvion mukaan maidon osuus oli noin 15 prosenttia koko luomumyynnin arvosta vuonna 2015.

Luomumaito ja muut luomumaitotuotteet ovat nykyisin myös ammattikeittiöiden kolmen useimmin käytetyn luomutuoteryhmän joukossa.

Luomumaidon vastaanottomäärä meijereihin kasvaa jatkuvasti Maaseudun Tulevaisuus kertoi huhtikuussa 2016, että Tanskassa 24 prosenttia tuotetusta maidosta on luomua. Ruotsissa 12 prosenttia ja Britanniassa 7,5 prosenttia. Suomessa luomumaidon osuus kai-

36

LUOMULEHTI 4 | 2018

kesta meijerimaidosta oli 2,7 prosenttia vuonna 2017. Luomumaidon tuottajien osuus Suomen maidontuottajista oli kaksi prosenttia.

ProAgrian järjestämässä tuotosseurannassa olevien luomumaitotilojen keskilehmäluku oli 60 vuonna 2017, tavanomaisilla tiloilla oli samana vuonna keskimäärin 43 lehmää. Viime vuosina luomumaitotilojen keskimääräinen lehmäluku on kasvanut ja meijereihin kerätyn luomumaidon määrä on noussut, vaikkei tiloja ole otettu maidonkeräilyyn montaakaan lisää. Kahdella suurimmilla tilalla on reilun 300 lehmän karja.

Luomumaitoa jalostetaan kulutuskysynnän mukaan Kaikkien kolmen suurimman luomumaitotuotteiden jatkojalostajan – Valion, Arlan ja Juustoportin – edustajat kertoivat haastateltaessa, että heillä on kiinnostusta lisätä luomumaidon jalostamista kuluttajatuotteiksi sitä mukaa kun kuluttajakysyntä kehittyy. Raakamaidon

vastaanottamista lisätään hallitusti markkinatilanteen mukaan.

Rasvattoman luomumaidon käyttö päiväkodeissa ja kouluissa on lisääntynyt sekä koulumaitotuen että Valio Luomu™ D-vitaminoidun rasvattoman maidon lanseerauksen myötä. Tuen kohdentamistapa ei ole kaikkien mielestä optimaalinen, koska tukea saa vain rasvattoman maidon ja piimän käyttämiseen.

Hinnan korvattava luomutuotannon kulut Eri puolilta Suomea haastatellut tuottajat kertovat, että luomumaidosta maksettava lisähinta on laskenut vuoden 2016 tasosta (14,5 c) ollen nyt reilun 13 senttiä meijeriin toimitettua maitolitraa kohti.

Kainuulainen pitkän linjan luomumaidontuottaja Pekka Välinen arvioi hintakehitystä.

– Nyt alkaa olla kipukynnys vastassa. Jos hinta laskee enää yhtään, niin luomulisä ei enää kata luomutuotantotavasta syntyviä lisäkustannuksia. Osa tiloista jättäy-

Meijereihin vastaanotettu luomumaito: Suomen virallinen tilasto (SVT) Vuosi

Luomumaidontuottajia vuoden lopussa

Maitoa vuoden aikana milj. litraa

2000

120

16,3

2005

133

27,1

2010

114

30,1

2015

143

54,2

2017

146

62,6

Luomumaidontuotannon tunnuslukuja 2017

9128

lypsylehmää Eviran luomuvalvonnassa 154 tilalla kaikkiaan.

Mukana myös tilat ja kotitarvelehmät, joiden maitoa ei keräillä meijeriin.

tyy pois luomuvalvonnasta. Seurauksena on myös se, että nyt asiaa harkitsevat tilat, joilla on jo pellot luomussa, eivät lähde siirtämään eläintuotantoa luomuun, summaa Välinen.

Tänä vuonna uusia luomumaitotiloja tiedossa jo yhdeksän Luomuneuvojien ja paikallisten luomualan aktiivien vastauksista selviää, että aloittavat yhdeksän tilaa sijaitsevat Etelä-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa, Hämeessä, eteläisellä Pirkanmaalla sekä PohjoisPohjanmaalla. Haastatteluista selviää myös, että tiedossa on useita luomumaidontuotannon lopettavia tiloja.

Ainakin Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa on aktiivista kiinnostusta ryhtyä luomumaidon tuotantoon. Useat haastatellut kertovat, että monilla tiloilla luomumaidontuotantoon siirtyminen olisi vain pienen askelen päässä, mutta vastaanottosopimuksen saaminen on pysähtynyt siihen, että tila sijaitsee nykyisten luomumaidon keräilyreittien kannalta huonossa paikassa.

59,3 lehmää keskimäärin 70 %

per tila

luomulehmistä on mukana tuotosseurannassa

8690

maitokiloa oli luomulehmän keskituotos. Se on noin 1000 maitokiloa vähemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa.

93 % luomulehmistä

elää pihattonavetoissa.

Parsinavettatiloja on alle 30.

Luomumaidon kulutuksen tunnuslukuja 2017

13 jatkojalostajaa valmisti luomumaitotuotteita

10 %

oli lisäys luomumaidon meijereihin kerätyssä maitomäärässä vuoteen 2016 verrattuna

4%

oli luomumaidon ja muiden nestemäisten luomumaitotuotteiden markkinaosuus maitonesteiden myynnin arvosta. Nousua vuoteen 2015 verrattuna oli 1 %.

1,9 % oli luomujogurttien

Neuvonta- ja koulutushankkeista saa tietoa ja taitoa luomulypsykarjan pitoon Niin tuottajan, neuvojan kuin meijerin edustajankin ohje luomumaidontuotannosta kiinnostuneelle on: ota yhteyttä luomumaidon hankinnasta vastaavaan osuuskuntaan tai suoraan luomumaidon jatkojalostajiin, niin saat selville, onko mahdollista saada luomumaidon vastaanottosopimus ja millä aikataululla.

Suunnittele siirtymävaiheen toteuttaminen hyvin. Käytä asiantuntija-apua, kysele jo luomumaitoa tuottavilta kokemuksia. Ota selvää, mitä muutoksia tarvitaan eläinten ruokinnassa, hoidossa ja hoito-olosuhteiden järjestämisessä sekä kirjanpidossa, jota eläintuotannon luomuvalvonta edellyttää. Siirtymävaihe, jonka aikana kaikkien luomutuotannon vähimmäisvaatimusten on jo täytyttävä ennen maidon luomutodistuksen saamista, kestää kuusi kuukautta. ◀ Linkkejä luomumaidontuotantoa tukeviin hankkeisiin: www.luomulehti.fi

ym. maitotuotteiden osuus niiden myynnin arvosta

LUOMULEHTI 4 | 2018

37

TEKSTI JA KUVAT: RIITTA MAKKONEN

Härkäpavusta kotimaista kasvisvalkuaista ihmisille ja eläimille Härkäpapu kuuluu Suomen vanhimpiin viljelykasveihin. Vuosisatoja unohduksissa ollut kasvi on löydetty uudelleen nyt, kun on tilausta kotimaiselle kasvivalkuaiselle.

V

eli-Pekka Silvennoinen katselee toiveikkaana härkäpavun vartta pellollaan Kiteellä Pohjois-Karjalassa.

Varressa on useita palkoja ja niissä kypsyviä papuja.

– Jos säät jatkuvat yhtä lämpiminä, puimaan päästään elo–syyskuun taitteessa, viljelijä arvioi.

Kulunut kesä on ollut suosiollinen pitkän kasvukauden vaativalle härkäpavulle. Toukokuu oli lämmin, ja kylvötöihin pääsi ajoissa. Silvennoinen kylvi härkäpavun toukokuun toisella viikolla. Nyt hän on sitä mieltä, että aikaisemminkin olisi jo voinut kylvää. Siemenet olisivat hyötyneet maassa olleesta kosteudesta. Härkäpapu ei ole arka yöpakkasille ja itää viileässäkin.

Veli-Pekka Silvennoisen härkäpavussa siemenet ovat kehittymässä.

Härkäpapu on kasvanut Kiteellä tänä kesänä hyvin.

38

LUOMULEHTI 4 | 2018

TEKSTI JA KUVA: RIITTA MAKKONEN

Kontu-lajikkeen kylvössä suositusmäärä on 210–250 siementä hehtaaria kohti.

Silvennoinen kertoi laittavansa 300 siementä hehtaarille.

Härkäpapu kylvetään sopivasti kosteaan muokattuun maahan kuuden – kahdeksan senttimetrin syvyyteen. Itämisaika on 10–14 vuorokautta, silloin voi rikkoja torjua äestämällä.

Sadetta tuli kesäkuussa kuivan toukokuun jälkeen riittävästi, ja pavunvarsi on kasvanut mittaa kohtalaisesti. Ukkossateen kaatamat kasvustotkin ovat nousseet pystyyn.

Viime kesänä kaikki oli toisin. Silvennoinen jätti myöhäisen kesäntulon vuoksi härkäpavun siemenet säkkiin. Nyt ne näyttäisivät tuottavan kohtalaisen sadon.

Sopii luomun viljelykiertoon Silvennoinen on viljellyt härkäpapua kymmenen vuoden ajan. Kokemukset ovat vuosien mittaan olleet vaihtelevia, mutta enimmäkseen niin myönteisiä, että ne ovat rohkaisseet jatkamaan. Härkäpavun viljely lähti yhteistyöstä läheisen nautatilan kanssa. Siellä kaivattiin korvaajaa kalliille tuontisoijalle.

– Härkäpapu sopii hyvin luomutuotannon viljelykiertoon esikasviksi. Se on typensitojana hyvä kasvi hieta- ja savimaille ennen viljakasveja, Silvennoinen kertoo.

ProAgria Pohjois-Karjalan kasvinviljelyasiantuntija Kaisa Matilaisen mukaan härkäpapu vähentää seuraavana vuonna viljelyssä olevan kasvin typpilannoitustarvetta. Typpeä sitoutuu maahan 40–80 kiloa hehtaarille, joten typpilannoitusta tarvitaan seuraavana vuonna 25–25 kiloa vähemmän hehtaaria kohden.

Härkäpapu ei ole poudalle aran maan kasvi, koska pienijuurisena ja suurikokoisena kasvina se on herkkä kuivumaan.

Toisaalta multavilla typpipitoisilla mailla härkäpapu kasvaa liian pitkäksi ja reheväksi, mikä viivästyttää tuleentumista.

Härkäpapua voi viljellä samalla lohkolla korkeintaan joka neljäs vuosi pahkahomeriskin vuoksi.

Suklaalaikku ja kirvat harmina Suurikokoisena ja nopeakasvuisena härkäpapua eivät rikkakasvit vaivaa. Härkäpapu ei ole kovin altis tuholaisille.

Härkäpavun maatiaiskanta koeviljelyssä

K

iteeläinen Airi Timonen sai kevättalvella viljeltäväkseen harvinaiset siemenet. Hänen pihapiirissään kasvaa suomalaisen härkäpavun maatiaiskantaa, sillä Timonen osallistuu maatiaiskannan koeviljelyyn.

Maatiaiskannan koeviljelyä johtava lehtori Annika Michelson Hämeen ammattikorkeakoulusta etsi luomutilaa, jolla ei viljellä härkäpapua.

– On tärkeää, ettei ristipölytystä tapahdu, Timonen korostaa. Timonen kuuluu ProAgria Varsinais-Suomen ja Pohjois-Karjalan Vastuullista proteiinia pöytään -hankkeen vetäjiin, joten kiinnostusta härkäpapua kohtaan oli jo valmiiksi.

Härkäpavun siemenet tulivat Pohjoismaisesta siemenpankista NORGENista.

– Sain kaksikymmentä härkäpavun siementä, joista kymmenen kylvin 10. toukokuuta. Siemenistä yhdeksän iti. Taimelle ne nousivat 16.5., ja 14.6. alkoi kukinta, Timonen esittelee liki parimetrisinä kasvavia härkäpapukasvustoja, joissa palot ovat terhakkaasti pystyssä.

Siemenistä kylvetään vain puolet siksi, että toinen puoli säästetään seuraavan vuoden siemeneksi, mikäli viljely epäonnistuu ensimmäisenä vuotena. Lisäksi tämän kesän sato kuivataan ja käytetään siemeniksi, eli nekin kylvetään ensi keväänä.

Maatiaishärkäpapuja päästään maistelemaan alkusyksystä 2020. Vasta silloin on lupa testata härkäpavun makua ja ominaisuuksia ruoanlaitossa tai leivonnassa.

Maatiaislajike laajempaan viljelyyn

– Onhan se luottamuksen osoitus, että saa tällaisen mahdollisuuden. Nyt tunnen olevani vastuussa omalta osaltani kokeilun onnistumisesta. Kasvit täytyy hoitaa mahdollisimman hyvin, että tulokset olisivat hyviä. Olisihan hienoa, jos kokeilun pohjalta saisi mahdollisesti uuden maatiaislajikkeen laajempaan viljelyyn, Timonen pohtii.

Koeviljelyn tavoitteena on selvittää, miten maatiaiskanta soveltuu viljelyyn, millaisia satoja se tuottaa, mikä on maatiaisten tuholaiskestävyys, onko niillä kasvitauteja, millainen maatiaiskasvi on käyttöominaisuuksiensa, kuten makunsa, puolesta. Viljelijän on dokumentoitava havaintonsa ja kokemuksensa tarkasti.

Timosen koeviljelmä on osoittanut, että maatiaishärkäpavun ravinteidenottokyky on hyvä, sillä niillä on vahva juuristo. Koska viljelyala on vielä pieni, Timonen on hoitanut härkäpapuja hyvin puutarhamaisesti. Ne kasvavat kasvilavassa, johon on peltomullan lisäksi sekoitettu karjanlantaa ja hieman luomupuutarhamultaa.

Kuivana kesänä härkäpapu on hyötynyt kastelusta. Gammayökkösen varalta Timonen on hankkinut harsoa, jolla hän torjuu tuholaisten hyökkäykset. Kiteelläkin gammayökköstä on jo tavattu.

Timonen on jo katsellut valmiiksi paikan ensi kevään härkäpavun koeviljelmälle. Tarkoitus on sijoittaa lähelle mehiläispesiä, joten samalla tulee testattua, kuinka paljon härkäpapu hyötyy mehiläisten läheisyydestä.

– Härkäpavun kukkien tuoksu on huumaava, joten mehiläiset varmasti kiinnostuvat niistä.

Airi Timosen härkäpavun maatiaiskannan koeviljely on hyvällä mallilla. Pavut ovat kasvaneet komeiksi, ja niissä on runsaasti kookkaita palkoja.

▷▷

LUOMULEHTI 4 | 2018

39

Papu- ja hernekirva ovat yleisimpiä tuhohyönteisiä. Ne imevät kasvinesteitä. Pahin vaiva on erityisesti sateisina kesinä suklaalaikkutauti, joka tuhoaa lehtiä ja kukintoja.

Silvennoisen tilalla kasvaa Kontua, joka on Suomessa yleisimmin viljelty lajike.

– Härkäpavusta kehitetään koko ajan uusia lyhyemmän kasvukauden vaativia lajikkeita. Uusimman kotimaisen Sampolajikkeen viljely on alkamassa. Sen kasvukausi on kuusi päivää lyhyempi kuin Kontulla, Matilainen kertoo.

Pavun puintiin ryhdytään silloin kun alimmat palot alkavat avautua. Yleensä sadonkorjuu alkaa, kun pavut ovat muuttuneet tuleentuessaan mustiksi.

Kiinnostus viljelyyn kasvaa hitaasti Härkäpapu on tyypillisesti eteläisessä Suomessa ykkös- ja kakkosvyöhykkeellä satoa tuottava kasvi. Pohjois-Karjalassa kolmosvyöhykkeellä se on menestymisensä äärirajoilla. Tänä kesänä olosuhteet ovat olleet hyvät, mutta viime kesänä

moni härkäpavun viljelijä murskasi tuleentumattomat papunsa rehuksi. Harva sai siemensatoa lainkaan.

Matilaisen mukaan härkäpapua viljeltiin viime vuonna Pohjois-Karjalassa 150 hehtaarin alalla. Kasvua viime vuoteen on kymmenen hehtaaria.

Matilaisen mielestä härkäpavun viljelijöitä voisi olla enemmänkin, sillä härkäpavulla on kysyntää rehuna ja ihmisten ruokapöydissä. Eniten härkäpavun viljelyyn on Pohjois-Karjalassa ollut kiinnostusta Kiteellä, Liperissä ja Tohmajärvellä, joka on osittain jo nelosvyöhykettä.

Härkäpavun kuoret menevät eläinten rehuksi. Lemmikkieläinteollisuus on kiinnostunut härkäpavusta, sillä lemmikit kärsivät samoista terveysongelmista kuin ihmisetkin: ylipainosta ja kuituköyhästä ravinnosta. ◀ Lue härkäpavun tuholaisesta, gammayökkösestä sivulta 52.

Härkäpaputuotteille riittää kysyntää Silvennoisen härkäpapu menee Kiteelle Meijerinrannan myllyn jalostettavaksi erilaisiksi härkäpaputuotteiksi. Mylläri Kari Makkosen mukaan mylly ostaa kaiken härkäpavun, mitä on saatavilla.

Myllyssä valmistetaan kokonaista kuorittua härkäpapua, rouhetta, hiutaleita ja jauhoja.

TEKSTI JA KUVA: RIITTA MAKKONEN

Härkäpapu sopii leivonnaisiin

L

eipuri Markku Saastamoinen on kuukauden verran tutustunut härkäpapujauhoihin ja hiutaleisiin ja kehittänyt leipomotuotteita Rääkkylän leipomossa. Kokemukset ovat hyviä.

– Airi Timonen sai innostettua mukaan hankkeeseen kokeilemaan härkäpapua. Meillä on jo tätä ennen ollut tuotannossa härkis- ja nyhtökaurataskuja, Markku Saastamoinen kertoo. Airi Timonen on Vastuullista proteiinia pöytään -hankkeen hankevastaava.

Tuotekehittelyn tuloksena on syntynyt härkäpapukinkkusarvia, härkäpapusämpylöitä ja härkäpapumustikkakukkoa eli hättänää.

Tuote on saanut nimensä härkäpavusta sekä rättänästä, joka tarkoittaa mustikkakukkoa.

Saastamoinen on kokeillut härkäpapujauhojen, -hiutaleiden ja – rouheen soveltuvuutta leipomotuotteisiin.

– Hiutaleet ovat osoittautuneet käyttökelpoisimmaksi. Niitä olen käyttänyt sämpylä- ja sarvitaikinassa. Sitä vastoin rouhe jää pitkästä liotuksesta huolimatta kovaksi, se on ehkä paremmin ruoanlaittoon soveltuva tuote, Saastamoinen kuvailee.

– Koska härkäpapujauhoissa ja hiutaleissa ei ole gluteiinia, pitää taikinassa olla vehnäjauhoja leipoutuvuuden vuoksi. Härkäpavun osuus on tuotteesta riippuen 15–20 prosenttia. Täysin gluteiinitonta tuotetta en ole vielä lähtenyt kokeilemaan.

Härkäpapuhiutaleen lisäämisellä taikinaan on ollut yllättäviä myönteisiä vaikutuksia.

40

LUOMULEHTI 4 | 2018

Rääkkylän leipomossa tuoksuvat Markku Saastamoisen leipomat tuoreet härkäpapukinkkusarvet.

– Helteisellä säällä kaulittava taikina pysyy härkäpavun ansiosta jämäkämpänä eikä se ala kohota niin herkästi kuin tavallinen vehnätaikina, ammattilainen kuvailee.

Härkäpapu parantaa leivonnaisten ravintoarvoa.

– Härkäpapumustikkakukko lyö hyvinkin terveellisyydessä proteiinipatukat. Siinä on härkäpavun proteiini ja mustikan hyvät ominaisuudet, Saastamoinen arvioi.

Asiakkaat ovat ottaneet härkäpaputuotteet hyvin vastaan, ja palaute on ollut myönteistä. Rääkkylän leipomo on tehnyt toistaiseksi pienehköjä kokeilueriä. Leipuria mietityttää härkäpapujauhojen ja hiutaleiden saatavuus ja laatu, jos niitä tarvitaan suuremmissa määrin. Tällä hetkellä leipomo käyttää kiteeläisiä Meijerinrannan Myllyn jauhoja ja hiutaleita.

– Haluamme käyttää lähituotteita, kiteeläisiä ja liperiläisiä jauhoja ja hiutaleita naapurikunnista, mutta onko viljely täällä niin vakiintunutta, että leipomoille riittää hiutaleita ja jauhoja suurempiin määriin, Saastamoinen pohtii.

Tutkittua tietoa TEKSTI: ELINA NURMI, SARI HIMANEN, RIITTA SAVIKKO, JATTA PAAJANEN KUVAT: ELINA NURMI

Kokeilun perusteella kevätruisvehnä soveltuu kasvurytmiltään hyvin härkäpavun kanssa kokoviljasäilörehuseokseen.

Härkäpavun ja ruisvehnän seosviljely – käytännön kokemuksia kesältä 2017 Luonnonvarakeskuksen Mikkelin tutkimusasemalla Karilassa toteutettiin kesällä 2017 ruisvehnän ja härkäpavun seosviljelyn peltokokeilu osana Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanketta. Kokeilussa havainnoitiin härkäpavun ja keväällä kylvettyjen kevät- ja syysruisvehnän kasvua ja kehitystä, sadontuottoa sekä kokoviljasäilörehun laatua puhdas- ja seoskasvustoissa.

▷▷

Peltokokeilussa havainnoitiin kevätruisvehnän ja härkäpavun kasvurytmiä ja sitä, miten niiden laatuominaisuudet sopivat yhteen.

LUOMULEHTI 4 | 2018

41

R

uisvehnässä on pyritty yhdistämään vehnän satoisuus ja rukiin sietokyky. Satoisa ja pitkän kasvuajan vaativa kevätruisvehnä tunnetaan meillä vielä rajallisesti, mutta sitä on viljelty onnistuneesti kokoviljasäilörehuseoksena viljojen ja härkäpavun kanssa.

Syysruisvehnän talvehtimisesta on hyvin vähän kotimaisia kokemuksia. Suomessa härkäpavun viljelypinta-ala kasvoi vuosien 2016–2017 välillä 35 % ja teki vuonna 2017 ennätyksen, yli 22 000 ha.

Kokeilun tavoitteena oli testata lajien yhteensopivuutta. Härkäpavulla pyrittiin tuomaan rehuseokseen valkuaispitoisuutta ja viljelyyn typpiomavaraisuutta.

Kokeilussa havainnoitiin kevätruisvehnän ja härkäpavun kasvurytmiä ja sitä, miten niiden laatuominaisuudet sopivat yhteen. Syysruisvehnää kokeiltiin härkäpavun kanssa yhtäaikaisesti keväällä kylvettynä ja kokoviljasäilörehuksi ensimmäisenä kasvuvuonna korjattuna, eli aluskasvin tapaan ajatuksella ”yhdet kylvöt, kahdet sadot”.

Kokeilun viljelytekniikka Kokeilu toteutettiin luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti. Käytetyt lajikkeet olivat Kontu (härkäpapu), Somtri (kevätruisvehnä) ja Sequenz (syysruisvehnä).

Siemenet kylvettiin 5.6. Kylvötiheys vaihteli seuraavasti: täystiheys puhdaskasvustoissa härkäpavulla 70 kpl/m2, kevätruisvehnällä 500 kpl/m2; yksivuotisissa seoksissa 70 % täystiheydestä ja kaksivuotisissa täystiheys härkäpavulla ja syysruisvehnällä 350 kpl/m2. Lannoi-

tustaso oli kaikilla ruuduilla 40 kg N/ha.

Lisäksi kevätruisvehnän osaruuduilla testattiin tasoa 80 kg N/ha.

Ruisvehnällä kiivain kasvu keskikesällä, härkäpapu jäi lyhyemmäksi seoksissa Härkäpapu ja ruisvehnät kasvoivat ja kehittyivät tasaiseen tahtiin riippumatta siitä, viljeltiinkö niitä puhdas- vai seoskasvustona. Härkäpavun nopein kasvuvaihe ajoittui kesäkuun lopun ja heinäkuun puolivälin tienoille. Sen sijaan ruisvehnällä esiintyi vaihtelua. Syysruisvehnä kasvatti huomattavan määrän sivuversoja. Heinäkuun lopussa sillä oli keskimäärin kahdeksan sivuversoa ja pituutta vain reilut 10 cm. Kevätruisvehnän alkukehitys oli myös hyvin hidasta, mutta heinäkuun puolivälin jälkeen kasvu kiihtyi.

Kasviyksilöiden keskimääräinen pituus vaihteli: härkäpapu jäi lyhyemmäksi seoksissa kuin puhdaskasvustoissa. Puhdaskasvustossa härkäpapu oli keskimäärin metrin mittaista, mutta seoksissa keskimääräinen pituus jäi lyhyemmäksi.

Kasvinsuojelun kannalta rikat olivat kokeilun haasteellisin tekijä. Rikkakasvien lajikirjo oli monimuotoinen eikä selvästi dominoivaa lajia ollut. Alkukasvukaudella vähiten rikkakasveja esiintyi kevätruisvehnän puhdaskasvustoissa. Hidaskasvuinen syysruisvehnä oli härkäpapuakin heikompi kilpailija.

Myös biomassalla mitattuna rikkoja oli seoskasvustossa lähes puolet vähemmän kuin puhtaassa syysruisvehnäkasvustossa. Syysruisvehnän aluskasvimainen kasvu ja heikko kilpailukyky ensimmäisenä kasvuvuonna näkyi läpi kasvukauden.

Härkäpapu-ruisvehnän puhdas- ja seoskasvustojen sadot II sadonkorjuu 28.9.2017

I sadonkorjuu 21.8.2017

5364

4213

3680

4973

5751

Kevätruisvehnä sen sijaan kilpaili hyvin rikkoja vastaan, kun taas pelkkä härkäpapu oli heikko. Härkäpavulla oli rikkoja lähes tuplasti verrattuna seoskasvustoon kevätruisvehnän kanssa.

Sadonkorjuu elo- ja syyskuussa Kokoviljasäilörehun sadonkorjuu ajoittui syksyllä kahteen kertaan, 21.8. ja 28.9. Ensimmäisellä korjuukerralla kylvöstä oli kulunut 77 vrk ja toisella 115 vrk. Ensimmäisessä sadonkorjuussa kasvusto oli kauttaaltaan hyvin vihreä, kun taas syyskuun sadonkorjuuhetkellä kevätruisvehnä oli myöhäisessä maitotuleentumisvaiheessa ja härkäpavun lehdet olivat alkaneet ränsistyä, vaikka palot olivat vihreitä. Härkäpavun siemenet eivät olleet tuleentuneet. Aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että rehuarvossa ei tapahdu suuria muutoksia, kun kylvöstä on kulunut 80–100 pv. Korjuu ajoittuu siihen, kun palot ovat täyttyneet ja lehdet vielä vihreitä. Viljan tulisi olla taikinatuleentumisvaiheessa.

Kokeilun kuiva-ainesadot kesällä 2017 jäivät melko alhaisiksi. Syyskuun lopulla korjattu härkäpapu-kevätruisvehnäseos tuotti suurimman kuiva-ainesadon, noin 5750 kg ka/ha. Tuoresadosta oli härkäpavun osuus 60 % ja kevätruisvehnän 40%.

Kuiva-ainesadosta kevätruisvehnä muodosti sen sijaan 77 % ja härkäpapu 23 %.

Kevätruisvehnän sato (4973–5364 kg ka/ ha) oli keskiarvoltaan suurempi alhaisemmalla lannoitustasolla.

Syysruisvehnä-härkäpapuseoksen kuiva-ainesato jäi selvästi kevätruisvehnähärkäpapuseosta pienemmäksi johtuen syysmuotoisen lajin kasvutavasta. Seossadosta oli elokuussa korjatessa tuoresadosta härkäpapua 86 % ja syysruisvehnää 14 %. Kuiva-ainesatona suhteelliset osuudet olivat 54 % härkäpapua ja 46 % syysruisvehnää. Elokuussa pelkän syysruisvehnän sato, alle 2000 kg ka/ha, jäi vaatimattomaksi.

4460

42

LUOMULEHTI 4 | 2018

eh nä ,8 Hp 0 -k ev ät ru i sv eh nä Hp -sy ys ru i sv eh nä

vä tru isv

eh nä ,4 0 Ke

Ke

sato (kg ka/ha)

vä tru isv

Hä rk äp ap u

ru i sv eh nä

Hp -sy ys

Sy y

sr ui sv

eh nä

1854

Härkäpavun, kevätruisvehnän ja keväällä kylvetyn syysruisvehnän ensimmäisen vuoden puhdas- ja seoskasvustojen sadot kokoviljasäilörehuksi korjattuna kahtena eri korjuuajankohtana v. 2017.

Ruisvehnässä on pyritty yhdistämään vehnän satoisuus ja rukiin sietokyky.

Härkäpapu lisää seoksen valkuaispitoisuutta Kuiva-ainepitoisuudet vaihtelivat 1. ja 2. sadonkorjuun välillä. Elokuun loppupuolella kuiva-ainepitoisuudet olivat noin 18–19 % ja reilu kuukautta myöhemmin 23–33 % kasvista riippuen. Härkäpapu sisältää paljon vettä, joten sen kuiva-ainepitoisuus on matala.

Rehun orgaanisen aineen sulavuutta kuvaava D-arvo (g/kg ka) oli kohtalaisen hyvä ensimmäisessä sadonkorjuussa sekä syysruisvehnässä että härkäpapusyysruisvehnäseoksessa. Toisen korjuun korkein D-arvo oli myös härkäpapu-syysruisvehnän seoksessa. Kevätruisvehnän sulavuus jäi matalaksi. Härkäpapu lisäsi

I sadonkorjuu 21.8.2017

seosten valkuaispitoisuutta. Esimerkiksi härkäpapu-syysruisvehnäseoksen valkuaispitoisuus oli lähes samaa luokkaa kuin härkäpavun puhdaskasvuston. Tyypillisesti palkokasvin lisääminen seokseen siis nostaa valkuaisen määrää, mutta laskee sen kuiva-ainepitoisuutta.

Härkäpavun ja ruisvehnän seosviljelyn dynamiikka Ruuduilta mitattiin korjuun yhteydessä kasviyksilöiden tuore- ja kuivapainoja eri kasvinosista, jotta voitiin arvioida lajien välistä kilpailua seoksessa. Kevätruisvehnän juuristo oli suurempi seoksessa kuin puhdaskasvustossa. Sen sijaan syysruisvehnän juuristo jäi pienemmäksi härkä-

pavun alla kuin yksin kasvaessaan. Härkäpapu tuotti vähemmän maanpäällistä massaa seoksessa kuin puhdaskasvustossa. Palkojen määrä härkäpavussa per kasvi oli sama puhdaskasvustoissa ja seoksissa (noin 8 kpl).

Kokeilun perusteella kevätruisvehnä soveltuu kasvurytmiltään hyvin härkäpavun kanssa kokoviljasäilörehuseokseen.

Lajien kehitysrytmi mahdollistaa kummankin hyvän kasvuun lähdön.

Korjuuajankohdan suhteen on mahdollista pyrkiä sulavampaan pienempään satoon aikaisella korjuulla tai runsaampaan kuiva-ainepitoiseen satoon. Kevätruisvehnän ja härkäpavun laatuominaisuudet täydentävät toisiaan. Syysruisvehnästä keväällä kylvettynä saatiin laadultaan kohtalainen, mutta pieni rehusato ensimmäisenä vuonna. Ensimmäisen vuoden satomäärää saatiin nostettua viljelemällä sitä härkäpavun kanssa seoksena.

Syysruisvehnän talvehtiminen, niin keväällä kuin syksyllä kylvettynä, oli 2017–2018 hyvin heikkoa Mikkelissä. Kesäkuussa 2018 oli puhdas- ja seoskasvustossa onnistuneesti talvehtineita ja tähkän muodostaneita yksilöitä vain 5-7 % vuoden 2017 lasketusta tiheydestä. Muutamat talvehtineet yksilöt onnistuivat kuitenkin muodostamaan tähkän, ja siten teoriassa suotuisempina vuosina ja eteläisemmissä oloissa tällainen ”yhdet kylvöt, kahdet korjuut” -viljelytaktiikkakin voisi olla mahdollinen. Ensimmäisen vuoden niitto on kuitenkin tarpeen rikkakasvien hillitsemiseksi. ◀ Nurmi, Himanen ja Savikko toimivat tutkijoina Luonnonvarakeskuksessa. Paajanen työskenteli tutkimusassistenttina Luonnonvarakeskuksessa kesän 2017 ajan.

Linkkejä lisätietoihin aiheesta: www.luomulehti.fi

II sadonkorjuu 28.9.2017

Syysruisvehnä Hp-syysruisvehnä Härkäpapu Kevätruisvehnä, N 40 Kevätruisvehnä, N 80 Hp-kevätruisvehnä Hp-syysruisvehnä kuiva-aine (g/kg) 194 186 231 333 321 297 237 D-arvo (g/kg ka) 668 662 636 584 610 640 657 raakavalk. (g/kg ka) 148 167 166 73 84 104 157 kuitu (g/kg ka) 483 430 470 603 571 517 479 tuhka (g/kg ka) 85 64 48 39 40 45 55 ME (MJ/kg ka) 10 10 10 9 9 10 10 OIV (g/kg ka) 86 88 86 67 71 77 86 PVT (g/kg ka) 21 38 41 -28 -23 -12 30 SRV (g/kg ka) 108 126 125 36 47 65 116

Härkäpapuruisvehnäseosten ja puhdaskasvustojen kokoviljasäilörehun laatu 2017 Mikkelissä.

LUOMULEHTI 4 | 2018

43

TEXT: MICAELA STRÖM

En temadag: ekologisk fruktoch bärodling i Åboland

Noora Mantere

Det är utmanande att odla ekologiska jordgubbar men efterfrågan är stor.

Projekten EkoNu - För ekobranschen i Svenskfinland och Luomumpi Varsinais-Suomi ordnade en temadag i Pargas i våras. Temat var ekologisk frukt- och bärodling och föreläsare under dagen var Finska hushållningssällskapets Fredrik Björklund, Lea Räisänen från Kieloniemen Luomutila och Kjell Nordström från Boda Farm.

Dagen avslutades med ett studiebesök till Boda Farm där vi förevisades odlingarna, maskiner samt musteri och flasklinje.

44

LUOMULEHTI 4 | 2018

E

n grupp på drygt 10 trädgårdsintresserade samlades på Pargas Port i slutet av april för att ta del av ekoodlares erfarenheter av trädgårdsproduktion, med fokus på bär- och fruktodling. Fredrik Björklund, trädgårdsrådgivare på Finska hushållningssällskapet inledde med att berätta om sällskapets tjänster inom trädgårdsrådgivningen och Råd2020 -tjänsterna som ger odlarna möjlighet till en mycket förmånlig rådgivning.

Många utmaningar med uppstart av ekologisk bärproduktion på Kimitoön Lea Räisänen från Kieloniemen Luomutila rekommenderade också att nya odlare skulle ta hjälp av rådgivningen. Själv startade hon sin verksamhet på Kimitoön på egen hand

På svenska

Från pilotodling till 34 000 fruktträd i Bodadalen Kjell och Susann Nordström driver idag Boda Farm Ab, en av Europas största ekologiska äppelodlingar på Susanns släktgård på Attu i Pargas. Med i bolaget är också Susanns morbror Erik Anderson och två kusiner. Deras ca 25 ha hade tidigare varit utarrenderade och odlats med spannmål, men intresset för att odla något själva och bygga ett eget varumärke växte. Äppelodlingen började med en pilotodling på knappt en halv hektar 2009. Den visade att det var fullt möjligt att odla äpplen i Bodadalen och 2011 kom de första fruktträden. Sedan det har mer och mer av Bodadalen planterats med träd, främst äppelträd men även päronträd och nu är man uppe i 34 000 träd.

Målet är att här på gården ska växa 50 000 träd 2019, vilket är möjligt då man från början har planterat tätt enligt moderna odlingsmetoder. Flera olika äppelsorter finns planterade, noggrant utvalda för att passa i ekologisk odling. Nödvändiga egenskaper är god resistens mot skrov men även bra utseende och god smak är viktigt, en sort som kombinerar alla tre är Rubinola.

Innovativt tänk för miljö och förädling I dalen har det satts upp ett par hundra fågelholkar som förebyggande åtgärd mot insektsangrepp och även feromonfällor används. Bikupor finns också utplacerade lite var stans och man är också noga med att odla växter som bina kan livnära sig på efter att äppelblomningen är över.

Ogräsbekämpningen sköts av teknik, bland annat har en jordfräs av märket Ladurner med roterande blad som kan gå in mellan träden införskaffats. Ny för i år är en slags tallriksredskap som ska se till att jorden kommer tillbaka runt äppelstammarna efter fräsningen, en maskin som de fick tips om genom en studieresa till Norge.

Bevattningen är ett orosmoment, men hittills har brunnarna som borrats i dalen räckt till. Eftersom sötvattentillgången är begränsad i skärgården så har man också grävt en bassäng dit de flesta täckdikningsrören mynnar ut, på så sätt kan man återanvända vattnet från bevattningssystemet med alla dess näringsämnen då man pumpar upp det igen för en ny bevattningsomgång. Systemet är även bra för miljön, då den minskar risken för näringsläckage ut till havet.

På Boda Farm har man byggt kyllager, musteri och en flasklinje som delvis finansierats med EU-stöd. Skörden säljs som färskvara i butikerna i Nyland och Åboland, men en stor del går också till produktion av must. Musten säljs i flaskor och 2 liters förpackningar och fördelen med förädlingen till must är att hållbarheten är så mycket bättre hos must än hos färska äpplen. Dessutom gör det inget om äpplet som används vid tillverkning av must inte ser helt perfekt ut, det smakar lika bra ändå! ◀ Micaela Ström arbetar som projektkoordinator för EkoNu!

Luomulehden arkisto

och har genom försök och misstag nu börjat komma fram till vad som fungerar bra på hennes gård. På frågan vad hon skulle ha gjort annorlunda svarade hon att fler lönsamhetskalkyler nog skulle ha varit bra som grund och bättre planering, kanske med hjälp från rådgivningen.

Lea odlar en liten släktgård i Kimito sedan några år tillbaka, 2014 blev gården ekocertifierad och bärodlingen är den viktigaste grenen. Bland annat jordgubbar och olika bärbuskar som buskblåbär och hallon finns nu i odling, men även frilandsgrönsaker odlas till en del.

Starten var inte lätt. Åkrarna var i dåligt skick efter många år som utarrenderade och första åren gick till underhåll av åkrarna, bland annat odlades gröngödslingsvallar och det spreds kogödsel och kalk. Åkrarna stängslades också in för att hålla hjortar och rådjur ute. Första jordgubbslanden som planterades täcktes med halm och gångarna såddes med vall, men nya land har nu anlagts med plast.

– Halmen fungerade rätt bra mot ogräsen, men plast gör nog underhållet lättare konstaterar Lea. Bikupor finns i anslutning till jordgubbslanden, bin är viktiga för pollineringen och de hjälper också till att sprida biologiska bekämpningsmedel mot gråmögel. Skörden säljs direkt från gården och efterfrågan räcker till.

Vid ekologisk fruktodling är det viktigt att redan i planeringsskedet noga fundera över sortval, sorten bör till exempel ha goda resistensegenskaper för att passa i ekologisk odling.

LUOMULEHTI 4 | 2018

45

Yhdistyksistä TEKSTI JA KUVA: TARJA MUSIKKA

Vuonna 2010 yhdistyneen Pohjois-Savon luomuyhdistyksen ja Pohjois-Karjalan luomuyhdistyksen perustaminen sattui samaan vuoteen.

”

Päätimme juhlia 30 vuotta yhdessä, niin kuin olemme yhdessä toimineetkin viimeiset kahdeksan vuotta, kertoo Savo-Karjalan luomuyhdistyksen puheenjohtaja Airi Timonen.

– Savon ammattiopiston Muuruveden yksikkö on ollut yksi meidän läheisistä yhteistyökumppaneistamme ja tarjoaa nytkin lokakuussa juhlatilat meidän jäsentemme ja vieraidemme käyttöön.

Juhlavuoden kunniaksi ilmestyy myös yhteinen historiikki.

– ProAgrian Pohjois-Karjalan hankevastaava Marja Pulkkinen lupautui kirjoittamaan historiikin ja kokoamaan kirjalliseen muotoon kahden maakunnan luomutuotannon nousun kuvauksen.

Samalla saamme yksien kansien sisään molempien yhdistysten tähänastisen taipaleen, Timonen jatkaa.

– Marja, jos kuka, on tehtävään sopiva henkilö, koska hän on ollut mukana luomun pioneerina täällä.

– Pidämme pienen juhlahetken Muuruvedellä perjantaina lokakuun viides päivä ja kutsumme mukaan kaikki yhdistyksen jäsenet, maakuntien luomutuottajat, yhteistyökumppanit ja luomun ystävät, Timonen kertoo.

– Juhlassa julkaistaan historiikki ja palkitaan alueemme luomun edelläkävijöitä ja luomun ja yhdistyksen eteen työtä tehneitä, hän lisää. ◀

KUTSU Savo-Karjalan Luomuyhdistys kutsuu jäsenet, yhteistyökumppanit ja luomun ystävät

30-VUOTISJUHLIIN perjantaina 5.10. klo 11–15

46

LUOMULEHTI 4 | 2018

SAVO-KARJALAN LUOMUYHDISTYS 30 VUOTTA Yhdistyksen aktiivit Tarja Musikka (vas.) sekä Airi Timonen.

Aloitamme maksuttomalla keittolounaalla.

Ilmoittautumiset ruokailun järjestämiseksi 15.9.2018 mennessä osoitteeseen: savokarjalanluomu.sihteeri@gmail.com Lisätiedot: www.savokarjalanluomu.fi tai facebook.com/savokarjalanluomu Juhlapaikan osoite: Savon ammattiopisto Hietapohjantie 926 73460 Muuruvesi

TERVETULOA!

Yhdistyksistä TEKSTI JA KUVA: ERKKI VIHONEN

Ekoviljelijät ja Luomuliitto mukana Pohjanmaan Peltopäivässä Kylvökone - riviharayhdistelmä tuottavaan luomumaatalouteen monipuolisilla vaihtoehdoilla Youtube ja Facebook = Oy Pargas Gård Ab 040 5305953 www.pargasgard.fi

AG R A LUOMUL ANNOIT TEET

Etelä-Pohjanmaan paikallisyhdistys Ekoviljelijät ry oli mukana yhdessä Luomuliiton kanssa Pohjanmaan Peltopäivässä Ylistarossa. Päivän aikana kävi runsaasti vieraita maistelemassa luomuherneitä, tapaamassa tuttuja ja kyselemässä luomuun siirtymisestä.

E

koviljelijöiden teltalla tämän kertainen painopiste oli kasvintuotannossa ja peltojen kasvukunnon ylläpitämisessä. Esittelijöinä oli kokeneita luomuviljelijöitä. Pitkän linjan luomuviljelijä Urho Kari haastoi luomuviljelijöitä kehittämään tilan toimintaa ja verkostoitumaan yhä paremmin. Ossi Palomäki kertoi yhteistyön mahdollisuuksista luomukasvitilan ja luomukotieläintilan välillä kasvintuotannon näkökulmasta. Pekka Paavola esitteli luomutärkkiperunan viljelyä ja pellon kasvukunnon tärkeyttä myös luomuviljelyssä. Timo Erkkilä kertoi taloudesta ja teknisistä ratkaisuista omalla luomutilallaan.

Varsin moni viljelijä tavanomaiselta tilalta kävi teltalla kyselemässä luomun kannattavuudesta ja luomuun siirtymisen vaikutuksista tilan toimintaan sekä luomuun liittyvästä byrokratiasta.

Peltopäivän kokemuksen perusteella luomua kannattaa tuoda esiin aktiivisesti ja näin saada näkyvyyttä sekä mahdollisesti uusia luomuviljelijöitä tietoiseksi verkostoitumisen ja edunvalvonnan merkityksestä. ◀ Kirjoittaja toimii Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntijana.

L A N N O I T T EE T LU OM U V I L J ELY Y N

SUCCESS , RECYCLED. K E S TÄVÄ Ä K A S V U A K I E R TOTA LO U D E S TA

Tutustu Agra® -luomulannoitteisiin osoitteessa www.ecolan.fi

Ossi Palomäki valmiina kertomaan luomuviljelystä Ekoviljelijöiden teltalla Ylistaron Peltopäivässä.

LUOMULEHTI 4 | 2018

47

Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 19.10.

KONEITA

LUOMUTUOTTEITA

Valvatti- ja ohdakekukinnot pois luomupelloilta!

W-CUTTER-RIKKALEIKKURIT

Luomuleipomo

TYÖLEVEYDET 9 JA 12 M

Latvusniitot hyötykasvien päältä

Rikkapesäkkeiden ja pyörtänöiden niitot

Laitumien ja viheralueiden puhdistusniitot

Naattien murskaus ja ongelmarikkojen poisto perunalta ja riviviljelmiltä

w-cult.fi W-Cult Oy, Kirkkotie 30, 29100 Luvia, 0400 715 728

KONEITA

SIEMENIÄ

Meiltä tutkitusti parhaat koneet

Laatusiemenet luomuun!

UUTUUS

mekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan Luomutuotantoon tarkoitetut koneet

Uusi tukkeutumaton AEROSTARROTATION ja tositarkka -EXACT nostavat rikkaäestyksen uudelle tasolle.

CHOPSTAR riviväliharat viljalle ja riviviljelyyn yhdessä ROW-GUARD kameraohjauksen kanssa lisää mahdollisuuksia.

- viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan.

Rahoitusjärjestelyt.

Haetaan sopimusviljelijöitä!

Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

OSTAMME LUOMUVILJAA Combcut rikkaruohon leikkuri ja KVICK-FINN juolannosto kultivaattori ovat tutkitusti erittäin tehokkaita ja taloudellisia - näin sato nousee jopa 30 % luomutuotannossa.

McCONNEL vaakatasomurskaimella hoidat nopeasti ja taloudellisesti viherlannoitusnurmet. Köckerling ALLROUNDER äkeellä ja TRIO kultivaattorilla tarvitset vähemmän muokkauskertoja sekä JOCKEY äes-kylvökoneella muokkaat ja kylvät samalla koneella. Osta luomuun tarkoitettu kone!

Yhteystiedot: Boris 0500-567611 www.bt-agro.fi

Teemme viljelysopimuksia ja ostamme luomumyllyviljaa www.fazermylly.fi

48

LUOMULEHTI 4 | 2018

Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net

KARJATILALLE

LUOMUVILJELYYN

Bonsilage Pro – propyleeniglykolia omasta säilörehusta Tutustu säilörehuanalyyseihin sivuillamme www.eurotrading.fi

Hyväksytty luomuun!

www.eurotrading.fi • p. 010 321 1950

Moduulirakenteiset Steketee-harat mekaaniseen rikkojen torjuntaan Koneet suunnitellaan aina vijelijän tarpeen mukaan, lähtökohtana viljelykasvi, riviväli ja koneketju Sekä etu- että takanostolaitteelle, takakiinnitteisiin koneisiin saatavana myös kameraohjaus Monikäyttöinen perusharayksikkö, johon voidaan yhdistää sopivat terät, kiekot tai sormiharat laajasta valikoimasta

AVAGRO OY | p. 02 858 3600 | www.avagro.fi

LANNOITTEITA apilat - herne - virnat - härkäpapu - mailaset vuohenherne - keltamaite

Vihannesviljelyn rikkatekniikkaa

Ilmasta typpeä!

Liekittimet Harat Ryömijä

Typpiymppi-typpibakteerit varmistavat biologisen typensidonnan ja hyvän kasvun.

Elomestari Oy, 95520 Tornio, www.elomestari.fi, p. 040 581 8477

KONEITA

LUOMUTUOTTEITA TAVALLISTA PAREMPI LUOMUKAUPPA – TERVETULOA OSTOKSILLE! *TOPIN MAATILAMYYMÄLÄ, MUURUVESI* *TOPIN HALLI, KUOPION KAUPPAHALLI*

Syksyn koneet myydään nyt.

Soita ja tilaa kone sänkimuokkauksiin !

LUOMUKAUPPAA JO VUODESTA 1999

LUOMULEHTI 4 | 2018

49

TEKSTI: NOORA MANTERE KUVAT: MIKKO TIRKKONEN

Saadaanko konsentroiduista, nestemäisistä lannoitteista kaivattua liukoista typpeä luomuviljelyyn? Voisiko kierrätysravinteiden konsentrointi olla vaihtoehto niiden rakeistamiselle? Kenttäkokeissa etsitään nyt vastauksia näihin kysymyksiin.

Kierrätysravinteet testissä Pohjois-Karjalassa

P

ohjois-Karjalan maatiloilla on käynnissä useita maatilamittakaavan kokeita, joissa testataan niin nestemäisen, kierrätysravinnepohjaisen konsentraatin käyttöä lannoitukseen pelto- ja kasvihuoneviljelyssä kuin biohiilen soveltuvuutta kasvualustaksi ja maanparannusaineeksi puutarhaviljelyyn.

Uutta kalustoa peltolevitykseen Kesällä 2017 suoritetuissa nurmen lannoituskokeissa konsentraatti osoitti olevansa lannoitusarvoltaan vähintään keinolannoitteiden veroinen. Sen teho perustuu muun muassa suureen liukoisen typen määrään, jota on kokonaistypestä (5–8 kg/t) lähes 90 prosenttia.

– Kokeissa havaittiin sekä lietteenlevityskaluston että ruiskujen olevan sopimattomia konsentraatin levitykseen.

50

LUOMULEHTI 4 | 2018

Konsentraatin levitysmäärä hehtaaria kohti on huomattavasti lietettä pienempi – vain joitakin kuutioita, konsentraattia tuottavan Bio10 Oy:n toimitusjohtaja Mika Juvonen kertoo.

– Kiteeläinen konepaja LiiTrack Oy kehitti talven aikana laitteen, joka sumuttaa konsentraattia peltoon sopivia määriä.

Koska konsentraatin pH on lähellä neutraalia, siitä ei haihdu suuria määriä typpeä, kuten lietettä levitettäessä, Juvonen jatkaa.

Konsentraatti on peräisin biokaasun tuotantoprosessista, jossa syntyy ravinnepitoista, lietemäistä mädätysjäännöstä. Mädätysjäännöksestä erotetaan ensin ruuvikuivaimella kiinteää ainesta. Jäljelle jäävästä nesteestä poistetaan vielä kalvosuodatustekniikalla sekä käänteisosmoosikalvoilla vettä ja kiintoainetta.

Runsaasti nestettä sisältäviä lietteitä ei ole kannattavaa kuljettaa kovin kauas,

ja peltolevityksessä riskinä on maan tiivistyminen raskaan kaluston renkaiden alla. Lietteen konsentroinnista haetaan nyt ratkaisua näihin haasteisiin sekä kustannustehokasta vaihtoehtoa kierrätysravinteiden saattamiseksi rakeiseen ja siten helppokäyttöiseen muotoon.

Konsentraatti kasvihuoneviljelyssä Konsentraatti soveltuu erityisesti kasvihuonetuotantoon, jossa on jo valmiiksi teknologia ja osaaminen nestemäisten ravinteiden käyttöön. Konsentraatin tuotannon tehostuessa tuotteen kustannustehokkuus paranee ja siitä saataneen varteenotettava lannoitusvaihtoehto myös laajamittaiseen luomuviljelyyn.

Luukkaisen puutarha Kiteellä testaa kasvihuoneissaan ravinnekonsentraatin soveltumista kastelu- ja lannoitusautomatiikkaan.

Uudenlainen levityslaitteisto sumuttaa konsentraatin peltoon.

– Tavoitteena on kehittää järjestelmä, jolla saataisiin luomukelpoinen lannoitesuspensio sellaiseen muotoon, että se sisältäisi kaikki kasvin tarvitsemat ravinteet ja soveltuisi kasteluautomatiikkaan, kuvailee puutarhatilan isäntä, Pertti Luukkainen.

Kasvualustana kokeissa toimii turve ja viljelykasvina kasvihuonekurkku.

– Keinolannoitteista valmistetaan lannoitusta varten liuoksia, joissa ravinteet ovat täysin liuenneessa muodossa. Orgaaniset ravinteet taas sisältävät monenlaisia kemiallisia yhdisteitä sekä hiukkasia, jotka muodostavat sakkaa ja saattavat tukkia kastelujärjestelmän, Luukkainen jatkaa.

Turve orgaanisena kasvualustana muodostaa kokeeseen omat haasteensa, sillä se reagoi toisaalta pidättäen, toisaalta vapauttaen ravinteita. Näihin reaktioihin ympäröivät olosuhteet, kuten lämpötila ja kosteus, vaikuttavat aivan eri tavalla kuin myös tavanomaisessa viljelyssä käytettyyn kivivillaan. Toisaalta turvekasvualustassa voidaan hyödyntää sen pieneliöstön aktiivista kykyä vapauttaa myös

ei-liukoisia ravinteita kasveille käyttökelpoiseen muotoon.

Toinen haaste optimaalisen ravinnesuspension kehittämiselle on luomukelpoisten hivenravinteiden saatavuus.

Biohiilestä potkua puutarhatuotantoon Puromäen puutarhalla Liperissä testataan biohiilen käyttöä inkiväärin kasvualustana kasvihuonetuotannossa. Kyseessä on tiettävästi ainoa Euroopassa inkivääriä viljelevä tila.

– Inkivääri tarvitsee ilmavan kasvualustan, joka on alkukaudesta kuivahko ja loppukaudesta jatkuvasti kostea – kyseessä kun on monsuuni-ilmaston kasvi, tilan yrittäjä, Hanne Kinnunen selittää.

– Päädyimme biohiileen, kun lähdimme etsimään mahdollisimman kestävää kasvualustaa, jota ei tarvitsisi säännöllisesti vaihtaa ja jonka voisi hyödyntää pelloilla käytön jälkeen. Valitettavasti biohiilen ja hiekan yhdistelmä oli inkiväärille liian raskas. Tällä hetkellä seoksessa on 30 % biohiiltä ja 70 % turvetta.

Lannoitus- ja kasvualustakokeista kuulet lisää Luomupäivien puutarhaohjelmassa Porissa 16.11. luomu.fi/luomupaivat

Kiinnostavaa olisi kokeilla myös biohiilen ja rahkasammalen yhdistelmää, Kinnunen kertoo.

Biohiilellä on runsaasti mikrohuokosia sisältävän rakenteensa puolesta erinomainen veden- ja ravinteidenpidätyskyky. Puromäen puutarhalla osa käytetystä biohiilestä on ympätty EM-mikrobivalmisteella, joka toimii alustassa kasvunlisääjänä. Biohiileen voi lisätä myös ravinnevalmisteita, jolloin se toimii maahan lisättävänä ”ravinnepankkina”.

Ensi vuonna Kinnunen aikoo kokeilla biohiiltä myös avomaanviljelyssä maanparannusaineena. ◀ Viljelykokeet liittyvät BioRaki-, BioRaEE- sekä BioRaKi 2 -hankkeisiin, joita rahoitetaan MannerSuomen maaseudun kehittämisohjelmasta sekä Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmasta.

LUOMULEHTI 4 | 2018

51

Kysymyksiä

Kasvintuotannon asiantuntija Erkki Vihonen 040 9360 377

Thomas Antas

Lämmin kesä on ollut suotuisa monille tuhohyönteisille, kuten gammayökköselle.

Miten torjutaan gammayökköstä luomussa?

Luomuliiton asiantuntijat@ vastaavat

GAMMAYÖKKÖNEN (AUTOGRAPHA gamma) on saapunut tänä

Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi.

Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat.Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi Tiimissä mukana myös:

52

LUOMULEHTI 4 | 2018

Hanna Tuominen

neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Jaana Elo Elintarvikeasiantuntija puh. 040 9641 518

vuonna Suomeen lämpimien säiden mukana ja aiheuttanut hyvinkin laajoja tuhoja härkäpavulla, herneellä, rypsillä ja kuminalla. Lisäksi sitä on tavattu myös perunalla. Se ei ole kovinkaan vieras vierailija Pohjoismaissa, mutta yleensä olemme välttyneet laajoilta tuhoilta.

Tämän vuoden laajat tuhot johtuvat todennäköisesti gammayökkösen nopeasta lisääntymiskyvystä lämpimissä olosuhteissa. Gammayökkösen tunnistaa sen siivessä olevasta vaaleasta gammakirjaimesta. Toukka on vaaleanvihreä, ja sillä on vaaleat sivujuovat. Toukan pituus on noin kolme senttimetriä.

Toukka on varsin helposti tunnistettavista kasvustosta, jossa on syöty kasvien lehdet sekä porauduttu palkoihin syömään siemeniä.

Valitettavasti gammayökköstä vastaan ei ole paljoakaan tehtävissä. Ainoa luomussa sallittu torjunta-aine on Turex 50 WP. Suurimpana haasteena tuotteen käytölle on sen heikko saatavuus ja korkea hinta. Sen tehoaineena on Bacillus thuringiensis subsp. aizawai -bakteeri, ja teho perustuu bakteerin aktivoitumiseen toukan vatsassa. Teho alkaa näkyä parin päivän viiveellä syönnistä. Bakteeri tehoaa hyvin perhosiin, koihin ja yökkösiin.

Muihin hyönteislajeihin se ei tehoa.

Muita vaihtoehtoja on tuhoutumassa olevan kasvuston kerääminen rehuksi ja sen säilöminen ilmatiiviiseen aumaan tai paaliin.

Gammayökkönen pystyy talvehtimaan myös kylmissä olosuhteissa, kuten Alpeilla ja Pohjoismaissa. Runsaan gammayökkösvuoden jälkeen kannattaa seurata kasvustoja heti ensi keväästä alkaen, sillä ensimmäiset gammayökköset tulevat esiin jo toukokuussa. Erikoiskasvien sekä palkokasvien suhteen kannattaa varautua torjuntaan.

Pitääkö eläimille tarjota teurastamolla luomurehua, jos ne joutuvat odottamaan teurastusta pidemmän aikaa, vai kelpaako tavanomainen rehu?

KONEAGRIAN LUOMUSEMINAARI PE 12.10.2018

JOS ELÄIMET joutuvat teurastamolla jostakin syystä odottelemaan tavallista kauemmin, teuraseläimille pitää eläinsuojelulakia noudattaen järjestää rehua. Luomustatuksella teuraaksi meneville eläimille pitää syöttää luomurehua.

Klo 9–13 Jyväskylän paviljonki Uno Savolankatu 6, Jyväskylä

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström 040 9362 150

Puheenjohtaja: Pauli Talvitie, Luomuliitto

Luomukasvihuonetuotannon säännöt muuttuivat – miten käytännössä?

Päivän puheenvuorot:

LUOMUKASVIHUONETUOTANNON SÄÄNTÖJÄ väännet-

Arella Rahtola

tiin EU-ministerineuvostossa ja parlamentissa yli neljä vuotta siten, että vanhan neuvoston asetus no 834/2007 korvaava uusi asetus julkaistiin 18. kesäkuuta 2018 ja se astuu voimaan 1. tammikuuta 2021.

Puutarhatuottajia koskee erityisesti säädös pohjamaasta eristetyn viljelyn rajoittamisesta. Ne, jotka viljelivät luomua rajoitetuilla kasvualustoilla ennen 28. kesäkuuta 2017, voivat jatkaa viljelyä nykyisessä laajuudessa vuoteen 2030 saakka. Uusia viljelijöitä tai pinta-aloja ei tähän kuitenkaan saa tulla. Lainsäädännön ja tasavertaisuuden kannalta ratkaisu on hiukan outo, koska se käytännössä kohdistuu vain viljelyyn Pohjoismaissa. Se, mitä pohjamaasta eristetyllä kasvualustalla käytännössä tarkoitetaan ja mitä ruukuissa saa kasvattaa, ratkeaa yksityiskohdissaan vasta toimeenpanosäädösten yhteydessä.

EU:n tekninen asiantuntijaryhmä on esittänyt, että uuden asetuksen poikkeuksina tähän pohjamaavaatimukseen sallitaan ruukkuyrtit, endiivit, koristekasvit ja varhaistuotannon taimet, joita edelleen voitaisiin viljellä ilman maapohjakosketusta. Pohjoismaiset ruukkusalaatit ovat suuressa osassa EU:ta täysin tuntematon tuoteryhmä, ja niiden saaminen mukaan tähän poikkeusryhmään jatkossa vaatii vielä työtä. Tilanne niiden osalta selviää toivottavast i syksyn aikana. Komission on vuoden 2025 loppuun mennessä annettava kertomus rajoitettujen kasvualustojen käytöstä.

Kertomukseen voi liittää ehdotuksia lainsäädännöksi rajoitettujen Puutarhatuotannon kasvualustojen käytöstä myös tuleasiantuntija vaisuudessa.

Mikko Rahtola 040 573 4791

•

Nurmien täydennyskylvöt

•

Valkuaiskasvien viljely ja rehuomavaraisuus

•

Viljelijäpuheenvuorot

•

Luomuviljely, viljelytekniikat ja koneet, Einböck, Itävalta

•

Koneiden käyttö luomussa

Vapaa pääsy KoneAgrian lipulla www.koneagria.fi Ilmoittautumista pyydetään. Ilmoittautumattakin voi osallistua seminaariin, mutta kahvitus on ensisijaisesti ilmoittautuneille. Ilmoittaudu: www.aitomaaseutu.fi/hankkeet/luomuks

Tilaisuuden järjestää yhteistyössä LuomuKs-hanke, Luomuliitto ja ProAgria

Hankkeen tiedot Luomutapahtumia järjestää Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Pro Agria Keski-Suomen ja Luken yhteinen Luomuliiketoiminnan kehittäminen Keski-Suomessa -koulutushanke (LuomuKS). Hanke saa rahoitusta Keski-Suomen ELY-keskukselta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

TEKSTI JA KUVAT: MINNA NURRO/PRO LUOMU

AVOIMET OVET tuo asiakkaita luomutilalle Luonnon päivää vietetään 25.8. lähes 40 luomutilalla eri puolilla Suomea. Yksi niistä on Hämeenkoskella sijaitseva Huljalan Tupala, joka on ollut mukana tapahtumassa sen alusta eli vuodesta 2013 lähtien.

Kyytöt ja metsälaitumet houkuttelevat yleisöä tilalle vuodesta toiseen.

Katso kaikki Luonnon päivän luomutilat:

P

äijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen rajalla sijaitsevaa Huljalan Tupalaa viljelevät Laura ja Mika Hämäläinen. Emäntä muistelee, että ensimmäinen osallistumispäätös syntyi halusta löytää uusia asiakkaita tilan kyytönlihatuotteille.

Strategia osoittautui toimivaksi, ja tila järjestää nykyään vuosittain muitakin avoimien ovien päiviä. Huljalan Tupalan tuotanto eli kyytönliha sekä härkäpapu, hampunsiemenet ja luomuvihannekset myydään suoraan omalta tilalta, Knehtilän luomutilan tilamyymälästä tai Etelä-Suomessa toimivien REKO-rinkien ja ruokapiirien kautta. Kyytönlihaa menee jonkin verran myös ravintoloille.

Sopivan matkan päässä Tärkeä vetovoimatekijä avoimien ovien tilatapahtumalle on sopiva etäisyys kaupunkeihin tai muihin väestökeskittymiin. Huljalan Tupala sijaitsee alle puolen tunnin ajomatkan päässä Lahdesta.

Laura Hämäläinen kertoo, että heidän tapahtumissaan vierailee mökkiläisiä ja vakioasukkaita Lahden ja Hollolan alueelta. Jonkin verran tilalla käydään myös pääkaupunkiseudulta. Joukossa on yleensä sekä pitkäaikaisia asiakkaita että uusia tuttavuuksia.

luomu.fi

Huljalan Tupalan kyyttöjä pääsee ihailemaan jälleen Luonnon päivänä. luomutilatapahtumassa 25.8.

54

LUOMULEHTI 4 | 2018

– Luonnon päivän tapahtumassa on käynyt keskimäärin 200 henkeä vuosittain, mutta tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Jonain vuonna oli vähemmän, kun päivälle sattui huono sää, Hämäläinen muistelee.

Hän neuvoo tilatapahtuman järjestämistä harkitsevia pohtimaan etukäteen, mitkä ovat oman tilan vahvuuksia. Lisäksi käytännön asiat kuten parkkitila ja tarvittava henkilökunta on mietittävä valmiiksi. Hämäläisillä on kuusi lasta, joista isoimmat ovat pitäneet luonnon päivän tapahtumassa pop up -kahviota. Myös tilanväkeen kuuluvat eläkeläiset ovat olleet tehokasta talkootyövoimaa.

Markkinointi muistettava Yksi syy tilan avoimien ovien tapahtuman suosioon on aktiivinen markkinointi. Se painottuu verkkoon: emännän ylläpitämään Huljalan Tupala -blogiin sekä Facebookiin. Viime vuonna kokeiltiin myös maksullista FB-markkinointia.

– Olemme ilmoittaneet avoimista ovista myös paikallislehtien tapahtumapalstoilla ja jonkin verran lähialueiden julkisilla ilmoitustauluilla, mutta paperiilmoitusten vienti kauppoihin ja muihin paikkoihin on työlästä ja vie paljon aikaa, tuumaa Hämäläinen.

Myös media on saatu kohtuullisen hyvin innostumaan: takavuosina Huljalan Tupalan avoimien ovien tapahtumasta on ollut juttua ainakin Etelä-Suomen Sanomissa ja Lahden Radiossa. Myös Käytännön Maamies on kirjoittanut tilasta.

Suosituksi on osoittautunut myös maatilan pihapiiriin koottu viljelykasvinäyttely, jonka yhteydessä tilanväki kertoo kasvien merkityksestä esimerkiksi maan rakenteelle ja mitä kaikkia tuotteita kasveista saadaan. Myös puimurit ja muut maatalouskoneet pidetään esillä mahdollisuuksien mukaan.

Tilan tuotteiden myynti on itsestäänselvä ohjelmanumero. Tänä vuonna Huljalan Tupalassa on kyytönlihan lisäksi tarjolla avomaan luomuvihanneksia, joiden viljelyä kokeillaan nyt ensimmäistä kertaa vähän isommassa mittakaavassa. ◀

Puro palasi mutkille

H

uljalan Tupalan mailla pääsee tänä kesänä tutustumaan myös taimenpuroon, jonka uoma sai viime talvena takaisin luontaiset mutkansa. Kuminaoja oli suoristettu 1990-luvulla sähkölinjan viereen, ja Hämäläisten aloitteesta se ennallistettiin SYKE:n hankkeessa.

Ennallistamisella on lisätty puron ja sen lähiympäristön ekologista monimuotoisuutta, hillitty eroosiota ja parannettu purossa esiintyvän taimenen lisääntymisolosuhteita. Vastaavaa maatalouspuron ennallistamista ei ole Suomessa aiemmin tehty.

Osuvaa ohjelmaa Monille kaupunkilaisille käynti oikealla maatilalla on jo sinällään elämys, mutta pienimuotoinen ohjelma lisää aina tapahtuman houkuttelevuutta. Huljalan Tupalan vetonaula on kyyttökarja, joka kiinnostaa ihmisiä vuodesta toiseen.

Kyyttöjä voi ihailla metsälaidunkierroksella tai aitauksessa, jonka viereen tuodusta heinäpaalista rohkeimmat saavat syöttää eläimiä.

– Vieraat saattavat soittaa etukäteen ja varmistella, että pääseekö lehmiä silittelemään, Laura Hämäläinen kertoo.

LUOMULEHTI 4 | 2018

55

STIPENDI Oletko oikeutettu nuoren viljelijän tukeen, liittynyt luomuvalvontaan viimeisen kolmen vuoden aikana ja halukas kehittämään osaamistasi?

Luomuliiton hallituksen jäsenet 2018 Puheenjohtaja: Pauli Talvitie Etelä-Pohjanmaan Ekoviljelijät ry

Luomuliitto myöntää 500 euron

Janne Rauhansuu Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys

suuruisen stipendin koulutukseen ja

Varajäsen: Auvo Heikkilä

osaamisen kehittämiseen yhdelle nuorelle luomuviljelijälle.

Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys

Brita Suokas Saimaan luomu ry

Stipendiä voi hakea vapaamuotoisella

Varajäsen: Johanna Helkimo

hakemuksella.

Pohjois-Pohjanmaan Luomuyhdistys ry

Hannele Sippu

Lähetä hakemuksesi osoitteeseen susann.rannari@luomuliitto.fi viimeistään 30.9.2018.

Luomuliiton suorajäsen

Varajäsen: Steve Nyholm Svenska Österbottens Ekologiska förening

Matti Kumpulainen Pohjois-Pohjanmaan Luomuyhdistys ry

Varajäsen: Heikki Korhonen Kainuun luomuyhdistys

Airi Timonen

LUOMULIITON GRÜNE WOCHE 2019 -MATKA BERLIINIIN!

Savo-Karjalan luomuyhdistys ry

Varajäsen: Susanna Kinnunen

17.1.–20.1.

2019

Luvassa ruoka-alan trendejä ja uutuuksia ympäri maailmaa, 400 000 messuvierasta ja 1700 näytteilleasettajaa.

Savo-Karjalan luomuyhdistys ry

Tiina Peltonen Etelä-Pohjanmaan Ekoviljelijät ry

Varajäsen: Juha Hankamäki Keski-Suomen luomuyhdistys ry

Grüne Woche -messut ovat Berliinissä järjestettävä maailman suurin ruoka-alan, elintarvikkeiden, maatalous- ja puutarhaalan messutapahtuma. Suomi on 2019 messuilla pääyhteistyökumppanina ja Suomen puhdas arktinen ruoka, puhdas luonto, kestävä metsätalous, puutuotteet ja elämys- ja luontomatkailu sekä panimot saavat runsaasti näkyvyyttä messuilla.

Ota yhteyttä! www.luomuliitto.fi/yhteystiedot

Matkaohjelma ja lisätietoja: www.luomuliitto.fi/grunewoche2019/ Matkan kokonaishinta 960 €/hlö, kun ryhmässä on min. 20 lähtijää.

Ilmoittautumiset 30.8.2019 mennessä ilmoittautumiset@kontiki.fi tai 09 466 300

56

Lisätietoja matkasta Marita Björkbom-Ristimäki marita@kontiki.fi 040 769 8746

LUOMULEHTI 4 | 2018

Uutta hallitusta koolla Luomupäivillä. Kuvassa vasemmalta Pauli Talvitie, Airi Timonen, Hannele Sippu, Brita Suokas, Matti Kumpulainen ja Susanna Kinnunen.

60

LUOMULEHTI 56 | 2017

VUODEN LUOMUYRITYS 2018 -KILPAILU

Luomuyrittäminen on ylpeyden aihe Palkitsemisen avulla Luomuliitto haluaa kannustaa ja saada luomuyrittäjyyttä esille myös mediassa. Voittaja voi olla maatila tai elintarvikejalostusta tai -myyntiä tekevä yritys.

Mikä on innovatiivisin, ekologisin tai muuten innostavaa esimerkkiä näyttänyt luomuyritys?

Vuoden Luomuyritys 2017

Ehdota: Vuoden Luomuyritys 2018!

Ehdota: Vuoden Luomuyritys 2018!

Ehdotuksia otetaan vastaan lomakkeella 19.10 asti.

Lomakkeen löydät täältä: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/vuoden-luomuyritys/ Luomuliiton hallitus valitsee voittajan, ja se julkistetaan Luomupäivien yhteydessä 15.11. Porissa.

Vertin tila

Tilaa nyt!

Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

Lue luomun tarinat.

Tilaa Luomulehti.

6 nroa vuodessa.

Tilaushinnat 66 € / 44 €

LUOMULEHTI Tunnus 5009144

ti.fi h e l u m o u .l w ww

33003 VASTAUSLÄHETYS LUOMULEHTI 4 | 2018

57

Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi

Muistathan yrittäjä, että jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen!

Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Hinnat vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla. ☐ TUOTTAJAJÄSEN

☐ KULUTTAJAJÄSEN

☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) ☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Satakunnan luomutuottajat ry

☐ KANNATUSJÄSEN ☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys ry ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Kainuun Luomuyhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry

Haluan liittyä ☐ Tuottajajäsen 100 € * ☐ Kuluttajajäsen 25 € Luomuliiton suorajäseneksi ☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

☐ Yhdistyksemme haluaa liittyä jäseneksi 140 €

* Sisältää jäsenmaksun ja Luomulehden vuosikerran 40 e (josta alv 10 % eli 3,64 e ja alviton osuus 36,36 e) Luomulehti sisältyy vain tuottajajäsenmaksuun. Muille jäsenhintainen tilaus kohdassa Luomulehti.

Hanki nyt Leppäkerttu suomalaisen luomun merkki! ☐ Alkutuotanto ja alhainen jalostus 150 € / 3 vuotta ☐ Mikroyritykset 250 € / 3 vuotta (yritykset, joissa on vähemmän kuin 10 työntekijää) ☐ Muut yritykset 500 € / 3 vuotta + 0,2 % Leppäkerttu-tuotteiden liikevaihdosta

Pinssi 1 € Lippis 15 € T-paita 25 € Unisex

www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/leppakerttumerkki

kpl kpl kpl Naisten

le h ti

☐ Yhden vuoden tilaus 66 € ☐ Kestotilaus 60 € ☐ Kestotilaus jäsenelle 40 € (kuluttaja-, kannatus- ja yhdistysjäsenet) ☐ Opiskelijatilaus 30 €

☐ Näytenumero 1 kpl 0 € ☐ Muu: Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.

Hinnat sis. ALV 10 %

Nimi: Osoite: Puhelinnumero:

Sähköposti:

58 LUOMULEHTI 4 | 2018 Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.

4/2018

Luomuomenasta siideriksi

Seuraavassa numerossa 5/2018

Karjan merkitys luomuviljelyssä

Puita pellolle?

Eroosion ehkäisyä peltometsäviljelyllä

Root Stopper -kultivaattori esittelyssä

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

Noora Mantere

Mistä apua jaksamisongelmiin?

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

PÄÄTOIMITTAJA Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 5501 850

TILAAJAPALVELU arkisin klo 9–15 luomuliitto.jarvenpaa@rantalainen.fi 010 321 6500

TOIMITUSSIHTEERI Noora Mantere luomulehti@luomuliitto.fi 040 737 1404

ULKOASU Eveliina Sillanpää eveliina.sillanpaa@kallo.fi 044 515 6900

TOIMITUS PL 145, 00101 Helsinki

JULKAISIJA Luomuliitto ry

ILMOITUSMYYNTI Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856

PAINO Painotalo Plus Digital Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

PUHEENJOHTAJA Pauli Talvitie 044 5501 850 TOIMINNANJOHTAJA Elisa Niemi Vanhempainvapaalla EDUNVALVONTAJOHTAJA Susann Rännäri 040 144 6160 etunimi.sukunimi@luomuliitto.fi ASIANTUNTIJAPALVELU Katso s. 52

LUOMULEHTI 4 | 2018

59

Ener giaa

LISÄÄ KESTÄVYYTTÄ JA TUOTOSTA Luomu-Maitureiden valkuaislähteinä ovat luomurypsipuriste, luomuhärkäpapu ja luomuherne.

Valikoimassa on täysrehuja ja tiivisteitä, myös robotille.

Maituri maistuu lehmille ja auttaa maidontuottajaa saavuttamaan tulostavoitteensa.

Luom

u-M aitur

ista!