Luomulehti 5/2014 by Luomulehti

le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta.

Nro 5/2014

10,00 €

Luomuviikko maatiloilla, kaupoissa, netissä

www.luomulehti.fi

s.8

Kymen Luomu on omistajiensa näköinen yritys

s.38

8. - 11.10.2014

KoneAgria Tule tapaamaan luomun ammattilaisia:

Tervetuloa syksyn odotetuimpaan

ammattinäyttelyyn! Hallit ja ulkoalue ovat täynnä traktoreita, puimureita, työkoneita ja maatalouden tuotantotarvikkeita.

Luomuseminaari la 11.10.

KoneAgria 8.-11.10.2014 Jyväskylän Paviljonki Uno Savolan katu 8

Avoinna: ke - pe 9 - 17, la 9 - 16 Liput: 17,- / 12,-

www.koneagria.fi

Suo

uo s n me

in situ

ir n v u h

EBENA varma ja satoisa

Myynti alan liikkeet sekä www.naturcom.fi

92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200

Lisää vuoropuhelua

yyskuun alussa luomualan sidosryhmät kokoontuivat Kosken kartanolle keskustelemaan ajankohtaisista maatalouspoliittisista asioista. JÄRKI-hankkeen ja Pro Luomun järjestämä keskusteluretki oli hyvä esimerkki siitä, kuinka sidosryhmien välisellä vuoropuhelulla on mahdollista oikoa monia jo ”agraareiksi legendoiksi” muovautuneita väärinkäsityksiä.

Kyseinen retki oli myös hyvä osoitus siitä, kuinka vähän vuoropuhelua on totuttu meillä käymään. Käsitykset samoista säädöksistä vaikuttuvat hyvinkin erilaisilta eri viranomaisten tulkitsemina, mutta keskustelun avulla tulkinnoista päästiin yhteisymmärrykseen ja monia epäselvyyksiä saatiin ratkottua. Tässä valossa tuntuu kuitenkin kohtuuttomalta edellyttää tuottajilta pilkuntarkkaa säädöksien noudattamista, kun viranomaisillakaan ei ole aina yhtenäistä kantaa niiden tulkinnoista.

tapahtunut viime vuosien aikana ja halua sen edelleen kehittämiselle näyttäisi riittävän: Maa- ja metsätalousministeriö käy aktiivista keskustelua sidosryhmien kanssa, vuoropuhelu Eviran kanssa on kehittynyt säännöllisiksi sidosryhmätapaamiksi ja markkinapuolella Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) luomuryhmä sekä Pro Luomun arvoketjutyöryhmät käyvät aktiivisesta keskustelua markkinoiden edistämiseksi ja markkinatilanteen tasapainottamiseksi. Siemen vuoropuhelulle on siis kylvetty ja nyt tulisi edesauttaa sen kehittymisestä edelleen, jotta voisimme jakaa sen tuottamaa satoa koko kentälle. Jukka Lassila Luomuliiton puheenjohtaja Luomulehden päätoimittaja

Vuoropuhelun kehittämistarpeita löytyy myös tuottajaportaassa, jotta saisimme paremmin vietyä kentän viestiä viranomaisille ja päättäjille sekä tiedotettua heidän päätöksistään ja tulkinnoistaan tuottajille. Yhteinen tehtävämme on kehittää tätä keskustelua, jottei meidän tarvitse elää olettamuksissa ja huhuissa, vaan voimme avoimesti keskustella alamme polttavista kysymyksistä ja toimenpiteistä niiden ratkaisemiseksi. Tähän kehitystyöhön on oiva tilaisuus lokakuussa järjestettävissä Luomuliiton Järjestöpäivässä Tampereella sekä Jyväskylässä Strategiapäivässä. Vuoropuhelun kehittämistarve on ilmeinen, mutta voidaan myös todeta, että kehitystä sen suhteen on

Hia Sjöblom

Sidosryhmien väliselle vuoropuhelulle ja sen tuloksista tiedottamiselle tuottajille on selkeä tilaus. Tällä hetkellä vuoropuhelun tärkeyttä korostaa monet alalle muutoksia tuovat uudistukset. Tilanteessa, jossa emme ole vielä oppineet yhteneväisesti tulkitsemaan nykyisiäkään säädöksiä, pakkaa tulee sekoittamaan uusi maatalouspoliittinen ohjelmakausi ja käsittelyssä olevat EU:n luomuasetuksen sekä nitraattiasetuksen uudistukset.

Sidosryhmätapaamisessa mietittiin muun muassa, ovatko hyvin perustetut ja hoidetut lantapatterit mahdollisia myös tulevaisuudessa. MMM:n lantakoordinaattori ympäristöneuvos Tarja Haaranen vakuutti, ettei patterointia tulla nitraattiasetuksessa kieltämään. Lisää aiheesta mm. Seinäjoen Luomupäivillä.

Luomulehti 5/2014

VILOMIX FINLAND OY:N VALIKOIMASTA LUOMUTUOTANTOON SOVELTUVAT: • ADE–vitamiinivalmisteet

• Nuolukivi naudoille

• E-vitamiini- ja seleenivalmisteet

• Natriumbikarbonaatti ja magnesiumoksidi tilaseoksiin

• Melica-kivennäisrehut

• Lisäksi runsas valikoima luomutiloille soveltuvia puhdistus- ja pesuaineita mm. vedinkastot ja kiertopesuaineet.

• Hiven Luomupellava, pelletöity luomupellavansiemenpuriste

TIEDUSTELE TUOTTEITA PALVELEVALTA ALUE-EDUSTAJALTASI:

www.vilomix.fi/edustajat

Vihannesviljelyn Rikkatekniikkaa Liekittimet Harat Ryömijä

Vilomix Finland Oy Yrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

apilat - herne - virnat - härkäpapu - mailaset vuohenherne - keltamaite

Ilmasta typpeä!

Typpiymppi-typpibakteerit varmistavat biologisen typensidonnan ja hyvän kasvun

Elomestari Oy, Koskitie 185, 95520 Tornio, www.elomestari.fi, p. 040 581 8477

Sisällys 5/2014

le h ti

> Luomuaterian ainekset vartissa s. 10

> Luomubroileriketju vihdoinkin Suomeen s. 20

Pääkirjoitus: Lisää vuoropuhelua

tapoja torjua ohdaketta 34 Eriluomussa: kampaa, niitä,

KANNESSA: Luomuviikko maatiloilla, kaupoissa, netissä

KANNESSA: Kymen Luomu on omistajiensa näköinen yritys

Luomuaterian ainekset vartissa

Lampuri jaksaa neuvoa myös muita

viljelykierto 13 Monipuolinen hillitsee ilmastonmuutosta

Voiko luomu ruokkia maailman?

20 Luomubroileriketju vihdoinkin Suomeen 22 28

30 32

Laaturuista suoraan leipojille Viljelykierrolla on väliä myös nurmiviljelyssä Lantapatteri nykäisi arkeen Terveisiä pellonpientareelta Pohjois-Pohjanmaalta! Hybridirukiista hyvä sato

katko, kynnä, kitke ja varjosta

41 Lähiluomu on laatutekijä 45 Erämaan aromit talteen 2015-2020 60 Strategia ja Järjestöpäivä 61 Luomuliiton syyskokous 63 Ensi vuonna: Luomuliitto 30 v.

Laaturuista suoraan leipojille s. 22 Palstat

6 Alkupalat 18 Tutkittua tietoa 26 Luomua opiskelemassa 42 Edunvalvontaa Euroopassa 48 Valkuaista kännykkäkansalle 50 Kehitetään luomua 53 På Svenska 54 Palveluksessanne 56 Mentorin vinkit 58 Kysymyksiä

Kannen kuva: Marjo Koivumäki

Luomulehti 5/2014

Megatrendit Tuoreet tiedot kotimaan teollisuu-

den luomuviljan käytöstä kertovat, että luomuviljan käyttö kasvoi markkinointikaudella 2013/14 edeltävään kauteen verrattuna noin 7 %. Tiedot luomuviljan käytöstä kotimaan teollisuudessa, luomuviljan ulkomaankaupasta ja teollisuuden ja kaupan varastoista markkinointikaudella 2013/14 perustuvat Suomen Gallup Elintarviketiedon tekemien yrityskyselyiden tuloksiin. Kyselyt on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö. Luomukauran käyttö kotimaan elintarviketeollisuudessa kasvoi 2013/14 markkinointikaudella edeltävään kauteen 2012/13 verrattuna 21 %. Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) luomuviljatyöryhmän jäsenet kertovat, että kasvun taustalla on ensisijaisesti positiivisesti kehittynyt ja kasvanut luomukaurajalosteiden kuten leipien, jauhojen ja hiutaleiden vienti. Luomuviljatyöryhmässä arvioidaan käytön kasvupotentiaalin tulevan jatkossakin vientimarkkinoilta. Kokonaisuudessaan luomuviljan elintarvikekäyttö kasvoi vain noin 7 %. Tähän vaikutti oleellisesti luomuvehnän käyttömäärien pieneneminen (-9 %) edeltävään kauteen verrattuna. Luomuvehnää käytettiin elintarvikkeisiin 6,8 miljoonaa kiloa. Luomuviljatyöryhmän asiantuntijoiden mukaan luomu-

Luomulehti 5/2014

leipien menekki on kotimaassa ollut heikkoa ja leipomot ovat supistaneet valikoimiaan sen vuoksi. Ohran käyttö elintarviketeollisuudessa kasvoi kauran tavoin parikymmentä prosenttia, mutta sen käyttömäärä on edelleen todella pieni kauraan verrattuna (0,6 milj. kg). Luomuviljan käyttömäärä rehuteollisuudessa on 5 % suurempi kuin edeltävällä kaudella ja etenkin rehuvehnän käyttö rehuissa kasvoi. Luomuviljaa tuotiin 9,9 miljoonaa kiloa, 3 miljoonaa kiloa edeltävää kautta vähemmän. Noin 2/3 oli luomuruista ja loput kauraa. Luomukauraa vietiin Suomesta viljana 0,4 miljoonaa kiloa. VYR:n luomuviljatyöryhmässä laadittua arviota luomuviljan tarjonnasta ja kysynnästä on nyt päivitetty. Päivityksessä on huomioitu tuoreet arviot luomuviljan käytöstä kotimaan teollisuudessa, ulkomaankaupasta ja teollisuuden ja kaupan varastoista markkinointikauden päättyessä. Verrattuna toukokuussa tehtyyn arvioon, kasvoivat arviot luomuviljan käytöstä elintarviketeollisuudessa sekä teollisuuden ja kaupan varastoista. Arvion muihin lukuihin ei ole tullut muutoksia. Arviota päivitetään jälleen loppuvuonna, kun Tikeltä saadaan tietoja maatilojen varastoista. www.vyr.fi

Marjo Koivumäki

ja luomun tulevaisuus

Minkälaiset ovat luomun mah-

dollisuudet tulevaisuudessa? Luomun kattojärjestö IFOAMin EU-ryhmän kokouksessa syyskuussa katse suunnattiin vuoteen 2030. Silloin yhä useampi kotitalous koostuu vain yhdestä ihmisestä ja väestö vanhenee, ihmiset asuvat kaupungeissa, mutta haikailevat maaseudusta ja kaupunkipuutarhat ovat vallanneet kerrostalojen katot. Ruokakaupoissa ei enää käydä lista kädessä vaan tavarat noudetaan jostain, jonne ne on tilattu ja maksettu etukäteen internetin kautta. Väkimäärä kasvaa maapallolla. Ajatusleikkiä käytiin kahdessa ryhmässä. Muutokset nähtiin isona haasteena, mutta myös mahdollisuutena luomulle. Laaja tietoliikenneverkosto voisi helpottaa ja nopeuttaa tarkastustoimintaa ja luomumaatilat voisivat tarjota väsyneille ja kiireisille ihmisille lepopaikan tulla maalle töihin. Kotieläintiloilla voisi olla yhteisomisteisia eläimiä, joiden kustannuksiin ja hoitamiseen osakkaat saisivat osallistua. Tuottaja ja kuluttaja tuntevat toisensa, koulutustason noustessa kuluttaja haluaa tietää ja tuntea ruokansa alkuperän. Iso haaste on pitää luomukysyntä ja -markkinat tasapainossa. Luomutuotteille tulisi voida taata tasainen kasvu, ettei kysyntä heittele yli sietokyvyn. Tämä vaatii poliittista tahtotilaa, poliittista tukea sekä taloudellista tukea luomulle. Luomujärjestöjen tulisi käyttää poliittista vaikutusvoimaansa tämän onnistumiseksi.

Marjo Koivumäki

Pro Ruokapiiri perustettiin

Luomuvihannekset vähentävät raskausmyrkytyksen riskiä Syyskuun puolivälissä ilmestynyt norjalainen tutkimus käsit-

teli raskaana olevien suurta 30 000 naisen terveystilastoa, joka sisälsi tietoa heidän ruokavaliostaan. Tutkimuksen mukaan niillä, jotka syövät luomuvihanneksia, on pienempi raskausmyrkytyksen riski. - Osittain tilastoissa voi näkyä se, että luomua syövät naiset syövät muutenkin terveellisemmin. Parempi tulotaso ei asiaa kuitenkaan selitä, sillä tutkimusryhmästä luomua syövillä oli päinvastoin keskimääräistä alempi tulotaso, kertoo Oslon yliopiston väitöstutkija Hanne Torjusen Dagens medisin -lehdelle. - Pienempi altistuminen torjunta-aineille sekä suurempi luonnollisten suojaavien aineiden, kuten antioksidanttien, määrä tekee suolistosta ja koko kehosta vastustuskykyisemmän, selittää Torjusen.

Pro Ruokapiirit ry – Pro Matringar rf. perustettiin syyskuun alussa. Pro Ruokapiirit yhteisö muodostui virallisesti jo tammikuussa, kun koolle kutsuttiin eri ruokapiiritoimijoita pääkaupunkiseudulla. Jo tätä ennen oli ollut tiivistä yhteistyötä yhteistilausten ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen muodossa. Loppukeväästä MMM ja MTK järjestivät Lähiruoka&Luomu -messujen yhteydessä ruokapiiritapaamisen, jossa viimeistään syntyi tahtotila ruokapiirien yhteisen kattojärjestön tarpeellisuudesta. Pro Ruokapiirit ry:n tavoitteena on kehittää ruokapiiritoimintaa vahvistamalla tuottajien ja ruokapiirien välistä yhteistyötä, tarjoamalla neuvontaa ja tukea ruokapiiritoiminnan käynnistämiseen, koota ruokapiirit yhteistoimintaan ja auttaa näitä kehittämään, kasvattamaan ja tehostamaan toimintaansa. Myös uusien piirien syntymistä edistetään. Yhdistyksen tavoitteena on myös olla yhteisöllinen kohtaamispaikka ruokapiirien aktiivijäsenille, jossa voi vaihtaa ideoita ja kokemuksia ruokapiiritoiminnasta. - Edistämällä ruokapiiritoimintaa Pro Ruokapiirit luo kaupunkien ruokahuollolle paikallistaloutta edistävän, ekologisen ja taloudellisen vaihtoehdon, joka myös lisää kilpailua keskittyneillä ruokamarkkinoilla ja tuo näkyväksi ruokapiireiksi järjestäytyneet kuluttajat. Ruokapiirit edistävät ja tukevat toiminnallaan lähellä tuotettua ruokaa, pienyrittäjyyttä, luonnonmukaista tuotantotapaa ja vähentävät ruokahävikkiä, kertoo hallituksen varapuheenjohtaja Pauline Ranta. - Toiminta käynnistetään syksyn aikana. Jo tässä vaiheessa on mahdollista ilmaista kiinnostuksensa Pro ruokapiirit -Facebook -ryhmässämme.

Ryhmiä Facebookissa Luomu-ryhmä 6868 Luomuviljelijät 173 Luomupienyrityksien verkosto 123 Luomua Tampereelta 45 Keski-Suomen luomuyhdistys 44 Numerot jäsenmääriä 18.9.

Luomulehti 5/2014

Luomuviikolla syys-lokakuun vaihteessa on luvassa monenlaista ohjelmaa

Koonnut: Elisa Niemi

Kuvat: Knehtilän tila

29.9.–5.10.2014

Luomutiloilla Knehtilässä Hyvinkäällä on Maatilan syysmarkkinat lauantaina. Jo perinteeksi muodostuneilla markkinoilla on ihana miljöö ja herkulliset tuotteet (kuvissa). Lisäksi esimerkiksi tiistaina Helsingissä Herttoniemen kartanolla on Stadin puutarhurin sadonkorjuupäivä ja lauantaina Kajaanin lähellä Kurkimäen luomulammastilalla on avoimet ovet.

Kaupoissa Löytyykö sinun lähikaupastasi Silmusalaatti

luomumaistatuksia? Hyviä luomu-uutuuksia

Luomulehti 5/2014

kannattaa ehdottaa kaupan valikoimiin palautteella.

Netissä Luomuviikon Facebooktapahtumasivulta näkyvät tuoreimmat uutiset. Luomuliiton Luomu ♥ kuvakampanjaan voi ottaa kuvia kuka tahansa, missä tahansa. Kuvat tulevat esille kampanjasivulle.

Silmusalaatti Oy:n haastamana ruokabloggaajat Pitsi&Pippuri vs. Lautasella kisaavat resepteillään.

Maailma lautasella

Maailma

TILAA

LUOMURUOKAA

Luomuelintarvikealan ammattilaiset kokoontuvat tiistaina Pohjois-Karjalassa ja torstaina valtakunnallisesti ja kansainvälisesti Helsingissä Luomuelintarvikepäivässä. Lisätiedot ja muut tapahtumat: www.luomuliitto.fi/luomutuotteet/luomuviikko

KOTIOVELLESI TAI

HAE MYYMÄLÄSTÄ!

TOIMITAMME VERKKOKAUPASTA KOKO SUOMEEN!

Teksti ja kuvat: Kirsi Haapamatti

Luomuaterian

ainekset vartissa Saako eri ruokaketjujen kaupoista ainekset luomuateriaan? Löytyvätkö ne helposti? Missä olisi parantamisen varaa? Luomulehti kävi kaupassa kiireesti - kuten niin monet kuluttajatkin.

Luomulehti 5/2014

uurten kauppaketjujen luomuvalikoimat ovat melko kattavia, saattoi Luomulehden testiostaja todeta tavallisena arkipäivänä keskisuuren kaupungin, Seinäjoen, marketeissa. Testin idea oli koota kolmen suuren kauppaketjun myymälöistä ainekset salaattiin, makaronilaatikkoon ja lettuihin.

Ostoslistalla olivat: • luomujauheliha • luomumakaroni • luomusipuli • luomumaito • luomukananmunat • luomujuusto • luomujauhot • luomuhunaja • luomuhillo • luomusalaattiainekset tarjonnan mukaan

Prisma

Citymarke

Lidl

◁ Luomuaineksia käyttävän kotikokkaajan on melko helppo löytää ruokatarpeet kaupasta kuin kaupasta.

Ostaja tarkkaili myös luomutuotteiden esillepanoa - onko luomu merkitty hyllynreunaan?

Löytyivätkö luomutuotteet helposti? Prisma Luomutuotteiden löytyminen hyllyistä oli vaikeaa, koska luomusta kertoi vain pieni valkoinen, kehystetty luomusana hinnan vierestä. Esimerkiksi paikallinen tuote oli paljon näkyvämmin esillä. Luomujuustoa varten piti kysyä myyjän neuvoa. Citymarket Luomuruoka erottui helposti, hintamerkinnän yhteydessä iso vihreä lappu. Hedelmä- ja vihannesosastolla lisäksi oma osasto/hylly luomutuotteille. Lidl Luomu näkyi hintalapussa tuotteen nimessä esim. ”luomumaito” mutta ei vihreänä värinä. Lidlin oman Biotrend-luomumerkin pakkaukset erottuivat, kunhan niitä osasi etsiä.

Prisma

Citymarket

Lidl

Jauheliha

Kyllä, Atria

Makaroni

Kyllä, useita laatuja

Kyllä, yksi laatu

Juusto

Kyllä, yksi kova juusto. Merkki Rainbow, alkuperämaa Tanska

Yksi luomujuusto, Arlan Kadett. Alkuperämaa Ruotsi

Sipuli

Luomusipuli Vain valkosipuli oli egyptiläistä. löytyi luomuna. Alkuperämaa Espanja Luomuvalkosipuli Espanjasta

Maito

Kyllä, kotimainen

Kyllä, kotimaista ja ruotsalaista

Kyllä, tanskalainen

Kananmunat

Kyllä, kotimainen

jauhot

Kyllä

Hunaja

Kyllä, kolmea erilaista. Tuotettu EU:ssa tai sen ulkopuolella

Kotimaista luomuhunajaa oli.

Hillo

Vain mustikkahilloa löytyi luomuna. Alkuperämaa EU

Paljon paikallisia ei-luomuja. Yksi mustikkahillo luomuna, alkuperämaa EU

Salaattiainekset

Salaattiaineksista oli vain runsaudenpula. Monipuolisesta tarjonnasta ruokakoriin valittiin kotimaista luomubasilikaa, parsakaalta, tomaatteja ja kesäkurpitsaa

Vihreä salaatti ja tomaatit kotimaista luomua. Kukkakaali EU

Salaatiksi laskettavaa löytyi luomuna vain porkkanat (kotimaisia) ja tomaatit (Hollanti)

▷▷ Luomulehti 5/2014

Luomuvalikoima kasvaa 1. Millainen on ketjunne luomuvalikoima? 2. Miten kartoitatte kuluttajien luomutoiveita? 3. Suosituin luomutuote ketjussanne? S-Ryhmä

1. S-ryhmän ruokakaupoissa on myynnissä noin 3 000 luomutuotetta. Luomutuotteita löytyy laajasti käytännössä kaikista eri elintarviketuoteryhmistä. Suurin osuus luomulla on kananmunissa, nestemäisissä maitotaloustuotteissa sekä hedelmissä ja vihanneksissa. Luomun osuus kokonaismyynnistä on noin 1,8 prosenttia. Valtaosa luomumyynnistä tulee kotimaisista tuotteista. 2. Saamme toiveita luomutuotteista suoraan kuluttajilta. Teemme erilaisia kyselyitä ja tutkimuksia, ja asiakkailta tulee myös suoria toiveita. Lisäksi seuraamme jatkuvasti luomutuotteiden kysyntää ja tarjontaa sekä kulutuskäyttäytymisen trendejä. 3. Suosituin luomutuote S-ryhmän kaupoissa on kevytmaito. Antti Oksa, ryhmäpäällikkö/S-ryhmän marketkaupan ketjuohjaus

Kesko

1. Ruokakeskon valikoimiin kuuluu noin 1 400 luomutuotetta. K-kaupoissa myytävien luomutuotteiden lukumäärä vaihtelee kaupoittain, valikoimaan laajuuteen vaikuttavat mm. kysyntä, sesonki sekä kaupan koko. Osa luomutuotteista (esimerkiksi maito, leipä, liha) hankitaan usein K-kauppiaiden toimesta suoraan tavarantoimittajilta, samoin luomuvihanneksia ostetaan usein suoraan paikallisilta tuottajilta. Kauppoja on meillä yli 900 ja kauppakohtaisen luomumyynnin osuus vaihtelee. Joillakin K-ruokakaupoilla luomumyynti on jopa niin paljon kuin 6-7 % liikevaihdosta. Luomussa ei useinkaan ole isoja, valtakunnallisia toimittajia, vaan kyse on enemmän paikallisesta tekemisestä. Tämä sopii meidän toimintamalliimme hyvin, sillä K-kauppiaat tekevät itsenäisinä yrittäjinä muutenkin paljon lähiostoja. Pirkka-sarjassa on tällä hetkellä lähes 100 luomutuotetta.

Lidl Suomi

1. Lidl myy luomua omalla Biotrendtuotemerkillä. Biotrendvalikoimaan kuuluu tällä hetkellä toistakymmentä tuotetta, mm. pastaa, täysmehua, keksejä, riisikakkuja, leipää, pakastevihanneksia, voita, maitoa, kananmunia ja ketsuppia. Meillä on myös paistopisteessä suosittu luomuruispala. Näiden lisäksi hedelmä- ja vihannestiskissä on jatkuvasti luomutuotteita, joiden määrät vaihtelevat sesongin mukaan. 2. Tutkimme jatkuvasti asiakkaidemme toiveita ja kuuntelemme asiakkailta suoraan tulevaa palautetta. 3. Paistopisteen suomalaisista jauhoista Suomessa leivottu luomuruispala on suosittu paitsi Suomessa, myös Ruotsissa, Tanskassa ja Slovakiassa. Timo Hansio, Lidlin ostojohtaja

2. Etsimme Ruokakeskossa K-ruokakauppojen valikoimiin jatkuvasti uusia, asiakkaita kiinnostavia luomutuotteita. Lisäksi K-ruokakauppiaat täydentävät valikoimaa myös asiakkaiden toiveiden perusteella ja paikalliset tarpeet huomioiden. 3. Luomutuotteista suosituimpia ovat kananmunat, maito, salaatti, porkkana sekä Pirkka-sarjan luomutuotteet. Minttu Tirkkonen, tiedottaja/Ruokakesko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja luomuviljelijä.

Lannoitteet ja kasvualustat luomuviljelyyn

PL 12, 27511 Eura Puh. 02 549 1681, fax 02 549 1660 tilauspalvelu@novarbo.fi I www.novarbo.fi

Luomulehti 5/2014

Tutkittua tietoa

Tuomas Mattila

Kynnön ongelmista huolimatta luomussa monivuotiset nurmet ovat keskeisessä roolissa maan rakenteen ja hiilensidonnan kannalta.

Teksti: Tuomas Mattila

Monipuolinen viljelykierto

hillitsee ilmastonmuutosta Luomuviljely voi olla ratkaiseva tekijä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Maaperän hiilivarastojen hallinta voi sitoa hiilidioksidia pois ilmakehästä maan multavuutta kohottamaan.

uomuviljelyä on kritisoitu usein julkisuudessa sen korkeista hiilijalanjäljistä. Alhaiset satotasot ja korkea polttoaineenkulutus ovat tulosten takana. Jalanjälkilaskelmiin liittyy useita epävarmuuslähteitä, mutta niiden keskeisin ongelma on hiilivaraston huomioon ottamattomuus.

Suurin osa hiilijalanjäljestä aiheutuu typpioksiduulipäästöistä (N2O), jotka ovat viljanviljelyssä noin 380 kg CO2e/ ha. Jos luomussa saataisiin lisättyä maan hiilivarastoja 110 kg/ha/vuosi, tämä kumoaisi typpioksiduulipäästöt. Tyypilliset hiilensidontamäärät ovat kaksinkertaisia. Rodale Insituten katsauksessa parhaissa luomukokeissa on saatu kymmenkertaisia hiilinieluja (2–3 tonnia/ vuosi). Eli jos hiilensidonta saadaan toimimaan kunnolla, luomuviljely voi olla merkittävä hiilinielu ja luomutuotteiden kuluttaminen huomattava ilmastonmuutoksen hillintäkeino.

Mitä maan hiilivarastoilla tarkoitetaan? Hiiltä eli orgaanista ainesta on maaperässä kolmessa eri muodossa: elävinä

olentoina, hajoavana orgaanisena aineena ja pitkälle hajotettuina humusyhdisteinä. Kasvit yhteyttävät hiilidioksidia sokereiksi ja ruokkivat itsensä lisäksi laajaa maaperäeliöiden ekosysteemiä. Kuolleet kasvinosat, maaperäeliöt ja sienijuuret päätyvät ravintoverkossa muiden osien hajottamaksi. Vähitellen aines muuntuu hitaasti hajoavaan muotoon, jota kutsutaan humukseksi. Yksinkertaistettuna maan hiili tarkoittaa maan multavuutta. Multavuus muunnetaan hiilipitoisuudeksi kertoimella 0,56 eli 4 % multavuus vastaa 2,2 % hiilipitoisuutta. Hiilipitoisuuden avulla voidaan arvioida hiilivaraston muutoksia. Esimerkiksi hehtaarilla 20 cm ruokamultakerroksen paino on noin 2 600 tonnia. Jos pellon multavuus saadaan kohoamaan multavasta ▷▷ Luomulehti 5/2014

Markku Lassila

Palkoviljat parantavat maan rakennetta ja lisäävät hiilivarastoja.

(4 %) runsasmultaiseksi (9 %), maaperän hiilivarasto kohoaa selvästi (2 600 t x (9 % – 4 %) x 0,56 = 72,8 t). Yksi hiilitonni vastaa 3,7 tonnia hiilidioksidia (CO2), joten multavuuden nosto sitoo ilmakehästä 267 tonnia hiilidioksidia hehtaarilla. Tämä vastaa noin kahden miljoonan henkilöautokilometrin päästöjä.

Miten hiilimääriä lisätään? Kaikki orgaanisen hiilen muodot ovat peräisin kasvien yhteytyksestä. Jos maaperän hiilivarastoja halutaan lisätä, on lisättävä yhteytystä ja kasvijätteiden päätymistä maaperään. Oheisessa kuvaajassa on hahmoteltu, miten maaperän hiilivarastot kehittyvät, kun viljanviljelystä siirrytään viisivuotiseen luomukiertoon, jossa vuorottelevat kaksivuotiset nurmet ja kolme vuotta viljanviljelyä. (Laskelmassa on oletettu 5 vuoden puoliintumisaika

Luomulehti 5/2014

Arvioi viljelykiertosi Saksassa on käytössä viljelijöiden neuvonnallinen Humusbilanz-laskuri. Sen avulla viljelijä voi arvioida viljelykiertonsa vaikutukset maan hiilivarastojen kehitykseen. Laskurin pohjaksi tarvitaan tietoa kasvien satotasoista ja lannankäytöstä. Karkean arvion oman viljelykierron vaikutuksista saa käyttämällä seuraavan taulukon keskiarvoistettuja lukuja. Hiilivaraston muutos kg / ha + 200 kg

Kasvi viljelykierrossa palkovilja

Esimerkki 5 v. kierto 1 x 200 kg

Esimerkki 3 v. kierto

+ 200 kg + 700 kg -250 kg -750 kg

aluskasvit nurmet vilja- ja öljykasvit juurekset ja peruna

1 x 200 kg 2 x 700 kg - 2 x 250 kg

1 x 200 kg 1 x 700 kg - 2 x 250 kg

Yht. 1 300 kg/ 5 vuotta = 260 kg/vuosi

Yht. 400 kg / 3 vuotta = 133 kg/vuosi

Tarkastelemalla kahta esimerkkikiertoa (5-vuotinen nurmi-nurmi-vilja-herne-vilja ja 3-vuotinen nurmi-vilja-vilja), huomataan että vähemmillä nurmivuosilla hiilen sidonta puolittui pidempään kiertoon nähden. Viljelykierron valinnalla on selvä vaikutus pellon multavuuteen sekä koko tilan ilmastovaikutukseen.

kasvijätteille ja 100 vuoden puoliintumisaika hajotetulle orgaaniselle aineelle. Biomassamäärät perustuvat keskimääräiseen satotasoon ja sato:olki:juuri suhteisiin. Luvut ovat suuntaa-antavia.) Yksipuolisessa kevätviljan viljelyssä maaperään tulee lähinnä olki- ja juurisatoa. Kun kiertoon lisätään nurmia ja aluskasveja, kokonaiskasvimassa lisääntyy ennen kaikkea juuriston ja nurmisadon johdosta. Tämä nostaa nopeasti hajoavan aineksen osuutta maassa. Vähitellen nopeasti hajoava aines muuntuu pitkälle hajotetuksi humukseksi, mikä nostaa pellon multavuutta pitkällä aikavälillä. Lopullisen tasapainotilan saavuttamisessa menee vuosikymmeniä, mutta nopeasti hajoavan aineksen määrä muuttuu hyvällä hoidolla jo muutamassa vuodessa. Multavuuden noustessa myös pellon kasvukunto paranee. Vedenpidätyskyky lisääntyy, typen vapautuminen nopeutuu ja ravinnevarastot kasvavat. Luomupelto on harvoja paikkoja yhteiskunnassa, jossa ilmastonmuutoksen hillintä on samalla parasta liiketoimintaa. ◀

Mitä viljelijä voi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi? Tilatasolla kannattaa puuttua merkittävimpiin päästölähteisiin. Tässä listassa keinot on laitettu järjestykseen päästösäästöjen suhteessa.

CO2e/ha/vuosi*

Poista eloperäiset maat viljelykierrosta ja siirrä ne pysyvästi nurmipeitteisiksi. Eloperäisten maiden muokkaus nopeuttaa niiden hajoamista ja lisää päästöjä.

18 000 kg

Lisää nurmia viljelykiertoon ja huolehdi niiden juuriston kasvusta (syväkuohkeutus, maan rakenne, kasvilajit ja tiheät nurmet). Hyvin kasvava, tiheä ja syväjuurinen nurmi lisää noin tonnin hiiltä maahan vuodessa, mikä vastaa 3600 kg hiilidioksidia.

3 600 kg

Lisää ympärivuotista yhteytystä kerääjäkasvien, syysviljojen ja nurmien avulla. Tämä vähentää myös liukoisen typen määrää ja siten typpioksiduulipäästöjä (N2O).

800 kg

Huolehdi vesitaloudesta ja ojituksesta, tämä vähentää N2O päästöjä.

300 kg

Vaihda viljankuivauksen polttoainetta. Hehtaarin sadon kuivaukseen menee noin 40 l polttoöljyä. Myös aikaisin puitavia ja helposti kuivuvia viljelykasveja käyttämällä päästöjä voi vähentää.

120 kg

Vähennä polttoaineen kulutusta traktoreissa, kevennä muokkausta ja opettele taloudellinen ajotapa.

60 kg

*CO2e tarkoittaa hiilidioksidi ekvivalenttia eli mittaria, jossa eri kasvihuonekaasut on laitettu yhteismitallisiksi niiden lämmittävän vaikutuksen suhteen. Esimerkiksi kilo typpioksiduulia N2O vastaa 298 kiloa hiilidioksidia ja yhden kilon hiilensidonta vastaa 3,6 kiloa hiilidioksidia.

Kauniin punavärin antaa tomaatti ja retiisi, luonnollisesti

westchark.fi

Vanha Turuntie , 10420 Pohjankuru 020 7639 120

Luomulehti 5/2014

teksti ja kuva: Karoliina Manninen

Voiko luomu ruokkia maailman? Luomupellolta saattaa saada vähemmän satoa kuin samankokoiselta tavanomaiselta pellolta. Toisaalta luomutuotanto voi taata esimerkiksi maaperän terveyden, ja siten ruoantuotannon jatkumisen myös tulevaisuudessa. Mikä luomun rooli kansainvälisessä ruokaturvassa loppujen lopuksi on – voisiko ruokaa riittää kaikille, jos kaikki ruoka tuotettaisiin luomuna?

älkää näkevien määrä on YK:n vuosituhattavoitekomitean mukaan vähentynyt jopa kolmanneksen parissa vuosikymmenessä. Silti edelleen joka kahdeksas, eli lähes 900 miljoonaa ihmistä, kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta. Tutkija ja kirjailija Olli Tammilehto arvelee nälkäisten määrän olevan jopa tätäkin suurempi.

Ruokaa on tarpeeksi – miksi sitten maailmassa nähdään nälkää? Ruoan liian vähäinen määrä maailmassa ei ole syy nälkään. Ruokaa riittäisi hyvin kaikille, jos se voitaisiin jakaa tasan kaikkien ihmisten kesken – ei tosin enää kauaa, mikäli ruoantuotannossa tai väestönkasvussa ei tapahdu muutoksia. MTT:n tutkija Helena Kahiluodon mukaan köyhyys, konfliktit ja sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ovat suurimmat syyt nälänhätään. Myös

Luomulehti 5/2014

Tammilehto pitää näitä ilmiöitä merkittävinä, mutta korostaa sitä, että ne eivät ole varsinaisia pääsyitä nälänhätään, vaan täytyisi myös miettiä, mistä köyhyys johtuu. Hänestä köyhyyttä, konflikteja ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta aiheuttavat pohjimmiltaan globaali modernisaatio ja kapitalistinen talouskehitys. Modernisaatio ja talouskasvu aiheuttavat uudenlaista köyhyyttä, kertoo Tammilehto. Rahaa on enemmän liikkeellä, mutta samalla yhteiskunta on lisännyt myös rahan kulutuksen välttämättömyyttä, esimerkiksi hintojen nousun ja kulutustottumusten muutoksen myötä. Siten ihmiset ovat edelleen suhteellisesti yhtä köyhiä ja ruokaa on vähintään yhtä vaikeaa saada kuin ennen, Tammilehto toteaa. Kahiluodon mukaan myös tuotantoketjujen pidentyminen aiheuttaa nälkää. Kun jalostusaste nousee ja kuluttajan ja tuottajan etäisyys kasvavat, myös usein ruoan hinta nousee ja jätteitä syntyy enemmän. Samalla voi ruokavalio yksipuolistua ja einesten sekä muiden puolivalmisteiden käyttö kasvaa.

Maapallon tulevaisuus riippuu siitä, miten ruokaa tuotetaan Ilmastonmuutoksen ja kasvavan kulutuksen myötä planeetan rajat alkavat tulla vastaan. Rehevöityvätkö vesistöt lannoiteylijäämistä, säilyykö luonnon monimuotoisuus ja miten käy maaperän kunnon? Kahiluoto toteaa, että planeettarajat on jo nyt monilta osin ylitetty, joten joudumme joissakin toiminnoissa tulemaan väistämättä takaisinpäin. – Kun planeettarajat otetaan huomioon ja ruoantuotanto suhteutetaan niihin samalla kun suiden määrä kasvaa, ruokaa on yksinkertaisesti tuotettava ja

kulutettava toisella tavalla kuin nyt, Kahiluoto summaa. Lannoitteiden käyttö on tavanomaisen tuotannon suurimpia ongelmia: Fosforia ei riitä kaivannaisena enää kuin noin 40 vuotta ja keinolannoitetypen valmistaminen vie suuria määriä uusiutumatonta energiaa. Ravinteiden ja fossiilisen energian käyttöä on vähennettävä rajusti jo nyt, jotta vesistöjen palautumaton rehevöityminen ja ilmastonmuutos voitaisiin estää. Luomussa fosforia opetellaan kierrättämään ja typpi sidotaan kasvien avulla ilmasta. Myös tavanomainen tuotanto on onneksi alkanut kiinnostua näiden menetelmien kilpailukyvystä.

Luomunkin on kehityttävä Luomu voidaan määritellä monella tavalla. Kapeakatseisimmillaan sillä voidaan tarkoittaa EU-direktiivien asetuksia ja tiettyjä vakiintuneita vanhoja käytäntöjä, mutta se voidaan myös nähdä yhtenä innovatiivisena ruokajärjestelmien kestävyyden strategiana. – Luomu on yksi erittäin tärkeä strategia, kun halutaan elää kestävästi ja ruokkia kaikki maailman ihmiset. Se tarjoaa keinoja nostaa satoja paikallisin resurssein siellä, missä ostopanoksiin ei ole varaa, ja myös keinoja ravinteiden ja ilmaston planeettarajoihin palaamiseksi, Kahiluoto kertoo. – Siksi ei voida ottaa dogmaattista näkökulmaa, vaan tarvitsemme avoimuutta ja uusia innovaatioita – luomun pitää astua eteenpäin, toteaa Kahiluoto. Tammilehto lisää kestävän luomutuotannon vaatimuksiin myös öljyriippumattomuuden. Fossiilisista polttoaineista riippumaton, joustava ja vastustuskykyinen tapa tuottaa ruokaa luo turvallisuutta, ja voisi siten vähentää nälän lisäksi myös ilmas-

Helena Kahiluoto on MTT:n tutkija, ja hän haluaa kehittää tutkimuksen avulla kestäviä ruokajärjestelmiä. Hän on ollut käynnistämässä Suomen ensimmäistä luomututkimuskeskus Partalaa sekä Helsingin yliopiston luomuopetusta. Kahiluoto tutkii ruokaturvan, ilmastonmuutoksen ja vesistöjen rehevöitymisen kytkentöjä.

Olli Tammilehto on tutkija ja kirjailija, joka matematiikan ja fysiikan maisteriksi valmistuttuaan vaihtoi luonnontieteet yhteiskuntatieteisiin, sillä ajatteli niin voivansa paremmin muuttaa maailmaa. Sittemmin hän on ollut mukana monenlaisessa aktivistitoiminnassa sekä kirjoittanut useita köyhyyttä, ruokaturvaa, globalisaatiota ja ilmastonmuutosta käsitteleviä kirjoja.

tonmuutoksen luomia ongelmia sekä köyhyyttä. – Luomuliikkeen pitäisi olla nykyistä aggressiivisempi. Sen tulisi miettiä, miten koko Suomi saataisiin siirtymään luomuun – koko maatalous tulisi muuttaa kestäväksi, eikä luomu saisi tyytyä vain tämänhetkiseen, marginaaliseen asemaansa, Tammilehto pohtii. Hänestä toiminnan luomun puolesta pitäisi etujärjestövaikuttamisen sijasta muistuttaa enemmän aitoa yhteiskunnallista liikettä, jotta se voisi saavuttaa perustavanlaatuisen, pysyvän muutoksen. Luomu voi siis olla ratkaisevassa osassa nälänhädän vähentämisessä, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämisessä sekä ekologisten ongelmien ratkaisemisessa. Tärkeintä on murtaa myytti siitä, että yksin ruoan määrän lisääminen poistaisi nälkää. ◀ Kirjoittaja oli Luomulehdessä työharjoittelussa ja opiskelee kestävää kehitystä Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Ruoantuotannon tulevaisuus riippuu siitä, minkälaisia valintoja tehdään tänään. Luomuviljely voi parhaimmillaan lieventää sekä köyhyyttä, ilmasto-ongelmia että nälänhätää.

Luomulehti 5/2014

Marjo Koivumäki

Tutkittua tietoa

Teksti: Minna Kotkamaa

Mistä makuelämys syntyy? 18

Luomulehti 5/2014

Luomuruoan mausta käydään kiihkeitä keskusteluja. Luomulehden toimitus päätti hypätä junan kyytiin ja matkustaa Turkuun kysymään Turun yliopistossa työskentelevältä makututkijalta Mari Sandellilta, mistä makuelämys oikeasti syntyy.

Ruoan kokemisprosessi Kun kysyn Sandellilta, mistä makuelämys syntyy, hän hymyilee minulle. Vastaus tulee olemaan paljon laajempi kuin osaan kuvitellakaan. Hän puhuukin mieluummin ruoan kokemisprosessista kuin pelkästään makuelämyksestä. – Näköaisti reagoi ruokaan usein ensimmäisenä. Silmät antavat tietoa ruoka-aineen väristä, muodosta, koosta ja jopa pinnan sileydestä. Myös hajuaisti on yleensä valppaana. Kuinka voimakkaasti ruoka tuoksuu, riippuu siitä irtoavien hajumolekyylien määrästä ja laadusta. Jos esimerkkinä pidetään porkkanaa, jotkut ihmiset haluavat käsillä tunnustella sitä ennen kuin he maistavat. Tällöin käsien tuntoaisti osallistuu antaen tietoa porkkanan koosta ja painosta. Ruoan saapuessa

Minna Kotkamaa

iltä se maistuu, on kysymys, jonka helposti kuulee miltei päivittäin. Ruoka ei ole pelkästään ravintoaineiden lähde, vaan se on myös nautinnon lähde. Etenkin länsimaissa, jossa ruokaa on yllin kyllin, ruoan maku vaikuttaa olennaisesti ostopäätökseen. Riippuen maistajasta samakin ruoka voi saada arvioita ylistävistä haukkuviin. Miten vastaukset voivat vaihdella niin suuresti ihmisestä toiseen? Turkulainen Mari Sandell on dosentti ja akatemiatutkija Turun yliopistossa. Hän johtaa siellä Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksessa Aistit ja ruoka -ryhmää. Peruskoulutukseltaan hän on elintarvikekemisti, joka lähes 20 vuotta sitten teki gradutyönsä karjun virhehajusta. Koska haju- ja makuaistit tuntuivat mielenkiintoisilta, Sandell päätti jatkaa tekemällä väitöskirjaa mansikan aistittavista ominaisuuksista. Väitöskirjassaan hän vertasi muun muassa tavanomaisen ja luomumansikan ulkonäkö-, haju- ja makueroja. Väitöskirjan jälkeen Sandell lähti USA:n Philadelphiaan hakemaan lisää tutkijakokemusta ja muutama vuosi myöhemmin palasi Turun yliopistoon, jossa hän nyt johtaa Aistit ja ruoka -ryhmää.

Tutkija Mari Sandell puhuu mieluummin ruoan kokemisprosessista kuin pelkästään makuelämyksestä, koska monet tekijät vaikuttavat kokonaisuuteen.

suuhun huulien ja kielen tuntoaisti reagoivat ruokaan. Hampaiden murskatessa ruokaa, myös hampaiden tuntoaisti ja korvien kuuloaisti osallistuvat. Kun ruoka pilkkoontuu suussa, haju-, ja tässä vaiheessa myös makumolekyylejä, irtoaa eri tahtia. Tämän takia tietty ruoka saattaa ensin maistua makealle ja vasta hetken päästä huomaa ruoan olevan myös tulista. – Kaikki edellä mainitut asiat vaikuttavat siihen, miten yksilö loppujen lopuksi kokee ruoan. Lisäksi tietenkin yksilön omat mieltymykset ja ominaisuudet vaikuttavat. Jotkut pitävät happamasta omenasta kun taas toiset pitävät makeasta omenasta. Aistiherkkyys myös vaihtelee suuresti ihmisten keskuudessa – kun toinen maistaa karvaan maun voimakkaasti, toinen ei välttämättä edes huomaa sitä, Sandell toteaa.

Aistimuisti ja arvomaailma Sandell kertoo, että ruoka yhdistetään helposti erilaisiin tilanteisiin ja ihmisen aistimuistit ovat todella pitkäkestoisia, etenkin hajuaistin kohdalla. Jos ihminen kokee tietyn hajun ahdistavaksi, tämä voi johtua siitä, että hän on

esimerkiksi 20 vuotta aikaisemmin kokenut jotakin ikävää samalla, kun hän on hajun tuntenut. Ihminen itse ei välttämättä tapahtumaa muista, mutta hajumuisti muistaa sen. – Jotkut arvostavat ruoan makua enemmän kuin toiset. Tähän vaikuttaa ihmisen perimä ja ympäröivä kulttuuri, kertoo Sandell. – Esimerkiksi lapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee ruoan. Jos vanhemmat antavat lapsen osallistua ruoanlaittoon tai viljellä itse omia porkkanoita, hän todennäköisesti osaa jatkossa arvostaa ruokaa ja sen makua enemmän kuin lapsi, joka on jäänyt näistä paitsi.

Monet asiat vaikuttavat ruoan makuun Monet väittävät erottavansa luomuruoan tavanomaisesta ruoasta. – Ruoan makuun voi kuitenkin vaikuttaa hyvin moni muukin asia kuin pelkkä viljelymenetelmä, sanoo Sandell. – Maaperä, kasteluvesi, sää, lajike, korjuuaika, mekaaninen käsittely, kuljetus ja varastointi ovat esimerkkejä asioista, jotka voivat vaikuttaa ruoka-aineen makuun. Tämän takia onkin erittäin vaikeata tehdä tieteellistä tutkimusta siitä, maistuvatko luomuruoka ja tavanomainen ruoka erilaiselta. Makututkimukset toteutetaan kontrolloidusti oikeassa aistilaboratoriossa, jossa maistaja voi keskittyä täysin ruoka-aineiden maistamiseen ja vertaamiseen. Ihmisen tieto siitä, että hän vertaa luomuruokaa ja tavanomaista ruokaa, voi vaikuttaa häneen. Siksi tieteellisessä tutkimuksessa makutesti pitäisi suorittaa sokkona, eli tässä tapauksessa osallistuja ei tietäisi vertaavansa luomua ja tavanomaista ruoka-ainetta. Kukaan ei kuitenkaan normaalissa elämässä syö ruokaansa valvotuissa laboratorio-olosuhteissa, ja tällöin yksilön omat mieltymykset, arvot ja monet muut asiat vaikuttavat koettuun ruokaelämykseen. Ja näinhän se saa ollakin. Jokainen saa itse päättää, mikä hänen mielestään maistuu parhaimmalta riippumatta siitä, mitkä syyt siihen vaikuttavat. ◀

Luomulehti 5/2014

Teksti: Anne Bland

L’Uomu Nokan ensimmäiset broilerit saapuvat parhaillaan kauppoihin. Takana on paljon valmistelutyötä ja edessä toivottavasti tuotannon laajentamista.

Luomubroileriketju

Luomulehti 5/2014

on kolme uutta tuottajaa sekä hautomo, teurastamo ja markkinoinnin osaajia, Pajuniemen entinen toimitusjohtaja Jokinen kertoo Petri Tiukan luomubroileritilalla Punkalaitumella.

Karmien mittausta Tiukan tilalla on tuotettu broilereita jo 40 vuotta. Pellot ovat olleet 12 vuotta luomussa, mutta nyt on siirretty myös linnut luomuun. Tiukan ja Jokisen mukaan yhteistyö viranomaisten, erityisesti maa- ja metsätalousministeriön kanssa on sujunut hyvin, vaikkakin lupaprosessit ovat kestäneet kauan. Pelkkää ruusuilla tanssimista ei luomunokkien alkutaival ole kuitenkaan ollut. – Tarkastajan mukaan kanalan ikkunapinta-ala pitää olla 5 % lattian pinta-alasta. Eräällä tilalla ollaan siinä tilanteessa, että tarkastajan kanssa keskustellaan, pitääkö se mitata ikkunan karmien sisä- vai ulkopuolelta… Saman EU-lain Tanskassa suhde on 3 %, Tiukka ihmettelee.

L’Uomu Nokka

U:n tiukentuvat luomumääräykset ovat puhututtaneet tuottajia ympäri maan. Moni on ilmoittanut byrokratian taakan alla luopuvansa tuotannosta kokonaan tai siirtyvänsä tavanomaiseen tuotantoon. Yksi on kuitenkin erilainen. L’Uomu Nokka on rohkeasti aloittanut toiminnan, jossa Suomessa on tupattu epäonnistumaan: lihakanojen luomutuotannon. Luomuyrittäjä Arto Jokinen on kuitenkin vakuuttunut, että tällä kertaa homma toimii, sillä koko verkosto on mietitty alusta loppuun asti porukalla. L’Uomu Nokka on Luomu Invest Oy:n omistama tuotemerkki. Mukana ovat myös terveystuotealan vaikuttaja Paula Utti sekä teurastamo Keltasiipi Oy:n Pia Nuikkinen. – Pilotoimme tuotantoa kauhavalaisen Hermanni Huhtalan luomubroileritilan kanssa ja kokemukset olivat sen verran hyviä, että nyt verkostossamme

Anne Bland

vihdoinkin Suomeen

Arto Jokinen kertoo L’Uomu Nokan vahvuudeksi, että verkosto on mietitty alusta loppuun asti porukalla.

– Liika valokaan ei ole linnuille hyvästä, kesällä sitä on liikaa. Se aiheuttaa erityisesti kukoissa yliaktiivisuutta, Tiukka jatkaa ja kertoo opiskelevansa luomulintujaan istumalla usein hallissa puutarhatuolissaan. Sisäpinta-alaa luomubroilereille tarvitaan tuplaten enemmän kuin tavallisille broilereille ja luomulintujen tulee päästä myös ulos talvea lukuun ottamatta. Kuusiviikkoiset Tiukan broile-

Anne Bland

rit ovat päässeet ensimmäistä kertaa pihamaalle, mutta talon seinusta heinäpaaleineen tuntuu olevan laajaa niittyä turvallisempi. Toimittajien ja valokuvaajien ympäröimät linnut ovat autuaan tietämättömiä historian havinasta kuopsuttaessaan ja kylpiessään pihamaalla. Tilan 4 000 kukosta useampi kymmen on jo uskaltautunut kauniiseen syyspäivään, mutta viereisen rakennuksen 4 000 kanasta ei vielä yksikään. Ensimmäisen viikon lopulla myös kanat lähtivät kuitenkin ulkoilemaan aktiivisesti. Tervejalkaisen ja hidaskasvuisen Hubbard-luomulajin munat on tuotu Tanskasta ja ketjun hautomo sijaitsee Huittisissa Esa Puontin tilalla. Emotuotanto ei ole vielä Jokisen mukaan kannattavaa, mutta haaveissa on saada sekin Suomessa käyntiin. – Suomessa ollaan uuden edessä. Eläintaudeista ei ole kokemusta ja resurssitkin puuttuvat. Kuitenkin juuri tautiriskin takia emotuotanto on erityisesti lihapuolella oltava jatkossa omissa käsissä. Tarvitsemme selkeät tuotantosäännöt, jotka on hyvä laatia yhteistyössä koko ketjun ja viranomaisten kanssa, Jokinen sanoo. – Tuottajana toivon, että sanktioista voitaisiin meilläkin siirtyä neuvontaan ja ohjaamiseen Tanskan mallin mukaan, Tiukka komppaa yhteistyön voimaa.

Anne Bland

Emotuotanto saatava omiin käsiin

L’Uomu Nokka -broilereilla on runsaasti tilaa ulkoilla.

Uudet tuottajat tervetulleita Luomubroilerit tulevat viikoittaiseen myyntiin jo nyt syyskuun loppupuolella, aluksi Prismoihin. Yksinoikeutta ei kuitenkaan haluttu antaa vain yhdelle ketjulle, ja Jokinen neuvotteleekin parhaillaan Keskon, Lidlin sekä Stockmannin kanssa. L’Uomu Nokan broilereita on mahdollista saada myös suoraan ruokapiirien kautta. – Tuotevalikoimaan kuuluvat tuoreet, maustamattomat broilerinpalat: Rottinkirinta-rintafile, Juoksujalka-koipi ja Vauhtisiiveksi nimetty siipipala. Kokonaisen broilerin saa aluksi pakasteena, kertoo Pia Nuikkinen Keltasiiven luomusiipikarjan pienteurastamolta Köyliöstä ja lupaa, että kapasiteetti

riittää jopa 20 tilan luomubroilereiden käsittelyyn. Tiukan tilan lisäksi Luomunokan tuottajia ovat peräseinäjokelainen Timo Mäntysalo ja loimaalainen Esko Nieminen. – Eläinten hyvinvointi on Luomunokan tärkeä periaate. Se tarkoittaa mahdollisimman lyhyitä kuljetusmatkoja, joten tuottajia toivotaan erityisesti teurastamon lähialueilta, Nuikkinen vinkkaa. Jokinen olisi valmis aloittamaan myös luomukalkkunan markkinoinnin, jos vain tuottajia alalle ilmaantuisi. L’Uomu Nokan hallituksen puheenjohtaja, terveystuotevaikutta-

ja Paula Utti luottaa kuluttajien löytävän L’Uomu Nokka -tuotteet. – Luomussa ei sallita antibiootteja eikä geenimuuntelua. Ihmiset ovat nykyään terveystietoisia. Lisäksi luomu ei tutkitusti ainakaan heikennä vastustuskykyä, Utti valistaa. Mikäli Suomessa halutaan jatkossa syödä luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa, on Luomunokan toimijoiden peräänkuuluttama keskustelu ja yhteistyö viranomaisten kanssa oleellista. Tietyn lainkirjaimen pilkuntarkka noudattaminen ei saa olla esteenä toiminnalle, vaan holhoamisen sijaan luottamus tuottajaan ja lain hengen noudattaminen pitäisivät olla tärkeintä. ◀ Luomulehti 5/2014

Riitta Makkonen

Teksti: Riitta Makkonen

Laaturuista suoraan leipojille − Korkeaan laatuun on yritetty tähdätä, tuumaa nuori kiteeläinen luomurukiin viljelijä Niko Nyrhinen. Hän myy rukiinsa jauhettuna ja pussitettuna keskikarjalaisille kotileipureille.

iko yrhinen ei ole kertaakaan myynyt koko ruissatoaan jyvänä. Rukiin sakoluku on tilalla yleensä ollut 200 paikkeilla ja ylikin. − Myllyt ja leipomot eivät ole valmiita maksamaan korkealaatuisesta luomurukiista sitä hintaa, mitä sillä pitäisi saada. Paras kate syntyy jalostusastetta nostamalla ja vähittäismyynnillä, Nyrhinen kertoo. Rukiin Nyrhinen käy jauhattamassa Puhoksen myllyssä. Jauhot pakataan kotitilalla pakkaamossa. Suoramyynti

Luomulehti 5/2014

alkoi jo Nyrhisen vanhempien, Ilpo ja Tuula Nyrhisen aikana. − Se tietysti mietityttää, miten käy jauhomarkkinoille sitten, kun tämä leipää ja piirakoita paistava vanhempi sukupolvi ei enää jaksa leipoa, viljelijä pohtii. Vaikka suoramyynti vähenisikin ratkaisevasti, silti Nyrhinen aikoo viljellä ruista jatkossakin.

Luomuun kasvanut Nyrhinen on toisen polven luomuviljelijä. Hänen vanhempansa siirtyivät luomutuotantoon vuonna 1997, jolloin he luopuivat lypsykarjan pidosta. − Kylähullun touhuahan se taisi olla siihen aikaan, Niko tuumaa. Hän itse on kasvanut luomuviljelyyn, joten muuta vaihtoehtoa hän ei ole osannut ajatellakaan. − Luomuviljelyn tuet ovat tavanomaisiin maatalouden tukiin nähden korkeammat. Luomutuotanto on oman terveyden kannalta parempi, ei tarvitse olla tekemisissä myrkkyjen kanssa,

ja onhan se myös ympäristön kannalta hyvä asia, nuori viljelijä perustelee. Hän kävi peruskoulun jälkeen Kiteellä Koivikolla maatilatalouden perustutkinnon. Viljelijän ura sai kuitenkin odottaa. − Muutaman vuoden kaupittelin kaakeleita sisustusliikkeessä ja myöhemmin toimin valokuvaajana. Sielu on silti ollut aina täällä, vaikka olin muualla töissä. Nyrhinen on nyt kolmatta kesää maanviljelijä. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuoden 2012 alussa. Tilalla on 37 hehtaaria, josta nuori isäntä on syyskuun alussa kylvänyt viisi hehtaaria syysrukiille.

Syysruis sopii luomuviljelyyn Nyrhisen tilalla on viljelty syysruista vuosikymmeniä, ja luomuruista vuodesta 1997 lähtien. Syysrukiilla on nuoren isännän mielestä suuria etuja kevätviljoihin verrattuna.

Riitta Makkonen

− Ruis lähtee keväällä nopeasti talvehtimisen jälkeen kasvuun, joten se peittää rikkakasvit. Korkea kasvusto varjostaa rikkakasveja vielä kesän kasvukauden aikanakin eikä mahdollinen keskikesän kuivuuskaan haittaa ruista, viljelijä korostaa. − Lisäksi ruis kasvaa pienellä panostuksella ja se on iso plussa. Peltoon olen laittanut pääasiassa liha-luujauhoa ja tuhkaa, aina en niitäkään.

Tuholaisista ei Nyrhisen pelloilla ole ollut riesaa ja rikkaruohotkin ovat pysyneet siedettävällä tasolla viljelykierron ansiosta. Nyrhinen kylvi tänä kesänä syysrukiin hieman myöhempään kuin tavallisesti. − Syysruis pitäisi kylvää suunnilleen 25. elokuuta, mutta nyt kylvö jäi sateiden vuoksi syyskuun ensimmäiseen päivään. ▷▷

Niko Nyrhinen kylvää pelloilleen populaatioruista, Reetta-lajiketta, jota hän hankkii joensuulaiselta siemenviljan pakkaajalta. Syysrukiin viljely tasaa viljelijän työhuippuja keväästä kasvukauden eri vaiheisiin. △ Nyrhinen jauhatti rukiin Puhoksen myllyssä. Uuden sadon jauhoa myytiin jo elokuussa Koivikolla perinteisillä maalaismarkkinoilla.

Luomurukiin kysyntä kasvanut

uomuviljan käyttö suomalaisessa elintarviketeollisuudessa on kasvanut 17 prosenttia, rukiin osuus kasvusta on kolme prosenttia. Omavaraisuuteen on vielä matkaa, sillä teollisuuden käyttämästä luomurukiista alle puolet oli suomalaista. Satovuosina 2012-2013 Suomeen tuotiin 5,6 miljoonaa kiloa luomuruista. Vuoden 2012 kotimaan sato oli 5,1 miljoonaa kiloa. Ruista tuotiin pääasiassa Virosta ja Ruotsista. Vuoden 2013 luomurukiin sato oli miljoona kiloa pienempi kuin vuoden 2012, mikä on aiheuttanut lisäpaineita tuontiin, joka kasvoi 65,6 prosenttiin. Rukiin tuonti kokonaisuudessaan on kasvanut 12 miljoonalla kilolla liki 53 miljoonan kiloon. Myllyt ja leipomot ovatkin ryhtyneet kampanjoimaan kotimaisen rukiin viljelyn puolesta. Luomuviljasta

valmistetut tuotteet eivät jää kokonaan kotimarkkinoille, sillä luomuviljoista valmistetuista tuotteista 60 prosenttia menee vientiin jauhoina, leipinä ja hiutaleina. Tavanomaiset viljelijät ovat vastanneet kasvavaan kysyntään lisäämällä rukiin, erityisesti syysrukiin, viljelyalaa. Luomuviljelijät sitä vastoin eivät ole innostuneet kasvattamaan tuotantoa - luomuhyväksytty tuotantoala rukiin osalta väheni vuodesta 2012 vuoteen 2013 kahdeksan prosenttia. Vuonna 2013 luomuruista viljeltiin koko Suomessa 3 184 hehtaarilla. Suurimmat alat olivat Varsinais-Suomessa. Lähteet: Evira, Maa- ja metsätalousministeriön tilastokeskus Tike, Vilja-alan yhteistyöryhmä.

Luomulehti 5/2014

Heinäkuun helteet kypsyttivät rukiin oikeaan aikaan.

Nyrhinen viljelee populaatioruista, Reetta-lajiketta. Syysrukiinviljelijällä on kaksi riskiaikaa: talvi ja puintiaika kesällä. Viime talvi oli Pohjois-Karjalassa hyvin epätavallinen. Pellot ja nurmet olivat vihreinä vielä joulunakin. Lumi tuli vasta tammikuun loppupuolella ja suli pois jo maaliskuussa. − Siitä huolimatta ruis talvehti yllättävän hyvin, Nyrhinen kertoo. Heinäkuun helteet kypsyttivät viljan ja elokuun alussa puintisäät olivat loistavat. Nyrhinen onkin tyytyväinen satoon. − Puintiajankohta ja sää ovat ratkaisevia rukiin laadun suhteen. Ruis pitää saada puitua hyvän sään aikaan. Vaikka syysrukiin viljely onkin paljon säiden armoilla olemista, ei Nyrhinen pidä sitä erityisen vaikeana, kun-

Luomulehti 5/2014

Niko Nyrhinen

Hyvä sato säistä huolimatta

han on suunnitelmallinen ja noudattaa viljelykiertoa. Nyrhinen kylvää rukiin aina viherlannoituksen tai syysrypsin jälkeen.

Ranteissa ruista ja hunajaa Rukiin lisäksi Nyrhinen viljelee syysrypsiä ja ohraa. Syysrypsillä on yhdeksän hehtaaria ja ohraa neljä hehtaaria. Rypsille on toinen kiteeläinen luomurypsin viljelijä hankkinut ostajat ja koonnut alueen viljelijöiltä rypsit sa-

maan kyytiin. Ohra on mennyt kiteeläisten luomunautojen rehuksi. Nyrhisen tilan uusin tuote on hunaja, joka tuli tilalle nuoren emännän, Sinikka Kuittisen, toiveesta löytää hänellekin elinkeino tilantöistä. Peltojen ja metsien reunoissa surisee yli 20 mehiläisyhdyskuntaa, tulevaisuudessa vieläkin enemmän. − Ruis on eräänlainen viljelyn perusta, joka pysyy, Nyrhinen miettii. ◀ Kirjoittaja on rääkkyläläinen vapaa toimittaja.

RAKKAUDESTA LUOMUUN

Laajin valikoima. Paras saatavuus. Kilpailukykyiset hinnat. Tarjoamme huolellisesti valitut tuoreet luomuhedelmät, -vihannekset, -juurekset ja -yrtit Suomen laajimmasta luomuvalikoimasta kilpailukykyiseeen hintaan ympäri vuoden. Kun haluat kehittää suomalaista luomukulttuuria, valitse yhteistyökumppaniksi Satotukku. Me osaamme luomun.

Satotukku Oy | Tuupakantie 32, 01740 Vantaa | Puh. 09 2515 9100 | satotukku@satotukku.fi | satotukku.fi

Luomua opiskelemassa

Teksti: Nina Andersson Kuvat: Jouni Paakki

Viljelykierto vie

luomun ytimeen Viljelykiertoaiheinen graduni käsittelee kasvinvuorotuksen suunnittelua ja toteuttamista luomutiloilla.

piskelen Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksella kasvintuotantotieteitä – aiemmin oppiaineen nimi oli kasvintuotannon biologia. Kun sain ehdotuksen luomuun liittyvää graduaiheesta, tartuin tilaisuuteen ottaa selvää tarkemmin, mistä luomusta onkaan pohjimmiltaan kyse. Alkusysäys graduaiheelle oli tullut Luomuliiton kasvinviljelyneuvoja Reijo Käeltä, joka oli huomannut, että luomun kasvinvuorotus eroaa yllättävän paljon alueellisesti, vaikka tuotanto-oloissa ja -suunnissa ei olisikaan suuria eroja. Opinnäytetyöni aiheeksi on vähitellen rajautunut viljelykiertojen suun-

Luomulehti 5/2014

nittelu ja sopeuttaminen luomukasvinviljelytiloilla. Tavoitteenani on kuvata erityyppisten aineistojen avulla luomukasvinviljelyssä noudatettavia viljelykiertoja. Myöhemmin syksyllä tavoitteena on toteuttaa kysely- tai haastattelututkimus, jossa selvitetään esimerkiksi sitä, minkälaisia motiiveja luomun viljelykiertojen suunnitteluun ja toteuttamiseen on. Vaikka työ on vasta alussa, huomaan olevani perustavaa laatua olevien kysymysten äärellä: Mitä luomu on? Miksi luomu on sellaista kun se on? Minkälaista sen ehkä tulisi olla? Tutkimuskysymykset ovat mielenkiintoisia! ◀ Kirjoittaja oli Luomuliitossa harjoittelussa kesällä 2014.

JOS KIINNOSTUIT graduaiheestani ja haluat kertoa esimerkiksi oman tilasi viljelykiertojen suunnittelusta, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen nina.andersson@helsinki.fi. Työn rajauksena ovat satakuntalaiset ja uusimaalaiset kasvinviljelytilat. Kuulemisiin!

HELSINGIN YLIOPISTO tarjoaa yliopistotasoista luomuopetusta. Luomukurssit ovat olleet suosittuja vuodesta toiseen. Myös ulkomaille suuntautuvia luomuopintoja suositellaan: esimerkiksi Englannissa ja Saksassa on hyviä yliopistoja, jotka tarjoavat laadukkaita luomukursseja.

LUOMU

KÄSINTEHTYÄ HERKULLISTA KOTIRUOKAA

VALMISRUOKAA

Valmistamme puhdasta, aitoa, tuoretta ja maukasta luomuvalmisruokaa. Tutustu luomuvalikoimaan www.kruunuherkku.fi

facebook.com/kruunuherkku

LU O MU TO MA ATIT • tomaatti • kirsikkatomaatti • luumutomaatti • miniluumutomaatti

LUO MU S A L AAT I T J A -YR T I T LU OMU K U R K U T • minikurkku 150 g • lehtisalaatti • jääsalaatti • tammenlehtisalaatti • herneenverso Raikas ja maukas tuoteperheemme • tilli kasvaa Ikaalisissa ja Honkajoella. Tuotteemme löydät kaikista ruokakaupoista.

LU O M U K A S V I S T E N

KOT I

w w w . i k a a l i s t e n l u o m u . fi

Teksti ja kuvat: Nina Andersson

Viljelykierrolla on väliä myös nurmiviljelyssä Viljelykierto on luomuasetuksessa nimetty yhdeksi luonnonmukaisen kasvintuotannon kulmakivistä. Minkälainen merkitys viljelykierrolla on nurmiviljelyssä?

uokolahtelaiset nuoret viljelijät Heikki ja Simo Inkinen viljelevät 114 hehtaarilla nurmia lihakarjan rehuksi. Tila on ollut luomussa vuodesta 2009. – Muun muassa taloudelliset syyt ratkaisivat luomuun siirtymisen, Heikki Inkinen toteaa.

Hernekauraa Inkisillä EteläSavossa.

Luomulehti 5/2014

– Lannoitteiden hinnat nousivat. Luomussa kaikki lannoitteet tulevat omalta tilalta. Kaikki tilan pellot ovat nurmiviljelyssä. Satotasot pidetään hyvinä täydennyskylvöillä ja viljelemällä kullekin lohkolle sopivia kasvilajeja. Esimerkiksi sinimailasesta saa Inkisen mukaan hyvät sadot tietyiltä lohkoilta. Sen sijaan suoperäiset lohkot eivät sovellu niin hyvin sinimailasen viljelyyn. Nurmien uudistaminen tehdään viljelemällä hernekauraseosta kierron ensimmäisenä vuotena. Inkisten nurmet ovat pitkäkestoisia, yli viisikin vuotta. Inkinen hieman vierastaa sanaa viljelykierto nurmiviljelyn yhteydessä: kasvinvuorotuksen merkitys viljelyssä on heidän tilallaan pieni

lukuun ottamatta ensimmäisen vuoden herne-kaura-kasvustoa. Tilan pellot tuottavat silti hyvin.

Joustava suunnitelmallisuus tärkeää Viljelykierron tarkka määritelmä puuttuu luomulainsäädännöstä, vaikka sanaa monessa kohdassa käytetäänkin. Jukka Rajalan Luonnonmukainen maatalous -oppikirjassa viljelykierrolla tarkoitetaan suunnitelmallista kasvinvuorotusta eli sitä, että tietyllä lohkolla viljellään eri vuosina eri kasvilajeja tietyn suunnitelman mukaan. Tavoitteena on parantaa maan rakennetta ja viljavuutta, nostaa orgaanisen aineksen määrää maaperässä sekä estää kasvitautien, tuholaisten ja rikkakasvien leviäminen.

Simo ja Heikki Inkinen sekä Heikin poika Oskari uuden pihaton rakennustyömaalla.

– Tärkeintä on, että edetään suunnitelman mukaan. Viljelykierrossa tulee katsoa yli vuosien, mutta suunnitelmissa on tietenkin oltava jouston varaa. Suunnitelman A tilalle tulisi olla olemassa suunnitelma B, sanoo pitkän työuran luomun parissa tehnyt Ruraliainstituutin erikoissuunnittelija Jukka Rajala. – Jotkut viljelykierron hyödyistä nousevat esiin vasta pidemmällä aikavälillä, Rajala toteaa. Luomun tuotantoehdot velvoittavat Suomessa kaikki tilat noudattamaan viljelykiertoa, jossa viljellään viiden vuoden aikana yli 30 prosenttia palkokasveja. Nurmitiloilla tämä viljelykiertovaatimus täyttyy helposti. – Sanoisin, että nurmiviljelyssä on kyseessä yksipuolinen viljelykierto, jolla voi olla myös haittapuolia, kuten kasvun heikkeneminen, kasvitaudit ja kestorikkakasvit kuten voikukka ja juolavehnä. 50-luvulla alettiin puhua apilaväsymyksestä, johon syynä arveltiin olevan kasvissa tai juurinystyräbakteereissa elävä virus. Myös ravinnepuolella voi tulla ongelmia, kun nurmet eivät pysty tarjoamaan kaikkia kasvin tarvitsemia ravinteita, Rajala kommentoi. – Tämä aihe vaatisi tietenkin pitkäaikaisia tutkimuksia. Konkreettista tutkimusta tästä kokonaisuudesta ei Suomessa ole tehty. Keski-Euroopassa nurmiviljelyn viljelykierrosta on tarkempia säännöksiä.

Esimerkkejä viljelykierroista eri olosuhteissa Rajalan (2006) Luonnonmukainen maatalous -oppikirjan mukaan.

Hyvä viljelykierto syntyy viljelijän ammattitaidon tuloksena Eviran ylitarkastaja Sampsa Heinosella ei ole tarvetta ottaa yksityiskohtaisesti kantaa siihen, minkälainen viljelykierto olisi nurmitilalle paras. – Luottaisin tässä asiassa enemmän nurmiviljelyn asiantuntijoihin eli viljelijöihin ja neuvojiin. Luomuun 30 vuoden ajan perehtynyt luomuasiantuntija Heinonen korostaa, että viljelijät kyllä ymmärtävät ja oivaltavat, mistä on kyse. – Nurmi on iso investointi, joka on pakko saada onnistumaan. Nurmen onnistuminen on pyhä asia. Myös Heinonen nostaa esille apilataudit. – Sen voisin sanoa, että nurmikasvivalikoimaa olisi hyvä monipuolistaa. Siellä missä sopii, tulisi käyttää myös muita nurmipalkokasveja, kuten esimerkiksi sinimailasta ja erilaisia nurmisiemenseoksia.

– 30 prosentin palkokasvivaatimus viljelykierrossa on Eviran pitkään voimassa ollut tulkinta luomun viljelykierrosta. Se peilaa sitä mitä EU-lainsäädäntö vaatii. Tämä selkeä ohje helpottaa luomulainsäädännön tulkintaa, Heinonen selventää.

Nurmitilan arkea Inkisen veljekset tulevat hyvin toimeen luomun tuotantoehtojen viljelykiertovaatimuksen kanssa. – Nurmien kierrot ovat pitkiä. Ongelmia tuottavat lähinnä tietyt kestorikkakasvit, kuten voikukka ja hevonhierakka, mutta niitäkin saadaan aika hyvin torjuttua täydennyskylvöillä, Inkinen sanoo. – Joskus nurmiviljelyssäkin voisi olla hyväksi pitää useampia välivuosia, Inkinen toteaa. Satotasot ovat pysyneet samalla tasolla kuin ennen luomuun siirtymistä. ◀

Luomulehti 5/2014

Teksti ja kuvat: Hia Sjöblom

Lantapatteri nykäisi arkeen ”Agraarilegendat” saivat kyytiä avoimella keskusteluretkellä Kosken kartanon luomutilan

maastoon. antapatterissa muhivat ravinteet panivat vauhtia maatalouspoliittisen keskusteluretken osallistujiin Kosken kartanolla syyskuun alussa. Luomutuotannon tulevaisuus märehdytti vaikuttajia, virkamiehiä ja ruuantuotannon arjen toteuttajia. Päivän kantava teema oli maaseudun kehittämisohjelman vaikutus luomutuotantoon. Lantapatterin äärellä pureuduttiin ympäristön imussa konkretiaan.

Realismia linjauksiin Luomutilan lähiniityllä laiduntavat naudat ihmettelivät varmaan ihmisten ongelmia, kun keskustelijat innostuivat vääntämään näkemyksiä lannasta. Siis tavarasta, jossa suuret määrät ravinteita kiertää. Kierrättäjinä ovat tilan supertuottajat ja luontotyöläiset, eli parisataapäinen hereford-karja. Lanta antaa kasvuvoimaa luomupelloille Kosken kartanolla. Sitä riittäisi myös muualle vietäväksi.

▷▷ Kosken kartanon tärkeimmät ympäristötyöntekijät laiduntavat työkseen Kiskojoen rannoilla. Kartanon isäntä toivoo tilaa käytännön järjen käytölle ja joustavuutta ratkaisuihin. ▷ Pihaton lantavaraston vieressä käyttöönottoa odottava rumpukompostori herätti keskustelua lannan käsittelystä ja ravinteiden kierrosta käsittelyn kourissa.

Luomulehti 5/2014

Isäntä Fredrik von Limburg Stirum perää arjen järjenkäyttöä ilmassa leijuviin muutospuheisiin. – Mitä kuivalannalle pitäisi tehdä, jos patterointia ruvetaan rajoittamaan? Ei voida vaatia, että jokainen tila rakentaa useita asfalttialustoja pelloilleen lannan välivarastointia ja kompostointia varten. Jotta kuivalannan levittäminen kasvavaan nurmeen olisi mahdollista, on se saatava sellaiseen muotoon, ettei se muodostu ongelmaksi seuraavassa rehunkorjuussa. Kosken kartanon isäntä kaipaa viljelijöille lannan järkevään hyötykäyttöön ja tutkittuun tietoon perustuvaa selkeää ohjeistusta ja neuvontaa. Hän toivoo myös pitkäjänteisyyttä ja realismia viranomaisten linjauksiin. – Esimerkiksi uudet tutkimustulokset eivät saa jäädä vain tutkijoiden omaan käyttöön, vaan ne on tehokkaasti saatava käytännön toteuttajien tietoon. Siitä hyötyisivät kaikki, Itämerta myöten. Kosken kartanolla keskusteluretkellä oli mukana päättäjiä, vaikuttajia, tutkijoita, valmistelijoita ja päätösten toteuttajia. Kierros tilalla pani ihastelemaan suojavyöhykkeitä, vahvoja vesiensuojelua edistäviä ja ympäristön monimuotoisuutta vaalivia tekoja.

Päivän ohjelma oli tiiviin tehokas. Oli tilaa käydä avointa keskustelua. Ympäristö ja kartanolla tehdyt arjen ratkaisut herättivät ajatuksia. Samaan aikaan, kun yksi keskusteluretkeläinen perehtyi peltojen muotoon ja mietti valumien hallintaa, toinen hypisteli maata käsissään ja kolmas bongasi laitumien yllä liitäviä hiiri- ja tuulihaukkoja. Keskustelupäivän järjestivät Järkihanke ja Pro Luomu ry. yhdessä. Järjen projektijohtaja Eija Hagelberg ja Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila herättelivät keskustelemaan. Hiljaisia hetkiä ei retkellä juuri tullutkaan. Puhuttavaa riitti.

Ohjelmaviidakko ahdistaa Maaseudun kehittämisohjelmaa rakennetaan kiivaasti, ja sen pitäisi olla valmiina ensi vuoden alussa. – Mutta onko viljelijöiden oikeasti mahdollista tehdä hakemuksia sen mukaan jo huhtikuussa, Järki-hankkeen Eija Hagelberg kysyi. Selväksi tuli, että valmisteluja tehdään laajalla rintamalla ja on täysin mahdollista, että aikataulu pitää. Valtioneuvostolle laaditaan jo asetusluonnoksia, vaikka lakia ei vielä ole säädet-

ty. Koulutuksia uutta ohjelmakautta varten aloitellaan Mavi:ssa. Kiivaat valmistelut monella tasolla pullauttavat sekaannuksia ilmaan. Huhut saavat siivet, ja kasvavat totuuksiksi. Moni luomutilallinen on ihmeissään tulevaisuuden edessä. Kysymyksiä, joihin kaivataan tarkkoja ja pitäviä vastauksia nousi esiin keskusteluissa. Miten käy poikkeuslupien? Miten käy jalostuseläinten? Miten käy valvonnan? Miten käy täydentävien ehtojen ja tilatuen?

Legendoja kuriin Keskustelijoitten joukossa eli epäilys siitä, että vastausta odottavat kysymykset

kasvattavat epätietoisuutta ja epävarmuutta. Moni luomuun siirtymistä harkinnut lykkää toteutusta, eikä siirrä ainakaan koko tilaa kerralla luomuun. Päivän aikana ammuttiin alas lukuisia agraarilegendoja, joita pyörii esimerkiksi tilayhteistyön kuvioissa. Kävi selväksi, että luomutila ja tavanomainen tila voivat työskennellä yhdessä monellakin tavalla. Luomutila muun muassa saa käyttää kuivikkeena tavanomaiselta tilalta peräisin olevaa olkea uudenkin asetusehdotuksen mukaan. Selväksi tuli myöskin, että luomutilalla voi edelleen käyttää tavanomaiselta tilalta peräisin olevaa lantaa ja että

Lantapatterin äärellä pureuduttiin ympäristön imussa konkretiaan. Luomutuotannon tulevaisuudesta keskustelivat järjestöjen edustajat, virkamiehet, tutkijat ja neuvojat.

luomutila voi luovuttaa lantaa tavanomaiselle tilalle, jos tilalla on alle kaksi eläinyksikköä hehtaaria kohden. Keskusteluretkeläiset saivat sen kuvan, että lietelannan sijoittamisen tuki, eli multaustuki, voisi jatkua myös luomutiloille. Näin Suomi on esittänyt. Jatkoa tulee, mikäli komissio hyväksyy ehdotuksen. ◀

Järkeä arjen ruuan tuotantoon

ärki-hankkeen projektijohtaja Eija Hagelberg viritteli keskustelijoita avoimeen tietojen vaihtoon Kosken luomukartanolle suuntautuneella retkellä syyskuun alussa. Mukaan oli kutsuttu mm. elyläisiä, eviralaisia, ministeriöläisiä, luomuliittolaisia ja proagrialaisia. Reissussa tartuttiin härkää sarvista. Puheissa pyörivät niin nitraattiasetus, maaseutuohjelman uudistus, ministerinvaihdokset. Tietoja vaihdettiin ja keskustelu kasvokkain avasi vanhoja solmuja ja uusia väyliä. Järki-hanke on nimenomaan kestävän ruuantuotannon asialla. Tavoitteena on muun muassa ravinteita kierrättämällä edistää vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta.

Keinot tähän haetaan pienillä ja isoilla teoilla maa- ja metsätaloudessa. Järkevät teot ovat myös vastuullisia. Järki Lanta –työssä on pureuduttu muun muassa tilojen yhteistyön kehittämiseen. Järkeviä ratkaisuja on haettu ja edistetty, jotta lannan tehokas ja taloudellinenkin käyttö olisi mahdollista. Järki on Luonnon- ja riistanhoitosäätiön sekä Baltic Sea Action Groupin yhteinen hanke, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun järkevä edistäminen maa- ja metsätaloudessa. Hanketta rahoittavat mm. Sophie von Julinin säätiö, Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto sekä Ympäristöministeriö.

Luomulehti 5/2014

Teksti ja kuvat: Anna-Leena Vierimaa

Terveisiä pellonpientareelta Pohjois-Pohjanmaalta

Hybridirukiista hyvä sato Hybridiruista ei ole juurikaan viljelty luomuna Pohjois-Pohjanmaalla ja pellonpiennarpäivä sai kolmisenkymmentä viljelijää paikalle katsomaan hyvin kasvanutta Evolo-ruista.

lokuun 7. päivä Lauri Heiskan tilalla lämpösummaa on kertynyt noin 950, joka alkaa olla tarvittava määrä ja ruis näyttää hyvältä. Ruis pääsi hyvään alkuun lämpimän syksyn myötä. Talvi oli kuitenkin alueella poikkeuksellinen: maa oli pitkään paljaana ja lumikerros oli hyvin vähäinen. Alkukeväästä rukiin kasvusto näyttikin siltä, ettei se selviäisi talvesta ja oli kauttaaltaan ruskeana. Toukokuun puolessa välissä kuitenkin jo näytti hyvältä; oraat olivat hyvässä kasvussa ja tiheänä. Kesäkin oli aika poikkeuksellinen ilmojen taholta. Kesäkuun kylmä jakso jonkin verran hidastutti kasvua ja heinäkuussa olikin sitten useiden viikkojen ajan hellettä. Rukiin korren kasvulla on kuitenkin melkoinen voima – kuukaudessa pituutta kertyi metrin verran, eli voi sanoa, että ruis kasvoi silmissä! Lohkolle oli kylvetty Evolo-ruista 24.8.2013 80 kg/ha. Aluskasvina lohkolla oli 1-vuotinen timotei-apila –viherlannoitusnurmi, josta ensimmäinen sato oli korjattu 12.7. ja sen jälkeen kasvusto oli murskattu 17.8. Muuta lannoitusta lohkolle ei ollut käytetty. Luomussa rukiin paikka viljelykierrossa on hyvä nurmen jälkeen, jolloin

Luomulehti 5/2014

nurmikasvustosta saadaan ravinteet talteen. Lohko oli maalajiltaan hyvälaatuista multamaata, jonka pH oli 6,1. Lohkolle oli tehty kyntö 20.8. ja äestys joustopiikkiäkeellä pari päivää myöhemmin.

Viljelijä tyytyväinen Ruis puitiin 22.8. ja kasvuajaksi tuli 363 vrk. Evolon viljelyohjeessa kasvuaikaarvio on 338 päivää, joten nähtävästi kesäkuun kylmä jakso viivytti kasvua jonkin verran. Puintiolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset jatkuvien sadekuurojen vuoksi. Satoa kertyi noin 6,5 tonnia, joten hehtaarisadoksi tuli 2 300 kg/ha. Viljelijä kertoi, ettei ole saanut vastaavia määriä aikaisemmista ruissadoista. Tänä vuonna saadun hyvän kokemuksen perusteella Heiska kylvi Evoloa myös ensi vuotta varten. Nyt tiheämmän kasvuston, jonkin verran yli 100 kg/ha. Viljelijä arvioi, että kasvusto voisi olla jonkin verran tiheämpikin, vaikka eteläsuomalainen viljelijä kertoi aiemmassa pellonpiennarpäivässä käyttävänsä hybridiruista 60 kg/ha. ◀ Kirjoittaja toimii ProAgria Oulun hallinnoimassa YmpäristöAgro –hankkeessa, jonka yksi osa-alue on luomutuotannon edistäminen alueella.

Hybridiruis luomussa Hybridiruista ei löydy luomusiemenenä, joten jos viljelijää kiinnostaa viljellä hybridiruista, kannattaa selvittää ELYkeskuksesta tarvittavat luvat lisäysaineistolle. Evoloa on ollut saatavana myös peittaamattomana.

Tapahtumapäivänä 7.8. ruiskasvusto näytti komealta.

Osassa lohkoa, mikä oli metsän varjostamaa ja lumipeite oli pidempään kasvuston päällä, oli havaittavissa lumihomeen aiheuttamia vaurioita. Heiska jätti näistä satovahinkoilmoituksen, vaikka jonkin verran siltäkin alalta saatiin puitavaa ruista.

Pellonpiennarpäivässä havainnointiin myös maan rakennetta. Viherlannoitusnurmella viimeiseksi olleella lohkolla todettiin maaperän olevan kasvuominaisuuksiltaan erittäin hyvää. Pitkästä kuivasta jaksosta huolimatta maa oli muhevaa ja ruokamultakerros oli helposti kaivettavissa. Runsaan apilajuuriston lisäksi oli havaittavissa juolavehnän juuristoa, joka ei vielä ollut tunkeutunut kovinkaan syvälle, joten se on hallittavissa vielä mekaanisin toimenpitein. Maan kasvukunnosta ja sen havainnoinnista kertoi ProAgria Oulun Olli Valtonen.

Viljan laatu

Ympäristöagro-hanke

on järjestänyt pellonpiennarpäiviä, joissa on ollut esillä mm. mailasnurmien viljelyä, maan kasvukunnon havainnointia ja rikkakasvien mekaanista torjuntaa. Pellonpiennarpäivät ovat olleet hyviä tilaisuuksia vaihtaa kokemuksia uusista menetelmistä ja viljelykokemuksista. Nämä tapahtumat ovat olleet antoisia hetkiä, joissa on ollut mukana hyvin monipuolinen osaajajoukko mukana. Asiantuntijoita on ollut niin viljelijöistä, ProAgrialta kuin myös MTT Ruukin luomuhankkeesta. Esityksiä ja materiaaleja: www.ymparistoagro.fi

Analyysi-tulokset Heiskan tilalla

Vähimmäis-laatuvaatimukset

Hehtolitrapaino

78,4 kg

71 kg

Sakoluku

200

120

Roskaa

0,5 %

Torajyvää

0,03 %

0,05 %

Kosteus

12,7 %

Lauri Heiska kertoi, että kesäkuu oli kylmä ja kuvaa edeltävänä päivänä 16.6. oli satanut räntää. Se ei kuitenkaan kaatanut ruiskasvustoa. Evolo-ruis aloitti tähkimisen kesäkuun ensimmäisenä viikkona.

Luomulehti 5/2014

Teksti ja kuvat: Tuomas Mattila

Eri tapoja torjua ohdaketta luomussa:

kampaa, niitä, katko, kynnä, kitke ja varjosta Ohdakkeen biologia tekee siitä haastavan rikkakasvin. Ohdakkeen torjunnan erikoiskoneet ja laitteet voivat olla avuksi, jos viljelykierron torjuntateho ei riitä.

elto-ohdake (Cirsium arvense) on monivuotinen, syväjuurinen kasvi, jota pidetään yhtenä pohjoisten viljelyvyöhykkeiden pahimpana rikkakasvina. Ohdakkeen torjunnan tekee vaikeaksi sen erittäin syvällä oleva varastojuuristo. Ohdakkeen juuria on löydetty jopa 3-5 metrin syvyydestä. Koko juuriston mekaaninen poistaminen on yleensä mahdotonta, joten ohdakkeen torjunta perustuu sen kasvun hillintään ja juuriston vararavintojen vähentämiseen. Ohdake tekee syvästä juuristostaan pystyversoja, jotka leviävät kasvullisesti vaakajuuriston avulla. Tiheät pesäkkeet varjostavat muita kasveja ja estävät niiden kasvun. Vaakajuuret ovat 10-50 cm syvyydellä (Heimer, 2009), joten muokkaustoimenpiteet paloittelevat ja siirtävät juuria. Juurenpätkistä kasvaa hyvissä olosuhteissa uusia pesäkkeitä. Hyvissä oloissa ohdake leviää kasvullisesti noin 150 cm kuukaudessa (Heimer, 2009), eli yhdestä taimesta voi kehittyä kasvukauden aikana noin 6-8 m pesäke. Vaikka ohdakkeet tuottavat runsaasti siemeniä, suurin osa siemenistä irtoaa lentonukasta ja putoaa kymmenen metrin säteelle emokasvista. Ohdake ei leviä itsestään pellolta toiselle, mutta

Luomulehti 5/2014

puhdistamaton puimuri ja huonosti lajiteltu kylvösiemen levittävät ohdaketta tehokkaasti. Pellon pientareilla kasvavat pesäkkeet sen sijaan levittäytyvät pellolle, ja muokkaus voi siirtää juurenpalasia pellon keskiosiin. Ohdakkeen erikoinen kasvurytmi tekee sen torjunnasta haastavaa. Ohdake taimettuu myöhään keväällä ja taimettuminen kestää useita viikkoja. Ohdakkeen kasvua voidaan ennustaa lämpösummamallilla (Donald, 2000). Esimerkiksi tänä kasvukautena EteläSuomessa ohdakkeesta olisi taimettunut toukokuun aikana vain puolet. Hyvää torjuntatehoa ja 80 % taimettumista olisi pitänyt odottaa kesäkuun toiselle viikolle. Normaalioloissa kylvömuokkauksella tai ennen kylvöä tehdyllä pikakesannolla ei ole tehoa ohdakkeen torjuntaan. Ellei ohdaketta häiritä, se kukkii heinäkuussa ja tuottaa siemenet elokuun alkuun. Tämän jälkeen ohdake siirtyy keräämään vararavintoa juurakkoon talvehtimista ja kevään kasvua varten. Syksyn sänkimuokkauksilla voidaan estää ohdakkeen vararavinnon keruu, mutta ohdaketta ei saa puijattua kas-

Juuristojen vertailua. Vasemmalla ohdakkeen paalujuuri, keskellä saunakukan juuristo ja oikealla valkomesikän siementaimi. △ Ohdakkeen leviäminen vaakajuuristosta tuottaa tiheitä pesäkkeitä. Maan päällä näkyvät versot ovat vain pieni osa koko kasvista.

vuun samoin kuin juolavehnää. Ainoa tehokas ohdakkeentorjuntamahdollisuus on siis keskikesällä.

Torjunta viljakasvustosta: Combcut ohdakeleikkuri Nurmista ohdake on helppo hävittää tiheällä niitolla, mutta viljakasvustosta torjunta on vaikeampaa. Aiemmin keinoina on ollut lähinnä riviväliharaus, pesäkkeiden niitto sekä ohdakkeen latvominen kasvuston päältä. Combcut -ohdakeleikkuri on melko tuore ruotsalainen ratkaisu ongelmaan. Siinä kasvustoa pyyhitään paikallaan olevien terien yli, jolloin jäykkävartiset kasvit katkeavat, mutta hennommat viljanoraat pääsevät livahtamaan terien välistä.

Syvä kevätkyntö Niitto Keskikesän kesanto Riviharaus Sänkimuokkaus Kuivatus Syvä syyskyntö Kitkentä

Markus Eerola

Tämänkin keksinnön takana on innovatiivinen viljelijä: Jonas Carlsson Etelä-Ruotsin Blekingestä. Tarkoituksena oli löytää vaihtoehto kalliille ja saastuttavalle kesannoinnille. Ensimmäisiä prototyyppejä kehiteltiin ruotsalaisen maa ja ympäristötekniikan instituutin (JTI) kanssa. Nykyään leikkuria myy JustCommonSense AB ja maahantuo BT Agro Oy (ent. Ekotjänst Lindgård). Ruotsin maatalousyliopisto SLU on tutkinut laitetta ja todennut sen vähentävän ohdakkeen juuriston kasvua sekä ennen kaikkea siementuotantoa merkittävästi (Lundkvist ym. 2011). Ulkoasultaan Combcut muistuttaa leikkuupuimurin leikkuupöytää, mutta on huomattavasti kevytrakenteisempi. Hydraulimoottorilla toimiva laite voidaan sijoittaa traktorin eteen tai taakse. Kuuden metrin työleveydellä ja maksimissaan 10 km/h ajonopeudella työsaavutus on hyvä. Hyvinkääläisen Knehtilän tilan maanviljelijä Markus Eerola on kerännyt kokemuksia Combcutin käytöstä useamman vuoden ajalta. – Teho riippuu ajoituksesta, Eerola toteaa. – Ensimmäisenä vuotena saatiin hyvä teho, kun oltiin ajoissa liikenteessä. Toisena vuotena torjunta myöhästyi, ja ohdake kasvoi takaisin. Paras teho saadaan, kun leikkuu tehdään ohdakkeen 8 lehtivaiheessa. Ohdakkeen pitkä taimettumisaika tuottaa harmia. – Siinä vaiheessa, kun ensimmäiset ohdakkeet ovat hyvässä vaiheessa, suurin osa ohdakkeista ei ole vielä noussut. Ja jos jää odottamaan, ensimmäiset ovat menneet jo liian suuriksi. Käytännössä laitteella pitäisi ajaa kahdesti. Ensimmäisellä ajokerralla hoidetaan osa, ja toisella loput.

Combcut ohdakeleikkuri leikkaa valikoivasti: vilja kulkee terän ohi, mutta ohdake napsahtaa poikki.

Luomukasvintuotannon asiantuntija Reijo Käki on selväsanainen Combcutin käytöstä: – Combcut on lähinnä kosmetiikkaa. Sillä saadaan nätin näköiset pellot, mutta varsinainen ohdakeongelma on hoidettava muualla viljelykierrossa. Hyväksi todetut, tehokkaat keinot löytyvät nurmivuosista. – Täystiheä, peittävä nurmikasvusto on pääasia. Niitto ohdakkeen kompen-

Pelto-ohdake

Peltovalvatti

x x x x

x x x

Juolavehnä

Hevonhierakka x x x x

x x x

saatiopisteessä ja kilpailu viherlannoituksen kanssa heikentävät ohdaketta ja estävät vararavinnon kertymisen juuristoon. Monivuotisen nurmen lopettaminen keskikesän kesannolla on todettu erittäin toimivaksi. Jos nurmia hoitaa kunnolla, ohdakeongelmaa ei ole. Jos yritetään viljellä liian montaa kevätkylvöistä kasvia peräkkäin, niin ongelmia tulee. ▷▷

x x

Taulukko 1. Eri torjuntakeinojen teho ohdakkeeseen, valvattiin, juolavehnään ja hevonhierakkaan (Heimer, 2009).

Luomulehti 5/2014

Täyttä tuomiota Combcut ei kuitenkaan saa. – Vaikka asiat tekisi kuinka kunnolla, jollain lohkolla ja joinain vuosina ohdakkeen kanssa voi olla vaikeuksissa. Niihin tilanteisiin Combcut on hyvä, sillä saa estettyä ongelman pahenemisen. – Laite on kuitenkin niin monimutkainen säädettävä ja aikaikkuna kapea, ettei siitä oikein ole kimppakoneeksi. Parhaiten koneen edut näkyvät urakointikäytössä, yhdellä koneella käsittelee todella monen viljelijän pellot.

Ohdakkeen torjunnan kustannukset Combcut soveltuu parhaiten urakointikäyttöön, mikä näkyy myös sen hinnassa. Uuden kuusimetrisen Combcutin hinta on verottomana noin 18 000 €. Laitteen hankinta on merkittävä investointi, joka aiheuttaa melko korkeat kiinteät kustannukset torjunnalle. Toisaalta työteho on suuri, joten sen muuttuvat kustannukset ovat alhaiset. Tässä kustannusvertailussa verrattiin Combcut -leikkuria (2 niittoa) tihennettyyn niittoon (2 ylimääräistä niittoa), keskikesän pikakesantoon (3 ajokertaa), kevätkyntöön sekä pesäkkeiden käsinkitkentään. Työkulut huomioitiin ainoastaan käsinkitkennästä (15 €/h), muut työt oletettiin viljelijän itsensä tekemiksi, jolloin muuttuvat kustannukset muodostuvat koneiden kulumisesta sekä polttoaineesta. Lisäksi kiinteitä hankintakustannuksia huomioitiin ainoastaan Combcut leikkurille ja Lazy dog -käsinkitkentä työvälineille. (Combcutin käyttöiäksi oletettiin 10 vuotta ja jälleenmyyntihinnaksi 5000 €. Korkokuluja ei laskettu.) Kesannointiin, kyntöön ja niittoon tarvittava kalusto oletettiin löytyvän tilalta ja olevan muutoinkin käytössä. Näillä valinnoilla tulokset heijastavat tilatason päätöksenteon seurauksia kannattavuudelle ja kassavirralle. Tulokset ovat suuntaa-antavia, mutta niiden avulla voi vetää joitain johtopäätöksiä. Alle 30 hehtaarin vuotuisella käsittelyalalla Combcut on kalliimpi kuin käsinkitkentä. Pikakesannointia ja kevätkyntöä kannatavammaksi se muuttuu noin 50 ha käyttömäärällä. Niittoa kannattavammaksi Combcut muuttuu

Luomulehti 5/2014

Ohdakkeen mallinnettu taimettuminen (sininen viiva) ja lämpösumma (oranssi viiva) kasvukaudella 2014 Etelä-Suomessa (malli: Donald, 2000). Suurin osa taimettumisesta tapahtuu vasta toukokuun lopun jälkeen.

2 x Comb-cut Käsinkitkentä

Pikakesanto Kevätkyntö 2 x Niitto

Ohdakkeen torjunnan kustannukset riippuvat vuosittain käsitellyistä hehtaareista. Olemassaolevalla kalustolla tehtynä kustannukset ovat lähinnä muuttuvia (vakioita hehtaareista riippumatta). Uusien koneiden hankinta aiheuttaa kiinteitä kustannuksia, jotka ovat sitä suurempia, mitä vähemmän vuosittain käsitellään.

vasta yli 90 ha käyttömäärillä. Jos viljelykierto sisältää syysviljoja ja nurmia, Combcut soveltuu korkean hankintahintansa johdosta lähinnä urakointiin tai useamman sadan hehtaarin tiloille. Muussa tapauksessa ylimääräiset niittokerrat viherlannoitusnurmivuosina ovat kustannustehokkain tapa hoitaa ohdakeongelma. Kesannoinnin, kevätkynnön ja niiton välttämiselle toki voi olla muitakin syitä kuin taloudelliset. Esimerkik-

si polttoaineen kulutuksen, vapaa-ajan ja muiden ympäristövaikutusten kannalta Combcut voi olla järkevämpi jo pienemmillä hehtaarimäärillä. Toisaalta pitkällä aikavälillä suorien torjuntakeinojen tarpeen pitäisi vähetä luomuviljelyssä, mikäli viljelykierto toimii ja viljelykasvien kilpailu on tarpeeksi voimakasta. ◀ Katso viitteet: www.luomulehti.fi

Toisenlainen tapa torjua ohdaketta Tämäkin keksintö lähti viljelijän innovaatiosta. Philip Trevelyan tuottaa luomuviljaa ja lampaita Pohjois-Englannissa. Lampaiden jäljiltä ohdakkeet olivat selvästi näkyvillä laitumella, mutta liian matalia niittoon. Toisaalta koko pellon läpikäynti tuntui turhalta, kun pesäkkeet ovat selvästi rajattuja. Erilaisia kitkentävälineitä kokeiltuaan, hän päätti kehittää oman. Lazy Dog Tool Company valmistaa kiertokahvalla varustettuja käsiharoja, joilla ohdakkeen listiminen on ergonomista ja nopeaa. Työtekniikka perustuu ohdakkeen katkaisuun juuri maanpinnan alapuolelta. Tämä kiihdyttää ohdakkeen versomista, mutta uudet versot jäävät nurmikasvuston jalkoihin. Kitkennän voi hyvin tehdä kasvukauden ulkopuolella, syksyllä ja alkukeväästä. Kevyt katkontatyö on nopeaa, keskimääräinen tahti tiheässä pesäkkeessä on noin 30 ohdaketta minuutissa. Ohdaketiheydestä riippuen käytännön työssä aikaa menee mitatusti 4-8 tuntia hehtaaria kohden. Parhaiten työ sujuu porukalla, jolloin työsaavutus on isompi ja aika ei käy pitkäksi. Iso-Britanniassa on pesäketorjuntaan (removal of individual plants, RIP) erikoistuneita työporukoita, jotka tekevät urakointia. Yksi hara maksaa noin 50 €, joten hankintakustannukset ovat pienelläkin käytöllä melko mitättömät.

Totaalinen ratkaisu ohdakkeen torjuntaan Ohdakkeen torjunta on teoriassa yksinkertaista. Peltomaa kuoritaan sivuun noin viiden metrin syvyydestä, kuivataan rutikuivaksi, murskataan vasaramyllyllä ja lajitellaan rumpuseulassa. Ohdakkeenjuuret kuljetetaan kompostointiin. Pelto kootaan takaisin paikoilleen, sen ympärille kaivetaan betoniantura ja pelto peitetään lasikuvulla. Myös asfaltointi on tehokas tapa päästä ohdakkeesta eroon ainakin vuosikymmeniksi. Tutkitusti tehokkaan vaikutuksen saa aikaan murskaamalla nurmen 8 kertaa kesässä ja rikkomalla tämän jälkeen nurmen 6-8 ajokerralla lautasäkeellä, kultivaattorilla, kyntöauralla ja lapiorullaäkeellä. Useimpien tilojen todellisuudessa tämän monipuolisen rikkakasvin kanssa on vain opeteltava elämään.

Mukana ohjelmassa

Teksti ja kuvat: Anna-Leena Ilmarinen

Kymen Luomu

on omistajiensa näköinen yritys Markkinointiosuuskunta Kymen Luomun omistaa ryhmä kymenlaaksolaisia luomuviljelijöitä. Osuuskunta on reilussa kahdessa vuodessa ottanut tukevan jalansijan Suomen luomuviljamarkkinoilla. Alueellisesti tiivis ryhmä pystyy vastaamaan joustavasti viljanostajan muuttuviin tarpeisiin.

Luomulehti 5/2014

ymen Luomu on noussut nopeasti merkittäväksi tekijäksi kotimaan luomuviljamarkkinoilla. Osuuskunnan perustamista vauhdittivat kaksi ja puoli vuotta sitten Viking Maltin halu kokeilla luomuohran mallastusta ja Kinnusen Myllyn luomurehuntuotanto. Kymenlaaksossa oli ydinryhmä viljelijöitä jo koossa, sillä yhteistyötä oli yritetty viritellä jo aikaisemmin. – Istutettiin sitten täällä ihmisiä kokouksessa niin kauan, että tarpeeksi mallasohraa saatiin kokoon. Samalla

lailla saatiin koottua rehuteollisuuden vaatimat määrät härkäpapua, kertoo osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Sami Kuoppamäki. Nyt Kymen Luomu markkinoi sekä Suomen suurimmille luomuviljanostajille että pienille yksityisille myllyille, karjatiloille ja leipomoille. – Karjatiloja toivotaan asiakaskuntaan lisääkin, Kuoppamäki toteaa.

Jäsenyyskyselyitä tulee paljon Kymen Luomun jäsenyys kiinnostaa monia myös Kymenlaakson ulkopuolella. Kyselyitä tulee jatkuvasti. Sami

◁ Kesän säät tekivät viljelijöille kiusaa Kymenlaaksossa. Kymen Luomu sai kuitenkin kerättyä sopimusmäärät täyteen. Sami Kuoppamäellä on viljelyssä 200 hehtaaria. ▷ Sami Kuoppamäen mukaan Kymen Luomun syntyä vauhditti olut. Viking Malt halusi kokeilla luomuohran mallastusta. Kymenlaaksosta saatiin riittävästi ohraa kokoon.

Kuoppamäki haluaa korostaa sitä, ettei osuuskunta ole yhdistys, johon liitytään ja erotaan, vaan omistajiensa näköinen yritys. Eli siis minkä näköinen? – Meillä on halu yhteistyöhän, olemme ennakkoluulottomia edelläkävijöitä ja meillä on luja usko osuuskuntaan yhteistyömuotona. Kymen Luomua koskevista numeroista, kuten hinnoista, osuuskunnan jäsenten määrästä tai pinta-aloista Kuoppamäki vaikenee. – Teen työtä omistajien ja osuuskunnan puolesta ja olen heille siitä vastuussa. Omistajille näiden tietojen julkaisemisesta ei ole mitään hyötyä, Sami Kuoppamäki kuittaa.

Yhteismarkkinointi hyödyttää viljakaupan osapuolia Pieniä viljaeriä markkinoiva yksittäinen viljelijä ei ole kaupanteossa vahvoilla. Rekkalasteja on vaikea saada kokoon ja hintatarjoukset jäävät usein alhaisiksi. – Luomussa satakin hehtaaria on pieni ala. Markkinoitavaa tulee noin 60 hehtaarilta ja kun lajeja on viljelyssä monta, ei riittävän isoja eriä saa kokoon, Kuoppamäki sanoo. Isot viljanostajat ovat ottaneet Kymen Luomun vastaan hyvin. Teollisuus tarvitsee suuria eriä ja osuuskunnan kautta kerääminen käy helposti. Tiivis yksikkö pystyy myös joustavasti vastaamaan uusiin tarpeisiin, kuten juuri mallasohran ja viimeksi gluteenittoman kauran kysyntään. – Jos joku jalostaja haluaa aloittaa uuden tuotteen, niin tietysti haluamme auttaa siinä.

Apila on päässyt suojaviljan korjaamisen jälkeen hyvään vauhtiin.

Kymen Luomu liittyi keväällä IFOAMiin

Luomusiemenen saanti pullonkaula

Kymen Luomu on kansainväliseen luomualan etujärjestön, IFOAMin jäsen. IFOAM-EU:n johtaja Marco Schlüter myös vieraili Kymenlaaksossa kesällä. Kymenlaaksolaiset haluavat olla mukana siellä, missä luomun kehityksestä päätetään ja nyt linjat vedetään Euroopassa.. Kuoppamäen mielestä keskeistä on kuitenkin lisätä markkinoita kotimaassa. Tällä hetkellä Suomen luomumarkkinat ovat vientivetoiset. Maailmanpolitiikan suhdanteet näkyvät nopeasti luomutiloilla. – Meidän on selvitettävä, mitä kuluttaja haluaa ja laajennettava tarjontaa sen mukaan. Totta kai suunnitelmia on, mutten halua tässä vaiheessa paljastaa, millaisia ne ovat, Kuoppamäki sanoo.

Mikäli luomusiemenen käyttö tulee jatkossa pakolliseksi, suomalaiset luomuviljelijät ovat pulassa. Siementä on huonosti saatavilla jo nyt ja lajikkeiden suhteen luomuviljelijät ovat tavanomaisen jalostuksen ja tarjonnan varassa. Lajikkeet eivät välttämättä sovellu parhaiten luomuviljelyyn. – Vilja on nykyisin jalostettu lyhytkortiseksi. Me tarvitsisimme pitkäkortisia ja samalla vahvajuurisia lajikkeita, jotka saavat ravinteet kaivettua syvältä maasta. Jos luomusiementuotantoa ja -jalostusta ei saada nopeasti käyntiin, soitamme jatkossakin toisten pillin mukaan. Tilat käyttävät tietysti omaa siementä, mutta aina sekään ei onnistu, Kuoppamäki sanoo. ◀

Luomulehti 5/2014

Teksti ja kuva: Kirsi Haapamatti

Lampuri jaksaa neuvoa myös muita Sini Hakomäki aloitti Etelä-Pohjanmaan Pro Agrian lammasneuvojana vuoden alusta. Hakomäki on itsekin luomulampuri. Olet pitänyt luomulammastilaa Seinäjoen Ylistarossa yli 10 vuotta. Miten päädyit lammasneuvojaksi? Opiskelen agrologiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Suoritin erikoistumistyöharjoittelun viime vuonna ProAgrialla. Tulin sitten tänne lammasneuvojan äitiyslomasijaiseksi, tämän vuoden alusta.

Miten laaja on toimialueesi? Melko isohan se on. Etelä- ja Keskipohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Suomi. Viikossa teen jopa viisi tilakäyntiä. Joskus tosin käyntejä ei ole viikossa yhtään.

Luomulehti 5/2014

Millaisiin kysymyksiin lammasneuvoja saa vastata erityisesti luomutiloilla? Ruokinnasta ja lampaiden terveydestä kysellään eniten. Tosin aivan kaikenlaiseen kaivataan neuvoja – peltoviljelystä lampolan kalustamiseen. Haasteita lampureilla tuovat tilakoon kasvu ja isojen eläinmäärien hallinta. Mielestäni lampaiden ruokinta ja sen suunnitelmallisuus on aihepiiri, johon kaivataan enemmän panostusta ja myös ohjeistusta.

Sinulla on omakin satapäinen lammaslauma hoidettavana kotitilallasi. Miten saat sovitettua kaksi työtä yhteen? Tein lammasneuvojan töitä täyspäiväisesti vain vuoden alun. Kesästä alkaen työaikani on 40 %, kun Milla Alanco palasi vanhempainvapaaltaan. Mutta käytännössä nipistän yöunista: herään aikaisemmin ja menen nukkumaan myöhemmin. Onhan tämä haastavaa,

Mukana ohjelmassa

mutta olen hyvä huijaamaan itseäni ja lupaan aina, että huomenna on helpompaa. Sitten tulee huominen, ja lupauksen lunastaminen siirtyy seuraavaan päivään... Toisaalta työ, nämä molemmat työt, ovat niin lähellä sydäntäni, että saan siitä voimaa. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä jotakin, mitä oikeasti rakastan. Kyllä sitä jaksaa, kun mieli on korkealla.

Olet marraskuun Luomupäivillä vetämässä suoramyyntityöpajaa. Mitä se pitää sisällään? Kerron työpajassa omista suoramyyntikokemuksistani. Tilani on pieni, ja sillle, kuten monelle muullekin, suoramyynti on elinehto. Minä myyn lampaanlihani niin, että otan ennakkotilaukset puhelimitse tai sähköpostitse. Informoin sitten teurastuspäivästä asiakkaille, jotka noutavat tuotteet meiltä kotoa samana päivänä. Kuljetan ne teurastamolta kylmäbokseissa. Joissain tapauksissa vien tuotteet asiakkaan kotiin asti, ja joskus he voivat myös noutaa tuotteet teurastamolta suoraan. Kokemusten vaihto ja muiden tilojen kanssa verkottuminen ovat työpajan tavoitteita. ◀

Teksti: Elisa Niemi kuvat: lagmans

Lähiluomu on laatutekijä Monet asiakkaat tuntevat Lagmansin Tammisaaren torilta. Leppäkerttu-merkki kiteyttää lähiluomun viestin asiakkaalle.

agmans Luomu – Eko on kahden hengen pienyritys Läntisellä Uudellamaalla. Erikokoisia kasvihuoneita on yhteensä vain vähän yli 200 neliötä, mutta tila on hyödynnetty tarkkaan. Tila on kuitenkin rajoittava tekijä ja siksi harmittaa, jos joku tilaa paljon taimia eikä sitten tulekaan hakemaan niitä. – Tuotteiden käsiin jääminen ei kuitenkaan ole ollut ongelma. Olen aika kekseliäs, hymyilee yrittäjä Tiina Mäntykoski-Airas. Tori- ja tilamyynnin lisäksi tuotteita menee lähellä oleviin ravintoloihin ja pariin kauppaan sekä Deli-tukkuun. Tarvittaessa myös esimerkiksi Ruohonjuureen. Lähiruokakatalogissa ollaan esillä. Myös Leppäkerttu-merkkiin, jonka yritys päätti ottaa, laitettiin mukaan merkintä maakunnasta: Uusimaa. Leppäkerttu-merkki on 1980-luvulla Luomuliiton perustama suomalaisen luomun merkki ja sen uudistuessa vuonna 2011 tuli mahdollisuus kertoa myös alue, jolta raaka-aineet ovat ja missä tuote on tuotettu. – Haluttiin totta kai ottaa merkki. Kaikki tällainen, mikä kertoo enemmän, on plussaa. Lehtimerkki on vähän valju. Lagmansin tuotteita – vihannestaimia, yrttejä, syötäviä kukkia, versoja ja kesäkukkia – ei pakata tuotepakkauksiin. Ruukkujen tikkuihin mahtuu juuri ja juuri tarvittavat valvontatunnukset. Leppäkerttu on esillä tilamyymälässä ja esitteissä.

Kausi helmikuusta syksyyn - Meillä on tehty talliin idätyshuone, jossa on hyvät olosuhteet. Aloitan aina helmikuussa taimien kasvatuksen: tomaatit, paprikaa, munakoisoa, orvokkeja ja niin edelleen. Heinäkuussa kylvän viimeiset yrtit. Elokuussa myydään viimeiset tuotteet, kuvaa yrittäjä vuoden kulkua. – Turistit ovat hyvä lisä asiakaskuntaamme. He, kuten muukin asiakaskuntamme arvostavat luomuyrttejä niiden hyvän ja voimakkaan maun takia. Monet suomalaiset ovat tottuneet halpoihin vesiviljeltyihin yrtteihin, joissa maku on paljon miedompi kuin meidän luomuyrteissä. Vesiviljellyt kasvavat nopeasti laboratoriomaisissa olosuhteissa. Snappertunassa Lagmansin tilalla ei kasvateta kotipuutarhan lisäksi avomaalla muuta kuin heinää omille ja naapurin hevosille. Kymmenisen kilometrin päässä Lagmansista on Billnäsissä Suomen vanhin taimisto, jossa aloitimme uusina yrittäjinä viime kevättalvena nimellä Billnäs Garden & Bistro. Ensimmäisinä töinä herätimme henkiin vanhan keittiöpuutarhan Mustion joen varrella. Sinne istutettiin Lagmansin vihannes- ja yrttitaimet, sekä salaatit ja syötävät kukat. Niistä ovat Bistron asiakkaat saaneet nauttia koko kesän. Yrittäjien leipä tulee kasaan monesta lähteestä. ◀

△△△ Lagmans myy myös mm. Annalan taimitapahtumissa. △△ Tiina Mäntykoski-Airas kasvattaa 2012 perustetun Lagmansin tuotteita pienissä kasvihuoneissa liikkuvilla pöydillä. ▽ Leppäkerttu-merkki on esillä muun muassa Lagmansin paperikasseissa.

Luomulehti 5/2014

Teksti: Jaana Elo Kuvat: Fabio La Notte

EU:n luomuasetuksesta valmistellaan vaihtoehtoista esitystä

IFOAM EU-ryhmän tavoitteena on asetuksen avulla saada aikaiseksi kestävää muutosvoimaa luomun hyväksi.

Luomun kattojärjestö IFOAM EU ei hyväksy komission esitystä vaan valmistelee vaihtoehtoista esitystä EU:n luomuasetuksesta.

yksyn IFOAM EU-ryhmän neuvoston kokous pidettiin 9.–10.9. Euroopan unionin puheenjohtajamaassa Italiassa. Paikalla oli edustettuina miltei kaikki jäsenmaat Baltian maita lukuun ottamatta. IFOAM EU-ryhmän neuvosto oli jo huhtikuussa yhtä mieltä komission esityksestä uudeksi luomuasetukseksi – sitä ei voida hyväksyä sen nykyisessä muodossa ilman oleellisia muutoksia. Mutta mitä se tarkoittaa tarkalleen? IFOAM EU-ryhmä siis hylkäsi esityksen, se on kuitenkin edelleen valmis harkitsemaan sitä uudelleen, mutta vasta merkittävien muutosten tai kokonaan uuden ehdotuksen jälkeen. Ongelmaksi on koettu lähinnä komission lähestymistapa, jossa ehdotettu asetus perustuu puutteellisiin vaikutus-

Luomulehti 5/2014

ten arviointeihin. Komission ehdotuksen riskit voisivat johtaa massiiviseen luomutuotannon vähenemiseen Euroopassa, erityisesti pienten luomutoimijoiden kustannuksella. IFOAM EU-ryhmä haluaa saada aikaiseksi esityksen muutoksista, joka voidaan hyväksyä kaikissa jäsenmaissa sekä komissiossa. IFOAM EU-ryhmän tavoitteena on asetuksen avulla saada aikaiseksi kestävää muutosvoimaa luomun hyväksi. Kesän aikana IFOAM EU ryhmä on ollut erittäin aktiivinen ja käynyt keskusteluja eri jäsenmaiden kanssa ja tavannut muita luomun sidosryhmiä. IFOAM EU-ryhmän toiminnanjohtaja Marco Schlüter kävi myös Suomessa ja on tulossa uudelleen marraskuussa. Silloin hän esiintyy mm. Luomupäivien pääpuhujana Seinäjoella.

Kokouksessa käärittiin hihat ylös Kesäkuussa IFOAM EU-ryhmä päätti, ettei pelkkä vastustus riitä, vaan tarvitaan konkreettisia ehdotuksia niistä asetuksen kohdista, joihin vaaditaan muutoksia. Ennen syyskuista neuvoston kokousta IFOAM EU-ryhmän hallitus

teetti jäsenmailla kyselyn asetusehdotuksen muutostarpeista ja -muodoista. Kokousta varten oli kyselyn tuloksista tehty kooste, johon oli yhdistetty myös IFOAM EU-ryhmän hallituksen ehdotukset ja esitykset komission ehdotuksen muuttamiseksi. Tämän mukaan eri jäsenmaat olivat suurimmaksi osaksi yhtä mieltä muutostarpeista, mutta joistakin kohdista tulee kuitenkin vielä neuvotella IFOAM EU-ryhmän sisällä. Neuvoston kokouksen tärkeimpänä tavoitteena oli kehittää eteenpäin yhtenäisiä kantoja – ensin tulisi hyväksyä suuret linjat ja periaatteet ja vasta sen jälkeen voitaisiin keskustella yksityiskohdista. Pohdinnan aluksi tuli löytää ne todella tärkeät, ensisijaiset kohdat, jotka halutaan kirjattavan poliittiseen paperiin. Yksityiskohtaisempia sisältöjä mietittiin kahdessa eri työryhmässä ja molempien työryhmien ajatukset ja kommentit koottiin yhteen. Aikataulun tiukkuuden takia emme ehtineet käydä koonteja paikan päällä läpi, mutta ne toimitettiin heti kokouksen jälkeen jokaiselle jäsenelle lyhyttä ja nopeaa uudelleen konsultointia varten. Suomen kantaa mietti IFOAM Suomi-ryhmä, jossa on edustettuina kaikki suomalaiset IFOAM EU-ryhmän jäsenet Luomuliitto, Kurmakka Oy, MaBio Oy ja uutena Kymen luomu. Asiat etenevät nyt nopeaa vauhtia ja niiden työstämisellä on kova kiire, koska IFOAM EU-ryhmällä on aikaa enää vain pari kuukautta valmistella vaihtoehtoista esitystä. Tiivistä yhteyttä ja aktiivista keskustelua käydään koko ajan komissioon päin sekä parlamentin jä-

Mukana ohjelmassa

Esimerkkejä vaihtoehtoisen esityksen yhteydessä keskustelun alla olevista asioista IFOAMin suomalaisien jäsenien kanta Eläinten hyvinvoinnin indikaattorit

Tarvitaan lisää kehittämistä ja keskustelua.

Jäsenmaat voivat soveltaa muutoksiin omia siirtymäaikoja (max. 2 x 5 v.), jos ne eivät aiheuta markkinahäiriötä, horjuta kuluttajien luottamusta ja ovat tarkastettavissa

Kannatamme.

Pakattujen tuotteiden myyjien lisääminen /tuleminen mukaan luomuvalvontaan

Emme kannata.

Reiluuden periaate

Kannatamme reiluuden periaatteen lisäämistä asetukseen.

Ryhmäsertifiointi

Kannatamme. Ryhmäsertfiointia ei pitäisi rajata koskemaan vain alle 5 ha:n tiloja, vaan toimijoiden tulisi pystyä itse päättää ryhmän koostumus.

Siipikarja nuorikoiden täytyy olla viiden vuoden sisällä luomutuotettuja (poikkeus päättyy)

Emme kannata. Aikaa muutoksille täytyy olla enemmän (koska Suomessa ei ole vielä lainkaan luomunuorikkotuotantoa).

Säädöksen soveltamisalan laajentaminen mm. lannoitteisiin

Emme kannata. (Tämä voisi vaarantaa esim. lihaluujauhon käyttömahdollisuuden, koska sen raaka-aineet eivät ole luomua.)

seniin. IFOAM EU-ryhmä tapaa lokakuun alussa Roomassa Euroopan neuvoston jäseniä ja tarkoituksena tuoda esille voimakkaasti IFOAM EU-ryhmän kanta unohtamatta päätavoitteita luomun kehittämiseksi; poistetaan esteet ja taataan kestävä kehitys, reilu kilpailu viljelijöille ja toimijoille sekä kuluttajan luottamuksen säilyttäminen. – Vaikka komissio ei tällä hetkellä näytä hevillä tinkivän esityksestään,

neuvostossa ja parlamentissa esitys on saanut runsaasti vastustusta. Suomen kantaan neuvostossa vaikutamme eduskunnan ja MMM:n luomutuotannon alajaoston kautta yhdessä sidosryhmien kanssa. Parlamentissa alkaneeseen käsittelyyn pyrimme saamaan kantamme kuuluville suomalaisten avainhenkilöiden kautta. Luomuliiton kanssa suorissa yhteyksissä Euroopan parlamentista on ollut liberaalidemokraattien ryh-

IFOAM EU-ryhmän toiminnanjohtaja Marco Schlüter on Luomupäivien pääpuhuja.

män luomuasetuksen varjoraportoija Olli Rehn ja ympäristövaliokunnan pääneuvottelijaksi valittu Sirpa Pietikäinen, kertoo Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila. ◀ Kirjoittaja on Suomen edustaja IFOAM EU:n neuvostossa. www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/edunvalvonta/ kansainvalinen-edunvalvonta

Luomulehti 5/2014

Kuva Erkki Pöytäniemi

ll e o j ä n i e S

Luomupäivät Seinäjoella 25.–26.11.2014 Valtakunnalliset Luomupäivät 2014 järjestetään Seinäjoella teemalla Komiasti luomua. Ohjelmassa on luentoja, työpajoja sekä retkiä luomutiloille ja alan Katso ohjelma ja ilmoittaudu mukaan:

yrityksiin. Menoa ryydittää kansainvälinen puhujavieras ja rennonletkeä illanvietto hyvän ruoan ja musiikin äärellä. TERVETULOA!

www.luomu.fi/luomupaivat

EKOVILJELIJÄT RY

Jenni (vas.), Maarit ja Tomi Malinen tietävät, mitä yrttien ja keruukasvien kanssa kannattaa milloinkin tehdä.

Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna

Erämaan aromit talteen Vuonna 1936 Tomi Malisen isoisä aloitti Simon erämaassa uudisraivauksen. Kovalla työllä keskelle metsää nousi talo ja navetta. Peltoa raivattiin joka kesä hieman lisää.

ätä nykyä Laitalan luomutilalla on peltoa parikymmentä hehtaaria. Tämä pinta-ala on Tomin mukaan sopiva yrttien viljelyyn keskittyvällä tilalla. – Meidän navetta paloi vuonna 1991 ja silloin isäni päätti siirtyä pelkkään kasvinviljelyyn ja luomuun. Muistaakseni alueella oli siihen aikaan joku luomu-

hanke meneillään, joka rohkaisi isäni tähän päätökseen, Tomi Malinen kertoo.

Keruukasvit pääosassa Vuonna 2000 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos ja Tomi jatkoi luomuyrttien ja keruukasvien jalostamista. Pääkasveina on luonnonyrttien keruu teeseoksiin, pihkavoiteisiin ja saippuoihin. Horsmaa, vadelmaa, mesiangervoa, hillan lehtiä, lillukkaa kerätään ja kuivataan pitkin kesää. Pelloilla kasvaa tilliä, persiljaa, oreganoa, timjamia, lipstikkaa ja väinönputkien monin muiden kasvien lisäksi. Kaikki tuotteet joko kuivataan ja pakataan pienissä erissä jälleenmyyjille tai jalostetaan vielä pidemmälle voiteiksi ja saippuaksi. Kaikki työ keruusta jalostukseen ja tuotekehitykseen tehdään itse.

– Kokeilin minä porkkanan viljelyäkin, mutta välillä tuntui, ettei bensarahoja saanut irti, kun lastin vei Tornioon. Tässä on pitänyt tarkkaan harkita ja pohtia, mistä saisi mahdollista toimeentuloa. Eikä auta ihastua johonkin tuotteeseen tai kasviin, sillä tämä on elinkeino, Tomi Malinen muistuttaa.

Koko Lappi luomuun Malisen mukaan koko Lapin lääni pitäisi saada luomukeruualueeksi. MHY:n mukaan viimeinen lannoitus metsiin tehtiin joskus 1960-luvulla eikä vesakkomyrkkyjäkään metsissä ole käytetty pitkiin aikoihin eli ”siirtymäkausi” on takana. Lapin taloudelle olisi mahtava valtti, kun Lapin marjaa ja erilaisia jalosteita saataisiin myydä luomuna maa- ▷▷ Luomulehti 5/2014

ilmalle. Tällä konstilla nuorisokin saattaisi innostua marjabisneksestä. Viljelytoimet Laitalan tilalla alkavat huhtikuun alussa, kun maustekasvit kylvetään kasvihuoneisiin. Aiemmin kokeiltiin tarkkuuskylvöä kylvöä paakkuihin, mutta se oli liian aikaa vievää. Nyt siemenet kylvetään hajakylvönä laatikoihin, joista sitten istutuksen yhteydessä nyhdetään muutaman taimi kerrallaan istutettavaksi. Katteena on käytetty tavallista mansikkamuovia, sillä kyselyistä huolimatta biohajoavaa muovia ei ollut saatavissa. – Hitain kasvi taitaa olla tilli, jota myös tarvitaan eniten. Myös purjo ja laventeli vaativat aikaisen kylvön, jotta sato ehtisi varttua kunnon mittoihin, Tomi Malinen kertoo. Tilan viljelykierrossa on ohraa ja nurmea, joiden sato menee naapuritilan lehmille. Vastavuoroisesti Laitalan tila on saanut karjanlantaa peltojen höysteeksi. Naapuritila kuitenkin pani pillit pussiin ja lopetti karjanpidon. Tomilla onkin mietinnässä, kuinka pellot tulevaisuudessa saavat tarvitsemansa ravinnelisäyksen. Laitalan tilalla viljeltävät yrtit pärjäävät kohtuullisen mukavasti neutraalilla pH:lla. Pieniä eroavaisuuksia kasvien vaatimuksissa toki on, mutta kasvikohtaiseen kalkituksen räätälöintiin tilalla ei ole lähdetty.

Luomulehti 5/2014

Vadelman lehdet alkavat olla kyllin kuivia pussitettaviksi. △ Yrttejä myyntipakkauksissa. Jenni Malinen ja Reiska ovat erottamattomat.

Omavaraisuus kunniassa Laitalan tila on lämpöenergian suhteen omavarainen. Niin kasvihuoneet, asuinrakennus kuin kasvikuivurikin saavat lämmön oman metsä hakkeesta. Karsitusta rangasta tehdään noin 150 mottia hyvää haketta, joka riittää koko vuoden tarpeisiin. Lämpökeskuksessa on Arimaxin biokattila ja Masatuotteen stokeri, mutta paljon on lait-

teiston eteen tehty itsekin nokkelia ratkaisuja. – Sähkön kun saisin vielä tuotetuksi, niin silloin olisimme omavaraisia, Tomi Malinen pohtii. Kasvien kuivaus alkaa yleensä juhannukselta ja jatkuu pakkasten tuloon asti. Kuivauslämpötila ei saa nousta yli 37 asteen, jotta kasvien aromit eivät karkaisi. Kulunut kesä oli hankala, sillä lämmin mutta erityisen kostea ulkoilma hidasti kuivumista. Tomin isän kehittämä kuivuri on toiminut hyvin jo reilun 20 vuotta. Kokonaisuus koostuu kahdeksasta kaapista, joissa itse kussakin on kahdeksan laatikkoa päällekkäin. Kuivatuksessa on oltava tarkkana, etteivät eri kasvien aromit sekoitu tosiinsa. Kuivatuksen jälkeen kasvit murskataan ja seulotaan isoihin paperisäkkeihin, jotka suljetaan tiiviisti jätesäkkeihin odottamaan sekoittamista ja pussitusta pienpusseihin.

Lisää maalaisjärkeä Myyntipakkausten kanssa on tehtävä paljon välillä turhaltakin tuntuvaa työtä, jotta viranomaisten asettamat pykälät täyttyisivät. Yrittäjälle tulisi huomattavasti edullisemmaksi, jos hän voisi ostaa myyntipakkauksia ja etikettejä useamman vuoden tarpeen kerralla.

Anisiiso on yksi syyskesän viimeisistä apajista kimalaisille.

Tomi Malinen on kantapään kautta oppinut, että viranomaisvaatimusten lisäksi erilaisiin koodeihin tulee kaiken aikaa muutoksia. Esimerkiksi aiemmin alle 30 kuukautta säilyvien kosmetiikkatuotteiden kohdalla riitti

”parasta ennen” merkintä, mutta STM:n uudistuksessa sanapari korvattiin kolmella sanalla: parasta käytettynä ennen. Jos sinulla sattui olemaan väärällä sanaparilla varustettuja pakkauksia, niin hylkyynhän ne menivät. Tämän

takia pienyrittäjän on edettävä pakkaus- ja etikettiasiassa kädestä suuhun periaatteella. Tomi Malinen murehtii luomuviljelyn suosion hiipumista lähialueella. Syyksi tähän hän näkee monimutkaisen ja raskaan byrokratian, josta maalaisjärki on kaukana. Monipuolista, mutta pienimuotoista luomutoimintaa harjoittavan tilan tarkastukset työllistävät kiireisen sesongin aikana melkoisesti ja maksut ovat useissa tapauksissa melkoinen kuluerä. – Ilman muuta byrokratiaan ja pykäliin pitäisi tulla muutoksia, sillä nykyisellään systeemi on liian monimutkainen ja työläs. Toivottavaa olisi, että luomu saisi jatkua mahdollisimman kauan. Mutta ainakin minulla on pelkona, että se aikaa myöten kangistuu omaan mahdottomuuteensa, Tomi Malinen murehtii. ◀

Elintarvike ja Terveys-lehti Ammattikeittiö- ja elintarvikealan ammattilehti Lehden keskeisiä aiheita ovat omavalvonta ja sen kehittäminen, elintarviketurvallisuus ja -hygienia sekä elintarviketeknologia ja elintarviketurvallisuuden laatukysymykset. Tilaushinnat 2014

Vuosikerta 50,- (sis. alv. 10 %). Kestotilaus 45,- (sis. alv. 10 %). Opiskelijat 30,- (sis. alv. 10 %). Irtonumero 10,00 (sis. alv. 24 %).

Hyvä hygienia ja yleinen siisteys tärkeät perusasiat! Hygieniaopas – elintarvikehygienian perusteet Tilaa Hygieniaopas avuksesi, kun käsittelet helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Oppaasta löydät tietoa työhygienista, henkilökohtaisen hygienian tärkeydestä, puhtaanapidosta, elintarvikkeiden riski- ja vaaratekijöistä, ruokamyrkytyksistä, omavalvonnasta, jätehuollosta ja Oiva-järjestelmästä. Oppaasta saat myös tarvittavat tiedot hygieniapassin suorittamiseen. Hinta 12,50 (sis.alv. 10%). + toim.kulut

tilaukset@elintarvikejaterveys.fi

www.elintarvikejaterveys.fi

Valkuaista kännykkäkansalle

Kotimainen linssi kiinnostaisi kuluttajia. Kuvassa tukikasvina ohra.

teksti: Päivi Mattila Kuvitus: eveliina pakarinen

Kokeilunhaluisten

kolme uutuutta Makealupiini ja linssi kasvavat jo muutamien viljelijöiden pelloilla. Alkaisiko joku valmistamaan myös kotimaista seitania?

akealupiini on eurooppalaisten proteiinikasvien kiinnostavimpia uusia tulokkaita. Lupiinin jalostusmahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Lupiinijauhoa hyödynnetään Alankomaissa soijajauhon sijaan leipätuotteissa ja kaupan pakastealtaasta voi Saksassa poimia lupiinijäätelöä. Lupiinipohjaisia kasvisleikkeitä- ja makkaroitakin löytyy. Eräs saksalaisyritys myy jopa paahdetuista luomulupiininsiemenistä valmistettua kahvimaista juomaa.

Meillä lupiinin tuottajia on toistaiseksi vähän:

Makealupiinia kannattaa tuottaa nimenomaan ihmisravinnoksi. Satotaso on melko alhainen, mutta proteiinipitoisuus korkea ja käyttömahdollisuudet todella moninaiset.

Luomulehti 5/2014

– Kymmenkunta viljelijää kasvatti sitä viime kesänä Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa, kertoo nykytilanteesta Helsingin yliopiston tutkija Fred Stoddard. Makealupiinista on olemassa sini-, kelta- ja valkokukkaisia lajeja. Suomessa on kasvatettu lähinnä sinilupiinia, jonka kasvukausi on lyhin. Lupiinin kanssa tuttavuutta tehnyt tuusulalainen luomuviljelijä Jukka Lassila kertoo, että lupiinin satotaso on matalampi kuin esimerkiksi härkäpavun ja herneen, mutta siemenissä on enemmän proteiinia, yli 30 prosenttia. – Ensisijassa lupiinia kannattaisikin viljellä ihmisravinnoksi, Lassila katsoo. Tällä hetkellä kotimainen lupiinisato ohjautuu pääosin rehuksi. Lammi-

lainen Palkuainen-yritys on kuitenkin alkanut jalostaa lupiinista tempeä, joka on eräänlainen kiinteä papukakku. Tempeä syödään esimerkiksi leivän päällä, salaateissa ja kastikkeissa.

Kylvösiementen saatavuus haasteena Potentiaalisista tulevaisuuden proteiinikasveista Stoddardin lemmikki on toinen l-kirjaimella alkava kasvi, linssi. Se tunnetaan meillä vanhastaan nimellä kylvövirvilä, joskin kasvin viljely painui unholaan sata vuotta sitten. Nykysuomalaisille linssit ovat tuttuja intialaisen ruoan ansiosta. Tullin tilastojen mukaan Suomeen tuotiin 170 tonnia linssejä vuonna 2012. Stoddard kertoo, että suurin linssin vientimaa Kanada pyrkii suojelemaan omaa tuotantoaan. Kanadalaiset siemenet sopisivat Suomen oloihin, mutta niitä on saatavilla vain tutkimuskäyttöön. – Perussiementä on tähän asti ollut hirveän vaikea ostaa viljelyä varten. Nyt saatiin Latviasta syyslinssiä, jota eräs eteläkarjalaistila kokeilee ensi kesänä, Stoddard sanoo. Siementen huonoa saatavuutta valittaa myös Jukka Lassila. Hän kertoo kokeilleensa linssin viljelyä pienessä mitassa. – Parhaat tulokset itse sain, kun kylvin mustia beluga-linssejä ihan ruoaksi tarkoitetuista pusseista. Samoja beluga-linssejä kasvaa tänäkin vuonna seosviljelyssä ohran kanssa Lassilan pelloilla.

Vehnäproteiinia jo ravintoloissa Kolmas uusi proteiinilähde on seitan, jota saa jo nyt ravintoloista. Seitan on rakenteeltaan hyvin paljon lihaa muistuttava tuote, joka valmistetaan veh-

Jukka Lassila

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut toimittaja ja yksi Härkäpapua sarvista -lähiruokakasviskeittokirjan tekijöistä. Sarja päättyy tähän. Sarjan aiemmissa osissa on käsitelty herne (1/2014), härkäpapu (2/2014) ja hamppu (3/2014).

Seitan (5 pientä pihviä tai suikaleita) 2 dl vehnägluluteenijauhoa 0,25 dl korppujauhoa 0,5 rkl paprikajauhetta 0,5 tl rouhittua mustapippuria 0,75 tl timjamia 0,25 tl suolaa Päivi Mattila

näproteiinista eli gluteenista. Seitan saadaan aikaan pesemällä vehnästä pois sen tärkkelys. Seitanburgereita tarjotaan esimerkiksi oululaisessa ruoka- ja lounasravintolassa Tubassa. – Testasimme kasvisburgeriin erilaisia papu- ja juurespihvejä, mutta seitanpihvi sai eniten kannatusta asiakkailta, kertoo ravintolan keittiömestari Jami Ropponen. Kuten muissakin ravintoloissa, seitanin valmistukseen käytetään Tubassa valmista ulkomaista gluteenijauhoa. Lassila pohtii, voisiko seitan tuoda tuloja joillekin luomuviljelijöille. – Pienessä mittakaavassa seitanin teko vehnäjauhoista alkaen on pitkälti käsityötä, mutta ehkä jokin isompi yritys voisi kiinnostua tästä? Silloin seitanin tekemisessä hukkaan menevän tärkkelyksenkin voisi hyödyntää, vaikka sitten biokaasuntuotannossa. ◀

n. 1,25 dl vettä 1 rkl tomaattipyreetä 1 rkl soijakastiketta 1 rkl rypsiöljyä keitinveteen kasvisliemijauhetta tai suolaa ja lipstikkaa rypsiöljyä paistamiseen 1. Sekoita kuivat aineet yhteen. Sekoita erillisessä kulhossa nesteet ja lisää ne joukkoon. 2. Vaivaa taikinaa käsin viitisen minuuttia, anna taikinan levätä hetki. Leikkaa taikina haluamasi kokoisiksi paloiksi. Seitanin tilavuus kasvaa keitettäessä. 3. Laita vajaa litra vettä kiehumaan. Lisää seitan kiehuvaan veteen ja kypsytä miedolla lämmöllä 20–30 minuuttia. Kaada keitinvesi pois, valuta palat ja anna niiden jäähtyä hieman. 4. Paista seitan paistinpannulla molemmilta puolilta pari minuuttia. Tarjoa esimerkiksi perunamuusin ja sienikastikkeen kanssa tai leivän päällä.

Vehnäjauhoista valmistettavan seitanin ohjeita löytyy helposti netistä.

Luomulehti 5/2014

Kehitetään luomua Teksti ja kuvat: Paul Riesinger

Puna-apila-heinänurmien tuotto ja apilapitoisuudet

Luomuviljellyt puna-apila-heinänurmet tuottavat yhtä paljon kuin tavanomaiset. Vaihtelut ovat kuitenkin suuria vuosien ja eri lohkojen välillä sekä lohkojen sisällä. Maan rakenne voi olla ratkaisevaa puna-apilan kasvuun lähdölle ja kestävyydelle ja siten koko nurmen tuotolle. Kierrättämällä tilalla lantaa voidaan pidemmällä aikajaksolla tasoittaa tuottoeroja erityisesti tilan sisällä mutta myös tilojen välillä.

olmasosa Suomen peltoalasta on nurmea. Nurmia käytetään pääasiassa karkearehun tuotantoon, mutta myös viherlannoitukseen ja pyydyskasvustoina. Viljelykierroissa, jotka koostuvat viljoista, palkokasveista, öljykasveista ja riviviljellyistä erikoiskasveista, vähentää nurmijakso rikkaruohojen ja tuholaisten esiintymistä. Nurmi parantaa maan rakennetta ja lisää humuspitoisuutta. Eroosioherkillä hiesumailla ja tiivistymisherkillä savimailla voidaan pellon tuotantokyky säilyttää vain, jos viljelykierron nurmiala pidetään noin kolmanneksessa. Monivuotiset nurmet ovat hyviä myös luonnon monimuotoisuuden kannalta, erityisesti eläinten laidunnuksen kanssa. Apila-heinänurmen symbioottinen sidonta voi tuottaa koko viljelykierron typen. Tämä edellyttää riittävän korkeaa biomassatuotantoa ja riittävän

Luomulehti 5/2014

suurta palkokasvien osuutta kierrossa (Riesinger 2014c). Heinä- ja palkokasvit eroavat toisistaan ominaisuuksiltaan ja vaatimuksiltaan. Toisiaan täydentäviä lajeja sisältävä seoskasvusto tuottaa korkeampia ja tasaisempia satoja kuin yhden lajin nurmet (Halling et al. 2001). Näihin vaikuttavat eri lajien seosviljelyssä kuitenkin eri tavalla viljely-ympäristö ja -tekniikka. Näin joudumme varautumaan voimakkaisiin vaihteluihin seosnurmien koostumuksessa.

Seosviljelyssä vaihtelevuutta Heinän optimilämpötila on alhaisempi kuin palkokasvien, mikä johtaa siihen,

Niiton jälkeen on nurmen annettava kasvaa ainakin kolme viikkoa, jonka jälkeen menee vielä toiset kolme viikkoa energia- ja ravinnevarstojen täydentämiseen (koeruutu ensimmäisen vuoden nurmella ennen toista niittoa).

että samassa seosnurmessa on keväällä enemmän heinäkasveja, kun taas palkokasvien osuus lisääntyy keskikesää kohti. Kuivuudesta hyötyvät lajit, joiden juuristo tunkeutuu syvemmälle maahan eli palkokasvit kuten sinimailanen ja puna-apila, mutta myös heinäkasvit kuten ruokonata, ruokonatahybridit ja koiranheinä.

Taulukko 1. Tuottotasot puna-apila-heinänurmilla, jotka viljeltiin luonnonmukaisesti Suomen rannikkoalueilla (n = 79, keskiarvot laskettu kahdelta vuodelta, keskihajonta suluissa). Toinen niitto (tn ka1/ ha)

Sato yhteensä (tn ka1/ ha)

Luode3 4.0 (1.1)

Etelä2 3,9 (1,0)

Luode3 Etelä2 Luode3 3,5 (1,0) 7,8 (1,3) 7,45 (1,6)

4,5 (1,0)

3,5 (1,3)

3,2 (1,1) 7,2 (2,2) 7,7 (1,65)

3,8 (0,7)

2,8 (2,0)

2,6 (0,6) 6,3 (1,6) 6,4 (1,1)

Ensimmäinen niitto (tn ka1/ha)

Etelä2 Ensimmäisen 3,9 (1,3) vuoden nurmi Toisen 3,7 (1,5) vuoden nurmi Kolmannen 3,5 (1,2) vuoden nurmi

1 ka = kuiva-ainetta, 2 Etelä-Suomi, 3 Pohjanmaa.

Ilman typen symbioottinen sidonta antaa periaatteessa palkokasveille kilpailuetua. Toisaalta heinäkasvit pääsevät voitolle, jos runsaasti typpeä on saatavilla maaperän varastosta (korkea multapitoisuus) tai lannoituksen seurauksena. Fosforilla, kaliumilla ja muilla ravinteilla lannoitus hyödyttää ensi kädessä heinäkasveja, koska näillä on suurempi kyky ottaa ravinteita. Kasvuunlähtö ja talvehtiminen ovat ratkaisevia monivuotisten nurmien suorituskyvylle. Mailanen ja puna-apila talvehtivat merkittävämmässä määrin kuin suhteellisen kestävät ruokonata, timotei ja nurminata. Periaatteessa ratkaisevaa nurmen kestävyydelle ei ole vain kasvilajin valinta vaan myös lajike ja lisäksi siemenen alkuperä. Mieluiten olisi käytettävä siementä, jota on viljelty kasvupaikkaa vastaavissa ympäristöolosuhteissa (Riesinger 2006). Palkokasvien talvehtimista edistää yleisesti viljely yhdessä heinäkasvien kanssa, jotka tosin eivät saa olla liian kilpailukykyisiä. Puna-apilalla on suurin piirtein sama kasvurytmi kuin timoteillä - molemmat lajit sopivat hyvin kahdesta kolmeen niittoon vuodessa riippuen lajikkeesta. Ruokonatalla ja nurminatalla on voimakkaampi jälkikasvu ja ne voi ilman muuta niittää kolme kertaa vuodessa. Nämä lajit ovatkin

usein mukana puna-apilan ja timotein sekoituksissa juuri jälkikasvuominaisuutensa takia.

Tutkimuksen tavoite ja metodit Tutkimukset suoritettiin 34 luomutilalla, jotka sijaitsivat Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla, kahden vuoden aikana käsittäen muun muassa tilojen apilaheinänurmet (etupäässä puna-apilaa, timoteita ja nurminataa). Tässä artikkelissa käsitellään nurmien tuottotasot ja apilapitoisuudet, vaihtelut tuottotasoissa ja apilapitoisuuksissa yksittäisten lohkojen sisällä ja niiden kesken, nurmen iän vaikutus, maaperän ominaisuuksien ja maantieteellisen sijainnin vaikutus tuottotasoon ja apilapitoisuuteen (Riesinger & Herzon 2008). Tilojen valintakriteerit on kuvattu edeltävässä Luomulehden 4/2014 artikkelissa (Riesinger 2014a). Nurmien koostumus, perustaminen ja hoito on kuvattu Luomulehdessä 3/2014 (Riesinger 2014b). Ne kokeet, joiden tuloksia tässä käytetään, käsittivät 79 ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden nurmilohkoa. Nurmien tuotto ja apilapitoisuudet määritettiin neljältä koealalta lohkoa kohti ja keskiarvona jokaiselta lohkolta. Tulokset tarkastettiin tilastollisin menetelmin ja suhteutettiin tuottotasot ja apilapi-

toisuudet nurmen ikään, maantieteelliseen sijaintiin ja maaperän laatuun. Lohkojen sisäiset vaihtelut ilmaistiin variaatiokertoimilla.

Tulokset ja keskustelu Ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden nurmien ensimmäinen ja toinen lisäkasvu tuottivat keskimäärin 7,1 tonnia kuiva-ainetta (ka) hehtaarilla vuodessa, kun apilapitoisuus oli 35 prosenttia (taulukko 1 ja 2). Tuotto laski vuosien myötä (taulukko 1). Satotasot, jotka mittasimme luomunurmilla Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla olivat 25 prosenttia korkeampia kuin Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukseskuksen esittämät kymmenen vuoden keskiarvot tavanomaiselle tuotannolle (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukseskus 2008). Halling et al.(2001) raportoi ruutukokeissaan samoja tuottotasoja luomupuna-apila-heinänurmilla kuin meidän mittaamamme tulokset. Sitä vastoin antoi puhdas heinänurmi, jota lannoitettiin 200 kg hehtaarille keinolannoitteella, kahtena ensimmäisenä vuotena 14 prosenttia korkeamman tuoton (Halling et al. 2001). Nurmien tuotto oli riippuvainen apilapitoisuudesta ainakin mineraalimailla. Apilapitoisuudet kasvoivat ensimmäisen ja toisen niiton välillä, mutta pienenivät tuotantovuosien kuluessa (taulukko 2). Apilapitoisuudet olivat alhaisempia Pohjanmaalla kuin Etelä-Suomessa (taulukko 2). Käytännössä rannikkoalueiden apilapitoisuudet olivat alhaisempia kuin Halling et al. (2001) pienruutukokeissa mitatut. Yhtenä tuotantovuonna vaihtelevuus apilapitoisuuksissa sekä lohkojen sisällä että välillä oli noin 50 prosenttia, mikä oli kaksi kertaa korkeampi kuin tuoton vaihtelut (apila ja heinä yhteensä). Maaperän laadulla oli suurempi merkitys nurmien satokehitykseen kuin eroilla ilmastossa Etelä-Suomen ja Pohjanmaan välillä. Fosforin, kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin pitoisuuksilla maaperässä oli vähemmän vaikutus- ▷▷ Luomulehti 5/2014

Taulukko 2. Apilapitoisuudet puna-apila-heinänurmissa, jotka viljeltiin luomuna Suomen rannikkoalueilla (n = 79, keskiarvot laskettu kahdelta vuodelta, keskihajonta suluissa). Prosentit ovat maan päällisen biomassan kuiva-aineprosentteja. Ensimmäinen niitto (%)

Ensimmäisen vuoden nurmi Toisen vuoden nurmi Kolmannen vuoden nurmi

Etelä-Suomi 57 (24) 33 (24) 9 (6)

Toinen niitto (%)

Pohjanmaa 24 (15) 20 (18) 15 (26)

Etelä-Suomi 73 (17) 57 (22) 27 (23)

Sato yhteensä (%)

Pohjanmaa 51 (19) 39 (24) 15 (10)

Etelä-Suomi 66 (20) 44,5 (21) 18 (14)

Pohjanmaa 37 (16) 28 (19) 15 (19)

Puna-apila ei siedä märkyyttä ja/tai maan tiivistymistä. Tällä lohkolla selvisivät puna-apilan taimet pääasiassa avo-ojien lähellä ja erityisesti ajourien välissä. Kuvan oton jälkeen pelto on salaojitettu ja sillä oli erinomainen vaikutus maan rakenteeseen ja viljelykasvien tuottoon.

ta, mikä merkitsee niiden saannin olevan yleisesti riittävää. Sen sijaan ilmeni, että lohkon savi- ja multapitoisuudella näyttää olevan voimakkaasti positiivinen vaikutus apilapitoisuuteen ja tuottotasoon, joka tarkoittaa maan rakenteen olevan ratkaiseva tekijä. Sekä savipartikkelit että multa edistävät maan rakenteen muodostumista. Maan rakennetta voi aktiivisesti parantaa viljelemällä monivuotisia kasveja ja tuomalla peltoon orgaanista materiaalia (juuristo, puintitähteet, viherlannoitus ja karjanlanta). Salaojitus on tietysti myös yleinen edellytys tuottavalle kasvinviljelylle. Tämän lisäksi on viljelijän tehtävänä vuodesta toiseen estää vahingollista maan tiivistymistä. Yli 4–6 tonnin akselipainoa on periaatteessa vältettävä. Viljelytoimenpiteet lohkon sisällä ovat yleensä samanlaisia. Nurmen tuoton ja apilapitoisuuden vaihtelut lohkon sisällä aiheutunevat siten maaperän laatutekijöistä. Niin sanotussa täsmäviljelyssä on esimerkiksi jo pit-

Luomulehti 5/2014

kään tähdätty nostamaan ”heikkojen” lohkojen tuottokykyä sovittamalla kalkin ja keinolannoitteiden levitysmääriä yksittäisten lohkojen tarpeisiin. Rehun korjuu ja lannan kierrätys helpottavat orgaanisen materiaalin ja kasviravinteiden uudelleen jakoa toisin kuin viherlannoitus. Ne edistävät siten lohkon sisäisten ja lohkojen välisten erojen kaventumista. Sekä monivuotinen nurmi että karjanlanta parantavat maan rakennetta, eli toisin sanoen sitä tekijää joka tutkimuksemme mukaan näyttää eniten vaikuttavan sadon muodostumiseen. Kasvinviljelyn ja eläintalouden yhdistäminen samalla tilalla tai

yritysten välisellä yhteistyöllä näyttää siten merkittävässä määrin kasvattavan viljelymaan tuottoa. ◀ Kirjoittaja on maataloustieteen tohtori, joka on mukana Helsingin yliopiston maataloustieteellisen tiedekunnan agroekologian tutkimusryhmässä. Haasteita luomukasvinviljelyssä-tutkimusprojektia ja artikkelien kirjoittamista ovat rahoittaneet R. Erik Serlachiuksen säätiö (näytteiden ottoa) ja Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö (analyysiä ja julkaisua). Artikkelit on julkaistu aikaisemmin Landsbygdens Folk-lehden Lantmän och Andelsfolkliitteessä (2011 ja 2012), mutta julkaistaan tässä uudelleenmuokattuna ja päivitettynä. Ruotsista kääntänyt Marja Nuora. Ks. viitteet ja ruotsinkielinen teksti: www.luomulehti.fi

På svenska

Text: Bertel Riska foto: Kasper Gustavsson

Anders Norrback

svingar klubban i Österbotten Svenska Österbottens Ekologiska Förening valde Anders Norrback till ny ordförande 2013. Norrback har en mångsidig bakgrund både från affärsvärlden och från lantbrukets

organisationer. nders Norrback är till utbildningen agroforstmagister med lantbruksekonomi som huvudämne. Den första anställningen var som lektor inom Novia och enheten för agrologutbildningen i Raseborg. På Åland var han anställd inom Landsbygdskonsult och var med när detta ombildades till nuvarande Ålands Hushållningssäll-skap. Sedan blev det en tid inom slakteribranchen då han kom till Österbottens Kött som anskaffningschef och under denna tid gick ÖK över i A-tuottajat. Tillbaka till utbildningen kom Norrback ännu som avdelningschef på Korsnäs Kurscentral och inom Yrkesakademin i Österbotten. Han hann ännu vara vd för Martens Trädgårdsstiftelse innan verksamheten lades ner. Efter det har han varit bonde på heltid efter att han tagit över gården i Övermark av föräldrarna. På frågan när och hur han fick upp ögonen för den ekologiska produktionen svarar han att han länge varit tveksam till bekämpningsmedlen men att han inte tidigare ansåg att det fanns ekonomiska för-utsättningar att övergå till eko. När han för något år sedan övertog hemgården gick han grundkursen 2012 och lade om odlingen till eko och fåren ett år senare. Norrback betonar att vi måste värna om produktions-

apparaten d v s slå vakt om markens bördighet. Som lantbruksekonom anser han givetvis att de ekonomiska premisserna är viktiga. Här måste vi arbeta på flera olika plan. Vi måste kunna påverka de politiska beslutsfattarna. Också inom producentrörelsen bör eko ges den prioritet den förtjänar. Han anser att ÖSP är bra med och verkar för den ekologiska produktionen. Forskningen och rådgivingen inom eko fungerar ganska bra. Det är viktigt att vi har en hållbar och trovärdig certifiering av ekoprodukterna. Däremot är han något kritisk till Evira och deras sätt att bevaka regelverket, bl a därför att de tog bort listan över godkända ekofoder. De senaste åren har det varit mycket tal om hur liten del av konsumentpriset som bonden får och hur mycket som går till mellanhänderna. Till det här säger Norrback att odlarna måste mera ta aktiv del i marknadsföringen för att få en rättvis del av priset. Han har i alla fall full förståelse för att handeln försöker

Anders Norrback säger att odlarna måste ta mera aktiv del i marknadsföringen för att få en rättvis del av priset.

maximera sin vinst. Här måste odlarna våga stå på sig. Handeln är en tuff förhandlingspart. Vi kommer inom överskådlig framtid att ha en betydande s k bulkproduktion men en växande andel av konsumenterna frågar efter närodlat och ekologiskt. Spårbarheten är viktig. Produkterna behöver och bör ges ett ansikte. Vi har för tillfället en trend att ekoprodukter allt mera säljs direkt till konsumenterna på olika sätt. Norrback ser en modell där odlarna har ett gemensamt försäljnings-ställe med alla olika produkter där producenterna kunde turas om att vara med och därmed ge pro-dukterna detta ansikte. ◀ Luomulehti 5/2014

Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 5.12.

karjatilalle

suoramyyntiä

LUOMULIHAA MAATILALTA www.luomupossu.fi Noudot suoraan tilalta tai toimitus kotiovelle Itellan Termo-kyydillä.

Kärki Vitalix Nuolukivet Tilaa nyt nuolukivet ennakkohintaan! Kärki Vitalix Magnesium Kärki Vitalix Kalsium Kärki Vitalix Umpi Kärki Vitalix Lammas

Tilateurastamo

P. 064 298 900 www.karkiagri.fi

KIVEN SÄÄSTÖPOSSU Uusitilantie 65, Karkkila

puh. (09) 2256 819

Luomuviljelyyn

Siemeniä

Laatusiemenet luomuun! - viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan. Rahoitusjärjestelyt. Haetaan sopimusviljelijöitä! Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

Luomutuotteita

TOPIN MAATILAMYYMÄLÄ JO 15 VUOTTA LUOMUKAUPPAA! Luomu on hyvää - tavallista parempaa

TERVETULOA OSTOKSILLE! TOPIN MAATILAMYYMÄLÄ - MUURUVESI MA-PE 10-17, LA 10-15 TOPIN HALLI - KUOPION KAUPPAHALLI MA-PE 10-17, LA 9-15

Luomulehti 5/2014

luomutuotteita

Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net karjatilalle

U US I

ohjelmistoja

Detamin Mineral Lick Plus-nuolukivi

Melassoitu, erittäin maittava nuolukivi, jossa korkeat vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Hyväksytty luomuun. 20 kg astia. Sisältää mm: A-vitamiini 250.000 k.y., D3 -vitamiini 50.000 k.y., E-vitamiini 500 mg, Sinkki 6000 mg, Mangaani 4000 mg, Kupari 1200 mg, Jodi 100 mg, Koboltti 18 mg, Seleeni 40 mg

www.eurotrading.fi

p. 010 3211 950

koneita

luomuviljelyyn

Meiltä tutkitusti parhaat koneet UUTUUS

mekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan Luomutuotantoon tarkoitetut koneet

Uudistettu tositarkka AEROSTAR EXACT rikkaäes

CHOPSTAR rivivälihara ROW-GUARD kameraohjauksella

Combcut rikkaruohon leikkuri ja KVICK-FINN juolannosto kultivaattori ovat tutkitusti erittäin tehokkaita, taloudellisia ja nostavat satoja. Tätä monet käyttäjätkin kertovat.

McCONNEL vaakatasomurskaimella hoidat nopeasti ja taloudellisesti viherlannoitusnurmet. Köckerling ALLROUNDER äkeellä ja TRIO kultivaattorilla tarvitset vähemmän muokkauskertoja sekä JOCKEY äes-kylvökoneella muokkaat ja kylvät samalla koneella.

mentorit Oletko uusi luomuyrittäjä? Laajentamassa luomutilaa? Mentorilta voit kysyä käytännön tietoa päätösten tueksi. Lisätietoja: elisa.niemi@luomuliitto.fi, puh. 0400 534003 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

Yhteystiedot: Boris 0500-567611 www.bt-agro.fi

Luomulehti 5/2014

Mentorin vinkit Teksti: Juha Alasaarela

Mehiläisistä tuloja Mehiläistarhaus kiinnostaa nyt monia ja mehiläishoidon kurssit ovat olleet suosittuja. Kouluttautumisesta saa varmuutta, mutta tärkein oppi karttuu kokemuksista, kertoo Luomuliiton mentor Anneli Hynninen.

”

Mehiläistarhauksen salat eivät aukea hetkessä. Siinä on paljon opeteltavaa, kuten hunajan keruu, käsittely, mehiläisten talvehtiminen, hunajan markkinointi ja myynti. Tärkeää on seurata pesien tilannetta ja tehdä hoitotyöt huolellisesti, kertoo luomuhunajantuottaja Anneli Hynninen. Kaikkien eri asioiden sisäistämiseen kuluu paljon aikaa. Mehiläistarhauksesta saa helposti haastavan harrastuksen, mutta myös tuloja, jos tekee kovasti töitä. Luomumehiläistarhauksessa on tärkeää sisäistää luomupuolen asiat. Tarhaajan täytyy uskoa omaan työhön ja tehdä tuote niin, että asiakkaat ovat tyytyväisiä. Päästäkseen myymään hunajaa, sen täytyy olla laadukasta. Hynninen vinkkaa, että paikalliselle luomuhunajalle on kysyntää, ja kauppiaat ovat ottaneet sen mielellään myyntiin.

Kosteusmittari on välttämätön On tärkeää seurata hunajan kosteuspitoisuutta, ettei pakkaa liian kosteaa hunajaa. – Alussa minulla ei ollut hunajan kosteusmittaria ja hunaja pääsi käymään, Hynninen kertoo. Jos hunaja on liian kosteaa, niin sitä pitää kuivatella tuulettimen avulla. Yleensä hunajan kosteus on sopivaa

Anneli Hynninen kertoo, että paikalliset kauppiaat ovat ottaneet lähiluomuhunajan mielellään myyntiin.

Luomulehti 5/2014

lingottavaksi, jos mehiläiset ovat peittäneet kakuston. – Toissavuonna oli sateinen kesä, eivätkä mehiläiset olleet peittäneet hunajaa. Sitä hunajaa piti kuivatella kuukauden ajan, minkä jälkeen siitäkin tuli lopulta laadukasta hunajaa, Hynninen kertoo kokemuksistaan. Hunajaa ei saa myöskään lämmittää liikaa. Hunajan käsittelyt vaikuttavat vahvasti makuelämykseen.

Hunajan monet muodot Kun hunaja lingotaan syksyllä, se on juoksevaa. Myöhemmin talvisaikaan myydään hienokiteistä hunajaa, ellei ole saanut sellaista lajihunajaa, joka pysyy pitkään juoksevana. – Oman mehiläistarhauksen alueen hunajakoostumukset pitäisi tuntea, että tietää minkälaista hunajaa on tulossa. Pitäisi tunnistaa minkälaisista kasveista mehiläiset valmistavat omat hunajat. Myyntitilanteessa kannattaakin antaa asiakkaiden maistaa tuotetta, jotta he tietävät minkälaista hunajaa ostavat, Hynninen neuvoo.

Työvälineet pesien määrän mukaan Mitä enemmän on pesiä, sitä enemmän ajattelee työn määrää. Siksi työtä pitää helpottaa. Muutaman pesän hunajat vielä linkoaa käsiveivaajalla, mutta useamman, esimerkiksi yli kymmenen pesän linkoamiseen olisi hyvä olla sähkölinko. Pesiltä hunajan otto on suurimmaksi osaksi käsityötä. Mehiläisten poisto kennolta on harjalla työlästä, joten aikaa säästäisi käyttämällä puhallinta. Hoitokäynnillä Hynninen käyttää vesisumutinta mehiläisten rauhoitta-

Teksti: Elisa Niemi

Mitä on luomuhunaja?

Hunaja.net

L miseen. Mehiläisten täytyy kuivatella siipiä hetki, ja sen aikaa pesällä voi touhuta rauhassa. Suihkutetun veden mehiläiset voivat sitten hyödyntää omiin tarpeisiinsa. Markkinoinnissa haasteena on se, että monet asiakkaat eivät tiedä mitä on luomuhunaja, eivätkä tunne luomumerkintöjä. Luomuhunajan ja tavanomaisen hunajan eroista täytyykin kertoa asiakkaille. ◀

Hunajanotto pesiltä on suurimmaksi osaksi käsityötä.

Uusia mentoreita Juha Hankamäki, Keski-Suomi: emolehmätuotanto Lauri Juhola, Keski-Suomi: liha- ja viljatila Tomi Malinen, Lappi: luomuyrtit (ks. s. 45) Veli Rahikainen, Etelä-Savo: peruna, sipuli ja porkkana

uonnonmukaisesti tuotetuksi hunajan tekevät erityisesti pesien käsittelytavat ja mehiläisten keruualueet sekä toimijan kuuluminen luomutuotannon valvontajärjestelmään. Siirtymävaihe luomuhunajan tuotantoon 12 kuukautta ja silloin muun muassa pesistä poistettavat kakustot korvataan luonnonmukaisesta mehiläisvahasta tehdyillä vahapohjukkeilla tai analysoidulla tavanomaisella kuorimavahalla. Pesämateriaaleissa ja pesien sisäosien pintakäsittelyssä käytetään pääosin luonnollisia materiaaleja, jotka eivät aiheuta vaaraa ympäristölle tai mehiläishoidon tuotteille. Pesien on oltava riittävällä etäisyydellä saastelähteistä, kuten kaatopaikoista, jätteenpolttolaitoksista, teollisuuslaitoksista ja erittäin vilkasliikenteisistä teistä. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittava mehiläistarha sijoitetaan usein niin, että lähellä sijaitsevat mesikasvit ovat pääosin luonnonmukaisesti viljeltyjä tai luonnonkasveja. Jotta mehiläiset selviävät pohjoisen talven vaatimuksista, on niiden ravinnon riittävyydestä huolehdittava tuotantokauden lopussa. Tällöin pesiin on jätettävä riittävät hunaja- ja siitepölyvarastot. Lisäruokana voidaan käyttää vain luonnonmukaisesti tuotettua sokerisiirappia tai sokeriliuosta. Mehiläisten vastustuskykyä lisäävien hoitotoimenpiteiden ja olosuhteisiin sopivien rotujen käyttö on erityisen tärkeää, sillä luonnonmukaisessa tuotannossa tuotantopanosten käyttö on rajallista. Mehiläishoitajan tärkeitä työkaluja ovatkin pesien säännöllinen tarkkailu, materiaalien puhtaanapito ja vahan uusiminen. Luonnonmukaisen mehiläishoidon periaatteisiin kuuluu myös, ettei hunajan keruun yhteydessä käytetä kemiallisia synteettisiä karkotteita. Mehiläistuotteita kerättäessä ei tuhota mehiläisiä kennoihin eikä mehiläiskuningatarten siipiä typistetä. Lue luomu.fi-sivustolla: Suomalaisten luomuhunajien antibakteerinen vaikutus luomu.fi/kirjoitus/suomalaisten-luomuhunajien-antibakteerinenvaikutus

Pekka Rusila, Heinola: markkinointi ja kauppa Kalevi Uutela, Lounais-Suomi: kananmuna Voit hakea mentoria tueksesi, jos kaipaat kokeneemman näkemystä ja keskusteluapua. Myös uusia mentoreita otetaan mukaan! Lisätietoja mentor-sivulta: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

Luomulehti 5/2014

Kysymyksiä

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Onko luomujuuston juoksutteena käytetty juoksute geenimuunneltu? Saako geenimuunneltuja organismeja käyttää luomussa lainkaan tai esimerkiksi sen valmistuksessa, jos pitoisuus on alle 0,9 % lopputuotteessa?

Saako lampaille käyttää luomussa mitä tahansa matolääkkeitä ja lasketaanko matolääkkeet rajoitettuihin hoitokertoihin?

Euroopan neuvoston asetukses-

Luomulampaille kuten muillekin luo-

Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo, puh. 040 9641 518

Luomulehti 5/2014

mueläimille saa käyttää Suomessa rekisteröityjä matolääkkeitä. Matolääkkeiden tulee kuitenkin olla eläinlääkärin määräämiä. Lisäksi lääkintäkerrat, lääkevalmisteet, eläinten korvamerkit ja varoajat tulee merkitä lääkekirjanpitoon. Matolääkityksiä ja rokotteita ei luomussa lasketa hoitokertoihin eikä niiden käyttöä tältä osin ole rajoitettu. Eläintuotannon asiantuntija, Katarina Rehnström, puh. 040 9362 150

Mikko Aulanko

sa 834/2007 art. 9 kielletään muuntogeenisten organismien käyttö luonnonmukaisessa tuotannossa. Tämä kielto koskee elintarvikkeita, rehuja, valmistuksen apuaineita, kasvinsuojeluaineita, lannoitteita, maanparannusaineita, siemeniä, kasvien lisäysaineistoa, mikro-organismeja sekä eläimiä. Eli muuntogeenisiä aineksia ei saa käyttää luomussa. Vastuu gmo-kiellon noudattamisesta on luomuelintarvikkeen valmistajalla. Asetuksen mukaan toimijat voivat olettaa, ettei hankittujen elintarvike- tai rehutuotteiden valmistuksessa ole käytetty muuntogeenisiä organismeja eikä muuntogeenisistä organismeista valmistettuja tuotteita, jos pakkausmerkinnöissä tai sitä seuraavassa asiakirjassa ei ole mainintaa gmo:sta. Esimerkiksi soijasta valmistetussa sakeutusaineessa lesitiinissä (E322) täytyy pakkausmerkinnöissä kertoa, jos sen valmistuksessa on käytetty gm-soijaa. Siitä ei siis tarvitse pyytää erikseen gmo-todistusta. Käytettäessä sellaisia tuotteita, joissa gmo-mainintaa ei vaadita, tulee toimijan pyytää tavarantoimittajalta tuotekohtainen todistus eli vakuutus tuotteen gmo-vapaudesta. Näihin tuotteisiin kuuluu myös juuston valmistuksessa käytettävä kymosiini eli renniini. Se on luomujuuston valmistuksessa sallittu valmistuksen apuaine, entsyymi, jonka tuotannossa käytetyt mikro-organismit voivat olla geneettisesti modifioituja. Eli tästä syystä luomujuuston valmistajan on pyydettävä erikseen todistus käytettävän renniinin gmo-vapaudesta. Vaikka valmistuksen apuaineita ei mainita pakkausmerkinnöissä, ei luomutuotteissa saa kuitenkaan käyttää gmo-apuaineita.

Lääkintä suunnitellaan eläimen hyvinvoinnin parhaaksi.

Miten pitkään hoitamattomana nurmena ollut pelto muutetaan vihannesviljelyyn? Vanhemmillani on ollut tontin vieressä puolisen hehtaaria peltoa, jota on pidetty avoimena lähinnä niittämällä kerran kesässä. Nyt kiinnostaisi ryhtyä tuottamaan sillä osa-aikaisesti luomuvihanneksia, mutta mitä pellolle pitäisi tehdä että sen saa tuotantokuntoon? Traktoriurakoitsija kyntämään syksyllä, kesannointia, vai mitä? Käsityökaluja ja järeä jyrsin löytyy omasta takaa.

Hyvinvoivassa peltomaassa tasapainoiset pieneliöpopulaatiot edesauttavat tuotantokasvin kasvua.

jossa on järeät piikit ja kaksi kahvaa. Väline on puutarhaviljelijän jankkuri, joka käyttää kehon painoa maan murustamiseen ja tiivistymien rikkomiseen. Laite ei ole erityisen nopea, mutta sillä kuohkeuttaa melko kevyesti useamman aarin päivässä. Suomessa ei ole jälleenmyyjiä, mutta broadforkeja saa tilattua ulkomailta. Toisaalta “tuplatalikon” voi myös tilata lähimmältä kyläsepältä. Eli pähkinänkuoressa: toimenpiteet riippuvat tilanteesta. Jos pinnanmuotoilua tai maanparannusaineita ei tarvita, pärjää varsin hyvin käsityökaluilla. Pitkään nurmiviljelyssä olleella lohkolla pintamaa on todennäköisesti erinomaisessa kunnossa, siitä kannattaa pitää huolta. Maaperä- ja energia-asiantuntija, Tuomas Mattila, puh. 040 933 1694

Tiimissä mukana myös Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola puh. 040 573 4791

Kasvintuotannon asiantuntija Reijo Käki puh. 040 936 0377

Annamari Käki

yleensä kunnossa ja etenkin pintamaan mururakenne on yleensä erinomainen. Sitä ei ole syytä pilata kesannolla tai kynnöllä, jos asiaa vain mitenkään voi välttää. Joku viisas viljelijä vertasi joskus kyntöä leikkaukseen, potilas on syytä leikata vain hyvästä syystä ja silloinkin aika harvakseltaan. Pääpiirteittäin kyntämiseen on kolme syytä: pinnanmuotoilu, ravinteiden sekoitus ja rikkakasvien hautaaminen. Aloita tarkistamalla pellon pinnanmuodot ja ojitus. Jos pelto on kuopalla, reunaojat kaipaavat aukomista ja vesitalous on muutenkin kyseenalainen, voi olla että kyntö on välttämätön pinnan tasaaja… mutta vasta, kun ojitus ja pinnanmuodot on saatu kuntoon. Silloinkin kannattaa pitää mielessä, mihin kynnöllä pyritään: kuperaan peltoon, josta liika vesi valuu hallitusti pois, ja joka kuivuu keväällä aikaisin viljelykuntoon. Jos reunaojia joutuu aukomaan tai pellonmuotoja muokkaamaan rajummin, hommaan kannattaa varata aikaa ja maansiirtokalustoa. Mikäköhän on pellon ravinnetilanne? Pitkään heinäpeltoina pidetyt pellot ovat yleensä “loppuunlouhittuja”, etenkin kaliumista ja hivenravinteista. Tässä tapauksessa niitetty nurmi on jätetty pellon pintaan, mikä aiheuttaa ravinteiden rikastumista pintakerroksiin. Kannattaa joka tapauksessa ottaa viljavuusnäyte ja katsoa ovatko perusasiat kunnossa, vai kaipaako pelto perusparannuksia esim. kalkin, apatiitin tai puuntuhkan muodossa. Jos perusparannuksia on paljon, kyntö saattaa olla jälleen selkein tapa saada ravinteet kunnolla sekaisin ruokamultakerrokseen. Mutta jos pellon pinnanmuodot ovat kunnossa, perusparannuksia ei tarvita ja rikkaruohotilannekin on siedettävä, parhaaseen lopputulokseen pääsee kyntämättä. Pikainen 3-4 viikon kesanto järeällä jyrsimellä ja kunnon kerääjäkasvusto antaa kasvustolle aikaa hajota kevääseen ja kerääjäkasvusto huolehtii, että vapautuvat ravinteet ovat keväällä vihannesten käytössä. Samalla pellon pintaan vuosien varrella kertynyt hieno mururakenne ja multavuus säilyy pinnalla ja suojaa peltoa liettymiseltä. Kerääjäkasvuston valinta riippuu siitä, mitä on tarkoitus kylvää seuraavana vuonna. Aikaisin kylvettäville kasveille talvella kuoleva kasvusto (kauraa, öljyretikkaa, raiheinää) on varmin. Myöhään kylvettäville kasveille talvehtivat kasvit voivat toimia paremmin (ruis, syysrypsi, jne.). Jos vielä penkit muotoilee syksyllä ennen kerääjäkasvien kylvöä, muokkaus jää keväällä minimiin. Lisätietoa menetelmästä löytyy mm. Youtuben eOrganic kanavalta hakusanoilla “Anne Eric Nordell”. Mikäli pelto on tiivistynyt, se on syytä kuohkeuttaa ennen kerääjäkasvien kylvöä. Puolen hehtaarin mittakaavassa kuohkeutukseen oivallinen väline on “tuplatalikko” eli broadfork. Kyseessä on yksinkertaisesti tavallista leveämpi (50 cm) talikko,

Karoliina Manninen

Pitkään nurmella olleissa pelloissa maan rakenne on

Luomulehti 5/2014

Strategia 2015–2020 Pe 10.10. klo 16–19 JAMK Dynamo, tila D307, Piippukatu 2, Jyväskylä Tervetuloa keskustelemaan Luomuliiton strategiasta 2015-2020 sekä ensi vuoden toimintasuunnitelmasta! Tapaamiseen toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi kaikki jäsenet. Ilmoittautumista pyydetään järjestelyiden vuoksi ma 6.10. mennessä. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www.luomuliitto.fi/strategia15-20 luomuliitto@luomuliitto.fi puh. 0400 534 003

Järjestöpäivä Ma 13.10. klo 10–16 Kokoussali, Tampellan esplanadi 7, Tampere Kulku sisäpihan puolelta taaimmaisesta ovesta (Martat) Mitä seuraava tukikausi tuo tullessaan? Entä EU:n luomuasetuksen uudistus? Miten Luomuliitto vaikuttaa näihin? Tervetuloa mukaan keskusteluun! Teemme toimintasuunnitelmia lyhyemmälle ja pidemmälle aikavälille. Päivään toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi kaikki jäsenet. Ilmoittautumista pyydetään järjestelyiden vuoksi 6.10. mennessä. Vapaa pääsy. Ruokailu omakustanteinen Vapriikin Museoravintola Valssissa. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www.luomuliitto.fi/jarjestopaiva luomuliitto@luomuliitto.fi puh. 0400 534 003 Kysy lapsiparkista!

KoneAgrian Luomuseminaari La 11.10. klo 11.00–13.00 Wivi-auditorio, Jyväskylän Paviljonki Järj. Luomuliitto ja ProAgria

• Kationinvaihtokyky avain maan viljavuuteen Tuomas Mattila, maaperäasiantuntija, Luomuliitto • Luomuviljojen lajikehavaintokokeet tuloksia ja kokemuksia, Arja Nykänen, luomukasvintuotannon erityisasiantuntija, ProAgria Etelä-Savo • Luomuviljan tilahavaintokokeet, Luomupeltojen viljavuus Janne Mäkikalli, toimitusjohtaja, Eurofins/Viljavuuspalvelu Oy • 2015 tukiuudistuksen vaikutukset luomutiloille Reijo Käki, kasvinviljelyasiantuntija, Luomuliitto • Luomutilan mahdollisuudet hyödyntää uutta Maatilojen neuvontajärjestelmää Sari Peltonen, Palveluryhmäpäällikkö, ProAgria Keskusten Liitto Seminaariin on näyttelyvierailla vapaa pääsy. Katso tulo-ohjeet ja tiedot lipuista: www.koneagria.fi

8.–11.10.2014

Luomulehti 5/2014

Reijo Käen ja Tuomas Mattilan

Maaperäklinikka

Ota viljavuusanalyysisi mukaan! Alkaen klo 9 ja luomuseminaarin jälkeen klo 15 asti.

Onko pellon kasvukunnossa parantamisen varaa? Kasvaako joku lohko vuodesta toiseen huonosti? Onko lohkojen välillä suuria eroja muokkautuvuudessa, liettyvyydessä tai poudankestävyydessä? Vika voi löytyä pellon kemiallisesta viljavuudesta. Eri ravinteiden keskinäiset suhteet vaikuttavat maan rakenteeseen sekä eri hivenravinteiden saatavuuteen. Kationinvaihtokyvyn tarkastelu voi auttaa löytämään ratkaisuja. Asiantuntijat tekevät pika-analyysin pellon kemiallisesta viljavuudesta, sen vaikutuksista viljelyyn ja korjauskeinoista. Luomuliiton ilmaiseksi tarjoama palvelu on avoin kaikille KoneAgrian kävijöille.

Luomuliitto ry:n syyskokous

25.–26.11. Seinäjoella Luomupäivät!

Ti 25.11. klo 8.00 Kokoustila Mega, Frami D, Tiedekatu 2, 60320 Seinäjoki

Uusia hallituksen jäseniä valitaan

Käsitellään sääntömääräiset asiat, joihin kuuluu 2014 toimintasuunnitelma ja budjetti sekä kahden hallituksen jäsenen ja heidän varajäseniensä valinta erovuoroisten tilalle. Lisäksi kokous käsittelee Luomuliiton strategian 2015-2020 ja Järjestöpäivässä mahdollisesti ilmenneitä päätettäviä asioita. Tervetuloa! Ilmoittautumista pyydetään järjestelyiden vuoksi viimeistään 11.11. Ilmoittautuneille lähetetään sähköpostitse kokouspaperit. www.luomuliitto.fi/jarjesto/vuosikokoukset Lisätietoja: Pj: jukka.lassila@luomuliitto.fi, puh. 050 529 0482 Tj: elisa.niemi@luomuliitto.fi, puh. 0400 534 003

Ks. lisätietoja s. 44

Luomuliiton hallituksen jäsenien kausi on kolmevuotinen. Ehdokkaita voidaan esitellä sähköpostiryhmässä: luomuliitto@googlegroups.com. Erovuorossa hallituksesta Teppo Heikkilä, naudantuotanto, LounaisSuomi (ei uudestaan ehdolla) - varajäsen Matti Tilkanen, kasvintuotanto, Lounais-Suomi Anna-Leena Ilmarinen, Luomuliiton hallituksen viestintätyöryhmän vastaava - varajäsen Tuomo Karhunen, naudantuotanto, Savo-Karjala (ei uudestaan ehdolla)

Mikä sähköpostiryhmä? Katso kaikki ryhmät ja liity: www.luomuliitto.fi/jarjesto/verkostot/sahkopostiryhmat

Tilaa nyt! Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

Lue luomun tarinat. Tilaa Luomulehti. 6 nroa vuodessa. Tilaushinnat 66 € / 44 €

LUOMULEHTI Tunnus 5009144

ti.fi h e l u m o u .l w ww

33003 VASTAUSLÄHETYS

Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Hinnat vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla. ☐ Tuottajajäsen

☐ Kuluttajajäsen

☐ Kannatusjäsen

☐ ESVY ry (Etelä-Suomi) ☐ Kuhilas ry (Kymenlaakso) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) ☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Satakunnan luomutuottajat ry

☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Kainuun Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry

Haluan liittyä Luomuliiton suorajäseneksi ☐ Tuottajajäsen 60 €

☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

☐ Kuluttajajäsen 25 €

☐ Yhdistyksemme haluaa liittyä jäseneksi 140 €

☐ Laita rasti niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €.

Pinssi 1 €

T-paita 25 €

kpl

le h ti

☐ Kestotilaus 60,50 € (sis. ALV 10 %)

☐ Näytenumero 1 kpl 0 €

☐ Yhden vuoden tilaus 66,50 € (sis. ALV 10 %)

☐ Muu: Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.

☐ Olen jäsen, kestotilaus 44 € (sis. ALV 10 %) ☐ Opiskelijatilaus 30 € (sis. ALV 10 %)

Nimi: Osoite: Puhelinnumero:

Sähköposti:

62 Luomulehti 5/2014 Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.

5/2014

Luomuliitto täyttää ensi vuonna 30 vuotta. Keräämme nyt ehdotuksia, mitä erityistä vuosi tuo toimintaamme ja Luomulehden sisältöön. Mitkä ovat sinun tärkeimmät muistosi? Olitko mukana jopa alusta asti? Ota yhteyttä! luomuliitto@luomuliitto.fi, puh. 0400 534003

Ehdota Vuoden Luomuyritystä! Mikä on innovatiivisin, ekologisin tai muuten innostavaa esimerkkiä näyttänyt luomuyritys? Kerro ehdotuksesi viimeistään 30.10. lomakkeella: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/ vuoden-luomuyritys Luomuliiton hallitus valitsee ansioituneen voittajan ja julkistaminen tapahtuu Luomupäivillä Seinäjoella 25.11. luomu.fi/ luomupaivat Luomuyrittäminen on ylpeyden aihe. Palkitsemisen avulla Luomuliitto haluaa kannustaa ja saada luomuyrittäjyyttä esille myös mediassa. Voittaja voi olla maatila, elintarvikejalostusta tai -myyntiä tekevä yritys.

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

Päätoimittaja Jukka Lassila jukka.lassila@luomuliitto.fi 050 529 0482

Tilaajapalvelu arkisin klo 9–15 luomuliitto@tilitoimistolindgren.fi 040 738 4448

Puheenjohtaja Jukka Lassila jukka.lassila@luomuliitto.fi 050 529 0482

Toimitussihteeri Elisa Niemi elisa.niemi@luomuliitto.fi 0400 534 003

Ulkoasu Eveliina Pakarinen eveliina.pakarinen@kallo.fi 044 515 6900

Toiminnanjohtaja Elisa Niemi elisa.niemi@ luomuliitto.fi 0400 534 003

Toimitus PL 145 00101 Helsinki

Julkaisijat Luomuliitto ry

Ilmoitusmyynti Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856

Paino SP-Paino Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

ASIANTUNTIJAPALVELUN YHTEYSHENKILÖ Reijo Käki reijo.kaki@luomuliitto.fi 040 9360 377

Luomulehti 5/2014

LUOMURUOKATUKKU PALVELUKSESSASI! JOULUTILAUKSET 2014! OH Lu Luomuruokatukusta tuotteet jouluksi: luomuteet, luom luomuglögit, luomusuklaat, luomuhunajat sekä kuivatut luomuhedelmät ja luomuhu -pähkinät. -pähkinä Myös paljon ihania lahjapakkauksia! Erikoistarjous Luomulehden lukijoille: Tee joulutilauksesi mahdollisimman nopeasti, viimeistään 15.10 mennessä ja mainitse tilauksesi yhteydessä LUOMULEHTI - saat yllätyslahjan! Tilaa täältä! www.luomuruokatukku.fi/joulu

Psst! Seuraa uutta blogiamme!

Reilun kaupan viikkoa vietetään 20.-26.10! OH Luomuruokatukusta löydät kymmeniä Reilun kaupan tuotteita ja tarjouksia!