MP1 2013 by Suomen Kylät ry

MAASEUTU kylät&korttelit

1/2013

ELARDIN PUHEENJOHTAJANA LEADER-ryhmien kattojärjestö ELARD valitsi Suomen jatkamaan puheenjohtajakautta vuodelle 2013. YHTEISKOTI MAASEUDULLA Uudet asumisratkaisut voivat vahvistaa kylien elinvoimaa ja tarjota asukkaille työtä ja toimeentuloa. FISKERI I ÖSTERBOTTEN Det pågår ett intensivt utvecklingsarbete inom fiskerinäringen i Österbotten.

TEEMANA YHTEISÖLLISYYS

Kuva: Harri Kontio, Nouseva Rannikkoseutu ry

PÄÄKIRJOITUS

SISÄLLYSLUETTELO

"Kylien voimistamiseen eivät kylät yksin pysty, vielä vähemmän kunnat" KYLÄTOIMINNAN, LEADERRYHMIEN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA

KYLÄT VOIMISTUVAT

Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 lähtien ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittajana. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänelle on jäänyt enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa. Eero Uusitalo eero.uusitalo@kylatoiminta.fi puh. 040 541 9916

Silloin tällöin joku tekee tiukan välikysymyksen: onko kylä enää yhteisö ja voiko kylä olla alueensa voimaannuttaja? Epäilyjen taustalla ovat havainnot siitä, että ammatillisesti yhtenäiset maatalous- ja teollisuuskylät ovat poistuneet. Asukkaiden yhteiset intressit tiivistivät näitä yhteisöinä. Yhteisöllisyys on paljon vaikeammin saavutettavissa kylissä, joiden asukkaista iso osa kulkee töissä keskuksissa tai vierailee paikkakunnalla muutaman viikon vuodessa vapaa-ajan asukkaana. Arvo- ja asennemaailman individualismi ei sekään yhteisöä vahvista. Aikana, jolloin yhteiskunnan tulevaisuus nähtiin arvopapereissa, kylille ei annettu roolia eikä asemaa. Tuolloin 1980-luvun loppupuolella kylätoimintakin eli alkurynnistyksen jälkeistä suvantovaihetta. Voimistuvista kylistä ei rohjettu edes haaveilla. Toisin on kuitenkin käynyt ja käymässä. Sadat tarmokkaat kylät ovat toiminnallaan osoittaneet olevan mahdollista vahvistaa oman alueen elinoloja. Kylät ovat oivaltaneet omaehtoisen yhteisön voiman. Vain asiantuntemattomille on enää epäselvää, että aktiivinen kylätoiminta on eduksi niin asukkaille, kylälle kuin kunnalle. Epäilykset eivät olekaan enää suurin ongelma, vaan vireyden tartuttaminen kaikkiin kyliin. Siinä kylien ja kunnan määrätietoinen yhteistyö

ja sovittu työnjako ovat tärkeä vipuvarsi laajenevalle aktiivisuudelle ja paraneville tuloksille. Voimistuvat Kylät -kampanja on jatkunut kaksi ja puoli vuotta ja sen tilaisuuksien järjestämistä merkinnyt ensimmäinen vaihe on päättymässä. Maakunnittain toteutettava neuvottelukierros kampanjan toisena vaiheena on jo käynnistynyt ja päättyy tämän vuoden loppuun mennessä. Yli 40 tilaisuuteen on osallistunut runsaat 2 500 ihmistä. Enää ei ole tarvinnut selittää kampanjan tavoitetta, vahvistaa paikallista kehittämistyötä ja rakentaa kylille toimijan rooli yhteistyössä kunnan kanssa. Palveluja kuntarakenteiden murros on avannut tämän lähidemokratian ja lähipalvelujen näkymän kirkkaaksi. Toivottavasti maan hallituksen uudistusprosessi alkaa käsitellä myös ihmisen kokoisia lähikysymyksiä organisaatioräpistelyjen ohella. Muuten tuloksena on vain keskittyminen ja palvelutason lasku. Kylien voimistamiseen eivät kylät yksin pysty, vielä vähemmän kunnat. Siksi paikallistoimijoiden ja kunnan keskushallinnon järjestetty yhteistyö ja työnjako kunnan osa-alueisiin perustuvana lähidemokratiana on välttämätön lähivuosien kehityskulku. Asiaa koskeva poliittinen keskustelu on syytä aloittaa, sillä lähidemokratiasta hyötyvät kaikki.

SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN OCH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVECKLARE

kylät&korttelit

1/2013

Suomen Kylätoiminta ry Byaverksamhet i Finland rf

Willa Elsa, Meijeritie 2 25410 Suomusjärvi www.kylatoiminta.fi info@kylatoiminta.fi

PÄÄKIRJOITUS: KYLÄT VOIMISTUVAT 2 suomen kylätoiminta ry esittää lähidemokratiayhteisöjä kuntiin 4 ajankohtaista 5 tehhään ja leikitään yhessä 8

TOIMITUS REDAKTÖR

yhdyskuntarakenne, elämäntavat ja ilmastonmuutos 9

Päätoimittaja Chefredaktör Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

onnistuttiinko leader-toimintatavassa? 10

Toimitussihteeri ja tilaukset redaktör och prenumarationer

Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi / info@kylatoiminta.fi ilmestyy Utkommer

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år 30 EUR / vuosi /år ilmoitusmyynti annonser

Mediamyynti Viljanen T:mi Alinenkuja 2 B, 29630 Pomarkku Myyntipäällikkö Jorma Viljanen Puh. 0400 560 506 ilmoitukset@mediamyynti.inet.fi

Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero ISSN 1457-7240

MAASEUTUPLUS 1/2013

MAASEUTU

Seuraarava lehti ilmestyy 4.4.

Painopaikka Tryckeri

suomi jatkaa elardin puheenjohtajana 11 Naapuriapu on yhteisöllistä toimintaa 12

yhteiskoti harvaan asutulla maaseudulla 14 yhteiskunnallinen yrittäjyys - elinvoimaa maaseudulle 17 Läheisyyttä lääkkeeksi – yhteisöllisyys iäkkäiden perhehoidossa 18 VIRTUAALINEN YHTEISÖLLISYYS MAASEUDUN VOIMAVARANA 20 Maahanmuuttajien alueellinen sijoittuminen ja kotoutuminen maaseudulle 22 vihreä viikko -messuille tullaan viihtymään 24 HEI, ME TEHDÄÄN SE! 26 kylätulilla - yhteisellä asialla 28 Mitä kuuluu vuoden kylille nyt? Vuorossa untamala 30 SUNDOM BYS ”ALLT I ALLO” EN HJÄLP I VARDAGEN FÖR BYBORNA 31 Hur borde vi organisera vårt samhälle? – om gemenskap och systemskap 32 Skärgårdsaktualiteter 33 Aktiviteter inom fiskerinäringen i Österbotten 34 Kirja-arvostelu: Kylätoiminta on hallintaa 36 Pakina: suo, kuokka ja veri 37 Lakimiehen nurkka: JÄSENLUETTELOTIETOJEN LUOVUTTAMINEN SIVULLISILLE 38

MAASEUTUPLUS 1/2013

KANNANOTTO

AJANKOHTAISTA

Suomen Kylätoiminta ry esittää lähidemokratiayhteisöjä kuntiin Kuntakokojen kasvaessa etäisyydet päättäjien ja kansalaisten välillä pitenevät. Tämä korostuu erityisesti maaseutualueilla, joissa maantieteelliset etäisyydet ovat suuria ja edustuksellinen demokratia harvaa. Lähidemokratiaa ei voida ratkaista vain edustuksellisen demokratian keinoin, vaan siihen tarvitaan suoraa demokratiaa. Suomen Kylätoiminta ry vaatii, että uudessa kuntalaissa järjestetään kunnan ja kylien välinen suhde yhteistä neuvottelu-, sopimis- ja päätöksentekomekanismia käyttämällä: - Kyläyhdistyksistä ja paikallistoimijoista muodostetaan toimivaltaisia yksiköitä, lähidemokratiayhteisöjä, jotka ovat kansalaisten valitsemia: edustavat kansalaisjärjestöjä sekä ovat kunnallishallinnon hyväksymiä - Lähidemokratiayhteisön toiminta perustuu alueen omaan kehittämis- tai kyläsuunnitelmaan, jonka avulla toteutetaan kunnan kanssa yhdessä sovitut tehtävät, mitkä liittyvät erityisesti lähipalveluihin ja paikalliseen kehittämiseen. - Yhteisöjen käyttöön alueellistetaan osa kunnan budjetista

MAASEUTUPLUS 1/2013

Lähidemokratiayhteisön koko määräytyy ennen kaikkea kunnan koon ja etäisyyksien sekä lähidemokratiayhteisölle osoitettavien tehtävien perusteella. Lähidemokratiayhteisöt voivat muodostua esimerkiksi kyläryhmistä, kunnanosista tai entisistä kunnista, niin että ne muodostuvat paikallisyhteisöjen omasta aloitteesta. Kunnan rooli on auttaa ja tukea prosessia. Suomen perustuslain 2 § velvoittaa kansalaisten osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseen: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.” Kylien ja kuntien suhteen järjestäminen yhteissopimismenettelyllä lisää demokratiaa ja vastuunkantajia. Siirtämällä päätösvaltaa kansalaisille oman asuinalueensa kehittämiseen luodaan tulevaisuuden uskoa sekä edellytyksiä omaehtoisuuteen ja paikallisiin resursseihin pohjautuvalle kehittämiselle. Suomen Kylätoiminta ry on korostanut näitä näkökulmia koko kuntalain valmistelun ajan. Järjestö edustaa Suomen noin 3 000 rekisteröitynyttä kyläyhdistystä.

Suomen Kylätoiminta ry:n uusi hallitus

YTR:ltä linjaus kaavoitukseen

Marraskuun lopulla pidetyssä syyskokouksessa Suomen Kylätoiminta ry nimesi uusia jäseniä hallitukseen kaudelle 20132014 sekä valituille henkilökohtaiset varajäsenet. Maakunnalliset rekisteröidyt kyläyhdistykset ja kylä- ja kaupunginosayhdistykset Reena Laukkanen-Abbey, Keski-Suomen Kylät ry (varajäsen Ari Oikarainen, Pohjois-Pohjanmaan Kylät ry) ja Ilkka Sutinen, Järvi-Suomen kylät ry (varajäsen Pertti Heikkinen, Pohjois-Savon Kylät ry). Rekisteröidyt kehittämisyhdistykset (Leader-ryhmät): Soila Haapsaari, Nouseva Rannikkoseutu ry (varajäsen Mervi Niemi-Huhdanpää, Aisapari ry). Valtakunnalliset ja maakunnalliset rekisteröidyt järjestöt sekä muut oikeuskelpoiset yhteisöt: Heikki Kukkonen, Suomen Kotiseutuliitto (varajäsen Reijo Petrell, Marttaliitto) ja Paula Yliselä, Maaseudun Sivistysliitto (varajäsen Paula Viertola, MTK). Lisäksi hallituksessa jatkaa vuonna 2013 puheenjohtajana professori Eero Uusitalo sekä seuraavat jäsenet: Maakunnalliset rekisteröidyt kyläyhdistykset ja kylä- ja kaupunginosayhdistykset: Matti Mäkelä, Pohjois-Karjalan Kylät ry (varajäsen Sinikka Kauko-Vainio, Varsinais-Suomen Kylät ry). Rekisteröidyt kehittämisyhdistykset (Leader-ryhmät): Kirsti Oulasmaa, RieskaLeader ry (varajäsen Ilpo Jorasmaa, Jetina ry) ja Kim Smedslund, EMO ry. Valtakunnalliset ja maakunnalliset rekisteröidyt järjestöt ja muut oikeuskelpoiset yhteisöt: Cristell Åström, Suomen Kuntaliittto (varajäsen Marika Sarha, Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry). Ruotsinkieliset jäsenyhteisöt: Mathias Högbacka, Aktion Österbotten r.f. (varajäsen Holger Wickström, Västnylands Byar r.f). Suomen Kylätoiminta ry:n hallituksen jäsen Juhani Nuutinen menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen tammikuussa 2013. Hänen varajäsensä on Kim Smedslund. Hallituksen kokouksessa asetettiin samalla SYTYn jaostot vuosiksi 2013-2014 sekä SYTY:n uuden ohjelman valmisteluryhmä, jonka puheenjohtajana toimii Eero Uusitalo ja sihteereinä Tuomas Perheentupa ja Pipsa Salolammi. Lue lisää jaostoista: www.kylatoiminta.fi

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän linjaus maaseudun kaavoituksesta ja rakentamisesta hyväksyttiin 11.12.2012. Siinä tuodaan esille ilmiötä ja tarpeita, jotka liittyvät maaseudulla asumiseen, elämiseen ja siellä toimiviin elinkeinoihin nyt ja tulevaisuudessa. Linjausta voi hyödyntää parhaaksi katsomallaan tavalla. Linjauksesta lisää Maaseutuasumisen teemaryhmän sivuilta osoitteesta www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/ maaseutuasuminen/ajankohtaista

Svensk Byaservice Nyhetsbrev nu i bloggformat Samarbetsgruppen för Svensk Byaservice har beslutat att utveckla sin nyhetsförmedling över nätet. Från och med 1.1.2013 kan man nu läsa nyheter inom landsbygdsutveckling up to date på Svensk Byaservice Nyhetsblogg. Nyhetsbloggen är en vidareutveckling av Svensk Byaservices Nyhetsbrev inom landsbygdsutveckling. Nyhetsbrevet kommer även i fortsättningen att skickas ut veckovis, men i kortare format med ett sammandrag av veckans blogginlägg. Svensk Byaservice Nyhetsblogg publiceras av Svensk Byaservice i samarbete med Svenska temagruppen (SveT) inom Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen (YTR). Nyhetsbloggen hittas på adressen http://byaservice.wordpress. com.

MAASEUTUPLUS 1/2013

AJANKOHTAISTA

AJANKOHTAISTA Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle Suuri osa tämän Maaseutu Plus -lehden teemanumeron kirjoituksista pohjautuu Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle -kirjan artikkeleihin. Kirja on Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä n (YTR) Hyvinvointipalvelujen teemaryhmän julkaisu ja lopputulema teemaryhmän Yhteisöllisyys-teemavuodesta 2011. Kirjassa luodaan katsaus yhteisöllisyyden nykytilaan ja ilmenemismuotoihin maaseudulla. ”Aluksi yhteisöllisyys kuulosti kliseiseltä ja loppuun kalutulta aiheelta. Halusimme kuitenkin tarttua aiheeseen ja kokeilla löytyykö yhteisöllisyydestä uutta ajateltavaa. Kirjan tavoite onkin tarkastella

yhteisöllisyyttä uusin näkökulmin” , kertoo Katja Ilmarinen Hyvinvointipalvelujen teemaryhmästä. ”Lukija voi pohtia miltä yhteisöllisyys näyttää tämän päivän maaseudulla; onko se löytänyt uusia ilmenemisväyliä vai kuihtumaan päin arjen kiireessä. Selvää on, että edelleen löytyy tilaa uusille avauksille”, Ilmarinen jatkaa. Yhteisöllisyydestä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle kirja on luettavissa sähköisenä osoitteesta: http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/ 2408/MMM_YTR_2012-WEB.pdf

Suomen Kotiseutuliiton valitsema Vuoden kaupunginosa 2012 oli Vaasan Asevelikylä ”Asevelikylässä yhdistyvät rintamamiesperinteen kunnioittaminen sekä aktiivinen kansalais- ja yhdistystoiminta. Alue on hieno esimerkki omaleimaisesta yhteisöllisestä kaupunginosasta, jossa huolehditaan asukkaiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta”, valintaraadin puheenjohtaja dosentti Rauno Lahtinen toteaa. Asevelikylän asukkaat ovat pitäneet yhteisvoimin huolta alueestaan jo vuosikymmenten ajan. Tästä ovat osoituksena monet vuosien varrella hankitut palvelut, kuten kyläkoulu, nuorisotila, jääkiekkokaukalo ja pururata. Perinneseuran voimin pidetään yllä niin veteraanien rakentamaa Korsukylää kuin taidetta ja paikallishistoriaa yhdistelevää Edvininpolkua, joka on yli 300 taideteosta käsittävä kävelyreitti. Omatoimisesti palveluita

Katunäkymä Vaasan Asevelikylästä. Kuva: Tarja Hautamäki

MAASEUTUPLUS 1/2013

Asukkaat järjestävät useita vuosittain toistuvia tapahtumia kuten hiihtokilpailuja, koko perheen ulkoilutapahtumia, kesäjuhlia, joulupuurotilaisuuksia, pääsiäiskokkoja ja kirpputoreja. Vuosien varrella Asevelikylän asuk-

kaat ovat mm. rakennuttaneet oman kaapelitelevisioverkon Jukolavision, joka luovutettiin vuonna 1994 Vaasan Läänin Puhelimelle. Jo kaupunginosan alkutaival oli yhteisöllinen. Kaupunginosan rakensivat sotarintamalta palanneet miehet vuosien 1946 ja 1956 välisenä aikana, ja asutustyötä avittamaan perustettiin yhdistys, jonka nimeksi otettiin myöhemmin Jukolan rakentajat ry. Edelleen erittäin toimeliaan yhdistyksen nimi tulee alueen Seitsemän veljeksen innoittamasta kadunnimistöstä. Alue on säilyttänyt hyvin sodanjälkeisen rakennusperinteen ilmeen, vaikka alkuperäisiä taloja on vuosien varrella korjattu vastaamaan ajan vaatimuksia. Vuoden kaupunginosa -palkinnon vastaanottivat Jukolan rakentajat ry:n puheenjohtaja Markku Ahonpää ja Edvininpolun perinneseuran puheenjohtaja Ari Syrjämäki Kotiseutuliiton vuosikokouksessa. Anna-Maija Halme Tiedottaja Suomen Kotiseutuliitto

Tilaa kyläapuhankkeen esittely yhdistykseesi

JUTTUSARJA, OSA 3 JÄRJESTÖT YHTEISTYÖSSÄ ARJEN TURVALLISUUDEN VUOKSI

Turvalliseen huomiseen - SPEK kylien kumppanina Vuonna 1827 dramaattinen tulipalo tuhosi Turussa yli 2 500 rakennusta ja aiheutti murhetta monelle perheelle ja yritykselle. Tilanteesta oppineena perustettiin Suomen ensimmäinen palokunta - Turun Vapaaehtoinen Palokunta (VPK) vuonna 1838. Tämän jälkeen VPK-yhdistyksiä syntyi lisää eri puolille maata. Valtakunnallinen paloalan järjestö Yleinen Palokuntaliitto perustettiin Oulussa 1906. Myöhemmin toimintaan liitettiin myös väestönsuojeluasiat ja nyt meillä toimii Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK). SPEK on yleishyödyllinen, voittoa tuottamaton yhteisö, joka suuntaa kaikki voimavaransa yhteiskunnan turvallisuutta edistävään toimintaan. SPEK:n arvona on, että turvallisuus on yhteinen asia inhimillisesti, ammatillisesti, luotettavasti. SPEK-ryhmän muodostavat keskusjärjestö ja 13 alueellista liittoa. Ryhmän tavoitteena on kriisinkestävä yhteiskunta, jossa yhteistyötä tekevät niin julkinen sektori ja kansalaisyhteiskunta kuin elinkeinoelämäkin. SPEK huolehtii, että yksilöillä ja yhteisöillä on tiedot ja taidot tunnistaa ja välttää uhkatekijöitä, varautua niihin ja toimia oikein onnettomuus- ja vaaratilanteissa.

Kylätoimintaväelle järjestö on tullut tutuksi kouluttajana ja kampanjoiden järjestäjänä. Tämän lisäksi SPEK:stä voi tilata esitteitä ja turvallisuusmateriaalia. Järjestön www-sivujen kautta voi ladata itselleen tai kyläyhdistykselle mainioita oppaita. SPEK:n ja kylätoiminnan yhteistyöstä on hyviä kokemuksia. Pohjois-Savossa SPEK on jalkautunut Naapuriavulla hyvinvoivia kyliä –hankkeen tilaisuuksiin. Palosuojelurahaston rahoittamassa ja Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen hallinnoimassa ’Erehdykset ja unohdukset salliva asuinympäristö’ -hankkeessa SPEK:n materiaalia on kehitetty edelleen vapaaehtoistoimijoiden käyttöön. Matka turvalliseen huomiseen voi siis alkaa! Sirpa Pekkarinen projektipäällikkö Naapuriavulla hyvinvoivia kyliä -hanke LISÄTIETOJA RAY-rahoitettu hanke, www.ray.fi www.spek.fi www.phpela.fi -> Ennaltaehkäisy

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) aloitti syksyllä 2012 Kyläapu-hankkeen Uudellamaalla. Kyläapu -hankkeessa jäsenyhdistykset palkkaavat pitkäaikaistyöttömiä palkkatuella kyläavustajiksi. Uudenmaan ELY-keskus osallistuu Kyläapu-hankkeen rahoitukseen. Tähän mennessä myönteisen päätöksen Kyläapu-hankeen aloittamisesta ovat tehneet: Degerby byaråd - Degerbyn kyläyhdistys, Hembygdens Vänner i Snappertuna, Fiskars kyläseura ja Tenala Byarådsförening – Tenholan Kyläyhdistys. Hanke jatkuu vuoden vuoden 2013 loppuun saakka ja tänä aikana projektipäällikkö Juhani Nenonen (Puh. 045 111 5222, juhani. nenonen@kylatoiminta.fi) vierailee mielellään esittelemässä hanketta. Hankkeen projektisihteeri on Marianne Lemettinen.

Uusi LEADER-asiamies valitaan maaliskuussa 19.12. Uudenmaan ELY-keskus teki päätöksen Leader-asiamieshankkeesta. Hankkeen toteutusaika on 01.4.2013-31.12.2014. Leader-asiamiestä haetaan avoimen menettelyn mukaisesti tammikuussa ja yksi tai kaksi asiamiestä aloittaa 1.4. Hankkeen kohderyhmänä ja hyödynsaajina ovat Manner-Suomen alueen 55 paikallista toimintaryhmää. Tavoitteena on, että aluekehittäjän rooli vahvistuu ja toimintaryhmät ovat valmiita tähän vahvempaan rooliin.

Ota kantaa! Otakantaa.fi-sivustolla voit keväällä kommentoida seuraavan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman luonnoksia, Vaikuta!

MAASEUTUPLUS 1/2013

KYLÄTOIMINTAA

TUTKIMUSTIETOA

TEHHÄÄN JA LEIKITÄÄN YHESSÄ – KYLÄKOULU YHTEISÖLLISYYDEN TUOTTAJANA Mikä pienessä koulussa on sellaista, että se saa kylän ihmiset, vanhemmat ja lapset, puolustamaan sitä? Se on tunne siitä, että siellä on mukavaa, se on meidän paikka ja meidän koulu. Kyse on siis yhteisöllisyyden tunteesta, joka sitoo ihmisiä yhteen. Me tarvitsemme toisiamme, me haluamme kuulua johonkin ja monesti se jokin on ”meidän koulu”. Pienellä koululla on paljon edellytyksiä tukea lasta kokonaisuutena ja kasvattaa häntä yhteisöllisyyteen. Yhteisöllisyyteen vaikuttaa lähes kaikki tekeminen pienessä koulussa. Yhteiset leikit ja liikkuminen omassa kasvu- ja kouluympäristössä kasvattavat juuria omaan kylään ja omaan yhteisöön. Eri-ikäiset lapset opetusryhmässä kasvattavat toisiaan sosiaalisuuteen. Juhlat ovat koulun vanhimpia yhteisöllisiä kasvatustilanteita. Koulu järjestää juhlia sekä toimii monesti juhlien järjestäjänä yhdessä kylän kanssa. Joulu– ja kevätjuhlien järjestäminen on prosessi, jossa käydään läpi vaiheet suunnittelusta toteutukseen. Kyse on ainutlaatuisesta yhteisöllisyydestä ja sosiaalisen pääoman muodostumisesta. Juhlassa yksilö voi kokea laajemman yhteisön ja on osa sitä (Kansanen ym. 1989, Koskenniemi 1943, 1968, 1982, Koskenniemi & Hälinen 1970). Monet tärkeät tiedot ja taidot opitaan luonnollisissa yhteyksissä, missä esiin

nousevat ongelmat ratkaistaan yhteistoiminnallisesti. Työskentelytapa muistuttaa tutkimuksen tekemistä, jossa opettaja ottaa huomioon oppilaiden taustan, vanhempien ja koulun muun henkilökunnan osaamisen ja laajemman yhteisön. Tällaiselle oppimiselle on siis tyypillistä, että yhteisöllisyys on osa pedagogiikkaa. Leikkiminen ja liikkuminen ympäristössä tukevat lapsen kiinnittymistä kylään sekä vahvistavat hänen paikallisidentiteettiään. Toiminnan ja leikkien kautta lapsi oppii luonnollisissa tilanteissa ymmärtämään luontoa ja rakennettua ympäristöä, opettelemaan yhteistoiminnan sääntöjä ja harjoittelemaan myöhemmissä elämänvaiheissa tarvittavia taitoja. Näiden tietojen ja taitojen siirtyminen tapahtuu tärkeältä osalta lasten omassa keskuudessa, yhteisöllisesti. On huomattava, että motoriikan kehittämisellä lapsuudessa on voimakas yhteys myös tiedollisten, kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Luonnontilaiset alueet ja metsät ovat tärkeitä, erityisesti puut (Hart 1979). Muita luonnollisia elementtejä leikkeihin ovat pensaat, pitkät ruohot ja pudonneet lehdet. Suomalaisen tutkijan, Marketta Kytän (2003), mukaan lapsiystävällisin ja paras elinympäristö on maalaiskylä. Siellä lapsi voi liikkua turvallisesti ja leikkiä eri-ikäisten lasten kanssa sekä oppia yhteisöllisyyttä. Meillä ei ymmärretä vielä tarpeeksi ympäristön merkitystä yhteisöllisyyden muodostajana. Kyläkouluilla on hyviä kokemuksia erityislasten rauhoittamisesta, koska jo ympäristö auttaa rauhoittumisessa. Artikkelissani olen tarkastellut niitä kyläkoulujen yhteisöllisyyteen vaikuttavia tekijöitä, joita ei yleisessä keskustelussa oteta esille. Taina Peltonen Sivistysjohtaja Maahanmuutta jalasten tulo Pohjaslahden kouluun on lisännyt yhteisöllisyyttä ja toisten kulttuurien ymmärrystä. Pohjaslahden koulun rehtori Tapio Parviainen toivottaa kaikki tervetulleksi joulujuhlaan. Kuvat: Taina Peltonen

MAASEUTUPLUS 1/2013

Yhdyskunta rakenne, elämäntavat ja ilmastonmuutos Jukka Heinonen, Seppo Junnila Aalto-yliopiston julkaisusarja TIEDE + TEKNOLOGIA 19/2012 Tiiviimpi yhdyskuntarakenne ei aiheuta asukkaiden pienentyneitä hiilipäästöjä, paljastavat tutkijat Jukka Heinonen ja Seppo Junnila Aalto-yliopiston TIEDE + TEKNOLOGIA -sarjan artikkelin tiivistelmässä. Tulosten mukaan ratkaisevaa on kulutustaso, ei yhdyskuntarakenteen tiiviys. Tämä tulos kumoaa yleisen linjan, jonka perusteella yhdyskuntia tiivistetään. Keskustelua aluekehityksen vaikutusmahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillinnässä on käyty vilkkaasti jo pitkään. Päähuomio on kohdistunut perinteisesti liikkumisen ja rakennusten energiankulutuksen päästöihin. Useissa tutkimuksissa löydetty yhteys aluerakentamisen tiiviyden ja matalien kasvihuonekaasupäästöjen välillä on johtanut tiiviiden aluerakenteiden suosimiseen ja esimerkiksi Suomessa kiteytynyt yhdyskuntarakenteen eheyttämisen tavoitteeksi koko maamme ilmastopolitiikassa. Merkittävästi vähemmän huomiota on kiinnitetty polttoaineenkulutuksen ja rakennusten energiankulutuksen ulkopuolelle jääviin päästöihin ja erityisesti näiden päästöjen ja aluerakenteiden välisiin yhteyksiin. Nämä niin sanotut epäsuorat päästöt saattavat kuitenkin muodostaa erittäin merkittävän osan kokonaispäästöistämme. Useat tuoreet tutkimukset esittävät lisäksi suhteellisen vahvoja näyttöjä siitä, että epäsuoratkin päästöt riippuvat merkittävässä määrin aluerakenteesta. Lisäksi jopa liikkuminen ja rakennusten energiankulutus sisältävät päästöihin merkittävästi vaikuttavia tekijöitä, jotka saatetaan helposti rajata tutkimusten ulkopuolelle. Mikäli nämä tekijät jätetään huomioimatta, saatetaan saada hyvin vinoutunut kuva erilaisten yhdyskuntien aiheuttamista päästöistä ja maankäytön tai aluesuunnittelun vaikutusmahdollisuuksista. Tutkimuksessa esitetään, miten suorat ja epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt kertyvät erilaisten yhdyskuntien toiminnan seurauksena ja arvioidaan aluerakenteen ja päästöjen välisiä yhteyksiä. Artikkelissa nostetaan esiin viisi kasvihuonekaasupäästöjen aiheutumisen ymmärtämisen kannalta tärkeää näkökulmaa (seuraavalla sivulla):

1. Yksityisautoilun päästöt alenevat merkittävästi vähemmän kuin ajosuoritteet aluerakenteiden tiivistyessä Polttoaineen kulutus on ajosuoritetta parempi indikaattori liikkumisen kasvihuonekaasupäästöille. Vaikka matkat lyhenevät tiiviimmissä rakenteissa, mikä näkyy keskimääräisissä ajosuoritteissa, nousevat kasvihuonekaasupäästöt per ajettu kilometri kaupunkiajossa merkittävästi maantieajoa korkeammiksi. Lisäksi ajoneuvoja omistetaan suhteellisen paljon myös kaupungeissa, ja korkeamman varallisuuden seurauksena niissä jopa ostetaan enemmän uusia autoja kuin maaseutumaisemmilla alueilla. Kaupungit asuinympäristöinä saattavat myös maaseutumaisempien alueiden tapaan tukea kulutuskäyttäytymistä, joka vaatii autojen omistamista ja käyttöä. Esimerkiksi kesämökkejä, joille kuljetaan pääsääntöisesti omilla autoilla, omistetaan enemmän kaupungeissa.

Artikkeli ja sen tiivistelmä löytyvät Maaseutuasumisen teemaryhmän sivuilta www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/ maaseutuasuminen "Yhdyskuntarakenteen vaikutus elämäntapaan" -osiosta.

2. Liikkumisen kokonaispäästöt (auto-, juna-, laiva- ja lentoliikkuminen huomioiden) eivät välttämättä laske kaupungistumisasteen noustessa Tarkasteltaessa kaiken liikkumisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä Suomessa havaitaan yhteenlaskettujen päästöjen olevan suhteellisen tasaisia erityyppisillä alueilla johtuen erityisesti kasvavasta lentomatkailun määrästä pääkaupunkiseudulla.

3. Asumisen energiankulutuksesta aiheutuvat kokonaispäästöt kasvavat kaupunkimaisemmilla alueilla ja vähenevät maaseutumaisilla alueilla, kun uusiutuvan energian käyttö lämmityksessä ja toisaalta kerrostalojen piiloenergiankulutus huomioidaan arvioinneissa Energiamuotojen näkökulmasta uusiutuvan energian käyttö lämmityksessä näyttäisi kasvavan kaupungistumisasteen laskiessa. Lisäksi kerrostaloissa merkittävä osa energiankulutuksesta tapahtuu yhteisenä ”piilokulutuksena”, joka ei kohdennu suoraan yksittäiselle asukkaalle. Kerrostaloissa on esimerkiksi paljon yhteisiä tiloja, joita lämmitetään ja valaistaan taloyhtiön kirjanpitoon kohdistuvilla energiakustannuksilla, hissejä operoidaan samoin ainoastaan taloyhtiön kulutuksena näkyvällä sähköllä. Lisäksi kiinteistön hoito ja ylläpito vaatii energiaa, mikä ei sekään näy yksittäisten huoneistojen sähkölaskuilla. Kun nämä energiat ja niiden tuotantotavat huomioidaan samoin kuin yhtiövastikkeissa ja vuokrissa tavanomaisesti maksettava lämpöenergia, näyttää energiankulutus kaupunkimaisessa asumisessa aiheuttavan maaseutumaista asumista korkeammat päästöt. 4. Muun kulutuksen aiheuttamat päästöt ovat korkeimpia kaupunkimaisimmilla alueilla Korkeampi tulotaso ja tarjolla olevat kulutusmahdollisuudet näyttävät johtavan korkeampaan kulutukseen ja aiheutettuihin kasvihuonekaasupäästöihin kaupungeissa suhteessa maaseutumaisempiin alueisiin. Suomessa pääkaupunkiseudulla on erityisen korkea tulotaso, joka näkyy korkeana kulutuksena ja korkeina kasvihuonekaasupäästöinä. 5. Aluerakenteen tiiviys ei ole tehokas indikaattori aluerakenteen ja kasvihuonekaasujen yhteyksien arvioimisessa Edellä esitetyt kohdat 1-4 näyttävät, että yhteys aluerakenteen ja kasvihuonekaasupäästöjen välillä on niin monimutkainen, ettei tiiviyden avulla voida tehdä arvioita päästöistä suuntaan tai toiseen. Lisäksi esimerkiksi alueella käytettävät energiaratkaisut vaikuttavat lopputulokseen niin oleellisesti, että muut tekijät peittyvät helposti energiaratkaisujen alle.

MAASEUTUPLUS 1/2013

LEADER-ARVIOINTI

ELARD UUTISIA

ONNISTUTTIINKO LEADER-TOIMINTATAVASSA? EU-rahoitteinen Manner-Suomen Maaseudun Kehittämisohjelma 20072013 lähenee loppuaan, ja nyt katseet kääntyvät tuloksiin. Tulokset paljastuvat laajan ohjelman ennakkoarvioinnista, joka valmistuu kesällä. Ensi näkemältä tulokset eivät yllä odotusten tasolle, ja aluekehityssäätiön johtaja Reijo Keränen antoi tammikuisessa arviointiseminaarissa ohjelmalle pyyhkeitä. LEADERtoimintaryhmät näyttävät selviytyvän arvioinnin voittajina, vaikka edelleen on paljon kehitettävää. Kylien asukkaat ovat toimintaryhmien toiminnan keskeisiä asiakkaita sekä hankerahoituksen käyttäjinä että hankkeiden kohderyhminä, hankkeista hyötyvinä paikallisina asukkaina. Toimintaryhmien yritysyhteistyöllä on saavutettu tuloksia, ja toimintaryhmien toimintatapa sopii hyvin maaseudun pienten yritysten kehittämiseen. Yrittäjät ovat kokeneet yhteistyön hyödylliseksi ja hyödyt konkreettiseksi. Toimintaryhmien vahvuuksia yritysten kehittämisessä ovat paikallisuus, paikallistuntemus, asiakkaiden neuvonta ja ohjaus sekä pienten hankkeiden ja konkreettisten kehittämistarpeiden rahoittaminen. Toimintaryhmien ohjelmakauden tuloksia

Jouni Ponnikas Oulun yliopistosta esitteli arviointiryhmän tuloksia paikallisen kehittämisen osalta. 55 toimintaryhmällä oli 2011 vuoden loppuun mennessä yhteensä 4739 hanketta (sidottuna). Eli keskimäärin toimintaryhmissä oli rahoitettu 86 hanketta, mutta ryhmien välinen vaihtelu on suurta: vähimmillään 40 ja enimmillään 179 hanketta. Kokonaismäärässä oli kehittämishankkeita 56 % ja yritystukia 44 %, mikä tarkoittaa yhden toimintaryhmän kohdalla keskimäärin 48 kehittämishanketta ja 38 yritystukihanketta (2007–2011). Osassa toimintaryhmistä kehittämishankkeita ja yritystukia on lähes yhtäläinen määrä, kun taas joissakin toimintaryhmissä painopiste on selkeästi joko kehittämishankkeissa tai yritystuissa. Kokonaisuudessaan toimintaryhmät ovat kuluvalla ohjelmakaudella vuoden 2011 loppuun mennessä tukeneet 764 uutta 10

MAASEUTUPLUS 1/2013

yritystä, joista selvitysten jälkeen perustettiin 678. Ryhmät ovat myötävaikuttaneet 372 työpaikkaan, joka on 35% tavoitteesta (suurin osa Leader-hankkeista on yhä kesken, joten on vielä mahdollista päästä koko ohjelmakauden tavoitteeseen). Säilytettyjä työpaikkoja on saavutettu 1212. Nuorten (alle 25 v.) uusien työpaikkojen määrä on alhainen ja kaukana tavoitteesta, mutta toimintaryhmät ovat kommentoineet indikaattorien olleen huonoja nuorten mittauksissa. Missä toiminta ontuu ja miksi?

Toimintaryhmät sekä niistä kumpuava hanketoiminta toimivat arvioinnin mukaan kohtalaisesti. Joidenkin ryhmien sisällä on esiintynyt toimintaa haittaavia ristiriitoja, mutta onnistuneiden hankkeiden toimeenpanon myötä luottamus on kasvanut ja yhteistyö parantunut. Ongelmallisemmaksi on muodostunut toiminta-arkkitehtuuriin kuuluva yhteistyö toimintaryhmien ja ELY-keskusten välillä, ja siellä ilmenee ristiriitoja sekä hallinnollisia ongelmia. Toimintaryhmät tarvitsevat arvioinnin mukaan myös lisää koulutusta yritysalalta. Monet toimintaryhmät toivovat itsenäisempää asemaa ja profiloitumista elinkeinojen kehittäjäksi ja rahoittajaksi sekä resurssien turvaamista niin, että tuloksellinen toiminta mahdollistuu nykyistä paremmin. Kansainvälinen kehittämistoiminta on varsin pienessä roolissa sekä yritysten kehittämisessä että yhteisöllisissä hankkeissa. Monille toimintaryhmien asiakkaille tämä saattaa olla ainoa kanava päästä kansainvälisten kehittämistoimien piiriin. Vahvistamalla kansainvälistä kehittämistoimintaa ryhmät vahvistavat myös omaa lisäarvoaan. Miten ongelmakohtia voisi korjata?

Koska toimintaryhmien yritysten kehittämiseen tuoma lisäarvo on selkeä, tulisi toimintaryhmien hallintoa muuttaa siten, että ryhmät pystyisivät nykyistä yksinkertaisemmin ja nopeammin palvelemaan asiakkaitaan ja olisivat toiminnassaan vähemmän riippuvaisia viranomaisten hallintoprosesseista. Ryhmien aseman it-

senäisyyden vahvistaminen ja roolin selkiinnyttäminen poistaisi myös päällekkäisyyksiä viranomaisten ja toimintaryhmien työstä. Ryhmät voisivat myös käynnistää keskinäisiä, ryhmien yhteisiä ja yhteisesti rahoittamia hallinnon tukitoimia, mikä vapauttaisi ryhmien resursseja hallinnosta kehittämistyöhön. Toimintarahat tuskin kasvavat, eli keinoja ryhmien toiminnan tehostamiseen sekä hallinnon rationalisointiin tarvitaan. Yksi säästövaihtoehto voisi olla ryhmien yhdistäminen, mutta silloin pitää toimia harkiten, että ei estetä paikallisuuden toteutumista. Toinen vaihtoehto voisi olla ryhmien itsenäisen aseman vahvistaminen suhteessa asiakkaisiin sekä viranomaisiin ja muihin yhteistyökumppaneihin. Toimintaryhmien hallinnollisten tehtävien siirtäminen ELYkeskuksiin ei kuitenkaan onnistu, sillä nekin joutuvat tulemaan toimeen niukoilla resursseilla verrattuna hoidettavana oleviin velvoitteisiin. Toimintaryhmien ja ELY-keskusten välinen yhteistyö on tärkeää. Ristiriidat ryhmien ja viranomaisten välillä aiheuttavat alueelle hallaa. Toimintaryhmien ja viranomaisten välistä vastakkainasettelua ei pidä korostaa vaan pitäisi keskittyä kokonaisprosessien kehittämiseen, missä molemmilla tahoilla on omat tärkeät roolinsa. Lisäksi yritysten kehittämiseen kohdistuvaa rahoitusta pitää yksinkertaistaa ja nopeuttaa sekä painottaa uusien yritysten käynnistämisen tukemista. Kokonaan uudet yritykset ovat keskeisiä uusien työpaikkojen luojia. Toimintaryhmien yritysten kehittämiseen liittyvää osaamista tulee edelleen vahvistaa. Olli-Pekka Viinamäki Vaasan yliopistosta on valmistelemassa raporttia 7 eri LEADER-maan hallintokäytänteistä ja näyttäisi siltä, että kaikissa maissa ongelmat ovat hyvin samanlaisia. Tutkimus valmistuu maaliskuussa. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry Lue arvioinnista: www.maaseutu.fi/fi/index/ maaseudunkehittamisohjelmat/arviointi/ arviointiseminaari2013.html

"LEADER-metodin levittäminen uusille politiikkalohkoille kuuluu Suomen ELARD-puheenjohtajuuskauden kärkitavoitteisiin"

Suomi jatkaa ELARDin puheenjohtajana EU:n Leader-ryhmien kattojärjestö ELARD valitsi syyskokouksessaan 5.12.2012 Suomen jatkamaan puheenjohtajuuttaan vuoden 2013 loppuun. Perustajajäsenten tekemän, tavanomaisesta kaksivuotiskierrosta poikkeavan esityksen perusteluna oli toiminnan ja kontaktien jatkuvuuden turvaaminen tärkeänä rahoitusneuvotteluvuonna. Suomen Kylätoiminta ry ja Suomen maaseutuverkosto tukevat puheenjohtajuutta. Uusiksi varapuheenjohtajamaiksi valittiin Tanska ja Tsekki.

Jäsenpohjan laajentuminen avannut uusia ovia

ELARDin jäsenpohja on tavoitteiden mukaisesti kasvanut nopeasti Suomen pj-kaudella. Järjestö kattaa nyt 21 Euroopan maata, joista uusina ovat tulleet mukaan Kroatia, Makedonia, Ruotsi, Slovakia, Tanska ja Viro. Laajentuminen on avannut järjestölle myös uusia ovia EU:n maaseutupolitiikkaan vaikuttamiseen mm. DG Agrin maaseutukehityksen neuvontaryhmässä ja innovaatioverkostossa. ELARDin kuluvan vuoden tärkeimmät tavoitteet liittyvät monirahastoisen paikalliskehittämisen jalkauttamiseen jäsenmaihin sekä riittävän CAP-rahoituksen turvaamiseen maaseutukehitykselle. EUkomission monirahastoisuuden ohjeistus jäsenmaille julkistetaan Brysselissä 6.2., jonka jälkeen toteuttaminen toivottavasti nopeutuu. ELARDin jäsenverkostojen mukaan vain harvoissa maissa Leaderryhmiä on osallistettu monirahastoisuuden valmisteluun, esimerkiksi kumppanuussopimuksen (partnership agreement) laadintaan, vaikka komission mukaan tämän tulisi olla läpinäkyvä ja osallistava prosessi. Tulevassa ohjeistuksessa ovat mukana myös ns. Fokusryhmä 4:n työn johtopäätökset paikallisten kehittämisstrategioiden laadun parantamisesta – Suomen panos työssä oli merkittävä ELARDin sekä maa- ja metsätalousministeriön puheenjohtajuuksien ja aktiivisesti osallistuneiden Leader-ryhmien kautta.

Rahoitusneuvotteluissa jaossa niukkuutta

Helmikuun alkuun ajoittuu myös seuraava EU-huippukokous, joka jatkaa joulukuussa alkanutta unionin budjetin sorvaamista kaudelle 2014-20. Van Rompoyn kompromissiesitys joulukuussa ehdotti mm. CAPin kakkospilarin eli maaseutukehityksen varojen leikkaamista yhdeksällä prosentilla komission esittämästä 89,9 miljardista eurosta. Tämä on LEADERin kannalta tärkeä rahasumma, sillä komission esityksen mukaan siitä viisi prosenttia on korvamerkitty LEADER-toimintatavalle. EU-rahoitusosuuden vääjäämättä kaventuessa Suomessakin tulisi kiinnittää huomiota kansallisen vastinrahoituksen nostamiseen sekä valtion ja kuntien että yksityisten hankehakijoiden tasolla. Suomi kuuluu rahoitusneuvotteluissa siihen harvalukuisempaan jäsenmaiden ryhmään, joka puolustaa maaseutukehityksen varoja ykköspilarin suoria tilatukia enemmän. Syynä ovat myös kakkospilariin kuuluvat pohjoisen maatalouden kannalta tärkeät ympäristö- ja LFA-tuet. Pääministeri Kataisen kannalta hyvänä neuvottelutuloksena voidaan pitää Suomelle van Rompoyn esityksessä laskettua 500 miljoonan euron normaaleista jakokriteereistä poikkeavaa maaseutukehityksen ”bonuspottia”. Vain Itävalta pisti paremmaksi 700 miljoonalla. Nämä varat tulevat kompensoimaan maakohtaista varojen jakoa, jossa vanhat jäsenmaat vääjäämättä kärsivät uusien kustannuksella. LEADER-metodi kiinnostaa myös kehityspolitiikassa

LEADER-metodin erityispiirteet koottiin metodin alkutaipaleella 1990-luvun alussa kehityspolitiikasta. Reilun 20 vuoden eurooppalaisen ”laboratoriovaiheen” jälkeen metodilla tuntuu olevan jälleen kysyntää myös kehityspolitiikassa ja kehittyvissä maissa. Mosambikin ensimmäinen Leaderryhmä on toiminut Suomen kehitysavun turvin jo vuodesta 2009. Kuluvana vuonna kokeilua ollaan laajentamassa seitsemään

uuteen provinssiin. Metodi on tunnistettu myös eurooppalaiseksi hyväksi maaseutukehityskäytännöksi raportissa Afrikan Unionille. ELARD on tammikuun aikana käynnistänyt neuvotteluprosessin EU-komission kehityspolitiikan pääosaston kanssa metodin siirrettävyydestä ja tukimahdollisuuksista. LEADER-metodin levittäminen uusille politiikkalohkoille kuuluu Suomen ELARD-puheenjohtajuuskauden kärkitavoitteisiin. Kehitysavun avautuminen laajemminkin Leader-ryhmien haettavaksi toisi kokonaan uuden ulottuvuuden monirahastoisuuteen. Samaan aikaan metodin laajentuminen kaupunkipolitiikkaan avaa toimintaryhmille uusia mahdollisuuksia ja parantaa kaupunki-maaseutu -vuorovaikutusta. Mallia Suomen kaupunki-LEADERille voitaisiin hakea vaikka Dublinista, jossa kuusi kaupunkiryhmää ovat kattaneet koko pääkaupungin alueen jo kuluvalla ohjelmakaudella. Toimisto muutti EU-parlamentin naapuriin

EU:n talouskriisi heijastui ELARDin toimintaan konkreettisesti loppuvuonna 2012, kun Espanjan Asturias myi rakennuksen, jossa ELARD-toimisto oli vuokralla Brysselissä. Vakavaraisempi Tampereen EU-toimisto parlamenttirakennuksen läheltä tarjosi uudet tilat, joissa kuluvana vuonna työskentelevät koordinaattori Stefanos Loukopoulos, politiikkavastaava Romina Zago ja harjoittelija Sofia Olsson. Suomalaisille Leader-ryhmille tarjoutuu tilaisuus käydä kylässä esimerkiksi huhtikuun puolivälin EN RD:n LEADERtapahtuman yhteydessä, mutta toimiston ovet, neuvottelutilat ja kontaktiverkostot ovat avoinna suomalaisille maaseutukehittäjille toki muulloinkin. Petri Rinne ELARDn puheenjohtaja www.elard.eu

MAASEUTUPLUS 1/2013

KYLÄTOIMINTAA

Naapuriapu on yhteisöllistä toimintaa Naapuriapu on arkinen toimintamuoto, joka kuuluu osaksi kylien ja myös harvaan asutun maaseudun asukkaiden elämään. Se on arjessa auttamista, vapaaehtoisuuteen ja yhteisöllisyyteen perustuvaa toisista huolehtimista. Vaikka naapuriapu itsessään ei ole vain maaseudun ilmiö, on sen merkitys toimintaan osallistuville erilainen harvaan asutuilla seuduilla kuin esimerkiksi kaupunkien asukasyhdistystoiminnassa. Kylissä ja harvaan asutuilla alueilla naapureiden apu on monesti ainoa käytettävissä oleva palveluihin rinnastettava tuki ja siksi olennainen tekijä arjen turvan ja sujuvuuden kannalta. Harvan palveluverkon maaseudulla paikalliselle auttamistoiminnalle onkin selkeä tarve. Maaseudun pitkät välimatkat ja kylien sijainti kaukana taajamien ”lähipalveluista” estävät asukkaiden mahdollisuudet poiketa kauppaan tai palvelupisteeseen heti apua tarvitessa. Maaseudulla palvelujen käyttö, harrastuksissa käyminen sekä osallistuminen vapaa-ajan tapahtumiin edellyttävät henkilökohtaista liikkumista, yleensä yksityisautoilua. Kun henkilökohtainen liikkuminen on rajattua, syrjäytymisen ja yksin jäämisen riski kasvaa. Erityisesti yksinäisten vanhusten mahdollisuudet asua maaseudulla voivat olla riippuvaisia lähiyhteisön tarjoamasta avusta. Naapuriavun käytännöt vastaavat kuitenkin monenlaisiin tarpeisiin ja voivat siten tarjota tukea ja helpotusta kaikkien paikallisten arkeen. Naapuriapua annetaan ja saadaan monenlaisissa muodoissa. Se voi olla vastaamista hetkellisiin avuntarpeisiin ja olla esimerkiksi satunnaista lastenhoitoapua tai rantasaunan kunnostamista talkoilla. Se voi olla myös suunniteltua ja pysyväisluontoista toimintaa kuten yhteisten työkoneiden omistamista tai kylällä asuvan vanhuksen säännöllistä auttamista, johon useampi ”naapuriavun rinkiläinen” vuorotellen osallistuu. Kyytirinki edustaa tyypillistä naapuriapua. Kaukana taajamasta asuvien perheiden vanhemmat voivat jakaa lasten harrastuksiin viemisestä aiheutuvaa kulkemista hoitamalla kyytejä vuorotellen. 12

MAASEUTUPLUS 1/2013

Tällöin yhteistyöstä on sovittu ja tehty käytännön arjessa sitova työnjako. Naapuriavun perustana on arjen haasteista selviäminen lähiyhteisön eli kyläläisten ja naapureiden avulla. On luontevaa tehdä yhteistyötä muiden, samalla alueella asuvien ja samankaltaisia arjen haasteita kohtaavien kanssa. Naapuriavun voima piileekin juuri yhteisöllisyydessä ja inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Auttaminen, että tietää milloin joku tarvitsee apua, edellyttää tietoa toisista ihmisistä ja heidän elämäntilanteistaan. Se edellyttää myös sellaisia luottamuksellisia välejä, joissa ihmiset uskaltavat tarjota tai pyytää apua. Käytännön avun lisäksi naapuriapu on myös laajempaa läheisten hyvinvoinnista huolehtimista. Esimerkiksi vierailut vanhusten luona tai tapahtumiin

mukaan ottaminen ovat tärkeää toimintaa sosiaalisten verkostojen ja yhteisöön kuulumisen tunteen ylläpitämiseksi. Käytännön toiminnan ja sitä kautta saatavan hyödyn lisäksi naapuriapu voidaan nähdä yhteisöllisen paikalliskulttuurin ilmenemismuotona, jossa toimintaa ohjaavat jaetut auttamisen ja toisista huolehtimisen arvot. Osallistumisen keskeinen lähtökohta ja motivaattori on usein juuri paikallisuus ja omaan yhteisöön kuulumisen tunne. Auttaja kokee toimivansa koko yhteisön hyväksi ja luottaa siihen, että saa myös itse apua sitä tarvitessaan. Tämä vastavuoroisuus ei välttämättä ole suoraan samojen yksilöiden välistä, vaan kyse on usein niin sanotusta yleistetystä vastavuoroisuudesta, jolloin apu kiertää yksilöltä toiselle. Vastavuoroisuuden pe-

rustana on ihmisten omaa lähiyhteisöään esimerkiksi kunnan järjestämisvastuulla kohtaan tuntema luottamus. Toisten hyväksi olevien palvelujen tuottaminen edellyttää. toimiminen laajennetun vastavuoroisuuden On huomioitava myös se, että käynnissä periaattein edistää kyseisen yhteisön hyvin- oleva, muuttoliikkeestä ja perinteisten elinvointia ja selviämistä enemmän kuin mitä keinojen vähenemisestä aiheutuva maaseuyksilöt itsenäisinä toimijoina saisivat aikaan. dun kulttuurinen muutos muuttaa myös Kun auttaminen ja toisista huolehtiminen paikallisia yhteisöjä. on yhteisön jäsenille tärkeä, toimintaa ohKoska naapuriavun ja auttamishalun jaava arvo, on yhteisö vahva. taustalla vaikuttaa kokemus omaan paiMaaseudun paikallisyhteisöjen omaa- kallisyhteisöön kuulumisesta sekä halusta vat voimavarat ja niiden tietoimia sen hyväksi, on dostaminen, kehittäminen ja yhteishengen säilykanavoiminen arjen haastei- "Mahdollisuus olla mu- minen merkittävässä kana ja vaikuttaa oman roolissa myös omaehden ratkaisemiseksi ovat osa kylän asioihin vahvistaa toisen toiminnan säimaaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseen tähtäävää työtä. sitoutumista paikalliseen lymiselle. On tärkeää yhteisöön" Paikallisen toiminnan kehittämuistaa, että vapaaminen yhteistyönä kunnan, ehtoisuuteen perustuyrittäjien ja vapaaehtoisten va,paikallinen auttatoimijoiden kesken nähdäänkin keskeise- mistoiminta on käytännössä yksittäisten, nä ratkaisuna maaseudun hyvinvoinnin aktiivisten ihmisten toimintaa. Kyläläisyys edistämisessä. Mutta onko paikallisissa yh- ei ole sama kuin aktiivinen osallistuminen dessä tekemisen käytännöissä löydettävissä vapaaehtoistoimintaan. Yhdessä tekemistä ratkaisuja yhä uusiin tarpeisiin, joita esi- on tuettava ja siihen kannustettava myös merkiksi kuntakokojen kasvu ja palvelujen paikallisen tason ulkopuolelta. Erityisesti keskittäminen tuovat syrjäisille seuduille? nuorten osallistumismahdollisuuksia oliVapaaehtoisuuteen perustavalle toimin- si tuettava. Mahdollisuus olla mukana ja nalle ei tule asettaa niitä velvoitteita, joita vaikuttaa oman kylän asioihin vahvistaa

sitoutumista paikalliseen yhteisöön ja voi sitä kautta innostaa mukaan esimerkiksi järjestötoimintaan. Paikallisen toiminnan elinvoimaisuuden säilyttämiseksi tarvitaan myös uudenlaisia tapoja, esimerkiksi kylätoiminnan ”sisäänheittäjiä” ja niin sanottuja matalan kynnyksen tapahtumia, joihin kenen tahansa on helppoa osallistua ja kokea olevansa tervetullut. Paikallisen tason ulkopuolelta tuleva tuki voi olla esimerkiksi erilaisten, uusia toimintamuotoja kehittävien hankkeiden tukemista. Myös hyvien käytäntöjen rohkea soveltaminen oman kylän tarpeisiin voi vahvistaa paikallisen toiminnan edellytyksiä. Uusien toimintamuotojen ei välttämättä tarvitse olla erityisen innovatiivisia. Kylillä on monenlaisia arkiaskareissa auttamiseen tähtääviä palvelumuotoja, esimerkiksi kylätalkkareina toimivia henkilöitä, kotipalvelurinkejä tai pestipalvelutoimintaa, jonka kautta auttavat kädet voi tilata kotiinsa. Tällöin hyväksi koetut naapuriavun käytännöt säilyvät, mutta ne voidaan siirtää esimerkiksi työstä rahallista korvausta saavan kylätalkkarin tehtäväksi. Kylätalkkari- tai pestipalvelutoiminta voi ratkaista monta ongelmaa: pienet kodin kunnostustyöt ja pihahommat tulee tehtyä, ja tekijä saa työstään korvausta. Myös huoli yhteisöllisyyden heikkenemisestä ja naapuriapuun kiinteästi liittyvän vastuunkannon vähenemisestä on peruste sopimusten teolle muuttuvan maaseudun hyvinvoinnin pysyvyyden turvaamiseksi. Yhteisöllisen, vapaaehtoisen toiminnan tukeminen ja kehittäminen on maaseudun tulevaisuuden ja asukkaiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää työtä. Naapuriapu sekä sen taustalla vaikuttavat yhteisöllisyyden ja auttamisen halun arvot ovat tärkeä voimavara maaseudun yhteisöille. Paikallinen toiminta ja sen tuoma tieto siitä että apua on saatavilla, luo turvallisuuden tunnetta ja tukee arjessa selviytymistä. Vahva paikallisyhteisö ja yhteisöön kuulumisen tunne edistävät osallistumista – sekä avun tarjoamista että sen vastaanottamista. Pilvi Hämeenaho etnologi, filosofian maisteri Kirjoittaja valmistelee maaseudun arkea ja hyvinvointia tarkastelevaa väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella

MAASEUTUPLUS 1/2013

YHTEISÖLLISYYS

Yhteiskoti harvaan asutulla maaseudulla Ydinperhekeskeinen asuminen on Suomessa ollut hallitseva asumisen muoto kaupungistumisen myötä. Se on seurannut asenteissa ja ajattelussa myös vanhuuden asumisratkaisuihin. Vasta nyt kehitellään laitoksen ja oman kodin välimuotoja. Uudenlaista ryhmäasumista viritellään usein taajamiin, mutta maallakin niillä olisi paikkansa.

Konkreettinen kyläyhteisö ympärillä on aikojen myötä ohentunut, mutta sen symboliset kerrokset säilyvät miesten mielessä. Yksityinen hoivakoti kylällä

Pieni, yhdeksänpaikkainen hoivakoti toimii Pielisen rannalla vanhassa pappi-

lassa. Näköetäisyydellä naapuriin nousi hiljattain taiteilijaresidenssi muistuttamaan kylän suurista taitelijoista kirjailija Heikki Turusesta ja kuvanveistäjä Eeva Ryynäsestä. Hoivakoti kylällä on merkittävä kahteen suuntaan. Se on kylän suurin työllistäjä ja osa kylän palveluinfrastruktuuria, institutio-

naalista rakennetta. Lähes jokaisen joku sukulainen tai tuttava on asunut tai asuu siellä. Se on myös kohtaamispaikka, sillä vieraileminen hoivakodissa on luontevaa ja mutkatonta. Joku paikallisista asukkaista piipahtelee siellä kyläilemässä, juttelemassa ja pelaamassa korttia, tuomassa milloin marjoja, milloin kalaa tai sieniä. Monet →

Uudet asumisratkaisut voivat vahvistaa kylien elinvoimaa ja tarjota asukkaille työtä ja toimeentuloa. Pohjois-Karjalassa on esimerkkejä siitä, millaisia uusia yhteisöllisyyden muotoja olisi mahdollista virittää ikääntyville maaseutuympäristössä. Miesten koti metsässä

Ruunaan metsätyömieskoti Lieksassa on esimerkki asuinyhteisöstä, joka on kahdella tavalla erityinen: se sijaitsee maalla kaukana keskuksista ja sen asukkaat ovat kaikki miehiä. Koti on perustettu 1960-luvulla ikääntyneistä metsätyömiehiä varten. Metsätyömiesten elämäntapa ja -historia olivat perusteluita kodille. Tukkijätkä on tottunut olemaan omien joukossa ja vapaa, sanottiin. Talossa on vinha metsäradion henki. Se on miesten koti, jossa tuoksuvat omien emäntien paistamat karjalanpaisti ja ruisleipä. Saunaa lämmitellään ja sauvalenkillä käydään voinnin mukaan. Sanomalehteä luetaan ja kommentoidaan. Yhteisen oleskelutilan täytetyt linnut ja jätkänpatsas kertovat asukkaiden taustoista. Heillä kaikilla on kytkös metsään. He ovat entisiä metsureita, eläneet metsästä ja metsässä. Metsätyömieskotia uhkasi pari vuotta sitten lakkauttaminen, ja miehet ehtivät jo pelästyä joutumista betoniseinien sisälle kaupunkiin. Asukkaiden onneksi koti siirrettiin osaksi Lieksan kaupungin kotihoidon tuettua asumista. Koti on entinen kansakoulu itärajan pinnassa ”salolla”. Ilves saattaa hiippailla ikkunan alla ja lähistöllä sanotaan olevan enemmän susia kuin ihmisiä. Rajamiehet ja kyläläiset piipahtavat silloin tällöin. Kesällä tienoo muuttuu suosituksi lomanviettoseuduksi. Koulut ovat monenlaisessa asuinkäytössä ja yleisemmin eläkeläisten asumiseen, niin tämäkin Kontiovaaran koulu. Kuva: Mikko Takkunen

MAASEUTUPLUS 1/2013

YHTEISÖLLISYYS

Yhteiskunnallinen yrittäjyys - elinvoimaa maaseudulle Maaseutua koskettavien haasteiden ratkaisemiseksi, yhteisöllisyyden elvyttämiseksi ja palvelujen turvaamiseksi tarvitaan vahvaa siltaa sosiaalisten, ympäristöön liittyvien ja liiketaloudellisten näkökulmien välille. Tätä siltaa voivat rakentaa kaikki toimijat sektorista riippumatta. Luovista, yhteisöllisille ja sektorirajat ylittäville toimintatavoille perustuvista ratkaisumalleista yhteiskunnallisen yrittäjyys on yksi lupaavimmista visioista myös maaseudun kehittämiseen.

Paluumuutta ja, vuonna 1939 syntynyt Ilta Määttä-Lindström asuu miehensä kanssa Kontiovaaran entisellä koululla Lieksassa. Kuva: Mikko Takkunen

käyvät miltei päivittäin katsomassa siellä asuvia sukulaisiaan. Hoivakodissa asuville ikääntyville kylä on jokaiselle eri tavoin merkityksellinen. Jotkut asukkaista ovat asuneet kylällä koko ikänsä. Heidät ja heidän elämänhistoriansa tunnetaan siellä ja he tuntevat kylän. Kylä ihmisineen, toimintoineen, paikkoineen ja maisemineen on osa heidän identiteettiään. He ovat edelleen kyläläisiä sekä itselleen että muille. Joku asukkaista taas on muuttanut hoivakotiin kauempaa lähemmäksi kylällä asuvaa lasten perhettä. Hänelle hoivakoti on ennen kaikkea mahdollisuus elävään yhteyteen oman perheen kanssa.

kirkolla, vaan korvautuisi uudenlaisella asumisen mallilla entisessä elämänpiirissä. Omalla paikalla, luonnolla ja sosiaalisilla suhteilla on suuri merkitys ihmiselle. Oma paikka voi tarkoittaa tuttua seutua tai maisemaa, se on osa elettyä elämää. Paikka voi olla ihmiselle voimavara, joka tukee toimintakykyä ja sen säilyttämistä. Suomalainen vanhuspolitiikka on toistaiseksi ollut sokea asuinpaikan ja ympäristön merkityksille. Kun hoivaratkaisuja ja laatutekijöitä mietitään, ei astuta hoivakotien ovesta ulos. Yksiköitä ei mietitä osana paikallisyhteisöjä eikä vanhusten omia paikkasuhteita.

Vanhenemista omalla paikalla

Mielikuvitusta kehiin

Tällainen ”Aging-In-Place” -ajattelu, paikallaan vanheneminen, on Suomessa toistaiseksi aika uutta. Entinen tuttu koti maalla ei vaihtuisikaan asumiseen taajamassa tai

Maaseudulla on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Harvaanasuttu maaseutu kylineen ja työikäisine ihmisineen voi tarjota

MAASEUTUPLUS 1/2013

vaihtoehtoisia yhdessäasumisen ratkaisuja vanhuuden päiviksi. Ikäihmiset ovat yksilöitä, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen ratkaisu. Eri vaihtoehtoja ja mielikuvitusta on toistaiseksi harvemmin käytetty. Olisiko vaihtoehdottoman taajamaanmuuton tilalle tai rinnalle mahdollista perustaa hoiva-apua tarvitseville eläkeläisille pieniä hoivakoteja? Tai yhteisen elämäntavan ympärille rakentuvia yhteisöjä? Jollekin vanhukselle perhehoito voi olla hyvä ratkaisu, ja samalla syntyy työpaikka kyläläiselle. Arja Jämsén Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ISO yksikön johtaja Pohjois-Karjalan yksikkö Silva Tedre ylipistolehtori Itä-Suomen yliopisto

miseen ja uuden yrittäjyyden lisäämiseen. Yhteiskunnallinen yrittäjyys ON Suomen lain mukaiset sosiaaliset yritykset yhteisöllistä liiketoimintaa voivat olla myös yhteiskunnallisia yrityksiä. Yritystoiminnan logiikan ei enää tarvitse Suomalaisen Työn Liitto on julkistanut olla ”business as usual”. Yhteiskunnallinen vuoden 2011 lopussa yhteiskunnallisille yritys tunnistaa jonkin yhteiskunnallisen yrityksille suunnatun liiketoimintamerkin ongelman ja hyödyntää liiketoimintataitoja ja kriteeristön. Keskeisiä kriteerejä ovat yhsen ratkaisussa. Sen yhteiskuntavastuu on teiskunnallinen hyvän tuottaminen, rajoisyvempää vastuun kantamista ympäröivästä tettu voiton jako sekä toiminnan avoimuus yhteisöstä kuin lainsäädännön mukaisten ja läpinäkyvyys. Merkin käytöllä tähdätään yhteiskuntavelvoitteiden hoitaminen. sektorin näkyvyyden ja asiakasymmärrykTyypillisimpiä yhteiskunnallisia yrittä- sen lisäämiseen. Merkki on myönnetty jo jyyden toimialoja ovat työttömien työelä- noin 30 yritykselle eri toimialoilta, mumään integrointi, koulutus ja kuntoutus, kaan lukien Pääkaupunkiseudun kierrähenkilökohtaiset palvetyskeskus, Asennettalut ja heikommin mekampanja, Helsingin nestyneiden alueiden "Yhteisöllisyydestä on Diakonissalaitoksen Säätiö paikallinen kehittämisekä moni sen tytäryhtikovaa vauhtia tulossa kilnen. Yhteiskunnallinen öistä, Sortso-osuuskunta ja tehtävä voi olla myös pailuetu markkinoilla" Mifuko Oy. taantuvien alueiden Yhteisöllisyydestä on tukeminen, paikalliskovaa vauhtia tulossa kilyhteisöjen kehittäminen, ympäristönsuo- pailuetu markkinoilla. Liiketoiminnassa jelu ja vastuullinen kauppa kehitysmaiden mukana olevien kesken jaetut arvot ja takanssa. Yhteiskunnallista yritystoimintaa voitteet vahvistavat parhaimmillaan yhteion maailmalla syntynyt mm. julkisen lii- söllisyyden syntyä sekä yrityksen sisällä että kenteen, nuorille ja perheille suunnattujen lähiyhteisöissä. Yhteiskunnallisen yrityksen palvelujen, julkisten vapaa-ajan palvelujen, tarkoitus on tuottaa etua yhteiskunnalle ravintolapalvelujen, telekommunikaation, tai yhteisölle, ja se sitouttaa ja innostaa eri sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen sekä kansalaisryhmiä toimintaansa järjestöjen kodeille suunnatun ammattiavun aloil- tavoin. Uudenlaisia yhteistyömalleja edusle. Monet näistä toimialoista liittyvät lä- tavat mm. HUB-toiminta ja Hovikoti–yriheisesti myös maaseudun tulevaisuuden tysryhmä. Yhteisöllisyys konkretisoituu palvelutarpeisiin. tyypillisesti omistajarakenteessa (mm. henSuomessa yhteiskunnallisen yrityksen kilöstöomistajuus), yhteistyöverkostoissa, toimintamallin kehittäminen on kytketty käyttäjien osallistamisessa ja yhteisöllisenä muun muassa kunnan tai järjestöjen pal- työ- ja toimintakulttuurina (ml. työntekijöivelutuotannon kehittämiseen ja uudelleen den osallistuminen yrityksen hallintoon). organisointiin, työllisyydenhoidon edistä- Korkea motivaatio edesauttaa tuottamaan

hyviä palveluja, joihin asiakkaat ovat tyytyväisiä. Innostuksella ja motivaatiolla on siis sekä inhimillistä että taloudellista arvoa. Uusia mahdollisuuksia ja elinvoimaa maaseudulle

Yhteiskunnallisen yrityksen toimintamalli generoi tehokkaasti yhteiskuntaamme kipeästi kaivattuja kokonaishyötyjä. Yhteiskunnallinen yrittäjyys onkin houkutteleva kehittämisen viitekehys monentyyppisille toimijoille pohdittaessa paikallisyhteisöjen elinvoiman palauttamista tai turvaamista. Esimerkiksi monet Green Care –toimijat kehittävät jo maaseudun palveluja sekä yhteisöllisiä ja voimaantumista edistäviä toimintatapoja. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden edistämiseksi on kokeiltava ja kehitettävä rohkeasti uudenlaisia, sektorirajat ylittäviä ratkaisumalleja. Tarvitaan osaamista ja asiantuntijuutta, oikean ja positiivisen tiedon nopeaa levittämistä, turhan byrokratian välttämistä sekä laajaa hyväksyntää ja poliittista tahtoa. Tarvitsemme Suomeen ja maaseudulle soveltuvia malleja, joilla lähdetään liikkeelle. Luovat ratkaisut ja muutospäätökset ovat mahdollisia - tarvitaan vain riittävästi innostusta ja motivaatiota, uskallusta ja palveluasennetta. Haasteisiin on jo alettu Suomessa vastata monien tahojen toimesta. Aika näyttää, miten tällaista toimintaa voidaan ja halutaan maassamme ja maaseudullamme tukea. Elina Vanhapiha Projektipäällikkö Yhteiskunnallisten yritysten Living Lab Tarja Jutila yrittäjyyden asiantuntija Tmi OwnStory

MAASEUTUPLUS 1/2013

YHTEISÖLLISYYS

Läheisyyttä lääkkeeksi – yhteisöl lisyys iäkkäiden perhehoidossa ”Kieltämättä ajatus äidin muuttamisesta toisen kotiin kuulosti kummalliselta. Kun ehdotusta vähän aikaa pureskeltiin, se osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi. Huomasin heti perhekodissa käydessäni, että äiti oli muuttunut. Hänen kanssaan oli helppo keskustella ja mielialakin oli positiivisempi, ja se on varmasti tämän virikkeisen ympäristön ansiota. Tämä oli äidille loistava ratkaisu, sillä nyt hän voi elää perheessä normaalia elämää ja itsellekin tämä sopii mainiosti. Ainutlaatuista!”, kommentoi Päivin ja Mikon luona hoidossa olevan vanhuksen omainen. Perhehoito on iäkkään henkilön hoidon ja muun huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella, perhehoitajan kotona. Perhehoito voi olla jatkuvaa, jolloin ikäihminen saa perhehoidossa tarvitsemansa hoivan ja huolenpidon vuosien ajan. Lyhytaikainen perhehoito muun muassa tarjoaa omaishoitajalle mahdollisuuden lakisääteisten vapaapäivien pitämiseen. Ikäihmisiä oli perhehoidossa vuoden 2011 lopussa hieman alle 100, mutta lukumäärä on kasvussa. Lisäksi lyhytaikaisessa perhehoidossa on ikäihmisiä Perhehoitoliiton arvion mukaan samansuuruinen määrä. Perhehoito tarjoaa huolenpitoa ja pysyviä ihmissuhteita sekä turvallisen elinympäristön siinä vaiheessa, kun iäkäs ihminen ei enää pysty elämään omassa kodissa. Perhehoidossa on mahdollista antaa yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa, ryhmäkoko on pieni eivätkä hoitajat vaihdu. Perhehoidossa ikäihminen elää normaalia arkea ja osallistua arjen mielekkäisiin askareisiin omien voimavarojen ja halun puitteissa. Lähes kaikilla perhehoitoon tulevilla ikäihmisillä on jokin muistisairaus. Perhehoito sopii myös ikäihmisille, jotka joutuvat olemaan saamistaan tukipalveluista huolimatta paljon yksin ja kokevat tästä syystä turvattomuutta. Perhekoti on sosiaalinen yhteisö, joka tarjoaa ikäihmiselle turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Ikätovereiden lisäksi ikäihmisellä on usein mahdollisuus sukupolvet ylittäviin ihmissuhteisiin sekä omien lasten että perhehoi18

MAASEUTUPLUS 1/2013

tajan perheenjäsenten kautta. Tähän vahvaan yhteisöön muodostuu monenlaisia tapojen, mieltymysten ja erityispiirteiden verkosto. Yhteisön toimivuus vaatii perhehoitajalta hänen ja ikäihmisten välisten suhteiden huomioimisen lisäksi myös asukkaiden keskinäisten suhteiden tuntemista ja vuorovaikutuksen tukemista. Yhteiset projektit, kuten piha- ja puutarhatyöt, lujittavat sosiaalisia suhteita. Kokemusten mukaan omaishoitajat käyttävät useammin vapaitaan, kun heillä on mahdollisuus viedä läheisensä perhehoitoon. Joensuun kaupungin vuonna 2009 omaishoitajille tekemän asiakaskyselyn mukaan omaishoitajat olivat tyytyväisiä perhehoitoon ja toivat läheisensä sinne pitkänkin matkan takaa. Monet korostivat sitä, että heidän läheisensä viihtyvät perhehoidon kodinomaisessa ympäristössä, erityisesti perheissä, joihin kuuluu myös

lapsia ja lemmikkieläimiä. Kainuun maakunta -kuntayhtymän asiakaskyselyssä omaishoitajat toivat esiin tutun hoitajan merkityksen, ulkoilun, kotitöihin osallistumisen mahdollisuuden, iloisen mielialan ja hyvän yhteistyön omaisten kanssa. Perhehoito avaa uusia mahdollisuuksia maaseudulla

Perhehoito vastaa iäkkäiden asumisvaihtoehtojen kysynnän kasvuun myös maaseudulla, jonne sen järjestäminen soveltuu hyvin. Maaseutu ja luonto ovat lisäarvoja hoidon ja asumisen järjestämisessä. Rauha, turvallisuus, mahdollisuus ulkoiluun, eläimet ja piha-askareet ovat elämänlaadun tekijöitä, joiden hyvinvointia lisäävää vaikutusta on vaikea jäljitellä. Maaseudulla iäkkäiden määrä kasvaa ja samalla kasvaa kysyntä erityyppisille

Perhehoitoa Päntäneellä. Kuva: Kirsi-Marja Nurminen

tuetuille asumismuodoille. Tälle ryhmälle on tärkeää varmistaa elämänjatkumo ja säilyttää tuttu arjen ympäristö myös elämän ehtoolla. Maaseudulla on edellytyksiä perhehoidon järjestämiseksi, kuten tilaa ja rakennuksia sekä henkilöitä, joilla on myös ammatillista osaamista. Maaseudulla etsitään uusia tulonlähteitä maa- ja metsätalouden rinnalle. Perhehoito sopii esimerkiksi tiloille, joissa on pieniä lapsia tai muita omaisia, joita halutaan hoitaa kotona. Luonnon hyödyntäminen osana sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia edistää terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta. Tutkimusten mukaan ulkoilua voidaan käyttää lääkkeettömänä hoitomuotona masennukseen. Ulkoilu virkistää ikäihmisiä, ärtyisyys ja paha mieli vähenevät. Ikäihmisten itsensä mukaan ulkoilu on välttämättömyys ja siitä tulee hyvä ja rauhallinen olo. Ei siis ole yhdentekevää, millaisessa ympäristössä iäkkäiden asumispalvelut järjestetään. Ympäristö voi joko houkutella liikkeelle tai passivoida seinien sisälle; se voi joko edistää sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä tai tukahduttaa kanssakäymistä. Perhehoidossa, joka useimmiten toteutetaan omakoti- tai rivitaloissa, ulkoilun ja luonnossa liikkumisen järjestäminen on helpompaa kuin suurissa yksiköissä. Perhehoidossa on helppo järjestää iäkkäiden henkilöiden pääsy ulos päivittäin. Perhehoidossa ulkoilu tarkoittaa normaaleja ja tuttuja piha-askareita: puutarhan ja eläinten hoitoa, haravointia, vuodenaikojen havainnointia. Ruumiillinen työ, mielekäs tekeminen ja oman kädenjäljen näkeminen kiinnittävät hetkeen ja tuovat tarpeellisuuden tunteen. Perhehoidon pitkät perinteet

Perhehoidon juuret ovat 1800-luvulla, jolloin sukulaisilla ja kyläläisillä katsottiin olevan vastuu orpojen lasten, vammaisten henkilöiden ja vanhusten hoidosta ja huolenpidosta. Lopuista pitivät huolen kirkko ja hyvät ihmiset. Erityisesti maaseudulla oli tuttua ruotuhoito ja syytinki, joka oli osittaista perhehoitoa tilojen sukupol-

venvaihdoksissa. Näihin aikoihin liittyvät myös sosiaalihuoltomme kipupisteet, vaivaishuutokaupat. Perhehoito sai virallisen aseman 1920-luvulla köyhäinhoitolain astuessa voimaan, ja vuonna 1992 astui voimaan ensimmäinen Perhehoitajalaki, joka turvasi mahdollisuudet perhehoidon kehittämiseen. Nykyisin perhehoidon järjestäminen on kunnan tehtävä. Sen tulee sisältyä kunnan toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon. Tarvitaan myös perhehoidon toimintaohje, jossa määritellään muun muassa perhehoitajan saama taloudellinen, ammatillinen ja henkinen tuki sekä perhehoidon valvonta. Hoidon käynnistäminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Perhehoitoa toteutetaan ostopalvelu- tai toimeksiantosopimuksella. Ostopalveluna toteutettu perhehoito on yritystoimintaa, jota varten perhekotiyrittäjä tarvitsee luvan aluehallintovirastolta. Toimeksiantosopimuksessa kunta ja perhehoitaja tekevät sopimuksen, jossa sovitaan ja määritellään molemminpuoliset oikeudet ja velvollisuudet. Ikäihmisten perhehoidon laadun perustana ovat arvot siitä, mitä on hyvä vanhuus, minkä painotuksen annamme perheelle, turvalliselle arjelle ja yhteisöllisyydelle. Päätös perhehoitoon siirtymisestä tehdään yhteistyössä ikäihmisen, hänen omaistensa ja kunnan kanssa. Kunnan SAS (suunnittele – arvioi – sijoita) -ryhmä tai palveluohjaaja arvioi yhdessä ikäihmisen ja hänen läheistensä kanssa palvelutarpeen. Case Suupohja - perhehoitoa ja perunanviljelyä

Etelä-Pohjanmaalla Suupohjassa perhehoito on saanut vähitellen puolelleen kuntapäättäjät, omaiset ja palvelun tarvitsijatkin. Pitkä tie on kuljettu epäilyistä onnistumisiin, ja ensimmäiset perhehoitosijoitukset tehtiin keväällä 2011. Kauhajokinen Päivi oli tehnyt pitkään hoitotyötä laitoksissa. Hän halusi perhehoitajaksi, jotta voisi olla lasten takia enemmän kotona. Mikko-puolison päivät kuluvat maatilan töissä. ”Kyllä minä sitä pitkään mietin. Halusin

olla enemmän kotona, kun lapset lähtevät kouluun ja eskariin. Kysyin heidän mielipidettään ensin ja kaikki olivat suostuvaisia. Ja kun Mikkokin oli valmis kokeilemaan, niin lähdimme yhdessä ennakkovalmennukseen” kertoo Päivi. Usein polku perhehoitoon menee niin, että joku SAS-työryhmän jäsen tunnistaa kuntayhtymän tarjoamia palveluja käyttävän ikäihmisen, jolle hän arvelee perhehoidon sopivan. Aloite perhehoidosta voi tulla suoraan myös ikäihmiseltä tai omaiselta. Eräs rouva, joka piti kotiuttaa osastolta, oli itse lukenut perhehoidosta, kiinnostui siitä ja toivoi pääsevänsä kokeilemaan. Toisen rouvan tytär soitti ja kysyi, pääsikö äiti kokeilemaan perhehoitoa. Päivin ja Mikon kodissa asuvien ikäihmisten muutto perhehoitoon sai alkunsa kuntayhtymän SAS-työryhmässä. Ennen muuttoa Päivin ja Mikon perheen uudet asukkaat kävivät tutustumassa taloon ja perheeseen. ”Viihtymisestä kertovat esimerkiksi se, että mammat uskaltavat liikkua talossa itsekseen ja käydä jääkaapilla. He osaavat myös tuoda oman mielipiteensä esiin. Esimerkiksi yksi mammoista on sanonut, että hän viihtyy täällä siksi, kun ei tarvitse koko ajan vaihtaa paikkaa ja koska hoitajat ovat aina samat. Haaste on tietysti se, että miten keksiä tekemistä, josta kaikki pitävät ja johon he osallistuvat mielellään. Laulamisesta tai ainakin sen kuuntelemisesta tykkäävät kaikki”, Päivi kertoo. Maria Kuukkanen kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry Katja Ilmarinen erityisasiantuntija, YTR/ Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä Raija Leinonen projektityöntekijä, Perhehoitoliitto ry Case Suupohja - perhehoitoa ja perunanviljelyä Päntäneellä perustuu artikkeliin: Nurminen, Kirsi-Marja. Perhehoito tekee ihmeitä Suupohjassa. Perhehoitolehti 4/2011, 18–20. MAASEUTUPLUS 1/2013

VIRTUAALISUUS

"Virtuaaliyhteisöllisyys voi jopa korostaa paikan merkitystä ihmisille, sillä se häivyttää maantieteellisen etäisyyden"

VIRTUAALINEN YHTEISÖLLISYYS MAASEUDUN VOIMAVARANA Ihmisten sosiaalinen ympäristö rakentuu erilaisista yhteisöllisistä ihmisverkostoista, joita ovat omat läheiset ihmiset, naapurit, ystävät, sukulaiset, kyläläiset. Vaikka sirpaleinen maailma näyttää korostavan yksilöllisyyttä, yhteisöllisyys on läsnä tuottaen hyvinvointia omalta osaltaan. Internetin käytön lisääntyminen ja arkistuminen on mahdollistanut ihmisille erilaisia välineitä ja tapoja yhteisöllisyyden ylläpitämiseen. Aiemmin fyysiseen läsnäoloon pohjautunut yhteisöllisyys on viimeistään 2000-luvulla ottanut yhdeksi toiminta-areenakseen virtuaalisen maailman. Vastavuoroisuuteen perustuva yhteisöllisyys peilaa ympäröivää yhteiskuntaa, ja sen toimintatavat ja -muodot muokkautuvat yhteiskunnan muutosten mukana. Virtuaaliseenkin yhteisöllisyyteen halutaan jotain konkreettista. Ihminen haluaa kuulua johonkin, kiinnittyä itselle tärkeään paikkaan tai tilaan. Yhteisöllisyyttä rakennetaan virtuaalisesti ankkuroituen esimerkiksi joko sisällölliseen samanlaisuuteen tai yksilön elämänhistorian tuottamaan paikallisidentiteettiin. Virtuaaliyhteisöllisyys voi jopa korostaa paikan merkitystä ihmisille, sillä se häivyttää maantieteellisen etäisyyden, jolloin sekä alueella asuvat että sieltä poismuuttaneet voivat olla osallisia verkkoyhteisössä. Maaseudulla virtuaalinen yhteisöllisyys on sekä loistava mahdollisuus että rajoitteita ja ehtoja asettava toimintamalli. Virtuaaliseen yhteisöllisyyteen kuulumisen rajoitteita kehystää raha, mutta se ei ole ainoa määrittävä ominaisuus, vaan verkkoyhteisöllisyyttä edistävät tekijät voidaan jakaa taloudellisten reunaehtojen lisäksi kolmeen tasoon. Teknisellä tasolla verkossa toimimisen edellytyksenä on toimiva infrastruktuuri. Se pitää sisällään sekä käyttäjäkohtaiset laitteistot että virtuaalisen kommunikoinnin mahdollistavat riittävän tehokkaat yhteydet. Yhteyksien rakentaminen vaatii pitkien välimatkojen maaseudulla huomattavasti enemmän yhteiskunnan panostusta kuin taajaan asutuilla kaupunkialueilla. Osansa tähän antavat joskus alan yrityksetkin kantamalla yhteiskuntavastuuta toimistaan.

MAASEUTUPLUS 1/2013

Ylä-Lapissa pieni ja etäällä oleva Lisman kylä sai viimeinkin telemaston, jolla tasavertaiset teleyhteydet mahdollistuivat käytöstä poistetun lankaverkon jälkeen. Maston saamiseen vaikutti kyläläisten aktiivinen ote. Mutta takaako yhteiskunnan arvomaailma asuinpaikasta riippumatta samat mahdollisuudet hyödyntää verkkoa työssä ja vapaa-ajan erilaisissa toiminnoissa? Millaisia valintoja yhteiskunnassamme tehdään? Onko meillä ja meidän yhteiskunnalla halua ja tahtoa panostaa esimerkiksi koulutukseen, jonka tarve on ilmeinen? Onko meillä halua ottaa mallia maailmalla toteutuneista hyvistä käytännöistä vaikkapa lähiyhteisöissä tai kylissä järjestetyistä koulutuksista, yhdessä oppimisesta? Ilman rahaa ja panostusta niidenkään toteutuminen ei onnistu. Vertaistuen suuri merkitys näkyy myös tietoteknisten taitojen hankkimisessa. Esimerkiksi Joensuussa meneillään olevassa Joen Severi -projektissa teknologiasta kiinnostuneet ikäihmiset ohjaavat toisia Internetin maailmaan käyttäjien tarpeet huomioiden. Toiminnallisella tasolla käyttäjän näkökulmasta on merkittävää muun muassa laitteiston ja sovellusten helppokäyttöisyys ja käyttäjäystävällisyys. Mahdollisuus valita itselleen sopiva ja itseä miellyttävä tapa olla yhteydessä myös virtuaalisesti tukee ja vahvistaa osallisuuden tunnetta. Miten käyttöliittymien suunnittelu onnistuisi siten, että myös käyttäjät ovat niitä suunnittelemassa ja testaamassa. Mistä saataisiin sovellusten suunnittelijoille esimerkiksi ”ikäpuku”, jonka päälle puettuaan suunnittelijoille avautuisi mahdollisten aisti- ja liikerajoitteiden aiheuttama näkymä tai toimintaympäristö? Toki on muistettava,

että myös ikääntyneet ovat heterogeeninen ryhmä, jota ei voi kohdella massana. Tunnetasolla käyttäjän näkökulmasta – iästä riippumatta – on ratkaisevaa ihmisen oma asenne. Verkkomaailma edellyttää ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta kokeilla uusia, itselle ehkä tuntemattomia asioita. Kannustava ympäristö luo positiivista asennetta verkkomaailmaa ja verkossa toimimista kohtaan. Omat henkilökohtaiset intressit tuovat internetin osaksi arkea. Eräs mummo leikki toisella puolella maapalloa asuvan lapsenlapsensa kanssa piilosta verkon välityksellä: kamera peittoon ja mummo meni piiloon. Ilman verkkoa mummon ja lapsenlapsen vuorovaikutus jäisi väistämättä huomattavasti vähäisemmäksi. Kaikki ei ole siis yksin maaseudun asukkaiden omasta halusta kiinni. Maaseudun ihmisten virtuaaliseen yhteisöllisyyteen vaikuttaa olennaisesti ympäröivän yhteiskunnan arvomaailma, jonka mukaan erilaista toimintaa mahdollistavia rakenteita luodaan. Niiden toimiessa yhteydenpito etäällä asuviin sukulaisiin, tuttaviin ja ystäviin mahdollistuu näppärästi internetin kautta. Tällöin maantieteellinen etäisyys katoaa, jolloin keskiössä ovat toiminta ja sen sisältö. Virtuaalinen toiminta tarjoaa maaseudulle yhden vaihtoehdon yhteisöllisyyden ylläpitämiseen ja tukemiseen. Virtuaaliyhteisöllisyys hakeutuu vähitellen maaseudulle avaten maaseudun asukkaille uusia tiloja ja paikkoja toimia arjessa. Parhaimmillaan se tukee arjen sujuvuutta, mutta toimiminen virtuaalisesti vaatii uudenlaista ajattelua ja avointa, innovatiivista asennetta maaseudun asukkailta sekä viranomaisilta. Arja Kilpeläinen yliopistolehtori, Sosiaalityön e-osaaminen maisterikoulutus Lapin yliopisto

MAASEUTUPLUS 1/2013

KOTOUTUMINEN

Maahanmuuttajien alueellinen sijoittuminen ja kotoutuminen maaseudulle Kansainvälisen ja kotimaisen muuttoliiketutkimuksen piirissä tiedetään, että maahanmuuttajia sijoittuu paljon kaupunkimaisiin ympäristöihin, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että osa muuttovirrasta suuntautuu nimenomaan maaseudulle. Minne maahanmuuttajat sijoittuvat maassamme ja mikä rooli maaseutualueilla on vastaanottavina alueina? Osa maahanmuuttajista asettuu maaseudulle

1980-luvun alusta lähtien Suomeen on alkanut tulla enemmän maahanmuuttajia kuin heitä on lähtenyt maasta. Huomattavaa maahanmuuttoa tapahtui 1990-luvulla, jolloin inkerinsuomalaiset saivat paluumuuttajastatuksen muuttaessaan Suomeen. Maahanmuuttajien määrää on hieman kasvattanut pakolaisten vastaanottaminen. Eri puolille maata on perustettu vastaanottokeskuksia, joihin Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat sijoitetaan. Ulkomailla syntyneiden määrä Suomessa oli 266 148 henkeä vuonna 2011, mikä vastaa 5 prosenttia kokonaisväestöstä. Suurimmat ulkomaalaisryhmät olivat tuolloin syntyneet

Venäjällä (ent. Neuvostoliitto), Ruotsissa, Virossa, Somaliassa, Irakissa ja Kiinassa. Ulkomaan kansalaisia oli Suomessa 183 133 henkeä vuonna 2011, ja osuus on runsas 3 prosenttia koko väestöstä. Uutena indikaattorina on ulkomaataustaiset henkilöt: ensimmäisen polven ulkomaataustaisia asui maassamme 219 702 henkeä. Tilastokeskuksen tiedot paljastavat, että Suomessa syntyneitä toisen toisen polven ulkomaataustaisia oli 37 546 henkeä viime vuonna. Suomeen vuonna 2010 muuttaneista 82 prosenttia asettui asumaan kaupunkimaisiin kuntiin. Maaseutumaisten kuntien osuus oli 11 prosenttia, ja ne saivat tuolloin maahanmuuttajista 2 725 uutta

Kuva kuvapankista (www.sxc.hu)

asukasta. Loput muuttajat menivät taajaan asuttuihin kuntiin. Maahanmuutto on kasvanut vuodesta 1996 vuoteen 2010 eri kuntatyypeissä, mutta suhteellinen osuus maaseutumaisilla kunnilla on pysynyt noin kymmenessä prosentissa. Tarkasteltaessa maahanmuuttajien sijoittumista kunnittain, enemmistö heistä on keskittynyt eteläisen ja läntisen Suomen rannikolle ja niiden lisäksi itäosiin Venäjän rajan tuntumaan. Pääkaupunkiseutu ja muun muassa Turku vetävät maan sisäisessä muuttoliikkeessä paljon eri maalaisia maahanmuuttajia puoleensa, sillä maahanmuuttajat asuvat mielellään lähellä samaan etniseen ryhmään kuuluvia. Huomioitava on myös vastakkaisvirtaan suuntautuva muutto, jossa maahanmuuttaja on voinut asettua aluksi kaupunkimaiseen ympäristöön ja sen jälkeen uudelleen sijoittua nimenomaan maaseutumaiseen elinympäristöön. Muuttaja on voinut myös alkuaan olla lähtöisin maaseutualueelta, ja näin yksilö on siten muuttanut tutun tyyppiseen elinympäristöön maaseudulle. Tilastokeskuksesta saatavilla olevien tietojen mukaan kaikissa Suomen kunnissa on asunut vähintään yksi ensimmäisen polven ulkomaataustainen henkilö vuonna 2011. Eniten heitä on asunut Helsingissä: noin 27 prosenttia kaikista Suomessa asuvista ulkomaataustaisista henkilöistä. Toisessa ääripäässä ovat Pelkosenniemi, missä asui kaksi ulkomaataustaista henkeä sekä Luhanka ja Kiikoinen, joissa molemmissa on vain kolme ulkomaataustaista kunnan väestössä. Maahanmuuttajat maaseutuyhteisöissä

Paikallisyhteisöt vastaanottavat maahanmuuttajia ja ovat luonnollisesti herkempiä maahanmuuton vaikutuksille. Maaseutualueet kuitenkin eroavat siinä, miten ne ottavat vastaan maahanmuut22

MAASEUTUPLUS 1/2013

Kuva: Maahanmuutta jien alueellinen sijoittuminen kunnittain vuonna 2006 (vas.) ja heidän keskittymisensä EteläSuomeen vuonna 2005 (oik.) (Heikkilä & Pikkarainen 2008, 45).

tajia. Kantaväestön lämmin ja tervetullut vastaanotto voi helpottaa sopeutumista työmarkkinoihin, paikallisiin kouluihin, yhteisön organisaatioihin ja muihin sosiaalisiin instituutioihin. Uusina tulokkaina maahanmuuttajat tuovat maaseudulle usein elinvoimaa ja uutteruutta. Tämä synnyttää uutta elämää alueille, jotka muuten voisivat näivettyä. Keskeistä on myös maahanmuuttajan oma yksilökohtainen motivaatio integroitumisessa ja se, missä määrin hän tuntee uuden paikan kodikseen. Kaksisuuntainen sopeutumisprosessi kytkee vastaanottavan yhteisön ja maahanmuuttajat toisiinsa. Saara Peuran Turun yliopistolle tekemän tutkimuksen mukaan puolalaisille muutto suomalaiselle maaseudulle on merkinnyt sitä, että heidän on täytynyt opetella suomen kieli, jotta heillä olisi pääsy sosiaalisiin verkostoihin. Maaseudulla ei välttämättä löydy oman etnisen taustan omaavia henkilöitä. Tämä vaikuttaa siihen, että tarve suomen kielen oppimiseen korostuu, vaikka heillä maahanmuuton lähtökohtana olisi alkujaan ollut pitkän aikavälin tilapäismuutto eikä pysyvä sijoittuminen maahamme. Miksi maaseudulle muutetaan vielä vähissä määrin? Kansainvälisten kokemusten mukaan maahanmuuttajilla voi olla käsitys, ettei maaseudulla ole tarjota vaihtoehtoja työpaikkojen suhteen ja uralla etenemi-

nen on vaikeaa. Monilla maaseutualueilla on havaittu rajoittuneet työmarkkinat ja jos esimerkiksi muuttajapariskunnasta toiselle on löydettävissä alan töitä, niin puolisolle sen sijaan se voi olla hankalaa. Kanadalaisen Myriam Simardin tekemässä Kanadan maaseudulle sijoittuvien lääkäreiden sopeutumista koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että puolison lastenhoito tai vapaaehtoistyö ei riittänyt korvaamaan sitä vajetta, ettei puoliso voinut toteuttaa omaa uraansa. Pidemmällä aikavälillä tämä tilanne johti usein määräävänä tekijänä siihen, että perhe muutti maaseudulta pois. Myös Peura on havainnut puolalaisten puolisoiden hankalan tilanteen Suomessa, kun puolalaismiehellä on ollut työpaikka muuttaessaan Suomeen ja vaimon on ollut vaikea saada töitä. Tällöin yksinäisyys, koti-ikävä ja kielitaidottomuus ovat haastatelluista vaimoista tuntuneet äärimmäisissä tapauksissa siltä kuin he olisivat kodin vankeja. He toivat esiin myös sen, kuinka he olivat kielitaidon puuttuessa kyvyttömiä saamaan ystäviä ja kommunikoimaan suomalaisten kanssa, mikä vaikeutti heidän elämäänsä. Maahanmuuttajilla voi olla myös käsitys, että maaseutualueilla on puute palveluista. Kotoutumispalveluiden saavuttamisessa, kuten kielikoulutuksessa, etäisyydet voivat olla pitkät. Maaseudulta puuttuvat

usein myös laajat maahanmuuttajayhteisöt, joiden on todettu vetävän puoleensa lisää maahanmuuttajia. Maahanmuuttajat ovat tärkeä väestöryhmä maaseudun terveemmälle väestötieteelliselle, taloudelliselle ja sosiokulttuuriselle profiilille. Tämä johtuu maaseudun monin paikoin ilmenevästä väestön vähenemisestä: nuori, paikallinen väestö muuttaa pois etsimään parempaa koulutusta kaupungeista ja samoin he hakeutuvat toisen tyyppisille työmarkkinoille kuin mitä maaseutualueet voivat tarjota rajoittuneemmilla työmarkkinoillaan. Työvoiman puute luo tilanteen, jossa maahanmuuttajat nähdään tervetulleena työvoimavarantona maaseutualueilla. Sama tilanne on havaittavissa monissa eri maissa. Maahanmuuttajista voi löytyä maaseudulle mahdollisuus, osalla heistä voi olla tausta maaseudulla asumisesta synnyinmaassaan ja he voivat hallita sen vuoksi myös maaseutuammatteja. Elli Heikkilä Tutkimusjohtaja Siirtolaisuusinstituutti

MAASEUTUPLUS 1/2013

GRUNE WOCHE

Vihreä viikko -messuille tullaan viihtymään Messuilla leivottiin saksalaisia leipomotuotteita kuten pretzeleitä, eli rinkeletä. Kuvat: Mirva Helenius

Vihreä viikko on suurin maaseudun päättäjien messu vuodesta 1926 lähtien. Tänä vuonna 10 päivää kestäneen tapahtuman aikana paikalla kävi yli 400 000 vierailijaa ja he käyttivät messuilla rahaa yhteensä noin 46 miljoonaa euroa. Erityisesti venäläisille näytteilleasetta jille messut olivat menestyksekkäät, sillä he solmivat jopa 16 viljelyskauppaa yhteisarvoltaan noin 240 miljoonaa euroa.

Messuilla on monta hallia ja lyhyt piipahtaminen on vain toivea jattelua.

MAASEUTUPLUS 1/2013

”One glass of wine, one euro!” Saksalaiset ovat järjestelmällisiä ja asiallisia, mutta kyllä he osaavat pitää hauskaakin. Astuessani Grune wochen, tai vapaasti käännettynä vihreän viikon, messuovista sisään aulan ja mielen valtaa karnevaalitunnelma. Sisäänkäynniltä alkaa suoraan viini- ja olutosasto, jossa on jo aamupäivästä alkaen iloinen tunnelma. Maistiaisia tarjoillaan eurolla ja siihen päälle saa vielä suolapalaakin. Kun ostat oluen parilla eurolla, niin myyjät tarjoavat kaupanpäällisiksi kyytipojankin. Vaihdan osastoa, mutta sama tunnelma jatkuu. Halleja on parisenkymmentä ja yhden päivän aikana ehdin kulkea noin puoleen väliin. Osastot ovat kokonsa sekä niihin käytetyn ajan ja rahan puolesta aivan eri luokkaa kuin mihin meillä Suomessa on totuttu. Tietysti kohdeyleisökin on noin 80 miljoonan asukkaan maassa hieman isompi kuin meillä Suomessa. Messuilta saa kuitenkin kivoja vinkkejä. Nämä messut, jotka Suomessa ehkä vastaavat Farmari-, Elmo-, Okra- Viini&ruokaja Puutarhamessujen sisältöä, keskittyvät ihmisten viihtyvyyteen. Ja tuntuukin, että ensisijaisesti ihmiset tulevat tänne syömään ja juomaan hyvin, ja samalla on mukava vähän kierrellä ja ihmetellä. Grune woche -messut ovat täynnä herkullisia ruokakojuja, ravintoloita. Olutbaareja on vieri vieressä sekä elävää musiikkia löytyy käytävien varrelta. Myös myyjät suhtautuvat asiakkaisiin eri tavalla kuin Suomessa. Vaikka messuille tullaan myymään, on tarjolla niin paljon

oheisohjelmaa ja halpoja tarjouksia, että messuvieraalle ei tule lainkaan kiusaantunut olo, vaan näillä messuilla viihdytään ja mennään asiakkaiden ehdoilla. Huomioni kiinnittyy muutamaan messuhalliin, joissa keskitytään biotuotteisiin. Saksalaiset ovat ”vihreässä ajattelussa” paljon suomalaisia edellä, ja messuillakin on muutama iso halli omistettu pelkästään biotuotteille (eli luomulle). Tarjolla on myös ruokamarketteja, jotka myyvät luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita. Kyllä niitä Suomestakin muutamia löytyy, mutta erona on jälleen valikoima ja hinta. Ja markkinat tietysti. Mutta tällä hetkellä Suomen messut ja kesätapahtumat kaipaavat hieman uutta ilmettä. Pääkaupunkiseudulla järjestetyt Herkkujen Suomi ja Taste of Helsinki -ruokatapahtumat ovat saaneet viime vuosina valtavan suosion, sillä ihmiset tulevat sinne kokemaan uutta, sellaista mitä eivät muuten saa, ja nauttimaan. Harvemmin messuille tullaan varsinaisesti ostoksille. Vihreällä viikolla ihmiset käyttivät keskimäärin yli 100 euroa per kävijä. Ehkä tulevaisuudessa näitä elämysmessuja nähdään Suomessakin enemmän. Grune woche -messuilla kokoontuivat myös maatalousministereitä 80 maasta mukaan lukien Suomen maa- ja metsätalosuministeri Jari Koskinen. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry

MAASEUTUPLUS 1/2013

LEADER-HANKKEET

HEI, ME TEHDÄÄN SE! Yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen meininki eivät ole maaseudulta kadonneet uhkakuvista huolimatta, vaan ne ovat saamassa uusia muotoja. Arvot ovat erilaistuneet ja asioita tehdään entistä yksilöllisemmistä lähtökohdista käsin. Myös talkooperinne on yhä harvemman harrastus. Yhteisöhautomo-hankkeen tarkoituksena on tehdä neutraalina ja ulkopuolisena tahona maaseudun kyliin ja toimijoiden pariin pieniä väliintuloja ja saada syystä tai toisesta hiipunut yhteishenki ja yhteistoiminta uudelleen viriämään. Yhteisöhautomo-hanke on PohjoisPohjanmaan viiden LEADER-toimintaryhmän yhteinen hanke, joka kannustaa maaseudun asukkaita kehittämään omaa kotiseutuaan, lisäämään sen viihtyisyyttä sekä synnyttämään uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Yhteisöhautomo-hanketta toteutetaan vuosina 2011–2014 ja sen toiminta kiteytyy kolmeen päätavoitteeseen: toimivat paikallisyhteisöt, toimivat lähipalvelut

ja toimiva viestintä. Hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta. Yhteisöllisyyden lähteille

Yhteisöllisyys rakentuu jäsenten väliselle yhteenkuuluvuuden tunteelle. Toisten toimijoiden tuntemisen ohella samaistuminen omaan kotiseutuun ja sen historiaan vahvistaa me-henkeä. Kaikille avoimet va-

paamuotoiset illanvietot, joissa kerrotaan tarinoita kylästä ja samalla tehdään ”nykyajan puhdetöitä” eli työstetään käsin vaikka pajutöitä, ovat koonneet kylien asukkaita hyvin yhteen. Myös kylään vasta muuttaneet ovat ottaneet illat omikseen. Illat ovat heistä olleet helppo väylä päästä yhteisöön mukaan ilman velvoitetta osallistua virallisempaan kylätoimintaan. Omaan ja naapurikylään tutustuminen lujittaa paikallisidentiteettiä ja auttaa samalla luomaan vertaistukiverkostoja kylätoimijoiden välille. Kunnittain toteutetut kyläkierrokset ovat tarjonneet kylille mahdollisuuden näyttää parastaan tai ominta osaamistaan toisilleen. Ihmisten ja paikkojen tuttuudelle on helppo rakentaa uutta toimintaa. Oman kylän kehumista ei

kannata turhaan aristella, sillä se on luonut ympärilleen hyväntahtoista ja positiivisesti eteenpäin vievää kilpailua kylien kesken. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä mm. uusien asukkaiden houkuttelemiseksi järjestetyt tempaukset. Asioiden yhdessä suunnitteleminen on me-hengen kannalta keskeistä. Jokaiselle on annettava mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan oman yhteisön asioiden ratkaisemisessa niin halutessaan. Hankkeen aikana on kokeiltu kyläkarttoja uutena kyläsuunnittelun tapana. Kyläkarttoja on toteutettu monella kylällä ja ne ovat osoittautuneet mainioksi tavaksi kerätä kyläläisten ideoita, myös sitä hiljaista tietoa. Kyläkartalle voi jättää omat terveisensä kirjoittaen, piirtäen tai kuvia liimaten. Ideoiden pohjalta koko kylän yhteisen kyläsuunnitelman kokoaminen on helppoa. Kyläläiset ovat selvillä tulevista tavoitteista alusta lähtien, etenkin kun kartta on esillä kaikille avoimessa paikassa ja kartan purkaminen ja ideoiden toteuttamisesta sopiminen tapahtuu yleisessä kyläillassa. Mikään ei yhdistä ja innosta paremmin kuin yhteinen tavoite.

Kyläkierroksille on mahtunut paljon tarinoita ja keskustelua – oman kylän paikat yhdistävät. Kuva: Harri Kontio

MAASEUTUPLUS 1/2013

Yhteisöllisyyden vaaliminen vaatii työtä

Hetkellisesti jokin asia tai uhka voi yhdistää ja saada toimimaan yhteistyössä. Pitkäkestoinen yhdessä tekeminen vaatii kuitenkin sitä, että kyläläinen kokee voivansa vaikuttaa oman yhteisön ja asuinalueen asioihin. Syntyneet ideat täytyy saada nopeasti käytäntöön ja aikaan konkreettisia tuloksia, olivatpa ne sitten isoja tai pieniä, ettei ”Hei, me tehdään se!” –tunne hiivu. Vastuun antamista ja jakamista ei myöskään saa unohtaa asioiden toteuttamisessa. Erityisesti teemapohjaisten tapaamisten ja verkostoitumisen pohjalta on saatu käynnistettyä useita kylien itsensä toteuttamia investointihankkeita, joilla on lisätty mm. kylien lähipalveluiden tarjontaa tai kansainvälistä kulttuurivaihtoa. Teemapohjaisten yhteistyöverkostojen rakentaminen ja niiden ympärille aikaansaatu toiminta on parhaimmillaan koonnut yhteen kunnan kaikki kylät. Väkeä hyvin koolle houkuttelevia aiheita ovat olleet esimerkiksi virkistysreittien tekeminen, kyläläisten kohtaamispaikkojen kehittäminen tai vaikkapa Green Caretoiminta. Verkostoihin kannattaa kutsua laajalti aiheesta kiinnostuneita toimijoita ja myös alan ammattilaisia, sillä tekemisen tahto on sitä vahvempi mitä enemmän verkostossa on innostuneita osallistujia ja asioita ratkotaan aidosti yhdessä. Haastavinta on ollut toiminnasta aidosti kiinnostuneiden toimijoiden tavoittaminen ja saaminen yhteisen pöydän ääreen, sillä valitettavan usein yhdistysten ajantasaisten yhteystietojen saaminen on monen puhelinsoiton takana. Yhteisöllisyyden luominen ja ylläpitäminen vaatii toimijoiden välistä luottamusta, mikä lähtee avoimesta tiedon kulusta ja aidosta mahdollisuudesta vaikuttaa. Yhteisöllisyyden pelisääntöjen on toimittava niin kylän sisällä, kylien kesken kuin kylien ja kuntaorganisaation kesken. Erityisesti kylistä kotoisin olevat päättäjät ovat tässä avainasemassa. Hankkeen aikana on järjestetty kuntakohtaisia kylä- ja kuntatoimijoiden tapaamisia ja neuvotteluja, joissa on keskusteltu tulevista suunnitelmista ja kehittämistoiveista. Illat ovat olleet hyviä kuntien ja kylien vuorovaikutuksen vahvistamisessa ja luottamuksen luomisessa päätöksentekijöiden ja asukkaiden välille. Tapaamiset ovat selkiyttäneet työnjakoa siitä, mitä kukin taho voi tehdä yhteisten asioiden eteenpäinviemiseksi.

Nuoret osana yhteisöä

Perinteiset tiedotuskanavat eivät enää riitä hanke- tai kehittämistyössä. Sosiaalisen median hyödyntämisellä on onnistuttu tavoittamaan etenkin nuoria. Nuorten ajatukset on otettava entistä enemmän huomioon kylätoiminnassa ja kyläsuunnitelmien teossa. Kun nuoret otetaan mukaan tekemään kyläsuunnitelmia, he kokevat saavansa oman äänensä kuuluville. Monesti nuoret ovat tuoneet suunnitelmiin mukaan aivan uusia ideoita. Nuorten aktivoinnin tuloksena on käynnistetty useita nuorten itsensä toteuttamia hankkeita, joilla on mm. parannettu nuorten harrastusmahdollisuuksia. Tuomalla harrastusmahdollisuudet omalle kylälle nuoret myös innostuvat osallistumaan muuhunkin kylän toimintaan. Tärkeää on aikaansaada nuorille sellainen olo, että heitä kuunnellaan ja heille annetaan vastuuta omien ideoiden toteuttamisesta. Nuorten houkutteleminen mukaan kylä- ja yhdistystoimintaan luo tulevaisuuden tekijöitä, jotka juurtuvat kotipaikoilleen. Nina Kurunlahti Nouseva Rannikkoseutu ry Johanna Kiviniemi Keskipiste-Leader ry

Hankkeen keskeisiä haasteita: • Tiedottamisen pullonkaulailmiö: tiedon edelleen välittäminen muille toimijoille • Toiminnasta aidosti kiinnostuneiden henkilöiden tavoittaminen ja kokoaminen yhteen • Hiljaisen tiedon ja osaamisen hyödyntäminen kyläsuunnitelmissa • Luottamuksen rakentaminen eri toimijoiden kesken • Yhteystietojen ajantasaisuudesta huolehtiminen • Mielenkiintoinen tilaisuuden tai retken toteuttaminen, joka houkuttaa osallistumaan ja siirtämään opittua käytäntöön • Toiminnan jatkuvuuden turvaaminen

MAASEUTUPLUS 1/2013

KYLÄTOIMINTAA

KYLÄTULILLA - YHTEISELLÄ ASIALLA

”Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä – kohta istuimme veljien lailla, ympäri valkean huolia vailla” kuvaa kirjailija Eino Leino elämää runossaan Maantiellä. Samoja kuvia ja tunnelmia tulee vastaan Kiertävän pysäkin matkassa Pohjois-Karjalan harvaan asutulla maaseudulla. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen rahoittama Kiertävä pysäkki -hanke kiertää, pysähtyy ja pysäyttää. Kiertävä pysäkki –hanke järjestää asukkaille ja kylän ympäristössä toimiville tahoille kylätilaisuuksia. Tilaisuuksien ajatuksena on, että ihmisten ei tarvitse erikseen lähteä terveysmittauksiin, harjoittelemaan ensiapua ja alkusammutusta eikä kuulemaan laajakaista-asiaa. Samassa kylätilaisuudessa on mahdollista saada mielekästä tekemistä, tietoa, harjoitella, viihtyä ja vaihtaa kuulumisia. Toimijatkin siis kokoontuvat yhteen eri suunnista yhteisen tavoitteen vuoksi: tuli ylläpidetään kylissä. Tilaisuudet pidetään usein kylätaloilla ja näin sinne saadaan toimintaa ja talot pysyvät elävinä. Elämänhalua ja taistelutahtoa

Kyliä kiertäessä kokee lämpöisiä ja läheisiä pysähtymisen hetkiä ihmisten kanssa. Elämä kylissä on kaikkea muuta kuin pysähtynyttä. Elämänhalua ja taistelutahtoa löytyy. Esimerkki Valtimon hyvinvointimessuilla oli reilut tuhat kävijää, mikä on huikea luku suhteutettuna kunnan asukaslukuun (2 400). 28

MAASEUTUPLUS 1/2013

Viime marraskuussa kauniina täydenkuun iltana ajelimme reilut sata kilometriä Joensuusta kylään lähelle itärajaa. Maa oli juuri ja juuri peittynyt lumiharson alle, kuu valaisi maisemaa, jota eivät katuvalot häirinneet. Olisi voinut melkein kuvitella, että olimme pudonneet kartalta - mutta ei: kyläillan tapahtumapaikan valot vilkuttivat iloisesti tervetulleeksi pimeyden keskellä. Kokoontumispaikan uunit oli lämmitetty hyvissä ajoin, joten tunnelma on erityisen lämmin. Yksi kyläläisistä oli paistanut pullat kotonaan ja tuonut ne mukanaan kahvin keittoon tullessaan. Kyläläisiä oli paikalla reilut parikymmentä. He saivat illan aikana tietoa kunnan ajankohtaisista asioista. Lisäksi keskusteluissa oli laajakaistaa, kiertävää käsityöneuvontaa ja terveys- ja turvallisuusneuvontaa. Sitten mietittiin yhdessä, mitä juuri tälle seudulle tarvitaan. Ideat pulppusivat. Alueella on paljon poikamiestalouksia. Tarvetta tuntui olevan niin ihmissuhde-, parinhaku-, tanssi- kuin stailauskurssillekin! Kurssipaikkakin oli valmiina: kylän baari, jonka pitäjä myös osallistui kyläiltaan. Baari on kuin tunnetun Emmerdale-tvsarjan kyläpubi Villapakka olisi siirretty Pohjois-Karjalaan. Kyläillan aikana oli mahdollisuus osallistua terveysmittauksiin ja oman kunnon kartoitukseen. Mittauksen lomassa vaihdettiin omia ja kylän kuulumisia; miten monta kertaa karhu oli pihapiirissä käynyt,

mitä iloja ja suruja sydämen päällä tuona iltana oli. Sovimme jo ensi kevään kyläturvallisuuskurssista, siellä kyläpubissa. Ensiaputaidot ja alkusammutusvalmius korostuvat, kun viranomaisapu on kaukana. Oma arki on mukavampaa ja turvallisempaa, kun osaa itse toimia. Tärkeintä illassa oli kuitenkin ajatusten vaihtaminen, kuulluksi tuleminen, yhdessä oleminen. Jokaisen mielipide kirjattiin kyläsuunnitelmaan. Maaseudun Sivistysliiton laatimiin kyläsuunnitelmiin tulevat näin myös arjen turvallisuuden näkökulmasta tärkeät asiat. Esimerkillistä maaseudun ja kylien yhteistyötä

Kiertävä pysäkki on esimerkki maaseudun ja kylien kehittämistyöstä, jossa toimitaan toisin. Tavoitteena on lisätä maaseudun asukkaiden yhteisöllisyyttä ja mielekkään arjen mahdollisuuksia. Arjen turvallisuus on keskeinen asia. Asukkaiden toimintakykyä, osaamista ja valmiuksia toimia yhdessä vahvistetaan. Samalla edistetään kylien elinvoimaisuutta ja myös maaseudun yritysten palvelutuotantoa. Laajalla yhteistyöllä ja poikkihallinnollisuudella saavutetaan tuloksia. Hanke onkin onnistunut kokoamaan yhteen monta saman asian puolesta taistelevaa tahoa. Mukana ovat Pohjois-Karjalan Sydänpiirin ja Maaseudun Sivistysliiton lisäksi Kareliaammattikorkeakoulu, Taitobussi-hanke,

Vaara-Karjalan Leader sekä alueen kunnat. Hankkeen työ liittyy myös sisäisen turvallisuuden ohjelman ideaan, joten Pelastuslaitos on itse oikeutetusti toiminnassa mukana. Sammutusharjoitukset ovat tärkeällä sijalla tilaisuuksien ohjemassa. Turvallisuutta edistetään myös kyläilloissa, joissa tehdään kyläläisille karttakoordinaattiselvitys koteihin. Kun omalla seinällä on laminoituna kodin karttakoordinaatit, sillä on huikea turvallisuuden tunnetta lisäävä vaikutus. Riistanhoito- ja metsästysyhdistykset yhteistyössä laittavat laminoidut koordinaatit laavuille ja muille kylän yhteisille paikoille. Hankkeen onnistuneisuutta on hyvä mitata esimerkiksi Suomen Sydänpiirin jäsenmäärän kasvulla. Muuta selitystä suosiolle ei ole keksitty kuin hankkeen tuoma kiinnostus ja innostus toimintaan. Idea on levinnyt liiton kautta muuallekin Suomeen. Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat usein korulauseita hankehakemuksissa, joissa puhutaan toimijoista ja kohderyhmistä. Kiertävän pysäkin yhteistyön kautta huomattiin, että kun kaksi ihmistä aidosti kohtaa toisensa, syntyy aina kohtaamisvaikutus – ja se jos mikä, auttaa jaksamaan arjessa. Ja mikä parasta: hankkeen loputtua tämä toiminta ei lopu, koska olemme oppineet toimimaan yhdessä ja suurin osa toimijoista (mm. sydänyhdistyksen talkoolaiset) jatkaa elämäänsä maaseudulla.

"Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat usein korulauseita hankehakemuksissa, joissa puhutaan toimijoista ja kohderyhmistä. Kiertävän pysäkin yhteistyön kautta huomattiin, että kun kaksi ihmistä aidosti kohtaa toisensa, syntyy aina kohtaamisvaikutus – ja se jos mikä, auttaa jaksamaan arjessa."

Eeva Kröger projektipäällikkö Kiertävä pysäkki -hanke Arja Jämsén yksikön johtaja Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Lue lisää: http://www.sydanliitto.fi/web/ pohjois-karjalan-sydanpiiri/ kiertava-pysakki

Sammutusharjoitus Tohma järven Tikkalan kylässä Kuvat: Eeva Kröger

MAASEUTUPLUS 1/2013

SVENSKA SPALTEN

MITÄ KYLILLE KUULUU? JUTTUSARJA, OSA 1 MITÄ KUULUU VUODEN KYLILLE NYT?

Laitilan Untamalassa ei haikailla menetettyjä mahdollisuuksia Laitilan Untamala kruunattiin vuoden kyläksi valtakunnallisilla kyläpäivillä Jämijärvellä vuonna 2006. Valintaraati kiitteli kylää modernin ja muinaisuuden yhdistämisestä: kylällä oli lukuisia yrityksiä ja niissä satakunta työpaikkaa, toisaalta kylällä vaalittiin ainutlaatuista kulttuurihistoriallista maisemaa. Kylällä oli myös monenlaisia ajatuksia muinaisuuden hyödyntämisestä kylämatkailussa, mutta niistä jouduttiin luopumaan. Kylä on kuitenkin edelleen erinomaisen elinvoimainen. Untamalan kyläyhdistyksen pitkän linjan aktiivi Helge Heinikkala sekä hieman tuoreemmat voimat Virpi Rantala ja Veijo Salvi ovat kokoontuneet kylätalo Ventolaan pohtimaan vuoden kylän vaiheita. -Voitto tietysti palkitsi tekijät, mutta muuten se ei muuttanut mitään, koska kaikki perustui vuosien pitkäjänteiseen työhön. Huomasi kuitenkin, miten kylän imago muuttui huimasti. Kylän omissa voittojuhlissa oli enemmän porukkaa kuin koskaan ja esimerkiksi muiden kylien ja Laitilan kaupungin suhtautuminen muuttui selkeästi positiivisemmaksi. Ei meillä huonot välit

Untamalan kyläyhdistyksen Veijo Salvi (vasemmalla) luovuttaa Varsinais-Suomen vuoden kylä -palkintoa Someron Kultelan kylän Kari Löfbergille vuonna 2006 Untamalan kirkon edustalla. Maakunnallinen vuoden kylä -titteli 2005 vaihtui pian valtakunnalliseen tunnustukseen. Kuva: Tauno Linkoranta 30

MAASEUTUPLUS 1/2013

kyllä ennenkään olleet. Tiedotusvälineet ottivat myös paljon yhteyksiä, muistelee tuolloinen puheenjohtaja Veijo Salvi. -Tuo vanhaan navettaan perustetun Arkeologiakeskuksen sulkeminen tietysti harmitti. Se meni aika nopeasti kiinni tittelin voittamisen jälkeen. Ensin luovuttiin

ympärivuotisuudesta ja nykyään se on auki vain kesäisin ja silloinkin pääasiassa Laitilan kaupungin ja erään yrittäjän voimin. Säästöt iskivät moniin Museoviraston kohteisiin, että ei tämä mikään poikkeustapaus ollut, harmittelee Helge Heinikkala. Kyläyhdistys on ottanut vastuuta myös

Museoviraston maisemanhoitotöiden jatkamisesta. Vaikka kylän muinaisuuden tuotteistaminen ja kylämatkailu joutuivatkin hieman vastatuuleen, tulevaisuudennäkymät ovat valoisia. -Nämä kylän suuret yritykset näyttävät voivan hyvin lamasta huolimatta. Leipomo laajentaa parasta aikaa, munanpakkaamo ja perunanpakkaamo kuuluvat Suomen suurimpiin. Solumuovitehdaskin kylältä löytyy. Uudisasutusta on tullut, vanhat asunnot eivät tyhjinä ole olleetkaan, tiivistää nykyinen puheenjohtaja Virpi Rantala. Parikymmenvuotiaan kyläkoulun tulevaisuus näyttää turvatulta. -Lähiaikojen tulevaisuudensuunnitelmiin kylällä kuuluu uuden Leaderhankkeen hakeminen; tarkoituksena olisi laittaa jääkiekkokaukaloasiat kuntoon. Suuria odotuksia on myös Laitilan kylien neuvottelukuntatoiminnan suhteen, se on juuri käynnistynyt ja näyttää jo nyt tarpeellisuutensa. Kaupungin suunnassa näyttää olevan halu kuulla kyliä ja toisaalta kylien keskinäisessä yhteistoiminnassa ja ylipäätään toisiinsa tutustumisessa on paljon työsarkaa, kertoo nykyisin kyläyhdistyksen sihteerinä toimiva Veijo Salvi. -Kyläyhdistyksen elämässä on nousuja ja laskuja ja nyt eletään kohtuullisen hiljaista aikaa, suuria omia hankkeita ei ole käynnissä, toteaa vuosikymmenien perspektiivillä Helge Heinakkala. Mutta toisaalta niin sen pitää ollakin; kun asiat ovat hyvin, ei kyläyhdistyksen tarvitse puuttua joka asiaan. Ollaan vähän niin kuin varalla. Tauno Linkoranta

SUNDOM BYS ”ALLT I ALLO” EN HJÄLP I VARDAGEN FÖR BYBORNA Sundom bydeförening rf har i år börjat med för oss en helt ny serviceform, som vi har valt att kalla till byns ”allt i allo” och inte det mera kända begreppet ”kylätalkkari”. Mångahanda uppgifter

Från och med den andra januari i år kan äldre bybor i Sundom få hjälp med sina vardagssysslor, de kan beställa hjälp av Sundoms första ”allt i allo” Torolf Björklund. Det blir nog en stor utmaning för Björklund (61) från Malax, för det finns över 900 hushåll i vårt ganska vidsträckta Sundom, som har ca 2 400 invånare. ”Allt i allos” uppgifter består av bland annat: • snöskottning • sandning • slyröjning • lövkrattning • enklare reparationer • städhjälp • matinköp • datorhjälp • talkoarbeten • lampbyten m.m. Äldre och ensamförsörjare prioriteras

Untamala on vanha kyläkeskus Laitilassa Varsinais-Suomessa. Kylällä on nykyään melkein 400 asukasta. Kylä syntyi harjulle, vesiväylän varrelle. Nykyisin kylää halkoo valtatie 8. Kylän paikalla on asuttu yhtäjaksoisesti yli 2000 vuotta ja kirjallisissa lähteissä Untamala esiintyy vuodesta 1413 lähtien. Historian merkit näkyvätkin hyvin eri ajanjaksoilta. Untamala on esihistoriallisilta löydöiltään poikkeuksellisen rikas. Siellä on 16 kiinteää muinaisjäännöstä ja 5 muuta hajalöytöpaikkaa. Kylä on säilyttänyt tiiviin raittikylän rakenteensa myös poikkeuksellisen hyvin. Kirkkomaalla sijaitsee tiettävästi Suomen vanhin kristillinen hautamuistomerkki, Kalevanpojan viikatteentikku. Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Untamalan raittikylän valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Äldre personer (i huvudsak 70+) och ensamförsörjare har förtur. Om flera personer beställer t.ex. snöröjning samtidigt prioriteras ”första hjälp” och halkbekämpning, och resten av arbetet kan utföras senare. En uppdragsgivare kan få arbete utfört i maximalt 2 timmar, och det är uppdragsgivaren står för arbetsredskapen. Arbetstiden är 5 timmar per dag, i huvudsak kl. 8.00-13.00. – Det är det här som vi har längtat efter, säger nöjda kunder. Då inga beställningar finns, är bygdeföreningen uppdragsgivare med bland annat: • överföring till digital form av 60-åriga årstidskriften Murmursunds Allehanda • katalogisering • skrivande av register • utdelning av information i byn

För medlemmar i Sundom bygdeförening är servicen gratis. I Vasa har stadsdelarna Vapenbrödrabyn och Aspnäs likadan service för sina stadsdelsinnevånare. Det är därifrån idén har kommit till vår ”stadsdel på landet”. I Sundom finns det allt från meteoritkrater till skärgård i Kvarkens världsarv. Första byaplanen var från 1990-talet och förnyades för första gången år 2001. Den senaste uppdaterade byaplanen utkom 2012. Kort om Sundom

Sundom är en stor by vid Finlands västkust. Sedan år 1973 är Sundom en stadsdel i Vasa. Byns totalareal uppgår till ca 23 000 ha, varav 1 460 ha odlad mark, 6 260 ha skog och ca 15 000 ha vatten. Små skär och vatten täcker två tredjedelar av byns yta. Ute på Söderfjärden finns Meteoria Söderfjärden, ett besökscenter med en avancerad utställning om Söderfjärdens 520 miljoner år långa historia – från meteoritnedslag till dagens jordbruk och Natura 2000-område. Här finns också ett välutrustat astronomiskt observatorium med ett teleskop för studier av himlakroppar hundratals miljoner ljusår ut i universum. Finlands för tillfället största vindkraftverk MERVENTO 3.6-118 är beläget i Sundom. Vinkraftverket har en som har en nominell effekt på 3.6 MW, medan vindturbinens rotor har en diameter på 118 meter. Mera information om Sundom finns på Sundoms egna hemsidor med information om byn på svenska, finska och engelska, http://www.sundom.fi/, och likaså webbsidor för Meteoria Söderfjärden på tre språk, http://www.meteoria.fi/. Bjarne Blomfeldt Sekreterare i Sundom bygdeförening rf

MAASEUTUPLUS 1/2013

SVENSKA SPALTEN

Hur borde vi organisera vårt samhälle? – om gemenskap och systemskap Observationen att man ser en svart katt extra tydligt, om man ställer den mot en vit vägg, är inte så simpel som den låter. Om man utvecklar tankegången, så kunde man säga att vi förstår fenomen i världen omkring oss mycket bättre, om vi kan sätta dem i förhållande eller motsats till något annat som vi känner till. Detta gäller också när vi ser på samhälleliga och sociala fenomen, som t.ex. just gemenskap. Genom att skaffa oss en ”vit vägg", kan vi se den ”svarta katten”, gemenskapen, extra tydligt. Väggen, eller bakgrunden, behöver vi i det här fallet inte bygga själva, den finns redan utarbetad inom socialogin. Man talar om att det finns två grundläggande sätt att samverka människor emellan, Gemeinschaft d.v.s. gemenskap och Gesellschaft som kunde översättas litet slarvigt med nyordet systemskap. Genom att ställa de här båda orden som motsatser och spegla dem i varandra så ökar förståelsen. Familjär gemenskap och statligt systemskap

Gemeinschaft föds man in i eller uppfostras man till, det uppkommer spontant människor emellan. Gesellschaft är något som människor genom samhälleliga beslut och överenskommelser skapar. Gemeinschaft visar sig t.ex. som gemensamt språk, gemensamma seder och gemensam kultur. Gesellschaft manifesteras i t.ex. som lagar och regler, som offentliga beslutsfattare fastställer som spelregler för hur vi människor skall handla. Det finns ofta fastställda system som bestraffar den som bryter mot reglerna. Gemeinschaft hör hemma t.ex. i familjen eller byn, Gesellschaft i staten, kommunen och på marknaden. Man kunde också säga att Gemeinschaft liknar en organism, medan Gesellschaft är en opersonlig, objektiv maskin. Mänskligheten började som en mångfald familjer och stammar, d.v.s. Gemeinschaftstrukturer, men genom historiens gång har Gesellschaft vuxit sig allt starkare. I dagens samhälle skulle naturligtvis enbart Gemeinschaft som samverkansform vara otänkbart. Den globala marknaden och den komplicerade staten måste fungera som systemskap. Samtidigt spelar gemenskaperna alltid en viktig roll på den lokala och ända upp till den globala nivån. Det är gemenskaperna som i huvudsak står för det sociala kapitalet, en viktig kraft i all utveckling. Beslutsfattarroll åt gemenskaperna

De ovanstående tankarna leder till en hel del intressanta slutsatser för hur vi borde organisera vårt samhälle. En högaktuell politisk slutsats är att beslutsfattandet inte bör byggas upp 32

MAASEUTUPLUS 1/2013

enbart på att individen röstar och är aktiv som enskild i förhållande till stat och kommun. Även gemenskaperna måste få en roll som beslutsfattare. Det betyder att vi måste få närdemokrati eller närmakt som tydligare säger vad det handlar om. Detta är något att tänka på när den nya kommunallagen skrivs. Eftersom det lilla samhället, byn, utgör en drivbänk för gemenskap och socialt kapital, så borde också detta beaktas i landsbygdspolitiken. Landsbygden har större förmåga att skapa gemenskaper och socialt kapital. Detta är för all del svårt att mäta (Att inte acceptera något annat än det som kan kvantifieras, är en överdrift i systemskapets anda.). En klok politik som vill gynna utveckling, borde således utnyttja landsbygden som en producent, inte enbart av t.ex. mat och god miljö, utan också som en producent av socialt kapital. Tid och metoder för utvecklande av gemenskaper

Landsbygdens gemenskaper – byarna – måste fås att blomstra, samtidigt som de gemenskaper som finns i städerna, i form av olika invånarföreningar, måste utvecklas. Därutöver måste vi också komma ihåg att inte bara platsen är avgörande för gemenskap, det finns annat som t.ex. livsstil och språk. Även dessa nya former av gemenskap måste utvecklas vid sidan av de lokala. När gemenskaperna skall utvecklas, bör man även inse att det krävs tid och riktiga metoder. Gemenskap växer fram genom att skapa lokal identitet och intern sammanhållning. Gemenskaperna växer fram organiskt – att använda systemskapsmetoder, lagar och regler, för att skapa gemenskap, går inte. Paradoxen i det moderna, Gesellschaft-betonade samhället är dock, att man samtidigt måste arbeta för att gemenskaperna får en roll och status i systemskapet. Det krävs entydigt en tveeggad strategi. Peter Backa Specialsakkunnig Svensk Byaservice

Skärgårdsaktualiteter – nya nämnder i Åboland och seminarium för öbor i Finland År 2009 kom initiativet från Rosala Byaråd att samla alla byaföreningar i Hitis till gemensamt möte. Sammankomsterna döptes till Hitis Tinget och deltagandet har sedan dess varit livligt. Nämndeärenden i Åboland

Nu har man lyckats gå ett steg längre, när Hitis Tinget valt representanter till Kimitoöns skärgårdsnämnd. Tidigare har skärgårdsnämnden varit politiskt tillsatt, men nu har partierna gått med på en geografisk fördelning, så att alla skärgårdsbyar kan nominera en ordinarie medlem och en suppleant. Representanterna från de sex byarna bildar den nya skärgårdsnämnden. Enligt den reviderade förvaltningsstadgan i Pargas, som presenterades i oktober 2012, skulle stadens närservicenämnder för Nagu, Korpo, Houtskär och Iniö göras om till s.k. områdesråd. Enligt den nya stadgan stod det också att staden kan höra råden i lokala frågor, inte bör såsom tidigare. Förslaget väckte mycket kritik och ansågs av många försvaga närdemokratin. Som ett resultat av detta blir de regionala närservicenämnderna i Pargas stad kvar, men byter namn till områdesnämnder. Nämnderna skall höras i frågor som har stor lokal betydelse för kommundelen och ta initiativ till åtgärder som gynnar den lokala utvecklingen. Efter två år skall systemet utvärderas igen. Seminariet Alla generationers ö

Den 19-20 april 2013 arrangerar Finlands Öar rf – Suomen Saaret ry (FÖSS) i samarbete med Egentliga Finlands Byar rf ett seminarium om service för bosatta på öar utan fast förbindelse. Fokus ligger främst på barnomsorg och skolgång, samt äldrevård, och är en del av projektet Alla generationers ö som FÖSS sparkar igång under våren. Arrangörerna hoppas att detta seminarium kan bli en mötesplats för öbor från hela landet – framför allt under lördagens Ö-parlament kommer öborna själva att komma till tals. Vi strävar efter att så många skärgårdsområden i Finland som möjligt skulle vara representerade, för att öborna tillsammans kan fundera på vilka frågor som är de viktigaste att arbeta vidare med under de närmaste åren. Pia Prost Byaombud för Åboland Egentliga Finlands Byar rf

MAASEUTUPLUS 1/2013

SVENSKA SPALTEN

Aktiviteter inom fiskerinäringen i Österbotten

Det pågår ett intensivt utvecklingsarbete inom fiskerinäringen i Österbotten. Mycket av detta syns inte nödvändigtvis utåt, eftersom bevakningen av fiskefrågor i massmedierna ofta koncentrerar sig kring de problem yrkesfisket har med skador som sälarna och skarvarna orsakar, eller så är det den eviga laxfrågan. Ljuspunkter som succén med fiskskinn från Österbotten eller fisket av mörtfiskbestånd och tillverkning av braxenprodukter, blänker till ibland.

Det paradoxala i fiskerinäringen är, att konsumenterna vill äta fisk, det går bra för fiskförädlingen och fiskhandeln, men det mesta baserar sig på odlad fisk, oftast importerad fisk. Endast sju procent av vår fiskkonsumtion utgörs av vild fisk, fångad av yrkesfiskarna. Orsakerna till att vi är i den här situationen, ligger i politikernas så gott som totala ointresse för yrkesfiskets verksamhetsförutsättningar. Man väljer att satsa på naturskyddet och fritidsfisket, för det är här rösterna finns. Oansvarigt kunde man säkert tänka. Det är ju stora summor som Finland som land förlorar genom att inte utnyttja de naturresurser vi har i eget land, utan i stället importera fisken. Särskilt miljösmarta är vi i alla fall inte. Kustaktionsgrupperna

Fiskerinäringen har ett strukturprogram för att stöda utvecklingsinsatser inom näringen. Insatserna stöds med medel från Europeiska fiskerifonden, med nationelFiskaren Börje Sundström och koordinator Mikael Nygård (i förgrunden) vittjar en kombiryssja för fiske av sik och strömming sommaren 2009 utanför Bosund. Foto: Guy Svanbäck

la medel och med privata medel. Under innevarande programperiod 2007-2013 har fiskerinäringen för första gången haft möjlighet att stöda utvecklingen av näringen via ett system med kustaktionsgrupper. Kustaktionsgrupperna är en motsvarighet till de lokala aktionsgrupperna, Leader-grupperna. Förarbetet för att få en kustaktionsgrupp till Österbotten inleddes redan 2004, och i november 2007 utsåg jord- och skogsbruksministeriet Studiefrämjandet i Österbotten rf (nuvarande Aktion Österbotten rf) till en av sammanlagt åtta kustaktionsgrupper (fiskegrupper) i Finland. Den konkreta verksamheten inleddes sommaren 2008. Kustaktionsgruppen (www.aktion.fi/ kag ) har stött småskaliga utvecklingsprojekt och investeringar inom fiskerinäringen sedan hösten 2008. Fram till i dag har ca 40 olika utvecklingsprojekt beviljats stöd via kustaktionsgruppen. Totalsumman som använts inom projekten för utveckling av fiskerinäringen är, närmare 1 miljon euro. En strategisk linjedragning som gjordes inom kustaktionsgruppen i början, var att projekten skulle vara småskaliga, så att så många aktörer som möjligt skulle involveras i utvecklingsarbetet. Målsättningen lyckades, och förutom fiskets egna organisationer och företag, har bl.a. utbildningsenheter, företagsutvecklingsbolag, vuxenutbildningsenheter, kommuner, 4H-föreningar, hembygdsföreningar och stiftelser m.fl. fungerat som projektägare i olika utvecklingsprojekt. Olika utvecklingslinjer

Man kan se olika utvecklingslinjer i de projekt som beviljats stödfinansiering via kustaktionsgruppen, och som faller inom ramen för programmets åtgärdshelheter kring kunskapsutveckling och kulturarvet. En linje är satsning på tillvaratagning av mindre utnyttjade fiskarter som braxen och övriga mörtfiskar, samt biprodukter från fisk. Här kan nämnas t.ex. utbildningsenheten Optimas projekt för utveckling av nya produkter för storkökssidan, Yrkeshögskolan Novias utredning om fiskrens och bifångster, samt Korsholms vuxeninstituts projekt kring utveckling av hanteringen av fiskskinn. Linjen kring satsning på fisk som mat är en annan, som delvis även stöder tillvaratagandet av de mindre utnyttjade fiskarterna. Här kan t.ex. företagshuset Dynamos projekt Kustfiskarens sushi lyftas fram. En stor linje har handlat om informati34

MAASEUTUPLUS 1/2013

on, både utåt och inom näringen. Här har ingått projekt för uppgörande av strategiprogram för yrkesfisket, branschseminarier för fiskerinäringens aktörer, olika studieresor m.m. De flesta projekten inom denna linje har administrerats av fiskerinäringens organisationer, liksom även projekt inom linjen fisketeknik, som t.ex. handlat om utveckling av kombiryssja, utveckling av katsa för yrkesbruk, utveckling av vinterfisket och notdragning, samt test av s.k. sälpingers i nätfisket. Ytterligare en linje kan ses i de projekt som genomförts, nämligen satsning på ungdomen inom ramen för ett par projekt administrerade av 4H-organisationer. Synergieffekter

Nyttan för fiskerinäringen kommer via de synergieffekter vi får av alla de olika utvecklingsprojekt som genomförs, och alla de nätverk som skapas via projekten. Från näringens sida är det intressant att notera alla de personer och organisationer som, utan daglig kontakt med fiskerinäringen, nu arbetar med att utveckla näringen. Vi ser detta engagemang som ytterst värdefullt för näringen. Yrkesfiskarna, som kämpar med säloch skarvproblemen, ser inte så mycket av resultaten i sin dagliga verksamhet. Tanken är dock att de projekt som beviljas stödfinansiering via kustaktionsgruppen, skall bidra till att yrkesfisket har en framtid. Jag är även övertygad om, att de fiskare som deltagit i något av dessa projekt, har fått något positivt med sig som kan konkretiseras i den dagliga verksamheten framöver. I den mellanutvärdering, som jord- och skogsbruksministeriet låtit göra år 2011 om fiskerinäringens åtgärdsprogram 20072013, konstateras att det nya systemet med fiskegrupper är värdefullt. Fiskegruppernas roll i den regionala utvecklingen av fiskerinäringen är viktig, och denna bör stärkas under programperiodens slutskede. På EU-nivå ser man även positivt på utvecklingen av fiskerinäringen med hjälp av lokala kustaktionsgrupper, och i förslaget till ny fond för EU:s havs- och fiskeripolitik 2014-2020 ingår det en förstärkning av denna typ av lokalt ledd innovation. Arbetet med att skriva ett nytt program för kommande strukturstödsperiod 2014-2020 har redan startat. Guy Svanbäck Verksamhetsledare för Österbottens Fiskarförbund

MAASEUTUPLUS 1/2013

KIRJA-ARVOSTELU

PAKINA

Kylätoiminta on hallintaa Kaisu Kumpulainen: Kylätoiminta ja aktiivisen kylän tuottaminen. Jyväskylän yliopisto 2012. Suomalaista kylätoimintaa ja kyliä on tutkittu 70-luvulta lähtien varsin paljon. Leimallista on kuitenkin ollut se, että kyliä on lähestytty kehittämisen näkökulmasta, toimintatutkimuksina, jolloin tarkasteltavana on ollut nimenomaan paikallisen kehittämistoiminnan vaikuttavuus. Kyliä ei toisin sanoen ole liiemmin asemoitu laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tutkimus on myös sitoutunut varsin vahvasti osaksi itse kehittämisprosesseja, jolloin lopputuloksena on ollut varsin harvoin tarpeellista etäisyydenottoa tutkimuskohteeseen. Tutkijat eivät ole tuottaneet aidosti vaihtoehtoisia näkökulmia. Tätä taustaa vasten on tervehdittävä ilolla Jyväskylässä joulukuussa kylätoiminnasta väitelleen Kaisu Kumpulaisen tutkimusta aktiivisista kylistä. Kumpulainen löytää kylätoiminnalle monenlaisia mielenkiintoisia laajempia yhteyksiä. Hyvin luontevaa on sitoa se osaksi suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta 1800-luvulta lähtien käynnistynyttä kansalaisuuteen kasvattamista. Toisaalta Kumpulainen liittää kylien kehittämisen mielenkiintoisesti uusliberalistiseen ja kommunitaristiseen ideologiaan. Hyvinvointivaltio on passivoinut kansalaiset, ja paikallisuus, yhteisöt ja aktiivinen kansalaisuus ovat tässä keskustelussa uusia yhteiskunnallisia rakennuspalikoita. Vastuuta riskienhallinnasta, hyvinvoinnista ja kontrollista halutaan siirtää aktiivisille ja autonomisille yksilöille ja yhteisöille. Jokainen on oman onnensa seppä. Britanniassa puhutaan tässä yhteydessä ”Big Society” –ideasta, Suomessa vastuuta osoitetaan maaseutupoliittisessa puhunnassa kylätoiminnalle. Ei ihan kaukaa haettu ajatus, toteaa kylätoiminnan ja Leaderryhmien Vastuuta ottava paikallisyhteisö –ohjelmaa kirjoittamassa ollut kirja-arvion kirjoittaja… Ranskalaisten valtaa tutkineiden yhteiskuntatieteilijöiden Foucault´n ja Lefebvren ajatuksia seuraten Kumpulainen päätyy esittämään, että esimerkiksi kyläyhdistysten kannustamisessa paikallisten hyvinvointipalveluiden tuottamiseen ei ole kyse pelkästään käytännön ratkaisujen etsimisestä paikallisiin ongelmiin, vaan laajemmasta hallinnan kulttuurista. 36

MAASEUTUPLUS 1/2013

Suo, kuokka ja veri

Kylän sisäinen elämä kohtaa laajemman yhteiskunnallisen hallintamekanismin, jonka vaatimuksiin sen täytyy sopeutua ja aktiivisesti vastata, jos se haluaa pysyä kehityksen mukana eli turvata kylän elinvoimaisuuden, toteaa Kumpulainen. Käytännössä valtakunnallinen kylätoimintaliike siis edistää uusliberalistista puhuntaa ja hallinnan mekanismeja määritellessään (paradoksaalisesti) kylille paikalliset arvot. Tämä tapahtuu esimerkiksi valtakunnallisten kyläohjelmien kautta; kylien muutos esitetään väistämättömänä kehityskulkuna ja moraalisena velvoitteena, johon aktiiviset kylät vastaavat yrittäjämäisinä toimijoina ja suhtautumalla niihin kylän sisäisinä kehityshaasteina. Toinen tapa edistää tällaista ideologista hallintaa on vuoden kylä –kilpailu, joka tuottaa aktiivisen kylän ideaalimallia ja totuuksia ja normistoa paikallisesta aktiivisuudesta. Kumpulaisen väitöskirja on erinomaisen mielenkiintoista luettavaa nimenomaan siksi, että se kyseenalaistaa monia kylätoiminnan sisäpiirin itsestäänselvyyksiä. Tutkimus liittää kylätoiminnan uskottavasti osaksi laajempia yhteiskunnallisia puitteita ja keskustelua kansalaisuuden ja hallinnan ideologian olemuksesta. Jos tutkimuksessa viitataan ranskalaisiin yhteiskuntafilosofeihin, on olettavissa myös lievää vaikeaselkoisuutta, ja tämä oletus pitää paikkansa myös Kumpulaisen tutkimuksen – ja ilmeisesti myös tämän arvion - suhteen. Olennainen osa tieteellisiä tutkimusprosesseja on monimuotoisten asioiden mallintaminen ja tässä tulokset perinteisesti nousevat hieman irti arjesta. Näin on käynyt myös Kumpulaiselle, jonka tiettyjä väitteitä voisi kritisoida liiasta yksinkertaistamisesta. Kylien vastuunottaminen ei välttämättä ole ideologinen valinta, vaan monessa paikassa suorastaan välttämättömyys. Samoin esimerkiksi kylien valtakunnallisia kehittämisohjelmia ei hahmotella pelkästään kirjoituspöydän ääressä, vaan taustalla on myös kentän viestejä. Loppusaldona totean kuitenkin, että soisin Kumpulaisen tutkimuksen herättävän keskustelua maaseudun kehittäjien ja tutkijoiden keskuudessa, koska avaukset ovat mainioita. Olisikohan tutkimuksesta mahdollista saada jonkinlainen kansanpainos? Tauno Linkoranta

Oletteko koskaan ajatelleet elokuvia katsellessa, missä lajityypissä maaseutu on suorastaan perusedellytys? Ensiksi tulee luonnollisesti mieleen romanttinen komedia jossain Toscanan tai Kreikan tyyppisellä maalauksellisella alueella, toisaalta pidäteltyjen tunteiden palo ei ole missään niin vakuuttavaa kuin brittinummia astellessa. Suomalaisissa tv-tuotannoissa maaseutu on puolestaan oiva komediallinen näyttämö kunnallispolitiikan suhmuroinnille ja originelleille maalaishahmoille – moderneille kylähulluille. Nuoruuden kasvukriisejäkin sinne sopii, tyyliin Häräntappoase tai Enon opetukset. Mutta ei, en ajatellut näitä elokuvagenrejä. Maaseutu on näissä viime kädessä kuitenkin vain tausta ihmisten toiminnalle, ei sen selkäranka. Jos jossain, niin nimenomaan kauhuelokuvissa valtaosa juonen keskeisestä ideasta perustuu maaseutuympäristöön. Maaseudussa on enemmän mystiikkaa kuin kaupungissa ja maaseutuun liittyy joitain hyvin pelottavia elementtejä. Tämän vuoksi monet sekä suomalaiset että ulkomaalaiset ohjaajat sijoittavat kauhuelokuvansa maalle.

Amerikkalaisten kauhuelokuvien perusasetelmassa on usein nuorisojoukko ja mökki syrjäisellä maaseudulla ja samaa yksinäisen talon perusideaa versioi moni vertatihkuva klassikko tekomaasta riippumatta. Pitkään piilossa ollut pahuus pääsee yhtäkkiä valloilleen. Texasin moottorisahamurhaaja mellasti nimenomaan syrjäkylillä ja kukapa saattaa unohtaa Syvä joki –elokuvan degeneroituneet vuorten miehet. Olli Soinion Kuutamosonaatin (1988) perämetsällä asuvat jälkeenjääneet Kyyrölän veljekset ovat kotimainen versio tässä jatkumossa. Ja eikös vaan Erik Blombergin ohjaama kauhuklassikko Valkoinen peurakin (1952) sijoitu maaseudulle - ja vielä sinne eksoottisimmalla suunnalle eli Lappiin. Tuoreehko Sauna ei voisi tapahtua muualla kuin syvällä metsässä. Esimerkkien lista on loputon. ”Kaupunkikauhu kertoo yleensä viatonta uhria jahtaavasta anonyymistä murhaajasta tai siitä, miten teknologia jollakin tavalla pimahtaa. Maalaiskauhussa käsitellään menneisyyden salaisuuksia ja unohdettuja pelkoja. Tehdyt teot ovat ikään kuin hautautuneet maalle. Ja kun juttuun yhdistetään seonneet hillybillyt, niin homma muuttuu rankaksi”, on asian tiivistänyt eräässä haastattelussa kauhua tutkinut ja myös omia elokuvia ohjannut Atro Lahtela. Mutta mistä tämä maaseutukauhun idea sitten putkahti mieleeni? Kävin

taannoin Sitran Helsingissä järjestämässä tilaisuudessa, jossa pohdittiin maaseudun merkityksiä. Tilaisuuden alustuksena kuultiin erään professorin tutkimus maaseudun mediakuvasta ja sitten pohdittiin monen sortin asiantuntijan voimin samaista aihetta ja maaseudun imagoa ylipäätään. Kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, miten yhä useampi suomalainen kantaa maalaisen ja kaupunkilaisen kaksoisidentiteettiä. Samoin mediakin on kiinnostunut aiheista itsestään eikä halua mitenkään erityisesti korostaa sitä, onko tapahtumaympäristönä maaseutu tai kaupunki, saati sitten väritä esimerkiksi maaseutuaiheita jotenkin nostalgiahenkisesti tai takapajuisuutta etsien. Kaikki oli siis hyvin. Paitsi kunnes muuan Hesarin toimittaja esitti loppupuheenvuorossa toiveen, että myös kaupunkeja alettaisiin kohdella oikeudenmukaisesti. Hänen mukaansa suomalainen elokuva pitää edelleen voimissaan myyttiä kaupungeista syntien ja paheiden tyyssijana, paikkana jossa viattominkaan ei selviä kaidalla tiellä. Maaseutu edustaa sitä puhtoista Suomea. Näinhän se tietysti on. Jos ei ole nähnyt 50-luvun jälkeen yhtään uutta elokuvaa. Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei. Dorfagent Linkoranta

Kuva: Pipsa Salolammi

MAASEUTUPLUS 1/2013

LAKIMIEHEN NURKKA Suomen Kylätoiminta ry (SYTY)

JÄSENLUETTELOTIETOJEN LUOVUTTAMINEN SIVULLISILLE

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudellisiin asioihin liittyvistä kysymyksistä. Lisätietoja SYTYn tarjoamasta lainopillisesta palvelusta saa SYTYn verkkosivuilta www.kylatoiminta.fi. Tommi Siro antaa puhelinneuvontaa toimintaryhmille, kylien maakunnallisille yhteenlittymille ja kyläyhdistyksille. Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00. Tommi Siro Lakiasiaintoimisto Siro Linnankatu 18 20100 Turku puh. (02) 2522 242 / 040-5507635

MAASEUTUPLUS 1/2013

Jäsenluettelotietojen luovuttamisesta muille kuin yhdistyksen omille jäsenille säädetään henkilötietolaissa. Yhdistyslain 11 §:n 2 momentissa on lisäksi säädetty, että tietojen luovuttamisesta voi päättää yhdistyksen hallitus. Kyseisen lainkohdan mukaan jäsenluettelossa olevien tietojen luovuttamisesta säädetään henkilötietolaissa ja että luovuttamisesta päättää yhdistyksen hallitus. Jos säännöissä ei ole määrätty mitään toimivallasta jäsenluettelotietojen luovuttamisessa, luovuttamispäätös voidaan tehdä myös yhdistyksen kokouksessa. Oikeuskirjallisuudessa on puollettu kantaa jonka mukaan yhdistyksen säännöissä voitaisiin pätevästi määrätä, ettei hallituksella ole asiassa toimivaltaa, vaan että tietojen luovuttamiseen tarvitaan yhdistyksen päätös. Mahdollista on, että yhdistyksessä tehdään periaatepäätös siitä, keille jäsenluettelotietoja luovutetaan ja keille ei. Jos yhdistys on esimerkiksi antanut suostumuksensa siihen, että liitto pitää sen puolesta jäsenluetteloa, yhdistyksen voidaan yleensä katsoa antaneen yhdistyslain 11 §:n kannalta suostumuksen luettelotietojen luovuttamiseen. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilötietolaissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Henkilötietojen käyttäminen on yhdistyksissä aina sallittua, kun kyse on laissa säädetystä velvoitteesta. Sellainen on yhdistyslain 11 §:ssä säädetty velvoite. Tietojen käsittelyyn voi rekisteröity myös antaa nimenomaisen suostumuksen. Yhdistystoiminnan kannalta on keskeistä, että rekisteröidyllä on jäsenyyssuhteen kautta asiallinen yhteys rekisterinpitäjään. Jäsenluettelotietojen antaminen kiinteässä liittosuhteessa alayhdistykseltä liitolle

on henkilötietojen käyttämistä. Tällaisessa tapauksessa toimivaltainen toimielin (esimerkiksi alayhdistyksen hallitus) voi siis antaa keskusjärjestölle jäsenluetteloon asianmukaisesti merkittyjä tietoja. Kiinteissä liitoissa alayhdistykset ovat usein velvollisia antamaan jäsenluettelotietonsa liitolle. Tällaisesta velvoitteesta voidaan määrätä pätevästi keskusjärjestön säännöissä. Käytännössä liitto voi tarvita jäsenjärjestöjensä jäsenluettelotietoja muun muassa näiden järjestöjen edustusoikeuden määräämiseen sekä jäsenmaksujen perimiseen, mikäli liitto hoitaa maksuperinnän jäsenjärjestöjensä asemesta. Liitto ei saa luovuttaa jäsenyhdistyksiltään saamiaan jäsentietoja ulkopuolisille ilman jäsenyhdistysten suostumusta. Ilman lupaa ei siten saa luovuttaa jäsenyhdistyksen tietoja esimerkiksi muille jäsenyhdistyksille, joita siis pidetään tässä yhdistykseen nähden ulkopuolisina. Henkilötietolaki sisältää lisäksi muun muassa säännöksiä ns. arkaluonteisten tietojen käsittelemisestä, joiden käsitteleminen lähtökohtaisesti on kiellettyä, vaikkakin laki sisältää kieltoa koskevia useita poikkeuksia. Arkaluonteisten tietojen tavanomainen käsitteleminen on mahdollista yhdistyksissä, joissa jäsenyys sinänsä on arkaluonteinen tieto – tästä esimerkkinä puolueet. Kuten sanottu, yhdistyksen velvollisuutena on yhdistyslain mukaan pitää jäsenluetteloa ja henkilötietoja käsiteltäessä on noudatettava, mitä henkilötietolaissa säädetään. Kun eteenne tulee erityiskysymyksiä yllä mainitunlaisiin asioihin liittyen, voitte halutessanne ottaa yhteyttä esimerkiksi allekirjoittaneeseen konkreettisten ja yksityiskohtaisten tietojen saamiseksi.

Byaverksamhet i Finland rf c/o Willa Elsa Meijeritie 2, 25410 Suomusjärvi Email :info@kylatoiminta.fi www.kylatoiminta.fi/www.maaseutuplus.fi

Seuraarava lehti ilmestyy 4.4.

pääsihteeri Risto Matti Niemi Puh. 050 599 5229 Email: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi

Maaseutuasumisen teemaryhmä, YTR:n erityisasiantuntija Heli Siirilä Puh. 045 892 4715 Email: heli.siirila@uwasa.fi

kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa Puh. 050 592 2726 Email: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi

Naapuriavulla hyvinvoivia kyliä -hanke, projektipäällikkö Sirpa Pekkarinen Puh. 045 1202302 Email: sirpa.pekkarinen@kylatoiminta.fi

toimitussihteeri/tiedottaja Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 Email: pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi

Kyläapu-hanke, projektipäällikkö Juhani Nenonen Puh. 045 111 52 22 Email: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi

talouspäällikkö Raija Tuppurainen Puh. 045 133 5391 Email: raija.tuppurainen@kylatoiminta.fi

Kyläapu-hanke, projektisihteeri Marianne Lemettinen Puh. 045 887 1511 Email: marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi

Kylien Bisneskeissit -hanke Kylien liiketoiminta-asiamies Juha Kuisma Puh. 045 884 7884 Email: juha.kuisma@kylatoiminta.fi

Svensk Byaservice Center för Lokal Utveckling vid Svenska Studiecentralen Rådhusgatan 21 C, 61500 Vasa Tel. (06) 3204151

JÄSSI-jätevesihanke Jätevesineuvoja Kirsi Mäensivu Puh. 045 881 4200 Email: kirsi.maensivu@kylatoiminta.fi lakimies Tommi Siro Puh. (02) 252 2242 / 040 550 7635

landsbygdsutvecklare Peter Backa Tel 040 595 0444 peter.backa@ssc.fi kansliesekreterare Kenneth Sundman Tel. (06) 320 4151 kenneth.sundman@ssc.fi

YHTEYSTIETOJA kansainvälisiin JÄRJESTÖIHIN:

European Rural Alliance: tavoitteena on koota eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka toteuttavat kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilö: Eero Uusitalo (puheenjohtaja), Peter Backa (sihteeri) European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (puheenjohtaja) European Rural Community Association: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden verkosto. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elinvoimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli SIirilä (Maaseutuasumisen teemaryhmän erikoisasiantuntija) MAASEUTUPLUS 1/2013

paikallisen kehittämisen puolesta jo vuodesta 1997

M Itella Posti Oy Itella Green

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY:N JÄSENEKSI SYTY TARJOAA TULITUKEA KAIKILLE PAIKALLISTOIMIJOILLE Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) on kylä- ja kaupunginosatoimintaa, LEADER-työtä ja muuta paikallista kehittämistä edistävien järjestöjen kaksikielinen valtakunnallinen yhdistys. Jäsenjärjestöjä on tällä hetkellä noin 130 sisältäen lähes kaikki valtakunnalliset, paikallislähtöistä kehittämistä edistävät järjestöt, kaikki LEADER-ryhmät ja maakunnalliset kyläyhdistykset sekä kylä- ja kaupunginosayhdistyksiä.

SYTY toteuttaa yhteistoimintaa ja verkottumista yhdessä 19 maakunnallisen kyläyhdistyksen ja 55 LEADER-ryhmän sekä näiden kautta yli 4 200 kylän ja kaupunginosan kanssa. Puoluepoliittisesti sitoutumattomana valtakunnallisena järjestönä SYTY on läheisessä yhteistyössä eduskunnan, eri ministeriöiden ja virastojen sekä keskusjärjestöjen ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kanssa. Lisätietoja: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi

SYTY TARJOAA VERKOSTOLLEEN, JÄSENISTÖLLEEN JA KYLILLE PALVELUJA SEURAAVILTA ALUEILTA: 1.

Verkostoitumista ja yhteyksiä maaseutupolitiikkaan, eduskuntaan ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmään (pääsihteeri Risto Matti Niemi)

2. Ohjelmapolitiikan välineet ja ohjelmien toteuttaminen (pääsihteeri Risto Matti Niemi, kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa) 3.

Maakunnallisten kyläyhdistysten koulutus ja neuvonta (kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa)

Kunnan ja kylien välisen suhteen järjestäminen (pääsihteeri Risto Matti Niemi)

Valtakunnallinen hanketoiminta, hankkeiden laadinta ja rahoituskanavat (kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa)

Kylien liiketoiminta, uusiutuvat energialähteet, omavarainhankinta (liiketalousasiamies Juha Kuisma)

Kyläapu- ja kylien työllistämistoiminta, omavarainhankinta (projektipäällikkö Juhani Nenonen)

Jätevesineuvonta (projektipäällikkö Kirsi Mäensivu)

Kylien turvallisuus (projektipäällikkö Sirpa Pekkarinen)

10.

Maaseutuasuminen (erityisasiantuntija Heli Siirilä)

11.

LEADER-ryhmien tukitoiminta, ml. toimintatapa kaupungeissa (LEADER-asiamies 1.4.2013 alkaen)

12.

Viestintä, www-sivut, jäsenlehti Maaseutu Plus ja verkkotiedotteet (tiedottaja Pipsa Salolammi)

13.

Oikeudelliset palvelut (lakimies Tommi Siro/Lakiasiantoimisto Siro)

14.

Taloussuunnittelu, tilinpäätökset ja hankkeiden maksatukset (talouspäällikkö Raija Tuppurainen)

15.

Ruotsinkielinen neuvonta ja tukitoiminta (landsbygdsutvecklare Peter/Backa/Svensk Byaservice)

16.

Ruotsinkieliset verkkotiedotteet (kanslisekreterare Kenneth Sundman/Svensk Byaservice)

17.

SYTY välittää kansainvälisiä yhteyksiä ja verkoistoitumista eurooppalaisissa kv-verkostoissa ja järjestöissä