Hämeenraitti - Elämyksiä ja tarinoita hämäläisten maalaisraittien varsilta by Hämeenraitti

Elämyksiä ja tarinoita hämäläisten maalaisraittien varsilta.

NRO 1

Hakolan tila on boheemi luomutila S. 20

Roope Lipastin kolumni s. 31

Viisi Vinkkiä kylätoimintaan s. 5

Maaseutu on lähellä Mansikissa s. 28

Sisällys

3 Pääkirjoitus

14 Kalatalouden katalysaattori

28 Mansikki tuo maaseudun lähelle

4 Kylän yhteinen kuntoilupaikka

16 Savusauna lämpiää hitaasti ja vaalimalla

31 Rajaton nopeus 50 vuodeksi

6 Arkinen matkailu on nyt suosittua

18 Puettava taide häikäisi Jokioisilla

32 Hauhon Pelle Peloton

8 Vesistöjä kunnostetaan Leader-rahalla

20 Koko perheen boheemi luomutila

34 Nuoret laittoivat tuulemaan Sysmässä

9 Vanhaan hurahtanut

23 Kolumni: Unelma – koti maalla

36 Kuhakierteet piparjuuritäytteellä

12 Luomua Sysmästä

24 Kanavan Panimo luottaa hyviin perusoluisiin

37 Roope Lipastin kolumni

27 Kilpa-ajajasta yrittäjäksi

38 Tukea maaseudun kehittämiseen

Päätoimittajan tervehdys Olen suorastaan sanaton kuvailemaan sitä intoa, motivaatiota ja kekseliäisyyttä, mitä olen nähnyt matkatessani ympäri Hämettä ja kirjoittaessani juttuja lehteämme varten. Yrittäjät, kyläaktiivit, yhdistystoimijat ja monet muut arkipäivänsankarit ovat tehneet uskomatonta työtä sen eteen, että hämäläisellä maaseudulla kehitytään ja pidetään vireyttä yllä. Joten samalla kun haluan välittää nöyrimmät kiitokset tämän lehden tekoon osallistuneille, haluan myös kiittää kaikkia lehtemme tarinoihin päätyneitä sankareita. Heidän avullaan hämäläinen maaseutu näyttäytyy parhaimmillaan!

Ulla Harju

Hämeenraitin tiedottaja

HÄMEEN MAASEUTUOHJELMAN TIEDOTUSLEHTI - HÄMEENRAITTI Julkaisija: Päätoimittaja: Taitto: Painopaikka: Kannen kuvat: Painosmäärä:

Hämeenraitti - Maaseuturahoitus Hämeessä -tiedonvälityshanke Ulla Harju Visua4 Painotalo Plus Digital Ulla Harju 5000 kpl

Pääkirjoitus

Osuuskaupan alakerran ihme Kun olin pieni poika, kirkonkylän osuuskauppa oli koko kunnan keskus. Sieltä sai oikeastaan kaiken, mitä arjessa tarvitsi. Kaupassa oli ruokapuoli, kemikalio- ja vaateosasto sekä kahvio, josta sai höyrymakkaraa. Osuuskaupan alakerrassa sijaitsi rauta- ja maatalousosasto. Koko kunnalle oli järkytys, kun pääkonttori päätti yllättäen sulkea osuuskauppamme. Kirkonkylälle jäi vielä muita kauppoja, mutta ei mitään osuuskaupan veroista. Vuodet ovat kuluneet ja osuuskaupan kiinteistössä on toiminut monenlaisia yrityksiä. Tällä hetkellä siellä toimii parturi, mainostoimisto, kahvila, kirpputori ja psykoterapeutin vastaanotto. Osuuskaupan alakerrassa, siellä missä ennen toimi rauta- ja maatalouspuoli, tehdään nyt maailman parhaita jääkiekkokypäriä. Kypäräbisnes lähti liikkeelle harrastuksesta. Yrittäjä-Petri pelasi nuorena jääkiekkoa; hän oli paikallisen jääkiekkojoukkueen maalivahti. Silloin uusinta uutta olivat maskilliset kypärät, joita tuotiin Suomeen Pohjois-Amerikasta. Kypärät olivat kalliita, joten näppäränä miehenä Petri alkoi tehdä kypäränsä itse. Kypäristä tuli niin hienoja, että muut maalivahdit alkoivat kysellä, mistä niitä saa. Yrittäjähenkisenä Petri alkoi tehdä maskikypäriä sivuhommina myös muille. Vähitellen myynti vain kasvoi ja harrastuksen kautta syntynyt sivutoimiyrittäjyys muuttui päätoimiseksi. Nykyään Petrin yritys Wall Maskit on Euroopan johtava maskien valmistaja. Ja kaikki maskit valmistetaan käsityönä kirkonkylän vanhan osuuskaupan kellarissa! Tuoteperheeseen kuuluvat jääkiekko-, salibandy- ja maahockeymaskit. Maskit ovat teknisesti maailman parhaita, mutta ne ovat myös kauniita. Petrin yritys käyttää teknologiaa, joka mahdollistaa maskien kuvittamisen tilaajan toiveiden mukaisesti. Maskeihin saa joukkueen logot tai vaikkapa Muumipeikon ja Pikku Myyn kuten Antti Raanta halusi pari vuotta sitten. Wallin jääkiekkomaskit ovat kulkeutuneet NHL:ään saakka suomalaisten maalivahtien myötä. Myös maaseuturahasto on ollut pieni osa Wallin tarinaa. Yritys on hyödyntänyt maaseudun yritysrahoitusta Leader Aktiivinen Pohjois-Satakunnan kautta. Yritysrahoituksen avulla on otettu käyttöön uusia materiaaleja sekä automatisoitu työtä robotin avulla. Yritystuet ovat tällä hetkellä kuuma poliittinen aihe. Hallitus on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on laatia tiekartta yritystukien uudistamiseksi. Pohdinnassa on mukana myös maaseudun yritystukien tulevaisuus. Ydinviestimme tähän keskusteluun on, että maaseuturahaston yritystuet tähtäävät yritysten uudistumiseen ja kasvuun. 95 prosenttia Suomesta on maaseuturahaston aluetta ja maaseudulla sijaitsee 40 prosenttia Suomen yrityksistä. Lisäksi haluamme kertoa, että numeroiden takana on loistavia yritysten kehittymistarinoita. Suomen maaseutu on täynnä Wall Maskien kaltaisia osuuskaupan alakerran ihmeitä, jotka ovat Suomen, Euroopan tai maailman parhaita työssään. Monet niistä ovat hyödyntäneet maaseuturahaston yritysrahoitusta, kun tuotantoa on laajennettu ja kehitetty. Joka pitäjän ”osuuskaupan alakerran ihmeet” on saatava paremmin mukaan keskusteluun laajentamaan kuvaa maaseudun yrittäjyydestä, joka on yritysrahoituksen panostuksen arvoista myös tulevaisuudessa.

Juha-Matti Markkola Verkostoasiantuntija Juha-Matti Markkola on töissä verkostopalveluissa Maaseutuvirastossa. Hänen työtehtävinään on auttaa ideoiden, ihmisten ja osaamisen kohtaamisessa erityisesti Leader-työhön ja maaseudun yrittäjyyteen liittyen. Hän vastaa myös kansainvälisistä yhteyksistä muiden EU-maiden maaseutuverkostoihin.

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin

Kylän yhteinen kuntoilupaikka TEKSTI JA KUVAT Ulla Harju

Vojakkalan kylään tanssilavan viereen on noussut ulkoliikunta-alue. Lähiliikuntapaikka tehtiin kylän asukkaiden yhteisponnistuksena ja nyt alue kuntoilulaitteineen ja jalkapallokenttineen on vapaassa käytössä vuorokauden ympäri. Samalla liikuntapaikka tuo kylälle hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

len todella onnellinen siitä, että olemme saaneet liikuntapaikan, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Tänne ei myöskään tarvitse avainta, kylän asukas Elina Tuomenoja hymyilee samalla, kun istahtaa ylätaljalaitteen istuimeen.

Vojakkalan kylässä Lopella voikin nyt kuntoilla entistä monipuolisemmin, kun Vojakkalan tanssilavan läheisyyteen pystytettiin ulkokäyttöön tarkoitettu kuntolaite. Laite sisältää viisi koko kehon harjoitteluun tarkoitettua liikettä. Toiminnot ovat taiji-pyörä eli olkapäiden kiertolaite, ylätalja, koko kehon venytyslaite, jalkaprässi sekä lantiokeinu. ─ Kun laitteessa on viisi erilaista toimintoa, joita voi käyttää samaan aikaan, liikuntaa voi harrastaa vaikkapa kaverin kanssa ja samalla vaihtaa kuulumisia. Tämä tuo kylälle myös yhteisöllisyyttä, Essi Tuomenoja hymyilee.

Elina Tuomenoja näyttää, miten ylätaljassa punnerretaan. Kaikki ulkoliikuntalaitteen viisi liikettä tehdään kehon painolla. Taustalla hankevastaavana toiminut Essi Tuomenoja.

Aikoinaan ajatus uuden kuntoilulaitteen hankintaan lähti Essi Tuomenojan ideasta. ─ Vierailin rakennusalan opintojeni puolesta Finnbuild-messuilla ja näin siellä samankaltaisia laitteita. Kylämme lähin kuntosali löytyi 20 kilometrin päästä ja ajattelin, että lähempänäkin voisi kuntoilla. Ideasta innostuttiin, joten aloitin selvittelyn laitteen hinnoista ja rahoituksen hausta, Vojakkalan Valppaan jäsen Essi Tuomenoja kertoo. Vojakkalan Valpas haki ja sai lähiliikunta-alueen tekemiseen rahoitusta EU:n maaseuturahastosta Leader-ryhmä EMO ry:ltä. Laitehankinnan lisäksi parkkialueena toiminutta nurmikenttää kunnostettiin pallopelejä varten. Leader-rahoitus auttoi kuntolaitteen hankinnassa sekä työkustannuksissa.

Essi Tuomenojan mukaan tärkeää onkin, että kuntoilualue on helposti saavutettavissa.

─ Kuntoilulaite on otettu vastaan erittäin hyvin. Kyläläiset tulevat pyörällä tai kävellen iltalenkin lomassa kuntoilemaan, ja postilaatikossa olevaan vihkoon on tullut paljon merkintöjä käynneistä, Essi Tuomenoja hymyilee.

─ Lavanmäellä voi kuntoilla omassa rauhassa ja lenkkipolun varrella. Liikuntalaite on katettu valokatteella, joten sateellakin voi kuntoilla ilman, että vaatteet kastuvat. Se myös valaistaan, jotta kuntoilu onnistuu pimeällä. Haluamme lisäksi jatkokehittää aluetta ja haemme lisärahoitusta koko liikunta-alueen valaistukseen, Tuomenoja selittää.

Lähiliikunta-aluetta tehtiin yhdessä kylän väen kanssa. Talkoissa oli mukana 20 kyläläistä ja yhteistyössä kaadettiin puut ja raivattiin ja tasoiteltiin tilaa pallokentälle. Talkoovoimin valettiin myös betonilaatta ja asennettiin kuntolaite ja sen valokate, mutta montun tekeminen jätetiin kaivinkoneammattilaiselle.

”Liikuntaa voi harrastaa vaikkapa kave rin

KYLÄ EDELLÄKÄVIJÄNÄ

kanssa ja samalla vaihtaa kuulumisia.”

Ulkoalueille tarkoitettuja kuntolaitteita on asennettu vain harvoihin pieniin kuntiin. Isompien kaupunkien liikuntapaikoissa laitteet alkavat toki olla tuttuja.

Yksi kuntoilulaitetta ahkerasti käyttävä kyläläinen on Simo Ollikkala. Ollikkalan mukaan laitteen käyttö on helppoa.

─ Olemme alueella edelläkävijöitä. Tällaisia laitteita ei kylissä kauheasti ole, ja meille tullaan kauempaakin kokeilemaan lähiliikuntalaitetta, Vojakkalassa asuva Urpo Vienonen toteaa.

─ Laite toimii yksinkertaisesti ja jokainen ymmärtää sen tekniikan. Kuntolaitteissa käytetään vain kehon omaa painoa, eikä siinä ole kaikenlaisia nippeleitä ja nappeleita, Ollikkala toteaa.

Lähiliikunta-alue syntyi Vojakkalaan Essi Tuomenojan ideasta. Nyt käynnissä on aktivointikampanja, jossa eniten liikuntasuorituksia tehnyt saa lahjakortin urheiluliikkeeseen.

Liikunnan ohessa on hyvä jutella ja kysellä kuulumisia toisilta kyläläisiltä. Elina ja Jukka Tuomenoja sekä Aina ja Urpo Vienonen käyttävät lähiliikuntalaitetta säännöllisesti.

ta a n ! n i m i o t lä kiä ky Viisi vink

3. Tapaamismahdollisuuksia ja -paikkoja on oltava!

1. Tunnista oman kylän vahvuudet

Porukalla syntyy ideoita ja ajatuksia, joissa on kylän kehittämisen siemen.

Kylät ovat erilaisia – niitä ei voi panna samaan muottiin, ja hyvä niin. Usein tarvitaan opintoretkiä muihin kyliin sekä muualta tulleiden ja ulkopuolisten havaintoja, jotta oman kylän toiminnan arvo ja kyläidentiteetti saadaan kohdilleen.

4. Hankerahalla haaveista totta

Talkoilla tekemällä, hankerahaa käyttäen, voidaan saada monenlaista aikaiseksi melko pienellä omalla rahallisella panoksella.

2. Tiedottamalla toiminta tunnetuksi

5. Kutsu, kannusta ja kiitä!

Pois turha vaatimattomuus: ”Eihän meillä mitään ihmeitä…” Kylässä vierailevat toimittajat ja heidän tekemänsä jutut avaavat myös oman kylän väen silmiä. Muista myös kylän sisäinen viestintä! Kyläläisille on tärkeä tietää, mitä tapahtuu.

Henkilökohtainen kutsu mukaan toimintaan on kaikkein tehokkain! Tekevät ja toimivat jaksavat paremmin kannustavien ja kiittävien kommenttien myötä. Pieni muistaminen tai arvonta ilahduttaa ja antaa lisäintoa.

Vinkit antoi Vojakkalan kylän aktiivit. 5

TEKSTI JA KUVAT Ulla Harju

Taiwanilainen Tangwei Lin seisoo ensimmäistä kertaa elämässään kaulin kädessä hollolalaisen Kinnarin tilan keittiössä. Edessä hänellä on ruispiparitaikina, josta on tarkoitus leipoa tuliaisherkkuja. Kohta Linin kädet ovat täynnä jauhoa ja hän kaulii huolella ohutta piparkakkutaikinaa.

n ole koskaan ennen kokeillut leipomista. On hienoa nähdä, miten piparit oikeasti syntyvät viljasta jauhoksi ja aina valmiiksi piparkakuksi asti. Leipominen on hyvin rentouttavaa ja miellyttävää. Toisaalta se vaatii myös keskittymään, Lin toteaa. Tangwei Lin työskentelee taiwanilaiselle matkanjärjestäjä Lion Travelille. Lin etsii Suomesta nimenomaan niitä matkailukohteita, joissa voi rentoutua ja tutustua paikalliseen arkielämään.

─ Työskentelen matkatoimistossa osastolla, jossa keskitytään erityistoiveisiin. Asiakkaitani eivät kiinnosta luksushotellilomat eivätkä halvat budjettimatkat, vaan he etsivät erilaisia kokemuksia, Tangwei Lin kertoo.

Matkailuhankkeessa uusia tuotteita on kehitetty yrittäjien kanssa käytyjen keskustelujen avulla.

Tavallinen arkielämä onkin nyt suosittua matkailijoiden keskuudessa. Muun muassa samankaltaisia, Live like a local -tyyppisiä paikalliseen arkeen ja elämään liittyviä matkailutuotteita on kehitetty osana Lahti Regionin vetämää Päijät-Hämeen kansainvälistä matkailuhanketta.

Kinna lomas varalii Samal kertoa

─ Meillä leivotaan vuosittain käsin noin 30.000 ruispiparia. Ohjelma ei siis ole keksittyä, vaan osa jokapäiväistä elämäämme, Kinnarin tilan emäntä, yrittäjä Terhi Kinnari hymyilee. YHTEISTYÖ KANTAVA TEEMA Päijät-Hämeen kansainvälisessä tuotekehitys- ja markkinointihankkeessa on mukana 38 yrittäjää. Hanke saa rahoitusta maaseuturahastosta Hämeen ELY-keskukselta. Projektissa on arkisten elämysten lisäksi etsitty matkailutuotteita Visit Finlandin antamien valtakunnallisten teemojen alta. Tuotteita on kehitetty niin hyvinvointiin kuin kulttuuriinkin liittyen. Lisäksi isossa osassa ovat outdoors- ja aktiviteettituotteet.

Vietä päivä hevostilalla -paketteihin.

─ Yrittäjien kanssa tehty yhteistyö on ollut koko hankkeen voimavara. Olemme keskustelujen kautta miettineet, mikä kunkin yrityksen tuote voisi olla. Lisäksi olemme yrityskohtaisesti auttaneet tuotteen kehittämisessä aina nimestä hinnoitteluun ja kontaktien etsimisestä neuvontaan ja koulutukseen. Yhteistyön tekeminen on ollut todella hedelmällistä, projektipäällikkö Anu Huusko kertoo.

Kinnarin tilalla on viime syksystä lähtien käynyt matkanjärjestäjiä yli 30 maasta sekä toimittajia ja bloggaajia tutustumassa uusiin matkailutuotteisiin. ─ Hankkeen avulla olemme nyt saamassa uusia asiakkaita ulkomailta. Otamme vieraat mukaan omaan arkeemme ja opetamme perinteisiä taitoja ja yhdessä tekemistä. Päälle he saavat tietysti myös aistikokemuksen piparin tuoksuineen ja makuineen. Meidän tavanomainen tekeminen on kansainvälisille vieraille eksoottista, Terhi Kinnari kiteyttää.

Uudet palvelut ovat sekä lyhytkestoisia, muutaman tunnin aktiviteetteja, että pidempiä, jopa viikon viipymän käsittäviä paketteja. Vaihtelua on aina yrttien keruusta melonta- ja patikointiretkiin sekä saunahoidoista

EI PÖYTÄLAATIKKOON Taiwanilainen matkanjärjestäjä Lion Travel on jatkossa tuomassa matkailijoita Kinnarin tilalle. Ensimmäisiä kansainvälisiä vieraita odotetaan keväälle 2018. Tilan emäntä kehuukin matkailuhankkeen kanssa tehtyä yhteistyötä. ─ Uuden tuotteen kehittäminen on ollut hidasta ja se on vienyt pitkän aikaa. Me olemme kuitenkin saaneet hankkeelta suurta apua tuotetta kehittäessä. Hankkeessa on myös tehty loistavaa myyntityötä, Terhi Kinnari summaa.

”Maistuu aivan e rilaiselta kuin taikina.” Projektipäällikkö Anu Huusko näkeekin, että matkailutuotteen kohdalla tärkeää on kehittää tuote alusta loppuun asti. ─ Matkailutuotetta pitää myös markkinoida ja myydä, ja siinä me olemme onnistuneet. Näin upeita ideoita ja tuotteita ei voi jättää vain pöytälaatikkoon makaamaan, kun hanke loppuu. On todella tärkeää, että työtä voidaan jatkaa myös tämän projektin jälkeen, Huusko kiteyttää.

Taiwanilainen matkanjärjestäjä Tangwei Lin pääsi kaulimen varteen ensimmäistä kertaa elämässään Kinnarin tilalla. Leivonnassa häntä opasti tilan emäntä Terhi Kinnari sekä myös ruispipareiden tekoon päässyt matkailuhankkeen projektipäällikkö Anu Huusko.

Leivontapuuhista kesäkahvilan puolelle siirtynyt Tangwei Lin haukkaa leipomaansa ruispiparia. Ensimmäinen puraisu saa hymyn leviämään taiwanilaisen kasvoille. ─ Tämä on todella hyvää! Maistuu tosin ihan erilaiselta kuin taikina, Lin nauraa.

Tutustu myös näihin matkailukohteisiin ! Kanta-Häme:

arin tilalla voi leivonnan ssa tutustua myös lahjataikkeeseen ja kesäkahvilaan. lla tilan isäntäpariskunta voi a vieraille tilan historiasta.

Iloranta Oy, Hämeenlinna Lepaan Matkailu, Hattula Osuuskunta Monineuvo, Hämeenlinna Rengon Pitopalvelu, Hämeenlinna Wetterhoff Oy, Hämeenlinna Willa Göös, Janakkala

Päijät-Häme:

Hollolan Hirvi, Hollola Korven Karitsa, Sysmä Lehmonkärki, Asikkala Linnahotelli, Hartola Okeroisten talli, Lahti/Hollola

Vesistöjä kunnostetaan Leader-rahalla TEKSTI JA KUVAT Ottopekka Wiik

Riihimäellä, Vantaanjoen pääuomasta lähtevässä purossa sorakasojen äärellä seisoskelee työmiehiä. Aamupäivällä valmiiksi saadulle soraikolle puron taitteessa annetaan lepotaukoa, jotta maa-aines ehtii tasoittua. Soraikoiden valmistaminen puroihin on yksi Virtavesien hoitoyhdistys VIRHO ry:n keinoista parantaa vesistöjen ekosysteemiä ja tarjota meritaimenelle lisääntymispaikkoja.

na on jätevesiviemäristä tullut elinkelpoinen vaelluskalajoki. Viranomaiset ovat kunnostaneet pääuomaa isolla rahalla, ja meidän hankkeidemme avulla on panostettu pohjavesisyöttöisiin sivu-uomiin. Lisäksi olemme kunnostaneet pääuomaa muutamalla tarkkaan valitulla täydennyskunnostuskohteella, Toivonen kertoo.

aatalousalueella sijaitsevaa puroa on kunnostettu jo useana vuonna. Kiintoainesta pääsee vesistöön, vaikka osalle pelloista on tehty suojavyöhykkeet, joilla maa-aineksen ja ravinteiden pääsyä puroon pyritään estämään. Tänä vuonna olemme tehneet kolme uutta soraikkoa ja putsanneet kaikki aiemmin tehdyt. Työmiesten jäljiltä soraikot ovat puhtaita ja kuohkeita, sellaisia joissa taimenen on hyvä kutea ensi syksynä, Olli Toivonen Virtavesien hoitoyhdistys Virhosta kertoo. – Virtavesien kunnostusta voi tehdä monella tavalla. Meillä on meneillä olevassa hankkeessa yhtenä päätavoitteena taimenkantojen parantaminen. Vaikka keskitymme vaelluskalakantojen elvyttämiseen, oikeasti kyse on koko vesistön tilan parantamisesta, Toivonen summaa. Virho ry kunnostaa hankkeessa Vantaanjoen sivu-uomia ja puroja, mutta kohteita on myös pääuomassa. Suurissa vesimassoissa, kuten Vantaanjoessa, ongelmien korjaaminen on vaikeampaa ja kalliimpaa.

Kunnostukset näkyvät tutkimustuloksissakin, taimenkannan elpymisestä on jo merkkejä usean vuoden ajalta. Aikoinaan vain joen alimmilla koskilla lisääntynyt meritaimen matkaa tänä päivänä kutemaan jo Hämeeseen asti. Toivonen kertoo tulosten sekä pitkäjänteisen työn lisänneen huomattavasti kiinnostusta tulla mukaan toimintaan vesistöjen hyväksi. Virho ry on saanut mukaansa hankkeen toteuttamiseen talkoolaisia, maanomistajia ja omia aktiivejaan.

Olli Toivosen (vas.) mukaan Virho ry on saanut mukaansa hankkeen toteuttamiseen talkoolaisia, maanomistajia ja omia aktiivejaan.

”Sinä aikana on jätevesiviemäristä tullut elinkelpoinen vaelluskalajoki.”

– Kun pienvesiin tulee ongelmia, esimerkiksi suoria päästöjä, ne voidaan paikallistaa ja niihin on mahdollista puuttua. Meressä se on jo usein myöhäistä. Vesistöjen hoidossa on ymmärrettävä, että näistä pienistä puroista lähtee kaikki. Kun pienet purot saadaan kuntoon, paranee pääuoman tilanne ja sitä kautta voidaan vaikuttaa myös meren tilan paranemiseen, Toivonen sanoo.

– Lukuisten hankkeiden lisäksi taustalla on myös paljon talkootyötä. Myös Hämeessä ihmiset ovat lähteneet hyvin mukaan, Toivonen kiittelee.

LEADER-RYHMIEN YHTEISHANKE Vantaanjoen vesistö ulottuu aina Riihimäelle asti. Lisäksi kunnostuksia tehdään Karjaanjoen vesistössä sekä Saloa halkovalla Uskelanjoella. Mittavaa aluetta kattamaan Virho tarvitsi alueiden rajat ylittävää tukea. Rahoitusta toimintaan saatiin maaseuturahastosta Leader-ryhmä EMO ry:ltä ja Ykkösakselilta. Hankkeen suunnittelu sujui luontevassa yhteistyössä. Rahoitus on jakautunut puoliksi ja kohteet pyritään jakamaan puoliksi Leader-ryhmien alueiden välillä. Virholle myönnettyä Panda-palkintoa on käytetty omarahoitusosuuksiin. – Panda-palkinto oli meille kuin lottovoitto. Viime aikoina myös osakaskunnat ovat antaneet meille tukea ja taloudellista apua. Jopa yritykset ovat aloittaneet virtavesien kunnostuksen tukemisen, Toivonen kiittelee.

PITKÄJÄNTEISTÄ TYÖTÄ

Olli Toivonen toivottaa ihmiset mukaan yhteiseen työhön virtavesien pariin ja toivoo, että vesistöistä huolehtimisesta tulisi laajempikin ilmiö.

Virho ry on tehnyt työtä virtavesien hyväksi jo vuosikymmeniä ja pitkäjänteisen työn tulokset alkavat näkyä. Vuoden vesistökunnostajapalkinnon vastaanottoa vuonna 2015 seurasi WWF:n Panda-palkinto vuonna 2017.

–Toivoisin toimintaa olevan Suomessa vähintään kymmenkertainen määrä nykyiseen nähden. Vesistöjen kunnostus vaatii pitkäjänteistä työtä. Sillä voidaan saada aikaan hyviä tuloksia yhteisen elinympäristömme hyväksi, kuten Vantaanjokikin osoittaa, Toivonen lisää hymy huulilla.

– Olemme esimerkiksi tehneet Vantaanjoen vesistössä töitä 20 vuotta ja kunnostuksia on tehty sadoissa kohteissa. Karkeasti tiivistäen sinä aika-

Vanhaan hurahtanut TEKSTI JA KUVAT Ulla Harju

Hauholainen Johanna Henttinen tunnetaan Hämeenlinnan seudulla vankkana maaseudun puolestapuhujana ja ahkerana ja pidettynä kylähankkeen työntekijänä. Henttisen sydäntä lähellä ovatkin niin kylä- ja kotiseutuyhdistykset kuin historia sekä tarinat esineiden ja asioiden takana. Hän on kuitenkin syntynyt ja elänyt suurimman osan elämästään kaupungissa.

iinä on varmaan ensimmäinen syy siihen, että pidän maaseudusta, Johanna Henttinen hymyilee.

Lapsuuden kesät Johanna vietti Kukkian rannalla Hauholla. Mieleen iskostuivat jo silloin retket, joissa perheen kanssa kierrettiin kyläkauppoja ja poikettiin maalaiskohteissa. ─ Verenperintönä sain mukavia perinteitä, kun yhdessä isovanhempien kanssa tehtiin vihtoja, pestiin mattoja ja kalastettiin. Aidan takana taas ammuivat lehmät. Touhut olivat aivan erilaisia kuin mitä kaupungissa olin tottunut tekemään. Siitä se viehätys varmaan alitajuntaisesti lähti, Henttinen muistelee. Maalaisromantiikka on aina kiehtonut Johannaa. ─ Vaikka elämä maaseudulla entisaikaan oli varmasti rankkaa, oli se myös huolettomampaa. Kiire ja hektisyys tai tekniikka eivät olleet pääasiassa.

Kylähankkeen vetäjä Johanna Henttinen lataa akkujaan mökillä. Kalastus on ollut yksi Johannan lempiharrastuksista pienestä pitäen.

Henttisen koti ja mökin nurkat pursuavat vanhaa tavaraa. Yksi harrastuksista onkin entisajan esineistön keräileminen. Vinksallaan oleva kahvipannu, patinoitunut vaaka, vanha silitysrauta, matkasoitin tai ryijy voi saada Johannan asunnosta uuden kodin. Esineistöä Johanna hankkii niin Facebookin erilaisista ryhmistä kuin kirppiksiltäkin. ─ Jos esine on vähän reppana, se muuttaa meille. Kuvittelen esineille aina myös oman tarinan. Mitä patinoituneempi, sen mielenkiintoisempi. Mutta kartanohan meidän pitäisi hankkia, että kaikki haluamani esineet sinne mahtuisivat, Henttinen nauraa.

KYLÄTOIMINTA KÄYNTIIN Hämeenlinnassa syntynyt Henttinen lähti lukion jälkeen opiskelemaan maaseutuelinkeinojen markkinointia Tampereelle. Tradenomi-koulutuksen aikana opittiin asioita aina perusmaataloudesta kansainväliseen vientiin. Lopputyönsä hän teki kylätoiminnan kehittämisestä Teiskon kirkonseudulle. Kylätoiminta tuntui jo silloin omalta alalta. >>

Valmistumisen ollessa käsillä Johanna bongasi lehdestä ilmoituksen, jossa Linnaseutu ry haki innovatiivista kylähankevetäjää. Paikka oli kuin Johannalle tehty ja vuonna 2002 hän aloitti ensimmäisen kylähankkeensa Hämeenlinnan seudulla. Henttinen laittoi ideamyssyn päähän ja alkoi kehittää seudun kylätoimintaa. Kyläsuunnitelmia oli jo onneksi tehty jonkin verran ympäri pitäjiä.

”Jos esine on vähän reppana, se muuttaa meille.” ─ Sain aloittaa melko puhtaalta pöydältä, mutta töitä oli paljon. Mietimme yhdessä kylätoimijoiden kanssa, mitä he haluavat ja kehitimme toimintaa sen kautta. Silloin työhön kuului paljon tiedottamista ja herättelyä uudesta toimintamallista. Henttinen haki vuonna 2006 kylätoimintaan uudenlaista oppia Pirkanmaalta, jossa hän työskenteli kylämiehenä. Linnaseutu ja Leader-työ kuitenkin kutsuivat takaisin jo vuonna 2008. ─ Vaikka matkailu avartaa, tuntui hyvältä palata takaisin kotiin ja Linnaseutuun. Aloitin työt uudella innolla ja jatkoin kylätoiminnan kehittämistä, Henttinen kertoo.

Johannan TOP 5 -keräilyesineet 1. 2. 3. 4. 5.

Kupariset leivos- ja kakkuvuoat Vanhat joulukortit Emalipannut Peltiset maustepurkit Lasiset sitruspuristimet

NARUISTA KIINNIPITÄJÄ Tällä hetkellä Linnaseudun kylähankkeessa on mukana noin 90 kylä-, kotiseutu- ja asukasyhdistystä Hämeenlinnasta, Janakkalasta ja Hattulasta. Henttisen mukaan kylätoiminta on 15 vuodessa muuttunut paljon, ja samalla on opittu olemaan ylpeitä omasta asuinpaikasta, tekemisestä ja yhdistyksestä. Myös digitaalisuus on luonut suuria mahdollisuuksia kylä- ja yhdistystoimintaan. ─ Leader-hankkeet mahdollistavat luovan tavan toimia ja hankkeiden pitää aina luoda jotain uutta alueelle. Nyt myös tekniikkaa ja digitaalisuutta voi hyödyntää entisaikojen esiintuomisessa. Voimme luoda digitarinoita ja aikamatkoja siihen, miten ennen on eletty. Se on ollut ehkä isoin oivallus tänä vuonna, Johanna Henttinen hymyilee. Henttisen mukaan yksittäisen yhdistyksen ei ole helppoa viedä asioita eteenpäin ja resurssit ovat rajalliset, mutta yhdessä se onnistuu. ─ Tarvitaan kokoonhuutelijaa ja naruista kiinni pitelijää sekä käsiä toteuttamaan uusia ideoita. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin tai vapaaehtoistyönä, Henttinen huomauttaa. Kylähankkeen vetäjän ohjenuorana on aina ollut yksi suuri lausahdus. ─ Jos ei tunne omaa historiaansa, ei voi ymmärtää nykypäivää tai suunnitella tulevaa, Johanna Henttinen summaa.

Hat

Mobii

Hämeenlinna

ttula

lirasti

Kun uusi ja vanha kohtaavat

Janakkala

rata

auhon Vihavuodessa nähtiin kesäisenä lauantaina onnistumisen iloa ja riemun kiljahduksia, kun lapset ja aikuiset pääsivät kiertämään Myllymuseota mobiilirastiradalla. Rastirata oli ensimmäinen kokeilu ja uusi tapa tuoda esille kotiseutumuseoita Hämeenlinnan seudulla.

nykytekniikka saataisiin yhdistettyä museoiden esittelyyn.

Mobiilirastirataa olivat kiertämässä muun muassa Niklas ja Miko Harju Janakkalan Harvialasta. Vaikka välillä neuvoa vähän kyseltiinkin vanhemmilta, pääsi rastiradan kiertämään ihan itse ja arvailemaan, mikä esine tai asia oikein oli.

− Nykynuorten taskuihin juurtunut älypuhelin olikin oiva tapa saada nuoret innostumaan museoista, kun kännykkää sai käyttää ihan luvan kanssa. Saimme lapset ja nuoret arvuuttelemaan eri rasteilla niin esineiden käyttötarkoitusta kuin nimeäkin, ja samalla kerroimme tietoa entisajan arkielämään kuuluneista, hieman erilaisista vipstaakeista, Henttinen hymyilee.

”Tää oli tosi kivaa! Voidaanko tulla joskus uudestaan?” − Mobiilirata oli hauska, koska sai olla kännykällä ja arvailla samalla vastauksia kysymyksiin. Esineistä vanha hiirenloukku jäi mieleen, yhdeksänvuotias Niklas Harju totesi. Kotiseutumuseoiden toimintaa on kehitetty osana Linnaseutu ry:n kylähanketta. Mietinnässä on ollut muun muassa mitä museot voivat tarjota lapsille ja nuorille ja miten heidät saataisiin kiinnostumaan museoiden aarteista. Samalla on pohdittu, miten

− Itselleni on tärkeää, että myös nuoret ovat kiinnostuneita historiasta ja pitävät tärkeänä sen tallentamista eri muodoin, Johanna Henttinen toteaa.

Henttisen mukaan mobiilirastirata olikin onnistunut konsepti, jota kannatti kokeilla. − Tässä näki hyvin sen, että jokaiselle on hyvä olla jotakin - vanhempi väki tutustui museoon perinteisin menoin, nuoremmalle väelle oli keksitty uutta ja innostavaa. − Tää oli tosi kivaa! Voidaanko tulla joskus uudestaan? summasi kahdeksanvuotias Miko Harju päivän kulun hymy kasvoilla.

Miko ja Niklas Harju osallistuivat Vihavuoden myllymuseossa mobiiliratasuunnistukseen. Koska homma oli niin kivaa, piti rata mennä läpi kaksi kertaa.

Luomua Sysmästä KUVAT JA TEKSTI Ulla Harju

Perheyrityksenä toimiva Sysmän Luomuherkut tunnetaan parhaiten Suomessa valmistetuista luomumysleistä ja muista luomutuotteista. Yhteistyö nähdään tärkeänä osana yrityksen toimintaa.

– Ennen yrityksen perustamista jauhoimme kotona ruisjauhoja vanhalla kahvimyllyllä ja veimme jauhoja lähikauppoihin. Veimme myös luomuhernettä keittoherneeksi. Totesimme kuitenkin, että ruisjauhosta ja herneestä saatu raha meni jakeluun, joten lähdimme jalostamaan tuotteita enemmän. Nyt elintarvikejalostus on meille tärkein tulonlähde.

aaviston tilalla Sysmässä on rekka-auto parkkeerattu pihaan. Suursäkkilavat liikkuvat trukin avulla näppärästi rekka-autoon ja kohta ne ovat matkalla kohti Vaasaa ja pakkaamoa. Maatilan entisestä koneiden säilytyspaikasta on tehty elintarvikekelpoinen tuotantotila, jota käytetään Sysmän Luomuherkkujen tuotteiden valmistamiseen ja varastointiin.

Tällä hetkellä Sysmän Luomuherkut työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi yhden osa-aikaisen työntekijän. Markku Nikki kuitenkin sanoo, että sillä henkilömäärällä toiminta ei pyörisi. Työtä jakamalla ja yhteistyöllä moni asiaa menee helpommin ja lopputuloskin on parempi.

– Haaviston tila on oma kotitilani, jossa on viljelty viljaa ja kasvatettu sikoja. Sikojen kasvatuksesta olemme jo luopuneet, mutta viljelyä olemme jatkaneet Luomuherkkujen ohessa koko ajan. Maatalous ja nimenomaan luomuviljelys tulee aina olemaan yksi tilan tuotantohaaroista, yrittäjä Markku Nikki kertoo.

– Meillä on rahtipakkaamo Vaasassa, jossa pakataan kaikki kuluttajapakkaukset. Kotona pakkaamme vain suurtalouspakkaukset.

Sysmän Luomuherkut Oy perustettiin tilan yhteyteen 2000-luvun taitteessa. Markku Nikki pyörittää toimintaa yhdessä vaimonsa Anitan kanssa. Yritys tunnetaan parhaiten kauppojen hyllyiltä löytyvistä luomumysleistä.

Reseptiikkaan, elintarviketurvallisuuteen ja pakkausmerkintöihin on saatu apua jo 20 vuoden ajan Ruralia-instituutista. Toisaalta yhteistyötä tehdään myös lähialueilla. Esimerkiksi konehuoltoon ja -suunnitteluun

Anita ja Markku Nikki pyörittävät Sysmän Luomuherkkujen toimintaa. Apilapeltoja puolestaan viljellään osana maatilan toimintaa.

saadaan apua naapurista. Osa mysliin käytetystä luomuhunajasta tulee taas Hartolasta.

LASIPURKILLA ALKUUN Luomussa Haaviston tila on ollut jo vuodesta 1995 lähtien. Ajatus lähti emännän ja isännän omasta ajatusmaailmasta, mutta lisävauhtia siirtymiseen antoivat tuotantopanosten, kuten apulannan ja kasvisuojeluaineiden hintojen nousu. – Sillä tiellä ollaan ja enää ei ole takaisinpaluuta, Markku Nikki nauraa. Vaikka oman tilan viljat eivät Sysmän Luomuherkkujen tuotantoon enää riitä, valmistetaan yrityksen kaikki tuotteet Suomessa ja esimerkiksi myslin kotimaisuusaste on yli 85 prosenttia. Myslit valmistetaan erä kerrallaan ja jokainen erä tehdään tuorehiutaleista. – Kun aloitimme, minulla oli litran lasipurkki viljamysliä, jota kävin esittelemässä keskusliikkeelle. Minulla oli tuotteeseen kova usko, ja saimmekin myslin S-ryhmän kauppoihin alkuvuodesta 2000. Muutaman kuukauden kuluttua mysliä sai myös K-kaupoista. Nyt luomumyslien lisäksi tuotevalikoimaan kuuluvat luomuviljapihvit, -sipulikeitto sekä -kasvisliemijauhe. Kauppojen lisäksi tuotteita myydään verkkokaupassa, suoraan tilalta sekä esimerkiksi suoraan Steiner-koulujen keittiöille. Keskusliikejakelu on kuitenkin edelleen suurin tulonlähde.

”Sillä tiellä ollaan ja enää ei ole takaisinpaluuta.”

Mysliä täynnä olevat suurtaloussäkit ovat lähdössä Vaasaan pakkaamoon.

– Elintarvike pitää saada kauppaan kustannustehokkaasti ja meidän sijainnistamme johtuen keskusliikkeet ovat meille ainoa oikea vaihtoehto, Markku Nikki tähdentää.

RAHOITUS KANNUSTI Yrityksen alkutaipaleella toiminnan vakinaistamista haettiin tuotantotilojen ja -välineistön hankinnalla ja uudistamisella. Sysmän Luomuherkut onkin saanut useampaan otteeseen investointitukea maaseuturahastosta Hämeen ELY-keskukselta. Rahoitus on ollut yritykselle tärkeä, vaikka ilmankin olisi toimittu. – Rahoitus on kannustanut eteenpäin ja se on helpottanut paljon sen hetkistä rahatilannetta. Sitäkään ei pidä väheksyä, että kun kerrot omia ajatuksia ulkopuoliselle, saat samalla sparrausapua kaupan päälle. Kaikkea ei tarvitse osata tai tietää itse, ja olemme osanneet pyytää apua myös muualta, Nikki miettii. Maaseuturahoituksen avulla yritykselle on hankittu muun muassa 2000-luvun alussa myslin siirtojärjestelmä. Yrityksen alkutaipaleella tukea saatiin myös tuotantotilojen rakentamiseen sekä luomumyslin kehittämiseen. Valmistustiloja on laajennettu ja peruskorjattu nykyiseen laajuuteen niin ikään investointituen avulla vuonna 2011. Yrityksen tuotantomäärät ovat muutaman viime vuoden aikana vakiintuneet. Nikin mukaan kasvua ei tällä hetkellä juurikaan tavoitella. – Olemme tyytyväisiä tähän tilanteeseen. Toiminta on paremmin hallittavissa, kun tuotanto on oman kokoista, Markku Nikki summaa.

Kalatalouden katalysaattori TEKSTI Ulla Harju KUVA Johannes Sipponen

Sisä-Suomen kalatalousryhmän kalatalousaktivaattori Janne Ruokolainen työskentelee 35 kunnan ja seitsemän Leader-ryhmän toiminta-alueella. Ruokolaisen työnä on kehittää ja vahvistaa toiminta-alueen elinkeinokalataloutta. Työhön kuuluu niin neuvotteluja, neuvontaa kuin hankkeiden suunnitteluakin.

isä-Suomen kalatalousryhmä on yksi Suomen 11 kalatalousryhmästä.

─ Ryhmien päätehtävänä on säilyttää kalastajakulttuuria sekä turvata elinkeinokalataloutta, kalatalousaktivaattori Janne Ruokolainen toteaa. Sisä-Suomen kalatalousryhmän toiminta-alue kattaa Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen maakunnat sekä osia Kymenlaakson ja Etelä-Savon maakunnista. Alue ulottuu aina Kouvolan etelärajalta Pihtiputaan pohjoisrajalle. Kiintopiste on Vääksyssä Päijänne-Leader ry:n toimitiloissa. Päijänne-Leader hallinnoi Sisä-Suomen kalatalousryhmän toimintaa.

Janne Ruokolainen nauttii vapaa-ajallaankin kalastuksesta. Työn puolesta hän on päässyt kalastamaan muun muassa Irlannissa, jossa perhoon tarttui taimen.

Ruokolaisen työ kalatalousaktivaattorina on monipuolista ja vaihtelevaa. Työhön kuuluu muun muassa kalatalouden edistämistä ja markkinointia, hankkeiden suunnittelua ja hankehakijoiden ohjeistusta, neuvontaa sekä opintoretkiä. Lisäksi tehdään vierailuja ja tutustumiskäyntejä kalastajien luona sekä kalanjalostus ja -viljely-yrityksissä. ─ Esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulu on aloittanut logistiikkahankkeen, johon olemme miettineet yhdessä logistiikan pullonkauloja aina kalastajilta kauppaan asti. Lisäksi kalatalousryhmä on rahoittanut muun muassa matkailukalastukseen, kalankasvatukseen, vajaasti hyödynnettyjen kalojen käytön lisäämiseen ja kalastuksen tekniikkaan liittyviä kehittämishankkeita. Sekä Saarijärvellä että Pihtiputaalla on puolestaan neuvoteltu tyhjillään olevien kalankäsittelytilojen käyttöönotosta, Ruokolainen kertoo.

SÄHÄKKÄÄ RAHOITUSTA Kalatalousryhmä voi itse rahoittaa sekä pieniä yleishöydyllisiä hankkeita että yrityshankkeita. ─ Meidän tehtävämme on toimia katalysaattorina eteenpäin. Rahoitamme pieniä esiselvitys- tai suunnitteluhankkeita, joilla saadaan aikaan suurempi hanke jostain muusta rahoituksesta. Olemme ikään kuin erilaisten isompien suunnitelmien kätilöitä, Janne Ruokolainen selittää. Kalastaja voi myös saada rahoitusta moottorinvaihtoon tai nosturin hankintaan. Kalankuljetusta varten voi hankkia moottorikelkan tai mönkijän, rullakoita tai lavankuljetusvaunuja. ─ Pyrin kannustamaan kalastajia tällaisiin omaan ergonomiaan ja työturvallisuuteen liittyviin hankkeisiin. Toimiin voi saada mutkat-

tomasti rahoitusta ja samalla säästetään kalastajien jo muutenkin huonossa kunnossa olevia selkiä. Tällaiset hankkeet ovat nopeita ja sähäköitä toteuttaa.

JÄRVISSÄ ON KALAA Janne Ruokolaisen mukaan kalastajat ovat pääosin iloisia siitä, että joku voi ja jaksaa viran puolesta miettiä hankeasioita ja alan kehitystä. Haasteitakin kuitenkin riittää. Vaikka järvimäärä on suuri ja niissä on paljon kalastettavaa, se tuo myös ongelmia. ─ Alueemme ammattikalastajat sijaitsevat hajallaan siellä täällä. Esimerkiksi ison kalasataman rakentaminen ei ole järkevää yhdelle kalastajalle. Jos mukaan halutaan kuusikin kalastajaa, on toiminta-alue melko iso. Tämän takia investointien toteuttaminen on haasteellista.

Ruokolaisen mukaan järvissä on paljon kalaa ja sen suhteen myös paljon mahdollisuuksia.

” Olemme ikään kuin e rilaisten isompien suunnitelmien kätilöitä.” ─ Kalastajia on kuitenkin jopa turhan vähän ja esimerkiksi nuorisoa ala ei valitettavasti kiinnosta. Kun kalamassaa ei hyödynnetä tarpeeksi tehokkaasti, myöskään kalanjalostajille ei riitä tarpeeksi kotimaista kalaa. Yhtenä kalatalousryhmän painopisteenä onkin saada uusia, ja varsinkin nuoria yrittäjiä alalle, ja tässä on jo jonkin verran onnistuttu, Janne Ruokolainen summaa.

Savusauna oli Ilkka Sipilän pitkäaikainen haave.

Savusauna lämpiää hitaasti ja vaalimalla TEKSTI JA KUVAT Ulla Harju

Hollolasta, Kankaantaan Vainion kyläryhmästä ja kumpuilevan peltomaiseman keskeltä, löytyy komea savusauna ulkoterasseineen. Löylyn pehmeys, savusaunan oma hämyinen tunnelma, uudet toimivat pukuhuonetilat ja upeat maisemat maatilan laidalla takaavat elämyksen, joka jää mieleen.

aikan isäntä, yrittäjä Ilkka Sipilä, on sukutilan omistaja yhdeksännessä polvessa. Maatilan juuret ulottuvat aina 500 vuoden taakse, ja nykyisellä suvulla tila on ollut ainakin vuodesta 1725 lähtien. Ohraa Vainiolla on viljelty ja olutta pantu jo yli 2000 vuotta. Viljelymaata tilalla on vajaa 20 hehtaaria, tosin tällä hetkellä jo eteenpäin vuokrattuna.

polun päässä löytyy upouusi pukuhuonerakennus ja sen vieressä harmaa, oman metsän haavasta rakennettu savusauna. ─ Savusaunan ylälauteelle mahtuu 12 Hollolan hoikkaa poikaa. Se siis tarkoittaa yli 120 kiloisia miehiä, Ilkka Sipilä nauraa. ─ Vietin kaksi vuotta siten 60-vuotisjuhliani. Savusauna oli ikään kuin synttärilahja minulta minulle. Mopo vain vähän karkasi käsistä ja siitä tulikin isompi lahja mitä piti, isäntä veistelee.

Nyt paikka tunnetaan nimellä Hollolan Hirvi ja tiluksella komeilee edelleen iso, vuonna 1900 valmistunut navetta, joka on remontoitu ravintola- ja kokouskäyttöön. Hieman sivummassa, omassa rauhassa

Savusaunan lämmittäminen on tarkkaa ja aikaa vievää puuhaa, joka

kestää ulkolämpötilasta ja muista tekijöistä riippuen kolmesta yhdeksään tuntia. Esimerkiksi pakkasella kylmään saunaan ei voi laittaa suoraan tulta, vaan kiuas pitää ensin lämmittää sähköpuhaltimella. Myös lämmityspuista on olemassa erilaisia uskomuksia ja ihan käytännön tietoakin. Savu muodostuu enimmäkseen kuoresta, kaarnasta ja tuohesta. Viimeinen pesä taas pitää polttaa pieneksi pilkottua leppää, jotta se polttaa kovalla kuumuudella epäpuhtaudet pois.

Uudella ulkoterassilla kelpaa lekotella ja nauttia kumpuilevasta peltomaisemasta.

─ Saunottaessa tulipesässä ei saa olla kekäleitä tai tuhkaa, jottei häkää muodostu. Nokilöylyt pitää muistaa heittää myös ennen saunomista ja sen jälkeen vielä harjataan lauteet ja lattia, Sipilä kertoo.

TUKEA MAASEUTURAHASTOSTA Savusaunan vieressä oleva pukuhuonerakennus on uudenkarhea, se valmistui Lahden MM-hiihtoihin. Pukuhuoneet, joista löytyy lisäksi vessa ja suihku, on nimetty Hirveksi ja Kauriiksi. Eläimiä esittävät seinämaalaukset ovat lahtelaisen taitelija Anna-Liisa Kankaanmäen käsialaa.

Pukuhuoneet on rakennettu maaseuturahaston tuella.

─ Voisi varmaan sanoa, että ne on tehty elävästä mallista. Metsäkauriita pyörii pihapiirissä aika usein, Sipilä hymyilee. Savusaunan edustalle, kumpuilevan peltomaiseman eteen on rakennettu komea terassi, josta löytyy poreallas, suihkupaikka ja oleskelutilaa. Sekä pukuhuoneen että terassin rakentamiseen yrittäjä on saanut investointitukea maaseuturahastosta Etpähä ry:ltä.

“Savusaunan ylälauteelle mahtuu 12 Hollolan hoikkaa poikaa.” ─ Me elämme täällä tilalla kvartaalitaloudessa ja uskon, että ensimmäisen kvartaalin aikana olemme saaneet investoinnit katettua. Meillä yksi kvartaali nyt vain sattuu olemaan 25 vuotta, Ilkka Sipilä heittää. ─ Mutta olen ihan vakavassani siinä, että sekä pukuhuoneet että savusauna on rakennettu niin, että ne kestävät ainakin 100 vuotta ja säilyvät perintönä tuleville sukupolville, Sipilä lisää.

SAUNAJOOGA RENTOUTTAA Savusaunassa järjestetään rentouttavia saunajoogailtoja. Joogatunnille voi osallistua kuka vain, aiempaa kokemusta ei tarvita. Saunajoogan jälkeen pääsee nauttimaan yrttikylvystä terassin poreammeessa, lisäksi käteensä saa virkistävän yrtti- tai marjasmoothien. Ohjaaja Tea Skinnari toteaakin, että joogahetki yrttiporekylpyineen on kokonaisvaltaista hemmottelua.

Saunajoogassa hiki virtaa, mutta lempeästi.

─ Saunajooga on ihan loistava rentoutuskeino. Minun on myös pakko kehua tätä saunaa. Ilkka on ihan mestari saunan lämmittämisessä. Täällä on ihana, kostea löyly, joka sopii joogaamiseen, Skinnari toteaa. Saunajoogassa tehdään rangan liikkuvuusharjoitteita, voimajoogaa sekä rentoutumisliikkeitä. Lämpötila on 50-55 astetta ja tarkoituksena on saada hiki virtaamaan oikein kunnolla. ─ Oikeastaan tunti on eräänlainen detox-hetki ja kehosta poistuu kaikki paha. Kaiken tämän jälkeen rentoudutaan porekylvyssä, Tea Skinnari hymyilee.

Puettava taide häikäisi Jokiois Forssan seutu imaistiin taiteen ja kulttuurin pesäksi loppukesästä, kun Kulttuuriyhdistys Kuvion järjestämä Kuvio Nexus -tapahtumaviikko valtasi seudun. Viikko huipentui puettavan taiteen Avant Garde Fashion Show -näytökseen, jonka mahdollistamiseen osallistui yli 20 taiteilijaa ulkomaita myöten.

Verkostoja saatiin kudottua yhteen myös hankkeen alussa toteutetun opintoretken avulla. Saksaan suuntautuneen opintomatkan aikana Forssan seudun taiteilijat ja kulttuuritoimijat pääsivät tutustumaan paikallisten taiteilijoiden ja yrittäjien toimintaan. Saksassa erilaiset yrittäjäyhteisöt, taidekäyttöön muutetut tehdasmiljööt, käsityöläistapahtumat ja luennot inspiroivat miettimään uusia toimintamuotoja. Kuvio Nexus -viikon aikana järjestettiin lisäksi kansainvälinen leiri, jonka osallistujat pitivät muun muassa koru- ja savipajaa lapsille, auttoivat tapahtuman järjestelyissä ja toimivat malleina näytöksessä. Leirillä oli osallistujia Taiwanista, Venäjältä, Puolasta ja Unkarista.

uvio Nexus -viikon aikana nähtiin monipuolisesti ohjelmaa kierrätystaiteen ja kulttuurin saralta. Päätapahtuma Avant Garde Fashion show’ssa esiteltiin kierrätysmateriaalista valmistettuja mielikuvituksellisia luomuksia. Viikon aikana vieraat saivat myös vapaasti osallistua erilaisiin taide- ja kulttuurityöpajoihin sekä kierrätysmuotiluennoille. Jokioisten Kartanopuistossa oli lisäksi nähtävillä Alexander Reichsteinin valotaideteoksia. Jokioisten Tietotalolla pidetty Avant Garde Fashion Show yhdisti asusteita, draamaa ja teatteria yhteen puettavan taiteen näytökseksi. Näytökseen osallistui taiteilijoita ja käsityöläisiä läheltä ja kaukaa. ─ Puvut olivat hyvin monimuotoisia ja niissä oli käytetty kierrätysmateriaaleja todella kekseliäästi. Halusimme mukaan myös leikkimielisyyttä. Puvuilla sai ottaa kantaa, jos niin halusi, vastaava kulttuurituottaja Minna Lehtola hymyilee.

”Halusimme mukaan myös leikkimielisyyttä. Puvuilla sai ottaa kantaa, jos niin halusi.” Pukuja suunnittelemassa oli yli 20 taiteilijaa. Kansainvälisiä taiteilijoita saapui muun muassa Ranskasta ja Japanista. ─ Japanilainen kutsuvieraamme Miyuki Nishizava valmisti vaatteita sanomalehdistä. Hän piti lisäksi kouluilla pajaa ja työnäytöstä, jossa sai käydä katsomassa, miten hän työskentelee, Lehtola valottaa. Myös ranskalainen Galaad Thevenard piti viikon aikana kierrätystyöpajaa. Luennolla askarreltiin muun muassa lompakot maitotölkeistä. Itse näytökseen Thevenard valmisti pukuja juomatölkin avaajista.

MAASEUTUTAITEILIJA VOI MENESTYÄ Tapahtumaviikon järjestelyineen mahdollisti Kulttuuriyhdistys Kuvion pyörittämä Creative Connection -hanke. Minna Lehtolan mukaan hanke toi alueelle ja paikallisille toimijoille kansainvälistä kosketusta ja uusia verkostoja ja mahdollisuuksia. Rahoitusta saatiin maaseuturahastosta LounaPlussa ry:ltä.

Japanilaisen Miyuki Nishizavan puku oli näyttävä kokonaisuus.

─ On hienoa, että myös kulttuurihankkeisiin voi maaseudulla saada rahaa. Jos luomme uusia verkostoja ja ympäristöön oikeat puitteet, taiteilijat voivat menestyä maaseudullakin, Minna Lehtola toteaa.

silla

TEKSTI Ulla Harju KUVAT Kati Länsikylä

Näytöksessä mukana oli bloggari ja trashionista Outi Les Pyyn luomus Kahvikapseli.

Huumori näkyi näytöspuvuissa monella tapaa.

Reika Vesalan teos aiheutti ihmetystä.

Hakol on elä listää Naiset sa eli Päivi S sekä h ja Selm pellolt

Koko perheen boheemi luomutila TEKSTI JA KUVAT Ulla Harju

Päivä kesän lopulla Hakolan marjatilalla Janakkalan Tanttalassa alkaa aikaisin. Kello viideltä aurinko heräilee taivaanrannassa samaan aikaan tilan emännän Outi Koskisen kanssa. Ensimmäiset vadelmat pitää antaa kylällä asuvalle kauppiaalle, joka ottaa ne mukaansa Riihimäellä sijaitsevaan kauppaansa. Pian tilan päärakennuksessa vaivataan pullataikina kohoamaan ja hyytelökakut hyytymään kesäkahvilaa varten.

uurimman osan päivästä Outi Koskinen emännöi tilaa ja ottaa vastaan marjanpoimijoita pihapiirissä olevassa kesäkahvilassa. Itsepoiminta alkaa arkisin kahdeksalta ja kymmenen jälkeen pelto on yleensä jo täynnä marjastajia.

─ Sanoin silloin, että Tanttalaa ei saa myydä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 1990 muutin aina kesäksi asumaan nyt jo palaneeseen pihamökkiin, Koskinen muistelee.

” Minulle sanotaankin usein, että olen semmoinen noita-akka.”

Tila on ollut suvun omistuksessa jo vuosikymmeniä. ─ Isoisäni vanhemmat vaihtoivat tilan aikoinaan Kalle Hakolalta ja tilan nimi on pysynyt siitä lähtien. Aikoinaan tämä oli Monikkalan kartanon torppa, Outi Koskinen kertoo.

Tilan vanha päärakennus oli purettu vuonna 1980 huonon kuntonsa vuoksi, mutta pihapiirissä on jo jonkin aikaa komeillut uusi puinen päärakennus, johon Outi muutti perheensä kanssa 90-luvun lopulla. Nyt pihapiiriin on myös nousemassa aikoinaan palaneen pihamökin tilalle uusi rakennus. Rakennukseen tulee keittiö, varastotilaa ja hunajan linkoomo. Sinne siirtyvät myös kesäkahvila sekä myymälä ja yläkertaan saadaan kurssitilaa.

Koskisen isä kuoli 1984 ja kuoleman jälkeen Outin äiti Päivi jäi viljelemään viljatilaa, vaikka tekikin töitä samaan aikaan muualla. Outi asui lapsuutensa Turengissa omakotitalossa Paturin kentän kupeessa ja muutti vasta aikuisena Hakolaan. Lapsena Hakolassa - tai Tanttalassa niin kuin silloin sanottiin - käytiin vain hommissa.

lan marjatilan pitäminen ämäntapa, joka työlkesäisin koko perhettä. t kolmessa sukupolvestilan vanhempi emäntä Sainio, Outi Koskinen hänen lapsensa Hilma ma keräävät vadelmia ta.

MEHILÄISET TULIVAT JÄÄDÄKSEEN

sosiologiaa sekä sosiaalipsykologiaa ja teki opettajan töitä sekä toimi kouluttajana Mannerheimin Lastensuojeluliitolla. Hän rakastaa edelleen suuresti myös opettamista.

Kun aurinko on jo kivunnut ylemmäs, tuo perheen vanhin tytär Hilma itse leipomiaan juustokakkuja kesäkahvilaan. Pihapiirissä juoksentelee vapaana parisenkymmentä kanaa sekä kolme kukkoa, ja toukokuussa syntyneet tiput tepastelevat jo varmoin askelin pitkin tiluksia. Kissanpennut on puolestaan pantu telmimään verannalle ja lampaat määkivät pihapiirin aitauksissa.

─ Koska sanoin isän kuoleman aikaan, että tilaa ei saa myydä, olin velvollinen jatkamaan toimintaa ja halusin saada toiminnan kannattamaan. Luomuun tila siirtyi 2010-luvun alussa. Kaikki muu on tilalla luomua, paitsi mehiläiset, joille annetaan tavallista suomalaista sokeria. Kotimaista sokeria käytetään myös hilloissa ja mehuissa.

”Kotimaisuus painaa minulla vaakakupissa enemmän.”

Nuorempi tytär Selma on menossa pellolle keräämään vadelmia. Kaikki perheen viisi lasta – Hilma, Selma, Santra, Senja ja Aarne – osallistuvat tilan töihin omalla tavallaan. Outin mies Mika pääsee puolestaan kesällä kolmeksi viikoksi lomarengiksi tilalle, kun oma palkkatyö siirtyy lomalle. Myös isovanhemmat osallistuvat töihin eri tavoin.

─ Se on yhden ihmisen protesti. Käytän mieluummin suomalaista sokeria kuin Thaimaassa tai Brasiliassa tuotettua luomusokeria. Luomusokeria ei Suomesta tai Euroopastakaan valitettavasti vielä saa. Tässä asiassa kotimaisuus painaa minulla vaakakupissa enemmän. Luomutilaan siirtyminen on kuitenkin ollut luonnollinen osa tilan kehitystä.

Luomutilalla viljellään pääasiassa vadelmaa, jota kasvaa suorissa pensasriveissä aavalla pellolla. Myös suomalaisten suosikeiksi uudestaan nousseet herukkapensaat valtaavat yhä enemmän tilaa. Lisäksi Hakolassa viljellään mansikkaa, marja-aroniaa ja pensasmustikkaa. Onpahan tiluksilla 50 omenapuutakin sekä sipulia, hernettä ja viljaa. Tilalla on myös 40 mehiläispesää.

─ Lastenkin takia on tärkeää pohtia, millaisia jäämiä he saavat ruuasta. Olen myös hieman boheemi tyyppi, mietin muun muassa mihin rikkaruohotkin voisi käyttää. Minulle sanotaankin usein, että olen semmoinen noita-akka. En heitä oikeastaan mitään pois ja kuivaan esimerkiksi mansikan kannat ja käytän niitä teesekoituksiin, Outi Koskinen kertoo. >>

Mehiläiset saapuivat tilalle kuin varkain samaan aikaan vadelmien kanssa vuonna 2007. ─ Kissanpentumme leikkivät pensaikossa ja niiden ympärillä pyöri mehiläisiä. Menin pelastamaan kissoja, jonka jälkeen mehiläisparvi kiinnittyi navetan piippuun. Juuri silloin päätin, että minusta tulee mehiläistarhaaja, vaikka en tiennyt asiasta yhtään mitään. Naapuri opasti minut tarhauksen saloihin ja innostuin asiasta niin, että suoritin Mustialassa mehiläistarhaajan ammattitutkinnon. Nyt opetan itse pääkaupunkiseudulla tarhausta, ja meillä käy tilalla opiskelijoita tutustumassa tarhaukseen, tilan emäntä hymyilee.

Tilan emäntä valmistaa ja valmistuttaa omista marjoista mehuja ja hilloja sekä kuusenkerkkä-, kehäkukka- ja voikukkasiirappia. Lisäksi myynnissä on itse tehtyjä kynttilöitä, saippuoita ja hunajaa.

KYLÄN NOITA-AKKA Puoliltapäivin on lounas valmis tarjoiltavaksi kaikille tilalla työskenteleville ja pöydän täyttää iloinen puheensorina. Lounaan valmistaa kesäisin useimmiten joku perheen viidestä lapsesta ja se tarjoillaan päärakennuksessa. Tila työllistää kesäisin Koskisen perheen lisäksi myös naapurin nuorisoa. ─ On ihanaa, kun voin tarjota omille ja kylän muille nuorille kesätyöpaikan ja maksaa siitä vielä palkkaakin. Vaikka työ on rankkaa hommaa, kuulee pellolta usein naurunremakkaa ja porukka käy tässä meillä yhdessä syömässä. Toivon, että meillä olisi pellolla aina nuorisoa töissä, vaikka omat lapset aikoinaan lähtevätkin, Outi Koskinen hymyilee. Koskinen on aina halunnut maanviljelijäksi, mutta teki harharetken kasvatustieteisiin. Hän kävi aikoinaan opiskelemassa kasvatustieteitä,

Naapurin pariskunta pistäytyy samalla kesäkahvilassa ostamassa tuliaisia vanhalle tädille. Mukaan lähtee sekä kuusenkerkkäsiirappia että keltaisia ja punaisia vadelmia. Ne ovat hyvä tuliainen ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Kun naapurilta kysyy, mitä hänelle tulee tilasta mieleen, on vastaus ”Boheemi luomutila”. Outi Koskinen purskahtaa nauruun.

Leader-hallituksessa työskentelyssä mukana on tietysti myös vastuu siitä, että rahat ohjattaisiin hyvään ja tulokselliseen toimintaan. ─ Kyllähän se aina vähän jännittää, mutta meillä onneksi Linnaseudun henkilökunta tekee pohjatyön niin hyvin, että päätöksiä on helppo tehdä. Olen lisäksi yltiöoptimistinen. Uskon, että kun yhdistys tai yritys jaksaa nähdä niin suuren vaivan hakemuksen tekemiseen, on toimintaa ja sen kannattavuutta mietitty ihan oikeasti.

─ Mitäs minä juuri sanoin! Nauru raikaakin tilalla usein ja naapurit käyvät juttusilla tai kylässä. Yhdessä järjestetään pihakirppiksiä ja muita tapahtumia, välillä hoidetaan naapurin lapsia ja annetaan vertaistukea.

HEKTINEN ELÄMÄNTAPA Aurinko alkaa vähitellen laskea peltojen taa, mutta Outi Koskisen päivä jatkuu vielä. Parhaimpaan satoaikaan viimeiset poimijat saattavat lähteä pellolta vasta yhdeksältä. Iltaisin marjoja vielä viedään Turenkiin tai Riihimäelle ja samalla hoidetaan muita juoksevia asioita. Lapsetkin pitää ehtiä kuljettaa harrastuksiinsa.

─ En asunut lapsuuttani kylällä, mutta kylä ja sen yhteisö ovat minulle todella tärkeitä. Pieni kyläyhteisö on niin upea. Jos apua tarvitsee, voi vain soittaa jollekin naapureista. Kyläyhteisöt ovat suuria voimavaroja, joita pitää vaalia. Samaa mieltä olen myös kyläkouluista.

” Minulle sanotaankin usein, että olen semmoinen noita-akka.”

PIENUUDEN KAUNEUS Outi Koskisen mukaan Suomessa pitäisi löytää pienuuden kauneus. Maaseudulla ja kylissä on vaikka minkälaisia upeita vierailupaikkoja – kylätaloja, maatiloja, kauppoja ja matkailukohteita - kun vain uskaltaa lähteä matkaan. Koskinen onkin maaseudun vankka puolestapuhuja. Oman panoksensa maaseudun elävöittämiseksi hän antaa Leader Linnaseudun hallituksessa. Hämeenlinnan seudulla toimiva Linnaseutu ry on yksi Suomen 54 Leader-ryhmästä, jotka myöntävät rahoitusta maaseudun yrityksille ja yhdistyksille.

─ Aika hektistä meidän elämämme välillä on. Syksyllä pitää leikata vadelmapensaat sekä puida ja kuivattaa vilja. Silloin teemme paljon hilloja ja lisäksi purkitan hunajaa, valan kynttilöitä ja sekoittelen saippuamassoja. Alamme myös koota joulupaketteja ja niitä tehdään paljon yrityslahjoiksi. Alkuvuodesta Outi pyhittää aikansa kirjanpidolle ja paperitöille, joita luomutilalla riittää. Sitten alkaakin jo seuraavan kauden suunnittelu ja uusien taimien tilaus. Toukokuussa pitää kyntää ja kylvää, perata rivejä ja istuttaa uusia taimia. Paikkojakin pitäisi ehtiä välillä kunnostaa.

─ Leader-toiminta on juuri sitä mitä tarvitaan, jotta voimme pitää maaseudun asuttuna ja houkuttelevana. Maaseudulle pitää saada sopivassa tasapainossa ihmisiä asumaan ja toisaalta vierailemaan niitä, jotka haluavat vain pistäytyä maaseudulla kokemassa ja nauttimassa tapahtumista ja toiminnasta. Ja mikä voisi olla parempaa kuin rauhoittua pellolla, kun tuuli humisee korvissa ja ajatukset rauhoittuvat, Koskinen maalailee.

─ Joka vuosi istutamme jotakin lisää. Esimerkiksi nyt haaveena olisi saada lisää mansikkaa pellolle. Omenapuiden tulon jälkeen kyläläiset ovat puolestaan vinkanneet, että jokaisesta kylästä pitäisi löytyä oma panimo. Pienen, 30 hehtaarin tilan pyörittäminen on elämäntapa, joka vaatii paljon koko perheeltä.

Leader-toiminnassa Hakolan tilan emäntä on oppinut tuntemaan lisää maaseudulla asuvia ihmisiä. Hän kehuu vuolaasti hallituksessa muiden kanssa käytyjä yhteisiä keskusteluja.

─ Yksi isoista haaveistani on, että meillä olisi monipuolinen tila ja että toiminta olisi kannattavaa. Toisaalta toivon ja toisaalta pelkään, että lapseni innostuvat jatkamaan tilan toimintaa. Mutta nyt meillä on ainakin hyvä alku, josta marjatilaa on hyvä kehittää eteenpäin, Outi Koskinen hymyilee.

─ On hienoa huomata, miten ihmiset tietävät omasta paikallisesta toiminnasta niin paljon ja ovat toiminnassa sisällä. Samalla kuulee ja oppii muiden alueiden asioista sekä tapahtumista ja toiminnasta.

Eläimet kuuluvat Hakolan tilan elämään. Outi Koskisen mukaan kissanpennut ovat tulleet taloon jäädäkseen.

Kolum

Unelma: koti maalla O

len seurannut sosiaalisen median kautta Puolangan pessimistipäiviä jo jonkin aikaa. Loistavia lausahduksia ja päivän piristyksiä. Kerrassaan hienoa markkinointityötä pienen paikkakunnan näkyvyyden puolesta! Kyseessä on muuten Leader-hanke. Suosittelen tutustumaan. Tai siis suosittelin vielä eilen. Tänään kasvoille lävähti Puolangan pessimistien toimesta: ”Unelmat ovat pettymysten kivijalka”. Olen unelmoija. Saan unelmoinnista lisämakua arkeen. Innostun helposti ja silloin realismi unohtuu. Ärsyynnyn, jos joku musertaa unelmani realismilla. Se uhkaa tappaa unelmani. Joskus unelmat kuolevat realismin iskusta kerralla, joskus kitumalla. Molempi pahempi.

Nyt asun paluumuuttajana keskustaajamassa. Maailmalta palatessani olin iloinen ensimmäisestä omasta kodista, joka oli hienossa, vanhassa kerrostalossa. Asunto oli pieni kuin mikä. Näin monta kertaa unta, että löysin asunnostani makuuhuoneen. Todellisuus oli toista. No nyt haaveissa on jo jonkin aikaa ollut oma talo. Maalla. Ei naapureita näköetäisyydellä. Kuitenkin suhteellisen hyvien yhteyksien päästä, ettei tarvitsisi autoa vaihtaa nelivetoon. Lankkulattiat, pönttöuuneja ja puuhella. Unelmia riittää. Keskeisintä on kuitenkin haave omasta rauhasta ja talosta missä on sielu. No nyt kiikarissa on hieno noin 100-vuotias hirsitalo. Maalla. Ei naapureita näköetäisyydellä. Lankkulattiat, pönttöuuneja ja puuhella. Olen rakastunut, enkä ole vielä edes nähnyt livenä koko paikkaa. Ensimmäiseen kohtaamiseemme on vielä neljä yötä. Toisaalta joku pieni ääni jossain kuiskii korvaani: Riittääkö uskallus? Jossain joku viisas sanoi ”älä anna pelon estää toteuttamasta haaveitasi”. Monta asiaa olisin voinut jättää pelon takia tekemättä. Ja jotain on varmasti jäänytkin. Haaveilijana ja haaveita toteuttamalla saa elämään uutta ulottuvuutta. Se vaatii taitoa ottaa riskejä. Haaveiden toteuttaminen ei tietenkään aina tarkoita onnistumista. Epäonnistumiset ovat joskus jopa johtaneet parempaan lopputulokseen, kuin mitä haaveillessa osasi edes toivoa. Eikä kaikkia haaveita ole tietenkään tarkoitettu toteutettaviksi. Tiedän. En suostu kuitenkaan allekirjoittamaan Puolangan pessimistipäivien päivän aforismia: ”Unelmat ovat pettymysten kivijalka”. En tiedä miten neljän yön päästä käy. Yksi on varmaa: muutan maalle. Ennemmin tai myöhemmin. Enkä lakkaa unelmoimasta. Ikinä.

Henna Pirkonen

Kirjoittaja (kuvassa oikealla) unelmoi aivastellen koirasta vajaa 30 vuotta ja päätti lopulta toteuttaa unelmansa.

Kanavan Panimo luottaa hyviin perusOluisiin KUVAT JA TEKSTI Ulla Harju

Kanavan Panimon idea lähti liikkeelle noin viisi vuotta sitten, kun veljekset Jukka ja Janski (Jan) Karlstedt alkoivat haaveilla omasta pienpanimosta. Kaksikko oli tehnyt jo aiemmin hyvällä menestyksellä kotioluita ja myöhemmin hankintaan tuli mikropanimolaitteisto.

o tuolloin saimme oluesta hyvää palautetta. Kaupallisen toiminnan ajatus alkoi kuitenkin konkretisoitua vasta, kun osallistuimme pari vuotta sitten Mustialan pienpanimokurssille. Teimme samalla mustalaisoluita muun muassa Savonniemen oluttehtaan sekä Hopping Brewsters-panimon kanssa ja jo silloin käytimme markkinointinimenä Kanavan Panimoa, Jukka Karlstedt kertoo.

Kanavan Panimon suurimmat markkinat löytyvät pääkaupunkiseudulta. Lisäksi olutta menee Päijät-Hämeeseen, Pirkanmaalle, Kuopion alueelle, Tahkolle ja Turkuun. On tuotteita nähty myös Äkäslompolassa asti Jounin kaupassa. − Meillä on aikaisempien töittemme kautta hyvät kontaktit ravintolapuolelle ja toisaalta alusta asti olemme tehneet yhteistyötä paikallisten kauppiaiden kanssa. Yhteistyö jatkuu edelleen ja olemme tehneet esimerkiksi Lahden Citymarketeille omia oluita.

Olutkurssin jälkeen veljekset aloittivat tilojen etsimisen omaa yritystoimintaa varten. Asikkalan kunnan kanssa yhteistyössä löydettiin

Jukka ja Jan Karlstedt valmistelevat olutnäytettä ominaispainon mittaamiseksi ja alkoholipitoisuuden tarkistamiseksi.

sopivat tilat Päijänne-talosta, aivan Vääksyn kanavan tuntumasta.

Kanavan Panimo on perheyritys, joka on veljesten yhteisomistuksessa, vaikka Janski tekeekin vielä leipätyönsä Lehmonkärjen keittiömestarina.

− Vääksy ja erityisesti vanhan Vääksyn alue on meille kiinnostava paikka, sillä asuimme lapsuutemme ja nuoruutemme lähellä nykyistä Päijänne-taloa eli entistä Asikkalan osuusmeijeriä. Miljöö sekä rakennuksen historia sopivat loistavasti ajattelutapaamme ja samalla ne tuovat lisäarvoa toimintaan erityisesti brändin ja oman kesäterassin osalta, Jukka Karlstedt toteaa.

− Myös isämme on tiukasti mukana toiminnassa. Hänellä on vankka panimo- ja meijerilaitteistojen toimittajan yrittäjätausta ja hän auttaa meitä täällä paljon. Alusta asti asiantuntijaroolissa on ollut myös Viron ensimmäinen diplomipanimomestari Enn Kärblane. Lisäksi yhteistyö

muiden suomalaisten pienpanimoiden kanssa on ollut tärkeää.

LÄHELLÄ TUOTETTUA Laadukkaat raaka-aineet ovat yksi Kanavan Panimon yritysarvoista. Suurin osa raaka-aineista tuotetaankin lähellä. Mallasvilja tulee lahtelaiselta Viking Maltilta, mallastamaton vilja, kaurahiutaleet ja ruis taas Vääksyn Myllyn kautta asikkalalaisilta viljelijöiltä. Vain hiiva ja humala tulevat ulkomailta, koska kotimaisia valmistajia ei ole.

”Reseptiikassa onkin oikeastaan vain mielikuvitus rajana.” Kanavan Panimon filosofia nojaa eurooppalaiseen olutkulttuuriin ja perinteeseen ja sitä kautta hyviin perusoluisiin. Valikoima kattaa nyt viisi erilaista olutta, lisäksi myynnissä on kausituotteita. Osa oluista myydään sekä kauppa- että ravintolavahvuisina. Jukka Karlstedtin mukaan suunnitelmissa on kuitenkin kokeilla tulevaisuudessa myös jotain villimpää ja hauskempaa. Reseptejä on takataskussa vaikka kuinka paljon. − Janski käyttää ruoanlaitossa paljon yrttejä, juureksia ja marjoja. Reseptiikassa onkin oikeastaan vain mielikuvitus rajana. Olemme kokeilleet muun muassa punajuuriolutta, ja ajan kanssa valikoimaan saattaa tulla erilaisia makuoluita. Myös siideriä saatamme tehdä tulevaisuudessa, samoin sahtia. Valikoimissa olevien oluiden nimet, kuten Sulku, Uitto ja Toivo, henkivät alueen historiaa ja tarinoita. − Halusimme nimillä tuoda esille paikallisuutta ja koska olemme suomalainen panimo, myös nimet ovat suomalaisia. >>

Pullotuslaite on hankittu Kanavan Panimolle maaseuturahaston tuella. Myös panimon muu laitteisto on saanut rahoitusta Hämeen ELY-keskukselta.

Jan Karlstedt näyttää, miten painavia mallassäkkejä kannetaan.

RAHOITUS ISOSSA OSASSA kokoonpanolla lähdemme liikkeelle. Seuraavaksi suunnittelemme uutta etikettilinjastoa. Sen avulla saisimme rytmitettyä työtä paremmin.

Kanavan Panimon laitteistohankinta on saanut tukea maaseuturahastosta Hämeen ELY-keskukselta. Rahoituksen merkityksen yrittäjä näkee isona.

Tällä hetkellä Kanavan Panimo valmistaa olutta vuoden aikana vajaa 50.000 litraa. Määrää ei ole tarkoitus kasvattaa aivan heti. Jos litramäärästä mennään yli, tulee koko määrästä maksettavaksi juomapakkausvero. Yrityksen kasvun Karlstedt näkeekin maltillisena.

− Olisimme lähteneet panimoyrittäjiksi joka tapauksessa, mutta rahoituksen avulla pääsimme paljon nopeammin liikkeelle. Laitteistokin olisi ollut pienempi ja kokoonpanoltaan erilainen kuin mitä se on nyt, Jukka Karlstedt kertoo.

− Menemme pikkuhiljaa eteenpäin. Jos haluamme kasvattaa tuotantomäärää, on laskettava tarkkaan, että se on juomapakkausveron takia kannattavaa ja tuotanto pitäisi nostaa yli 75.000 litraan. Toisaalta olemme myös odottavalla kannalla suoramyyntioikeuden kanssa. Se olisi meille tietysti iso asia, joka toisi lisämyyntiä,

Olutta käy kolmessa pääkäymissäiliössä, joissa on yhteensä 4.000 litraa käymiskapasiteettia. Lisäksi tiloista löytyy neljä keittämötankkia ja neljä makaavaa 1.000 litran kypsytys- ja varastotankkia. Investointitukea haettiin myös pullotuslaitteeseen, joka asennettiin paikalle vasta myöhemmin.

Jukka Karlstedt hymyilee.

Investointitukea yritys aikoo hakea myös jatkossa mahdollisuuksien mukaan.

”Halusimme oluiden nimillä tuoda esille paikallisuutta.”

− Alussa piti vetää raja johonkin ja miettiä minkälaisella laitteiston

Kanavan Panimon tuotteet tunnistaa raikkaasta yritysilmeestä.

Kilpa-ajajasta yrittäjäksi KUVAT JA TEKSTI Ulla Harju

Vaikka oma kilpa-auto on jo ”eläkkeellä” tallissa, ei autoilu ole jättänyt Kalle Sarlinia. Kallen yritys, Sarlin Race Service, maahantuo, myy ja valmistaa erilaisia osia kilpa-autoihin. Uuden työstökoneen avulla autoihin voidaan tehdä yhä monimutkaisempia osia.

alle Sarlinin toimitilat löytyvät Punkasta, keskeltä kaunista ja hiljaista maaseutua Tervakosken ja Riihimäen puolessa välissä. Sarlin Race Servicen toimitilat ovat vanhassa peruskorjatussa ja paremmin nykytarpeita vastaamaan tuunatussa navetassa, joka on saanut lisätilaa navetan yhteyteen rakennetuista hallista ja sisääntuloaulasta.

noin vuosi sitten Japanista. Työstökeskus voi ajaa kaikkia akseleita samaan aikaan. ─ Yleensä asiakkaamme mallintaa tuotteen CAD-ohjelmalla 3D-kuvaksi, ja joskus käymme myös asiakkaan luona keskustelemassa ja katsomassa tilannetta. 3D-malli siirretään meille sähköisesti ja mukaan liitetään työohje. Meillä mallia käsitellään CAM-ohjelman avulla, jonka jälkeen tieto siirretään CNC-koneeseen. Sen jälkeen kone työstää kappaletta automaattisesti, Sarlin selittää koneen toimintaperiaatetta.

─ Ostin tilan vanhemmiltani, kun se oli jäänyt tyhjilleen. Sijainniltaan tämä on meille hyvä paikka. Tänne ei eksytä, vaan meille tullaan tarkoituksella. Onneksi asiakkaita on riittänyt ympäri maailman ja löytyypä yrityksen tekemiä osia myös avaruudestakin, Kalle Sarlin hymyilee.

Työstökoneeseen haettiin investointitukea Leader-ryhmä Linnaseutu ry:ltä maaseuturahastosta.

Sarlin perusti yrityksensä yli 30 vuotta sitten tukemaan kilpa-autouraansa. Sarlin ajoikin pitkään voitokkaasti eri luokissa, ja kilpakumppaneista löytyy muun muassa Keke Rosberg ja Mika Häkkinen. Vaikka kilpaura loppui jalkapöytävamman takia vuonna 2007, ei ura kilpa-autoilun parissa ole jäänyt. Oma yritys on kilpa-autotuotteiden maahantuoja ja jälleenmyyjä. Lisäksi yrityksen tiloissa valmistetaan erilaisia komponentteja kilpa-autoihin ja teollisuuteen.

─ Onneksi saimme tukea Linnaseutu ry:ltä koneen hankintaan. Muuten investointi ei olisi ollut meille mahdollinen. Toisaalta olemme voineet myös palkata lisää työntekijöitä investoinnin ja sen tuoman liiketoiminnan kasvun kautta, Kalle Sarlin miettii. CNC-työstökoneella voidaan työstää niin terästä, alumiinia ja titaania kuin messinkiä, pronssia ja erilaisia muovejakin. Kone voi tehdä sekä pieniä että suuria komponentteja ja sekä suoraa että kaarevaa pintaa. Valmistuksessa voi olla esimerkiksi jarrulevyn keskiöitä, pyörän muttereita ja jarrusatulan kiinnikkeitä.

─ Kilpa-ajajan roolista on tässä työssä ollut pelkästään hyötyä. Asiakkaat tuntevat minut ja tietävät miten toimimme. Meillä ei myöskään ole mitään salattavaa ja jaamme tietoa siitä, miten osia voi koneistaa järkevästi. Tyytyväinen asiakas tuo lisää asiakkaita, Kalle Sarlin miettii.

INVESTOINTITUKEA TYÖSTÖKONEESEEN

─ Valmistamamme kappaleet pitää olla sen kokoisia, että niitä voi siirtää ihmisvoimin. Sitä suurempia emme aina-

Sarlin Race Service hankki uuden viisiakselisen CNC-työstökoneen

kaan tällä hetkellä valmista, yrittäjä summaa.

Hämeenlinna Hattula

Janakkala

Kalle Sarlin ei aja enää itse kilpaa, mutta Kallen yritys, Sarlin Race Service, valmistaa kilpa-autoihin monenlaisia osia.

CNC-työstökeskus työstää erilaisia komponentteja automaattisesti sen jälkeen, kun koneeseen on syötetty valmis ohjelma uutta osaa varten.

Mansikki tuo maaseudun lähelle TEKSTI JA KUVAT Ulla Harju

Vaikka syksyinen pelto on vielä sumuisen yön jälkeen kostea, on Jokioisten Elonkierto-puisto jo täynnä ihmisiä. Käynnissä on Lasten maatalousnäyttely Mansikki, josta on muotoutunut monelle perheelle jokavuotinen vierailukohde. Mansikissa voi itse kokien, tehden ja nähden tutustua niin maaseudun koneisiin, ruokaan kuin eläimiinkin.

KOKO SEUDUN JUTTU

-vuotias Taru Tervo oli tullut perheensä kanssa Mansikkiin ensimmäistä kertaa. Hevosista kiinnostunut Taru oli jo ehtinyt käymään poniratsastuksessa sekä keppihevostelemassa.

Mansikki järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2014, silloin Leader -hankkeena. Edelleen pääjärjestäjänä on LounaPlussa ry, mutta nyt tärkeimmät tukijat ovat Jokioisten Kunta ja Jokioisten Osuuspankki. Mansikin mahdollistaa myös Luonnonvarakeskus, jonka Elonkiertopuistossa Mansikki on järjestetty alusta asti.

− Saappaanheitossakin oli kivaa! Sain palkinnoksi heitostani sorminukkeja, Taru selitti. Tervon perhe oli hypännyt Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämän bussiretken kyytiin Tuuloksesta. Äiti Mari Tervon mukaan Mansikki on todella kiva tapahtuma.

Elina Hujasen mukaan tietoisuus tapahtumasta leviää yhä kauemmas ja tapahtumalla on myös matkailullista merkitystä Jokioisten kunnalle. Tapahtuman yleisömääräkin on kasvanut noin viiteen tuhanteen.

− Täältä löytyy nähtävää sekä lapsille että aikuisille. Mielestäni on hienoa, että tapahtumassa on paljon myös täysin maksuttomia pisteitä, Mari Tervo summasi.

─ Otantaan sattui nyt enemmän väkeä Turusta kuin esimerkiksi Humppilasta. Vieraat myös käyttävät muita palveluita päivän aikana, piipahtavat keskustassa ja käyvät syömässä.

─ Mansikissa saa nimenomaan kokeilla kaikkia asioita itse nikkaroiden, ratsastaen tai traktorin moottoria rassaten. Lehmän lypsyäkin saa kokeilla, Mansikin puuhanainen Elina Hujanen LounaPlussa ry:stä tähdentää.

─ Tapahtuman eteen tehdään joka vuosi yli 1500 tuntia talkootöitä. Tänä syksynä järjestelyissä oli mukana noin 150 talkoolaista. Seudun ihmiset ottaneet Mansikin omaksi tapahtumakseen, mikä on upea juttu! Elina Hujanen kiittelee.

UNOHTUMATON KOKEMUS Monelle lapselle ja aikuisellekin Mansikissa käynti on unohtumaton kokemus, joka tuo maaseudun tapoja tutuksi. Kokemus alkaa jo parkkipaikalta, jossa saa nousta vanhan traktorilavan kyytiin. Ilmainen kuljetus vie aina portille saakka. Eläimet ovat Mansikissa kaikkein suosituin juttu oikeastaan joka vuosi. Esillä on tuttuja maatilan eläimiä sekä vähän vieraampiakin tuttavuuksia. Siat röhkivät karsinoissaan ja hevosia ja poneja voi silittää tai niillä voi ratsastaa. Lisäksi voi ihastella ja rapsutella miniaaseja, alpakoita, villasikoja sekä ylämaankarjaa. − Hurjan suosittu lasten keskuudessa on ollut myös olkipomppis. Ehkäpä se on yksi osoitus siitä, että me aikuiset ajattelemme joskus liian mutkikkaasti, mitä lapset haluavat tehdä ja kokea. Yksinkertainenkin asia voi olla lasten silmissä iso juttu, Elina Hujanen hymyilee. Päivän aikana järjestetään myös erilaisia työnäytöksiä, kun lähialueiden isännät tuovat koneensa pellolle ja paikalla on myös maito- ja teurasauto sekä VPK:n kalustoa. Lapset voivat nikkaroida itselleen linnunpöntön tai nähdä ja kokeilla, mistä ruoka tulee. Lisäksi joka vuosi lapsia ja aikuisia viihdyttävät erilaiset orkesterit ja monet muut esiintyjät.

Vastapaistettu lettu maistui Taru Tervolle heinäpaalin päällä syötynä.

”Tapahtuman eteen tehdään joka vuosi yli 1500 tuntia talkootöitä.” Ilon kiljahduksia kuuluu koko päivän ajan olkipomppiksesta.

Mansikissa on myös lähiruokatori, jossa on esillä monenlaisia tuotteita.

Ermo Inkeroinen saapui Mansikkiin viettämään laatuaikaa kaksivuotiaan tyttärensä Olivia Inkeroisen kanssa.

Terapia-alpakka Börje esitteli Mansikissa taitojaan.

Rajaton nopeus 50 vuodeksi TEKSTI JA KUVAT Ulla Harju

errala on noin 500 asukkaan pieni ja aktiivinen kylä Hollolassa. Kylä sijaitsee hyvien yhteyksien päässä Lahdesta ja pääkaupunkiseudulta, kylässä on oma juna-asema sekä oma koulu, ja vireä yhteisö järjestää erilaisia tapahtumia läpi vuoden. Mutta jokin myös tökkii. – Kylän verkkoyhteydet eivät toimi ja osalle kyläläisistä jopa peruspalveluiden käyttö netissä on vaikeaa, Hollolan Valokuitu osk:n hallituksen puheenjohtaja Olli Kirsi kertoo.

Osuuskunta onkin selvittänyt valokuidun saamista Herralaan noin vuoden ajan. Tällä hetkellä Herralassa on vanha ja hidas kupariverkko sekä ruuhkainen mobiiliverkko. Olli Kirsin mukaan isot operaattorit eivät kuitenkaan tule rakentamaan alueelle valokuitua.

– Selvityksen avulla saimme asiantuntijapalveluina tehtyä verkkosuunnittelun sekä otimme selvää rakennuskustannuksista. Lisäksi olemme tiedottaneet ja markkinoineet asiasta kylällä, hankkeen puuhamies selvittää.

TOIMII JOKA SÄÄLLÄ Työsarkaa on jäänyt myös osuuskunnan talkoolaisille, jotka ovat tehneet töitä asian eteen toistatuhatta tuntia. Olli Kirsin mukaan työ kannattaa ja valokuidun edut ovat kiistattomat.

– Vanhoille asuinalueille valokuituverkkoja rakentaa nykyään kolme toimijaa, mutta Hollolassa ei ole pieniä puhelinyhtiöitä tai kunnan omistamia yhtiöitä. Viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi monen muun esimerkin innoittamana perustaa osuuskunta tarkoitusta varten.

– Joka säällä ja kaikilla käyttäjämäärillä toimiva yhteys voidaan saavuttaa ainoastaan valokuidulla. Pitkällä aikavälillä kuituverkko on myös kaikista kustannustehokkain ratkaisu yhteyksien tekemiseen. Sen huoltokulut ja sähkönkulutus ovat pieniä. Valokuidun avulla saamme kotitalouksien netin kuntoon 50 vuodeksi ja käytössä olisi käytännössä rajaton nopeus. Rakentamistakin tuetaan tällä hetkellä rahoituksella hyvin.

Osuuskunta haki työtä varten esiselvityshankkeen Leader-ryhmä Etpähä ry:ltä maaseuturahastosta.

Lisäksi vuoteen 2020 mennessä television antennilähetykset loppuvat kokonaan, kuidun kautta television saa toimimaan moitteetta. Mo-

Kuituverkoissa tarjotaan jo yleisesti 1 gigan nopeuden mahdollistavia yhteyksiä.

biiliverkkoja taas tarvitaan esimerkiksi kännyköihin, mutta ne eivät riitä yhä kasvaviin kotitalouksien yhteyksien tarpeisiin. – Tarvitsemme ehdottomasti kylälle valokuituyhteyden. Moni haluaisi tehdä etätöitä, alueen yritykset tarvitsevat toimivan verkkoyhteyden ja yhteys hyödyttäisi myös koulua. Ja pitää netin olla kunnossa jokaisessa taloudessakin, Olli Kirsi tähdentää.

Tiesitk

ö,

että 9 5% Suomes ta on maaseu tua!

Osuuskunta on hakenut valokuidun rakentamiselle rahoitusta Hämeen ELY-keskuksesta maaseuturahastosta. Tukea voi saada 70 prosenttia hankkeen kustannuksista.

”Tämä on koko kylän hanke.” – Jos ELY-keskus hyväksyy hakemuksemme, aloitamme kilpailutuksen ja liittymien myynnin. Uskon, että yhä useampi ottaa valokuidun, kun rakentaminen alkaa, Olli Kirsi toteaa. Itse rakentaminen kestää noin kolme kuukautta. Yhden liittymän hinta on 1200-1600 euroa riippuen siitä, kuinka moni kyläläinen yhteyden haluaa.

Fakta

– Kolmasosa kyläläisistä on jo nyt ilmoittanut ottavansa liittymän. Tämä on koko kylän hanke, tarjoamme kaikille mahdollisuutta liittymään ja hyviin tietoliikenneyhteyksiin, Olli Kirsi summaa.

homm

Maaseutuohjelman vaikutukset Hämeessä ohjelmakaudella 2014-2020 HANKKEITA YHTEENSÄ (11/2017)

332

YRITYSTUKIA

112

KEHITTÄMISHANKKEITA

220

RAHAA JAOSSA OHJELMAKAUDELLA YHTEENSÄ

n. Hollolan Herralaan puuhataan valokuituverkkoa. Hankkeen puuhamies Olli Kirsin mukaan kylälle tarvitaan ehdottomasti valokuitu. 31

50 miljoonaa €

Hauholaisen Harri Hurmolan keksimien ja kehittämien tuotteiden idea on, että ne poistavat olemassa olevan ongelman tai auttavat tuon ongelman ratkaisemisessa. Uusi pyyhelinjasto yhdistää nesteet, pakkausmuovin sekä pyyhemateriaalin. Kone tekee minuutin aikana 70 kappaletta nelipyyhesarjoja.

Hauhon Pelle Peloton KONEINVESTOINTI VEI HPP EUROPEN VANKEMMIN EUROOPAN MARKKINOILLE TEKSTI JA KUVAT Ulla Harju

Meistä melkein jokainen on joskus käynyt ostamassa autopesun ja saanut samalla käteensä kuivausliinan sekä tuulilasin-, kojelaudan ja käsinpesupyyhkeet. Nämä liinat ja pyyhkeet ovat hauholaisen yrittäjän Harri Hurmolan keksintöjä ja hänen yrityksensä HPP Europen valmistamia.

uonna 1991 istuin autopesujonossa ja mietin, miten voisin käyttää ajan paremmin hyödyksi. Auton sisätilat vaativat putsaamista, ja silloin huoltoasemilta löytynyt vetopyyhepaperi ei ajanut asiaa. Pian kehittelin auton siivoamiseen ja kuivaamiseen tarkoitettuja kuituliinoja, Harri Hurmola valottaa keksintöään.

Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Kuivausliinoja ja nelipyyhkeitä käytetään muun muassa Belgiassa, Norjassa ja Luxemburgissa. − Uuden laiteinvestoinnin myötä voimme saada lisää jalansijaa Euroopan markkinoilla, Hurmola kertoo. Investoinnilla Hurmola tarkoittaa uuden kosteuspyyhelinjaston hankintaa. Linjastoa varten haettiin investointitukea maaseuturahastosta Hämeen ELY-keskukselta.

Samalla tavalla syntyi idea nelipyyhesarjasta. Vuonna 1999 Hurmola mietti, miten kuluttaja saadaan pysymään parhaimpaan sesonkiaikaan pesujonossa, vaikka jonossa saattaa olla kymmenenkin autoa. Tuloksena oli neljän kosteuspyyhkeen sarja auton ja käsien puhdistukseen, ja tällä hetkellä pyyhkeet ovat erottamaton osa autonpesua niin

− Koneinvestoinnin avulla saamme kotiutettua sen työn Suomeen, mitä on tehty 16 vuotta muualla. konseptin palaset ovat nyt omissa

investoinnista. Mitä tarkemmin selvitystyön ja hakemuksen tekee, sen parempi, Hurmola kannustaa.

käsissämme ja voimme palvella isompiakin asiakkaita. Uusi kokonaiskonsepti mahdollistaa myös ihmisten lisäpalkkaamisen.

EKOLOGISUUDEN URANUURTAJIA

24 vuotta yrittäjänä toimineen Hurmolan mukaan yrittäjyys on haastavaa mutta palkitsevaa. Samalla saa olla oman itsensä herra.

HPP Europe Oy perustettiin vuonna 2004 jo vuodesta 1992 toimineen Hämeenlinnan Paperipalvelun rinnalle tekemään ulkomaankauppaa. Hauholaisen yrityksen asiakkaina kansainvälisten öljy-yhtiöiden rinnalla ovat apteekkiketjut, joille myydään hyttys-, punkki- ja hirvikärpäskarkotteita sekä kynsilakanpoistopyyhkeitä.

− Yrittäminen on opettanut nöyryyttä. Mutta vaikka on nöyrä, ei tarvitse nöyristellä, vaan pitää jaksaa uskoa omaan tekemiseen. Meillä toiminta on näyttänyt, että suuntamme on ollut oikea, Harri Hurmola summaa.

”Minua pidettiin vähän pillipiiparina, koska valmistimme vihreitä tuotteita.” Alusta asti tuotteiden idea on ollut myös se, että ne poistavat jonkun jo olemassa olevan ongelman tai auttavat tuon ongelman ratkaisemisessa. Yrityksen vahvuudeksi ja kilpailueduksi Hurmola puolestaan mainitsee ekologisuuden, joka on alusta asti ollut koko toiminnan punainen lanka. Käytössä on ainoana valmistajana Suomessa kokonaan Joutsenmerkityt tuotteet. − Kun aloitimme 90-luvun alussa, minua pidettiin vähän pillipiiparina, koska valmistimme vihreitä tuotteita. Ekologisuus tuntui kuitenkin jo silloin oikealta valinnalta. Kelkka on onneksi 24 vuodessa kääntynyt. − Uusien tuotteiden keksiminen ja kehittäminen mahdollistaa sen, että pysymme vahvana markkinoilla. Tuotevalikoiman pitää uusiutua nopeallakin syklillä, Hurmola lisää.

NÖYRÄSTI, MUTTA EI NÖYRISTELLEN HPP Europe on hakenut investointitukea Hämeen ELY-keskukselta myös aikaisemmin. Rahoitusta saatiin pyyhelinjaston lisäksi purkkikoneen sekä painolinjaston hankintaan. − Kannustan muitakin yrittäjiä hakemaan tukia. Se voi tuntua haastavalta ja vaikealta, mutta riskit pitää analysoida joka tapauksessa ja hakemusta tehdessä pääsee itse syventämään tietoa tulevasta

Fakta

homm

Tiesitkö, että maaseudulla toimii yli 40 prosenttia Suomen yrityksistä.

Globaalien

markkinoiden näkökulmasta on yhdentekevää sijaitseeko yritys Suomen harvoilla kaupunkialueilla vai maaseudulla. Digitaalisuus luo uusia mahdollisuuksia jatkuvasti. Nykyaikainen yrittäjyys maaseudulla on modernia, uudistuvaa, kasvuhaluista ja kansainvälisille markkinoille tähtäävää.

Nuoret laittoivat tuulemaan

Sysmässä KUVAT JA TEKSTI Ulla Harju

Sysmässä on laitettu kunnan tapahtumatarjonta uuteen uskoon. Asialla ovat olleet alueen omat nuoret, jotka ovat järjestäneet Sysmässä kaikille avoimia tapahtumia. Puitteet toteutukselle on antanut Sysmän 4H -yhdistyksen tapahtumatuottajavalmennus, joka on saanut rahoitusta maaseuturahastosta.

ysmä on perinteinen kulttuuripitäjä, jossa on järjestetty monenlaista tapahtumaa aikuisille. Nuorempi väki on kuitenkin jäänyt jo usean vuoden ajan paitsioon, ja tähän epäkohtaan ovat nyt sekä alueen nuoret että Sysmän 4H -yhdistys puuttuneet. Nuorten tapahtumatuottajavalmennuksen tuloksena Sysmässä on pidetty kahtena kesänä Beach Partyt sekä kolme kertaa peli- ja lähiverkkotapahtumat eli lanit.

Ensimmäiset lanit tehtiin hankevetoisesti, sen jälkeen tapahtumat ovat toimineet omarahoitteisesti nuorten itse tekeminä. – Toiminta on saavuttanut tavoitteensa, kun nuoret voivat nyt itse järjestää tapahtumia ilman hankkeen tukea, Teea Sahiluoto hymyilee. Ensimmäisissä laneissa oli mukana hieman yli 30 nuorta. Kolmas tapahtuma veti paikalle jo yli 70 13-30-vuotiasta pelaajaa aina ulkopaikkakuntia myöten. Lanit kestävät perjantaista sunnuntaihin ja osallistujat nukkuvat paikan päällä.

Toimintaan on osallistunut viitisentoista 14-19-vuotiasta nuorta. Tarkoituksena on tekemisen ohessa opettaa nuorille tapahtumien organisointia ja markkinointia sekä työnjakoa, johtamista ja aikatauluttamista. Kolmivuotinen toiminta on saanut rahoitusta maaseuturahastosta Päijänne-Leader ry:ltä.

– Mukana on ammattipelaajiakin, jotka tulevat isojen koneiden kanssa kaveriporukalla paikalle, 16-vuotias Lauri Toivonen kertoo. Pelaamisen lisäksi tärkeää on tavata kavereita ja tehdä muitakin juttuja yhdessä. Lauri Toivosen mukaan laneilla pelataankin melkein koko yö.

– Olemme opettaneet nuorille käytäntöä siihen, että he voisivat hankkeen jälkeen itse organisoida ja miettiä tapahtumien rahoitusvaihtoehtoja. Nuoret ovat aluksi tarvinneet ohjausta ja tukea, mutta aika nopeasti homma on hoitunut itsekseen, Sysmän 4H:n toiminnanjohtaja Teea Sahiluoto kehuu.

– Ensimmäisellä kerralla meillä ei ollut suunniteltua ohjelmaa. Nyt meillä on myös peliturnaus, johon on hankittu sponsoreilta palkintoja. Turnauksessa ilmoittautuneet joukkueet pelaavat vastakkain Counter Strike -peliä, Lauri selventää.

Ensimmäiset nuorten järjestämät Beach Partyt pidettiin Sysmässä kesällä 2016 Sysmän leirintäalueella ja väkeä saatiin paikalle noin satakunta. Määrä kuitenkin tuplaantui jo seuraavana kesänä, kun rantabileet laajennettiin koko perheen tapahtumaksi.

Myös vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että lähialueella järjestetään omat lanit. – Aikaisemmin lapsia on viety Helsinkiin Assemblyyn. Nyt lapset ovat vähän lähempänä valvovan silmän alla ja vanhemmat pääsevät helposti tuomaan heille ruokaa viikonlopun ajan, Teea Sahiluoto hymyilee.

Nuoret ovat itse buukanneet tapahtumissa esiintyvät artistit. Ensimmäisellä kerralla esiintyjiksi saatiin Adi L Hasla ja Mansesteri. Tubettajista mukana olivat Daniel Okas sekä Au pairit Kanadassa -sarjastakin tuttu Mona Ilona. Toisella kertaa artisteista mukana olivat Vilma Alina ja Raappana.

RAIDERIT YLLÄTTIVÄT Tapahtumatuottajakoulutus ja tapahtumatuotanto ovat opettaneet nuorille paljon. Matkaan on sattunut myös erilaisia kommelluksia. Esimerkiksi ensimmäisten lanien aikaan ei kunnan nettiyhteys toiminutkaan, vaikka yhteydet oli tarkistettu. Järjestäjien ei auttanut kuin hypätä autoon ja ajaa Heinolaan hakemaan uutta yhteyttä. Beach Partyjen esiintyjillä on taas ollut jos jonkinlaista toivomusta.

– Saimme aika monta takapakkia, kun joku artisteista ei päässyt tulemaan tai hinnat olivat niin korkeat, että emme voineet heitä ottaa. Raappanan saimme paikalle, vaikka budjetin ei alkuun pitänyt riittää, buukkauksia tehnyt 15-vuotias Nette Rimpioja hymyilee. – Artisteja on ollut kiva hommata paikalle. Samalla on päässyt tapaamaan julkisuuden henkilöitä ja toimimaan heidän kanssaan tapahtumajärjestäjän näkökulmasta, Nette lisää.

– Esiintyjien raiderit ovat olleet välillä aikamoisia. Niissä on pyydetty kolmea eri vichy-merkkiä ja kahta eri suolapähkinää sekä viiden tähden iltaruokaa. Listat ovat olleet pitkiä ja olemme joutuneet niitä välillä karsimaan, Nette Rimpioja kertoo. >>

PELIÄ LÄPI YÖN Laneja eli verkkopelitapahtumia on Sysmässä järjestetty kolme kertaa.

Sysmässä nuoret ovat ottaneet kunnan tapahtumatarjonnan haltuunsa. Osa nuorista on ollut toiminnassa mukana jo kesästä 2016, osa on tullut myöhemmin mukaan.

Kuvat nuorten kotialbumista. Hankkimatta jäivät myös esimerkiksi räppäreiden tietyn merkkiset artistipyyhkeet, joilla olisi pyyhitty hikeä pois. Tilalle otettiin toista merkkiä. Yhdelle artistille taas haettiin pyydetty kokovartalopeili erään nuoren kotoa. Seuraavaksi suunnitelmissa on järjestää rekrytointitapahtuma nuorille. Tapahtumat muotoutuvatkin hankkeessa aina tekijäporukan mukaan. Toimintaan otetaan vielä myös uusia nuoria mukaan. – Tarkoitus oli, että porukka vaihtuisi eri tapahtumissa, mutta tämä on ollut nuorille niin hauskaa toimintaa, että en ole saanut potkittua ketään pois, Teea Sahiluoto nauraa pilke silmäkulmassa.

– Mutta totta kai nuoret saavat jatkaa, jos niin haluavat. Samalla he saavat rinnakkaisoppimista, kun porukassa on niitä, jotka ovat aikaisemmin tehneet ja toisaalta aivan uusia tulokkaita, Sahiluoto summaa. Lauri Toivonen on tehnyt Beach Parteista ja laneista YouTubeen videoita. Laurin Tube-kanava löytyy nimellä Late. Laurin on myös 4H-liiton valitsema Vuoden 4h -tubettaja ja hän on ollut esimerkiksi Tubeconissa juontamassa paneelikeskustelua. https://www.youtube.com/channel/UChOLWybs0bGw_iYilEI3mGA

Resep

Kuhakierteet piparjuuritäytteellä 2 kg 320 g 4dl

kuhafileitä suolaa valkopippuria tuorejuustoa piparjuuritahnaa sitruunamehua tilliä kermaa

Asettele kalafileet leikkuulaudalle nahkapuoli alaspäin ja ripottele niille suolaa ja valkopippuria. Isot fileet voi leikata puoliksi. Mausta tuorejuusto piparjuurella. Laita jokaiselle fileelle nokare piparjuurella maustettua tuorejuustoa (voi myös käyttää valmista piparjuurituorejuustoa), hiukan silputtua tilliä ja rullaa fileet, tarvittaessa voit sulkea rullat coctailtikuilla. Asettele kierteet uunivuokaan ja valuta niiden päälle sitruunamehua ja vähän suolaa ja valkopippuria sekä kerma. Paista 200 asteessa ( kiertoilmauunissa 175 asteessa ) noin 25 min. Koristele silputulla tillillä ja tarjoa esimerkiksi keitettyjen perunoiden kera.

Kolum

Tervehenkistä junttiutta

uutimme maalle melkein 20 vuotta sitten ja pidimme ensitöiksi tupaantuliaiset. Olin hankkinut bussin, jolla tutut kaverit tuotiin kaupungista paikalle. Ohjasin bussin ajamaan pikkuteitä pitkin niin, että kaverit luulivat, että asumme Kainuusta parisataa kilometriä pohjoiseen. Olisi tänne toki päässyt Hämeentietä pitkin vartissakin, mutta oli hauska vahvistaa ihmisten ennakkoluuloja siitä, millaisten kamaluuksien keskellä maaseudulla joutuu asumaan, kun välimatkat ovat pitkiä ja kaikkialla on pelkkää synkmetsää, susia ja suonsilmäkkeitä. Oikeastihan tilanne on juuri päinvastainen. Maaseudulla on usein paljon paremmat palvelut kuin kaupungissa, täällä kun asuu niin tavattoman taitavaa porukkaa. Esimerkiksi nämä maanviljelijät ovat sellaisia, että he osaavat ihan mitä vain. Jos auto menee rikki tai pitää rakentaa talo tai avaruusraketti niin hehän rakentavat. Lisäksi heillä on työkalut omasta takaa: aina löytyy suurempi jakoavain, jos edellinen ei riitä. Maanviljelijöiden lisäksi meillä asuu naapurissa esimerkiksi lautakauppias sekä kodinkonekorjaaja. Kaupungissa ei saisi ikinä alle viikossa pesukonetta kuntoon, mutta täällä siihen menee viisi minuuttia. Kolmas naapuri on televisionkorjaaja. Hyvä esimerkki palveluiden monipuolisuudesta oli, kun ryhdyin rakentamaan pihalle kiviaitaa ja pohdin, että mistähän saisin oikeankokoisia kiviä ja havaitsin, että muutaman kilometrin päässähän on kivikauppa! Tai louhimo. Naapurin kuorma-autokuljettaja toi ja kippasi pihalle ja sitten neljäs naapuri tuli kaivinkoneellaan auttelemaan niiden siirtelemässä. Maaseudun yksi mahtavista puolista kaupunkiin verrattuna onkin, että lähes jokaisella on oma kaivinkone. Siitä on yllättävää apua aina kun iskee halu kaivaa kuoppia. Ja usein iskee. No joo, myönnetään, etteivät kaikki maailman ihmiset välttämättä halua rakentaa kiviaitaa (kummia tyyppejä, säälin heitä), vaan tykkäävät enemmänkin käydä erilaisissa riennoissa ja ulkona syömässä ja ylipäätään tehdä asioita, joita kaupunki tarjoaa. Ja onhan kaupungissa paremmat ravintolat. Mutta maaseudulla on sitten muita juttuja. Milloin korjataan talkoilla kyläkoulua, milloin järjestään kimpassa keppijumppaa koulun liikuntasalissa, milloin kokoonnutaan yhdistyksen nimissä jonkun luo iltaa viettämään. Siis aina kun kuoppien kaivamiselta ehditään. Siinä on myös maaseudun viehätys. Tehdään yhdessä. Saadaan elää omassa rauhassa, mutta kyläläiset ovat tuttuja ja kotipaikka yhdistää herra ties kuinka monen sukupolven takaa. Mutta ettei totuus unohtuisi: eihän maaseutu toki ole pelkästään yhteisöllinen taivas maan päällä. Esimerkiksi kaikkien rakastamassa kyläkoulussa voi helposti käydä niin, että kavereita ei löydy, kun lapsia on niin vähän. Myös valinnanvara oppiaineiden suhteen on pienempää, isossa koulussa on enemmän mahdollisuuksia. Silti. Juttelin aikoinaan helsinkiläisystäväni kanssa, joka kertoi, kuinka heidän koulussaan oli aika hurja huumeongelma. Oli huojentavaa ymmärtää, että meillä hepo, ruoho ja pilvi ovat edelleen asioita joita näkyy kun menee läheiselle niitylle. Muutenkin maaseudulla lapsista kasvaa hyvin luonnonläheisiä. Tytär uskalsi mennä pienestä pitäen pimeään metsään eikä pelännyt yhtään. Mutta kun ensimmäisen kerran kävimme kerrostalossa, hän sai sätkyn nähdessään hissin, eikä suostunut tulemaan kyytiin ollenkaan. Vain maaseutu pystyy kasvattamaan niin tervehenkistä junttiutta! Portaissa kuntokin kasvaa.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on kirjailija, joka romantisoi kernaasti maaseutua.

Tukea maaseudun kehittämiseen Maaseuturahasto tarjoaa rahoitusta ja ratkaisuja yrittäjille, yhdistyksille ja muille toimijoille, jotka haluavat tehdä asuinpaikastaan viihtyisämmän. Maaseutuohjelman tarkoituksena onkin tukea maaseudun kasvua ja kehitystä sekä lisätä sen vetovoimaa.

Yritysrahoitus

Yritystukea voivat hakea aloittavat tai jo toiminnassa olevat pienet ja keskisuuret yritykset. Hämeessä rahoitusta voivat saada kaikki yritykset lukuun ottamatta Hämeenlinnan ja Riihimäen ydinkeskustassa sekä vanhan Lahden alueella sijaitsevia yrityksiä. Rahoituksella voidaan tukea yritysten investointeja sekä perustamisen asiantuntijapalveluita.

Kehittämistuet

Maaseutua voidaan kehittää monenlaisilla ideoilla ja toimilla, jotka parantavat maaseudun palveluja ja elinvoimaisuutta sekä harrastusmahdollisuuksia ja viihtyisyyttä. Hankerahoitusta voivat hakea alueen yhdistykset, yhteisöt ja monet muut toimijat ja sitä voi saada muun muassa kehittämiseen, investointeihin, koulutukseen ja tiedonvälitykseen.

Mistä rahoitusta haetaan?

Rahoitusta haetaan Hämeen ELY-keskukselta tai paikalliselta Leader-ryhmältä. Hakemus tehdään verkossa Hyrrä-palvelussa. Kun sinulla on idea, ota yhteyttä ELY-keskukseen tai Leader-ryhmään jo ennen hakemuksen tekoa! Lue lisää: www.hameenraitti.fi

Kirkkokatu 12, Lahti Birger Jaarlinkatu 15, Hämeenlinna www.ely-keskus.fi/hame Vaihde: 0295 025 000 Vihreän kasvun Häme – ELY Häme

Eteläinen Asemakatu 4 A, Riihimäki www.emory.fi puh. 050 573 2972 EMO ry

Mariankatu 8 A, Lahti www.etpaha.fi puh. 0400 876 442 Etpähä ry

Pannujärventie 7, Tuulos www.linnaseutu.fi puh. 041 4688 300 Linnaseutu ry

Koulukatu 13, Forssa www.lounaplussa.fi puh. 050 583 4715 LounaPlussa ry

Meijeritie 1, Vääksy www.paijanne-leader.fi puh. 040 764 2462 Päijänne-Leader ry

Hämeenraitti viestii maaseutuohjelmasta ja kertoo maaseudun tapahtumista ja toiminnasta Kanta- ja Päijät-Hämeessä.

Lue tarinoita alueen yrityksistä ja asukkaista sekä toiminnasta ja tapahtumista Tutustu tapahtumiin ja ilmoittaudu mukaan Bongaa blogista uutta ja innostavaa toimintaa Löydä tietoa Hämeen ELY-keskuksen sekä paikallisten Leader-ryhmien toiminnasta Tsekkaa hanketietoja ja katso hankkeet kartalla Seuraa somessa Hameenraitti @Hameenraitti