Voiman naiset

Jäänmurtaja on ainutlaatuinen työpaikka. Taina Oksanen (vas.) ja Hanna Räikkälä ovat työskennelleet siellä jo parikymmentä vuotta.

Hanna Räikkälä ja Taina Oksanen työskentelevät kokkeina jäänmurtajalla. Laivalla kuluu 20 päivää, ja sitä seuraa 10 päivän vapaa. Työpäivät ovat pitkiä, ja tauoilla neulominen rentouttaa.

MERJA FORSMAN // KUVAT HELI BLÅFIELD

Suomen vanhin jäänmurtaja, Voima, on komea näky Helsingin Katajanokalla. Vuonna 1952 vesille laskettu alus oli aikansa voimannäyte, maailman ensimmäinen kahdella keulapotkurilla varustettu jäänmurtaja. Sitä pidettiin jopa liian mahtailevana – ja se herätti huomioita ympäri maailman.

Marraskuussa, tämän jutun teon aikaan, Voima lepää laiturissa valmiina talven tehtäviin. – Tervetuloa! Hanna Räikkälä ja Taina Oksanen toivottavat jo kaukaa ja kävelevät vastaan hupparit päällä viileästä viimasta huolimatta. – Haetaan teille suojakypärät, Oksanen jatkaa ja viittoo kohti toimistoa.

LUONNON VOIMIA KUNNIOITTAEN

Helsinki paljastaa parhaat kasvonsa Voiman kannelta. – Kun on kirkas päivä, näemme täältä Korkeasaaren eläimet, Räikkälä esittelee.

Toisella puolella avautuu maisema Kruunuhaan rannoille.

– Harva työnantaja antaa yksiön Katajanokalta Helsingin näköalalla, Oksanen irvailee.

Kokkeina työskentelevät Räikkälä ja Oksanen päätyivät jäänmurtajalle puolivahingossa lyhyiden työkeikkojen seurauksena, parikymmentä vuotta sitten.

Työjaksot eli passit kestävät 20 päivää, ja välissä on 10 vapaapäivää. Päivät ovat intensiivisiä ja työvuorot kestävät jopa 12 tuntia.

Pitkistä päivistä huolimatta naiset rakastavat työtään ja sen tuomaa vapautta. – Täällä saamme vaikuttaa siihen, mitä aluksella syödään. Teemme itse ruokalistoja. On tärkeää, että ruoka on täällä hyvää! Oksanen painottaa. – Kesälomat ovat pitkät, Räikkälä lisää. – No, vain kolme kuukautta, Oksanen huokaa ja ratkeaa sitten nauruun.

Oksanen työskentelee tällä hetkellä Kontiolla, mutta on tehnyt passeja myös muun muassa Nordicalla, kun 12-metriset Atlantin aallot huuhtoivat aluksen yli ja tuuli puhalsi 40 metrin sekuntivauhtia.

Se varmaan pelotti! – Ei pelottanut. Jos jotain sattuu, sen on tarkoitettu sattuvan, mitään ei saa pelätä, Oksanen sanoo. – Luonnon voimia pitää kunnioittaa ja niiden ehdoilla pitää mennä. Se mikä annetaan, se otetaan vastaan, hän jatkaa.

Suomessa ei Atlantin aaltoja näy, mutta jäiden seassa meno on toisinaan huimaa. Usein murtaja ja avustettava laiva kulkevat jäiden läpi lähes kylki kyljessä. – Varsinkin Perämerellä, kun jäät lähtevät ja tuulet puhaltavat, alus menee puolelta toiselle ja jää natisee, Räikkälä kertoo. – Silloin ei voi tehdä soppaa keittiössä, pitää tarjota jotain kiinteämpää, Oksanen jatkaa.

MIESVALTAINEN TYÖPAIKKA Voiman käytävät ovat kapeat ja sokkeloiset. Alus on sisältä kuin pienempi ja arkisempi risteilyalus.

Jokaisella työntekijällä on oma hyttinsä, jossa hän asuu noin puolet vuodesta.

Taina Oksasta odottavat kotona Pirk»

Taina ja Hanna rakastavat työtään. - Saamme vaikuttaa siihen, mitä aluksella syödään. Täällä ruoka on hyvää, sanoo Taina!

kalassa kaksi aikuista tytärtä, neljä lastenlasta, yksi lapsenlapsenlapsi ja omat vanhemmat – perhettä viidessä polvessa. – Ainahan niitä on ikävä, mutta ikävä on asennoitumiskysymys. Lapset ja lapsenlapset ovat tottuneet, että lähden merille. Kun olen maissa, annan heille paljon aikaani ja tulen sitten töihin huilaamaan, Oksanen sanoo.

Hanna Räikkälällä on maissa puoliso, puolison aikuinen lapsi ja kaksi lastenlasta. – Hanna oli fiksumpi, otti valmiin paketin, Oksanen nauraa.

Ystävykset viljelevät paljon huumoria ja täydentävät toisiaan. – Se oli sellaista alusta saakka! Hanna tuli Otson keittiöön töihin, ja muutaman tunnin jälkeen porukka kysyi: ’Kauanko olette tunteneet toisenne? Tuntuu kuin olisitte vanhoja kavereita’, Oksanen kertoo.

Huumoria viljellään paljon myös käytävillä, eikä se roisiudessaan sovi herkkäkorvaisimmille. Räikkälää ja Oksasta ei korvista kuumota, vaikka Räikkälä on Voiman ainoa nainen noin kahdenkymmenen miehen laumassa ja Oksanenkin kuuluu häviävän pieneen vähemmistöön.

Vähän kiinnostaa, millaista mahtaa olla työskentely näin miesvaltaisella alalla. – Ihan mukavaa, Oksanen kuiskaa.

NEULOMINEN RENTOUTTAA Puikot kilisevät. Tutustumiskierros Voimalla on ohi. Hanna Räikkälä ja Taina Oksanen istuvat taukohuoneen sohvalla. – Jos ei kaffepaussilla ole puikkoja kädessä, luulevat, että olen kipeä, Oksanen kertoo.

Hän kutoo parhaillaan sukkia lapsenlapsilleen. Räikkälällä on puikoillaan Rauma-neuleen alku, johon hän pyöräyttelee Ahvenanmaan lampaiden villaa.

Toisinaan Räikkälä käyttää töissään itse värjättyjä lankoja, joiden sävyt ovat peräisin sienistä ja kasveista. Viimeisin työ on shaali, jossa oli itse värjättyjä lankoja.

Välillä taukohuoneen ovelle ilmestyy miehistöä rikkinäisiä vaatteita käsissään. Miehet tuovat Räikkälälle ja Oksaselle housuja lyhennettäväksi, kynsikkäitä parsittavaksi ja vaatteita paikattavaksi. – Sitten tulee sukkatilauksia, ja muutamat Rauma-neuleetkin on tilattu, Räikkälä kertoo.

Räikkälä on ehdottanut Merimiespalvelutoimistolle neulontakursseja. Työssä, jossa suuri osa ajasta vietetään laivalla – ja työmatkatkin ovat suurella osalla pitkät – neulonta olisi naisista hyvä harrastus.

– Voisin vaikka vetää kurssin! Räikkälä lupailee. – Neuloessa rentoutuu pitkän päivän päätteeksi, ja kun istun junassa matkalla kohti Perämerta, aika kuluu mukavasti neuloen.

Voima murtaa jäitä Suomenlahdella ja Kontio Perämerellä niin kauan kuin talvikautta jatkuu. Oksasen aikana kausi on ollut pisimmillään päivää vaille puoli vuotta.

TOUHUKKAAN HARRASTUS Kolme vuotta sitten jäänmurtajan käytävät täyttyvät naisenergialla, kun Pirkkalan Marttayhdistyksen jäsenet tekivät retken Katajanokalle. – Tulimme junalla Helsinkiin ja olin varannut Urholta lounaan. Perämies kierrätti aluksella, ja martat olivat aivan haltioissaan! Samalla reissulla kävimme Marttaliitossa, yhdistyksensä varapuheenjohtajana toimiva Taina Oksanen kertoo.

Hän on kuulunut Pirkkalan Marttayhdistykseen kymmenisen vuotta. – Halusin erilaista sisältöä elämääni – ja sitä olen saanut! Tykkään touhuta. Olen sellainen… touhottaja, joten marttailu sopii minulle hyvin.

Touhuttavaa aktiivisessa yhdistyksessä riittää. Pirkkalan Marttayhdistys jär-

Kaffepaussilla puikot heiluvat. Ystävyksiä yhdistää samanlainen huumorintaju.

Marraskuussa Voima oli vielä Helsingin Katajanokalla.

Posti kulkee.

JOKAISELLA TYÖNTEKIJÄLLÄ ON OMA HYTTINSÄ, JOSSA HÄN ASUU NOIN PUOLET VUODESTA.

jestää runsaasti tapahtumia. Viime vuosina yhdistys on muun muassa järjestänyt Pirkkalan kirkon 100-vuotisjuhlia yhdessä seurakunnan kanssa ja torilla minikirppiksen ja puuropäivän, jossa ohikulkijat saivat maistella kolmea eri puurolaatua 50 sentin lautasmaksulla.

Hanna Räikkälällä on neljän marttayhdistyksen jäsenyys. Pirkkalan ja Rauman Marttayhdistysten sekä Rauman Avainmarttojen lisäksi hän osallistuu Anarkistimarttojen tapahtumiin ”toisessa kotikaupungissaan” Helsingissä.

TUOLLA JOSSAIN Kun tämä lehti ilmestyy, jäänmurtajat ovat lähteneet Katajanokalta merille. Jäänmurtajien ansiosta laivareitit pysyvät avoimina, kun Itämerta peittää paksu jää.

Jossain tuolla Hanna Räikkälä ja Taina Oksanen pitävät miehistön muonitettuna ja puikot heilumassa.

PIENI MARTTATESTI

Hanna Räikkälä:

PARASTA ELÄMÄSSÄ OVAT ovat lapsenlapset ja harrastukset: marttailu, lankojen värjäys, käsityöt ja moottoriurheilun seuraaminen.

JOS SAISIN MUUTTAA YHDEN ASIAN

MAAILMASSA, se olisi se, että läheisteni terveys pysyisi hyvänä.

TÄSTÄ EN LUOVU: Vapaus.

Taina Oksanen:

PARASTA ELÄMÄSSÄ ovat lapset kaikissa polvissa.

JOS SAISIN MUUTTAA YHDEN ASIAN

MAAILMASSA, niin en menisi muuttamaan mitään! Ainakaan omassa elämässäni. Elämäni on ihan mallillaan.

TÄSTÄ EN LUOVU: Siitä asenteesta, että elämä on ihanaa. 

Hanna Räikkälä kuuluu neljään marttayhdistykseen.