Martta avaa vaatekaappinsa Kun vaate voimaannuttaa

TAPAAMME MARTTOJA, JOTKA PUKEUTUVAT GARDEROBIN HENGESSÄ. martat.fi/garderobi-harkitsekorjaa-kierrata/

Aina, kun Pirjo käyttää Kongaamon takkia, joku ihastelee värikkyyttä ja harmittelee käyttävänsä itse vain harmaita. – Silloin sanon, että eivät värit kulu loppuun – vaikka minä käytän värejä, sinäkin voit käyttää, Pirjo hymyilee.

HÄN ON

»Pirjo Kuisma (63) »asuu Janakkalassa »kuuluu Harvialan Marttoihin »töissä koulutuksen kehittämispäällikkönä Hämeen ammattikorkeakoulussa.

KUN VAATE VOIMAANNUTTAA

Pirjo Kuisma ei sulaudu tapettiin – tai sitten tapetti on todella värikäs. Hän pitää parsimisesta, neulemekoista ja vaatteiden tarinoista.

ANU KYLVÉN // KUVAT LAURA VESA

Kerran Pirjo Kuisma kertoi tyttärelleen olleensa käsityötapahtumassa ihan huomaamattomasti. Tytär huokasi ja sanoi: ”Äiti, et sinä ole koskaan huomaamaton.” – Käytän paljon värejä ja uskon niiden psykologiseen vaikutukseen. Ne vahvistavat persoonallisuutta ja itsetuntoa. Värikkäästi pukeutuva voi oikein hyvin olla uskottava työelämässä.

TYYLINI KOLMELLA SANALLA: Kysyin tätä puolisolta, ja hän sanoi, että värikäs, omatekemä ja aikaa kestävä. Samat sanat olisin valinnut itsekin.

LEMPIVAATTEITANI ovat hameet ja mekot.

MINULLE VAATTEISSA TÄRKEÄÄ

OVAT laatu ja tarinat. Saumojen pitää olla ryhdikkäät, eikä napeista saa roikkua langanpäitä. Materiaalin pitää olla kestävä ja helppohoitoinen. Akryylia en käytä: se nyppyyntyy, ja monista tekokuiduista irtoavien mikromuovien päätyminen luontoon huolettaa.

SUOSIN suomalaisia pienyrittäjiä ja haluan tietää ihmiset tuotteiden takana. Ketjuliikkeitä kartan, koska tahdon kertoa vaatteiden tekijöistä ja tarinoista. Kaikki pienyrittäjät eivät aina nosta omaa häntäänsä tarpeeksi. Esimerkiksi korumerkit Kieto ja Pinjapuu lahjoittavat osan tuloista hyväntekeväisyyteen. Yksi suosikkini on mäntyharjulainen Kongaamo, jonka < värikkäitä retrokangastakkeja minulla on kaksi. Sovitin mallitakkia messulla, ja Marika Konga teki myöhemmin takin lähettämästäni kankaasta. Keltavihreän takin sain palkinnoksi kuvausmallina olosta. OSTAN vain pari vaatetta vuodessa mutta teen paljon itse. Virkkaan ja neulon hameita, mekkoja, villatakkeja ja huiveja, yleensä itse värjätyistä langoista. Nyt tekeillä on jämälangoista kirjava villatakki, johon tulee yksiväriset oranssit hihat.

VIIMEISIMMÄT OSTOKSENI ovat Ommellisen hame ja pusero. Kiinnostuin yrityksen tarinasta ja tuotteista mutten halua ostaa tunnustelematta materiaalia. Niinpä lähdimme ystäväni kanssa kesäretkelle Jyväskylään ja käymään Ommellisen liikkeessä.

HOIDAN VAATTEITA tuulettamalla ja välttämällä turhia pesuja. Joskus saatan pitää töissä koko viikon samoja vaatteita. Aluspaita on kätevä: se vähentää pesun tarvetta. Tykkään parsimisesta. Lapsuudesta muistan tilanteen, kun leikkelin saksilla nukenvaatteisiin reikiä. Harmitti, kun nuket eivät millään kuluttaneet vaatteitaan, jotta olisin päässyt parsimaan.

Väriloisto jatkuu korvakoruissa.

Kämmekkäitä Pirjolla on yksi lipaston laatikollinen.

Varpaita ei saa palella! Töysän kenkätehtaan Arctips-huopalapikkaat kestävät käyttöä ja aikaa.

40-vuotiaasta kirjoneuleesta tuli takki.

Olin nähnyt äidin ja mummon parsimassa ja ihailin heitä. Nukenvaatteiden leikkelyn aikuiset tietysti kielsivät nopeasti.

KÄYTÄN EDELLEEN villapuseroa, jonka suunnittelin vuonna 1981 opiskellessani Wetterhofilla. Se pääsi aikoinaan näyttelyyn, ja malli esiteltiin lehdissäkin. Viisi vuotta sitten muutin puseron villatakiksi ja neuloin valkoisten resorien tilalle uudet violetit. Nappilaatikosta löytyi yhteensopivat napit. Tuntuu, ettei minulla muita olekaan kuin vanhoja vaatteita!

EN ALLEKIRJOITA ideologiaa, että vuoden käyttämättä ollut vaate pitää panna kiertoon. Vaatteet kaipaavat lepoa, ja itse kaipaa välillä lepoa joistakin vaatteista. On kiva löytää omia ekologisia vaatteita uudestaan.

VOIMAVAATTEENI ja varma valinta joka lähtöön on violetin ja oranssin sävyinen tunika, jonka painokangas on ruotsalaisen Sven Fristedtin suunnittelema Kivik-kuosi.

JUHLASSA JA ARJESSA toimii sama asu, kunhan sen asustaa tilanteen mukaan. Minulla on ystävältä ostettu Marimekon pikkumusta hautajaisia ja tohtoripromootioita varten.

KAIKKIEN AIKOJEN VIRHEHANKINTA

oli Marimekon löysä villakangastakki, johon kuuluu iso huivi. Alennuksesta ostamani takki on jäänyt vähälle käytölle, koska se ei tunnu omalta.

PARAS LÖYTÖNI olivat Carina Nymanin suunnittelemat pellavahame ja -jakku, jotka ostin 10 vuotta sitten. Olen käyttänyt niitä paljon. Asu ei ollut halpa, joten harkitsin ostosta pitkään.

KIRPPISHANKINTOJA olen viime aikoina vähentänyt. Kirppisten taso tuntuu heikentyneen. Ketjuliikkeen vaate ei muutu kirpputorilla vastuulliseksi tai laadukkaaksi.

TAVARAMERKKINI on värikkyys. Mustaan, beigeen ja harmaaseen pukeutuminen on piiloutumista ja ahdistavaa.

SÄVYISTÄ OLEN TARKKA. Samoin niiden yhdistämisestä. Ne eivät saa olla liian kylmiä. Tuttava toi tuliaisiksi vihreän laukun, ”koska sinä tykkäät vihreästä”. Se ei ollut kuitenkaan yhtään minun vihreäni. Perussinistä en käytä mutta olen oppinut löytämään myös sinisestä mielenkiintoisia sävyjä. Harmaa ja musta eivät edes ole värejä minulle.

Neulemekossa jo 1970-luvulta.

Pirjo avasi vaatekaappinsa.

HAAVEILEN pitkästä, yksivärisestä neuletakista. Sellaista minulla ei ole. Esimerkiksi Alpalla on kauniita ja vastuullisia neuleita.

Kraa Kraan puiset kehykset ovat suomalaista käsityötä. PARHAAT VAATEVINKKINI: Hanki vain tarpeeseen. Keskity laatuun ja kestävään suunnitteluun. Älä piiloudu vaatteeseen, vaan korosta omaa persoonallisuuttasi. Anna vaatteen voimaannuttaa. 

Pirjo pitää hameista. Tämä yksilö on komistettu virkatuilla neliöillä.

Carina Nymanin suunnittelema pellava-asu toimii, kun pitää olla asiallinen – kesällä ja talvella.