Ryijy on meille rakas

Miniryijyistä voi sommitella kokonaisuuden seinälle. Näiden ryijyjen koko on noin 25 x 25 cm.

TEKSTI, OHJE JA MALLITYÖT ANJA AALTO // KUVAT LAURA RIIHELÄ

Veneestä vuoteeseen ja sieltä seinälle – ryijyllä on ollut monta käyttötarkoitusta. Nykyään se on arvotekstiili, joka sallii myös ennakkoluulottomat kokeilut.

Miniryijyn kuvio on peräisin Marttojen M-kirjaintunnuksen oranssista pallosta.

Ryijyn paras tuntomerkki on nukkapinta. Ryijyjä on kudottu kangaspuissa tai ommeltu pohjakankaaseen. Materiaalina on perinteisesti käytetty villaa. Voimakaskierteinen ryijylanka on kestävää, eivätkä kierteet avaudu herkästi nukan päästä.

Vuosisatoja sitten merimiehet käyttivät veneissään villaisia ryijyjä. Ne suojasivat tuulelta ja kosteudelta sekä pitivät märkänäkin kehon lämpimänä.

Vetoisissa linnoissa ryijyjä käytettiin peittoina.

Aluksi ryijy oli yksivärinen ja nukka oli nurjalla puolella nukkujaa vasten. Myöhemmin tulivat koristelut, ja nukitus sai värejä ja kuvioita. Kun täkit tulivat käyttöön, ryijyt väistyivät vuoteista. Villatekstiilejä alettiin ripustaa seinille estämään vetoa ja pitämään lämpöä.

PERINNE ELÄÄ Ryijyissä oli usein onnea tuottavia kuvioita, kuten elämänpuita ja sydämiä, sekä vuosiluku ja nimikirjaimet. Oli tavallista, että nuorelle parille valmistettiin lahjaksi ryijy, joka koristi vihkitilaisuutta ja joka ripustettiin myöhemmin yhteisen kodin seinälle. Perinne elää seurakunnissa, joilla on käytössään vihkiryijy. Se symboloi avioliiton rikkoutumattomuutta. Vihittävä pari seisoo ryijyn päällä, eivätkä muut saa astua ryijylle.

Vanhat ryijyt kudottiin pehmeänsävyisistä, luonnonväreillä värjätyistä langoista. Teolliset aniliinivärit yleistyivät 1800-luvun lopussa. Uudenlaiset kirkkaat, jopa räikeät, värit ihastuttivat ja siirtyivät myös ryijyihin. Samalla Suomeen levisivät muualta Euroopasta erilaiset mallikirjat, ja muun muassa ruusukuvioiset ryijyt tulivat suosioon. Perinteiset kotoiset mallit ja värit alkoivat tuntua vanhanaikaisilta.

MAINETTA JA UNOHDUSTA Ryijy nousi uuteen kukoistukseensa, kun tunnetut taiteilijat alkoivat kiinnostua tekstiileistä ja suunnitella ryijyjäkin. Taiteilijoiden suunnittelemat ryijyt saivat huomiota ulkomaita myöten, ja niistä tuli moderneja sisustustekstiilejä. Tunnetuimpia lienee Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Liekki-ryijy, joka oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.

Samoihin aikoihin perustettu yhdistys Käsityön Ystävät tuki ryijyjen suunnittelua ja valmistamista sekä möi tarvikepaketteja.

Ryijy sai taas väistyä 1900-luvun lopulla. Ryijyn kaltainen suuri ja hallitseva tekstiili oli hankala sijoittaa pieniin koteihin. Lisäksi ryijyjä pidettiin pölypesinä.

Tänään ryijy on tullut takaisin ja sillä on kunniapaikka monen suomalaisen kodin seinällä. Vaaleisiin, isoihin pintoihin kaivataan lämpöä, ja mikä sitä paremmin antaisikaan kuin ryijy. Nykyryijyn ei tarvitse noudattaa suorakulmaista muotoa, vaan se voi olla minkä mallinen ja kokoinen tahansa. Myös materiaalit valitaan ennakkoluulottomasti. Moderneissa ryijyissä näkee vaikkapa paperia, muovia ja helmiä. HUOLLA HELLÄSTI Myös ryijyn teko kiinnostaa monia. Ryijyn voi tehdä kangaspuissa kutomalla, tai ompelemalla nukat valmiiksi kudottuun pohjakankaaseen. Saatavilla on valmiita ryijypaketteja ja erilaisia tarvikkeita, joista jokainen voi luoda oman elämänsä ryijyn. Helpoin tie kokeilla ryijyn valmistusta on ostaa valmista verkkopohjaa, johon solmitaan nukat.

Ryijyn voi huoltaa kotona hellävaraisesti. Imurointi matalalla teholla verkkokehyksen läpi vie pölyt, mutta suojaa nukkien päitä. Kylmällä pakkasilmalla ryijyä on hyvä tuulettaa ulkona. Ryijyä ei kannata pyöritellä lumessa, sillä lumen pienhiukkaset ja kosteus voivat kiinnittää pölyn ja lian tiukasti kuituihin. »

Miniryijyt tehtiin kudontakehyksessä. Pohjakuteet ovat sukkalankojen jämiä. Pohjakude on kierretty lastan ympärille, joka tuli kehyksen mukana.

TEE MINIRYIJY – TAI MONTA

»Kokeilu on helppo aloittaa kudontakehyksen avulla. »Miniryijyn parissa voit harjoitella tekniikkaa ja kokeilla erilaisia materiaaleja. Voit tehdä valmiin suunnitelman, tai kehitellä näkemystäsi sitä mukaa, kun työ etenee. »Kuvan ryijyissä on inspiraation lähteenä ollut Marttojen M-kirjaintunnus ja sen oranssit pallot. Nämä ryijyt ovat kooltaan noin 25 cm x 25 cm. »Voit tehdä monta ryijyä ja sommitella niistä kokonaisuuden seinällesi. »Kudontakehyksiä voi ostaa käsityö- ja askarteluliikkeistä, tai sellaisen voi nikkaroida itse.

TARVIKKEET

»Kudontakehys ja lasta kutomista varten »Loimi: 3-säikeistä kalastajalankaa tai vastaavaa »Nukka ja välikude: erivärisiä villa- ja muita lankoja. Tässä on tilaisuus käyttää pienetkin jämälangat. Kokeile myös paperinarua, räsykuteita, niintä ym.

SUUNNITTELE

»Helpointa on toteuttaa värien vaihtelua ja laajoja kuvioalueita. Pienet ja tarkat kuviot eivät erotu kovin helposti. Piirrä suunnitelmasi oikeaan kokoon ja pidä sitä kutoessasi työn alla, jolloin mallia on helppo seurata. »Voit suunnitella työtä myös kudonnan edetessä.

LUO LOIMI

»Kierrä kehykseen tasaisesti parillinen määrä lankoja. Mallityössä on 3 lankaa/1 cm. Reunalangat ovat kaksinkertaiset.

VIRIÖ

»Viriö on loimilankojen väliin muodostuva tila, josta kudelanka pujotetaan. Joissakin kehyksissä on mekanismi, jonka avulla voi nostaa viriön. Kuvan kehyksessä pujotetaan lasta tai tukeva pahvi joka toisen langan ali ja joka toisen langan yli. Kun lasta käännetään sivuttain, muodostuu viriö, johon kude pujotetaan. Joka toisella kerralla kude täytyy poimia esim. kudelastan avulla. Tällöin edellisellä kerralla kuteen alla olevat langat nostetaan nyt päälle.

KUDO POHJEKUDETTA

»Käytä lastaa ja kierrä siihen pohjakudetta. Voit valmistaa lastan tarvittaessa paksusta pahvista. »Kudo alkuun 5 cm pohjakuteella. Vie kude lastan avulla viriöön ja jätä se väljästi kaarelle, tiivistä kude paikalleen käyttämällä esimerkiksi tavallista haarukkaa. Tarkkaile, ettei työ kapene kutomisen aikana. Jatka tarvittaessa pohjakudetta keskellä työtä pujottamalla kuteiden päät muutaman sentin matkalta lomittain. »Nukkarivien väliin kudotaan aina pohjakudetta 1–1,5 cm.

Nukkalankoina käytettiin ryijylankojen tähteitä, sukkalankoja ja muita neulelankoja sekä vanhoista kudontatöistä jääneitä rohdinpellavalankoja. Tehosteena ontelokudetta ja trikookudetta, joiden päihin tehtiin solmut. Nukat solmitaan kahden loimilangan ympäri: Vie nukka kahden vierekkäisen loimilangan yli, vie molemmat päät alapuolelle ja nosta päät lankojen välistä yläpuolelle.

KIINNOSTUITKO AIHEESTA?

•Perinteisiä ryijyjä: www.finna.fi, hakusana ryijy •Asiaa arvotekstiileistä ja niiden hoitamisesta Suomen käsityön museon sivuilla: www.craftmuseum.fi •Ryijyjä ja tarvikkeita: www.suomenkasityonystavat.fi

TIEDOT

•Kuvan kehys Sinelli Oy.

SOLMI NUKAT

»Kuvan työssä jokaisessa nukassa on kolme lankaa. Jos lankasi ovat paksumpia tai ohuempia, voit laittaa nukkaan vähemmän tai enemmän lankaa. »Yhden nukan langat voivat olla kaikki samaa väriä, tai voit tehdä sekoituksia langoista suunnitelmasi mukaan. Keri samaan nukkaan tulevista langoista pieni kerä. »Leikkaa tukevasta pahvista pala, jonka leveys on puolet nukkalangan pituudesta. Kuvan työssä nukan pituus on 11 cm. Kierrä nukkalankaa pahvin ympäri ja leikkaa terävillä saksilla langat poikki pahvin reunaa pitkin. Näin saat valmiiksi oikean pituisia nukkalankoja. »Reunalankoihin ei solmita nukkia, ne jäävät vapaaksi. Solmi muuten nukat aina kahden loimilangan ympäri (ks. piirros): Vie nukka kahden vierekkäisen loimilangan yli ja vie molemmat päät alapuolelle. Nosta päät takaisin loimilankojen välistä yläpuolelle, kiristä pohjakuteen reunaan. »Solmi näin koko rivi nukkia aina kahden loimilangan ympäri. Rivin solmittuasi voit tasoittaa nukkia saksilla, jos haluat nukista täsmälleen yhtä pitkiä. »Vuorottele solmimalla nukkarivejä ja kutomalla pohjakudetta, kunnes työsi on halutun kokoinen. Kudo loppuun vielä pohjakuteella vähintään 5 cm.

OTA TYÖ POIS KEHYKSESTÄ

»Huolittele käsin neulalla ja ompelulangalla kankaan suu niin, ettei se ala purkautua. Käytä esimerkiksi luotospistoja. Tee samoin työn aloitusreunassa, missä pohjakude alkaa. Leikkaa sitten saksilla loimilangat poikki. Jätä loimilangat vielä pitkiksi hapsuiksi, ettei reuna ala purkautua.

VIIMEISTELE

» Huolittele kankaan purkautuvat päät ompelukoneella esim. monipistosiksakilla. Päättele pohjakuteen päät ja ompele ylä- ja alareunaan päärmeet. Ravistele varovasti työstä pölyt ja irtonaiset langanpäät. Voit antaa työn olla hetken vaikka ulkona kosteassa. Pujota yläreunan päärmeen sisälle pieni tanko. Sen voi tehdä vaikka kukkakepistä.