Taitajat omasta takaa

Ai mosaiikki- ja betonitöitä haluaisitte täällä Keuruulla tehdä? Jo vain onnistuu! Pirkko ja Inkeri, tulisitteko vetäjiksi?

MINNA HOTOKKA // KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI

1970-luvun keittiöremontista ylijääneet kaakelit saavat uuden elämän mosaiikkitöissä.

KURSSIN AIKANA YHDISTYKSEN JÄSENMÄÄRÄ KASVAA.

Mitenhän näiden ruukkujen kanssa käy? Jaana Kivi-Mannila (vas.) tutkii Katariina Kangasniemen aikaansaannosta. Betonitöissä oikean sekoitussuhteen oppii kokemuksen kautta.

Kaunis lautanen. Tuntuu, että huh huh.

Tähän Leena Jaatisen reaktioon on helppo samastua, kun katselee vasaroitaan paukuttelevia Keuruun Marttoja. Betoni- ja mosaiikkikurssin osallistujat eivät sääli edes Arabiaa särkiessään vanhoja astioita.

Järjellä ajatellen ymmärtää, että nyt ollaan martta-aatteen ytimessä. Jos komeron perukoilla lojuu asettinsa menettäneitä kahvikuppeja tai säröytyneitä lautasia, eikö ole aika fiksua tehdä niistä kierrätyskäsitöitä? – Tämä on vähän sama kuin räsymaton kutominen, vahvistaa mosaiikkitöiden tekemistä opastava Pirkko Laine. – Ei tähän välttämättä ehjää posliinia tarvitse rikkoa.

TÄYDELLISYYTTÄ EI VAADITA Keuruun Martat on keskisuomalainen yhdistys, johon kuuluu tätä nykyä noin 120 jäsentä. Kulttuuriin ja kädentaitoihin painottuvan yhdistyksen erityispiirre on osaamisomavaraisuus; lähes kaikki kurssit saadaan järjestettyä oman väen ammattitaidon tai harrastuneisuuden turvin. – Meillä on siihen aika pitkät perinteet, Pirkko Laine kertoo.

Ihmisten on helppo lupautua vetämään kursseja, koska he tietävät, ettei heiltä vaadita täydellisyyttä.

Pirkkokin huomauttaa, ettei ole käsityönopettaja. Hän vain ihastui mosaiikkiin edellisellä kurssilla kymmenisen vuotta sitten ja ryhtyi harrastamaan omin päin. Nyt hän osaa jo neuvoa muita.

Tällä kertaa keuruulaiset päättivät yhdistää mosaiikkikurssiin betonityöt. Myös niiden vetäjä, kansalaisopistossa käsitöitä opettava Inkeri Linna, löytyi omista riveistä.

PÄHKÄILLÄÄN YHDESSÄ Betonipuolella martat pähkäilevät massan sekoitussuhteita. Inkeri on neuvonut laittamaan yhden osan vettä ja kahdeksan osaa laastia, mutta mistä tietää, onko lopputulos sopiva?

Mosaiikin tapaan myös betoni taipuu moneen. Siitä voi askarrella vaikka ruukkuja, kynttilänjalkoja, patsaita tai puutarhan koristeeksi sopivia raparperinlehtiä.

Katariina Kangasniemi ryhtyy tekemään kotinsa terassille kukkaruukkua. Hän ei ole Marttojen jäsen mutta lähti »

Posliiniastioiden sirpaleista voi sommitella vaikka värikkäitä kukkasia. Kun lautasta täräyttää vasaralla, ei voi koskaan tietää, millaisiksi paloiksi astia hajoaa.

Arvaisitko, että tämä betoninalle oli joskus pehmolelu?

Betonitöitä ohjaava Inkeri Mikkilä käy kurkkaamassa, mitä Minna Raivio (takana vas.), Leena Wirkkala (selin) ja Leena Jaatinen (oik.) ovat saaneet aikaan mosaiikkipuolella. Leena Jaatinen koristelee pientä tarjotinta kaupasta ostetuilla mosaiikkipaloilla.

Pirkko Lainetta kiehtoo mosaiikkitöissä sattumanvaraisuus. Aloittaessa ei tiedä, millaiseksi lopputulos muotoutuu. Puheenjohtaja Virva Salo (edessä) innostuu Martoissa naisenergiasta.

kurssille äitinsä Jaana Kivi-Mannilan houkuttelemana. – Teen paljon käsitöitä, joten minut saa helposti mukaan. Ihanaa, että tällaisia pieniä kursseja järjestetään, oli korona tai ei.

Pian Katariina ja Jaana tarvitsevat Inkerin apua. He ovat täyttäneet ruukun kolosen tekemiseen tarvittavan muotin kivillä, mutta nyt muotti ei tahdo pysyä aloillaan. – Kun muutaman kerran painaa, kyllä se sitten uskoo, lohduttaa Inkeri.

Tuula Tervo aikoo valmistaa kaksi pikkuruista joulukuusenjalkaa. Puheenjohtaja Virva Salo on käynyt hakemassa metsästä oksanpätkän, joka paksuutensa puolesta sopisi raivaamaan betonimassaan kuusen mentävän reiän.

Inkerillä on kuitenkin parempi idea. Koska röpelöinen oksa voisi jämähtää betoniin kiinni, on ehkä varmempaa tökätä massaan umpeen teipattu muoviputken pätkä.

ALUSSA OLI MARTTAKIOSKI Marttailu sai Keuruulla vankan jalansijan jo 1930-luvulla, jolloin yhdistyksen perustajat takasivat henkilökohtaisesti marttakioskia varten ottamansa lainan. Kahvio sai niin suuren suosion, että velka hoitui pois päiväjärjestyksestä vuodessa.

Uusi, entistä ehompi kahvilarakennus nousi Keuruun kirkkojen kupeeseen vuonna 1978. Aluksi Marttamökki palveli asiakkaitaan palkattujen työntekijöiden sekä vapaaehtoisten talkoomarttojen voimin.

Runsaat kolme vuosikymmentä sitten yhdistys luopui kahvilanpidosta ja ryhtyi vuokraamaan hirsipytinkiään yrittäjille. Vuokratuloilla Keuruun Martat pystyy tarjoamaan jäsenilleen sponsoroituja retkiä sekä kaksi uimahallikäyntiä kuukaudessa.

Nykyinen puheenjohtaja Virva Salo painottaa, että kaikki kunnia yhdistyksen taloudellisesta hyvinvoinnista kuuluu aiemmille marttasukupolville. – Me vain yritämme kaikin tavoin huoltaa kultamunaamme ja hoitaa varoja mahdollisimman tunnollisesti.

YHTEISÖN RAKENTAJAT Kun jokin organisaatio Keuruulla tarvitsee luotettavaa kumppania tapahtuman tai kurssin järjestämiseen, avunpyyntö lähtee yleensä taidoistaan tunnetuille Martoille. Ja martathan menevät, jos vain rahkeet riittävät.

He myös tekevät ”marttamaista hyväntekeväisyyttä”, eli myöntävät stipendejä esimerkiksi kotitaloudessa ja käsitöissä menestyneille ysiluokkalaisille. – Mehän rakennamme tätä yhteisöä ja yhteisöllisyyttä, Pirkko Laine perustelee.

Virva Salolle marttailu merkitsee ennen kaikkea innostuksen lähdettä ja naisvoimaa. – Joka kerta, kun olen mukana, on niin hyvä mieli! Olen saanut Martoista loistavia ystäviä ja oppinut kaikenlaista. Kaikkein tärkeintä on ehkä se, että yhdessä tekeminen voimaannuttaa muuhunkin elämään, hän miettii.

Suurin osa yhdistyksen jäsenistä on 50–80-vuotiaita. Suuri kysymys on, ketkä Keuruulla marttailevat tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Virva on toiveikas. – Martta-aate on niin tärkeä asia, että eiköhän se nuorempiakin innosta.

Ja kas – ennen kuin betoni- ja mosaiikkikurssi on saatu päätökseen, yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut yhdellä.

Katariina Kangasniemi on 34-vuotias.

KEURUUN MARTAT: MEIDÄN YHDISTYKSEMME MENESTYSRESEPTI

1. Pidämme hyvää huolta omaisuudesta, jota aiemmat marttasukupolvet ovat ahkeralla työllä hankkineet. 2. Hyödynnämme jäsenten ammattitaitoa ja harrastuneisuutta kurssien järjestämisessä. 3. Jaamme vastuut. Tällä hetkellä hallitukseen pyritään saamaan puheenjohtajan lisäksi kahdeksan jäsentä, joista jokainen saa oman vastuualueensa. Ennen jäseniä oli peräti kymmenen. 4. Kysymme jäsenistöltä, millaista toimintaa he toivovat. Jäsenkyselyn voi tehdä myös postikyselynä, jos jäsenistö on iäkästä. Vastaamisen helpottamiseksi kuoreen kannattaa sujauttaa postimerkki.

NÄIN JÄRJESTÄT MOSAIIKKIKURSSIN

•Kurssi täytyy järjestää kahdessa osassa. Ensimmäisellä kerralla sommitellaan ja liimataan työt. Töiden annetaan kuivua kaksi viikkoa, minkä jälkeen ne saumataan. •Ideoita mosaiikkitöihin: Ruukun, tarjottimen, valokuvakehyksen, katuharjan tai linnunpöntön koristelu. •Materiaalit: Vanhoja astioita, kaakeleita, lasihelmiä, valmiina ostettuja mosaiikkipaloja. Pohjaksi soveltuvat esimerkiksi levyt, tarjottimet ja ruukut. Pohjamateriaali voi olla muovia, savea, metallia, puuta tai lasia. •Välineet: Vasaroita, erilaisia pihtejä, kaakeliliimaa, saumalaastia, kertakäyttöveitsiä ja -lautasia, pumpulipuikkoja. Saatavilla on myös mosaiikkisaksia ja -pihtejä, joilla materiaalien pilkkominen käy helposti.

YHTENÄINEN ILME TAPAHTUMIIN

Martanpuodin uutuus on sininen heijastinliivi. Heijastinnauhat erottuvat pimeällä ja parantavat turvallisuutta. Malli on väljä, joten liivi on mukava myös päällysvaatteiden päällä.

Hinta 13 €

Tilaukset: www.martanpuoti.fi