Talkoomuurahainen

Maija-Lotta Vauramolla on hymy herkässä ja juttua riittää. Vapaaehtoistyö on hänelle mielekäs tapa valjastaa energia hyötykäyttöön.

– Neulojia yhdistää tarve tehdä jotain konkreettista käsin, sanoo Anna Rauhala.

TALKOOMUURAHAINEN TOTEUTTAA UNELMIAAN

Maija-Lotta Vauramo ei epäröi heittäytyä toteuttamaan villeimpiäkään ideoita. Oiva maaperä touhuamiselle on löytynyt Wirmon

Martoista. SUSANNA VILJANEN // KUVAT PASI LEINO »

»

TUUKIIN VOI TULLA VAIKKA TORJUMAAN YKSINÄISYYTTÄ.

Kun mynämäkeläisten Wirmon Marttojen hulppea kokoontumistila Tuuki viime syksynä valmistui, satoja tunteja paikan eteen talkootyötä tehneen Maija-

Lotta Vauramon takki oli hetken tyhjä. Uupumus meni kuitenkin nopeasti ohi, sillä tämä martta ei hevillä hyydy. – Minulta kysytään usein, miten ehdin sitä ja tätä, mutta minä vain tykkään tehdä ja touhuta. Pitkästyn, jos minulla ei ole mitään järkevää tekemistä. Ja kun asioita tekee ihanien ihmisten kanssa, saan heistä uutta virtaa, Maija-Lotta avaa energisyytensä salaisuutta.

Antaumuksella tekeminen on myös elämänasenne. Maija-Lotan isä menehtyi muutama vuosi sitten nopeasti edenneeseen syöpään. Sen jälkeen Maija-Lotta päätti alkaa elää niin, ettei tarvitsisi katua eikä kadehtia. – Minulle on tärkeää uskaltaa toteuttaa hullujakin unelmia ja ideoita, olipa se sitten hiusten värjääminen oranssiksi tai sähköttömän saarimökin ostaminen. Liian usein jäämme miettimään, mitähän muut ihmiset tästäkin ajattelevat. Jokaisella on oikeus elää omannäköistään elämää.

AINA LÄHTEE LAPASESTA Maija-Lotta Vauramo on ollut Wirmon Marttojen jäsen kymmenisen vuotta. Samoihin aikoihin hänen kanssaan porukkaan tuli muitakin uusia, innokkaita ja touhukkaita marttoja. – Meillä on tosi helposti innostuva hallitus. Kun joku saa hyvän idean, sitä aletaan heti toteuttaa, ja homma lähtee hyvällä tavalla lapasesta.

Yhdistyksen kurssit ja tapahtumat ovat kaikille avoimia. Kun on pari kertaa käynyt vaikkapa ruokakurssilla, monelle tulee mieleen liittyä jäseneksi, jolloin pääsee mukaan halvemmalla. Kurssit ovat tosin muutenkin mahdollisimman edullisia, jotta kukaan ei jättäisi tulematta rahan takia.

Aktiivisen toiminnan ansiosta yhdistyksen jäsenmäärä on muutamassa vuodessa kolminkertaistunut. – Kun sisään kävelee uusi ihminen, hänet otetaan heti porukkaan. Joukossa, jossa ei uskota sisäpiireihin tai kuppikuntiin, on helppo viihtyä ja tulla uudestaan, Maija-Lotta kuvaa tapaa, jolla kävijät koukutetaan marttailuun.

Wirmon Martat järjestää mielellään isompiakin tapahtumia, joista saadaan jäsenhankinnassa tärkeää näkyvyyttä. Niitä tehdään yhteistyössä muiden yhdistysten, kunnan ja yritysten kanssa – mitä enemmän tekijöitä, sitä enemmän myös heidän ystäviään ja tuttujaan tulee itse tapahtumaan.

Sosiaaliselle ja aktiiviselle Maija-Lotalle uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on luontevaa ja koko homman suola. Hän kannustaa myös ujoja ja maan hiljaisia mukaan kursseille ja tapahtumiin. – Jokainen saa tulla ja olla ihan omana itsenään ja osallistua niin kuin hyvältä tuntuu. Aikaa myöten olo käy kotoisammaksi ja voi ottaa rohkeamman roolin. On käynyt niinkin, että aluksi tosi ujolta tuntunut ihminen on lopulta alkanut vetää kursseja itselleen tärkeästä aiheesta, Maija-Lotta Vauramo kertoo.

YSTÄVÄT PARAS PALKINTO MaijaLotan hyörinää siivittää iloinen puheenpulina ja rapsakka huumori. Huumoria tarvittiin roppakaupalla yhteisötila Tuukin rakentamisessa. Leaderrahalla saatiin hankittua isoimmat tykötarpeet, mutta kaikki työ tehtiin talkoilla. Maija-Lotta on yrittäjä, ja hänen kaukolämpöputkia valmistavan tehtaansa meno hiljeni koronan myötä. Niinpä hän ehti Tuukiin lähes päivittäin – varsinainen talkoomuurahainen siis. – Jos töissä ei ollut kiirettä, tulin tänne. Mutta en minä tilaa yksin rakentanut: mukana oli kaikkiaan 84 talkootyöntekijää, Maija-Lotta laskee. – Kun urakan pilkkoo riittävän pieniksi ja selkeiksi palasiksi, ihmiset lähtevät mielellään talkoisiin ja tulevat toistekin. Meillä tärkeä periaate on, että jokainen saa tulla omien voimavarojensa ja aikansa mukaan juuri siihen toimintaan, mihin itse haluaa. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea.

Wirmon Martat hoksasivat pyytää mukaan yrityksiä ja yhteisöjä, jotka lahjoittivat tarvikkeita sekä aikaansa ja rahoittavat tilan ylläpitoa yhteisötilakummeina. Näin kaikki toiminnasta kertyvät rahat voidaan palauttaa takaisin tekemiseen, eivätkä ne mene sähkölaskuihin.

Marttakollegat palkitsivat Maija-Lotan ideoinnin ja uurastuksen ilmoittamalla hänet ehdolle Kansalaisareenan vuoden vapaaehtoiseksi. Hänet valittiin kymmenen finalistin joukkoon. Valtakunnallisessa äänestyksessä pikkukaupungin ehdokas ei lopulta tullut valituksi, mutta eipä vapaaehtoistyötä palkintojen toivossa tehdäkään. – Paras palkinto minulle ovat ystävät, joita olen saanut vapaaehtoistyössä. Kiitos pitää kuitenkin muistaa aina sanoa, kun joku antaa vapaa-aikaansa vaikka pieneenkin tehtävään.

Ennen Marttoihin liittymistään Maija-Lotta nähtiin usein vapaaehtoisena

Käsityöt rauhoittavat levotonta luonnetta ja tarjoavat haasteita.

kehitysvammaisten avustajana tai seurakunnan touhuissa, kunnallispolitiikassa ja harrastajateatterissa. Nyt muut estradit ovat jääneet: Martoissa saa toteuttaa kaikkia lahjojaan. – Wirmon Marttojen toiminta perustuu siihen, mitä jäsenet haluavat tehdä. Halusin sitten opetella ompelemaan alusvaatteita tai lähteä skumppapyöräilylle, aina löytyy kavereita järjestämään tapahtumaa, Maija-Lotta kiittää.

TUUKI – TUU SÄÄKI! Syksyllä valmistunut yhteisötila Tuuki on tehty viimeistä piirtoa myöten mittatilaustyönä marttailuun. Isot keittiösaarekkeet täyttyvät ruokakursseilla, ompelunurkkauksessa syntyvät kierrätyskankaiset kestokassit ja tunikakurssin tuotokset, kahvipöydissä pistetään maailman asiat kuntoon ja löhöparvella pidetään lukupiiriä tai otetaan rennosti. 6 Entisen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen jalometalliluokkaan remontoitu tila jätettiin hengeltään teolliseksi ja rouheaksi. Betonilattiat kestävät kovaa kulutusta ja siivoamista, sirot metallikaiteet muistuttavat tilan historiasta.

Tuuki on kaikkien yhdistysten ja ryhmien käytössä. Jos ajanvarauskalenterissa on tilaa, kuka tahansa voi tulla paikalle suristamaan ompelukonetta tai tekemään tavallista isommat leipomukset.

Yhteisötilan arjessa korostuvat avoimuus, matalan kynnyksen toiminta ja sosiaalinen vastuullisuus, joiden puolesta Maija-Lotta Vauramo liputtaa. Nykyinen putkitehtailija on koulutukseltaan sosionomi. Niitä peruja lienee taito nähdä asioita heikompienkin näkökulmasta. – Tänne voi tulla myös ihan muuten vaan torjumaan yksinäisyyttä. Ajatuksena on ollut, että tämä on vähän niin kuin keski-ikäisten nuokkari, eli keskari, Maija-Lotta virnistää. »

Yhteisötila antaa hienot puitteet ison, aktiivisen yhdistyksen toiminnalle. Kun Tuukia kunnostettiin, Maija-Lotta Vauramo oli paikalla lähes päivittäin.

HÄN ON

Maija-Lotta Vauramo

»47 vuotta »Yrittäjä, sosionomi »Wirmon Marttojen hallituksen jäsen »Perhe: aviomies, 18-vuotias poika sekä 16- ja 9-vuotiaat tyttäret.

PIENI MARTTATESTI

Parasta elämässä ovat ihmiset. Yksin en haluaisi elää.

Jos saisin muuttaa yhden asian

maailmassa, lopettaisin kehitysmaihin kohdistuvan riiston. Tästä en luovu: Kyvystä innostua ja ideoida uutta!

"URAKKA PITÄÄ PILKKOA PIENIKSI JA SELKEIKSI PALOIKSI."

Tilan ahkerimpia käyttäjiä ovat toki Wirmon Martat, joilla on joka viikko jokin tapahtuma: ruoka- ja käsityökursseja, luentoja ja työpajoja yhteistyössä paikallisten yrittäjien kanssa, jumppaa, lasteniltoja... – Idea omasta tilasta lähti juuri siitä, että meillä on niin paljon toimintaa, jolle piti koko ajan varailla tiloja. Perinteisiä marttailtoja jäsenten kodeissa meillä ei ole ollut enää hetkeen. Meitä on yli 180 – mieti, jos tämä joukko tulisi jonkun kotiin!

SUKUPOLVELTA TOISELLE Kuten monella muullakin martalla, MaijaLotan harrastus on kotoa peritty. Lapsena hän kulki marttailloissa ja -matkoilla isoäitinsä kanssa. Anja-mummu oli aktiivimartta liittohallitusta myöten. – Silloin martat tekivät ihania retkiä. Olen ollut mummun kanssa marttamatkalla Sveitsissä ja Saksassa. Pikkuveli pääsi mummun kanssa Legolandiin, Maija-Lotta muistelee.

Perinne on siirtynyt myös seuraavalle sukupolvelle. Jotta kotona ei tulisi sanomista äidin ajoittain vimmaisesta marttailusta, Maija-Lotta on rekrytoinut koko oman perheensä järjestöön. Lapset ovat aina olleet menossa mukana ja puoliso auttamassa tarpeen mukaan. – Keskimmäinen on vetänyt nuorisomarttojen ryhmää, ja kuopus hankki miehelleni marttajäsenyyden isänpäivälahjaksi, jotta isäkin pääsee hänen kanssaan edullisesti ruokakursseille, Maija-Lotta kertoo.

Viimeisimpänä varsinaiseksi jäseneksi liittyi vuoden alussa 18-vuotias poika, kun alle 25-vuotiaiden ei nykyään tarvitse maksaa jäsenmaksua. Sähköasentajaksi opiskeleva poika teki Tuukin sähkötyöt harjoittelutyönään alan yrityksen valvonnassa, joten tila on hänellekin varsin tuttu tulla vaikka grilliherkkukurssille. – Kaikki osallistuvat minun harrastukseeni, mutta ymmärrän kyllä, että heillä voi joskus tulla marttailua korvistakin ulos – itsellenikin käy välillä niin. Mutta äkkiä se olo menee ohitse!

OUTI TYNYS // KUVA RITVA TUOMI

Katso video:

martat.fi/ martatlehti

VERSOKARUSELLI

KASVATA versokaruselli keväisen pöydän koristeeksi ja aterioiden höysteeksi. Täyteen kukoistukseen versot kasvavat parissa viikossa. Isolle vadille mahtuu esimerkiksi auringonkukkaa, rohtosarviapilaa, vihanneskrassia ja kaaleja sekä sinappeja. Ilmettä tuovat erilaiset lehtimuodot ja liilalehtiset lajit, kuten sango-retikka ja punalehtinen basilika.

LEVITÄ astiaan vähintään parin sentin kerros puhdasta multaa. Viisisenttinen kylvöalusta helpottaa kastelua ja antaa puhtia kasvuun.

HAHMOTTELE mullan pintaan spiraalimainen kuvio esimerkiksi kivillä, lasihelmillä tai simpukoilla. TURVOTA suuria, paljon kosteutta vaativia siemeniä vedessä pari tuntia ennen kylvöä. Kylvä kuvioiden sisälle reilusti siemeniä, jotta kasvustosta tulee turkkimaisen tuuhea. Ripottele keskelle lajit, jotka hujahtavat nopeasti pitkäksi, kuten härkäpapu, tattari ja herne.

PAINELE siemenet kevyesti multaan, sumuta pinta ja peittele astia ilmavasti mustalla muovilla. Seuraa kosteutta, sumuttele ja tuuleta tarvittaessa. Kun pinta alkaa vihertää, nosta astia valoisalle ikkunalle.

LEIKKAA versoja, kun ne ovat muutaman sentin mittaisia. Katkaise 10–15-senttiset herneen versot noin kolmen sentin korkeudelta. Silloin ne jaksavat yleensä tuottaa uuden sadon.