sa: Hallitun huoleton Perheen kesken: "Te

"TE VARMAAN TOIVOITTE POIKAA"

ERKKI UKKOLA

Kommentti lyö palleaan ja sekoittaa pasmat. Hämmennyksen tilassa onnistun mumisemaan jotain epämääräistä. Ärsytys nousee vasta minuuttien jälkeen, kommentin antajan poistuttua jo paikalta. Vastaus muodostuu mielessäni, ja perään huutamisen sijaan sanon sen pääni sisässä: ”Mitä helvettiä se sinulle kuuluu?” JOKAINEN LASTA odottanut nainen tietää sen täti-ihmisten ryhmän, joka tulee pyytämättä ja yllättäen taputtamaan raskausvatsaa. Ihmislajin, joka tarkoittaa varmasti hyvää, mutta joka tuppautuu aivan liian lähelle omaa henkilökohtaista vyöhykettä. Isien vatsoja ei yleensä tulla taputtelemaan ihan niin paljon, mutta meille löytyy oma raivoa herättävä ryhmämme: olettajat.

Heihin törmää etenkin kahden tytön isänä. Usein tunnutaan ajattelevan, että mies haluaa oletusarvoisesti jälkikasvukseen poikia. Tämä taas liittynee ikiaikaiseen ajatukseen poikalapsesta suvun jatkajana. Tai siihen, että olisi olemassa miesten ja naisten töitä. Tällöin mies tietysti haluaa oletusarvoisesti pojan jatkamaan oman miehekkäistä miehekkäimmän ammattiryhmänsä perinnettä.

Täyttä potaskaa, sanon minä. Olen maanviljelijän poika, mutta maanviljelijää minusta ei tullut. Olen kouluttautunut aikuisopettajaksi ja työskennellyt viime vuodet tietotyöläisenä varsin naisvaltaisilla aloilla. Olenko tuottanut pettymyksen isälleni? En tietääkseni. Samoin eivät omat tyttäreni tule tuottamaan minulle pettymystä, valitsivatpa aikanaan millaisen urapolun tahansa.

KAHDEN TYTÖN isänä oleminen on lisännyt tietämystäni monista asioista, joihin en todennäköisesti poikien isänä olisi törmännyt. Omalta mukavuusalueelta prinsessaleikkeihin siirtyminen on tuonut mukanaan heittäytymis- ja empatiakykyä – taitoja, jotka ovat laajasti hyödyksi elämässä.

Toisaalta lapset toimivat monessa asiassa samalla tavalla sukupuolesta riippumatta. Liian korkealle puuhun kiivenneen kolmevuotiaan pelastaminen on oma operaationsa, oli kiipeäjänä tyttö tai poika.

Vauvan sukupuoli on geneettistä arpapeliä, jonka tulokseen ei voi vaikuttaa ja johon ei pitäisi kiinnittää liikaa huomiota. En koe jääneeni kahden tytön isänä mistään paitsi, siinä missä eivät varmasti koe poikienkaan isät. Kasvatamme heitä parhaan taitomme mukaan heidän kromosomeistaan ja olettajien oletuksista riippumatta.

TYTTÄRENI OVAT perineet minulta puheliaisuuden ja huonon huumorintajun. Olen tästä hyvin ylpeä. Vaimoltani eräänä iltana saatu viesti vahvisti tämän: ”Täällä keskustellaan iltapalapöydässä siitä, millaisista pieruista isi tykkää. Hyvin tehty”. Sydän läikähti yli äyräiden, olin onnistunut siirtämään jotain seuraavalle sukupolvelle. Huumorilla pääsee elämässä pitkälle, mutta ehkä seuraava haasteeni on siirtää jotain hieman syvällisempää.

Kirjoittaja on kahden tytön isä, joka joutuu itse taputtelemaan omaa vatsaansa.