Suomen puolustaja tuki Marttoja

Eduard Polón ja kolme perheen lapsista Porvoon saaristossa sijainneen kesäkodin, Rauhanniemen, maisemissa.

Varatuomari Eduard Polónin tekemä lahjoitus Marttaliitolle loi järjestön varallisuuden perustan.

Väki kerääntyi Helsingin Senaatintorille vuoden 1905 suurlakon aikaan. Senaatin linnan, nykyisen Valtioneuvoston linnan, salkoon nostettiin leijonalippu.

Marttajärjestön historiasta puhuttaessa nostetaan oikeutetusti esille vahvat naiset, jotka aikanaan perustivat järjestön ja jotka ovat vieneet sitä eteenpäin. Voimahahmojen joukkoon kuuluu ainakin yksi mies, nimittäin Ulrik Wilhelm Eduard Polón (1861-1930), jonka tuki järjestölle on kantanut tähän päivään saakka.

Eduard Polón syntyi Nastolassa hyvin toimeentulevaan ruotsinkieliseen virkamiesperheeseen, jossa arvostettiin koulutusta. Hän kävi Porvoon ruotsinkielisen lyseon, suoritti oikeustutkinnon yliopistossa vuonna 1887 ja sai varatuomarin arvonimen 1890. Aluksi hän toimi asianajajana Helsingissä, mutta siirtyi sitten hallintovirkamieheksi senaatin talousosastoon ja edelleen vankeinhoitohallitukseen.

Vuosina 1899–1905 koettiin Suomessa niin sanottu ensimmäinen sortokausi. Osana Venäjän keisarikuntaa Suomi joutui ankaran venäläistämispolitiikan kohteeksi. Venäjä antoi 15.2.1899 helmikuun manifestin, jota pidettiin Suomessa valtiokaappauksena, sillä sen valtuuksin Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Marttaliitto perustetiin maaliskuussa 1899, eli pian manifestin antamisen jälkeen.

Eduard Polón toimi sortokaudella passiivisen vastarintaliikkeen eli kagaalin johtokunnassa ja sen taloudenhoitajana. Muutoinkin hän oli erittäin aktiivinen Suomen ja suomalaisuuden puolustaja, minkä takia hänen oli pakko luopua virastaan vankeinhoidossa. Samalla hän päätti luopua virkamiesurasta ja siirtyä liike-elämän, teollisuuden ja politiikan pariin.

Jo vuonna 1891 Eduard Polón oli osallistunut Palovakuutusyhtiö Pohjolan perustamiseen. Vuonna 1898 hän oli perustamassa Suomen Gummitehdas Osakeyhtiötä. Hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuosina 1900–1929 ja vuodesta 1921 alkaen myös hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 1904 Polón osallistui Sanoma Osakeyhtiön perustamiseen. Hänet valittiin vuoden 1905 valtiopäiville porvarissäädyn edustajaksi

Eduard ja Edith Polón avioituivat vuonna 1891.

KARKOTUS VENÄJÄLLE Polónin puoliso oli kirjailija Edith Polón (o.s. Ahnger). He avioituivat vuonna 1891. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joista yksi kuoli nuorena. Puolison kuoltua 1915 Eduard Polon jäi elättämään viittä omaa lastaan ja neljää orpoa sukulaislasta.

Eduard Polón teki elämäntyönsä Helsingissä. Kuva Helsingin Rautatientorilta vuodelta 1909. Vasemmalla Kansallisteatteri, oikealla torin laidassa kauppakojuja.

Vuonna 1916 Polón karkotettiin Tauno-poikansa kanssa parin kuukauden vankilajakson jälkeen Venäjälle, kauas Volgan taakse kolmen vuorokauden junamatkan päähän, pieneen Tshuhloman kaupunkiin. Karkotuksen syynä oli Polónin suomenmielinen toiminta, jota hän jatkoi merkittävistä liiketoimistaan huolimatta. Hän muun muassa kiersi eri puolilla Suomea vastustamassa suomalaisten nuorten miesten ottoa Venäjän armeijaan.

Karkotukseen vaikutti varmaan sekin, että Polónin vanhempi poika Eino oli lähtenyt Saksaan sotilaskoulutukseen. Hän palasi jääkärinä Suomeen vuonna 1918.

Vaikka karkotuspaikka oli todella kaukana kaikesta, vankila se ei kuitenkaan ollut. Polón saattoi vuokrata itselleen asunnon ja hänellä oli myös taloudenhoitaja. Hän saattoi tavata omaisiaan ja liiketovereitaan, johtaa näin Gummitehdasta ja valvoa muita sijoituksiaan. Yhteydenpito oli muutoinkin tiivistä, sillä hän kuuluu lähettäneen noin vuoden kestäneen karkotuksensa kuluessa Suomeen 60 kirjettä ja 110 täyteen kirjoitettua postikorttia, joissa antoi tarkkoja ohjeita liikeasioiden hoitamiseen.

Venäjän vallankumouksen alettua Polón sai maaliskuussa 1917 palata Suomeen. Samana vuonna hänelle tarjottiin Suomen ensimmäistä vuorineuvoksen arvonimeä ja Hämeen läänin maaherran virkaa, mutta hän kieltäytyi molemmista.

ITÄRAJAN ASUKKAILLE Ensimmäinen maailmansota aiheutti Euroopassa suurta tuhoa ja raunioitti myös teollisuuslaitokset. Suomessa vauriot jäivät vähäisiksi. Täällä tehtaat toimivat ja tuotteille oli kysyntää. Näiden suhdanteiden ansiosta hankkimallaan varallisuudella Polón loi Suomen Gummitehtaan ympärille sen yhtymän, jota nykyisin kutsutaan Nokia Oyj:ksi. Vuonna 1918 Polón osti Gummitehtaalle ensin puunjalostusta ja sähkövoiman tuotan

Polónin perhe viettää kesäpäivää sukulaisjoukon kanssa Rauhanniemessä. Kuva on vuodelta 1915.

Helsingissä Polónit asuivat Kaivopuistossa. Talo purettiin vuonna 1937.

toa harjoittavan Nokia Ab:n ja vuonna 1922 Suomen Kaapelitehdas Oy:n.

Viimeisinä elinvuosinaan Eduard Polón teki huomattavia henkilökohtaisia lahjoituksia muun muassa työväestön avustus- ja eläkekassalle, Viipurin sotilaskotiyhdistykselle ja Marttaliitolle, jolle hän lahjoitti 2 000 kappaletta Suomen Gummitehtaan osakkeita.

Edouard Polón ei saatavilla olevien historiatietojen mukaan itse osallistunut Marttaliiton toimintaan. Hänen laajaan ystäväpiiriinsä kuului varmasti lukuisia henkilöitä, jotka toimivat Marttaliitossa ja sen tukena ja joiden kautta liiton toiminta ja sen tavoitteet tulivat hänelle tutuiksi.

Lahjoituksen taustalla oli ilmeisimmin Polónin halu tukea marttajärjestön tekemää sivistys- ja neuvontatyötä, tavoitteena Suomen ja erityisesti sen itärajan asukkaiden henkinen ja aineellinen vahvistaminen. Tämä oli luonteva jatkumo sille venäläistämispyrkimysten vastustamiselle, jota Polón oli toteuttanut oman taloutensa ja henkensäkin alttiiksi laittaen. SÄÄTIÖ SYNTYY Marttaliitto on yli 90 vuoden ajan vaalinut saamaansa lahjoitusta ja käyttänyt sen tuottoja marttatyön toteuttamiseen. Vuoteen 1944 asti lahjoitusvaroja käytettiin lähes yksinomaan Laatokan-Karjalan Marttapiiriliiton tukemiseen. Sodan jälkeen kohteena oli karjalainen marttatyö.

Vuonna 1994 Marttaliitto perusti lahjoitusvaroin Eduard Polónin säätiön tukemaan ”kotitalousneuvontaa kotien hyvinvoinnin edistymiseksi ja kotita louksien toimintaedellytyksien parantumiseksi”. Nokian menestysvuosina Marttaliitto hajautti omistustaan myös muihin kuin Nokia Oyj:n osakkeisiin, joten myöhemmin seurannut osakkeiden arvon voimakas lasku ei romahduttanut sijoitusten arvoa.

Tänään säätiön toimintaa johtaa säätiön hallitus, jonka jäseniä ovat Marttaliiton hallituksen jäsenet. Säätiön avustuksia on viime vuosina kohdennettu merkittävästi muun muassa marttapiirien toimitilojen nykyaikaistamiseen sekä piirien ja liiton kotitalousneuvontatoiminnan tukemiseen.

Merkittävin järjestön ulkopuolelle suunnattu lahjoitus annettiin vuonna 2008 Helsingin yliopistolle, kun Eduard Polónin säätiö osoitti 300 000 euroa ruokakulttuurin lahjoitusprofessuurin perustamiseen.