Nyt julistetaan kehorauha

Nyt lopetetaan toisten kilojen ja ulkonäön kommentointi. Totutellaan ajattelemaan hyviä ajatuksia myös omasta kropasta. Rakastetaan, ei rangaista.

MAIJA SOLJANLAHTI // KUVA HELI BLÅFIELD

Oletpa hoikistunut! Miten onnistuit? Tai: Oletkos pulskistunut? Ei ihme, kun makea noin maistuu!

Onko tuttu tilanne? Olet ehkä joutunut kuulemaan kommentteja ulkonäöstäsi ja sen muutoksista, erityisesti kiloihin kohdistuvia huomautuksia. Tunnistat ehkä itsekin, miten helppo on kuittailla toisten ruokavalintoja ja ruumiinmuotoja. Tai jupista itsekseen, miten taas repsahdinkin herkuttelemaan.

Toisten kommentit voivat harmittaa, ärsyttää tai jopa satuttaa. – Näytätpä hyvältä, oletko laihtunut?

Kehuksi tarkoitettu lausahdus voi tuntua kamalalta, jos painon putoamisen syynä on rankka avioero, ahdistus tai vaikeaksi ryöpsähtänyt suolistosairaus.

On aika solmia kehorauha; kanssaeläjien suhteen ja oman itsen kanssa.

PINTAA SYVEMMÄLTÄ Kehorauha tarkoittaa sitä, ettei kommentoida toisten ulkoista olemusta ja siinä tapahtuneita muutoksia. Annamme toisille ja itsellemme luvan olla sellaisia kuin olemme.

Psykologi Katarina Meskanen kannustaa kohtaamaan ja kehumaan toisiamme ja itseämme pintaa syvemmältä. – Voi kehua iloista hymyä, tyylikästä asua tai hyvää tekemisen meininkiä – iloa siitä, että kohdataan. Jos kehumme laihtumista, vahvistamme ajatusta, että laihtuminen olisi tavoiteltavaa.

Katarina Meskanen toteaa, että toisille oma keho tuntuu useimmiten sopivalta ja toimivalta, mutta toisille se on epävarmuuden, häpeän ja jopa inhon kohde. Suhde omaan kehoon on elinikäinen, ja suhdetta voi harjoittaa. – Kannustan puhumaan itselleen kuin ystävälle: arvostavaan sävyyn. Kohdataan itsemme ja toisemme siten, että jokaisella on rauha olla omanlaisensa.

Omalla esimerkillään jokainen voi vaikuttaa siihen, kuinka läheiset ja erityisesti lapset sekä lapsenlapset suhtautuvat itseensä ja ulkonäköönsä.

HYVÄKSYMINEN VAPAUTTAA ENERGIAA

– Kehoaan ei tarvitse alkaa heti rakastaa, jos suhde on vaikea. Mutta voi hyväksyä vähitellen, että tällainen minä olen, ja tällaisena riittävän hyvä. On asioita, joihin emme voi vaikuttaa kehossamme. Niiden hyväksyminen vapauttaa paljon energiaa ja näkyy hyvänä olona myös muille, sanoo Katarina Meskanen, joka on kirjoittanut kirjan Rakas keho. Kirjan avulla voi pohtia omaa kehosuhdettaan ja lempeästi ohjata itseään kohti hyväksyntää. Kun hyväksyy kehonsa, haluaa kohdella sitä hyvin: etsiä mukavan liikuntalajin, nukkua riittävästi, löytää sopivan ruokarytmin.

Kehosuhteen ohella toinen elinikäinen sidos on suhde ruokaan ja syömiseen. Monta kertaa päivässä saamme nauttia siitä hetkestä, kun syömme hyvin ja tunnemme maut ja tuoksut sekä hyvän olon, joka virtaa, kun vatsa täyttyy. Kun ruokasuhde on hyvä, osaa ruoasta nauttia.

Vai onko sinulle tutumpaa itseä piiskaava kommentti peilin edessä, vatsan peitettä nipistellen: – Otat vain nyt itseäsi niskasta kiinni, jätät pullat pois ja mahdut taas kesämekkoon!

Ei kuullosta rakastavalta suhtautumiselta.

Toisille ruokasuhde on haastava, rajoittava ja ahdistava. Katarina Meskanen sanoo, että erityisesti kielteisiä tunteita pyritään hallitsemaan esimerkiksi rajoittamalla syömistä, laskemalla kaloreita, tuijottamalla vaa’an lukemia tai sallimalla syöminen vasta sitten, kun lenkki on juostu.

Mittaaminen, säännöt ja ruokien leimaaminen huonoiksi tai hyviksi lisäävät hallinnan tunnetta. Mitattavuuden moni mieltää terveyden merkiksi; aivan kuin painoindeksi, kilot, kalorit, sentit kertoisivat totuuden. – Moni pitää omaa syömistään jatkuvassa kurissa ja nuhteessa, koska pelkää, että jos höllää kontrollia, syöminen karkaa käsistä, sanoo Meskanen.

Sen sijaan käykin päinvastoin: mitä enemmän kontrolloi, sitä todennäköisemmin syöminen repeää.

– Ensin itseä otetaan niskasta kiinni, eletään kurissa ja nuhteessa. Sitten repsahdetaan, ahmitaan, petytään, syyllistytään ja hävetään. Lopulta rankaistaan kehoa kahta kauheammalla kitukuurilla. Se puolestaan loppuu ennemmin tai myöhemmin siihen, että menetetyt herkkuhetket otetaan korkojen kera takaisin. Tähän noidankehään ja siihen liittyviin tunnetiloihin menee hirvittävästi energiaa, eikä tämä edistä kenenkään terveyttä tai hyvinvointia.

OPETTELE TUNNISTAMAAN NÄLKÄ

Katarina Meskanen sanoo tutkimusten osoittavan, että ihminen voi sitä paremmin, mitä joustavammin hän asennoituu ruokaan ja syömiseen, ja mitä hyväksyvämmin suhtautuu kehoonsa. – Ruokaa ei tarvitse mitata, sen kalorimäärää ei tarvitse tietää. Sen sijaan nälän ja kylläisyyden signaaleja tulisi opetella kuulemaan ja kuuntelemaan.

Opettelussa auttaa säännöllinen ruokarytmi. Se ei tarkoita minuutilleen syömistä, vaan itselle sopivan rytmin etsimistä ja löytämistä. Useimmille sopii ruokailu 3–4 tunnin välein.

Muutama periaate kannattaa muistaa: noudattaa lautasmallia ja juoda janoon vettä. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että näistä poikkeaminen pilaa päivän. Välillä janojuomaksi voi ottaa kokista tai kaljaa, lautasella kasvisten osuus saa jäädä suositusta vähäisemmäksi ja karkkia voi syödä kourallisen tai ylikin. On uskallettava luottaa siihen, ettei kehon hyvinvointi romutu satunnaisiin irtiottoihin.

Ruoasta saa nauttia kaikin aistein, eikä ruokaa tarvitse ansaita. Kehomme ja mielemme tarvitsevat ravintoa. Ruoka tekee meille hyvää.

KEHOKESKUSTELUA

Kestävästi arjessa -podcastissa keskustellaan kehorauhasta. Uudet jaksot osoitteessa martat.fi/podcast. Kannattaa kuunnella!