Herkku vai myrkky?

Suippumyrkkyseitikki huomattiin vaarallisen myrkylliseksi 1970- luvulla. Tuolloin sienestä käytettiin vielä nimeä suippolakkinen myrkkyseitikki.

LASSE KOSONEN // KUVAT LASSE KOSONEN JA SHUTTERSTOCK

Sienimyrkytysten kirjo on moninainen. Sienilajien joukossa on tappavan myrkyllisiä, sekä sellaisia, jotka aiheuttavat ohimeneviä vatsavaivoja aterian jälkeen. Tietämys sienien ominaisuuksista karttuu jatkuvasti.

Syksyllä 2000 keski-ikäinen nainen poimi tutulta paikalta ukonsieniä ja teki niistä ruokaa miehelleen ja itselleen. Ruoan yhteydessä nautittiin olutta, portviiniä ja vedellä lantrattua valkoviiniä. Tämän jälkeen pariskunta meni saunaan, jossa mies sai punaisia laikkuja poskilleen. Nainen valitti pyörrytystä ja pahoinvointia ja kaatui pian kasvoilleen klinkkerilattiaan. Useita hampaita katkesi. Terveyskeskuksessa veren alkoholipitoisuudeksi mitattiin 0,3 promillea. Nainen muisti keränneensä kymmenen vuotta aiemmin samalta paikalta ”ukonsieniä”. Kun hän oli syönyt niistä valmistettua ruokaa, ilmestyi kasvoille punaisia laikkuja, mutta muita oireita ei ollut. Tällöin oli juotu vain keskiolutta.

Näin löydettiin piikkiukonsienen (kuva s. 24) ilmeinen myrkkyvaikutus alkoholin kanssa, mistä ei ollut aikaisemmin mitään tietoa. Yrityksen ja erehdyksen kautta myrkkysienten joukko sai yhden lajin lisää.

Vanhastaan tiedetään, että alkoholin kanssa nautittuina ovat myrkyllisiä ainakin harmaamustesieni ja nuijamalikka. Molemmista on kotimaisiakin sairastumistietoja. Piikkiukonsieni voi muistuttaa ukonsientä, mutta on selvästi pienempi ja matalampi. Lakissa on kauttaaltaan piikkimäisiä nystyjä, jotka rullautuvat sormella työnnettäessä irti. Ainakin harmaamustesienen myrkytyksen aiheuttanut yhdiste on nimeltään kopriini ja se voi vaikuttaa vielä useita päiviä sieniaterian nauttimisen jälkeen.

Nuijamalikka

VIISI MYRKYLLISTÄ

»Suomessa kasvaa ainakin viisi tappavan myrkyllistä helttasienilajia: valkokärpässieni, kavalakärpässieni, suippumyrkkyseitikki, pulkkosieni ja korvasieni käsittelemättömänä. Lisäksi myrkkynääpikkää voi pitää vaarallisena sen sisältämien amanitamyrkkyjen vuoksi. »Kuolemaan johtaneita sienimyrkytyksiä on Suomessa tapahtunut hyvin vähän – vain 9 vuosina 1970–2016. Tämä johtunee suomalaisten peruskonservatiivisuudesta sieniä kerättäessä: poimitaan kantarelleja, suppilovahveroita ja keitettäviä rouskuja. »Valkoisista sienistä varoitetaan usein, mutta tästä huolimatta jotkut ovat keränneet valkokärpässientä herkkusienenä.

SEITIKIT

»Seitikkejä pidettiin 1950-luvulle asti vaarattomina. Esimerkiksi sienten ruokakäytön edelläkävijä professori Toivo Rautavaara piti niitä valtaosin syötävinä. Hän tosin huomauttaa suuresta lajimäärästä ja että monet lajit tunnetaan huonosti, mutta lisää, että ”Ei ole epäilystä, etteikö suuri osa seitikeistämme kelpaisi ainakin suolasieniksi muitten (esim. rouskujen) mukana”. Tätä väitöskirjansa lausetta Rautavaaran sanotaan katuneen. »Puolassa todettiin 1950-luvulla kuolemaan johtaneita myrkytyksiä, joiden aiheuttajana oli lehtomyrkkyseitikki. Tämän Suomessa tuntemattoman lajin todettiin sisältävän solumyrkkyjä, jotka johtivat yli 20 kuolemantapaukseen munuaisten tuhouduttua. »Suomessa melko yleisenä kasvava lähilaji, suippolakkinen myrkkyseitikki (nykyisin suippumyrkkyseitikki), huomattiin 1970-luvulla vaarallisen myrkylliseksi. Todettiin useita vakavia myrkytyksiä ja 1 kuolemaan johtanut. Lisäksi tunnetaan 2 myrkytystä, joissa uhri kuoli myöhemmin »Suippumyrkkyseitikin näköisiä sieniä ei yleensä kerätä. Niistä aiheutuneet kuolemat ovat tapahtuneet myöhään myrkytyksen jälkeen, munuaisensiirron jälkeisissä komplikaatioissa. »Korvasieni aiheuttaa herkullisena sienenä riskin, mutta sen esikäsittely hallitaan yleensä hyvin. Tosin monissa asiaa käsittelevissä jutuissa se kehotetaan ryöppäämään. Jos ymmärretään ryöppääminen pelkäksi kiehauttamiseksi, käsittely ei riitä poistamaan kaikkia myrkkyjä. »Suurin ongelma voi olla lasten tapa laittaa suuhunsa kaikenlaista. Yleensä nämä sienet ovat kuitenkin ”nurmikkosieniä”, joiden joukossa ei ole kuolemaan johtavia myrkkysieniä. Lapsille on tärkeää teroittaa

varovaisuutta sienien suhteen. munuaissiirron yhteydessä. »Myös lähilajit keltavyöseitikki (entiseltä nimeltään kangasmyrkkyseitikki) ja laakamyrkkyseitikki sijoitettiin myrkkysienten joukkoon. Ainakin keltavyöseitikki on myöhemmin todettu myrkyttömäksi. »Ylimalkaan koko seitikki-sana sisälsi ihmisten ajatusmaailmassa sekä syytöksen että tuomion. Aluksi saattaa tuntua epämääräisiä oireita, kuten ruokahaluttomuutta ja väsymystä, mutta seitikkimyrkytysten halpamaisin puoli oli vakavien oireiden syntyminen vasta useita päiviä, jopa lähes kaksi viikkoa sienten syönnin jälkeen. Tällöin oli vaikea jäljittää myrkytyksen syytä. »Seitikkien laajassa yli 500 lajin suvussa ei tunneta monta myrkkysientä, mutta lukuisat seitikkilajit ovat vielä huonosti tunnettuja. Paljon käytetty ruokasieni, kehnäsieni, luetaan nykyisin seitikkeihin. »Seitikkimyrkytykset ovat lähes kokonaan loppuneet, koska suippumyrkkyseitikki ei muistuta mitään herkullista ruokasientä, eikä sen näköisiä sieniä muutenkaan juuri kerätä.

Valkokärpässieni

Kehnäsieni

VALKOINEN VAARA

»Helttasienimyrkytysten historia on paljolti kärpässienten historiaa. Kavalakärpässienen tappava solumyrkky on tunnettu jo antiikin Roomasta, keisari Claudiuksen myrkytyksestä lähtien. »Suomessa kavalakärpässientä on tavattu satunnaisesti Turun seudulla, Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Koska sieni on varsin harvinainen, ei sen ole todettu aiheuttaneen myrkytyksiäkään, toisin kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa. Tilanne voi muuttua, koska lajista on viime vuosina saatu uusia löytöjä, muun muassa Lohjalta, Helsingin seudulta ja Laitilasta. »Vaarallisin myrkkysienistämme on epäilemättä valkokärpässieni, tuhon enkeli, kuten englantilaiset sitä kutsuvat. Nimi on kuvaava; sieni on valkoinen kuin enkeli, mutta toisaalta väri muistuttaa ruumisarkusta. Vain hieno kuparinsävy lakin keskustassa poikkeaa kolkonvalkoisesta väristä. Myös heltat ovat pysyvästi puhtaanvalkoiset, joka on selvä ero sientä muistuttavaan kuusiherkkusieneen, jonka heltat ovat jo aluksi harmahtavat ja muuttuvat lopulta lähes mustiksi. »Kuolemaan johtaneita valkokärpässienimyrkytyksiä on viimeisen 50 vuoden aikana 5. Onpa joukossa yksi itsemurhatapauskin. Valkokärpässienen myrkyt eivät hajoa millään käsittelytavalla.

KORVASIENI

»Korvasieni on suomalaisten pallokala, fugu, joka on osattava käsitellä taiten, että se saadaan myrkyttömäksi. Käsittelemättä se voi johtaa kuolemaan. Tosin tällaisia tapauksia Suomen myrkytyshistoriassa on vain 2. Kyse on lapsista, jotka olivat syöneet raakaa korvasientä. »Korvasienen sisältämä gyromitriini on solumyrkky, joka tuhoaa ruoansulatuskanavan, keskushermoston ja maksan soluja. Gyromitriini ja sen aineenvaihduntatuotteet ovat myös syöpävaarallisia yhdisteitä. »Onneksi gyromitriini on vesiliukoinen yhdiste, joten vaarat voidaan välttää oikealla käsittelyllä. Gyromitriini saadaan 99,5-prosenttisesti poistetuksi sienistä. Vaikka sienet esikäsiteltäisiinkin huolellisesti, niiden jatkuvaa käyttöä tai useiden peräkkäisten korvasieniaterioiden naut»Kerran sienineuvontaan tuli keski-ikäinen nainen, joka näytti valkokärpässientä, jonka reunasta puuttui pala ja siinä näkyivät myös hampaanjäljet. Nainen tunnusti maistaneensa pienen palan periaatteella ”ei tippa tapa”. Passitimme varomattoman kerääjän välittömästi sairaalaan. Kyse on amanitamyrkyistä, amanitiinista ja falloidiinista, jotka tuhoavat maksan solut. Sientä ei saa niellä palaakaan! »Amanitamyrkkyjä on myös myrkkynääpikässä. Vaarana on, että se sekoitetaan herkulliseen koivunkantosieneen. Nääpikässä on myrkkyjä kuitenkin vähemmän kuin kärpässienissä. Se on pienikokoinen, ja siksi sitä tulee harvemmin kerätyksi. Ongelmaa tuottaa vain se, että tilapäisesti nämä kaksi lajia voivat kasvaa jopa samalla kannolla, vaikka myrkkynääpikkä kasvaa useimmin havupuulla ja koivunkantosieni lehtipuulla. »Myös eräitä pieniä ukonsieniä epäillään tappavan myrkyllisiksi, kuten Suomessa siellä täällä kasvavaa kastanjaukonsientä. Niitä ei Suomessa kerätä, mutta ulkomailla ne ovat aiheuttaneet kuolemantapauksia. Samoin lounaisrannikolla harvinaisena kasvava isorusokas on ainakin ulkomailla vastuussa kuolemaan johtaneista myrkytyksistä, kuten myös myrkkyrisakas, jota on löydetty Suomesta vain muutaman

kerran. timista ei suositella, koska myrkkyjäämät kasautuvat elimistöön. »Tärkeimpiä tapoja esikäsitellä korvasieni ovat keittäminen ja kuivaaminen. Korvasienet on keitettävä kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä). Keittoaika on vähintään viisi minuuttia. Keitetyt sienet on huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä. »Korvasieniä voidaan säilöä kuivaamalla ne paperinrapeiksi. Niitä on liotettava vähintään kaksi tuntia ennen käyttöä (10 g sieniä ja 2 dl vettä). Liotuksen jälkeen sienet keitetään kahteen kertaan tuoreiden tapaan. »Esikäsittelyn yhteydessä on syytä tuulettaa hyvin. Korvasienten liotus- ja keittovettä ei saa käyttää ruoanvalmistuksessa.

Kavalakärpässieni

Isorusokas

Kastanjaukonsieni

Myrkkynääpikkä

PUNAKÄRPÄSSIENI

»Punakärpässieni on yleensä ollut toiseksi yleisin sieni, jota Myrkytystietokeskukseen tulleet sienikyselyt koskevat. Ulkomailla tunnetaan jopa kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. »Punakärpässienen myrkyt ovat muskariini, muskatsoni, muskimoli ja iboteenihappo. Myrkyt ovat vesiliukoisia. »Keskeisin myrkky on muskimoli, joka vaikuttaa keskushermostoon. Oireina on muun muassa huimausta, pyörrytystä, hallusinaatioita ja sekavuutta. Oireet kestävät tavallisesti 2 tuntia. »Suomessa Myrkytystietokeskuksen tiedossa on muutamia tajunnan heikkenemiseen ja tajuttomuuteen johtaneita myrkytyksiä. Samanlaisia oireita aiheuttavat rusko- ja pantterikärpässieni, eräät risakaslajit ja Suomessa harvinainen myrkkymalikka. Oma ryhmänsä on hallusinogeeniset sienet, kuten madonlakit, joita etsitään usein tietoisesti päihdyttämistarkoituksiin.

UUDET MYRKKYSIENET

»On olemassa joukko muitakin sieniä, joita on syöty joko tarkoituksellisesti tai vahingossa. Seurauksena on ollut yleensä vatsavaivoja. Muutamia ”uusia” myrkkysienilajeja on tullut esille 2000-luvulla, kuten piikkiukonsieni ja korvavinokas, joka on aiheuttanut jopa kuolemaan johtaneita myrkytyksiä Japanissa. Erityisesti munuaissairaat ovat vaaravyöhykkeessä. Meillä laji on onneksi varsin harvinainen, vaikka saattaa olla paikallisesti runsas. »Vuosi sitten todettiin ensimmäinen tarha-akansienen aiheuttama myrkytys. Oireet olivat pahoinvointia ja ripulointia, jota kesti päivän ajan. Tarha-akansieni voi aiheuttaa ongelmia, koska se kasvaa kulttuuripaikoilla, eli samankaltaisilla paikoilla kuin ukon- ja akansienikin, vaikka yleensä sitä on löydetty kasvihuoneista. Ukonsienestä sen erottaa melko helposti, sillä se on pienempikokoinen, jalka on matalampi

Piikkiukonsieni

Ruskokärpässieni ja jalan poikkiraitainen ”tiikerikuvio” puuttuu. Lisäksi tarha-akansieni punertuu maltoa leikattaessa. »Mystinen tapaus on keltavalmuska, jota on perinteisesti pidetty erinomaisena ruokasienenä. Sen todettiin aiheuttaneen Ranskassa useita myrkytystapauksia, kun keltavalmuska-aterioita oli syöty huomattavia määriä useina perättäisinä päivinä. Myrkytyksiä alettiin tutkia laboratoriokokein ensin Ranskassa ja myöhemmin myös Suomessa. Myrkytysmekanismiksi todettiin eräänlainen lihassolumyrkytys, rabdomyolyysi, jossa lihassolut vaurioituvat ja hajoavat. Hajoavista lihassoluista vapautuvat yhdisteet haittaavat munuaistoimintaa ja värjäävät virtsan. Pahimmillaan tästä voi seurata munuaisten tukkeutuminen, munuaisvaurio ja kuolema. Tämä on vahvistettu hiirikokeilla. Tarha-akansieni

Pantterikärpässieni

Punakärpässieni

PULKKOSIENIALLERGIA

»Pulkkosientä on pidetty pitkään ruokasienenä. Esimerkiksi 1950–1960-luvuilla sitä syötiin yleisesti. Sittemmin se on luokiteltu myrkkysieneksi. Vuonna 1977 yksi henkilö kuoli pulkkosieniä syötyään ja toinenkin joutui sairaalaan. »Pulkkosieni sisältää myrkyllisesti vaikuttavaa ainetta, joka saa elimistössä aikaan vasta-aineen kehittymisen vereen. Vaikutus kohdistuu veren punasoluihin, joita vasta-aine tuhoaa. Myrkytys on verrattavissa sikäli allergiaan, että vaikutuksen voimakkuus on yksilöllistä, mutta oireet voimistuvat toistuvasti pulkkosieniaterioita syödessä. Tästä syystä lukuisat henkilöt eivät ole saaneet pulkkosienestä minkäänlaisia oireita. Joka tapauksessa tätä yleistä ja runsassatoista sientä ei pidä käyttää ruokasienenä. Pulkkosieni

SIENISOKERIN IMEYTYMISHÄIRIÖ

»Sienet varastoivat energiaa sienisokerina, trehaloosina. Runsaasti sienisokeria sisältävät monet parhaat ruokasienemme, kuten kantarelli, herkkutatti, vaaleaorakas ja rusko-orakas. Trehaloosi voi tuottaa ongelmia niille, joilla on sienisokerin imeytymishäiriö. Seurauksena on samankaltaisia oireita, kuin mitä laktoosi-intolerantti saa maitotuotteista.

RUOANSULATUSKANAVAAN VAIKUTTAVAT MYRKYT

»Osa sienimyrkyistä ainoastaan ärsyttää ruoansulatuskanavaa aiheuttaen ripulia, pahoinvointia, hikoilua ja nestehukkaa. Nämä oireet menevät ohi yleensä jo samana päivänä. Näistä sienistä esimerkkejä ovat ruskeat valmuskat, erityisesti pisamavalmuska. Samoin esimerkiksi koivunpunikkitatti (ja mahdollisesti muut punikki- ja lehmäntattilajit) voivat huonosti kypsennettynä aiheuttaa vatsavaivoja. Muita tällaisia lajeja ovat muun muassa lakritsirousku, kitkerälahokka ja akansienilajit.

Lakritsirousku

ERÄIDEN RUOKASIENIEN TREHALOOSIPITOISUUKSIA Laji tuore (g/kilo) esikäsitelty

Haaparousku 0,6 0,5 Haavanpunikkitatti 0.5-4,0 Herkkutatti 1,0-16,8 24,0 Isohapero <1,0 Kangasrousku 1,0-7,0 5,6 Kangastatti 4,0-7,0 Kantarelli 8,0-16,5 30,3 Karvarousku <1,0 Kehnäsieni 7,8 23,0 Lampaankääpä <1,0 Mustatorvisieni 0,3 1,8 Mustavahakas 6,9 13,0 Rusko-orakas 16,3 33,7 Suppilovahvero <1,0 Vaaleaorakas 15,1 38,1 Voitatti 1,3-4,0 1,7 Arola, Heikki: Sienten aiheuttamien vatsaoireiden syynä voi olla sienisokerin imeytymishäiriö. Sienilehti 3/1999.

LÄHDE Koivunpunikkitatti

Kitkerälahokka

KIRJOITTAJA

Lasse Kosonen on eläkkeellä oleva luontoharrastaja, joka pääharrastuksensa, sienten, lisäksi harrastaa kasveja ja lintuja. Hän on tehnyt kymmenkunta sienikirjaa ja ollut asiantuntijana lukuisilla Marttojen sienineuvojien kursseilla.