Sitkeyttä vailla vertaa

OUTI TYNYS // KUVAT RITVA TUOMI

Vanhat suomalaiset humalakannat ovat korvaamattoman arvokkaita. Ne pystyvät tuottamaan käpyjä pitkän päivän oloissamme ja antavat oluelle ainutlaatuisen maun. Kiinnostus kasvia kohtaan onkin elpynyt olutharrastuksen myötä.

Humala on luonnossamme alkuperäinen ja harvinainen lehtokasvi, ja se kuuluu myös ensimmäisiin viljelykasveihimme. Ruohovartinen köynnös on kaksikotinen, ja käpyjä tuottavat vain emikasvit.

Humalan rooli on ollut aikojen saatossa korvaamaton; Kristoffer-kuninkaan laki määräsikin vuonna 1442, että kunkin talonpojan ja tilan vuokraajan eli lampuodin piti kasvattaa nelisenkymmentä humalasalkoa.

Hamppukasveihin kuuluvaa humalaa hyödynnettiin niin veronmaksun välineenä, vihanneksena kuin rohtokasvinakin. Rauhoittavaa metyylibutenolia sisältäviä käpyjä käytettiin moniin vaivoihin, kuten esimerkiksi unettomuuteen, loisten häätämiseen, ruoansulatusvaivoihin ja ruokahaluttomuuteen.

Sitkeävartisella köynnöksellä on ollut iso merkitys myös kuitukasvina kuituhampun tavoin.

Olutta varten humalaa on kasvatettu ainakin 1300-luvun alusta saakka. Perinteiset oluen mausteet, kuten suomyrtin ja nykyään myrkylliseksi tiedetyn suopursun, humala korvasi tiettävästi kokonaan 1800-luvulla. Vuosikymmenien mittaan humala jäi meillä kuitenkin pelkäksi koristekasviksi.

Olutharrastus on nyt nostanut paikallisten humalakasvien ja pienpanimoiden mallasjuomien suosiota niin meillä kuin muuallakin maailmassa. Kullakin humalalajikkeella ja -kannalla on oma arominsa, johon vaikuttavat kävyn sisältämät karvasaineet ja haihtuva öljy.

Ainutlaatuisen maun lisäksi paikallisilla kasveilla on puolellaan lyömätön etu. Ne ovat sopeutuneet lyhyeen kasvukauteemme ja valoisiin ja pitkiin kesäpäiviimme, mikä tietää aromikasta satoa. Sen sijaan ulkomaisten lajikkeiden kukinta on oloissamme epävarmaa.

Humalan säilymisen salaisuus on vertaansa vailla oleva sitkeys, jonka ansiosta köynnökset ovat porhaltaneet kasvuun pahimpienkin talvien jälkeen.

Toiveissa on, että Luonnonvarakeskuksen humalatutkimuksen myötä viljelyyn saadaan satoisia kantoja, joista parhaimmat nimetään lajikkeiksi.

INFO KANNAT SYYNISSÄ

»Luonnonvarakeskus (LUKE) antoi vuonna 2017 julki kasvikuulutuksen, jolla se pyysi ihmisiä ilmoittamaan havaintojaan vanhoista humalakannoista. LUKE sai tiedon 1 400 humalasta, jotka ovat kasvaneet Suomessa ainakin yli 50 vuotta. Niiden geneettiset tutkimukset ja kemialliset analyysit valmistuvat tänä vuonna. Lisäksi tähtäimessä on viljelykokeita, joissa käytetään kasvintuhoojista puhdistettuja taimia. »Luken tavoitteena on löytää oluentekoon ja viljelyyn soveltuva humalakanta. »Humalan osalta kasvikuulutus on päättynyt, eikä uusia kantoja oteta enää mukaan. Muita kasveja voi ilmoittaa lomakkeella www.luke.fi/ilmoitakasvi.

TEETÄ JA LISUKKEITA

»Humalateen lipittäminen on vanha konsti rauhoittua tai saada unen päästä kiinni. Lisää kuppiin pari tuoretta tai kuivattua käpyä, kaada päälle kiehuvaa vettä ja hauduta juomaa kymmenisen minuuttia. Voit myös keittää juomaa kattilassa 10–15 minuuttia ja juoda sitä myös kylmänä. »Valkaistuja versoja on syöty esimerkiksi Saksassa jo keskiajalla. Valkaisu miedontaa makua ja pehmentää versojen rakennetta. Laita aikaisin keväällä köynnöksen päälle valoa läpäisemätön kate, esimerkiksi kookas ruukku tai multakeko. Korjaa versot noin kymmensenttisinä ja keitä parsan tapaan.

NÄIN KASVATAT HUMALAA

1. Istuta emikasvi valoisaan tai aurinkoiseen paikkaan, jos haluat paljon aromikasta satoa. Vältä kuitenkin paahteista seinustaa, jossa humalaa piinaavat monet tuhoojat, kuten humalahärmä, humalakirva, humalayökkönen ja vihannespunkki. Koristekasvin voi istuttaa myös varjoon. 2. Varaa pihassa köynnökselle reilusti tilaa. Humala kietoo muita kasveja karheaan syleilyynsä ja leviää ahnaasti juuriversoillaan. 3. Suosi eloperäisiä maanparannusaineita ja lannoitteita, kuten esimerkiksi kompostoitua lantaa ja kompostimultaa. Maan pitää olla ravinteikasta, multavaa ja vettä pidättävää, jotta kasvusto pysyy vehreänä ja terveenä. Sopiva pH on 6,5–7,5. Ravitse köynnöstä alkukesäisin esimerkiksi nokkosvedellä, vihersilpulla, lantarakeilla tai laimennetulla virtsalla. 4. Pystytä vankka tuki, joka voi olla taimien lukumäärän mukaan köynnöskaari, säleikkö, 3–4-metrinen seiväs tai 6-metrinen salko. Kiinnitä salkoon 2 metrin etäisyydeltä 3–6 lankaa. Voit suunnata versot myös sivusuuntaan, esimerkiksi 1,5–2 metrin korkuiseen aitaan. 5. Ohjaa seipääseen 4–5 vahvaa versoa tai yhteen tukilankaan kaksi voimakasta versoa. Poista myöhemmin alhaalta kasvavat versot. Se valjastaa humalan voimat käpyjen kasvattamiseen. 6. Kerää kävyt heinä–syyskuussa, kun ne tuoksuvat aromaattiselta ja alkavat ruskettua. Jos katkaiset langat, anna versojen kerätä maassa voimaa ennen niiden katkaisemista. 7. Kuivata kävyt lämpimässä paikassa, 30–60 asteessa. 8. Kiinnitä huomiota lisäysmateriaalin terveyteen. Jos haluat vain emikasveja, ota huomioon, että kasvustossa saattaa olla myös siemenistä kylväytyneitä hedekasveja. 9. Kaiva keväällä maasta juuripistokkaita, joissa on silmuja. Istuta noin kymmensenttiset pätkät penkkiin tai ruukkuun noin 10 sentin syvyyteen. 10. Juurruta versopistokkaita kesä-heinäkuussa taimikennostossa tai ruukuissa. Humala juurtuu hyvin myös syyskesällä, mutta silloin taimille jää vain lyhyelti vahvistumisaikaa ennen talvea. Jätä pistokkaaseen vain yksi lehtipari ja tökkää se ilmavaan hiekkamultaan niin, että lehdet jäävät mullan pinnalle. Sumuta lehtiä ja suojaa pistokkaat haihdunnalta esimerkiksi ilmavalla muovihupulla. Pidä multa tasaisen kosteana. Istuta taimet maahan vahvistumaan, kun juuripaakku pysyy koossa. 11. Voit juurruttaa noin kymmensenttisiä versopistokkaita myös vesilasissa. Istuta alut ruukkuun, kun niihin putkahtaa pienet juuret.

HUOMAA

Muista aina pyytää lupa juuri- ja versopistokkaiden ottamiseen.

MUISTA TÄMÄ KASVITAUDEISTA

»Humalalla esiintyy monia virustauteja, jotka heikentävät sen kasvua, koristearvoa ja käpyjen laatua. Omenan mosaiikkivirus ilmenee keltaisina, monesti myös ruskettuvina lehtilaikkuina. »Sienitaudit voivat piinata kasvustoja, esimerkkinä Verticillium-sienten aiheuttamat lakastumistaudit. »Taudit leviävät lisäysmateriaalin ja taimien mukana. Kasvin alut kannattaa ottaa kukoistavasta ja silmin nähden terveestä köynnöksestä. »Viljelmää perustava saa apua Ruokaviraston Kasvintuhoojalaboratorion tunnistuspalvelusta, www.evira.fi/kasvintuhoojalaboratorio.

SUOMALAINEN SANONTA

"Jonses korjaa mua Perttuna, niin ma lähren Pohjanmaalle." Muun muassa Vanajalla emikäpyjen korjuun takarajana pidettiin Perttulin päivää 24.8. Lähde: Kustaa Vilkunan vuotuinen ajantieto

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOA

Veli-Matti Mathlin: Humalaopas – Oluthumalan kasvatus Suomessa, SKSeura 2020 Teija Alanko: Malva ja mulperi – Poimintoja entisajan puutarhoista, SKS 2018 Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Otava 1985 Bertalan Galambosi: Yrttien viljely, Opetushallitus 2016

KIRJAVINKKI

»Hortonomi ja pienpanimon omistaja Veli-Matti Mathlin kertoo omakohtaisesti ja kiinnostavasti humalasta ja sen kasvatuksesta. Mukana on niin lisääminen, tukirakennelmat kuin emikäpyjen säilöntäkin. Oluen teolle on varattu neljä sivua 90-sivuisesta oppaasta. »Veli-Matti Mathlin: Humalaopas – Oluthumalan kasvatus Suomessa. SKS 2020

Karoliina Salmelainen on Talomuseo Glimsin koordinaattori, joka vastaa myös vanhan humalakannan säilymisestä. Kun hän aloitti työt 20 vuotta sitten, osa humalasta kasvoi varjossa tammen luona, josta se on siirretty aurinkoiseen paikkaan.

MAATILASTA MUSEOKSI

Talomuseo Glims kertoo entisajan elämästä espoolaisella maatilalla ja kestikievarissa. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta, ja nykyinen pihapiiri rakennuksineen 1700–1800-luvuilta. Museona alue on toiminut vuodesta 1958. Espoon puutarhayhdistys on kerännyt pihapiiriin vanhoja kasveja, kuten perennoja ja sipulikukkia.

PIHAPIIRIN ARVOKAS KANTA

Karoliina Salmelainen vastaa espoolaisen Talomuseon Glimsin humalatarhan hyvinvoinnista. Aromikkaaksi testattu köynnös sinnitteli pihapiirissä satoja vuosia, ja nyt kävyistä valmistetaan tuorehumalaolutta. ”Glims on alkujaan keskiaikainen tila, jossa humala on kasvanut iät ja ajat ja nähnyt elämää satoja vuosia. Humala on ollut ennen todella tärkeä kasvi. Hyvä esimerkki siitä on, miten vihollinen kaatoi ja poltti humalasalot isovihan aikana, 1713–1721. Salkojen hävittäminen oli merkittävää myös symbolisesti, joten se mainitaan erikseen historiankirjoissa. Yleensä sodan ja vihollisen aikaansaamia tuhoja ei listattu ylös yhtä yksityiskohtaisesti.

Kymmenen vuotta sitten täällä kasvavista humaloista otettiin näytteitä, joista selvisi, että sadan metrin päässä Glimsinjoen varressa kasvava köynnös on Vanajan pappilan kantaa. Pihapiirin humala osoittautui sen sijaan perimältään ainutlaatuiseksi, sillä 800 tutkitun kannan joukosta ei löytynyt vastaavaa.

Nimesimme humalan Glimsin kannaksi ja levittelemme sitä useampiin paikkoihin turvaan, jos vaikka tämä kasvusto katoaisi. Yritämme myös saada humalatarhaa laajennettua lisäämällä uusia taimia juuripistokkaista. Se vie aikansa, mutta kun humala viihtyy, se kasvaa, ja varsinkin silloin, kun se saa kompostoitua lantaa.

Toissa vuonna tänne tuli panimomestareita paikallisesta Fat Lizard -panimosta. He tekivät sadosta tuorehumalaolutta, joka sai nimen Glims-olut. Ensimmäisen erän odottaminen jännitti hurjasti. Humalan aromikas ja pehmeä maku ei kuitenkaan yllättänyt, Glimsissä on näet ollut kievari, joka on toiminut myös anniskeluravintolana. Kievarissa piti myydä hyvää olutta useampaakin laatua: juhlaolutta, mietoa akankaljaa ja kotikaljan tyyppistä juomaa. Jälkimmäistä juotiin heinäpellolla suuret määrät.

Humalasato on valmista korjattavaksi, kun kävyt alkavat ruskehtaa ja tuoksua aromaattiselta. Kukin humalakanta tuoksuu hieman erilaiselta riippuen käpyjen sisältämistä karvasaineista ja öljyistä. Vihreinä kävyt tuoksuvat lähinnä ruohikolta. Jos keräys viivästyy, kävyt ruskettuvat liikaa ja haisevat kitkerältä valkosipulilta.

On hauskaa, että tuorehumalaoluen teko onnistuu kaupallisesti, mutta kiirettä saa pitää. Katkaisemme tukilangat, kaadamme kasvustot maahan ja poimimme kävyt äkkiä useamman ihmisen porukalla. Käpyjen pitää olla keitoksessa tunnin tai kahden kuluttua poiminnasta. Kurvailemme autolla panimolle, jossa on liemi valmiina odottamassa.

Minusta on ihanaa, että humalasta, härkäpavuista, piparjuuresta ja muista perinnekasveista tulee taas muodikkaita. Ne ovat suomalaisen puutarhan helmiä. Museoiden tärkeä tehtävä on suojella myös kasveja, jotka ovat elävää kulttuuriperintöämme.” »