3 minute read

Surunkin keskellä talous on hoidettava

Puolison kuolema järkyttää arkea pitkään. Elämänmuutoksen keskelläkin on maksettava laskut, hoidettava päivittäiset menot ja aloitettava perunkirjoituksen tekeminen. Taloudellinen ennakointi on tärkeää ja järkevää. ERKKI UKKOLA // KUVITUS MIRVA MALMGREN

Suru vaatii oman aikansa, ja kestää pitkään, ennen kuin elämä löytää uuden uomansa. Taakkaa helpottaa, jos talouden tasapainottamista on mietitty jo hyvinä päivinä.

Kuolemantapauksen sattuessa pankki saa siitä tiedon joko edesmenneen lähiomaisilta tai väestötietojärjestelmästä. Pankki päättää kaikki vainajan tiliin kohdistuneet käyttöoikeudet ja sulkee tämän verkkopankkitunnukset.

Yhteisen tilin käyttö riippuu tilille asetetuista käyttöehdoista ja saattaa vaatia kuolinpesän osakkaiden valtuutuksen. Onkin suositeltavaa, että puolisoilla on kummallakin omat tilinsä, vaikka pariskunnan taloutta hoidettaisiinkin yhteiseltä pankkitililtä. – Selkein järjestely on kummankin puolison omat tilit palkka- tai eläketuloa varten. Tällä tavalla varojen omistusoikeus ei jää epäselväksi, ja tilin käyttöä voi puolison kuolemasta huolimatta jatkaa ilman pelkoa varojen omistusoikeuteen liittyvistä kiistoista, sanoo Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:n toimitusjohtaja Elli Reunanen.

YHTEENVETO HELPOTTAA SELVITYSTYÖTÄ

Perunkirjoitusta varten on hankittava selvitykset vainajan pankki- ja sijoitustilien kuolinpäivän tilanteesta. – Ei ole olemassa mitään rekisteriä, josta saisi selville, missä kaikkialla vainajalla oli pankkitili, millaisia sijoituksia hänellä oli tai mistä vakuutusyhtiöstä hän oli ottanut henkivakuutuksen, tai tehnyt jotain muita sopimuksia, muistuttaa Reunanen.

Selvitystyö vaatii aikaa ja vaivaa, sillä kuolinpesän osakkaiden on oltava yhteydessä eri pankkeihin kuolinpesään kuuluvien tilien ja sijoitusten selvittämiseksi. Helpottaa huomattavasti, jos vainaja on eläessään tehnyt yhteenvedon tai koonnut mapin pankki-, vakuutus- ja sijoitusasioistaan.

Moni pyrkii turvaamaan taloutensa erilaisin sijoituksin. Elli Reunanen muistuttaa, että ne eivät pääsääntöisesti eräänny niiden omistajan kuollessa. – Poikkeuksena ovat tietyt sijoitus- ja henkivakuutukset. Esimerkiksi rahasto-osuudet ja osakeomistukset pysyvät ja kehittyvät edelleen markkinoiden mukaisesti, mutta sijoitusomaisuuden omistusoikeus siirtyy kuolinpesälle. – Myös sijoitusten tilanteesta kuolinpäivänä on hankittava selvitykset perunkirjoitusta varten, huomauttaa Reunanen.

Vakuutusasiatkin on tarkistettava. – Vahinkovakuutukset ja niiden tuoma vakuutusturva yleensä pysyvät voimassa vakuutuksenottajan kuoltuakin, ja kuolinpesä voi vahinkotilanteessa hakea korvausta. Se tietenkin edellyttää, että vakuutussopimusten mukaiset vakuutusmaksut hoidetaan kuolinpesän toimesta. Kuolinpesä voi harkintansa mukaan irtisanoa näitä vakuutussopimuksia.

PERUKIRJALLA TARKKA MUOTO

Perunkirjoitus on tehtävä määräajassa kuolinpäivän jälkeen. Sitä varten on hankittava joukko asiakirjoja kuolinpesään kuuluvien henkilöiden sekä omaisuuden ja sen arvon selvittämiseksi. – Vainajasta on hankittava sukuselvitys, mahdollinen avioehto sekä selvitys omaisuuseristä ja omaisuuden arvosta kuolinpäivänä. Jos vainaja on ollut aiemmin avioliitossa, on hankittava selvitys päättyneen avioliiton jälkeen suoritetusta osituksesta. Lisäksi on selvitettävä, oliko vainaja mahdollisesti tehnyt testamentin, kertoo Elli Reunanen.

Perunkirjoituksen tekemiseen on hänen mukaansa kaksi vaihtoehtoa: itse tai ammattilaisen tekemänä. – Jos pesässä on vain vähän osakkaita tai omaisuutta, ja jos jollakin osakkaista tai uskotuksi mieheksi valituista on osaamista, voi perukirjan yrittää tehdä itse. On kuitenkin huomioitava, että perukirja on tehtävä muotomääräyksiä noudattaen. Mikä tahansa omaisuusluettelo ei riitä.

Tilannetta voi helpottaa turvautumalla ammattilaisen apuun, etenkin, jos pesässä on paljon omaisuutta ja osakkaita, tai esimerkiksi jos vainajalla on aiemmin ollut avioero, ja sen jälkeinen ositus ja omaisuuden jakaminen ovat tekemättä.

Elli Reunanen muistuttaa myös lesken oikeuksista. – Lesken on hyvä miettiä ennen perunkirjoituksen tekemistä, haluaako hän vedota oikeuteensa pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto ja siihen kuuluva tavanomainen koti-irtaimisto. Vaikka puolisot eivät olisi tehneet keskinäistä testamenttia, lesken vähimmäisoikeudet on turvattu lailla.

Surun keskellä joku saattaa tehdä perinnönjaon suhteen hätiköityjä päätöksiä. Se, mitä perinnöllä tehdään, ei useinkaan ole kiireellisin asia. – Voimat ja jaksaminen kannattaa keskittää olennaisiin asioihin. Jos perinnönjaolla ei ole kiire, sen voi tehdä ajan kanssa, vaikka ei sitä vuosikausiksi kannata jättää roikkumaan, kertoo Reunanen.

ENNEN ELÄMÄNMUUTOSTA

Ennakointi on tärkeää ja järkevää. Läheisillä on surun hetkellä helpompaa, kun aikaa ei mene sellaiseen, jonka olisi melko pienellä vaivalla voinut tehdä etukäteen.

MUISTA AINAKIN NÄMÄ:

1. Omista pankkitileistä, sijoituksista ja vakuutuksista on hyvä tehdä yhteenveto. Se voi olla vaikka mappi, johon kootaan kaikki tärkeät paperit. 2. On hyvä varmistaa, että puoliso tai muu läheinen pääsee käyttämään omia tilejään ja varojaan puolison kuoleman jälkeen. Selkein järjestely on jokaisen omat tilit palkka- tai eläketuloa varten. Varojen omistusoikeus ei jää epäselväksi, ja tilin käyttöä voi puolison kuolemasta huolimatta jatkaa ilman pelkoa varojen käyttöoikeudesta ja omistusoikeuteen liittyvistä kiistoista. Molemmilla puolisoilla on hyvä olla omat, henkilökohtaiset verkkopankkitunnukset, jotta asioiden hoitaminen sujuu edelleen. Verkkopankin käyttö on jokaisen syytä opetella. 3. Omaisuuden jakoa voi miettiä etukäteen. Keskinäinen testamentti on hyvä tehdä, jos haluaa varmistaa yhteisen kodin ja muun omaisuuden jäämisen lesken haltuun laajemmin tai toisin, kuin mitä laissa asiasta lesken suojaksi säädetään. Kannattaa tarkistaa, että henkivakuutuksen edunsaajamääräys vastaa vakuutuksenottajan tahtoa. 4. Jokaisen kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Läheisten on silloin vähän helpompi toimia, jos itse on kykenemätön hoitamaan asioitaan. (Lisää aiheesta Martat 2/2020, s. 57)

Asiantuntijana Elli Reunanen, FINE

This article is from: