Maalainen – ja ylpeä siitä

Urho-koira tuli tervehtimään emäntäänsä.

Johanna Niilivuo sai tarpeekseen bisnesmaailmasta. Nyt hän on maalle- muuttoasiamies, joka omistaa myös vapaa-aikansa kylien hyvinvoinnille.

MINNA HOTOKKA // KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI

Unelmaduuni. Näin luonnehtii työtään Johanna Niilivuo, joka aloitti helmikuussa työt Suomen ensimmäisenä maallemuuttoasiamiehenä.

Jyväskyläläisen martan ja kyläaktiivin nappasi riveihinsä Suomen Kylät ry, joka tekee valtakunnallista vaikuttamistyötä paikallisuuden puolesta.

Maallemuuttoasiamiehenä Johannan tärkein tehtävä on auttaa maaseudun rauhaa kaipaavia ihmisiä toteuttamaan unelmansa. – Suomen Kylissä on huomattu, että maalle muuttaminen kiinnostaa, mutta siihen voi liittyä monenlaisia esteitä ja pelkoja. Haluan purkaa stereotyyppisiä ajatuksia maalla asumisesta ja toisaalta löytää konkreettisia keinoja siihen, miten maallemuuttoa voidaan edistää, hän kiteyttää.

Vielä muutama vuosi sitten

Johanna oli esimieheksi edennyt ekonomi, joka oli ollut perustamassa Jyväskylään pohjoismaisen puutarhamyymäläketjun myymälää. Mikä sai hänet hyppäämään pätkätöihin maaseudun puolestapuhujaksi?

RISTIRIITA RAVISTELI Johannan juuret ovat pihtiputaalaisella maaseudulla pohjoisessa Keski-Suomessa. Lukion jälkeen tie vei Jyväskylään opiskelemaan kauppatieteitä, koska Johanna arveli koulutuksen antavan eväitä monenlaisiin tehtäviin.

Tuoreelle maisterille tarjoutui parissa vuodessa mahdollisuus pomon pestiin. Aluksi nuori esimies nautti nähdessään työnsä konkreettiset tulokset, mutta vuosien kuluessa kaupan alan arki alkoi tökkiä.

Johanna Niilivuo puhuu talkootyön puolesta. Kotikylän lintutornikin on tehty talkoilla. – Meidän pitäisi ymmärtää maaseudun asukkaiden tekemän työn arvo, hän sanoo.

Luonto on Johanna Niilivuolle tärkeä latautumispaikka. Metsässä perheenäiti saa olla yksin, eikä kukaan vaadi häneltä mitään.

– Koin, että tehtäväni oli piiskata henkilökuntaa juoksemaan kovempaa. Pedanttina ihmisenä minulle oli vaikeaa se, ettei työn ja henkilöstön kehittämiseen ollut aikaa, vaan koko ajan vain sammutettiin tulipaloja.

Bisnesuran aikana Johannan siviilielämässä oli tapahtunut paljon. Hän 5 oli liittynyt Marttoihin, perhe oli kasvanut kolmella lapsella, ja asuinpaikaksi oli löytynyt Korpilahden Sarvenperä. Uudessa kotikylässään Johanna oli oitis tempautunut mukaan kylätoimintaan, jossa hänen missiokseen oli muodostunut ihmisten hyvinvoinnin edistäminen.

Mitä enemmän Johanna elämäänsä mietti, sitä räikeämmäksi kävi ristiriita työn ja omien arvojen välillä. – Nykyään ollaan kamalasti huolissaan siitä, että ihmiset eivät kuluta. Minusta se on hirvittävä ajatus. En enää halunnut olla yksi kulutusyhteiskuntaa pyörittävä ratas.

KAKKOSKOTIEN KUKOISTUS Johan6 na haki ja tuli valituksi kylämatkailuhankkeen projektipäälliköksi. Pesti tuntui luontevalta jatkumolta sille, mitä hän oli jo muutenkin vapaa-ajallaan tehnyt. Nykyisessä projektitehtävässään Johanna pitää maaseudun puolia erilaisissa verkostoissa. Koulutuksensa ansiosta hän pystyy auttamaan uusia asukkaita havittelevia kyliä kotiseutunsa ”tuotteistamisessa” ja markkinoinnissa.

Tärkeä työkalu ovat etäyhteyksin järjestettävät Kylälle asumaan -illat. Keväällä verkkoon ilmestyi myös kyläesittelyjä kokoava sivusto maalleasumaan. fi. Tulevaisuuden toiveena on saada ympäri maata kyläkummeja. Muuttamisesta kiinnostuneet voisivat ottaa heihin yhteyttä.

Johanna uskoo monipaikkaisen asumisen jatkavan kukoistustaan koronapandemian jälkeenkin, koska yhteiskunta on oppinut hyödyntämään etätyötä täyspainoisesti. Samalla osa ihmisistä jakaa elämänsä kahdelle paikkakunnalle perhesyistä. »Monipaikkaisuuden ehdoton plussa

on Johannan mukaan se, että maaseudun palvelujen kysyntä kasvaa. Tämä tuo alueelle rahaa mutta myös mahdollistaa tietyn palvelutason.

Kääntöpuoli on hiilijalanjälki, joka kasvaa kahden kiinteistön lämmittämisen ja niiden välillä kulkemisen vuoksi. Johanna on miettinyt, voisiko tätä rasitetta pienentää vuokraamalla tyhjän panttina seisovia kakkoskoteja kaupunkilaisille – tai tarvittaessa jopa vaihtaa asuntoja päikseen. – Tähän olisi hyvä olla Airbnb:n tapainen alusta, jossa vertaisarviointi toisi vuokraamiseen turvallisuutta, hän pohtii.

NEUVOKKAAT MAALAISET Sana maalaisuus tuo Johannalle mieleen väljän asumisen, luonnon läheisyyden ja naapuriavun. Hän suorastaan tuohtuu kuullessaan puheita kaupunkilaisten elättämästä takapajuisesta maaseudusta, joka on kuolemassa pois.

Johanna huomauttaa, että nykyajan kylät ovat innovatiivisia. Niiden on pakko olla, koska palvelut ovat vähentyneet ja arjen hyvinvointi on luotava itse. – Maaseudulla vuosittain tehtävän vapaaehtoistyön määrä lasketaan miljoonissa tunneissa.

Johannan omalla kotikylälläkin on talkoilla tehty luontopolku, laavu, kota ja lintutorni, joiden materiaalit on saatu lahjoituksena tai kustannettu talkootyön tuloilla.

Marttojen ja kyläyhdistysten toiminnassa Johanna näkee paljon yhtymäkohtia. – Kun samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa, se vahvistaa yhteisöllisyyttä. Kylissä martat ovat huolehtineet monista konkreettisista asioista, kuten kahvituksista, ja olleet mukana järjestämässä juhlia. Martoilla on siis ollut merkitystä elämän elävöittämisessä.

ANNA MULLE TÄHTITAIVAS Marttoihin Johanna Niilivuo kuuluu, koska on nuoresta saakka halunnut elää maanläheisesti.

– Välillä on hyvä pysähtyä. Metsässä voimme käyttää kaikkia aistejamme.

– Jos jostain puhun rinta rottingilla, niin siitä, että olen maalainen ja martta! Martat puhuu hyvän arjen tekemisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Se on tärkeää tässä maailmassa, jossa toimitaan bisnesmaailman laeilla.

Erityisesti Johannaa puhuttelee kohtuullisuuden teema. – Martat vastaa kysymykseen, mitä voin tehdä toimiakseni ekologisesti kestävästi.

Jyväskylän KaupunkiMarttojen jäsenenä Johanna haluaa olla sekä osallistuva että osallistava. Vaikka vapaa-aika on kortilla, aina silloin tällöin hän ilmoittautuu marttaillan vastuuhenkilöksi. Usein illat liittyvät jollain tavalla Johannan rakastamaan luontoon.

Käymiensä luonto- ja hyvinvointikurssien ansiosta Johanna on oivaltanut, kuinka paljon enemmän luontokokemuksesta saa tietoisen läsnäolon avulla. – Välillä on hyvä pysähtyä. Monesti unohdamme, että luonnossa voisimme käyttää kaikkia aistejamme. Metsässä voi vaikka silitellä sammalta tai puun pintaa, tuoksutella niitä ja keskittyä kuuntelemaan.

Luontoäidin helmoissa asiat asettuvat kuin itsestään oikeisiin mittasuhteisiin. – Jos menen pimeällä metsään ja näen tähtitaivaan, minulle tulee olo, että luonto on aika paljon suurempi kuin minä ja murheeni.

VINKIT ONNISTUNEESEEN MAALLEMUUTTOON

»Ota yhteyttä kyläyhdistykseen. Sieltä saat kontaktin, joka tuntee paikallisia ihmisiä ja osaa neuvoa, keneltä tiedustella esimerkiksi lumenaurausta. »Yhdistyksen kautta saat tietoa myös mahdollisista palveluista ja kylällä järjestettävistä tapahtumista. »Jos sinulla on oma yritys tai jotain erityisosaamista, tuo asia esiin kylän Facebook-ryhmässä tai Whatsapp-ringissä. »Uutena asukkaana ei kannata jäädä odottamaan, että joku tulee hakemaan kotiovelta. Mene rohkeasti esittäytymään naapureille ja osallistu tapahtumiin. »Tutustu kyliin: maalleasumaan.fi

HÄN ON

• Johanna Niilivuo • 42 vuotta • maallemuuttoasiamies ja aktiivinen kylätoimija • terveysmetsäopas, polkujuoksuohjaaja ja Metsämieli-hyvinvointimenetelmän vertaisohjaaja • Jyväskylän KaupunkiMarttojen jäsen • Perhe: 7-, 10- ja 12-vuotiaat lapset ja pyreneittenmastiffi Urho

PIENI MARTTATESTI

PARASTA ELÄMÄSSÄ ovat perhe ja luontoyhteys. Perhe on elämän perusta, ja luontoyhteys on määrittänyt koko elämääni niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

JOS SAISIN MUUTTAA YHDEN ASIAN

MAAILMASSA, luopuisin ihmisten vastakkainasettelusta. Uskon, että moni asia korjaantuisi, jos ihmiset vain kunnioittaisivat toistensa mielipiteitä.

TÄSTÄ EN LUOVU: Liikunta. Liikkuminen on ollut minulle luontaista pienestä pitäen – se on minulle tapa ilmaista itseäni.