Martta avaa vaatekaappinsa Tunnepukeutuja

TAPAAMME MARTTOJA, JOTKA PUKEUTUVAT GARDEROBIN HENGESSÄ. martat.fi/garderobi-harkitsekorjaa-kierrata/

HÄN ON

»Päivi Niemelä (61) »varhaiskasvatuksen opettaja »asuu Mäntyharjun Korvenkylässä »kuuluu Mouhu-Voikosken Marttayhdistykseen »lukee, sienestää, marjastaa, seuraa luontoa ja liikkuu siellä monipuolisesti.

Ulkoiluvaatteiden pitää olla säänmukaiset ja päällä mukavat. Tässäpä täydellinen sienestyssetti!

Äidin itselleen tekemän Parikkalan puvun liivi kaipaisi pienentämistä, mutta on muuten tyttärelle täydellinen. Kahdeksanvuotias Piki ymmärtää, että perintöryijyn alla koirankin pitää käyttäytyä kunnioittavasti.

TUNNEPUKEUTUJA

Päivi Niemelä tekee hankintoja harkiten. Vaatteissa pitää aina olla jokin juju. Kimalteellakin on paikkansa vaatekaapissa.

HANNELE NIEMI // KUVAT MARJA SEPPÄLÄ

Rannekoru kuului aikanaan miehen äidille.

Päivi Niemelä oppi äidiltään Aini Petmanilta kädentaitojen arvon. Äidin itselleen tekemä Parikkalan kansallispuku on nyt tyttärellä, ja äidin taiteilema ryijy kotona kunniapaikalla.

Puutarhamartta Päivi on enemmän luonto- ja liikuntaihminen. – Minun vaatteissani pitää aina olla jokin juju. Ja leikkisyyttä, kuten elämässäkin! u Kuusivuotiaan pojantyttären kanssa juhlitaan yksisarvissynttäreitä, partioporukalla pidetään prinsessabileitä.

Pukeutumisessa pitää olla leikkiä ja jokin juju.

Syksyn suosikkiväri saattaa olla fuksia. Kevyt ja monikäyttöinen Ekotekstiilin neule löytyi Mäntyharjun lempikaupasta, Tarjan MuotiPuodista. <

TYYLINI KOLMELLA SANALLA: selkeä, leikkisä, omintakeinen.

LEMPIASUNI ON tunika ja leggingsit -yhdistelmä. Helppo ja värikäs arkikokonaisuus kestää kovaakin kulutusta. Suosikkejani ovat kotimaisen ehta by Dream Circusin tuotteet.

MINULLE VAATTEESSA TÄRKEÄÄ ON, että se tuntuu hyvältä päällä ja on minun näköiseni. En enää useinkaan osta uusia vaatteita. Ostaessani jotain ajattelen aina käyttäväni sitä kauan. Vaatteen on oltava muunneltavissa. Värit ovat minulle tärkeitä. Rakastan maanvärejä, limeä ja petrolin eri sävyjä.

TYYLIINI KUULUVAT korut, laukut ja huivit, joita on paljon! Kuten villasukkiakin. Teetin kylän monitoimiemännällä itselleni ja tyttärilleni sienisukat isäni kanssa tehtyjen lapsuuden sieniretkien muistoksi. Pukeutuminen on minulle myös tunneasia. VAATTEENI HANKIN usein käsityöläisiltä, joita arvostan jo oman historiani kautta; meillä oli mieheni kanssa vuosia keramiikkapaja. Teen löytöjä kirpputoreilta ja nettikaupasta. Omannäköisiäni vaatteita on myös Mäntyharjun ihanassa Tarjan MuotiPuodissa.

PARAS VAATEVINKKINI: Kuuntele vaateostoksilla sisintäsi, sovita rauhassa ja kysy itseltäsi: Tuoko tämä minulle iloa? Vaatteesta on pidettävä huolta. Turha pesu rasittaa myös luontoa. Usein pelkkä tuuletus riittää. Tuunaan ja korjaan – jos en osaa itse, teetän taitavammilla. Rakkaimmat vaatteeni käytän hiipuvaan loppuun asti.

KÄYTÄN EDELLEEN 1990-luvulla hankkimaani Marimekon Pupu-tunikaa. Se ei ole mennyt miksikään, vaikka on palvellut töissäkin lähes jokapäiväisesti. Samaan aikaan ostin emaliset kettukorvakorut, yhdet lemppareistani. s

Sienisukat Päivi teetti kätevällä emännällä. Ohuemmat ovat tyttären tekemät.

Laukkuja Päivi on saanut myös lahjaksi. Marimekon Pupu ei ole mennyt miksikään kaikkien vuosien aikana.

Korvakoruja riittää!

Vuonna 1979 Ryökäsveden rannalla otetussa kuvassa Päivillä on äidin neuloma villatakki.

VOIN AINA LUOTTAA Kanto-mekkoon. Kotimaisen ekologisen Papu-merkin pikkumusta muuntuu hetkessä arkivaatteesta teatteriasuksi, kun yhdistän siihen kultahuivin tai itsetehdyt nappihelmet, korkkarit ja pikkulaukun. Aina käyttövalmis kolttu on ollut kumppanini kolmisen vuotta.

JUHLAN LUONTEESTA RIIPPUU, miten pukeudun. Tämän ikäisen kaapissa on jo oltava hautajaisasu, mutta ei pidä unohtaa kimallettakaan. Nelisen vuotta sitten löysin Valkealan sisäkirpputorilta ihanan vintage-kotelomekon, jota olen käyttänyt vain kerran, partiolaisporukkamme prinsessabileissä. Rakastan sen värejä!

HUTI TAISI OLLA Lappeenrannan Linnoituksesta vuosia sitten humputtelureissulla ostettu Aino Uskin silkkimekko, jota en vain jostain syystä ole osannut käyttää.

PARAS HANKINTANI on Rukan sadetakki, varmaan jo 1970-luvulta. Inhosin keltaista väriä, kunnes isäni toi minulle sitruunanvärisen sateenvarjon. Punaiset kumisaappaat täydentävät parhaan ulkoiluasuni.

HAAVEILEN tulevaksi talveksi pitkästä, laadukkaasta, ekologisesta untuvatakista, jonka joku voisi vielä periä. Sen pitää olla köykäinen ja lämmin – kun ikää tulee, alkaa palella. Katselin sellaista jo viime vuonna. Ehkä nyt on sen aika.

Kotelomekko kirpputorilta ja kengät Roomasta. Laukku on saatu lahjaksi ja huivi tullut mukaan matkan varrelta.

Sama villatakki on edelleen käytössä.

Päivi avasi vaatekaappinsa.

Kanto-mekko laskeutuu kauniisti. Mustan kanssa voi yhdistellä melkein mitä tahansa. Silkkimekko odottaa vielä aikaansa ja paikkaansa. < <