Talven selkä taittuu majatalon rauhassa

MAIJA REPO // KUVAT RIIKKA HURRI

"Haetko pierynäjietellöö jiekaapin pieltä?’ Lapset yrittivät opettaa minua sanomaan tuota lausetta, mutta en osannut! nauraa yrittäjä Anni Korhonen, joka asuu kolmen lapsensa kanssa PohjoisKarjalan Valtimolla.

Vaikka Korhonen sanoo itse puhuvansa yleiskieltä, on pohjoiskarjalainen identiteetti hänellä monella tapaa vahvana. – Minun maisemaani kuuluvat vesi, pelto ja vaara, Korhonen toteaa.

Sellaisessa maisemassa sijaitsee Korhosen luotsaama majatalo Puukarin Pysäkki. Korhosen vanhemmat, Anita ja Heikki Ovaskainen, rakensivat majatalon Paalajanvaaran rinnepellolle 1990-luvun alussa. Rinteen päältä majatalon pihasta voi nähdä Nuolijärven, joka on Saimaan latvavesiä. Talon takana kohoaa metsä. Kesäisin pihassa laiduntaa lampaita.

Ovaskaiset toimivat alueella aikoinaan luomuviljelijöinä, mutta kun viljelijöiden tilanne alkoi muuttua tukalaksi 1980-luvun lopun Suomessa, oli mietittävä muita toimeentulon lähteitä maanviljelyksen ja karjankasvatuksen rinnalle.

Jouluvalmistelut ovat täydessä käynnissä Puukarin Pysäkillä. Luonnon antimien runsaus maistuu pohjoiskarjalaisessa pitopöydässä, ja sydäntalven maisema tarjoaa tunnelmalliset puitteet. Anni Korhonen luo majatalonsa vieraille elämyksen, josta kiire on kaukana.

Anni Korhonen on ylpeä suomalaisesta ruokaperinteestä. - Ei monestakaan paikasta maailmassa löydy tällaista ruokaaittaa ja puhtautta, hän toteaa.

UUPUMUS, RUUHKAVUODET, UUSI

VAIHE Vuonna 2012 majatalo, maat, metsät, eläimet ja koneet siirtyivät tilakaupassa Anni Korhoselle, joka on yksi perheen viidestä lapsesta. Hän on opetellut metsätalouden saloja ja viljelee 25:ttä hehtaaria maata. Pääpaino on kuitenkin majatalossa ja sen ravintolassa. – Maa- ja metsätalous on se, mistä kaikki on lähtenyt, mutta tällä hetkellä majatalo tuo 95 prosenttia kaikesta liikevaihdosta, Korhonen toteaa.

Ammatiltaan Korhonen on restonomi. Ennen sukupolvenvaihdosta hän teki nousujohteista uraa ravintola-alalla eri puolilla Suomea. – Nuorempana oli kova eteenpäin menemisen halu ja tarve, Korhonen sanoo.

Into oman tietotaidon ja uran kehittämiseen oli niin kova, että Korhonen koki uupumisen. – Ymmärsin lopulta, että en voi tehdä asioita vastoin omaa arvomaailmaani.

Korhonen päätti muuttaa takaisin kotiseudulle 29-vuotiaana. Sen jälkeen asioita tapahtui vauhdilla. Hän tapasi tulevan aviomiehensä, he saivat kolme lasta ja aloittivat majatalon yrittäjinä. – Siinä tapahtui kaikki, niin kuin ruuhkavuosissa usein tapahtuu, Korhonen toteaa.

Nyt elämässä on uudenlainen vaihe. Avioeron jälkeen Korhonen on jatkanut yrittäjänä yksin. Lapset Jysky (12), Miina-Martta (11) ja Ansa (9) ovat Korhoselle ”tärkein asia maailmassa”. – He ovat ihan huipputyyppejä.

KARJALAISTA RUNSAUTTA Anni Korhosen lapsuuden perheessä tehtiin paljon töitä. Myös lapset osallistuivat maatalouden ja majatalon töihin. – Joulu on ollut tärkeä juhla, sillä se on se hetki vuodesta, jolloin meillä on pysähdytty, Korhonen sanoo. – Muistan lapsuudesta, että joulut olivat jännittäviä ja hienoja. Jouluun panostettiin.

Sisälle tuotiin joulukuusi, jota koristivat oikeat kynttilät. Aattona talossa vieraili joulupukki. Tärkeää oli tietenkin myös jouluruoka ja yhdessä syöminen. Anni Korhosen oma suosikki jouluruokien joukossa on rosolli. – Sillä tavalla, että kaikki ainesosat ovat erikseen, niitä ei sotketa. Lisäksi on oikein hyvä rasvasilli ja rosollin kastike, joka on tehty kermasta ja smetanasta, Korhonen kuvailee. – Rosollissa on ihana idea ja se käy juuri siihen vuodenaikaan. Se on täydellinen sesonkiruoka! Rosolli on myös joulupöydän väripilkku.

Anni Korhosen mukaan pohjoiskarjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu kaiken sen runsauden hyödyntäminen, mitä lähiympäristö tarjoaa. Tällaisen kulttuurin Korhonen on oppinut lapsuuden perheessään ja haluaa jatkaa sitä myös itse. – Vilja näyttelee isoa osaa karjalaisessa keittiössä. Ruista ja ohraa on viljelty täällä aina, kauraa myös. Lisäksi juurekset, sienet, marjat ja kaikki vihreä, mitä luonnosta saadaan, ovat tärkeitä. Pohja on aina ollut näissä, Korhonen kuvailee. – Juhlahetkissä on sitten herkuteltu myös lampaan- tai sianlihalla sekä kalalla.

Korhosen lapsuudessa siat kasvatettiin itse, mutta nykyään hän hankkii lihan läheiseltä luomusikalalta. Luomusianliha on osa joulupöydän tarjoiluja.

YLPEÄNÄ PERINTEISTÄ Puukarin Pysäkin keittiön sydän on leivinuuni. Siellä valmistuvat luomuruisleivät, piirakat ja laatikkoruoat. – Karjalaisessa ruoanlaittotavassa käytetään uuninlämpö hyväksi, Korhonen toteaa.

Joulupöytään kuuluvat tietenkin myös juureslaatikot. Porkkanalaatikko tehdään Korhosen keittiössä riisin sijaan ohraryyneistä. Lanttulaatikko saa ”parhaat sokerit” luomulantusta. Mausteina ovat kerma, voi ja muskotti.

Rukiin Korhonen viljelee itse. – Se on oikeastaan välttämättömyys minulle, koska en ole vielä löytänyt hyvää kokoaikaista rukiin toimittajaa. Valmistamani ruisleipä on luomustatuksen alla, joten viljankin täytyy olla luomua.

Korhonen ei kaipaa keittiössään perinteiden uudistamista. – Suomessa halutaan hirveästi modernisoida perinteitä, mutta miksi me emme voisi olla ylpeitä siitä, mitä meillä on, hän miettii. – Haluaisin, että me rinta rottingilla läväyttäisimme meidän oman hienon ruokamme ja olisimme ylpeitä siitä. Ei monestakaan paikasta maailmassa löydy tällaista puhtautta ja ruoka-aittaa. Voisimme hyödyntää yrttejä ja marjoja vielä paljon enemmän.

MARTAT KULTTUURIN KANTAJIKSI

Kulttuuristen perinteiden arvostamiseen liittyy myös vastuu perinteiden säilymisestä. – Meidän pitäisi koko ajan muistaa, kun teemme asioita tässä hetkessä, että tämä säilyisi myös tuleville sukupolville. Ettei me sössittäisi tätä hommaa, kun täällä vielä on puhdasta luontoa tai jokamiehenoikeudet. Ettei me sössittäisi sillä tavalla, että unohtaisimme omat juuremme ja perinteen, tiedot ja taidot, Korhonen sanoo.

Perinteiden säilyttämisessä Martoilla on järjestönä tärkeä tehtävä. Anni Korhosen äiti on ollut aktiivimartta, joten marttajärjestö on kuulunut Korhosen elämään lapsesta lähtien. – Martoilla on ollut tällä alueella tosi iso rooli.

Korhonen pitää Marttojen vahvuutena kuluttajien neuvomista ja ohjaamista. Kotitalous- ja puutarhateemojen lisäksi Korhonen näkisi mielellään toiminnassa vielä enemmän myös kulttuuriperinteiden teemoja. Hän pitää tärkeänä käsityötaitojen ja musiikkikulttuurin säilymistä. Itse hän on soittanut 12-vuotiaasta lähtien kanteletta ja toisinaan soitto ilahduttaa myös majatalon vieraita.

TALVINEN ELÄMYS Siitä lähtien, kun Puukarin Pysäkin majatalo on ollut olemassa, joulua on valmisteltu myös vieraille. Korhonen puhuu vieraista, ei asiakkaista. – Tavallaan olemme siirtäneet oman perheemme traditiot niin, että vieraat ovat siinä mukana. Teemme asiat niin kuin olemme aikaisemminkin tehneet, Korhonen kertoo.

Karhumakkaraa Valtimolta, harvennusporkkanoita maatalouden sivuvirroista, kuusenkerkkäpuolukkaa, mustaherukkasinappia sekä voikukannuppuja ja horsmaa perunan mausteena. Puukarin Pysäkin jouluinen annos on lähiruokaa hienoimmillaan.

Anni Korhonen toivoo, että myös majatalon vieraat voisivat kokea lähimetsän voimaantumispaikkana. »

Leivinuuni on keittiön sydän.

Ruisleipään vilja tulee omalta pellolta. – Ruis on kaiken ydin, Anni Korhonen sanoo. Kaikki valmiina juhlahetkeen.

Jouluruokaa tehdään Puukarin Pysäkin keittiössä marraskuun lopusta lähtien. Majatalossa majoittuville jouluvieraille Korhonen haluaa tarjota mahdollisimman rauhallisen kokemuksen. – Majatalon vieraana saa vain olla ja tehdä mitä itse haluaa. Voi mennä kävelemään lumikengillä tai lukea kirjaa ja tulla sitten tänne aina syömään, kun on ruoka-aika, Korhonen kuvailee.

Myös lapsilleen Korhonen on halunnut tarjota rauhallisen joulun. Niinpä hän on päättänyt hoitaa majatalon työt itse, ja lapset kokoontuvat sukulaisten – mummin, ukin, tätien, setien ja serkkujen – kanssa lähistöllä. Itse hän ei juuri ehdi hengähtämään joulun aikaan, mutta kokee toisaalta saavansa iloa antamisesta. – Joulussa on ihana hetki, kun voi antaa jollekin jotakin. Tämä on minun tapani antaa lahja. En tarkoita, että tarjoaisin joulupakettilaisille kaiken ilmaiseksi, mutta voin tarjota mahdollisimman ihanan elämyksen, Korhonen pohtii.

Ruoan ja majoittumisen lisäksi elämykseen kuuluvat savusauna ja lähellä oleva luonto. Esimerkiksi pimeys voi olla kokemus, jota harva enää arjessaan kohtaa. – Kerran vein vieraita pimeässä savusaunalle, meillä oli vain lyhdyt käsissä ja itsekin epäröin, että mennäänkö oikeaan suuntaan. Se oli kuitenkin tosi ihana ja vaikuttava kokemus.

METSÄÄN VAIN OLEMAAN Tekemistä täynnä olevan arjen lomassa Anni Korhonen piipahtaa välillä läheiseen metsään, ihan muuten vaan. – Olen ihan tietoisesti halunnut mennä metsään niin, etten mene poimimaan marjoja tai sieniä tai ulkoiluttamaan koiraa, vaan menen vain olemaan metsässä.

Maaseudulla asumisessa iso osa elämänlaatua on juuri luonnon läheisyys. – Metsään ei tarvitse lähtemällä lähteä, vaan sinne voi vaan mennä. Lähteminen ei vaadi varustautumista erityisillä varusteilla tai muilla härpäkkeillä, Korhonen sanoo. Viime vuodet ovat olleet täynnä epävarmuutta, maailmanlaajuisesti. Kysymykseen, miltä oma tulevaisuus näyttää, vastaus tulee nopeasti: – En tiedä! – Aina kaikissa oppikirjoissa sanotaan, että yrittäjällä pitäisi olla viiden vuoden suunnitelmat plakkarissa, ja niin minullakin on ollut, mutta tänä syksynä en ole suunnitellut mitään, Korhonen sanoo. – Toisaalta luotan, että kaikki tapahtuu niin kuin pitääkin. Muutokset eivät minua haittaa, otan innolla ja jopa vähän jännittyneenäkin kaiken vastaan. Vaikka tämä aika on toisaalta kamalaa, niin se on myös ihanaa. On tunne, että tässä voi tapahtua ihan mitä vaan. Epävarmoina aikoina luottamusta ja rauhaa on pitänyt itse tietoisesti rakentaa. – On pakko, että pää pysyy kasassa. Korhoselle luottamuksen rakentaminen tapahtuu hyvien ystävien avulla. Myös musiikkiharrastukset, kanteleensoitto ja kuoro, ovat tärkeitä. Lisäksi hän on löytänyt meditaation, jota on alkanut harjoittaa päivittäin. Isoin asia on rakkaus lapsiin. Lasten palattua koulusta juttelemme heidänkin kanssaan joulusta. Mikä on paras jouluruoka? – Kaikki, vastaa Jysky. Hetken mietittyään hän lisää: – Lipeäkala ja kinkku. – Lanttulaatikko on hyvvää ja vähän kaikki mitä siinä pöydässä on. Onneksi kohta on taas joulu! Piirakan täytteenä on perinteiseen tapaan ohraa tai perunaa. »

Anni Korhonen on soittanut nuoresta lähtien kanteletta. Toisinaan hän musisoi myös majatalon vieraille.

PIENI MARTTATESTI

Parasta elämässä: Lapset.

Jos saisin muuttaa yhden asian maailmassa:

Että rauha tulisi, sota menisi. Tästä en luovu: Meidänhän on luovuttava tässä elämässä kaikesta. Ei täällä ole mitään, mistä ei tarvitsisi luopua.

HÄN ON Anni Korhonen

42 vuotta Marttayhdistys Valtimon Martat

Jääsydän

LEIKKOKUKAT neilikoista tulppaaneihin ja ruusuihin saavat jatkoajan ulkona, kun jäädytät ne tauluksi. Voit ripustaa sen vaikka talon seinälle ulkooven viereen.

VALITSE piirakkavuoka tai muu matala ja laakea astia. Laita veteen narunpätkästä solmittu lenkki, jos haluat ripustaa taulun.

ASETTELE kukat alassuin vadille ja kaada niiden päälle kylmää vettä.

NOSTA astia ulos jäätymään, jos pakkasta on –10 astetta tai enemmän. Pikkupakkasella voit jäädyttää astian pakastimessa. Nopea jäätyminen edistää kirkkaan jään muodostumista, mutta saattaa aiheuttaa kuplia ja sameutta. Luvassa onkin yllätyksiä; koskaan ei tiedä, millainen jäätaulu vuoasta irtoaa ja miltä se näyttää ulkona.

Kiva tietää:

Vanha tapa ilmakuplien poistamiseksi on kiehauttaa vesi. Kirkkauteen vaikuttaa myös esimerkiksi veden kovuus, joten keittämisestä ei ole aina apua. Jos taulusta tulee sumea, kokeile jäädyttämiseen vesijohtoveden sijaan vaikkapa sulatettua lunta.

OUTI TYNYS // KUVA RITVA TUOMI